140/1987

Yksityismetsien hoidon ja kunnossapidon edistämiseksi valtion talousarvioon vuosittain otettavista määrärahoista (metsänparannusvarat) osoitetaan metsänparannustöitä varten tukea ja lainaa sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Metsänparannusvaroilla rahoitettavat työt on pyrittävä ohjaamaan ensi sijassa taloudellisesti edullisimpiin kohteisiin ottaen samalla huomioon maan eri osien olosuhteet sekä ympäristönsuojelu- ja työllisyysnäkökohdat. Metsänparannussuunnitelmat on laadittava, mikäli mahdollista, alueellisesti keskittäen ja muutoinkin siten, että ne voidaan toteuttaa taloudellisesti edullisimmalla tavalla.

Metsänparannushankkeen toteuttaminen ei saa olennaisesti vaarantaa sellaisen luonnonsuojeluhankkeen toteuttamista, joka sisältyy valtioneuvoston hyväksymään ohjelmaan ja jonka tarkoituksena on luonnonsuojelualueen perustaminen.

Jos metsänparannushankkeesta on tehtävä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/94) mukaisesti arviointiselostus, ei päätöstä metsänparannusvarojen myöntämisestä saa tehdä ennen kuin metsälautakunta on saanut käyttöönsä mainitun arviointiselostuksen. Siltä osin kuin selostukseen sisältyy tämän lain säännösten soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, ei samaa selvitystä vaadita uudestaan. (10.6.1994/480)

Kiinteistön määräosaan, jota hallitaan sovintojaon nojalla, sovelletaan mitä tässä laissa on säädetty kiinteistöstä.

Mitä tässä laissa säädetään maanomistajasta, on säädetyin poikkeuksin ja muutoin soveltuvin osin voimassa yhteismetsän osakaskunnan ja tiekunnan osalta.

Yhteisön tai säätiön hyväksi saadaan metsänparannusvaroja käyttää vain sen mukaan, kuin 8 ja 15 §:ssä on erikseen säädetty. Yhteisöjä ja säätiöitä koskevia rajoitus- ja muita säännöksiä ei sovelleta yhteismetsän osakaskuntaan tai yhteisaluelaissa (758/89) tarkoitetun yhteisen alueen osakaskuntaan eikä pääasiallisena tarkoituksenaan maatila- tai metsätaloutta harjoittavaan luonnollisten henkilöiden muodostamaan yhtiöön, osuuskuntaan tai muuhun yhteisöön eikä myöskään, 15 §:ssä säädettyä poikkeusta lukuunottamatta, tiekuntaan.

Uusjakojen tukemisesta annetun lain (24/81) nojalla toteutettaviin metsänparannustöihin saadaan metsänparannusvaroja käyttää vain 8 §:ssä ja 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin kustannuksiin.

Metsänparannustyölajit ovat:

(8.2.1991/268)

Kunnostusojitukseen voidaan sisällyttää uudisojitusta vain sen mukaan kuin asetuksella erikseen säädetään. Kunnostusojitukseen voidaan liittää myös kulkuyhteyksien parantamiseksi tarvittavien piennartasanteiden ja rumpujen rakentaminen sekä ympäristönsuojelullisista tai muista syistä tarvittavien lietealtaiden, patojen, sammutusveden ottopaikkojen ja niihin verrattavien laitteiden tai rakennelmien tekeminen ja kunnostus. (11.12.1992/1278)

Metsätien tekemiseen sisältyy myös metsätien perusparannus sekä metsätiehen liittyvän tai metsätaloudessa tarpeellisen erillisen varastoalueen ja pudotuspaikkaan vievän tien rakentaminen tai perusparannus.

Metsätiellä tarkoitetaan tässä laissa yksityisistä teistä annetun lain (358/62) 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua tietä.

Metsänparannusvaroja saadaan käyttää:

Metsänparannusvaroja voidaan käyttää myös vesilain (264/61) ja yksityisistä teistä annetun lain mukaisista toimituksista aiheutuvien hakijan maksettavaksi säädettyjen tai määrättyjen kustannusten ja maa-aineslain (555/81) edellyttämistä luvista ja tarkastuksista aiheutuvien kustannusten suorittamiseen.

Metsänparannusvaroja ei saa käyttää:

Kokonaan valtion lopullisiksi menoiksi jäävät kustannukset, jotka aiheutuvat:

Edellä 1 momentissa mainittuihin tarkoituksiin saadaan metsänparannusvaroja käyttää myös yhteisön ja säätiön hyväksi yhteistä ojitusta tai yhteishankkeena toteutettavaa metsätien tekemistä varten. (11.12.1992/1278)

Edellä 1 momentin 7 ja 8 kohdan mukaan aiheutuvat kustannukset saadaan jättää valtion lopulliseksi menoksi vain, milloin se asian laatuun tai kustannuksiin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Muiden kuin 8 §:n perusteella valtion lopulliseksi menoksi jäävien kustannusten (toteuttamiskustannukset) rahoittamiseen voidaan hakemuksesta myöntää metsänparannusvaroista tukea sekä kunnostusojitusta ja metsätien tekemistä koskevien yhteishankkeiden rahoitukseen joko tukea tai lainaa.

Kokonaan tuella voidaan suorittaa ne toteuttamiskustannukset, jotka aiheutuvat metsänviljelyssä käytettävien siementen, taimien ja muiden välttämättömien tarvikkeiden hankinnasta.

Kokonaan tuella voidaan suorittaa myös lisäkustannukset, jotka aiheutuvat metsänparannushankkeen välttämättömästä toteuttamisesta työllisyyden, luonnonsuojelun tai metsien muun kuin puuntuotannollisen käytön vuoksi tavanmukaisesta poiketen.

Tuen suuruuden ja lainaehtojen määräämistä varten maa jaetaan vyöhykkeisiin siten, että avustuksen määrä on suurin metsätaloudellisilta olosuhteiltaan heikoimmilla alueilla. Tuen enimmäismäärä on 75 prosenttia muista kuin 10 §:ssä tarkoitetuista hankkeen toteuttamiskustannuksista. Vyöhykkeistä ja niillä sovellettavista tukiprosenteista säädetään asetuksella.

Yhteisölle tai säätiölle voidaan myöntää toteuttamiskustannuksiin rahoitusta metsänparannusvaroista vain yhteisestä ojituksesta ja yhteishankkeena toteutettavasta metsätien tekemisestä aiheutuvien 10 §:n 2 momentissa tarkoitettujen kustannusten suorittamiseen valtion tukena. Edellä sanottua sovelletaan myös tiekuntaan siltä osin, kuin sanotut kustannukset vahvistettujen tieyksiköiden mukaan kohdistuvat metsätien osakkaana olevaan yhteisöön tai säätiöön.

Yhteisessä ojituksessa voidaan sellaiselle hyödynsaajalle, joka ei ole vaatinut ojitusta tai yhtynyt tällaiseen vaatimukseen, myöntää 10 ja 11 §:ssä tarkoitettua tukea sen mukaan, kuin edellä tässä laissa säädetään. Muu osa tällaisen hyödynsaajan maksettavaksi vesilain nojalla tulevista kustannuksista voidaan etukäteen suorittaa metsänparannusvaroista ja on valtiolla näiden kustannusten takaisinperimisessä samanlainen oikeus kuin vesilain mukaan ojittajalla.

Metsänparannuslaina on maksettava takaisin toistaiseksi kahdentoista prosentin vuotuismaksuin, jollei lainaa ole vuotuismaksulle asetuksella säädetyn vähimmäismäärän perusteella perittävä takaisin edellä mainittua suuremmin vuotuismaksuin.

Vuotuismaksusta luetaan lainan koroksi toistaiseksi neljä prosenttia maksamattomalle pääomalle. Muu osa vuotuismaksusta luetaan pääoman lyhennykseksi.

Myönnettävän lainan vähimmäismäärästä, viivästyskorosta, vuotuismaksujen suorittamisen alkamisajasta, vähimmäismäärästä ja kannosta, saamisen ylimääräisestä lyhentämisestä ja lainojen muista ehdoista ja 16 §:ssä tarkoitettujen muiden kuin tukena suoritettujen varojen takaisin perimisestä säädetään asetuksella.

Valtioneuvosto voi, sen estämättä mitä metsänparannuslainan takaisinmaksusta muutoin säädetään, päättää perusteista, joiden mukaan jäljellä olevan lainapääoman takaisinmaksettavaa määrää voidaan alentaa silloin, kun suoritusvelvollinen suorittaa koko jäljellä olevan lainapääoman takaisin yhdellä kertaa.

Metsänparannuslainaa myönnettäessä ja lainan takaisinperinnässä käsitellään saman maanomistajan samaan metsänparannushankkeeseen kuuluvia kiinteistöjä kokonaisuutena siihen saakka, kun kiinteistöt säilyvät samalla omistajalla.

Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa vuosittain metsänparannustöiden työohjelman. Työohjelman laadintamenettelystä ja sisällöstä säädetään asetuksella.

Maa- ja metsätalousministeriö asettaa tilitystä vastaan metsänparannusvarat metsälautakunnan käytettäväksi sekä päättää metsänparannusvarojen käyttämisestä 6 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin lukuun ottamatta 3 momentin mukaan metsälautakunnan ratkaistaviksi kuuluvia asioita. (8.2.1991/268)

Metsälautakunta ratkaisee sen käyttöön asetettujen määrärahojen puitteissa hakemukset, jotka tarkoittavat metsänparannusvarojen myöntämistä metsänparannushankkeiden suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä päättää metsänparannusvarojen käyttämisestä 6 §:n 1 momentin 3–5, 7 ja 8 kohdassa sekä 2 momentissa mainittuihin tarkoituksiin, lukuunottamatta 6 §:n 1 momentin 7 ja 8 kohdan mukaan aiheutuvien menojen jättämistä valtion lopulliseksi menoksi. (11.12.1992/1278)

Maa- ja metsätalousministeriö antaa metsänparannustoimintaa koskevat määräykset ja ohjeet sekä valvoo metsänparannustoimintaa ja metsänparannusvarojen käyttöä.

Metsäkeskus ohjaa metsälautakuntia 1 momentissa tarkoitettujen määräysten ja ohjeiden puitteissa, suorittaa maa- ja metsätalousministeriön antamia valvontaan liittyviä tehtäviä sekä huolehtii metsänparannustöiden työmenetelmien kehittämisestä ja koulutustoiminnasta.

Metsänparannushankkeita varten laaditaan metsälautakunnan toimesta tai valvonnassa, sen mukaan kuin asetuksella säädetään, metsänparannussuunnitelma, jos se on tämän lain mukaisen rahoituksen myöntämisen tai hankkeen toteuttamisen vuoksi tarpeellista. Asetuksella voidaan säätää, että maa- ja metsätalousministeriö saa antaa määräyksiä metsänparannussuunnitelman tarpeellisuudesta. (8.2.1991/268)

Metsänparannushankkeen toteuttaa maanomistaja, ellei maanomistaja anna toteuttamista metsälautakunnan tehtäväksi.

Milloin maanomistajan hakeman metsänparannushankkeen suunnitteluun ei voida ryhtyä tai suunnitelmaa ei voida laatia maanomistajan haluamalla tavalla taikka laaditun suunnitelman perusteella maanomistajan itse toteuttamalle hankkeelle myönnetyn metsänparannusrahoituksen maksaminen osittain tai kokonaan evätään, metsälautakunnan on annettava maanomistajan pyynnöstä asiasta kirjallinen päätös.

Jos metsäojitus tai metsätien tekeminen toteutetaan yhteisenä hankkeena, osakkaiden on valittava yksi tai useampi toimitsija edustamaan osakkaita hanketta koskevissa asioissa.

Metsänparannushankkeen valmistuttua on pidettävä luovutuskokous tai annettava loppuselvitys siten kuin asetuksella säädetään.

Maanomistajan, joka on tyytymätön hankkeen toteuttamistyöhön, tulee, jos hankkeen johdosta pidetään luovutuskokous, esittää huomautuksensa tai vaatimuksensa tässä kokouksessa. Jos luovutuskokousta ei pidetä, maanomistajan tulee esittää virhettä koskeva huomautuksensa tai vaatimuksensa metsälautakunnalle vuoden kuluessa loppuselvityksen tiedoksisaannista. Jos maanomistaja kuitenkin voi osoittaa, että kyseessä on sellainen virhe, jota hän ei ole voinut hanketta luovutettaessa havaita, voi maanomistaja tehdä huomautuksensa tai vaatimuksensa metsälautakunnalle kolmen vuoden kuluessa luovutuskokouksesta tai loppuselvityksen tiedoksisaannista.

Metsälautakunnan tulee huomautuksen tai vaatimuksen saatuaan selvittää, onko hanketta jatkettava tai korjattava, sekä päättää metsänparannusvarojen myöntämisestä tarkoitukseen taikka 8 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa lähettää metsänparannusvarojen myöntämistä tarkoittava esitys maa- ja metsätalousministeriön ratkaistavaksi.

Kiinteistö on sen osalle tulevasta metsänparannusrahoituksesta aiheutuvan valtion saamisen ja sen koron panttina.

Tiekunnalta tai yhteismetsän osakaskunnalta ei vaadita 1 momentissa tarkoitettua tai muutakaan vakuutta. Yhteisaluelaissa (758/89) tarkoitetun alueen osalle tulevan valtion saamisen ja sen koron vakuudeksi on asetettava metsälautakunnan hyväksymä vakuus. (8.2.1991/268)

Jos yhteismetsä jaetaan osakastilojen kesken tai myydään osakasten hyväksi ja yhteismetsän osakaskunta on laiminlyönyt valtion saamisen maksamisen, tulee kukin osakastila pantiksi sille osalle yhteismetsän osakaskunnalta olevasta valtion saamisesta ja sen korosta, joka vastaa osakastilan osuutta yhteismetsään.

Kun yhteismetsälain (485/69) 5 §:ssä tarkoitettu lupa yhteismetsän jakamiseen tai myymiseen on myönnetty, voi maa- ja metsätalousministeriö määrätä yhteismetsän osakaskunnalta olevan valtion saamisen korkoineen erääntyväksi maksettavaksi heti. (8.2.1991/268)

Panttina olevan kiinteistön omistaja vastaa velallisena valtion saamisesta.

Jos tämän lain mukaan panttina oleva kiinteistö ositetaan, metsälautakunta voi hakemuksesta vapauttaa osittamalla muodostetun kiinteistön vastaamasta valtion saamisesta taikka jakaa saamisen osittamisessa muodostuneiden kiinteistöjen kesken. Tämä toimenpide saadaan suorittaa vain, jos panttioikeuden kohteeksi jäävien kiinteistöjen omistajat siihen suostuvat eikä valtion saamisen takaisin periminen vaarannu.

2 momentti on kumottu 8.2.1991/268 .

Jos hankkeen kustannusten jako, jota ei ole vahvistettu muun lainsäädännön nojalla, havaitaan virheelliseksi, metsälautakunta voi oikaista jakoa. Ennen oikaisemista on niille, joiden oikeuksiin toimenpide saattaa vaikuttaa, sekä tarvittaessa asianomaisille toimitsijoille varattava tilaisuus tulla kuulluiksi. Oikaisua suoritettaessa lainan määrää saadaan lisätä vain siltä osin kuin se ei ole erääntynyt maksettavaksi. (11.12.1992/1278)

Jos velvollisuuteen osallistua metsänparannushankkeen kustannuksiin määrätään muun kuin tämän lain nojalla muutoksia, metsälautakunta voi hakemuksesta muuttaa kiinteistölle kohdistuvan valtion saamisen osittelua siltä osin kuin saaminen ei ole erääntynyt.

3 momentti on kumottu 8.2.1991/268 .

Jos metsänparannussuunnitelman laatiminen on keskeytetty sen johdosta, ettei suunnitelmaa pyytänyt halua sitä jatkettavan, tai jos tehty suunnitelma on maanomistajasta riippuvasta syystä osaksi tai kokonaan jäänyt toteuttamatta siinä asetetussa määräajassa eikä toteuttamatta jättämiseen ole esitetty pätevää syytä, voi metsälautakunta määrätä, että suunnitelman laatimisesta aiheutuneet kustannukset on osaksi tai kokonaan suoritettava takaisin.

Rahoituspäätöksen antanut metsälautakunta voi peruuttaa rahoituksen tai muuttaa sitä koskevaa päätöstä siltä osin kuin työtä ei ole tehty, jos on ilmeistä, että aluetta, jolle on laadittu metsänparannussuunnitelma, tullaan käyttämään siten, että sen käyttö metsätaloudelliseen tarkoitukseen olennaiselta osin estyy.

Kun rahoituspäätös on annettu, asianomaiselle tuomarille on viipymättä lähetettävä ilmoitus 27 §:ssä tarkoitetun panttioikeuden merkitsemisestä kiinnitysrekisteriin. Ilmoitus on lähetettävä myös 29 ja 30 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä silloin kun panttioikeus kohdistuu kiinteistöön, josta ei aiemmin ole tehty kyseistä hanketta koskevaa ilmoitusta. (11.12.1992/1278)

Kun kiinnitysrekisteriin merkitty valtion saaminen on maksettu kokonaan takaisin tai kiinteistö muutoin vapautuu panttioikeudesta, maksun vastaanottaneen tai muun toimenpiteen suorittaneen viranomaisen on viipymättä lähetettävä ilmoitus asianomaiselle tuomarille, jonka on tehtävä vapautumisesta merkintä kiinnitysrekisteriin.

Holhooja saa ilman holhouslautakunnan ja oikeuden lupaa vajaavaltaisen puolesta ottaa metsänparannusvaroista lainaa ja ennakkorahoituksena myönnettävää luottoa, josta holhottavan kiinteistö on panttina.

2 momentti on kumottu 8.2.1991/268 .

Tämän lain mukainen valtion saaminen saadaan ulosottaa panttina olevasta kiinteistöstä samalla etuoikeudella kuin kiinteistöstä menevistä julkisoikeudellisista suorituksista on voimassa siitä riippumatta kuinka kauan saaminen on ollut maksamatta.

Valtion saaminen saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) on säädetty.

Metsänuudistamisesta, kunnostusojituksesta tai metsätien tekemisestä hyötyä saanut maanomistaja on velvollinen huolehtimaan toimenpiteen kohteena olleen alueen tai metsätien hoidosta ja kunnossapidosta kaksikymmentä vuotta hankkeen luovutuksesta tai loppuselvityksen tiedoksisaannista lukien. Milloin kiinteistö siirtyy uudelle omistajalle, tälle siirtyy myös hoito- ja kunnossapitovelvollisuus. Metsälautakunnan tulee valvoa hoito- ja kunnossapitovelvollisuuden noudattamista.

Jos metsänuudistamisalueen tai kunnostusojituksen hyötyalueen hoito taikka metsätien kunnossapito on laiminlyöty, tulee metsälautakunnan kehottaa hoito- ja kunnossapitovelvollista korjaamaan laiminlyönti määräajassa.

Milloin 1 momentissa tarkoitetun laiminlyönnin johdosta metsänparannustoimenpide on vaarassa menettää huomattavalta osalta merkityksensä eikä maanomistaja ole määräajassa noudattanut annettua kehotusta, metsälautakunta voi päättää, että hankkeeseen myönnetyt metsänparannusvarat on osaksi tai kokonaan heti maksettava takaisin ja että 36 §:n mukainen hoito- ja kunnossapitovelvollisuus lakkaa.

Jos metsänuudistamisaluetta tai kunnostusojituksen hyötyaluetta on alettu käyttää siten, että alueen käyttö metsätaloudelliseen tarkoitukseen olennaisilta osin estyy, metsälautakunnan on asiasta tiedon saatuaan määrättävä metsänparannuslaina alueen osalta heti maksettavaksi takaisin. Jollei hankkeen toteuttamisesta ole kulunut kahtakymmentä vuotta, metsälautakunta voi määrätä, että maanomistajan on maksettava valtiolle osaksi tai kokonaan alueen osalle myönnetty tuki lukuunottamatta 10 §:n 2 momentin mukaista tukea. Metsälautakunnan tehtyä tässä tarkoitetun päätöksen lakkaa alueen 36 §:n mukainen hoito- ja kunnossapitovelvollisuus.

Jos metsänparannusvaroilla rahoitettu metsänuudistaminen, kunnostusojitus tai metsätie on olennaisilta osin menettänyt merkityksensä luonnontuhon, maanomistajasta riippumattomasta syystä aiheutuneen kulon tai muun syyn taikka vahingon välttämiseksi tarpeellisista toimista aiheutuneiden vahinkojen johdosta, eikä metsänparannustyön uusiminen tämän lain mukaisesti ole tarkoituksenmukaista, metsälautakunta voi hakemuksesta päättää, että tuhon kohteeksi joutuneen alueen taikka metsätien hoito- ja kunnossapitovelvollisuus lakkaa ja että metsänparannuslainan enemmästä perimisestä luovutaan.

Metsälautakunnan 20 §:n 3 momentin, 23 §:n, 26 §:n 2 momentin, 29 §:n, 30 §:n 1 momentin, 31 ja 32 §:n tai 37–39 §:n nojalla antamaan päätökseen saadaan hakea valittamalla muutosta maa- ja metsätalousministeriöltä. (11.12.1992/1278)

Mikäli maa- metsätalousministeriö tai metsälautakunta katsoo tarpeelliseksi taikka maanomistaja vaatii, on 23, 26, 37 ja 39 §:ssä tarkoitetuissa asioissa suoritettava katselmus. Katselmuksen suorittaa metsäkeskuksista ja metsälautakunnista annetun lain (265/91) 12 §:ssä tarkoitettu katselmustoimikunta. (11.12.1992/1278)

Jos omistusoikeus kiinteistöön on ennen luovutuskokousta tai loppuselvitystä siirtynyt yhteisölle tai säätiölle, jolle ei saada myöntää lainaa, on kiinteistön osalle tuleva laina tai kiinteistölle vahvistettujen tieyksiköiden mukaan kohdistuva osuus tiekunnalle myönnetystä lainasta maksettava heti takaisin valtiolle. Milloin omistusoikeus siirtyy edellä tarkoitetulle yhteisölle tai säätiölle luovutuskokouksen tai loppuselvityksen jälkeen, metsälautakunnan on omistajanvaihdoksesta tiedon saatuaan ilmoitettava asiasta lainan perintää hoitavalle viranomaiselle lainan perimiseksi heti kokonaisuudessaan takaisin valtiolle.

Jos metsänparannusvarojen takaisinmaksamiseen velvollisen maksukyky on hänen ja hänen perheensä käytettävissä olevat tulot ja varallisuus huomioon ottaen erityisistä syistä, kuten elatusvelvollisuuden, työttömyyden tai sairauden johdosta olennaisesti alentunut, valtion saamisen perintää hoitava viranomainen voi myöntää lykkäystä valtion saamisen takaisin maksamiseen. Lykkäystä voidaan myöntää enintään kahden vuoden ajaksi kerrallaan ja yhteensä enintään kahdeksan vuoden ajaksi. Siltä ajalta, jonka lykkäys kestää, ei valtion saamiselle peritä korkoa.

Tämän lain nojalla saadut etuudet eivät ole veronalaisia. Tässä laissa tarkoitetuissa asioissa annetuista toimituskirjoista ei peritä leimaveroa.

Tämän lain täytäntöönpanon johto ja valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

2 momentti on kumottu 8.2.1991/268 .

Tämä laki, jäljempänä uusi laki, tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1987, ja sillä kumotaan 15 päivänä syyskuuta 1967 annettu metsänparannuslaki (413/67) , jäljempänä vanha laki, siihen tehtyine muutoksineen.

Metsänparannusvaroja saadaan käyttää vanhan lain mukaisesti vuoden 1990 loppuun sellaisen metsänparannushankkeen rahoittamiseen, jota koskevan suunnitelman kenttätyöt on tehty ennen tämän lain voimaantuloa.

Metsänparannusvaroja saadaan käyttää vanhan lain 6 §:n 4 momentissa tarkoitetun valtaojan rahoittamiseen sanotussa laissa säädetyin ehdoin vuoden 1990 loppuun.

Niitä varoja, jotka valtion tulo- ja menoarviossa on myönnetty käytettäväksi vanhan lain tarkoituksiin, saa käyttää myös tämän lain tarkoituksiin.

Vanhan lain nojalla syntyneiden oikeuksien ja velvollisuuksien samoin kuin sanotun lain nojalla rahoitettujen töiden osalta on noudatettava aikaisempia säännöksiä, lukuunottamatta toimielimiä ja menettelyä koskevia säännöksiä, joiden osalta tämän lain säännöksiä voidaan soveltaa niihinkin tapauksiin, joissa muutoin sovelletaan aikaisempia säännöksiä.

Mitä 30, 36, 37, 39, 40 ja 42 §:ssä on säädetty, voidaan soveltaa niihinkin tapauksiin, joissa muutoin sovelletaan aikaisempia säännöksiä.