7.3.2025

Asiassa oli ratkaistavana, oliko valittajan työntekijän oleskelulupaa koskeva hakemus voitu jättää tutkimatta ulkomaalaislain 36 f §:n 2 momentin nojalla.

Valittaja oli vedonnut muun ohella siihen, ettei hänen voitu kohtuudella edellyttää voineen ymmärtää ja ennakoida, että hänen toukokuussa 2024 tekemäänsä oleskelulupahakemukseen tehtäisiin päätös vasta lokakuussa ja siihen sovellettaisiin sellaista säännöstä, jota hakemuksen tekemisen aikaan ei ulkomaalaislaissa ollut. Viraston päätös oli sekä kohtuuton että hallinnon oikeusperiaatteiden, kuten suhteellisuusperiaatteen, luottamuksensuojaperiaatteen ja tarkoitussidonnaisuusperiaatteen, vastainen.

Hallinto-oikeus totesi, että valittaja on Suomessa oleskellessaan ulkomaalaislain 36 f §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla hakenut työntekijän oleskelulupaa sen jälkeen, kun hän on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua poistumatta maasta kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa hakemustensa välillä. Ulkomaalaislain 36 f § oli tullut voimaan 1.9.2024 ilman siirtymäsäännöstä ja ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä. Näin ollen mainittu säännös soveltui valittajan tilanteeseen.

Siltä osin kuin valittaja oli vedonnut hakemuksen tekemiseen ennen mainitun säännöksen voimaantuloa ja hallinnon oikeusperiaatteisiin, hallinto-oikeus totesi ensinnäkin, että ulkomaalaislaissa on ollut lähtökohtana jo ennen 36 f §:n voimaantuloa, että ensimmäistä oleskelulupaa haetaan ulkomailta käsin. Ulkomaalaislain 60 §:n 1 momentissa on erikseen säädetty perusteista, joilla ensimmäistä määräaikaista oleskelulupaa voidaan hakea Suomessa, eikä työntekoa varten myönnettävä oleskelulupa sisälly niihin. Suhteellisuusperiaatteen osalta hallinto-oikeus totesi, ettei ulkomaalaislain 36 f §:n sanamuodossa ole jätetty lainsoveltajalle harkintavaltaa. Tarkoitussidonnaisuuden periaatteen osalta hallinto-oikeus totesi, että kun lainsäätäjä ei ole säätänyt 36 f §:lle siirtymäsäännöstä eikä lain esitöistäkään muuta ilmennyt, säännöksen soveltamista ennen sen voimaantuloa tehtyihin hakemuksiin ei voitu pitää valituksessa vedotusti myöskään lain tarkoituksen vastaisena. Näin ollen asiaa ei ollut syytä arvioida toisin ulkomaalaislain 5 §:ssä tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen eikä hallintolain 6 §:stä ilmenevien luottamuksensuojaperiaatteen tai tarkoitussidonnaisuuden periaatteen perusteella. Hallinto-oikeus katsoi, että Maahanmuuttoviraston oli tullut jättää valittajan työntekijän oleskelulupahakemus tutkimatta.

Ulkomaalaislaki 5, 36 f ja 60 §

Hallintolaki 6 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Klaus Järvinen, Hanna Lähdeniemi ja Lea Alén.

Asian esittelijä Justiina Vaittinen.