18.12.2024

Ulkoasemalla annettava viikkolepo

QF-sopimuksen 7.3.2 kohdassa on sovittu poikkeus liikennelentäjiä koskevan työehtosopimuksen kohtaan 13.7.3.2, jonka mukaan jokaisessa liukuvassa seitsemän vuorokauden jaksossa tulee olla alkava tai päättyvä kahden vapaan kalenterivuorokauden jakso. Liikennelentäjiä koskevan työehtosopimuksen määritelmien mukaan kalenterivuorokausi on aika välillä 00.00 — 24.00 paikallisen ajan mukaan määriteltynä. Tästä kahden kalenterivuorokauden pituisesta vapaasta on voitu QF-sopimuksen voimassa ollessa poiketa siten, että vapaajakso on ollut vain 48 tuntia.

QF-operaatiot edellyttävät työrupeaman pitkän yhdenjaksoisen keston vuoksi työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdan mukaisen viikkolevon antamista. Viikkolepo tulee antaa myös ulkoasemalla.

Vapaapäivän ja vapaajakson käsite-ero

Työehtosopimuksen 13.1 kohta määrittelee vapaapäivän, joka voidaan antaa vain asemapaikalla. Sopimuksen 13.7.3.2 kohdan määräys ei koske vapaapäiviä, vaan vapaajaksoa, joka tulee työrupeaman keston edellyttäessä antaa lentäjälle sijainnista riippumatta. Vapaapäivä ja vapaajakso ovat toisistaan erillisiä käsitteitä, joista on keskenään poikkeavasti määrätty.

Työehtosopimuksen 13.1 kohta ei määritä sopimuksen 13 luvun soveltamisalaa, vaan 13 lukua sovelletaan myös ulkoasemalla yhtäläisesti 12 luvun kanssa. Työehtosopimuksen 12.2 ja 12.2.3 kohtien määräykset käsittävät yksittäisen työvuoron päätteeksi annettavan lepojakson, jota tulee sinällään noudattaa. Asiassa on kuitenkin yksittäisen työvuoron sijaan kyse yhdenjaksoisesta vähintään seitsemän vuorokauden pituisesta työrupeamasta, jonka aikana lennetään useita lentosektoreita. Kaikki näistä lentosektoreista eivät ole aikaerolentoja, eikä lentäjä käy työrupeaman aikana asemapaikallaan. Tällaisella työrupeamalla on sijainnista riippumatta annettava työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdan mukaisesti alkava tai päättyvä kahden vapaan kalenterivuorokauden jakso seitsemän vuorokauden ajanjaksolla. Määräyksen soveltamisalaa ei ole rajoitettu sijainnin perusteella.

Työnantajalla on oikeus lähettää lentäjä 20 vuorokauden (480 tuntia) pituiselle työmatkalle, mutta tämä ei tarkoita, että lentäjälle ei tarvitsisi antaa lähes kolmen viikon aikana lainkaan tavanomaisia viikkolepoja. Muussa tapauksessa lopputulos olisi kohtuuton ja mahdollisesti myös vähimmäispakottavan sääntelyn vastainen.

Työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdan viikkolepo perustuu lentotoiminta-asetuksessa (komission asetus EU N:o 965/2012 lentotoimintaan liittyvistä teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen EY N:o 216/2008 mukaisesti) määrättyyn vähimmäispakottavaan viikkolepoaikasäännökseen (Liite III, osasto FTL, ORO.FTL.235 Lepojaksot, kohta d). Tällä normilla ja työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdalla on yhtäläinen tarkoitus torjua kumulatiivista väsymystä siten, että kerran seitsemän vuorokauden ajanjaksossa työputki katkaistaan pidemmällä lepojaksolla. Asetuksen mukainen 168 tunnin (7 vrk) vapaa ajanjakso on annettava myös ulkoasemalla, mutta työehtosopimuksella on poikettu normista työntekijän eduksi siten, että viikkolevon on aina noudatettava kahta paikallista kalenterivuorokautta, ei vain kahdesti kuukaudessa.

Työehtosopimuksen 13.1 kohdassa määritelty vapaapäivän tarkoitus poikkeaa työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdan vapaajaksosta. Vapaapäivän tarkoitus on lentäjän sosiaalinen suojelu siten, että lentäjälle tulee antaa tietty vähimmäismäärä vapaapäiviä, jotka hän voi viettää kotonaan kotipaikkakunnallaan. Määräys on yhtäläinen neuvoston direktiivin 2000/79/EY Euroopan lentoyhtiöidenliiton (AEA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF), Euroopan ohjaamomiehistöyhdistyksen (ECA), Euroopan alueellisten lentoyhtiöiden yhdistyksen (ERA) ja Kansainvälisen tilauslentoyhtiöiden järjestön (IACA) tekemän, siviili-ilmailun liikkuvien työntekijöiden työajan järjestämistä koskevan eurooppalaisen sopimuksen täytäntöönpanosta sopimuslausekkeen 9 kanssa.

Vapaapäivien vähimmäismäärästä on määrätty työehtosopimuksen 13.7.1.1, 13.7.2.1 ja 13.7.3.1 kohdissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lentäjällä voisi olla asemapaikalla annettavien vähimmäisvapaapäivien lisäksi myös muita vapaajaksoja kuukaudessa, jotka voivat sijoittua myös muualle kuin lentäjän asemapaikalle. Olennaista on, että työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdan tarkoittamaa viikkolepoa ei lasketa mukaan vähimmäisvapaapäiviin, mikäli viikkolepojakso annetaan ulkoasemalla, koska sopimuksen 13.1 kohdan mukaisesti vapaapäivä voidaan antaa vain asemapaikalla.

Työehtosopimuksen 13 lukua ja 13.7.3.2 kohtaa sovelletaan myös ulkoasemalla, mikä ilmenee muun ohella sopimuksen 13.7.5 kohdasta, jossa on sovittu poikkeus 13.7.3.2 kohtaan, kun lentäjälle annetaan koulutusta ulkoasemalla. Kohdan 13.7.5 poikkeama olisi tarpeeton, mikäli 13 lukua tai 13.7.3.2 kohtaa ei sovellettaisi ulkoasemalla. Niin ikään sopimuksen 13.7.5 kohdassa korostetaan 13.7.3.2 kohdan merkitystä viikkolepona, ei vapaapäivinä. Vapaapäivän ja vapaajakson käsite-ero ilmenee myös vertaamalla työehtosopimuksen 13.7.3.1 — 13.7.3.4 kohtien sanamuotoja, joissa on eroteltu vapaapäivä ja toisaalta vapaan jakso.

Työehtosopimuksen 9.3 ja 13.7.3.2 kohdat voidaan toteuttaa samanaikaisesti ja täysimääräisesti

Työrupeamalla työvuorojen välinen välttämätön aika ulkoasemalla käsittää työehtosopimuksen 12 luvussa määritetyn ulkoasemalevon, kun on kyse yksittäisistä työpäivistä. Käsillä olevassa tapauksessa on sen sijaan kyse vähintään seitsemän vuorokauden pituisesta yhdenjaksoisesta työrupeamasta. Tällaisella pidemmällä työrupeamalla on työntekijälle välttämättä annettava työehtosopimuksen 12 luvun ulkoasemalevon lisäksi myös viikkolepojakso sopimuksen 13.7.3.2 kohdan edellyttämällä tavalla.

Näiden lepojaksojen tarkoituksena on työntekijän suojelun lisäksi myös viranomaisen asettamien vähimmäislepovaatimusten noudattaminen. Tästä syystä työehtosopimuksen 9.3 kohdan tavoitemääräys mahdollisimman lyhyestä oleskelusta ulkoasemalla käsittää nimenomaisen työsuorituksen lisäksi myös työpäivän tai useiden peräkkäisten työpäivien perusteella noudatettavaksi määrättyjen lepojaksojen täyttämisen, mikä osaltaan varmistaa lentoturvallisuutta. Kohdassa 9.3 ei ole myöskään määrätty, että se syrjäyttäisi sopimuksen lepoaikamääräyksiä miltään osin. Näin ollen työehtosopimuksen 9.3 kohta ei ole ristiriidassa 13.7.3.2 kohdan kanssa.

Työehtosopimus soveltuu myös vuokralleantotilanteeseen (wet-lease)

Suomen Liikennelentäjäliitto ry:n ja Finnair Oyj:n solmima paikallinen QF-sopimus ei osoita työehtosopimuksen soveltumattomuutta tilanteeseen. Asianosaisilla on työehtosopimuksen 10.3 kohdan perusteella velvoite sopia työehtosopimuskauden aikana avattavien uusien aikaerokohteiden järjestelyistä. QF-sopimuksessa tarkoitetut Qantasin lento-operaatiot on aloitettu marraskuussa 2023, mutta QF-sopimus on tehty vasta kaksi kuukautta aloituksen jälkeen 17.1.2024. Näin ollen Finnair Oyj:llä ja Suomen Liikennelentäjäliitto ry:llä on sopimushetkellä ollut hyvä käsitys lento-operaation luonteesta ja työehtosopimusmääräyksistä sekä syistä, joihin tes-poikkeama on tarvittu. Näin ollen työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdan poikkeama ei ole ollut tarpeeton vastaajien väittämällä tavalla. Tosiasiallisesta tarpeesta riippumatta olennaista on, että Finnair Oyj:llä on velvollisuus noudattaa työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdan määräystä myös ulkoasemalla.

Työehtosopimusmääräyksen sanamuoto, tarkoitus ja soveltaminen

Työehtosopimuksessa erotellaan selkeästi vapaapäivän ja ulkoasemalevon käsitteet. Työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdassa on sen sanamuodon mukaisesti ollut tarkoitus sopia ainoastaan kotiasemalla annettavista vapaapäivistä. Tätä käsitystä tukee työehtosopimuksen 13 luvun otsikko, joka on ”vapaapäivät”. Työehtosopimuksen 13.1 kohdan mukaan vapaapäivä on kalenterivuorokausi, joka annetaan liikennelentäjän asemapaikalla. Koko 13 luku koskee ainoastaan lentäjän asemapaikalla eli Helsingissä annettavia vapaapäiviä. Työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohtaa ei siten sovelleta ulkoasemalla, kuten tässä tapauksessa Sydneyssä.

Työehtosopimuksen kohdassa 13.2 on todettu, että vapaapäivät suunnitellaan vähintään kahden kalenterivuorokauden jaksoissa siten, että jakson pituus on vähintään 56 tuntia. Yksittäinen vapaapäivä on sen sijaan työehtosopimuksen 13.2.2 kohdan mukaisesti pituudeltaan 33 tuntia. Työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdassa tarkoitetaan nimenomaan vapaapäivien jaksoa, ei viikkolepoa. Työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdassa ei voida käyttää määritelmää ”vapaapäivä”, sillä kaksi kalenterivuorokautta tarkoittaa 48 tuntia eli työehtosopimuksen 13.2.2:n ja 13.2:ssä todetun mukaisesti tämä vastaa vain yhtä vapaapäivää. Termiä ”kalenterivuorokausi” on käytetty myös sopimuskohdissa 13.2.2.1, 13.2.3 ja 13.2.4 erottelemaan työvuorosuunnittelussa käytettävä vapaapäivä (33 tuntia) kalenterivuorokaudesta (24 tuntia). Myös sopimuskohdasta 13.7.3.3 käy ilmi, että työehtosopimus tunnistaa määritelmän mukaisen yhden kalenterivuorokauden mittaisen vapaapäivän (”aina konetyypin vaihtuessa väliin suunnitellaan kohdan 13.1 mukainen vapaapäivä”), jota ei lasketa minimivapaisiin (kohta 13.2.2.1) sekä kohdan 13.2.2 mukaisen 33 tunnin mittaisen vapaapäivän.

Jotta ei tulisi epäselvyyttä siitä, onko työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdassa tarkoitettu 13.2.2 kohdan mukaista 33 tunnin mittaista vapaapäivää vai työehtosopimuksen määritelmien mukaista vapaapäivää (kalenterivuorokausi), on kyseisessä sopimuskohdassa käytetty selkeyden vuoksi ilmaisua "kahden vapaan kalenterivuorokauden jakso". Työehtosopimus ei tunne itsenäistä määritelmää ”vapaajakso”, vaan se, mihin kyseisellä termillä viitataan, käy ilmi kyseisen määräyksen kontekstista. Siihen, että sopimuskohdalla 13.7.3.4 on tarkoitettu sopia vapaapäivien määrästä, viittaa koko 13 luvun otsikon lisäksi myös alakohdan 13.7 otsikko: ”Vähimmäisvapaapäivät ja liikennelajikohtaiset poikkeukset”. Se, että kohdan 13.7.3.2 määräyksiä ei sovelleta ulkoasemalla, käy selvästi ilmi työehtosopimuksessa vapaapäivälle annettavasta määritelmästä, jonka mukaan vapaapäivä on kalenterivuorokausi, joka annetaan liikennelentäjän asemapaikalla.

Lepoajoista on sovittu kokonaisuudessaan työehtosopimuksen 12 luvussa, jonka kohdan 12.1.1 taulukossa on määritelty kulloisenkin lepoajan pituus asemapaikalla ja ulkoasemalla edeltävän työrupeaman mukaan. Työehtosopimus ei sisällä lainkaan viikkolepomääräyksiä, vaan viikkolevon antamista liikennelentäjälle sääntelee ainoastaan pakottava lainsäädäntö eli työaikalaki ja EU-tasoiset ilma-aluksen miehistöä koskevat työaikasäännökset. EU:n lentotoiminta-asetukseen sisältyvän viranomaismääräyksen ORO.FTL.235:n d-kohta käsittää määräykset viikkolepoajoista, joka on toistettu yhtiön operatiivisen käsikirjan OM-A:n 7.15 kohdassa. Kyseisen määräyksen mukaan liikennelentäjälle on annettava 36 tunnin lepo 168 tunnin eli seitsemän vuorokauden aikana. Tätä toistuvaa pitkää lepojaksoa pidennetään kahteen paikalliseen vuorokauteen kahdesti joka kuukausi. Tästä vähimmäispakottavasta säännöksestä ei voi poiketa työehtosopimuksella työntekijän vahingoksi. Kyseisestä määräyksestä ei ole myöskään sovittu työntekijän eduksi toisin.

Ulkoasemalla annettaviin lepojaksoihin sovelletaan työehtosopimuksen 12 lukua. Tässä tapauksessa kyseessä oleviin Australian operaatioihin sovelletaan työehtosopimuksen alalukua 12.2, jossa on sovittu ulkoasemalevoista aikaerolennoilla. Kirjallisen todisteen V1 ensimmäisessä esimerkissä vähimmäislepoaika aikaerolennon jälkeen Bangkokissa on kohdan 12.2.3 mukaisesti 30 tuntia, kun lennetään kahdella ohjaajalla. Toteutunut lepoaika on noin 35 tuntia. Sydneyssä on annettu noin 50 tunnin lepoaika, joka sisältää ORO.FTL 235 ja OM-A 7.15 mukaisen viikkolevon. Jos työehtosopimusta tulisi tulkita Suomen Liikennelentäjäliitto ry:n esittämän mukaisesti, vähimmäislepoaikoja koskevat työehtosopimusmääräykset menettäisivät merkityksensä.

PALTA ry:n ja Finnair Oyj:n käsitystä vapaapäivien ja ulkoasemalevon käsitteiden erosta tukee myös työehtosopimuksen 13.6 kohta, jossa on sovittu siitä, kuinka monta vapaapäivää liikennelentäjälle annetaan tämän palattua asemapaikalle pidemmän yhtäjaksoisen poissaolojakson jälkeen. Lentäjälle voidaan suunnitella enintään 480 tuntia poissaoloa asemapaikalta, mikä tarkoittaa 20 vuorokautta. Työehtosopimuksen 13.6.2 kohdassa on sovittu siitä, miten liikennelentäjälle annetaan asemapaikalta poissaolon vuoksi saamatta jääneet vapaapäivät. Kyseisen sopimuskohdan nojalla voidaan työnantajan direktiolla poiketa muun ohessa työehtosopimuksen 13.7.3.2 kirjauksesta ja antaa kaikki poissaolon takia saamatta jääneet vapaapäivät vasta asemapaikalla.

Ulkoasemalevon ja vapaapäivien ero käy ilmi sovellettavasta työehtosopimuksesta ja sen systematiikasta. Kokonaisia lepopäiviä ulkoasemilla ei normaalisti lasketa esimerkiksi työehtosopimuksen mukaisiin minimivapaisiin, vaan ne ovat työehtosopimuksen näkökulmasta työpäiviä. Päinvastoin liikennelentäjälle annetaan enemmän vapaapäiviä Helsingissä pitkän poissaolojakson jälkeen työehtosopimuksen 13.6 kohdasta ja sen alakohdista ilmenevästi. Minimivapaita koskevan 13.7.3.4 kohdan mukaan liikennelentäjälle on annettava helmikuussa vähintään yhdeksän vapaapäivää ja muina kuukausina vähintään kymmenen vapaapäivää. Jos ulkoasemalepo laskettaisiin työehtosopimuksen mukaisiin minimivapaapäiviin, ei liikennelentäjän tarvitsisi palata asemapaikalle työehtosopimuksen 13.6 kohdassa määritellyn 480 tunnin eli 20 poissaolopäivän jälkeen. 20 poissaolopäivää asemapaikalta on määritelty enimmäispoissaoloajaksi juuri sen vuoksi, että 10 vapaapäivän minimivelvoite voidaan toteuttaa kyseisessä kalenterikuukaudessa.

Ulkoasemalepoa on käsitelty myös työehtosopimuksen työvuorolistojen suunnittelua koskevassa 9 luvussa. Yhtiöllä on työehtosopimuksen 9.3 kohdan mukaan velvollisuus minimoida liikennelentäjän oleskelu ulkoasemalla. Mikäli olisi tarkoitettu, että työehtosopimuksen 13 luvun mukaisia vapaapäiviä annettaisiin myös ulkoasemalla, olisi työehtosopimuksen 9.3 kohta ristiriidassa 13 luvun määräysten kanssa.

Paikallisella QF-sopimuksella oli varauduttu muun ohessa siihen, että työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdasta jouduttaisiin poikkeamaan antamalla asemapaikalla vietettävä kahden kalenterivuorokauden jakso poikkeuksellisesti muualla kuin asemapaikalla. Poikkeusta olisi tarvittu, mikäli työnantaja olisi ehtinyt ottaa käyttöön paikallisen sopimuksen 5. kohdan mahdollistaman pidennetyn työrupeaman (”extended pairing”), mikä olisi tarkoittanut miehistön jäsenen oleskelua noin kuukauden ajan kerrallaan Bangkokissa tai Sydneyssä. Tällöin muun muassa työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdan mukaiset vapaapäivät olisi jouduttu antamaan muualla kuin asemapaikalla. Finnair Oyj on noudattanut työehtosopimuksen ja viranomaismääräysten mukaisia lepoaikoja Qantas-operaatioissa täysimääräisesti.

Kanteen vahvistusvaatimus

Asiassa on ensinnäkin ratkaistavana, sovelletaanko liikennelentäjiä koskevan työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdan määräystä vain asemapaikalla eli Helsingissä vai lisäksi myös ulkoasemalla. Kyseisen määräyksen mukaan jokaisessa liukuvassa seitsemän vuorokauden jaksossa tulee olla alkava tai päättyvä kahden vapaan kalenterivuorokauden jakso. Työehtosopimuksen määritelmien mukaan kalenterivuorokausi tarkoittaa aikaa välillä 00.00 — 24.00 paikallisen ajan mukaan määriteltynä.

Työehtosopimuksen 13 luvun otsikko on vapaapäivät. Määräyksen 13.1 mukaan vapaapäivä on kalenterivuorokausi, joka annetaan liikennelentäjän asemapaikalla. Määräys 13.7 koskee vähimmäisvapaapäiviä ja liikennelajikohtaisia poikkeuksia. Kyseinen määräys on jaoteltu alakohtiin, joista kohta 13.7.1 koskee REG-liikennettä, 13.7.2 NB-liikennettä ja 13.7.3 MFF- ja WB-liikennettä. Pääluottamusmies B on kertonut, että NB tarkoittaa kapearunkokalustoa (narrow body), WB laajarunkokalustoa (wide body) ja MFF on puolestaan ”mixed fleet”, jossa lennetään sekä laaja- että kapearunkokoneita.

Työehtosopimuksen 12 luvun otsikko on lepoajat. Luvussa on sovittu muun ohessa kahden toisiaan seuraavan työvuoron välisestä lepoajasta (kohta 12.1) ja aikaerolentojen ulkoasemalevosta (kohta 12.2).

B ja Suomen Liikennelentäjäliitto ry:n entinen puheenjohtaja A ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että työehtosopimuksen 13 luvun soveltaminen ei ole paikkasidonnaista. Luvussa on mainittu erikseen ne kohdat, jotka tulevat sovellettavaksi asemapaikalla, esimerkiksi kohta 13.1, jossa puhutaan vapaapäivästä. Kohdan 13.7.3.2 soveltamista ei ole rajoitettu paikan suhteen. Kyseessä on kahden kalenterivuorokauden vapaajakso, joka voidaan antaa joko asemapaikalla tai sen ulkopuolella. Vapaajaksosta voi tietyissä tilanteissa muodostua myös vapaapäiviä, jos se annetaan asemapaikalla. A on lisäksi kertonut, että työehtosopimuksen 12 luvun lepoajat ovat tuntitasojuttuja, jotka liittyvät ennen työvuoroja, työvuorojen aikana ja niiden jälkeen annettaviin lepoaikoihin. Vapaapäivät sen sijaan käsittelevät pidempiä vapaajaksoja.

Finnair Oyj:n operatiivinen päällikkö C on kertonut, että työehtosopimuksen 12 luku koskee muualla kuin Helsingissä annettavia lepoaikoja, ja vapaapäivät annetaan työehtosopimuksen 13 luvun mukaisesti aina Helsingissä. Myös Suomen Liikennelentäjäliitto ry:n entisen puheenjohtajan, nykyisen Finnair Oyj:n operatiivisen yksikön neuvottelujohtajan E:n mukaan työehtosopimuksen 12 luvun lepoajat ovat ulkoasemalepoaikoja, kun lennetään kohteeseen ja jäädään sinne yhdeksi tai kahdeksi yöksi. Lepoaikamääräyksillä määritellään, kuinka pitkä lepoaika kohteessa on.

E on kertonut, että hän on ollut ollut työntekijäpuolen neuvottelijana mukana vuoden 2009 työehtosopimusneuvotteluissa, jolloin riidanalainen työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdan määräys on otettu työehtosopimukseen. E:n mukaan määräys on otettu työehtosopimukseen sen takia, että aiemmin kotimaan ja Euroopan liikenteessä on ollut pitkiä työputkia, joissa lentäjälle on suunniteltu peräkkäin viisi lentotyöpäivää, yksi vapaapäivä, viisi lentotyöpäivää, yksi vapaapäivä ja viisi lentotyöpäivää. Näistä työputkista aiheutuvaa kumulatiivista väsymystä on haluttu helpottaa katkaisemalla työputket siten, että viiden lentotyöpäivän jälkeen tuli kahden kalenterivuorokauden pituinen vapaa. Vapaajakso on tarkoitus pitää asemapaikalla, koska haaste on koskenut nimenomaan kotimaan ja Euroopan liikennettä. Määräystä sovittaessa ei ole mietitty mitään muuta, koska tuolloin ei ole ollut aavistustakaan siitä, että 10 vuoden kuluttua lennettäisiin Australiaan asti. Tuohon aikaan Finnairin kaukolennot ovat olleet nykyisä järjestelyjä yksiselitteisempiä siten, että ne olivat koostuneet lennosta, ulkoasemalevosta, paluulennosta ja kotona annettavasta pidemmästä levosta. Joitakin pidempikestoisia työrupeamia esimeriksi Karibialle on ollut, mutta niistä on aina sovittu erikseen.

Työtuomioistuin toteaa, että esitetty henkilötodistelu on ristiriitaista sen osalta, sovelletaanko työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohtaa ulkoasemalla. Riidanalainen määräys sijaitsee työehtosopimuksen 13 luvussa, joka otsikkonsa mukaan koskee vapaapäiviä. Määräyksen yläotsikkona 13.7 on vähimmäisvapaapäivät ja liikennelajikohtaiset poikkeukset. Asiassa on riidatonta se, että vapaapäivät annetaan lentäjille asemapaikalla eli Helsingissä. Jos 13.7.3.2 kohdan määräyksen olisi tarkoitus koskea myös ulkoasemalla annettavia lepopäiviä, olisi työtuomioistuimen käsityksen mukaan loogisempi paikka sille ollut lepoaikoja koskevassa 12 luvussa. Työtuomioistuin katsoo sen vuoksi, että määräyksen sijainti työehtosopimuksessa tukee vastaajien käsitystä siitä, että määräystä sovelletaan vain asemapaikalla.

Vastaajien käsitystä tukevat myös E:n ja C:n kertomukset työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdan määräyksen taustasta. Määräys on sovittu katkaisemaan pitkiä työputkia kotimaan ja Euroopan liikenteessä, eivätkä nykyisen kaltaiset Australiaan suuntautuvat kaukolennot ole olleet määräystä sovittaessa yhtiön tai kantajayhdistyksen tiedossa tai suunnitelmissa. Määräystä ei siten ole alun perin tarkoitettu sovellettavaksi yhtiön kaukoliikenteessä.

Asian käsittelyssä on tuotu esille lentotoiminta-asetuksen lepojaksoja koskeva määräys (komission asetus EU N:o 965/2012, ORO.FTL.235), jonka d-kohdan mukaan toipumiseen tarkoitetun toistuvan pitkän lepojakson vähimmäiskesto on 36 tuntia, johon sisältyy kaksi paikallista yötä, ja yhden toistuvan pitkän lepojakson päättymisen ja seuraavan alkamisen välillä ei koskaan saa olla yli 168:aa tuntia. Toipumiseen tarkoitettua toistuvaa pitkää lepojaksoa pidennetään kahteen paikalliseen vuorokauteen kahdesti joka kuukausi. Suomen Liikennelentäjäliitto ry:n mukaan työehtosopimuksella on poikettu mainitusta määräyksestä työntekijän eduksi siten, että viikkolevon on aina noudatettava kahta paikallista kalenterivuorokautta, ei vain kahdesti kuukaudessa. Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Finnair Oyj ovat kiistäneet, että kyseisestä määräyksestä olisi sovittu toisin työntekijän eduksi.

Finnair Oyj:n lentotoimintaosastolla työskentelevän D:n vastuualueella on muun ohessa lentotoimintaan liittyvien määräysten implementointi. D:n mukaan ilmailuviranomainen hyväksyy erikseen työ- ja lepoaikasäädökset jokaiselle lentoyhtiölle. Yhtiön toimintatavat kuvataan toimintakäsikirjassa, ja niiden muuttaminen pitää hyväksyttää viranomaisella. Puhekielessä puhutaan viikkolevosta, jolla tarkoitetaan toistuvaa pitkää lepojaksoa, jonka tarkoituksena on ”levätä pois” kumulatiivista väsymystä. Viikkolepo voidaan suunnitella joko koti- tai ulkoasemalle. Lepojakson pituus on vähintään 36 tuntia sisältäen kaksi paikallista yötä eli kahdeksan tunnin jaksoa kello 22.00 ja 8.00 välillä. Kaksi kertaa kuukaudessa se täytyy pidentää kahteen paikalliseen vuorokauteen eli 24 tunnin jaksoon alkaen kello 00.00. Lepojaksojen välissä saa olla enintään 168 tuntia. Lentoyhtiön vastuulla on suunnitella työvuorot niin, että levot ja työaikasäännöt toteutuvat. Qantas-operaatiot on suunniteltu niin, että ilmailumääräysten lepoaikavaatimukset ovat toteutuneet.

Työtuomioistuin toteaa, ettei asiassa ole esitetty selvitystä, joka tukisi kantajan väitettä, jonka mukaan työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdan määräyksellä olisi tarkoitettu poiketa työntekijöiden eduksi ilmailulainsäädännön lepoaikamääräyksistä. Määräyksen taustalla on edellä selostetuin tavoin ollut kotimaan ja Euroopan liikenteessä esiintyneiden pitkien työputkien katkaiseminen. Todistaja D:n kertomuksen perusteella ilmailumääräysten noudattaminen on lentoyhtiön vastuulla, ja Qantas-operaatioissa ilmailumääräysten lepoaikavaatimukset ovat toteutuneet.

Suomen Liikennelentäjäliitto ry on vedonnut kantansa tueksi työehtosopimuksen 13.7.5 kohtaan, jossa on sovittu poikkeuksesta työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdasta tilanteessa, jossa lentäjälle annetaan koulutusta ulkoasemalla. Kantajan mukaan kyseinen poikkeus olisi tarpeeton, mikäli 13.7.3.2 kohtaa ei sovellettaisi ulkoasemalla. Työtuomioistuin toteaa, että tämä määräys sinänsä tukee kantajan kannetta. Työtuomioistuin harkitsee kuitenkin oikeaksi sen, työehtosopimuksen systematiikka sekä riidanalaisen määräyksen tarkoituksesta esitetty selvitys kokonaisuutena tukevat enemmän vastaajapuolen asiassa esittämää kantaa. Asiassa on näillä perusteilla jäänyt näyttämättä toteen se, että työehtosopimuksen 13.7.3.2 kohdan määräystä tulisi soveltaa myös ulkoasemalla. Näin ollen kanteen vahvistusvaatimus on hylättävä.