4.11.1996

B:n kanne Vaasan käräjäoikeudessa

B lausui Vaasan Lentoaseman Ravintola Ky:lle ja sen vastuunalaiselle yhtiömiehelle A:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla, että yhtiö oli 16.9.1993 ostanut B:ltä kassakoneen, jonka hinta ohjelmointi- ja koulutustöineen oli ollut 6 800 markkaa. Hinnasta oli jäänyt maksamatta 4 800 markkaa. Tämän vuoksi B vaati, että yhtiö ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle maksamattomana kauppahintana 4 800 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.10.1993 lukien.

Yhtiön ja A:n vastaus ja vastakanne

Yhtiö ja A vastustivat B:n kannetta ja lausuivat muun muassa, että kassakone ei ominaisuuksiltaan vastannut B:n siitä antamia tietoja eikä soveltunut siihen erityiseen tarkoitukseen, johon kassakonetta B:lle annetun tiedon mukaan oli tarkoitus käyttää. Tämän vuoksi yhtiö oli purkanut kaupan neljä päivää sen solmimisen jälkeen. Kehotuksista huolimatta B ei ollut hakenut kassakonetta pois.

Edellä mainituilla perusteilla yhtiö vastakanteessaan vaati, että kauppa julistetaan puretuksi ja B velvoitetaan kassakonetta vastaan palauttamaan käsiraha 2 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.10.1993 lukien.

B:n vastaus

B lausui, että kassakone oli vastannut siitä annettuja tietoja. A:lle oli ensimmäisen kerran esitelty kyseistä konetyyppiä elokuussa 1991 ja hän oli halunnut nimenomaan tällaisen koneen. Vahvistaessaan tilauksen elokuussa 1993 A ei ollut sanonut, että jos markkinoille oli tällä välin tullut uusi konetyyppi, hän haluaisikin sellaisen. Sen jälkeen kun A yhtiön puolesta oli suullisesti ilmoittanut haluavansa purkaa kaupan, hän ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin ennen kuin yli vuosi oli kulunut. Purkuvaatimus oli tehty liian myöhään. Siltä varalta, että käräjäoikeus hyväksyy yhtiön purkuvaatimuksen, B vaati, että yhtiö ja A velvoitetaan palauttamaan kassakone hänelle ja suorittamaan yhteisvastuullisesti hänelle kassakoneen arvon alenemisesta ja asiasta aiheutuneista ylimääräisistä kustannuksista 2 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Käräjäoikeuden tuomio 28.2.1995

Käräjäoikeus, kuultuaan asiassa kolmea todistajaa sekä A:ta asianosaisena todistelutarkoituksessa, katsoi toteennäytetyksi, että yhtiö ja A olivat 20.9.1993 laillisesti purkaneet yhtiön ja B:n välillä suullisesti tehdyn kassakonekaupan. B ei ollut vapaaehtoisesti palauttanut saamaansa 2 000 markan käsirahaa. Yhtiöllä oli ollut laillinen syy purkaa kauppa, koska myyty kassakone oli kaupantekohetkellä ollut useiden vuosien ikäinen ja ilmeisesti soveltumaton yhtiön myyntitoiminnassa käytettäväksi. Kassakone oli käyttöominaisuuksiltaan ollut niin vanhanaikainen, ettei se ollut vastannut niitä vaatimuksia, joita myyntihetkellä alalla vallitseva käytäntö oli vaatinut. Koneesta oli puuttunut muun muassa ns. pöytämuisti eikä kone ollut tulostanut automaattisesti Alkon vaatimaa myyntiraporttia. Molempia ominaisuuksia oli pidettävä ravintolatoiminnassa käytettävältä nykyaikaiselta koneelta vaadittavina olennaisina ominaisuuksina. B oli suhtautunut ilmeisen välinpitämättömästi kassakoneen ohjelmointiin sekä lähes täysin laiminlyönyt välttämättömän henkilökunnan kouluttamisen. B oli vain noin puoli tuntia esitellyt kassakoneen toimintaa. Kassakonetta ei missään vaiheessa ollut otettu edes koekäyttöön. B:n menettelyä myyjänä oli pidettävä ala-arvoisena.

Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi B:n kanteen, totesi kassakonekaupan puretuksi ja velvoitti B:n palauttamaan käsirahana saamansa 2 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.10.1993 lukien.

Vaasan hovioikeuden tuomio 16.10.1995

B valitti hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä lausuen perusteluina muun muassa, että vastapuoli oli perustanut vaatimuksensa siihen, että myydyssä kassakoneessa oli seuraavat puutteet: kone oli vanhaa mallia, kone ei ollut tietokonepohjainen, koneesta ei saanut Alkon vaatimia raportteja eikä koneessa ollut ns. pöytäslippiä. Todistajanlausunnot kuitenkin osoittivat, että mikään näistä väitteistä ei pitänyt paikkaansa.

Hovioikeus, todeten B:n keskittyneen valituksessaan jutun näytön arviointiin, tiedusteli tältä, pyytääkö hän, että hovioikeus toimittaa jutussa suullisen käsittelyn, vai pitikö hän riittävänä sitä, että hovioikeus kuuntelee käräjäoikeudessa kertyneet äänitenauhat. B vastasi, ettei hän vaadi suullista käsittelyä hovioikeudessa, vaan piti äänitenauhojen kuuntelemista riittävänä.

Hovioikeus kuunneltuaan käräjäoikeuden nauhoitukset lausui seuraavaa: "A:n ja kommandiittiyhtiön nimeämät todistajat eivät tiedä mitään kaupan solmimisesta ja sen ehdoista. Hovioikeus on sen vuoksi katsonut, että myöskään A:n oikeusturva ei edellytä suullisen käsittelyn toimittamista hovioikeudessa."

Pääasiaratkaisussaan hovioikeus totesi, että kaupan puretuksi julistamista vaatinut yhtiö oli velvollinen näyttämään toteen sen, että kauppaa oli rasittanut kauppalain mukainen purkuperuste. Lain 39 §:n mukaan ostaja sai virheen vuoksi purkaa kaupan, jos sopimusrikkomuksella oli hänelle olennainen merkitys ja myyjä käsitti tämän tai hänen olisi pitänyt se käsittää. Lain 4 luku sisälsi säännökset siitä, milloin tavarassa on katsottava olleen virhe.

Sekä B:n nimeämän todistajan että yhtiön ja A:n nimeämän todistajan kertomuksista kävi ilmi, että kone ei myyntihetkellä 16.9.1993 enää edustanut tehtaan uusinta konemallia, vaan oli joitakin vuosia vanha, joskin ilmeisesti käyttämätön. Koska jutussa ei ollut näytetty, että kauppa olisi nimenomaan koskenut tehtaan uusinta kassakonemallia tai että ostajalla olisi ollut perusteltu aihe sellaista edellyttää B:n antamien tietojen perusteella, tavarassa ei voitu vain vuosimallin perusteella katsoa olleen virhettä.

Yhtiön ja A:n nimeämän todistajan kertomuksesta kävi ilmi, että hänen myymissään, toista merkkiä olevissa kassakoneissa oli monipuolisemmat toiminnot kuin myydyssä koneessa. Hovioikeus totesi, että myyty kone oli kuitenkin ollut toimiva ja se oli soveltunut tarkoitukseensa. Yhtiö ei ollut näyttänyt, että se olisi kauppaa tehtäessä edellyttänyt koneelta todistajan mainitsemia toimintoja. Hovioikeus katsoi, että tältäkään osin tavarassa ei voitu katsoa olleen virhettä.

Kaupan purkamiselle ei ollut esitetty lain mukaista perustetta. Kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies olivat siten velvolliset suorittamaan B:lle koneen loppukauppahinnan.

Tämän vuoksi hovioikeus, kumoten käräjäoikeuden tuomion, hylkäsi yhtiön kanteen ja vapautti B:n hänelle määrätystä maksuvelvollisuudesta sekä velvoitti yhtiön ja A:n yhteisvastuullisesti suorittamaan B:lle 4 800 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.10.1993 lukien.

Perustelut

B on käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeudelle tekemässään valituksessa keskittynyt näytön arviointiin. Hovioikeuden tiedustelun johdosta hän on ilmoittanut, että hän ei pyytänyt suullisen käsittelyn järjestämistä hovioikeudessa, vaan piti riittävänä, että hovioikeus kuunteli käräjäoikeudessa kertyneet äänitenauhat. Näin meneteltyään hovioikeus on ratkaissut asian.

Kysymys on hovioikeudessa ollut näytön arvioinnista ja hovioikeuden olisi tullut varata myös valittajan vastapuolille Vaasan Lentoaseman Ravintola Ky:lle ja A:lle tilaisuus lausua käsityksensä suullisen käsittelyn tarpeellisuudesta sekä saattaa asianosaisten vastaukset vastapuolen tietoon. Tämän hovioikeus on laiminlyönyt. Hovioikeuden menettely on siten ollut virheellinen. Kun hovioikeus on äänitenauhat kuunneltuaan arvioinut näytön toisin kuin käräjäoikeus ja suullista käsittelyä toimittamatta muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua valittajan eduksi ja siten Vaasan Lentoaseman Ravintola Ky:n ja A:n vahingoksi, asia on käsiteltävä hovioikeudessa uudelleen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee, huomioon ottaen palauttamisen syy, ottaa se ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväkseen.