18.6.2025

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

A:lle oli 23.3.2002 tapahtuneen liikennevahingon seurauksena aiheutunut pysyvä työkyvyttömyys. Vakuutusyhtiö oli 20.3.2007 tekemänsä korvauspäätöksen mukaisesti maksanut A:lle liikennevakuutuslain nojalla ansionmenetyskorvauksena työkyvyttömyyseläkettä 1.7.2003 alkaen.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen mukaan myöntämän työkyvyttömyyseläkkeen määrä oli perustunut A:n vuosityöansioon. Korvausmäärässä oli otettu huomioon A:n oma myötävaikutus liikennevahinkoonsa, mikä oli johtanut 50 prosentin vähennykseen ansionmenetyksen määrästä. Korvauspäätöksen mukaan eläkkeestä vähennetään muiden lakien perusteella maksetut eläkkeet yhteensovitukseen saakka. Vakuutusyhtiön maksama korvaus oli vuonna 2018 ollut indeksikorotusten ja myötävaikutusalennuksen jälkeen 1 052,59 euroa kuukaudessa perustuen 2 105,18 euron kuukausittaiseen ansionmenetykseen.

Työeläkeyhtiöt olivat maksaneet A:lle työeläkelakien nojalla työkyvyttömyyseläkettä 1.6.2002 alkaen ja vanhuuseläkettä 4.3.2005 alkaen. A:n työeläke oli työeläkeyhtiöiden toimesta yhteensovitettu vakuutusyhtiön maksaman liikennevakuutuskorvauksen kanssa. Vakuutusyhtiön maksama korvaus ei ollut vähentänyt työeläkkeiden määrää. A oli saanut työeläkeyhtiöiden maksamaa eläkettä vuonna 2018 yhteensä 2 004,89 euroa kuukaudessa.

Vakuutusyhtiö oli 9.8.2018 tekemällään korvauspäätöksellä ilmoittanut, että A:n saamat työeläkkeet 1.9.2018 lukien vähennetään liikennevakuutuksesta maksettavasta työkyvyttömyyseläkkeestä. Eläkkeen määräksi vähennyksen jälkeen oli jäänyt vakuutusyhtiön uuden korvauspäätöksen 8.10.2020 mukaisesti 100,29 euroa kuukaudessa vuonna 2018, 101,75 euroa kuukaudessa vuonna 2019 ja 103 euroa kuukaudessa vuonna 2020.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna siihen kysymykseen, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus vähentää vakuutetun työeläkkeet liikennevakuutuksesta maksettavasta ansionmenetyskorvauksesta.

A toisti valituksessaan kanteensa.

Vakuutusyhtiö vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle 23.3.2002 tapahtuneen liikennevahingon seurauksena liikennevakuutuslain mukaista ansionmenetyskorvausta. Kaksi työeläkeyhtiötä on maksanut saman vahinkotapahtuman takia A:lle ensin työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä ja sittemmin vanhuuseläkettä. Työeläkeyhtiöt ovat ilmoittaneet, että vakuutusyhtiön maksama korvaus ei ole vaikuttanut työeläkkeiden määriin vähentävästi. Vakuutusyhtiö on 1.9.2018 lukien ottanut A:n saamat työeläkkeet vähennyksenä huomioon liikennevakuutuksesta maksettavan korvauksen määrää määritettäessä.

2. Korkeimman oikeuden arvioitavana on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä oikeus ottaa A:n saamat työeläkkeet vähennyksenä huomioon liikennevakuutuksesta korvattavaa ansionmenetystä määritettäessä.

Ansionmenetyksestä suoritettavan korvauksen määräytymistä koskevat oikeusohjeet

3. Liikennevahingosta aiheutuneet henkilövahingot korvataan liikennevakuutuksesta liikennevakuutuslain nojalla. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa liikennevahingon perusteella suoritettava korvaus määrätään liikennevahingon tapahtuessa 23.3.2002 voimassa olleen liikennevakuutuslain (279/1959) 6 §:n 1 momentin (361/1993) mukaan noudattaen vahingonkorvauslain 5 luvun 2-5 §:n ja 7 luvun 3 §:n säännöksiä. Silloin voimassa olleen vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (412/1974) mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus muun ohella tulojen tai elatuksen vähentymisestä. Liikennevakuutuslaissa tai vahingonkorvauslaissa ei ole tuolloin ollut tarkempia säännöksiä siitä, miten tulojen vähentymisestä suoritettava korvaus määritetään. Korvauksen määräämisen lähtökohtana on kuitenkin ollut täyden korvauksen periaate.

4. Vahingonkorvausoikeudessa vahingon määrittämisen lähtökohtana on vakiintuneesti pidetty niin sanotun differenssiopin mukaista tapahtumainkulkujen erotusta. Tämän mukaan vahinko perustuu hypoteettisen ja todellisen tapahtumainkulun väliseen vertailuun. Hypoteettinen tapahtumainkulku on oletus sellaisesta tapahtumaketjusta, johon ei liity korvausvastuun perustavaa seikastoa. Vahingon aiheuttanut on velvollinen korvaamaan taloudellisen vahingon siltä osin kuin se on tarpeen vahinkoa kärsineen saattamiseksi samaan asemaan kuin tämä oli ennen vahinkotapahtumaa. Korvauksen määrittämisen ei tule johtaa siihen, että vahinkoa kärsinyt saa etua korvauksesta ja päätyy vahinkotapahtuman korvaamisen kautta parempaan asemaan kuin missä tämä olisi ollut ilman aiheutunutta vahinkoa (ns. rikastumiskielto, ks. esim. KKO 2021:87, kohta 10).

5. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä muun muassa työeläke- ja kansaneläkelakien nojalla suoritetut korvaukset on otettu vähentävästi huomioon ansionmenetyksestä tuomittavaa vahingonkorvausta määritettäessä (ks. esim. KKO 1988:20 ja KKO 1994:74).

Työeläkkeiden ja liikennevakuutuskorvauksen yhteensovittamista koskevat oikeusohjeet

6. Liikennevakuutuksesta suoritettava korvaus on ensisijainen lähes kaikkiin muihin lakisääteisiin etuuksiin nähden. Voimassa olevan liikennevakuutuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on selostettaessa aikaisemmin voimassa ollutta lainsäädäntöä todettu, että korvauksen yhteensovittamiseen eri vakuutusjärjestelmien ja niistä maksettavien eläkkeiden ja muiden korvausten kesken sovelletaan vahingonkorvausoikeuden periaatteita, jollei toisin ole säädetty. Korvaukset yhteensovitetaan yleensä siten, että kun toinen etuusjärjestelmä maksaa korvauksen, se vähentää ensin liikennevakuutuskorvauksen omista etuuksistaan ja suorittaa vahinkoa kärsineelle mahdollisen ylimenevän osan. Jos muu korvausjärjestelmä ei liikennevakuutuksen yleisestä ensisijaisuudesta huolimatta vähennä liikennevahinkokorvauksen osuutta, liikennevahinkokorvauksesta vähennetään rikastumiskiellon mukaisesti muun lain perusteella maksettu korvaus. Yhteensovituksen kolmas toteutustapa on takautumismenettely, jossa etuuden vahinkoa kärsineelle lain mukaan maksanut vakuutusyhtiö voi yleensä vaatia takaisin maksamansa korvauksen liikennevakuutuksesta. (HE 123/2015 vp s. 16-17.)

7. Työeläkkeen ja liikennevakuutuskorvauksen yhteensovittamisesta säädettiin A:n kärsimän liikennevahingon tapahtuessa voimassa olleen työntekijäin eläkelain (395/1961) 8 §:ssä. Pykälän 1 momentin (1482/1995) mukaan, jos sanotun lain vähimmäisehtojen mukaisen vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen ja liikennevakuutuslain (279/1959) nojalla myönnetyn omaan vammaan perustuvan jatkuvan korvauksen yhteismäärä ylittää pykälän 2 momentissa säädetyn yhteensovitusrajan, vähennetään työntekijäin eläkelain mukaisesta vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeestä määrä, joka on yhtä suuri osa ylitteestä kuin kyseisen lain vähimmäisehtojen mukainen eläke on kaikista peruseläkkeistä. Pykälän 2 momentin (1495/1995) nojalla yhteensovitusraja saadaan ottamalla 60 prosenttia yhteensovitusperusteesta, jona pääsääntöisesti käytetään korkeinta peruseläkkeen perusteena olevaa eläkepalkkaa tai työtuloa sellaisesta työ- tai virkasuhteesta taikka yrittäjätoiminnasta, josta eläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi on luettu vähintään vuosi.

8. Liikennevahingon tapahtuessa voimassa olleen valtion eläkelain (280/1966) 11 §:n (1528/1993) ja 12 §:n 1 momentin (1528/1993) nojalla eläkkeen yhteensovitus tehtiin soveltuvin osin työntekijäin eläkelain 8 §:n mukaisesti.

9. Työeläkelakien yhteensovittamista koskeviin säännöksiin liikennevahingon tapahtumisen jälkeen tehdyt muutokset eivät tule sovellettaviksi A:n työeläkkeisiin.

Korkeimman oikeuden arviointi liikennevakuutuskorvauksen ja työeläkkeiden yhteensovittamisesta

10. Korkein oikeus toteaa, että liikennevahingon kärsineellä on liikennevakuutuslain nojalla oikeus saada korvaus liikennevahingon aiheuttamasta ansionmenetyksestä. Liikennevakuutuksesta maksettava korvaus määräytyy liikennevakuutuslain ja vahingonkorvauslain mukaisesti. Korvauksen määräämisen lähtökohtana on täyden korvauksen periaate.

11. Liikennevakuutuskorvauksen ensisijaisuus suhteessa työeläkkeeseen merkitsee näiden etuuksien keskinäisessä suhteessa sitä, että liikennevakuutuksesta suoritettava korvaus ansionmenetyksestä voidaan vähentää työeläkkeestä työeläkelakien säännösten mukaisesti. Liikennevahingon tapahtuessa voimassa olleiden työeläkelakien yhteensovittamista koskevat säännökset voivat kuitenkin joissain tapauksissa johtaa siihen, että työeläkkeen ja muun etuuden yhteismäärä ylittää korvaukseen oikeutetun kärsimän ansionmenetyksen määrän eikä työeläkkeistä tai muista etuuksista vähennetä liikennevakuutuskorvauksen määrää. Vahinkoa kärsineen oikeutta korvaukseen liikennevakuutuslain nojalla on tällöin arvioitava yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden nojalla.

12. Kuten edellä kohdassa 4 on todettu, vahingonkorvauksen ei tule johtaa siihen, että vahinkoa kärsinyt saa aiheetonta etua korvauksesta. Korkein oikeus katsoo, että liikennevakuutuskorvauksen lähtökohtainen ensisijaisuus suhteessa muihin korvausjärjestelmiin ei anna perustetta poiketa tästä vahingonkorvausoikeudellisesta lähtökohdasta. Vahingonkorvauksen ja eläkkeiden yhteensovittamisen lopputuloksena ei tule olla se, että vahinkoa kärsinyt pääsee taloudellisesti parempaan asemaan kuin missä tämä olisi ollut, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut.

Arviointi tässä asiassa

13. A:lle liikennevakuutuksesta maksettavan ansionmenetyskorvauksen määrä on arvioitava yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden nojalla siten, että A ei pääse liikennevahingon korvaamisen kautta parempaan asemaan kuin missä hän olisi ollut ilman aiheutunutta vahinkoa.

14. Työeläkeyhtiöt ovat maksaneet vahinkotapahtuman seurauksena A:lle työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä ja sittemmin vanhuuseläkettä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n saamat työeläkkeet on yhteensovitettu vakuutusyhtiön A:lle maksaman korvauksen kanssa noudattaen liikennevahingon tapahtuessa voimassa olleita työeläkelakien yhteensovitussäännöksiä. Yhteensovitus ei 1.4.2005 lähtien ole johtanut A:n työeläkkeisiin tehtäviin vähennyksiin, koska sovellettava yhteensovitusraja, jonka ylityttyä yhteensovitus tehdään, on ollut korkeampi kuin A:lle maksettujen työeläkkeiden ja liikennevakuutuskorvauksen yhteismäärä. Työeläkelainsäädännön mukaisesti tehty yhteensovitus on tosiasiallisesti johtanut siihen, että A:n saama kokonaiskorvaus on ylittänyt hänelle liikennevahingosta aiheutuneen ansionmenetyksen määrän.

15. Korkein oikeus katsoo, että A:lle maksettujen työeläkkeiden yhteensovittaminen ei vaikuta liikennevakuutuksen perusteella A:lle maksettavan korvauksen määräytymiseen, vaan korvaus on määrättävä liikennevakuutuslain ja vahingonkorvauslain nojalla siten, että korvaus vastaa sitä todellista ansionmenetystä, joka A:lle on aiheutunut ottaen huomioon hänen saman vahinkotapahtuman seurauksena saamansa muut etuudet. Näin ollen vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus ottaa 1.9.2018 lukien A:n saamat työeläkkeet vähennyksenä huomioon niin, että liikennevakuutuksesta maksettava korvaus vastaa A:n kärsimän ansionmenetyksen määrää.