HE 185/1992

1.1.Laki maksuttomasta oikeudenkäynnistä

1 §. Maksuton oikeudenkäynti voidaan voimassa olevan lain mukaan myöntää hakemusasioissa samoilla perusteilla kuin riita- ja rikosasioissa. Ennen vuotta 1989 maksuton oikeudenkäynti voitiin hakemusasioissa myöntää ainoastaan silloin, kun asian laatu ja asian osallisen oikeusturvan toteuttaminen sitä erityisesti vaativat. Muutosta perusteltiin ensisijaisesti avioliittolain muutoksella, jolla avioeroasiat muuttuivat riita-asioista hakemusasioiksi. Avioeroasia on voimassa olevan lain mukaan niin yksinkertainen, ettei asianosainen yleensä tarvitse siinä avustajaa. Yleinen oikeusapu kattaa koko maan, jolloin asianosainen aina voi tarvittaessa saada yleistä oikeusapua. Jos hakemusasiassa on kyse lapsen edusta, kuten lapsen huollosta tai lapsen oikeudellisesta asemasta, tai holhokin edusta, on perusteltua, että myös niissä asioissa voidaan myöntää maksuton oikeudenkäynti.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jolla säädettäisiin oikeusturvavakuutus ensisijaiseksi maksuttomaan oikeudenkäyntiin nähden. Oikeusturvavakuutus on liitännäinen osa koti- ja huvilavakuutusta, autovakuutusta sekä kiinteistö- ja maatilavakuutusta. Yksityinen henkilö ei voi olla ottamatta oikeusturvaosaa eikä myöskään ottaa pelkkää oikeusturvavakuutusta. Vakuutusehtojen mukaan etu myönnetään, kun kyse on riitautetusta vaatimuksesta. Etuun kuuluvat omien asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen lisäksi myös vastapuolelle maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut. Oikeusturvavakuutuksesta ei korvata avioeroasioita eikä muitakaan hakemusasioita, työ- tai yrittäjätoimintaan liittyviä asioita, riidattomia vaatimuksia, joilla pyritään hankkimaan täytäntöönpanoperuste, hallintoasioita eikä esimerkiksi pesänjaosta tai osituksesta aiheutuvia kustannuksia. Rikosasioissa edun voivat saada asianomistajat. Rikosasiassa epäillylle etua ei myönnetä, jos virallinen syyttäjä syyttää häntä tahallisesta teosta tai törkeästä tuottamuksesta ja syytettä ei hylätä. Oikeusturvavakuutuksen on arvioitu kattavan noin kolme miljoonaa ihmistä eli 60 prosenttia väestöstä.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetussa laissa ei ole otettu kantaa oikeusturvavakuutukseen. Vakuutus on tullut merkittäväksi vasta lain säätämisen jälkeen. Vakuutusehdoissa vakuutus on toissijainen sillä tavoin, että jos maksuton oikeudenkäynti on myönnetty, ei vakuutuksesta makseta maksuttoman oikeudenkäynnin piiriin kuuluvia kustannuksia. Vakuutuksen ehdot eivät kuitenkaan edellytä, että maksutonta oikeudenkäyntiä olisi haettu. Myös vähävaraiset ovat vakuutusmaksuissaan maksaneet tästä etuudesta. On perusteltua, että ensisijaisesti käytetään kyseistä etua.

5 a §. Säännöksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa käytäntö niiden perusteiden osalta, joilla maksuton oikeudenkäynti myönnetään. Tällä hetkellä rajat vaihtelevat tuomioistuimittain. Oikeusministeriö vahvistaa säännöksen perusteella koko maata varten yhtenäiset tulorajat ja muut perusteet, joilla edunsaajan asemaa arvioidaan maksutonta oikeudenkäyntiä harkittaessa joko korvauksetta tai osakorvausta vastaan. Tällainen järjestelmä otettiin käyttöön vuoden 1982 alusta yleisessä oikeusaputoiminnassa ja se on siinä toiminut hyvin.

Kuukausittaisilla käyttövaroilla tarkoitetaan rahamäärää, joka hakijalle jää käytettäväksi, kun hänen kuukausituloistaan on vähennetty määräyksessä tarkemmin määriteltäväksi tulevat kiinteät menot kuten verot, asumiskustannukset ja lastenhoitomaksut. Miten puolison tuloja ja varallisuutta tulee arvioida eri toimeksiantojen yhteydessä tulee määriteltäväksi.

10 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan muutoksenhakutuomioistuimen on harkittava avustajan määräyksen antaminen erikseen. Lisäys liittyy jäljempänä 17 §:ssä ehdotettuun muutokseen, jonka mukaan avustajan tarve harkitaan erikseen muutoksenhakutuomioistuimessa. Avustajanmääräys annettaisiin ainoastaan, jos avustajan käyttäminen on asianosaisen oikeusturvan kannalta ollut tarpeellista. Muutoksenhaku, jonka ainoana tarkoituksena on täytäntöönpanon lykkääminen, ei oikeuttaisi avustajanmääräyksen saamiseen. Avustajan tarpeellisuutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon lain rajoitus vähäisten rikosasioitten osalta.

15 §. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että palkkiota määrättäessä otetaan huomioon, onko ollut erityisiä syitä määrätä avustaja tuomioistuinpaikkakunnan ulkopuolelta. Avustajaksi määrätään ensisijaisesti tuomioistuinpaikkakunnalla vakinaisesti asianajoa harjoittava asianajaja tai muu tehtävään kykenevä henkilö. Ainoastaan erityisestä syystä avustajaksi määrätään henkilö, joka ei vakinaisesti harjoita asianajoa kyseisellä paikkakunnalla. Nykyinen käytäntö asettaa tässä suhteessa maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen parempaan asemaan kuin henkilön, joka itse vastaa oikeudenkäyntikuluistaan. Henkilö, joka itse vastaa oikeudenkäyntikuluistaan, valitsee ensisijaisesti avustajakseen henkilön, joka harjoittaa asianajoa kyseisellä paikkakunnalla. Asian poikkeuksellinen vaikeus tai erityinen luonne voi olla sellainen syy, jolla avustajaksi voidaan hyväksyä muitakin avustajia. Avustajaksi voitaisiin myös vangitulle määrätä henkilö vankilan sijaintipaikkakunnalta. Jos hakija pyytää avustajan määräämistä toiselta paikkakunnalta ja samalla osoittaa, että kustannukset tästä muodostuvat enintään yhtä suuriksi kun avustajan kustannukset samalta paikkakunnalta, tätä voidaan pitää erityisenä syynä. Jos avustaja tulee muualta kuin tuomioistuinpaikkakunnalta eikä tähän ole erityisiä syitä, hänelle maksettaisiin palkkio ottamatta huomioon tästä seikasta syntyvää ylimääräistä ajanhukkaa.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan, että oikeusministeriö voisi antaa määräykset palkkioista ja kustannuksista. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä aiheutuvien asianajokustannusten korkeaan tasoon vaikuttaa se seikka, että edunsaaja ei ole millään tavoin vastuussa toimenpiteiden aiheuttamista kustannuksista. Kustannustasoa ei myöskään säätele vapaan kilpailun luoma taksoituskäytäntö, koska valtaosa palkkioista maksetaan rikosasioissa, joissa ei ole normaalia kysynnän muodostamaa laskutuskäytäntöä. Tämän vuoksi on tarpeellista, että kustannusten maksaja eli valtion puolesta oikeusministeriö ja maksunsaaja eli avustajien puolesta Suomen Asianajajaliitto neuvottelevat laskutusperusteista, joilla voidaan kustannusten nousu pitää yleisen kustannuskehityksen puitteissa. Neuvottelutulos saatettaisiin oikeusministeriön määräyksellä tuomioistuinten noudatettavaksi niiden vahvistaessa yksittäisessä tapauksessa palkkion ja kustannusten suuruuden.

Oikeusministeriöllä on vastaava valtuutus määrätä laskutusperusteista yleisen oikeusaputoiminnan osalta yleisestä oikeusaputoiminnasta annetun lain 27 a §:n nojalla.

17 §. Pykälän 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi niin, että avustajan määräys on voimassa ainoastaan siinä viranomaisessa, jossa se on annettu. Tämän mukaisesti muutoksenhakutuomioistuimen on erikseen harkittava, täyttyvätkö lain 10 §:ssä mainitut edellytykset myös muutoksenhakutuomioistuimessa.