GP 90/2006

2.1.Lainsäädäntö ja käytäntö

2.2.Nykytilan arviointi

3.1.Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi

Kansaneläke ja perhe-eläke turvaavat Suomessa asuvan henkilön toimeentuloa vanhuuden ja työkyvyttömyyden ajalta sekä silloin, kun perheenhuoltaja kuolee. Vammaisetuuksien tarkoituksena on turvata Suomessa asuvan vammaisen henkilön selviytymistä jokapäiväisessä elämässä. Eläkkeensaajan asumistuella alennetaan pienituloisen eläkkeensaajan asumismenoja, jotta tämä voisi mahdollisimman pitkään jatkaa asumista kotonaan. Perusoikeuksia turvaavalta lainsäädännöltä edellytetään selkeyttä ja ymmärrettävyyttä. Lainsäädännön kattavuus, selkeys ja ennakoitavuus on tärkeää myös etuuden hakijan oikeusturvan kannalta.

Esityksen tavoitteena on selkeyttää kansaneläkettä, perhe-eläkettä, vammaisetuuksia ja eläkkeensaajan asumistukea koskevan lainsäädännön rakennetta yhdistämällä nykyisin viidessä eri laissa olevat säännökset nykyistä tarkoituksenmukaisemmiksi kokonaisuuksiksi. Uusiin etuuslakeihin otettaisiin itsenäiset menettelyä koskevat säännökset, jolloin tarve viitata muihin lakeihin vähenisi.

Kuntien jakaminen kahteen eri kalleusluokkaan ei perustu ajanmukaisiin kustannusselvityksiin. Tämän vuoksi ei ole enää perusteita soveltaa kuntien yleistä kalleusluokitusta eläkettä tai etuutta määrättäessä ja maksettaessa. Asuinkunta ei jatkossa enää vaikuttaisi etuuden määrään. Etuus maksettaisiin kaikille sen mukaisesti, kuin se määräytyy nykyisin kuntien kalleusluokituksen ensimmäiseen kuntaryhmään kuuluvissa kunnissa.

Lainsäädännön rakenteellisen selkeyttämisen lisäksi tavoitteena on selkeyttää myös yksittäisiä säännöksiä täsmentämällä niiden sanamuotoja ja määrittelemällä nykyistä kattavammin laeissa käytettyjä käsitteitä. Yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskevista perusteista säädettäisiin perustuslain vaatimusten mukaisesti lain tasolla. Samoin tarkistettaisiin alemman asteisten normien valtuutussäännökset siten, että ne täyttävät perustuslain asettamat vaatimukset säännösten täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta. Voimassa olevasta vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä otettaisiin tarvittavat säännökset ehdotettuihin lakeihin. Tavoitteena on myös yksinkertaistaa lainsäädäntöä yhdenmukaistamalla menettelysäännöksiä ja kumoamalla ajan myötä tarpeettomaksi käyneitä tai vähämerkityksellisiä säännöksiä.

3.2.Keskeiset ehdotukset

4.1.Julkistaloudelliset vaikutukset

Ehdotus kansaneläke-, vammaisetuus- ja asumistukilainsäädännön uudistamiseksi on luonteeltaan pääosin tekninen, lainsäädäntöä selkeyttävä ehdotus. Uudistus ei kuntien kalleusluokituksesta luopumisen lisäksi sisällä sellaisia lainsäädännön sisällöllisiä muutoksia, joilla olisi merkittävää vaikutusta etuusmenoihin.

4.2.Vaikutukset tuensaajien kannalta

Kuntien kalleusluokituksesta luopumisella poistettaisiin tuensaajan asuinkunnasta aiheutuvat etuuksien määrässä olevat tasoerot, jotka eivät perustu ajan tasalla olevaan selvitykseen kuntien välillä olevista kustannuseroista. Kansaneläkkeensaajista suurin osa, noin 75 prosenttia asuu toisen kalleusluokan kunnissa. Esitys merkitsisi näissä kunnissa asuville kansaneläkkeen- ja leskeneläkkeensaajille enimmillään noin 20 euron nousua kuukausieläkkeen määrään. Kalleusluokituksen poistamisen arvioidaan koskevan noin 483 000 kansaneläkkeensaajaa ja noin 2 500 leskeneläkkeensaajaa.

Kalleusluokituksen poistamisen arvioidaan korottavan myös noin 1 100 pitkäaikaistyöttömän saamaa eläketukea ja noin 1 800 maahanmuuttajan saamaa erityistukea.. Maatalousyrittäjien luopumistuessa ja sukupolvenvaihdoseläkkeessä muutos korottaisi yhteensä arviolta 9 500 henkilön maksussa olevaa tukea tai eläkettä. Näissä etuuksissa etuuden määrä nousisi enimmillään noin 20 euroa kuten kansaneläkkeessä.

Arviolta 26 500 ylimääräistä rintamalisää saavan tuki nousisi toisen kuntaryhmän kunnissa. Kuntien kalleusluokituksesta luopuminen muuttaisi myös noin 11 400 henkilölle maksettavan sotilasvammalain mukaisen etuuden määrää. Toisen kalleusluokan kunnassa asuvan täydennyskoron saajan osalta muutos olisi keskimäärin noin 81 euroa kuukaudessa ja huoltoeläkkeen saajan osalta keskimäärin noin 30 euroa kuukaudessa.

Noin puolet toimeentulotukea saavista kotitalouksista asuu toiseen kuntaryhmään kuuluvissa kunnissa. Yksin asuvien sekä yksinhuoltajien perusosa nousee näissä kunnissa vuoden 2006 tasossa laskettuna noin 16,5 euroa, avio- tai avoliitossa asuvien 14 euroa. Vastaavasti lasten perusosat nousevat lasten iästä ja perheen lasten lukumäärästä riippuen noin 8,7—12 euroa.

Kalleusluokituksesta luopumisen ja pienimmän maksettavan etuuden määrän alentamisen seurauksena kansaneläkkeeseen oikeutettujen määrä kasvaa. Uusia kansaneläkkeeseen oikeutettuja arvioidaan olevan vuonna 2008 yhteensä noin 11 000 ja uusia luopumistukeen oikeutettuja noin 1 200. Myös eläkkeensaajan asumistukeen oikeutettujen määrän arvioidaan kasvavan noin 800 tuensaajalla, kun pienimmän maksettavan tuen määrä alenee.

Luopuminen asumismenojen kohtuullistamisesta ja omaisuuden arvioimisesta tuloksi parantaa asevelvollisten ja heidän perheidensä toimeentuloa ja lisää lakisääteistä asevelvollisuutta suorittavien taso-arvoa.

4.3.Sukupuolivaikutusten arviointi

Kansaneläkkeellä turvataan pientä ansioeläkettä saavan tai ansioeläkettä vailla olevan vähimmäiseläke. Naisten työeläkkeet ovat yleensä pienempiä kuin miesten työeläkkeet. Työeläkettä täydentävä kansaneläke kohdistuu siten enemmän naisiin kuin miehiin tasoittaen sukupuolten välisiä eläke-eroja. Myös yrittäjien osalta kansaneläkkeellä on suurempi merkitys nais- kuin miesyrittäjien kokonaiseläketurvassa.

Kansaneläkettä saavista noin kaksi kolmannesta on naisia. Toiseen kuntaryhmään kuuluvissa kunnissa naisten osuus kansaneläkettä saavista arvioidaan olevan noin 65 prosenttia. Kalleusluokituksesta luopuminen parantaisi siten erityisesti pientä kasaneläkettä saavien naisten asemaa. Toisen kuntaryhmän kunnissa kansaneläkkeen korotus koskisi arviolta 318 000 naista ja 171 000 miestä. Kansaneläkettä saavista miehistä suuri osa on työkyvyttömyyseläkkeellä olevia. Korotus parantaisi myös heidän taloudellista asemaansa.

Ennen 1 päivää heinäkuuta 1950 syntyneiden naisleskien oikeus leskeneläkkeeseen ennen 1 päivää heinäkuuta 1990 voimassa olleen säännöksen mukaisesti tarkistetaan koskemaan kaikkia leskiä.

Yksin elävistä toimeentulotuen saajista lähes 2/3 on miehiä. Lähes kaikki toimeentulotukea saavat yksinhuoltajat ovat puolestaan naisia. Toimeentulotuen asiakkaiden aseman parantamiseksi tehtävillä muutoksilla on siis vaikutusta erityisesti yksinhuoltajanaisten ja yksin elävien miesten asemaan.

4.4.Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Voimaantulovaiheessa uudistus edellyttää Kansaneläkelaitoksessa panostamista tiedottamiseen, ohjeiden uudistamiseen ja henkilöstön kouluttamiseen. Pidemmällä aikavälillä säännösten selkeyttäminen ja ajanmukaistaminen helpottaisivat ja nopeuttaisivat etuuksien toimeenpanoa Kansaneläkelaitoksessa. Myös asiakaspalvelu tehostuisi Kansaneläkelaitoksen toimistoissa, kun neuvonnan pohjana olisi kattava ja ajan tasalla oleva lainsäädäntö.

Varallisuudella on ollut varsin vähäinen vaikutus etuuden määrään leskeneläkkeen täydennysmäärässä, sotilasavustuksessa ja maahanmuuttajan erityistuessa. Näiden etuuksien hakemuskäsittely helpottuisi ja nopeutuisi, kun varallisuuden määrää ei tarvitsisi enää hakemuksen yhteydessä selvittää. Samoin hakemuskäsittelyä yksinkertaistaisi ja nopeuttaisi se, ettei kuolinpesien tuottoa tarvitsisi enää ottaa tulona huomioon. Tämä nopeuttaisi myös asumistukihakemusten käsittelyä.

4.5.Yhteiskunnalliset vaikutukset

Esityksellä selkeytettäisiin voimassa olevaa lainsäädäntöä, mikä helpottaisi lakien täytäntöönpanoa ja yhdenmukaistaisi soveltamiskäytäntöä. Esityksellä myös edistettäisiin tasa-arvon toteutumista Suomen kansalaisten ja Suomeen muuttavien ulkomaalaisten välillä, kun kansaneläkkeen ja perhe-eläkkeen sekä vammaisetuuden myöntämisen edellytyksenä oleva asumisaikavaatimus yhdenmukaistettaisiin kolmeen vuoteen.

1.1.Kansaneläkelaki

1.2.Laki kansaneläkelain voimaanpanosta

1 §.Kansaneläkelain voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin, että kansaneläkelaki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

Tällä lailla ehdotetaan kumottavaksi vuoden 1956 kansaneläkelaki ja perhe-eläkelaki niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen. Asiasta säädettäisiin pykälän 2 momentissa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että uutta kansaneläkelakia sovelletaan myös vuoden 1956 kansaneläkelain ja perhe-eläkelain perusteella myönnettyihin eläkkeisiin ja etuuksiin. Kuitenkin esimerkiksi jos ennen 1 päivää tammikuuta 2008 keskeytetty etuus laitetaan uudelleen maksuun uuden lain aikana, eläke laitetaan maksuun entisin perustein.

Kuntakalleusluokituksen vaikutus eläkkeiden määrään on tarkoitus poistaa vuoden 2008 alusta. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että kansaneläkelain voimaantullessa kuntien yleisestä kalleusluokituksesta annetun lain ja asetuksen perusteella toisen kalleusluokan mukaisesti maksussa olevat kansaneläkkeet ja leskeneläkkeen täydennysmäärät muutettaisiin vuoden 2008 alusta samansuuruisiksi muiden kansaneläkkeiden ja leskeneläkkeiden kanssa.

Pykälän 5 momentin mukaan tammikuun alussa 2008 maksussa olevat kansaneläkkeet muutetaan kansaneläkelain mukaisiksi etuoikeuttamalla sotilasvammalain mukaisen elinkoron ikä- ja omaiskorotus kansaneläkkeessä. Perhe-eläkelain mukainen leskeneläkkeen täydennysmäärä muutettaisiin tammikuun 2008 alussa kansaneläkelain mukaiseksi poistamalla perhe-eläkelain 30 b §:n 2 momentin perusteella omaisuudesta lasketun tulon ja metsän tuoton vaikutus. Asiasta säädettäisiin voimaantulosäännöksen 6 momentissa. Kansaneläkettä ei edellä mainituissa tilanteissa muutoin tarkistettaisi, ellei muuta tarkistamisperustetta ole. Muutokset tehtäisiin ilman hakemusta ja päätös annettaisiin vain pyynnöstä pykälän 7 momentin mukaan.

Pykälän 8 momentissa säädettäisiin etuuden maksamisen jatkamisesta entisin perustein, jos etuus on maksussa kansaneläkelain voimaantullessa. Etuutta ei muuteta kansaneläkelain voimaan tullessa uuden lain mukaiseksi muutoin kuin 4 momentissa tarkoitetun kuntakalleusluokituksen poistumisen vuoksi ja 5 ja 7 momentissa mainittujen etuoikeuttamisten vuoksi. Siten etuuden maksamista jatketaan entisin perustein siihen saakka, kunnes se lakkaa tai se tarkistetaan. Kun etuus tarkistettaisiin uuden lain voimassaolon ajalla, ei kansaneläkelain 21 §:n tai 32 §:n mukaista asumisaikaan suhteuttamista tehtäisi uudelleen.

Pykälän 9 momentissa säädettäisiin etuuden takautuvasta tarkistamisesta tai myöntämisestä. Jos etuus myönnettäisiin ajalle ennen 1 päivä tammikuuta 2008, sovellettaisiin ennen 1 päivää tammikuuta 2008 voimassa olleita säännöksiä.

Pykälän 10 momentissa säädettäisiin takautuvasta hakuajasta, kun hakemus on tullut vireille ennen kansaneläkelain voimaantuloa. Takautuva hakuaika säilyy näissä tilanteissa edelleen vuoden pituisena.

2 §.Työttömyyseläke. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ennen vuotta 1950 syntyneen pitkäaikaisesti työttömän henkilön oikeudesta saada työttömyyseläkettä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vuoden 1956 kansaneläkelain säännösten soveltamisesta työttömyyseläkkeen myöntämiseen, maksamiseen, keskeyttämiseen ja takaisinperintään, työttömyyseläkkeen muuttamiseen työkyvyttömyyseläkkeeksi sekä rangaistuslaitoksen ilmoitusvelvollisuuteen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin työttömyyseläkkeen saajan ilmoitusvelvollisuudesta. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkeasetuksen 53 a §:ää.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä, mitä kansaneläkelain säännöksiä työttömyyseläkkeeseen muutoin sovelletaan.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin siitä, että työttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi ilman hakemusta, kun henkilö täyttää 65 vuotta, jos eläkkeen määräytymisperusteet eivät tällöin muutu. Säännös vastaa osittain vuoden 1956 kansaneläkelain 35 §:n 3 momenttia ja nykyistä käytäntöä.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin työttömyyseläkkeensaajan oikeudesta kansaneläkelain 10 luvun mukaiseen lapsikorotukseen. Säännös vastaa osittain vuoden 1956 kansaneläkelain 29 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohtaa.

3 §.Yksilöllinen varhaiseläke. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ennen vuotta 1944 syntyneen henkilön oikeudesta saada yksilöllistä varhaiseläkettä. Lisäksi momentissa säädettäisiin vuoden 1956 kansaneläkelain 26 §:n 7 momentin säännöksen soveltamisesta yksilölliseen varhaiseläkkeeseen ja vuoden 1956 kansaneläkeasetuksen 53 §:n 2 momentin soveltamisesta eläkkeensaajan ilmoitusvelvollisuuteen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, mitä kansaneläkelain säännöksiä yksilölliseen varhaiseläkkeeseen muutoin sovelletaan.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että yksilöllinen varhaiseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 65 vuoden iässä, jos eläkkeen määräytymisperusteet eivät ole muuttuneet.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin yksilöllisen varhaiseläkkeensaajan oikeudesta kansaneläkelain 10 luvun mukaiseen lapsikorotukseen. Säännös vastaa osittain vuoden 1956 kansaneläkelain 29 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohtaa.

4 §. Ennen 1 päivää heinäkuuta 1950 syntyneen lesken oikeus leskeneläkkeeseen. Ennen 1 päivää heinäkuuta 1990 voimassa olleen perhe-eläkelain mukaan leskeneläkkeeseen oli oikeus vain naisleskellä, jos avioliitto oli solmittu ennen kuin edunjättäjä oli täyttänyt 65 vuotta, leski oli edunjättäjän kuollessa täyttänyt 40 vuotta ja avioliitto oli jatkunut vähintään kolme vuotta. Perhe-eläkelainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä leskeneläke oikeuden edellytykseksi säädettiin muun muassa se, että avioliiton tuli olla solmittu ennen kuin leski täytti 50 vuotta, jos puolisoilla ei ollut yhteistä lasta. Perhe-eläkelain muuttamisesta annetun lain (104/1990) voimaantulosäännöksen 5 momentin mukaan oikeus kuitenkin säilyy sellaisella naisleskellä, joka on syntynyt ennen 1 päivänä heinäkuuta 1950 tai sitä ennen. Siten lainmuutoksessa suojattiin sellaisen naislesken oikeus leskeneläkkeeseen, joka on täyttänyt 40 vuotta ennen 1 päivää heinäkuuta 1990 ja jonka avioliitto oli solmittu ennen kuin edunjättäjä täytti 65 vuotta ja avioliitto oli jatkunut edunjättäjän kuollessa kolme vuotta. Esityksessä ehdotetaan, että sanonta koskee myös miesleskeä.

5 §.Perhe-eläkkeen määräytyminen ennen 1 päivää heinäkuuta 1990 kuolleen edunjättäjän jälkeen. Säännös vastaa osittain perhe-eläkelain 2 luvun säännöksiä ja perhe-eläkelain muuttamisesta annetun lain (104/1990) voimaantulosäännöksen 2 momenttia.

6 §.Ennen 1 päivää tammikuuta 1996 alkanut lapsikorotus. Pykälässä säädettäisiin ennen vuotta 1996 alkaneen lapsikorotuksen maksamisen jatkamisesta entisin määräytymisperustein. Lapsikorotusta maksetaan niin kauan, kunnes lapsikorotus lakkaa joko lapsen täyttäessä 16 vuotta tai kun ennen 1996 voimassa olleiden säännösten mukaiset edellytykset eivät enää täyty. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (1491/1995) voimaantulosäännöksen 6 momenttia.

7 §.Kansaneläkkeen, perhe-eläkkeen ja lapsikorotuksen maksaminen ulkomaille. Pykälässä säädettäisiin ennen kansaneläkelain voimaantuloa vuoden 1956 kansaneläkelain 41 §:n perusteella ulkomaille maksettavien kansaneläkkeen, perhe-eläkkeen ja lapsikorotuksen suojaamisesta kansaneläkelain voimaan tulon jälkeen. Kansaneläkelain perusteella kansaneläkkeen, perhe-eläkkeen ja lapsikorotuksen maksaminen keskeytetään aina viimeistään vuoden kuluttua siitä, kun eläkkeensaaja on muuttanut ulkomaille. Ennen kansaneläkelain voimaantuloa ulkomaille maksettujen etuuksien maksamista jatketaan kuitenkin entisin perustein niin kauan, kun etuus tarkistetaan tai se lakkaa.

8 §.Työeläkkeen tulona huomioon ottaminen kun eläketapahtuma on ennen 1 päivää heinäkuuta 1975. Pykälässä säädettäisiin ennen 1 päivää heinäkuuta 1975 alkaneen työeläkkeen ja ennen 1 päivää tammikuuta 1983 alkaneen sotilasvammalain mukaisen huoltoeläkkeen ja luopumiseläkelain mukaisen luopumiseläkkeen tulona huomioon ottamisesta kansaneläkkeessä ja leskeneläkkeen täydennysmäärässä. Säännöksestä on poistettu sotilasvammalain 8 §:n 2 momentin ja 9 §:n elinkoron ikä- ja omaiskorotuksen tuloksilukemista koskeva kohta korotusten etuoikeuttamisen vuoksi. Säännös vastaa muutoin vuoden 1956 kansaneläkelain 27 ja 27 b §:ää sekä perhe-eläkelain 15 d ja 15 f §:ää.

9 §.Työeläkkeen tulona huomioon ottaminen 1 päivänä tammikuuta 2005 tai sen jälkeen alkavassa kansaneläkkeessä ja leskeneläkkeen täydennysmäärässä. Kun kansaneläke tai leskeneläkkeen täydennysmäärä alkaa 1 päivänä tammikuuta 2005 tai sen jälkeen, otetaan 1 päivänä tammikuuta 2005 tai myöhemmin alkava työeläke tulona huomioon 31 päivänä joulukuuta 2004 karttuneena eläkkeenä, jos henkilö on täyttänyt 63 vuotta ennen 1 päivää tammikuuta 2005. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ennen vuotta 2005 alkaneen työeläkkeen tulona huomioon ottamisesta 1 päivänä tammikuuta 2005 tai sen jälkeen alkavassa kansaneläkkeessä ja leskeneläkkeen täydennysmäärässä.

Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (1023/2004) voimaantulosäännöksen 3 ja 4 momenttia ja perhe-eläkelain muuttamisesta annetun lain (1024/2004) voimaantulosäännöksen 3 ja 4 momenttia.

10 §.Etuoikeutetut eläketulot ja eräät ulkomailta maksettavat etuudet. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin liikennevakuutusta koskevien eri lakien mukaisten ansionmenetyskorvausten etuoikeuttamisesta kansaneläkkeessä, kun ne ovat alkaneet ennen 1 päivää tammikuuta 1985. Tuloksi ei oteta myöskään sellaista enintään vuoden ajalta lyhyissä erissä maksettua ansionmenetyksen korvausta, jota maksetaan ennen 1 päivää tammikuuta 1995 sattuneen vahingon perusteella. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (53/1985) voimaantulosäännöksen 3 momenttia ja vuoden 1956 kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (981/1994) voimaantulosäännöksen 1 momenttia.

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin tapaturmavakuutusta koskevien eri lakien vapaaehtoiseen tapaturmavakuutukseen perustuvan eläkkeen ja elinkoron etuoikeuttamisesta kansaneläkkeessä silloin, kun se on alkanut ennen vuotta 1994. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (564/1993) voimaantulosäännöksen 6 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain ja liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain perusteella maksettavien etuuksien etuoikeuttamisesta, kun etuus on alkanut ennen vuotta 1999. Lisäksi edellytetään, että etuuden maksaminen on jatkunut yhdenjaksoisesti. Jos etuuden maksaminen keskeytyy yhdenkin kuukauden ajaksi, se otetaan sen jälkeen tulona huomioon kansaneläkkeessä ja leskeneläkkeen täydennysmäärässä. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (914/1998) voimaantulosäännöksen 2 momenttia ja perhe-eläkelain muuttamisesta annetun lain (916/1998) voimaantulosäännöksen 2 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että ennen vuotta 1997 alkaneessa kansaneläkkeessä ja leskeneläkkeen täydennysmäärässä otetaan tulona huomioon kansaneläkelain 23 §:n 2 momentin mukainen ulkomaan eläke, kun kansaneläkettä ja leskeneläkkeen täydennysmäärää tarkistetaan kansaneläkelain 25 tai 38 §:n perusteella. Jos kansaneläkettä tai leskeneläkkeen täydennysmäärää tarkistetaan takautuvasti ennen vuotta 1997, otetaan ulkomaan eläke tulona huomioon 1 päivänä tammikuuta 1997 alkaen. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (979/1996) voimaantulosäännöksen 3 momenttia ja perhe-eläkelain muuttamisesta annetun lain (982/1996) voimaantulosäännöksen 3 momenttia.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin 65 vuoden iän täyttämisen jälkeiseen aikaan perustuvan työeläkkeen lykkäyskorotuksen etuoikeuttamisesta kansaneläkkeessä. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (588/1978) voimaantulosäännöksen 10 momenttia.

11 §.Kansaneläkkeen suojaaminen tukiosan ja tukilisän lisäosaksi yhdistämisessä. Pykälässä säädettäisiin vuoden 1983 ja 1984 lainmuutosten johdosta aiheutuneista suojaussäännöksistä. Lainmuutoksella 1 päivänä tammikuuta 1983 yhdistettiin tukiosa ja tukilisä lisäosaksi ja samalla suojattiin ennen vuotta 1983 maksussa olevat kansaneläkkeet seuraavaan tarkistukseen saakka. Pykälässä säädettäisiin myös puolisoiden lisäosan pienenemisen estämiseksi säädetystä suojasta. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (103/1982) voimaantulosäännöksen 5 ja 6 momenttia.

12 §.Kansaneläkkeen ja leskeneläkkeen suojaaminen perhesuhteiden vaikutuksen vuoksi. Pykälässä säädettäisiin 1 päivänä syyskuuta 1991 voimaan tulleen lainmuutoksen johdosta aiheutuneesta kansaneläkkeen ja leskeneläkkeen suojasta. Jos kansaneläkkeen saajan puoliso ei saanut ennen 1 päivää syyskuuta 1991 kansaneläkettä tai rintamasotilaseläkettä, kansaneläkkeen saajan kansaneläke määräytyi yksinäisen henkilön perheluokan mukaan. Tammikuun alusta 1991 voimaan tulleessa lainmuutoksessa kansaneläkkeen määräytymisperusteita muutettiin siten, että lisäosan perheluokka määräytyi pelkästään sen perusteella, oliko eläkkeensaaja avio- tai avoliitossa vai ei, merkitystä ei ollut sillä saiko puoliso kansaneläkettä tai rintamasotilaseläkettä. Jos ennen 1 päivää syyskuuta 1991 avio- tai avoliitossa olevan henkilön kansaneläke määräytyy yksinäisen henkilön perheluokan mukaan, sen määrä suojataan seuraavaan kansaneläkelain mukaiseen perheluokan tarkistukseen saakka. Säännös vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (471/1991) voimaantulosäännöksen 3 ja 4 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin leskeneläkkeen vastaavasta suojaamisesta. Perhe-eläkkeen lisäosa maksettiin aina ennen lainmuutosta yksinäiselle maksettavan lisäosan suuruisena eli lesken perhesuhteilla ei ollut merkitystä. Lainmuutoksen jälkeen leskeneläkkeensaajan perhesuhteet vaikuttavat lisäosan määrään ja ennen lainmuutosta alkaneen leskeneläkkeen lisäosa suojataan siihen saakka, kunnes leskeneläke tarkistetaan avioliiton solmimisen tai purkautumisen vuoksi tai leskeneläkkeen saajan puolisolle myönnetään kansaneläke tai perhe-eläke. Säännös vastaa asiallisesti perhe-eläkelain muuttamisesta annetun lain (472/1991) voimaantulosäännöksen 2 momenttia.

13 §.Kansaneläkkeen ja leskeneläkkeen maksaminen ennen 1 päivää tammikuuta 1994 voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Pykälässä säädettäisiin ennen 1 päivänä tammikuuta 1994 alkaneen kansaneläkkeen ja leskeneläkkeen määrän suojaamisesta tilanteessa, jossa eläke on alkanut ennen Suomen liittymistä Euroopan talousalueeseen. Ennen 1 päivää tammikuuta 1994 kansaneläkkeen ja leskeneläkkeen täydennysmäärään ei vaikuttanut henkilön tai edunjättäjän ulkomailla asuma aika. Pykälässä suojataan ennen lainmuutosta alkaneet suhteuttamattomat kansaneläkkeet ja leskeneläkkeen täydennysmäärät. Kansaneläkkeen ja leskeneläkkeen saaja voi hakea eläkkeensä laskemista suhteutetuksi kansaneläkelain mukaan. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (547/1993) voimaantulosäännöksen 2 ja 3 momenttia ja perhe-eläkelain muuttamisesta annetun lain (548/1993) voimaantulosäännöksen 2 ja 3 momenttia.

14 §.Ennen 1 päivää tammikuuta 2008 alkaneen kansaneläkkeen ja leskeneläkkeen tarkistaminen. Kun kansaneläke tai leskeneläkkeen täydennysmäärä on myönnetty ennen kansaneläkelain voimaan tuloa, tulona huomioon otettava työeläke tai muu etuus otetaan tuloa huomioon myöntämisajankohdan mukaisena.

Kun kansaneläkettä tai leskeneläkkeen täydennysmäärää laskettaessa on otettu tulona huomioon työeläke tai muu etuus, se otetaan kansaneläkettä ja leskeneläkkeen täydennysmäärää tarkistettaessa huomioon entisen suuruisena. Siten kansaneläkettä tai leskeneläkkeen täydennysmäärää tarkistettaessa aikaisemmin tulona huomioon otetut eläkkeet ja korvaukset otetaan huomioon kansaneläkeindeksillä korotettuna. Näin ollen tulona huomioon otetun etuuden määrä poikkeaa sen todellisesta määrästä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ennen kansaneläkelain voimaantuloa alkaneessa kansaneläkkeessä tai leskeneläkkeen täydennysmäärässä tulona huomioon otetun eläkkeen tai muun etuuden ottamisesta huomioon todellisen määräisenä, kun työeläkkeen tai muun etuuden määräytymisperusteissa tapahtuu lainmuutoksen jälkeen määräytymisperusteiden muu kuin indeksisidonnaisuudesta tai vastaavasta johtuva muutos. Tulona huomioon otettu työeläke tai muu etuus otetaan huomioon todellisen määräisenä kansaneläkelain voimaantulon jälkeen, jos sen määräytymisperusteissa tapahtuu muutos. Näin ollen etuuden huomioon ottaminen todellisen määräisenä voi koskea myös ennen kansaneläkelain voimaantuloa alkaneita kansaneläkkeitä ja leskeneläkkeitä Työeläkkeiden ja muiden etuuksien määräytymisperusteissa ei niiden alkamisen jälkeen yleensä kuitenkaan tapahdu muutoksia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin työeläkkeen tai muun etuuden määrän säilymisestä entisen suuruisena eli kansaneläkeindeksillä korotettuna niissä tilanteissa, joissa kansaneläke tai leskeneläkkeen täydennysmäärä tarkistetaan perhesuhteiden muutoksen vuoksi.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin työeläkkeen tai muun etuuden määrän säilymisestä entisen suuruisena eli kansaneläkeindeksillä korotettuna niissä tilanteissa, joissa henkilö siirtyy perhe-eläkkeeltä kansaneläkkeelle tai päinvastoin.

Pykälän 4 momentin mukaan työeläkkeen tai muun etuuden määrä säilyisi ennallaan niissä tilanteissa, joissa vuoden 1956 kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke, yksilöllinen varhaiseläke tai työttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi tai työttömyyseläke muuttuu työkyvyttömyyseläkkeeksi edellyttäen, että tulona huomioon otetun eläkkeen määräytymisperusteissa ei ole tapahtunut muutosta.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että pykälää sovelletaan vain sellaiseen työeläkkeeseen tai muuhun etuuteen, joka perustuu lakiin, asetukseen, julkiseen eläkesääntöön tai sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 1408/71. Työeläkkeen tai muun etuuden määräytymisperusteen muutoksena ei pidetä indeksisidonnaisuudesta johtuvaa tai sitä vastaavaa muutosta.

Pykälän 2 momentti vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain 32 a §:n 3 momenttia ja perhe-eläkelain 17 §:n 3 momenttia sekä 3—5 momentti vuoden 1956 kansaneläkelain 26 §:n 4 momenttia ja perhe-eläkelain 15 b §:n 5 momenttia.

15 §.Saatavan vanhentuminen. Pykälässä säädetään saatavan takaisinperinnästä luopumista ja takaisinperittävän saatavan vanhentumista koskevien säännösten soveltamisesta ennen 1 päivää kesäkuuta 2004 liikaa maksettuihin etuuksiin ja syntyneisiin saataviin. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (350/2004) voimaantulosäännöksen 2 momenttia.

16 §.Indeksisidonnaisuus. Pykälässä säädettäisiin lain 9 §:ssä mainittujen rahamäärien sitomisesta kansaneläkeindeksiin. Pykälässä mainittu rahamäärä on ilmoitettu vuoden 2001 kansaneläkeindeksin tasoisena

17 §.Lain voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

Ennen tämän lain toimeenpanoa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

1.3.Laki vammaisetuuksista

1 luku. Yleiset säännökset

1 §.Lain tarkoitus. Pykälässä säädettäisiin lain tarkoituksesta. Etuuksilla olisi tarkoitus tukea Suomessa asuvan vammaisen tai pitkäaikaisesti sairaan henkilön selviytymistä jokapäiväisessä elämässä, osallistumista työhön tai opiskeluun sekä hänen kotona asumistaan, hänen toimintakykynsä ylläpitämistä, kuntoutustaan ja hoitoaan.

Voimassa olevassa kansaneläkelaissa, vammaistukilaissa sekä lapsen hoitotuesta annetussa laissa lain tarkoitusta ei ole erikseen säännelty.

Vammaisetuuteen olisi oikeus vain Suomessa asuvalla henkilöllä. Suomessa asumisesta säädettäisiin 4 §:ssä.

2 §.Etuudet. Pykälässä säädettäisiin tämän lain perusteella myönnettävistä vammaisetuuksista, niiden myöntämisajoista ja korvausryhmistä. Vammaisetuuksia olisivat alle 16-vuotiaan vammaistuki, 16 vuotta täyttäneen vammaistuki, eläkettä saavan hoitotuki ja ruokavaliokorvaus.

Vammaisetuudet ja korvausryhmät on nimetty uudelleen. Säännös on uusi ja se on sisällytetty lakiin selkeyden vuoksi.

3 §.Lain toimeenpano. Tämän lain mukaiset tehtävät hoitaa Kansaneläkelaitos. Ehdotettu pykälä vastaisi asiallisesti vammaistukilain 5 §:ää, lapsen hoitotuesta annetun lain 5 §:ää sekä vuoden 1956 kansaneläkelain 2 §:n 1 momenttia.

4 §.Suomessa asuminen. Pykälän mukaan henkilön Suomessa asuminen määräytyisi asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain 3, 3 a ja 4 §:n mukaan. Ehdotettu pykälä vastaisi sisällöltään vammaistukilain 1 §:ää sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 1 §:ää. Nykyisestä poiketen myös eläkettä saavan hoitotuen osalta Suomessa asuminen määräytyisi asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain 3, 3 a ja 4 §:n mukaisesti. Näin ollen eläkettä saavan hoitotuen saaminen edellyttäisi nykyisestä poiketen tosiasiallista asumista Suomessa.

5 §.Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin keskeisimmät laissa käytettävät käsitteet. Toimintakyvyn heikentymisellä tarkoitettaisiin henkilön jokapäiväisessä elämässään tarvitsemien toimintojen vaikeutumista sairauden, vian tai vamman takia. Määritelmä on uusi ja on sisällytetty lakiin selkeyden vuoksi.

Henkilökohtaisilla toiminnoilla tarkoitettaisiin liikkumista, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimista, sairaanhoidollisia toimenpiteitä, pukeutumista, ruokailua ja muita näihin verrattavia toimintoja. Kuten nykyisinkin muina verrattavina toimintoina pidettäisiin esimerkiksi sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyviä toimintoja samoin kuin turvautumista puhetta korvaaviin kommunikaatiomuotoihin kuten viittomakieleen. Säännös vastaisi asiallisesti kansaneläkeasetuksen (594/1956) 45 §:n 4 momenttia sekä vammaistukiasetuksen (989/1988) 3 §:n 1 momenttia.

Ohjauksella ja valvonnalla tarkoitettaisiin henkilön tarvitsemaa säännöllistä opastusta ja silmälläpitoa henkilökohtaisissa toiminnoissa, välttämättömissä kotitaloustöissä ja asioinnissa kodin ulkopuolella tai toisen henkilön jatkuvaa varuillaan oloa. Säännös vastaisi kansaneläkeasetuksen 45 §:n 1 momenttia sekä vammaistukiasetuksen 3 §:n 3 momenttia.

Erityiskustannuksilla tarkoitettaisiin toimintakyvyn heikentymisestä aiheutuvia tarpeellisia ylimääräisiä ja jatkuvia kustannuksia niiltä osin kuin henkilö vastaa niistä itse. Säännös vastaa asiallisesta kansaneläkeasetuksen 45 §:n 2 momenttia ja vammaistukiasetuksen 4 §:n 1 momenttia.

6 §.Asumisaikavaatimus. Pykälässä säädettäisiin tarkemmin vammaisetuuksien myöntämisen edellytyksenä olevasta asumisaikavaatimuksesta. Nykyisten säännösten mukainen viiden vuoden asumisaikavaatimus on lyhennetty kolmeen vuoteen. Vammaisetuus voitaisiin myöntää, jos hakija on asunut Suomessa vähintään kolmen vuoden ajan. Kuten nykyisin lapsen vammaistuki myönnettäisiin ilman asumisaikavaatimusta.

Henkilöllä olisi kuitenkin oikeus 16 vuotta täyttäneen vammaistukeen ilman asumisaikavaatimuksen täyttymistä, jos hän on 16 vuotta täyttäessään saanut alle 16-vuotiaan vammaistukea taikka hänen sairautensa on alkanut tai vammansa on syntynyt Suomessa asuessa ja ennen kuin hän on täyttänyt 19 vuotta.

Ehdotettu pykälä vastaisi osittain vammaistukilain 2 a §:ää sekä kansaneläkelain 23 §:ää.

2 luku. Vammaisetuudet

7 §.Alle 16-vuotiaan vammaistuki. Pykälässä säädettäisiin alle 16-vuotiaan oikeudesta vammaistukeen, sekä tuen suuruudesta eri tilanteissa. Kuten nykyisinkin hoitotuen myöntäminen edellyttäisi, että sairaan lapsen hoidosta, huolenpidosta ja kuntoutuksesta aiheutuva rasitus ja sidonnaisuus on tavanomaista suurempaa. Nykyistä käytäntöä vastaavasti rasitusta ja sidonnaisuutta arvioitaisiin vertaamalla sitä vastaavanikäisen terveen lapsen hoidosta aiheutuvaan rasitukseen ja sidonnaisuuteen. Rasitus voi käsittää myös taloudellista rasitusta eli kustannuksia hoidosta, huolenpidosta tai kuntoutuksesta. Alle 16- vuotiaan vammaistukea ei kuitenkaan voitaisi enää myöntää yksinomaan kustannusten perusteella. Pykälä vastaa asiallisesti lapsen hoitotuesta annetun lain 2 §:ää ja nykyistä käytäntöä.

Pykälän 3 momentin mukaan Kansaneläkelaitos voisi antaa tarkempia ohjeita, miten rasitusta ja sidonnaisuutta eri sairausryhmissä arvioidaan.

8 §.16 vuotta täyttäneen vammaistuki. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin 16 vuotta täyttäneen henkilön oikeudesta vammaistukeen. Nykyisestä poiketen myös 65 vuotta täyttänyt henkilö voisi saada vammaistukea, jos hän jatkaa työssäkäyntiään eikä hän saa vanhuuseläkettä. Muutoin momentti vastaisi asiallisesti osittain vammaistukilain 1 §:n 1 momenttia ja 2 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin 16 vuotta täyttäneen vammaistuen suuruudesta eri tilanteissa. Momentti vastaisi asiallisesti nykyisen vammaistukilain 2 §:n 1 momenttia ja määrät vuoden 2001 kansaneläkeindeksin tasoa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sokean, liikuntakyvyttömän tai varhaiskuuron henkilön oikeudesta ylimpään vammaistukeen. Säännös vastaa asiallisesti vammaistukiasetuksen 2 §:n 2 momentin viimeistä virkettä.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että täyttä työkyvyttömyyseläkettä tai eri lakien mukaista vanhuuseläkettä saavalla ei olisi oikeutta 16 vuotta täyttäneen vammaistukeen. Myöskään ulkomailta maksettavaa vastaavaa etuutta saavalla tai maahanmuuttajan erityistukea saavalla ei olisi oikeutta 16 vuotta täyttäneen vammaistukeen. Näillä henkilöillä olisi kuitenkin oikeus eläkettä saavan hoitotukeen.

Kansaneläkelaitos voisi pykälän 5 momentin mukaan antaa tarkempia ohjeita, miten sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuva haitta arvioidaan.

9 §.Eläkettä saavan hoitotuki. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin oikeudesta eläkettä saavan hoitotukeen. Täyttä työkyvyttömyyseläkettä kansaneläkelain tai työeläkelakien perusteella saavalla henkilöllä olisi oikeus eläkettä saavan hoitotukeen kuten nykyisin. Nykyistä käytäntöä vastaten työkyvyttömänä ei pidettäisi henkilöä, joka saa työeläkelakien mukaista osatyökyvyttömyyseläkettä.

Eläkettä saavan hoitotuki voitaisiin myöntää nykyisestä poiketen myös alle 65-vuotiaalle henkilölle, joka saa vanhuuseläkettä. Vanhuuseläkkeenä pidetään myös varhennettua vanhuuseläkettä. Myös ne henkilöt, jotka saavat täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tai sotilastapaturmalain mukaista tapaturmaeläkettä taikka liikennevakuutusta koskevan lainsäädännön mukaista täyttä työkyvyttömyyseläkettä, kuuluisivat nykyisestä poiketen eläkettä saavan hoitotuen piiriin. Momentti vastaisi osittain vuoden 1956 kansaneläkelain 30 a §:n 1 momenttia. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin eläkettä saavan hoitotuen suuruudesta eri tilanteissa. Hoitotuen määrät on ilmoitettu kuukausimäärinä ja ne vastaavat vuoden 2001 kansaneläkeindeksin tasoa. Momentti vastaisi asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain 30 a §:n 1 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sokean tai liikuntakyvyttömän henkilön oikeudesta vähintään perushoitotukeen. Säännös vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 30 a §:n 5 momenttia.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen mahdollisuudesta tarvittaessa hankkia kunnan sosiaaliviranomaisen lausunto hakijan tarvitseman avun ja palvelusten tarpeesta ja määrästä. Säännös vastaisi asiallisesti kansaneläkeasetuksen 50 §:n 3 momenttia.

10 §.Tuet erityiskustannusten perusteella. Pykälässä säädettäisiin, että jos 9 §:n mukainen hoitotuki tai 8 §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdan mukainen vammaistuki myönnetään toimintakyvyn heikentymisen ja erityiskustannusten perusteella, edellytyksenä on, että erityiskustannukset nousevat myönnettävän tuen määrään. Sama koskisi tilannetta, kun vammaistuki myönnetään 8 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla toimintakyvyn heikentymisen, haitan ja erityiskustannusten perusteella. Säännös vastaisi asiallisesti kansaneläkeasetuksen 45 §:n 3 momenttia ja vammaistukiasetuksen 4 §:n 2 momenttia.

11 §.Kokonaisharkinta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että vammaistuki ja hoitotuki myönnetään sen suuruisena kuin eri tekijöiden yhteisvaikutus oikeuttaa. Siten henkilö voi saada vain yhden korvausryhmän mukaista tukea kerrallaan.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että eri tekijöiden yhteisvaikutus arvioidaan kokonaisuutena. Hoitotukea ja 16 vuotta täyttäneen vammaistukea ratkaistaessa selvitetään aina kaikkien tuen myöntämiseen vaikuttavien osatekijöiden yhteisvaikutus. Kokonaistilannetta arvioitaessa otetaan huomioon muun muassa hakijan lääketieteellinen ja sosiaalinen tila, ohjauksen ja valvonnan tarve sekä kuinka paljon hänellä on erityiskustannuksia. Alle 16-vuotiaan vammaistuessa kokonaistilanne arvioidaan lapsen hoidosta, huolenpidosta ja kuntoutuksesta aiheutuvan rasituksen ja sidonnaisuuden perusteella.

Pykälän 1 momentti vastaa kansaneläkelain 30 a §:n 2 momenttia ja vammaistukilain 2 §:n 2 momenttia. Pykälän 2 momentti on uusi ja vastaa nykyistä käytäntöä.

12 §.Vammaistuessa tai hoitotuessa huomioon otettavat etuudet. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, mitkä etuudet vaikuttavat henkilölle maksettavan vammaistuen tai hoitotuen määrään. Huomioon otettaisiin saman sairauden, vian tai vamman perusteella maksettavat 1 momentin 1 kohdassa mainitut lakisääteiset korvaukset samoin kuin momentin 2 kohdassa mainitut niitä vastaavat ulkomailta maksettavat korvaukset. Huomioon otettaisiin vain lakisääteiset korvaukset, ei esimerkiksi vapaaehtoiseen sairausvakuutukseen perusteella maksettavaa korvausta. Tältä osin pykälä vastaa asiallisesti kansaneläkelain 30 a §:n 8 momenttia sekä vammaistukilain 3 §:n 4 momenttia. Lisäksi ehdotetaan otettavaksi huomioon ulkomailta maksettava vammaistukeen tai hoitotukeen rinnastettava etuus.

Huomioon otettaisiin henkilön jatkuvasti pääsääntöisesti vähintään kuuden kuukauden ajalta saama korvaus. Alle kuudeksi kuukaudeksi myönnetty korvaus voidaan ottaa tulona huomioon, jos myös vammaistuki tai hoitotuki myönnetään alle kuudeksi kuukaudeksi.

Voimassa olevien säännösten mukaan saman sairauden tai vamman perusteella Suomesta tai ulkomailta maksettava lakisääteinen korvaus estää kokonaan vammaistuen tai eläkkeensaajien hoitotuen maksamisen. Vammaistukea tai eläkkeensaajien hoitotukea ei makseta, vaikka se olisi suurempi kuin tuen estävä lakisääteinen korvaus. Lapsen hoitotukeen näillä korvauksilla ei nykyisin ole vaikutusta. Yhdenmukaisuuden vuoksi momentissa laajennettaisiin näiden korvausten vaikutus koskemaan myös alle 16-vuotiaan vammaistukea.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että henkilölle voitaisiin maksaa vammaistukea tai hoitotukea myös silloin, kun henkilö saa 1 momentin mukaista huomioon otettavaa lakisääteistä korvausta tai ulkomaista etuutta. Edellytyksenä vammaistuen tai hoitotuen maksamiselle olisi, että huomioon otettavien korvausten ja etuuksien yhteismäärä on pienempi kuin vammaistuen tai hoitotuen määrä. Henkilölle maksettaisiin tällöin vammaistuen tai hoitotuen ja huomioon otettavien korvausten ja etuuksien yhteismäärän erotus. Vammaistukea tai hoitotukea ei kuitenkaan maksettaisi, jos sen määrä kuukaudessa jäisi alle maksettavan tuen vähimmäismäärän. Momentissa säädettäisiin myös vammaisetuuden pienimmästä maksettavasta määrästä, jota alennettaisiin nykyisestä 10,76 eurosta 5,38 euroon kuukaudessa vastaavasti kuin kansaneläkkeessä. Muutoin määrä vastaa vuoden 2001 kansaneläkeindeksin tasoa. Nykyisin pienimmästä maksettavasta määrästä säädetään vuoden 1956 kansaneläkelain 30 b §:n 4 momentissa.

13 §.Vammaistuki eläkkeen lepäämisajalta. Pykälässä säädettäisiin työkyvyttömyyseläkkeen lepäämisajalta maksettavasta vammaistuesta. Henkilölle maksetaan ilman hakemusta 16 vuotta täyttäneelle maksettavaa ylintä vammaistukea eläkkeen lepäämisajalta, enintään kuitenkin 24 kuukaudelta. Pykälä vastaa asiallisesti vammaistukilain 2 §:n 4 momenttia.

14 §.Ruokavaliokorvaus. Pykälässä säädettäisiin henkilön oikeudesta ruokavaliokorvaukseen, sekä ruokavaliokorvauksen suuruudesta. Oikeus ruokavaliokorvaukseen edellyttää, että 16 vuotta täyttäneellä henkilöllä on asianmukaisesti määritelty sairaus, jonka vuoksi hänen on ehdottoman välttämätöntä käyttää pysyvästi gluteenittomia tuotteita. Ruokavaliokorvauksen suuruus on 21 euroa kuukaudessa ja sitä voidaan maksaa yhtä aikaa hoitotuen tai vammaistuen kanssa. Pykälä vastaa asiallisesti vammaistukilain 2 §:n 3 momenttia sekä kansaneläkelain 30 a §:n 3 momenttia.

3 luku. Toimeenpano

15 §.Vammaisetuuden hakeminen. Pykälässä säädettäisiin etuuden hakemisesta, lomakkeiden vahvistamisesta ja hakijan puhevallan käyttämisestä silloin, kun hän ei sitä itse kykene käyttämään esimerkiksi sairauden takia. Pykälä vastaa asiallisesti osittain vuoden 1956 kansaneläkelain 35 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä sekä 2 momenttia, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

16 §.Takautuva hakuaika. Pykälässä säädettäisiin vammaisetuuden takautuvasta hakuajasta. Takautuva hakuaika lyhennettäisiin vastaavasti kuin kansaneläkkeessä kuuteen kuukauteen nykyisestä vuoden takautuvasta hakuajasta. Säännös vastaa muutoin vuoden 1956 kansaneläkelain 39 §:n 1 momenttia, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

17 §.Alle 16-vuotiaan vammaistuen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin, mitä tietoja vammaisetuushakemuksessa tulee ilmoittaa sekä vammaisetuuden saajan ilmoitusvelvollisuudesta. Pykälää on annettavien tietojen ja ilmoitusvelvollisuuden osalta täsmennetty ja se vastaa asiallisesti osittain kansaneläkeasetuksen 50 §:ää, 54 §:n 2, 5 ja 6 momenttia sekä lapsen hoitotuesta annetun asetuksen 2 §:ää.

18 §.Hoitotuen ja 16 vuotta täyttäneen vammaistuen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin, mitä tietoja hoitotuki- ja 16 vuotta täyttäneen vammaistukihakemuksessa tulee ilmoittaa sekä näiden etuuksien saajan ilmoitusvelvollisuudesta. Pykälää on annettavien tietojen ja ilmoitusvelvollisuuden osalta täsmennetty ja se vastaa asiallisesti osittain kansaneläkeasetuksen 50 §:ää, 54 §:n 2, 5 ja 6 momenttia ja vammaistukiasetuksen 6 §:ää.

19 §.Ruokavaliokorvauksen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin, mitä tietoja ruokavaliokorvaushakemuksessa tulee ilmoittaa sekä ruokavaliokorvauksen saajan ilmoitusvelvollisuudesta. Pykälää on annettavien tietoja ja ilmoitusvelvollisuuden osalta täsmennetty ja se vastaa asiallisesti osittain kansaneläkeasetuksen 50 §:ää, 54 §:n 2, 5 ja 6 momenttia sekä vammaistukiasetuksen 6 §:ää.

20 §.Vammaisetuuden hakijan terveydentilaselvitys. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vammaisetuuden hakijan velvollisuudesta toimittaa lääkärinlausunto hakemuksen liitteeksi. Säännös vastaa osittain kansaneläkeasetuksen 50 §:n 2 momenttia, vammaistukiasetuksen 6 §:ää ja lapsen hoitotuesta annetun asetuksen 2 §:ää.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vammaisetuuden hakijan tai saajan velvollisuudesta käydä Kansaneläkelaitoksen määräyksestä sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuneen toimintakyvyn alenemisen tai avuntarpeen sekä hoidon ja kuntoutuksen tarpeen sekä siitä aiheutuvan rasituksen selvittämiseksi tai vammaisetuuden edellytysten uudelleen arvioimiseksi tutkittavana Kansaneläkelaitoksen nimeämän lääkärin luona tai sen nimeämässä hoitolaitoksessa. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain 36 §:n 1 momenttia, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä ja lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

21 §.Hakemuksen ratkaiseminen käytettävissä olevien tietojen perusteella. Pykälässä säädettäisiin hakemuksen ratkaisemisesta käytettävissä olevien tietojen perusteella. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain 37 §:ää, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

22 §.Etuutta koskeva päätös. Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin päätöksen antamisesta. Päätös annettaisiin vain pyynnöstä silloin, kun etuuteen tehdään indeksitarkistus tai muu vastaava suoraan lain nojalla määräytyvä tarkistus. Päätös annettaisiin maksutta. Päätöstä ei kuitenkaan annettaisi etuuden maksamisen väliaikaisesta keskeyttämisestä, joka tehdään 31 §:n perusteella. Tieto keskeyttämisestä annettaisiin tällöin kirjallisella ilmoituksella. Pykälä vastaa asiallisesti osittain nykyistä käytäntöä.

23 §.Maksaminen. Pykälässä säädettäisiin etuuden maksamisesta etuudensaajalle sekä kuolinpesälle Säännös vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 38 §:ää, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä ja lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä, kansaneläkeasetuksen 57 §:n 1 momenttia, 58 §:n 1 momenttia sekä 59 §:ää, vammaistukiasetuksen 6 §:n 3 momenttia ja lapsen hoitotuesta annetun asetuksen 3 §:ää.

24 §.Keskeyttäminen laitoshoidon vuoksi. Pykälässä säädettäisiin vammaisetuuden keskeyttämisestä, kun julkinen, jatkuva laitoshoito on kestänyt kolme kuukautta. Pykälän 3—4 momentissa säädettäisiin, mitä tarkoitetaan julkisella laitoshoidolla. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään lisäksi tarkemmin jatkuvasta, julkisesta laitoshoidosta ja asian selvittämiseen liittyvästä neuvottelumenettelystä. Pykälä vastaa osittain vuoden 1956 kansaneläkelain 42 a §:ää, vammaistukilain 4 §:ää sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 4 §:ää.

25 §.Keskeyttäminen vankeusrangaistuksen vuoksi. Pykälässä säädettäisiin vammaisetuuden keskeyttämisestä, kun etuudensaajan vankeusrangaistus on kestänyt kolme kuukautta. Etuuden maksaminen aloitetaan vapautumista seuraavan kuukauden alusta. Pykälästä on poistettu maininta pakkolaitoksesta. Lisäksi pykälää on täsmennetty nykyisen käytännön mukaisesti siten, että jos vapautumispäivä on kuukauden ensimmäinen päivä, etuuden maksaminen aloitetaan sen kuukauden alusta. Rikoslain 2 c luvun 8 §:ssä tarkoitettuun koevapauteen pääseminen rinnastettaisiin vapautumiseen.

Pykälä vastaa osittain vuoden 1956 kansaneläkelain 42 §:ää, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä.

26 §.Maksaminen kunnan toimielimelle. Pykälässä säädettäisiin vammaisetuuden maksamisesta kunnan toimielimelle käytettäväksi etuudensaajan elatukseen. Etuuden maksamisesta kunnan toimielimelle ei tarvitsisi enää saada etuudensaajan suostumusta. muutoin pykälä vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 44 §:ää, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä.

27 §.Alle 16-vuotiaan vammaistuen maksamisen erityissäännökset. Pykälässä säädettäisiin alle 16-vuotiaan vammaistuen maksamisesta kunnan sosiaaliviranomaisen kuulemisen jälkeen lapsen huoltajalle tai muulle sopivalle henkilölle tilanteessa, jossa lapsi ei ole edunvalvojansa huollettavana. Myös lapsen edunvalvojaa ja 15 vuotta täyttänyttä lasta itseään tulisi kuulla. Lisäksi pykälässä säädettäisiin alle 16-vuotiaan vammaistuen maksamisesta kunnan sosiaalihuollon toimielimelle tai kunnan toimielimen suostumuksella muulle henkilölle silloin kun maksamista lapsen edunvalvojalle tai huoltajalle ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Pykälä vastaa asiallisesti lapsen hoitotuesta annetun lain 8 §:ää.

28 §.Ennakkosuoritus. Pykälässä säädettäisiin hoitotuen ja 16 vuotta täyttäneen vammaistuen pitämisestä toistensa ennakkosuorituksena, jos etuudet myönnetään samalle ajalle. Pykälä vastaa asiallisesti osittain vammaistukilain 3 §:n 3 momenttia.

29 §.Vammaistuen tai hoitotuen myöntäminen väliaikaisesti. Säännös on uusi ja siinä säädettäisiin vammaisetuuden myöntämisestä väliaikaisella päätöksellä tilanteissa, joissa henkilön vammaisetuuteen vaikuttavan etuuden tai korvauksen myöntäminen kestää. Lopullinen päätös annetaan, kun etuudesta ja korvauksesta on annettu päätös. Sama koskee pykälän 2 momentin mukaan myös muutoksenhakutilanteita.

30 §.Vammaistuen tai hoitotuen periminen takautuvasti maksettavasta korvauksesta.Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta maksaa takautuvasti maksettavat korvaukset suoraan Kansaneläkelaitokselle takaisinperintätilanteiden välttämiseksi. Säännöstä voitaisiin soveltaa tilanteissa, joissa 12 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen korvaus on myönnetty samalle ajalle, jolta on maksettu vammais- tai hoitotukea. Säännös on uusi. Vaihtoehtoisesti liikaa maksettu vammais- tai hoitotuki voitaisiin periä takaisin tuensaajalta normaalia takaisinperintämenettelyä käyttäen.

Pykälän 2 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksen olisi ilmoitettava korvauksen maksajalle vähintään kaksi viikkoa ennen maksamista, että korvaus tai osa siitä on maksettava Kansaneläkelaitokselle.

31 §.Maksamisen väliaikainen keskeyttäminen. Pykälän 1 ja 3 momentissa säädettäisiin vammaisetuuden väliaikaisesta keskeyttämisestä tai vähentämisestä tilanteessa, jossa etuuden saajalla ei ilmeisesti ole oikeutta etuuteen tai sen määrää tulisi vähentää. Jos tuensaaja ei toimita keskeytyksen yhteydessä pyydettyä lisäselvitystä, ratkaistaan asia käytettävissä olevien selvitysten perusteella päätöksellä, joka annetaan neljän viikon kuluessa väliaikaista keskeyttämistä koskevasta ilmoituksesta. Väliaikaisesta keskeyttämisestä ei ole muutoksenhakuoikeutta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vastaavasti kuin kansaneläkelaissa, että jos keskeytettyä etuutta aletaan maksaa uudelleen, sitä ei ilman eritystä syytä makseta pidemmältä kuin kuuden kuukauden ajalta.

Säännös vastaa osittain vuoden 1956 kansaneläkelain 45 §:n 1 ja 4 momenttia, joihin viitataan vammaistukilain 8 §:ssä ja lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

32 §.Vammaisetuuden tarkistaminen. Pykälässä säädettäisiin, että hoito- ja vammaistuki tarkistettaisiin, jos tuensaajan terveydentila paranee tai huononee taikka hänen toimintakyvyssään, erityiskustannuksissaan tai muissa olosuhteissaan on tapahtunut sellainen muutos, joka vaikuttaa oikeuteen saada vammaisetuutta tai sen määrään. Myös lääketieteen kehitys ja hoitokäytäntöjen muuttuminen voi aiheuttaa tuen tarkistuksen. Vammais- ja hoitotuki tarkistetaan myös, jos tuensaajalle myönnetään 12 §:n 1 momentin mukainen etuus tai korvaus tai sitä tarkistetaan.

Pykälän 2 momentin mukaan korotus voidaan myöntää hakemuksetta, jos Kansaneläkelaitoksella on korotuksen edellytyksestä tieto.

Pykälän 3 momenttiin on lisätty vastaava tarkistamisajankohta kuten kansaneläkkeessä.

Säännös vastaa muutoin asiallisesti osittain vuoden 1956 kansaneläkelain 31 §:n 3 momenttia, vammaistukilain 3 §:n 2 momenttia, sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 3 §:n 3 momenttia.

33 §.Vammaisetuuden lakkaaminen. Pykälässä säädettäisiin vammaisetuuden lakkaamisesta. Pykälä vastaa osittain vuoden 1956 kansaneläkelain 31 §:n 3 momenttia, vammaistukilain 3 §:n 2 momenttia ja lapsen hoitotuesta annetun lain 3 §:n 3 momenttia. 16 vuotta täyttäneen vammaistuki lakkaisi, kun vammaistuen saajalle syntyy oikeus eläkettä saavan hoitotukeen. Nykyisestä poiketen myös eläkettä saavan hoitotuki lakkaisi, kun tuen saaja muuttaa ulkomaille. Hoitotukea ei enää maksettaisi edes EU-/ETA-maahan.

34 §.Takaisinperintä. Pykälässä säädettäisiin etuuden takaisinperinnästä. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain 88 a §:ää, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

35 §.Takaisinperittävän saatavan vanhentuminen. Pykälässä säädettäisiin takaisinperittävän saatavan vanhentumisesta. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain 88 b §:ää, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

4 luku. Muutoksenhaku

36 §.Muutoksenhakuoikeus. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta Kansaneläkelaitoksen päätökseen. Pykälän 1 momentti on uusi ja siinä säädettäisiin muutoksenhakuasteista. Pykälän 4 momentti on myös uusi ja siinä säädettäisiin siitä, että Kansaneläkelaitoksen tämän lain nojalla antamaan väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta. Muutoin säännös vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 73 §:ää, vammaistukilain 7 §:n 1 ja2 momenttia, sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 8 b §:n 1 ja 2 momenttia.

37 §.Muutoksenhakuaika. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhakuajasta ja se vastaa osittain vuoden 1956 kansaneläkelain 73 §:n 3 momenttia, vammaistukilain 7 §:n 3 momenttia, lapsen hoitotuesta annetun lain 8 b §:n 3 momenttia sekä Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) 20 a §:ää.

38 §.Itseoikaisu. Pykälässä säädettäisiin, että Kansaneläkelaitos voi oikaista muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen. Pykälä vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain 73 a §:ää, vammaistukilain 7 a §:ää, sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 8 c §:ää.

39 §.Muutoksenhakuajan jälkeen tullut valitus. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhakuelimen mahdollisuudesta ottaa valitus tutkittavakseen valituksen myöhästymisestä huolimatta. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain 73 b §:ää, vammaistukilain 7 b §:ää, sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 8 d §:ää.

40 §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälässä säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen mahdollisuudesta poistaa virheellinen päätös asianomaisen suostumuksella. Säännös vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 74 b §:ää, vammaistukilain 7 d §:ää, sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 8 f §:ää.

41 §.Lainvoimaisen päätöksen oikaisu. Pykälässä säädetään evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä uuden selvityksen perusteella. Säännös vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 74 §: 2 momenttia, vammaistukilain 7 c §:n 2 momenttia, sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 8 e §:n 2 momenttia.

42 §.Lainvoimaisen päätöksen poistaminen. Pykälässä säädettäisiin lainvoimaisen päätöksen poistamisesta. Säännös vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 74 §:n 1 momenttia, vammaistukilain 7 c §:n 1 momenttia. sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 8 e §:n 1 momenttia.

5 luku. Tietojen saaminen, luovuttaminen ja salassapito

43 §.Tiedot etuuden ratkaisemista varten. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen ja muutoksenhakuelimen oikeudesta saada tietoja käsiteltävänä olevan asian ratkaisemista varten sekä tietoja Suomea sitovissa sosiaaliturvasopimuksissa tai sosiaaliturvaa koskevassa muussa kansainvälisessä säädöksessä säädettyjen tehtävien toimeenpanemiseksi eri viranomaisilta, Eläketurvakeskukselta, eläkkeiden maksajilta ja työnantajalta. Säännös vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 46 b §:n 1 momenttia, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä ja lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen ja muutoksenhakuelimen oikeudesta saada vammaisetuuden ratkaisemista varten tiedot lääkäreiltä, terveydenhuollon toimintayksiköiltä sekä sosiaalipalvelujen tuottajalta tai hoitolaitokselta. Säännös vastaa osittain vuoden 1956 kansaneläkelain 46 b §:n 2 momenttia, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä ja lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

Pykälän 3 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksella ja muutoksenhakuelimellä on oikeus saada 1 momentin tiedot maksutta. Kuitenkin 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa lausunnon antajalla olisi oikeus saada lausunnosta palkkio. Säännös vastaa osittain vuoden 1956 kansaneläkelain 46 b §:n 3 momenttia, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä ja lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

44 §.Tiedot laitoshoidosta ja vankeusrangaistuksesta. Pykälässä säädettäisiin laitoksen velvollisuudesta ilmoittaa etuudensaajan joutumisesta pysyvään laitoshoitoon sekä vankeusrangaistuksen alkamisesta ja päättymisestä. Nykyisestä poiketen vankilalla olisi velvollisuus ilmoittaa myös etuudensaajan pääsemisestä valvottuun koevapauteen sekä koevapauden keskeytymisestä. Pykälästä on poistettu pakkolaitosta koskeva maininta. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin 1—2 momentin tietojen maksuttomuudesta. Säännös vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 46 c §:n 2—4 momenttia, joihin viitataan vammaistukilain 8 §:ssä sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

45 §.Tietojen luovuttaminen eräissä tapauksissa. Pykälässä säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen oikeudesta luovuttaa 20 §:n 2 momentin mukaisen tutkimuksen tekemistä varten lainkohdassa yksiköidyt arkaluontoiset tiedot lääkärille tai tutkimus- tai sairaanhoitolaitokselle. Säännös on laissa uusi ja se vastaa osin nykyistä käytäntöä sekä sairausvakuutuslain 19 luvun 5 §:n 2 momenttia.

46 §.Tiedot laitoshoitoa koskevaa neuvottelumenettelyä varten. Pykälässä säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada tietoja 24 §:n 5 momentissa tarkoitettua neuvottelumenettelyä varten. Säännös vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 46 d §:ää, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

47 §.Muuta etuutta varten saatujen tietojen käyttäminen. Kansaneläkelaitos tarvitsee eri etuuksien hoitamisessa usein samoja tietoja joko hakijalta itseltään tai muilta viranomaisilta ja laitoksilta. Jotta näitä tietoja ei tarvitsisi toistamiseen hankkia, säädettäisiin pykälässä, että Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus yksittäistapauksessa käyttää jonkin muun etuusasian käsittelyä varten saatuja tietoja käsitellessään vammaisetuuslain mukaisia etuuksia. Pykälä vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 46 f §:ää, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

48 §.Tiedot etuuden hakijalle. Pykälän mukaan Kansaneläkelaitoksen olisi annettava vammaisetuuden hakijalle etukäteen tiedot siitä, mistä häntä koskevia tietoja voidaan hankkia ja mihin niitä voidaan luovuttaa päätöksentekoa varten. Pykälä vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 46 j §:ää, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

6 luku. Muut säännökset

49 §.Viivästysajalta maksettava korotus. Pykälässä säädettäisiin etuuden maksamisesta viivästysajalta korotettuna sekä korotuksen korkokannasta. Pykälä vastaa osittain vuoden 1956 kansaneläkelain 39 b §:n 1 ja 2 sekä 5 momenttia, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

50 §.Viivästysaika. Pykälässä säädettäisiin siitä, miltä ajalta viivästyskorotus lasketaan. Säännös vastaa osittain vuoden 1956 kansaneläkelain 39 b §:n 2—4 momenttia sekä 6 momenttia, joihon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

51 §.Indeksisidonnaisuus ja rahamäärien pyöristäminen. Pykälässä säädettäisiin lain rahamäärien, lukuun ottamatta ruokavaliokorvausta ja 13 §:n mukaista tulorajaa, sitomisesta kansaneläkeindeksiin. Lain rahamäärät vastaavat vuoden 2001 tammikuussa maksettavina olevien kansaneläkkeiden indeksiä. Säännös vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 77 §:ää, vammaistukilain 11 §:n 7 momenttia, sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:n 2 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin etuuksien ja vähimmäismäärien pyöristämisestä. Säännös vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 88 §:n 2 momenttia, johon viitataan vammaistukilain 8 §:ssä ja lapsen hoitotuesta annetun alin 9 §:ssä

52 §.Ulosmittaus- ja siirtokielto. Pykälässä säädettäisiin tämän lain mukaisen etuuden ulosmittaus- ja panttauskiellosta. Säännös vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 79 §:n 1 ja 4 momenttia, joihin viitataan vammaistukilain 8 §:ssä ja lapsen hoitotuesta annetun lain 9 §:ssä.

53 §.Rahoitus. Pykälässä säädettäisiin vammaisetuuksien rahoittamisesta. Valtio rahoittaisi vammaisetuuksista Kansaneläkelaitokselle aiheutuvat kulut. Nykyisestä poiketen myös eläkettä saavan hoitotuki rahoitettaisiin kokonaan valtion varoista.

Pykälän 2 momenttiin on otettu valtuutussäännös, jonka mukaan valtion maksamien ennakoiden ja lopullisen rahoituksen suorittamisesta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella säädettäisiin myös tiedoista, jotka Kansaneläkelaitoksen tulee toimittaa sosiaali- ja terveysministeriölle ennakoiden ja lopullisen rahoituksen vahvistamista varten.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vammaisetuuksien myöntämisestä ja maksamisesta aiheutuvien Kansaneläkelaitoksen toimintakulujen lukemisesta kansaneläkerahastosta maksettaviin toimintakuluihin. Niiden rahoittamisesta ehdotetaan säädettäväksi kansaneläkelain 101 §:ssä. Eläkettä saavan hoitotuen rahoitusta ja uutta valtuutussäännöstä lukuun ottamatta pykälä vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain 63 §:ää, vammaistukilain 6 §:ää, sekä lapsen hoitotuesta annetun lain 6 §:ää.

7 luku. Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

54 §.Soveltamissäännös. Muualla lainsäädännössä on viittauksia vammaistukilakiin, lapsen hoitotuesta annettuun lakiin tai vuoden 1956 kansaneläkelain eläkkeensaajien hoitotukea koskeviin säännöksiin. Tämän vuoksi pykälään ehdotetaan otettavaksi yleinen viittaussäännöksiä koskeva soveltamissäännös. Sen mukaan jos muussa laissa tai sen nojalla annetussa säännöksessä viitataan edellä mainittuihin säännöksiin tai niiden nojalla myönnettyyn tai maksettavaan etuuteen, viittauksen katsotaan tarkoittavan tämän lain mukaisia säännöksiä ja etuuksia.

55 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentin mukaan laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tällä lailla kumotaan 5 päivänä helmikuuta 1988 annettu vammaistukilaki ja 4 päivänä heinäkuuta 1969 annettu laki lapsen hoitotuesta siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin pykälän 3 momentin mukaan.

56 §.Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentin mukaan tammikuun alussa 2008 maksussa oleva Suomessa asuvan henkilön asumisaikaan suhteutettu eläkkeensaajien hoitotuki muutettaisiin ilman hakemusta tämän lain mukaiseksi hoitotueksi. Muutoksesta annettaisiin päätös vain pyynnöstä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että vammaisetuuslakia sovellettaisiin myös vuoden 1956 kansaneläkelain, vammaistukilain ja lapsen hoitotuesta annetun lain perusteella myönnettyihin vammais- ja hoitotukiin.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin etuuden maksamisen jatkamisesta entisin perustein, jos etuus on maksussa tämän lain voimaantullessa. Etuuden maksamista jatketaan entisin perustein siihen saakka, kunnes se tarkistetaan tai lakkaa. Jos henkilöllä on lain voimaan tullessa maksussa vammaistuki ja henkilö saa tällöin vanhuuseläkettä, vammaistuen maksamista voidaan kuitenkin jatkaa siihen saakka kunnes saaja täyttää 65 vuotta, ellei tukea tarkisteta tai lakkauteta tätä ennen. Samoin menetellään, jos henkilö saa vammaistukea ja 9 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaista täyttä työkyvyttömyyseläkettä lain voimaan tullessa.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin etuuden takautuvasta myöntämisestä tai tarkistamisesta. Jos etuus myönnettäisiin ajalle ennen 1 päivää tammikuuta 2008, sovellettaisiin ennen 1 päivää tammikuuta voimassa olleita säännöksiä.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin ennen vuotta 2008 alkaneen eläkkeensaajien hoitotuen maksamisesta ulkomaille entisin perustein seuraavaan tarkistukseen tai etuuden lakkaamiseen saakka.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin siitä, että ennen 1 päivää heinäkuuta 1988 myönnetyt apu- ja hoitolisät, jotka muutettiin 1 päivänä heinäkuuta 1988 eläkkeensaajien hoitotueksi maksetaan edelleen entisin suuruisina siihen saakka, kun etuus tarkistetaan tai se lakkaa. Säännös kokee vain niitä henkilöitä, jotka ovat saaneet ennen 1 päivää heinäkuuta 1988 samanaikaisesti tapaturmavakuutuslain, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain, sotilasvammalain, liikennevakuutuslain tai näitä vastaavan aikaisemman lain mukaista avuttomuus- tai haittalisää.

Pykälän 7 momentissa säädettäisiin sitä, että ennen 1 päivää tammikuuta 1989 myönnetyt invalidirahat, jotka muutettiin 1 päivästä tammikuuta 1989 vammaistuiksi, maksetaan edelleen entisen suuruisena siihen saakka, kun vammaistuki tarkistetaan tai se lakkaa. Maksamista jatketaan entisen suuruisena, vaikka henkilö olisi saanut ennen 1 päivää heinäkuuta 1989 samanaikaisesti tapaturmavakuutuslain, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain, sotilasvammalain, liikennevakuutuslain tai näitä vastaavan aikaisemman lain mukaista avuttomuus- tai haittalisää.

Pykälän 8 ja 9 momenteissa säädettäisiin sellaisten henkilöiden eläkkeensaajien hoitotukien suojaamisesta, joilta pohjaosan maksaminen on lakannut vuosien 1996—2001 lainmuutoksissa.

Pykälän 10 momentissa säädettäisiin takautuvasta hakuajasta, kun hakemus on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa. Takautuva hakuaika säilyy näissä tilanteissa vuoden pituisena.

Pykälän 11 momentissa säädettäisiin siitä, että tämän lain mukaiset etuudet vastaavat lapsen hoitotuesta annetun lain, vammaistukilain ja vuoden 1956 kansaneläkelain mukaista hoitotukea ja vammaistukea. Perusvammaistuki ja perushoitotuki vastaisivat edellä mainittujen lakien mukaista alinta määrää, korotettu vammaistuki ja hoitotuki vastaisivat etuuksien keskimmäistä määrää sekä ylin vammaistuki ja hoitotuki vastaisivat tukien suurinta määrää. Tämän lain mukainen ruokavaliokorvaus vastaisi vuoden 1956 kansaneläkelain ja vammaistukilain mukaista ruokavaliokustannusten korvausta.

Pykälän 12 momentissa säädettäisiin saatavan vanhentumista koskevien säännösten soveltamisesta ennen 1 päivää kesäkuuta 2004 liikaa maksettuihin etuuksiin ja syntyneisiin saataviin. Säännös vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (350/2004) voimaantulosäännöksen 2 momenttia.

1.4.Laki eläkkeensaajan asumistuesta

1 luku. Yleiset säännökset ja määritelmät

1 §.Lain tarkoitus. Pykälässä säädettäisiin eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain tarkoituksesta. Lain tarkoituksena on alentaa Suomessa asuvan henkilön asumismenoja maksamalla hänelle asumistukea ja siten turvata pientä eläkettä saavan toimeentuloa asumismenojen osalta eläkkeen ohella. Oikeus eläkkeensaajan asumistukeen on vain Suomessa asuvalla henkilöllä. Suomessa asumisesta säädettäisiin 2 §:ssä. Voimassa olevassa eläkkeensaajien asumistukilaissa ei lain tarkoitusta ole erikseen säädetty.

2 §.Suomessa asuminen. Pykälän mukaan Suomessa asuminen määräytyisi asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) 3, 3a ja 4 §:n mukaan. Eläkkeensaajan asumistuen myöntämisen edellytyksenä on, että henkilö asuu tosiasiallisesti Suomessa. Siten sellainen henkilö, joka kuuluu Suomen sosiaaliturvan piiriin, mutta asuu ulkomailla ei ole oikeutettu eläkkeensaajan asumistukeen. Ehdotettu pykälä vastaa voimassa olevan eläkkeensaajien asumistukilain 1 a §:ää.

3 §.Lain toimeenpano. Tämän lain mukaiset tehtävät hoitaa Kansaneläkelaitos. Ehdotettu pykälä vastaa asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 9 §:ää.

4 §.Avoliitto ja erillään asuminen. Pykälän 1 momentti sisältäisi tämän lain mukaisen avoliiton määritelmän. Määritelmä on uusi ja se vastaisi myös kansaneläkelaissa (xxx/200x) olevaa määritelmää. Avoliitolla tarkoitetaan sitä, että mies ja nainen, jotka eivät ole keskenään avioliitossa, elävät yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa. Avoliiton määritelmän tavoite on, että avoliiton vaikutus asumistuen myöntämiseen ja määräytymiseen kävisi laista selvästi ilmi. Kaikissa säännöksissä, joissa henkilön avo- tai avioliitolla on merkitystä, on selkeästi sanottu, koskeeko säännös avo- tai avioliittoa vai molempia. Momentti vastaa asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 28 §:n 2 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että aviopuolisoita, joilla ei ole yhteistä taloutta, koska he asuvat jatkuvasti erillään jatkuvan julkisen laitoshoidon tai muun syyn vuoksi, ei katsottaisi avioliitossa oleviksi tämän lain säännöksiä sovellettaessa. Muu syy arvioidaan tapauskohtaisesti. Sitä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon hakijan selvitys siitä, ettei puolisoilla ole yhteistä taloutta, erillään asumisen syy ja asumisen pitkäaikaisuus. Muuna syynä ei yleensä voida pitää sitä, että aviopuolisot avioliiton solmimisen jälkeen jäävät asumaan eri paikkakunnille tai eri maihin. Momentti vastaa asiallisesti nykyistä käytäntöä ja eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 28 §:n 1 momenttia.

Rekisteröidyssä parisuhteessa oleva henkilö rinnastetaan avioliitossa olevaan henkilöön rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 8 §:n 3 ja 4 momentin perusteella.

5 §.Asumismenot. Pykälässä säädettäisiin siitä, mitkä menot katsotaan asumismenoiksi. Pykälän 1 kohdassa säädettäisiin siitä, että asumismenoiksi katsotaan asunnosta maksettava vuokra, vastike tai asumispalveluasunnon palvelumaksun asumismeno-osuus. Vastikkeena otetaan huomioon sekä hoito-, rahoitus-, että ylimääräinen vastike. Vuokraan ja vastikkeeseen voi sisältyä vesi- ja lämmityskustannuksia tai niiden yhteydessä voidaan maksaa kiinteää vesimaksua. Nämä vesi- ja lämmityskustannukset otetaan huomioon vuokrana tai vastikkeena. Asumismenoiksi ei hyväksytä vuokran yhteydessä maksettavaa sähkömaksua. Jos vuokraan sisältyvää sähkön osuutta ei voida selvittää, vuokrasta vähennetään verohallituksen vahvistaman luontoisetujen raha-arvon mukainen määrä. Vuokran tai vastikkeen yhteydessä maksettavia, eroteltuja muita maksuja ei hyväksyttäisi asumismenoiksi. Tällaisia maksuja ovat esimerkiksi autopaikka-, autotalli-, kaapeli-tv-, pesutupa-, sauna-, siivous-, turvapuhelin- ja säilytystilojen maksut sekä atk-liittymien maksut. Asumisoikeusasunnot ja osaomistusasunnot rinnastetaan vuokra-asuntoihin.

Jos lämmitys- ja vesikustannukset eivät sisälly vuokraan tai vastikkeeseen tai vedestä ei makseta vuokran tai vastikkeen yhteydessä kiinteää vesimaksua, lämmitys- ja vesikustannukset hyväksytään asumismenoiksi valtioneuvoston asetuksella vahvistamien hoitomenojen mukaisesti.

Pykälään on 1 kohtaan lisätty nykyistä käytäntöä vastaavasti säännös siitä, että asumismenoiksi katsotaan myös tontin vuokra, jollei se sisälly asunnosta maksettavaan vuokraan tai vastikkeeseen. Samoin 1 kohtaan on lisätty nykyistä käytäntöä vastaavasti säännös siitä, että asumismenoiksi katsotaan myös palvelumaksun asumismeno-osuus.

Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin siitä, että asumismenoilla tarkoitetaan myös asumistuen hakijan tai hänen puolisonsa omistaman omakotitalon lämmitys-, vesi-, ja kunnossapitokustannuksia. Omakotitalolla tarkoitetaan muuta kuin asunto-osakeyhtiön tai asunto-osuuskunnan omistamaa taloa. Hakijan tai hänen puolisonsa omistaman omakotitalon asumiskustannukset otetaan aina huomioon valtioneuvoston vahvistamien hoitomenojen mukaisesti. Kunnossapitokustannusten katsotaan kattavan omakotitalon vakuutusmaksut, nuohousmaksut ja korjauskulut.

Pykälän 3 kohdassa säädettäisiin siitä, että asumismenoja ovat myös asunnon hankkimiseksi tai kunnossapitämiseksi otettujen lainojen korot, jos asunnon omistaa asumistuen hakija tai hänen avio- tai avopuolisonsa.

Pykälään on 4 kohdaksi lisätty säännös siitä, että myös asumisoikeusasunnoista annetun lain (650/1990) mukaisen hallintaoikeuden hankkimiseksi ja osaomistusasunnon hankkimista varten otettujen lainojen korot voitaisiin hyväksyä asumismenoiksi. Aiemmin nämä korot on otettu huomioon vuositulosta tehtävänä vähennyksenä. Koska kyseessä on asumiseen liittyvä meno, ehdotetaan ne hyväksyttäväksi asumismenoina.

Pykälän 2 ja 3 kohdat vastaavat asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 2 §:ää ja 1 kohta vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 2 §:ää ja osittain nykyistä käytäntöä.

6 §.Lapsi. Pykälä on uusi ja se sisältäisi tämän lain mukaisen lapsen määritelmän. Lapsen ikäraja on korotettu nykyisestä 16 vuodesta 18 ikävuoteen ja kasvattilapsen osalta määritelmää on tarkennettu. Ehdotetun säännöksen mukaan lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta asumistuen hakijan tai hänen avio- tai avopuolisonsa lasta tai lastensuojelulain (683/1983) 41 §:ssä tarkoitettua kasvattilasta, joka asuu asumistuen hakijan kanssa samassa taloudessa.

7 §.Laitoshoito. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädettäisiin, mitä tarkoitetaan julkisella laitoshoidolla ja 3 momentissa olisi asiaan liittyvä asetuksenantovaltuutus. Laitoshoidosta sekä kuntien ja Kansaneläkelaitoksen ja kuntien välisestä neuvottelumenettelystä ja siihen liittyvästä lausunnonantomenettelystä säädettäisiin tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Pykälä vastaa eläkkeensaajien asumistukilain 7 §:n 2-4 momenttia.

2 luku. Asumistuen määräytymisperusteet

8 §.Oikeus asumistukeen. Pykälässä säädettäisiin eläkkeensaajan asumistukeen oikeutetuista henkilöistä. Pykälän 1 momentin mukaan 65 vuotta täyttäneellä henkilöllä olisi edelleen aina oikeus eläkkeensaajan asumistukeen riippumatta siitä saako hän eläkettä. Momentti vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 1 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin 16 vuotta täyttäneen henkilön asumistukioikeudesta silloin, kun hän saa momentissa mainittua eläkettä, korvausta tai etuutta. Henkilön ei katsota saavan eläkettä, jos se on maksettu kertakorvauksena, eläke on keskeytetty tai työkyvyttömyyseläke on jätetty lepäämään.

Asumistukeen olisi oikeus 2 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan henkilöllä, joka saa kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä, leskeneläkettä, uuden kansaneläkelain voimaanpanosta annettavan lain 2 §:n mukaista työttömyyseläkettä, 3 §:n mukaista yksilöllistä varhaiseläkettä tai 4 tai 5 §:ssä tarkoitettua leskeneläkettä taikka maahanmuuttajan erityistuesta annetun lain (1192/2002) mukaista erityistukea työkyvyttömyyden perusteella.

Eräiden pitkäaikaisesti työttöminä olleiden henkilöiden eläketuesta annetun lain 3 §:n 3 momentin perusteella eläketuen saajalla on nykyisin oikeus eläkkeensaajien asumistukeen siten kuin eläkkeensaajien asumistukilaissa säädetään. Siten oikeus eläkkeensaajien asumistukeen on eläketukea saavalla henkilöllä samoin kuin edellä mainitun lain 2 §:n perusteella kansaneläkelain mukaista vanhuuseläkettä 62 ikävuoden täyttämisen jälkeen saavalla henkilöllä. Lainsäädännön selkeyden vuoksi ehdotetaan, että eläketukea saavan oikeudesta asumistukeen säädettäisiin eläkkeensaajan asumistuesta annettavassa laissa ja säännös lisättäisiin pykälän 2 momentin 3 kohdaksi.

Asumistukioikeus olisi myös 2 momentin 4, 6 ja 8 kohdan mukaan henkilöllä, joka saa työntekijän eläkelain (395/2006) 3 §:ssä tarkoitettujen lakien mukaista tai muuta vastaavaa lakiin perustuvaa työ- tai virkasuhteen perusteella maksettavaa täyttä työkyvyttömyyseläkettä, kansanedustajain eläkelain (329/1967) taikka valtioneuvoston jäsenen oikeudesta eläkkeeseen ja hänen jälkeensä suoritettavasta perhe-eläkkeestä annetun lain (870/1977) mukaista työkyvyttömyyseläkettä taikka täyden työkyvyttömyyden perusteella myönnettyä lakisääteisen tapaturmavakuutuksen, sotilastapaturmalain (1211/1990) , liikennevakuutusta koskevan lainsäädännön, sotilasvammalain mukaista jatkuvaa tapaturmaeläkettä, elinkorkoa, työkyvyttömyyseläkettä tai sellaista ansionmenetyksen korvausta, jota maksetaan, kun liikennevahingon sattumisesta on kulunut vuosi. Myös eri lakien mukaista työttömyyseläkettä ja julkisten alojen työeläkelakien mukaista yksilöllistä varhaiseläkettä saava olisi oikeutettu asumistukeen momentin 5 kohdan mukaan.

Kansaneläkejärjestelmän leskeneläkettä ei enää maksettaisi pelkästään eläkkeensaajan asumistukena eikä asumistukea sidottaisi pelkästään kansaneläkelain mukaisen leskeneläkkeen saamiseen vaan asumistukioikeus olisi muunkin lain perusteella leskeneläkettä saavalla. Siten pykälän 2 momentin 4, 6 ja 8 kohtiin on lisätty säännös siitä, että eläkkeensaajan asumistukeen on oikeus myös sellaisella henkilöllä, joka saa perhe-eläkettä työntekijän eläkelain 3 §:ssä tarkoitettujen lakien, kansanedustajain perhe-eläkelain (107/1990) , valtioneuvoston jäsenen oikeudesta eläkkeeseen ja hänen jälkeensä suoritettavasta perhe-eläkkeestä annetun lain, lakisääteisen tapaturmavakuutuksen, sotilastapaturmalain, liikennevakuutusta koskevan lainsäädännön tai sotilasvammalain perusteella.

Pykälän 2 momentin 7 kohtaan on lisätty nykyistä käytäntöä vastaava säännös siitä, että myös tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/1991) mukaista jatkuvaa tapaturmaeläkettä ja elinkorkoa sekä liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) mukaista jatkuvaa työkyvyttömyyseläkettä ja vuoden kuluttua vahingon sattumisesta ansionmenetyskorvausta saavalla henkilöllä olisi oikeus eläkkeensaajan asumistukeen.

Jatkuvaksi katsotaan etuus, jota maksetaan vähintään kuuden kuukauden ajalta.

Lisäksi momentin 9 kohdassa säädettäisiin siitä, että edellä mainittuja vastaavia ulkomailta maksettavia etuuksia saavalla olisi myös oikeus eläkkeensaajan asumistukeen. Kohta vastaa osittain eläkkeensaajien asumistukilain 1 §:n 1 momentin 5 kohtaa. Muutoin pykälän 2 momentti vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 1 §:n 1 momentin 1-4 ja 6 kohtia.

Jos henkilö saa työntekijän eläkelain 3 §:ssä mainittujen lakien mukaista tai muuta vastaavaa työ- tai virkasuhteeseen perustuvaa täyttä työkyvyttömyyseläkettä tai työntekijän eläkelain 3 §:n 1 momentin 1-3 kohdassa mainittujen lakien mukaista työttömyyseläkettä tai mainitun lain 3 §:n 2 momentissa mainittujen julkisten alojen työeläkelakien mukaista yksilöllistä varhaiseläkettä taikka työntekijän eläkelain voimaanpanolain (396/2006) 28 §:n mukaista työttömyyseläkettä tai kansanedustajain eläkelain (329/1967) taikka valtioneuvoston jäsenen oikeudesta eläkkeeseen ja hänen jälkeensä suoritettavasta perhe-eläkkeestä annetun lain (870/1977) mukaista työkyvyttömyyseläkettä ja tällainen eläke muuttuu alle 65 vuoden iässä maksettavaksi vanhuuseläkkeeksi ja henkilölle maksetaan asumistukea välittömästi ennen vanhuuseläkkeen alkamista, asumistuen maksaminen jatkuu niin kauan kuin edellytykset muutoin täyttyvät. Asiasta säädettäisiin pykälän 3 momentissa.

Kansaneläkelain mukaista vanhuuseläkettä varhennettuna saavalla ei olisi oikeutta asumistukeen ennen 65 vuoden iän täyttämistä. Asiasta säädettäisiin pykälän 4 momentissa.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin siitä, että eläkkeensaajan asumistukea ei myönnetä henkilölle, joka saa asumistukea asumistukilain (408/1975) perusteella.

Pykälän 3-5 momentit vastaavat eläkkeensaajien asumistukilain 1 §:n 3 - 5 momenttia. Koska rintamasotilaseläkettä ei enää makseta, pykälästä poistettaisiin tarpeettomana rintamasotilaseläkettä koskeva maininta.

9 §.Huomioon otettavat asumismenot. Pykälässä säädettäisiin siitä, mitkä asumismenot otetaan huomioon eläkkeensaajan asumistukea laskettaessa. Asumismenoina otetaan huomioon kohtuulliset menot yhdestä Suomessa sijaitsevasta vakinaiseksi katsottavasta asunnosta. Vakinaiseksi katsotaan asunto, jossa hakija asuu tosiasiallisesti pääosan vuodesta tai jota muutoin voidaan pitää vakinaisena. Jos hakija asuu jatkuvasti ulkomailla pääosan vuodesta, Suomessa olevaa asuntoa ei katsota vakinaiseksi asunnoksi eikä asumistukea siten makseta. Lisäksi edellytetään, että hakijan on asuttava asunnossa asumistuen alkaessa. Hakijan katsotaan asuvan asunnossa asumistuen alkaessa, jos hän muuttaa asuntoon sen kuukauden kuluessa, jonka alusta asumistuki myönnetään. Poikkeuksellisesti asumistuki voidaan myöntää tilapäisen asumismenojen perusteella, jos asumistuen hakija iän, sairauden, asunnon kunnon tai sijainnin vuoksi ei voi asua koko vuotta vakinaisessa asunnossaan. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi vuokratalojen remontit, jonka johdosta asukkaat joutuvat muuttamaan tilapäisesti toiseen asuntoon.

Pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että hakijan asumismenojen lisäksi otetaan aina huomioon hänen samassa asunnossa asuvien avio- tai avopuolisonsa ja 6 §:ssä mainittujen lasten asumismenot. Jos samassa asunnossa asuva lapsi saa kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä ja hänellä on sen perusteella oikeus eläkkeensaajan asumistukeen, lapsen asumismenot otetaan huomioon vain hänelle myönnettävässä asumistuessa. Pykälän 2 momentin 2 kohtaan on lisätty kotona asumista tukeva, nykyistä käytäntöä vastaava säännös siitä, että mikäli hakija ei tule toimeen ilman toisen henkilön jatkuvaa apua, hänen asumismenoinaan otetaan huomioon myös samassa asunnossa asuvan, hakijaa päätoimisesti hoitavan henkilön asumismenot. Päätoimiseksi hoitajaksi katsotaan henkilö, joka hoitaa asumistuen hakijaa kokopäivätoimisesti ja saa omaishoidontukea tai palkkaa tästä työstä. Näissä tilanteissa edellytetään myös, että hakija saa uuden vammaisetuuksista annettavan lain mukaista ylintä hoitotukea tai muuta vastaavaa tukea.

Lisäksi hakijan asumismenoina otetaan huomioon myös samassa asunnossa asuvan muun kuin avio- tai avopuolison, lasten tai hakijaa päätoimisesti hoitavan henkilön asumismenot, jos hänen ei voida katsoa vastaavan asumismenoista omalta osaltaan. Muun asunnossa asuvan henkilön katsotaan vastaavan asumismenoista, jos hänen tulonsa ovat vähintään työttömyysturvalain (1290/2002) mukaisen täyden peruspäivärahan suuruiset. Asiasta säädettäisiin 2 momentin 3 kohdassa.

Hakijan asumismenoina otetaan huomioon 3 momentin mukaan vain sellaiset asumismenot, joista hakija tosiasiallisesti vastaa eikä kukaan muu ole niistä vastuussa huoltovelvollisuuden vuoksi. Näin ollen esimerkiksi asumistuen saajan luona asuvan perhehoitoon sijoitetun lapsen asumismenoja ei oteta huomioon asumistuen saajan asumismenoina, koska perhehoitajalle maksettavasta palkkiosta ja korvauksesta annetun asetuksen (420/1992) 2 §:n 2 momentin mukaan perhehoitajalle maksettava kulukorvaus kattaa muun muassa perhehoidossa olevan henkilön asumisesta aiheutuvat tavanomaiset menot. Hakijan asumismenoina ei oteta huomioon myöskään sellaisia alle 18-vuotiaan lapsen asumismenoja, joista jonkun muun tulee huoltovelvollisuuden nojalla vastata, ellei kyse ole lastensuojelulain 41 §:n mukaisesta kasvattilapsesta.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä, että valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin 5 §:n 2 kohdassa tarkoitetuista omakotitalon asumismenoista sekä niistä lämmityskustannuksina hyväksyttävistä asumismenoista, jotka eivät sisälly vuokraan tai vastikkeeseen ja vedestä aiheutuvista kustannuksista, jotka eivät sisälly vuokraan tai vastikkeeseen eikä asumistuen hakija maksa erillistä kiinteää vesimaksua.

Pykälän 5 momenttiin on lisätty nykyistä käytäntöä vastaava säännös siitä, että usein asuntoa vaihtavan henkilön asumismenot voidaan ottaa huomioon tiettyjen valtioneuvoston asetuksella määriteltävien keskimääräisten kustannusten mukaisina. Näin menetellään lähinnä tilanteissa, joissa henkilöllä ei ole vakinaista asuntoa ja hän asuu esimerkiksi asuntoloissa eikä usein tapahtuvan asuntolan vaihdoksen takia ole mahdollista määritellä henkilön todellisia asumismenoja.

Pykälä vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 2 §:n 3 ja 4 momenttia sekä nykyistä käytäntöä.

10 §.Asumismenojen enimmäismäärä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että asumistukea laskettaessa huomioon otettavien asumismenojen enimmäismääristä säädetään valtioneuvoston asetuksella. Enimmäismääriä vahvistettaessa otettaisiin huomioon asunnon sijaintipaikkakunta.

Pykälän 2 momentin mukaan hakijan asumismenojen enimmäismääriä korotettaisiin 20 tai 40 prosentilla lasten lukumäärästä riippuen.

Säännös vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 3 §:n 3 momenttia.

11 §.Asumismenojen omavastuuosuus. Pykälässä säädettäisiin asumismenojen omavastuuosuudesta. Omavastuuosuus koostuu kahdesta osasta, perusomavastuusta ja lisäomavastuusta ja siitä säädetään 1 momentissa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin perusomavastuusta. Perusomavastuu on asumismenojen osa, joka on kaikkien asumistukea saavien itsensä kustannettava. Sen suuruus on 491,51 euroa vuodessa.

Eläkkeensaajan asumistukeen olisi nykyisestä poiketen 8 §:n mukaisesti oikeus paitsi henkilöllä, joka saa leskeneläkettä kansaneläkejärjestelmästä myös henkilöllä, joka saa leskeneläkettä työeläkejärjestelmästä tai lakisääteisen tapaturmavakuutuksen, liikennevakuutusta koskevan lainsäädännön taikka sotilasvammalain perusteella. Ehdotetun muutoksen vuoksi myös lisäomavastuun tulorajat tulisi yhtenäistää, jotta leskeneläkkeen saajat olisivat samassa asemassa kuin omaa eläkettä saavat. Tällöin oikeus asumistukeen ja sen määrä riippuisi eläkkeensaajan ja hänen puolisonsa tulojen määrästä yhtäläisesti eläkelajista riippumatta. Siten yksin asuvalta henkilöltä ja avio- tai avopuolisoilta poistettaisiin erilliset lisäomavastuut niissä tilanteissa, joissa henkilö tai toinen puolisoista saa nykyisin perhe-eläkelain mukaista leskeneläkettä. Lisäomavastuun suuruus on edelleen 40 prosenttia siitä vuositulojen osasta, joka ylittää yksin asuvalla 6 986 euroa vuodessa. Puolisoilla raja on 10 240 euroa vuodessa, jos toisella puolisolla ei ole oikeutta asumistukeen ja 11 221 euroa, jos molemmilla puolisoilla on oikeus asumistukeen tai toinen saa alle 65-vuotiaalle maksettavaa kansaneläkelain mukaista varhennettua vanhuuseläkettä. Jos tulot jäävät alle edellä mainittujen tulorajojen, lisäomavastuuta ei lasketa. Asiasta säädettäisiin pykälän 3 momentissa.

Määrät ovat vuoden 2001 kansaneläkeindeksin tasossa. Säännös vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 4 §:ää.

12 §.Vuositulo. Pykälässä säädettäisiin tulojen huomioon ottamisesta asumistukea laskettaessa. Tulona otettaisiin 1 momentin mukaan huomioon hakijan ja hänen avio- tai avopuolisonsa jatkuvat tai vuosittain toistuvat tulot lukuun ottamatta 14 §:ssä mainittuja etuoikeutettuja tuloja. Jatkuvalla tulolla tarkoitetaan pääsääntöisesti vähintään kuudelta kuukaudelta saatua tuloa. Tulon jatkuvuutta ja vuosittaista toistumista sovelletaan samalla tavalla kuin kansaneläkkeessä. Tulot otetaan huomioon vuositulona.

Pykälän 2 momentin mukaan korko- ja osinkotulot otettaisiin nykyisestä poiketen tulona huomioon vain, jos niiden yhteismäärä ylittää 60 euroa vuodessa. Kun korko- ja osinkotulot ylittävät edellä mainitun määrän, korko- ja osinkotulot otetaan kokonaan tulona huomioon. Rajaa sovelletaan molempien puolisoiden osalta erikseen. Säännös helpottaa tulojen arviointia niissä varsin yleisissä tilanteissa, joissa hakijalla ja hänen avio- tai avopuolisollaan on vain vähäisiä korko- tai osinkotuloja. Korkotulona pidetään esimerkiksi talletukselle ja osuuspääomalle sekä sijoitusrahaston tuotto-osuudelle maksettua korkoa. Sijoitusrahaston kasvuosuuden ja säästöhenkivakuutuksen tuotto lisätään vuosittain pääomaan eikä siitä siten katsota syntyvän sellaista korkotuloa, joka otettaisiin tulona huomioon. Ennen talletuksista huomioon otettavien korkotulojen määrittämistä tehdään talletuksista 2000 euron käyttövaravähennys. Vähennys tehdään molempien puolisoiden talletuksista erikseen. Osinkotulona otetaan huomioon pörssinoteeratuille ja muille osakkeille maksettu osinko.

Metsätalouden tulona otettaisiin kaikissa tilanteissa huomioon varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaan vahvistettu metsän keskimääräinen vuotuinen tuotto kerrottuna metsän pinta-alalla. Siten nykyistä käytäntöä vastaavasti puunmyyntituloa ei oteta tulona huomioon. Asiasta säädetään pykälän 3 momentin uudessa säännöksessä.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä, että vuositulona otetaan lisäksi huomioon kahdeksan prosenttia siitä 13 §:n mukaisesta veloilla vähennetystä yhteenlasketusta omaisuudesta, jolla hakijan omaisuuden arvo ylittää 13 205 euroa tai avio- tai avopuolisoilla 21 128 euroa.

Pykälän 5 momentin mukaan vuositulosta vähennetään velkojen korot lukuun ottamatta omassa käytössä olevan asunnon hankkimiseksi tai kunnossapitämiseksi otettujen lainojen korkoja sekä kulutusluottojen korkoja. Asunnon hankkimiseksi tai kunnossapitämiseksi otettujen lainojen korkoja ei vähennetä vuositulosta, koska ne otetaan huomioon asumismenoina. Asumistukilain mukaisessa asumistuessa ei hyväksytä tulojen vähennyksenä velkojen korkoja, siten eläkkeensaajan asumistuessakin olisi perusteltua luopua kulutusluottojen vähennysoikeudesta. Kulutusluotoksi katsotaan kuluttajansuojalain 7 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti laina, maksun lykkäys tai muu vastaava taloudellinen järjestely, jonka elinkeinonharjoittaja sopimuksen mukaan myöntää tai lupaa kuluttajalle. Kulutusluotto voidaan myöntää tililuottona, kertaluottona tai hyödykesidonnaisena luottona. Tililuottoja ovat esimerkiksi luottokorttiluotot, kertaluottoja ovat muut kuin tililuotot, esimerkiksi osamaksusopimukseen perustuvat luotot ja hyödykesidonnaisia luottoja ovat tavaran tai palvelun hankkimiseksi myönnettävät luotot, jolloin luotonantajana on esimerkiksi rahoitusyhtiö tai tavaran myyjä. Vuositulosta vähennettäviä velkojen korkoja olisivat siten esimerkiksi opintolainan ja tulon hankkimista varten otetun velan korot sekä muut kuin edellä mainittujen velkojen korot, esimerkiksi kesämökin korjaamiseksi otetun velan korot.

Määrät ovat vuoden 2001 kansaneläkeindeksin tasossa lukuun ottamatta 2 momentissa mainittua 60 euron rajaa ja käyttövaravähennystä, joihin ei tehdä vuosittaista indeksitarkistusta. Pykälä vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 6 §:n 1 momenttia ja nykyistä käytäntöä.

13 §.Huomioon otettava omaisuus. Pykälässä säädettäisiin siitä, minkälainen omaisuus otetaan huomioon laskettaessa omaisuudesta tuloa sekä miten omaisuuden arvo määritetään.

Pykälän 1 momentissa luetellaan huomioon otettavat omaisuuslajit. Tällaisia ovat kiinteistöt, elinkeinotoiminnan ja maatalouden varat sekä osuudet yhtymien varoista, metsäomaisuus, talletukset, obligaatiot, joukkovelkakirjat ja muut vastaavat, julkisesti noteeratut osakkeet, sijoitusrahasto-osuudet sekä vakuutussijoitukset. Kiinteistöt, elinkeinotoiminnan ja maatalouden varat, osuudet yhtymien varoista sekä metsäomaisuus otetaan huomioon vain, jos omaisuus sijaitsee Suomessa. Nykyisestä poiketen omaisuutena ei otettaisi huomioon asunto-osakkeita, muita kuin pörssiyhtiöiden eli esimerkiksi perheyhtiöiden osakkeita, kulkuvälineitä eikä kotieläimiä, koska tietoja ei ole enää saatavissa verohallinnolta varallisuusverotuksen poistuttua.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin omaisuuden arvostamisesta. Arvostamisessa käytetään verohallinnolta saatavia tietoja kiinteistöjen, elinkeinotoiminnan ja maatalouden varojen, yhtymäosuuksien varoista sekä metsäomaisuuden osalta. Obligaatiot ja joukkovelkakirjat otetaan huomioon käyvän arvon mukaisina ja vakuutussijoitukset takaisinostoarvoon nykyisen käytännön mukaisesti.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyistä käytäntöä vastaavasti, että ennen talletusten huomioon ottamista omaisuutena vähennetään hakijan ja hänen puolisonsa talletuksista käyttövaroina 2000 euroa.

Omaisuutena ei otettaisi huomioon edelleenkään omassa käytössä olevaa asuntoa. Nykyisestä poiketen omaisuutena ei otettaisi huomioon osuutta jakamattomaan kuolinpesään. Kuolinpesäosuuksien huomioon ottamisesta ehdotetaan luovuttavan, koska niillä on ollut vähäinen merkitys maksettavien asumistukien määrään ja niiden selvittäminen on sekä toimeenpanijan että tuen hakijan kannalta monimutkaista. Lisäksi tuen hakijat ovat kokeneet kuolinpesäosuuden huomioon ottamisen epäoikeudenmukaiseksi varsinkin niissä tilanteissa, joissa kuolinpesän realisoiminen ei ole ollut käytännössä mahdollista. Asiasta säädettäisiin pykälän 4 momentissa.

Pykälä vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 6 §:n 3 momenttia.

14 §.Etuoikeutetut tulot. Pykälässä säädettäisiin siitä, mitä tuloja ei oteta tulona huomioon asumistuen määrää laskettaessa.

Perhe-eläkelain (39/1969) mukaista leskeneläkettä saavilla henkilöillä on ollut erilliset lisäomavastuurajat, jotka ovat olleet omaa eläkettä saavan henkilön lisäomavastuurajoja alemmat. Tämä on johtunut siitä, että leskeneläkkeen saajalla asumistukitulona on otettu huomioon vain leskeneläkkeen täydennysmäärä eikä perusmäärä. Kun lisäomavastuurajat ehdotetaan yhtenäistettäväksi, kansaneläkelain mukaisen leskeneläkkeen perusmäärä tulisi ottaa tulona huomioon, joten se ehdotetaan poistettavaksi etuoikeutetuista tuloista.

Etuoikeutettujen tulojen luetteloon lisättäisiin nykyistä käytäntöä vastaavasti kustannusten korvaukset, muut haitan perusteella maksettavat korvaukset, esimerkiksi liikennevahingon tai potilasvahingon perusteella maksettavat avuttomuuslisät, opintotukilain mukainen opintoraha sekä eräille ulkomaalaisille vapaaehtoisille rintamasotilaille maksettava rintama-avustus, joka maksetaan vuosittain. Koska kuolinpesän tuottoa ei enää otettaisi tulona huomioon, siitä lisättäisiin maininta pykälän 1 momentin 15 kohtaan.

Säännöksessä on otettu huomioon ehdotettavasta kansaneläkelaista ja vammaisetuuksista annettavasta laista aiheutuvat muutokset.

Pykälä vastaa muutoin asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 6 §:n 2 momenttia.

15 §.Asumistuen määrä. Pykälässä säädettäisiin eläkkeensaajan asumistuen määrästä. Asumistukena maksettaisiin 85 prosenttia huomioon otettavista vuosittaisista asumismenoista, jotka ylittävät omavastuuosuuden eli perusomavastuun ja tulojen mukaan määräytyvän lisäomavastuun yhteismäärän. Säännös vastaa asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 3 §:n 1 momenttia.

16 §.Avio- tai avopuolisoiden asumistuki. Avio- tai avopuolisoille lasketaan yhteinen asumistuki ottaen huomioon yhden asunnon asumismenot ja molempien tulot. Asumistuki maksetaan puoliksi kummallekin, jos molemmilla puolisoilla on oikeus asumistukeen. Jos vain toisella puolisolla on oikeus asumistukeen, asumistuki maksetaan kokonaan asumistukeen oikeutetulle puolisolle. Säännös vastaa nykyistä käytäntöä ja asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 3 §:n 4 momentin ensimmäistä virkettä.

17 §.Asumistuen tarkistaminen. Pykälässä säädettäisiin tilanteista, jolloin asumistuki tarkistetaan. Pykälän 1 momentin mukaan asumistuki tarkistettaisiin kahden vuoden välein määräaikaistarkistuksella. Sen lisäksi asumistuki tarkistettaisiin 2 momentissa mainituissa tilanteissa. Säännöstä on tarkennettu asumistuen saajan perhesuhteiden muutosten osalta. Asumistukeen vaikuttavien vuositulon ja asumismenojen huomattavan muutoksen euromäärät on tuotu asetuksesta lain tasolle. Lakiin ehdotetaan otettavaksi asumistukeen vaikuttavan lapsen ikärajan korottamisesta johtuva uusi tarkistusperuste, jonka mukaan asumistuki tarkistettaisiin lapsen täyttäessä 18 vuotta.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että jos asumistuki alenisi, asumistuen määrää ei kuitenkaan tarkisteta asumismenojen huomattavan muutoksen vuoksi asumismenojen noustessa, ellei myös vuosituloissa ole tapahtunut huomattavaa muutosta.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin nykyisen käytännön mukaisesti siitä, mistä ajankohdasta asumistuki tarkistetaan eri tilanteissa vastaavasti kuin kansaneläkkeessä. Lisäksi momenttiin on lisätty nykyistä käytäntöä vastaavasti tarkennus tarkistamisajankohdasta tilanteissa, joissa asumistuen saaja vaihtaa asuntoa.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin asumistuen määrän muuttamisesta niissä tilanteissa, joissa enimmäismäärien korottamiseen oikeuttavien lasten määrässä tapahtuu muutos. Säännös vastaa muutoin asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 8 §:n 1-4 momenttia sekä eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 39 §:n 1 momenttia.

18 §.Asumistuen epääminen tai alentaminen. Pykälässä säädettäisiin siitä, että asumistukea ei myönnettäisi tai sitä voitaisiin alentaa, jos hakija on heikentänyt taloudellista asemaansa lahjoittamalla asumistukeen vaikuttavaa omaisuuttaan tai muulla toimenpiteellä, esimerkiksi luopumalla hänelle tulevasta tulosta. Taloudellisen aseman heikentäminen otetaan nykyisestä poiketen huomioon siten, että tuki myönnetään sen suuruisena kuin se olisi ollut ilman heikentävää toimenpidettä. Tuen epääminen tai alentaminen voi kestää enintään kolme vuotta.

Asumistuen epäämiseen tai alentamiseen ei edelleenkään ryhdyttäisi, jos esimerkiksi lahjoitus on tehty jo ennen henkilön sairastumista, jonka perusteella hän tulee myöhemmin saamaan eläkettä ja asumistukea. Tällöin henkilön ei voida katsoa ryhtyneen toimenpiteeseen tarkoituksenaan saada suurempaaa asumistukea. Epäämiseen tai alentamiseeen ei ole aihetta myöskään silloin, kun toimenpiteestä on kulunut pitkä aika. Pitkänä aikana on käytännössä pidetty noin viittä vuotta.

Säännös vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 8 a §:n 1 momenttia.

19 §.Asumistuen vähimmäismäärä. Pykälässä säädettäisiin asumistukena maksettavasta vähimmäismäärästä, joka olisi 5,38 euroa kuukaudessa. Määrä on nykyisestä poiketen ilmoitettu kuukausimääräisenä ja se vastaa vuoden 2001 kansaneläkeindeksin tasoa. Jos kyseessä on avio- tai avopuolisoiden asumistuki, maksetaan vähimmäismäärä puoliksi kummallekin puolisolle.

Säännös vastaa asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 3 §:n 2 momenttia.

3 luku. Toimeenpanoa koskevat säännökset

20 §.Asumistuen hakeminen. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädettäisiin asumistuen hakemisesta, asumistuen lomakkeiden vahvistamisesta ja hakijan puhevallan käyttämisestä silloin, kun hakija ei itse pysty huolehtimaan asumistukeen liittyvistä asioista esimerkiksi sairauden takia. Nykyisestä eläkkeensaajien asumistukiasetuksen (642/1979) 1 §:stä ja kansaneläkeasetuksen 56 §:stä poiketen kuolinpesän edustaja ei voisi enää hakea asumistukea siihen oikeutetun henkilön kuoleman jälkeen.

Pykälä vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 35 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä, 2 momenttia ja 85 §:ää.

21 §.Takautuva hakuaika. Pykälässä säädettäisiin asumistuen maksamisen alkamisesta ja takautuvasta hakuajasta. Takautuva hakuaika lyhennettäisiin nykyisestä vuoden takautuvasta hakuajasta kuuteen kuukauteen. Takautuva hakuaika vastaisi uuden kansaneläkelain mukaisten eläkkeiden takautuvia hakuaikoja. Muilta osin säännös vastaa eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 39 §:n 1 momenttia.

22 §.Asumistuen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin, mitä tietoja asumistukihakemuksessa tulee ilmoittaa sekä asumistuensaajan ilmoitusvelvollisuudesta.

Pykälää on annettavien tietojen ja ilmoitusvelvollisuuden osalta täsmennetty avoliittoon menemisen ja sen päättymisen sekä aviopuolisoiden erillään asumisen osalta. Lisäksi on ilmoitettava asunnossa asuvien henkilöiden lukumäärän muuttumisesta sekä ulkomaille muutosta tai siellä oleskelusta. Omaisuutta koskevat tiedot sekä omaisuudessa tapahtuneet muutokset tulee ilmoittaa 13 §:ssä mainittujen omaisuuslajien osalta.

Pykälä vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukiasetuksen 1, 3 ja 4 §:ää ja kansaneläkeasetuksen 48, 51, 54 §:n 1 momenttia ja 55 §:ää.

23 §.Hakemuksen ratkaiseminen käytettävissä olevien tietojen perusteella. Pykälässä säädettäisiin asumistukihakemuksen ratkaisemisesta käytettävissä olevien tietojen perusteella silloin, kun asumistuen hakija tai saaja ei ole antanut tarvittavia tietoja asumistuen ratkaisemiseksi. Asumistuki voidaan näissä tilanteissa hylätä tai lakkauttaa. Säännös vastaa asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 37 §:ää.

24 §.Asumistukea koskeva päätös. Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin päätöksen antamisesta. Päätös annettaisiin myös hakijalle, vaikka asumistuki maksetaan kunnalle asumistuensaajan tai hänen perheensä toimeentulon turvaamiseksi. Päätös annetaan maksutta. Päätöstä ei kuitenkaan annettaisi väliaikaisesta keskeyttämisestä, joka tehdään 31 §:n perusteella. Tieto keskeyttämisestä annettaisiin tällöin kirjallisella ilmoituksella. Pykälä vastaa asiallisesti osittain nykyistä käytäntöä.

25 §.Maksaminen. Pykälässä säädettäisiin asumistuen maksamisesta sen saajalle sekä kuolinpesälle. Nykyisin asumistuki maksetaan kuten kansaneläke ja perhe-eläke kolmessa maksuryhmässä jokaisen kalenterikuukauden 4, 14. ja 22. päivä tai sitä edeltävänä pankkipäivänä. Kansaneläkelaitoksen eläkkeensaajan asumistuen käsittelyjärjestelmän uudistamisen yhteydessä on tarkoitus siirtyä yhteen maksupäivään, joka olisi kuukauden 4. päivä tai sitä edeltävä pankkipäivä jo 2007 vuoden alusta. Säännös vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukiasetuksen 6 §:n perusteella vuoden 1956 kansaneläkeasetuksen 57 §:n 1 momenttia, 58 §:n 1 momenttia sekä 59 §:ää.

26 §.Keskeyttäminen laitoshoidon vuoksi. Pykälässä säädettäisiin asumistuen maksamisesta, kun asumistuen saaja on jatkuvassa julkisessa laitoshoidossa. Pykälää on täsmennetty laitoshoidon päättymisen jälkeisen maksamisen alkamisen osalta. Muuten pykälä vastaa asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 7 §:n 1 momenttia.

27 §.Keskeyttäminen vankeusrangaistuksen vuoksi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin etuuden keskeyttämisestä, kun etuudensaajan vankeusrangaistus on kestänyt kolme kuukautta. Vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annettu laki (317/1953) on kumottu lailla 786/2005, joka tulee voimaan 1.10.2006. Muutoksen myötä muun muassa pakkorangaistukset poistuvat, joten tämän johdosta pykälää ehdotetaan ajantasaistettavaksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin keskeytetyn asumistuen uudelleen maksamisesta. Asumistukea alettaisiin maksaa pääsääntöisesti vapautumista seuraavan kuukauden alusta. Silloin, kun vapautuminen tapahtuu kuukauden 1 päivänä, etuutta alettaisiin kuitenkin maksaa sen kuukauden alusta. Säännös vastaa nykyistä käytäntöä. Rikoslain 2 c luvun 8 §:ssä tarkoitettuun valvottuun koevapauteen pääseminen rinnastettaisiin vapautumiseen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin etuuden maksamisesta toimeentulon turvaamiseksi etuudensaajan avio- tai avopuolisolle ja 18 vuotta nuoremmille lapsille. Vankeusrangaistuksen ajalta etuutta ei voitaisi maksaa enää etuudensaajan työkyvyttömille 16 vuotta täyttäneille lapsille, koska he saavat jo toimeentulonsa turvaamiseksi muuta etuutta, pääsääntöisesti täyttä kansaneläkettä. Vastaava muutos on ehdotettu tehtäväksi kansaneläkelakiin.

Pykälä vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 42 §:ää.

28 §.Maksaminen kunnan toimielimelle. Pykälässä säädettäisiin asumistuen maksamisesta kunnan toimielimelle käytettäväksi asumistuen saajan ja hänen 9 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen omaistensa asumiskustannusten alentamiseen. Asumistuen maksamisesta kunnalliselle toimielimelle ei tarvitsisi enää saada asumistuen saajan suostumusta. Muilta osin pykälä vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 44 §:ää.

29 §. Takautuvan asumistuen pidättäminen Kansaneläkelaitokselle. Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin takautuvan asumistuen pidättämisestä Kansaneläkelaitokselle, jos eläkkeensaajan asumistuki myönnetään takautuvasti samalle ajalle, jolta asumistuen saaja on saanut asumistukilain mukaista asumistukea. Nykyinen menettely edellyttää takautuvan eläkkeensaajan asumistuen maksamista tuen hakijalle, vaikka hän on jo saanut samalta ajalta yleistä asumistukea. Aiheetta maksettu yleinen asumistuki joudutaan perimään takaisin hallinnollisesti raskasta takaisinperintämenettelyä noudattaen. Asumistukijärjestelmästä toiseen siirtymistilanteet ovat melko yleisiä ja säännös joustavoittaa menettelyä huomattavasti ja sillä vältetään asumistuen saajan kannalta ikävä takaisinperintä.

30 §. Asumistuen periminen takautuvasti maksettavasta työeläkkeestä tai korvauksesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin asumistuen myöntämisestä väliaikaisena työeläkkeen tai muun korvauksen muutoksenhaun ollessa vireillä. Kansaneläkelaitoksella on oikeus periä työeläke tai muu korvaus samalta ajalta maksetun asumistuen korvaukseksi. Kansaneläkelaitos saa periä liikaa maksetun asumistuen myös silloin, kun työeläkelaitos jatkaa muutoksenhaun perusteella myönnettyä kuntoutustukea. Momentti vastaa osittain vuoden 1956 kansaneläkelain 45 §:n 2 momenttia.

Pykälän 2 ja 3 momenttiin lisättäisiin säännös työeläkkeen tai muun korvauksen maksamisesta asumistuen korvaukseksi työeläkelaitoksen oikaistessa tai tarkistaessa työeläkkeen tai muun korvauksen tai myöntäessään oikaisupäätöksen jälkeen kuntoutustuelle jatkoa. Lisäksi säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada eläkelaitokselta samalle ajalle myönnetty perhe-eläke, sotilasvammalain mukainen huoltoeläke tai tapaturman ja liikennevahingon perusteella maksettava perhe-eläke siltä osin kuin se vastaa samalta ajalta maksettua asumistukea. Säännöksellä laajennettaisiin Kansaneläkelaitoksen oikeutta saada takautuvasti myönnettävä eläke tai korvaus sen samalta ajalta maksaman asumistuen korvaukseksi. Tarkoituksena on helpottaa asumistuen toimeenpanoa työeläkkeen tai korvauksen takautuvissa maksutilanteissa ja välttää useissa tilanteissa asumistuen takaisinperintä.

Asumistuen periminen takautuvasti maksettavasta eläkkeestä tai korvauksesta edellyttää kuitenkin, että Kansaneläkelaitos perii samanaikaisesti takaisin myös samalta ajalta liikaa maksettua kansaneläkettä. Asiasta säädettäisiin pykälän 4 momentissa.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin ajasta, jonka kuluessa kansaneläkkeen ja asumistuen maksamista koskeva vaatimus on tehtävä eläkelaitokselle tai muulle eläkkeen maksajalle.

Säännös vastaa muutoin asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 45 §:n 2 momenttia

31 §.Maksamisen väliaikainen keskeyttäminen. Pykälässä säädettäisiin asumistuen väliaikaisesta keskeyttämisestä tai vähentämisestä tilanteissa, jossa asumistuen saajalla ei ole oikeutta asumistukeen tai sen määrää tulisi vähentää. Jos asumistuen saaja ei toimita keskeytyksen yhteydessä pyydettyä lisäselvitystä, ratkaistaan asia käytettävissä olevien selvitysten perusteella päätöksellä, joka annetaan neljän viikon kuluessa väliaikaista keskeyttämistä koskevasta ilmoituksesta kuten nykyisin. Keskeytystä koskevaan ilmoitukseen ei voisi hakea muutosta. Pykälä vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 45 §:n 1 ja 4 momenttia.

32 §.Asumistuen lakkaaminen. Säännös on uusi ja vastaa osittain nykyistä käytäntöä. Pykälässä säädettäisiin asumistuen lakkaamisesta. Asumistuki lakkautettaisiin muuttoa seuraavan kuukauden alusta, jos asumistuen saaja muuttaa pois asunnosta, johon hän on saanut asumistukea eikä asumistukea tarkisteta asunnon vaihdon perusteella. Asumistuki lakkautettaisiin sen kuukauden alusta, josta asumistuen saaja saa asumistukilain mukaista asumistukea. Asumistuki lakkautettaisiin myös silloin, kun asumistuen saaja on joutunut jatkuvaan julkiseen laitoshoitoon ja hänen puolisonsa asumistuki tarkistetaan, koska heillä ei enää ole yhteistä taloutta asumistuen saajan laitoshoidon vuoksi. Asumistuki lakkautettaisiin aina seuraavan kuukauden alusta, kun asumistuen saajalla ei enää ole asumiskustannuksia. Jos asumismenot lakkaavat kalenterikuukauden 1 päivänä, asumistuki lakkautetaan sen kuukauden alusta. Määräaikaistarkistustilanteissa asumistuen saajalle lähetetään kirje ja esitäytetty hakemus noin kahta kuukautta ennen määräaikaistarkistuksen ajankohtaa. Jos asumistuen saaja ei palauta häneltä pyydettyä hakemusta määräajassa, asumistuki lakkautettaisiin tarkistuksen ajankohdasta.

Pykälän 2 momentin mukaan asumistuki lakkautettaisiin edellä mainittujen tilanteiden lisäksi aina kun edellytykset sen saamiseen eivät täyty. Asumistuki voidaan lakkauttaa myös tuen saajan omasta pyynnöstä.

Asumistukea maksetaan sen kuukauden loppuun, jonka aikana asumistuen saaja on kuollut. Asiasta säädettäisiin pykälän 3 momentissa.

33 §.Takaisinperintä. Pykälässä säädettäisiin asumistuen takaisinperinnästä. Säännös vastaa asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 88 a §:ää.

34 §. Takaisinperittävän saatavan vanhentuminen. Pykälässä säädettäisiin takaisinperittävän saatavan vanhentumisesta. Säännös vastaa asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 88 b §:ää.

4 luku Muutoksenhaku

35 §.Muutoksenhakuoikeus. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta Kansaneläkelaitoksen päätökseen. Pykälän 1 ja 4 momentti ovat uusia. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin muutoksenhakuasteista ja 4 momentissa säädettäisiin, että Kansaneläkelaitoksen tämän lain nojalla antamaan väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta. Vastaavat muutokset on tehty myös annettavaan kansaneläkelakiin. Pykälän 2 ja 3 momentit vastaavat asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 10 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 73 §:n 1, 2 ja 4 momenttia.

36 §.Muutoksenhakuaika. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhakuajasta ja se vastaa osittain eläkkeensaajien asumistukilain 10 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 73 §:n 3 momenttia. Päätöksen tiedoksiannosta säädetään Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 20 a §:ssä, mutta lainsäädännön selkeyden vuoksi ehdotetaan, että säännös lisätään myös eläkkeensaajan asumistuesta annettavaan lakiin.

37 §.Itseoikaisu. Pykälässä säädettäisiin, että Kansaneläkelaitos voi oikaista muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen. Pykälä vastaa asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 10 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 73 a §:ää.

38 §.Muutoksenhakuajan jälkeen tullut valitus. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhakuelimen mahdollisuudesta ottaa valitus tutkittavakseen valituksen myöhästymisestä huolimatta. Säännös vastaa asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 10 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 73 b §:ää.

39 §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälässä säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen mahdollisuudesta poistaa virheellinen päätös asianomaisen suostumuksella. Säännös vastaa eläkkeensaajien asumistukilain 10 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 74 b §:ää.

40 §.Lainvoimaisen päätöksen oikaisu. Pykälässä säädettäisiin evätyn asumistuen myöntämisestä tai myönnetyn asumistuen lisäämisestä uuden selvityksen perusteella. Säännös vastaa eläkkeensaajien asumistukilain 10 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 74 §:n 2 momenttia.

41 §. Asian uudelleen ratkaiseminen työeläkkeen tai korvauksen myöntämisen johdosta. Pykälässä säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen mahdollisuudesta käsitellä asia uudelleen ilman päätöksen poistamista tai asianosaisen suostumusta pelkästään asianosaista kuultuaan, kun esimerkiksi työeläkelaitos myöntää tai korottaa takautuvasti eläkettä. Säännös vastaa eläkkeensaajien asumistukilain 10 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 74 c §:ää.

42 §.Lainvoimaisen päätöksen poistaminen. Pykälässä säädettäisiin lainvoimaisen päätöksen poistamisesta. Säännös vastaa eläkkeensaajien asumistukilain 10 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 74 §:n 1 momenttia.

5 luku Tietojen saaminen, luovuttaminen ja salassapito

43 §.Tiedot asumistuen ratkaisemista varten. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen ja muutoksenhakuelimen oikeudesta saada tietoja käsiteltävänä olevan asumistuen ratkaisemista varten eri viranomaisilta, julkisoikeudelliselta yhteisöltä, Eläketurvakeskukselta ja eläkkeiden maksajilta. Lisäksi tietoja saataisiin potilasvakuutus- ja liikennevakuutuskeskukselta, työnantajalta ja työttömyyskassalta, vuokranantajilta sekä asunto-osake- tai kiinteistöyhtiöltä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tiedonsaantioikeudesta rahalaitoksilta koskien asumistuen hakijaa, saajaa sekä tämän avio- tai avopuolisoa. Momentista on poistettu tarpeettomana tietojensaantioikeus koskien kuolinpesää, jossa hakija tai hänen puolisonsa on osakkaana.

Kansaneläkelaitoksella ja muutoksenhakuelimellä on oikeus saada pykälässä säädetyt tiedot maksutta.

Säännös vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 13 a §:ää ja 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 46 b §:n 1 momenttia

44 §.Tiedot väestörekisteriviranomaiselta. Pykälässä säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada asumistuen täytäntöönpanoa varten väestörekisteriviranomaiselta tarpeelliset rakennus- ja huoneistotiedot ja niissä tapahtuneet muutokset. Pykälä vastaa eläkkeensaajien asumistukilain 13 b §:ää.

45 §.Tiedot laitoshoidosta ja vankeusrangaistuksesta. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädettäisiin laitoksen velvollisuudesta ilmoittaa asumistuen saajan joutumisesta pysyvään laitoshoitoon sekä vankeusrangaistuksen alkamisesta ja päättymisestä sekä koevapauteen pääsemisestä ja sen keskeytymisestä. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tietojen saamisesta maksutta. Pykälästä poistettaisiin pakkolaitosta koskeva maininta ja lisättäisiin lokakuun alusta 2006 voimaantulevan vankeusuudistuksen sisältämiä muutoksia. Muutoin säännös vastaa asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 46 c §:n 2-4 momenttia.

46 §.Tiedot laitoshoitoa koskevaa neuvottelumenettelyä varten. Pykälässä säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen ja sosiaali- ja terveysministeriön oikeudesta saada tietoja 7 §:n 3 momentissa tarkoitettua neuvottelumenettelyä varten. Säännös vastaa eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 46 d §:ää.

47 §.Muuta etuutta varten saatujen tietojen käyttäminen. Kansaneläkelaitos tarvitsee eri etuuksien hoitamisessa usein samoja tietoja joko hakijalta itseltään tai muilta viranomaisilta ja laitoksilta. Jotta näitä tietoja ei tarvitsisi toistamiseen hankkia, säädettäisiin pykälässä, että Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus yksittäistapauksessa käyttää jonkin muun etuusasian käsittelyä varten saatuja tietoja käsitellessään tämän lain mukaista asumistukea. Pykälä vastaa eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 46 f §:ää.

48 §.Tekninen käyttöyhteys. Pykälässä säädettäisiin, että Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada teknisen käyttöyhteyden avulla tietoja muun muassa vuokranantajilta ja väestörekisteriviranomaisilta. Säännös vastaa eläkkeensaajien asumistukilain 13 c §:ää.

49 §.Tiedot viranomaisille. Pykälässä säädettäisiin välttämättömien tietojen oma-aloitteisesta luovuttamisesta silloin, kun kyseessä on sosiaaliturvaan kohdistuvien väärinkäytösten tai rikoksen selvittäminen tai rikoksen syytteeseen pano. Pykälän sanamuotoa on selkiytetty, mutta se vastaa asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 46 i §:ää.

50 §.Tiedot etuuden hakijalle. Pykälän mukaan Kansaneläkelaitoksen olisi annettava eläkkeenhakijalle etukäteen tiedot siitä, mistä häntä koskevia tietoja voidaan hankkia ja mihin niitä voidaan luovuttaa päätöksentekoa varten. Pykälä vastaa eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 46 j §:ää.

6 luku Erinäiset säännökset

51 §.Viivästysajalta maksettava korotus. Pykälässä säädettäisiin asumistuen maksamisesta viivästysajalta korotettuna sekä korotuksen korkokannasta. Pienimmän maksettavan viivästyskorotuksen määrä vastaa vuoden 2001 kansaneläkeindeksiä. Säännös vastaa osittain eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 39 b §:n 1, 2 ja 5 momenttia.

52 §.Viivästysaika. Pykälässä säädettäisiin siitä, miltä ajalta viivästyskorotus lasketaan. Säännös vastaa osittain eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 39 b §:n 2 momenttia sekä 2-4 ja 6 momenttia.

53 §.Indeksisidonnaisuus. Pykälässä säädettäisiin laissa säädettyjen rahamäärien indeksisidonnaisuudesta siten kuin kansaneläkeindeksissä annetussa laissa säädetään. Kuitenkaan 12 §:n 2 momentin ja 13 §:n 3 momentin käyttövaravähennystä ja korko- ja osinkotuloja koskevaa 60 euron rajaa ei tarkisteta kansaneläkeindeksillä vuosittain.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rahamäärien indeksitasosta. Laissa olevat määrät vastaisivat sitä kansaneläkeindeksin pistelukua, jonka mukaan vuoden 2001 tammikuussa maksettujen kansaneläkkeiden suuruus on laskettu.

54 §.Lämmitys-, vesi- ja kunnossapitokustannusten sekä asumismenojen enimmäismäärien tarkistaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lämmitys-, vesi- ja kunnossapitokustannusten sekä 9 §:n 5 momentissa tarkoitettujen yhteismajoituksessa asuvan henkilön keskimääräisten asumismenojen tarkistamisesta. Valtioneuvoston asetuksella tarkistettaisiin vuosittain, että edellä mainitut asumismenot vastaavat enintään asumismenojen muutosta.

Pykälän 2 momentin mukaan asumismenojen enimmäismäärät tarkistetaan vuosittain kansaneläkeindeksillä. Lisäksi valtioneuvoston asetuksella tarkistetaan vuosittain, kansaneläkeindeksillä korotetut määrät vastaavat asumismenojen muutosta.

Pykälä vastaa asiallisesti osittain eläkkeensaajien asumistukilain 13 §:n 1 ja 2 momenttia.

55 §.Rahamäärien pyöristäminen. Pykälässä säädettäisiin maksettavan asumistuen, asumismenojen ja niiden enimmäismäärien sekä tulo- ja omaisuuserien, asumistuen perusomavastuun ja vähimmäismäärän pyöristämisestä. Säännös vastaa asiallisesti eläkkeensaajien asumistukilain 13 §:n 3 momenttia

56 §.Ulosmittaus- ja siirtokielto. Pykälässä säädettäisiin tämän lain mukaisen etuuden ulosmittaus- ja siirtokiellosta. Säännös vastaa eläkkeensaajien asumistukilain 14 §:n viittaussäännöksen perusteella vuoden 1956 kansaneläkelain 79 §:n 1 ja 4 momenttia.

57 §.Rahoitus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että asumistuista Kansaneläkelaitokselle aiheutuvat kulut korvattaisiin valtion varoista. Pykälän 2 momentin mukaan valtion olisi maksettava Kansaneläkelaitokselle kuukausittain valtionosuuden ennakkoa. Asiasta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Lain toimeenpanosta aiheutuvat toimintakulut korvataan kansaneläkerahastosta pykälän 3 momentin mukaan. Säännös vastaa asiallisesti osittain vuoden 1978 eläkkeensaajien asumistukilain 11 §:n 1 momenttia.

7 luku Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

58 §.Soveltamissäännös. Muualla lainsäädännössä on viittauksia eläkkeensaajien asumistukilakiin. Tämän vuoksi pykälään ehdotetaan otettavaksi yleinen viittaussäännöksiä koskeva soveltamissäännös. Sen mukaan jos muussa laissa tai sen nojalla annetussa säännöksessä viitataan eläkkeensaajien asumistukilakiin tai sen nojalla maksettavaan asumistukeen, viittauksen katsotaan tarkoittavan tämän lain mukaisia säännöksiä ja asumistukea.

59 §.Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin, että eläkkeensaajan asumistukilaki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008. Samalla ehdotetaan kumottavaksi vuoden 1978 eläkkeensaajien asumistukilaki siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin voitaisiin kuitenkin ryhtyä jo ennen tämän lain voimaantuloa.

60 §.Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että maksussa olevan asumistuen maksamista jatkettaisiin eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain voimaan tullessa entisin perustein niin kauan, kun asumistuki tarkistettaisiin tämän lain 17 §:n perusteella.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että vuositulon vähennyksenä olevat eläkkeensaajien asumistukilain muuttamisesta annetun lain (473/1991) voimaantulosäännöksen 2 momentin perusteella suojatut asuntolainojen korot sekä kulutusluottojen korot poistetaan asteittain siten, että korkotulojen vaikutus vuositulojen vähennyksenä poistuisi viidessä vuodessa 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen. Poistaminen toteutettaisiin vuosittain siten, että 31 päivänä joulukuuta 2007 maksussa olevan eläkkeensaajien asumistuen vähennyksenä olevien velkojen korkojen määrää vähennetään 20 prosentilla kunkin vuoden alussa kuitenkin vähintään 250 eurolla. Vuoden 1991 lainmuutoksessa suojattujen velkojen korkojen oli tarkoitus hallituksen esityksen (205/1990) mukaan poistua viidessä vuodessa lainmuutoksen voimaantulosta 1 päivänä syyskuuta 1991 lukien. Suojatut asuntolainojen korot on otettu huomioon sekä vuositulon vähennyksen että asumiskustannuksina, joten korkojen suojaaminen aiheuttaa nykyisin ylikompensaatiota eläkkeensaajien asumistuensaajille.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että hakijan asumismenojen enimmäismäärää korotetaan ennen lainvoimaantuloa 16 vuotta täyttäneen mutta alle 18-vuotiaan lapsen osalta tämän lain 10 §:n mukaisesti vasta lain voimaantulon jälkeen tehtävässä 17 §:n mukaisessa tarkistuksessa.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että jos hakemus olisi tullut vireille ennen eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain voimaantuloa, asumistukea ei ilman erityistä syytä myönnettäisi pidemmältä kuin vuoden ajalta takautuvasti.

1.5.Rintamasotilaseläkelaki

9 a §. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että eri momenteissa olevat viittaukset vuoden 1956 kansaneläkelakiin muutetaan viittaukseksi ehdotettuun kansaneläkelakiin. Lisäksi pykälän 4 momentista on sotilasvammalain mukaisen elinkoron etuoikeuttamisen vuoksi poistettu tarpeettomana maininta siitä, että ylimääräinen rintamalisä lasketaan sellaisen kansaneläkkeen perusteella, jossa ei ole otettu huomioon sotilasvammalain mukaista elinkorkoa.

9 b §. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana säännökset ylimääräisen rintamalisän tarkistamisesta ja lakkauttamisesta sotilasvammalain mukaisen elinkoron vuoksi.

17 §. Pykälää muutettaisiin siten, että viittaukset vuoden 1956 kansaneläkelakiin muutettaisiin viittauksiksi ehdotettuun kansaneläkelakiin.

1.6.Laki ulkomaille maksettavasta rintamalisästä

2 §. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi kansalaisuutta koskevat maininnat ja muutettavaksi siten, että viittaukset vuoden 1956 kansaneläkelain muutettaisiin viittauksiksi ehdotettuun kansaneläkelakiin.

10 §. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin viittausten osalta 2 §:ää vastaavat muutokset.

1.7.Laki eräiden pitkäaikaisesti työttöminä olleiden henkilöiden eläketuesta

2 §.Eläketuen saajan oikeus vanhuuseläkkeeseen. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus vuoden 1956 kansaneläkelakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi ehdotettuun uuteen kansaneläkelakiin.

3 §.Suhde muihin etuuksiin. Työttömyyseläkettä ja yksilöllistä varhaiseläkettä koskevat säännökset on ehdotettu siirrettäviksi kansaneläkelain voimaanpanosta annettavaan lakiin. Työeläkelainsäädäntöön on tehty vastaavia muutoksia. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaavilta osin.

Eläketukea saavan oikeudesta eläkkeensaajan asumistukeen ehdotetaan säädettäväksi eläkkeensaajan asumistuesta annettavan lain 8 §:ssä. Tämän vuoksi pykälän 3 momentti, jossa on sisällöltään vastaava säännös, ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Samalla pykälän 4 ja 5 momentti siirtyisivät 3 ja 4 momentiksi.

Lapsikorotuksesta ehdotetaan säädettäväksi uuden kansaneläkelain 51 §:ssä. Pykälän 3 momentin viittaus ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi kyseiseen pykälään.

Perhe-eläkettä koskevat säännökset sisältyvät nykyään perhe-eläkelakiin (38/1969) . Perhe-eläkettä koskevat säännökset on ehdotettu siirrettäviksi perhe-eläkelaista uuteen kansaneläkelakiin. Pykälän 4 momenttiin on tehty tästä johtuvat muutokset.

6 §.Kansaneläkeosuuden määrä. Pykälä ehdotetaan kirjoitettavaksi kokonaan uudelleen siten, että 1 ja 2 momentin säännökset otettaisiin 1 momenttiin, 3 ja 4 momentin säännökset 2 ja 3 momenttiin sekä 6 momentin säännökset sellaisenaan 4 momenttiin. Pykälän 5 momentti kumottaisiin kuntaryhmityksen poistumisen vuoksi.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin täysimääräisen kansaneläkeosuuden määrästä yksinäisen henkilön osalta ja avioliitossa olevan osalta. Pykälästä poistettaisiin kuntaryhmien vaikutus kansaneläkeosuuden määrään.

Kansaneläkkeeseen vaikuttavista eläketuloista ehdotetaan säädettäväksi uuden kansaneläkelain 22 §:ssä. Niistä eläketuloista, jotka vaikuttaisivat eläketuen kansaneläkeosuuteen, säädettäisiin uuden kansaneläkelain 22 §:n 1 ja 2 momenteissa. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus vuoden 1956 kansaneläkelain 26 §:n 4 momenttiin, jossa säädetään vuositulona huomioon otettujen tulojen tarkistamisesta henkilön siirtyessä leskeneläkkeeltä kansaneläkkeelle. Muutos johtuu annettavaan uuteen kansaneläkelakiin ehdotetusta muutoksesta.

Suomessa asutun ajan vaikutuksesta kansaneläkkeen määrään ehdotetaan säädettäväksi uuden kansaneläkelain 21 §:ssä. Eläketuen kansaneläkeosuuden määrään vaikuttavasta ajasta säädetään mainitun pykälän 1 – 4 momentissa. Tästä johtuvat muutokset ehdotetaan tehtäväksi pykälän 3 momenttiin.

Pykälän 4 momentissa oleva pienin maksettava määrä alennettaisiin 10,76 eurosta 5,38 euroon kuukaudessa.

8 §.Eläketuki laitoshoidon ja vankeusrangaistuksen aikana. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi muutokset viittauksiksi annettavan uuden kansaneläkelain niihin säännöksiin, joissa säädetään eläketuen maksamisesta laitoshoidon ja vankeusrangaistuksen ajalta. Lisäksi pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi.

9 §.Ilmoitusvelvollisuus. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi velvollisuus ilmoittaa avoliittoon menemisestä ja avoliiton päättymisestä vastaavasti kuin kansaneläkelaissa. Pykälästä on poistettu maininta asuinkunnan muuttumisesta johtuvasta ilmoitusvelvollisuudesta.

12 §.Eläketuen maksaminen. Pykälässä oleva viittaus vuoden 1956 kansaneläkelakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi ehdotetun uuden kansaneläkelain 64 §:n 1 momenttiin, jossa säädetään eläkkeen maksamisesta.

13 §.Eläketuen väliaikainen maksaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin mahdollisuudesta myöntää eläketuki väliaikaisena silloin, kun hakijan muussa sosiaaliturva-asetusta soveltavassa maassa karttuneiden vakuutusaikojen selvittely on kesken.

14 §.Eläketuen saajan oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus vuoden 1956 kansaneläkelakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi ehdotetun uuden kansaneläkelain 12 §:ään.

16 §.Eläketuen tarkistaminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta eläketuen kansaneläkeosuuden tarkistamisesta silloin, kun eläketuen saaja menee avoliittoon tai avoliitto päättyy. Vuoden 1956 kansaneläkelain 32 a §:n 2 momentissa säädetään kansaneläkkeen tarkistamisesta vuosituloissa tapahtuneen muutoksen vuoksi. Menettelystä on tarkoitus luopua kansaneläkkeen osalta, joten maininta siitä ehdotetaan poistettavaksi momentista.

18 §.Eläketuen maksaminen kunnan toimielimelle. Pykälässä säädetään eläketuen maksamisesta kunnan toimielimelle käytettäväksi tuensaajan ja hänen puolisonsa ja alle 16-vuotiaiden lastensa elatukseen. Tuen maksaminen kunnan toimielimelle ei enää edellyttäisi etuudensaajan suostumusta. Ehdotetut muutokset vastaavat annettavaan kansaneläkelakiin tehtäväksi ehdotettuja muutoksia.

Laissa ei ole tällä hetkellä säännöstä siitä, kuka voi tehdä esityksen eläketuen maksamisesta kunnan toimielimelle. Uudessa 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että esityksen eläketuen maksamisesta kunnan toimielimelle voisi tehdä tuensaaja, hänen avio- tai avopuolisonsa, muu omaisensa tai henkilö, joka hänestä pääasiallisesti huolehtii taikka kunnan asianomainen toimielin. Muutosehdotus vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 44 §:n 2 momenttia ja ehdotetun uuden kansaneläkelain 67 §:n 2 momenttia.

20 §.Ulosmittauskielto. Pykälässä oleva viittaus vuoden 1956 kansaneläkelakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi annettavan uuden kansaneläkelain 93 §:ään, jossa ehdotetaan säädettäväksi ulosottoviranomaiselle annettavista tiedoista.

Voimaantulosäännös. Voimaantulosäännöksen 2 momentissa säädettäisiin, että Kansaneläkelaitos muuttaisi vuoden 2007 lopussa toisen kuntaryhmän mukaan maksussa olevan eläketuen kansaneläkeosuuden 1 päivästä tammikuuta 2008 tämän lain mukaan maksettavaksi kansaneläkeosuudeksi. Muutoin lain voimaantullessa maksussa olevien eläketukien maksamista jatkettaisiin entisin perustein siihen saakka kunnes kansaneläkeosuutta tarkistetaan tai eläketuki lakkaa

Voimaantulosäännöksen 3 momentin mukaan 6 §:ssä säädetyt rahamäärät vastaavat vuoden 2001 tammikuussa maksettavina olleiden kansaneläkkeiden indeksitasoa.

1.8.Laki maahanmuuttajan erityistuesta

2 §.Määritelmät. Maahanmuuttajan erityistuesta annettua lakia sovellettaessa maahanmuuttajalla tarkoitetaan sellaista Suomeen muuttanutta 16 vuotta täyttänyttä henkilöä, jolla ei ole oikeutta asumisaikaan suhteuttamattomaan kansaneläkkeeseen. Täysimääräiseen kansaneläkkeeseen oikeuttavasta asumisajasta on säädetty vuoden 1956 kansaneläkelain 25 b §:ssä.

Ehdotetussa uudessa kansaneläkelaissa Suomessa asutun ajan vaikutuksesta kansaneläkkeen määrään säädettäisiin lain 21 §:ssä. Uudistuksen myötä täysimääräiseen kansaneläkkeeseen olisi oikeutettu henkilö, joka on asunut Suomessa vähintään 80 prosenttia 16 vuoden iän täyttämisen ja eläkkeen alkamisen tai 65 vuoden iän täyttämisen välisestä ajasta. Maahanmuuttajan erityistukilain 2 §:n 1 kohdan viittaus ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi uuden kansaneläkelain 21 §:ään.

4 §.Erityistuen myöntämisedellytykset. Asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annettua lakia muutettiin vuoden 2005 alusta voimaan tulleella lailla (635/2004) siten, että myös maahanmuuttajan erityistuesta annetun lain soveltamisala määräytyy soveltamisalalain mukaan. Lainsäädännön selkeyttämiseksi maahanmuuttajan erityistuesta annetun lain 4 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan erityistuen hakijan Suomessa asuminen ratkaistaisiin soveltamisalalain 3, 3 a ja 4 §:n perusteella. Ehdotettu muutos vastaa Kansaneläkelaitoksen nykyistä käytäntöä.

6 §.Erityistuen määrä. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi maininnat kuntaryhmistä. Pykälän 2 ja 3 momentti ehdotetaan yhdistettäväksi 2 momentiksi ja 4 sekä 5 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Täysimääräisen erityistuen määrät ilmoitettaisiin kuukausimääräisenä ja ne vastaisivat vuoden 2001 kansaneläkeindeksin tasoa ensimmäisessä kuntaryhmässä. Määrissä on otettu huomioon 1 päivänä syyskuuta 2006 tehtävä viiden euron tasokorotus.

7 §.Huomioon otettavat tulot (vuositulo). Nykyisin myös omaisuus otetaan huomioon maahanmuuttajan erityistukea määrättäessä pykälän 3 momentin mukaan. Omaisuuden merkitys maahanmuuttajan erityistukeen vaikuttavana tulona on käytännössä vähäinen. Tästä syystä omaisuuden huomioon ottamisesta ehdotetaan luovuttavaksi. Omaisuuden vaikutuksen poistumisen johdosta 7 §:n otsikosta ehdotetaan poistettavaksi sanat ”ja omaisuus” ja pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi.

Pykälän 2 momentissa säädetään erityistukea myönnettäessä tuloista, joita ei oteta huomioon erityistukea laskettaessa (etuoikeutetut tulot). Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että etuoikeutettujen tulojen luetteloon, kohdaksi 9, lisättäisiin sotilasvammalain mukainen elinkorko. Nykyisin Kelan ohjeistukseen perustuva vakiintunut käytäntö on ollut, että erityistukea määrättäessä sotilasvammalain mukaisesta elinkorosta on otettu tulona huomioon vain omaiskorotus. Lainmuutoksella elinkorko ehdotetaan säädettäväksi kokonaan etuoikeutetuksi tuloksi vastaavasti kuin kansaneläkkeen osalta on ehdotettu. Lisäksi ehdotetaan, että myös momentissa lueteltuja Suomesta maksettavia etuuksia vastaavat ulkomailta maksettavat etuudet olisivat etuoikeutettuja. Kyseiset etuudet mainittaisiin momentin kohdassa 11. Tällaisia etuuksia ovat mm. ulkomailta maksettavat lapsikorotukset ja vammaisetuudet. Kohtiin 4 ja 7 sisältyvät viittaukset vuoden 1956 kansaneläkelakiin ehdotetaan muutettaviksi viittauksiksi uuteen kansaneläkelakiin ja vammaisetuuksista annettavaan lakiin, sekä 5 kohdan viittaus työntekijäin eläkelakiin viittaukseksi vuoden 2007 alusta voimaan tulevaan työntekijän eläkelakiin Lisäksi viime mainitusta viittauksesta ehdotetaan poistettavaksi sanat eläkesääntö ja eläkeohjesääntö, koska työntekijän eläkelain 3 §:ssä myös eläkesäännöt on sisällytetty käsitteeseen työeläkelaki. Ehdotettujen muutosten johdosta nykyinen 2 momentin 9 kohta siirtyisi 10 kohdaksi.

9 §.Erityistuen vähimmäismäärä ja pyöristys. Pykälän 1 momentissa on mainittu erityistuen pienin maksettava määrä. Määrä ehdotetaan muutettavaksi 10,76 eurosta 5,38 euroksi. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettaviksi sanat ”omaisuus- ja”, koska hakijan ja hänen puolisonsa varallisuutta ei enää otettaisi tukea myönnettäessä huomioon.

14 §.Erityistuen alkaminen eräissä tilanteissa. Pykälän 1 momentin vanhentuneet viittaukset vuoden 1963 sairausvakuutuslakiin ehdotetaan muutettavaksi. Uusi sairausvakuutuslaki (1224/2004) on tullut voimaan 1 tammikuuta 2005.

Jos maahanmuuttajalla on oikeus työeläkelakien ja kansaneläkelain mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen, niiden maksaminen voi alkaa samasta ajankohdasta. Erityistuki työkyvyttömyyden perusteella edellyttää yleensä sairauspäivärahan enimmäisajan täyttymistä. Jotta erityistuki voidaan myöntää ilman sairauspäivärahaedellytystä, pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan työkyvyttömyyden perusteella myönnettävä erityistuki voisi alkaa samaan aikaan työeläkelakien ja kansaneläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen kanssa. Erityistuki työkyvyttömyyden perusteella voitaisiin myöntää myös työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kuukauden alusta henkilölle, joka on täyttänyt 63 vuotta ja jolle on myönnetty työeläkelakien mukainen vanhuuseläke ja kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke. Erityistuki voitaisiin kuitenkin edellä mainituissa tapauksissa myöntää aikaisintaan sen kuukauden alusta, jolloin henkilö on hakenut erityistukea.

18 §.Ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädetään maahanmuuttajan erityistuen saajan ilmoitusvelvollisuudesta. Omaisuuden vaikutuksen poistumisen ja kuntakalleusluokituksesta luopumisen johdosta pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettaviksi velvollisuus ilmoittaa omaisuudessa tapahtuneista muutoksista ja asuinkunnan muuttumisesta.

19 §.Erityistuen tarkistaminen. Pykälässä säädetään erityistuen tarkistamisesta. Pykälän 2 momentin 2 kohdan viittaus perhe-eläkelakiin muutettaisiin viittaukseksi uuteen kansaneläkelakiin. Kuntakalleusluokituksesta luopumisen johdosta ehdotetaan poistettavaksi pykälän 2 momentin 4 kohta, jossa säädetään erityistuen tarkistamisesta erityistuen saajan muuttaessa eri kalleusryhmään kuuluvaan kuntaan.

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että jos erityistuen määrään vaikuttava tulojen tai perhesuhteiden muutos on tapahtunut kuukauden ensimmäisenä päivänä, tarkistettaisiin myös erityistuki sen kuukauden alusta. Esimerkiksi kun henkilön eläketulot muuttuvat kuukauden ensimmäisestä päivästä lukien, on myös erityistuki tarkoituksenmukaista tarkistaa samasta ajankohdasta lukien. Jos muutos tapahtuu muuna kuin kuukauden ensimmäisenä päivänä, tarkistettaisiin erityistuki muutosta seuraavan kuukauden alusta. Momentti vastaa Kansaneläkelaitoksen nykyistä käytäntöä.

21 §.Erityistuki laitoshoidon aikana. Pykälässä säädetään erityistuen maksamisesta laitoshoidon aikana. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettaviksi kuntaryhmää koskevat viittaukset. Lisäksi 1 momentin viittaus vuoden 1956 kansaneläkelakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi uuteen kansaneläkelakiin sisältyvään laitoshoidon määritelmään. Pykälässä mainitut erityistuen rahamäärät vastaavat vuoden 2001 kansaneläkeindeksin tasoa. Määrissä on otettu huomioon 1 päivänä maaliskuuta 2005 tehty ja 1 päivänä syyskuuta 2006 tehtävä tasokorotus sekä kuntakalleusluokituksen poistuminen.

Pykälän 2 momentin sanamuotoa ehdotetaan tarkennettavaksi uutta kansaneläkelakia vastaavasti. Erityistukea maksettaisiin alentamattomana eläkkeensaajan asumistukea saavalle henkilölle sen kuukauden loppuun, jona julkinen laitoshoito on kestänyt yhdeksän kuukautta. Lisäksi 2 momentin viittaus eläkkeensaajien asumistukilakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi uuteen eläkkeensaajan asumistuesta annettavaan lakiin.

Ehdotetun 3 momentin mukaan erityistukea alettaisiin maksaa alentamattomana laitoshoidon päättymistä seuraavan kuukauden alusta, jos laitoshoito päättyy kuukauden 16 päivänä tai sen jälkeen. Jos laitoshoito päättyy kuukauden 1 ja 15 päivän välisenä aikana, alettaisiin keskeytettyä erityistukea maksaa alentamattomana laitoshoidon päättymiskuukauden alusta. Säännösehdotus vastaa nykyistä käytäntöä ja ehdotetun uuden kansaneläkelain vastaavaa säännöstä.

22 §.Erityistuki vankeusrangaistuksen aikana. Vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annettu laki on kumottu lailla 786/2005, joka tulee voimaan 1.10.2006. Tämän myötä muun muassa pakkolaitosrangaistukset poistuvat. Tämän johdosta pykälän otsikko ja sen ensimmäisen virkkeen teksti ehdotetaan ajantasaistettavaksi.

Ehdotetun 2 momentin mukaan keskeytettyä erityistukea aletaan uudelleen maksaa vapautumista seuraavan kuukauden alusta. Jos henkilö vapautuu kuukauden 1 päivänä, erityistuki maksettaisiin kuitenkin sen kuukauden alusta. Säännös vastaa nykyistä käytäntöä. Rikoslain 2 c luvun 8 §:ssä tarkoitettuun valvottuun koevapauteen pääseminen rinnastettaisiin vapautumiseen.

Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että erityistukea ei voitaisi enää maksaa vankeusrangaistuksen ajalta etuudensaajan työkyvyttömille 16 vuotta täyttäneille lapsille. Vastaava muutos on ehdotettu tehtäväksi kansaneläkelakiin.

23 §.Erityistuen maksaminen kunnan toimielimelle. Pykälässä säädetään erityistuen maksamisesta kunnan toimielimelle käytettäväksi tuensaajan ja hänen puolisonsa ja alle 16-vuotiaiden lastensa elatukseen. Erityistuen maksaminen kunnan toimielimelle ei enää edellyttäisi etuudensaajan suostumusta. Ehdotetut muutokset vastaavat kansaneläkelakiin tehtäväksi ehdotettuja muutoksia.

Laissa ei ole tällä hetkellä määritelty kuka voi tehdä esityksen maahanmuuttajan erityistuen maksamisesta kunnan toimielimelle. Pykälään ehdotetaan otettavaksi uusi 2 momentti, jonka mukaan esityksen erityistuen maksamisesta kunnan toimielimelle voi tehdä tuensaaja, hänen aviopuolisonsa, muu omaisensa tai henkilö, joka hänestä pääasiallisesti huolehtii taikka kunnan asianomainen toimielin. Muutosehdotus vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 44 §:n 2 momenttia ja ehdotetun uuden kansaneläkelain 67 §:n 2 momenttia.

26 §.Erityistuen alentaminen. Pykälässä säädetään erityistuen alentamisesta taloudellisen aseman heikentämisen vuoksi. Omaisuuden vaikutuksen poistumisen vuoksi pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että omaisuuden lahjoittaminen ei voisi enää johtaa erityistuen alentamiseen. Tuen alentamisen syynä voisi olla, että henkilö on luopunut tulostaan tai muulla tavalla heikentänyt taloudellista asemaansa taikka ryhtynyt muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että erityistukea myönnettäisiin virheellisin perustein. Kuten nykyisinkin tuen epääminen tai alentaminen voisi kestää enintään kolmen vuoden ajan.

31 §.Päätöksen oikaiseminen. Pykälässä oleva viittaus vuoden 1956 kansaneläkelakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi ehdotettuun uuteen kansaneläkelakiin.

32 §.Takaisinperintä. Pykälän 3 momentin viittaus perhe-eläkelakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi ehdotettuun uuteen kansaneläkelakiin.

33 §.Tietojensaantioikeus. Koska tuen hakijan omaisuutta ei enää otettaisi huomioon tukea myönnettäessä, ehdotetaan pykälän 2 momentista poistettavaksi maininta Kansaneläkelaitoksen ja lain mukaisen muutoksenhakuelimen oikeudesta saada tietoja rahalaitokselta koskien kuolinpesää, jossa etuuden hakija tai saaja tai hänen puolisonsa on osakkaana.

Pykälän 5 momentissa oleva viittaus vuoden 1956 kansaneläkelakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi ehdotetun uuden kansaneläkelain vastaaviin tietojen saamista ja luovuttamista koskeviin säännöksiin. Vastaavasti kuin työkyvyttömyyseläkkeessä olisi Kansaneläkelaitoksella oikeus luovuttaa erityistuen hakijan tai saajan terveydentilaa, sairautta, hoitotoimenpiteitä, ammattia, työolosuhteita ja työn laatua koskevia tietoja lääkärille tai terveydenhuollon toimintayksikölle tai tutkimuslaitokselle silloin, kun henkilö on 11 §:n 2 momentin nojalla velvoitettu käymään työkyvyttömyyden selvittämistä varten lääketieteellisissä tutkimuksissa.

36 §.Ulosmittaus. Pykälän 3 momentissa oleva viittaus vuoden 1956 kansaneläkelakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi ehdotettuun uuteen kansaneläkelakiin.

Voimaantulosäännös. Voimaantulosäännöksen 2 ja 3 momentin mukaan Kansaneläkelaitos muuttaisi 1 päivänä tammikuuta 2008 maksussa olevan erityistuen tämän lain mukaiseksi siten, että sotilasvammalain mukaista elinkorkoa eikä omaisuudesta laskettua tuloa enää oteta tulona huomioon erityistukea määrättäessä. Muutoin Kansaneläkelaitos muuttaisi vuoden 2007 lopussa toisen kuntaryhmän mukaan maksussa olevan erityistuen 1 päivästä tammikuuta 2008 tämän lain mukaan maksettavaksi erityistueksi.

Erityistuen maksamista jatketaan muutoin entisin perustein siihen saakka kunnes se lakkaa tai sitä tarkistetaan. Tästä säädettäisiin voimaantulosäännöksen 4 momentissa.

Voimaantulosäännöksen 5 momentin mukaan Kansaneläkelaitos tekee 2 ja 3 momentissa tarkoitetut muutokset viran puolesta. Muutoksesta ei anneta päätöstä muutoin kuin erityistuen saajan pyynnöstä.

Voimaantulosäännöksen 6 momentissa säädettäisiin laissa säädettyjen rahamäärien sitomisesta kansaneläkeindeksiin. Lain 6, 19 ja 21 §:ssä säädetyt rahamäärät vastaavat vuoden 2001 tammikuussa maksettavina olleiden kansaneläkkeiden indeksitasoa.

1.9.Työttömyysturvalaki

9 luku Työmarkkinatuen määrä ja kesto

3 §.Tarveharkinnassa huomioon otettavat tulot. Metsätalouden tulona otettaisiin kaikissa tilanteissa huomioon varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaan vahvistettu metsän keskimääräinen vuotuinen tuotto kerrottuna metsän pinta-alalla. Nykyistä käytäntöä vastaavasti puun myyntituloa ei oteta tulona huomioon.

1.10.Sotilasavustuslaki

3 §.Sotilasavustus. Pykälän 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että asevelvollisuutta tai siviilipalvelusta suorittavan tai hänen perheensä varoja ei enää luettaisi tuloksi sotilasavustuksessa.

Pykälän 2 kohdan säännös asumismenojen kohtuullistamisesta on osoittautunut soveltamisen kannalta ongelmalliseksi. Kohtuullisen asumistason määrittely aiheuttaa vaikeuksia asumisavustuksia ratkaistaessa. Epäselvää on myöskin, tulisiko kohtuullistamisen kohdistua asunnon kokoon ja sitä kautta asumismenoihin, vai ainoastaan asumismenoihin. Kohtuullistamisen seurauksena asevelvollinen saattaa joutua luopumaan asunnostaan. Käytännössä kohtuullistamista tehdään erittäin vähän.

Asumismenojen arvioimista ehdotetaan muutettavaksi siten, että 3 §:n 2 kohdasta poistettaisiin määräys enintään kohtuullista asumistasoa vastaavien asumismenojen korvaamisesta. Jos asevelvollinen osoittaa huolehtineensa asumismenoistaan riittävän pitkän ajan jo ennen palvelukseen astumistaan, asumismenot tulisi ottaa huomioon todellisen määräisinä. Vuokrilla keinottelu estettäisiin säännöksellä vuokramenojen korvaamisesta enintään paikkakunnan käyvän vuokratason mukaisina.

8 §.Perusavustus. Pykälän 2 momentista poistettaisiin sana ”paikkakunnalla”, koska sillä ei kuntaryhmien poistamisen jälkeen ole enää merkitystä. Samalla perusteella kumottaisiin pykälän 3 momentti, jossa perusavustuksen suuruus on määritelty kuntaryhmän perusteella. Pykälän nykyinen 4 momentti siirtyisi 3 momentiksi.

9 §.Asumisavustus. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi sanat ”enintään kohtuullista asumistasoa vastaavat” samoin perustein kuin on todettu 3 §:n 2 kohtaan ehdotettavien muutosten osalta.

Asumismenot otettaisiin lähtökohtaisesti huomioon todellisuudessa maksettavien menojen mukaisina. Tämän vuoksi 2 momentin viimeinen virke, jossa on valtuutus Kansaneläkelaitoksen oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä asumismenojen huomioon ottamisesta, ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana. Lisäksi ehdotetaan poistettavaksi viittaukset aravalakiin (1189/1993) ja asuntotuotantolakiin (247/1966) . Asuntotuotantolaki on kumottu 1.1.1994 ja aravalain mukaisten henkilökohtaisten lainojen myöntäminen päättyi 31.12.1996, joten asevelvollisuuttaan suorittavilla henkilöillä ei enää ole kyseisten lakien mukaisia lainoja.

11 §.Huomioon otettavat tulot. Pykälän nykyistä otsikkoa ”Huomioon otettavat tulot ja varat” ehdotetaan muutettavaksi siten, että otsikosta poistetaan sanat ”ja varat”. Minkäänlaisia varoja tai omaisuutta ei ehdotuksen mukaan luettaisi asevelvollisen ja hänen perheensä tuloiksi. Tämän mukaisesti myös pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi.

Pykälän 1 momentin 2 b kohdan viittaus kuntoutusrahalakiin (611/1991) ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi mainitun lain kumonneeseen, Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annettuun lakiin.

Asevelvollisten mahdollisesti saamat korko- ja osinkotulot ovat yleensä pieniä, eivätkä välttämättä edes kohdistu palvelusaikaan. Tämän vuoksi ehdotetaan, että omaisuudesta saatavat tuotot eivät vaikuttaisi sotilasavustuksen määrään ja myöntämiseen eikä niitä tarvitsisi selvittää. Tämä helpottaisi ja nopeuttaisi avustushakemusten käsittelyä. Omaisuudesta saatava tuotto ehdotetaan lisättäväksi pykälän 2 momentin ns. etuoikeutettujen tulojen luetteloon kohdaksi 10.

Viittaukset kansaneläkelakiin ja vammaistukilakiin muutettaisiin viittauksiksi uuteen vammaisetuuksista annettavaan lakiin. Tämän johdosta pykälän 1 momentin kohdat 7—10 siirtyisivät kohdiksi 6 – 9.

12 §.Avustuksen määrääminen. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi käytettävissä olevan varallisuuden vaikutus maksettavan sotilasavustuksen määrään 11 §:ään ehdotettuja muutoksia vastaavasti. Sotilasavustus määrättäisiin korvattavien menojen ja käytettävissä olevien tulojen erotuksena.

14 §.Maksamisaika. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vapaaehtoisia harjoituksia koskeva lisäys. Muutos selkeyttäisi lakia, kun lainkohdassa säädettäisiin kattavasti kaikista tilanteista, joissa asevelvollinen on asevelvollisuuslain (452/1950) tai siviilipalveluslain (1723/1991) mukaisessa palveluksessa.

Vapaaehtoisella harjoituksella ei tässä yhteydessä tarkoitettaisi esimerkiksi jonkin maanpuolustusjärjestön harjoitusta, jonka järjestämisessä puolustusvoimat ei ole mukana.

16 §.Avustuksen maksaminen ja avustuserän menettäminen. Pykälän otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi kielellinen korjaus ja 1 momenttiin 14 §:n 1 momenttiin tehtäväksi ehdotettua muutosta vastaava, vapaaehtoista harjoitusta puolustusvoimissa koskeva lisäys.

17 §.Maksaminen erityistapauksissa. Pykälän 1 momentin 1 kohta ” kärsimässä vapausrangaistusta” muutettaisiin kuuluvaksi ”suorittamassa ehdotonta vankeusrangaistusta”. Vapausrangaistuksen kärsiminen on vanhanaikainen ilmaisu, joka on jäänyt pois käytöstä. Momentin 2 kohdan sanamuotoon tehdään tekninen korjaus.

22 a §.Tietojensaantioikeus. Tietojen saantia rahalaitoksilta koskevat säännökset on aikanaan otettu niihin lakeihin, joissa tarkoitettujen etuuksien myöntämiseen vaikuttaa etuuden hakijan tai saajan omaisuus. Säännökset ovat olleet tarpeen talletusten ja niistä saatujen korkotulojen selvittämiseksi. Koska tuen hakijan omaisuutta ja sen tuottoa ei enää otettaisi sotilasavustusta myönnettäessä huomioon, ehdotetaan tietojen saantia rahalaitoksilta koskeva 22 a §:n 2 momentti kumottavaksi.

Vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annettu laki on kumottu lailla 786/2005, joka tulee voimaan 1.10.2006. Tämän myötä muun muassa pakkolaitosrangaistukset poistuvat. Tämän johdosta pykälän 3 momentista ehdotetaan poistettavaksi maininta vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetussa laissa tarkoitetuista pakkolaitoksista.

Edellä tarkoitettujen muutosten johdosta pykälän nykyinen 3 momentti siirtyisi 2 momentiksi.

27 §.Menettely poikkeusoloissa. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Valmiuslain 16 §:n yleissäännös antaa riittävät mahdollisuudet kaikkien etuuksien osalta myös puolustustilalain (1083/1991) tarkoittamia tilanteita lievemmissä valmiuslain tarkoittamissa poikkeusoloissa säännellä etuuksista normaalioloista poikkeavalla tavalla. Valmiuslaki kattaa myös sotilasavustuksen ja sen sääntelyn poikkeusoloissa.

Voimaantulo. Lain voimaantullessa maksussa olevat perusavustukset muutettaisiin ilman eri hakemusta lain 8 §:n mukaisiksi. Muita lain muutoksia sovellettaisiin, kun avustus myönnetään tai tarkistetaan 1 päivästä tammikuuta 2008 tai sen jälkeen.

1.11.Sotilasvammalaki

6 §. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos, jolla korjataan vanhentunut viittaus sosiaalihuoltolain 17 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaiseen omaishoidon tukeen viittaukseksi nykyiseen omaishoidon tuesta annettuun lakiin (937/2005) .

Laki omaishoidon tuesta tuli voimaan vuoden 2006 alussa. Omaishoidon tuesta annetulla lailla kumottiin sosiaalihuoltolain omaishoitoa koskeneet säännökset. Lisäksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta annetulla lailla (938/2005) muutettiin sosiaalihuoltolain 17 §:n 1 momentti siten, että 1 momentin 7 kohdasta poistettiin maininta omaishoidon tuesta. Vuoden 2006 alusta 17 §:n 1 momentin 7 kohta viittaa vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevaan toimintaan ja vammaisten henkilöiden työtoimintaan. Muutoksen yhteydessä ei ollut tarkoitus muuttaa sotilasvammalain mukaisten korvausten maksamisen perusteita.

14 §. Pykälän 2 momentissa mainitut huoltoeläkkeen euromäärät ehdotetaan muutettaviksi vastaamaan nykyistä ensimmäistä kalleusluokkaa. Samalla 5 momentti kumottaisiin tarpeettomana.

18 §. Pykälän 1 momentista poistettaisiin nykyistä toista kalleusluokkaa koskevat etuuksien euromäärät.

30 §. Pykälän 4 momentti ehdotetaan muutettavaksi ja pykälään ehdotetaan lisättäväksi uudet 57 momentit siten, että pykälän sisältö vastaisi uuden kansaneläkelain 72 §:n sisältöä. Pykälän 4 momentissa säädetään tilanteesta, jossa Valtiokonttori myöntää etuuden saajalle huoltoeläkettä takautuvasti valituksen johdosta. Kansaneläkelaitos voi periä Valtiokonttorin takautuvasti maksaman huoltoeläkkeen samalta ajalta liika maksetun kansaneläkkeen, ylimääräisen rintamalisän, leskeneläkkeen täydennysmäärän ja eläkkeensaajan asumistuen korvaukseksi.

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan laajennettavaksi Kansaneläkelaitoksen oikeutta periä takautuvasti myönnettävä huoltoeläke Valtiokonttorilta koskemaan kaikkia tilanteita, joissa Valtiokonttori maksaa huoltoeläkettä takautuvasti. Kansaneläkelaitos voisi periä Valtiokonttorin takautuvasti maksaman huoltoeläkkeen Kansaneläkelaitokselle sen samalta ajalta liikaa maksaman kansaneläkkeen, ylimääräisen rintamalisän, leskeneläkkeen täydennysmäärän tai eläkkeensaajan asumistuen korvaukseksi. Nykyisen lain mukaan oikeus koskee vain tilanteita, joissa huoltoeläke on myönnetty valituksen johdosta takautuvasti. Muissa tilanteissa liikasuoritus on peritty eläkkeensaajalta itseltään.

Ehdotetun kansaneläkelain mukaan sotilasvammalain mukaista elinkorkoa siihen liittyvine ikä- ja omaiskorotuksineen ei jatkossa otettaisi tulona huomioon kansaneläkettä määrättäessä. Tämän vuoksi takautuvasti maksetun elinkoron perintää koskevat säännökset poistettaisiin tarpeettomana.

Pykälän 6 momentin mukaan takautuvasti maksetun huoltoeläkkeen periminen liikaa maksetun asumistuen korvaukseksi 4 ja 5 momenteissa tarkoitetuissa tilanteissa on mahdollista vain silloin, kun Kansaneläkelaitos perii huoltoeläkettä samalla liikaa maksetun kansaneläkkeen, ylimääräisen rintamalisän tai leskeneläkkeen täydennysmäärän korvaukseksi. Pykälän 7 momentin sisältö vastaa nykyisen lain 30 §:n 4 momentin viimeistä virkettä. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi sana tapaturmavirasto sanaksi Valtiokonttori.

43 a §. Korjattaisiin viittaus työntekijäin eläkelakiin viittaamaan uuteen työntekijän eläkelakiin, joka tulee voimaan 1.1.2007.

1.12.Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista

4 §.Määritelmät. Pykälän 5 kohdan sisältämää viittaussäännöstä muutettaisiin työntekijäin eläkelain muuttamisen johdosta.

34 §.Eläkkeensaajan kuntoutusraha. Pykälän 1 kohta jaettaisiin lainkohdan selkeyttämiseksi kahtia siten, että uudessa 1 kohdassa säädettäisiin työeläkelakien perusteella myönnetystä työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeestä ja uudessa 2 kohdassa kansaneläkelain perusteella myönnetystä työkyvyttömyyseläkkeestä. Sukupolvenvaihdoseläkettä koskeva nykyinen 2 kohta säilyisi sisällöltään ennallaan siirtyen kohdaksi 3.

Pykälän 1 ja 2 kohdan sisältämät viittaussäännökset muutettaisiin koskemaan uutta työntekijän eläkelakia ja työntekijän eläkelain voimaanpanolakia, annettavaa yrittäjän eläkelain voimaanpanolakia sekä annettavaa uutta kansaneläkelakia ja kansaneläkelain voimaanpanolakia.

38 §.Maksaminen ilman yhteensovitusta. Pykälän 1 momentin 2 kohdan sisältämää viittaussäännöstä muutettaisiin kansaneläkelain muuttamisen johdosta.

39 §.Takautuva maksaminen. Pykälän 1 momentin sisältämää viittaussäännöstä muutettaisiin johtuen työntekijäin eläkelain muuttamisesta. Lisäksi pykälästä poistettaisiin viittaus kansaneläkelain 39 §:n 7 momenttiin, koska ehdotetussa kansaneläkelain 70 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädettäisiin takautuvasti maksettavan kansaneläkkeen pidättämisestä Kansaneläkelaitokselle ajalta, jolta henkilö on saanut kuntoutusrahaa.

47 §.Maksaminen työnantajalle. Pykälän 2 momentin 2 kohdan sisältämää viittaussäännöstä muutettaisiin yrittäjien eläkelain muuttamisen johdosta.

60 §.Tietojensaantioikeus. Pykälään tehtäisiin rikoslakiin esitettyjen henkilön koevapautta koskevien säännösten edellyttämät muutokset.

67 §.Indeksitarkistus. Pykälän viittaukset työntekijäin eläkelakiin ehdotetaan muutettavaksi viittauksiksi työtekijän eläkelakiin.

1.13.Asumistukilaki

2 §. Pykälän 2, 3 ja 4 kohdissa olevat viittaukset eläkkeensaajien asumistukilakiin muutettaisiin viittauksiksi eläkkeensaajan asumistuesta annettavaan lakiin.

3 §. Pykälän 3 momentissa todettaisiin nykyistä käytäntöä vastaavasti, että huomioon otettavasta omaisuudesta vähennetään velat. Nykyisestä poiketen vähäisiä korko- ja osinkotuloja ei otettaisi tulona huomioon. Säännös helpottaa tulojen arviointia niissä verrattain yleisissä tilanteissa, joissa ruokakunnan jäsenillä on aivan vähäisiä korko- tai osinkotuloja. Ne otettaisiin tulona huomioon vain, jos ruokakunnan jäsenen yhteenlasketut korko- ja osinkotulot ylittävät viisi euroa kuukaudessa. Tällöin hänen kaikki korko- ja osinkotulonsa otetaan tulona huomioon. Korkotulona pidetään esimerkiksi talletukselle ja osuuspääomalle sekä sijoitusrahaston tuotto-osuudelle maksettua korkoa. Sijoitusrahaston kasvuosuuden ja säästöhenkivakuutuksen tuotto lisätään vuosittain pääomaan eikä siitä siten katsota syntyvän sellaista korkotuloa, joka otettaisiin tulona huomioon. Ennen korkotulojen määrittämistä tehtäisiin 2000 euron käyttövaravähennys jokaisen ruokakunnan jäsenen talletuksista erikseen. Käyttövaravähennyksen osalta säännös vastaa nykyistä soveltamiskäytäntöä.

Metsätalouden tulona otettaisiin kaikissa tilanteissa huomioon varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaan vahvistettu metsän keskimääräinen vuotuinen tuotto kerrottuna metsän pinta-alalla. Näin saatava vuotuinen tulo muutetaan kuukausituloksi jakamalla se luvulla 12. Nykyistä käytäntöä vastaavasti puun myyntituloa ei oteta tulona huomioon.

3 a §. Uudessa pykälässä säädettäisiin siitä, minkälainen omaisuus otetaan huomioon laskettaessa omaisuudesta tuloa sekä miten omaisuuden arvo määritetään. Pykälä vastaa eläkkeensaajan asumistuesta annettavaan lakiin ehdotettua 13 §:ää.

Pykälän 1 momentissa luetellaan huomioon otettavat omaisuuslajit. Kiinteistöt, elinkeinotoiminnan ja maatalouden varat, osuudet yhtymien varoista sekä metsäomaisuus otetaan huomioon vain, jos omaisuus sijaitsee Suomessa. Nykyisestä poiketen omaisuutena ei otettaisi huomioon asunto-osakkeita, muita kuin pörssiyhtiöiden, esimerkiksi perheyhtiöiden osakkeita, kulkuvälineitä eikä kotieläimiä, koska tietoja ei ole enää saatavissa verohallinnolta varallisuusverotuksen poistuttua.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin omaisuuden arvostamisesta. Arvostamisessa käytetään verohallinnolta saatavia tietoja kiinteistöjen, elinkeinotoiminnan ja maatalouden varojen, yhtymäosuuksien varojen sekä metsäomaisuuden osalta. Obligaatiot ja joukkovelkakirjat otetaan huomioon käyvän arvon mukaisina ja vakuutussijoitukset takaisinostoarvoon nykyisen käytännön mukaisesti.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyistä käytäntöä vastaavasti, että ennen talletusten huomioon ottamista omaisuutena vähennetään jokaisen ruokakunnan jäsenen talletuksista käyttövaroina 2000 euroa.

Omaisuutena ei otettaisi huomioon edelleenkään omassa käytössä olevaa asuntoa. Nykyisestä poiketen omaisuutena ei otettaisi huomioon osuutta jakamattomaan kuolinpesään. Kuolinpesäosuuksien huomioon ottamisesta ehdotetaan luovuttavan, koska niillä on vähäinen merkitys maksettavien asumistukien määrään ja niiden selvittäminen on sekä toimeenpanijan että tuen hakijan kannalta monimutkaista ja viivästyttää asumistukihakemusten käsittelyä. Lisäksi tuen hakijat ovat kokeneet kuolinpesäosuuden huomioon ottamisen epäoikeudenmukaiseksi varsinkin niissä tilanteissa, joissa kuolinpesän realisoiminen ei ole ollut käytännössä mahdollista.

16 a §. Säännös on uusi ja koskee asumisen tukien välistä regressiä. Siinä säädettäisiin takautuvan asumistuen pidättämisestä Kansaneläkelaitokselle eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain mukaista asumistukea vastaavalta osin, jos asumistuki myönnetään takautuvasti ajalle, jona asumistuen saaja tai tämän ruokakuntaan kuuluva henkilö on saanut eläkkeensaajan asumistukea. Nykyinen menettely edellyttää takautuvan asumistuen maksamista tuen hakijalle, vaikka hän on jo saanut samalta ajalta eläkkeensaajan asumistukea. Aiheetta maksettu eläkkeensaajan asumistuki joudutaan perimään takaisin hallinnollisesti raskasta takaisinperintämenettelyä noudattaen. Nykyinen menettely, jossa ensin maksetaan takautuvaa asumistukea ja toisen asumistuen takaisinperintäpäätöksen tultua lainvoimaiseksi sitä peritään takaisin, on huonosti toimiva sekä tuen saajan että toimeenpanijan kannalta. Asumistukijärjestelmästä toiseen siirtymistilanteet ovat melko yleisiä ja säännös joustavoittaisi menettelyä huomattavasti. Vastaava säännös ehdotetaan säädettäväksi eläkkeensaajan asumistuesta annettavan lain 28 §:ään.

25 a §. Pykälästä poistettaisiin pakkolaitosta koskeva maininta ja muutettaisiin lokakuun alusta 2006 voimaantulevan vankeusuudistuksen mukaisesti termi rangaistuslaitos vankilaksi.

Voimaantulo. Lakia sovellettaisiin, kun asumistuki myönnetään tai tarkistetaan 1 päivästä tammikuuta 2008 tai sen jälkeen.

1.14.Laki maatalousyrittäjien luopumistuesta

19 §. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta. Momenttia muutettaisiin siten, että myös luopumistukilakiin tehtäisiin muutokset, jotka mahdollistavat kuntien yleisestä kalleusluokitusjärjestelmästä luopumisen vuoden 2008 alusta lukien. Tällöin kalleusluokitusjärjestelmän piirissä olleet luopumistuet nostettaisiin samalle tasolle kuin ensimmäisessä kalleusluokassa olevat luopumistuet. Korotus tehtäisiin vain niihin 1 päivänä tammikuuta 2008 maksussa oleviin luopumistukiin, joihin sisältyy kansaneläkettä vastaavaa täydennysosaa. Täydennysosaan tehtäisiin kalleusluokitusjärjestelmästä luopumisesta johtuvat korotukset, mutta sitä ei muutoin tarkistettaisi samassa yhteydessä.

1.15.Laki maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä

16 §. Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta. Momenttia muutettaisiin siten, että myös sukupolvenvaihdoseläkelakiin tehtäisiin muutokset, jotka mahdollistavat kuntien kalleusluokitusjärjestelmästä luopumisen vuoden 2008 alusta lukien. Tällöin kalleusluokitusjärjestelmän piirissä olleet sukupolvenvaihdoseläkkeet nostettaisiin samalle tasolle kuin ensimmäisessä kalleusluokassa olevat sukupolvenvaihdoseläkkeet. Korotus tehtäisiin niihin 1 päivänä tammikuuta 2008 maksussa oleviin sukupolvenvaihdoseläkkeisiin, joihin sisältyy kansaneläkettä vastaavaa täydennysosaa.

1.16.Laki toimeentulotuesta

9 §.Perusosan suuruus. Kuntien kalleusluokitus ehdotetaan poistettavaksi kansaneläkelakiin tehtävillä muutoksilla, joiden on tarkoitus tulla voimaan tammikuun 1 päivänä 2008. Pykälän 1 momentin 1 kohdasta poistettaisiin viittaukset kuntaryhmiin tarpeettomina.

11 §.Huomioon otettavat tulot. Pykälän 2 momentin 4 kohdan nykyiset viittaukset kansaneläkelakiin ja vammaistukilakiin muutettaisiin viittauksiksi uuteen vammaisetuuksista annettavaan lakiin.

Kohdan 5 viittaus kuntoutusrahalakiin (611/1991) ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi mainitun lain kumonneeseen, Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annettuun lakiin.

1.17.Sosiaalihuoltolaki

29 e §. Pykälässä on lueteltu ne tulot, joita ei oteta huomioon määriteltäessä kotitalouden kuukausituloja palveluseteliä annettaessa. Pykälän viittaus vuoden 1956 kansaneläkelakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi ehdotettuun uuteen kansaneläkelakiin. Kuntoutusrahalaki on kumottu 1.10.2005 voimaan tulleella, Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetulla lailla, minkä mukainen muutos esitetään myös tehtäväksi. Lapsen hoitotukea ja vammaistukea koskevat säännökset ehdotetaan siirrettäviksi uuteen vammaisetuuksista annettavaan lakiin, jossa etuuksien nimitykset olisivat alle 16-vuotiaan vammaistuki ja 16 vuotta täyttäneen vammaistuki. Tästä johtuva muutos ehdotetaan tehtäväksi sosiaalihuoltolain 29 e §:ään. Pykälässä mainittaisiin etuoikeutettuna tulona myös vammaisetuuksista annettavassa laissa tarkoitettu ruokavaliokorvaus, koska korvauksen saajan tulisi voida käyttää se sairautensa vuoksi välttämättömien gluteenittomien tuotteiden hankkimiseen eikä sitä näin ollen ole tarkoituksenmukaista ottaa hänen tulonaan huomioon.

40 a §. Kiireellisissä tapauksissa sosiaalipalvelujen tarve on arvioitava viipymättä. Muissa kuin kiireellisissä tapauksissa kunta on velvollinen järjestämään 80 vuotta täyttäneelle pääsyn sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun hän taikka hänen laillinen edustajansa tai omaisensa taikka muu henkilö tai viranomainen on ottanut yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan kunnan viranomaiseen palvelujen saamiseksi. Vastaavasti kunnan on järjestettävä pääsy sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin vammaisetuuksista annetun lain 9 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaista eläkettä saavan hoitotukea saavalle.

48 §. Laki muutoksenhausta hallintoasioissa (154/1950) on kumottu 1.12.1996 voimaan tulleella hallintolainkäyttölailla (586/1996) . Pykälässä oleva viittaus ehdotetaan korjattavaksi tämän mukaisesti.

1.18.Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista

10 a §. Pykälän 3 momentissa säädetään tuloista, joita ei oteta huomioon päivähoidon maksua määrättäessä. Pykälään sisältyvät viittaukset hoitotukiin, kuntoutusetuuksiin ja kansaneläkelakiin esitetään muutettaviksi siten, että viittaukset olisivat uuteen kansaneläkelakiin, vammaisetuuksista annettuun lakiin sekä vuonna 2005 uudistettuun Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annettuun lakiin. Lisäksi tuloluettelossa oleva aikuiskoulutusraha esitetään korvattavaksi aikuiskoulutustuella. Ehdotetut muutokset ovat teknisiä.

1.19.Laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta

1 §.Soveltamisala. Tarkistetaan pykälässä olevat lakiviittaukset ehdotettuja uusia lakeja vastaaviksi. Myös henkilöön, joka saa eläkettä saavan hoitotukea, sovellettaisiin asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain 3, 3 a ja 4 §:ää sekä mainitun lain 3 ja 4 luvun säännöksiä. Soveltamisala olisi siten yhdenmukainen kaikissa uuden vammaisetuuksista annetavan lain mukaisissa vammaisetuuksissa.

1.20.Laki Kansaneläkelaitoksesta

3 a luku. Rahastot

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 a luku, jonka nimi olisi rahastot. Lukuun ehdotetaan siirrettäväksi kansaneläkelaissa olevat säännökset eläkevastuurahastosta ja Kansan-eläkelaitoksen toimihenkilöiden eläkevastuun kattamisesta.

12 a §.Kansaneläkelaitoksen rahastot. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen rahastoista, jotka olisivat kansaneläkerahasto, sairausvakuutusrahasto ja eläkevastuurahasto. Tarkemmat säännökset kansaneläkerahastosta olisivat edelleen kansaneläkelaissa. Sairausvakuutusrahastosta säädettäisiin tarkemmin sairausvakuutuslaissa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rahastojen oikeudesta lainata varoja toisilleen. Säännös vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 60 §:n 2 momentissa olevaa säännöstä.

12 b §.Eläkevastuurahasto. Eläkevastuurahastosta maksetaan Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläkkeet. Säännös vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 59 a §:n 1 momenttia.

12 c §.Eläkevastuun kattaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläkevastuun kattamiseksi kansaneläkerahastosta ja sairausvakuutusrahastosta suoritettavasta kannatusmaksusta. Kannatusmaksulla katettavan eläkevastuun vähimmäismäärä olisi 19 prosenttia ja enimmäismäärä 41 prosenttia eläkevastuun täydestä määrästä. Eläkevastuun enimmäistasoa ei saisi kannatusmaksulla ylittää muutoin kuin tilapäisesti. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain 59 a §:n 3 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin eläkevastuun laskemisen perusteista. Eläkevastuuta laskettaessa noudatettaisiin soveltuvin osin eläkesäätiölain (1774/1995) 6 luvussa säädettyjä perusteita. Vakuutusvalvontavirasto antaisi tarkemmat ohjeet perusteiden laskemisesta. Säännös vastaa asiallisesti vuoden 1956 kansaneläkelain 59 a §:n 2 momenttia.

Pykälän 3 momentissa olisi vuoden 1956 kansaneläkelain 59 a §:n 4 momenttia vastaava säännös toimintakulujen jakamisesta silloin, kun kannatusmaksun suorittamiseen käytetään kansaneläke- tai sairausvakuutusrahaston sijoitus- tai käyttöomaisuutta.

Voimaantulosäännös. Voimaantulosäännöksen 2 momentissa säädettäisiin määräajasta, mihin mennessä eläkevastuun 41 prosentin enimmäistaso tulisi saavuttaa. Määräaika päätyisi vuoden 2010 lopussa. Suoritus eläkevastuurahastoon voisi olla vuosittaista laskennallista suoritusta suurempi, jos se tapahtuu siirtämällä eläkevastuurahastoon sijoitus- tai käyttöomaisuutta Kansaneläkelaitoksen muista rahastoista. Säännös vastaa kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (908/1998) voimaantulosäännöksen 3 momenttia.

1 §Lain tarkoitus

2 §Etuudet

3 §Lain toimeenpano

4 §Suomessa asuminen

5 §Avoliitto, erillään asuminen ja laitoshoito

6 §Työeläke

7 §Sosiaaliturva-asetus

8 §Asumisedellytys

9 §Asumisaikavaatimus

10 §Oikeus vanhuuseläkkeeseen

11 §Työttömyyspäivärahaa saavan oikeus vanhuuseläkkeeseen

12 §Oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen

13 §Kuntoutuksen varmistaminen

14 §Työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen

15 §Työkyvyttömyyseläkeoikeuden alkaminen

16 §Alle 20-vuotiaan oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen

17 §Työkyvyttömyyseläkkeen aikainen ansiotyö ja eläkkeen lepäämään jättäminen

18 §Työkyvyttömyyseläkkeen lakkauttaminen

19 §Kansaneläkkeen määrä

20 §Eläketulojen vaikutus kansaneläkkeeseen

21 §Suomessa asutun ajan vaikutus kansaneläkkeen määrään

22 §Kansaneläkkeeseen vaikuttavat eläketulot

23 §Kansaneläkkeessä etuoikeutetut karttumat ja korotukset

24 §Kansaneläkkeen tarkistaminen

25 §Kansaneläkkeen vähimmäismäärä

26 §Oikeus leskeneläkkeeseen

27 §Alkueläke ja jatkoeläke

28 §Alkueläke

29 §Jatkoeläke

30 §Jatkoeläkkeen määrä

31 §Vuositulojen vaikutus jatkoeläkkeen täydennysmäärään

32 §Suomessa asutun ajan vaikutus leskeneläkkeen määrään

33 §Jatkoeläkkeen täydennysmäärään vaikuttavat vuositulot

34 §Jatkoeläkkeen täydennysmäärään vaikuttava työtulo ja siihen rinnastettava tulo

35 §Jatkoeläkkeen täydennysmäärässä etuoikeutetut tulot

36 §Jatkoeläkkeen täydennysmäärän tarkistaminen

37 §Jatkoeläkkeen lakkaaminen

38 §Lakkautettavan jatkoeläkkeen myöntäminen kertasuorituksena

39 §Jatkoeläkkeen vähimmäismäärä

40 §Oikeus lapseneläkkeeseen

41 §Lapseneläkkeen osat

42 §Lapseneläkkeen määrä

43 §Eläketulojen vaikutus lapseneläkkeen täydennysmäärään

44 §Suomessa asutun ajan vaikutus lapseneläkkeen määrään

45 §Lapseneläkkeen täydennysmäärän tarkistaminen

46 §Lapseneläkkeen lakkaaminen

47 §Lapseneläkkeen vähimmäismäärä

48 §Perhe-eläkkeen alkamisaika

49 §Perhe-eläkkeen myöntäminen määräajaksi

50 §Perhe-eläkeoikeuden menetys

51 §Oikeus lapsikorotukseen

52 §Lapsikorotuksen määrä

53 §Lapsikorotuksen lakkaaminen

54 §Etuuksien hakeminen

55 §Etuuksien maksaminen takautuvasti

56 §Eläkkeen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus

57 §Työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus

58 §Leskeneläkkeen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus

59 §Lapseneläkkeen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus

60 §Lapsikorotuksen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus

61 §Tutkimus työkyvyn selvittämiseksi

62 §Hakemuksen ratkaiseminen käytettävissä olevien tietojen perusteella

63 §Etuutta koskeva päätös

64 §Maksaminen

65 §Etuuden keskeyttäminen ulkomaille muuttamisen vuoksi

66 §Etuuden keskeyttäminen vankeusrangaistuksen vuoksi

67 §Etuuden maksaminen kunnan toimielimelle

68 §Lapseneläkkeen maksamisen erityissäännökset

69 §Eläkkeen katsominen ennakkosuoritukseksi

70 §Takautuvan kansaneläkkeen ja lapsikorotuksen maksaminen

71 §Eläkkeen myöntäminen väliaikaisesti

72 §Eläkkeen periminen takautuvasti maksettavasta työeläkkeestä tai korvauksesta

73 §Maksamisen väliaikainen keskeyttäminen

74 §Etuuden lakkaaminen

75 §Takaisinperintä

76 §Takaisinperittävän saatavan vanhentuminen

77 §Muutoksenhakuoikeus

78 §Muutoksenhakuaika

79 §Itseoikaisu

80 §Muutoksenhakuajan jälkeen tullut valitus

81 §Asiavirheen korjaaminen

82 §Lainvoimaisen päätöksen oikaisu

83 §Asian uudelleen ratkaiseminen työeläkkeen tai korvauksen myöntämisen johdosta

84 §Lainvoimaisen päätöksen poistaminen

85 §Tiedot viranomaisilta sekä eläke- ja vakuutuslaitoksilta

86 §Tiedot etuuden ratkaisemista varten

87 §Tiedot Eläketurvakeskukselta ja eräiltä eläkkeen maksajilta

88 §Tiedot laitoshoidosta ja vankeusrangaistuksesta

89 §Tiedot laitoshoitoa koskevaa neuvottelumenettelyä varten

90 §Tietojen luovuttaminen eräissä tapauksissa

91 §Muuta etuutta varten saatujen tietojen käyttäminen

92 §Tietojen luovuttaminen edelleen

93 §Tiedot ulosottoviranomaiselle

94 §Tekninen käyttöyhteys

95 §Tiedot viranomaisille

96 §Tiedot etuuden hakijalle

97 §Rahoitettavat etuudet ja kulut

98 §Kansaneläkerahaston tuotot

99 §Työnantajan kansaneläkemaksu

100 §Kansaneläkelaitoksen rahoitusosuus

102 §Valtion takuusuoritus ja maksuvalmiussuoritus

103 §Valtion osuuden ja takuusuorituksen suorittaminen

104 §Arvio seuraavan vuoden kuluista

105 §Kansaneläkelaitoksen valvontaoikeus

106 §Viivästysajalta maksettava korotus

107 §Viivästysaika

108 §Eläkkeen alentaminen laitoshoidon vuoksi

109 §Indeksisidonnaisuus

110 §Rahamäärien pyöristäminen

111 §Ulosmittaus- ja siirtokielto

112 §Soveltamissäännös

113 §Voimaantulo

Tämän lain tarkoituksena on tukea Suomessa asuvan vammaisen tai pitkäaikaisesti sairaan henkilön selviytymistä jokapäiväisessä elämässä, osallistumista työhön tai opiskeluun sekä hänen toimintakykynsä ylläpitämistä, hänen kotona asumistaan, kuntoutustaan ja hoitoaan.

Vammaisetuuksia ovat alle 16-vuotiaan vammaistuki, 16 vuotta täyttäneen vammaistuki sekä eläkettä saavan hoitotuki.

Vammaistuet ja hoitotuki myönnetään toistaiseksi tai määräajaksi. Vammaistuet ja hoitotuki on porrastettu henkilön tuen tarpeen mukaan perustukeen, korotettuun tukeen ja ylimpään tukeen.

Vammaisetuutena pidetään myös ruokavaliokorvausta. Ruokavaliokorvaus myönnetään toistaiseksi.

Tämän lain mukaiset tehtävät hoitaa Kansaneläkelaitos.

Henkilö on Suomessa asuva, jos hän asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) 3, 3 a ja 4 §:n mukaisesti asuu Suomessa.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Suomeen muuttaneen henkilön vammaisetuuden myöntämisen edellytyksena on, että henkilö on asunut Suomessa vähintään kolmen vuoden ajan 16 vuotta täytettyään. Alle 16-vuotiaan vammaistuki myönnetään ilman asumisaikavaatimuksen täyttymistä.

Henkilöllä on kuitenkin oikeus 16 vuotta täyttäneen vammaistukeen ilman asumisaikavaatimuksen täyttymistä, jos hän on 16 vuotta täyttäessään saanut alle 16-vuotiaan vammaistukea tai hänen sairautensa on alkanut tai hänen vammansa on syntynyt Suomessa asuessa ja ennen kuin hän on täyttänyt 19 vuotta.

Oikeus vammaistukeen on alle 16-vuotiaalla lapsella, jonka sairauteen, vikaan tai vammaan liittyvästä hoidosta, huolenpidosta ja kuntoutuksesta aiheutuu vähintään kuuden kuukauden ajan tavanomaista suurempaa rasitusta ja sidonnaisuutta verrattuna vastaavanikäiseen terveeseen lapseen.

Vammaistukena myönnetään:

Kansaneläkelaitos voi antaa tarkempia ohjeita siitä, miten 1 ja 2 momentissa tarkoitettu rasitus ja sidonnaisuus eri sairausryhmissä arvioidaan.

Oikeus vammaistukeen on 16 vuotta täyttäneellä henkilöllä, jonka toimintakyvyn arvioidaan olevan sairauden, vian tai vamman vuoksi yhtäjaksoisesti heikentynyt vähintään vuoden ajan. Lisäksi edellytetään, että henkilön sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuu haittaa, avuntarvetta, ohjauksen ja valvonnan tarvetta tai erityiskustannuksia.

Vammaistukena myönnetään:

Sokealla, liikuntakyvyttömällä tai varhaiskuurolla on oikeus saada ylin vammaistuki.

Oikeutta vammaistukeen ei ole henkilöllä, jolla on muutoin 9 §:n 1 momentin perusteella oikeus eläkettä saavan hoitotukeen.

Kansaneläkelaitos voi antaa tarkempia ohjeita siitä, miten 1 ja 2 momentissa tarkoitettu haitta arvioidaan.

Oikeus hoitotukeen on 16 vuotta täyttäneellä henkilöllä, joka saa:

Lisäksi edellytetään, että henkilön toimintakyvyn voidaan arvioida olevan sairauden, vian tai vamman vuoksi yhtäjaksoisesti heikentynyt vähintään vuoden ajan ja että henkilön sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuu avuntarvetta, ohjauksen ja valvonnan tarvetta tai erityiskustannuksia.

Hoitotukena myönnetään:

Sokealla tai liikuntakyvyttömällä henkilöllä on oikeus vähintään perushoitotukeen.

Kansaneläkelaitoksen on tarvittaessa hankittava kunnan sosiaaliviranomaisen lausunto hoitotuen myöntämisedellytysten selvittämistä varten.

Jos hoitotuki tai 8 §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdan mukainen 16 vuotta täyttäneen vammaistuki myönnetään toimintakyvyn heikentymisen ja erityiskustannusten perusteella, tuen saamisen edellytyksenä on, että erityiskustannusten voidaan arvioida nousevan vähintään myönnettävän tuen määrään. Sama vähimmäisvaatimus koskee myös 8 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisia erityiskustannuksia.

Jos henkilöllä on oikeus vammaistukeen tai hoitotukeen usealla 7 §:n 2 momentin 1—3 kohdan, 8 §:n 2 momentin 1—3 kohdan tai 9 §:n 2 momentin 1—3 kohdan perusteella, vammaistuki tai hoitotuki maksetaan sen suuruisena, johon eri tekijöiden yhteisvaikutus oikeuttaa.

Vammaistuen tai hoitotuen määrää harkittaessa eri tekijöiden yhteisvaikutus arvioidaan kokonaisuutena.

Vammaistuen ja hoitotuen määrässä otetaan huomioon saman sairauden, vian tai vamman perusteella henkilölle maksettava:

Vammaistukea tai hoitotukea maksetaan siltä osin kuin sen määrä kuukaudessa on suurempi kuin 1 momentin mukaan huomioon otettavien korvausten ja etuuksien yhteismäärä. Vammaistukea tai hoitotukea ei kuitenkaan makseta niiltä kuukausilta, joilta tuen määrä on pienempi kuin 5,38 euroa.

Jos työkyvyttömyyseläkettä saava henkilö aloittaa ansiotyön ja ansaitsee vähintään 588,66 euroa kuukaudessa ja jättää työkyvyttömyyseläkkeensä kansaneläkelain 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla lepäämään, hänelle maksetaan ilman hakemusta ylintä 16 vuotta täyttäneen vammaistukea eläkkeen lepäämisajalta, enintään kuitenkin 24 kuukaudelta. Tänä aikana hän ei voi saada muulla perusteella vammaistukea tai hoitotukea. Jos henkilö on saanut hoitotukea ennen eläkkeen lepäämään jättämistä, hoitotuen maksaminen keskeytetään.

Oikeus ruokavaliokorvaukseen on 16 vuotta täyttäneellä henkilöllä, jonka on asianmukaisesti määritellyn sairauden takia ehdottoman välttämätöntä käyttää gluteenittomia tuotteita. Ruokavaliokorvaus on 21 euroa kuukaudessa.

Ruokavaliokorvausta voidaan maksaa samanaikaisesti vammaistuen tai hoitotuen kanssa.

Tässä laissa tarkoitettua etuutta haetaan Kansaneläkelaitokselta. Kansaneläkelaitos vahvistaa tämän lain toimeenpanossa tarvittavat lomakkeet.

Jos henkilö sairauden, vanhuuden tai muun sellaisen syyn takia ei pysty itse hakemaan vammaisetuutta tai muutoin huolehtimaan etuutta koskevista oikeuksistaan eikä hänellä ole edunvalvojaa, voi Kansaneläkelaitoksen hyväksymä henkilön lähiomainen tai muukin henkilö, joka pääasiallisesti on huolehtinut hänestä, hänen puolestaan käyttää puhevaltaa vammaisetuutta koskevassa asiassa. Alle 16-vuotiaan vammaistukea voi hakea lapsen edunvalvoja, huoltaja tai muu laillinen edustaja.

Vammaisetuutta maksetaan sitä seuraavan kuukauden alusta, jolloin oikeus etuuteen on syntynyt. Etuutta ei kuitenkaan makseta ilman erityistä syytä pitemmältä kuin kuuden kalenterikuukauden ajalta ennen etuuden hakemista. Samoin menetellään etuutta korotettaessa.

Alle 16-vuotiaan vammaistukihakemuksessa on ilmoitettava:

Alle 16-vuotiaan vammaistukea saavan lapsen, edunvalvojan, huoltajan tai muun laillisen edustajan on ilmoitettava

Vammaistuen hakijan ja saajan on annettava Kansaneläkelaitokselle myös muut hakemuksen ratkaisemiseksi ja tuen maksamiseksi välttämättömät tiedot.

Hoitotukihakemuksessa ja 16 vuotta täyttäneen vammaistukihakemuksessa on ilmoitettava hakijaa koskevat 17 §:n 1 momentin 1—3 sekä 5 ja 6 kohdassa mainitut tiedot. Lisäksi hakijan on ilmoitettava tiedot

Hoitotuensaajan ja 16 vuotta täyttäneen vammaistuensaajan on ilmoitettava 17 §:n 2 momentin 1, 3 ja 5 kohdissa mainitut tuensaajaa koskevat tiedot. Lisäksi on ilmoitettava tiedot

Vammaistuensaajan on lisäksi ilmoitettava 9 §:n 1 momentissa tarkoitettujen lakien mukaisen täyden työkyvyttömyyseläkkeen tai ansionmenetyksen korvauksen, vanhuuseläkkeen tai varhennetun vanhuuseläkkeen taikka vastaavan ulkomailta maksettavan etuuden myöntämisestä.

Hoitotuen ja 16 vuotta täyttäneen vammaistuen hakijan ja saajan on annettava Kansaneläkelaitokselle myös muut hakemuksen ratkaisemiseksi ja etuuden maksamiseksi välttämättömät tiedot.

Mitä edellä säädetään etuuden hakijasta ja saajasta, sovelletaan myös alle 18-vuotiaan etuudensaajan edunvalvojaan tai huoltajaan.

Ruokavaliokorvaushakemuksessa on ilmoitettava hakijaa koskevat 17 §:n 1 momentin 1, 2 ja 5 kohdassa mainitut tiedot. Lisäksi hakemuksessa on ilmoitettava tiedot ruokavaliokorvaukseen oikeuttavasta sairaudesta.

Ruokavaliokorvauksen saajan on ilmoitettava 17 §:n 2 momentin 1 ja 3 kohdassa mainitut tuensaajaa koskevat tiedot.

Ruokavaliokorvauksen hakijan ja saajan on annettava Kansaneläkelaitokselle myös muut hakemuksen ratkaisemiseksi ja etuuden maksamiseksi välttämättömät tiedot.

Vammaisetuuden hakijan on toimitettava Kansaneläkelaitokselle 17 §:n 1 momentin 3 kohdassa tai 18 §:n 1 momentissa tarkoitetusta terveydentilan kuvauksesta taikka 19 §:n 1 momentissa tarkoitetusta sairaudesta laadittu lääkärinlausunto. Kansaneläkelaitos voi myös omalla kustannuksellaan hankkia lääkärinlausunnon, jos hakija tai lapsi on hoidettavana sairaalassa tai laitoksessa taikka jos siihen on muu erityinen syy. Kansaneläkelaitos antaa tarkemmat ohjeet siitä, mitä lääkärinlausunnosta tulee käydä ilmi.

Vammaisetuuden hakijan tai saajan on tarvittaessa Kansaneläkelaitoksen määräyksestä käytävä sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuneen toimintakyvyn heikentymisen tai avuntarpeen, hoidon tai kuntoutuksen tarpeen sekä sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuvan rasituksen selvittämiseksi taikka edellytysten uudelleen arvioimiseksi tutkittavana Kansaneläkelaitoksen nimeämän lääkärin luona tai Kansaneläkelaitoksen nimeämässä terveydenhuollon toimintayksikössä taikka tutkimuslaitoksessa. Kansaneläkelaitos korvaa tutkimuksesta aiheutuneet kulut.

Etuutta koskeva hakemus voidaan ratkaista Kansaneläkelaitoksen käytettävissä olevien tietojen perusteella, jos hakija kieltäytyy antamasta hakemuksen ratkaisemiseksi tarvittavia tietoja tai esittämästä selvitystä, joka häneltä voidaan kohtuudella vaatia. Samoin menetellään, jos hakija tai saaja ei noudata 20 §:ssä tarkoitettua lääkärintutkimuksessa, terveydenhuollon toimintayksikössä tai tutkimuslaitoksessa käyntiä koskevaa määräystä.

Hakijalle annetaan kirjallinen päätös etuuden myöntämisestä, hylkäämisestä, tarkistamisesta, keskeyttämisestä, lakkauttamisesta ja takaisinperinnästä. Hakijalle on annettava kirjallinen päätös myös silloin, kun etuus maksetaan 26 §:n tai sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 14 §:n perusteella kunnan toimielimelle.

Indeksitarkistuksesta tai muusta vastaavasta lain nojalla suoraan määräytyvästä perusteesta johtuvasta etuuden tarkistamisesta annetaan päätös vain etuudensaajan pyynnöstä.

Päätöstä ei kuitenkaan anneta 31 §:n mukaisesta maksamisen väliaikaisesta keskeyttämisestä.

Tämän lain mukaiset päätökset annetaan maksutta.

Vammaisetuus maksetaan kuukausittain etuudensaajan ilmoittamalle tilille Suomessa toimivaan rahalaitokseen. Etuus voidaan kuitenkin maksaa muullakin tavalla, jollei tilille maksaminen ole mahdollista tai jos tuen hakija tai saaja esittää muulle maksutavalle erityisen syyn.

Jos etuuden hakija on kuollut ennen kuin hakemus on ratkaistu, etuus maksetaan leskelle, pesänselvittäjälle tai kuolinpesän osakkaiden valtuutuksella muulle kuolinpesän edustajalle enintään sen kuukauden loppuun, jona hakija kuoli.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin vammaisetuuksien maksamisajankohdasta..

Vammaisetuutta ei makseta jatkuvassa julkisessa laitoshoidossa olevalle siltä ajalta, jonka hoito kestää yli kolme kuukautta. Vammaisetuus keskeytetään sitä seuraavan kuukauden alusta, jota edeltäneen kuukauden aikana laitoshoito on kestänyt kolme kuukautta.

Jos edellytykset vammaisetuuden saamiseen eivät ole muuttuneet, keskeytettyä vammaisetuutta aletaan maksaa laitoshoidon päättymistä seuraavan kuukauden alusta, jos laitoshoito päättyy kuukauden 16 päivänä tai sen jälkeen. Muutoin etuutta maksetaan laitoshoidon päättymiskuukauden alusta.

Laitoshoidolla tarkoitetaan ylläpidon, hoidon ja huolenpidon sisältävää toimintaa sairaalassa, hoitolaitoksessa tai muussa vastaavassa toimintayksikössä.

Laitoshoito on julkista, jos hoitoa annetaan:

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarkemmin siitä, milloin 1—4 momentissa tarkoitettu hoito on laitoshoitoa sekä milloin laitoshoito on jatkuvaa ja julkisilla varoilla rahoitettua. Tarvittaessa Kansaneläkelaitos ja kunnat neuvottelevat, onko toiminta tässä pykälässä tarkoitettua avo- tai julkista laitoshoitoa. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarkemmin Kansaneläkelaitoksen ja kuntien välisestä neuvottelumenettelystä sekä siihen liittyvästä lausuntomenettelystä.

Ehdotonta vankeusrangaistusta vankilassa suorittavan etuudensaajan vammaisetuuden maksaminen keskeytetään sen jälkeen, kun vankeusrangaistusta tai sen ohella suoritettavaa sakon muuntorangaistusta on suoritettu kolme kuukautta. Jos rangaistuksen täytäntöönpanoa välittömästi edeltänyt tutkintavankeusaika vähennetään rangaistuksesta, vammaisetuuden maksaminen keskeytetään vastaavasti, kun rangaistuksen täytäntöönpanon ja vähennyksen yhteenlaskettu aika on kestänyt kolme kuukautta, aikaisintaan kuitenkin rangaistuksen suorittamisen laskettua alkamisajankohtaa seuraavan kuukauden alusta.

Jos edellytykset vammaisetuuden saamiseen eivät ole muuttuneet, keskeytettyä vammaisetuutta aletaan maksaa vapautumista seuraavan kuukauden alusta. Jos henkilö vapautuu kuukauden 1 päivänä, vammaisetuutta maksetaan kuitenkin sen kuukauden alusta.

Kansaneläkelaitos voi päättää, että vammaisetuus maksetaan etuudensaajan asuinkunnan sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulle toimielimelle käytettäväksi etuudensaajan elatukseen, jos etuuden maksaminen hänelle itselleen vaarantaa hänen toimeentulonsa. Näin maksettua vammaisetuutta ei saa vastoin etuudensaajan nimenomaista suostumusta käyttää muuhun kuin sen kuukauden aikana annettavaan elatukseen, jolta vammaisetuus on suoritettu.

Esityksen etuuden maksamisesta kunnan toimielimelle voi tehdä etuudensaaja, hänen avio- tai avopuolisonsa, muu omaisensa tai henkilö, joka hänestä pääasiallisesti huolehtii taikka kunnan asianomainen toimielin.

Jos alle 16-vuotias vammaistukea saava lapsi ei ole edunvalvojansa huollettavana, vammaistuki voidaan maksaa lapsen huoltajalle. Kansaneläkelaitoksen on kuultava sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimielintä, lapsen edunvalvojaa sekä 15 vuotta täyttänyttä lasta ennen vammaistuen maksamista lapsen huoltajalle. Jos vammaistuen maksamista lapsen edunvalvojalle tai sille, jonka huollossa lapsi on, ei erityisestä syystä voida pitää tarkoituksenmukaisena, Kansaneläkelaitos voi päättää, että vammaistuki maksetaan edellä mainitulle toimielimelle tai sen suostumuksella sopivalle henkilölle.

Jos henkilölle, joka saa vammaistukea, myönnetään takautuvasti hoitotuki, samalta ajalta maksettua vammaistukea pidetään hoitotuen ennakkosuorituksena.

Jos henkilölle, joka saa hoitotukea, myönnetään takautuvasti vammaistuki, samalta ajalta maksettua hoitotukea pidetään vammaistuen ennakkosuorituksena.

Jos vammaistuen tai hoitotuen hakija on hakenut 12 §:n mukaista etuutta tai korvausta, vammaistuki tai hoitotuki voidaan myöntää väliaikaisesti siksi ajaksi, jonka asian käsittely kestää. Kun etuudesta tai korvauksesta on tehty päätös, Kansaneläkelaitos tekee lopullisen päätöksen vammaistuesta tai hoitotuesta.

Vastaavasti voidaan menetellä, jos 12 §:n mukaisesta etuudesta tai korvauksesta on muutoksenhaku vireillä.

Jos vammaistuki tai hoitotuki on myönnetty väliaikaisesti 29 §:n perusteella ja tuensaajalle myönnetään takautuvasti 12 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu korvaus, Kansaneläkelaitos voi periä korvauksen maksajalta tämän takautuvasti suorittaman korvauksen siltä osin kuin se vastaa samalta ajalta liika maksettua vammais- tai hoitotukea.

Kansaneläkelaitoksen on ilmoitettava korvauksen maksajalle vähintään kaksi viikkoa ennen maksamista, että korvaus tai osa siitä on maksettava Kansaneläkelaitokselle.

Vammaisetuuden maksaminen voidaan väliaikaisesti keskeyttää osittain tai kokonaan, jos on ilmeistä, että etuudensaajalla ei olosuhteiden muuttumisen tai muun syyn perusteella ole oikeutta etuuteen tai osaan siitä. Jos etuudensaaja ei toimita pyydettyä lisäselvitystä, asia ratkaistaan niiden selvitysten perusteella, jotka ovat Kansaneläkelaitoksen käytettävissä.

Jos keskeytettyä vammaisetuutta aletaan maksaa uudelleen, sitä ei makseta ilman erityistä syytä pidemmältä kuin kuuden kuukauden ajalta takautuvasti.

Etuuden maksamisen väliaikaista keskeyttämistä koskevaan ilmoitukseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Hoito- ja vammaistuki tarkistetaan, kun

Jos tuen korottamisen edellytykset ovat Kansaneläkelaitoksen tiedossa, korotus voidaan myöntää ilman hakemusta.

Jos muutos on tapahtunut kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä, hoito tai vammaistuki tarkistetaan saman kuukauden alusta. Muussa tapauksessa tuki tarkistetaan muutosta seuraavan kuukauden alusta.

Muutosta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon lääketieteen ja hoitokäytäntöjen kehitys sairauden tai vamman hoidossa.

Vammaisetuus lakkaa sitä seuraavan kuukauden alusta, jona

Alle 16-vuotiaan vammaistuki lakkaa viimeistään sitä seuraavan kuukauden alusta, kun lapsi täyttää 16 vuotta.

Vammaistuki, joka on myönnetty 16 vuotta täyttäneelle, lakkaa sen kuukauden alusta, kun sen saajalle myönnetään 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu eläke tai etuus.

Vammaisetuutta maksetaan sen kuukauden loppuun, jonka aikana etuudensaaja on kuollut.

Jos tämän lain mukaista etuutta on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, liikaa maksettu etuus on perittävä takaisin.

Takaisinperinnästä voidaan luopua joko kokonaan tai osittain, jos se katsotaan kohtuulliseksi eikä aiheeton maksaminen ole johtunut etuuden saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen. Takaisinperinnästä voidaan luopua kokonaan takaisinperintää koskevan päätöksen antamisen jälkeen myös jos takaisinperintää ei etuuden saajan taloudellinen tilanne huomioon ottaen ole enää tarkoituksenmukaista jatkaa tai jos perinnän jatkamisesta aiheutuisi perimättä olevaan etuuden määrään nähden kohtuuttomat kustannukset.

Takaisin perittävä määrä voidaan kuitata Kansaneläkelaitoksen myöhemmin maksamasta etuudesta. Ilman etuudensaajan suostumusta kuittaaminen voidaan kuitenkin kohdistaa vain tämän lain mukaiseen tai siihen rinnastettavaan muuhun etuuteen.

Takaisinperintää koskeva lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio.

Päätös aiheettomasti maksetun etuuden takaisinperinnästä on tehtävä viiden vuoden kuluessa etuuden maksupäivästä.

Takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistetun saatavan vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 ja 11 §:ssä säädetään. Tämän vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika.

Muutoksenhakua varten on tarkastuslautakunta ja vakuutusoikeus. Tarkastuslautakunnasta ja sen jäsenistä säädetään sairausvakuutuslain (1224/2004) 17 luvussa ja vakuutusoikeudesta vakuutusoikeuslaissa (132/2003) .

Kansaneläkelaitoksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta tarkastuslautakunnalta kirjallisella valituksella. Tarkastuslautakunnan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Vakuutusoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Kansaneläkelaitoksen päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

Kansaneläkelaitoksen antamaan väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta.

Valituskirjelmä on toimitettava Kansaneläkelaitokselle viimeistään 30 päivänä sen päivän jälkeen, jona asianosaisen katsotaan saaneen tiedon päätöksestä. Asianosaisen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen päivän jälkeen, jona päätös on postitettu hänen ilmoittamaansa osoitteeseen, jos muutoksenhaun yhteydessä ei muuta näytetä.

Jos Kansaneläkelaitos hyväksyy kaikilta osin sille toimitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset, sen on annettava asiasta oikaisupäätös. Oikaisupäätökseen saa hakea muutosta siten kuin 36 ja 37 §:ssä säädetään.

Jos Kansaneläkelaitos ei oikaise valituksen kohteena olevaa päätöstä 1 momentissa mainituin tavoin, sen on 30 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä toimitettava valituskirjelmä ja lausuntonsa asianomaisen muutoksenhakuelimen käsiteltäväksi. Kansaneläkelaitos voi tällöin väliaikaisella päätöksellä oikaista aikaisemman päätöksensä siltä osin kuin se hyväksyy valituksessa esitetyn vaatimuksen. Jos valitus on jo toimitettu muutoksenhakuelimelle, väliaikaisesta päätöksestä on ilmoitettava sille viipymättä.

Edellä 2 momentissa tarkoitetusta määräajasta voidaan poiketa, jos valituksen johdosta tarvittavan lisäselvityksen hankkiminen sitä edellyttää. Lisäselvityksen hankkimisesta on tällöin viipymättä ilmoitettava valittajalle. Valituskirjelmä ja lausunto on kuitenkin aina toimitettava asianomaiselle muutoksenhakuelimelle viimeistään 60 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä.

Jos tarkastuslautakunnalle tai vakuutusoikeudelle annettava valitus on saapunut 37 §:ssä säädetyn määräajan jälkeen, valitus voidaan ottaa tutkittavaksi, jos myöhästymiseen on ollut painava syy.

Jos Kansaneläkelaitoksen päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisen väärään lain soveltamiseen taikka päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe, Kansaneläkelaitos voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen.

Päätös voidaan korjata asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen.

Jos asiassa, jossa on kysymys evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn edun tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös tarkastuslautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 36 ja 37 §:ssä säädetään.

Jos tässä laissa tarkoitettua vammaisetuutta koskeva lainvoimainen päätös perustuu väärään tai puutteelliseen selvitykseen tai on ilmeisesti lain vastainen, vakuutusoikeus voi poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi Kansaneläkelaitoksen esityksestä tai asianosaisen hakemuksesta varattuaan muille asianosaisille tilaisuuden tulla kuulluksi. Tehtyään edellä sanotun esityksen Kansaneläkelaitos voi, kunnes asia on uudelleen ratkaistu, väliaikaisesti keskeyttää vammaisetuuden maksamisen tai maksaa sen esityksensä mukaisesti.

Kansaneläkelaitoksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada käsiteltävänä olevan tämän lain mukaisen etuuden ratkaisemista varten välttämättömät tiedot tai sellaiset välttämättömät tiedot, jotka on muuten otettava huomioon tässä laissa taikka Suomea sitovassa sosiaaliturvasopimuksessa tai sosiaaliturvaa koskevassa muussa kansainvälisessä säädöksessä säädettyjen tehtävien toimeenpanemiseksi:

Kansaneläkelaitoksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on lisäksi oikeus saada pyynnöstä etuuden ratkaisemista varten lääkäriltä tai muulta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitetulta ammattihenkilöltä sekä potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 2 §:n 4 kohdassa tarkoitetulta terveydenhuollon toimintayksiköltä tai sosiaalipalvelun tuottajalta tai hoitolaitokselta lausunto ja muut välttämättömät tiedot etuudenhakijan potilasasiakirjoista, kuntoutuksesta, terveydentilasta, hoidosta ja työkyvystä sekä hoidosta perittävistä maksuista, jollei etuudenhakija itse toimita edellä mainittuja tietoja.

Kansaneläkelaitoksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus saada 1 ja 2 momentissa mainitut tiedot maksutta. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetulla ammattihenkilöllä tai sosiaalipalvelun tuottajalla on kuitenkin oikeus saada 2 momentissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden perusteella antamistaan lausunnoista kohtuullinen palkkio.

Edellä 24 §:n 4 momentissa tarkoitetulla laitoksella ja sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitetulla toimielimellä on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä vammaisetuuksien täytäntöönpanoa varten velvollisuus ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle tiedot etuudensaajan joutumisesta laitoshoitoon ja hoidon päättymisestä. Tiedot on annettava sellaisesta hoidosta, jonka voidaan arvioida kestävän vähintään kolme kuukautta tai joka on kestänyt kaksi kuukautta ja jatkuu edelleen.

Vankilalla on salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä vammaisetuuksien täytäntöönpanoa varten velvollisuus ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle tiedot rangaistuksen alkamisesta, henkilön vapautumisesta sekä koevapauden alkamisesta ja keskeytymisestä. Tiedot on annettava etuudensaajasta, joka on alkanut suorittaa yli kolme kuukautta kestävää vankeusrangaistusta tai sen ohella suoritettavaa sakon muuntorangaistusta. Tiedot on annettava myös silloin, kun rangaistuksen täytäntöönpanoa välittömästi edeltänyt tutkintavankeusaika vähennetään rangaistuksesta ja vähennyksen ja rangaistuksen täytäntöönpanon yhteenlaskettu aika on yli kolme kuukautta.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada tässä pykälässä mainitut tiedot maksutta.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä antaa 20 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin tutkimuksiin lähetettävän henkilön terveydentilaa, sairautta ja hoitotoimenpiteitä koskevia tietoja 20 §:n 2 momentissa tarkoitetulle lääkärille tai terveydenhuollon toimintayksikölle taikka tutkimuslaitokselle.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada pyynnöstä salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta 24 §:n 5 momentissa tarkoitettua neuvottelumenettelyä varten asian ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot toimintayksikön toiminnasta, tiloista, henkilökunnan määrästä, annetun hoidon sisällöstä, laadusta ja määrästä, hoidosta tehdystä sopimuksesta ja hoidosta maksettavasta korvauksesta.

Kansaneläkelaitoksella on lisäksi oikeus sanotussa neuvottelumenettelyssä saada pyynnöstä käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi välttämättömiä salassa pidettäviä tietoja potilasasiakirjosta, hoidettavan henkilön terveydentilasta, lääkkeistä ja tuloista kunnan sosiaali- ja terveysviranomaisilta tai laitoksilta taikka asianomaisen valtion ja yksityisen terveydenhuollon toimintayksiköltä.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada salassa pidettäviä tietoja koskee myös sosiaali- ja terveysministeriötä.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus yksittäistapauksessa käyttää tämän lain mukaista etuutta käsitellessään muiden sille säädettyjen tehtävien hoitamista varten saamiaan tietoja, jos on ilmeistä, että ne vaikuttavat tämän lain mukaiseen etuuteen ja tiedot on lain mukaan otettava huomioon päätöksenteossa ja Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada tiedot muutoinkin erikseen.

Kansaneläkelaitoksen on annettava etuudenhakijalle etukäteen sopivin tavoin tiedot siitä, mistä häntä koskevia tietoja voidaan hankkia ja mihin niitä voidaan säännönmukaisesti luovuttaa.

Jos tämän lain mukaisen etuuden maksaminen viivästyy, viivästynyt etuus maksetaan viivästysajalta korotettuna. Etuuden korotuksen korkokanta vuotta kohden laskettuna on etuuden maksupäivää edeltävän, korkolain (633/1982) 12 §:ssä tarkoitetun puolivuotiskauden viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.

Velvollisuus maksaa etuus korotettuna ei kuitenkaan koske sitä osaa etuudesta, joka suoritetaan toiselle lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutus- tai eläkelaitokselle taikka Kansaneläkelaitokselle tai työttömyyskassalle.

Viivästysajalta laskettua etuuden korotusta tai korotuksen osaa ei makseta, jos se on pienempi kuin 1,47 euroa.

Viivästysajalta maksettava korotus lasketaan viivästysajan jokaiselta päivältä. Viivästysajan katsotaan alkavan, kun kolme kalenterikuukautta on kulunut sen kuukauden päättymisestä, jona hakija on jättänyt Kansaneläkelaitokselle hakemuksensa tai muun vastaavan vaatimuksen sekä esittänyt etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Tällöin otetaan myös huomioon Kansaneläkelaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitettua etuutta tai 12 §:n mukaista etuutta ei vielä ole lopullisesti ratkaistu, viivästysajan katsotaan alkavan vasta, kun yksi kalenterikuukausi on kulunut sen kuukauden päättymisestä, jona ilmoitus mainitusta eläkkeestä tai korvauksesta on tullut Kansaneläkelaitokseen. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle korotus lasketaan eräpäivästä.

Jos Kansaneläkelaitoksen päätökseen on haettu muutosta, muutoksenhakuelin voi määrätä, että korotus lasketaan myöhemmästä kuin 1 momentissa tarkoitetusta ajankohdasta, jos Kansaneläkelaitos osoittaa muutoksenhaun aikana tapahtuneen oleellisen muutoksen hakijan olosuhteissa.

Jos etuutta ei ole voitu maksaa oikeassa ajassa hakijasta johtuvasta syystä, Kansaneläkelaitos ei ole velvollinen suorittamaan etuutta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este Kansaneläkelaitoksen tieten on lakannut. Jos etuuden suorittaminen viivästyy lain säännöksen vuoksi taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun vastaavan ylivoimaisen esteen takia, Kansaneläkelaitos ei ole velvollinen maksamaan etuutta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamalta viivästysajalta.

Viivästysajalta maksettavaa korotusta laskettaessa vuoteen katsotaan sisältyvän 360 päivää ja kuukauteen 30 päivää.

Tässä laissa säädetyt rahamäärät, lukuun ottamatta 13 §:ssä mainittua tulorajaa ja 14 §ssä olevaa ruokavaliokorvauksen määrää, sidotaan hintatason muutoksiin siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään.

Tässä laissa säädetyt rahamäärät vastaavat sitä kansaneläkeindeksin pistelukua, jonka mukaan vuoden 2001 tammikuussa maksettavina olevien kansaneläkkeiden suuruus on laskettu.

Maksettavat etuudet ja niiden vähimmäismäärät pyöristetään lähimpään senttiin.

Tämän lain mukaista etuutta ei saa ulosmitata.

Sopimus, joka tarkoittaa tämän lain mukaisen etuuden siirtämistä toiselle, on mitätön.

Vammaisetuuksista Kansaneläkelaitokselle aiheutuvat kulut korvataan valtion varoista.

Valtio suorittaa Kansaneläkelaitokselle kuukausittain ennakkona 90 prosenttia vammaisetuuksien arvioiduista kuluista. Ennakoiden ja lopullisen valtion osuuden suorittamisesta ja sitä varten tarvittavista tiedoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Tämän lain toimeenpanosta aiheutuvat toimintakulut luetaan kansaneläkerahastosta maksettaviksi Kansaneläkelaitoksen toimintakuluiksi.

Jos muussa laissa tai sen nojalla annetussa säännöksessä viitataan vammaistukilakiin (124/1988) , lapsen hoitotuesta annettuun lakiin (444/1969) tai eläkkeensaajien hoitotukea koskeviin kansaneläkelain (347/1956) , jäljempänä vuoden 1956 kansaneläkelaki, säännöksiin tai niiden nojalla myönnettyyn tai maksettavaan etuuteen, viittauksen on katsottava tarkoittavan tämän lain mukaisia vastaavia säännöksiä ja tämän lain mukaista etuutta, jollei tästä laista muuta johdu.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

Tällä lailla kumotaan 5 päivänä helmikuuta 1988 annettu vammaistukilaki ja lapsen hoitotuesta 4 päivänä heinäkuuta 1969 annettu laki niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Tämän lain voimaan tullessa maksussa oleva Suomessa asuvan henkilön asumisaikaan suhteutettu eläkkeensaajien hoitotuki muutetaan hakemuksetta tämän lain mukaiseksi eläkettä saavan hoitotueksi 1 päivästä tammikuuta 2008 lukien. Eläkkeensaajien hoitotuen muuttamisesta annetaan päätös pyynnöstä.

Lakia sovelletaan myös sen voimaan tullessa voimassa olleen vuoden 1956 kansaneläkelain, vammaistukilain ja lapsen hoitotuesta annetun lain nojalla myönnettyihin eläkkeensaajien hoitotukiin, vammaistukiin ja lapsen hoitotukiin.

Lain voimaan tullessa maksussa olevien etuuksien maksamista jatketaan lain voimaan tullessa voimassa ollein perustein 32 §:n mukaiseen seuraavaan tarkistukseen tai 33 §:n mukaiseen lakkaamiseen saakka. Kuitenkin lain voimaan tullessa maksussa olevan vammaistuen maksamista jatketaan 9 §:n 1 momentin mukaista etuutta lain voimaantullessa saavalle henkilölle enintään siihen saakka kunnes vammaistuen saaja täyttää 65 vuotta. Maksussa olevaksi etuudeksi katsotaan myös vuoden 1956 kansaneläkelain, vammaistukilain ja lapsen hoitotuesta annetun lain perusteella keskeytetty vammaisetuus.

Jos tämän lain mukainen etuus myönnetään tai tarkistetaan ajalta ennen 1 päivää tammikuuta 2008, sovelletaan vuoden 1956 kansaneläkelakia, vammaistukilakia ja lapsen hoitotuesta annettua lakia

Ennen tämän lain voimaantuloa alkaneen ulkomaille maksettavan eläkkeensaajien hoitotuen maksamista jatketaan lain voimaan tullessa voimassa ollein perustein 32 §:n mukaiseen tarkistukseen tai 33 §:n mukaiseen lakkaamiseen saakka.

Jos tämän lain voimaan tullessa on maksettu eläkkeensaajien hoitotukea kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (123/1988) voimaantulosäännöksen 5 momentin perusteella, hoitotuen maksamista jatketaan lain voimaan tullessa voimassa ollein perustein 32 §:n mukaiseen tarkistukseen tai 33 §:n lakkaamiseen saakka.

Jos tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen vammaistukilain 11 §:n 2 momentin perusteella on maksettu invalidirahan suuruista vammaistukea tai jos vammaistukea on maksettu vammaistukilain 11 §:n 5 momentin perusteella, tuen maksamista jatketaan 32 §:n mukaiseen tarkistukseen tai 33 §:n mukaiseen lakkaamiseen saakka.

Jos tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (1491/1995) voimaantulosäännöksen 2 momentin perusteella on maksettu eläkkeensaajien hoitotukea, hoitotuen maksamista jatketaan 32 §:n mukaiseen tarkistukseen tai 33 §:n mukaiseen lakkaamiseen saakka.

Jos tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen kansaneläkelain muuttamisesta annetun lain (979/1996) voimaantulosäännöksen 6 momentin perusteella on maksettu eläkkeensaajien hoitotukea, hoitotuen maksamista jatketaan 32 §:n mukaiseen tarkistukseen tai 33 §:n mukaiseen lakkaamiseen saakka.

Jos hakemus on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa, etuutta ei ilman erityistä syytä myönnetä pidemmältä kuin vuoden ajalta takautuvasti.

Tämän lain mukainen alle 16-vuotiaan vammaistuki vastaa lapsen hoitotuesta annetun lain mukaista lapsen hoitotukea. Tämän lain mukainen 16 vuotta täyttäneen vammaistuki vastaa vammaistukilain mukaista vammaistukea. Tämän lain mukainen eläkettä saavan hoitotuki vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain mukaista eläkkeensaajien hoitotukea. Perusvammaistuki ja perushoitotuki vastaavat edellä mainittujen lakien mukaista alinta määrää, korotettu vammaistuki ja hoitotuki vastaavat etuuksien keskimmäistä määrää sekä ylin vammaistuki ja hoitotuki vastaavat tukien suurinta määrää. Ruokavaliokorvaus vastaa vuoden 1956 kansaneläkelain 30 a §:n 3 momentin mukaista ja vammaistukilain 2 §:n 3 momentin mukaista tukea.

Tämän lain 34 §:n 2 momenttia ja 35 §:ää sovelletaan myös ennen 1 päivää kesäkuuta 2004 aiheettomasti maksettuun etuuteen ja syntyneeseen saatavaan. Tällaisen saatavan vanhentumisaikaa laskettaessa otetaan huomioon myös ennen 1 päivää kesäkuuta 2004 kulunut aika. Saatava vanhentuu kuitenkin aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua edellä mainitusta ajankohdasta, jollei se vanhentuisi myös 31 päivänä joulukuuta 2003 voimassa olleiden säännösten mukaan tätä ennen.

Tämän lain tarkoituksena on alentaa Suomessa asuvan henkilön asumismenoja maksamalla hänelle eläkkeensaajan asumistukea.

Henkilö on Suomessa asuva, jos hän asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) 3, 3 a ja 4 §:n mukaisesti asuu Suomessa.

Tämän lain mukaiset tehtävät hoitaa Kansaneläkelaitos.

Tässä laissa avoliitolla tarkoitetaan sitä, että mies ja nainen, jotka eivät ole keskenään avioliitossa, elävät jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa.

Jos aviopuolisot elävät jatkuvasti erillään 7 §:ssä tarkoitetun julkisen laitoshoidon tai muun syyn vuoksi eikä heillä ole yhteistä taloutta, heihin ei sovelleta tämän lain niitä säännöksiä, jotka koskevat avioliitossa olevia.

Tässä laissa asumismenoilla tarkoitetaan:

Tässä laissa lapsella tarkoitetaan asumistuen hakijan kanssa samassa asunnossa asuvaa hakijan tai hänen avio- tai avopuolisonsa alle 18-vuotiasta lasta tai lastensuojelulain (683/1983) 41 §:ssä tarkoitettua kasvattilasta.

Tässä laissa laitoshoidolla tarkoitetaan ylläpidon, hoidon ja huolenpidon sisältävää toimintaa sairaalassa, hoitolaitoksessa tai muussa vastaavassa toimintayksikössä.

Laitoshoito on julkista, jos hoitoa annetaan:

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarkemmin siitä, milloin 1 ja 2 momentissa tarkoitettu hoito on laitoshoitoa sekä milloin laitoshoito on jatkuvaa ja julkisilla varoilla rahoitettua. Tarvittaessa Kansaneläkelaitos ja kunnat neuvottelevat, onko toiminta tässä pykälässä tarkoitettua julkista laitoshoitoa tai avohoitoa. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarkemmin Kansaneläkelaitoksen ja kuntien välisestä neuvottelumenettelystä sekä siihen liittyvästä lausuntomenettelystä.