329/1999

Tämän lain tavoitteena on kehittää maaseutua edistämällä erityisesti vesivarojen kestävää käyttöä, maataloutta harjoittavien asunto-oloja sekä maaseudun kulttuuriperinnön säilyttämistä.

Tätä lakia sovelletaan tukeen, joka myönnetään vesistötoimenpiteeseen taikka maatilan asunto-olojen parantamista tai perinneympäristön säilyttämistä koskevaan investointiin. Lisäksi lakia sovelletaan tukeen, joka myönnetään vapaaehtoisen velkajärjestelyn yhteydessä maatilatalouden kehittämisrahaston varoista myönnettyyn valtionlainaan, luottolaitoksen varoista myönnettyyn korkotukilainaan tai valtion myyntihintasaamiseen liittyvänä tukena. Tuki voi olla Euroopan yhteisön osaksi rahoittamaa tukea tai kokonaan kansallisista varoista rahoitettavaa tukea.

Tämän lain 6 lukua ei kuitenkaan sovelleta tukeen, joka myönnetään maatilan asunto-olojen parantamiseen tai perinneympäristön säilyttämiseen.

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain (986/2011) tai kolttalain (253/1995) mukaista elinkeinotoimintaa harjoittavalle maatilan asuinrakennusta tai perinneympäristön säilyttämistä varten taikka vapaaehtoisen velkajärjestelyn yhteydessä myönnettävään tukeen sovelletaan, mitä mainituissa laeissa säädetään. (26.8.2011/996)

Tuki ei saa yhdessä muun samaan toimenpiteeseen myönnetyn julkisen tuen kanssa ylittää Euroopan yhteisön lainsäädännössä säädettyä tuen enimmäismäärää.

Tukea voidaan myöntää luonnolliselle henkilölle sekä yksityisoikeudelliselle tai julkisoikeudelliselle yhteisölle, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Valtioneuvosto päättää valtion talousarviossa osoitettujen määrärahojen ja maatilatalouden kehittämisrahaston käyttösuunnitelmassa osoitettujen varojen rajoissa tässä laissa tarkoitettujen tukijärjestelmien käyttöön ottamisesta ja tarvittaessa soveltamisajasta.

2 momentti on kumottu L:lla 28.12.2007/1479 .

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa tämän lain tarkoituksiin käytettävissä olevien varojen osoittamisesta tuen toimeenpanosta vastaavien viranomaisten käyttöön sekä huolehtii varojen ohjaamisesta antamalla Euroopan yhteisön säännöksiä, lakia, valtioneuvoston päätöstä ja maatilatalouden kehittämisrahaston käyttösuunnitelmaa tarkempia määräyksiä niiden käytöstä.

Jollei jäljempänä toisin säädetä, maatilan asunto-olojen parantamiseen tai perinneympäristön säilyttämiseen avustuksena tai korkotukena myönnettävän investointituen myöntämiseen, maksamiseen, seurantaan, tarkastukseen ja takaisinperintään sekä tukea koskevaan muutoksenhakuun sovelletaan, mitä maatilan investointituesta säädetään maatalouden rakennetuista annetussa laissa (1476/2007) .

Tukea maatilan asunto-olojen parantamiseen tai perinneympäristön säilyttämiseen voidaan myöntää sellaiselle luonnolliselle henkilölle tai yksityisoikeudelliselle yhteisölle, joka elinkeinonaan harjoittaa tai ryhtyy harjoittamaan maatilalla maataloutta ( maatalousyrittäjä ). Luonnollisen henkilön tulee olla 18 vuotta täyttänyt. Alle 18-vuotiaalle tukea voidaan myöntää, jos tämä on solminut avioliiton, harjoittaa maataloutta yhdessä vanhempiensa kanssa tai ikää koskevasta vaatimuksesta poikkeamiseen on muita erityisiä syitä. Jos maatalousyrittäjä on yhteisö, määräysvallan yhteisössä tulee olla yhdellä tai useammalla luonnollisella henkilöllä, joka täyttää tuen saajan ikää koskevan vaatimuksen.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että tuen kohteena olevan maatilan taloudellinen elinkelpoisuus voidaan osoittaa. Tuettavien toimenpiteiden valinnassa kiinnitetään huomiota toimenpiteiden taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin sekä ympäristö- ja kulttuurinäkökohtiin. Tukea myönnettäessä ei sovelleta maatalouden rakennetuista annetun lain 2 lukua eikä mainitun lain 8 §:ssä säädettyjä edellytyksiä, lukuun ottamatta hakijan toimeentuloa tai tältä osin määräysvaltaa koskevaa edellytystä, eikä lain 10, 11 ja 15 §:ssä säädettyjä edellytyksiä.

Tarkemmat säännökset maatilan taloudellisen elinkelpoisuuden arvioinnissa ja tuettavien toimenpiteiden valinnassa käytettävistä perusteista sekä määräysvaltaa koskevasta edellytyksestä annetaan valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi valtioneuvoston asetuksella säädetään tuen muodosta, tasosta ja enimmäismäärästä 6 §:n 1 momentissa tarkoitettujen varojen sekä Euroopan yhteisön lainsäädännön asettamissa rajoissa. Hyväksyttävistä yksikkökustannuksista säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Tukea maatilan perinneympäristön säilyttämiseen voidaan myöntää maatalousyrittäjälle sellaiseen investointiin, jonka tarkoituksena on perinteisen maiseman tai rakennuksen säilyttäminen maatilalla.

Tuki voidaan myöntää avustuksena tai korkotukena taikka näiden yhdistelmänä 1 momentissa tarkoitetusta investoinnista aiheutuviin tarpeellisiin ja kohtuullisiin kustannuksiin. Tuki myönnetään prosentuaalisena osuutena tuettavan toimenpiteen hyväksyttävistä kustannuksista. Hyväksyttävien kustannusten enimmäismäärä voidaan määritellä investoinnin kohteeseen sovellettavien yksikkökustannusten avulla. Muussa tapauksessa voidaan edellyttää selvitystä kustannusten perustumisesta tavanomaiseen hintatasoon.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin tuettavasta toiminnasta sekä hyväksyttävistä kustannuksista.

Tukea voidaan myöntää maatalousyrittäjänä toimivalle luonnolliselle henkilölle sellaiseen investointiin, jonka tarkoituksena on maatilan asunto-olojen parantaminen. Lisäksi tukea voidaan myöntää sellaiselle henkilölle, jonka määräysvallan perusteella maatalousyrittäjänä toimivan yhteisön katsotaan täyttävän tuen saajaa koskevat edellytykset. Tukea ei myönnetä, jos tarkoitukseen voidaan myöntää muuta tukea julkisista varoista.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuen kohteena olevaa asuntoa käytetään hakijan, tämän perheenjäsenten tai maatilalla työskentelevien taikka maatilan sukupolvenvaihdoksen yhteydessä tilanpidosta luopuvan vakinaisena asuntona. Asunnon tulee olla kooltaan ja varustelultaan tarkoituksenmukaisessa suhteessa edellä tarkoitettuun käyttötarkoitukseen.

Tuen myöntämisen tulee olla hakijan taloudelliset olosuhteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaista. Tällöin tarkastellaan hakijan kokonaistuloja.

Tuki myönnetään korkotukena 1 momentissa tarkoitetusta investoinnista aiheutuviin tarpeellisiin ja kohtuullisiin kustannuksiin. Tuki myönnetään prosentuaalisena osuutena tuettavan toimenpiteen hyväksyttävistä kustannuksista. Hyväksyttävien kustannusten enimmäismäärä voidaan määritellä investoinnin kohteeseen sovellettavien yksikkökustannusten avulla. Muussa tapauksessa voidaan edellyttää selvitystä kustannusten perustumisesta tavanomaiseen hintatasoon.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin tuettavasta toiminnasta, tuen kohteena olevan asunnon kokoa ja käyttötarkoitusta sekä hakijan kokonaistuloja koskevista edellytyksistä sekä hyväksyttävistä kustannuksista.

Vesistötoimenpiteitä voidaan tukea toteuttamalla hanke valtion työnä tai myöntämällä sen toteuttamiseen avustusta. Valmistunut valtion työ saadaan sopia luovutettavaksi kunnalle tai muulle yhteistyöosapuolelle. Tällöin on sovittava myös niistä ehdoista, joita työn vastaanottajan on luovutuksen jälkeen noudatettava. Avustuksen myöntämiseen, maksamiseen, tarkastukseen ja takaisinperintään sekä avustusta koskevaan muutoksenhakuun sovelletaan valtionavustuslakia (688/2001) .

Vesistötoimenpiteitä voidaan tukea valtion talousarviossa osoitettujen määrärahojen puitteissa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin tuen edellytyksistä ja tuen enimmäismäärästä.

Sen estämättä mitä muualla säädetään, voidaan pysyviin taloudellisiin vaikeuksiin joutuneen lainansaajan taloudellisen tilanteen helpottamiseksi vapaaehtoisesti järjestellä valtionlainoja ja valtion myyntihintasaamisia.

Lainansaajan voidaan katsoa joutuneen pysyviin taloudellisiin vaikeuksiin, jos hän on tullut tai on ilmeisessä vaarassa tulla maksukyvyttömäksi eikä maksukykyä voida pysyvästi palauttaa myöntämällä korkotukilainojen ja valtionlainojen lyhennysmaksuille lykkäystä tai valtionlainoille korkovapautta taikka sellaisilla varoilla, jotka ovat saatavissa hakijan yrityspääomia haitallisesti vähentämättä.

Edellytyksenä on, että velkajärjestelyn odotetaan olennaisesti parantavan lainansaajan taloudellista tilannetta. Yritystoimintansa lopettaneen tai lopettavan lainansaajan velkoja voidaan vapaaehtoisesti järjestellä vain, jos lainansaajan asunnon säilyttämistä ei voida muutoin turvata. Vapaaehtoinen velkajärjestely ei estä suostumasta yrityksen saneerauksesta annetun lain 97 §:ssä tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 78 §:ssä tarkoitettuun menettelyyn.

Vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä voidaan pidentää valtionlainojen ja valtion myyntihintasaamisten takaisinmaksuaikaa, alentaa korkoa sekä myöntää lyhennysten ja korkojen suorittamisessa maksuvapautusta tai lykkäystä siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Laina-aikaa voidaan erittäin painavasta syystä pidentää yli 30 §:n 1 momentissa säädetyn laina-ajan. (21.1.2000/44)

Vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä sovitut velkasuhteen ehtojen muutokset koskevat myös takaajaa, muuta velasta vastuussa olevaa henkilöä sekä velasta vakuuden asettanutta henkilöä, kuitenkin niin, että näiden asemaa ei saa ilman asianomaisen suostumusta heikentää.

Vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä ei voida myöntää maksuvapautusta valtionlainan lyhennyksille, jos lainan esinevakuus tai lainalle liike- tai siihen verrattavassa toiminnassa annettu takaus turvaa lyhennysten maksun. Velallisen asunnon säilyttämiseksi, yrityksen toiminnan jatkumisen turvaamiseksi tai muista erityisen painavista syistä maksuvapautus voidaan kuitenkin myöntää. Hakemus on näissä tapauksissa saatettava Maaseutuviraston ratkaistavaksi. (13.4.2007/425)

Jos lainansaaja on lopettanut maataloustuotannon, voidaan maksuvapautus 1 momentissa säädetyn estämättä kuitenkin myöntää, jos:

Jos lainansaajalle korkotuki- tai muuta luottoa myöntäneet velkojat eivät osaltaan suostu vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn, valtionlainat voidaan järjestellä vain erityisestä syystä ja edellyttäen, että valtionlainojen ja muiden valtion saamisten maksamatta oleva määrä on vähintään 75 prosenttia lainansaajan kaikista veloista.

Maaseutuyrityksille tämän lain tai muiden säädösten tai valtioneuvoston päätöksen nojalla myönnettyjä korkotukilainoja voidaan vapaaehtoisesti järjestellä siten kuin 36 §:ssä säädetään.

Korkotukilainan koron järjestely alentaa lainansaajan maksamaa korkoa. Korkotuen määrä lasketaan velkakirjaehtojen mukaisesta korosta. Velkajärjestely voidaan suorittaa, jos lainansaaja ja lainan myöntänyt luottolaitos ovat yksimielisiä velkajärjestelyn ehdoista ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut suostumuksen korkotukilainojen järjestelyyn.

Maaseutuyrityksille tämän lain tai muiden säädösten tai valtioneuvoston päätöksen nojalla myönnettyjä korkotukilainoja voidaan vapaaehtoisesti järjestellä siten kuin 36 §:ssä säädetään.

Korkotukilainan koron järjestely alentaa lainansaajan maksamaa korkoa. Korkotuen määrä lasketaan velkakirjaehtojen mukaisesta korosta. Velkajärjestely voidaan suorittaa, jos lainansaaja ja lainan myöntänyt luottolaitos ovat yksimielisiä velkajärjestelyn ehdoista ja työvoima- ja elinkeinokeskus on antanut suostumuksen korkotukilainojen järjestelyyn.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä velallinen ja luottolaitos allekirjoittavat yhdessä valtionlainojen ja korkotukilainojen vapaaehtoisen velkajärjestelyn toteuttamista koskevan sopimuksen. Sopimus syrjäyttää lainaa koskevan velkakirjan ja tukipäätöksen ehdot.

Vapaaehtoisen velkajärjestelyn edellytyksistä, menettelystä ja seurannasta säädetään tarvittaessa tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Työvoima- ja elinkeinokeskus sekä velallinen ja luottolaitos allekirjoittavat yhdessä valtionlainojen ja korkotukilainojen vapaaehtoisen velkajärjestelyn toteuttamista koskevan sopimuksen. Sopimus syrjäyttää lainaa koskevan velkakirjan ja tukipäätöksen ehdot.

Vapaaehtoisen velkajärjestelyn edellytyksistä, menettelystä ja seurannasta säädetään tarvittaessa tarkemmin valtioneuvoston päätöksellä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi määrätä vapaaehtoisen velkajärjestelyn raukeamaan, jos:

Vapaaehtoinen velkajärjestely raukeaa myös silloin, kun tuomioistuin vahvistaa lainansaajalle yrityksen saneerauksesta annetun lain tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukaisen maksuohjelman. Tuomioistuimen on ohjelmaa vahvistaessaan otettava huomioon vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn sisältyneet lainat ja saatavat niiden ehtojen mukaan, joita olisi ollut noudatettava ilman vapaaehtoista velkajärjestelyä.

Jos velkajärjestely on määrätty raukeamaan, velkojalla on oikeus vaatia maksua saatavastaan velalliselta niiden ehtojen mukaan, joita olisi ollut noudatettava ilman velkajärjestelyä. Velallisen ei kuitenkaan ole suoritettava velkojalle viivästyskorkoa velkajärjestelyn keston ajalta, jollei elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus velkajärjestelyn raukeamisen syyn vuoksi toisin päätä.

Maa- ja metsätalousministeriöllä, Maaseutuvirastolla sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla on oikeus teettää palveluksessaan olevilla virkamiehillä ennakolta ilmoittamatta tässä laissa tarkoitetun tuen myöntämisen edellytysten ja ehtojen noudattamisen valvomiseksi tarkastuksia. (22.12.2009/1483)

Valvonnan ja tarkastusten asianmukaiseksi suorittamiseksi maa- ja metsätalousministeriö ja Maaseutuvirasto voivat valtuuttaa toisen viranomaisen tai ulkopuolisen tilintarkastajan suorittamaan 1 momentissa mainittujen tukimuotojen käyttöön liittyviä tuen välittäjiin, myöntäjiin ja saajiin kohdistuvia tarkastuksia. Tilintarkastajan tulee olla tilintarkastuslaissa (1141/2015) tarkoitettu tilintarkastaja. Tilintarkastusyhteisön on nimettävä tarkastuksesta vastuullinen tilintarkastaja. Tarkastustehtävää suorittamaan valtuutettuun tilintarkastajaan tai tilintarkastusyhteisöön sovelletaan hallintolakia (434/2003) , kielilakia (423/2003) sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) . Tilintarkastajaan sovelletaan hänen suorittaessaan tässä tarkoitettua tarkastustehtävää rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974) . (18.9.2015/1192)

Tuen saaja on velvollinen korvauksetta esittämään tarkastuksia suorittavalle kaikki tarvittavat tili- ja muut asiakirjat, joilla tarkoitetaan myös automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tai muulla tavalla luotua tai säilytettyä vastaavaa aineistoa sekä muutoinkin avustamaan tarkastuksessa. Tarkastuksia suorittavalla on oikeus valvontatehtävän edellyttämässä laajuudessa tarkastaa tuen saajan kotieläinrakennukset, viljelmät, tuotanto- ja jalostuslaitokset, varastot, myynti- ja markkinointitilat sekä muut tuen myöntämisen ja maksamisen edellytyksenä olevat olot. Tarkastus voi koskea sekä tuen saajaa että tuen välittäjää. Tarkastusta ei kuitenkaan saa suorittaa kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä tarkastuksen teknisestä suorittamisesta.

Poliisin on annettava tarpeellista virka-apua korvauksetta 1 momentissa sekä 41–43 §:ssä tarkoitetussa valvonnassa.

Tietojen luovuttamiseen ja salassapitoon sovelletaan, mitä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992) 9 §:ssä säädetään.

Sen estämättä, mitä yksityisen liike- tai ammattitoimintaa, kirjanpitoa tai taloudellista asemaa koskevien tai verotusta varten annettujen tietojen salassapidosta taikka henkilötietojen suojasta säädetään, on tätä lakia täytäntöön panevilla viranomaisilla oikeus saada muilta viranomaisilta tässä laissa tarkoitettua tukea koskevan asian käsittelemiseksi välttämättömiä tietoja henkilöstä, jota asia koskee. Tiedonsaanti koskee myös sellaisia tietoja, jotka yksityistä liike- ja ammattitoimintaa, kirjanpitoa, verotusta tai yksityisen taloudellista asemaa koskevina olisi muutoin pidettävä salassa. Tukea myöntävä viranomainen voi edellyttää, että tuen hakija tai saaja antaa selvitystä terveydentilastaan siltä osin kuin sillä on merkitystä elinkeinon harjoittamisen kannalta ja sellaisen selvityksen pyytämiseen kysymyksessä olevassa tapauksessa muutoin on perusteita. (28.12.2007/1479)

Lainan myöntänyt luottolaitos on velvollinen antamaan Maaseutuvirastolle sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle yksilöidystä pyynnöstä tietoja, jotka ovat tarpeen sen selvittämiseksi, onko lainan hakija ollut tuen tarpeessa. Se on myös velvollinen antamaan maa- ja metsätalousministeriölle, Maaseutuvirastolle tai näiden valtuuttamalle henkilölle tiedot, jotka tarvitaan sen toteamiseksi, onko lainaehtoja tai asianomaisia Euroopan yhteisön säädöksiä taikka tätä lakia ja sen nojalla annettuja säädöksiä ja määräyksiä muutoin noudatettu. Edellä mainittu tietojenantovelvollisuus koskee myös salassa pidettäviä tietoja. (22.12.2009/1483)

Tämän lain täytäntöönpanosta huolehtivat maa- ja metsätalousministeriö ja Maaseutuvirasto sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset.

Tuen myöntämisestä 15 §:ssä tarkoitettuun vesistötoimenpiteeseen päättää asianomainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maa- ja metsätalousministeriön sille osoittamien määrärahojen rajoissa.

Tämän lain nojalla annettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen.

Muilta osin muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) .

Päätöksen tiedoksiannosta on voimassa, mitä hallintolaissa säädetään.

Maaseutuviraston sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen velkajärjestelyä koskevat päätökset ovat maksuttomia.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn liittyvän sopimuksen laatimisesta Euroopan yhteisön lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Valtioneuvoston asetuksella voidaan lisäksi säätää menettelystä, jota on noudatettava tuen hakemisessa ja myöntämisessä sekä velkajärjestelyä koskevien säännösten soveltamisessa aikaisemman lainsäädännön nojalla myönnettyihin lainoihin.

Maaseutuvirasto antaa lakia ja asetusta tarkemmat määräykset hakijan omakustannusosuudesta, velkajärjestelysuunnitelmasta ja velkajärjestelyyn liittyvien kustannusten korvaamiseen liittyvistä menettelytavoista sekä velkajärjestelysopimusten laatimistavasta. Lisäksi Maaseutuvirasto voi antaa määräykset hakemus-, sopimus- ja päätöskaavoista.

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoja voidaan sen lisäksi, mitä muualla laissa niiden käyttämisestä säädetään, käyttää:

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoja voidaan käyttää myös maaseudun elinkeinotoiminnan monipuolistamista edistävän yritystoiminnan toimintaedellytysten selvittämiseen ja kehittämiseen sekä pienyrittäjien tai pienyrittäjiksi aikovien koulutukseen. Tätä tarkoitusta varten voidaan varoja osoittaa myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, joka voi jakaa niitä edelleen kuntien käytettäviksi.

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoista saadaan maksaa palkkiota ja korvausta 36 ja 38 §:ssä tarkoitettuun menettelyyn liittyvistä kustannuksista.

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoja voidaan sen lisäksi, mitä muualla laissa niiden käyttämisestä säädetään, käyttää: (28.12.2007/1479)

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoja voidaan käyttää myös maaseudun elinkeinotoiminnan monipuolistamista edistävän yritystoiminnan toimintaedellytysten selvittämiseen ja kehittämiseen sekä pienyrittäjien tai pienyrittäjiksi aikovien koulutukseen. Tätä tarkoitusta varten voidaan varoja osoittaa myös työvoima- ja elinkeinokeskukselle, joka voi jakaa niitä edelleen kuntien käytettäviksi.

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoista saadaan maksaa palkkiota ja korvausta 36 ja 38 §:ssä tarkoitettuun menettelyyn liittyvistä kustannuksista.

Siltä osin kuin asia kuuluu Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan, sovelletaan tämän lain sijasta, mitä Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) nojalla asiasta säädetään.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Jos Euroopan yhteisön elinten päätökset ohjelmista ja valtion tuista annetaan eri ajankohtina, laki voidaan vastaavilta osin panna asetuksella voimaan eri ajankohtina. (21.1.2000/44)

Tällä lailla kumotaan 28 päivänä joulukuuta 1990 annettu maaseutuelinkeinolaki (1295/1990) ja maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä 22 päivänä joulukuuta 1994 annettu laki (1303/1994) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Maaseutuelinkeinolain tarkoituksiin hankittua tai muulla tavoin saatua omaisuutta käytetään tämän lain voimaan tultua maatilatalouden kehittämisrahastosta annetun lain (657/1966) 3 §:ssä säädettyihin tarkoituksiin.

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoja voidaan edelleen käyttää myös sellaisiin maaseutuelinkeinolain ja sitä edeltävän lainsäädännön mukaisesti loppuun saatettaviin hankkeisiin, joihin niitä on voitu käyttää tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan.

Tämän lain voimaan tullessa maaseutuelinkeinolain ja maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain nojalla vireillä olevat asiat voidaan, siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään, käsitellä loppuun mainittujen lakien mukaisesti ja rahoittaa kansallisin varoin. (21.1.2000/44)

Maaseutuelinkeinolain ja maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain sekä muun aikaisemman lainsäädännön toimeenpanon osalta sekä mainitun lainsäädännön nojalla syntyneen valtion, kunnan ja luottolaitoksen saamisen osalta noudatetaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä ja niiden mukaisia sopimusehtoja.

Maaseutuelinkeinolain säännöksiä sovelletaan myös tämän lain voimaan tultua luontaiselinkeinolain (610/1984) ja porotalouslain (161/1990) nojalla vireille tuleviin asioihin siltä osin kuin mainituissa laeissa on viitattu maaseutuelinkeinolakiin. Valtionlainan tilittämiseen sovelletaan kuitenkin, mitä säädetään tämän lain 28 §:ssä.

Valtioneuvoston päätöksellä voidaan antaa menettelytapoja koskevia 1–3 momentissa tarkoitetusta lainsäädännöstä poikkeavia säännöksiä.

Sen estämättä, mitä 69 §:n 2 momentissa säädetään ja poiketen maaseutuelinkeinolain 59 a §:n 4 momentin säännöksistä, korotetaan maatilalain (188/1977) nojalla syntyneen valtion myyntihintasaamisesta ja sanotun lain nojalla myönnetystä lainasta perittävä vuotuinen korko 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen sen suuruiseksi kuin se oli 31 päivänä joulukuuta 1994, kuitenkin enintään sen koron, jäljempänä viitekorko, suuruiseksi, jota Euroopan yhteisön komissio käyttää arvioidessaan, sisältyykö julkisen yhteisön myöntämään lainaan valtiontukea. Korko, joka on korotettu viitekoron suuruiseksi, muuttuu jäljellä olevana laina-aikana samalla tavalla kuin viitekorko. Korko ei kuitenkaan viitekoron muutoksen johdosta nouse suuremmaksi kuin mitä se oli 31 päivänä joulukuuta 1994. Maa- ja metsätalousministeriön on ilmoitettava Suomen säädöskokoelmassa sanottujen lainojen koron muuttumisesta mahdollisimman pian komission ilmoitettua koron muutoksesta. (28.3.2002/225)

Korkoa ei kuitenkaan koroteta, jos:

Jos 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu järjestely on tehty määräajaksi, järjestelyssä alennettu vuotuinen korko nousee määräajan päätyttyä sen suuruiseksi, kuin se tämän lain mukaisesti korotettuna olisi 1 päivänä tammikuuta 2002 tai, jos korotus ei sitä koske, sen suuruiseksi, kuin se olisi ilman järjestelyä ollut 31 päivänä joulukuuta 1994.

Maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 4, 7 ja 8 luvussa tarkoitettujen EU-osarahoitteisten ohjelmaperusteisten avustusten maksamisessa, valvonnassa ja muissa menettelyissä noudatetaan ohjelmakauden loppuun asti tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä ja määräyksiä, jollei Euroopan yhteisön säännöksistä muuta johdu.

Aikaisemman lainsäädännön nojalla maatilatalouden kehittämisrahaston varoista myönnettyjen valtionlainojen valtionvastuun osalta noudatetaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tämän lain 31 §:ää sovelletaan myös aikaisemman lainsäädännön nojalla myönnettyihin lainoihin. Mitä pykälän 2 momentissa säädetään, ei kuitenkaan vaikuta valtion ja luottolaitoksen väliseen vastuun jakautumiseen menetyksestä. (28.3.2002/225)

Tämän lain 6 luvussa tarkoitettu vapaaehtoinen velkajärjestely voidaan suorittaa myös maaseutuelinkeinolain, maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain, maatilalain (188/1977) , maaseudun pienimuotoisen elinkeinotoiminnan edistämisestä annetun lain (1031/1986) , ja muun niitä edeltävän lainsäädännön tai maaseutuelinkeinolain säätämisen jälkeen valtioneuvoston päätösten nojalla maatalouteen, puutarhatalouteen ja maaseudun pienimuotoiseen yritystoimintaan myönnettyjen valtionlainojen ja korkotukilainojen sekä edellä mainitun lainsäädännön mukaisten valtion myyntihintasaamisten osalta noudattaen soveltuvin osin, mitä edellä 6 luvussa säädetään.

Vapaaehtoista velkajärjestelyä koskevan sopimuksen allekirjoittaa valtion puolesta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. (22.12.2009/1483)

Vapaaehtoista velkajärjestelyä koskevan sopimuksen allekirjoittaa valtion puolesta työvoima- ja elinkeinokeskus.

Tämän lain 29 §:n 3 momenttia sovelletaan myös 1 momentissa mainittujen lakien mukaisiin lainoihin.

Maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain sekä maaseutuelinkeinolain ja muun sitä edeltävän lainsäädännön nojalla myönnettyjen valtionlainojen hoitamisesta maksetaan luottolaitoksille hoito- ja muiden kustannusten korvausta siten kuin valtioneuvoston päätöksellä säädetään.

Aikaisemman lainsäädännön mukaisten tukien ja valtionlainojen lakkauttamisen, irtisanomisen ja takaisinperimisen osalta noudatetaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Sen estämättä, mitä 69, 72, 74 ja 75 §:ssä valtion myyntihintasaamisista säädetään, sovelletaan niihin, mitä eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorin hoidettavaksi annetussa laissa (78/2007) säädetään.

Sen estämättä, mitä 68, 69 ja 71–74 §:ssä säädetään ennen tämän lain voimaantuloa syntyneeseen oikeussuhteeseen sovellettavista säännöksistä, määräyksistä ja sopimusehdoista, maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselle kuuluneet tehtävät hoitaa Maaseutuvirasto, jollei lailla erikseen toisin säädetä.

Tämän lain voimaan tultua elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, metsäkeskuksen ja maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan antamiin päätöksiin maaseutuelinkeinolain ja maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain mukaisissa asioissa haetaan muutosta siten kuin tämän lain 58–61 §:ssä vastaavien asioiden osalta säädetään sen estämättä, mitä muutoksenhausta on aikaisemmin säädetty.

Milloin muualla laissa on viitattu maaseutuelinkeinolakiin tai maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annettuun lakiin, on sovellettava tämän lain vastaavaa säännöstä, jollei edellä ole toisin säädetty.