646/2000

Arvioitaessa, onko kyseessä luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2000) 15 §:ssä tarkoitettu maatila, joka voi toteuttaa kotieläintilan perustoimenpiteitä, huomioon otetaan ainoastaan sitoumuksen antaneen viljelijän tilalla olevat ja kyseisen viljelijän tai hänen perheenjäsentensä suoraan omistamat tuotantoeläimet. Perheenjäsenellä tarkoitetaan tässä luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:ssä tarkoitettua puolisoa ja viljelijän alle 18-vuotiasta lasta.

Tuotantoeläimillä tarkoitetaan seuraavia eläimiä, jotka on muunnettava eläinyksiköiksi oheisten kertoimien avulla:

Tässä asetuksessa peltoalalla tarkoitetaan kyseessä olevana sitoumusvuonna tukikelpoisten peruslohkojen pinta-alojen summaa.

Kotieläintilalla tarkoitetaan viljelijää, joka luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 15 §:n mukaisesti on valinnut noudattavansa kotieläintilaa koskevia perustoimenpiteitä.

Jos viljelijä haluaa vaihtaa valitsemansa kasvinviljely- tai kotieläintilan perustoimenpiteen ja se on luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 15 §:n mukaan mahdollista tai viljelijän on luovuttava valitsemastaan kotieläintilan perustoimenpiteestä säädettyjen vaatimusten johdosta, kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on tehtävä perustoimenpiteen vaihtamisesta valitusosoituksin päätös. Päätöksessä on todettava perustoimenpiteen vaihtamisen syy ja todettava, kumpaa perustoimenpidettä viljelijän on toteutettava jäljellä oleva sitoumusaika.

Jos viljelijä haluaa vaihtaa valitsemansa lisätoimenpiteen ja se on luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 16 §:n mukaan mahdollista tai viljelijän on luovuttava valitsemastaan lisätoimenpiteestä säädettyjen vaatimusten johdosta, kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on tehtävä lisätoimenpiteen vaihtamisesta valitusosoituksin päätös. Päätöksessä on todettava lisätoimenpiteen vaihtamisen syy ja toteutettava uusi lisätoimenpide tai onko mitään lisätoimenpidettä toteutettava jäljellä oleva sitoumusaika.

Viljelyn ympäristösuunnittelua ja -seurantaa varten viljelijän on toteutettava 3–6 §:ssä säädetyt toimenpiteet.

Viljelijän on laadittava vuosittain ennen kasvukauden alkua, ensimmäisenä sitoumusvuonna 15 päivään kesäkuuta mennessä, kyseistä kasvukautta koskeva viljelysuunnitelma. Kirjallisessa viljelysuunnitelmassa on esitettävä peruslohkoittain viljeltäviksi suunnitellut kasvilajit tai kasvilajikkeet, suunniteltu lannoitus lannoitemäärien ja lajien osalta sekä suunniteltu kasvinsuojelu, mikäli kasvinsuojelu on mahdollista etukäteen suunnitella.

Tilan viljelyksessä olevista pelloista on tehtävä viljavuustutkimukset. Viljelyksessä oleviksi pelloiksi ei katsota tässä kesantolohkoja, eikä niitä pellolla sijaitsevia erityistukisopimusaloja, joille ei makseta perustoimenpiteiden tukea. Jos kyseinen lohko otetaan viljelyyn, on viljavuustutkimus tehtävä kyseisen kasvukauden aikana.

Näytteitä on otettava vähintään yksi peruslohkoa kohti, jos peruslohko on yli 0,5 hehtaarin suuruinen. Muutoin näytteitä on otettava yksi näyte viittä peltohehtaaria kohti. (22.5.2003/389)

Viljavuustutkimuksen on oltava vähintään niin sanottu perustutkimus, jossa on määritelty maalaji, multavuus, happamuus, johtoluku, vaihtuva kalsium, helppoliukoinen fosfori, vaihtuva kalium ja vaihtuva magnesium. Viljavuustutkimuksesta on käytävä ilmi analyysipäivämäärä tai päivämäärä, jolloin näyte on toimitettu analysoitavaksi. Tutkimus on tehtävä hyväksytyssä laboratoriossa. Hyväksytyksi laboratorioksi katsotaan laboratorio, joka on erikoistunut maa-analyysien tekemiseen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu viljavuustutkimus on oltava tilalla sitoumuskauden alkaessa. Poikkeuksena tästä ovat ne maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (760/1995) tarkoitetun sitoumuksen antaneet viljelijät, joilta on edellytetty viljavuustutkimusta seitsemän vuoden välein. Tällaisella tilalla viiden vuoden välin täyttävä viljavuustutkimus on oltava ensimmäisen sitoumusvuoden ensimmäisen kalenterivuoden loppuun mennessä. Ensimmäisen kerran ympäristötukeen sitoutuvan viljelijän on tehtävä viljavuustutkimus ensimmäisen sitoumusvuoden ensimmäisen kalenterivuoden loppuun mennessä. Ensimmäistä kertaa ympäristötukeen sitoutuvalla viljelijällä tarkoitetaan viljelijää, joka ei ole antanut maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettua sitoumusta tai jolle kyseistä sitoumusta ei ole siirretty. Viljelijän hallintaan tulevien uusien peltolohkojen viljavuustutkimukset on tehtävä siten, että niiden tulokset ovat käytettävissä ennen seuraavan kalenterivuoden kasvukauden alkua.

Viljelijän on tehtävä lohkokohtaisia muistiinpanoja sitoumuskauden alusta lähtien. Lohkokohtaisiin muistiinpanoihin on merkittävä tilan viljelyksessä olevien lohkojen perustiedot ja tiedot vuosittaisista viljelytoimenpiteistä.

Lohkokohtaisiin muistiinpanoihin on kirjattava seuraavat tiedot:

Vuosittaisista viljelytoimenpiteistä on kirjattava seuraavat tiedot:

Jos lohkolle on kylvetty kerääjäkasveja sadonkorjuun jälkeen, on se merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

Erilliselle kartalle on merkittävä tilan viljelyksessä olevat peruslohkot, edellä mainittujen lohkojen rajoittuminen puroon, vesistöön tai valtaojaan, pellolla sijaitsevat pohjavesialueet ja kaivot. Kartalle on merkittävä lisäksi tieto lohkoa koskevista erityistukisopimuksista.

Sitoumuksen antaneen viljelijän on osallistuttava sitoumusaikana kaksi kertaa vähintään yhden päivän kestävään viljelijäkoulutukseen, joka koskee ympäristötuen edellyttämiä toimenpiteitä sekä näiden toimenpiteiden tarvetta ja tavoitteita. Kyseisen koulutuksen voi suorittaa henkilökohtaisesti joko sitoumuksen antanut viljelijä, hänen puolisonsa tai tilan hoitoon osallistuva henkilö. Jos kyseessä on kuolinpesän harjoittama tai yhteisömuodossa harjoitettava maatilatalous, on maatilan hoidosta vastaavan henkilön täytettävä tässä tarkoitettu koulutusvaatimus. Ensimmäiseen koulutuspäivään on osallistuttava ennen toisen sitoumusvuoden päättymistä eli ennen 31 päivää toukokuuta kyseisenä vuonna ja toiseen koulutuspäivään ennen kolmannen sitoumusvuoden päättymistä eli ennen 31 päivää toukokuuta kyseisenä vuonna. (14.12.2001/1278)

Ensimmäisen koulutuspäivän ohjelmassa on käsiteltävä seuraavat asiat:

Toisen koulutuspäivän ohjelma voi keskittyä joihinkin perus- tai lisätoimenpiteiden ehtoihin syventävällä tasolla. Toisen koulutuspäivän sisällöksi voidaan myös hyväksyä ympäristötuen erityistukisopimuksiin, viljelyn ympäristövaikutuksiin ja niiden vähentämiseen tai ympäristöystävällisten viljelymenetelmien ja -tapojen käyttöönottoon keskittyvä koulutus. Tässä tarkoitetuksi viljelijäkoulutukseksi ei hyväksytä lisätoimenpiteisiin sisältyviä tai luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen tarkoittamien erityistukisopimusten ehtona olevia koulutuspäiviä.

Koulutukseksi hyväksytään myös sellainen ympäristötuen sitoumukseen liittyvä koulutus, joka on suoritettu ennen sitoumuksen antamista. (6.4.2004/246)

Koulutuspäivän vähimmäispituuden on oltava kuusi tuntia, johon ei lueta mukaan ohjelman mukaisia taukoja. Tukiehtojen mukaiseksi viljelijäkoulutukseksi voidaan hyväksyä ainoastaan ne koulutuspäivät, jotka työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto on etukäteen hyväksynyt 34 §:ssä säädetyllä tavalla.

Peltokasvien viljelyn peruslannoituksessa käytettävät enimmäistyppi- ja fosforimäärät säädetään 1 liitteen A-osassa siinä tarkoitetuille kasveille.

Lannoitukset on kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Pyydettäessä viljelijän on esitettävä työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle kirjallinen selvitys käytetyistä lannoitusmääristä ja niiden perusteluista.

Peruslannoitus ei koske 33 §:ssä tarkoitettuja ryhmien 1 ja 2 puutarhakasveja.

Fosforilannoituksessa voidaan käyttää enintään neljän vuoden tasausjaksoa. Fosforilannoituksen tasausjakso on aloitettava, kun peruslannoituksen sallima fosforitaso ylitetään. Tasausjakso voidaan aloittaa myös silloin, kun käytetään peruslannoituksen sallimia tasoja vähemmän fosforia. Jos lohkolla sovelletaan fosforin tasausjaksoa, on sen alkaminen ja päättyminen sekä vuosittainen tase kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Jos näitä ei ole kirjattu, sallitun lannoitustason katsotaan ylittyneen.

Fosforintasaus on tehtävä kasvulohkokohtaisesti. Jos peruslohkolla olevien kasvulohkojen sijoittelu muuttuu vuodesta toiseen, fosforilannoituksen tasoituskautta on seurattava peruslohkotasolla. Vuotuinen peruslohkon kuluttama fosforimäärä saadaan kertomalla kunkin kasvulohkon kasville sallittu enimmäisfosforimäärä kyseisen kasvulohkon pinta-alalla ja laskemalla nämä summat yhteen. Jos 33 §:ssä tarkoitettua puutarhakasvia tai muuta kasvia, jolle ei ole 7 tai 15 §:n mukaisesti määritelty fosforitasoa, viljellään lohkolla, jonka fosforitasaus on kesken, lohkolta ei katsota kyseisenä vuonna kuluvan fosforia lainkaan.

Jos peltolohko tulee viljelijän hallintaan kesken sitoumuskauden, viljelijän ei tarvitse ottaa huomioon pellon aiempaa fosforilannoitusta. Tämä ei kuitenkaan koske tapauksia, joissa lohkoja säännönmukaisesti vaihdetaan kahden viljelijän kesken esimerkiksi viljelykierrosta johtuen.

Karjanlannan ja eräiden muiden lannoitusaineiden sisältämät ravinteet on otettava huomioon siten, kuin liitteen 1 B-osassa säädetään.

Jos tilalla, joka antaa vuonna 2000 luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa tarkoitetun sitoumuksen, on vuoden 2000 kevätlannoitus tai nurmien vuoden 2000 kesälannoitus suunniteltu maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen ja sen perusteella vuonna 1999 annettujen määräysten ja ohjeiden tarkoittamalla tavalla ja toteutunut lannoitus vastaa suunniteltua, katsotaan vuoden 2000 kevät- ja nurmien vuoden 2000 kesälannoitus luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtionneuvoston asetuksen ja tämän asetuksen mukaiseksi.

Jos fosforilannoituksessa on käytetty fosforintasausta ja lohkon tasausjakso on luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa 7 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen antamisajankohtana kesken, on edelliseltä ohjelmakaudelta siirtyvät fosforilannoituksen ylitykset otettava lannoituksessa huomioon. Vastaavasti voidaan ottaa huomioon tapahtuneet alitukset.

Kasvinsuojeluaineiden levitykseen käytettävä kasvinsuojeluruisku on testattava joka viides vuosi kasvintuotannon tarkastuskeskuksen valtuuttamalla testaajalla. Testaus on tehtävä Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen antamien ohjeiden mukaan. Jos viisi vuotta umpeutuu kasvukauden päätyttyä, on kasvinsuojeluaineiden levitykseen käytettävä kasvinsuojeluruisku testattava ennen seuraavan kasvukauden alkua. Kasvinsuojeluruiskulla tarkoitetaan itse kulkevia ja traktorikäyttöisiä kasvinsuojeluruiskuja. Uusi kasvinsuojeluruisku, joka täyttää standardisarjan SFS-EN 12761 vaatimukset ja josta on Maatalouden tutkimuskeskuksen maatalousteknologian tutkimusyksikön tai ruiskun valmistajan myöntämä kirjallinen todistus katsotaan testatuksi. Testauksesta on oltava kirjallinen todistus. (19.5.2005/328)

Kasvinsuojeluaineita maatilan pelloille levittävän henkilön on käytävä kasvinsuojeluaineiden käyttökoulutuksessa joka viides vuosi. Jos viisi vuotta umpeutuu kasvukauden päätyttyä, on kasvinsuojeluaineiden käyttökoulutuksessa käytävä ennen seuraavan kasvukauden alkua. Koulutukseen osallistumisesta on oltava kirjallinen todistus. Tukiehtojen mukaiseksi koulutukseksi hyväksytään ainoastaan ne koulutuspäivät, jotka työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto on etukäteen hyväksynyt 34 §:ssä säädetyllä tavalla. Koulutukseksi hyväksytään myös kasvintuotannon tarkastuskeskuksen järjestämä myrkyllisten torjunta-aineiden erityistutkinto. Koska erityistutkinto on voimassa kymmenen vuotta, on kuudentena voimassaolovuonna joko käytävä kasvinsuojeluaineiden käyttökoulutus tai uusittava erityistutkinto. Edellä mainitun mukainen koulutus on käytävä ensimmäisen sitoumusvuoden loppuun mennessä. Koulutukseksi hyväksytään myös sellainen ympäristötuen sitoumukseen liittyvä koulutus, joka on suoritettu ennen sitoumuksen antamista. (6.4.2004/246)

Ensimmäistä kertaa ympäristötukeen sitoutuvan viljelijän on testautettava ruisku ja käytävä käyttökoulutuksessa ensimmäisen sitoumusvuoden ensimmäisen kalenterivuoden loppuun mennessä. (19.5.2005/328)

Ympäristötukisitoumuksen antaneen viljelijän on hankittava viljelemistään kasveista tilalle Kasvinsuojeluseura ry:n julkaisemat kasvilajikohtaiset tasapainoisen kasvinsuojelun ohjeet. Viljellyillä kasveilla tarkoitetaan tässä sitoumuksen antaneen viljelijän tilalla ensimmäisenä sitoumusvuonna viljeltyjä kasveja. Ohjeet on laadittu seuraavista kasveista: 1) ohra, 2) kevätvehnä, 3) syysvehnä, 4) kaura, 5) ruis, 6) rypsi ja rapsi, 7) sokerijuurikas, 8) nurmikasvit, 9) peruna, 10) keräkaali, kukka-, parsa- ja kiinankaali, 11) porkkana, selleri, palsternakka, tilli ja persilja, 12) punajuuri, 13) herne, härkäpapu ja pensaspapu, 14) lanttu ja nauris, 15) sipuli ja purjo, 16) avomaan salaatti, 17) avomaan kurkku, kesäkurpitsa ja kurpitsa, 18) mansikka, 19) vadelma, 20) omena, 21) herukka ja karviainen. Niistä kasveista, joille ei ole laadittu omaa ohjetta, on hankittava Muiden kasvien tasapainoinen kasvinsuojelu -opas. Luonnonmukaista tuotantoa harjoittavan tilan on hankittava edellä mainittujen ohjeiden sijasta Luomupellon kasvinsuojelu -opas, joka on julkaistu Tieto Tuottamaan -sarjassa numerona 84. Ohjeet tai opas on hankittava tilalle ensimmäisen sitoumusvuoden ensimmäisen kalenterivuoden loppuun mennessä. Jos tilalla viljellään kasvia alle viiden aarin alalla tai puutarhakasveja vain kotitarvekäyttöä varten, ei kyseisistä kasveista edellytetä ohjeiden tai oppaiden hankkimista. (21.12.2000/1207)

Havainnot rikkakasveista, kasvitaudeista ja tuholaisista sekä käytetyt kasvinsuojeluaineet on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

Pientareiden ja suojakaistojen perustamisessa ja hoitamisessa on noudatettava 1 liitteen C-osassa säädettyä.

Viljelymaisema on säilytettävä avoimena sekä asuin- ja tuotantorakennusten ympäristöt siisteinä ja hoidettuina. Koneet ja työvälineet on säilytettävä asianmukaisesti. Viljelemättömiä peltoalueita on hoidettava esimerkiksi niittämällä. Maisemallisesti arvokkaita peltoja ei saa metsittää. Tilalla olemassa olevia maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuuskohteita on ylläpidettävä. Tällaisia monimuotoisuuskohteita ovat muun muassa monipuoliset pellon ja metsän reunavyöhykkeet, pelloilla sijaitsevat puu- ja pensasryhmät, kivisaarekkeet ja yksittäispuut, puukujanteet, lähteet, purot ja kosteikot. Tällaisia kohteita ei saa vaarantaa torjunta-aineiden tai lannoitteiden käytöllä tai paljaaksi hakkuulla.

Tilalla olevia pelto- ja tilusteiden pientareita ei saa käsitellä torjunta-aineilla. Pientareille levinnyt hukkakaura on kuitenkin torjuttava hukkakauran torjunnasta annetun lain (178/1976) mukaisesti joko käsin kitkemällä tai kemiallisesti. Tarvittaessa tienpientareet voidaan niittää. Niitetyn kasvillisuuden saa hyödyntää maataloustuotannossa.

Kotieläintilan perustoimenpidettä on toteutettava, jos viljelijä on luonnonhaittakorvauksesta ja ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 15 §:n mukaisesti valinnut noudattavansa kotieläintilaa koskevia perustoimenpiteitä.

Kotieläintilan perustoimenpiteessä lanta on pääsääntöisesti levitettävä kasvukauden aikana. Muuhun kuin kasvustoon levitetty lanta on mullattava mahdollisimman pian ammoniakkipäästöjen estämiseksi.

Nurmille lantaa ei saa levittää 31 päivän elokuuta jälkeen, ellei lantaa sijoiteta nurmeen tai peltoa kynnetä levityksen jälkeen. Jos lantaa levitetään syksyllä muuhun kuin perustettavaan kasvustoon, ajankohdan on oltava mahdollisimman myöhäinen. Pelto on tällöin kynnettävä lannan levityksen jälkeen.

Syksyllä ei saa levittää kuivalantaa enempää kuin 30 tn/ha, naudan lietelantaa enempää kuin 20 tn/ha, sian lietelantaa enempää kuin 15 tn/ha tai siipikarjan ja turkiseläinten lantaa enempää kuin 10 tn/ha. (21.12.2000/1207)

Lannanlevitykseen liittyvät tiedot on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

Mitä 14 §:ssä säädetään viljelijän mahdollisuudesta valita kotieläintilaa koskevat perustoimenpiteet ja mitä 18–21 §:ssä säädetään mahdollisuudesta valita kotieläintilan lisätoimenpide, ei koske vuonna 2005 tai 2006 ympäristötukeen viideksi vuodeksi sitoutunutta viljelijää.

Tarkennetun lannoituksen on perustuttava vuosittaiseen viljelysuunnitelmaan ja riittävän usein tehtyyn viljavuustutkimukseen, jonka on täytettävä 4 §:ssä tarkoitetut ehdot. Maatilalla on käytettävä typpeä ja fosforia enintään kasvilajin, kasvupaikan olosuhteiden ja satotason perusteella määräytyvät 2 liitteen osissa A-D ja 1 liitteen D-osassa säädetyt määrät peltohehtaaria kohti.

Toimenpidettä ei voi valita kotieläintilaa koskeviin ympäristötuen ehtoihin sitoutunut viljelijä, jonka tilalla kasvatetaan nautoja, hevosia tai lampaita. Hevosten tai lampaiden kasvatukseksi ei katsota tässä tilannetta, jossa tilalla on 1 §:ssä tarkoitettuja lampaita tai hevosia enintään yhden 1 §:ssä tarkoitetun eläinyksikön verran.

Peltojen talviaikaisessa kasvipeitteisyydessä ja kevennetyssä muokkauksessa viljelijän on pidettävä 30 prosenttia maatilan tukikelpoisten peltolohkojen pinta-alasta kasvukauden ulkopuolella kasvien tai kasvijätteiden peittämänä tai hyväksytyllä tavalla kevennetysti muokattuna. Kasvipeitteisyyden on säilyttävä lohkolla kylvömuokkaukseen tai vastaavaan viljelytoimenpiteeseen asti.

Kasvipeitteiseksi hyväksytään 1 liitteen E-osassa säädetyt kasvit ja alueet.

Viljelijän on osallistuttava kaksi päivää kestävään neuvonnalliseen koulutukseen, jossa selvitetään luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja hoitoon liittyviä asioita maatilamittakaavassa. Kyseisen koulutuksen voi suorittaa henkilökohtaisesti joko sitoumuksen antanut viljelijä, hänen puolisonsa tai tilan hoitoon osallistuva henkilö. Jos kyseessä on kuolinpesän harjoittama tai yhteisömuodossa harjoitettava maatilatalous, on maatilan hoidosta vastaavan henkilön täytettävä tässä tarkoitettu koulutusvaatimus. Koulutuksen vähimmäispituus on 12 tuntia. Tässä tarkoitetuksi koulutukseksi voidaan hyväksyä ainoastaan ne koulutuspäivät, jotka työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto on etukäteen hyväksynyt 34 §:ssä säädetyllä tavalla. Koulutuksessa on käsiteltävä maisema- ja monimuotoisuuspeltoja ja riistalaitumien perustamista ja hoitoa sekä monimuotoisuuskohteiden kuten reunavyöhykkeiden, metsäsaarekkeiden, yksittäispuiden, puukujanteiden, lähteiden, purojen ja kosteikkojen tarkoituksenmukaista hoitoa. (14.12.2001/1278)

Osana koulutusta viljelijän on laadittava omalle tilalleen yleispiirteinen suunnitelma tilan tärkeistä monimuotoisuuskohteista ja niiden hoidosta. Koulutukseen voi sisältyä myös pienimuotoinen lajistoinventointi ja -seuranta. Koulutukseen osallistumisesta on oltava kirjallinen todistus. Koulutus on käytävä toisen sitoumusvuoden loppuun mennessä.

Maatilan monimuotoisuuskohteiden perustamisessa ja hoidossa on noudatettava 1 liitteen F-osassa säädettyä.

Jos vuokratun alueen hallinta menetetään luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2000) 43 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ylivoimaisen esteen vuoksi ja jos edellytetty vähintään viiden prosentin tai 0,5 hehtaarin vähimmäisala ei enää täyty, monimuotoisuuskohde on perustettava toiselle tukikelpoiselle peltolohkolle. (19.5.2005/328)

Lantalan ammoniakkipäästöjen vähentämisessä on noudatettava 1 liitteen G-osassa säädettyä.

Jos toimenpide edellyttää investointeja, ne on toteutettava ensimmäisen sitoumusvuoden aikana.

Koneellisessa kompostorissa tai lietelannan ja virtsan ilmastuksessa syntyvät kaasut on joko kerättävä talteen tai puhdistettava. Tähän voidaan käyttää erilaisia suodattimia, kuten esimerkiksi turvesuodattimia tai zeoliittisuodattimia tai puhdistusmenetelmiä. Kaasut voidaan ottaa talteen myös viljelijöiden yhteisesti omistamissa biokaasulaitoksissa. Jos toimenpide edellyttää investointeja, ne on toteutettava ensimmäisen sitoumusvuoden aikana.

Toimenpidettä toteuttavalla tilalla saa olla laidunnettavia eläimiä enintään 2,3 eläinyksikköä maatilan nurmi- ja muuta laidunhehtaaria kohti. Tilan hallinnassa olevat metsälaitumet ja muut vastaavat laiduntamiseen soveltuvat alat voidaan laskea mukaan muuhun laidunalaan. Nurmilla ei tässä tarkoiteta nurmikasvien siementuotantoon käytettyjä aloja.

Laidunnettavissa olevat eläimet on päästettävä laitumelle tai jaloittelutarhaan. Laidunnettavia eläimiä ovat esimerkiksi lypsy- ja emolehmät, hiehot, lampaat, vuohet ja hevoset. Jaloittelutarhan hoidossa on otettava huomioon pintavesien ja pohjavesien suojelu. Laitumien kuluminen on estettävä riittävällä laidunkierrolla. Jos on vaaraa liian vähäisestä laiduntamisesta, laidun on niitettävä alueen pensastumisen estämiseksi. Laiduntaminen ja jaloittelu on toteutettava kesäaikaan. Pihattotyyppinen rakennusratkaisu ilman jaloittelutarhaa tai kesäaikaista laidunta ei täytä vaatimusta. Lihasiat ja emakot on kasvatettava ulkotarhoissa vähintään toukokuusta lokakuuhun eli vähintään 31.5.–30.9. Kanat ja broilerit on kasvatettava lattiakasvattamoissa. Jos tilalla kasvatetaan useita eläinlajeja, kaikkien niiden kasvatusolosuhteiden on täytettävä tässä pykälässä säädetyt vaatimukset. (11.9.2002/786)

Tilalle on laadittava tuotantoeläimille ruokinnan ravinnetase. Se on tehtävä ensimmäisen sitoumusvuoden aikana. Ruokinnan ravinnetaseen laskennassa saatuja tuloksia voidaan käyttää, kun lasketaan lannan sisältämiä ravinteita liitteen 1 B-osassa säädetyllä tavalla.

Viljelijän on osallistuttava tuotantoeläinten hyvinvointia koskevaan yksipäiväiseen koulutukseen perustoimenpiteisiin sisältyvien koulutuspäivien lisäksi. Kyseisen koulutuksen voi suorittaa henkilökohtaisesti joko sitoumuksen antanut viljelijä, hänen puolisonsa tai tilanhoitoon osallistuva henkilö. Jos kyseessä on kuolinpesän harjoittama tai yhteisömuodossa harjoitettava maatilatalous, on maatilan hoidosta vastaavan henkilön täytettävä tässä tarkoitettu koulutusvaatimus. Koulutus on suoritettava ensimmäisen sitoumusvuoden aikana eli ennen 31 päivää toukokuuta kyseisenä vuonna. Koulutukseen osallistumisesta on oltava kirjallinen todistus. Tässä tarkoitetuksi koulutukseksi voidaan hyväksyä ainoastaan ne koulutuspäivät, jotka työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto on etukäteen hyväksynyt 34 §:ssä säädetyllä tavalla. Koulutukseksi hyväksytään myös sellainen ympäristötuen sitoumukseen liittyvä koulutus, joka on suoritettu ennen sitoumuksen antamista. (6.4.2004/246)

Maitohuoneen pesuvesien käsittelemisessä on noudatettava liitteen 1 H-osassa säädettyä.

Toimenpide on toteutettava kolmannen sitoumusvuoden loppuun mennessä. Tuki maksetaan ensimmäisen kerran siltä sitoumusvuodelta, jonka aikana vaatimus täyttyy.

Puutarhatilan lisätoimenpidettä koskevan tuen maksamisen ehtona on, että viljelijä toteuttaa yhtä seuraavista toimenpiteistä:

Tuki maksetaan sen ryhmän puutarhakasvilohkoille, joita toimenpide koskee. Typpilannoituksen tarkentamista liukoisen typen mittauksen avulla voidaan toteuttaa ainoastaan puutarhakasvien 33 §:ssä tarkoitetun ryhmän 1 viljelyaloilla. Katteen käyttöä monivuotisten puutarhakasvien rikkakasvitorjunnassa voidaan toteuttaa ainoastaan puutarhakasvien 33 §:ssä tarkoitetun ryhmän 2 viljelyaloilla.

Tarkennetussa ravinteiden seurannassa viljavuustutkimus on tehtävä vähintään 3 vuoden välein niiltä lohkoilta, joilla viljellään puutarhakasvien 33 §:ssä tarkoitettujen ryhmien 1 ja 2 kasveja. Monivuotisilla kasveilla perustamisvaiheen lannoitusta suunniteltaessa ei saa käyttää kahta vuotta vanhemman viljavuustutkimuksen tuloksia. Näytetiheyden on oltava vähintään yksi näyte yhtä peltohehtaaria kohti. Edellä mainitut ehdot täyttävä viljavuustutkimus on oltava tilalla ensimmäisen sitoumusvuoden ensimmäisen kalenterivuoden loppuun mennessä.

Lisätoimenpiteen toteuttamiseksi liukoisen typen määrä on mitattava keväällä ennen kevätlannoitusta ja kasvukaudella ennen lisälannoitusta niiltä peltolohkoilta, joilla viljellään puutarhakasvien 33 §:ssä tarkoitettuun ryhmään 1 kuuluvia kasveja. Mittauksen avulla on selvitettävä maassa liukoisessa muodossa oleva ammonium- ja nitraattitypen määrä.

Keväällä näytteet on otettava peruslohkoittain niin, että näytteitä otetaan vähintään yksi näyte viittä hehtaaria kohti. Ennen lisälannoitusta tehtävissä mittauksissa näytetiheyden on oltava vähintään yksi näyte kasvulohkoa kohti.

Viljelijä voi tehdä tai teettää pikamäärityksen liukoisen typen määrästä käyttämällä pikamääritysmenetelmää, jossa maanäyte uutetaan esimerkiksi kaliumkloridiin tai kaliumsulfaattiin ja liukoisen typen määrä määritellään värivertailuun perustuen. Viljelijä voi myös teettää liukoisen typen määrästä laboratorioanalyysin edellyttäen, että tulokset ovat käytettävissä ennen typpilannoitusta.

Mittausten tuloksista on pidettävä kirjaa tai ne on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Mittausten tulokset on otettava huomioon typpilannoitusta suunniteltaessa.

Katteen käytössä monivuotisten puutarhakasvien rikkakasvitorjunnassa on noudatettava 1 liitteen I-osassa säädettyä.

Jos viljelijän hallinnassa olevassa peltoalassa tapahtuu muutoksia, näistä muutoksista on ilmoitettava vuosittain maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Muutoksella tarkoitetaan myös tukikelpoisen lohkon poistamista viljelystä.

Ympäristötukea koskevan sitoumuksen siirtämistä koskeva hakemus on tehtävä maa- ja metsätalousministeriön vahvistamalla lomakkeella numero 160.

Jos viljelijä luopuu kolme vuotta voimassa olleesta sitoumuksesta siten kuin luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2000) 43 §:n 1 momentissa säädetään, sitoumuksesta luopuva viljelijä ei voi antaa uutta vastaavaa sitoumusta sanotun säädöksen 1 §:ssä tarkoitetun ohjelmakauden aikana.

Tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön osalta on noudatettava 1 liitteen J-osassa säädettyä.

Tuen maksamisen edellytyksenä on, että kasvulohkolomakkeella numero 102B ilmoitettujen kasvien istutus tai kylvö tehdään viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Edellisestä poiketen voidaan tämän jälkeen kylvettäville, satoa kyseisenä vuonna tuottaville, 33 §:ssä tarkoitetun ryhmän 1 puutarhakasveille maksaa tuki, jos lohkolle kylvetään esikasvi viimeistään kesäkuun 30 päivänä. Jos esikasvia ei kylvetä, tästä on ilmoitettava maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Tällöin kyseiselle lohkolle ei makseta perus- ja lisätoimenpiteiden tukea. Esikasvia ei kuitenkaan vaadita ja tuki voidaan maksaa, jos kyseessä on salaattikasvit, kiinankaali, kukkakaali tai parsakaali. (7.4.2006/263)

Viherlannoitusnurmilohkolle, jonka satoa käytetään osana viljelykiertoa siten, että sato jätetään syksyllä korjaamatta ja hyödynnetään seuraavan viljelykasvin lannoitteena, voidaan maksaa ympäristötukea. Sanottuna vuonna sadon voi myös korjata kyseessä olevalta lohkolta. Tällaisia viljelykiertoja ovat esimerkiksi virnan viljely viherlannoitteeksi sekä perunan ja apilan vuoroviljely. Viljelijän tehtävänä on pyydettäessä osoittaa viherlannoitusnurmeksi ilmoitetun lohkon viljelykierto. Viherlannoitusnurmien perustamiseen käytetyn siemenen painosta on vähintään 20 prosenttia oltava typensitojakasvin siemeniä. Käytetyt siemenmäärät on ilmoitettava tukihakemuslomakkeella tai niiden on käytävä ilmi tilalla pidetyistä lohkokohtaisista muistiinpanoista. Viherlannoitusnurmeksi vuosittaisella tukihakemuksella ilmoitettavien kasvulohkojen pinta-alojen yhteenlaskettu ala voi olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisten lohkojen pinta-alojen summasta. Saman alan voi ilmoittaa tukihakemuksessa viherlannoitusnurmeksi korkeintaan kahtena peräkkäisenä vuonna. Kaksivuotinen viherlannoitus on mahdollista toteuttaa myös siten, että kyseinen ala ilmoitetaan jompana kumpana vuonna tilatukiasetuksessa säädetyllä tavalla kesannoiduksi kesannointioikeusalaksi ja toisena vuonna nurmeksi, jonka sato korjataan asianmukaisesti. (7.4.2006/263)

Silloin kun tilalla on perustettu yli kolmen metrin suojakaistoja tai pientareita ja niistä on tehty oma kasvulohkonsa, niille voidaan maksaa ympäristötuki, jos niitä on hoidettu liitteen 1 osan C tarkoittamalla tavalla.

Viljelyksellisistä syistä päisteessä voi olla enintään kolmen metrin levyinen kylvämätön alue, joka lasketaan mukaan viljelyalaan. Jos päisteessä on sekä suojakaista tai piennar että viljelyksellisistä syistä kylvämätön alue, ei näiden yhteisleveys saa olla yli kolme metriä. Jos päisteessä oleva alue on leveämpi kuin kolme metriä, on se erotettava omaksi kasvulohkokseen. Päisteessä omaksi kasvulohkokseen erotettavalla alueella voidaan viljellä esimerkiksi nurmea, jolloin se voi saada ympäristötuen. Tässä tarkoitetulla viljelyksellisestä syystä jätetyllä päistealueella viljellyltä nurmelta ei edellytetä sadonkorjuuta. Kasvusto on kuitenkin niitettävä tai pidettävä muulla tavoin hoidettuna, jotta sille voidaan maksaa ympäristötuki.

Puutarhakasvien ryhmään 1 luetaan ne kasvulohkot, joilla kasvatetaan koristekasveja, vihanneksia, siemenmausteita, mauste- ja lääkekasveja. Koristekasveilla tarkoitetaan tässä yksi- ja monivuotisia avomaalla leikkoja kuivakukiksi viljeltyjä koristekasveja. Vihanneksiin luetaan myös muun muassa tilli, persilja ja piparjuuri sekä monivuotiset vihannekset kuten maa-artisokka, raparperi ja parsa. Siemenmausteisiin luetaan muun muassa korianteri, kumina ja sinapit. Mauste- tai lääkekasveihin voidaan lukea muun muassa basilika, etelänarnikki, helokki, iisoppi, kamomillasaunio, kangasajuruoho, kehäkukka, keltakatkero, kesäkynteli, kissanminttu, koiruoho, kultapiisku, liperi, maraljuuri, maurinmalva, maustekirveli, maustemeirami, mintut, mäkikuisma, särmäkuisma, mäkimeirami, niittyhumala, nokkonen, ei kuitenkaan kuitunokkonen, punahattu, purasruoho, rakuuna, ratamot, reunuspäivänkakkara, rohtoraunioyrtti, rohtosormustinkukka, rohtovirmajuuri, ryytisalvia, saksankirveli, siankärsämö, sitruunamelissa, takiaiset, timjami, tuoksuampiaisyrtti, ukontulikukka, rohtotulikukka, unikko, öljyunikko, villasormustinkukka, väinönputki, yrtti-iiso ja lääkepaju. Lääkepajun viljelystä edellytetään sopimusta lääketehtaan kanssa.

Puutarhakasvien ryhmään 2 luetaan ne kasvulohkot, joilla kasvatetaan marja- ja hedelmäkasveja sekä taimitarhakasveja. Hedelmä- ja marjakasveihin luetaan muun muassa omena, luumu, kriikuna, kirsikka, päärynä, makea pihlajanmarja, mansikka, mustaherukka, punaherukka, valkoherukka, viherherukka, karviainen, vadelma, mesivadelma, mustavatukka, mesimarja ja jalomaarain, tyrni, pensasmustikka, marja-aronia, ruusu ruusunmarjojen tuotantoon, ruusukvitteni, tuomipihlaja, puolukka, karpalo ja lakka. Taimitarhakasveilla tarkoitetaan monivuotisten koristekasvien eli perennoiden, pensaiden ja puiden sekä marja- ja hedelmäkasvien taimituotantoa, johon luetaan myös katu- tai puistopuuviljelykset. Taimitarhakasveihin luetaan myös pellolla kasvatettavat monivuotiset puut ja pensaat, joista korjataan ammattimaisesti vuosittain leikkohavuja tai leikkovihreää. Taimitarhaviljelyalaan kuuluu myös pistokkaiden ja astiataimien tuotanto kasvulohkoilla katteiden alla, esimerkiksi kevyissä muovihuoneissa. Metsäpuiden taimiaineiston tuottamisesta tai joulupuiden kasvatuksesta ei makseta ympäristötukea. (24.5.2002/398)

Viljelijäkoulutuksen järjestäjänä voi olla yksityinen henkilö, yritys, yhdistys, yhteisö, oppilaitos, neuvontajärjestö tai muu vastaava taho. Viljelijäkoulutukset hyväksyy se maaseutuosasto, jonka alueella koulutus järjestetään. Koulutuksen voi yksittäistapauksessa hyväksyä myös se maaseutuosasto, jonka toimialueen viljelijöille koulutus on kohdennettu. Päätös viljelijäkoulutuksen hyväksymisestä tehdään vain yhdellä maaseutuosastolla. Jos koulutustilaisuus järjestetään kuitenkin tällaisessa tapauksessa toisen työvoima- ja elinkeinokeskuksen toimialueella, on koulutustilaisuuden hyväksyjän lähetettävä tiedoksi koulutustilaisuuden hyväksymistä koskeva päätös asianomaiseen työvoima- ja elinkeinokeskukseen. Maaseutuosaston on lähetettävä päätös koulutuksen hyväksymisestä hakijalle valitusosoituksin. Päätöksessä on todettava, että koulutuksen järjestäjä ei saa hakea mitään muuta tukea välittömästi koulutuksesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Viljelijäkoulutuksen järjestäjän on toimitettava työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle vähintään 30 työpäivää ennen koulutuspäivää päivän ohjelma aikatauluineen sekä tieto kouluttajista. Kouluttajien koulutus ja ympäristötukijärjestelmään perehtyneisyys on ilmoitettava työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle. Koulutuspäivälle on oltava nimettynä päävastuullinen kouluttaja, jonka on oltava perehtynyt maatalouden ympäristötukijärjestelmään. Muina kouluttajina voivat toimia tietyn aihealueen asiantuntijat. Kaikilla kouluttajilla on oltava vähintään opistotason tai ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan tai ympäristöalan koulutus tai muu koulutus, jonka työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto hyväksyy riittäväksi käsiteltävänä oleva aihe huomioon ottaen. Maatilan monimuotoisuuskohteet -lisätoimenpiteeseen kuuluvaa viljelijäkoulutusta voi järjestää vain maa- ja metsätalousministeriön hyväksymään kouluttajakoulutukseen osallistunut henkilö. Kasvinsuojeluaineiden käyttäjäkoulutuksen kouluttajana voi toimia sekä kasvintuotannon tarkastuskeskuksen valtuuttama kouluttaja että työvoima- ja elinkeinokeskuksen valtuuttama henkilö, jolla ei ole kasvintuotannon tarkastuskeskuksen antamaa valtuutusta, mutta joka muutoin täyttää tässä momentissa kouluttajalle säädetyt edellytykset. (21.12.2000/1207)

Viranomainen, joka tekee päätöksen tässä mainitun tuen myöntämisestä tai osallistuu kyseessä olevan tuen maksatukseen ei voi toimia viranomaisen ominaisuudessa koulutuksen järjestäjänä tai koulutustilaisuuden pääkouluttajana tämän asetuksen tarkoittamissa koulutuksissa.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosaston on kirjallisesti ilmoitettava koulutuksen järjestäjälle viimeistään 10 työpäivää ennen koulutusajankohtaa, hyväksyykö se koulutuspäivän ympäristötukijärjestelmän mukaiseksi viljelijäkoulutukseksi. Koulutus on hyväksyttävä, jos sen voidaan todeta täyttävän tämän asetuksen mukaiset koulutukselle asetetut ehdot. Tarvittaessa, mikäli edellä mainitut ehdot eivät täyty, työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto voi esittää tehtäväksi koulutusohjelman tai kouluttajien osalta muutoksia, jotka ovat koulutuspäivän ympäristötukijärjestelmän mukaiseksi koulutukseksi hyväksymisen ehtona. (24.5.2002/398)

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosaston on valvottava vuosittain alueellaan tässä pykälässä tarkoitettujen koulutuspäivien laatua sekä sitä, että ennalta hyväksyttyä koulutusohjelmaa noudatetaan. Maaseutuosaston on annettava selvitys tekemistään koulutuspäivien valvonnoista maa- ja metsätalousministeriön tukipolitiikkayksikköön vuosittain viimeistään 15 päivänä kesäkuuta. Jos valvonnassa todetaan, ettei koulutuksessa ole noudatettu maaseutuosaston ennalta hyväksymää ohjelmaa tai että koulutus ei ole vastannut sisällöltään kyseiselle koulutukselle asetettuja tavoitteita ja sille asetettuja ehtoja, maaseutuosasto voi määrätä koulutuksen järjestämisestä vastaavan tahon tai jonkin kouluttajista vähintään kolme kuukautta kestävään karenssiin. Karenssin aikana kyseisen kouluttajan järjestämiä koulutuksia ei voida hyväksyä tässä pykälässä säädetyksi viljelijäkoulutukseksi eikä kyseistä kouluttajaa hyväksytä kouluttajaksi edellä tarkoitettuihin viljelijäkoulutuksiin. (21.12.2000/1207)

Koulutuksen järjestäjän on toimitettava tieto koulutukseen osallistuneista viljelijöistä tilatunnuksineen työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle 10 työpäivän kuluessa koulutuksen päättymisestä. Tämän kirjalliseen dokumentin on sisällettävä kyseisten viljelijöiden allekirjoitukset, jolla viljelijät varmentavat osallistumisensa. Lisäksi työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle on toimitettava osallistuneiden nimet ja tilatunnukset sähköisessä muodossa.

Koulutuksen järjestäjän on annettava viljelijälle todistus koulutukseen osallistumisesta. Todistuksesta on käytävä ilmi koulutuspäivän ajankohta, sisältö ja tieto siitä, että kyseessä on ollut työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosaston hyväksymä ympäristötuen ehtona oleva koulutus.

Luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:ssä tarkoitettuun maatalouden ympäristötuen koulutukseen voidaan myöntää tukea valtion talousarvion määrärahojen puitteissa vuosina 2000-2006 siten kuin liitteessä 3 säädetään.

Viljelijä voi vain poikkeustapauksissa suorittaa etäkoulutuksena ympäristötuen ehtoihin liittyvät koulutukset. Kasvinsuojeluaineiden käyttökoulutusta ei voi suorittaa etäkoulutuksena. Poikkeustapauksia, joissa etäkoulutus voidaan hyväksyä, ovat muun muassa viljelijän tai jatkuvaa huolenpitoa vaativan perheenjäsenen sairaus tai vamma sekä kohtuuttoman pitkä tai hankala matka lähimpään koulutustilaisuuteen.

Viljelijän on haettava oikeutta suorittaa koulutus etäkoulutuksena työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolta siihen tarkoitetulla lomakkeella. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto antaa asiasta päätöksen, johon saa hakea muutosta siten kuin säädetään maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992) 10 §:ssä .

Etäkoulutuksen suorittamiseen sisältyy viljelijän itseopiskelu ja osallistuminen hyväksyttävästi kirjalliseen kuulusteluun. Maatilan monimuotoisuuskohteet -lisätoimenpiteen valinneen on lisäksi laadittava oman tilan monimuotoisuus -suunnitelma, joka on palautettava kuulustelun yhteydessä. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto ilmoittaa ja tarvittaessa toimittaa 2 momentissa tarkoitetun oikeuden saaneelle viljelijälle etäkoulutusmateriaalin, joka viljelijän on opiskeltava itsenäisesti ennen kuulustelua. Kirjallisen kuulustelun voi hyväksyä vain 34 §:n 1 momentissa tarkoitettu työvoima- ja elinkeinokeskuksen etukäteen hyväksymä taho tai henkilö. Kyseisen tahon tai henkilön on annettava viljelijälle kirjallinen todistus kuulustelusta silloin, kun se on hyväksytysti suoritettu.

Viljelijän on annettava vuosittain pinta-alatukia koskevan hakemuksen yhteydessä asianomaisen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle EY-lainsäädännön ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksella erikseen edellyttämät tiedot ja selvitykset.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolla on oikeus suorittaa ennakolta ilmoittamatta tuen myöntämiseen ja maksamiseen liittyviä tarkastuksia. Tuen saaja on velvollinen esittämään kaikki tarvittavat tiliasiakirjat ja muun aineiston korvauksetta sekä muutoinkin avustamaan tarkastuksessa.

Jos valvonnan perusteella todetaan, että viljelijä ei ole noudattanut sitoumusehtoja tai että hakemuksessa ilmoitetuissa pinta-aloissa on virheitä, voidaan viljelijälle maksettavaa tukea vähentää siten kuin siitä erikseen maaja metsätalousministeriön valvontaa koskevassa asetuksessa säädetään.

Tuki voidaan periä takaisin kokonaan tai osittain tuen saajalta silloin, jos viljelijä on antanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, tukea on maksettu perusteettomasti tai liikaa, viljelijä ei noudata sitoumuksen ehtoja, viljelijä peruuttaa antamansa sitoumuksen tai tilan omistus- tai hallintaoikeus siirtyy eikä jatkaja anna 10 työpäivän kuluessa sitoumusta siitä, että perus- ja lisätoimenpiteiden ehtoja noudatetaan. Ympäristötuen maksamisen ja aiheettomasti maksetun määrän palauttamisen väliseltä ajalta peritään korkoa.

Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä heinäkuuta 2000.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.