611/1978

Valtionveron, kunnallisveron, yhteisön tuloveron, kirkollisveron, vakuutetun sairausvakuutusmaksun, metsänhoitomaksun, työnantajan sosiaaliturvamaksun, perintö- ja lahjaveron, arvonlisäveron, liikevaihtoveron, eräistä vakuutusmaksuista suoritettavan veron sekä ennakkoperinnässä suoritettavan ennakon, muun suorituksen ja ennakonpidätyksen kanto, perintä, palauttaminen ja tilittäminen toimitetaan niin kuin tässä laissa säädetään. (22.11.1996/874)

Tämän lain säännöksiä on noudatettava myös muiden verojen ja maksujen kannossa, perinnässä, palauttamisessa ja tilittämisessä, joista niin erikseen säädetään.

Maahantuonnin yhteydessä toimitettavasta arvonlisäveron kannosta säädetään erikseen.

Valtionvero, kunnallisvero ja kirkollisvero sekä vakuutetun sairausvakuutusmaksu kannetaan yhdessä yhtenä verovuoteen kohdistuvana verona.

Verohallitus johtaa ja valvoo veronkantoa. Veronkantoviranomaisina toimivat lääninverovirastot.

2 momentti on kumottu L:lla 18.2.1994/132 . (18.2.1994/132)

Edellä 1 §:ssä tarkoitetut verot, maksut ja muut suoritukset maksetaan rahalaitoksiin. Maksaja vastaa maksamisesta aiheutuvista kuluista. Valtiovarainministeriön asetuksella säädetään niistä maksupaikoista, jotka ottavat suorituksia vastaan perimättä maksua suorittamisesta aiheutuvista kuluista. Verohallitus määrää maksamisen yhteydessä ilmoitettavista yksilöintitiedoista ja noudatettavasta menettelystä. (5.12.2003/1006)

Valtiovarainministeriö voi määrätä, että vero saadaan myös kantoajan jälkeen maksaa verolippuun merkityn määräisenä ja että viivästysseuraamusten johdosta maksamatta jäänyt osa viivästysseuraamuksineen kannetaan verovelvolliselta erikseen tai muun maksuunpantavan veron yhteydessä.

Maksu katsotaan suoritetuksi veronkantoviranomaiselle silloin, kun maksaja saa kuitin valtion tilille tapahtuneesta tilillepanosta tai suorituksesta tiliviraston kassaan taikka kun tilisiirto edellä mainitulle tilille on veloitettu maksupaikkana toimivan rahalaitoksen tililtä. Valtionvarainministeriö voi määrätä, että ulkomailla suoritettu vero katsotaan maksetuksi ennen kuin se on kirjattu valtion tilille. (20.4.2000/400)

Valtiovarainministeriö määrää 1 §:ssä tarkoitettujen verojen, maksujen ja muiden suoritusten kantoajat tai eräpäivät sekä kantoerien lukumäärän ja eräjaon perusteet, ellei asianomaisessa verolaissa tai sen nojalla annetussa asetuksessa ole toisin säädetty.

Maksuvelvolliselta kannetut tai perityt varat käytetään verosaatavan suoritukseksi seuraavassa järjestyksessä:

(18.12.1995/1566)

Jos vero kannetaan useammassa kuin yhdessä erässä, maksuvelvollisen suoritus käytetään ensisijaisesti ensiksi erääntyneelle maksamatta olevalle erälle, jollei ole ilmeistä, että maksuvelvollinen on tarkoittanut sen muun erän maksuksi.

Jos verovelan perintään sovellettavassa muussa laissa on suorituksen käyttämisestä säädetty 1 momentista poikkeavasti, noudatetaan näin perityn määrän käsittelyssä asianomaisen lain säännöksiä. Muut kuin edellä tässä momentissa tarkoitetut samaa verovelkaa koskevat suoritukset voidaan käyttää 1 momentin mukaisesti.

Verovelan maksuksi tarkoitettu yksilöimätön suoritus käytetään verojen suoritukseksi samassa järjestyksessä kuin 8 §:ssä tarkoitettu kuitattava veronpalautus. Samoin menetellään, jos verovelvolliselta peritään kokonaisverovelkaa taikka samalla kertaa useita veroja tai veroeriä.

Veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain (1556/1995) 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu oma-aloitteinen vero tai maksu katsotaan suoritetuksi verovelvollisen aloitteesta, jos maksu on suoritettu viimeistään veron maksuunpanon päätöspäivää edeltävänä päivänä. Maksuunpanon päätöspäivänä tai sen jälkeen suoritettu maksu katsotaan maksuunpannun veron tai maksun suoritukseksi. (20.12.1996/1121)

Oma-aloitteinen vero tai maksu käytetään ensin tämän veron tai maksun ja sen jälkeen veronlisäyksen suoritukseksi. Jos suorituksesta ei ilmene, mitä on maksettu tai jos se ei riitä oma-aloitteisten verojen ja maksujen täysimääräiseksi suorittamiseksi taikka, jos veroa on suoritettu enemmän kuin on ilmoitettu, suoritus käytetään seuraavassa järjestyksessä:

(20.12.1996/1121)

Vero- tai maksuvelvolliselta tämän lain nojalla kannettavasta verosta, maksusta ja muusta suorituksesta ovat kuin omasta verostaan vastuussa:

Konkurssipesä vastaa konkurssipesän varallisuuteen kuuluvasta kiinteistöstä konkurssin alkamisvuotta seuraavilta vuosilta määrätystä kiinteistöverosta.

Jos kiinteistö on hankittu yhtiön tai muun perustettavan yhteisön lukuun, yhtiö tai muu yhteisö vastaa kiinteistöstä määrätystä kiinteistöverosta siltä vuodelta, jona yhteisö on merkitty asianomaiseen rekisteriin.

Osakeyhtiö tai osuuskunta vastaa niin kuin omasta verostaan ennen sen rekisteröimistä harjoitetusta toiminnasta sen puolesta toimineille määrätystä verosta, maksusta tai muusta suorituksesta.

Edellä 1–4 momentissa tarkoitettuja vastuusäännöksiä sovelletaan, jollei muualla verolainsäädännössä vastuusta toisin säädetä.

Vero, maksu tai muu suoritus määrätään vero- tai maksuvelvollisen ja siitä vastuussa olevien yhteisvastuullisesti maksettavaksi. Vastuussa olevat merkitään lääninveroviraston verotus- tai maksuunpanopäätökseen taikka vero- tai maksulippuun.

Jollei 1 momentissa tarkoitettua merkintää vastuusta ole tehty, veroviraston on varattava vastuuseen määrättävälle tilaisuus tulla kuulluksi ja tehtävä erillinen päätös tämän määräämisestä vastuuseen veron, maksun tai muun suorituksen maksamisesta yhteisvastuullisesti vero- tai maksuvelvollisen kanssa. (15.12.2003/1075)

Edellä 1 momentissa tarkoitetun vastuumääräyksen oikaisemisesta ja muutoksenhausta on voimassa, mitä muualla verolainsäädännössä oikaisusta ja muutoksenhausta säädetään. Edellä 2 momentissa tarkoitettuun vastuuta koskevaan päätökseen saadaan kuitenkin aina hakea muutosta lääninoikeudelta 60 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Haettaessa muutosta veronsaajan puolesta aika on kuitenkin 30 päivää päätöksen tekemisestä.

Jos muualla verolainsäädännössä on vastuun määräämistä koskevasta menettelystä tästä pykälästä poikkeava säännös, noudatetaan sitä tämän pykälän sijasta.

Veronpalautus on kuitattava verojäämän suoritukseksi, jos tässä luvussa säädetyt kuittauksen edellytykset ovat olemassa. Veronkuittaus toimitetaan myös sellaisen verojäämän suoritukseksi, josta tai jonka osasta palautuksen saaja on määrätty vastuuvelvolliseksi.

Veronkuittauksen toimittaa lääninverovirasto. Toimitetusta kuittauksesta on ilmoitettava maksuvelvolliselle.

Veronkuittauksessa tarkoitetaan:

(22.2.1991/353)

Mitä tässä luvussa säädetään verosta, koskee vastaavasti myös verolle perittäviä viivästysseuraamuksia ja maksunlykkäyskorkoja. (18.2.1994/132)

Veronpalautusta ei kuitata vanhentuneen veron suoritukseksi. Veronkuittausta ei myöskään toimiteta palautettaessa myöhästyneenä suoritettua ennakon täydennysmaksua tai jos veronpalautus aiheutuu verosta vapauttamisesta tai siitä, että vero on suoritettu erehdyksessä, taikka jos palautettavat varat on suoritettu jako-osuutena verovelvollisen konkurssipesästä. Veronpalautusta tai sen osaa, joka siirretään vieraalle valtiolle, ei kuitata.

Veronkuittausta ei toimiteta, jos verojäämä on maksettu tai peritty sen kuukauden aikana, jona on veronkuittauspäivä. Tämä ei kuitenkaan koske ennakonpalautuksen kuittaamista. (18.12.1995/1543)

Jos verojäämänä on useita eri veroja eikä palautus riitä niiden kaikkien suoritukseksi on palautuksella kuitattava ensin sitä veroa, jonka vanhentumisvuosi on aikaisin.

Samana vuonna vanhentuvien verojen kesken noudatetaan seuraavaa kuittausjärjestystä:

(18.12.1995/1566)

Virka-apusopimuksen nojalla Suomessa perittävänä olevat ulkomaan verot kuitataan viimeisenä muiden verojen jälkeen. (22.2.1991/353)

Jos verotus tai lääninveroviraston toimittama maksuunpano on palautettu uudelleen toimitettavaksi tai siirretty eri veroviranomaisen käsiteltäväksi taikka jos verotuskunta on muuttunut, kertynyt vero kuitataan uuden veron suoritukseksi. Verolle kertyneistä viivästysseuraamuksista käytetään uuden veron suoritukseksi kuitenkin vain se osa, jota maksuvelvolliselta ei olisi peritty, jos kumottu vero olisi ollut yhtä suuri kuin uusi vero.

Tässä pykälässä tarkoitetut kuittaukset toimitetaan ennen 5 §:n mukaista veronkuittausta.

Jos Suomeen on vieraasta valtiosta siirretty sellaista veroa tai veron ennakkoa, jota ei ole käytetty verovelvollisen verotusmenettelystä annetun lain mukaisten verojen vähennykseksi vastaavasta tulosta toimitetussa verotuksessa, kuitataan siirretyt varat tässä verotuksessa kannossa maksettavaksi jääneen määrän suoritukseksi. Kuittausta toimitettaessa verolle ei peritä siirrettyjä varoja vastaavalta osalta verotusmenettelystä annetussa laissa tarkoitettua jäännösveron korkoa eikä maksettavaa yhteisökorkoa. Korkoja ei peritä myöskään myöhemmän maksun yhteydessä.

Tässä pykälässä tarkoitetut kuittaukset toimitetaan ennen muita veronkuittauksia.

Veronkuittauspäivä on päivä, jona lääninverovirasto saa tiedon palautuksesta. Kun verojäämän suoritukseksi kuitataan palautettavaa ennakkoa tai kun veronkuittaus toimitetaan 9 a §:n mukaisesti, veronkuittauspäivä on päivä, jona verotus on päättynyt. Jos 9 a §:n mukainen kuittaus toimitetaan verovuotta seuraavan vuoden jälkeen maksuunpantujen verojen suoritukseksi, veronkuittauspäivä on kuitenkin veron maksuunpanokuukautta seuraavan kuukauden viimeinen päivä. (18.12.1995/1566)

Veronkuittausta toimitettaessa lasketaan palautukselle korko sekä verojäämälle viivästysseuraamukset veronkuittauspäivään. Edellä 9 §:n 1 momentissa tarkoitetun veronpalautuksen sille osalle, joka kuitataan uuden veron suoritukseksi, ei makseta korkoa.

Jos verovelvolliselle on määrätty valtionveroa tai samasta tulosta kunnallisveroa kahdessa tai useammassa kunnassa, ja muutoksenhaun johdosta pysytetään voimassa muu vero, kuin minkä verovelvollinen on maksanut tai minkä suoritukseksi ennakkoja on käytetty, korkoa ei makseta sille osalle palautettavaa veroa, joka kuitataan voimaan jätetyn veron suoritukseksi.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, verovuodelta 1993 palautettava ennakko kuitataan verojäämän suoritukseksi 31 päivänä joulukuuta 1994. (8.12.1994/1113)

Veronpalautuksen saajan konkurssi tai veronpalautuksen ulosmittaus eivät estä veronkuittauksen toimittamista.

Maksuvelvollinen, joka katsoo tämän lain mukaan toimitetun veronkuittauksen aiheettomaksi tai virheelliseksi, saa tehdä siitä oikaisuvaatimuksen lääninverovirastolle. Siinä ilmoituksessa, joka 5 §:n mukaan on toimitettava maksuvelvolliselle, on mainittava mille lääninverovirastolle ja millä tavoin oikaisuvaatimus on tehtävä.

Jos veronkuittaus todetaan aiheettomaksi tai virheelliseksi, veronkantoviranomaisen on maksettava asianomaiselle takaisin liikaa kuitattu määrä säädettyine korkoineen.

Maksuvelvollinen, joka ei tyydy lääninveroviraston päätökseen veronkuittauksen oikaisua koskevassa asiassa saa hakea siihen muutosta lääninoikeudelta noudattaen, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa on säädetty.

Lääninoikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Muutoksenhaussa noudatetaan tällöin, mitä verotusmenettelystä annetun lain 70 ja 71 §:ssä säädetään. (18.12.1995/1566)

Pienimmästä tämän lain mukaan kannettavasta ja palautettavasta määrästä säädetään asetuksella.

2 momentti on kumottu L:lla 26.10.2001/929 . (26.10.2001/929)

Jos viranomaiselle tai maksuvelvolliselle tahi jollekin muulle asianosaiselle sattuneen laskuvirheen tai muun erehdyksen johdosta tai muusta syystä veroa on peritty vähemmän tai palautettu enemmän, kuin mitä olisi pitänyt, ja erotus on asetuksella vahvistettavaa määrää pienempi, se jätetään perimättä. Perimiseen voidaan kuitenkin ryhtyä, jos saman maksuvelvollisen virhesuoritukset ovat lukuisia tai perimiseen on muutoin erityistä aihetta.

Verohallitus tai sen määräämänä lääninverovirasto voi siirtää ennakkoja tai muita verovaroja vieraalle valtiolle sellaisen kansainvälisen sopimuksen määräysten mukaan, jonka tarkoituksena on välttää veron ennakon periminen useammassa kuin yhdessä valtiossa tai säännellä verovarojen siirtäminen valtioiden kesken ( veronkantosopimus ). Jollei jäljempänä toisin säädetä, varojen siirtämisen edellytyksenä on, ettei siirrettäviä varoja ole kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn kansainvälisen sopimuksen ( verosopimus ) nojalla käytetty Suomessa toimitetussa verotuksessa verovelvollisen verojen lyhennykseksi ja että ne voidaan käyttää verovelvollisen verojen lyhennykseksi toisessa sopimusvaltiossa.

Jos on ilmeistä, että veronkantosopimuksessa ja verosopimuksessa määrätyt edellytykset ovat olemassa, toisen sopimusvaltion siirrettäväksi pyytämät ennakot, jotka voitaisiin verotusmenettelystä annetussa laissa tarkoitetuin tavoin lukea verovelvollisen hyväksi Suomessa, voidaan siirtää tämän toisen sopimusvaltion viranomaiselle verotusmenettelystä annetun lain 49 §:ssä tarkoitettua verotuksen päättymistä odottamatta.

Verotusmenettelystä annetun lain 50 §:ssä tarkoitettu ennakonpalautus ja 76 §:ssä tarkoitettu määrä on siirrettävä vieraan valtion viranomaiselle, jos 1 momentissa säädetyt edellytykset ovat olemassa. Kun tulon verottamisesta Suomen ja vieraan valtion välillä tehtyyn verosopimukseen perustuvan keskinäisen sopimusmenettelyn johdosta luovutaan Suomessa, on 1 momentissa tarkoitetut varat tai niistä siirrettäväksi pyydetty osa niin ikään siirrettävä vieraan valtion viranomaiselle.

Jos ennakkoperintälain, verotusmenettelystä annetun lain tai rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (627/1978) mukainen palautus ilmeisesti aiheutuu veronkantosopimuksen tai verosopimuksen soveltamisesta, palautuksesta on ilmoitettava asianomaisen vieraan valtion viranomaiselle ja sen maksattamista lykättävä siten kuin veronkantosopimuksessa määrätään.

Vieraasta valtiosta Suomeen siirretty vero tai veron ennakko, jota ei ole käytetty verovelvollisen verojen lyhennykseksi tai tässä laissa tarkoitettuun veronkuittaukseen, palautetaan verovelvolliselle.

Lääninveroviraston on lähetettävä määräaikana maksamatta jätetyt verot, maksut ja muut suoritukset ulosottotoimin perittäväksi. Ulosottoon sovelletaan tällöin, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin säädetään.

Määräaikana maksamatta jätetystä verosta, maksusta tai muusta suorituksesta voidaan ennen ulosottoon lähettämistä ja ulosottoasian vireillä olon päätyttyä lähettää vero- tai maksuvelvolliselle maksumuistutus.

Ulosottoon lähettämisen sijasta tai sen ohella lääninverovirasto voi verojen perimiseksi erikoisperintänä ryhtyä perintätoimiin, joissa maksamatta jätetyn määrän kertyminen ei edellytä ulosottoa tai joissa se edellyttää erityistoimenpiteitä, sen mukaan kuin asetuksella säädetään.

Lääninverovirasto voi olla ryhtymättä tässä pykälässä tarkoitettuun verojen perintään tai keskeyttää perinnän, jos sen ei arvioida johtavan tulokseen. Perintää jatketaan, kun sen voidaan olettaa johtavan tulokseen.

Veroviranomaisen tämän lain nojalla antama päätös voidaan antaa tiedoksi saantitodistusmenettelyä käyttämättä, jolloin se katsotaan saadun tiedoksi seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on annettu postin kuljetettavaksi, jollei muuta näytetä.

Jos veroa palautettaessa on lain mukaan maksettava korkoa, se lasketaan, jollei asianomaisessa verolaissa toisin säädetä, vuotuisena korkona, joka on kutakin kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden korkolain (633/1982) 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä. Palautukselle maksettu korko ei ole tuloverotuksessa veronalaista tuloa.

Haettuaan virka-apua veron perimiseksi ulkomailla Suomen ja vieraan valtion välillä virka-avusta veroasioissa tehdyn kansainvälisen sopimuksen tai muun säädöksen nojalla lääninverovirastolla on oikeus muun säännöksen estämättä suostua virka-apua antavan valtion lain mukaiseen velkajärjestelyyn tai vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn, jos virka-apua antavassa valtiossa verot voivat olla velkajärjestelyn piirissä.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979.

2 momentti on kumottu L:lla 10.7.1998/532 .

Poiketen siitä mitä 13 ja 18 §:ssä on säädetty, tilitetään vuoden 1979 tammi-, helmi- ja maaliskuulta kunnalle, seurakunnalle ja kansaneläkelaitokselle sama määrä kuin ennakkoperintälain 50 §:n mukaisena viimeisenä kuukausieränä ilman mahdollisia taannehtivia korotuksia ja alennuksia oli suoritettava, tai valtiovarainministeriön vahvistama määrä. Ennakonpidätyksinä tilitettyihin määriin tehtävät korjaukset tehdään ensimmäisen 16 §:n mukaisen oikaisun yhteydessä ja muut korjaukset vuoden 1979 huhtikuulta tehtävän tilityksen yhteydessä.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.