Asetus metsänparannusasetuksen muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Maa- ja metsätalousministeriön esittelystä
kumotaan 30 päivänä huhtikuuta 1987 annetun metsänparannusasetuksen ( 437/87 ) 9 ja 14 c §, näistä 14 c § sellaisena kuin se on 15 päivänä helmikuuta 1991 annetussa asetuksessa (301/91), ja
muutetaan 2 §:n 1 ja 2 kohta, 3, 4, 7, 8 ja 10 §, 11 §:n 1 momentti, 13 a §:n 1 momentti, 14 a §:n 1 ja 2 momentti, 17 §:n 2 kohta ja 21 §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 4 ja 10 §, 11 §:n 1 momentti, 13 a §:n 1 momentti, 17 §:n 2 kohta ja 21 §:n 2 momentti mainitussa 15 päivänä helmikuuta 1991 annetussa asetuksessa, 7 § osittain muutettuna 27 päivänä huhtikuuta 1990 annetulla asetuksella (365/90), 8 § osittain muutettuna mainitulla 15 päivänä helmikuuta 1991 annetulla asetuksella sekä 14 a §:n 1 ja 2 momentti mainitussa 27 päivänä huhtikuuta 1990 annetussa asetuksessa, seuraavasti:
2 §
Metsänparannusvaroja voidaan käyttää metsänuudistamiseen, milloin:
alueelta kolmen vuoden aikana ennen metsänparannushankkeena toteutettavaa metsänuudistamista hakatun ja metsänuudistamisen yhteydessä hakattavan tai hakatun puuston kantoraha-arvo on ensimmäisellä ja toisella vyöhykkeellä enintään puolitoistakertainen, kolmannella vyöhykkeellä enintään kaksinkertainen, neljännellä vyöhykkeellä enintään kaksi ja puolikertainen ja muilla vyöhykkeillä enintään kolminkertainen verrattuna keskimääräisiin metsänviljelykustannuksiin, jotka maa- ja metsätalousministeriö vuosittain vahvistaa;
alue on ennestään puuton tai maanomistajalla ei muutoin ole yksityismetsälain (412/67) mukaista metsänuudistamisvelvollisuutta ja alue on luontaisesti metsänkasvatukseen soveltuva;
3 §
Metsänparannusvaroja voidaan käyttää taimikonhoitoon, milloin taimikon tila on sellainen, että sen perkaus ja harvennus on tarkoituksenmukaista. Metsänparannusvaroja voidaan käyttää taimikonhoitoon kerran puuston kiertoajan kuluessa. Työ voidaan kuitenkin uusia, jos taimikko on vaarassa tuhoutua uudelleenvesoittumisen vuoksi.
Nuoren metsän kunnostus käsittää nuoren kasvatusmetsän kehittymistä ja käsittelyä haittaavan puuston poistamisen sekä pystypuiden karsinnan.
Taimikonhoitoon ja nuoren metsän kunnostukseen voidaan liittää myös alueelta energiakäyttöön toimitettavan puun kasausta ja metsäkuljetusta.
Edellä tässä pykälässä tarkoitettua työtä ei voida rahoittaa metsänparannusvaroilla, jos sen yhteydessä alueelta saadaan leimikkona myyntikelpoinen määrä kuitupuun vähimmäismitat täyttävää puutavaraa.
4 §
Kunnostusojitukseen voidaan käyttää metsänparannusvaroja, jos alueen ojitus on toteutettu kokonaan maanomistajan varoin tai jos metsänparannusvarojen käytöstä alueen pääosan ojitukseen on kulunut yli 20 vuotta. Lisäksi edellytetään, että pääosalla samaan kunnostusojitukseen sisältyvästä alueesta on tehty metsän kehityksen kannalta välttämättömät taimikonhoitotyöt ja että pääosa alueen metsästä on metsänhoidollisesti tyydyttävässä kunnossa, jollei tätä vaatimusta ole pidettävä puukaupalliset ja tilakohtaiset näkökohdat huomioon ottaen kohtuuttomana.
Kunnostusojitukseen voidaan sisällyttää uudisojitusta, jos se on hankkeen toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaista. Soistuvia kangasmaita ja pienialaisia, runsaspuustoisia turvemaita voidaan kunnostaa ojittamalla, jos se on puuston rappeutumisen estämiseksi tai metsänuudistamisen kannalta välttämätöntä.
7 §
Valtion tuen määräämistä varten maa jaetaan kunnittain kuuteen vyöhykkeeseen siten, että:
ensimmäiseen vyöhykkeeseen kuuluvat Uudenmaan läänistä muut kuin toiseen vyöhykkeeseen kuuluvat kunnat, Turun ja Porin läänistä Alastaro, Huittinen, Loimaa, Loimaan kunta, Mellilä, Punkalaidun, Vammala ja Äetsä, Hämeen läänistä muut kuin toiseen vyöhykkeeseen kuuluvat kunnat, Kymen ja Mikkelin läänit kokonaisuudessaan, Pohjois-Karjalan läänistä Kesälahti sekä Keski-Suomen läänistä Hankasalmi, Joutsa, Jyväskylä, Jyväskylän maalaiskunta, Jämsä, Jämsänkoski, Korpilahti, Kuhmoinen, Laukaa, Leivonmäki, Luhanka, Muurame, Säynätsalo ja Toivakka;
toiseen vyöhykkeeseen kuuluvat Uudenmaan läänistä Hanko, Inkoo, Karjaa, Pohja, Tammisaari ja Tenhola, Turun ja Porin läänistä muut kuin ensimmäiseen ja kolmanteen vyöhykkeeseen kuuluvat kunnat, Hämeen läänistä Kuorevesi, Kuru, Mänttä, Ruovesi, Vilppula ja Virrat, Kuopion läänistä muut kuin kolmanteen vyöhykkeeseen kuuluvat kunnat, Pohjois-Karjalan läänistä muut kuin ensimmäiseen ja kolmanteen vyöhykkeeseen kuuluvat kunnat sekä Keski-Suomen läänistä muut kuin ensimmäiseen ja kolmanteen vyöhykkeeseen kuuluvat kunnat;
kolmanteen vyöhykkeeseen kuuluvat Turun ja Porin läänistä Dragsfjärd, Honkajoki, Houtskari, Iniö, Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kihniö, Korppoo, Kustavi, Merikarvia, Merimasku, Nauvo, Parkano, Rymättylä, Siikainen, Taivassalo, Velkua ja Västanfjärd, Kuopion läänistä Kiuruvesi, Rautavaara, Sonkajärvi ja Vieremä, Pohjois-Karjalan läänistä Ilomantsi, Juuka, Lieksa, Nurmes ja Valtimo, Vaasan lääni kokonaisuudessaan, Keski-Suomen läänistä Kinnula, Kyyjärvi ja Pihtipudas sekä Oulun läänistä Alavieska, Haapajärvi, Kalajoki, Kärsämäki, Nivala, Pyhäjärvi, Reisjärvi, Sievi, ja Ylivieska;
neljänteen vyöhykkeeseen kuuluvat Oulun läänistä muut kuin kolmanteen ja viidenteen vyöhykkeeseen kuuluvat kunnat;
viidenteen vyöhykkeeseen kuuluvat Oulun läänistä Kuusamo, Pudasjärvi ja Taivalkoski sekä Lapin läänistä muut kuin kuudenteen vyöhykkeeseen kuuluvat kunnat tai kuntien osat; sekä
kuudenteen vyöhykkeeseen kuuluvat Lapin läänistä Enontekiö, Inari ja Utsjoki sekä suojametsäalueeseen kuuluvat osat Kittilän, Kolarin, Muonion, Sallan, Savukosken ja Sodankylän kunnista.
8 §
Tuen suuruus muista kuin metsänparannuslain 10 §:ssä mainituista hankkeen toteuttamiskustannuksista on ensimmäisellä vyöhykkeellä 30 prosenttia, toisella vyöhykkeellä 40 prosenttia, kolmannella vyöhykkeellä 50 prosenttia, neljännellä 60 prosenttia, viidennellä vyöhykkeellä 70 prosenttia ja kuudennella 75 prosenttia. Edellä 3 §:n 3 momentissa tarkoitetussa energiakäyttöön toimitettavan puun kasauksessa ja metsäkuljetuksessa tuen suuruus on kuitenkin maa- ja metsätalousministeriön vahvistama markkamäärä toimitettavaa kuutiometriä kohti.
10 §
Pienin myönnettävä metsänparannuslaina on 8 000 markkaa, lukuun ottamatta tiekuntaa, jolle myönnettävän lainan tulee olla vähintään 50 000 markkaa.
11 §
Metsänparannuslainalle aletaan laskea korkoa kahden vuoden kuluttua sen kuukauden alusta lukien, jona hanke on luovutettu.
13 a §
Kunnostusojitusta ja metsätien tekemistä koskevaa yhteishanketta varten laaditaan maanomistajien hakemuksesta metsänparannuslain 22 §:n 1 momentissa tarkoitettu metsänparannussuunnitelma. Muissa metsänparannushankkeissa laaditaan metsänparannussuunnitelma, jos rahoituskelpoisuuden selvittäminen tai töiden tarkoituksenmukainen toteuttaminen sitä edellyttää.
14 a §
Milloin maanomistaja antaa metsänparannuslain 22 §:n 2 momentin perusteella metsänparannushankkeen toteuttamisen metsälautakunnan tehtäväksi ja metsälautakunta aikoo teettää hankkeen osaksi tai kokonaan urakoitsijalla, on soveltuvin osin noudatettava valtion rakennustöiden teettämisestä urakoitsijoilla annettuja säädöksiä ja määräyksiä.
Metsälautakunta voi antaa metsänparannushankkeen suunnittelun ja, milloin maanomistaja on lain 22 §:n 2 momentin perusteella antanut hankkeen toteuttamisen metsälautakunnan tehtäväksi, myös hankkeen toteuttamisen metsänhoitoyhdistyksen tai muun toteuttajan tehtäväksi. Hankkeen toteuttamiskustannuksiin myönnetään näissä tapauksissa metsänparannusrahoitusta toteutuneiden ja enintään maa- ja metsätalousministeriön vahvistamia enimmäiskustannuksia vastaavien kustannusten perusteella, ottaen kuitenkin huomioon, mitä 8 §:ssä säädetään.
17 §
Metsänparannuslain 36 §:ssä tarkoitettuun hoito- ja kunnossapitovelvollisuuteen kuuluu:
ojitusalueen osalta, että kaivetut ja peratut uomat sekä tehdyt laitteet ja rakenteet pidetään tarkoitustaan vastaavassa kunnossa sekä että alueella suoritetaan tarpeelliset metsänhoitotyöt;
21 §
Ylimääräinen lyhennys suoritetaan valtion saamisen perintää hoitavalle viranomaiselle. Laina tai jäljellä oleva osa siitä voidaan suorittaa myös yhdellä kertaa. Laina voidaan suorittaa metsälautakunnalle, jos maksu tapahtuu ennen kuin lainaluettelo on lähetetty valtion saamisen perintää hoitavalle viranomaiselle.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.
Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Metsänparannushankkeisiin, joita koskeva rahoitushakemus on hyväksytty, rahoituspäätös annettu taikka vesilain (264/61) ja yksityisistä teistä annetun lain (358/62) mukainen toimitus päättynyt ennen tämän asetuksen voimaantuloa, voidaan soveltaa muita kuin toimielimiä koskevia, tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1992
Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOMaa- ja metsätalousministeri Martti Pura