437/1987

Jos metsälautakunta katsoo, että metsänparannuslain mukaisen suunnitelman toteuttaminen metsänparannuslain (140/87) 2§:n 2 momentissa tarkoitetun luonnonsuojeluhankkeen alueella ei olennaisesti vaaranna hankkeen toteuttamista, on sen, mikäli suunnitelman toteuttamista varten on tarkoitus myöntää metsänparannusvaroja, ennen varojen myöntämistä koskevan päätöksen tekemistä pyydettävä asiasta lääninhallituksen lausunto.

Lääninhallituksen on kahden kuukauden kuluessa lausuntopyynnön saapumisesta ilmoitettava lausunnon pyytäjälle käsityksensä metsänparannussuunnitelmassa tarkoitetun alueen luonnonsuojelullisesta merkityksestä sekä siitä, vaarantaako metsänparannussuunnitelman toteuttaminen luonnonsuojelualueen perustamisen. Mikäli lääninhallitus ei anna lausuntoa edellä mainitussa määräajassa, metsänparannussuunnitelman toimeenpanoa jatketaan asianmukaisessa järjestyksessä.

Metsänparannusvaroja voidaan käyttää metsänuudistamiseen, milloin:

Pellon metsittämiseen ei saa myöntää metsänparannusvaroja, jos alueen säilyttämisen peltona harkitaan olevan maan laatuun ja sijaintiin nähden taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa.

Metsänparannusvaroja voidaan käyttää taimikonhoitoon, milloin taimikon tila on sellainen, että sen perkaus ja harvennus on tarkoituksenmukaista. Metsänparannusvaroja voidaan käyttää taimikonhoitoon kerran puuston kiertoajan kuluessa. Työ voidaan kuitenkin uusia, jos taimikko on vaarassa tuhoutua uudelleenvesoittumisen vuoksi. Työtä ei voida rahoittaa metsänparannusvaroilla, jos sen yhteydessä alueelta saataisiin leimikkona myyntikelpoinen määrä kuitupuun vähimmäismitat täyttävää puutavaraa.

Metsänparannusvaroja voidaan käyttää metsäojituksen kunnostukseen, mikäli alueen ojitus on toteutettu kokonaan maanomistajan varoin tai mikäli metsänparannusvarojen käytöstä alueen pääosan ojitukseen on kulunut yli 20 vuotta. Viimeksi mainitussa tapauksessa edellytetään lisäksi, että pääosalla samaan metsäojituksen kunnostushankkeeseen sisältyvästä alueesta on tehty metsän kehityksen kannalta välttämättömät taimikonhoitotyöt ja pääosa alueen metsästä on hakkuiden puolesta tyydyttävässä kunnossa, jollei tätä vaatimusta ole pidettävä puukaupalliset ja tilakohtaiset näkökohdat huomioon ottaen kohtuuttomana.

Metsänparannusvaroin rakennetun tien sekä siihen liittyvän tai erillisen varastoalueen taikka pudotuspaikkaan vievän tien perusparannukseen voidaan myöntää metsänparannusvaroja, mikäli näiden hankkeiden valmistumisesta on kulunut yli 20 vuotta ja asianmukaisesta hoidosta ja kunnossapitämisestä on huolehdittu. Edellä mainitusta määräajasta voidaan poiketa, jos perusparannus on tieverkoston kehittämisen tai kuljetuskaluston asettamien edellytysten vuoksi perusteltua.

Milloin hanketta toteutettaessa joudutaan käyttämään muita kuin metsänparannuslain 8§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja koneita, rakennelmia, laitteita tai tarvikkeita, joiden hankintahinta ei ole vähäinen ja joita voidaan käyttää tarkoitukseensa useammassa eri hankkeessa, otetaan kunkin hankkeen kustannuksina huomioon se osa koneen, rakennelman, laitteen tai tarvikkeen hankintahinnasta, joka vastaa sen käytön osuutta arvioidusta kokonaiskäytöstä.

Metsänparannusavustuksen suuruuden ja lainaehtojen määräämistä varten maa jaetaan kunnittain kahdeksaan vyöhykkeeseen siten, että:

Metsänparannusavustuksen suuruus muista kuin metsänparannuslain 10 §:ssä mainituista hankkeen toteuttamiskustannuksista on metsänuudistamisessa, kulotuksessa, taimikonhoidossa ja metsäojituksessa toisella vyöhykkeellä 10 prosenttia, kolmannella 20 prosenttia, neljännellä 30 prosenttia, viidennellä 40 prosenttia, kuudennella 50 prosenttia, seitsemännellä 60 prosenttia ja kahdeksannella vyöhykkeellä 70 prosenttia. Muissa työlajeissa vastaavat prosenttiluvut ovat 5, 10, 20, 30, 40, 50 ja 50. Ensimmäisellä vyöhykkeellä avustusta ei myönnetä.

Metsänparannuslain 13§:n 2 momentissa tarkoitettujen avustusten yhteismäärä on ensimmäisellä ja toisella vyöhykkeellä 60 prosenttia, kolmannella ja neljännellä vyöhykkeellä 70 prosenttia sekä muilla vyöhykkeillä 80 prosenttia.

Metsänparannuslain 12§:ssä tarkoitetut kulotuksen keskimääräiset toteuttamiskustannukset vahvistaa vuosittain maa- ja metsätalousministeriö ottaen huomioon edellisen vuoden toteutuneet kustannukset ja arvioitu kustannusten muutos.

Pienin myönnettävä metsänparannuslaina on 1 000 markkaa.

Metsänuudistamista, kulotusta, taimikonhoitoa ja metsäojitusta varten myönnetylle lainalle aletaan laskea korkoa ensimmäisellä ja toisella vyöhykkeellä kahden, kolmannella ja neljännellä vyöhykkeellä neljän, viidennellä ja kuudennella vyöhykkeellä kuuden ja seitsemännellä ja kahdeksannella vyöhykkeellä kahdeksan vuoden kuluttua sekä muihin työlajeihin myönnetylle lainalle koko maassa kahden vuoden kuluttua sen kuukauden alusta lukien, jona hanke on luovutettu.

Ensimmäinen vuotuismaksu kannetaan sitä päivää lähinnä seuraavassa kannossa, jona lainalle aletaan laskea korkoa. Ensimmäisenä vuotuismaksuna peritään korko koronlaskun alkamispäivästä sen kuukauden loppuun, jona kanto tapahtuu, sekä pääoman lyhennystä vuotuismaksun ja koron suuruutta osoittavien prosenttilukujen erotusta vastaava määrä.

Sellaiset lainat, joiden 2 momentin tai metsänparannuslain 17§:n 1 momentin mukaisesti määräytyvät vuotuismaksut ovat vähemmän kuin 200 markkaa, peritään kuitenkin takaisin 200 markan suuruisin vuotuismaksuin, joista luetaan maksamattomalle pääomalle koroksi 2 momentissa tai metsänparannuslain 17§:n 2 momentissa mainitut määrät. Milloin lainan viimeinen vuotuismaksu jää 200 markkaa pienemmäksi, peritään maksu yhdessä edellisen vuotuismaksun kanssa.

Keskusmetsälautakunnan asiana on, sen mukaan kuin maa- ja metsätalousministeriö päätöksellään määrää, laatia vuosittain ehdotus metsänparannustöiden työohjelmaksi, joka sisältää määrärahojen ja työvoiman käyttösuunnitelman metsälautakunnittain.

Työohjelmaa laadittaessa on otettava huomioon metsänparannustöiden työlajeittainen tarve ja toteuttamismahdollisuudet sekä työllisyysnäkökohdat. Työohjelmaan on sisällytettävä kunkin metsälautakunnan osalta työlajeittainen suunnitelma määrärahojen käytöstä sekä suunnitelma työvoiman kuukausittaisesta käytöstä.

Keskusmetsälautakunnan on toimitettava työohjelmaehdotus maa- ja metsätalousministeriön vahvistettavaksi. Maa- ja metsätalousministeriön on ennen asian ratkaisemista hankittava siitä työvoimaministeriön ja metsähallituksen lausunto.

Vahvistetussa työohjelmassa käytettäväksi merkittyjä määrärahoja saa käyttää ilman maa- ja metsätalousministeriön erikseen antamaa lupaa, jollei maa- ja metsätalousministeriö toisin määrää. Työohjelmaan voidaan tehdä muutoksia siinä järjestyksessä kuin maa- ja metsätalousministeriö päätöksellään määrää.

Metsänparannuslaissa tarkoitettujen suunnitelmien laatimista ja niiden toteuttamisen rahoittamista maanomistaja hakee metsälautakunnalta, jonka toimesta tai valvonnassa laaditaan metsänparannussuunnitelma. Suunnitelman tulee sisältää hankkeen karttapiirros ja kustannusarvio sekä yhteishankkeissa kustannusten osittelu. Lisäksi suunnitelmaan on tarpeen mukaan liitettävä hankkeen toteuttamisesta hyödynsaajien kesken tehty sopimus ja ilmoitus hankkeen toimitsijoista sekä tarvittaessa selvitys siitä, että hanke voidaan toteuttaa vesilain (264/61), yksityisistä teistä annetun lain (358/62) tai maa-aineslain (555/81) mukaan. Lisäksi suunnitelmaan on liitettävä muu metsähallituksen tarpeelliseksi katsoma selvitys.

Milloin 1 momentissa tarkoitettu hakemus koskee metsänparannusvarojen myöntämistä metsänparannuslain 8§:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetun vahingonkorvauksen rahoittamiseen tai mainitun lain 10§:n 2 momentissa tarkoitettujen luonnonsuojelun vuoksi aiheutuvien lisäkustannusten rahoittamiseen taikka lain 14§:n mukaista metsänparannushankkeen uusimista tarkoittavan hankkeen rahoittamiseen, tulee metsälautakunnan alistaa tekemänsä päätös metsähallituksen vahvistettavaksi.

Milloin metsänparannushankkeen toteuttamiskustannukset ylittävät 300 000 markkaa, tulee metsälautakunnan alistaa tekemänsä rahoituspäätös metsähallituksen vahvistettavaksi.

Milloin maanomistaja itse toteuttaa metsänparannustyön, on metsälautakunnan määrättävä, minkä ajan kuluessa työ on saatettava loppuun. Varat maksetaan työn edistymisen mukaan enintään kolmena eränä. Viimeinen erä, jonka tulee olla suuruudeltaan vähintään 20 prosenttia myönnetystä määrästä, maksetaan, kun on hyväksyttävällä tavalla selvitetty, että työ on asianmukaisesti tehty.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua määräaikaa ei saa määrätä kolmea vuotta pitemmäksi. Jos työn kestäessä osoittautuu, että määräajan pidentäminen on tarpeellista, voi metsälautakunta hakemuksesta jatkaa sanottua aikaa.

Milloin metsätien tai erillisen varastoalueen rakentamis- tai kunnostushanke tahi metsäojitus- taikka metsäojituksen kunnostushanke koskee useampaa kuin kymmentä eri tilaa, on metsälautakunnan pidettävä työn päätyttyä luovutuskokous. Milloin metsälautakunta katsoo aiheelliseksi, voidaan luovutuskokous pitää, vaikka hankkeeseen osallistuneita tiloja olisi edellä mainittua vähemmän.

Luovutuskokouksesta on ilmoitettava hankkeen hyödynsaajille, toimitsijoille ja ojitushankkeissa asianomaisten kuntien ympäristönsuojelulautakunnille sekä tiehankkeissa tielautakunnille viimeistään neljätoista päivää ennen kokousta. Jos luovutuskokouksen pitäjä katsoo aiheelliseksi, voidaan pitää jatkokokous, jonka aika ja paikka ilmoitetaan luovutuskokouksessa. Jatkokokouksesta ei lähetetä erillisiä ilmoituksia, ellei tähän ole erityistä syytä.

Luovutuskokouksessa annetaan selvitys hankkeen kustannuksista sekä luovutetaan työ hyödynsaajille tai, mikäli hanke on yhteinen, hankkeen osakkaille edelleen hoidettavaksi ja kunnossapidettäväksi.

Milloin hanketta ei ole päätettävä luovutuskokouksella, ilmoitetaan loppuselvityksenä hyödynsaajille kirjeitse työstä aiheutuneiden kustannusten määrä ja kunkin hyödynsaajan osalta erikseen lainan määrä.

Metsänparannuslain 36§:ssä tarkoitettuun hoito- ja kunnossapitovelvollisuuteen kuuluu:

Metsänparannushankkeista, joiden rahoittamiseen on myönnetty metsänparannuslaina, on laadittava lainaluettelo, josta on käytävä selville kunkin kiinteistön nimi ja rekisterinumero, kunta ja kylä, määräosan osalta sen yksilöimiseksi tarvittavat tiedot, maanomistajan nimi ja osoite, kunkin osakkaan osalta valtiolle maksettavan lainan määrä ja korko sekä päivämäärä, josta alkaen korko lasketaan, sekä vuosi, jolloin lainan ensimmäinen kanto tapahtuu.

Milloin metsänparannuslain 18§:n nojalla maanomistajan useampia kiinteistöjä käsitellään yhtenä, on tästä tehtävä merkintä lainaluetteloon.

Milloin metsänparannussuunnitelmassa lasketun lainan määrä on pienempi kuin 5 000 markkaa, lainasta ei tehdä ilmoitusta panttioikeuden merkitsemiseksi kiinnitysrekisteriin.

Valtion saamisten maksuunpanosta, kannosta ja tilittämisestä on voimassa, mitä eräiden valtion rahasaamisten maksuunpanosta, kannosta ja tilittämisestä annetussa asetuksessa (559/67) on säädetty.

Milloin metsänparannuslainasta suoritetaan ylimääräinen lyhennys, se on luettava pääoman lyhennykseksi. Ylimääräisen lyhennyksen maksamisella suoritusvelvollinen vapautuu pääoman lyhentämisestä yhtä monessa kannossa kuin maksettuun määrään sisältyy täysiä pääoman lyhennyseriä. Ylimääräisestä lyhentämisestä huolimatta on maksamattomalle pääomalle lasketut korkoerät maksettava lyhentämistä seuraavina säännönmukaisina kantoaikoina.

Ylimääräinen lyhennys suoritetaan asianomaiseen lääninhallitukseen. Laina tai jäljellä oleva osa siitä voidaan suorittaa lääninhallitukseen myös yhdellä kertaa. Laina voidaan suorittaa metsähallitukseen, mikäli maksu tapahtuu ennen kuin lainaluettelo on lähetetty lääninhallitukselle.

Jos valtion saamista ei makseta määräaikana, peritään erääntyneelle pääomalle myös viivästyskorkoa 12 prosenttia vuodessa erääntymispäivästä lukien siihen saakka kunnes maksu tapahtuu.

Metsälautakunnalla on oikeus metsänparannuslain täytäntöönpanoa koskevia asioita varten saada maksutta jäljennöksiä maanmittausviranomaisilla säilytettävinä olevista kartoista ja asiakirjoista.

Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen täytäntöönpanosta antaa maa- ja metsätalousministeriö.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1987.

Helmikuun 23 päivänä 1968 annettua metsänparannusasetusta (113/68) sovelletaan edelleen silloin kun sovelletaan metsänparannuslain (413/67) säännöksiä.