644/2000

Tätä asetusta sovelletaan Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 ja Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1750/1999 mukaisen Euroopan yhteisöjen komission päätöksellään nro C/2000/1640 hyväksymän Manner-Suomea koskevan horisontaalisen maaseudun kehittämisohjelman toimenpiteisiin. Viljelijälle ja muille tässä asetuksessa säädetyille tuen saajille voidaan maksaa vuosina 2000–2006 valtion talousarvion määrärahojen puitteissa maaseutuelinkeinojen rahoituslain 11 §:ssä tarkoitettua luonnonhaittakorvausta ja maatalouden ympäristötukea siten kuin tässä asetuksessa säädetään.

Tämän asetuksen mukaisilla perusteilla maksetaan luonnonhaittakorvausta ja maatalouden ympäristötukea peltohehtaaria kohden koko maan alueella. Maatalouden ympäristötukea voidaan maksaa myös eläinyksiköiltä ja muuta alaa kuin peltoa kohden jäljempänä säädetyillä perusteilla.

Tämän asetuksen säännökset eivät koske Ahvenanmaata.

Luonnonhaittakorvauksen tavoitteena on varmistaa maan jatkuva maatalouskäyttö vaikuttaen siten elinkelpoisten maaseutuyhteisöjen säilymiseen, ylläpitää maaseutua sekä ylläpitää ja edistää kestäviä viljelyjärjestelmiä, joissa otetaan huomioon erityisesti ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset.

Maatalouden ympäristötuen tavoitteena on ympäristöön ja erityisesti pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvan kuormituksen vähentäminen kasvinravinteiden hyväksikäyttöä lisäämällä, torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvien riskien vähentäminen, maatalousalueiden luonnon monimuotoisuudesta sekä eläin- ja kasvilajeista huolehtiminen sekä maatalousmaiseman hoito.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Luonnonhaittakorvausta ja maatalouden ympäristötukea voidaan maksaa viljelijälle. Maatalouden ympäristötuen koulutukseen liittyvää tukea voidaan maksaa myös muulle tuensaajalle kuin viljelijälle.

Luonnonhaittakorvauksen ja maatalouden ympäristötuen saajan osalta ei edellytetä maaseutuelinkeinojen rahoituslain 5 §:ssä säädettyä taloudellisen elinkelpoisuuden osoittamista eikä tarkoituksenmukaisuusarviointia lukuunottamatta luonnonhaittakorvauksen asumiseen liittyvää edellytystä eikä otettavaksi huomioon viljelijän muusta kuin maatilataloudesta saamia tuloja.

Luonnonhaittakorvausta voidaan maksaa viljelijälle, joka asuu maaseutuyrityksen sijaintipaikalla tai sellaisella etäisyydellä siitä, että yritys tulee asianmukaisesti hoidetuksi ottaen huomioon muun muassa eläinsuojelulain (247/1996) säännökset. Kotieläintuotantoa harjoittavan viljelijän on asuttava sellaisella etäisyydellä eläinten pitopaikasta, että eläinten hoidossa, valvonnassa ja ruokinnassa ei esiinny laiminlyöntejä. Jokaisen luonnonhaittakorvaukseen sitoutuneen viljelijän on kuitenkin asuttava maaseutuyrityksen sijaintipaikalla tai maaseutuyrityksen sijaintipaikasta sellaisella etäisyydellä, että peltojen viljely tulee hoidetuksi 9 §:ssä säädetyn tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön mukaisesti.

Jos kysymys on useamman viljelijän yhdessä harjoittamasta maatilataloudesta tai yhteisömuodossa harjoitettavasta maatilataloudesta, voidaan luonnonhaittakorvaus maksaa sillä edellytyksellä, että näiden osalta vähintään yksi maatilalla asumista koskevan vaatimuksen täyttävä viljelijä, yhtiömies, jäsen tai osakas täyttää 6 §:ssä säädetyn ikää koskevan edellytyksen.

Asumisedellytys ei koske julkisoikeudellista yhteisöä, yhdistystä, säätiötä, koulutilaa ja vankilatilaa.

Luonnonhaittakorvausta, ympäristötukea ja erityistukea voidaan maksaa viljelijälle, joka tai jonka puoliso on sitoumuksen antamista ja sopimuksen tekemistä edeltävän vuoden joulukuun 31 päivänä vähintään 18-vuotias, mutta ei yli 65-vuotias. Alle 18-vuotias voi antaa luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea koskevan sitoumuksen ja hänelle voidaan maksaa luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea tai tehdä sopimus ja maksaa erityistukea vain, jos hän on solminut avioliiton tai jos hän harjoittaa maatilataloutta yhteisomistajana yhdessä vanhempiensa tai heistä jomman kumman kanssa taikka jos luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen myöntämiseen tai sopimuksen tekemiseen on muita erityisiä syitä.

Sopimus voidaan kuitenkin tehdä yli 65-vuotiaan viljelijän kanssa ja maksaa erityistukea, jos kyseessä on 22 §:ssä tai 28–30 §:ssä tarkoitettu sopimus.

Jos kysymys on useamman viljelijän yhdessä harjoittamasta maatilataloudesta tai yhteisömuodossa harjoitettavasta maatilataloudesta, ympäristötukea koskeva sitoumus voidaan hyväksyä ja sopimus voidaan tehdä sekä tukea maksaa edellyttäen, että näiden osalta vähintään yksi viljelijä, yhtiömies, jäsen tai osakas täyttää ikää koskevan edellytyksen.

Ikäedellytys ei luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen ja erityistuen osalta koske julkisoikeudellista yhteisöä, yhdistystä, säätiötä, koulutilaa ja vankilatilaa.

Luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea voidaan maksaa tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttävälle viljelijälle ja edellytykset täyttävästä viljelystä. Tämä edellyttäen, että viljelijä on toimittanut kirjallisen, tukihakemuslomakkeella tai maa- ja metsätalousministeriön erikseen vahvistamalla lomakkeella olevan sitoumuksen kyseiseen tukeen sitoutumisesta sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka toimialueella maatilan talouskeskus sijaitsee. Jos maatilalla ei ole talouskeskusta, hakemus on toimitettava sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka alueella pääosa maatilan pelloista sijaitsee. Tämän sitoutumisen lisäksi on ensimmäisen sitoumusvuoden jälkeen vuosittaisella pinta-alatukihakemuksella haettava luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen maksatusta ja täytettävä tuen saamiselle asetetut vaatimukset.

Sopimus voidaan tehdä viljelijän kanssa, jolla on vähintään kolme hehtaaria tai ympäristötuen ryhmiin 1 ja 2 kuuluvien puutarhakasvien viljelyksessä vähintään 0,5 hehtaaria peltoalaa, joka on 10 tai 10 a §:n mukaan tukikelpoista ympäristötuessa. Jäljempänä 25 a §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa edellytetään lisäksi kyseisessä pykälässä säädetyn eläinyksikkömäärää vastaavan eläinmäärän hallintaa koko sopimuskauden ajan. Sopimus voidaan tehdä 10 tai 10 a §:n mukaan tukikelpoiseksi ilmoitetusta peltoalasta tai muusta kuin peltoalasta siten kuin tässä asetuksessa säädetään. Erityistukea voidaan maksaa viljelijälle, jonka kanssa on tehty sopimus ja joka on toimittanut kirjallisen, tukihakemuslomakkeella tai maa- ja metsätalousministeriön erikseen vahvistamalla lomakkeella olevan sitoumuksen ympäristötukeen sitoutumisesta. Erityistukea voidaan maksaa myös sopimuksen tehneelle viljelijälle, jolla on voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (760/1995) tarkoitettu perustukea koskeva sitoumus. Erityistuen maksamisen edellytyksenä on lisäksi, että viljelijä on tehnyt vuosittaisen maksatushakemuksen erityistuen maksamisesta lukuun ottamatta sitä kalenterivuotta, jona sopimus tehdään. Maksatusta koskeva hakemus on tehtävä vuosittain pinta-alatukien hakuaikana. Jos kuitenkin kyseessä on 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus, vuosittaiseen maksatukseen liittyvä ilmoitus, tai 26 §:ssä tarkoitettu sopimus, vuosittainen maksatusta koskeva hakemus on tehtävä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säätämän menettelyn mukaisesti ja säätämään päivään mennessä. (14.4.2005/227)

Jos viljelijällä on voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu perustukea koskeva sitoumus, hänen kanssaan voidaan tehdä tämän asetuksen mukainen sopimus edellyttäen, että viljelijä sitoutuu noudattamaan tämän asetuksen mukaisia vaatimuksia ympäristötuesta sen jälkeen kun aiemman sitoumuksen voimassaolo päättyy.

Luonnonhaittakorvausta, ympäristötukea ja erityistukea voidaan maksaa viljelijälle, joka noudattaa tavanomaista hyvää maatalouskäytäntöä. Jos viljelijä hakee 11 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulle viljelemättömälle peltoalalle luonnonhaittakorvausta siten, että vuosittaisella tukihakemuslomakkeella tällaisena alana on ilmoitettu tilan luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoisen peltoalan kokonaismäärästä vähintään 50 prosenttia, viljelijän on viljeltävä loppuosaa kyseisestä peltoalasta tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön mukaisesti. Tavanomaisella hyvällä maatalouskäytännöllä tarkoitetaan viljelyä, jota vastuuntuntoinen viljelijä harjoittaa paikkakunnan olosuhteet huomioon ottaen. Tämän viljelytavan mukaan pelto on muokattava ja lannoitettava tarkoituksenmukaisella tavalla ja kylvö on tehtävä niin, että se mahdollistaa tasaisen itämisen. Viljelyssä on käytettävä alueelle soveltuvia kasvilajeja ja -lajikkeita sekä alueelle soveltuvaa ja siemenkoon huomioon ottavaa siemenmäärää. Lisäksi viljelijän on torjuttava hukkakaura hukkakauran torjunnasta annetun lain (178/1976) mukaisesti, huolehdittava kasvinsuojelusta ja pyrittävä korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottamiseen sekä korjattava sato asianmukaisesti. Kesannoinnilta edellytetään sitä, että maan tuottokykyä ei heikennetä ja se toteutetaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Tähän viljelytapaan kuuluu myös se, että viljelijä noudattaa yleisiä ympäristömääräyksiä ja lainsäädännön velvoitteita.

Peruslohko, joka on peltoa, on tukikelpoinen luonnonhaittakorvauksessa ja ympäristötuessa, kun sitä on haettu ensimmäisenä sitoutumisvuonna tukihakemuksessa tukikelpoiseksi alaksi, se on viljelykelpoista kyseessä olevana vuonna viimeistään 1 päivänä kesäkuuta tai vuoden 2000 osalta viimeistään 15 päivänä kesäkuuta ja se on tuolloin ilmoitettu joko viljelyksessä olevaksi, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003, jäljempänä tilatukiasetus, säädetyllä tavalla kesannoiduksi kesannointioikeusalaksi, viljelyyn liittyväksi kesannoksi, tilapäisesti viljelemättömäksi pelloksi tai viljelemättömäksi peltoalaksi, jonka osalta noudatetaan tilatuessa säädettyjä vuosittaisia hoitotoimenpiteitä. Viljelyyn liittyvällä kesannolla tarkoitetaan sellaisia peltoalueita, jotka hakuvuonna ovat kesantona luonnonmukaiseen tuotantoon liittyvässä viljelykierrossa. Viljelyksessä olevaksi pelloksi katsotaan myös viherlannoitusaloina ilmoitetut peltoalat maa- ja metsätalousministeriön erikseen säätämillä edellytyksillä ja tämän asetuksen mukaiseen viisi- tai kymmenvuotiseen suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon sopimukseen sisältyvä peltoala. Tukikelpoiseksi alaksi viljelijä voi ilmoittaa myös tässä asetuksessa tarkoitettuihin sopimuksiin ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettuihin erityistukisopimuksiin sisältyvän alueen, silloin kun sopimus on tehty peltoa koskevaksi. (9.2.2006/106)

Tukikelpoiseksi ei hyväksytä peltoa, jota koskee luopumiseläkelain (16/1974) 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus, maatalousyrittäjien luopumiskorvauksista annetun lain (1330/1992) 9 §:ssä tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus tai maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) 12 §:ssä tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus. Jos viljelemättömyyssitoumuksen alaisen pellon hallinta siirtyy kyseisen sitoumuksen antaneelta henkilöltä sellaiselle viljelijälle, joka alkaa viljellä sanottua aluetta, kyseinen viljelijä voi hakea peltoa tukikelpoiseksi 46 §:n 2 momentin mukaisesti, jos määrärahatilanne mahdollistaa haun. (22.5.2003/377)

Pellon voi ilmoittaa tukikelpoiseksi alaksi ensimmäisen sitoumusvuoden jälkeen 46 §:ssä säädetyn mukaisesti ja poistaa tukikelpoisesta alasta ensimmäisen sitoumusvuoden jälkeen 48 §:ssä säädetyn mukaisesti.

Pysyvästi viljelemättömäksi ilmoitettua tai pysyvästi viljelystä poistettua lohkoa, luonnonlaidunta ja -niittyä sekä avointa hakamaata ei hyväksytä tukikelpoiseksi. Pysyvästi viljelemättömäksi katsotaan ne peltolohkot, joita ei 3 §:n perusteella voida katsoa tilapäisesti viljelemättömäksi tai joita ei ole kesannoitu tilatukiasetuksessa säädetyllä tavalla. Pellon tukikelpoisuus säilyy, vaikka se ilmoitetaan vuosittaisella tukihakemuksella viljelemättömäksi pelloksi, edellyttäen, että se on ollut viljelemättömäksi ilmoitettaessa ympäristötuessa ja luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoista ja että sillä noudatetaan tilatuessa säädettyjä vuosittaisia hoitotoimenpiteitä. Jos pysyvästi viljelemättömäksi ilmoitettu tai pysyvästi viljelystä poistettu lohko otetaan myöhemmin viljelyyn, sitä voidaan hakea valtion talousarviossa vahvistetun määrärahan salliessa 46 §:n mukaisesti tukikelpoiseksi kyseisenä vuonna. Jos tukikelpoiseksi ilmoitettu lohko ilmoitetaan myöhempinä vuosina pysyvästi viljelemättömäksi tai se todetaan sellaiseksi valvonnassa, kyseessä on 48 §:ssä tarkoitettu sitoumukseen sisältyvän pinta-alan väheneminen. (9.2.2006/106)

Peruslohko, joka on peltoa, on tukikelpoinen vuonna 2005 tehtävissä uusissa luonnonhaittakorvaussitoumuksissa ja ympäristötukisitoumuksissa, jos

Viljelyyn liittyvällä kesannolla tarkoitetaan sellaisia peltoalueita, jotka hakuvuonna ovat kesantona luonnonmukaiseen tuotantoon liittyvässä viljelykierrossa. Viljelyksessä olevaksi pelloksi katsotaan myös viherlannoitusaloina ilmoitetut peltoalat maa- ja metsätalousministeriön erikseen säätämillä edellytyksillä ja tämän asetuksen mukaiseen viisi- tai kymmenvuotiseen suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon sopimukseen sisältyvä peltoala. Tukikelpoiseksi alaksi viljelijä voi ilmoittaa myös tässä asetuksessa tarkoitettuihin sopimuksiin ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettuihin erityistukisopimuksiin sisältyvän alueen silloin kun sopimus on tehty peltoa koskevaksi.

Vuonna 2005 tehtävien sitoumusten tukikelpoisen pellon osalta sovelletaan lisäksi mitä 10 §:n 2–4 momentissa ja 46 a §:ssä säädetään.

Peruslohko, joka on peltoa, on tukikelpoinen vuonna 2005 tehtävissä uusissa luonnonhaittakorvaus- ja ympäristötukisitoumuksissa myös silloin, jos se on ollut 46 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla yli 65-vuotiaan viljelijän viljelyksessä tai jos se sisältyy 46 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla uusjakosuunnitelmassa päätettyyn tilusten järjestelyihin. (14.4.2005/227)

Luonnonhaittakorvausta voidaan maksaa seuraavien peltoalojen osalta edellyttäen, että luonnonhaittakorvaukseen sitoutunut viljelijä on ilmoittanut ne vuosittaisessa tukihakemuksessa tukikelpoiseksi alaksi, ne ovat viljelykelpoisia viimeistään 1 päivänä kesäkuuta, ne ovat viljelijän hallinnassa kyseisenä vuonna viimeistään 15 päivänä kesäkuuta ja ne on hyväksytty tukikelpoisiksi:

Ympäristötukea voidaan maksaa 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitetun vastaavan peltoalan osalta kuin luonnonhaittakorvausta edellyttäen, että ympäristötukeen sitoutunut viljelijä on ilmoittanut ne vuosittaisessa tukihakemuksessa tukikelpoiseksi alaksi ja ne on hyväksytty tukikelpoiseksi. Kesannoiduille pelloille ei makseta muuta ympäristötukea kuin 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua maatilan monimuotoisuuskohteita koskevasta lisätoimenpiteestä maksettavaa tukea niille kasvulohkoille, jotka on ilmoitettu kesannoitavaksi kesannointioikeusalana tilatukiasetuksessa säädetyn mukaisesti. Ympäristötukea ei makseta vuosittaisessa tukihakemuksessa muussa tukikäytössä ilmoitetuille puuvartisten energiakasvien aloille. Tässä asetuksessa tarkoitetun pellolle tehdyn sopimusalan osalta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetun pellolle tehdyn sopimusalan osalta lukuun ottamatta 22 §:ssä tarkoitettua sopimusta ja 20-vuotisia erityistukisopimuksia maksetaan ympäristötukea silloin kun alue on 1 momentissa tarkoitettua alaa.

Luonnonhaittakorvausta, ympäristötukea ja erityistukea voidaan maksaa kasvulohkon osalta silloin, kun sen pinta-ala on vähintään viisi aaria. Kasvulohkolla tarkoitetaan tässä peruslohkoon kuuluvaa peltoaluetta, jossa viljelijä kasvattaa yhtä kasvilajia tiettyä tarkoitusta varten, joka on kesannoitu tilatukiasetuksessa säädetyn mukaisesti, joka on tilapäisesti viljelemätöntä tai joka on viljelemätöntä peltoa. Silloin kun kyseessä on 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus, erityistukea voidaan maksaa sopimukseen sisältyvälle tukikelpoiselle kasvulohkolle, joka on ilmoitettu viljelyyn liittyväksi kesannoksi.

Viljelijän on sitouduttava ensimmäistä kertaa luonnonhaittakorvausta hakiessaan jatkamaan viljelyä vähintään kolmen tukikelpoisen peltohehtaarin osalta maatilallaan viiden vuoden ajan ensimmäisestä luonnonhaittakorvauksen maksupäivästä lukien ja noudattamaan luonnonhaittakorvauksen maksamiselle asetettuja vaatimuksia. Tämä kolmen hehtaarin peltoala on vähimmäispinta-ala. Sitoumuksen ehtoja on kuitenkin noudatettava koko maatilan alueella. Viljelijä voi jättää vuosittaisella tukihakemuksellaan osan pelloistaan ilmoittamatta tukikelpoisiksi eikä näille aloille makseta kyseisenä vuonna luonnonhaittakorvausta edellyttäen, että tämän pykälän mukainen vähimmäispinta-alavaatimus täyttyy. Jos viljelijä sitoutuu tämän asetuksen 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun horisontaalisen maaseudun kehittämisohjelman voimassaoloaikana vuosina 2000–2006 uudelleen luonnonhaittakorvauksen ehtojen noudattamiseen, viiden vuoden sitoutuminen alkaa tähän uuteen sitoutumiseen liittyvästä ensimmäisestä maksatuksesta. (14.4.2005/227)

Viljelijä voi poistaa tukikelpoisiksi lohkoiksi ilmoittamiaan lohkoja tukikelvottomiksi tai siirtää hallinnastaan viljelijälle, joka ei ole sitoutunut luonnonhaittakorvausta koskeviin ehtoihin, ilman luonnonhaittakorvauksen takaisinperintää sitoumuskauden aikana 48 §:ssä säädetyn mukaisesti.

Vähimmäispinta-alaan luetaan mukaan tukikelpoinen pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä oleva peltoala, tukikelpoinen tilatukiasetuksessa säädetyn mukaisesti kesannoitu kesannointioikeusala, tukikelpoinen viljelyyn liittyvä kesantoala, tukikelpoinen tilapäisesti viljelemätön peltoala, sellainen tukikelpoinen viljelemätön peltoala, jolla noudatetaan tilatuessa säädettyjä vuosittaisia hoitotoimenpiteitä, tukikelpoinen viherlannoitusalana ilmoitettu peltoala ja tämän asetuksen mukaiseen sopimukseen sisältyvä peltoala edellyttäen, että kyseinen ala on ilmoitettu tukikelpoiseksi. Vähimmäispinta-alaan luetaan mukaan myös maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen mukaisiin erityistukisopimuksiin sisältyvä alue, silloin kun sopimus on tehty peltoa koskevaksi edellyttäen, että kyseinen ala on ilmoitettu tukikelpoiseksi. (9.2.2006/106)

Ne tukikelpoiset lohkot, jotka ovat kasvinvuorottelun takia yhtenä sitoumusvuotena toisen sitoumuksen antaneen viljelijän hallinnassa, voidaan laskea lohkoa pääsääntöisesti hallitsevan viljelijän vähimmäispinta-alaan. Tässä tapauksessa viljelijän on haettava lohkojen vaihtoa erikseen kirjallisesti maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta, joka tekee päätöksen vaihdon hyväksyttävyydestä. Luonnonhaittakorvaus maksetaan tukikelpoista lohkoa viljelevälle. Jos vähimmäispinta-alaa koskeva ehto lukuun ottamatta tässä momentissa tarkoitettua tapausta ei enää täyty, sitoumus päättyy, mikä voi aiheuttaa jo maksettujen tukien takaisinperinnän korkoineen koko sitoumusajalta. (22.5.2003/377)

Viljelijälle maksetaan vuosittain luonnonhaittakorvausta tukikelpoiseksi ilmoitetulta ja sellaiseksi hyväksytyltä peltohehtaarilta 3 §:n 13 kohdan tarkoittamalla A-alueella 150 euroa, B-C1-alueella 200 euroa ja C2-C4-alueella 210 euroa.

Viljelijälle maksettavan vuosittaisen luonnonhaittakorvauksen määrän on oltava yli 50 euroa.

Viljelijän on sitouduttava ensimmäistä kertaa ympäristötukea hakiessaan viideksi vuodeksi toteuttamaan maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteitä kyseessä olevan vuoden kesäkuun 1 päivästä lähtien siten kuin jäljempänä sekä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella erikseen säädetään. Jos viljelijä vuonna 2000 sitoutuu ympäristötukeen 26 toukokuuta jälkeen, viiden vuoden sitoumus alkaa tällöin 15 kesäkuuta. Viljelijällä on oltava hallinnassaan vähintään kolme hehtaaria tukikelpoista peltoa koko sitoumusajan tai viljelijällä on oltava ryhmien 1 tai 2 puutarhakasveja viljelyssä vähintään 0,5 hehtaaria tukikelpoista peltoa koko sitoumusajan. Tämä kolmen hehtaarin tai 0,5 hehtaarin peltoala on vähimmäispinta-ala. Sitoumuksen ehtoja on kuitenkin noudatettava koko maatilan alueella. Viljelijä voi jättää vuosittaisella tukihakemuksellaan osan pelloistaan ilmoittamatta tukikelpoisiksi eikä näille aloille makseta kyseisenä vuonna ympäristötukea edellyttäen, että tämän pykälän mukainen vähimmäispinta-alavaatimus täyttyy.

Viljelijä voi poistaa tukikelpoisiksi lohkoiksi ilmoittamiaan lohkoja tukikelvottomiksi tai siirtää hallinnastaan viljelijälle, joka ei ole sitoutunut ympäristötukea koskeviin ehtoihin, ilman ympäristötuen takaisinperintää sitoumuskauden aikana 48 §:ssä säädetyn mukaisesti.

Vähimmäispinta-alaan luetaan mukaan tukikelpoinen pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä oleva peltoala, tukikelpoinen tilatukiasetuksessa säädetyn mukaisesti kesannoitu kesannointioikeusala, tukikelpoinen viljelyyn liittyvä kesantoala, tukikelpoinen tilapäisesti viljelemätön peltoala, sellainen tukikelpoinen viljelemätön peltoala, jolla noudatetaan tilatuessa säädettyjä vuosittaisia hoitotoimenpiteitä, tukikelpoinen viherlannoitusalana ilmoitettu peltoala ja tämän asetuksen mukaiseen sopimukseen sisältyvä peltoala edellyttäen, että kyseinen ala on ilmoitettu tukikelpoiseksi. Vähimmäispinta-alaan luetaan mukaan myös maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettuihin erityistukisopimuksiin sisältyvä alue, silloin kun sopimus on tehty peltoa koskevaksi edellyttäen, että kyseinen ala on ilmoitettu tukikelpoiseksi. (9.2.2006/106)

Ne tukikelpoiset lohkot, jotka ovat kasvinvuorottelun takia yhtenä sitoumusvuotena toisen sitoumuksen antaneen viljelijän hallinnassa, voidaan laskea lohkoa pääsääntöisesti hallitsevan viljelijän vähimmäispinta-alaan. Tässä tapauksessa viljelijän on haettava lohkojen vaihtoa erikseen kirjallisesti maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta, joka tekee päätöksen vaihdon hyväksyttävyydestä. Ympäristötuki maksetaan tukikelpoista lohkoa viljelevälle. Jos vähimmäispinta-alaa koskeva ehto lukuun ottamatta tässä momentissa tarkoitettua tapausta ei enää täyty, sitoumus päättyy, mikä voi aiheuttaa jo maksettujen tukien takaisinperinnän korkoineen koko sitoumusajalta. (22.5.2003/377)

Viljelijän on toteutettava kaikkia perustoimenpiteitä viiden vuoden ajan ensimmäisen sitoutumisvuoden kesäkuun 1 päivästä lukien. Jos viljelijä sitoutuu vuonna 2000 ympäristötukeen 26 toukokuuta jälkeen ja kuitenkin viimeistään 15 päivänä kesäkuuta, toimenpiteitä on toteutettava viiden vuoden ajan kesäkuun 15 päivästä lukien. Sitoutuessaan ympäristötukeen viljelijän on valittava, noudattaako hän kasvinviljelytilaa vai kotieläintilaa koskevia perustoimenpiteitä. Kotieläintilan perustoimenpidettä voidaan toteuttaa vain maatilalla, jolla on tuotantoeläimiä vähintään 0,4 eläinyksikköä tukikelpoista peltohehtaaria kohden tai vähintään kymmenen eläinyksikköä koko sitoumuskauden lukuun ottamatta tiettyjen kotieläintuotantomuotojen edellyttämiä lyhytaikaisia tuotantotaukoja.

Kotieläintilan perustoimenpiteisiin voi sitoutua kesken sitoumuskauden vain, jos viljelijä aloittaa kotieläintuotannon tai lisää sitä siten, että tilalla on vähintään 0,4 eläinyksikköä tukikelpoista peltohehtaaria kohden tai vähintään kymmenen eläinyksikköä jäljellä olevan sitoumusajan. Kotieläintilan perustoimenpiteestä on luovuttava silloin, kun kotieläintuotanto tilalla alenee alle 1 momentissa tarkoitetun 0,4 eläinyksikön ja alle 1 momentissa tarkoitetun kymmenen eläinyksikön eikä syynä ole tiettyjen tuotantotapojen edellyttämä tai kotieläinrakennuksen peruskorjauksesta, laajentamisesta tai tuotantosuunnan muuttamisesta tai ylivoimaisesta esteestä aiheutuva lyhytaikainen tuotantotauko ja kyseessä oleva viljelijä on sitoutunut noudattamaan kotieläintilaa koskevia perustoimenpiteitä. Perustoimenpiteen voi viljelijä vaihtaa vain kerran sitoumuskauden aikana. Perustoimenpiteen voi vaihtaa myös silloin, kun tilalla tapahtuu koko tilan hallinnan siirto ja sitoumus siirretään 50 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Vaihtamisen ilmoittamisessa on noudatettava 52 §:ssä säädettyä. Säännösten mukaisen ilmoituksen jälkeen tai, ellei tällaista ole tehty, vaihtamista edellyttävää olosuhdemuutosta seuraavassa maksatuksessa tuki maksetaan uuden perustoimenpiteen mukaisena. Perustoimenpiteitä ovat:

(3.10.2002/825)

Jos yli 65-vuotiaan viljelijän kanssa tehdään 22 §:ssä tai 28–30 §:ssä tarkoitettu sopimus, viljelijän on sitouduttava 2 momentissa tarkoitettuihin perustoimenpiteisiin vain pientareiden ja suojakaistojen sekä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpitämisen osalta sekä kotieläintilan perustoimenpiteiden osalta, jos sanottu viljelijä on valinnut kotieläintilaa koskevat perustoimenpiteet. Myös viljelijän, jonka kanssa tehdään 22 §:ssä tarkoitettu sopimus koko tilan peltoalasta lukuun ottamatta mahdollista kotitarveviljelyä varten jätettävää pientä peltoalaa, on sitouduttava vastaavasti. Yli 65-vuotiaan viljelijän on sitouduttava vastaavasti, jos maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu vastaava sopimus on edelleen voimassa eikä maatalouden ympäristötuen perustukea koskeva sitoumus ole enää voimassa. Myös viljelijän, jonka kanssa on tehty maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu 20-vuotinen sopimus koko tilan peltoalasta lukuun ottamatta mahdollista kotitarveviljelyä varten jätettyä pientä peltoalaa, on sitouduttava vastaavasti. (31.5.2001/449)

Maa- ja metsätalousministeriö säätää tarkemmin asetuksella 2 momentissa tarkoitetuista perustoimenpiteistä.

Viljelijän on sitoutuessaan ympäristötukeen valittava yksi alla selvitetyistä lisätoimenpiteistä 1–4, jota on toteutettava koko sitoumusajan. Jäljempänä 3 momentissa säädettyä lukuunottamatta lisätoimenpiteitä voi valita vain yhden. Jos tilalla viljellään vuosittain ryhmän 1 ja 2 puutarhakasveja vähintään 0,5 hehtaarin peltoalalla ja muita peltoviljelykasveja alle kolmen hehtaarin peltoalalla koko sitoumuskauden, lisätoimenpide voidaan jättää valitsematta. Jos peltokasveja aloitetaan viljellä myöhemmin yli kolmen hehtaarin alalla, on jokin lisätoimenpide kuitenkin tällöin valittava. Lisätoimenpiteitä ovat:

Kotieläintilan lisätoimenpiteen voi valita vain sellainen kotieläintila, joka toteuttaa tai alkaa toteuttaa kotieläintilan perustoimenpidettä. Kotieläintilan lisätoimenpiteestä on luovuttava silloin, kun kotieläintuotanto maatilalla muutoin kuin tilapäisesti alenee alle 15 §:n 1 momentissa tarkoitetun 0,4 eläinyksikön ja alle 15 §:n 1 momentissa tarkoitetun kymmenen eläinyksikön. Viljelijän on ilmoittaessaan eläinmäärän vähenemisestä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ilmoitettava, minkä lisätoimenpiteen hän valitsee kotieläintilan lisätoimenpiteen tilalle. Lisätoimenpide on vaihdettava silloin, kun tilalla, jolla aloitetaan nauta-, hevos- tai lammastalous, valitaan kotieläintilan perustoimenpide kesken sitoumuskauden ja lisätoimenpiteeksi on aiemmin valittu peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus. Samoin lisätoimenpide on vaihdettava silloin, kun tilalla luovutaan lypsylehmistä ja lisätoimenpiteeksi on valittu maitohuoneen pesuvesien käsitteleminen. Lisätoimenpiteen voi vaihtaa silloin, kun tilalla tapahtuu koko tilan hallinnan siirto ja sitoumus siirretään 50 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisätoimenpiteen vaihdosta on ilmoitettava kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle 10 työpäivän kuluessa tapahtuneesta muutoksesta. Kyseessä oleva viljelijä voi vaihtaa lisätoimenpiteen vain kerran sitoumuskauden aikana. Säännösten mukaisen ilmoituksen jälkeen tai, ellei tällaista ole tehty, vaihtamista edellyttävää olosuhdemuutosta seuraavassa maksatuksessa lisätoimenpiteen tuki maksetaan uuden lisätoimenpiteen mukaisesti. (3.10.2002/825)

Edellä 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen lisäksi viljelijä voi valita yhden vapaaehtoisen puutarhatilan lisätoimenpiteen, jos kyseisellä tilalla viljellään ympäristötuen ryhmien 1 ja 2 puutarhakasveja vuosittain tukikelpoisilla lohkoilla vähintään 0,5 hehtaarin alalla koko sitoumusajan. Valittua puutarhatilan lisätoimenpidettä on toteutettava koko sitoumuskauden ajan. Puutarhatilan lisätoimenpiteestä on luovuttava silloin, jos edellä mainittu puutarhakasvien viljelyala vähenee alle 0,5 hehtaarin. Puutarhatilan lisätoimenpiteen voi valita kesken sitoumuskauden silloin, kun edellä mainittuja puutarhakasveja aletaan viljellä tai niiden viljelyä lisätään siten, että viljelyala on vähintään 0,5 hehtaaria tai tilalla tapahtuu koko tilan hallinnan siirto ja sitoumus siirretään 50 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tämän lisätoimenpiteen voi kyseessä oleva viljelijä vaihtaa vain kerran sitoumusaikana. (15.5.2002/361)

Lisätoimenpidettä ei voi valita, jos kyseessä on viljelijä, joka on yli 65-vuotias, tai viljelijä jonka koko maatilaa lukuun ottamatta mahdollista kotitarveviljelyä varten jätettyä pientä peltoalaa koskee maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu 20-vuotinen erityistukisopimus. (31.5.2001/449)

Maa- ja metsätalousministeriö säätää tarkemmin asetuksella 1 momentissa tarkoitetuista lisätoimenpiteistä.

Viljelijälle maksetaan kasvinviljelytilan 15 §:n 2 momentin 1-5 kohdassa tarkoitettujen perustoimenpiteiden noudattamisesta 93,34 euroa tukikelpoiselta peltohehtaarilta, jolla viljellään tavanomaisia peltoviljelykasveja, kotieläintilan 15 §:n 2 momentin 1-6 kohdassa tarkoitettujen perustoimenpiteiden noudattamisesta 116,89 euroa tukikelpoiselta peltohehtaarilta, jolla viljellään tavanomaisia peltoviljelykasveja, sekä 333,01 euroa ryhmän 1 puutarhakasvien viljelyalalle hehtaaria kohden ja 484,38 euroa ryhmän 2 puutarhakasvien viljelyalalle hehtaaria kohden. (12.12.2001/1220)

Viljelijälle maksetaan valitun lisätoimenpiteen noudattamisesta tukikelpoista peltohehtaaria kohden oheisen taulukon mukaisesti siinä mainituilla tarkennuksilla:

Viljelijälle maksettavan vuosittaisen ympäristötuen määrän on oltava yli 50 euroa.

Viljelijän kanssa voidaan tehdä seuraavan taulukon mukaisia sopimuksia. Sopimus voidaan tehdä silloin, kun kyseessä olevan sopimuksen teolle säädetyt edellytykset täyttyvät ja kun pinta-ala, eläinyksikkömäärä tai eläinmäärä on sopimuskohtaisesti vähintään kyseisen taulukon mukainen:

Viljelijän kanssa, jolla on sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta tai luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, ei voida tehdä sopimusta pohjavesialueiden peltoviljelystä. Viljelijän kanssa ei voida tehdä sopimusta kalkkisuodinojituksesta ja säätösalaojituksesta, säätökastelusta tai kuivatusvesien kierrätyksestä, jos sopimukseen haetulla alalla on voimassa tai on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu kalkkisuodinojitusta tai vastaava säätösalaojitusta koskeva sopimus. Viljelijän kanssa, joka on valinnut 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen -lisätoimenpiteen, ei voida tehdä 25 a §:ssä tarkoitettua sopimusta. (14.4.2005/227)

Jos kyseessä on 23–24 §:ssä tai 34 §:ssä tarkoitettu sopimus, sopimuksen mukainen hanke on toteutettava kokonaisuudessaan toisen sopimusvuoden loppuun mennessä. Sopimuksen mukaiset toimenpiteet on aloitettava ensimmäisen sopimusvuoden aikana. Jos kyseessä on 28–30 §:ssä tarkoitettu sopimus, toimenpiteet on aloitettava jokaisella sopimukseen sisältyvällä lohkolla ensimmäisenä sopimusvuotena ellei hyväksytty suunnitelma muuta edellytä.

Jäljempänä 22–23 §:ssä ja 29–30 §:ssä tarkoitettujen sopimusten sopimuskausi on viisi tai kymmenen vuotta sekä 24–28 §:ssä ja 31–34 §:ssä tarkoitettujen sopimusten sopimuskausi on viisi vuotta. Sopimuskausi- ja vuosi alkaa 1 päivänä kesäkuuta tai 1 päivänä lokakuuta ja päättyy sen alkuajankohdan perusteella joko 31 päivänä toukokuuta tai 30 päivänä syyskuuta. Sopimuskausi vahvistetaan tehtävässä sopimuksessa.

Vuonna 2000 voidaan 1 päivänä kesäkuuta alkavaksi tehdä luonnonmukaista tuotantoa, lannan käytön tehostamista ja alkuperäisrotujen kasvattamista koskeva sopimus, sopimus alkuperäiskasvien viljelystä sekä suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa koskeva sopimus silloin, kun suojavyöhykesopimukseen haetulla alalla on edellisenä vuonna tai aiemmin perustettu nurmi. Jos kyseessä on maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu sopimus, jonka sopimuskausi päättyy 30 päivänä kesäkuuta 2000, voidaan vastaava tämän asetuksen mukainen sopimus tehdä alkavaksi 1 päivänä kesäkuuta 2000. Muiden vuonna 2000 tehtävien sopimusten sopimuskausi alkaa 1 päivänä lokakuuta 2000 38 §:ssä säädettyä lukuun ottamatta.

Maa- ja metsätalousministeriö säätää erikseen asetuksella vuoden 2000 jälkeen tehtävien sopimusten sopimuskausien alkamisen sopimuksittain.

Sopimuksessa on peruslohkoittain määriteltävä peltoalueet ja muut alueet, joita sopimus koskee. Sopimusalueen on oltava koko sopimuskauden sopimuksen tekijän hallinnassa. Sopimuksen voimassaoloaikana viljelijä voi kuitenkin poistaa 49 §:ssä säädetyn mukaisesti pieniä aloja sopimuksesta. Jos pelto tai muu alue on vuokrattu, sopimus voidaan tehdä koskemaan näitä peltoalueita tai muuta kuin peltoa edellyttäen, että vuokrasopimus on voimassa vähintään koko sopimuskauden.

Jos kyseessä on päättyvä maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu sopimus, voidaan tämän sopimuksen korvaavaan uuteen sopimukseen sisällyttää myös aiemmin sopimukseen kuulumattomia alueita edellyttäen, että ne täyttävät tässä asetuksessa säädetyt edellytykset. Tämän edellytyksenä on, että sopimuskauden on tullut päättyä 30 päivänä kesäkuuta 2000 tai vuoden 2000 jälkeen 14 päivänä toukokuuta taikka 30 päivänä syyskuuta ja tämän asetuksen mukainen vastaava sopimus tehdään alkavaksi 1 päivänä kesäkuuta 2000 tai vuoden 2000 jälkeen 1 päivänä kesäkuuta taikka 1 päivänä lokakuuta. (31.5.2001/449)

Erityistukea koskevan sopimuksen on perustuttava suunnitelmaan silloin kun kyseessä on 22–24 §:ssä, 27–30 §:ssä ja 33–34 §:ssä tarkoitettu sopimus. Ennen suunnitelmaan perustuvan sopimuksen tekemistä työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosaston on pyydettävä asiasta lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta. Sopimusta tehdessään työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto voi poiketa alueellisen ympäristökeskuksen lausunnosta vain erittäin perustellusta syystä.

Suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu perustamaan viljelyksessä olevalle peltoalueelle suunnitelman mukaisesti monivuotisen kasvillisuuden peittämän suojavyöhykkeen ja hoitamaan sitä sopimusehtojen mukaisesti. Sopimukseen voidaan sisällyttää myös rajoitetusti suojavyöhykkeen välittömässä läheisyydessä oleva, suojavyöhykkeen ja vesistön väliin jäävä luonnontilainen ranta-alue edellyttäen, että sitä hoidetaan sopimusehtojen ja sopimuksen tavoitteiden mukaisesti.

Tässä pykälässä tarkoitettuja sopimuksia tehtäessä etusijalla ovat alueet, joille on laadittu suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma tai vastaava selvitys. Etusijalla ovat myös Suomenlahteen, Saaristomereen ja Selkämereen laskevien jokivesistöjen valuma-alueet, aiemmin toteutettuihin suojavyöhykkeisiin liittyvät kohteet, muut erityisen eroosioherkät viljelyalueet sekä vesiensuojelun painopistealueet ja tärkeät pohjavesialueet. (22.5.2003/377)

Kosteikon ja laskeutusaltaan perustamista ja hoitoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu perustamaan viljelyksessä olevalle peltoalueelle tai muulle alueelle suunnitelman mukaisesti kosteikon tai laskeutusaltaan. Muulla alueella tarkoitetaan tässä aluetta, joka on enintään yhden kilometrin etäisyydellä lähimmistä pelloista.

Kosteikon tai laskeutusaltaan hoitoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu hoitamaan maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetun viisivuotisen sopimuksen mukaisesti perustettua tai vesiensuojelullisesti muutoin hyväksytysti perustettua laskeutusallasta tai kosteikkoa suunnitelman mukaisesti. (31.5.2001/449)

Tässä pykälässä tarkoitettuja sopimuksia tehtäessä etusijalla ovat Suomenlahteen, Saaristomereen ja Selkämereen laskevien jokivesistöjen valuma-alueet ja sellaisten järvien valuma-alueet, missä toimenpiteillä voidaan merkittävästi pienentää vesistökuormitusta, lisätä maatalousalueiden luonnon monimuotoisuutta sekä edistää riista- ja kalataloutta. (22.5.2003/377)

Sopimuksessa säätösalaojituksesta, säätökastelusta ja kuivatusvesien kierrätyksestä viljelijä sitoutuu toteuttamaan viljelyksessä olevalla peltoalueellaan suunnitelman mukaisen kyseisen toimenpiteen.

Luonnonmukaista tuotantoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu

Maatilan viljeleminen 4 momentissa tarkoitettujen luonnonmukaisen tuotannon tuotantoehtojen mukaisesti on aloitettava ensimmäisen sopimusvuoden kasvukauden alusta siten, että kaikkien sopimukseen sisältyvien peltolohkojen on oltava luonnonmukaisen tuotannon tuotantoehtojen mukaisesti viljeltyjä viimeistään toisesta sopimusvuodesta alkaen. Nautakarja-, hevos-, lammas- ja vuohitiloilla kaikkien sopimukseen sisältyvien peltolohkojen on oltava luonnonmukaisesti viljeltyjä viimeistään kolmannesta sopimusvuodesta alkaen. Nautakarja-, hevos-, lammas-, ja vuohitiloilla tarkoitetaan sellaisia maatiloja, joilla kasvatetaan kyseisiä eläimiä.

Luonnonmukaista tuotantoa koskeva sopimus on tehtävä pääsääntöisesti maatilan koko peltoalasta, kuitenkin vähintään kolmesta hehtaarista. Avomaantuotantoa harjoittavalla puutarhatilalla edellytetään sopimukseen sisällytettäväksi puutarhakasvien viljelyalaksi vähintään puoli hehtaaria.

Viljelijän on sitouduttava noudattamaan maatilallaan luonnonmukaisen peltoviljelyn ja puutarhatuotannon osalta, lukuun ottamatta kasvihuonetuotantoa ja tilan ruokohelpialoja, maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2092/91 määriteltyjä luonnonmukaisen tuotannon tuotantoehtoja. Kyseisiä ehtoja ei tarvitse noudattaa kasvihuonetuotannossa, mikäli kasvihuoneissa viljellään eri kasvilajeja tai -lajikkeita kuin avomaalla. Riippumatta harjoitetusta tuotantotavasta ruokohelpialoille ei makseta tämän asetuksen tarkoittamaa luonnonmukaisen tuotannon erityistukea. (20.4.2006/277)

Luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu 25 §:ssä, lukuun ottamatta kyseisen pykälän 2 momenttia, säädetyn lisäksi

Viljelijällä voi olla myös muita kuin luonnonmukaisen tuotantotavan mukaisia eläimiä, silloin kun ne ovat eri eläinlajia kuin luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa olevat eläimet ja kun niiden hoito on järjestetty tuotantoyksiköihin 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun asetuksen mukaisesti. Viljelijän tilalla luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa olevat, viljelijän tai hänen perheenjäsentensä hallinnassa olevat tuotantoeläimet otetaan huomioon laskettaessa 1 momentissa tarkoitettua eläinyksikkömäärää. Perheenjäsenellä tarkoitetaan puolisoa ja viljelijän alle 18-vuotiasta lasta.

Luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevaan sopimukseen hyväksyttäviä eläimiä ovat lypsylehmät, emolehmät, muut naudat, lampaat, vuohet, emakot, lihasiat, siitossiat, karjut, kanat, broilerit, kalkkunat, hanhet, ankat ja siipikarjan emolinnut. Eläinlajit voivat vaihdella sopimuskaudella. Maa- ja metsätalousministeriö säätää tarkemmin asetuksella eläimiä koskevista yksikkökertoimista.

Jos viljelijän luonnonmukaisen tuotannon erityistukeen oikeuttavien eläinten eläinyksikkömäärä jää alle yhden eläinyksikön tai jos viljelijä lopettaa kotieläintuotannon luonnonmukaisen kotieläintuotannon tukeen oikeuttavien eläinten osalta muusta kuin säännösten tarkoittamasta ylivoimaisesta esteestä johtuen ja hänen kanssaan tehty sopimus luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta on muutettu jäljellä olevaksi sopimuskaudeksi 25 §:n mukaiseksi sopimukseksi, viljelijä ei voi hakea uudelleen sopimusta luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta jäljellä olevan sopimuskauden aikana.

Sopimuksessa lannan käytön tehostamisesta viljelijä sitoutuu ottamaan vastaan, käsittelemään ja hyödyntämään viljelyssä ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla toiselta maatilalta, hevostallilta, turkistarhalta tai viljelijöiden tai turkistarhaajien yhteislantalasta peräisin olevaa eläinten lantaa. Sopimus voidaan tehdä kaikkien tuotantoeläinten lantaa koskevaksi. Turkiseläinten lanta on kompostoitava.

Tässä pykälässä tarkoitettuja sopimuksia tehtäessä etusijalla ovat ne kohteet, joilla on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu erityistukisopimus lannan käytön tehostamisesta. (22.5.2003/377)

Sopimuksessa pohjavesialueiden peltoviljelystä viljelijä sitoutuu toteuttamaan sopimuksessa määriteltävällä viljelyksessä olevalla peltoalueella suunnitelmaa, jossa määritellään sopimukseen sisältyvät toimenpiteet, kuten esimerkiksi lannoitteiden, karjanlannan ja torjunta-aineiden käytön rajoittamistoimet sopimusalueen viljelyssä. Sopimus voidaan tehdä koskemaan vain I-, II-ja III-luokan pohjavesialueilla sijaitsevia peruslohkoja. Jos peruslohkosta vähäinen osa on pohjavesialueen ulkopuolella, voidaan koko peruslohko sisällyttää sopimukseen.

Tässä pykälässä tarkoitettuja sopimuksia tehtäessä etusijalla ovat ne kohteet, joilla on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu sopimus maataloustuotannon laajaperäistämisestä, joilla on vedenottamo sekä kohteilla, joilla voidaan katsoa olevan erityinen pohjaveden suojelutarve. Sopimusta ei voida tehdä ja korvausta maksaa sellaisista toimenpiteistä, joista viljelijä on saanut korvauksen vesioikeuden päätöksen perusteella. (22.5.2003/377)

Sopimuksessa perinnebiotooppien hoidosta viljelijä sitoutuu suunnitelman mukaisesti toteuttamaan maatilaansa koskevat toimenpiteet, joilla hoidetaan perinnebiotooppeja. Perinnebiotoopilla tarkoitetaan ketoa, niittyä, lehdesniittyä, hakamaata, metsälaidunta tai nummea, jossa on nähtävissä selviä merkkejä laidunnuksesta tai alueen käytöstä karjan rehuntuotantoon. Sopimusta ei voida tehdä koskemaan peltoaluetta.

Tässä pykälässä tarkoitettuja sopimuksia tehtäessä etusijalla ovat arvokkaiksi luokitellut ja Natura-verkostoon kuuluvat perinnebiotoopit sekä kohteet, joilla on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu erityistukisopimus perinnebiotooppien hoidosta. Näiden lisäksi etusijalla sopimuksia tehtäessä ovat myös arvokkaiden alueiden yhteydessä olevat, kunnostuskelpoiset kohteet sekä paikallisesti arvokkaat kohteet. (22.5.2003/377)

Sopimuksessa luonnon monimuotoisuuden edistämisestä viljelijä sitoutuu suunnitelman mukaisesti tekemään toimenpiteet luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi sopimusalueella ja hoitamaan aluetta sopimusehtojen mukaisesti. Sopimusalue voi olla peltoa tai muuta aluetta.

Sopimukseen ei voida hyväksyä aluetta, jota koskee 16 §:ssä tarkoitettu maatilan monimuotoisuuskohteita koskeva lisätoimenpide.

Tässä pykälässä tarkoitettuja sopimuksia tehtäessä etusijalla ovat valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut ja Natura-verkostoon kuuluvat maatalousalueiden luontokohteet sekä kohteet, joilla on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu erityistukisopimus luonnon monimuotoisuuden edistämisestä. (22.5.2003/377)

Sopimuksessa maiseman kehittämisestä ja hoidosta viljelijä sitoutuu suunnitelman mukaisesti tekemään toimenpiteet maiseman kehittämiseksi ja hoitamiseksi sopimusalueella ja hoitamaan aluetta sopimusehtojen mukaisesti. Sopimusalue voi olla peltoa tai muuta aluetta. Sopimusta ei voi tehdä koskemaan aluetta, jolla ei ole maisemallista merkitystä.

Sopimukseen ei voida hyväksyä aluetta, jota koskee 16 §:ssä tarkoitettu maatilan monimuotoisuuskohteita koskeva lisätoimenpide.

Tässä pykälässä tarkoitettuja sopimuksia tehtäessä etusijalla ovat valtakunnallisesti ja alueellisesti arvokkailla maisema-alueilla sijaitsevat kohteet sekä kohteet, joilla on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu erityistukisopimus maiseman kehittämisestä ja hoidosta. Näiden lisäksi etusijalla sopimuksia tehtäessä ovat myös taajamien ja matkailullisesti merkittävien reittien sekä liikenneväylien läheiset kohteet. (22.5.2003/377)

Sopimuksessa alkuperäisrotujen kasvattamisesta viljelijä sitoutuu kasvattamaan lisäystarkoituksessa maatilallaan:

(14.4.2005/227)

Sopimukseen hyväksyttävien eläinten, lukuun ottamatta kanoja, on oltava vähintään yhden vuoden ikäisiä sopimuskauden alkaessa. Sopimukseen hyväksyttävän suomenhevosen on oltava sopimuskauden alkaessa suomenhevosen rekisteriin merkitty siitostamma tai kantakirjattu ori. Sopimukseen hyväksyttävien kanojen on oltava sopimuskauden alkaessa vähintään puolen vuoden ikäisiä. Viljelijän on toimitettava ennen sopimuskauden päättymistä työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle selvitys siitä, että sopimukseen sisältyviä eläimiä on käytetty kyseisen rodun lisäämiseen.

Sopimus voidaan tehdä hakijan tai hänen perheenjäsenensä omistamista tai hallinnassa olevista alkuperäisrodun eläimistä. Perheenjäsenellä tarkoitetaan 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettua puolisoa ja viljelijän alle 18-vuotiasta lasta.

Sopimuksessa alkuperäiskasvien viljelystä viljelijä sitoutuu viljojen ja nurmikasvien maatiaislajikkeiden tai vanhojen kauppalajikkeiden siemenviljelyyn. Sopimus tehdään pääsääntöisesti lajikkeen alkuperäiselle viljelyalueelle. Sopimus tehdään viljelijän kanssa yhden peltohehtaarin alalle tietyn lajikkeen siemenviljelystä.

Sopimuksessa peltojen tehostetusta kalkituksesta viljelijä sitoutuu suunnitelman mukaisesti kalkitsemaan sopimusalueen peltojaan. Sopimus voidaan tehdä koskemaan vain Lesti-, Perhon-, Ähtävän- ja Lapväärtinjoen jokivesistöjen valuma-alueilla sijaitsevia peltoja.

Sopimuksessa kalkkisuodinojituksesta viljelijä sitoutuu toteuttamaan suunnitelman mukaisen kalkkisuodinojituksen viljelyksessä olevalla peltoalueellaan. Sopimus voidaan tehdä koskemaan vain Lesti-, Perhon-, Ähtävän- ja Lapväärtinjoen jokivesistöjen valuma-alueilla sijaitsevia peltoja.

Sopimuksen tehneelle viljelijälle maksetaan vuosittain erityistukea sopimukseen sisältyvältä peltohehtaarilta, muun alueen hehtaarilta, eläinyksiköltä tai kanojen osalta tilaa kohti enintään seuraavan taulukon mukaisesti:

Viljelijälle voidaan maksaa samanaikaisesti sopimusalalle erityistukea ja ympäristötukea yhteensä enintään 900 euroa hehtaarilta silloin kun kyseisellä alalla viljellään ryhmän 2 puutarhakasveja, 600 euroa hehtaarilta silloin kun kyseisellä alalla viljellään yksivuotisia kasveja ja 450 euroa hehtaarilta silloin kun kyseisellä alalla kasvaa jokin muu kuin edellä mainittu kasvi. Jos kyseessä on sopimus alkuperäisrotujen kasvattamisesta, maksettava erityistuki jaetaan maatilan vuosittaisessa tukihakemuksessa ilmoitettujen viljeltyjen tukikelpoisten kasvulohkojen yhteispinta-alalle lukuunottamatta puutarhakasvilohkoja varmistettaessa enimmäismäärien noudattaminen. Viljelijälle maksettavan vuosittaisen sopimuskohtaisen erityistuen määrän on oltava yli 50 euroa.

Suunnitelmaan perustuvan sopimuksen perusteella maksettava erityistuki todetaan päätöksessä, jonka työvoima- ja elinkeinokeskus tekee sopimusta koskevasta hakemuksesta.

Luonnonmukaista tuotantoa koskevan sopimuksen tehneelle viljelijälle maksetaan vuosittain erityistukea sopimukseen sisältyvältä luonnonmukaisesti viljellyltä peltohehtaarilta seuraavasti:

Luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevan sopimuksen tehneelle viljelijälle maksetaan vuosittain erityistukea luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta 1 momentissa tarkoitetun sopimukseen sisältyvältä peltohehtaarilta maksettavan erityistuen lisäksi 95,59 € peltohehtaarilta, silloin kun maatilalla on vähintään 0,5 eläinyksikköä luonnonmukaisesti tuotettuja, luonnonmukaisen tuotannon tukeen oikeuttavia eläimiä sopimukseen sisältyvää peltohehtaaria kohden. Viljelijälle, jonka maatilalla on vähemmän kuin 0,5 eläinyksikköä luonnonmukaisesti tuotettuja, luonnonmukaisen tuotannon tukeen oikeuttavia eläimiä sopimukseen sisältyvää peltohehtaaria kohden, erityistuki maksetaan maatilan niiltä sopimukseen sisältyviltä peltohehtaareilta, jotka saadaan kun tilan luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa oleva eläinyksikkömäärä kerrotaan kahdella. (14.4.2005/227)

Jos viljelijällä on voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu vuonna 1996 tai sen jälkeen tehty sopimus luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisestä, se voidaan sopimusten hakuaikana tehtävästä viljelijän hakemuksesta valtion talousarvion määrärahojen puitteissa muuttaa tämän asetuksen mukaiseksi sopimukseksi luonnonmukaisesta tuotannosta ja sanotussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettuun sopimukseen sisältyneistä pelloista maksetaan tehtävän sopimuksen perusteella vuosittain erityistukea seuraavan taulukon mukaisesti:

Jos viljelijällä on voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu vuonna 1996 tai sen jälkeen tehty sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta, se voidaan sopimusten hakuaikana tehtävästä viljelijän hakemuksesta valtion talousarvion määrärahojen puitteissa muuttaa tämän asetuksen mukaiseksi sopimukseksi luonnonmukaisesta tuotannosta ja kyseiseen sopimukseen sisältyneistä pelloista maksetaan vuosittain erityistukea 102,59 euroa hehtaarilta. (12.12.2001/1220)

Jos viljelijän kanssa tehdään tämän asetuksen mukainen sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta, hänellä ei voi olla maatilallaan samanaikaisesti voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu luonnonmukaista tuotantoa tai luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymistä koskeva sopimus, vaan tämä sopimus tai nämä sopimukset puretaan tässä tarkoitetun sopimuksen tekemistä koskevan päätöksen yhteydessä.

Jos viljelijällä on voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu erityistukea koskeva sopimus, jonka voimassaolo jatkuu vuoden 2000 jälkeen, viljelijän kanssa voidaan sopimusten hakuaikana tehtävästä hakemuksesta valtion talousarvion määrärahojen puitteissa tehdä vuonna 2000 tämän asetuksen mukainen vastaava erityistukea koskeva sopimus siten, että sen sopimuskausi alkaa 1 päivänä kesäkuuta silloin, kun kyseessä on 25 §:ssä tarkoitettu luonnonmukaista tuotantoa tai 31 §:ssä tarkoitettu alkuperäisrotujen kasvattamista koskeva sopimus ja 1 päivänä lokakuuta muiden sopimusten osalta. Aiemman erityistukisopimuksen mukainen tuki maksetaan kyseisen sopimuksen ehtojen mukaan vuonna 2000, vaikka tämän asetuksen mukainen uusi sopimus alkaa 1 päivänä lokakuuta. Sopimusta koskevassa päätöksessä on todettava aiemman erityistukisopimuksen voimassaolo päättyneeksi.

Sopimus tai sen osa voidaan vaihtaa toiseksi erityyppiseksi sopimukseksi sen voimassaoloaikana edellyttäen, että tällaiseen vaihtoon sisältyy ilmeisiä etuja ympäristön kannalta ja voimassa oleva sopimus tehostuu merkittävästi. Jos kyseessä on 10-vuotinen sopimus tai sen osa, joka vaihdetaan 5-vuotiseksi sopimukseksi, alkaa vaihtamishetkellä uusi 5-vuotinen sopimus. Jos kyseessä on 5-vuotinen sopimus tai sen osa, joka vaihdetaan 10-vuotiseksi sopimukseksi, alkaa vaihtamishetkellä uusi 10-vuotinen sopimus. Sopimuskausi jatkuu normaalisti mahdollisesti voimaan jäävän alkuperäisen sopimuksen osalta, jonka pinta-ala vaihtamisen jälkeen pienenee.

Sopimuksen osan vaihtaminen toiseksi sopimukseksi ei aiheuta 49 §:n mukaista sopimusalan vähenemistä. Jos kuitenkin viljelijä luopuu uudesta vaihtamisen jälkeen tehdystä sopimuksesta kokonaisuudessaan ja alkuperäinen sopimus jää voimaan, lasketaan poistuvat alueet vähenemiseksi aiempaan alkuperäiseen sopimukseen.

Luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen ja erityistuen alentamiseen, silloin kun on kyse valvonnassa todetuista pinta-alaeroista, sovelletaan vastaavia prosentuaalisia vähennyksiä kuin yhdennettyä järjestelmää koskevan yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 II osan IV ja V osastossa säädetään. Valvonnan perusteella tehtävä tuen vähennys luonnonhaittakorvauksessa on tehtävä niin, että alueilla A-C4 sijaitsevat lohkot käsitellään erikseen ja ympäristötuessa niin, että 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu jokainen tukitasoryhmä käsitellään erikseen. Erityistuessa tuen vähennys valvonnan perusteella tehdään sopimustyypeittäin. (14.4.2005/227)

Maa- ja metsätalousministeriö säätää lisäksi asetuksella tarkemmin luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen ja erityistukien maksamisesta ja takaisinperinnästä sekä muista kuin 1 momentissa tarkoitetuista valvonnan aiheuttamista tuen alentamisperusteista.

Luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea koskeva vuosittainen hakemus on toimitettava sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka toimialueella maatilan talouskeskus sijaitsee. Jos maatilalla ei ole talouskeskusta, hakemus on toimitettava sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka alueella pääosa maatilan pelloista sijaitsee. Postitse palautettu hakemus katsotaan oikeaan aikaan toimitetuksi, jos se on leimattu postissa edellä mainitulle toimivaltaiselle viranomaiselle osoitettuna kyseisen vuoden viimeisenä hakupäivänä tai aiemmin.

Jos hakemusta ei ole täytetty täydellisesti ja annettu kaikkia tarvittavia tietoja, voidaan hakemus tästä syystä hylätä yhdennetyn järjestelmän mukaisesti. Jos hakemus on jätetty säädetyn viimeisen hakupäivän jälkeen, sovelletaan hakemuksen myöhästymiseen yhdennetyn järjestelmän mukaisia myöhästymisseuraamuksia.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu viranomainen tekee luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen myöntämistä koskevan päätöksen.

Sopimus tehdään viljelijän hakemuksesta. Hakemus on toimitettava sen työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle, jonka alueella maatilan talouskeskus sijaitsee. Jos maatilalla ei ole talouskeskusta, hakemus toimitetaan siihen työvoima- ja elinkeinokeskukseen, jonka alueella hakemuksen kohteena oleva alue tai pääosa siitä sijaitsee. Postitse palautettu hakemus katsotaan oikeaan aikaan toimitetuksi, jos se on leimattu postissa edellä mainitulle toimivaltaiselle viranomaiselle osoitettuna kyseisen vuoden maaja metsätalousministeriön vahvistamana viimeisenä hakupäivänä tai aiemmin.

Jos sopimuksen tekemistä koskeva hakemus on myöhästynyt, sovelletaan hakemuksen myöhästymiseen ja ensimmäisenä sopimusvuotena maksettavaan erityistukeen yhdennetyn järjestelmän mukaisia myöhästymisseuraamuksia. Jos kyseessä on 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu vuosittainen erityistuen maksatusta koskeva hakemus, sovelletaan sen myöhästymiseen ja kyseisenä vuonna maksettavaan erityistukeen yhdennetyn järjestelmän mukaisia myöhästymisseuraamuksia. (3.10.2002/825)

Sopimuksen viljelijän kanssa tekee se työvoima- ja elinkeinokeskus, jolle 1 momentin mukaan hakemus on tullut toimittaa.

Työvoima- ja elinkeinokeskus voi purkaa sopimuksen ja asettaa viljelijälle kahden vuoden karenssin, jos sopimuksen tehnyt viljelijä on salannut sopimuksen tekemiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja tai antanut niistä olennaisessa kohdassa virheellisen tiedon taikka jos hän tai maatilan myöhempi omistaja, jolle sopimus on siirretty, ei noudata sopimuksen ehtoja. (12.12.2001/1220)

Viljelijälle maksettu erityistuki on perittävä takaisin silloin, jos sopimus on valtion puolelta purettu tai jos sopimusehtoja ei ole noudatettu.

Jos viljelijä luopuu kirjallisesti sitoumuksesta tai koko sopimuksesta ennen sitoumus- tai sopimuskauden päättymistä, maksettu tuki peritään takaisin. Jos viljelijän sitoumus tai sopimus on kuitenkin ollut voimassa kolme vuotta ja viljelijä luopuu koko tilan myynnin kautta tai muutoin kokonaan maatalouden harjoittamisesta, tukea ei peritä takaisin. Sitoumuksesta tai sopimuksesta, lukuun ottamatta 26 §:ssä tarkoitettua sopimusta, luopumisella tarkoitetaan myös tilannetta, jossa tukeen sitoutunut tai sopimuksen tehnyt viljelijä ilman 2 momentissa tarkoitettua perustetta ei hae vuosittaista maksatusta. Viljelijää on kuultava ennen mahdollista tuen takaisinperintää ja sitoumuksen tai sopimuksen päättymistä koskevan päätöksen tekemistä. (12.12.2001/1220)

Jos viljelijä luopuu sitoumuksesta tai sopimuksesta ylivoimaisen esteen vuoksi, tukea ei peritä takaisin. Ylivoimaiseksi esteeksi katsotaan viljelijän kuolema, viljelijän pitkäaikainen kyvyttömyys harjoittaa ammattiaan, maatilan merkittävän osan pakkolunastus, jos kyseinen pakkolunastus ei ollut ennakoitavissa sitoumuksen tai sopimuksen alkaessa, vakava luonnononnettomuus, jolla on merkittävää vaikutusta tilan viljelyalaan, eläinten kasvatukseen tarkoitettujen rakennusten tuhoutuminen onnettomuudessa, eläinkulkutauti, joka koskee viljelijän koko karjaa tai osaa siitä, viljelijän vakava sairaus, maatilan pakkolunastus tai lunastus yleisen edun vuoksi taikka viljelijä alkaa saada täyttä työttömyyseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä tai viljelijä siirtyy maatalouden luopumistukijärjestelmään. Ylivoimaiseksi esteeksi katsotaan myös tilanne, jossa vuokratun alueen hallinta menetetään vastoin perusteltua oletusta tai esimerkiksi kuolinpesän jaon tai avioeron aiheuttaman omaisuuden jaon aiheuttamana.

Jos viljelijä on toteuttanut 1 päivänä kesäkuuta alkavan sopimuksen sopimusehtojen mukaisia toimenpiteitä ensimmäisenä sopimusvuotena alkavan kasvukauden alusta, viljelijä voi luopua sopimuksesta ilman erityistuen takaisinperintää sopimuskauden viimeisen kasvukauden alusta lukien, koska sopimuksen mukaisia toimenpiteitä on näissä tapauksissa toteutettu viiden vuoden ajan.

Viljelijän on tehtävä 10 työpäivän kuluessa kirjallinen ilmoitus kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle sitoumuksen osalta edellä mainituista seikoista. Sopimuksen ollessa kyseessä viljelijän on tehtävä vastaava kirjallinen ilmoitus sopimuksen tehneeseen työvoima- ja elinkeinokeskukseen. Sitoumuksen osalta kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen tekee päätöksen viljelijän vapauttamiseksi sitoumuksen noudattamisesta ja sopimuksen osalta työvoima- ja elinkeinokeskus tekee päätöksen sopimuksen voimassaolon päättymisestä. Päätöksessä on todettava tuen maksamisen lakkauttaminen.

Jos kysymyksessä on vakavan laiminlyönnin seurauksena tehty väärä ilmoitus, suljetaan viljelijä kyseisen vuoden luonnonhaittakorvausjärjestelmästä tai maatalouden ympäristötukijärjestelmästä taikka kummastakin tukijärjestelmästä. Jos kyseessä on tahallisesti tehty väärä ilmoitus, suljetaan viljelijä kyseisen ja sitä seuraavan vuoden luonnonhaittakorvausjärjestelmästä tai maatalouden ympäristötukijärjestelmästä taikka kummastakin tukijärjestelmästä. Jos viljelijä luopuu sopimuksesta ennen sopimuskauden päättymistä, uutta vastaavaa sopimusta ei tehdä ennen kuin kaksi vuotta on kulunut edellisen sopimuksen voimassaoloajan päättymisestä. (12.12.2001/1220)

Jos maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu sitoumus on peruttu tai sopimuksesta on luovuttu tai sopimus on purettu, viljelijä ei voi antaa tämän asetuksen mukaista uutta sitoumusta tai tehdä uutta sopimusta, jos kyseisen säädöksen mukainen tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen on vielä voimassa.

Jos viljelijällä on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu luonnonmukaista tuotantoa tai luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymistä koskeva sopimus tai tämän asetuksen 25 tai 25 a §:n mukainen sopimus ja hän alkaa sopimuksen päättymisen jälkeen viljellä maatilaansa muutoin kuin luonnonmukaisesti, hänen kanssaan voidaan tehdä 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus alkavaksi aikaisintaan kahden vuoden kuluttua sen kasvukauden alusta lukien, jolloin maatilaa on alettu viljellä muutoin kuin luonnonmukaisesti. (14.4.2005/227)

Viljelijän antama sitoumus ja sopimus raukeaa ja luonnonhaittakorvauksen sekä ympäristötuen ja erityistuen maksaminen lakkaa sen vuoden joulukuun 31 päivänä, jona viljelijä tai ikävaatimuksen täyttävä puoliso täyttää 65 vuotta tai luonnonhaittakorvauksen osalta maatilalla asumista koskevan vaatimuksen täyttävä viljelijä tai ikävaatimuksen täyttävä puoliso täyttää 65 vuotta tai viljelijä siirtyy maatalouden luopumistukijärjestelmään eikä sitoumusta ole siirretty 50 §:ssä säädetyn mukaisesti ja sopimusta 51 §:ssä säädetyn mukaisesti.

Jos kyseessä on sopimus suojavyöhykkeen perustamisesta ja hoidosta, sopimus perinnebiotoopista, luonnon monimuotoisuuden edistämisestä tai maiseman kehittämisestä ja hoidosta, sopimus ei raukea ellei viljelijä erikseen kirjallisesti ilmoita työvoima- ja elinkeinokeskukselle hakevansa sopimuksesta luopumista ikärajan ylittyessä. Yli 65-vuotiaan on kuitenkin noudatettava 15 §:n 3 momentissa tarkoitettuja perustoimenpiteitä koskevia vaatimuksia, jos hänen kanssaan tehty sopimus jää voimaan, mutta ympäristötukea ei hänelle makseta.

Edellä 43 §:ssä tarkoitetuksi sitoumuksesta luopumiseksi ei katsota tilannetta, jossa sitoumuksen antanut viljelijä myy tai vuokraa koko tilansa sellaiselle viljelijälle tai sellaisille viljelijöille, jotka ovat antaneet vastaavan hallinnansiirtohetkellä voimassa olevan sitoumuksen. Luopuva viljelijä voi kuitenkin jättää kotitarveviljelyä varten pienen peltoalan. Tällainen myynti tai vuokraus voi tapahtua myös ennen kuin kolme vuotta on kulunut sitoumuksen alkamisesta. Tällaisessa tapauksessa sitoumus katsotaan rauenneeksi eikä maksettua tukea peritä takaisin. (22.5.2003/377)

Maaseudun kehittämisohjelmiin on käytettävissä valtion talousarvion mukaiset määrärahat. Uusien alueiden saaminen sitoumuksen tai 25 tai 25 a §:ssä tarkoitetun sopimuksen piiriin ensimmäisen sitoumus- tai sopimusvuoden jälkeen riippuu valtion talousarvion määrärahoista. Uusilla alueilla ei tarkoiteta luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen osalta sellaisia peltoaloja, jotka toinen sitoutunut viljelijä on ilmoittanut ja jotka on edellisenä sitoumusvuonna vuosittaisessa tukihakemuksessa hyväksytty tukikelpoiseksi tai jotka ovat olleet ympäristötuen osalta edellisenä vuotena maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetulla tavalla sitoutuneella viljelijällä tai luonnonhaittakorvauksen osalta pysyvän luonnonhaitan korvaamisesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1995) tarkoitetulla tavalla sitoutuneella viljelijällä. Uusilla alueilla ei tarkoiteta myöskään peltoaloja, jotka tulevat sitoutuneen viljelijän hallintaan kyseessä olevan sitoumusvuoden aikana sellaiselta tässä tarkoitettuihin tukijärjestelmiin sitoutumattomalta viljelijältä, joka tai jonka puoliso on yli 65-vuotias edellyttäen, että tällaiset alueet ovat yhteensä enemmän kuin kaksi hehtaaria. Yli 65-vuotiaalla viljelijällä tarkoitetaan tässä viljelijää, joka on harjoittanut ennen sitoutuneelle viljelijälle tapahtunutta hallinnansiirtoa hallinnassaan olevalla maatilalla maa- tai puutarhataloutta. Kotitarveviljelyä ei katsota maa- tai puutarhatalouden harjoittamiseksi. Yli 65-vuotiaan viljelijän tai jäljempänä tarkoitetun kuolinpesän on tullut itse viljellä siirtyvää peltoalaa hallinnansiirtoa edeltävänä kasvukautena. Jos kuolinpesä tekee yli 65-vuotiaan viljelijän hallinnassa olleen peltoalan hallinnansiirron sitoutuneelle viljelijälle, voidaan pellon katsoa tulleen yli 65-vuotiaalta viljelijältä, jos kyseinen viljelijä on kuollut sen sitoumus- tai kalenterivuoden aikana, jona hallinnansiirto on tapahtunut. Jos kyseessä on useamman viljelijän yhdessä harjoittama tai yhteisömuodossa harjoitettava maa- tai puutarhatalous edellytetään, että kaikki viljelijät, yhtiömiehet, jäsenet tai osakkaat ovat yli 65-vuotiaita. Jos tällaiset alueet vuokrataan, on vuokrasopimuksen oltava vähintään jäljellä olevan sitoumusajan pituinen. Uusilla alueilla ei tarkoiteta myöskään peltoaloja, jotka ovat tulleet sitoutuneen tai sopimuksen tehneen viljelijän hallintaan kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 88 §:ssä tarkoitetussa uusjakosuunnitelmassa päätettyjen tilusten järjestelyjen kautta edellyttäen, että uusjakosuunnitelma on saanut lainvoiman ja tilukset on otettu haltuun uusjakosuunnitelman mukaisesti sitoutumisen tai 25–26 §:ssä tai 32 §:ssä tarkoitetun sopimuksen sopimuskauden alkamisen jälkeen. Mitä edellä on säädetty omistajasta, sovelletaan myös vuokramieheen, milloin vuokra-alue on kiinteistönmuodostamislain 86 §:n nojalla uusjakosuunnitelman mukaisesti siirretty toiseen paikkaan. Näitä viljelijän hallintaan tulleita uusia peltolohkoja voidaan kuitenkin hyväksyä tukikelpoiseksi ja tätä kautta sitoumukseen sekä 25–26 §:ssä tai 32 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen pinta-alaltaan enintään yhtä paljon kuin lainvoimaisen uusjakosuunnitelman mukaan on viljelijän hallinnasta poistunut tukikelpoisia peltolohkoja. (14.4.2005/227)

Sitoumukseen tai 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettuun sopimukseen voidaan valtion talousarvion määrärahojen puitteissa hakemuksesta liittää toisena ja kolmantena sitoumus- ja sopimusvuotena alueita, joita ei ole edellisen vuoden tukihakemuksessa ilmoitettu 1 momentissa tarkoitetun sitoutuneen viljelijän tukihakemuksessa tai jotka eivät ole sopimusalassa. Näiden liitettävien alueiden pinta-ala voi olla enintään 50 prosenttia viljelijän vertailu- tai sopimusalasta tai korkeintaan kaksi hehtaaria. Jos pinta-alan lisäys on tätä suurempi, viljelijä voi antaa uuden kyseistä tukea koskevan sitoumuksen tai tehdä uuden koko tilaa koskevan edellä mainitun sopimuksen sitoumus- ja sopimuskauden aikana vuosittaisen tukihaun yhteydessä valtion talousarvion määrärahojen puitteissa. Jos uutta sitoumusta ei voida antaa tai tehdä uutta sopimusta, uusia alueita on viljeltävä sitoumuksen tai sopimuksen ehtojen mukaisesti ilman tukea. (14.4.2005/227)

Jos kyseessä on 25 tai 25 a §:ssä tarkoitetun uuden sopimuksen tekeminen 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa koko maatilan alueelle, erityistuki peltohehtaarilta maksetaan aiemman sopimuksen mukaisesti jo sopimukseen sisältyneelle sopimusalalle ja uuden peltoalan osalta sen aiemman viljelytavan perusteella siten kuin 36 §:ssä säädetään. Jos kyseessä on kolmannen sopimusvuoden jälkeisenä vuotena tehtävä sopimus, erityistuki maksetaan kaikkien sopimukseen sisällytettävien peltojen aiemman viljelytavan perusteella siten kuin 36 §:ssä säädetään. Jos kyseessä on uuden peltoalueen liittäminen 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettuun sopimukseen, erityistuki hehtaarilta maksetaan uuden peltoalueen osalta sen aiemman viljelytavan perusteella siten kuin 36 §:ssä säädetään. Jos peltoala on uuden sopimuksen tekemistä tai sen sopimukseen liittämistä edeltävänä kasvukautena ollut toisella viljelijällä, jolla on tuolloin ollut 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta, kyseisen peltoalan osalta maksetaan erityistukea hehtaarilta sen aiemman viljelytavan perusteella siten kuin 36 §:ssä säädetään. (14.4.2005/227)

Sopimusta alkuperäiseläinten kasvattamisesta voidaan tarkistaa eläinmäärän osalta kunkin sopimusvuoden alkaessa. Eläinmäärän lisäystä on haettava työvoima- ja elinkeinokeskukseen toimitetulla hakemuksella ennen kunkin sopimusvuoden alkua.

Peruslohko voidaan 46 §:ssä säädetyillä edellytyksillä hyväksyä vuonna 2005 tai myöhemmin tehdyn sitoumuksen piiriin, jos

Peruslohko voidaan kuitenkin hyväksyä 1 momentissa tarkoitetun estämättä sitoumukseen silloin, kun kyseessä on 46 §:ssä tarkoitetulla tavalla yli 65-vuotiaan viljelijän viljelyksessä ollut peruslohko tai silloin kun peruslohko sisältyy 46 §:ssä tarkoitetulla tavalla uusjakosuunnitelmassa päätettyyn tilusten järjestelyihin. (14.4.2005/227)

Jos kyseessä on 22–24 §:ssä, 27–30 §:ssä tai 33–34 §:ssä tarkoitettu sopimus, sopimuksen mukaisia toimenpiteitä voidaan tarvittaessa tarkentaa sopimuksen voimassaoloaikana, jotta sopimukselle asetetut tavoitteet eivät vaarantuisi. Tarkentaminen voidaan tehdä viljelijän hakemuksesta tai työvoima- ja elinkeinokeskuksen aloitteesta ennen seuraavan sopimusvuoden alkua. Ennen tarkentamisen tekemistä on viljelijää ja alueellista ympäristökeskusta kuultava asiasta.

Jos luonnonhaittakorvauksen tai ympäristötuen asianomaisen viljelijän tukikelpoisia lohkoja poistuu pysyvästi viljelyksestä tai viljelijän hallinnasta siten, että vähentyneiden lohkojen pinta-ala yhteensä on enemmän kuin 20 prosenttia vertailualasta ja kuitenkin yli viisi hehtaaria sitoumuskauden aikana, viljelijältä on perittävä kaikki kyseisen sitoumusvuoden ja edeltävinä sitoumusvuosina vähentyneille aloille maksetut tuet. Vähimmäispinta-ala on kuitenkin täytettävä koko sitoumusajan. Vertailualan vähenemiseen ei lasketa mukaan peltoja, jotka siirtyvät luonnonhaittakorvauksen osalta luonnonhaittakorvaukseen sitoutuneelle tai pysyvän luonnonhaitan korvaamisesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetulla tavalla sitoutuneelle viljelijälle tai ympäristötuen osalta ympäristötukeen sitoutuneelle tai maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetulla tavalla sitoutuneelle viljelijälle tai pinta-alan väheneminen johtuu 43 §:n 2 momentissa tarkoitetusta ylivoimaisesta esteestä.

Suunnitelmaan perustuvaan sopimukseen sisältyvä sopimusala voi koko sopimuskauden aikana vähentyä yhteensä enintään 20 prosenttia edellyttäen, että sopimukselle asetetut tavoitteet eivät vaarannu. Jos tällainen väheneminen hyväksytään, kyseiselle alueelle sopimuksen voimassaoloaikana maksetut erityistuet on perittävä takaisin.

Luonnonmukaista tuotantoa ja luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevaan sopimukseen sisältyvä peltoala voi koko sopimuskauden aikana vähentyä yhteensä enintään 20 prosenttia. Kyseiselle sopimuksesta poistuvalle alalle sopimuksen voimassaoloaikana maksetut erityistuet on perittävä takaisin. (14.4.2005/227)

Lannan käytön tehostamista koskevaan sopimukseen sisältyvä peltoala voi koko sopimuskauden aikana vähentyä yhteensä enintään 20 prosenttia. Kyseiselle sopimuksesta poistuvalle alalle sopimuksen voimassaoloaikana mahdollisesti maksettuja erityistukia ei peritä takaisin.

Jos sopimukseen sisältyvä pinta-ala vähenee yli 20 prosenttia tai 1 momentin mukaisessa tapauksessa sopimuksen tavoitteiden katsotaan vaarantuvan, sopimus on purettava ja maksetut erityistuet on perittävä takaisin koko sopimusalalta. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen on kuultava alueellista ympäristökeskusta ennen päätöksen tekemistä 1 momentissa tarkoitetun pinta-alan vähenemisen hyväksyttävyyden osalta.

Jos sopimukseen sisältyvän pinta-alan väheneminen johtuu 43 §:n 2 momentissa tarkoitetusta ylivoimaisesta esteestä, ei viljelijälle aiheudu tämän pykälän mukaisia seuraamuksia.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi hakemuksesta siirtää luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea koskevan sitoumuksen koko maatilan uudelle omistajalle tai haltijalle, jos maatilan omistus- tai hallintaoikeus siirtyy sellaiselle viljelijälle, joka täyttää tämän asetuksen mukaiset asianomaisen tuen myöntämisen yleiset edellytykset, eikä alkuperäisen sitoumuksen antaja jatka maatalouden harjoittamista. Kotitarveviljelyä varten voidaan jättää pieni peltoala. Jos luonnonhaittakorvaukseen ja ympäristötukeen sitoutunut tila jaetaan kokonaisuudessaan esimerkiksi perinnönjaon tai yhtymän purkamisen vuoksi, sitoumus voidaan siirtää kaikkien näin muodostuneiden tilanosien uusille omistajille tai haltijoille. Siirtotapauksessa jatkavan viljelijän on noudatettava kyseessä olevaa tukea koskevaa sitoumusta aiemman viljelijän antaman sitoumuksen jäljellä olevan sitoumusajan. (31.5.2001/449)

Luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea koskeva sitoumus voidaan siirtää maatilan entiseltä omistajalta tai haltijalta uudelle omistajalle tai haltijalle edellyttäen, että siirtämistä koskeva kirjallinen hakemus toimitetaan 10 työpäivän kuluessa omistus- tai hallintaoikeuden siirtymisestä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Erityisestä syystä voidaan myöhemminkin toimitettava hakemus hyväksyä.

Työvoima- ja elinkeinokeskus tekee hakemuksesta päätöksen sopimuksen siirtämisestä, jos maatilan tai sen osan, jota sopimus koskee, omistus- tai hallintaoikeus siirtyy sellaiselle viljelijälle, joka täyttää tämän asetuksen mukaiset asianomaisen sopimuksen tekijää ja tekemistä koskevat edellytykset. Jos kyseessä on 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus, työvoima- ja elinkeinokeskus voi hakemuksesta siirtää sopimuksen maatilan osan uudelle omistajalle tai haltijalle vain, jos siirtohakemuksen syynä on sopimusalueen jakaminen perinnönjaon, osituksen tai yhtymän purkamisen vuoksi. Siirtotapauksessa jatkavan viljelijän on noudatettava kyseessä olevaa sopimusta aiemman viljelijän tekemän sopimuksen jäljellä oleva sopimusaika. (14.4.2005/227)

Sopimus alkuperäiseläinten kasvattamisesta voidaan siirtää sopimukseen sisältyneiden eläinten uudelle omistajalle tai haltijalle edellyttäen, että uusi omistaja tai haltija täyttää tämän asetuksen mukaiset sopimuksen tekijää ja tekemistä koskevat edellytykset.

Sopimus voidaan siirtää maatilan entiseltä omistajalta tai haltijalta uudelle omistajalle tai haltijalle tai 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa eläinten uudelle omistajalle tai haltijalle edellyttäen, että siirtämistä koskeva kirjallinen hakemus toimitetaan 10 työpäivän kuluessa omistus- tai hallintaoikeuden siirtymisestä sopimuksen tehneelle työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Erityisestä syystä voidaan myöhemminkin toimitettava hakemus hyväksyä.

Viljelijän tai hänen oikeudenomistajansa on tehtävä ilmoitus viljelijää tai tilaa koskevista olosuhteiden muutoksista sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, joka on vastaanottanut viljelijän luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea koskevan hakemuksen. Sopimuksen ollessa kyseessä vastaava ilmoitus on tehtävä sopimuksen tehneeseen työvoima- ja elinkeinokeskukseen. Kirjallinen ilmoitus on tehtävä 10 työpaivän kuluessa olosuhteissa tapahtuneesta muutoksesta.

Jos kyseessä on 31 §:ssä tarkoitettu sopimus, ilmoituksen myöhästymisessä sovelletaan yhdennetyn järjestelmän mukaisia seuraamuksia.

Luonnonhaittakorvausta, ympäristötukea ja erityistukea ei saa myöntää viljelijälle, joka on ryhtynyt sellaisiin pellon hallinnan muutoksia koskeviin tai muihin vastaaviin toimenpiteisiin, joiden ilmeisenä tarkoituksena on kiertää luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen ja erityistuen myöntämiselle määrättyjä yleisiä edellytyksiä tai välttää noudattamasta tuen myöntämiselle määrättyjä edellytyksiä tai erityistukisopimuksen tekemiselle määrättyjä edellytyksiä.

Luonnonhaittakorvauksen ja maatalouden ympäristötuen ehtoihin liittyvät asiakirjat, muistiinpanot ja todistukset on säilytettävä tilalla koko sitoumus- ja sopimuskauden ajan sekä kolme vuotta sen jälkeen.

Maaseutuelinkeinojen rahoituslain 41 §:n 3 momentin mukaan luonnonhaittakorvauksen ja maatalouden ympäristötuen hallinnoinnissa ja valvonnassa on soveltuvin osin noudatettava, mitä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3508/92 ja sen nojalla annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 3887/92 sekä Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan toimeenpanosta annetussa laissa (1100/1994) säädetään.

Maaseutuelinkeinojen rahoituslain 11 §:n 3 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset luonnonhaittakorvausta koskevan tukijärjestelmän toimeenpanosta. Kyseisen pykälän 4 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat säännökset maatalouden ympäristötukijärjestelmän toimeenpanosta kuultuaan ympäristöministeriötä.

Maa- ja metsätalousministeriö voi säätää asetuksella maaseutuelinkeinojen rahoituslain 64 §:n 3 momentin mukaan myös tarkemmin tuen hakemis-, myöntämis- ja maksamismenettelystä sekä tukien hoitoon liittyvien tallennus-, seuranta- ja valvontajärjestelmien teknisistä yksityiskohdista.

Tämän asetuksen nojalla tehtyyn päätökseen saa hakea muutosta maaseutuelinkeinojen rahoituslain 58 §:n 2 momentin mukaan siten, kuin säädetään maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992) 10 §:ssä .

Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä heinäkuuta 2000.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Viljelijä, joka on antanut luonnonhaittakorvausta tai maatalouden ympäristötuen perustukea koskevan sitoumuksen ohjelmankauden 1995–1999 aikana, voi jatkaa sitoumuskautensa loppuun antamansa sitoumuksen mukaisilla ehdoilla. Aiemman ohjelmakauden mukainen luonnonhaittakorvaus on suuruudeltaan pysyvän luonnonhaitan korvaamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen 10 §:ssä säädetty ja maatalouden ympäristötuen perustuki maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksessä säädetty.

Viljelijä, jolla on voimassa 1 momentissa tarkoitettu sitoumus, voi siirtyä valtion talousarvion määrärahojen puitteissa vuosittaisen tukihaun yhteydessä tämän asetuksen mukaisiin luonnonhaittakorvaus- ja ympäristötukijärjestelmiin, jolloin aiemmin annettu sitoumus raukeaa ja tämän asetuksen mukainen viisivuotinen sitoumus alkaa.

Jos viljelijällä on voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu erityistukea koskeva sopimus, jonka voimassaolo jatkuu vuoden 2000 jälkeen, ja viljelijä on antanut sanotun valtioneuvoston päätöksen mukaisen maatalouden ympäristötuen perustukea koskevan sitoumuksen vuonna 1995, viljelijän on annettava tämän asetuksen mukainen ympäristötukea koskeva sitoumus vuonna 2000 lukuun ottamatta niitä sopimuksenhaltijoita, joiden aiemman sopimuksen tekemisen edellytyksenä ei ole ollut maatalouden ympäristötuen perustukea koskevan sitoumuksen antaminen. Vastaavasti, jos viljelijän kyseinen sitoumus päättyy vuoden 2000 jälkeen ja viljelijän edellä mainitun erityistukea koskevan sopimuksen voimassaolo jatkuu sitoumuksen päätyttyä, viljelijän on annettava tämän asetuksen mukainen ympäristötukea koskeva sitoumus. Jos viljelijä täyttää sopimuksen voimassaoloaikana 65 vuotta eikä ympäristötukea koskevan sitoumuksen sitoumuskausi enää jatku, hänen on sitouduttava 15 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla noudattamaan maatalouden ympäristötuen perustoimenpiteiden ehtoja. (12.12.2001/1220)

Viljelijä voi luopua vuoden 2000 kasvukauden alusta ilman tuen takaisinperintöjä sellaisesta maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetusta maatalouden ympäristötuen erityistukea koskevasta sopimuksesta tai sopimuksen osasta, jonka sopimuskausi on alkanut 1 päivänä heinäkuuta 1995, edellyttäen, että viljelijä on toteuttanut sanottuun sopimukseen sisältyvien sopimusehtojen mukaisia toimenpiteitä viiden kasvukauden ajan.