GP 119/1994

Alkoholilainsäädännön yleiset periaatteet

Nykyinen alkoholilaki tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1969. Alkoholilain edeltäjä oli vuonna 1932 voimaan tullut väkijuomista annettu laki, jonka voimaan tullessa kumoutui kieltolaki. Vaikka vuonna 1932 voimaan saatettu järjestelmä katsottiin yleisiltä perusteiltaan hyväksi, sen uudistamistyö aloitettiin jo vuonna 1938.

Monien valmisteluvaiheiden ja lakiehdotusten jälkeen hallitus antoi vuonna 1967 eduskunnalle esityksen alkoholilainsäädännön uudistamiseksi (HE 82/1967 Vp) . Esityksen tarkoituksena oli saattaa alkoholilainsäädäntö yhteiskunnassa vallitsevia olosuhteita ja tapahtunutta kehitystä vastaavaksi. Uusittu alkoholilainsäädäntö tuli voimaan vuoden 1969 alussa. Tärkeimmät alkoholipoliittiset muutokset olivat maaseudun ja kaupunkien eron poistuminen alkoholijuomien jakelujärjestelmässä, keskioluen vapautuminen ja ikärajojen muutokset.

Lain ensisijaisena sosiaali- ja terveyspoliittisena tavoitteena on alkoholista aiheutuvien haittojen ja vaurioiden torjuminen. Tämä periaate on kirjattu alkoholilain 5 §:ään, ja se oli myös väkijuomista annetussa laissa.

Uudistuksen yhteydessä säädettiin myös erillinen laki keskioluesta (462/68) . Tavoitteena oli kulutustapojen muuttaminen entistä enemmän mietoja juomia suosivaksi. Tämän vuoksi säädettiin, että enemmän kuin 2.25, mutta alle 3.7 painoprosenttia etyylialkoholia sisältävän keskioluen vähittäismyynti voisi tapahtua paitsi alkoholiyhtiön vähittäismyyntipaikasta, myös hallintoneuvoston antamalla oikeudella elintarvikemyymälöistä. Keskioluen anniskelumahdollisuus laajennettiin kahvilaliikkeisiin.

Alkoholilaki perustuu, kuten myös väkijuomista annettu laki, valtion monopoliperiaatteelle. Alkoholin valmistus, tuonti, vienti ja myynti ovat alkoholilaissa säädetyin poikkeuksin alkoholiyhtiön yksinoikeutena. Oy Alko Ab:n monopoliasema perustuu kahdelle periaatteelle. Toinen näistä on laissa ilmaistu periaate alkoholihaittojen pitämisestä mahdollisimman vähäisinä, toinen on pyrkimys yksityisen taloudellisen eduntavoittelun eliminointiin alkoholin tuotannossa ja kaupassa.

Oy Alko Ab:n monopolioikeudet ovat hyvin laajat. Alkoholimonopolilla on muutoinkin vahvempi asema Suomessa kuin muissa monopolimaissa. Tämä johtuu siitä, että Alko monopolinsa ja alkoholilaissa erikseen säädettyjen oikeuksien kautta huolehtii monista alkoholiin liittyvistä viranomaisluonteisista tehtävistä. Lisäksi Alkolla on päävastuu alkoholipoliittisen päätöksenteon tueksi suoritettavan tutkimuksen rahoittamisesta ja toteuttamisesta. Yhtiö harjoittaa myös alkoholihaittavalistusta.

Viranomaistehtäviä alkoholiyhtiölle annettiin jo väkijuomalainsäädännön yhteydessä. Katsottiin, että valtion yksinomainen määräysvalta yhtiössä sekä yhtiön hallituksen valitsemisen säätäminen eduskunnan ja valtioneuvoston tehtäväksi takasivat sen, että liiketoimintaa harjoitetaan lain hengessä. Näin ollen alkoholiyhtiölle voitiin antaa sellaisiakin tehtäviä, jotka muuten olisi ollut jätettävä valtion valvontaviranomaiselle.

Yksityiset yrittäjät voivat tehdä Alkon kanssa sopimuksen alkoholin tuotannosta, viennistä ja anniskelusta. Toiminta tapahtuu tällöin kuitenkin Alkon lukuun. Alkon viranomaistehtäviin kuuluu näissä tapauksissa, että Alko hoitaa näihin toimintoihin liittyvän lupahallinnon, valvonnan ja sopimusrikkomusten sanktioinnin.

Alkoholilainsäädäntöön ei ole tehty suuria muutoksia vuoden 1968 uudistuksen jälkeen. Alkoholipoliittisesti näkyvin muutos on vuonna 1977 voimaan tullut alkoholijuomien mainontakielto. Keskeisiä hallinnollisia muutoksia ovat raittiustyöhön liittyvien säännösten irrottaminen alkoholilaista sekä kunnallisen alkoholitarkastuksen lakkauttaminen ja tämän toiminnan siirtäminen lääninhallitusten hoidettavaksi.

Varsinaiseen alkoholilainsäädäntöön kuuluvat alkoholilaki, asetus alkoholijuomista (644/68) , asetus väkiviinasta ja alkoholivalmisteista (738/68) , asetus denaturoiduista alkoholipitoisista aineista ja denaturoimisesta (739/68) , asetus alkoholijuomien myynnistä Suomen ja ulkomaiden välillä kulkevissa suomalaisissa aluksissa (729/68) sekä asetus alkoholijuomien anniskelusta kansainvälisessä yhdysliikenteessä olevassa junassa (986/78) . Lisäksi varsinaiseen alkoholilainsäädäntöön kuuluu laki keskioluesta, asetus keskioluesta (645/68) sekä laki aavalta mereltä tapahtuvan väkijuomien salakuljetuksen ehkäisemisestä (135/32) . Alkoholilainsäädäntöön läheisesti liittyvät laki päihdeolojen kehitystä koskevan kertomuksen antamisesta eduskunnalle (254/87) sekä laki alkoholijuomaverosta (869/79) ja laki olutverosta (877/79) .

Alkoholipitoisten aineiden määritelmät

Alkoholipitoisten aineiden määritelmät ovat alkoholilain 1 §:ssä. Sen mukaan alkoholipitoisia aineita ovat sellaiset aineet ja tuotteet, joiden alkoholipitoisuus on yli 2,8 tilavuusprosenttia. Alkoholipitoisia aineita ovat alkoholijuomat, väkiviina ja alkoholivalmisteet.

Alkoholijuomat ovat nautittaviksi tarkoitettuja juomia, ja ne jaetaan alkoholipitoisuuden perusteella eri luokkiin. Lisäksi on määritelty oluen valmistuksessa sallitut raaka-aineet. Olut tulee valmistaa pääasiassa maltaista, humalista ja vedestä. Väkiviina on etyylialkoholin vesiliuos, jota ei ole tarkoitettu nautittavaksi. Muut alkoholipitoiset aineet kuin alkoholijuomat tai väkiviina ovat alkoholivalmisteita.

Alkoholilainsäädännössä ei ole alkoholijuomien raaka-aineita, lisäaineita tai valmistusmenetelmiä koskevia määräyksiä olutta lukuunottamatta. Alkoholijuomia tai niiden valmistukseen käytettäviä raaka-aineita eivät myöskään koske elintarvikelainsäädännön määräykset.

Käytännössä alkoholijuomien määrittelyssä, kuvauksessa, esittelyssä sekä raaka- ja lisäaineita koskevissa määräyksissä noudatetaan alkoholilain 1 §:n lisäksi soveltuvin osin elintarvikelainsäädäntöä. Alko säätelee yksityisen alkoholijuomateollisuuden raaka-aineita ja tuotantoa valmistussopimuksen ehtojen avulla. Alkoholijuomien nimistö vastaa pääosin Euroopan yhteisöjen (EY) lainsäädäntöä.

Alkoholipitoinen aine on denaturoitua, kun siihen on lisätty sosiaali- ja terveysministeriön määräämiä aineita siinä tarkoituksessa, että aine olisi nautittavaksi kelpaamatonta. Alkoholipitoinen aine on denaturoitua myös silloin, kun ministeriö on aineen koostumuksen perusteella hyväksynyt tuotteen sellaiseksi aineeksi. Denaturoituja alkoholipitoisia aineita koskevat säännökset ovat denaturoiduista alkoholipitoisista aineista ja denaturoimisesta annetussa asetuksessa.

Alkoholiyhtiön yksinoikeudet ja siitä tehdyt poikkeukset

Alkoholimonopolin laajuus on säännelty alkoholilain 2―4 §:ssä. Lain 2 §:n mukaan alkoholijuomien ja väkiviinan valmistus, maahantuonti, maastavienti ja myynti ovat laissa säädetyin poikkeuksin alkoholiyhtiön (Oy Alko Ab) yksinoikeutena. Lain 3 §:n mukaan kotitaloudessa on oikeus valmistaa muussa kuin myyntitarkoituksessa olutta ja viiniä. Keskioluesta säädetään lain 4 §:n mukaan erikseen. Keskiolutta sääntelee keskioluesta annettu laki, jäljempänä keskiolutlaki. Poikkeus monopoliperiaatteesta on myös Alkon oikeus antaa alkoholijuomien ja väkiviinan valmistus sekä alkoholijuomien anniskelu muiden tehtäväksi.

Oluen kotivalmistus on käytännössä vapaata. Viinien valmistuksessa sallitaan vain tuoreiden tai kuivattujen raaka-aineiden käyttö. Kotivalmisteisten juomien väkevöiminen on kokonaan kielletty.

Alkoholijuomien hintojen sekä alkoholijuomien anniskelusta tulevan korvauksen määrää alkoholilain 11 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan alkoholiyhtiön hallintoneuvosto. Alkon hallintoneuvosto vahvistaa myös keskioluen vähittäismyyntihinnan tai sen määräytymisperusteen keskiolutlain 18 §:n nojalla sekä tukkumyyntihinnan tai sen määräytymisperusteen lain 25 §:n nojalla ja anniskeluhinnan tai sen määräytymisperusteen lain 31 §:n nojalla.

Alkoholilain johtava periaate

Alkoholilain 5 §:n mukaan ''alkoholiasioita hoidettaessa ja järjestettäessä on pyrittävä siihen, että alkoholista aiheutuvat haitat ja vauriot muodostuvat mahdollisimman vähäisiksi''. Tämä lain niin sanottu periaatepykälä asettaa laissa tarkoitetuille toiminnoille ensisijaisesti sosiaalisen ja terveydellisen lähtökohdan.

Alkoholiyhtiö ja sen hallinto

Alkoholiyhtiötä ja sen hallintoa sääntelee yleislakina osakeyhtiölaki (734/78) sekä yleislain syrjäyttävinä erityislakeina alkoholilaki ja keskiolutlaki. Alkoholilain 2 luvussa ovat alkoholiyhtiötä koskevat erityiset säännökset. Seuraavassa lailla tarkoitetaan alkoholilakia.

Lain mukaan Alkon osakkeet omistaa valtio kahta osaketta lukuunottamatta. Määräys yksityisistä omistajista johtuu siitä, että vanhan osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiössä tuli olla kolme osakasta, joten valtio ei voinut yksin omistaa kaikkia osakkeita. Alkon yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön nimi on Oy Alko Ab. Yhtiön osakepääoma on 9,6 miljoonaa markkaa, ja osakkeiden nimellisarvo on korkeintaan 7 prosenttia osakepääomasta.

Alkon vuosivoitto on suoritettava valtiolle sen jälkeen, kun siitä on erotettu osinko. Perimänsä alkoholijuomaveron Alko tilittää valtiolle kuukausittain. Vuosivoittoa maksetaan valtiolle ennakolta, käytännössä kuukausittain. Muiden alkoholijuomien kuin oluen verokynnyksenä on Alkon myymälä.

Lain mukaan alkoholiyhtiöllä on johtokunta ja hallintoneuvosto. Johtokunnasta ja sen tehtävistä on laissa yleismaininta. Hallintoneuvoston tehtävät on laissa lueteltu hyvin tarkasti.

Alkon hallituksena toimivan johtokunnan jäseniä ovat yhtiön pääjohtaja ja enintään kuusi muuta johtajaa. Johtokunnan kokouksissa saavat jäsenten lisäksi olla puheoikeuksin läsnä sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön eudustaja jä hallintoneuvoston keskuudestaan valitsemat edustajat. Ministeriöiden edustajilla on oikeus siirtää ensimmäistä kertaa esillä oleva asia seuraavaan kokoukseen.

Hallintoneuvosto on paitsi tavanomaisen osakeyhtiön hallintoelin myös suomalaisesta alkoholipolitiikasta päättävä hallintoviranomainen. Hallintoneuvoston tehtävistä on lisäksi säädetty alkoholiyhtiön hallintoneuvoston johtosäännöstä annetussa asetuksessa (625/68) .

Valtioneuvosto määrää hallintoneuvoston jäsenet kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Kokoonpano on seurannut poliittisia voimasuhteita. Hallintoneuvoston kokouksissa saavat jäsenten lisäksi lain mukaan olla läsnä puheoikeuksin sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön edustaja ja johtokunnan jäsenet. Ministeriöiden edustajilla on hallintoneuvoston kokouksissa sama oikeus asian siirtämiseen kuin johtokunnan kokouksissa.

Päihdeolojen kehitystä koskevan kertomuksen antamisesta eduskunnalle annetun lain mukaan mainittuun valtioneuvoston kertomukseen sisällytetään alkoholiyhtiön kertomus alkoholiolojen kehityksestä. Valtioneuvosto valvoo yhtiötä myös asettamalla tilintarkastajat, vahvistamalla tilinpäätöksen ja myöntämällä vastuuvapauden. Päätös yhtiön toiminnan ulottamisesta uusille aloille on alistettava valtioneuvoston hyväksyttäväksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö osallistuvat yhtiön hallintoon myös siten, että niiden kanssa on aina neuvoteltava alkoholijuomien hintojen määräämisestä. Alkon teollisilla tulosyksiköillä on raportointivelvollisuus kauppa- ja teollisuusministeriölle ja yksi Alkon tilintarkastajista on ministeriön edustaja.

Alkoholiasioiden viranomaistehtävät

Alkoholilain mukaan Alkolla on päävastuu välittömistä viranomaistehtävistä. Sosiaali- ja terveysministeriöllä on yleisvastuu näistä tehtävistä sekä eräitä lähinnä kansainväliseen liikenteeseen liittyviä välittömiä viranomaistehtäviä. Muita lain mukaisia viranomaisia ovat lähinnä kunnat, lääninhallitukset ja poliisi.

Alkoholilain ja keskiolutlain mukaan Alkon viranomaistehtävät jakautuvat siten, että tärkeimmiksi katsotut päätökset tekee Alkon hallintoneuvosto ja muut päätökset alkoholiyhtiö. Esimerkiksi keskioluen anniskeluluvan myöntää ja peruuttaa alkoholiyhtiö, kun taas alkoholilain mukaisen anniskeluluvan myöntää ja peruuttaa hallintoneuvosto.

Kun lain mukaan jonkin tehtävän hoitaminen kuuluu ''alkoholiyhtiölle'', yhtiö on voinut vapaasti päättää, kenelle päätöksentekovaltuus annetaan. Esimerkiksi keskioluen lupa-asioissa päätös tehdään paikallistasolla sekä määrätään lievät seuraamukset myyntirikkeistä. Ankarat seuraamukset määrätään alkoholiyhtiön keskushallinnossa.

Hallintoneuvosto on viranomaisasioissa myös valituselin. Hallintoneuvostoa alemmalla tasolla tehtyyn päätökseen voidaan hakea hallintoneuvostolta oikaisua. Oikaisua voidaan hakea vain siinä tapauksessa, että toimenpiteen voidaan katsoa loukkaavan asianomaisen yksityistä oikeutta. Muussa tapauksessa valitus käsitellään kantelunluontoisena. Hallintoneuvosto tutkii asian sekä laillisuus- että tarkoituksenmukaisuusvalituksena.

Hallintoneuvoston viranomaispäätökseen taikka sen oikaisuasiaa koskevaan päätökseen voidaan hakea muutosta sosiaali- ja terveysministeriöltä. Tällöin on kysymyksessä varsinainen hallinto-oikeudellinen laillisuusvalitus. Ministeriön päätöksestä on jatkovalitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Jos hallintoneuvosto vastoin kunnan kantaa päättää perustaa kuntaan Alkon myymälän tai myöntää anniskeluoikeuden, päätös on alistettava sosiaali- ja terveysministeriön ratkaistavaksi.

Viranomaistehtäviä hoitaessaan Alko toimii välillisen valtionhallinnon toimielimenä. Alkoholilainsäädännöstä puuttuvat kuitenkin lähes täysin menettelysäännökset. Säännöksiä ei ole esimerkiksi esteellisyydestä, asianomaisen kuulemisesta eikä päätösten perustelemisesta. Samoin puuttuvat muutoksenhakumenettelyä koskevat menettelysäännökset. Yhtiössä on noudatettu niitä periaatteita, joita julkisen vallan käytössä yleensä noudatetaan asianosaisen oikeusturvan varmistamiseksi. Ohjeina pidetään lähinnä hallintomenettelylakia (598/82) , vaikka sitä ei Alkoon sovelletakaan, sekä muutoksenhausta hallintoasioissa annettua lakia (154/50) .

Alkoholijuomien ja väkiviinan valmistus

Alkon hallintoneuvosto voi alkoholilain 22 §:n mukaan antaa alkoholijuomien ja väkiviinan valmistukseen oikeuden sille, jolla harkitaan olevan siihen tarvittavat edellytykset ja vaadittava luotettavuus. Keskiolutlain 5 § on asiallisesti samansisältöinen.

Yksityinen alkoholijuomateollisuus toimii Alkon luvalla ja Alkon lukuun. Yritykset eivät siis omista valmistamiaan tuotteita, vaan toimivat Alkon alihankkijoina yhtiöltä saatavaa valmistuskorvausta vastaan. Valmistuksen ehdoista sovitaan Alkon ja yrityksen välisellä valmistussopimuksella. Järjestelmän nojalla Alko säätelee ja valvoo valmistajien toimintaa myös niiltä osin kuin alkoholilaissa ei ole valvontaa koskevia määräyksiä.

Käytännössä työnjako on sellainen, että yksityiset yrittäjät valmistavat oluet, long drink -juomat sekä lähinnä kotimaisiin marjoihin ja hedelmiin perustuvat viinit, katkerot ja liköörit. Alko valmistaa muut väkevät juomat ja viinit sekä jatkokäsittelee ja pullottaa ulkomailta astiatavarana tuodut juomat. Työnjako ei kuitenkaan muun muassa liköörien osalta ole yksiselitteinen. Väkiviinaa valmistaa ainoastaan Alkon Koskenkorvan tehdas.

Alkoholijuomien ja väkiviinan maahantuonti

Poikkeuksista Alkon yksinoikeuteen alkoholijuomien tuontiin säädetään alkoholilain 27 §:ssä ja keskiolutlain 11 §:ssä. Ulkomailta saapuva matkustaja saa tuoda mukanaan alkoholijuomia omaa tarvetta varten maksutta asetuksella säädettävän määrän. Poikkeus yksinoikeudesta ovat myös diplomaattista käyttöä ja kauppaedustajien näytteitä koskevat säännökset. Ulkomailta voidaan myös lähettää lahja- tai muita lähetyksiä, jotka voidaan luovuttaa vastaanottajalle, jos määrä on pienehkö. Näistä lähetyksistä sekä maksutta tuotavan määrän ylittävistä juomista on maksettava alkoholiyhtiölle Alkon hallintoneuvoston määrämä maksu. Maksun avulla pyritään juoman loppuhinta nostamaan kotimaan vähittäismyyntihinnan tasolle. Siitä, milloin kysymyksessä on pienehkö määrä, säädetään alkoholijuomista annetussa asetuksessa.

Alkoholijuomista annetussa asetuksessa rajoitetaan matkustajien oikeus tuontiin omaa tarvetta varten seitsemäksi litraksi olutta ja seitsemäksi litraksi muita alkoholijuomia. Lisäksi keskiolutasetuksen nojalla saa tuoda seitsemän litraa keskiolutta. Maksuitta saa maahan tuoda kaksi litraa olutta ja kaksi litraa muita alkoholijuomia, joista yksi litra saa olla väkeviä juomia. Verotta ostettuja alkoholijuomia saa tuoda alle 24 tuntia kestäneiltä matkoilta vain, jos matkalta saavutaan lentäen.

Alko ei voi antaa poikkeuksia alkoholijuomien yleiseen maahantuontiin liittyvään yksinoikeuteensa. Alkon tuotevalikoimaan otettavat juomat yhtiö valikoi laadullisin ja taloudellisin kriteerein. Käytännössä kuitenkin Alko on antanut myös anniskeluravintoloille mahdollisuuden hankkia ulkomailta viinejä. Näissä tapauksissa Alko kuitenkin toimii aina muodollisena maahantuojana ja päättää veron määräämiseen tarvittavasta hinnasta. Näissä tapauksissa kuljetuksiin liittyvät järjestelyt voidaan hoitaa myös muutoin kuin Alkon välityksellä.

Poikkeuksista Alkon yksinoikeuteen tuoda väkiviinaa säädetään alkoholilain 64 §:ssä. Merkittävin poikkeus on yksityisen teollisuusyrityksen oikeus tuoda väkiviinaa, jos se käyttää sitä toiminnassaan suurehkossa määrin raaka- tai apuaineena. Sosiaali- ja terveysministeriön tulkinnan mukaan suurehko määrä tarkoittaa 50 000―100 000 kilon vuotuista käyttöä.

Alkoholivalmisteiden maahantuonti ei väkiviinasta ja alkoholivalmisteista annetun asetuksen mukaan ole Alkon yksinoikeus, mutta tuontiin tarvitaan alkoholiyhtiön suostumus. Matkustajilla on oikeus tuoda valmisteita pieniä määriä omaan käyttöön.

Alkoholijuomien ja väkiviinan maastavienti

Alkoholijuomien vientiä koskevat poikkeukset Alkon yksinoikeudesta ovat alkoholilain 28 §:ssä ja keskiolutlain 12 §:ssä. Alkon suostumuksella vientiä saa harjoittaa se, jolla on oikeus tehdasmaisesti valmistaa alkoholijuomia. Erityisistä syistä Alko voi antaa suostumuksen vientiin myös muussa tapauksessa. Matkustajalla on oikeus maastavientiin omaa tarvetta varten. Laivakauppiaat saavat viedä maasta muonitusvarastoissa olevia juomia.

Käytännössä Alko on antanut aina alkoholijuomia valmistaville teollisuudenharjoittajille suostumuksen maastavientiin. Tarvittaessa myös muut elinkeinonharjoittajat ovat saaneet viedä alkoholijuomia esimerkiksi messu- tai näyttelytoiminnan yhteydessä. Alkoholijuomista annetun asetuksen mukaan omaan tarpeeseen saa viedä 12 litraa vahvaa olutta ja 5 litraa muita alkoholijuomia. Keskiolutlain mukaan myös keskiolutta saa viedä omaa tarvetta varten. Määrästä ei ole kuitenkaan asetuksella tarkemmin säädetty. Ulkomailla olevalle vastaanottajalle saa lähettää alkoholijuomia samat määrät kuin saa viedä omaa tarvetta varten. Keskiolutta saa vastaavasti lähettää keskioluesta annetun asetuksen mukaan 12 litraa.

Väkiviinaa saa alkoholilain 65 §:n mukaan alkoholiyhtiön lisäksi viedä maasta myös se, jolle Alkon hallintoneuvosto on antanut valmistusoikeuden. Jokaisesta vientierästä on kuitenkin tehtävä Alkolle ilmoitus. Tällä hetkellä Suomessa ei ole muita väkiviinan valmistajia kuin Alko.

Alkoholijuomien tukkumyynti

Alkoholilaissa ei ole säännöksiä tukkumyynnistä. Niitä ei ole pidetty tarpeellisina, koska vähittäismyynti ja anniskelu ovat Alkon yksinoikeuksia. Sen sijaan keskiolutlain 23 §:ssä säädetään, että alkoholiyhtiön lisäksi keskioluen tukkumyyntiä saa harjoittaa se, jolle alkoholiyhtiön hallintoneuvosto on antanut siihen oikeuden.

Tukkuasiakasluonteisesti toimiva ravintola-ala myy alkoholijuomia Alkon lukuun. Tämä on tulkittu siten, että Alko omistaa anniskeltavat alkoholijuomat ja maksaa ravintolalle ainoastaan anniskelukorvauksen. Korvauksen suuruuden yläraja määräytyy Alkon määrittelemän korkeimman anniskeluhinnan mukaan. Ravintoloiden Alkolle alkoholijuomista maksama hinta on sama kuin juoman vähittäismyyntihinta Alkon myymälöissä. Tukkualennuksia ei anneta. Varsinaiseksi tukkumyynniksi voidaan katsoa vain alkoholijuomien erityismyynti, jossa tietyille asiakkaille myydään alkoholijuomia erityisehdoin ja -hinnoin. Erityismyynnistä on säädetty alkoholilain 57―59 §:ssä

Keskioluen tukkumyyntioikeuden saa olutta valmistava yritys aina valmistusluvan yhteydessä. Tämän lisäksi tukkumyyntioikeus on myös eräillä tukkukauppiailla, lähinnä kaupan keskusliikkeillä. Tukkumyyntijärjestelmästä huolimatta Alko määrää myös keskioluelle sen hinnan, joka vähittäismyymälän tai anniskelupaikan on oluesta maksettava. Oluen tukkumyyjät eivät voi käydä hintakilpailua tai antaa tukkualennuksia. Oluen tukkumyynti on siten käytännössä vain jakeluun liittyvien järjestelyjen hoitamista.

Alkoholijuomien vähittäismyynti

Alkoholiyhtiön vähittäismyyntimonopoli käsittää kaikki muut lain määrittelemät alkoholijuomat paitsi keskioluen, jota on mahdollista myydä myös elintarvikemyymälöissä.

Alkoholilaki sisältää yksityiskohtaiset määräykset alkoholijuomien vähittäismyynnistä. Määräyksiä voi kuitenkin olla myös alemman asteisissa säädöksissä. Lisäksi Alkolla ja sen hallintoneuvostolla on lain mukaan laajat valtuudet antaa erillismääräyksiä jo säännellyistäkin asioista. Alkoholijuomien vähittäismyynnistä ovat säännökset alkoholilain 29―38 §:ssä sekä keskiolutlain 13―22 §:ssä.

Alkoholimyymälän perustamiseen kunnan alueelle tulee pyytää kunnanvaltuuston yleissuostumus. Suostumus on pyydettävä myös keskioluen vähittäismyyntiä varten. Kunnanhallitukselta on vielä pyydettävä lausunto ennen yksittäisen alkoholimyymälän perustamista. Kunnanhallitus ottaa lausunnossaan kantaa myös myymälän tarpeellisuuteen ja sijaintiin. Mikäli Alko haluaa kunnan lausunnon vastaisesti perustaa myymälän kuntaan, päätös on alistettava sosiaali- ja terveysministeriön ratkaistavaksi. Käytännössä tällaisia tapauksia ei ole ollut. Keskiolutlupien yhteydessä kunnan lausuntoa ei tarvita.

Alkoholiliikkeiden aukioloajat ovat sidoksissa muiden kauppojen aukioloaikoihin siten, että alkoholiyhtiön hallintoneuvosto voi päättää näissä rajoissa aukioloajasta tarkemmin. Laissa on myös lueteltu sellaiset päivät, jolloin alkoholiliikkeiden tulee olla kiinni.

Velaksimyynti muille kuin yhteisöille on kielletty. Lisäksi laissa on asetettu ikärajat sekä ostajalle että myyjälle. Alkoholijuomaa ei saa myydä ilmeisesti alkoholin vaikutuksen alaiselle eikä silloin, kun myynnin seurauksena on ''aihetta olettaa väärinkäyttöä''. Lain mukaan Alkon hallintoneuvosto määrää alkoholijuomien vähittäismyyntihinnat.

Keskiolutkauppaa koskee keskiolutlain 4 §, joka vastaa sisällöltään alkoholilain periaatepykälää. Muutoin keskiolutkaupan harjoittamista käytännössä ei paljonkaan säädellä. Alko myöntää kekiolutluvat ja valvoo myyntiä. Alkoholiyhtiöllä on laajat valtuudet säädellä myyntiä, sillä keskiolutlain 15 §:n mukaan alkoholiyhtiö voi antaa oikeuden vähittäismyyntiin ''asettaminsa ehdoin''.

Alkoholijuomien anniskelu

Alkoholilain 39 §:n mukaan alkoholijuomien anniskelua saa harjoittaa ainoastaan alkoholiyhtiö ja se, jolle yhtiön hallintoneuvosto on antanut anniskeluoikeuden. Keskioluen anniskelua koskevat säännökset ovat keskiolutlain 26―34 §:ssä.

Käytännössä Alko ei nykyisin suoranaisesti harjoita anniskelutoimintaa. Alko on kuitenkin ollut anniskelutoiminnassa mukana tytäryhtiöidensä kautta. Tällainen yhtiö on hotelli- ja ravintolatoimintaa harjoittava Arctia Oy, jonka osuus anniskeluravintoloiden liikevaihdosta on noin kuusi prosenttia.

Alko hoitaa lähinnä vain anniskeluun liittyviä viranomaistehtäviä. Alko myöntää luvat, määrää anniskelukorvauksen, antaa toimintaa koskevia ohjeita, kerää tietoja sekä valvoo toimintaa ja määrää rikkomuksista aiheutuvat seuraamukset. Keskioluen anniskeluluvat myöntää alkoholiyhtiö. Alkoholilain alaiset anniskeluluvat myöntää alkoholiyhtiön hallintoneuvosto.

Alkoholilain alaisia alkoholijuomien anniskelulupia myönnettäessä käytetään alkoholipoliittista tarveharkintaa. Tarveharkinta on ollut merkittävä alkoholipoliittinen väline, jolla on voitu vaikuttaa perustettavien ravintoloiden määrään ja laatuun sekä alkoholijuomien saatavuuteen.

Alkoholilain mukaisen anniskeluluvan haltija harjoittaa anniskelutoimintaa Alkon lukuun. Ravintoloitsija ei näin ollen omista anniskelemiaan juomia. Alko luovuttaa juomat anniskeltaviksi ja maksaa tästä toiminnasta anniskelukorvauksen.

Alkon hallintoneuvosto määrää lain mukaan alkoholijuomien anniskelusta tulevan korvauksen suuruuden tai sen määräytymisperusteet. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että hallintoneuvosto määrää anniskeltavien alkoholijuomien vähimmäis- ja enimmäishinnat. Ravintolat on jaettu eri luokkiin, ja näille luokille on määrätty omat hintaryhmänsä. Ravintoloitsija voi vapaasti hinnoitella tuotteensa annetuissa rajoissa. Ravintoloitsija maksaa juomista Alkolle niiden vähittäismyyntihinnan.

Keskiolutluvan myöntäminen on sidottua harkintaa, jolloin lupa tulee myöntää jokaiselle, joka täyttää asetetut ehdot. Pääasialliset ehdot ovat poliisipiirin päällikön suostumus ja se, että kysymyksessä on ravitsemusliike. Koska alkoliyhtiö myöntää anniskeluoikeuden ''asettaminsa ehdoin'', se on voinut muun muassa tämän valtuutuksen nojalla alkoholipoliittisen tilanteen mukaan kiristää tai löysätä keskioluen anniskelukäytäntöä.

Keskioluen anniskelija ei toimi Alkon lukuun. Anniskeluoikeuden haltija siis omistaa anniskelemansa oluet. Alko määrää kuitenkin myös keskioluen minimi- ja maksimianniskeluhinnan. Samaten Alko määrää keskioluen vähittäismyynti- ja tukkumyyntihinnan sekä valmistuskorvauksen. Keskioluen hinnoittelusta päättää Alkon hallintoneuvosto.

Alkoholilain alainen anniskelu on tarkkaan säänneltyä. Laissa on hyvin yksityiskohtaiset anniskelua koskevat säännökset. Tämän lisäksi todetaan, että alkoholiyhtiö tai sen hallintoneuvosto voi harkintansa mukaan antaa tarkempia määräyksiä sekä laissa säädellyistä että myös muista anniskeluun liittyvistä asioista. Alkoholiyhtiö ja sen hallintoneuvosto voi myös myöntää poikkeuksia monista anniskelusäännöksistä. Poikkeuksia voidaan myöntää esimerkiksi kulkuneuvoissa tapahtuvaa anniskelua koskeviin säännöksiin, kuten myös anniskeluaikoihin. Tämän lisäksi Alko on itse saattanut asettaa rajoituksia, joihin se voi myöntää poikkeuksia.

Käytännössä Alko tekee anniskeluoikeuden haltijan kanssa yksityisoikeudellisen anniskelusopimuksen. Sopimuksessa ovat toimintaa koskevat yksityiskohtaiset ehdot. Tämän lisäksi anniskelijaa velvoittavat yleiset säännökset ja määräykset.

Anniskelulupa on sidoksissa anniskelupaikkaan ja anniskelijaan siten, että myös anniskelupaikkaa ja anniskeluluvanhaltijaa koskeviin muutoksiin tarvitaan lupa.

Alkon lisäksi myös kunnat hoitavat alkoholihallintoa. Kunnanvaltuustolta on pyydettävä yleissuostumus anniskelun aloittamiseen kunnassa. Keskioluen anniskeluun on pyydettävä vielä erillinen suostumus kunnanvaltuustolta. Lisäksi kunnanhallitukselta on pyydettävä lausunto anniskelupaikan tarpeellisuudesta ja sijainnista. Mikäli Alkon hallintoneuvosto myöntää luvan kunnanhallituksen lausunnon vastaisesti, asia on alistettava sosiaali- ja terveysministeriön ratkaistavaksi.

Käytännössä anniskeluluvan myöntämismenettely on sellainen, että kaikista hakemuksista ei pyydetä kunnan lausuntoa. Lausunto pyydetään vain sellaisista hakemuksista, joista Alko oman harkintansa mukaisesti aikoo esittää Alkon hallintoneuvostolle myönteistä päätöstä. Lausunto pyydetään kunnalta, ennen kuin asia viedään hallintoneuvostoon.

Kunnanhallituksen lausuntoa ei tarvita keskioluen anniskelulupaa myönnettäessä. Sen sijaan lain mukaan on tässä tapauksessa pyydettävä poliisipiirin päällikön lausunto. Tämä lausunto ei ole sitova, mutta käytännössä lupa harvoin myönnetään, jos tämä lausunto on kielteinen.

Alkoholijuomien erityismyynti

Alkoholijuomien erityismyynnillä tarkoitetaan sellaista myyntiä, joka ei ole alkoholijuomaverosta annetussa laissa tarkoitettua alkoholijuomien vähittäismyyntiä tai luovutusta anniskeluun. Erityismyynti on siten vapautettu alkoholijuomaverosta.

Alkoholilain 57 ja 58 §:ssä on säädetty erityismyynnin ehdoista. Erityismyynti on mahdollista sosiaali- ja terveysministeriön määräämin ehdoin ja rajoituksin tieteelliseen, opetukselliseen tai lääkinnälliseen käyttöön sekä teollisuustarkoituksiin. Alkoholiyhtiön määräämin ehdoin myynti voi tapahtua myös ulkovaltojen diplomaattisille edustajille, uskonnollisia menoja varten tai sille, joka valmistaa alkoholijuomia. Erityismyynniksi luetaan myös myynti laivakauppiaille sekä alusten muonitukseen, jolloin se rinnastetaan vientiin.

Erityismyynti on muun myynnin tavoin Alkon monopoli lukuunottamatta laivakauppiaitten ja ulkomaan liikennettä harjoittavien toimintaa. Alkolla on myös mahdollisuus vapaasti määrätä erityismyynnissä olevien tuotteiden hinnat. Samankin tuotteen hinta voi olla erilainen riippuen siitä, mihin tarkoitukseen tuote myydään.

Erityismyyntiä koskevissa säännöksissä ei ole ostolupaa koskevia määräyksiä. Alkoholijuomien erityismyyntiä koskevista ehdoista annetussa sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä määrätään kuitenkin, että Alkon tulee selvittää tilaajan luotettavuus ja selvitys käytön tarpeellisuudesta. Käytännössä uusi asiakas hakee Alkolta lupaa ostaa alkoholijuomia erityismyynnissä. Hakemuksen hyväksymisen jälkeen asiakas pääsee ostajaluetteloon eikä tarvitse enää lupaa uusia ostoja varten.

Kansainvälistä liikennettä koskevat säännökset

Alkoholijuomien myyntiä kansainvälisessä liikenteessä sääntelevät alkoholilain 59 §:n nojalla annetut asetus alkoholijuomien myynnistä Suomen ja ulkomaiden välillä kulkevissa suomalaisissa aluksissa ja asetus alkoholijuomien anniskelusta kansainvälisessä yhdysliikenteessä olevassa junassa.

Aluksia koskevan asetuksen eräät määräykset koskevat ainoastaan suomalaisia aluksia. Samalla reitillä voi kuitenkin olla ulkomaisia aluksia, joiden ei tarvitse noudattaa näitä määräyksiä. Suomalainen alus on tällöin kilpailutilanteessa eri arvoisessa asemassa ulkomaalaiseen alukseen nähden.

Alkoholijuomien mainonta

Alkoholijuomien mainontakielto tuli voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1977. Alkoholilain 59 a §:n mukaan alkoholijuomien mainonta ja kuluttajiin kohdistuva muu alkoholijuomien myynninedistämistoiminta sekä niiden liittäminen muiden tuotteiden tai palvelujen mainontaan tai myynninedistämistoimintaan on kielletty.

Mainonnan yleiskiellosta on kaksi merkittävää poikkeusta. Mainonta on sallittua majoitus- ja ravitsemisalan ammattijulkaisuissa samoin kuin ulkomaisissa painokirjoituksissa, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole alkoholijuomien mainonta. Mainonta on sallittu myös alkoholijuomien anniskelu- ja vähittäismyyntipaikoissa.

Mainontakiellon välittömänä valvojana on Alko. Alkon hallintoneuvoston yhtenä tehtävänä on antaa sosiaali- ja terveysministeriön yleisten ohjeiden mukaisesti tarpeellisia ohjeita mainonnasta alkoholijuomien valmistajille ja anniskelijoille. Nämä ministeriön ja Alkon hallintoneuvoston antamat ohjeet ovat esimerkiksi ravintoloiden mainontarajojen kannalta hyvin merkittävät.

Käytännössä ongelmallisimpia kysymyksiä ovat olleet I-veroluokan oluen mainonta ja mainonnan valvonta, lehtien alkoholikirjoittelu sekä ravintoloiden ulkomainonta sitä koskevien ohjeiden uusimisen jälkeen.

Alkoholijuomien kuljetus ja hallussapito

Alkoholilain 6 luvussa ovat alkoholijuomien kuljetusta ja hallussapitoa koskevat säännökset. Lain 60 §:ssä säädetään alkoholikuljetusten yhteydessä mukana pidettävästä asiakirjasta. Lain 61 §:ssä ovat muun muassa säännökset hallussapitoon ja kuljettamiseen oikeutetun iästä sekä sallitun juoman laadusta sekä käyttötarkoituksesta.

Väkiviina

Väkiviinasta ovat säännökset alkoholilain 7 luvussa. Säännökset koskevat väkiviinatehdasta, luvan antamista tehdasmaiseen väkiviinan valmistamiseen sekä luvan peruuttamista. Väkiviinan valmistaja saa tietyin edellytyksin käyttää valmistamaansa väkiviinaa omassa tuotannossaan. Muutoin väkiviinan valmistuksessa sovelletaan alkoholijuomien valmistusta koskevia lain 23―26 §:ää. Edelleen 7 luvussa säädetään väkiviinan maahan tuonnista ja maasta viennistä sekä luetellaan ne tahot, joille alkoholiyhtiö myy väkiviinaa. Lopuksi ovat vielä säännökset väkiviinan välittämisestä, kuljetuksesta sekä hallussapidosta.

Lain noudattamisen valvonta

Valvonnasta säädetään alkoholilain 8 luvussa. Lain 69 §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriö valvoo alkoholilainsäädännön noudattamista sekä sitä, että lääninhallitukset ja alkoholiyhtiö suorittavat niille alkoholilain nojalla määrätyt valvonta- ja muut tehtävät. Lain välitön valvonta säädetään 70 §:ssä laajasti Alkon tehtäväksi. Välittömään valvontaan kuuluu myös mainontaa ja markkinointia koskevan kiellon valvonta. Sosiaali- ja terveysministeriö valvoo kuitenkin alkoholijuomien myyntiä ja mainontaa Suomen ja ulkomaiden välillä kulkevissa suomalaisissa aluksissa.

Lain 71 §:n mukaan myös lääninhallitukset, poliisi, rajavartiolaitos ja tullilaitos kuuluvat valvontajärjestelmään omien toimialojensa osalta. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa lain 75 §:n nojalla yleiset ohjeet lääneille läänin alueella suoritettavaa valvontaa varten. Lain 72 §:ssä velvoitetaan alkoholiyhtiö antamaan sosiaali- ja terveysministeriölle tiedoksi yhtiön antamat vähittäismyyntiä ja anniskelun hoitoa ja valvontaa sekä mainontaa koskevat ohjeet. Ministeriölle on annettava tiedoksi myös välitöntä valvontaa koskevat määräykset ja ohjeet. Vähittäismyyntiä, anniskelua sekä mainontaa koskevat kiellot on Alkon toimitettava tiedoksi myös lääninhallituksille.

Alkoholilain 77 §:ssä säädetään sosiaali- ja terveysministeriön, lääninhallituksen ja alkoholiyhtiön virkamiesten oikeudesta päästä tarkastamaan alkoholilaissa tarkoitettua valmistuspaikkaa, työpaikkaa, myyntipaikkaa tai muuta sellaista paikkaa sekä näissä paikoissa olevia asiakirjoja. Oluttehtaan tarkastuksessa sama oikeus on myös tullilaitoksen virkamiehellä.

Lisäksi säädetään eräiden henkilöiden velvollisuudesta antaa edellä mainittua tarkastusta varten tarvittavat tiedot sekä välineet ja näytteet sekä tarkastuksen toimittajan salassapitovelvollisuudesta.

Poliisimiehellä on 78 §:n mukaan oltava tarvittaessa esteetön pääsy anniskelu- tai myyntipaikkaan. Valvonnan yhteydessä havaituista epäkohdista on 79 §:n mukaan ilmoitettava asianomaiselle viranomaiselle. Lain 80 §:ssä on säädetty tarkastusta toimittavan virkamiehen oikeudesta saada virka-apua.

Rangaistukset ja muut seuraamukset

Alkoholilain 9 luvussa rangaistaviksi teoiksi on säädettu luvaton alkoholipitoisen aineen valmistus, alkoholipitoisen aineen salakuljetus, alkoholipitoisen aineen välittäminen sekä myyminen, kuten myös alkoholipitoisen aineen välittäminen ilman palkkiota. Edelleen voidaan alkoholilain mukaan rangaistus tuomita alkoholijuoman laittomasta hallussapidosta, väkiviinan laittomasta hallussapidosta sekä alkoholijuoman hallussapitorikkomuksesta. Lisäksi säädetään vielä ankarampi rangaistus kaikista edellä mainituista rikoksista silloin, kun teko on tehty ammattimaisesti.

Rangaistavia tekoja alkoholilain mukaan ovat myös alkoholipitoisen aineen luvattoman valmistamisen edistäminen, alkoholipitoisen aineen valmituskojeen hallussapito sekä houkutteleminen alkoholipitoisen aineen valmistukseen. Myös rikoksessa käytetyn kuljetusvälineen omistajaa voidaan rangaista. Laissa on yleissäännös, jonka mukaan sitä, joka muulla kuin 9 luvussa sanotulla tavalla rikkoo alkoholilakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, tulee rangaista niin ikään.

Rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on 94 §:n mukaan tuomittava menetetyksi siten kuin rikoslaissa säädetään. Alkoholilain 95 § :ssä ovat varsin yksityiskohtaiset säännökset siitä, mitä voidaan tuomita menetetyksi. Lain 96 §:ssä säädetään niistä edellytyksistä, joilla pidättämiseen oikeutettu virkamies saa hävittää sellaisen omaisuuden, joka voidaan takavarikoida. Eräissä tapauksissa suuri määrä takavarikoitua alkoholijuomaa voidaan antaa alkoholiyhtiön haltuun 97 §:n mukaan.

Erinäiset säännökset

Alkoholilain 10 luvussa ovat erinäiset säännökset. Tässä luvussa ovat muun muassa yksityiskohtaiset säännökset siitä, missä tapauksissa alkoholijuoman ja väkiviinan nauttiminen on kielletty, sekä sitä koskevat poikkeukset. Tämän lainkohdan nojalla esimerkiksi paikan vastaava hoitaja, järjestysmies taikka kuljettaja tai junailija eivät saa sallia alkoholijuoman nauttimista eräissä paikoissa. Näillä henkilöillä on oikeus myös ottaa aine pois kiellon rikkoneelta. Lain mukaan poliisipiirin päällikkö voi myöntää poikkeuksia alkoholijuoman nauttimiskieltoon esimerkiksi perhejuhlan yhteydessä.

Valtiolle tuomittu alkoholijuoma tai väkiviina luovutetaan lain mukaan alkoholiyhtiölle. Lisäksi säädetään juopuneen tai laitokseen otettavan hallussa olevan alkoholijuoman ja väkiviinan pois ottamisesta ja hävittämisestä.

Erinäisissä säännöksissä määritellään lisäksi, milloin eräät alkoholilaissa mainitut rikokset käsitellään tullirikoksina, sekä määrätään, milloin omaisuuden menettämistä koskeva asia voidaan ratkaista haastetun poissa ollessa.

Se, joka katsoo alkoholiyhtiön toiminnassa loukatun yksityistä oikeuttaan, saa lain mukaan hakea hallintoneuvostolta oikaisua sellaiseen toimenpiteeseen. Tässä asiassa tehdystä hallintoneuvoston päätöksestä on jatkovalitusoikeus sosiaali- ja terveysministeriöön määräajassa.

Edelleen säädetään, että vastoin kunnanhallituksen lausuntoa tehty hallintoneuvoston päätös on alistettava sosiaali- ja terveysministeriön vahvistettavaksi. Muutoin alkoholilain perusteella tehtyyn hallintoviranomaisen päätökseen saa hakea muutosta siten kuin muutoksenhausta hallintoasioissa on säädetty. Erinäisiin säännöksiin sisältyy vielä aluksen määritelmä.

Yleistä

Euroopan yhteisöjen jäsenmaissa ei ole lakisääteisesti sosiaali- ja terveyspoliittisiin tavoitteisiin perustuvaa alkoholimonopolia. Pohjoismaissa Tanskaa lukuunottamatta on valtion monopoliin perustuva alkoholijärjestelmä. Myös Yhdysvaltojen ja Kanadan eräissä osavaltioissa on voimassa monopolijärjestelmä.

Ruotsi

Ruotsin alkoholimonopoliin kuuluu eräiden alkoholijuomien valmistus, tuonti, vienti sekä tukku- ja vähittäismyynti. Ruotsin alkoholiasioita sääntelevät lähinnä Lag om tillverkning av drycker, m.m (1977:292) sekä Lag om handel med drycker (1977:293).

Keskeisiä alkoholiviranomaisia Ruotsissa ovat sosiaalihallitus (socialstyrelsen), lääninhallitukset, kunnat sekä poliisi. Sosiaalihallitus myöntää alkoholijuomien valmistusluvat, minkä lisäksi sillä on yleinen valvontavastuu kaikista alkoholiasioista. Lääninhallitukset myöntävät oluen vähittäismyyntiluvat sekä kaikkien alkoholijuomien anniskeluluvat ja valvovat näitä toimintoja. Kunnat antavat lausunnon lupahakemuksista, ja niillä on lupa-asioissa veto-oikeus. Kunnissa asiaa käsittelevät lähinnä sosiaalilautakunnat. Myös poliisilta tulee pyytää lausunto lupahakemuksista. Sekä kunta että poliisi valvovat myyntiä ja anniskelua.

Ruotsissa on 1 päivänä maaliskuuta 1993 luovutettu valtioneuvostolle mietintö, jossa tarkastellaan kuntien merkitystä alkoholiasioiden hoidossa yleensä sekä alkoholin väärinkäyttäjien hoitoon liittyvissä kysymyksissä (SOU 1993:31). Tässä mietinnössä ehdotetaan, että alkoholiasioiden viranomaistehtävät siirretään lääninhallituksilta kunnille. Ehdotusta perustellaan muun muassa sillä, että tällaiset asiat eivät kuulu lääninhallituksille, koska niitä pidetään alueellisina valvonta- ja asiantuntijaviranomaisina sosiaalikysymyksissä. Lisäksi kunnilla on jo nyt huomattavan paljon alueeseen liittyviä tehtäviä ja vastuuta, joten ne olisivat oikea paikka myös lupa- ja valvontatehtävien hoitamiseen.

Mietinnössä ehdotetaan, että kunnat rahoittaisivat tämän toiminnan sekä luvista että tarkastustoiminnasta perimillään maksuilla. Nykyisin lääninhallitukset perivät maksun pelkästään luvista.

Ruotsissa väkevien alkoholijuomien valmistus on valtion monopoliyhtiön (Vin & Sprit) yksinoikeus. Muiden alkoholijuomien valmistus on luvanvaraista. Luvan myöntää sosiaalihallitus. Myös alkoholijuomien maahantuonti on Ruotsissa valtion monopoli lukuunottamatta enintään 2,8 painoprosenttista olutta. Ruotsissa alkoholijuoman raja on 1,8 painoprosenttia. Tuontimonopolista on kuitenkin matkustajia, kauppaedustajia ja lahjalähetyksiä koskevia poikkeuksia. Ruotsissa väkiviinan maahantuonti on luvanvaraista, ja luvan antaa läkemedelsverket. Alkoholijuomien vientimonopoli koskee väkeviä alkoholijuomia ja maahantuotuja viinejä. Oluen vienti on vapaata.

Viinien ja väkevien alkoholijuomien sekä ulkomaisen oluen tukkumyynti ravintoloille on maan kahden alkoholimonopolin, Vin & Spritin sekä Systembolagetin yksinoikeus. Kotimaassa valmistetun oluen tukkumyynti sen sijaan ei ole monopoli, ja sitä harjoittavat oluen valmistajat. Lääninhallitus voi antaa myös muulle yksityiselle oikeuden oluen tukkumyyntiin. Oluen tukkumyynti Ruotsissa käsittää vapaan tukkuhinnoittelun.

Ruotsissa alkoholijuomien vähittäismyynti on valtion omistaman vähittäismyyntiyhtiön Systembolaget AB:n yksinoikeus. Systembolagetin monopoli käsittää kaikki sellaiset juomat, joiden alkoholipitoisuus on yli 1,8 painoprosenttia. Poikkeuksena on korkeintaan 2,8 painoprosenttia alkoholia sisältävien oluiden vähittäismyynti. Yksityiset voivat myydä tällaista olutta lääninhallituksen myöntämällä luvalla. Tätä myyntiä valvoo lääninhallituksen lisäksi kunnan sosiaalilautakunta ja poliisi.

Alkoholiasioiden viranomaistehtävät on ehdotettu siirrettäviksi lääninhallituksilta kunnille (SOU 1993:31). Tämä merkitsisi sitä, että kunnat myöntäisivät myös oluen vähittäismyyntiluvat.

Systembolagetin tulee päättää myymälöidensä sijoittamisesta valtioneuvostolta saamiensa määräysten mukaisesti. Varsinaisten omien myymälöiden lisäksi Systembolaget saa lähettää tuotteitaan asiakkaille. Lähettämistä varten voidaan sellaiselle paikkakunnalle, jossa ei ole yhtiön myymälää, perustaa erillinen paikka, joka ottaa tilauksen vastaan ja josta juomat voi noutaa (''utlämningsställe''). Tällainen paikka perustetaan yleensä jonkin kaupan yhteyteen. Sellaisille paikkakunnille, joissa ei ole tällaista paikkaa, yhtiö lähettää tuotteet esimerkiksi bussilla.

Alkoholijuomien anniskelu on Ruotsissa luvanvaraista. Luvan myöntää lääninhallitus. Anniskeluun liikenteessä haetaan lupa siltä lääninhallitukselta, jonka alueella on yhtiön kotipaikka. Jos tällaista ei ole Ruotsissa, luvan myöntää Tukholman lääninhallitus.

Lääninhallituksen tulee ennen luvan myöntämistä tutkia anniskelun tarpeellisuus; kysymyksessä on tällöin tarveharkinta. Lisäksi tutkitaan anniskelupaikan taso sekä hakijan kyky ja luotettavuus. Luvan saannille asetetaan näiden lisäksi laissa monia yksityiskohtaisia ehtoja. Esimerkiksi ruoan myynnin on ennakkoarvion mukaan oltava merkittävä osa liikevaihdosta. Baaritiskin tulee sijaita ruokasalin lähellä ja sen on oltava vähäinen osa kokonaisuutta.

Lääninhallituksen on pyydettävä anniskeluluvista lausunto kunnalta ja poliisilta. Kunnan lausunto on sitova, ja se koskee myös anniskeluoikeuden laajuutta. Valvojina toimivat lääninhallituksen lisäksi kunnan sosiaalilautakunta ja poliisi.

Lääninhallitukset ovat 1.7.1992 lukien voineet periä lupien myöntämisestä maksun. Maksun suuruus vaihtelee 150 kruunusta 3 200 kruunuun lupaa tai luvan muutosta kohti.

Vuoden 1991 lopussa Ruotsissa asetettu alkoholipoliittinen komissio (dir. 1991:124) esittää väliraportissaan sisällöllisiä muutoksia anniskelua koskeviin säännöksiin (''Serveringsbestämmelser'' SOU 1993:50).

Ruotsin alkoholijärjestelmää ollaan ETA-sopimuksen johdosta muuttamassa. Hallitus antoi valtiopäiville 27 päivänä tammikuuta 1994 ehdotuksen alkoholijuomien maahantuontia, maastavientiä, valmistusta ja tukkumyyntiä koskevan lupajärjestelmän suuntaviivoiksi (prop. 1993/94:136). Ehdotuksen mukaan Ruotsin monopolijärjestelmä puretaan vähittäismyyntimonopolia lukuunottamatta. Alkoholijuomien ja väkiviinan maahantuonti, maastavienti, valmistus ja tukkumyynti tulisivat luvanvaraiseksi toiminnaksi, ja siihen liittyvää lupahallintoa ja toiminnan valvontaa varten perustettaisiin uusi viranomainen. Tälle viranomaiselle tulisi myös myynti- ja anniskelutoiminnan tilastointiin liittyviä tehtäviä.

Hallituksen ehdotus ei sisällä muutoksen toteutumisen tarkkaa aikataulua. Hallitus toteaa ainoastaan, että varsinaiset lakiehdotukset asian toteuttamiseksi annetaan valtiopäiville syksyllä 1994. Samaan aikaan on tarkoitus antaa myös uudet alkoholijuomien anniskelua koskevat säännökset.

Norja

Norjan uuden alkoholilain (Lov 2. juni 1989 nr. 27 om omsetning av alkoholholdig drikk m.v.) mukaan alkoholiasioiden viranomaistehtäviä hoitavat sosiaaliministeriö (sosialdepartementet) sekä kunnat. Uusi alkoholilaki tuli voimaan vuonna 1990. Vanhan lain mukaan Norjan monopoliyhtiön, Vinmonopoletin tehtävänä oli myöntää väkevien alkoholijuomien anniskeluoikeudet. Käytännössä asia hoidettiin siten, että Vinmonopolet lähetti hakemukset suoraan asianomaiseen kuntaan ja myönsi luvat kunnan päätöksen mukaisesti. Uudessa laissa myös nämä tehtävät siirrettiin kunnille. Nykyisin anniskelu- ja vähittäismyyntiluvat myöntää pääasiassa kunta. Eräissä tapauksissa lupaviranomainen on sosiaaliministeriö.

Norjan lainsäädäntö ei edellytä alkoholin valmistusmonopolia. Mietojen alkoholijuomien valmistukseen ei myöskään tarvita lupaa, mutta väkevien juomien valmistus on luvanvaraista. Luvan myöntää valtiovarainministeriö (finansministeriet). Käytännössä väkevien juomien valmistus on kuitenkin monopolin yksinoikeus, sillä valmistuslupia ei ole myönnetty yksityisille yrittäjille. Oluen valmistusluvan myöntää tullimaksuvirasto (Toll- och avgiftsdirektoratet).

Alkoholijuomien maahantuonti on myös Norjassa valtion monopoli, johon on olemassa matkustajia, kauppaedustajia ja lahjalähetyksiä koskevia poikkeuksia. Norjan alkoholilainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Uudistuksen yhteydessä on hyväksytty säännös, jonka mukaan oluen maahantuontimonopoli lakkaa ETA-sopimuksen tullessa voimaan. Väkiviinan maahantuonti on Norjassa valtion monopoli. Alkoholijuomien vientimonopoli Norjassa käsittää väkevät alkolijuomat sekä viinit. Oluen vienti on vapaata.

Norjassa alkoholijuomien tukkumyynnistä ei säädetä erikseen lukuun ottamatta ulkomaisen oluen tukkumyyntiä, joka on määrätty monopoliyhtiön Vinmonopolet yksinoikeudeksi. Kotimaisen oluen tukkumyynti on vapaata ja käsitää Ruotsin tavoin myös vapaan hinnoittelun. Muiden alkoholijuomien tukkumyyntimonopoli on kuitenkin Vinmonopoletin yksinoikeus ilman nimenomaista mainintaa, koska yhtiöllä on maahantuontimonopoli, ja lain mukaan muiden kuin oluen valmistajien on myytävä tuotteensa Vinmonopoletille.

Norjassa on hyväksytty lainmuutos, jolla kumotaan Vinmonopoletin ulkomaisen oluen tukkumyyntimonopoli. Säädös tulee voimaan ETA-sopimuksen voimaantulon yhteydessä.

Norjassa alkoholijuomien vähittäismyynti on valtion omistaman tuotanto- ja vähittäismyyntiyhtiön A/S Vinmonopoletin yksinoikeus. Vinmonopolet perustettiin vuonna 1922 hoitamaan monopolina viinien myyntiä. Väkevien alkoholijuomien myynti oli tuolloin Norjassa kielletty. Kun väkevien juomien myynti vuonna 1927 sallittiin, vinmonopoletin monopoli laajeni käsittämään myös nämä juomat.

Oluen myynti jäi monopolin ulkopuolelle. Tässä mielessä Norjan monopoli on poikennut Suomen ja Ruotsin järjestelmistä. Alkoholilain muutoksella Vinmonopoletin myyntimonopoli käsittää myös vahvan oluen, jolla tarkoitetaan yli 4,75 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävää olutta. Muita oluita voivat kunnanhallituksen myöntämällä luvalla myydä yksityiset. Kunnan viranomainen valvoo myyntiä. Panimo, joka valmistaa vähintään 8 000 hehtolitraa olutta vuosittain, saa myydä tätä olutta myös suoraan kuluttajalle.

Vinmonopolet saa aloittaa vähittäismyynnin vain niissä kunnissa, joissa kunnanhallitus on antanut siihen luvan. Lupa myönnetään neljäksi vuodeksi, ja se voidaan myöntää vain, jos kunnassa on myönnetty yksityiselle liikkeenharjoittajille oluen vähittäismyyntilupa.

Anniskelu on luvanvaraista myös Norjassa. Luvan myöntää kunnanhallitus. Poikkeuksena ovat turisti- ja tunturihotellit, joissa luvanantaja on sosiaaliministeriö (Sosialdepartementet). Valvojana toimii molemmissa tapauksissa kunnan viranomainen. Tämän lisäksi laissa luetellaan anniskelulle paljolti samanlaisia ehtoja kuin Suomessa ja Ruotsissa.

Sosiaaliministeriö myöntää anniskeluluvan myös juniin, lentokoneisiin sekä laivoihin. Ministeriö valvoo anniskelua näissä kulkuvälineissä.

Kunnan myöntämästä anniskeluluvasta on maksettava vuosimaksu kunnalle ja ministeriön myöntämästä luvasta valtiolle. Maksun suuruus perustuu liikevaihtoon. Maksu voi olla vähintään 600 kruunua ja enintään 24 000 kruunua. Kunnanhallitus ja ministeriö päättävät näissä rajoissa anniskelupaikkakohtaisista maksuista.

Tanska

Tanska on Pohjoismaista ainoa, jolla ei ole valtion monopoliin perustuvaa alkoholijärjestelmää. Tanska on alkoholijärjestelmän kehittämisessä noudattanut omaa, muista Pohjoismaista poikkeavaa linjaansa. Tanskalla ei ole varsinaista alkoholilainsäädäntöä, vaan alkoholiasioita koskevat säännökset ovat hajautuneet eri puolille lainsäädäntöä ja ovat puitesäännöksiä. Valtionhallinnossa alkoholiasiat kuuluvat sisäasiainministeriölle ja alkoholiverotus valtiovarainministeriölle. Tanskassa alkoholiasioiden viranomaistehtäviä hoitaa muiden EY-maiden tapaan kunnallinen toimielin tai poliisi.

Oluen valmistuksen aloittamiseksi riittää ilmoitus paikalliselle tulliviranomaiselle rekisteröintiä varten. Sama menettely koskee sellaisia mietoja viinejä, joiden valmistuksessa ei käytetä rypäleitä. Rypäleviinien ja väkevien alkoholijuomien valmistus sen sijaan on luvanvaraista. Luvan myöntää Toll- og Skattestyrelse. Lisäksi myös näiden juomien valmistajien on tehtävä rekisteröinti-ilmoitus paikalliselle tulliviranomaiselle. Ilmoituksen yhteydessä viinan valmistajan tulee tallettaa 200 000 Tanskan kruunun suuruinen takuu verorästien varalta.

Tanskassa ei ole alkoholijuomien tukkumyyntiä koskevia erillisiä määräyksiä. Myös alkoholijuomien vähittäismyynti toimii vapaan elinkeinotoiminnan periaatteen mukaan. Jokainen, jolla on oikeus pitää kauppaa, saa myydä vähittäin myös alkoholijuomia.

Anniskelu vaatii Tanskassakin luvan. Luvan myöntää kunnanvaltuusto poliisin esityksestä kahdeksaksi vuodeksi kerrallaan. Kunnanvaltuusto voi asettaa esimerkiksi lajivalikoimaa koskevia ehtoja tai myöntää luvan kahdeksaa vuotta lyhyemmäksi ajaksi. Muutoin lupa oikeuttaa anniskelemaan kaikkia alkoholijuomia. Kunnanvaltuusto voi siirtää lupien myöntämisen nimeämälleen kunnalliselle lupalautakunnalle, jossa voi olla myös ravintola-alan edustajia. Poliisiviranomaiset valvovat anniskelua.

Alkoholimainontaan Tanska suhtautuu suhteellisen sallivasti, mutta sielläkin on valtiovallan ja alkoholiteollisuuden väliseen sopimukseen perustuvaa yksityiskohtaista sääntelyä.

Kanada

Kanadassa jokaisella provinssilla on oma monopolijärjestelmänsä. Alkoholijuomien valmistus on yksityisten yrittäjien käsissä, mutta alkoholimonopoli on tavallisesti alkoholijuomien pääasiallinen tukkuostaja kotimarkkinoilla. Provinssin hallinto valvoo alkoholin myyntiä ja jakelua. Liittovaltion hallitus taas sääntelee valmistusta, tuontia ja vientiä.

Osavaltion omistama alkoholijuomien vähittäismyyntimonopoli on kaikissa provinsseissa. Tätä monopolia kutsutaan nimellä ''Board''. Tämän lisäksi provinsseissa on hallinnosta vastaava ''Board'', joka hoitaa alkoholialueen viranomaistehtävät. Joissakin provinsseissa boardit toimivat yhdessä. Useimmiten ne on kuitenkin hallinnollisesti erotettu toisistaan.

Yhdysvallat

Yhdysvalloissa on jonkinasteinen alkoholimonopoli 18 osavaltiossa. Useimmissa osavaltioissa joko paikallinen tai liittovaltion hallinto sääntelee tislattujen alkoholijuomien tukku- tai vähittäismyyntiä tai molempia jollain tavoin. Viinit ovat toiseksi säännellyin alkoholijuoma. Olutta sen sijaan eivät monopolijärjestelyt yleensä koske. Yhdysvalloissa on alkoholijuomien vähittäismyynnissä joissakin osavaltioissa monopoli, joissakin lisenssijärjestelmä ja eräissä osavaltioissa vapaa järjestelmä.

Pohjois-Amerikassa ei alkoholijuomien tuotantoa eikä anniskelua ole yleisesti ottaen monopolisoitu. Niissä osavaltioissa, joissa alkoholikauppa on monopolina, käsittää monopoli myös väkevien alkoholijuomien tukkumyynnin.

EY-maat

EY-maissa alkoholiasioiden viranomaistehtävät kuuluvat yleensä kunnallisille toimielimille tai poliisille. Alkoholijuomien vähittäismyynti EY-maissa on pääasiassa vapaata. Joillakin alueilla, esimerkiksi Skotlannissa, myynti toimii lisenssiperiaatteella. Alkoholijuomien anniskelu on kaikissa EY-maissa luvanvarainen elinkeino. Lupaehdot ja luvan myöntämiskäytäntö vaihtelevat kuitenkin suuresti eri maissa. Esimerkiksi Isossa Britanniassa ja Irlannissa käytetään pohjoismaisen kaltaista tarveharkintaa paikan ja hakijan edellytyksiä punnittaessa. Anniskeluluvan myöntää yleensä kunnan viranomainen.

Alkoholijuomien mainonta on monin eri tavoin säädeltyä useimmissa Euroopan maissa. Useimmissa EY-maissa alkoholijuomien mainontaa säädellään vapaaehtoisin rajoituksin. Radio- ja televisiomainonnasta on erilaisia kieltäviä säännöksiä. Vain Kreikassa on alkoholimainonta täysin vapaata.

Viime vuosina eräät Euroopan maat ovat pyrkineet aikaisempaa voimakkaammin sääntelemään alkoholijuomien mainontaa. Ranskassa on vuonna 1991 hyväksytty uusi lainsäädäntö, joka tuli pääosin voimaan vuoden 1993 alussa. Ranskan uusi laki kieltää kokonaan televisiomainonnan sekä mainonnan urheilutapahtumissa samoin kuin urheilun sponsoroinnin. Myös nuorisoon kohdistuva mainonta on kielletty. Mainonnan muoto on valvottua ja jokaisen alkoholimainoksen yhteydessä on oltava maininta alkoholin aiheuttamista terveysriskeistä. Säännökset koskevat kaikkia yli 1,2 tilavuusprosenttisia alkoholijuomia.

Euroopan yhdentyminen ja ETA-sopimuksen yleinen merkitys

Euroopan yhdentymiskehitys vaikuttaa erityisesti alkoholimonopolin asemaan alkoholijärjestelmässämme. ETA-sopimuksessa Suomi on sitoutunut noudattamaan yhteisön kilpailu- ja monopolisäännöksiä. Vaikka näitä koskevien määräysten oikeudellinen tulkinta kansanterveydellisiin näkökohtiin perustuvien alkoholimonopolien osalta on osittain avoin, on asiaa selvitetty neuvotteluteitse. Tähän neuvotteluprosessiin liittyen komission ja Suomen hallituksen välisellä kirjeenvaihdolla on yhteisesti todettu alkoholimonopolin sopeuttamisen EY-säännöksiin merkitsevän periaatteessa monopolin purkamista vähittäismyyntimonopolia lukuunottamatta. EFTA:n valvontaelimelle on toimitettu Suomen näkemys purkamisessa noudatettavasta aikataulusta.

ETA-sopimukseen sisältyy myös eräitä yksityiskohtaisia säännöksiä alkoholijuomien osalta. Väkeviä alkoholijuomia koskevat yhteisön säännökset on liitetty sopimukseen liitteellä II ja ne ovat voimassa sellaisenaan myös Suomessa eräin neuvotteluissa todetuin poikkeuksin. Rypäleistä valmistettuja viinejä koskevista lukuisista säännöksistä keskeisin osa on liitetty sopimukseen erillisellä pöytäkirjalla (pöytäkirja 47). Tätä pöytäkirjaa sovelletaan vain sopimuspuolten välisessä kaupassa. Alkoholilainsäädännössä säännökset on otettava huomioon lähinnä valvontajärjestelmän osalta.

Vähittäismyynti

12 §. Kunnan suostumus . Pykälän mukaan alkoholijuomien vähittäismyyntiä saisi harjoittaa vain kunnassa, jossa kunnanvaltuusto on antanut tähän toimintaan suostumuksen. Suostumus koskisi kaikkia yli 2,8 tilavuusprosenttia alkoholia sisältäviä juomia. Vastaava säännös sisältyy myös nykyiseen lainsäädäntöön.

Suostumuksen peruuttamista koskeva säännös ehdotetaan otettavaksi 2 momenttiin. Vähittäismyynti olisi lopetettava kahden vuoden kuluessa siitä, kun suostumuksen peruuttaminen on saanut lainvoiman.

13 §. Alkoholiyhtiön vähittäismyynti . Alkoholijuomien vähittäismyynti ehdotetaan pidettäväksi yhteiskunnallisista, sosiaalisista ja terveydellisistä syistä edelleen nykyisessä laajuudessa alkoholiyhtiön yksinoikeutena. Tämä yksinoikeus ehdotetaan 1 momentissa koskemaan kaikkia enemmän kuin 2,8 tilavuusprosenttia sisältäviä alkoholijuomia, lukuun ottamatta enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävää olutta.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että alkoholiyhtiön vähittäismyymälän hyväksyisi tuotevalvontakeskus. Sen sijainnista ja sitä koskevasta valvonnasta ehdotetaan 2 momenttiin otettavaksi periaatesäännös, jonka mukaan alkoholijuomamyymälän tulisi sijainniltaan olla asianmukainen, ei esimerkiksi lähellä lasten päiväkoteja ja kouluja. Lisäksi valvonta alkoholijuomamyymälässä tulisi voida tehokkaasti järjestää.

Nykyisessä alkoholilaissa on säännös alkoholijuomien lähettämisestä tilaajalle tai ostajalle. Tämä poikkeus alkoholijuoman myymisestä vain alkoholimyymälässä ehdotetaan asiallisesti otettavaksi 3 momenttiin. Tällaisestä myynnistä säädettäisiin tarkemmin asetuksella.

14 §. Oluen vähittäismyyntilupa . Vaikka tässä yhteydessä keskioluesta annettu laki ehdotetaan kumottavaksi, on tarkoitus, että vastaavaa olutta saataisiin edelleen myydä muissakin myyntipaikoissa kuin alkoholiyhtiön alkoholijuomamyymälöissä. Myyntiin vaadittaisiin lääninhallituksen lupa. Myyntipaikan tulisi olla sijainniltaan ja toiminnaltaan asianmukainen, ja myynnin tehokkaan valvonnan olisi oltava mahdollista. Toiminnan asianmukaisuus edellyttäisi muun muassa, että keskioluen myynnillä ei olisi myynnissä liian hallitsevaa asemaa. Luvan haltijalta vaadittaisiin tarvittavat edellytykset ja vaadittava luotettavuus.

15 §. Seuraamukset rikkomuksista . Koska enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän oluen vähittäismyyntilupien myöntäminen kuuluisi lääninhallitukselle, ehdotetaan 1 momentissa, että lääninhallitus voisi rikkomustapauksissa antaa vähittäismyyntiluvan haltijalle huomautuksen, kirjallisen varoituksen, peruuttaa myyntiluvan korvauksetta joko pysyvästi tai määräajaksi, kieltää myynnin sekä supistaa myyntiaikoja. Kysymykseen tulevat rikkomustapaukset olisivat lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten rikkominen sekä epäjärjestys tai muut väärinkäytökset. Luvan haltijan menettäessä luvan saamisen edellytykset ja luotettavuutensa voitaisiin lupa myös peruuttaa.

Vastaavasti ehdotetaan 2 momentissa tuotevalvontakeskukselle valvontaviranomaisena oikeutta tarvittaessa antaa alkoholiyhtiölle huomautus tai kirjallinen varoitus taikka kieltää myynti alkoholimyymälässä joko pysyvästi tai määräajaksi, jos myymälässä on rikottu lakia, säännöksiä tahi määräyksiä. Seuraamus voitaisiin määrätä myös epäjärjestyksen tai väärinkäytöksen sattuessa.

Poliisille ehdotetaan 3 momentissa oikeutta järjestyksen ylläpitämiseksi keskeyttää myynti tilapäisesti enintään vuorokauden ajaksi vähittäismyyntipaikassa. Tällaisesta keskeyttämisestä tulee viipymättä ilmoittaa lääninhallitukselle.

16 §. Vähittäismyyntikiellot . Voimassa olevassa alkoholilaissa ja keskioluesta annetussa laissa vähittäismyynnin ikärajat on ilmaistu epätäsmällisesti. Tämä on aiheuttanut ongelmia käytännössä. Nyt ehdotetaan ikärajaa selvennettäväksi niin, että mietoja alkoholijuomia saisi myydä kahdeksantoista ja muita alkoholijuomia kaksikymmentä vuotta täyttäneelle sekä ettei alkoholijuomaa saisi myydä häiritsevästi käyttäytyvälle tai selvästi päihtyneelle. Tärkeänä voidaan pitää myös sitä, ettei vähittäismyynnin avulla ole mahdollista edistää alkoholijuoman väärinkäyttöä tai ohjautumista luvattoman luovutuksen tai välittämisen kautta salakauppaan. Tämän vuoksi ehdotetaan käytettäväksi alkoholijuoman myyntikieltoa vähittäismyynnissä, jos on aihetta olettaa alkoholijuoman väärinkäyttöä taikka sen luvatonta luovuttamista tai välittämistä.

17 §. Väkiviinan myynti ja alkoholijuoman erityismyynti sekä käyttölupa . Väkiviinaa käytetään teollisuudessa ja tutkimuksessa huomattavassa määrin muun muassa liuottimena sekä teknisten valmisteiden raaka-aineena. Myös alkoholijuomia käytetään teollisuudessa erityistarkoituksiin, joissa alkoholi ei tule sellaisenaan juomana nautittavaksi, esimerkiksi elintarvikkeiden maustamiseen. Pykälän mukaan myyntiä tällaisiin käyttötarkoituksiin nimitettäisiin erityismyynniksi kuten voimassa olevassa lainsäädännössäkin. Uuden alkoholiverolakiehdotuksen mukaan alkoholijuomien erityismyynnistä ei maksettaisi alkoholijuomaveroa.

Puhtaan väkiviinan myyntiin ja alkoholijuomien erityismyyntiin liittyy verottomuudesta johtuen aina väärinkäytön vaara. Tämän takia pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että tällainen myynti olisi sallittua vain erityisen käyttöluvan haltijoille heidän työssään käytettäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan käyttöluvan myöntäisi tuotevalvontakeskus todettuaan hakijan luotettavuuden sekä hakijalla olevan väkiviinan tai alkoholijuoman perustellun käyttötarpeen. Lupaa ei myönnettäisi sellaiseen tarkoitukseen, johon voidaan käyttää muuta tuotetta tai denaturoitua väkiviinaa. Alkoholijuomien osalta tulisi myös aina harkittavaksi, olisiko verollisen alkoholijuoman käyttö tarkoituksenmukaista. Käyttöluvassa voitaisiin rajoittaa osto-oikeutta. Rajoitus voisi koskea ostojen määrää tai osto-oikeus voisi rajoittua vain johonkin tiettyyn alkoholiin. Edelleen luvanhaltijalle voitaisiin asettaa valvontaan liittyviä ehtoja, jotka koskisivat muun muassa käyttökirjanpitoa sekä käyttöpaikan sisäistä valvontaa.

Poikkeuksen muista käyttöpaikoista muodostaisivat apteekit, sairaalat ja terveyskeskukset, joilta ei edellytetä käyttölupaa. Käyttö näissä kohteissa olisi kuitenkin sallittu yksinomaan lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Teollisen käytön lisäksi alkoholijuomia myydään tavanomaisesta vähittäismyyntijärjestelystä poiketen eräisiin pykälässä mainittuihin tarkoituksiin, joita ovat tulliverolain 16 a §:ssä tarkoitetut diplomaattiset tarkoitukset, tulliverolain 7 b §:ssä tarkoitettu alusten muonitus sekä edelleen myynti tullilain 30 §:ssä tarkoitetuissa verottomien tavaroiden myymälöissä. Tällainen myynti on alkoholijuomaverolain mukaan verotonta. Toiminta tapahtuu tulliviranomaisten valvonnassa. Ostoluvan diplomaattisiin tarkoituksiin antaa ulkoasiainministeriö. Pykälässä ehdotetaan, että näihin tarkoituksiin saisi alkoholijuomia myydä se, jolla muutoinkin on oikeus juoman erityismyyntiin sekä lisäksi tullilaissa tarkoitettu muonitusvaraston pitäjä.

18 §. Seuraamukset rikkomuksista . Sopivana seuraamuksena rikkomuksista voidaan pitää käyttöluvan peruuttamista pysyvästi tai määräajaksi. Perusteiksi luvan peruuttamiselle ehdotetaan annettujen säännösten ja määräysten, rajoitusten sekä asetettujen ehtojen noudattamatta jättäminen. Käyttölupa voitaisiin peruuttaa myös, jos luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset tai luotettavuutensa.

19 §. Vähittäismyyntiä koskevat tarkemmat säännökset. Voimassa olevassa alkoholilaissa on vähittäismyynnin osalta runsaasti lähinnä järjestysluontoisia säännöksiä, joista on tarkoituksenmukaista säätää asetuksella. Tämän vuoksi ehdotetaan, että vähittäismyyntiajoista, hyväksyttävistä maksutavoista sekä henkilökunnan ikärajoista säädettäisiin asetuksella.

Anniskelu

20 §. Kunnan suostumus . Pykälän mukaan alkoholijuomien anniskelua saisi harjoittaa vain kunnassa, jossa kunnanvaltuusto on antanut tähän toimintaan suostumuksen. Suostumus koskisi kaikkia yli 2,8 tilavuusprosenttia alkoholia sisältäviä juomia. Vastaava säännös sisältyy myös nykyiseen lainsäädäntöön.

Usean kunnan alueella kulkevan liikennevälineen anniskelua ei ole tarkoituksenmukaista katkaista siksi ajaksi kun se kulkee anniskelun mahdollisesti kieltäneen kunnan alueella. Siksi tällaisten liikennevälineiden anniskeluun ei kunnan suostumusta tarvittaisi. Luvan myöntäjän ei kuitenkaan tule hyväksyä lupaa anniskeluun liikennevälineessä, jos toimintaa katsotaan harjoitettavan ensisijaisesti kunnallisen anniskelukiellon kiertämiseksi.

Suostumuksen peruuttamista koskeva säännös ehdotetaan otettavaksi 3 momenttiin nykyisen lain mukaisesti. Anniskelu olisi lopetettava kahden vuoden kuluessa siitä, kun suostumuksen peruuttaminen on saanut lainvoiman.

21 §. Anniskelulupa . Pykälän 1 momentissa ehdotetaan anniskelutoiminta pidettäväksi edelleen luvanvaraisena toimintana.

Anniskeluluvan myöntäviä viranomaisia olisivat tuotevalvontakeskus ja lääninhallitukset. Lääninhallitukset myöntäisivät luvat ravintolalle silloin, kun siellä anniskellaan ainoastaan enintään 4,7-prosenttista olutta. Muiden alkoholijuomien anniskeluun tarvittaisiin tuotevalvontakeskuksen lupa.

Pykälän 2 momentin mukaan luvan saaminen edellyttäisi, että hakijalla on toimintaan tarvittavat edellytykset ja luotettavuus. Näitä arvioitaessa tulisi ottaa huomioon hakijan ammattitaito ja kokemus sekä taloudelliset edellytykset. Anniskeluluvan saannin esteenä voisi myös olla aikaisempi toiminta, erityisesti alkoholilainsäädäntöä vastaan tehdyt rikokset tai hakijan elämäntapaan liittyvät ongelmat. Lupahakemusta tulee tarkastella paitsi hakijan myös tosiasiallisen omistuksen ja johdon kannalta. Näin voidaan estää ravintolaelinkeinon hyväksikäyttö rahanpesun kaltaiseen laittomien pääomien ja toimintojen peittelyyn.

Anniskelulupa voitaisiin myöntää myös tilapäisenä. Tällöinkin hakijan tulee täyttää tarvittavien edellytysten ja luotettavuuden ehdot. Tilapäisiä lupia myönnettäisiin vain erityisistä syistä. Tilapäinen lupa voisi tulla kysymykseen, kun hakijan edellytyksiä ja luotettavuutta on erityinen syy seurata. Tilapäinen lupa voitaisiin myöntää myös sellaisen tilaisuuden ajaksi, jonka kesto on selvästi etukäteen määritelty. Tällöin tulee arvioitavaksi tilaisuuden luonne ja paikan sopivuus, anniskelujärjestelyt sekä paikkakunnan muiden anniskelupalveluiden mahdollisuudet hoitaa tilaisuuden anniskelu. Näiden lupien määrät eivät saisi kasvaa kohtuuttoman suuriksi, minkä vuoksi 2 momentissa ehdotetaan, että asetuksella olisi mahdollista säännellä lupien myöntämistä.

Anniskelupaikkojen olosuhteisiin on tarpeen kiinnittää huomiota. Siksi pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että anniskelua saisi harjoittaa vain viranomaisen hyväksymässä anniskelupaikassa, joka paikan sijainnin ja anniskelutilojen sekä toiminnan osalta olisi asianmukainen. Paikan sijainnin asianmukaisuutta tulisi arvioida suhteessa yhtäältä sen toiminnan luonteeseen ja toisaalta ympäristön olosuhteisiin. Toiminnan asianmukaisuuden arviointi antaa tarvittaessa mahdollisuuden puuttua sellaiseen ravintolatoimintaan, joka on ristiriidassa yleisesti hyväksyttävien hyvien tapojen kanssa. Lisäksi ehdotetaan 3 momentissa, että anniskelua saisi harjoittaa ainoastaan hyväksytyllä, tehokkaasti valvottavalla anniskelualueella, jonka muuttamiseen tarvittaisiin luvan myöntäjän suostumus.

Lain tarkoituksen voidaan katsoa toteutuvan muun muassa hillitsemällä tarvittaessa alkoholin tarjontaa. Sen vuoksi ehdotetaan 4 momentissa, että lain tarkoituksen saavuttamiseksi anniskelulupa voitaisiin jättää myöntämättä taikka asettaa eräitä anniskelua koskevia muita rajoituksia. Anniskelurikkeiden riskin voidaan myös olettaa kasvavan silloin, kun anniskelutoiminnalta puuttuvat riittävät taloudelliset edellytykset. Tämän johdosta voi anniskeluluvan epääminen tulla kysymykseen myös esimerkiksi silloin, kun aikaisempien konkurssien johdosta on syytä arvioida näiden edellytysten puuttuvan.

22 §. Seuraamukset rikkomuksista . Anniskeluluvan myöntäville viranomaisille, lääninhallitukselle ja tuotevalvontakeskukselle, ehdotetaan 1 momentissa anniskelulupahallinnon toimivuuden edistämiseksi myös oikeutta ryhtyä rikkomustapauksissa kurinpitotoimiin tai korvauksetta peruuttaa myöntämänsä anniskelulupa joko pysyvästi tai määräajaksi. Näitä kurinpitotoimia olisivat kirjallinen varoitus, anniskeluajan tai -alueen taikka anniskeltavien alkoholijuomien lajien supistaminen korvauksetta. Lääninhallitus voisi alueellisena hallintoviranomaisena lisäksi antaa huomautuksen lääninsä alueella toimivalle anniskeluluvan haltijalle. Kurinpitotoimiin voitaisiin ryhtyä, jos anniskelupaikassa on rikottu alkoholilakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, määräyksiä tai rajoituksia taikka luvan myöntämisen edellytyksiä tai vaadittavaa luotettavuutta ei enää ole olemassa taikka anniskelupaikassa on ilmennyt järjestyshäiriöitä tai muita väärinkäytöksiä.

Lisäksi ehdotetaan 2 momentissa poliisille valtuuksia järjestyksen ylläpitämiseksi anniskelupaikassa keskeyttää anniskelu siellä enintään vuorokauden ajaksi. Tällaisesta keskeyttämisestä tulee viipymättä ilmoittaa lääninhallitukselle.

23 §. Anniskelupaikan järjestys . Anniskelupaikan järjestystä on pidettävä paitsi tärkeänä valvontakysymyksenä, myös keskeisenä palvelu- ja viihtyvyystekijänä. Sen vuoksi ehdotetaan 1 momentissa, että asiakas, joka käyttäytyy häiritsevästi tai jonka päihtymys on selvästi havaittavissa, on poistettava anniskelupaikasta.

Pykälän 2 momentissa säädetään anniskelun tehokkaan valvonnan sekä yleisen järjestyksenpidon turvaamiseksi, että anniskeltu alkoholijuoma on nautittava anniskelualueella. Lisäksi 2 momentissa ehdotetaan vähittäismyynti- ja anniskelutoimintojen eron selkeyttämiseksi ja vähittäismyyntiin liittyvien rajoitusten kiertämisen estämiseksi, ettei ravintolassa saisi harjoittaa sinne anniskeltaviksi tarkoitettujen alkoholijuomien vähittäismyyntiä eikä muuta poiskuljettamista.

24 §. Anniskelukiellot . Voimassa olevassa alkoholilaissa ja keskioluesta annetussa laissa anniskelun ikärajat on ilmaistu epätäsmällisesti. Tämä on aiheuttanut ongelmia käytännössä. Nyt ehdotetaan ikärajaa selvennettäväksi niin, että alkoholijuomia saisi anniskella kahdeksantoista vuotta täyttäneelle. Tarkan ikärajan määräämisellä korostetaan anniskelua suorittavan henkilöstön velvollisuutta selvittää asiakkaan ikä silloin, kun on aihetta olettaa tämän olevan kahdeksaatoista vuotta nuorempi. Järjestyksen ylläpitämiseksi ehdotetaan lisäksi, ettei alkoholijuomaa saa anniskella häiritsevästi käyttäytyvälle tai selvästi päihtyneelle. Anniskella ei myöskään saisi, jos on aihetta olettaa alkoholin väärinkäyttöä. Tällaista väärinkäyttöä on muun muassa juoman edelleen luovuttaminen henkilölle, jolle sitä pykälän nojalla ei saisi anniskella.

25 §. Vähimmäisjuomavalikoima . Anniskelupaikan tuotevalikoiman tulee alkoholipoliittista syistä olla riittävän monipuolinen. Myös kohtuuhintaisen alkoholittoman vaihtoehdon tulee sisältyä anniskelupaikkojen tuotevalikoimaan. Tämän vuoksi ehdotetaan säädettäväksi, että anniskelupaikassa tulee olla saatavana riittävä valikoima mietoja alkoholijuomia sekä kohtuuhintaisia alkoholittomia juomia.

26 §. Anniskelua koskevat tarkemmat säännökset . Samoin kuin vähittäismyynnissä myös anniskelussa tarvitaan runsaasti sellaisia, lähinnä järjestysluontoisia säännöksiä, joista on tarkoituksenmukaista säätää asetuksella. Tämän vuoksi ehdotetaan, että anniskeluajoista, maksutavoista ja laskunantovelvollisuudesta, henkilökunnan ikärajoista sekä alkoholivaraston luovuttamisesta anniskelupaikan toiminnan loppuessa tai liikkeen siirtyessä toiselle säädetään asetuksella.

Tukkumyynti

27 §. Yksinoikeus tukkumyyntiin ja tukkumyyntilupa . Voimassa olevan lainsäädännön mukaan muiden alkoholijuomien kuin keskioluen tukkumyynti on alkoholiyhtiön yksinoikeus. Nyt ehdotetaan tämän pykälän 1 momentissa, että alkoholiyhtiön tukkumyynnin yksinoikeus koskisi enää samoja alkoholijuomia, joita alkoholiyhtiöllä on myös yksinoikeus valmistaa eli väkeviä alkoholijuomia liköörejä lukuun ottamatta. Yksinoikeus säilytettäisiin alkoholipoliittisista ja valvonnallisista syistä tässä laajuudessa, kunnes lupahallinto ja viranomaisvalvonta saataisiin järjestettyä ja kokemukset purkamisen vaikutuksesta olisivat riittävät. Tämä voisi tapahtua vuoden 1995 aikana.

Tukkumyyntioikeutta esitetään valvonnallisista syistä aina luvanvaraiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan mietojen alkoholijuomien sekä liköörien tukkumyyntiä saisi harjoittaa se, jolle tuotevalvontakeskus on myöntänyt luvan valmistukseen tai tukkumyyntiin. Vastaavasti 3 momentin mukaan väkiviinan tukkumyyntiä saisi harjoittaa se, jolle tuotevalvontakeskus on myöntänyt maahantuonti- tai valmistusluvan taikka erillisen tukkumyyntiluvan.

28 §. Seuraamukset rikkomuksista . Rikkomustapauksissa sopivana seuraamuksena voidaan pitää tukkumyyntiluvan peruuttamista korvauksetta. Perusteiksi luvan peruuttamiselle ehdotetaan säännöksien tai määräyksien taikka asetettujen ehtojen noudattamatta jättämistä. Tukkumyyntilupa voitaisiin peruuttaa myös, jos luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset tai luotettavuutensa.

Luovuttaminen, välittäminen ja oma käyttö

29 §. Väkiviinan luovuttaminen, välittäminen ja oma käyttö . Väkiviinan väärinkäytön estämiseksi pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi väkiviinan valmistajaan, tukkumyyjään ja maahantuojaan kohdistetuista rajoituksista, jotka koskevat väkiviinan luovuttamisesta ja välittämisestä. Toiminta olisi sallittu vain silloin kun ostajalla on tuotevalvontakeskuksen myöntämä käyttölupa taikka lupa tai oikeus myydä väkiviinaa taikka milloin väkiviina luovutetaan lääkinnällisiin tarkoituksiin tai vientiin.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että väkiviinan valmistaja, maahantuoja tai tukkumyyjä voivat kuitenkin käyttää itse tai luovuttaa väkiviinaa myös laadunvalvontatarkoituksiin. Luovuttaminen on tarpeen muun muassa, kun luovuttajalla ei itsellään ole edellytyksiä tarvittavan tutkimuksen tekoon. Sen sijaan jos valmistaja tai maahantuoja haluaa käyttää väkiviinaa itse työssään tai tuotannossaan, tulee tätä tarkoitusta varten hankkia vastaava käyttölupa kuin mikä on säädetty väkiviinan ostajalle.

30 §. Alkoholijuoman luovuttaminen ja oma käyttö. Voimassa olevan alkoholilain mukaan alkoholijuoman valmistaja ei saa muille kuin alkoholiyhtiölle ja sen määräämälle luovuttaa valmistamaansa alkoholijuomaa.

Nyt laissa ehdotetaan useiden monopolioikeuksien purkamista, mikä lisäisi alkoholisektorilla toimivien elinkeinonharjoittajien määrää ja näiden toimintavapauksia. Alkoholiyhtiö ei enää omistaisi muiden elinkeinonharjoittajien varastoissa olevia verottamattomia alkoholijuomia, eikä siten voisi niistä määrätä. Väärinkäytösten estämiseksi 1 momentissa ehdotetaan, että tällaisten juomien luovuttamisoikeus rajoitettaisiin vain laissa mainittuihin myyntitarkoituksiin, jolloin muun muassa verottamattomien juomien lahjoittaminen ei olisi mahdollista.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi elinkeinonharjoittajan oikeudesta käyttää ja luovuttaa verottamatonta alkoholijuomaa eräissä tapauksissa muussakin kuin myyntitarkoituksessa. Kysymykseen tulisi tuotteen laadunvalvonta tai erillisellä tuotevalvontakeskuksen luvalla tapahtuva käyttö omassa työssä. Sen sijaan verottamattoman juoman oma käyttö nautintatarkoituksiin olisi kielletty.

31 §. Alkoholijuoman välittäminen . Voimassa olevan alkoholilain mukaan alkoholin välittäminen on kielletty palkkiota vastaan ja ilman palkkiotakin silloin kun se kohdistuu henkilöihin, joille alkoholijuomien vähittäismyynti on kielletty. Alkoholin välittäminen palkkiota vastaan on osa alkoholijuomien salakauppaa. Alkoholijuomien välittäminen ilman palkkiota on kohdistunut suuressa määrin alaikäisiin. Pykälässä ehdotetaan, että vastaavat säännökset otettaisiin myös uuteen alkoholilakiin.

Alkoholijuoman välittämisellä sinänsä tarkoitetaan, että joku hankkii alkoholijuoman toisen puolesta ja lukuun sekä luovuttaa sen toimeksiantajalleen. Luvaton välittäminen on kysymyksessä silloin, kun välittämisestä peritään palkkio. Palkkioksi katsotaan rahasuorituksen lisäksi myös muu hyvitys. Tällainen välittäminen on säädetty rangaistavaksi teoksi alkoholilain 85 §:ssä.

Alkoholilain 85 §:ssä on säädetty rangaistavaksi teoksi myös alkoholipitoisen aineen välittäminen silloin, kun tällaista ainetta luvattomasti myydään tai muutoin korvausta tai hyvitystä vastaan luovutetaan toiselle. Kysymyksessä on toiminta, joka tapahtuu ilman etukäteistä pyyntöä tai toimeksiantoa. Myös alkoholipitoisen aineen välittäminen ilman palkkiota on alkoholilain 85 §:n mukaan rangaistava teko.

Alkoholijuomien myynti ulkomaan liikenteessä

32 §. Liikennevälineet ja verottomat myymälät . Voimassa olevan alkoholilain mukaan alkoholijuomien myynnistä Suomen ja ulkomaiden välillä kulkevissa suomalaisissa aluksissa säädetään asetuksella. Laissa alus määritellään vesi- tai ilmakulkuneuvoksi. Nyt ehdotetaan uuteen lakiin vastaavaa asetuksenantovaltuutusta, mutta lakiehdotukseen ei sisälly aluksen määrittelyä. Säännökset siitä, minkälaisissa liikennevälineissä on mahdollista myydä alkoholijuomia, annettaisiin asetuksella. Lisäksi asetuksella säädettäisiin alkoholijuomien myynnistä siihen liittyvine ehtoineen ja rajoituksineen sekä tämän myynnin valvonnasta.

Alkoholijuomien myynti erityisistä verottomien tavaroiden myymälöistä on lähinnä ulkomaan lentoliikenteen yhteydessä noudatettu kansainvälinen käytäntö. Pykälän 2 momentin mukaan tällainen myynti olisi mahdollista sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään. Toiminta tapahtuu nykyisin tullivalvonnassa ja asiaa koskevat säännökset sisältyvät tullilainsäädäntöön.