HE 112/2003

1.Nykytila

2.Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3.Esityksen vaikutukset

4.Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriön ja Ajoneuvohallintokeskuksen yhteistyönä.

5.Lausunnot

Lausuntonsa ovat antaneet liikenne- ja viestintäministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, sisäasiainministeriö (pelastusosasto, poliisiosasto ja rajavartiolaitoksen esikunta), Ahvenanmaan lääninhallitus, Korkein hallinto-oikeus, Ajoneuvohallintokeskus, Tiehallinto, Tullihallitus, Verohallitus, Suomen Kuntaliitto, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Autoalan Keskusliitto ry, Autotuojat ry, Veronmaksajain Keskusliitto ry, Linja-autoliitto, Suomen Kuorma-autoliitto ry, Ulkomaanliikenteenharjoittajat ry, Suomen Taksiliitto ry, Öljy- ja kaasualan Keskusliitto ry, Suomen Autokatsastus Oy, Yksityisten Katsastustoimipaikkojen Liitto ry, Invalidiliitto ry, Liikennevakuutuskeskus, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ja Suomen Palopäällystöliitto ry.

Lausunnoissa on suhtauduttu myönteisesti uudistuksen kokonaisrakenteeseen. Lausunnoissa esitettyjä yksityiskohtaisia huomautuksia on otettu huomioon mahdollisuuksien mukaan.

6.Riippuvuus muista esityksistä

Esitys liittyy samanaikaisesti eduskunnan käsiteltäväksi annettuun hallituksen esitykseen ajoneuvoverolaiksi. Näihin kahteen esitykseen on yhdistelty nykyisen moottoriajoneuvoverolain, ajoneuvoverolain sekä polttoainemaksusta annetun lain säännöksiä. Erityisesti moottoriajoneuvoverolain säännökset jakautuvat kumpaankin ehdotetuista laeista. Tästä seuraa, että esitykset tulisi käsitellä toisistaan riippuvina.

1.Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Lain soveltamisala. Lain soveltamisalaa koskevassa johdantopykälässä säädettäisiin polttoainemaksun perimisestä valtiolle, jos ajoneuvossa käytetään moottoribensiiniä tai dieselöljyä lievemmin verotettua tai kokonaan verotonta polttoainetta. Pykälässä kuvataan polttoainemaksun luonnetta seuraamuksena muun kuin verotuksellisesti ajoneuvoihin tarkoitettujen polttoaineiden käytöstä.

Vaikka säädettävän seuraamuksen nimeksi ehdotetaan polttoainemaksua, kysymys on perustuslain 81 §:ssä tarkoitetusta verosta eikä perustuslain 80 §:n mukaisesta maksusta. Kysymyksessä ei ole maksu julkisen vallan tuottamasta palvelusta. Ilmaisu maksu kuvannee tämä huomioon ottaen jossakin määrin polttoainemaksun sanktioluonnetta. Sopivaa ilmaisuun vero liittyvää nimitystä ei myöskään näytä olevan ilman sekaannuksen vaaraa käytettävissä.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että polttoainemaksua kannetaan Suomessa tai muussa maassa rekisteröidystä taikka rekisteröimättömänä Suomessa käytetystä ajoneuvosta. Tämä tarkoittaa, että kaikki Suomen alueella käytettävät ajoneuvot ovat polttoainemaksun alaisia. Kuten aikaisemmassa lainsäädännössäkään, polttoainemaksulaissa ei tehtäisi eroa sen suhteen, käytetäänkö ajoneuvoa tieliikenteessä vaiko ainoastaan suljetulla alueella. Ajoneuvon rekisteröinnillä tai rekisteröimättömyydellä ei myöskään ole vaikutusta asiaan, kuten sillä ei ole ollut tähänkään asti vastaavien seuraamusten kantamiseen.

2 §. Muiden lakien soveltaminen. Pykälässä säädettäisiin muiden lakien ja niiden nojalla annettujen alemman asteisten säännösten soveltamisesta polttoainemaksuun tai sen kantoon. Tässä pykälässä mainittujen säännösten soveltaminen on tarkoitettu toissijaiseksi, joten siis polttoainemaksulaissa voitaisiin tarvittaessa antaa näistä laeista poikkeavia säännöksiä. Ajoneuvojen luokitteluun ja suurimpaan sallittuun kokonaismassaan sekä ajoneuvojen rekisteröintivelvollisuuteen sovellettaisiin ajoneuvolakia (1090/2002) ja sen nojalla annettuja asetuksia sekä ajoneuvojen rekisteröinnistä annettua asetusta (1598/1995) ja muita tieliikennelain (267/1981) sekä sen nojalla säädettyjä perusteita. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ajoneuvojen tekninen määrittely ja luokittelu vastaisi verotuksessa ja muussa ajoneuvoihin liittyvässä toiminnassa, kuten esimerkiksi rekisteröinnissä toisiaan. Polttoaineiden määritelmiin sovellettaisiin nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1472/1994) säädettyjä perusteita.

Myös veronkannossa noudatettaisiin mahdollisimman pitkälle samoja menettelytapoja, joita sovelletaan muussakin verotuksessa. Niinpä polttoainemaksun kantoon sovellettaisiin soveltuvin osin, mitä veronkantolaissa (611/1978) tai sen nojalla säädetään, mitä laissa veronlisäyksestä ja viivekorosta (1556/1995) säädetään sekä mitä laissa verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin (367/1961) säädetään. Tämä tarkoittaa muun muassa, että polttoainemaksun maksupaikat ovat samat kuin muiden verojen maksupaikat.

Verotustietojen käyttöön ja luovutukseen sovelletaan soveltuvin osin, mitä ajoneuvoliikennerekisteristä annetussa laissa (541/2003) säädetään.

3 §. Polttoainemaksu. Verollisiksi vertailukohdiksi katsotut polttoaineet ovat dieselöljy ja moottoribensiini. Näiden polttoaineiden määritelmät sisältyvät nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1472/1994) 2 §:ään, jolloin siis dieselöljyksi katsotaan kaikki tuotteet, jotka luovutetaan käytettäväksi polttoaineena dieselmoottoreissa ja moottoribensiiniksi vastaavasti kaikki ottomoottoreissa eli kipinäsytytteisissä moottoreissa käytettäväksi luovutetut polttoaineet eräin, lähinnä kaasumaisia polttoaineita ja lentokäyttöön tarkoitettuja polttoaineita lukuun ottamatta. Tämä rakenne, jossa periaatteessa kaikki joko dieselmoottorin tai kipinäsytytteisen moottorin polttoaine verotetaan dieselöljynä taikka moottoribensiininä riippumatta polttoaineen koostumuksesta, vastaa yhteisölainsäädännön polttoaineveroa koskevia direktiivejä.

Kaasumaisia polttoaineita ei kuitenkaan lueta edellä mainittuihin pääryhmiin, vaikka niitä yleensä voidaan käyttää sitä varten varustetussa kipinäsytytteisessä moottorissa. Kaasumaiset polttoaineet ovat energiasisältöön verrattuna kuitenkin verotuksellisesti huomattavasti dieselöljyä tai moottoribensiiniä edullisemmassa asemassa. Näin ollen kaasumaiset polttoaineet ehdotetaan säädettäväksi polttoainemaksun alaisiksi. Tästä pääsäännöstä kuitenkin myönnettäisiin ympäristösyistä poikkeuksia, joita käsitellään erikseen jäljempänä 6 §:n yhteydessä.

Polttoainemaksulaissa ei 3 §:n sanamuoto huomioon ottaen ole tarkoitus säätää muun tyyppisissä moottoreissa kuin kipinä- tai puristussytytteisissä polttomoottoreissa käytettävistä polttoaineista. Esimerkiksi vetyyn perustuvan polttokennotekniikan käyttö jäisi siten lain soveltamispiirin ulkopuolelle. Sen sijaan erilaiset hybridiratkaisut, joissa esimerkiksi akkuihin varastoitava tai suoraan käyttövoimana oleva sähkö tuotetaan jommalla kummalla perinteisistä polttomoottorityypeistä, tulisivat arvioitaviksi 3 §:n mukaan moottoribensiiniä taikka dieselöljyä käyttämään tarkoitettuina ajoneuvoina.

4 §. Maksuvelvollinen. Polttoainemaksu määrätään sen maksettavaksi, joka lievemmin verotettua tai verotonta polttoainetta käytettäessä on ajoneuvon omistaja. Jos ajoneuvo on toisen hallinnassa, polttoainemaksu määrätään haltijan maksettavaksi. Jos rikoksella haltuun otetussa ajoneuvossa on haltuunoton aikana käytetty polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta, määrätään polttoainemaksu rikoksella ajoneuvon haltuunsa saaneen henkilön maksettavaksi. Tarkoituksena on, että polttoainemaksu kaikissa tilanteissa kohdistuu samalla tavalla siihen, joka ryhtyy käyttämään ajoneuvoa väärällä polttoaineella. Ei ole katsottava olevan perusteita sille, että rikoksella ajoneuvon haltuunsa ottanut olisi tässä suhteessa paremmassa asemassa kuin ajoneuvon laillinen omistaja tai haltija.

Tilanteessa, jossa ajoneuvon omistajaa tai haltijaa ei voida selvittää, polttoainemaksu määrätään kuljettajan maksettavaksi.

5 §. Polttoaineen käytön toteaminen. Pykälä koskee eri polttoainelajien käytön toteamista. Kyse on sekä vaadittavasta näytöstä että siitä, mikä on riittävä kynnys seuraamusten maksuunpanolle. Nykyisen moottoriajoneuvoverolain samoin kuin polttoainemaksulain mukaan lisävero tai polttoainemaksu kannetaan heti, jos ajoneuvon polttoainejärjestelmässä on vähänkin polttoainemaksun aiheuttamaa polttoainetta. Suhteellisen pienetkin pitoisuudet aiheuttavat käytännössä maksuunpanon. Tahallisuutta tai ajoneuvon käyttäjän tietoisuutta polttoaineista ei ole tarvinnut näyttää. Näitä tähänastisen järjestelmän piirteitä on edellä mainitussa julkiasiamiehen lausunnossa pidetty tehokkaalle sanktioluonteiselle järjestelmälle olennaisina piirteinä. Tätä koskevat säännökset ehdotetaan näin ollen otettavaksi uuteen lakiin asiallisesti samansisältöisinä kuin tähänkin asti. Polttoainemaksun aiheuttavan polttoaineen käyttöön katsottaisiin siis ryhdytyn, milloin ajoneuvon polttoainejärjestelmään kuuluvassa säiliössä on polttoainenäytteen tai muun näytön perusteella todettu olevan polttoainemaksun alaista polttoainetta.

Polttoainemaksu olisi ehdotuksen mukaan suoritettava riippumatta siitä, miten ja missä ajoneuvoa käytetään. Säännös vastaa nykyistä lainsäädäntöä. Tämä tarkoittaa yhdessä edellä sanotun kanssa, että jos polttoainejärjestelmässä havaitaan väärää polttoainetta, maksun määräämiseksi ajoneuvon käyttöä ei tarvitse erikseen millään muulla tavalla selvitellä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin polttoainemaksun kantamisesta muualta kuin Suomesta peräisin olevista polttoaineista. Ajoneuvoissa voi niiden maahan tullessa olla polttoainetta, josta on kannettu vähemmän veroa kuin mitä Suomessa kannetaan valmisteverona dieselöljystä tai moottoribensiinistä. Yhtä hyvin voi olla jonkin muun maan veroperusteiden mukaan verotetusta dieselöljystä tai moottoribensiinistä kuin muissa maissa myytävistä lämmityspolttoaineistakin, joita mahdollisesti on sen maan säännösten mukaan laillisesti tankattu ajoneuvon säiliöön. Jos käytetään esimerkiksi lämmityspolttoainetta, joka on kylläkin sellaiseksi tunnistettavissa, mutta jota ei ole merkitty siten kuin Suomessa tehdään, polttoainemaksua ei kanneta, kuten ei luonnollisesti myöskään silloin, jos ajoneuvossa on jonkin sellaisen maan dieselöljyä, jonka vero on alhaisempi kuin Suomen dieselöljyn vero. Kansainväliset sopimukset edellyttävät näiden polttoaineiden käytön sallimista. Erityisesti polttoöljyjen käytön valvonta ja sanktiointi on sen maan asiana, jossa ajoneuvoa tankataan.

Laissa säädettäisiin, että ajoneuvon polttoainesäiliössä maahan tuotaessa olevan polttoaineen perusteella ei kanneta polttoainemaksua. Muualta peräisin olevien polttoaineiden ehdotettu kohtelu tarkoittaa siis vain ajoneuvon tavanomaisessa polttoainesäiliössä olevia polttoaineita. Jos ajoneuvon polttoainesäiliössä maahan tuotaessa oleva polttoaine on tehty tunnistettavaksi siten kuin nestemäisten polttoaineidenvalmisteverosta annetussa laissa (1472/1994) säädetään, polttoainemaksu kuitenkin kannettaisiin, koska välttämättä ei voida päätellä sitä, mistä maasta kevyt polttoöljy on peräisin.

Yleisperusteluihin viitaten laissa ehdotetaan edelleen säilytettäväksi ilmoitusvelvollisuus, jos ajoneuvossa ryhdytään käyttämään polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta. Ilmoitusvelvollisuudella ei kuitenkaan enää olisi oikeudellista merkitystä esimerkiksi verovelvollisuuteen tai muihin vastaaviin seikkoihin. Velvollisuuden täyttämisellä sen sijaan voisi välttyä lain 10 §:n 1 momentissa mainitulta 30 prosentin korotukselta. On myös selvää, että ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen voi vaikuttaa siihen, millaisiksi muutkin 10 §:ssä mainitut korotukset mitoitetaan.

Edellä sanotuilla perusteilla ehdotetaan 5 §:n 3 momentissa säädettäväksi, että jos ajoneuvoa ryhdytään käyttämään polttoainemaksun aiheuttavalla polttoaineella, ajoneuvon omistaja tai haltija on velvollinen ilmoittamaan siitä polttoainemaksun kantavalle viranomaiselle ennen tällaisen polttoaineen käyttöä. Maahan tuotavasta ajoneuvosta ilmoitus voidaan tehdä myös tulliviranomaiselle.

Lain 5 §:n 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi myös selventävä säännös siitä, että verovelvollisen ilmoitusta tai muuta selvitystä polttoainemaksun aiheuttavan polttoaineen käytöstä pidetään näyttönä, jonka perusteella polttoainemaksu kannetaan. Tämän säätäminen laissa on tarpeen muun muassa siksi, että näin Suomen polttoainemaksusta huolehtivilla viranomaisilla on mahdollisuus ilman tulkinnanvaraisuutta kantaa polttoainemaksu myös silloin, kun Ruotsin viranomaiset toimittavat Suomen viranomaisille ajoneuvon omistajan tai muun käyttäjän vakuutuksen, jossa hän myöntää hankkineensa Suomen kevyeksi polttoöljyksi tunnistetun polttoaineen siten, että se on tankattu ajoneuvoon Suomessa. Laissa tarkoitettuna selvityksenä voisi siten olla esimerkiksi asianomaisen allekirjoittama kuulustelupöytäkirja, jossa myönnetään kevyen polttoöljyn käyttö Suomen alueella. Lain tulisi olla tässä kysymyksessä mahdollisimman selkeä ja informatiivinen. Tarkoituksena on huolehtia tehokkaasti siitä, ettei ruotsalainen autoilija voi ilman seuraamusten pelkoa vedota Ruotsin verovalvonnassa siihen, että Suomen kevyeksi polttoöljyksi tunnistettu polttoaine on täältä laillisesti hankittua.

6 §. Polttoainemaksusta vapaat ajoneuvot. Polttoainemaksun on tarkoitus kohdistua erityisesti niihin ajoneuvoryhmiin, joita tavanomaisesti käytetään tai voitaisiin käyttää liikenteessä. Näin ollen eräät ajoneuvoryhmät jäisivät maksun ulkopuolelle kuten nykyisinkin on yhteisölainsäädännön sallimalla tavalla. Polttoainemaksusta olisivat vapaat tietyt moottorityökoneet, traktorit sekä tietyin ehdoin eräitä kaasumaisia polttoaineita käyttävät ajoneuvot. Erikseen säädettäisiin lain 7 §:ssä vielä maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen polttoainekäytöstä.

Pykälän 1 momentin1 kohdassa olisi erilaisia työkoneita koskeva perussäännös. Sen mukaan polttoainemaksusta olisivat vapaat moottorityökoneet ja moottorityökoneiksi varustetut traktorit sekä auton alustalle rakennetut työkoneet, joissa ei ole muuta kuin välittömästi työkonetehtävään liittyvää lavaa, säiliötä tai muuta kuormatilaa, milloin niitä ei käytetä muihin kuljetuksiin kuin niiden käyttötarkoituksesta johtuviin kuljetuksiin itse työpaikalla tai niiden omien poltto- ja voiteluaineiden kuljetukseen tahi niiden siirtyessä työpaikalta toiseen.

Ehdotettu säännös tarkoittaa, että edellä mainitut työkoneet olisivat polttoainemaksusta vapaita varsinaisessa työkonetehtävässään, mutta ei siinä tapauksessa, että käyttötarkoitus on tavaran kuljetusta. Kuten edellä nykytilan esittelyn yhteydessä on selostettu, työkonetehtävä esimerkiksi kuormaajalla voi sisältää jonkin verran tavaran siirtoa kuormauksen yhteydessä, kun kysymyksessä on vain lyhyt matka. Ehdotuksella ei ole tarkoitus muuttaa tähänastista käytäntöä, vaan lähinnä selventää lakia. Ei kuitenkaan ole mahdollista määritellä tarkoin ja kattavasti, minkä verran tavaran siirtoa kulloinkin voidaan tehdä, vaan tämä jää pakostakin yksittäistapauksittain ratkaistavaksi. Sama koskee myös sitä, minkälainen työtehtävään liittyvä säiliö voi esimerkiksi hiekansirotuskoneessa olla, jotta laitetta ei pidettäisi kuljetustehtäviin tarkoitettuna. Näissä kysymyksissä viitataan edellä nykykäytännöstä esitettyyn.

Tähän asti turpeen tuotannossa käytetyt traktorit, moottorireet, mopot ja vastavuoroisuuden ehdoilla eräät vieraan valtion täällä olevan lähetystön tai konsulinviraston ajoneuvot ovat olleet lisäverosta vapaat. Tässä esityksessä ehdotetaan, että polttoainemaksusta olisivat edelleen vapaat turpeen tuotannossa käytetyt traktorit ja moottorireet. Muilla tähänastisilla lisäverovapauksilla ei liene nykyisin käytännön merkitystä. Ehdotukset ovat 6 §:n 1 momentin kohdissa 2 ja 3.

Pykälän 1 momentin 4 kohdassa ovat kaasumaisia polttoaineita käyttäviä kuorma- ja linja-autoja koskevat säännökset polttoainemaksun alaisuudesta. Ehdotuksena on, että nestekaasua, maakaasua tai muuta näihin rinnastettavaa kaasumaista polttoainetta käyttävät kuorma-autot ja linja-autot, eli samat ajoneuvoryhmät kuin tähänkin asti, olisivat vapaat polttoainemaksusta käyttivätpä ne mitä hyvänsä hiilivetyihin perustuvaa kaasumaista polttoainetta, biokaasut mukaan luettuina. Jotta varmistettaisiin myös parhaan ja uusimman moottoritekniikan käyttö, asetettaisiin ajoneuvolle vaatimukseksi, että hiukkasten tai typenoksidien päästötason ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana on täytynyt vastata Euroopan yhteisössä hyväksyttyjen seuraavaksi voimaan tulevien päästömääräysten mukaista tasoa. Tässä on huomattavaa, että vaatimus koskee joko hiukkas- tai typenoksidipäästöjä, eli on siis hieman lievempi kuin olisi seuraavaksi voimaan tulevan päästötason täyttäminen kokonaisuudessaan. Tämän voi katsoa riittävästi varmistavan sen, että käyttöön tulee uusinta ja ympäristön kannalta parasta saatavilla olevaa tekniikkaa. Jos uusien päästömääräysten siirtymäkautta ei ole käynnissä, sovellettaisiin päästötasoa, joka vastaa ajoneuvon ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana voimassa olevia määräyksiä.

Pykälän 1 momentin kohdassa 5 säädettäisiin kaasumaisia polttoaineita käyttävien henkilö- tai pakettiautojen vapauttamisesta polttoainemaksusta. Maksuvapaus koskisi metaaniin perustuvia polttoaineita, mikä käytännössä tarkoittaa maakaasua tai metaanista muodostuvaa biokaasua. Yleisperusteluihin viitaten maksuvapauden ehtona olisi seuraavaksi voimaan tulevien päästömääräysten täyttäminen, eli vaatimuksena olisi tällä hetkellä EURO-4 -taso. Koska tämän tason mukaisia maakaasua käyttäviä ajoneuvoja on jo yleisesti saatavilla, päästövaatimuksia sovellettaisiin kokonaisuudessaan eikä ainoastaan osittain, kuten kuorma- ja linja-autojen kohdalla ehdotettiin. Päästömääräyksistä säädetään ajoneuvolaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä, joiden soveltamiseen polttoainemaksujärjestelmässä on viitattu lakiehdotuksen 2 §:ssä.

Polttoainemaksu koskee myös muualla kuin Suomessa rekisteröityjä ajoneuvoja. Jos kaasukäyttöinen ajoneuvo tulee Suomeen tilapäistä käyttöä varten, siltä ei ole kohtuullista edellyttää pykälän 1 momentin mukaista päästötasoa. Ehdotuksena on polttoainevapaus päästötasosta riippumatta. Päästömääräykset kehittyvät jatkuvasti, eikä jo käytössä olevilta Suomessa rekisteröidyiltä ajoneuvoilta voida edellyttää aina uusien päästömääräysten täyttämistä sitä mukaan kuin uusia päästömääräyksiä tulee voimaan. Ehdotuksen mukaan ajoneuvolle kerran hyväksytty polttoainemaksuvapaus säilyisi, vaikka uusia päästömääräyksiä tulee myöhemmin voimaan.

7 §. Maa- ja metsätaloudessa käytettävät traktorit. Pykälässä olisivat nykyistä moottoriajoneuvoverolain 17 a §:ää vastaavat säännökset, jolloin siis polttoainemaksuvapaus koskisi täsmälleen juuri samaa traktorin käyttöä kuin lisäverottomuus tähän asti. Pykälässä on muutettu ainoastaan asioiden esittämisjärjestystä. Tarkoituksena ei ole muuttaa nykyisen lain mukaista soveltamiskäytäntöä, jota on selostettu edellä nykytilan kuvauksen yhteydessä.

Pykälän 1 momentissa olisi traktorin maa- ja metsätalouskäyttöä koskeva perussäännös, jonka mukaan traktoria saadaan käyttää polttoainemaksua suorittamatta maa- ja metsätaloudessa. Tämä koskisi kaikkia traktoreiksi luokiteltavia ajoneuvoja riippumatta esimerkiksi niiden omistussuhteista. Siten kysymykseen voi tulla yhtä hyvin maatilatalouden harjoittajan kuin esimerkiksi muun koneurakoitsijan traktori, kunhan sitä vain käytetään maa- ja metsätaloudessa. Myös liikennetraktoreiksi rekisteröidyt traktorit tulisivat tätä pykälää sovellettaessa kysymykseen. Pääsääntöön kuuluvaksi metsätalouden kuljetukseksi katsottaisiin muun ohessa puun korjuuseen käytettävän traktorin siirtäminen puutavaraa kuljettamatta yleisellä tiellä työkohteeseen tai työkohteesta toiseen sekä puutavaran siirtäminen traktorilla yleisen tien yli. Nykyistä käytäntöä vastaavasti puutavaran kuljettaminen yleisellä tiellä edellyttää siis verollisen polttoaineen käyttöä. Tärkeän poikkeuksen muodostaa seuraavassa esitetty maatilatalouden harjoittajan itsensä hallitseman traktorin käyttö oman tilan puutavaran hankintakaupan yhteydessä.

Pykälän 2 momentissa täydennettäisiin maa- ja metsätalouteen kuuluvien kuljetusten rajanvetoa siten, että eräät siihen läheisesti liittyvät toimet voitaisiin hoitaa ilman tarvetta polttoaineen vaihtamista verolliseen dieselöljyyn. Maatilatalouden harjoittajan hallitsemaa tai maatilatalouden harjoittajien yhdessä hallitsemaa traktoria saataisiin polttoainemaksua suorittamatta käyttää myös kuljetuksiin, jotka liittyvät:

1) maatilatalouden harjoittajan oman tilan puutavaran hankintakauppaan;

2) maatilatalouden harjoittajan oman tilan maa- ja kiviaineksen myyntiin;

3) maatilatalouden harjoittajan omaan puutarhaviljelyyn tai turkistarhaukseen silloinkin, kun niitä harjoitetaan maa- ja metsätaloudesta erillisenä liikkeenä; sekä

4) maatilatalouden harjoittajan yksityistalouteen.

Luettelo on sama kuin moottoriajoneuvoverolain 17 a §:ssä on ollut tähänkin asti. Näin ollen viitataan nykyisen lain soveltamiskäytäntöön, jota voidaan pitää jo vakiintuneena.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vielä siitä, keitä voidaan pitää tätä pykälää sovellettaessa maa- tai metsätalouden harjoittajina. Momentissa olisi myös eräitä muita tarkentavia säännöksiä. Maatilatalouden harjoittajalla tarkoitetaan sellaista verovelvollista, jota verotetaan maatilatalouden tuloverolain nojalla. Tämä tarkoittaa, että sellaiset yksinomaan metsätaloutta harjoittavat, joihin ei sovelleta maatilatalouden tuloverolakia, jäisivät 2 momentissa säädettyjen mahdollisuuksien ulkopuolelle. Heidänkin osaltaan viitataan kuitenkin pykälän 1 momentissa olevaan pääsääntöön, kun on kyse traktorin käytöstä varsinaisessa metsätaloudessa. Näin ollen traktorin käyttö metsätaloudessa on polttoainemaksusta vapaata riippumatta siitä, miten metsätalouden harjoittajaa verotetaan tuloverotuksessa. Maatilatalouden harjoittajan yksityistalouteen liittyvänä kuljetuksena ei pidetä korvausta vastaan tapahtuvaa kuljetusta. Mitä tässä pykälässä säädetään maatilatalouden harjoittajan omasta tilasta, sovelletaan myös maatilatalouden harjoittajan muutoinkin kuin omistussuhteen perusteella hallitsemaan tilaan. Nämä säännökset vastaavat nykyistä lakia.

8 §. Polttoainemaksun määrääminen. Voidaan hyvin perustein olettaa, että kun verovalvonnassa havaitaan ajoneuvossa käytettäväksi polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta, käyttö on voinut jatkua jo pitempään. Kun ajoneuvojen valvonta ei ole kattavaa, on paikallaan, että polttoainemaksun kaltainen päivältä määräytyvä seuraamus kannetaan oletusarvoisesti jonkin verran pitemmältä aikaa kuin vain siltä päivältä, jona maksuvelvollisuuden aiheuttavan polttoaineen käyttö havaitaan. Kun polttoainemaksu kuitenkin on tarkoituksensa mukaisesti varsin ankara seuraamus, voidaan pitää kohtuullisena, että yhtä käyttöhavaintoa kohden laissa on tietty enimmäisaika, jolta polttoainemaksu kerrallaan pannaan maksuun. Nämä järjestelyt ehdotetaan otettavaksi lakiin samansisältöisinä, kuin ne ovat voimassa olevassa polttoainemaksulaissa. Jos ajoneuvossa todetaan käytettävän polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta, polttoainemaksu kannettaisiin tarvittaessa 10 §:n mukaisesti korotettuna niin monelta päivältä, jona ajoneuvo on käytön toteamiseen mennessä yhtäjaksoisesti ollut Suomessa, kuitenkin enintään 20 päivältä yhtä valvonnassa havaittua polttoainemaksun aiheuttavaa käyttöä kohden. Yhdeksi käytöksi katsottaisiin jokainen kerta, kun polttoainehavainto tehdään. Jos havaintoja on esimerkiksi kaksi siten, että niiden välinen aika on suurempi kuin 20 päivää, seuraa kaksi 20 päivän ajalta olevaa maksuunpanoa. Jos havaintoja on vaikkapa kaksi kolmen päivän välein, ensimmäinen havainto tarkoittaisi maksuunpanoa 20 päivältä, havaintopäivä mukaan lukien. Toinen havainto kolme päivää myöhemmin aiheuttaisi maksuunpanon kolmelta päivältä, koska samaan aikaan ei luonnollisestikaan voisi kohdistua kahta päällekkäistä polttoainemaksua. Jos polttoainemaksun aiheuttavan käytön on muun näytön kuin valvontahavaintojen perusteella todettu kestäneen pitempään kuin 20 päivää, polttoainemaksu kannettaisiin näytön mukaisesti koko siltä ajalta, jona polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta on käytetty.

Jos ajoneuvosta on määrätty maksuunpantavaksi polttoainemaksua, aika luettaisiin 2 momentin mukaan enintään edellisen verojakson jälkeisestä päivästä. Jos ajoneuvon maahan tuonnin ajankohtaa ei voida selvittää, polttoainemaksu pannaan maksuun vähintään 10 päivältä.

Polttoainemaksu ei luonteensa vuoksi perustu tiettyyn verovuoteen tai muuhunkaan vastaavaan ajankohtaan. Jos lakiin ei otettaisi säännöstä miten pitkän ajan jälkeen maksuunpano vielä voidaan toimittaa, tähän sovellettaisiin todennäköisesti yleistä kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Tätä voitaneen pitää muussa verotuksessa sovellettuun verrattuna varsin pitkänä ajanjaksona. Ehdotuksena on, että polttoainemaksua voitaisiin määrätä enintään viideltä vuodelta luettuna siitä ajankohdasta, jona ajoneuvon käyttö maksuvelvollisuuden aiheuttavalla polttoaineella on tullut veroviranomaisen tietoon.

Samalla ehdotetaan säädettäväksi määräaika myös polttoainemaksun maksuunpanolle, eli sille, minkä ajan kuluessa veroviranomaisen on käytettävä saamiaan tietoja. Maksuunpano olisi toimitettava viimeistään kahden vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona ajoneuvon käyttö maksuvelvollisuuden aiheuttavalla polttoaineella on tullut veroviranomaisen tietoon. Tässä yhteydessä viitataan vielä 21 §:ssä oleviin jälkiverotusta koskeviin säännöksiin, jotka tarkoittavat jälkiverotusedellytysten vallitessa mahdollisuutta vielä 8 §:n 3 momentin jälkeenkin puuttua ensiksi tehtyyn maksuunpanoon. Samoin oikaisut sekä verovelvollisen että veronsaajan hyväksi ovat mahdollisia tässä tarkoitetun ensimmäisen maksuunpanon jälkeen.

9 §. Polttoainemaksun määrä. Tässä pykälässä olisivat säännökset polttoainemaksun määrästä eri ajoneuvoille. Polttoainemaksu olisi eräitä traktoreita ja moottoripyöriä koskevasta 100 eurosta aina perävaunullisen kuorma-auton 1 500 euroon päivältä. Polttoainemaksun määrissä on otettu huomioon väärän polttoaineen käyttöä koskevan intressin suuruus ja siten se, miten voimakas ennalta estävä vaikutus millekin ajoneuvoryhmälle on tarpeen. Siltä osin kuin ehdotusta voidaan vertailla nykyiseen lisäverosta ja polttoainemaksusta muodostuvaan kokonaisuuteen, viitataan edellä yleisperustelujen yhteydessä olevaan taulukkoon.

10 §. Polttoainemaksun korottaminen. Moottoriajoneuvoverolain 30 §:n mukaan lisävero voidaan tietyin edellytyksin määrätä kannettavaksi enintään kolminkertaisena. Polttoainemaksulain 6 §:n mukaan maksu kannetaan nykyisin kolminkertaisena heti, jos ennakkoilmoitusta polttoaineiden käytöstä ei ole tehty. Säännöksiin ei sisälly harkinnanvaraisuutta. Uudessa laissa ehdotetaan veronkorotusmenettelyä lähennettäväksi muussa verotuksessa noudatettaviin säännöksiin. Tavallisesti veron korottamiseen liittyy harkinnanvaraisia tekijöitä, jolloin voidaan ottaa huomioon veron välttämisen törkeysaste ja muut tällaiset tapauskohtaiset piirteet. Yleisesti veronkorotusten enimmäismäärä on verolainsäädännössä korottaminen enintään kaksinkertaiseksi. Verolaeissa on lisäksi usein käytössä useampiportainen kuin yhdestä raja-arvosta muodostuva veronkorotusten enimmäismäärän asteikko. Tämän mukaisesti ehdotetaan, että jos lain 5 §:n 3 momentissa tarkoitettua ilmoitusta viranomaiselle ei ole tehty, polttoainemaksua korotetaan enintään 30 prosentilla. Tämä korotus on tarkoitettu tehtäväksi aina, kun ilmoitusvelvollisuutta ei ole täytetty.

Polttoainemaksua voitaisiin lisäksi korottaa enintään 50 prosentilla, jos polttoainemaksun aiheuttavan polttoaineen käyttö toistuu. Korotus olisi enintään kaksinkertainen, jos polttoainemaksun aiheuttavan polttoaineen käyttö on erityisen törkeää. Tätä arvioitaessa otettaisiin huomioon muun muassa toiminnan suunnitelmallisuus, erityisen suuren taloudellisen edun tai kilpailuaseman hankkiminen liiketoiminnan yhteydessä sekä toiminnan laajuus ja kesto. Harkinnanvaraisuuden lisääminen on tarkoitettu korostamaan järjestelmän sanktioluonnetta. Kun arvostellaan ehdotettavan polttoainemaksun keskeistä ennalta estävää tavoitetta, korotusjärjestelmää ja esityksessä säädettäväksi ehdotettuja maksujen perustasoja eri ajoneuvolle, olennaista on, mikä on perustason ja korotusten yhteisvaikutus. Vaikka suurinta korotusmahdollisuutta on jonkin verran pienennetty kolminkertaisesta enintään kaksinkertaiseksi, on otettava huomioon, että polttoainemaksun perustasot ovat kuitenkin ehdotuksen mukaan tähän asti voimassa olleita tasoja selvästi korkeammat. Järjestelmän ennalta estävän tehokkuuden voidaan arvioida säilyvän entisellä tasollaan.

11 §. Polttoainemaksun maksaminen etukäteen. Moottoriajoneuvoverolain 19 §:n mukaan lisävero on voitu maksaa etukäteen niin sanottuna päivämaksuna muusta rekisteröidystä traktorista kuin tavaran kuljetukseen tarkoitetusta nestepainetoimisella runko-ohjauksella varustetusta traktorista. Tämän järjestelyn tarkoitus on, että silloin kun traktoriksi luokiteltua ajoneuvoa käytetään poikkeuksellisesti sellaiseen kuljetukseen, johon olisi moottoriajoneuvoverolain 17 §:n ja 17 a §:n säännökset huomioon ottaen tarvittu verollista polttoainetta, eli käytännössä dieselöljyä, tällainen yleensä tilapäinen tai yksittäinen kuljetustehtävä saadaan tehdä vaihtamatta ajoneuvon polttoainetta kevyestä polttoöljystä dieselöljyyn, kunhan päivämaksu on maksettuna. Polttoaineen vaihtaminen niin huolellisesti, ettei järjestelmään jäisi merkkejä kevyen polttoöljyn tunnisteaineista, on varsin työlästä ja dieselöljyä periaatteessa edellyttävät kuljetustehtävät yleensä niin vähäisiä, että on katsottu kohtuulliseksi sallia kuljetus maksamalla päivämaksu, joka toimii ikään kuin valvonnallisena välineenä tämän tapaisissa satunnaiskuljetuksissa. Päivämaksu myös vähentää taloudellista etua, joka on saatavissa lievemmin verotetun polttoaineen käytöstä, joskaan päivämaksua ei ole tarkoitettu polttoaineveron korvikkeeksi. Päivämaksujärjestelmää on viime vuosina käytetty noin 100 000 kertaa vuodessa.

Esityksessä ehdotetaan, että päivämaksun maksamismahdollisuus edelleen säilytettäisiin, koska se on havaittu edellä sanotuissa tilanteissa käyttökelpoiseksi järjestelyksi. Verovelvollisten kannalta päivämaksun maksaminen selkiyttää tilannetta silloin, kun on kyse vähäisestä kuljetustehtävästä, jonka luonne mahdollisesti on vielä jonkin verran tulkinnallinen ottaen huomioon traktoreiden polttoainesäännösten rajatapaukset. Viranomaisten kannalta on myös selkeää, että tällaisissa tapauksissa voidaan esimerkiksi polttoainevalvonnassa todeta, että säännösten vaatimukset on täytetty maksamalla päivämaksu ennen kuljetukseen ryhtymistä.

Säännös koskisi traktoreita, jotka olisivat tieliikennesäännösten mukaan luokkaan T kuuluvia ajoneuvoja. Niiden polttoainemaksua koskevat säännösehdotukset ovat edellä 8 §:n 1 momentin 7 kohdassa. Näin ollen erityisesti liikennetraktorit ja erilaiset työkoneet, jos niitä ei ole luokiteltu traktoreiksi, jäisivät tämän mahdollisuuden ulkopuolelle. Säännös on tarkoitettu muutoin kuin liikennetraktoreiden osalta vastaamaan tähän asti voimassa ollutta lakia. Myös päivämaksun määrä ehdotetaan pidettäväksi ennallaan eli viitenä eurona päivältä.

Pykälän 2 momentissa olisivat tarkemmat säännökset menettelystä päivämaksun maksamiseksi. Menettely vastaisi vallitsevaa käytäntöä. Maksaminen esimerkiksi kotipäätteen avulla olisi mahdollista. Maksamisen yhteydessä yksilöidään ajoneuvo, jota päivämaksu koskee samoin kuin aika, jolta maksu suoritetaan. Kuitti tai tuloste maksusta olisi pidettävä ajon aikana ajoneuvossa mukana, jotta suorittaminen etukäteen olisi yksilöitävissä tiettyyn maksutapahtumaan.

Päivämaksua koskevan pykälän 3 momentissa ehdotetaan vielä selvennettäväksi päivämaksun suhdetta maksun korostusta ja ilmoitusvelvollisuutta koskeviin lain kohtiin. Tämän pykälän mukaiseen etukäteen maksettuun polttoainemaksuun ei sovelleta 10 §:n säännöksiä, jolloin siis esimerkiksi toistuvista suorituksista ei seuraisi päivämaksun korotusta. Etukäteen tapahtuvaa suoritusta pidetään 5 §:n 3 momentissa tarkoitettuna ilmoituksena polttoainemaksun aiheuttavan polttoaineen käyttöön ryhtymisestä, jolloin erillistä ilmoitusta veroviranomaiselle ei tässä tapauksessa tarvittaisi.

12 §. Kuljetuksen jatkaminen. Polttoainemaksulain tarkoituksena on, että väärän polttoaineen käytöstä seuraava maksu määrätään joka kerran, kun tällaista polttoainetta todetaan käytetyn. Nykyisen käytännön mukaan samalta vuorokaudelta ei määrätä kahta kertaa polttoainemaksua, mutta asiaa koskevan säännöksen puuttuessa kuitenkin ainakin korotusmahdollisuus olisi olemassa, jos ajoneuvoa vielä valvonnassa havaitun rikkomuksen jälkeen kuljetettaisiin maksun alaisella polttoaineella. Asian selkiyttämiseksi myös uudessa laissa on tarpeen olla säännös kuljetuksen jatkamisesta tilanteen niin vaatiessa. Esityksessä ehdotetaan, että ajoneuvo, jossa todetaan käytetyn polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta, saadaan polttoainemaksun määräämisperusteiden selvittämisen jälkeen kuljettaa samaa polttoainetta käyttäen lähimmälle valvovan viranomaisen määräämälle paikalle, jossa ajoneuvon polttoaine voidaan vaihtaa.

Pykälän 2 momentin mukaan polttoainemaksu määrättäisiin uudelleen, jos ajoneuvossa vielä 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen luvalla tapahtuneen kuljetuksen jälkeen uudelleen todetaan käytetyn polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta. Säännös tarkoittaa sitä, että tällaisessa rikkomustapauksessa samaltakin päivältä voisi seurata useamman kuin yhden polttoainemaksun kantaminen korotuksineen. Pykälä vastaa asiallisesti nykyistä polttoainemaksusta annetun lain 10 §:ää.

13 §. Ajoneuvon maastavientikielto. Kuten nykyisinkin, ajoneuvoa, josta on kannettava polttoainemaksua, ei saa viedä maasta ennen polttoainemaksun maksamista. Ajoneuvohallintokeskus tai Ahvenanmaan lääninhallitus voisi kuitenkin sallia ajoneuvon maastaviennin, jos polttoainemaksun maksamisesta on asetettu hyväksyttävä vakuus. Pykälän tarkoitus on varmistaa, että polttoainemaksu on sanktiona tehokas myös silloin, kun on mahdollista, että maksun perimistä välteltäisiin siirtämällä ajoneuvo ulkomaille. Houkutus tähän voisi olla suurikin, jos voitaisiin olettaa, että viranomaisilla olisi muutoinkin vaikeuksia esimerkiksi oikean maksuvelvollisen selvittämisessä tai joissakin muissa tämän kaltaisissa kysymyksissä. Toisaalta ei myöskään ole tarpeen ottaa käyttöön liian ankaria keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi, ajoneuvon maastavienti sallittaisiin, jos maksun kertyminen olisi varmistettu asetetun vakuuden avulla.

14 §. Polttoainemaksun suorittaminen. Pykälän 1 momentin mukaan polttoainemaksu on suoritettava 30 päivän kuluessa maksumääräyksen antamisesta. Ehdotus vastaa tähänastista käytäntöä sekä moottoriajoneuvoverolaissa että polttoainemaksulaissa.

Jos polttoainemaksua ei makseta 1 momentissa säädetyssä määräajassa, maksuvelvolliselta perittäisiin veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/1995) säädettyjen perusteiden mukaan laskettava viivekorko nykyistä käytäntöä vastaavasti.

Pykälän 3 momentissa olisivat säännökset siitä, minne polttoainemaksu on maksettava. Tässä viitattaisiin veronkantolakiin ja sen nojalla annettaviin säännöksiin. Näin ollen myös maksaminen ilman palvelumaksuja veroja vastaanottaviin maksupisteisiin tulisi mahdolliseksi sen mukaisesti kuin mainituissa säännöksissä erikseen säädetään.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi maksumuistutuksesta veronkannossa tavallisesti noudatettua käytäntöä vastaavasti. Säännös on luonteeltaan informatiivinen, koska maksumuistutuksen käyttö olisi mahdollinen myös lakiehdotuksen 2 §:ssä olevan veronkantolain soveltamista koskevan yleisviittauksen nojalla.

15 §. Viranomaiset. Polttoainemaksun maksuunpanisi Ajoneuvohallintokeskus, jolle tämä tehtävä ajoneuvorekisteriä pitävänä ja ajoneuvojen käytön aikaisesta verotuksesta huolehtivana viranomaisena luontevasti kuuluu. Ajoneuvon ollessa rekisteröity Ahvenanmaan maakunnassa Ajoneuvohallintokeskukselle tämän lain mukaan kuuluvista tehtävistä huolehtisi Ahvenanmaan lääninhallitus, joka siellä vastaa samoista ajoneuvoihin kohdistuvista toiminnoista samalla tavalla kuin Ajoneuvohallintokeskus muualla maassa. Myös rekisteröimättömänä Ahvenanmaan maakunnassa käytettäviä ajoneuvoja koskevat polttoainemaksuasiat kuuluisivat Ahvenanmaan lääninhallitukselle.

Ajoneuvohallintokeskus kuitenkin käsittelisi myös Ahvenanmaan maakunnassa rekisteröityjä ja rekisteröimättöminä käytettäviä ajoneuvoja koskevat lain 30 §:ssä tarkoitetut polttoainemaksusta vapauttamista ja 31 §:ssä tarkoitetut polttoainemaksun huojentamista ja maksunlykkäystä koskevat asiat. Nykyisin käsittelijänä on Ahvenanmaan osalta Verohallitus. Ahvenanmaata koskevien hakemusten määrä ei liene niin suuri, että päätöksentekoa näissä asioissa olisi sen johdosta tarpeen hajauttaa. Ajoneuvohallintokeskuksen tehtäviin kuuluvaksi ehdotetaan myös Ahvenanmaan maakunnassa käytettäviä ajoneuvoja koskevien ennakkoratkaisujen antamista.

Pykälän 2 momentin mukaan polttoaineiden käyttöä valvoisivat poliisi, rajavartio- ja tulliviranomaiset, kuten tähänkin asti. Poliisilla, rajavartio- ja tulliviranomaisilla on oikeus suorittaa sellaisia polttonesteen ja ajoneuvojen tarkastuksia, jotka ovat tarpeen ajoneuvossa käytettävän polttoaineen laadun selvittämiseksi. Tämä kattaa käytännössä kaikki ajoneuvoihin kohdistuvat tarkastukset, joita saatetaan tarvita, olipa kyse liikenteessä tai muualla tapahtuvasta valvonnasta.

Jos ajoneuvossa havaitaan käytettävän polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta, valvovan viranomaisen tulee pykälän 3 momentin mukaan ilmoittaa siitä Ajoneuvohallintokeskukselle tai Ahvenanmaan lääninhallitukselle polttoainemaksun määräämistä varten. Tässäkin viranomaisia ja niiden toimintaa koskevat ehdotukset ovat samansisältöiset kuin voimassa olevassa lainsäädännössä.

16 §. Käyttökielto. Yleisenä periaatteena tieliikenneverotuksessa on se, että jos ajoneuvosta on veroa maksamatta, ajoneuvoa ei voida käyttää liikenteessä Suomessa. Tämä koskee yhtä hyvin ajoneuvon hankinnan veroja kuin käytön aikaisia verojakin. Tätä koskevat säännökset verolaeissa uusittiin vuonna 2002 eduskunnalle annetun ajoneuvolainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä. Tuo uudistus koski myös ajoneuvon hyväksymistä liikenteeseen ja katsastuksen suorittamista. Asia järjestettiin siten, että verojen ollessa eräpäivien jälkeen maksamatta ajoneuvo on käyttökiellossa. Tämä tarkistetaan katsastuksen yhteydessä eikä käyttökiellossa olevaa ajoneuvoa hyväksytä määräaikaiskatsastuksessa. Näin ehdotetaan säädettäväksi myös uudessa laissa. Jos polttoainemaksua ei ole suoritettu 14 §:ssä säädetyssä määräajassa, ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä, vaan se on käyttökiellossa. Tätä varten ei tarvita viranomaisen päätöstä, vaan käyttökielto aiheutuu välittömästi maksun suorittamatta jättämisestä. Ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä siinäkään tapauksessa, että ajoneuvon omistus tai hallinta on siirretty muulle kuin maksuvelvolliselle.

Polttoainemaksun määrännyt viranomainen voi pyytää poliisilta virka-apua ajoneuvon käytön estämiseksi. Ajoneuvon käyttö sallitaan vasta sitten, kun maksuvelvollinen tai muu kuin maksuvelvollinen on suorittanut polttoainemaksun. Säännöksestä seuraa, että kun se, joka olematta itse verovelvollinen, maksaa polttoainemaksun siinä ilmeisessä tarkoituksessa, että ajoneuvo vapautuu käyttökiellosta hänen käytettäväkseen esimerkiksi myöhempänä omistajana, maksua ei pidettäisi aiheettomana suorituksena, jonka voisi hakea takaisin. Asiasta säädettäisiin 23 §:ssä.

Joissakin erityistilanteissa voi olla kohtuullista myöntää käyttökiellosta helpotusta. Tällaisia tilanteita on mahdotonta määritellä ennalta, ja tässä suhteessa asia muistuttaakin hyvin läheisesti veron huojentamista. Vaikka tämän kaltaiseen poikkeuksien myöntämiseen on suhtauduttava tietyllä pidättyvyydellä, myös polttoainemaksulaissa on syytä olla säännös maksun kohtuullistamisesta. Siten polttoainemaksun määrännyt viranomainen voi määräämillään ehdoilla hakemuksesta erityisestä syystä määräajaksi tai kokonaan peruuttaa käyttökiellon. Hakemuksen voi tehdä ajoneuvon omistaja tai haltija taikka se, jonka maksettavaksi polttoainemaksu on määrätty.

17 §. Ajoneuvon käytön estäminen ja hyväksyminen katsastuksessa. Ajoneuvon käytön estäminen siinä tapauksessa, että veroa on suorittamatta, ja se, ettei ajoneuvoa voida katsastaa laiminlyöntitapauksissa, ovat käytännössä tehokkaita keinoja sen varmistamiseksi, että verot ja maksut tulevat maksetuiksi. Näistä ehdotetaan tämän vuoksi säädettäväksi nykyistä moottoriajoneuvoverolain 27 a §:ää vastaavasti. Jos ajoneuvo on 16 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla käyttökiellossa, poliisimiehen, tullimiehen ja rajavartiomiehen on estettävä ajoneuvon käyttäminen liikenteessä ottamalla pois rekisteröinnistä annettu todistus ja rekisterikilvet tai tarvittavilla muilla keinoin. Poliisimiehen, tullimiehen tai rajavartiomiehen kirjallisella luvalla saa ajoneuvon kuitenkin kuljettaa hänen määräämäänsä paikkaan säilytettäväksi. Rekisteröinnistä annettu todistus ja rekisterikilvet palautetaan, kun 16 §:n 1 momentissa tarkoitetut erääntyneet verot on maksettu.

Katsastuksen suorittaja olisi määräaikaiskatsastusta suorittaessaan velvollinen tarkastamaan, että ajoneuvo ei ole polttoainemaksun laiminlyönnin vuoksi käyttökiellossa. Käyttökielto tarkoittaa puolestaan ajoneuvolain 52 §:n mukaan sitä, ettei ajoneuvoa voida hyväksyä määräaikaiskatsastuksessa. Ajoneuvon katsotaan 17 §:n mukaan olevan käyttökiellossa, jos polttoainemaksun laiminlyönnistä on merkintä ajoneuvoja koskevassa rekisterissä, jollei esitetä luotettavaa selvitystä maksun suorittamisesta tai polttoainemaksun määränneen viranomaisen 16 §:n 2 momentin nojalla antamaa päätöstä, jolla ajoneuvon käyttökielto on peruutettu.

Pykälän 2 momentissa olisivat tarkemmat säännökset siitä, mitä näyttöä veron suorittamisesta voitaisiin esittää silloin, kun ajoneuvoliikennerekisterissä on merkintä, että vero on maksamatta. Luotettavana selvityksenä voitaisiin pitää rahalaitoksen antamaa tositetta polttoainemaksun suorittamisesta. Selvityksenä voidaan pitää myös yhdessä maksulipun kanssa esitettyä tiliotetta taikka yhdessä maksulipun kanssa esitettyä laskunmaksuautomaatilta tai muulta päätteeltä tulostettua tositetta.

Pykälä on asiallisesti samansisältöinen kuin tästä asiasta säädettiin ajoneuvolain kokonaisuudistuksen yhteydessä ajoneuvoverolaissa ja moottoriajoneuvoverolaissa.

18 §. Polttoainemaksua koskevien tietojen julkisuus ja tietojen antaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi polttoainemaksua koskevien asiakirjojen julkisuudesta ja tietojen antamisesta polttoainemaksusta. Pääsääntönä olisi, että polttoainemaksua koskevat asiakirjat olisivat salassa pidettäviä. Tätä voidaan perustella erityisesti polttoainemaksun sanktion omaisella luonteella. Tieto siitä, että ajoneuvosta on pantu maksuun polttoainemaksua, mutta sitä ei ole vielä suoritettu, on kuitenkin tarpeellinen etenkin, jos ajoneuvon omistus- tai hallintasuhteet ovat muuttumassa. Kun polttoainemaksun suorittamatta jättäminen aiheuttaa ajoneuvon käyttökiellon, tämä voi vaikuttaa ajoneuvon mahdollisen ostajan päätöksentekoon. Muulla kuin verovelvollisella itsellään ei sen sijaan voine olla tarvetta saada tietoja jo maksetuista polttoainemaksuista, koska näistä ei voi enää seurata esimerkiksi ajoneuvon käyttökieltoa. Ehdotuksena on näin ollen, että tieto maksuun pannusta polttoainemaksusta olisi julkinen, kunnes polttoainemaksu on suoritettu. Myös maksuvelvollisen nimi, polttoainemaksun määrä ja maksuunpanon ajankohta olisivat saman aikaa julkisia. Nämä tiedot saattavat olla esimerkiksi ajoneuvon mahdolliselle ostajalle tarpeen asian arvioimiseksi. Ajoneuvohallintokeskus voisi myös antaa todistuksen siitä, ettei ajoneuvosta ole veroa suorittamatta.

Edellä mainitut verovelvollista koskevat tiedot saattavat joissakin tapauksissa olla sellaisia, ettei niitä voitaisi ajoneuvorekisteristä luovuttaa. Esimerkiksi voi olla kysymys henkilöstä, jolle on myönnetty ajoneuvorekisterilain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettu niin sanottu turvakielto, jolloin häntä koskevia tietoja ei voida luovuttaa. Tämä voi koskea myös sitä, onko henkilö tietyn ajoneuvon omistajana. Ehdotuksena on, että tämän mukaista rajoitusta sovellettaisiin myös, jos polttoainemaksun yhteydessä maksuvelvollista koskevien tietojen julkisuus olisi laajempi kuin mitä tietoa voidaan antaa ajoneuvorekisteristä. Tarkoitus on, että tämä ei kuitenkaan estä antamasta tietoa siitä, onko tietystä ajoneuvosta polttoainemaksua maksamatta vaiko ei. Rajoitus voisi koskea vain tietoa maksuvelvollisesta silloin, kun tähän on mainitussa lainkohdassa tarkoitettu syy.

Jotta Ajoneuvohallintokeskuksen ei tarvitsisi selvittää edellä mainittujen tietojen käyttötarkoitusta, ehdotetaan laissa säädettäväksi, että jokaisella on oikeus saada Ajoneuvohallintokeskukselta polttoainemaksua koskevat julkiset tiedot tulosteena, todistuksena tai sähköisessä muodossa sen estämättä mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 16 §:n 3 momentissa säädetään. Muutoin tietojen antamisessa noudatettaisiin edellä mainitun lain säännöksiä. Annetuista tiedoista peritään maksu valtion maksuperustelain (150/1992) mukaisesti.

Käytännössä Ajoneuvohallintokeskus lähettäisi myös oma-aloitteisesti maksutta tiedon maksamattomasta verosta ajoneuvon uudelle omistajalle tiedottaakseen ajoneuvoon kohdistuvasta käyttökiellosta. Koska veron ajoneuvokohtaisuus ja erityisesti veron maksamattomuudesta aiheutuva käyttökielto edellyttävät esimerkiksi ajoneuvon ostotilanteessa tietoa veron maksusta, tulisi tietojen saannin olla mahdollisimman joustavaa ja vaivatonta. Todettakoon tässä yhteydessä, että asiakkaiden kysyessä tietoja maksamatta olevista polttoainemaksuista heillä on mahdollisuus muiden ajoneuvoa tai sen omistusta koskevien julkisten tietojen saantiin siinä laajuudessa ja niillä ehdoin kuin laissa ajoneuvoliikenteen tietojärjestelmästä säädetään. Onkin asianmukaista, että näiden muiden tietojen antaminen tapahtuu tämän varsinaisesti rekisteritoimintoa koskevan lain eikä verolain nojalla.

19 §. Ennakkoratkaisu. Kuten verotuksessa yleensäkin, verovelvollisten oikeussuoja edellyttää, että tulkinnanvaraisissa tilanteissa asiaan voi saada sitovan ratkaisun jo ennalta. Oikeusvarmuuden vaatimus korostuu myös polttoainemaksun korkean tason vuoksi.

Ajoneuvohallintokeskus voisi hakemuksesta antaa ennakkoratkaisun polttoainemaksua koskevien säännösten soveltamisesta. Ennakkoratkaisu annettaisiin enintään kahden vuoden pituiseksi ajaksi sille, jolle on tärkeää saada tieto lain soveltamisesta ajoneuvoonsa. Ennakkoratkaisun antamisesta peritään valtion maksuperustelain mukainen maksu.

Kun hakija nojautuu ennakkoratkaisuun, sitä on pykälän 2 momentin mukaan noudatettava sitovana hakijan verotuksessa sinä ajanjaksona, jota koskevaksi ajaksi ratkaisu on annettu. Muutoksenhausta ennakkoratkaisuun on voimassa, mitä 23 §:ssä säädetään. Muutosta ei kuitenkaan saa hakea päätökseen, jolla on päätetty olla antamatta ennakkoratkaisua.

Säännökset ennakkoratkaisusta vastaavat muualla verotuksessa sovellettavaa yleistä käytäntöä.

20 §. Polttoainemaksun oikaisu veronsaajan hyväksi. Nykyisin moottoriajoneuvoveron lisäveron oikaisu perustuu moottoriajoneuvoverolain 29 §:ään. Voimassa olevassa polttoainemaksusta annetussa laissa viitataan moottoriajoneuvoverolakiin, joten tuota säännöstä sovelletaan myös nykyiseen polttoainemaksuun. Jos verovelvolliselle on jäänyt maksuunpanematta veroa tai jos verovelvollinen on saanut liikaa veroa takaisin, voidaan verotusta oikaista viiden vuoden kuluessa sen verokauden päättymisestä lukien, jona veron maksuunpano on tehty tai jona veron maksuunpano olisi ollut määrättävä tai jona veron palautuspäätös on tehty.

Verotuksen muuttumista koskevaa Ajoneuvohallintokeskuksen päätöstä saadaan 1 momentissa säädetyn määräajan estämättä oikaista 60 päivän kuluessa päivästä, jona muutoksenhakuun oikeutettu on saanut Ajoneuvohallintokeskuksen päätöksestä tiedon. Tämä tarkoittaa myös päätöksen oikaisemista 21 §:n mukaisesti maksuvelvollisen hyväksi.

Ajoneuvohallintokeskuksen veron maksuunpanoon on asianomaisella tai veroasiamiehellä oikeus hakea oikaisua Ajoneuvohallintokeskukselta tässä pykälässä säädetyssä ajassa. Yhdessä edellisen momentin kanssa tämä tarkoittaa, että oikaisuun verovelvollisen hyväksi on aina käytettävissä vähintään 60 päivän pituinen aika.

Oikaisun määräaika ehdotetaan pidennettäväksi nykyisestä kahdesta vuodesta viiteen vuoteen. Oikaisu tarkoittaa jo tehdyssä päätöksessä havaittujen virheiden korjaamista, jolloin on poikkeuksellista, että tähän käytettäisiin polttoainemaksua koskevissa asioissa kovin pitkää määräaikaa. Määräajaksi ehdotetaan kuitenkin samaa, oikaistiinpa polttoainemaksua veronsaajan tai maksuvelvollisen hyväksi. Myös valitusajat määräytyisivät kummassakin tapauksessa yhdenmukaisesti.

21 §. Jälkiverotus. Edellä 8 §:n yhteydessä on ehdotettu, että polttoainemaksu voitaisiin panna maksuun enintään viiden vuoden pituiselta ajalta ennen sitä, kun veroviranomainen saa tietoonsa väärän polttoaineen käytön. Näiden tietojen käyttöön on tuon jälkeen aikaa kaksi vuotta sen vuoden päättymisestä, jona ajoneuvon käyttö maksuvelvollisuuden aiheuttavalla polttoaineella on tullut veroviranomaisen tietoon. Näissä aikarajoissa syntyvää ensimmäistä maksuunpanopäätöstä voi olla tarpeen muuttaa verovelvollisen vahingoksi muutoinkin, kuin lähinnä tiedossa olleen aineiston käytössä tapahtuneen virheen oikaisemiseksi. Esimerkiksi voi ilmaantua uutta näyttöä tai selvitystä, jota ei ole siihen mennessä lainkaan voitu ottaa huomioon. Muuhun verotukseen verrattuna kysymyksessä olisi tyypillinen jälkiverotustilanne. Lain 21 §:ään ehdotetaan otettavaksi asiallisesti muussa verotuksessa tunnettua jälkiverotusta vastaavat säännökset polttoainemaksun jälkimaksuunpanosta.

Jos polttoainemaksua on 8 §:n 3 momentin mukaisessa maksuunpanossa toimittamatta jätetyn taikka puutteellisen tai tiedoiltaan väärän ilmoituksen tai muun tiedon tai asiakirjan johdosta jäänyt kokonaan tai osaksi panematta maksuun tai polttoainemaksua on aiheettomasti palautettu, Ajoneuvohallintokeskus määrää maksuunpanematta jääneen tai palautetun polttoainemaksun suoritettavaksi jälkimaksuunpanona. Jälkimaksuunpano on tarkoitettu liittymään niihin tilanteisiin ja siihen ajoneuvon käyttöön, jota ensiksi tehty maksuunpano on koskenut, esimerkiksi siten, että väärän polttoaineen käyttö osoittautuukin myöhemmin saatavan näytön perusteella aiemmin tiedettyä laajemmaksi tai siihen liittyy uuden selvityksen perusteella aiemmin huomiotta jääneitä korotusperusteita tai muuta vastaavaa. Jos nämä aiheutuvat verovelvollisen menettelystä siten kuin pykälässä ilmaistaan, toimitetaan jälkimaksuunpano. Jos kyseessä kuitenkin on muu vasta 8 §:n 3 momentin määräajan jälkeen ensi kertaa tietoon tuleva seikka, se ei oikeuttaisi enää toimittamaan maksuunpanoa jälkimaksuunpanonakaan. Edellytyksenä on siis ensin 8 §:n mukaista enimmäisaikaa koskeva maksuunpano ja sen jälkeen näytön uudelleen arviointi. Tarkoituksena ei ole, että jälkimaksuunpano oikeuttaisi tästä riippumatta toimenpiteisiin, jotka merkitsisivät asiallisesti 8 §:n 3 momentissa tarkoitettujen määräaikojen syrjäyttämistä. Ehdotettu säännös on tarkoitettu muutoin tulkittavaksi ja sovellettavaksi samaan tapaan kuin jälkiverotussäännöksiä muussa verotuksessa.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan informatiivisista syistä säädettäväksi, että ennen jälkimaksuunpanon toimittamista on maksuvelvolliselle varattava tilaisuus vastineen antamiseen asiassa. Jälkimaksuunpanolle on tarpeen säätää myös enimmäisaika. Polttoainemaksun jälkimaksuunpano tulisi toimittaa viimeistään viiden vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona polttoainemaksua on ensiksi maksuunpantu.

22 §. Oikaisu maksuvelvollisen hyväksi. Tässä pykälässä säädettäisiin oikaisusta verovelvollisen hyväksi. Menettely vastaisi verotuksen tavanomaista oikaisua. Oikaisu voisi tapahtua joko verovelvollisen aloitteesta tai Ajoneuvohallintokeskuksen oma-aloitteisesti toimittamana. Määräaika oikaisulle olisi sama kuin oikaisussa veronsaajan hyväksi, eli viisi vuotta sen vuoden päättymisestä, jona polttoainemaksu on maksuunpantu, minkä lisäksi tulisi tarvittaessa 60 päivän määräaika päätöksen tiedoksi saannista. Verovelvollisen tulisi pyytää oikaisua kirjallisesti.

23 §. Valitus hallinto-oikeuteen. Polttoainemaksua koskeva muutoksenhaku noudattaisi samoja periaatteita, joita laajasti sovelletaan muussakin verotuksessa. Veronkantoviranomaisen tämän lain nojalla antamaan päätökseen olisi asianomaisella tai veroasiamiehellä oikeus hakea muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta edellä 20 §:ssä säädetyssä ajassa. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta tämän määräajan estämättä 60 päivän aikana sen päivän jälkeen, jona muutoksenhakuun oikeutettu on saanut päätöksestä tiedon. Myös lisäveroa ja nykyistä polttoainemaksua koskevat valitukset on keskitetty Helsingin hallinto-oikeuden käsiteltäviksi, eikä tästä ole tarkoitus erillisratkaisuna luopua, vaikka Korkein hallinto-oikeus on tehnyt valtioneuvostolle esityksen välillistä verotusta koskevien muutoksenhakuasioiden jakamisesta muiden veroasioiden tapaan kaikkien hallinto-oikeuksien kesken.

Muutosta olisi tavanomaiseen tapaan haettava kirjallisesti ja valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa Ajoneuvohallintokeskukselle. Hallinto-oikeuden käsittelyä edeltäisi oikaisu Ajoneuvohallintokeskuksessa, jotta hallinto-oikeuden käsiteltäväksi tulisivat vain ne asiat, joissa tämä on välttämättä tarpeen. Veronkantoviranomainen käsittelee oikaisuhakemuksena Helsingin hallinto-oikeuteen osoitetun valituksen veron maksuunpanosta taikka päätöksestä, joka koskee maksun palauttamista tai maksusta vapauttamista. Jos valitusta ei kokonaisuudessaan hyväksytä, hyväksymättä jäänyt osa käsitellään 1 momentin mukaisesti. Jos Ahvenanmaan lääninhallitus on veronkantoviranomaisena, siihen sovelletaan 15 §:n mukaisesti samoja säännöksiä, jotka koskevat Ajoneuvohallintokeskusta.

Ajoneuvohallintokeskus tai Ahvenanmaan lääninhallitus käsittelisivät siis kaikki valitukset ensin oikaisuhakemuksina. Ainoastaan siltä osin kuin asiaa ei voida oikaista, asia käsiteltäisiin Helsingin hallinto-oikeudessa valitusasiana. Ajoneuvohallintokeskus tai Ahvenanmaan lääninhallitus antaisivat siirron yhteydessä asiassa lausuntonsa. Tällä menettelyllä voitaisiin välttää käytännössä useissa tapauksissa valituksen käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa ja samalla nopeutettaisiin eräissä tapauksissa kansalaisen muutoksenhakuprosessia huomattavastikin.

24 §. Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusluvan myöntämisen perusteet olisivat samat, joita sovelletaan yleisesti kaikessa muussakin verotuksessa, eli oikeuskäytännön yhtenäisyys, asiassa tapahtunut ilmeinen virhe tai painava taloudellinen tai muu syy.

Valituslupa voitaisiin myöntää myös siten, että se koskee vain osaa muutoksenhaun kohteena olevasta hallinto-oikeuden päätöksestä. Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaannista.

25 §. Muutoksenhaun johdosta maksettava korko. Pykälässä säädettäisi menettelystä ja korosta, jos polttoainemaksua muutetaan valituksen johdosta. Jos muutos on maksuvelvolliselle edullinen, palautettavalle määrälle maksetaan vuotuista korkoa polttoainemaksun maksupäivästä takaisinmaksupäivään sen mukaan, kuin veronkantoasetuksen (903/1978) 11 §:ssä säädetään. Jos taas polttoainemaksua määrätään suoritettavaksi tai sen määrää korotetaan, Ajoneuvohallintokeskus perii polttoainemaksun ja sille veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa säädetyn koron. Ehdotus vastaa muussa verotuksessa sovellettavaa menettelyä.

26 §. Valtion puhevallan käyttäminen. Valtion puolesta puhevaltaa muutoksenhakua ja oikaisua koskevissa asioissa käyttäisi Uudenmaan veroviraston veroasiamies.

Hallintolain 34 §:n mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisua varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä asian ratkaisuun mahdollisesti vaikuttavista vaatimuksista ja selvityksistä. Pykälässä luetellaan myös tilanteet, joissa asian saa ratkaista asianosaista kuulematta. Hallintolain 36 §:ssä säädetään siitä, miten asianosaiselle on kuulemisesta ilmoitettava. Sen mukaan asianosaiselle on ilmoitettava kuulemisen tarkoitus ja selityksen antamiselle varattu määräaika sekä tarvittaessa yksilöitävä, mistä seikoista selitystä pyydetään. Asianosaiselle on lisäksi toimitettava kuulemisen kohteena olevat asiakirjat alkuperäisinä tai jäljennöksinä taikka varattava muutoin tilaisuus tutustua niihin.

Hallintolain tiedoksiantovelvollisuutta koskevan 54 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on annettava tekemänsä päätös viipymättä tiedoksi asianosaiselle ja muulle tiedossa olevalle henkilölle, jolla on oikeus hakea siihen oikaisua tai muutosta valittamalla. Lain 58 §:n mukaan tiedoksianto toimitetaan sille viranomaiselle, joka käyttää asiassa puhevaltaa. Hallintolain 10 luvussa säädetään tiedoksiannossa noudatettavasta menettelystä.

Polttoainemaksuasioissa ei ole tarkoituksenmukaista eikä kohtuullisilla resursseilla ja kustannuksilla mahdollista, että Ajoneuvohallintokeskuksen tekemien päätösten tiedoksiantoon veroasiamiehelle taikka hänen kuulemisessaan noudatettaisiin hallintolaissa säädettyjä menettelyjä. Käytännössä veronsaajan edun valvonta tapahtuu pääasiassa jälkikäteen. Veroasiamiestä kuullaan ennen asian ratkaisemista käytännössä vain silloin, kun siihen on erityistä syytä, esimerkiksi silloin, kun annettava ratkaisu poikkeaisi vakiintuneesta ratkaisukäytännöstä tai kun kyse olisi muutoin periaatteellisesta tai merkittävästä päätöksestä. Ajoneuvohallintokeskuksen polttoainemaksuasioissa tekemät päätökset toimitetaan veroasiamiehelle tiedoksi ja asioiden katsotaan olevan veroasiamiehen tiedossa sitä kautta, että asiakirjat ovat hänen saatavillaan. Näin hänellä on mahdollisuus tutustua asiakirjoihin ennen muutoksenhakuajan umpeutumista ja hakea tarvittaessa muutosta toimivaltaansa kuuluviin päätöksiin.

Lakiin ehdotetaan otettavaksi nykyistä käytäntöä vastaava säännös, jonka mukaan veroasiamiestä kuullaan ja päätös annetaan hänelle tiedoksi siten, että asiamiehelle varataan tilaisuus tutustua päätökseen ja sen perusteena oleviin asiakirjoihin. Ehdotettu säännös olisi hallintolain asianosaisen kuulemista ja päätöksen tiedoksiantoa asianosaiselle koskevien yleissäännösten soveltamisen syrjäyttävä erityissäännös.

27 §. Äänestäminen hallinnollisissa tuomioistuimissa. Äänestäminen hallinnollisissa tuomioistuimissa veroasioissa poikkeaa jonkin verran tuomioistuimen yleisistä äänestyssäännöistä. Veroasioissa on yleensä tapana, että verovelvollisen etu asetetaan veronsaajan edun edelle äänten mennessä tasan. Tästä on tarpeen olla säännös verolaissa, jos näin halutaan menetellä. Jos polttoainemaksua koskevaa muutoksenhakua ratkaistaessa ilmaantuu eri mielipiteitä, tulisi päätökseksi yleisen pääsäännön mukaisesti se mielipide, jota useimpien on katsottava kannattaneen. Äänten jakautuessa tasan päätökseksi tulisi se mielipide, joka on maksuvelvolliselle edullisempi, tai jollei tätä perustetta voida soveltaa, se mielipide, jota puheenjohtaja on kannattanut.

28 §. Täytäntöönpano. Verotuksessa tavalliseen tapaan täytäntöönpanosta ehdotetaan säädettäväksi, että maksuvelvollinen on velvollinen maksamaan määrätyn polttoainemaksun siitä huolimatta, että polttoainemaksuun haetaan muutosta. Polttoainemaksu voitaisiin panna täytäntöön ilman tuomiota tai päätöstä noudattaen, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa säädetään. Jos polttoainemaksua on eräpäivän jälkeen suorittamatta, ajoneuvo voidaan ulosmitata ja polttoainemaksu periä ajoneuvon arvosta, vaikka ajoneuvo olisi muun kuin maksuvelvollisen omistuksessa.

29 §. Aiheettoman suorituksen palauttaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi aiheettomasti suoritetuksi tulleen polttoainemaksun palauttamisesta samansisältöisesti kuin nykyisin ajoneuvoverotuksessa säädetään. Ehdotus vastaa myös ajoneuvoverolain uudistusesityksessä olevaa ehdotusta. Joka osoittaa suorittaneensa erehdyksessä polttoainemaksun, on oikeutettu hakemaan suorittamansa määrän takaisin Ajoneuvohallintokeskukselta. Erehdyksenä ei pidetä veron suorittamista siinä ilmeisessä tarkoituksessa, ettei ajoneuvon käyttöä estettäisi tai olosuhteissa, joissa tätä tarkoitusta voidaan pitää ilmeisenä. Tämä tarkoittaisi muun muassa sitä tilannetta, jossa ajoneuvon myöhempi omistaja maksaa aikaisemman omistajan ajalta olevan maksun saadakseen ajoneuvon vapaaksi käyttökiellosta.

Jos kaksi tai useampi on suorittanut samasta ajoneuvosta polttoainemaksua, liikaa maksettu polttoainemaksu palautetaan hakemuksesta sille, joka ei ole maksuvelvollinen.

Palautussäännöksillä pyritään estämään väärinkäytökset. Koska polttoainemaksun maksaminen on ajoneuvon käyttämisen edellytys, maksua ei voida palauttaa, jos se on maksettu siinä tarkoituksessa, että ajoneuvoa voitaisiin käyttää liikenteessä.

30 §. Polttoainemaksusta vapauttaminen. Moottoriajoneuvoverolain 32 b §:ssä on vuodesta 1975 lähtien ollut säännös, joka mahdollistaa eräiden ajoneuvon laatuun ja erityiseen käyttötarkoitukseen liittyvien verovapauksien myöntämisen. Voimassa olevan lain mukaan vapautus voidaan myöntää ajoneuvon suuren koon, harvojen käyttökertojen tai muun vastaavan erityisen syyn johdosta. Käytännössä tätä lainkohtaa on sovellettu lähinnä suuriin maansiirtokäytössä oleviin niin sanottuihin dumppereihin, joiden työmaana on ollut tavallisesti kaivosalue tai muu vastaava perustuotantoon kuuluva tehtävä, jota ei harjoiteta tieliikenteessä. Muodollisesti nämä ajoneuvot ovat yleensä kuorma-autoja, vaikkakaan niitä ei mittojensa puolesta yleensä voida käyttää tieliikenteessä eivätkä ne ole käytössä rekisteröitynä. Verovapaudet on myönnetty tietylle ajoneuvolle työmaakohtaisina. Tällöin on pidetty silmällä myöskin sitä, etteivät kyseiset ajoneuvot ole kilpailuasemassa tavanomaisen kuorma-autokaluston kanssa. Tilanteiden vaihtelevuuden johdosta asia on käsitelty hakemusperusteisena eikä lakiin ole katsottu voitavan sisällyttää eri tapaukset kattavaa määritelmää maansiirtodumpperista, jossa voitaisiin käyttää kevyttä polttoöljyä dieselöljyn sijasta. On huomattava, ettei lupia ole annettu esimerkiksi tavallisille tietyömaille, jossa myös muut kuorma-autot kilpailevat samoista työtehtävistä. Voimassa oleva lainsäädäntö ja sen soveltamiskäytäntö vastaavat Neuvoston direktiivin mineraaliöljyjen valmisteveron rakenteen harmonisoinnista (92/81/ETY) 8 artiklan kohdan 3 alakohdassa c tarkoitettua verottoman polttoaineen käyttömahdollisuutta.

Edellä selostettu lainsäädäntö ehdotetaan säilytettäväksi uudessakin laissa. Ajoneuvohallintokeskuksella olisi 30 §:n mukaan oikeus ajoneuvon suuren koon, harvojen käyttökertojen tai muun vastaavan erityisen syyn vuoksi hakemuksesta määräämillään ehdoilla myöntää vapautus polttoainemaksun suorittamisesta. Lakia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että pykälästä ilmenee sen perustarkoitus ja myös se, miten sitä on tarkoitettu sovellettavaksi käytäntöön. Vapautus voitaisiin myöntää vain, jos ajoneuvon käyttötehtävä on muualla kuin tavanomaisessa tieliikenteessä ja jos ajoneuvo tässä tehtävässään ei ole merkittävässä määrin kilpailuasemassa dieselöljyä käyttävien tieliikenteeseen tarkoitettujen ajoneuvojen kanssa.

Edellä 15 §:n yhteydessä on esitetty, että Ajoneuvohallintokeskus käsittelisi myös Ahvenanmaan maakunnassa rekisteröityjä ajoneuvoja koskevat lain 30 §:ssä tarkoitetut polttoainemaksusta vapauttamista ja myös seuraavassa pykälässä tarkoitetut polttoainemaksun huojentamista ja maksunlykkäystä koskevat asiat.

Voimassa olevassa laissa vastaavassa säännöksessä on muutoksenhakukielto. Tähän pykälään sitä ei ehdoteta otettavaksi syistä, joita on laajasti selvitetty hallituksen esityksessä ajoneuvoverolaiksi.

31 §. Polttoainemaksun huojentaminen ja maksunlykkäys. Polttoainemaksulakiin ehdotetaan otettavaksi kohtuusperusteisesta veronhuojennuksesta ja veronmaksun lykkäyksestä säännökset, jotka ovat yleisiä muissakin verolaeissa. Ajoneuvohallintokeskus voisi hakemuksesta erityisistä syistä määräämillään ehdoilla kokonaan tai osittain vapauttaa polttoainemaksun samoin kuin viivekoron ja lykkäyksen vuoksi suoritettavan koron maksamisesta. Ajoneuvohallintokeskus käsittelisi myös ne huojennus- ja lykkäysasiat, jotka koskevat Ahvenanmaan lääninhallituksen maksuunpanemaa polttoainemaksua. Valtiovarainministeriö voisi ottaa periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.

Pykälän 2 momentin mukaan Ajoneuvohallintokeskus voisi hakemuksesta myöntää erityisistä syistä lykkäystä polttoainemaksun suorittamiselle. Valtiovarainministeriö voisi ottaa myös lykkäysasian ratkaistavakseen.

Myös huojennus- ja lykkäyspäätöksiä koskevasta tähänastisesta valituskiellosta esitetään luovuttavaksi. Perustelut ovat samat kuin hallituksen esityksessä ajoneuvoverolaiksi, johon tässä yhteydessä viitataan.

32 §. Rangaistussäännökset. Rikoslain 29 luku sisältää säännöksiä muun muassa veropetoksesta. Riippumatta siitä, onko verolaissa viittausta näihin säännöksiin vaiko ei, ne tulevat verojen yhteydessä sovellettavaksi. Kun polttoainemaksua on pidettävä luonteeltaan verona, nuo säännökset voivat tulla koskemaan myös polttoainemaksua. Näin ollen polttoainemaksulaissa ei ole tarpeen erikseen viitata rikoslain soveltamiseen. Sen sijaan eri tyyppisistä, kunkin veromuodon kohdalla luonteenomaisista rikkomuksista on yleisesti säännöksiä verolaeissa. Polttoainemaksulaissa ehdotetaan säädettäväksi, että se, joka kuljettaa ajoneuvoa, josta on erääntynyttä polttoainemaksua suorittamatta, on tuomittava polttoainemaksurikkomuksesta sakkoon. Tämä siis voisi koskea muutakin kuljettajaa, kuin sitä, joka on verovelvollisen asemassa.

33 §. Voimaantulo. Polttoainemaksulaki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

Polttoainemaksulaki kumoaisi polttoainemaksusta annetun lain (337/1993) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Moottoriajoneuvoverosta annetun lain (722/1966) ja asetuksen (1758/1995) säännökset lisäverosta on tarkoitus kumota samaan aikaisesti tämän esityksen kanssa annettavan ajoneuvoverolakiesityksen tarkoittamalla lailla. Jos ajoneuvosta on maksettava tai maksamatta ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen polttoainemaksusta annetun lain mukaista polttoainemaksua, siihen sovellettaisiin voimassa ollutta aikaisempaa lakia. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että ajalta ennen tämän lain voimaantuloa voitaisiin edelleen panna maksuun aikaisemman lain mukaista polttoainemaksua niin kauan kuin polttoaineiden käyttöä tältä ajalta koskevat seikat antavat siihen aihetta. Muutoksenhakuun ja huojennukseen asiassa, joka on tullut vireille 1 päivänä tammikuuta 2004 tai sen jälkeen, sovellettaisiin kuitenkin tämän lain säännöksiä, vaikka kysymys olisi tämän lain voimaantuloa edeltävään aikaan kohdistuvasta polttoainemaksusta.

2.Tarkemmat säännökset

Polttoainemaksulakiehdotus on laadittu siten, ettei sen soveltaminen edellytä tarkempien säännösten antamista esimerkiksi asetuksessa sen lisäksi, mitä seuraa lain 2 §:ssä olevista viittauksista muun lainsäädännön, kuten esimerkiksi ajoneuvolainsäädännön tai veronkantolain nojalla annettuihin säännöksiin. Muita säädöksiä ei ole tarpeen muuttaa tämän uudistuksen johdosta.

3.Voimaantulo

Polttoainemaksulaki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004. Voimaantuloajankohta liittyy Ajoneuvohallintokeskuksen tietojärjestelmiä koskevaan PALKO-hankkeeseen ja erityisesti vuoden 2004 alusta käyttöön otettaviin uusiin tietojärjestelmiin.

Ennen tämän lain voimaantuloa voimassa ollutta polttoainemaksulakia sovellettaisiin ennen 1 päivää tammikuuta 2004 oleviin tapahtumiin perustuvaan polttoainemaksuun, kuitenkin siten, että uusi laki koskisi myös tältä ajalta peräisi olevaan verotukseen liittyvää muutoksenhakua ja veronhuojennuksia.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiesitys:

Ajoneuvosta, jossa käytetään moottoribensiiniä tai dieselöljyä lievemmin verotettua polttoainetta, suoritetaan valtiolle polttoainemaksua siten kuin tässä laissa säädetään.

Tätä lakia sovelletaan Suomessa tai muussa maassa rekisteröityyn taikka rekisteröimättömänä Suomessa käytettävään ajoneuvoon.

Jollei tässä laissa toisin säädetä, ajoneuvojen luokitteluun ja suurimpaan sallittuun kokonaismassaan sekä ajoneuvojen rekisteröintivelvollisuuteen sovelletaan ajoneuvolakia (1090/2002) ja sen nojalla annettuja asetuksia, ajoneuvojen rekisteröinnistä annettua asetusta (1598/1995) ja tieliikennelain (267/1981) sekä sen nojalla säädettyjä perusteita. Polttoaineiden määritelmiin sovelletaan nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1472/1994) säädettyjä perusteita.

Jollei tässä laissa toisin säädetä, polttoainemaksun kantoon sovelletaan soveltuvin osin, mitä veronkantolaissa (611/1978) tai sen nojalla säädetään, mitä veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/1995) sekä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) säädetään.

Jollei tässä laissa toisin säädetä, polttoainemaksua koskevien tietojen käyttöön ja luovutukseen sovelletaan soveltuvin osin, mitä ajoneuvoliikennerekisteristä annetussa laissa (541/2003) säädetään.

Polttoainemaksu maksuunpannaan, jos dieselmoottorilla varustetussa ajoneuvossa käytetään dieselöljyä lievemmin verotettua polttoainetta tai jos bensiiniä käyttämään tarkoitettua ajoneuvoa käytetään moottoribensiiniä lievemmin verotetulla polttoaineella. Polttoainemaksua on suoritettava myös silloin, kun ajoneuvossa käytetään polttoaineena nestekaasua, maakaasua tai muuta näihin rinnastettavaa kaasumaista polttoainetta.

Polttoainemaksu kannetaan myös, jos ajoneuvossa käytetään osittain 1 momentin mukaisesti polttoainemaksun aiheuttavalla polttoaineella. Polttoainemaksua ei kanneta ajoneuvoista, jotka perustuvat muun moottoritekniikan kuin polttomoottorin käyttöön.

Polttoainemaksu määrätään sen maksettavaksi, joka lievemmin verotettua tai verotonta polttoainetta käytettäessä on ajoneuvon omistaja. Jos ajoneuvo on toisen hallinnassa, polttoainemaksu määrätään haltijan maksettavaksi. Jos rikoksella haltuunotetussa ajoneuvossa on haltuunoton aikana käytetty polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta, määrätään polttoainemaksu rikoksella ajoneuvon haltuunsa saaneen henkilön maksettavaksi.

Jos ajoneuvon omistajaa tai haltijaa ei voida selvittää, polttoainemaksu määrätään kuljettajan maksettavaksi.

Polttoainemaksun aiheuttavan polttoaineen käyttöön katsotaan ryhdytyn, milloin ajoneuvon polttoainejärjestelmään kuuluvassa säiliössä on todettu olevan tällaista polttoainetta. Polttoainemaksu on suoritettava riippumatta siitä, miten ja missä ajoneuvoa käytetään. Ajoneuvossa käytetty polttoaine katsotaan kuuluvaksi siihen lajiin, jonka mukaisesti se on verotettu polttoaineen käyttöön ryhdyttäessä.

Ajoneuvon polttoainesäiliössä maahan tuotaessa olevan polttoaineen perusteella ei kanneta polttoainemaksua. Jos ajoneuvon polttoainesäiliössä maahan tuotaessa oleva polttoaine on tehty tunnistettavaksi siten kuin kevyestä polttoöljystä valmisteverotusta koskevassa lainsäädännössä säädetään, polttoainemaksu kuitenkin kannetaan.

Ennen kuin ajoneuvossa ryhdytään käyttämään polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta, ajoneuvon omistajan tai haltijan on ilmoitettava siitä polttoainemaksun kantavalle viranomaiselle. Maahan tuotavasta ajoneuvosta ilmoitus voidaan tehdä myös tulliviranomaiselle. Verovelvollisen ilmoitusta tai muuta hänen antamaansa selvitystä polttoainemaksun aiheuttavan polttoaineen käytöstä pidetään näyttönä, jonka perusteella polttoainemaksu kannetaan.

Polttoainemaksusta ovat vapaat:

Muualla kuin Suomessa rekisteröityihin, Suomessa tilapäisesti käytettäviin, 1 momentin 4 ja 5 kohdissa tarkoitettuihin ajoneuvoihin ei sovelleta pakokaasupäästöjen tasoa koskevia vaatimuksia. Suomessa rekisteröity kaasukäyttöinen ajoneuvo on vapaa polttoainemaksusta myös 1 momentin 4 ja 5 kohdissa tarkoitettujen pakokaasumääräysten muututtua, jos ajoneuvo on rekisteröinnin ajankohtana täyttänyt pakokaasupäästöjä koskevat vaatimukset.

Traktoria saadaan käyttää polttoainemaksua suorittamatta maa- ja metsätaloudessa. Metsätalouden kuljetukseksi katsotaan muun ohessa puun korjuuseen käytettävän traktorin siirtäminen puutavaraa kuljettamatta yleisellä tiellä työkohteeseen tai työkohteesta toiseen sekä puutavaran siirtäminen yleisen tien yli.

Maatilatalouden harjoittajan hallitsemaa tai maatilatalouden harjoittajien yhdessä hallitsemaa traktoria saadaan polttoainemaksua suorittamatta käyttää myös kuljetuksiin, jotka liittyvät:

Maatilatalouden harjoittajalla tarkoitetaan verovelvollista, jota verotetaan maatilatalouden tuloverolain (543/1967) nojalla. Maatilatalouden harjoittajan yksityistalouteen liittyvänä kuljetuksena ei pidetä korvausta vastaan tapahtuvaa kuljetusta. Mitä tässä pykälässä säädetään maatilatalouden harjoittajan omasta tilasta, sovelletaan myös maatilatalouden harjoittajan muutoinkin kuin omistussuhteen perusteella hallitsemaan tilaan.

Jos ajoneuvossa todetaan käytettävän polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta, polttoainemaksu kannetaan tarvittaessa 10 §:n mukaisesti korotettuna niin monelta päivältä, jona ajoneuvo on käytön toteamiseen mennessä yhtäjaksoisesti ollut Suomessa, kuitenkin enintään 20 päivältä yhtä valvonnassa havaittua polttoainemaksun aiheuttavan polttoaineen käyttöä kohden. Jos polttoainemaksuvelvollisuuden aiheuttavan polttoaineen käytöstä on tehty 5 §:n 3 momentissa tarkoitettu ilmoitus, polttoainemaksu kannetaan ilmoituksen mukaiselta ajanjaksolta, jollei polttoaineen käytön toteamisesta aiheudu maksuunpanoa myös muulta ajalta.

Jos ajoneuvosta on määrätty maksunpantavaksi polttoainemaksua, polttoainemaksu voidaan tarvittaessa määrätä seuraavan kerran aikaisintaan sitä päivää seuraavasta päivästä, jona aikaisemman maksuunpanon aika päättyy. Jos ajoneuvon maahan tuonnin ajankohtaa ei voida selvittää, polttoainemaksu pannaan maksuun vähintään 10 päivältä.

Polttoainemaksua voidaan määrätä maksuunpantavaksi enintään viideltä vuodelta luettuna siitä ajankohdasta, jona ajoneuvon käyttö polttoainemaksun aiheuttavalla polttoaineella on tullut veroviranomaisen tietoon.

Polttoainemaksu on määrättävä viimeistään kahden vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona ajoneuvon käyttö polttoainemaksun aiheuttavalla polttoaineella on tullut veroviranomaisen tietoon.

Polttoainemaksun määrä on:

Jos polttoainemaksu tulee määrättäväksi ajoneuvosta, joka ei ole rekisterissä, ajoneuvo katsotaan kuuluvaksi siihen ajoneuvoluokkaan, johon se laatunsa perusteella lähinnä kuuluisi, jos ajoneuvo rekisteröitäisiin.

Jos 5 §:n 3 momentissa tarkoitettua ilmoitusta viranomaiselle ei ole tehty, polttoainemaksua korotetaan enintään 30 prosentilla.

Polttoainemaksua voidaan lisäksi korottaa:

Edellä 9 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetusta traktorista voidaan polttoainemaksu suorittaa etukäteen ennen verollista polttoainetta edellyttävään kuljetukseen ryhtymistä, jolloin polttoainemaksun määrä päivältä on 5 euroa.

Etukäteen suoritettava polttoainemaksu maksetaan Ajoneuvohallintokeskuksen pankkitilille. Suorituksen yhteydessä on ilmoitettava ajoneuvon rekisteritunnus sekä aika, jolta päivämaksu suoritetaan. Kuitti polttoainemaksun suorittamisesta on pidettävä ajon aikana ajoneuvossa mukana.

Etukäteen maksettuun polttoainemaksuun ei sovelleta 10 §:n säännöksiä. Etukäteen tapahtuvaa suoritusta pidetään 5 §:n 3 momentissa tarkoitettuna ilmoituksena polttoainemaksun aiheuttavan polttoaineen käyttöön ryhtymisestä.

Ajoneuvo, jossa todetaan käytetyn polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta, saadaan polttoainemaksun määräämisperusteiden selvittämisen jälkeen kuljettaa samaa polttoainetta käyttäen lähimmälle valvovan viranomaisen määräämälle paikalle, jossa ajoneuvon polttoaine voidaan vaihtaa.

Polttoainemaksu määrätään uudelleen, jos ajoneuvossa 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen luvalla tapahtuneen kuljetuksen jälkeen käytetään polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta.

Ajoneuvoa, josta on kannettava polttoainemaksua, ei saa viedä maasta ennen kuin polttoainemaksu on maksettu. Ajoneuvohallintokeskus tai Ahvenanmaan lääninhallitus voi kuitenkin sallia ajoneuvon maastaviennin, jos polttoainemaksun maksamisesta on asetettu hyväksyttävä vakuus.

Polttoainemaksu on suoritettava 30 päivän kuluessa maksumääräyksen antamisesta. Jos polttoainemaksua ei ole suoritettu määräajassa, maksuvelvolliselta peritään veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/1995) säädettyjen perusteiden mukaan laskettava viivekorko.

Polttoainemaksu on maksettava rahalaitokseen tai maksuja vastaanottavaan toimipisteeseen sen mukaan kuin veronkantolaissa tai sen nojalla säädetään. Polttoainemaksun maksamisen yhteydessä on ilmoitettava maksulipun viitenumero.

Ajoneuvohallintokeskus voi lähettää erääntyneestä polttoainemaksusta maksuvelvolliselle maksumuistutuksen. Maksumuistutusta ei kuitenkaan lähetetä, jos sen lähettämättä jättämiseen on erityisiä syitä.

Polttoainemaksun maksuunpanee Ajoneuvohallintokeskus. Ahvenanmaan lääninhallitus huolehtii niistä Ajoneuvohallintokeskukselle säädetyistä tehtävistä, jotka koskevat ajoneuvoa, joka on rekisteröity tai jonka olisi pitänyt olla rekisteröity Ahvenanmaan maakunnassa. Ajoneuvohallintokeskus kuitenkin käsittelee myös Ahvenanmaan maakunnassa rekisteröityjä ajoneuvoja koskevat lain 30 §:ssä tarkoitetut polttoainemaksusta vapauttamista ja 31 §:ssä tarkoitetut polttoainemaksun huojentamista ja maksunlykkäystä koskevat asiat sekä Ahvenanmaan maakunnassa rekisteröityjä ajoneuvoja koskevat ennakkoratkaisuasiat.

Polttoaineiden käyttöä valvovat poliisi-, rajavartio- ja tulliviranomaiset. Poliisi-, rajavartio- ja tulliviranomaisilla on oikeus suorittaa sellaisia polttonesteen ja ajoneuvojen tarkastuksia, jotka ovat tarpeen ajoneuvossa käytettävän polttoaineen lajin selvittämiseksi.

Jos ajoneuvossa havaitaan käytettävän polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta, valvovan viranomaisen tulee ilmoittaa siitä Ajoneuvohallintokeskukselle tai Ahvenanmaan lääninhallitukselle polttoainemaksun määräämistä varten.

Jos polttoainemaksua ei ole suoritettu 14 §:n 1 momentissa säädetyssä määräajassa, ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä ( käyttökielto ). Ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä siinäkään tapauksessa, että ajoneuvon omistus tai hallinta on siirretty muulle kuin maksuvelvolliselle. Polttoainemaksun määrännyt viranomainen voi pyytää poliisilta virka-apua ajoneuvon käytön estämiseksi. Ajoneuvon käyttö sallitaan, kun maksuvelvollinen tai muu kuin maksuvelvollinen on suorittanut polttoainemaksun.

Polttoainemaksun määrännyt viranomainen voi määräämillään ehdoilla hakemuksesta erityisestä syystä määräajaksi tai kokonaan peruuttaa käyttökiellon. Hakemuksen voi tehdä ajoneuvon omistaja tai haltija taikka se, jonka maksettavaksi polttoainemaksu on määrätty.

Jos ajoneuvo on 16 §:n 1 momentin nojalla käyttökiellossa, poliisi-, tulli- ja rajavartioviranomaisen on estettävä ajoneuvon käyttäminen liikenteessä ottamalla pois rekisteröinnistä annettu todistus ja rekisterikilvet tai tarvittavilla muilla keinoin. Viranomaisen kirjallisella luvalla saa ajoneuvon kuitenkin kuljettaa hänen määräämäänsä paikkaan säilytettäväksi. Rekisteröinnistä annettu todistus ja rekisterikilvet on palautettava, kun erääntyneet polttoainemaksut on maksettu.

Katsastuksen suorittaja on määräaikaiskatsastusta suorittaessaan velvollinen tarkastamaan, että ajoneuvo ei ole polttoainemaksun laiminlyönnin vuoksi käyttökiellossa. Ajoneuvon katsotaan olevan käyttökiellossa, jos polttoainemaksun laiminlyönnistä on merkintä ajoneuvorekisterissä, jollei esitetä luotettavaa selvitystä maksun suorittamisesta tai 16 §:n 2 momentin nojalla tehtyä päätöstä käyttökiellon peruuttamisesta.

Edellä 2 momentissa tarkoitettuna selvityksenä voidaan pitää rahalaitoksen antamaa tositetta polttoainemaksun suorittamisesta. Selvityksenä voidaan pitää myös yhdessä maksulipun kanssa esitettyä tiliotetta taikka yhdessä maksulipun kanssa esitettyä laskunmaksuautomaatilta tai muulta päätteeltä tulostettua tositetta.

Polttoainemaksua koskevat asiakirjat ovat salassa pidettäviä. Tieto siitä, että ajoneuvosta on pantu maksuun polttoainemaksua, on kuitenkin julkinen, kunnes polttoainemaksu on suoritettu. Maksuvelvollisen nimi, polttoainemaksun määrä ja maksuunpanon ajankohta ovat myös julkisia, kunnes polttoainemaksu on suoritettu ja tieto tästä on merkitty asianomaiseen rekisteriin. Tietojen luovuttamiseen sovelletaan lisäksi, mitä ajoneuvoliikennerekisteristä annetun lain (541/2003) 20 §:ssä säädetään.

Jokaisella on oikeus saada Ajoneuvohallintokeskukselta polttoainemaksua koskevat julkiset tiedot tulosteena, todistuksena tai sähköisessä muodossa sen estämättä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 16 §:n 3 momentissa säädetään.

Ajoneuvohallintokeskus voi antaa todistuksen siitä, ettei ajoneuvosta ole suorittamatta polttoainemaksua. Annetuista tiedoista peritään maksu valtion maksuperustelain (150/1992) mukaisesti.

Ajoneuvohallintokeskus voi hakemuksesta antaa ennakkoratkaisun polttoainemaksua koskevien säännösten soveltamisesta. Ennakkoratkaisu annetaan enintään kahden vuoden pituiseksi ajanjaksoksi sille, jolle on tärkeää saada tieto lain soveltamisesta ajoneuvoonsa. Ennakkoratkaisun antamisesta peritään valtion maksuperustelain mukainen maksu.

Jos hakija nojautuu ennakkoratkaisuun, sitä on noudatettava sitovana hakijan verotuksessa sinä ajanjaksona, jota koskevaksi ajaksi ratkaisu on annettu. Muutoksenhausta ennakkoratkaisuun on voimassa, mitä 23 §:ssä säädetään. Muutosta ei kuitenkaan saa hakea päätökseen, jolla on päätetty olla antamatta ennakkoratkaisua.

Jos maksuvelvolliselle on jäänyt maksuunpanematta polttoainemaksua tai polttoainemaksua on maksuunpantu liian vähän taikka maksua on palautettu aiheettomasti tai liikaa, polttoainemaksua voidaan oikaista viiden vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona polttoainemaksun maksuunpano on tehty tai olisi pitänyt tehdä tai jona päätös polttoainemaksun palauttamisesta on tehty.

Polttoainemaksun muuttamista koskevaa Ajoneuvohallintokeskuksen päätöstä saadaan 1 momentissa säädetyn määräajan estämättä oikaista 60 päivän kuluessa päivästä, jona muutoksenhakuun oikeutettu on saanut Ajoneuvohallintokeskuksen päätöksestä tiedon.

Maksuvelvollisella tai veroasiamiehellä on oikeus hakea Ajoneuvohallintokeskukselta oikaisua sen päätökseen tässä pykälässä säädetyssä ajassa.

Jos polttoainemaksua on 8 §:n 3 momentin mukaisessa maksuunpanossa toimittamatta jätetyn taikka puutteellisen tai tiedoiltaan väärän ilmoituksen tai muun tiedon tai asiakirjan johdosta jäänyt kokonaan tai osaksi panematta maksuun tai polttoainemaksua on aiheettomasti palautettu, Ajoneuvohallintokeskus määrää maksuunpanematta jääneen tai palautetun polttoainemaksun suoritettavaksi.

Ennen jälkimaksuunpanon toimittamista on maksuvelvolliselle varattava tilaisuus vastineen antamiseen asiassa. Jälkimaksuunpano toimitetaan viimeistään viiden vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona polttoainemaksua on maksuunpantu.

Jos polttoainemaksua on maksuunpantu liikaa, maksuvelvollinen voi 20 §:ssä säädetyssä ajassa pyytää Ajoneuvohallintokeskusta oikaisemaan maksuunpanon. Oikaisuvaatimus tulee tehdä kirjallisesti. Ajoneuvohallintokeskus voi myös oma-aloitteisesti oikaista maksuunpanoa maksuvelvollisen hyväksi.

Veronkantoviranomaisen tämän lain nojalla antamaan päätökseen on asianomaisella tai veroasiamiehellä oikeus hakea muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta 20 §:ssä säädetyssä ajassa. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta tämän määräajan estämättä 60 päivän aikana sen päivän jälkeen, jona muutoksenhakuun oikeutettu on saanut päätöksestä tiedon. Muutosta on haettava kirjallisesti, ja valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa Ajoneuvohallintokeskukselle.

Veronkantoviranomainen käsittelee oikaisuhakemuksena Helsingin hallinto-oikeuteen osoitetun valituksen veron maksuunpanosta taikka päätöksestä, joka koskee maksun palauttamista tai maksusta vapauttamista. Jos valitusta ei kokonaisuudessaan hyväksytä, hyväksymättä jäänyt osa käsitellään Helsingin hallinto-oikeudessa.

Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Valitusluvan myöntämisen perusteet ovat:

Valituslupa voidaan myöntää myös siten, että se koskee vain osaa muutoksenhaun kohteena olevasta hallinto-oikeuden päätöksestä.

Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaannista. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa korkeimmalle hallinto-oikeudelle tai Helsingin hallinto-oikeudelle.

Jos polttoainemaksu on muutoksenhaun tai oikaisun johdosta kumottu tai polttoainemaksua on alennettu, asianomaiselle on maksettava takaisin liikaa suoritettu määrä sekä sille vuotuista korkoa polttoainemaksun maksupäivästä takaisinmaksupäivään sen mukaan, kuin veronkantoasetuksen (903/1978) 11 §:ssä säädetään. Jos muuutoksenhaun johdosta polttoainemaksua määrätään suoritettavaksi tai sen määrää korotetaan, Ajoneuvohallintokeskus perii polttoainemaksun ja sille veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa säädetyn koron.

Valtion puolesta puhevaltaa muutoksenhakua ja oikaisua koskevissa asioissa käyttää Uudenmaan veroviraston veroasiamies.

Veroasiamiestä kuullaan ja päätös annetaan hänelle tiedoksi siten, että veroasiamiehelle varataan tilaisuus tutustua päätökseen ja sen perusteena oleviin asiakirjoihin.

Jos tämän lain nojalla tehtyä muutoksenhakua ratkaistaessa ilmaantuu eri mielipiteitä, tulee päätökseksi se mielipide, jota useimpien on katsottava kannattaneen. Äänten jakautuessa tasan päätökseksi tulee se mielipide, joka on maksuvelvolliselle edullisempi, tai jollei tätä perustetta voida soveltaa, se mielipide, jota puheenjohtaja on kannattanut.

Verovelvollinen on velvollinen maksamaan määrätyn polttoainemaksun siitä huolimatta, että polttoainemaksuun haetaan muutosta.

Polttoainemaksu perintä voidaan panna täytäntöön ilman tuomiota tai päätöstä noudattaen, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa säädetään. Jos polttoainemaksua on eräpäivän jälkeen suorittamatta, ajoneuvo voidaan ulosmitata ja polttoainemaksu periä ajoneuvon arvosta, vaikka ajoneuvo olisi muun kuin maksuvelvollisen omistuksessa.

Joka osoittaa suorittaneensa erehdyksessä polttoainemaksua, on oikeutettu hakemuksesta saamaan suorittamansa määrän takaisin Ajoneuvohallintokeskukselta. Erehdyksenä ei pidetä polttoainemaksun suorittamista siinä tarkoituksessa, ettei ajoneuvon käyttöä estettäisi tai olosuhteissa, joissa tätä tarkoitusta voidaan pitää ilmeisenä.

Jos kaksi tai useampi on suorittanut samasta ajoneuvosta polttoainemaksua, liikaa maksettu polttoainemaksu palautetaan hakemuksesta sille, joka ei ole maksuvelvollinen.

Maksettua traktorin päivämaksua ei palauteta aiheettomana suorituksena.

Ajoneuvohallintokeskuksella on oikeus ajoneuvon suuren koon, harvojen käyttökertojen tai muun vastaavan erityisen syyn vuoksi hakemuksesta määräämillään ehdoilla myöntää vapautus polttoainemaksun suorittamisesta. Vapautus voidaan myöntää ainoastaan siinä tapauksessa, että ajoneuvon käyttötehtävä on muualla kuin tavanomaisessa tieliikenteessä ja että ajoneuvo tässä tehtävässään ei ole merkittävässä määrin kilpailuasemassa dieselöljyä käyttävien tieliikenteeseen tarkoitettujen ajoneuvojen kanssa.

Ajoneuvohallintokeskus voi hakemuksesta erityisistä syistä määräämillään ehdoilla kokonaan tai osittain vapauttaa polttoainemaksun ja viivekoron sekä lykkäyksen vuoksi suoritettavan koron maksamisesta. Valtiovarainministeriö voi ottaa periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.

Ajoneuvohallintokeskus voi hakemuksesta myöntää erityisistä syistä lykkäystä polttoainemaksun suorittamiselle. Valtiovarainministeriö voi ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen.

Joka kuljettaa ajoneuvoa, josta on erääntynyttä polttoainemaksua suorittamatta, on tuomittava polttoainemaksurikkomuksesta sakkoon.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004. Tällä lailla kumotaan polttoainemaksusta annettu laki (337/1993) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Jos ajoneuvosta on maksettava tai on maksamatta ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen polttoainemaksusta annetun lain mukaista polttoainemaksua, polttoainemaksuun sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Muutoksenhakuun ja huojennukseen, joka on tullut vireille 1 päivänä tammikuuta 2004 tai sen jälkeen, sovelletaan kuitenkin tämän lain säännöksiä.