18.6.1990

Kokemäen kihlakunnanoikeuden päätös 15.11.1988

C, D ja E olivat kanteissaan kertoneet toimineensa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa, C 15.11.1982, D 11.10.1983 ja E 1.12.1979 alkaen lokakuussa 1986 konkurssiin asetetun Mini-Hinta Oy:n palveluksessa, Piikkiön myymälässä. Yhtiön konkurssihallinto oli irtisanonut heidän työsuhteensa päättymään 31.10.1986. Konkurssihallinto oli 1.11.1986 alkaen vuokrannut yhtiön liiketilat Hämeen Postimyynti Oy:lle, joka myös oli asetettu konkurssiin vuoden 1987 kesällä. MiniHinta Oy:n myymälään oli jäänyt konkurssipesän vaihtoomaisuus, jonka myyntiä Hämeen Postimyynti Oy oli tehdyn sopimuksen mukaisesti harjoittanut. Hämeen Postimyynti Oy oli toimittanut liikkeeseen myös omaa tavaraansa myytäväksi. C, D ja E olivat välittömästi marraskuun alusta 1986 jatkaneet samaa työtään samassa toimipisteessä Hämeen Postimyynti Oy:n palveluksessa. Kysymyksessä oli siten ollut liikkeen luovutustilanne ja he olivat oikeutettuja samoihin palkkaetuihin kuin Mini-Hinta Oy:n palveluksessa ollessaan. Hämeen Postimyynti Oy oli kuitenkin alentanut C:n ja D:n palkkaa ja 17.1.1987 yksipuolisesti ilman irtisanomisaikaa purkanut kaikkien työsopimukset. C, D ja E eivät olleet saaneet ajalta 1.11.1986-17.1.1987 lomakorvausta, johon he olisivat olleet oikeutettuja. Koska työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus oli työsuhteen päättyessä viivästynyt, heillä oli oikeus myös odotusajan palkkaan kuudelta päivältä.

C, D ja E olivat tehneet palkkaetujensa turvaamiseksi palkkaturvahakemuksen Hämeen työvoimapiirin toimistolle, joka kuitenkin heidän entistä työnantajaansa kuultuaan oli 24.4.1987 hylännyt hakemuksen.

C, D ja E olivat valvoneet saatavansa Hämeen Postimyynti Oy:n 29.5.1987 alkaneessa konkurssissa, mutta F:n konkurssipesä oli riitauttanut saatavat.

C, D ja E ovat sen vuoksi vaatineet, että kihlakunnanoikeus vahvistaisi heidän entisen työnantajansa eli Hämeen Postimyynti Oy:n olevan vastuussa edellä mainituista palkkaeduista ja velvoittaisi Hämeen Postimyynti Oy:n konkurssihallinnon konkurssipesän varoista suorittamaan seuraavat palkkaedut valvotuin etuoikeuksin:

1) C:lle maksetun ja sopimuksen mukaisen palkan erotuksena edellä mainitulta ajalta 2.637 markkaa 38 penniä, irtisanomisajan palkkana yhden kuukauden palkan eli 5.180 markkaa, saamatta jääneenä lomakorvauksena edellä mainitulta ajalta 374 markkaa 40 penniä ja odotusajan palkkana kuudelta päivältä 1.480 markkaa,

2) D:lle maksetun ja sopimuksen mukaisen palkan erotuksena edellä mainitulta ajalta 2.147 markkaa 76 penniä, irtisanomisajan palkkana yhden kuukauden palkan eli 4.986 markkaa, saamatta jääneenä lomakorvauksena edellä mainitulta ajalta 335 markkaa 60 penniä ja odotusajan palkkana kuudelta päivältä 1.424 markkaa 57 penniä sekä

3) E:lle irtisanomisajan palkkana kahden kuukauden palkan eli 8.270 markkaa, saamatta jääneenä lomakorvauksena edellä mainitulta ajalta 165 markkaa 40 penniä ja odotusajan palkkana kuudelta päivältä 1.181 markkaa 43 penniä,

kaikki 16 prosentin korkoineen, odotusajan palkoille haasteen tiedoksiannosta lukien ja muille suorituksille työsuhteen päättymisestä 17.1.1987 lukien.

Lisäksi C, D ja E ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Vastaajat F:n konkurssipesä ja Hämeen Postimyynti Oy:n konkurssipesä olivat kiistäneet vaatimukset. C:lle, D:lle ja E:lle oli suoritettu kaikki työsopimukseen perustuvat ja sovitut korvaukset työsuhteen päättyessä. He olivat tulleet Hämeen Postimyynti Oy:n palvelukseen uusina työntekijöinä 1.11.1986. Heidän aikaisempi työnantajansa Mini-Hinta Oy oli asetettu konkurssiin 15.10.1986, jolloin kaikki työsuhteet oli välittömästi irtisanottu päättyviksi 31.10.1986. MiniHinta Oy:n vaihto-omaisuus oli ollut huomattavan suuri ja varastojen lisäksi sitä oli ollut ympäri Etelä-Suomea lähes kymmenessä myymälässä. Rahaksimuuton nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi sekä maksimaalisen nettotuloksen saavuttamiseksi konkurssipesä oli neuvotellut Hämeen Postimyynti Oy:n kanssa sopimuksen, jonka mukaan viimeksi mainittu yhtiö oli ottanut vastatakseen rahaksimuutosta konkurssipesän asettamien ehtojen mukaisesti provisiopohjalla. Samalla oli vuokrattu Hämeen Postimyynti Oy:lle MiniHinta Oy:n konkurssipesän omistamat tai hallinnassa olleet liiketilat muun muassa Piikkiössä. Hämeen Postimyynti Oy:n edustaja oli solminut työsuhteet C:n, D:n ja E:n kanssa marraskuun alkupäivinä. Palkkaehdot oli sovittu työehtosopimuksen mukaisiksi. Hämeen Postimyynti Oy oli palkannut heidät kaikki myyjiksi, vaikka C oli toiminut myymälänhoitajana ja D varamyymälänhoitajana Mini-Hinta Oy:n palveluksessa. C:lle, D:lle ja E:lle oli ilmoitettu jo alkujaan, että työsuhde tuli ilmeisesti päättymään joulukuun lopussa 1986 eli kahden kuukauden kuluttua. Työsuhde oli siten tarkoitettu määräaikaiseksi. Joulukuun lopussa 1986 oli ilmoitettu, että toimintaa Piikkiön myymälässä jatketaan vähän aikaa tammikuun alussa ja että työsuhde tulisi päättymään viimeistään 17.1.1987. Irtisanominen, jota työsuhteen määräaikaisuuden vuoksi ei edes olisi tarvinnut suorittaa, oli tehty asianmukaisesti eikä irtisanomisajan palkasta enää ollut suoritettava korvausta. Koska oikeutta irtisanomisajan palkkaan ei ollut, myös siihen perustuva vaatimus lomakorvauksesta oli aiheeton.

F:n konkurssipesä ja Hämeen Postimyynti Oy:n konkurssipesä olivat korostaneet vielä sitä, että C, D ja E olivat tulleet Hämeen Postimyynti Oy:n palvelukseen uusina työntekijöinä ja heidän lomakorvauksensa oli siten laskettava kahden päivän mukaan kuukaudelta. He eivät olleet myöskään kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä huomauttaneet väitetyn saatavansa viivästymisestä, joten heillä ei työsopimuslain nojalla ollut oikeutta odotusajan palkkaan.

F:n konkurssipesä on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Näytetyt tosiasiat

C, D ja E olivat toimineet MiniHinta Oy:n palveluksessa useita vuosia ennen sen joutumista konkurssiin lokakuussa 1986. Konkurssipesä oli irtisanonut heidän työsopimuksensa Mini-Hinta Oy:n palveluksessa 31.10.1986 lukien. Hämeen Postimyynti Oy oli puolestaan jatkanut samoissa tiloissa, joissa Mini-Hinta Oy oli toiminut, varaston loppuunmyyntiä 1.11.1986 lukien. C, D ja E oli palkattu Hämeen Postimyynti Oy:n palvelukseen suullisella sopimuksella 1.11.1986 lähtien samoihin tehtäviin, joissa he olivat toimineet Mini-Hinta Oy:n palveluksessakin, kuitenkin myyjän nimikkeellä. Liikkeessä oli myyty, paitsi MiniHinta Oy:n konkurssipesän loppuunmyyntitavaraa, myös jonkin verran Hämeen Postimyynti Oy:n omaa tavaraa.

Mini-Hinta Oy:n palveluksessa C:lle oli maksettu myymälänhoitajan palkkaa ja D:lle varamyymälänhoitajan palkkaa. Hämeen Postimyynti Oy oli kuitenkin maksanut heille ainoastaan myyjän palkan. Erotus C:n osalta oli 2.637 markkaa 38 penniä ja D:n osalta 2.147 markkaa 76 penniä kanteessa tarkoitetulta ajalta.

Hämeen Postimyynti Oy:n taholta ei ollut luotettavasti selvitetty C:lle, D:lle ja E:lle työsuhteen kestoaikaa. He olivat käsittäneet työsuhteen kestävän toistaiseksi, joskin tammikuun alkupuolella 1987 he olivat ymmärtäneet, että työsuhde tulisi lähiaikoina päättymään. Vasta muutamaa päivää ennen työsuhteen päättymistä 17.1.1987 he olivat tienneet sen päättymisestä. Hämeen Postimyynti Oy ei ollut varsinaisesti missään vaiheessa irtisanonut heitä. Esitetyn selvityksen nojalla työsopimusten oli katsottava olleen voimassa toistaiseksi. Hämeen Postimyynti Oy:n osalta määräysvaltaa oli käyttänyt F, jolla oli ollut määräysvalta myös MiniHinta Oy:ssä ennen yhtiön joutumista konkurssiin. Hämeen Postimyynti Oy oli myös myöhemmin joutunut konkurssiin.

Todistajan X:n mukaan vaatimukset työpalkoista oli esitetty työnantajalle työsuhteen kestäessä. Irtisanomisajan palkoista oli esitetty vaatimus välittömästi työsuhteen päätyttyä ja jo sitä aikaisemminkin.

Vaatimuksia ei ollut kiistetty markkamääräisesti, vaan ainoastaan perusteeltaan.

Oikeudellinen arviointi

Työsopimuslain 7 §:n 2 momentin mukaan siirtyivät työnantajan oikeudet ja velvollisuudet liikettä luovutettaessa välittömästi liikkeen uudelle omistajalle eräin rajoituksin. Vastaavia säännöksiä oli sovellettava sanotun lainkohdan 3 momentin mukaan myös vuokralle annettaessa.

Kysymyksessä olevassa tapauksessa oli katsottava olleen liikkeen luovutukseen verrattava tilanne. Työsuhteet eivät olleet keskeytyneet työntekijöiden siirtyessä MiniHinta Oy:n konkurssipesän palveluksesta Hämeen Postimyynti Oy:n palvelukseen.

Vuosilomalain 6 §:n 1 momentin mukaan työsuhteen ei katsottu keskeytyneen yrityksen omistajan tai haltijan vaihtumisen johdosta, eikä siitä syystä, että työntekijä oli välittömästi siirtynyt sellaisen yrityksen palvelukseen, jossa aikaisemmalla työnantajalla oli määräysvalta. Vuosilomalain 3 §:n 1 momentin mukaan työntekijällä, jonka työsuhde oli lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään yhden vuoden, oli oikeus saada lomaa kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.

Työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaan, jos työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus työsuhteen päättyessä viivästyi, työntekijällä oli oikeus saada täysi palkka odotuspäiviltä. Korvaus maksettiin kuitenkin enintään kuudelta päivältä.

Lopputulos

C ja D olivat oikeutettuja samoihin palkkaetuihin kuin mitä heillä oli ollut Mini-Hinta Oy:n palveluksessa.

Koska C:tä, D:tä ja E:tä ei ollut laillisesti irtisanottu toistaiseksi voimassa olleessa työsopimussuhteessa, he olivat oikeutettuja myös irtisanomisajan palkkaan.

He olivat myös oikeutettuja saamaan lomakorvauksena kahden ja puolen päivän palkan kultakin vuosilomaan oikeuttavalta kuukaudelta heidän saamansa kahden päivän lomakorvauksen sijasta.

He olivat kukin erikseen oikeutettuja odotusajan palkkaan kuudelta päivältä.

Sen vuoksi Hämeen Postimyynti Oy:n konkurssipesä on velvoitettu maksamaan C:lle, D:lle ja E:lle kullekin erikseen pesän varoista,

C:lle maksetun ja lainmukaisen palkan erotuksena 2.637 markkaa 38 penniä, irtisanomisajan palkkana 5.180 markkaa ja saamatta jääneenä lomakorvauksena 374 markkaa 40 penniä, kaikki 16 prosentin korkoineen 18.1.1987 lukien, sekä odotusajan palkkana 1.480 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.3.1988 lukien,

D:lle maksetun ja lainmukaisen palkan erotuksena 2.147 markkaa 76 penniä, irtisanomisajan palkkana 4.986 markkaa ja saamatta jääneenä lomakorvauksena 335 markkaa 60 penniä, kaikki 16 prosentin korkoineen 17.1.1987 lukien, sekä odotusajan palkkana 1.424 ) markkaa 57 penniä 16 prosentin korkoineen 17.3.1988 lukien, sekä

E:lle irtisanomisajan palkkana 8.270 markkaa ja saamatta jääneenä lomakorvauksena 165 markkaa 40 penniä, molemmat 16 prosentin korkoineen 17.1.1987 lukien, sekä odotusajan palkkana 1.181 markkaa 43 penniä 16 prosentin korkoineen 17.3.1988 lukien,

etuoikeusasetuksen 4 §:n mukaisin etuoikeuksin, enintään kuitenkin ne määrät, jotka C, D ja E olivat Hämeen Postimyynti Oy:n konkurssissa etuoikeuksin valvoneet.

F:n konkurssipesä on velvoitettu korvaamaan C:n, D:n ja E:n oikeudenkäyntikulut asiassa 7.616 markalla 55 pennillä.

Turun hovioikeuden tuomio 28.7.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi F:n konkurssipesä oli saattanut jutun, on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan ja velvoittanut konkurssipesän suorittamaan C:lle, D:lle ja E:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1.000 markkaa.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.6.1990