437/1987

Jos metsälautakunta katsoo, että metsänparannuslain mukaisen suunnitelman toteuttaminen metsänparannuslain (140/87) 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun luonnonsuojeluhankkeen alueella ei olennaisesti vaaranna hankkeen toteuttamista, on sen, mikäli suunnitelman toteuttamista varten on tarkoitus myöntää metsänparannusvaroja, ennen varojen myöntämistä koskevan päätöksen tekemistä pyydettävä asiasta lääninhallituksen lausunto.

Lääninhallituksen on kahden kuukauden kuluessa lausuntopyynnön saapumisesta ilmoitettava lausunnon pyytäjälle käsityksensä metsänparannussuunnitelmassa tarkoitetun alueen luonnonsuojelullisesta merkityksestä sekä siitä, vaarantaako metsänparannussuunnitelman toteuttaminen luonnonsuojelualueen perustamisen. Mikäli lääninhallitus ei anna lausuntoa edellä mainitussa määräajassa, metsänparannussuunnitelman toimeenpanoa jatketaan asianmukaisessa järjestyksessä.

Metsänparannusvaroja voidaan käyttää metsänuudistamiseen, milloin:

2 momentti on kumottu A:lla 15.2.1991/301 .

Metsänparannusvaroja voidaan käyttää taimikonhoitoon, milloin taimikon tila on sellainen, että sen perkaus ja harvennus on tarkoituksenmukaista. Metsänparannusvaroja voidaan käyttää taimikonhoitoon kerran puuston kiertoajan kuluessa. Työ voidaan kuitenkin uusia, jos taimikko on vaarassa tuhoutua uudelleenvesoittumisen vuoksi.

Nuoren metsän kunnostus käsittää nuoren kasvatusmetsän kehittymistä ja käsittelyä haittaavan puuston poistamisen sekä pystypuiden karsinnan.

Taimikonhoitoon ja nuoren metsän kunnostukseen voidaan liittää myös alueelta energiakäyttöön toimitettavan puun kasausta ja metsäkuljetusta.

Edellä tässä pykälässä tarkoitettua työtä ei voida rahoittaa metsänparannusvaroilla, jos sen yhteydessä alueelta saadaan leimikkona myyntikelpoinen määrä kuitupuun vähimmäismitat täyttävää puutavaraa.

Kunnostusojitukseen voidaan käyttää metsänparannusvaroja, jos alueen ojitus on toteutettu kokonaan maanomistajan varoin tai jos metsänparannusvarojen käytöstä alueen pääosan ojitukseen on kulunut yli 20 vuotta. Lisäksi edellytetään, että pääosalla samaan kunnostusojitukseen sisältyvästä alueesta on tehty metsän kehityksen kannalta välttämättömät taimikonhoitotyöt ja että pääosa alueen metsästä on metsänhoidollisesti tyydyttävässä kunnossa, jollei tätä vaatimusta ole pidettävä puukaupalliset ja tilakohtaiset näkökohdat huomioon ottaen kohtuuttomana.

Kunnostusojitukseen voidaan sisällyttää uudisojitusta, jos se on hankkeen toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaista. Soistuvia kangasmaita ja pienialaisia, runsaspuustoisia turvemaita voidaan kunnostaa ojittamalla, jos se on puuston rappeutumisen estämiseksi tai metsänuudistamisen kannalta välttämätöntä.

Metsänparannusvaroin rakennetun tien sekä siihen liittyvän tai erillisen varastoalueen taikka pudotuspaikkaan vievän tien perusparannukseen voidaan myöntää metsänparannusvaroja, mikäli näiden hankkeiden valmistumisesta on kulunut yli 20 vuotta ja asianmukaisesta hoidosta ja kunnossapitämisestä on huolehdittu. Edellä mainitusta määräajasta voidaan poiketa, jos perusparannus on tieverkoston kehittämisen tai kuljetuskaluston asettamien edellytysten vuoksi perusteltua.

Milloin hanketta toteutettaessa joudutaan käyttämään muita kuin metsänparannuslain 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja koneita, rakennelmia, laitteita tai tarvikkeita, joiden hankintahinta ei ole vähäinen ja joita voidaan käyttää tarkoitukseensa useammassa eri hankkeessa, otetaan kunkin hankkeen kustannuksina huomioon se osa koneen, rakennelman, laitteen tai tarvikkeen hankintahinnasta, joka vastaa sen käytön osuutta arvioidusta kokonaiskäytöstä.

Valtion tuen määräämistä varten maa jaetaan kunnittain kuuteen vyöhykkeeseen siten, että:

Myönnettäessä tukea metsänparannuslain 10 §:ssä mainittujen toteuttamiskustannusten suorittamiseen kokonaan tuella tuen perusteena ovat kustannukset ilman arvonlisäveron osuutta. Muihin kuin metsänparannuslain 10 §: ssä mainittuihin hankkeen toteuttamiskustannuksiin myönnettävän tuen suuruus on ensimmäisellä vyöhykkeellä 30 prosenttia, toisella vyöhykkeellä 40 prosenttia, kolmannella vyöhykkeellä 50 prosenttia, neljännellä vyöhykkeellä 60 prosenttia, viidennellä vyöhykkeellä 70 prosenttia ja kuudennella vyöhykkeellä 75 prosenttia toteuttamiskustannuksista ilman arvonlisäveron osuutta. Edellä 3 §:n 3 momentissa tarkoitetussa energiakäyttöön toimitettavan puun kasauksessa ja metsäkuljetuksessa tuen suuruus on kuitenkin maa- ja metsätalousministeriön vahvistama markkamäärä toimitettavaa kuutiometriä kohti.

Sen estämättä, mitä edellä 1 momentissa säädetään, maanomistajalle voidaan hankkeen päättyessä hakemuksesta myöntää edellä 1 momentissa tarkoitettua tukea myös arvonlisäveron osuudelle siltä osin, kuin arvonlisäveroa ei voida vähentää arvonlisäverotuksessa. Pienin arvonlisäveron osuudelle myönnettävä tuki on 150 markkaa.

Pienin myönnettävä metsänparannuslaina on 8 000 markkaa, lukuunottamatta tiekuntaa, jolle myönnettävän lainan tulee olla vähintään 50 000 markkaa. Metsänparannuslainaa ei voida myöntää arvonlisäveron rahoittamiseen.

Metsänparannuslainalle aletaan laskea korkoa kahden vuoden kuluttua sen kuukauden alusta lukien, jona hanke on luovutettu. (30.12.1992/1563)

Ensimmäinen vuotuismaksu kannetaan sitä päivää lähinnä seuraavassa kannossa, jona lainalle aletaan laskea korkoa. Ensimmäisenä vuotuismaksuna peritään korko koronlaskun alkamispäivästä sen kuukauden loppuun, jona kanto tapahtuu, sekä pääoman lyhennystä vuotuismaksun ja koron suuruutta osoittavien prosenttilukujen erotusta vastaava määrä.

Sellaiset lainat, joiden vuotuismaksut 2 momentin tai metsänparannuslain 17 §:n 1 momentin mukaisesti laskettuina ovat vähemmän kuin 400 markkaa, peritään kuitenkin takaisin 400 markan suuruisin vuotuismaksuin, joista luetaan maksamattomalle pääomalle koroksi 2 momentissa tai metsänparannuslain 17 §:n 2 momentissa mainitut määrät. Milloin lainan viimeinen vuotuismaksu jää pienemmäksi kuin 400 markkaa, peritään maksu yhdessä edellisen vuotuismaksun kanssa. (15.2.1991/301)

Metsäkeskuksen asiana on laatia maa- ja metsätalousministeriön ohjeiden mukaan vuosittain ehdotus metsänparannustöiden työohjelmaksi, joka sisältää määrärahojen ja työvoiman käyttösuunnitelman metsälautakunnittain. (15.2.1991/301)

Työohjelmaa laadittaessa on otettava huomioon metsänparannustöiden työlajeittainen tarve ja toteuttamismahdollisuudet sekä työllisyysnäkökohdat. Työohjelmaan on sisällytettävä kunkin metsälautakunnan osalta työlajeittainen suunnitelma määrärahojen käytöstä sekä suunnitelma työvoiman kuukausittaisesta käytöstä.

Työohjelman vahvistaa maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriön on ennen asian ratkaisemista hankittava työohjelmaehdotuksesta työministeriön lausunto. (15.2.1991/301)

Työohjelmaan voidaan tehdä muutoksia maa- ja metsätalousministeriön määräämässä järjestyksessä. (15.2.1991/301)

Metsänparannushankkeen suunnitelman laatimista silloin, kun suunnitelman laatiminen on 13 a §:n mukaan tarpeellista, sekä metsänparannusrahoitusta hankkeen toteuttamiseen haetaan metsälautakunnalta. Suunnitelmaan tulee liittää hankkeen kustannusarvio, kartta sekä yhteishankkeissa kustannusten osittelu. Lisäksi suunnitelmaan on tarpeen mukaan liitettävä hankkeen toteuttamisesta hyödynsaajien kesken tehty sopimus ja ilmoitus hankkeen toimitsijoista sekä tarvittaessa selvitys siitä, että hanke voidaan toteuttaa vesilain (264/61) , yksityisistä teistä annetun lain (358/62) tai maa-aineslain (555/81) mukaan.

Kunnostusojitusta ja metsätien tekemistä koskevaa yhteishanketta varten laaditaan maanomistajien hakemuksesta metsänparannuslain 22 §:n 1 momentissa tarkoitettu metsänparannussuunnitelma. Muissa metsänparannushankkeissa laaditaan metsänparannussuunnitelma, jos rahoituskelpoisuuden selvittäminen tai töiden tarkoituksenmukainen toteuttaminen sitä edellyttää. (30.12.1992/1563)

Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä metsänparannussuunnitelmien tarpeellisuudesta ja suunnitelmien laadinnasta.

Milloin maanomistaja itse toteuttaa metsänparannushankkeen laaditun suunnitelman mukaisesti, on metsälautakunnan määrättävä, minkä ajan kuluessa työ on saatettava loppuun. Hankkeen osalle tuleva metsänparannusrahoitus voidaan maksaa työn edistymisen mukaan enintään kolmena eränä. Viimeinen erä, jonka tulee olla suuruudeltaan vähintään 20 prosenttia myönnetystä määrästä, maksetaan, kun hankkeen toteutusilmoitus on laadittu ja on selvitetty, että työ on tehty hyväksyttävällä tavalla. (15.2.1991/301)

Edellä 1 momentissa tarkoitettua määräaikaa ei saa määrätä kolmea vuotta pitemmäksi. Jos työn kestäessä osoittautuu, että määräajan pidentäminen on tarpeellista, voi metsälautakunta hakemuksesta jatkaa sanottua aikaa.

Milloin maanomistaja itse toteuttaa metsänparannushankkeen, jota varten ei ole laadittu metsänparannussuunnitelmaa, myönnetään hankkeen toteuttamiskustannuksiin metsänparannusrahoitusta maa- ja metsätalousministeriön vuosittain vahvistamien keskimääräisten kustannusten perusteella. Metsälautakunta myöntää rahoituksen hakemuksesta sen jälkeen, kun työ on todettu hyväksyttävällä tavalla tehdyksi. (15.2.1991/301)

Milloin maanomistaja antaa metsänparannuslain 22 §:n 2 momentin perusteella metsänparannushankkeen toteuttamisen metsälautakunnan tehtäväksi ja metsälautakunta aikoo teettää hankkeen osaksi tai kokonaan urakoitsijalla, on soveltuvin osin noudatettava valtion rakennustöiden teettämisestä urakoitsijoilla annettuja säädöksiä ja määräyksiä. (30.12.1992/1563)

Metsälautakunta voi antaa metsänparannushankkeen suunnittelun ja, milloin maanomistaja on lain 22 §:n 2 momentin perusteella antanut hankkeen toteuttamisen metsälautakunnan tehtäväksi, myös hankkeen toteuttamisen metsänhoitoyhdistyksen tai muun toteuttajan tehtäväksi. Hankkeen toteuttamiskustannuksiin myönnetään näissä tapauksissa metsänparannusrahoitusta toteutuneiden ja enintään maa- ja metsätalousministeriön vahvistamia enimmäiskustannuksia vastaavien kustannusten perusteella, ottaen kuitenkin huomioon, mitä 8 §:ssä säädetään. (30.12.1992/1563)

Metsälautakunta voi antaa, milloin katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi, edellä 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun selvityksen metsänhoitoyhdistyksen tehtäväksi.

Metsänparannushankkeen suunnittelusta ja työnjohdosta metsänhoitoyhdistykselle aiheutuneiden lain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen kustannusten sekä edellä 14 §:n 1 momentissa tarkoitetusta selvitystehtävästä aiheutuneiden kustannusten korvausperusteita koskevat ohjeet antaa metsälautakunnille maa- ja metsätalousministeriö.

Milloin metsälautakunta antaa metsänparannushankkeen suunnittelun ja toteuttamisen muun toteuttajan kuin metsänhoitoyhdistyksen tehtäväksi, metsälautakunta päättää korvauksen suuruudesta noudattaen soveltuvin osin 1 momentissa tarkoitettuja korvausperusteita.

Milloin metsätien tai erillisen varastoalueen rakentamis- tai kunnostushanke tahi metsäojitushanke koskee useampaa kuin kymmentä eri tilaa, on metsälautakunnan pidettävä työn päätyttyä luovutuskokous. Milloin metsälautakunta katsoo aiheelliseksi, voidaan luovutuskokous pitää, vaikka hankkeeseen osallistuneita tiloja olisi edellä mainittua vähemmän. (15.2.1991/301)

Luovutuskokouksesta on ilmoitettava hankkeen hyödynsaajille, toimitsijoille ja ojitushankkeissa asianomaisten kuntien ympäristönsuojelulautakunnille sekä tiehankkeissa tielautakunnille viimeistään neljätoista päivää ennen kokousta. Jos luovutuskokouksen pitäjä katsoo aiheelliseksi, voidaan pitää jatkokokous, jonka aika ja paikka ilmoitetaan luovutuskokouksessa. Jatkokokouksesta ei lähetetä erillisiä ilmoituksia, ellei tähän ole erityistä syytä.

Luovutuskokouksessa annetaan selvitys hankkeen kustannuksista sekä luovutetaan työ hyödynsaajille tai, mikäli hanke on yhteinen, hankkeen osakkaille edelleen hoidettavaksi ja kunnossapidettäväksi.

Milloin hanketta ei ole päätettävä luovutuskokouksella, ilmoitetaan loppuselvityksenä hyödynsaajille kirjeitse työstä aiheutuneiden kustannusten määrä ja kunkin hyödynsaajan osalta erikseen lainan määrä.

Metsänparannuslain 36 §:ssä tarkoitettuun hoito- ja kunnossapitovelvollisuuteen kuuluu:

Metsänparannushankkeista, joiden rahoittamiseen on myönnetty metsänparannuslaina, on laadittava lainaluettelo, josta on käytävä selville kunkin kiinteistön nimi ja rekisterinumero, kunta ja kylä, määräosan osalta sen yksilöimiseksi tarvittavat tiedot, maanomistajan nimi ja osoite, kunkin osakkaan osalta valtiolle maksettavan lainan määrä ja korko sekä päivämäärä, josta alkaen korko lasketaan, sekä vuosi, jolloin lainan ensimmäinen kanto tapahtuu.

Milloin metsänparannuslain 18 §:n nojalla maanomistajan useampia kiinteistöjä käsitellään yhtenä, on tästä tehtävä merkintä lainaluetteloon.

Valtion saamisten maksuunpanosta, kannosta ja tilittämisestä on voimassa, mitä eräiden valtion rahasaamisten maksuunpanosta, kannosta ja tilittämisestä annetussa asetuksessa (559/67) on säädetty.

Milloin metsänparannuslainasta suoritetaan ylimääräinen lyhennys, se on luettava pääoman lyhennykseksi. Ylimääräisen lyhennyksen maksamisella suoritusvelvollinen vapautuu pääoman lyhentämisestä yhtä monessa kannossa kuin maksettuun määrään sisältyy täysiä pääoman lyhennyseriä. Ylimääräisestä lyhentämisestä huolimatta on maksamattomalle pääomalle lasketut korkoerät maksettava lyhentämistä seuraavina säännönmukaisina kantoaikoina.

Ylimääräinen lyhennys suoritetaan valtion saamisen perintää hoitavalle viranomaiselle. Laina tai jäljellä oleva osa siitä voidaan suorittaa myös yhdellä kertaa. Laina voidaan suorittaa metsälautakunnalle, jos maksu tapahtuu ennen kuin lainaluettelo on lähetetty valtion saamisen perintää hoitavalle viranomaiselle. (30.12.1992/1563)

Lainan maksun viivästyessä viivästyneelle pääomalle peritään vuotuista viivästyskorkoa eräpäivästä lukien korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Viivästyskoron sijasta voidaan periä 30 markan suuruinen viivästysmaksu, jos viivästyskoron määrä jää tätä pienemmäksi.

Metsälautakunnalla on oikeus metsänparannuslain täytäntöönpanoa koskevia asioita varten saada maksutta jäljennöksiä maanmittausviranomaisilla säilytettävinä olevista kartoista ja asiakirjoista.

Metsänparannuslain 40 §:n 2 momentissa tarkoitetun katselmuksen pitämiseksi on katselmustoimikunnan puheenjohtajan huolehdittava, että katselmuksen ajasta ja paikasta ilmoitetaan maanomistajalle niin aikaisin, että hänellä on mahdollisuus osallistua katselmukseen.

Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen täytäntöönpanosta antaa maa- ja metsätalousministeriö.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1987.

Helmikuun 23 päivänä 1968 annettua metsänparannusasetusta (113/68) sovelletaan edelleen silloin kun sovelletaan metsänparannuslain (413/67) säännöksiä.