6.2.1996

Kanne Lahden raastuvanoikeudessa

C lausui Lepo Product Oy:lle 16.4.1992 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla, että hän oli ollut työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Lepofinn Oy:öön toimien pääluottamusmiehenä. Kun Lepofinn Oy oli 25.10.1991 asetettu konkurssiin, yhtiön konkurssipesä oli 25.10.1991 irtisanonut C:n työsopimuksen konkurssin vuoksi päättymään 8.11.1991.

Lepo Oy, sittemmin Avaali Oy, sittemmin Lepo Product Oy, oli 7.11.1991 tehnyt esisopimuksen Lepofinn Oy:n konkurssipesän kanssa Lepofinn Oy:n varallisuuden ja liiketoiminnan myynnistä Lepo Oy:lle. Lepo Oy oli solminut muiden Lepofinn Oy:n työntekijöiden paitsi C:n ja kolmen muun työntekijän kanssa määräaikaiset työsopimukset 11.11. ja 5.12.1991 väliseksi ajaksi. Lepo Oy ei ollut suostunut tekemään määräaikaista työsopimusta C:n eikä edellä tarkoitettujen kolmen muun työntekijäin luottamusmiehen kanssa.

Työsopimusten voimassa ollessa oli ollut tiedossa, että Lepofinn Oy:n toimintaa jatkoi uusi yritys. Toiminta oli jatkunut keskeytyksettä. Lepo Oy:n toimiala oli täysin sama kuin Lepofinn Oy:n ja toiminta jatkui samassa rakennuksessa. Lepo Oy valmisti samoilla koneilla samoja tuotteita kuin Lepofinn Oy.

Kysymyksessä oli työsopimuslain 7 §:n mukainen liikkeen oikeuksien ja velvollisuuksien välitön luovuttaminen liikkeen uudelle omistajalle. Sopimus liikkeen luovutuksesta oli tehty työsopimuksen ollessa voimassa. Uudella omistajalla Lepo Product Oy:llä ei ollut ollut kuitenkaan työsopimuslain 40 §:ssä tarkoitettua perustetta C:n erottamiseen. Hänen erottamisensa oli ollut lain kiertämistä, sillä konkurssiin vedoten liikkeen luovutuksen yhteydessä luovuttaja oli erottanut vain henkilöstön edustajat.

Tämän vuoksi C vaati, että Lepo Product Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle työsopimuslain 38 a §:n nojalla irtisanomisajan palkkana kolmelta kuukaudelta 20 610 markkaa ja lomakorvauksena irtisanomisajalta 2 313,79 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 8.11.1991 lukien sekä työsopimuslain 51 §:n nojalla korvaukseksi perusteettomasta irtisanomisesta enintään 12 kuukauden palkkaa vastaava määrä 78 236,84 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien.

Lepo Product Oy:n vastaus

Lepo Product Oy vaati kanteen hylkäämistä. Lepo Product Oy lausui muun muassa, että Lepofinn Oy:n konkurssi oli ollut todellinen maksukyvyttömyyskonkurssi eikä näennäinen esimerkiksi tehtynä työsuhteiden järjestelyn tarkoituksessa. Kaikkien työsopimusten irtisanominen oli toimitettu työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla laillisesti.

Lepofinn Oy:n konkurssihallinto oli ryhtynyt velvollisuuksiensa mukaisesti normaaleihin toimenpiteisiin konkurssipesän vaihto- ja käyttöomaisuuden pikaiseksi myymiseksi niin, että tuotanto voisi mahdollisimman vähäisillä keskeytyksillä ja häiriöillä jatkua uuden yrityksen toimesta. Vaihto- ja käyttöomaisuuden kaupasta oli päästy sopimukseen Avaali Oy:n kanssa. Tämän yhtiön nimeksi oli muutettu Lepo Product Oy, mikä muutos oli 31.12.1991 merkitty kaupparekisteriin.

Avaali Oy oli ottanut 11.11.1991 lukien palvelukseensa osan Lepofinn Oy:n entisistä työntekijöistä. Lepofinn Oy:n konkurssin alkaessa yhtiössä oli ollut työntekijöitä 58. Avaali Oy:n palvelukseen oli otettu 33 työntekijää.

Työsopimuslain 7 §:n säännöksiä ei tullut soveltaa konkurssihallinnon toimiin siinäkään tapauksessa, että ne johtivat konkurssiin joutuneen työnantajan liiketoimintaan verrattuna samanlaisen liiketoiminnan aloittamiseen myöhemmin samassa huoneistossa.

Raastuvanoikeuden päätös 4.11.1992

Raastuvanoikeus lausui, että Lepofinn Oy oli omasta hakemuksestaan 25.10.1991 asetettu konkurssiin. Konkurssihallinto oli samana päivänä irtisanonut työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla työntekijöiden työsopimukset päättymään 8.11.1991. Konkurssihallinto oli 7.11.1991 tehnyt esisopimuksen Lepofinn Oy:n vaihto- ja käyttöomaisuuden kaupasta uuden yhtiön kanssa, jonka nimeksi sittemmin oli muutettu Lepo Product Oy. Ostajayhtiö oli tehnyt 11.11. ja 5.12.1991 väliseksi ajaksi määräaikaisia työsopimuksia Lepofinn Oy:n entisten työntekijöiden kanssa. C:n kanssa ei työsopimusta kuitenkaan ollut suostuttu tekemään.

Kysymyksessä oli ollut Lepofinn Oy:n todellinen maksukyvyttömyyskonkurssi. Konkurssihallinto oli ryhtynyt velvollisuuksiinsa kuuluviin yhtiön omaisuuden realisointitoimenpiteisiin. Tämän tuloksena Lepo Product Oy oli ryhtynyt jatkamaan samanlaista toimintaa samoissa tiloissa ja samoilla tuotantovälineillä kuin konkurssiin mennyt Lepofinn Oy:kin. Uuden yhtiön työntekijämäärä oli kuitenkin ollut 33, kun Lepofinn Oy:ssä oli ollut 58 työntekijää. Lepo Product Oy:n enemmistöosakas ei ollut ollut mukana Lepofinn Oy:n toiminnassa tai osakkaana.

Asiassa ei ollut ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella C:n erottamista olisi hänen väittämästään syystä pidettävä työsopimuslain kiertämisenä. Kysymyksessä ei siten ollut työsopimuslain 7 §:n mukainen liikkeen luovutustilanne. Asian ratkaisuun soveltui Korkeimman oikeuden tiedonannosta KKO 1985 II 114 ilmenevä oikeusohje. C oli työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla irtisanottu laillisesti.

Lepo Product Oy ei siten ollut ollut velvollinen solmimaan C:n kanssa työsopimusta eikä sitä voitu velvoittaa suorittamaan kanteessa vaadittuja työsuhdesaatavia.

Raastuvanoikeus hylkäsi kanteen näyttämättömänä.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 6.4.1994

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi C valittamalla saattoi asian, lausui, että raastuvanoikeuden päätöksessä mainitun 7.11.1991 solmitun esisopimuksen voimaantulo oli edellyttänyt konkurssipesän velkojainkokouksen hyväksymistä. Asiakirjoista ei selvinnyt, milloin velkojainkokous oli pidetty. Erään todistajan lausumasta oli pääteltävissä, että se oli pidetty 8.11.1991 jälkeen. C ei ollut myöskään väittänyt, että velkojainkokous olisi pidetty ennen 8.11.1991 tapahtunutta työsuhteen päättymistä.

Työnantajan joutuminen konkurssitilaan oli riittävä peruste työsopimuslain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetulle irtisanomiselle. Konkurssipesän väliaikaisella pesänhoitajalla oli ollut velkojien etua valvoessaan perusteltu syy irtisanoa työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla Lepofinn Oy:n työntekijät heti yhtiön jouduttua konkurssiin. Konkurssipesän ei ollut näytetty irtisanoessaan työntekijät tietäneen yhtiön mahdollisesta toiminnan jatkamisesta.

C:n työsuhde oli siten päättynyt ennen velkojainkokouksen pitämistä. Työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu liikkeen luovutus ei siten ollut tapahtunut ennen työsuhteen päättymistä. Se seikka, että toiminta oli jatkunut, ei osoittanut, että irtisanominen olisi tehty tarkoituksessa kiertää työntekijän irtisanomissuojaa.

Konkurssipesän ei siten ollut näytetty tarkoittaneen kiertää työsopimuslaissa työntekijälle turvattua irtisanomissuojaa. Konkurssipesän suorittama irtisanominen ei ollut kanteessa tarkoitetulla perusteella laiton tai vaikutukseton. Lepo Product Oy ei ollut velvollinen ottamaan C:tä palvelukseensa. C:llä ei näin ollen ollut oikeutta yhtiöltä vaatimiinsa suorituksiin.

Näillä perusteilla hovioikeus pysytti raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto.

Hovioikeudenneuvos Murto hyväksyi esittelijän seuraavan mietinnön:

Hovioikeus antanee seuraavan ratkaisun:

C on ollut Lepofinn Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa. Yhtiö on omasta hakemuksestaan 25.10.1991 asetettu konkurssiin ja konkurssipesä on samana päivänä työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla irtisanonut C:n työsopimuksen päättymään 8.11.1991.

Konkurssipesä on konkurssin alkamisen jälkeen ryhtynyt mahdollisimman pikaisesti tutkimaan mahdollisuuksia pesän vaihto- ja käyttöomaisuuden pikaiseksi myymiseksi niin, että tuotanto olisi mahdollisimman vähin keskeytyksin ja häiriöin voinut jatkua uuden yrityksen toimesta. Konkurssipesä on 7.11.1991 tehnyt Avaali Oy:n kanssa esisopimuksen Lepofinn Oy:n vaihto- ja käyttöomaisuuden myymisestä. Esisopimusta on myöhemmin seurannut lopullinen kauppa. Avaali Oy on sittemmin muuttanut nimensä Lepo Product Oy:ksi. Konkurssipesä ja Avaali Oy ovat jatkaneet konkurssiin menneen yhtiön toimintaa ilman, että toiminta olisi välillä keskeytynyt. Toimiala, rakennus, koneet ja tuotteet ovat olleet samat. Konkurssipesän luovuttaessa yhtiön Avaali Oy:lle on tapahtunut työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu liikkeen luovutus.

Avaali Oy on käsitellyt C:n työsopimusta irtisanottuna eikä ole tehnyt hänen kanssaan uutta työsopimusta. C:n työsopimus on 8.11.1991 päättynyt.

Konkurssipesän tarkoitus ei ole ollut lopettaa yhtiön toimintaa ja päättää työntekijöiden työsuhteita, vaan heidät on ollut tarkoitus mahdollisuuksien mukaan siirtää uuden yrityksen palvelukseen, mikä sitten olisikin ollut mahdollista. Näissä olosuhteissa konkurssipesän 25.10.1991 suorittama irtisanominen on menettänyt merkityksensä ja Avaali Oy:n ei olisi tullut käsitellä C:n työsopimusta päättyneenä, vaan sen olisi tullut sallia hänen jatkaa palveluksessaan.

Näin ollen C:llä on oikeus vaatimiinsa irtisanomisajan palkkaan ja lomakorvaukseen, joiden määriä ei ole kiistetty. C:llä olisi myös oikeus työsopimuslain 51 §:n mukaiseen vahingonkorvaukseen. Hän ei ole kuitenkaan esittänyt vahinkojen määristä mitään selvitystä tai edes ilmoittanut, mistä hänen vahinkonsa koostui, vaikka se ilmeisesti olisi ollut mahdollista. Koska oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:ssä oleva säännös vahingon arvioimisesta ei siten ole sovellettavissa, vahingonkorvausvaatimus hylätään.

Edellä olevan perusteella raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja Lepo Product Oy velvoitetaan suorittamaan C:lle irtisanomisajan palkkana 20 610 markkaa ja lomakorvauksena 2 313,79 markkaa eli yhteensä 22 923,79 markkaa 16 prosentin korkoineen 8.11.1991 lukien.

Perustelut

C on ollut toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen nojalla Lepofinn Oy:n palveluksessa. C on toiminut yhtiössä pääluottamusmiehenä. Lepofinn Oy on omasta hakemuksestaan 25.10.1991 asetettu konkurssiin ja konkurssipesä on samana päivänä työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla irtisanonut yhtiön kaikkien työntekijöiden työsopimukset päättymään 8.11.1991.

Konkurssipesä on saavuttaakseen mahdollisimman hyvän omaisuuden realisointituloksen jatkanut irtisanomisaikana yrityksen liiketoimintaa ja käynyt Lepo Oy:n kanssa neuvotteluja yrityksen kaupasta. Konkurssipesä ja Lepo Oy ovatkin 7.11.1991 solmineet kauppasopimuksen Lepofinn Oy:n käyttö- ja vaihto-omaisuuden sekä immateriaalisten oikeuksien luovutuksesta siten, että sopimuksen ehdon mukaan luovutuksen voimaantulo edellytti konkurssipesän velkojainkokouksen hyväksymistä. Velkojainkokous on 9.12.1991 hyväksynyt kaupan sen ehtoja muuttamatta.

Asiassa kuullun todistajan kertomuksen mukaan yrityksessä on 7.11.1991 tiedetty, että yrityksen toimintaa todennäköisesti jatkaisi uusi yrittäjä. Seuraavana päivänä 8.11.1991 on tiedotettu Lepofinn Oy:n toiminnan jatkamisesta. Tiedotteen mukaan uusi yrittäjä Lepo Oy jatkoi Lepofinn Oy:n tuotteiden valmistusta ja vastasi sen toimitussopimuksista.

Mainittu uusi omistaja, jonka toiminimi oli sittemmin muutettu Avaali Oy:ksi ja myöhemmin Lepo Product Oy:ksi, on valmistanut samanlaisia tuotteita samoissa tuotantotiloissa ja samoilla tuotantovälineillä kuin Lepofinn Oy. Lepofinn Oy:n toimitusjohtaja on jatkanut toimitusjohtajana Lepo Product Oy:ssä. Hän on myös omistanut osakkeita kummassakin yhtiössä. Yhtiö on 8.11.1991 solminut määräaikaiset työsopimukset irtisanottujen 27 työntekijän ja 9 toimihenkilön kanssa sekä jatkanut sopimuksia kahteen otteeseen määräaikaisina ja 1.2.1992 alkaen 24 työntekijän ja 9 toimihenkilön kanssa vielä toistaiseksi voimassa olevina. C:n ja kanteessa tarkoitettujen kolmen muun työntekijän kanssa sopimuksia ei solmittu.

Konkurssipesä voi työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla konkurssin johdosta irtisanoa työntekijöiden työsopimukset. Toisaalta oikeuskäytännössä on katsottu, että konkurssipesän luovuttaessa työnantajan liikkeen sovellettaviksi tulevat liikkeen luovutusta koskevat työsopimuslain 7 §:n 2 momentin ja 40 §:n 2 momentin säännökset. Tässä tapauksessa mainitut säännökset on otettava huomioon sellaisina kuin ne ovat, työsopimuslain 7 §:n 2 momentti laissa 320/70 ja 40 §:n 2 momentti laissa 723/88.

Viimeisimmässä oikeuskäytännössä on ratkaisussa KKO 1994:35 katsottu, että konkurssipesän irtisanottua konkurssin johdosta työntekijöiden työsopimukset irtisanomiset olivat vaikutuksettomia, kun liike oli irtisanomisaikana luovutettu työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Ratkaisussa KKO 1990:81 on puolestaan katsottu kysymyksessä olevan työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu liikkeen luovutus siinäkin tapauksessa, että konkurssipesä irtisanoi konkurssin johdosta työntekijöiden työsopimukset ja liikkeen luovutus sekä työntekijöiden palkkaaminen uuden yrittäjän palvelukseen tapahtuivat välittömästi irtisanomisajan päättymisen jälkeen. Ratkaisussa KKO 1993:127 on tosin katsottu, ettei työsopimusten irtisanominen ollut laiton tai vaikutukseton tapauksessa, jossa yhtiön konkurssipesä oli konkurssin johdosta irtisanonut työntekijöiden työsopimukset ja sen jälkeen samana päivänä väliaikaisten pesänhoitajien toimesta allekirjoittanut liikkeen luovutusta tarkoittavan sopimuksen, kun velkojainkokous, jonka hyväksymistä sopimuksen voimaantulo nimenomaisen sopimusehdon mukaan edellytti, oli hyväksynyt sopimuksen vasta työsuhteiden päättymisen jälkeen ja kun ei ollut näytetty konkurssipesän tarkoittaneen kiertää työsopimuslaissa työntekijöille turvattua irtisanomissuojaa. Mainitusta ratkaisusta kuitenkin ilmenee, ettei asiassa ollut myöskään näytetty, että liikkeen luovutuksen saaja olisi välittömästi sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ryhtynyt jatkamaan konkurssiin menneen yhtiön liiketoimintaa tai että liikkeen luovutus olisi muutoinkaan tapahtunut ennen työsuhteiden päättymistä.

Lepofinn Oy:n liiketoiminta on mainitulla tavalla keskeytyksettä jatkunut ensin konkurssipesän ja kauppasopimuksen tekemisen jälkeen Lepo Product Oy:n toimesta. Kauppasopimuksella on luovutettu tuotannon ylläpitämiseen tarvittava omaisuus. Toimintaa on jatkettu konkurssipesän irtisanomilla työntekijöillä. Näin ollen kysymyksessä on ollut työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa (320/70) tarkoitettu liikkeen luovutus. Se on tapahtunut tosiasiassa työntekijöihin kohdistuvin vaikutuksin heidän työsuhteidensa ollessa vielä voimassa. Tällöin myös työnantajan velvollisuudet ovat välittömästi siirtyneet Lepo Product Oy:lle. Työntekijöiden asema uuteen yrittäjään Lepo Product Oy:öön nähden määräytyy liikkeen luovutuksen tosiasiallisena ajankohtana 7.11.1991 vallinneen oikeudellisen tilan perusteella eikä heidän asemansa ole saanut huonontua sen vuoksi, että konkurssipesän velkojainkokous on vasta 9.12.1991 hyväksynyt kaupan kauppasopimuksessa edellytetyllä tavalla.

Tämän vuoksi konkurssipesän suorittamat työsopimusten irtisanomiset ovat jääneet vaikutuksettomiksi eikä Lepo Product Oy:llä ole ollut oikeutta päättää yksipuolisesti C:n ja mainittujen kolmen muun työntekijän työsuhteita ilmoittamalla, ettei heitä otettu yhtiön palvelukseen.

Edellä olevan perusteella Lepo Product Oy on velvollinen suorittamaan C:lle vaaditut irtisanomisajan palkat ja lomakorvaukset.

C on myös vaatinut työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta vahingonkorvausta. Hän ei ole kuitenkaan näyttänyt, että hänellä olisi aiheutunut irtisanomisajan palkan ja lomakorvauksen lisäksi mainitun lainkohdan perusteella korvattavaa vahinkoa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ja raastuvanoikeuden päätöstä muutetaan seuraavalla tavalla.

Lepo Product Oy velvoitetaan suorittamaan irtisanomisajan palkkana ja lomakorvauksena C:lle yhteensä 22 923 markkaa 79 penniä.

Hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi siltä osalta kuin C:n vaatimus saada korvausta työsopimuksen lainvastaisesta päättämisestä on hylätty.