87/1973

Maksuton oikeudenkäynti myönnetään tässä laissa säädetyillä ehdoilla Suomen kansalaiselle tai ulkomaalaiselle, joka, huomioon ottaen hänen tulonsa ja varansa sekä elatusvelvollisuutensa ja muut taloudelliseen asemaansa vaikuttavat seikat, ei asiaan osallisena vaikeuksitta kykene kokonaisuudessaan suorittamaan asian käsittelyn vaatimia menoja:

(29.6.2001/581)

Rikosasiassa maksuton oikeudenkäynti voidaan myöntää jo esitutkinnan aikana riippumatta siitä, tuleeko asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. (23.12.1988/1125)

Mitä tässä laissa on tuomioistuimesta sanottu, koskee soveltuvin osin myös tuomaria tämän käsitellessä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua hakemusasiaa. (10.3.1989/268)

Maksutonta oikeudenkäyntiä ei myönnetä, jos asianomaiselle annetaan oikeusapua yleisestä oikeusavusta annetun lain (104/1998) nojalla. Asianomaiselle voidaan myöntää maksuton oikeudenkäynti ja määrätä avustaja tässä laissa säädetyin edellytyksin, vaikka hänen oikeusapuhakemuksensa on kokonaan tai osittain hylätty tai vaikka yleiseen oikeusapuun ei sisälly avustajan määräystä.

Maksutonta oikeudenkäyntiä ei myönnetä, milloin käsiteltävällä asialla on asianomaiselle vähäinen merkitys tai milloin käsittelyssä esitettävä vaatimus perustuu siirrettyyn oikeuteen ja on aihetta otaksua siirron tapahtuneen maksuttoman oikeudenkäynnin saamiseksi.

Maksuton oikeudenkäynti voidaan hakemuksessa myöntää jo ennen asian vireille panoa. Asian tultua vireille maksuton oikeudenkäynti voidaan myöntää sen käsittelyn jokaisessa vaiheessa siihen asti, kunnes ratkaisu siinä on saanut lainvoiman.

Maksuton oikeudenkäynti voidaan myöntää, milloin edellytykset siihen ovat olemassa, myös taannehtivasti koskemaan asiassa jo suoritettuja toimenpiteitä.

Maksuttoman oikeudenkäynnin myöntää se tuomioistuin, jossa asia on käsiteltävänä tai jossa se voimassa olevien säännösten mukaan voidaan panna vireille. Jos asian käsittely on päättynyt eikä muutoksenhakua tai vastauksen antamista varten säädetty aika ole kulunut umpeen, myöntää maksuttoman oikeudenkäynnin asiaa viimeksi käsitellyt tuomioistuin.

Ennen asian vireille tuloa, tuomioistuimen istuntojen välisenä aikana tai muutoksenhakua tai vastauksen antamista varten säädettynä aikana yleinen alioikeus voi päättää maksuttomasta oikeudenkäynnistä istunnossa tai kansliassa kokoonpanossa, jossa tuomioistuimen muodostaa yksin sen puheenjohtaja. Kysymys maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämisestä voidaan tarvittaessa siirtää ratkaistavaksi sen asian käsittelyn yhteydessä, johon maksutonta oikeudenkäyntiä pyydetään. (23.12.1988/1125)

Maksutonta oikeudenkäyntiä voidaan pyytää kirjallisesti tai asian suullisessa käsittelyssä myös suullisesti. Pyynnön yhteydessä hakijan on annettava kirjallinen oikeusaputoimiston vahvistama selvitys varallisuusoloistaan ja elatusvelvollisuudestaan.

Oikeusaputoimiston selvityksestä peritään 200 markan suuruinen maksu. Asetuksella voidaan säätää vapautus maksusta taloudellisen aseman perusteella.

Milloin maksutonta oikeudenkäyntiä pyydetään ennen asian käsittelyä, kantajan tai muun asian vireillepanijan on pyyntönsä yhteydessä esitettävä lisäksi haastehakemus tai muu asian laatua osoittava asiakirja sekä vastapuolen mahdollisesti saamansa haaste taikka muu vaatimuskirjelmä tai niiden jäljennös. Milloin rikosasiassa maksutonta oikeudenkäyntiä pyydetään ennen kuin rikoksen johdosta on esitetty vaatimus, hakijan on esitettävä selvitys tutkittavana olevasta asiasta ja hänen asemastaan siinä. Esitutkintaviranomainen on hakijan pyynnöstä velvollinen antamaan selvityksen hakijalle.

Asetuksella säädetään ne yleiset perusteet, joiden nojalla maksuttoman oikeudenkäynnin hakijan kuukausittaisia käyttövaroja, omaisuutta, elatusvelvollisuutta ja muita taloudelliseen asemaan vaikuttavia seikkoja on arvioitava harkittaessa maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämistä ja siitä perittävää korvausta.

Päätöksessä, jolla maksuton oikeudenkäynti myönnetään, on mainittava, mistä ajankohdasta lukien se on voimassa. Jos maksuton oikeudenkäynti myönnetään taannehtivasti, päätöksessä on lisäksi mainittava, mitä jo suoritettuja toimenpiteitä maksuttomuus koskee.

Jos asianosainen kohtuudella kykenee osaksi vastaamaan asian käsittelyn vaatimista menoista, tuomioistuimen on myöntäessään hänelle maksuttoman oikeudenkäynnin päätöksessään samalla määrättävä, kuinka paljon sanotuista menoista hän voi enintään joutua korvaamaan valtiolle. Maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämistä koskevassa päätöksessä on 1 momentissa mainittujen seikkojen lisäksi mainittava, onko maksuttoman oikeudenkäynnin saanut korvausvelvollinen valtiolle vai ei. (7.1.1977/3)

Jos maksutonta oikeudenkäyntiä koskeva asia käsitellään kansliassa, on käsittelyn päättyessä saapuvilla olevalle hakijalle ilmoitettava päätöksen antamispäivä. Jos hakija ei tuolloin ole paikalla, päätöksen antamispäivä on ilmoitettava kirjallisesti hyvissä ajoin ennen päätöksen antamista silloin, kun asiaa ei ratkaista pyynnön mukaisesti.

Maksuttoman oikeudenkäynnin myöntäminen vapauttaa velvollisuudesta suorittaa:

2 momentti on kumottu L:lla 26.7.1993/703 .

Maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen asianosaisen nimeämälle todistajalle tuomioistuimeen saapumisen johdosta suoritettavat ennakkomaksut ja muut korvaukset maksetaan valtion varoista. Muusta sanotun asianosaisen toimesta tapahtuneesta todistelusta aiheutuneet kustannukset korvataan valtion varoista, jos todistelu on asian selvittämisen kannalta ollut tarpeen.

Milloin maksuttoman oikeudenkäynnin saanut on asiaan osallisena riita-asiassa tai hakemusasiassa taikka asianomistajana rikosasiassa määrätty asian selvittämisen vuoksi saapumaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, korvataan hänen tuomioistuimeen saapumisestaan aiheutuneet kustannukset valtion varoista. (23.12.1988/1125)

Todistajalle ja maksuttoman oikeudenkäynnin saaneelle tulevien ennakkomaksujen ja muiden korvausten määräämisestä sekä niiden ja muiden todistelukustannusten suorittamisesta ja muutoksenhakemisesta korvauksen määrää koskevaan ratkaisuun on voimassa, mitä tuomioistuimessa kuullulle todistajalle valtion varoista maksettavista korvauksista on säädetty.

Maksuttoman oikeudenkäynnin saanut vapautuu täytäntöönpanoa hakiessaan velvollisuudesta suorittaa tuomion tai päätöksen täytäntöönpanosta aiheutuvia valtiolle suoritettavia ulosottomaksuja ja lain mukaan etukäteen perittäviä kuluja. Kaikki välttämättömät täytäntöönpanokulut suoritetaan valtion varoista, milloin niitä ei voida saada vastapuolelta perityiksi. (1.11.1996/811)

Mitä edellä on säädetty, ei koske uudistettua ulosottomenettelyä siltä osin kuin aikaisempi ulosottoyritys on rauennut velallisen varattomuuden vuoksi.

Jos maksuttoman oikeudenkäynnin saanut ei kykene ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan asiassa, maksuttoman oikeudenkäynnin myöntäneen tai, milloin tuomioistuinkäsittely on alkanut, asiaa käsittelevän tuomioistuimen on määrättävä avustaja.

Avustajaa ei saa määrätä:

Avustajan määräys voidaan rajoittaa koskemaan määrättyjä toimenpiteitä. Tällaista määräystä saadaan oikeudenkäynnin aikana laajentaa.

Avustajaksi on määrättävä asianajaja tai muu tehtävään kykenevä henkilö, joka lain mukaan saa olla toisen asiamiehenä. Rikosasiassa vangitulle ja vangittavaksi vaaditulle sekä 18 vuotta nuoremmalle henkilölle, jolle vaaditaan rangaistusta rikoksesta, josta saattaa seurata vapausrangaistus, on avustajaksi kuitenkin määrättävä asianajaja tai erityisestä syystä muu oikeustieteen kandidaatin tai sitä vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanut henkilö. Ennen määräyksen antamista on asianomaista kuultavaa tarkoitukseen soveltuvalla tavalla. (23.12.1988/1125)

Milloin maksuttoman oikeudenkäynnin saava on itse ehdottanut avustajakseen kelpoisuus vaatimukset täyttävän henkilön, tämä on määrättävä, jolleivät erityiset syyt toisin vaadi. Palkkioiden ja kulujen määräämisessä noudatetaan kuitenkin 15 §:n säännöksiä. (30.12.1992/1668)

Ilman suostumustaan voidaan avustajaksi määrätä vain asianajaja tahi oikeustieteen kandidaatin tai sitä vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanut henkilö, joka määräyksen antavassa tuomioistuimessa yleisesti toimittaa asianajotehtäviä.

Tehtävän laajuuden sitä edellyttäessä voidaan avustajaksi määrätä useampi kuin yksi henkilö.

Avustaja voi toimia myös avustettavan asiamiehenä silloin, kun tämän ei ole oltava henkilökohtaisesti saapuvilla asian käsittelyssä.

Avustaja saa hyväksyttävästä syystä tilapäisesti panna sijaansa avustajan kelpoisuusvaatimukset täyttävän toisen henkilön.

Avustajalle annettu määräys voidaan pätevästä syystä peruuttaa.

Tämän lain mukaan määrätyllä oikeudenkäyntiavustajalla, ei kuitenkaan yleisellä oikeusavustajalla, on oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Palkkiota ja kulujen korvausta määrättäessä on niiden määrään vaikuttavana seikkana otettava huomioon erityisesti asian laatu ja vaativuus, suoritetun työn laatu sekä se, onko ollut erityisiä syitä määrätä avustaja tuomioistuinpaikkakunnan ulkopuolelta.

Muutoksenhakutuomioistuin voi päättää, että avustajan palkkiota ei korvata valtion varoista, jos muutoksenhakemus on selvästi perusteeton.

Milloin avustaja on saanut tilapäisesti panna sijaansa toisen henkilön, voidaan sijaisen suorittamista avustajantehtävistä tuleva palkkio ja korvaus määrätä erikseen maksettavaksi hänelle.

Avustaja ei saa edustaa itselleen 1–3 momentissa tarkoitettua palkkiota ja korvausta siltä, jonka avustajaksi hänet on määrätty tai hyväksytty. Muu sopimus on mitätön. Asetuksella säädetään tarkemmin tässä pykälässä tarkoitettujen palkkioiden ja korvausten perusteista.

Avustajalle tulevan palkkion ja korvauksen määrää jokainen tuomioistuin osaltaan siihen asti suoritetuista toimenpiteistä tehtävän siinä päättyessä. Jos tehtävä päättyy ilman, että asiaa käsitellään tuomioistuimessa, määrää palkkion maksuttoman oikeudenkäynnin myöntänyt tuomioistuin. Avustajan tulee esittää selvitys suorittamistaan toimista ja kuluistaan, jollei sitä katsota tarpeettomaksi. Selvityksen johdosta on kuultava maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen vastapuolta, mikäli se vaikeuksitta käy päinsä. Jos tehtävä jatkuu pitkähkön ajan, voidaan palkkio ja korvaus määrätä puolivuosittain tai erityisestä syystä lyhyemmältäkin ajalta. Avustajalle voidaan määrätä suoritettavaksi ennakkoa tehtävän hoitamisesta hänelle aiheutuvista huomattavista kuluista, milloin siihen on erityinen syy. (23.12.1988/1125)

Maksuttoman oikeudenkäynnin taannehtivasti saaneelle määrätään samalla tavoin korvaus niistä suorittamistaan maksuista ja kustannuksista, joista maksuttoman oikeudenkäynnin myöntäminen hänet vapauttaa tai oikeuttaa saamaan korvauksen. Korvausta määrättäessä on kuitenkin vähennyksenä otettava huomioon lainvoiman saaneella ratkaisulla korvauksen saajalle samassa asiassa tuomitut oikeudenkäyntikulut siltä osin kuin ne koskevat edellä mainittuja maksuja ja kustannuksia.

Palkkion ja korvauksen suorittamisesta on voimassa, mitä tuomioistuimessa kuullulle todistajalle valtion varoista maksettavista korvauksista on säädetty.

Maksuton oikeudenkäynti ja oikeudenkäyntiavustajalle annettu määräys ovat voimassa kaikissa 1 §:ssä mainituissa viranomaisissa, joissa asiaa käsitellään.

Milloin tuomioistuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 4 luvun 8 tai 9 §:n nojalla siirtää rikosasian toiseen tuomioistuimeen tai ylempi tuomioistuin saman luvun 10 §:n nojalla siirtää sen tutkittavaksi saatetun rikosasian sellaiseen alempaan tuomioistuimeen, joka ei ole sitä aikaisemmin käsitellyt, päättyy kuitenkin siinä asiassa oikeudenkäyntiavustajalle annettu määräys, jollei siirtävä tuomioistuin toisin määrää. (11.7.1997/701)

Jos maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämisen jälkeen havaitaan, että jokin sen edellytyksistä on puuttunut tai lakannut, tuomioistuimen, jossa asia on vireillä tai, jos asia ei ole vireillä, tuomioistuimen, joka on myöntänyt maksuttoman oikeudenkäynnin, on virallisen syyttäjän vaatimuksesta tai omasta aloitteestaan määrättävä, että sanottu etu lakkaa.

Tuomioistuimen, joka on määrännyt maksuttoman oikeudenkäynnin edun lakkaamaan, on asian käsittelyn päättyessä velvoitettava maksuttoman oikeudenkäynnin saanut korvaamaan valtiolle joko kokonaan tai osaksi sen varoista asiassa tämä lain nojalla hänen osaltaan maksetut kustannukset, milloin se ei ole kohtuutonta.

Samoin voidaan maksuttoman oikeudenkäynnin saanut velvoittaa korvaamaan valtiolle sen varoista maksettaviksi määrätyt korvaukset hänen nimeämälleen todistajalle silloin, kun todistajan kuuleminen on ollut ilmeisesti aiheetonta.

Milloin maksuttoman oikeudenkäynnin saanut on 6 §:n 2 momentin nojalla määrätty korvaamaan valtiolle osa sen varoista maksetuista asian käsittelyn vaatimista menoista, tuomioistuimen on asian käsittelyn päättyessä vahvistettava hänen valtiolle suoritettavan korvauksen määrä. Jos maksutonta oikeudenkäyntiä myönnettäessä määrätty korvausvelvollisuus maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen taloudellisiin oloihin nähden muodostuisi kohtuuttomaksi, korvauksen määrää voidaan sen mukaisesti alentaa.

Jos maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen vastapuoli häviää asian, hänet on velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista tämän lain nojalla asiassa maksettavaksi määrätyt kustannukset samojen perusteiden mukaan kuin asianomaisten keskeisten oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on säädetty. Korvus voidaan jättää tuomitsematta tai sen määrää alentaa, jos korvausvelvollisuus asianomaisen taloudellisiin oloihin nähden muodostuisi kohtuuttomaksi.

2 momentti on kumottu L:lla 6.2.1998/105 .

Milloin tämän lain säännöksistä johtuu, ettei virkamies ole saanut lunastusta, toimituspalkkiota, maksua tai kustannusten korvausta, jonka perimiseen hän muutoin olisi ollut oikeutettu, hänelle on korvattava saamatta jäänyt määrä valtion varoista.

Päätökseen, jolla ennen pääasian ratkaisua on:

(23.12.1988/1125)

Edellä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu päätös, joka on annettu ennen asian vireille tuloa, ei estä hakemasta uudelleen maksutonta oikeudenkäyntiä tai avustajan määräämistä sen jälkeen, kun asia on tullut vireille, jollei päätökseen ole haettu muutosta. (23.12.1988/1125)

Jos suullisessa käsittelyssä julistettuun 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen ilmoitetaan tyytymättömyyttä heti, pääasian käsittely on lykättävä, milloin syytä siihen katsotaan olevan, kunnes valitus on lainvoimaisesti ratkaistu.

Muutoksenhakutuomioistuimen on käsiteltävä tässä tarkoitettu valitusasia kiireellisenä.

Pääasian ratkaisun yhteydessä tämän lain nojalla tehtyyn ratkaisuun tyytymätön saa hakea muutosta siinä ajassa ja samassa järjestyksessä kuin pääasian ratkaisuun haetaan muutosta.

Virallisella syyttäjällä on oikeus hakea muutosta tämän lain nojalla tehtyihin edellä mainittuihin ratkaisuihin silloinkin, kun hän ei ole toiminut syyttäjänä tai muutoin valvonut julkista etua asiassa.

Päätökseen, jolla maksuton oikeudenkäynti on myönnetty pyynnön mukaisesti ilman korvausvelvollisuutta tai oikeudenkäyntiavustaja määrätty, ei saa hakea muutosta. (23.12.1988/1125)

Hovioikeuden ja maaoikeuden antamaan 23 §:n 1 momentissa ja 24 §:ssä tarkoitettuun ratkaisuun saa hakea muutosta vain, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan. (4.2.2000/111)

Toimituskirja, joka tarvitaan haettaessa muutosta tämän lain nojalla tehtyyn ratkaisuun, on annettava maksuitta, vaikka muutoksenhakijalle ei olisikaan myönnetty maksutonta oikeudenkäyntiä.

2 momentti on kumottu L:lla 22.12.1995/1653 .

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1973 ja sillä kumotaan maksuttomasta oikeudenkäynnistä 6 päivänä toukokuuta 1955 annettu laki (212/55) .