6.11.2024

Esitiedot

Eläkelaitos pyysi Eläketurvakeskuksen päätöstä siitä, mitä työeläkelakia oli sovellettava A:n ajalla 1.3.2018 - 21.6.2019 X Oy:n kautta tekemään ja laskutuspalvelun kautta laskuttamaan, mutta Y Oy:lle tehtyyn työhön. Eläketurvakeskus katsoi, että A on työskennellyt työsuhteessa olevana työntekijänä X Oy:öön ja hänen työskentelynsä X Oy:n kautta Y Oy:lle kuului työntekijän eläkelakia (TyEL) piiriin.

X Oy haki muutosta Eläketurvakeskuksen päätökseen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati päätöksen oikaisua siten, että A:n työskentely vuonna 2018 ja 2019 X Oy:n kautta Y Oy:lle ei kuulu TyEL:n piiriin ja ettei A työskennellyt työsuhteessa X Oy:hyn. X Oy vaati myös, että Suomen valtio (Eläketurvakeskus) tuli oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n mukaisesti velvoittaa korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut asiassa kokonaan.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi X Oy:n valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut

Työntekijän eläkelain (TyEL) 1 §:n 2 momentin mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan Suomessa tehdystä työstä, jollei jäljempänä muuta säädetä. Työntekijä on velvollinen osallistumaan eläketurvansa kustantamiseen

työntekijän työeläkevakuutusmaksulla.

TyEL 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuhteella tarkoitetaan työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta.

Työsopimuslain 1 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Yrittäjän eläkelain (YEL) 3 §:n 1 momentin mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.

Asiassa on kyse siitä, mitä työeläkelakia on sovellettava A:n työskentelyyn Y Oy:lle A:n ja X Oy:n välillä 5.2.2018 tehtyyn yhteistyösopimukseen perustuen. A on käsityksensä mukaan ollut

työsuhteessa X Oy:öön. X Oy on katsonut, että A oli yrittäjäasemassa.

Asiassa saadun selvityksen perusteella A ja X Oy ovat tehneet 5.2.2018 yhteistyösopimuksen, jossa sovittiin sopimuksen alkamisajankohdasta sekä sopimuksen perusteella maksettavasta vastikkeesta ja laskutuksesta. Vastiketta on maksettu tuntiperusteisesti. Sopimuksen mukaan A:n työt määräytyvät asiakkaan tarpeiden mukaisesti.

A on tehnyt Y Oy:lle kuljetustyötä, johon on kuulunut sanomalehtien ja mainosten ajoa jakajille. A:lla ei ole ollut erillistä sopimusta Y Oy:n kanssa, vaan työskentely on perustunut X Oy:n ja Y Oy:n väliseen sopimukseen. A on työskennellyt Y Oy:ltä saamiensa työohjeiden mukaisesti. A on ilmoittanut, että hän ei ole itse voinut määrittää työaikaansa, vaan Y Oy on määrännyt työajan sekä työtehtävämäärät ja alueet. Työstä on laskutettu laskutuspalveluyrityksen kautta.

X Oy:n mukaan A on saanut työskennellä muidenkin työnteettäjien lukuun. Asiassa saadun selvityksen perusteella A ei ole työskennellyt muille työnteettäjille sinä aikana, kun hän on työskennellyt Y Oy:lle. Edelleen X Oy:n mukaan A:lla on ollut mahdollisuus kieltäytyä työtehtävistä, ja hän on voinut määritellä oman työaikansa, työsuorituksen laadun ja määrän.

A on saanut käyttöönsä Y Oy:ltä paketti- tai kuorma-auton, jolla työtä on suoritettu. A on saanut käyttöönsä työvaateita X Oy:ltä. Y Oy:n toimittaman selvityksen perusteella A ei saanut käyttää apulaista tai sijaista työnteettäjää kuulematta. A on saanut perehdytyksen työtehtäviinsä Y Oy:ltä.

X Oy:n toimialana on kaupparekisteritietojen mukaan tavaroiden maahantuonti ja tukkukauppa, kuljetuspalvelut ja henkilöstövuokraus. X Oy:n verkkosivujen www.X.fi mukaan yhtiö muun muassa vuokraa kuljettajia käyttäjäyritysten palvelukseen.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että X Oy:n toiminta sekä A:n, Y Oy:n ja X Oy:n välinen tilanne kuvautui työvoiman vuokrauksena. Työvoiman vuokrauksessa työ tehdään työsuhteessa työvoimanvuokrausyrityksen lukuun, mutta käyttäjäyrityksen hyväksi. Vuokratyösuhteessa on kolme osapuolta: työntekijä, vuokrausyritys ja käyttäjäyritys. Vuokrausyritys on työntekijän työnantaja ja maksaa työntekijän palkan. Käyttäjäyritys on se, jolle vuokrausyritys luovuttaa työntekijän käyttöön ja jonka johdon ja valvonnan alaisuudessa työ tehdään.

Asiassa ei ole käynyt ilmi, että A:lla olisi ollut merkittävää päätäntävaltaa sen suhteen, mitä työtehtäviä hän tekee, tai miten tai milloin hän työtehtäviä suorittaa. A:n ilmoittaman mukaan Y Oy on määrännyt työajan, työtehtävät, ja tehtäväalueet. A:lla ei ollut mahdollisuutta käyttää apulaisia tai sijaisia työnteetäjää kuulematta. Vastiketta on maksettu tuntiperusteisesti, eikä asiassa käynyt ilmi, että A:lla olisi ollut merkittävää taloudellista riskiä tehtävästä työstä. A:n ei voida katsoa toimineen itsenäisellä ja yrittäjämäisellä tavalla toimiessaan kuljetustyössä Y Oy:n kalustolla, vaan X Oy on vuokrannut A:n työskentelemään Y Oy:lle vuokratyöntekijänä ja samalla siirtäen tälle työnjohdon ja valvonnan.

X Oy:n A:lle laskutuspalvelun kautta maksamissa suorituksissa on kyse palkasta, eikä yrittäjälle maksetuista korvauksista. Pelkästään laskutuspalveluyrityksen käyttämisestä ei seuraa, että palvelun käyttäjänä olevaa työnsuorittajaa olisi pidettävä yrittäjänä, eivätkä laskutuspalveluyritykset ole palvelua käyttäneen A:n työnantajia. Y Oy ei ollut sopijapuolena A:n työntekoa koskevassa sopimuksessa eikä se ole maksanut A:lle palkkaa.

Muutoksenhakulautakunta katsoo kokonaisuutena arvioiden, että A on työskennellyt X Oy:n kanssa 5.2.2018 tehdyn sopimuksen nojalla työsuhteessa X Oy:öön olevana työntekijänä. A:n työskentely kuuluu TyEL:n soveltamisalaan, ja näin ollen X Oy:n on järjestettävä A:lle TyEL:n mukainen eläketurva.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei voida pitää kohtuuttomana, että X Oy joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

X Oy haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati Eläketurvakeskuksen päätöksen oikaisemista siten, että A:n työskentely vuonna 2018 ja vuonna 2019 X Oy:n kautta Y Oy:lle ei kuulu työntekijän eläkelain (TyEL) piiriin ja siten, ettei A ole työskennellyt työsuhteessa X Oy:ssä. X Oy vaati lisäksi, että vakuutusoikeus velvoittaa Suomen valtion (Eläketurvakeskus) korvaamaan X Oy:lle asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut kokonaan.

X Oy vetosi aikaisemmin esittämäänsä, ja katsoi, että Eläketurvakeskuksen päätös on ilmeisen virheellinen, eikä A:n työskentelyn voida katsoa kuuluneen työntekijän eläkelain piiriin, eikä A:n voida katsoa olleen työsuhteessa X Oy:öön. X Oy:n mukaan Eläketurvakeskus ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta ovat arvioineet asian virheellisesti. X Oy:n mukaan A:n ei voida katsoa olleen työsuhteessa X Oy:öön eikä se siten ole velvollinen järjestämään hänelle työntekijän eläkelain mukaista turvaa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus hylkäsi X Oy:n valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnanpäätöksen perustelut.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä. Koska työlainsäädännön lähtökohtana on

työntekijän suojeluperiaate, ei työlainsäädännön pakottavista säännöksistä voida sopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi eivätkä osapuolten omat käsitykset olosuhteen laadusta ole ratkaisevassa asemassa arvioitaessa oikeussuhteen luonnetta.

Kaikkien työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten tulee täyttyä samanaikaisesti, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan työsuhde. TSL:n esitöiden (HE 157/2000 vp) mukaan työntekosuhteen oikeudellista luonnetta joudutaan siis epäselvissä tai kiistanalaisissa

tapauksissa arvioimaan kokonaisharkinnalla. Tällöin on otettava huomioon sopimusehdoista ja sopimuksen nimestä ilmenevän sopijapuolten tarkoituksen lisäksi myös ja erityisesti työnteon tosiasialliset olosuhteet. Työntekosuhteen oikeudellisen määräytymisen kannalta ratkaisevaa on aina se, täyttyvätkö TSL:n 1 luvun 1 §:ssä ehdotetut tunnusmerkit. Pelkästään sopimusehtojen muotoilulla ei työsopimuslain pakottavia säännöksiä voida kiertää, vaan sopimusehtojen tulee vastata tosiasiallisia oloja. Edellä esitetty huomioon ottaen vakuutusoikeus toteaa, että huolimatta A:n ja X Oy:n välisen sopimuksen nimeämisestä yhteistyösopimukseksi asian arvioinnissa on kuitenkin ratkaisevaa, täyttyvätkö A:n työskentelyssä TSL:n 1 §:ssä säädetyt työsuhteen tunnusmerkit.

Työnantajan johto- ja valvontaoikeus eli direktio-oikeus on käytännössä keskeisin työsuhteen tunnusmerkeistä, kun arvioidaan, onko kyse työsuhteessa tehdystä työstä vai esimerkiksi toimeksiantosuhteessa tapahtuneesta toiminnasta. Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on vakiintuneesti katsottu, että pelkkä oikeus johtoon ja valvontaan on tämän työsuhteen tunnusmerkin täyttymiseksi riittävää. Työsuhteessa olevasta työntekijästä poiketen yrittäjä on itsenäisessä asemassa suhteessa työnteettäjään eikä tämä ole työnteettäjän direktio-oikeuden alainen. Direktio-oikeuteen liittyvillä työsuhteen tunnusmerkeillä tarkoitetaan johtamisen osalta työnantajan oikeutta ennen työn aloittamista ja tarvittaessa työn tekemisen aikana määrätä missä, miten ja milloin työ tehdään. Valvonnan osalta puolestaan tarkoitetaan työnantajan oikeutta seurata sitä, että työntekijä noudattaa hänelle annettuja ohjeita sekä työn suorittamista koskevia määräyksiä. Työnantajan ei kuitenkaan edellytetä konkreettisesti johtavan tai valvovan työntekijän työtä. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää vain sitä, että työnantajalla on sopijapuolten asemasta johtuen mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi. Työnsuorittajan aseman edellytetään lisäksi olevan siten epäitsenäinen, että hän on velvollinen noudattamaan työnantajan hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä. Työvoiman vuokrauksella tarkoitetaan järjestelyä, jossa työnantaja siirtää työntekijänsä vastiketta vastaan toisen työnantajan käyttöön työskentelemään tämän johdon ja valvonnan alaisena.

X Oy on katsonut A työskennelleen yrittäjänä muun muassa sillä perusteella, että A ei ole toiminut X Oy:n tai Y Oy:n työnjohdon ja valvonnan alaisena, vaan hän on itsenäisenä yrittäjänä yhteistyösopimuksella saanut X Oy:n kautta työtä tehtäväksi Y Oy:lle. X Oy katsoi, ettei se ole siirtänyt työn johto- ja valvontaoikeutta Y Oy:lle. Asiassa on esitetty X Oy:n ja Y Oy:n tammikuussa 2018 laadittu yhteistyösopimus, jonka mukaan sopimus koskee X Oy:n ja Y Oy:n välistä henkilöstövuokrausta. A:n kertoman mukaan hän on saanut ohjeet ja opastuksen työhön Y Oy:ltä, joka on myös määrännyt hänen työaikansa, työtehtäviensä määrän ja alueet, joita hän ajoi. Y Oy:ltä saadun selvityksen mukaan A on saanut ohjeistusta ja koulutusta Y Oy:ltä työtehtäviensä suorittamiseen, ja A:n työtehtävistä on sovittu sen ja X Oy:n välillä. Edellä todettu huomioon ottaen vakuutusoikeus katsoo asiassa saadun

selvityksen perusteella, että kyse on ollut työvoiman vuokrauksesta, jossa A on työskennellyt X Oy:n lukuun Y Oy:n johdon ja valvonnan alaisena.

Vakuutusoikeus toteaa myös, että työsopimuslain 7 §:n 1 momentin mukaan työsopimuksen osapuolet eivät saa siirtää työsopimuksesta johtuvia oikeuksiaan tai velvollisuuksiaan kolmannelle ilman toisen sopijapuolen suostumusta, ellei jäljempänä säädetystä muuta johdu. A:lta ja Y Oy:ltä saadun selvityksen mukaan A:lla ei ole ollut oikeutta käyttää apulaista eikä sijaista ilman työnantajan kuulemista. Vakuutusoikeus katsoo näin ollen A:n olleen henkilökohtaisesti sitoutunut tekemään työtä, mikä viittaa työsuhteessa tapahtuneeseen työskentelyyn.

A:n mukaan hänellä ei ollut oikeutta työskennellä samanaikaisesti muille työnteettäjille. X Oy:n mukaan A olisi voinut pyytää sitä välittämään hänelle muitakin asiakkaita tai hankkia omia asiakkaita, koska A:n ja X:n Oy:n välinen sopimus ei ole sisältänyt kilpailukieltoa. X Oy on katsonut, että henkilöstövuokrausalalla kielto mennä asiakasyrityksen palvelukseen on tyypillinen ehto ja tämän puuttuminen on X Oy:n mielestä välillistä näyttöä sen puolesta, ettei kysymys ole työsuhteesta. Vakuutusoikeus katsoo, että vaikka A:lla olisi ollut mahdollisuus tehdä samanaikaisesti työtä muille työnteettäjille, se ei suoranaisesti merkitse sitä, että hän olisi tehnyt työtä yrittäjänä. Kilpailevan toiminnan kielto voi koskea sekä työsuhteista työtä että yrittäjänä tehtyä työtä.

A:n ei ole osoitettu tarjonneen työpanostaan taikka myyneen palvelujaan kuljetusalalla yrittäjän ominaisuudessa eikä hänen myöskään osoitettu harjoittaneen kuljetustoimintaa omaan lukuunsa itsenäisesti ja yrittäjämäisesti. A:n työskentelyyn ei osoitettu liittyneen taloudellisia investointeja

esimerkiksi kuljetuskalustoon eikä muutakaan yrittäjätoiminnalle tyypillistä taloudellista riskiä.

Vakuutusoikeus toteaa vielä, että työeläkelainsäädännössä ei määritellä kevytyrittäjää. Laskutuspalveluyrityksen käyttäminen työstä saadun korvauksen laskuttamiseen ja maksamiseen ei automaattisesti merkitse, että työeläkelakeja sovellettaessa työskentelyä pidettäisiin yrittäjänä tehtynä työnä. Laskutuspalveluyrityksen käyttö palkan maksamiseen tai laskuttamiseen on

käytännön menettelyihin liittyvä seikka, jonka perusteella ei ratkaista työeläkevakuuttamista.

Vakuutusoikeus toteaa, että asiassa ei tullut esiin yrittäjyyden puolesta puhuvia seikkoja, kuten toiminnan itsenäisyyttä ja vapautta sekä taloudellista sitoutumista toimintaan. A:n työskentelyn tosiasialliset olosuhteet ovat viitanneet työsuhteeseen. Vakuutusoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A:n X Oy:n lukuun Y Oy:n johdon ja valvonnan alaisena tekemä työ on ollut työsuhteessa tapahtunutta työskentelyä. Näin ollen A:n toimintaan X Oy:ssä vuosina 2018 - 2019 tulee soveltaa työntekijän eläkelakia.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että X Oy vastaa itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 1 § 2 mom., 2 § 1 mom. 2 kohta ja 7 § 1 mom.

Yrittäjän eläkelaki 3 § 1 mom. ja 7 §

Työsopimuslaki 1 luku 1 § 1 mom.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 § 1 mom.