212/1955

Suomen kansalaiselle, joka menettämättä, mitä hän tarvitsee itsensä elättämiseen ja elatusvelvollisuutensa täyttämiseen, ei asianosaisena riita- tai rikosasiassa kykene suorittamaan yleisessä alioikeudessa tahi alisotatuomioistuimessa tapahtuvan oikeudenkäynnin vaatimia menoja, myönnettäköön maksuton oikeudenkäynti niillä ehdoilla ja siinä järjestyksessä, kuin tässä laissa säädetään.

Sama olkoon lakina ulkomaalaisesta, mikäli kansainvälinen yleissopimus, johon Suomi on yhtynyt, tai jonkin ulkovallan kanssa solmittu erikoissopimus sitä edellyttää.

Maksutonta oikeudenkäyntiä älköön myönnettäkö asianosaiselle, milloin asian saattamisella oikeuden ratkaistavaksi on katsottava olevan hänelle vähäinen merkitys tai milloin hänen kanteensa perustuu siirrettyyn oikeuteen ja siirron voidaan otaksua tapahtuneen maksuttoman oikeudenkäynnin saamiseksi.

Maksuttoman oikeudenkäynnin myöntäminen vapauttaa velvollisuudesta suorittaa:

Maksutonta oikeudenkäyntiä on pyydettävä kirjallisesti tai suullisesti siltä oikeudelta, jossa asia on pantu tai on pantava vireille. Pyyntöön voi myös oikeuden puheenjohtaja tai asianomainen tuomiokunnan tuomari suostua siksi ajaksi, kunnes asia tulee oikeuden käsiteltäväksi.

Suomen kansalainen antakoon pyytäessään maksutonta oikeudenkäyntiä kirjallisen vakuutuksensa varallisuusoloistaan ja elatusvelvollisuudestaan sekä oikeuden ehkä vaatiman muun saatavissa olevan selvityksen. Vakuutuksen on oltava asianosaisen asuinkunnan sen viranomaisen oikeaksi todistama, jonka tehtävänä on antaa todistuksia kunnassa asuvien henkilöiden varattomuudesta tai vähävaraisuudesta. Ulkomaalaisen esitettävästä selvityksestä on voimassa, mitä siitä erikseen on sovittu tai säädetty.

Jos katsotaan, että asianosainen, jolle on myönnetty maksuton oikeudenkäynti, välttämättömästi tarvitsee avustajaa voidakseen asianmukaisesti valvoa etuaan oikeudenkäynnissä tai asian vireille panemisessa, voi oikeus hänen pyynnöstään määrätä sopivan henkilön avustamaan häntä siinä. Pyyntöön voi myös oikeuden puheenjohtaja tai asianomainen tuomiokunnan tuomari suostua siksi ajaksi, kunnes asia tulee oikeuden käsiteltäväksi.

Oikeudenkäyntiavustajaksi on määrättävä henkilö, joka suostuu ottamaan tehtävän vastaan, tahi, mikäli tällaista ei ole saatavissa, ilman suostumustakin joku sellainen henkilö, joka siinä oikeudessa yleisesti toimittaa asianajotehtäviä. Jos asianosainen on itse ehdottanut sopivaa henkilöä, on tämä määrättävä, mikäli siitä ei aiheudu kustannusten sanottavaa nousua tai erityiset syyt muuten toisin vaadi. Milloin avustaja on määrättävä syytetylle, joka on vangittuna tai pidätettynä, ja muulloinkin, kun sitä on asian laadun vuoksi pidettävä tarpeellisena, on määräys annettava henkilölle, joka on suorittanut tuomarinvirkaa varten säädetyt opinnäytteet, jollei siitä aiheudu kohtuuttomia kustannuksia.

Ennen avustajan määräämistä on kuultava sitä henkilöä, jolle määräys aiotaan antaa, mikäli se voi tapahtua ilman viivytystä.

Avustaja voi, silloin kun se muutoin on sallittua, asianmukaisen valtuutuksen nojalla toimia myös asianosaisen asiamiehenä. Avustaja saa myös, jos oikeuden puheenjohtaja tai asianomainen tuomiokunnan tuomari antaa siihen suostumuksensa, tilapäisesti panna sijaansa muun sopivan henkilön.

Tämän lain mukaan määrätty oikeudenkäyntiavustaja on oikeutettu saamaan valtion varoista kohtuullisen palkkion sekä korvauksen välttämättömistä menoistaan.

Avustaja älköön edustako itselleen palkkiota eikä myöskään korvausta 1 momentissa tarkoitetuista menoistaan asianosaiselta. Jos toisin on sovittu, on sellainen sopimus mitätön.

Oikeuden on, kun avustajan tehtävä siinä oikeudessa päättyy, määrättävä hänelle tuleva palkkio ja korvaus. Avustajan tulee, milloin oikeus katsoo tarpeelliseksi, esittää selostus suorittamistaan toimista ja välttämättömistä menoistaan. Jos avustajan tehtävä jatkuu useampana kalenterivuotena, voidaan palkkio ja korvaus määrätä kultakin vuodelta erikseen. Palkkion ja korvauksen suorittamisesta ja tilittämisestä sekä muutoksen hakemisesta päätökseen, jolla ne on määrätty, on voimassa, mitä todistajille valtion varoista maksettavista korvauksista on säädetty.

Jos vastapuoli menettää asian, harkitkoon oikeus, mikäli asianosaista itseään ei 10 §:n 2 momentin nojalla velvoiteta korvaamaan valtiolle 3 momentissa mainittua menoa, onko vastapuoli siihen velvoitettava.

Mitä edellä on säädetty, on vastaavasti sovellettava asiassa, joka on hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena käsiteltävä.

Asianosaiselle myönnetty oikeudenkäynnin maksuttomuus on voimassa ylemmässäkin oikeudessa, jonka tutkittavaksi asia saatetaan, ja asianosainen on tällöin 3 §:ssä mainittujen etujen lisäksi vapaa nostorahan suorittamisesta.

Jos asianosainen, joka ei alemmassa oikeudessa ole pyytänyt tai jolle ei siellä ole myönnetty maksutonta oikeudenkäyntiä, ei kykene suorittamaan ylemmässä oikeudessa tapahtuvan oikeudenkäynnin vaatimia menoja menettämättä, mitä hän tarvitsee itsensä elättämiseen ja elatusvelvollisuutensa täyttämiseen, myönnettäköön maksuton oikeudenkäynti muutoksenhakemuksessa tai siihen annetussa vastauksessa tehdystä pyynnöstä ylemmässä oikeudessa, jonka tutkittavaksi asia on saatettu. Tällöin on myös noudatettava, mitä 2 §:ssä sekä 4 §:n 2 momentissa on säädetty.

Jos asianosaiselle, jolle oikeudenkäynti ylemmässä oikeudessa on maksuton, ei ole määrätty oikeudenkäyntiavustajaa, voidaan, milloin asianosainen siinä, mistä muutoksenhaussa on kysymys, kokonaan tai pääasiallisesti voittaa ylemmässä oikeudessa, hänen siellä käyttämälleen avustajalle asianosaisen pyynnöstä määrätä suoritettavaksi palkkio ja korvaus valtion varoista. Tästä palkkiosta ja korvauksesta on muutoin voimassa, mitä 6 §:n 1, 3 ja 4 momentissa on säädetty.

Oikeudenkäynti on maksuton ainoastaan siinä asiassa, jota varten maksuttomuus on myönnetty.

Jos maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämisen jälkeen havaitaan, että jokin sen edellytyksistä on puuttunut tai lakannut, voi oikeus virallisen syyttäjän vaatimuksesta tai omasta aloitteestaan määrätä, että sanottu etu on lakkaava.

Jos maksuton oikeudenkäynti on määrätty lakkaamaan, voi oikeus antaessaan asiassa lopullisen päätöksen velvoittaa asianosaisen, jolle on määrätty oikeudenkäyntiavustaja, valtiolle korvaamaan valtion varoista avustajalle suoritettavan palkkion ja korvauksen.

Oikeuden päätökseen, jolla on myönnetty maksuton oikeudenkäynti tai tämän lain mukaan määrätty oikeudenkäyntiavustaja, ei saa hakea muutosta.

Jos maksuton oikeudenkäynti on alioikeuden päätöksellä evätty tai määrätty lakkaamaan taikka jos alioikeus on hylännyt avustajan määräämistä tämän lain nojalla koskevan pyynnön, on asianosaisella, jos hän heti ilmoittaa tyytymättömyyttä päätökseen, oikeus siitä erikseen valittaa, ja on tällöin muutoin noudatettava, mitä erinäisiä määräyksiä muutoksen hakemisesta alioikeuksien tuomioihin ja päätöksiin sisältävässä, 14 päivänä elokuuta 1901 annetussa asetuksessa (33/01) on säädetty. Jos tyytymättömyyttä ilmoitetaan, on, milloin oikeus katsoo syytä olevan, asian käsittely lykättävä, kunnes kysymys on lainvoimaisesti ratkaistu.

Hovioikeuden ensimmäisenä tai toisena oikeusasteena antamaan päätökseen 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa älköön haettako muutosta.

Tarkemmat säännökset tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1956, ja sillä kumotaan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 10 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 7 päivänä tammikuuta 1955 annetussa laissa (2/55), samoin kuin oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:ään, sellaisena kuin se on 27 päivänä huhtikuuta 1868 annetussa asetuksessa (21/68), sisältyvät säännökset, sikäli kuin ne koskevat asianosaisen oikeutta saada varattomuuden perusteella vapautus vetorahan suorittamisesta.