Seurattu SDK 1066/2019 saakka.

19.3.2015/235

Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain (1360/2014) nojalla:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013, jäljempänä maaseutuasetus, 28 artiklassa tarkoitetun maatalouden ympäristö- ja ilmastotuen, jäljempänä ympäristökorvaus, toimeenpanosta. Ympäristökorvaus on osa Euroopan komission hyväksymää Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa vuosille 2014–2020. Korvausta voidaan myöntää ja maksaa kehittämisohjelman voimassaoloaikana valtion talousarviossa osoitettujen varojen rajoissa.

2 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) ympäristösitoumuksella eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain (1360/2014) 5 §:ssä tarkoitettua sitoumusta;

2) viljelijällä eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 2 §:n 4 kohdassa tarkoitettua aktiiviviljelijää;

3) pellolla yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013, jäljempänä tukiasetus, 4 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettua peltoa ja g alakohdassa tarkoitettua pysyvien viljelykasvien alaa;

4) pysyvällä nurmella tukiasetuksen 4 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettua alaa;

5) yksivuotisella puutarhakasvilla täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (4/2015) liitteessä tarkoitettuja kasveja, ei kuitenkaan kuminaa;

6) monivuotisella puutarhakasvilla liitteessä 1 tarkoitettuja kasveja;

7) peruslohkolla viljelijän viljelemää ja hänen hallinnassaan olevaa maantieteellisesti yhtenäistä viljelyaluetta ja muuta aluetta, jota rajoittaa kunnan raja, omistusoikeuden raja, tuki- tai sopimusalueen raja, vesistö, piiri- tai valtaoja, tie, metsä tai muu vastaava raja;

8) kasvulohkolla yhteen peruslohkoon kuuluvaa yhtenäistä maa-alaa, jolla viljellään yhtä kasvilajia tai useamman kasvilajin seosta tiettyä tarkoitusta varten ja joka on täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna hoidettuna viljelemättömänä peltona tai joka on tilapäisesti viljelemätön tai muussa kuin maatalouskäytössä;

9) Natura-alueella luonnonsuojelulain (1096/1996) 64 §:ssä tarkoitettua aluetta;

10) viherryttämistuella tukiasetuksen 43–46 artiklassa tarkoitettua tukea.

2 luku

Ympäristösitoumuksen yleiset edellytykset

3 §
Ympäristösitoumus

Ympäristösitoumus alkaa sitoutumisvuoden toukokuun 1 päivänä. Sitoumusvuosi ja -kausi alkavat toukokuun 1 päivänä ja päättyvät huhtikuun 30 päivänä.

Viljelijän antama sitoumus pysyy voimassa, vaikka viljelijä ei hae ympäristökorvauksen vuosittaista maksua, jos maksun hakematta jättäminen on aiheutunut eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä.

4 §
Korvauskelpoinen ala ympäristösitoumuksessa

Ympäristösitoumus voidaan antaa peltoa olevasta peruslohkosta, joka oli vuonna 2014 tukikelpoinen luonnonhaittakorvauksessa ja maatalouden ympäristötuessa. Sitoumus voidaan antaa myös sellaisesta pysyvää nurmea olevasta peruslohkosta, joka on maankäyttömuodoltaan peltoa. Pienin korvauskelpoinen kasvulohko, joka voidaan lukea vähimmäisalaan, on 0,01 hehtaaria.

Ympäristösitoumus voidaan antaa 1 momentissa tarkoitetun alan lisäksi peltoalasta, joka oli vuonna 2013 tukikelpoinen maatalouden ympäristötuessa, luonnonhaittakorvauksessa tai maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tuissa. Ympäristösitoumuksessa korvauskelpoista alaa on myös peltoala, jolla oli vuonna 2013 tai 2014 kasvulohkoja ja joka oli vuonna 2014 tukikelvoton sekä maatalouden ympäristötuessa että luonnonhaittakorvauksessa ja:

1) jolle on maksettu maatalouden ympäristötukea tai luonnonhaittakorvausta jonakin vuonna vuosien 1995 ja 2013 välillä;

2) joka on ilmoitettu tukihakemuksessa jonakin vuonna vuosien 1995 ja 2004 välillä;

3) joka on ilmoitettu maa- ja metsätalousministeriön hyväksymällä lomakkeella numero 175 vuonna 2004; tai

4) jota on koskenut maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen (760/1995) 10 §:ssä tarkoitettu 20-vuotinen maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus.

Ympäristösitoumuksen kohteena oleva ala säilyy korvauskelpoisena, vaikka siitä ei haettaisi ympäristökorvausta tai se vuokrataan tai myydään toiselle viljelijälle, jos ala säilyy peltona.

Korvauskelpoiseksi alaksi ei hyväksytä viljelemätöntä alaa. Viljelemättömäksi alaksi ei katsota peltolohkoja, jotka ovat hoidettua viljelemätöntä peltoa tai tilapäisesti viljelemättömiä. Korvauskelpoiseksi alaksi ei hyväksytä myöskään peltolohkoa, jolta korvauskelpoisuus on siirretty toiselle lohkolle, joka ei ole korvauskelpoinen 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa.

5 §
Harkinnanvarainen korvauskelpoisuus

Ympäristösitoumukseen voidaan sisällyttää sitoumusta annettaessa ja sitoumuskauden aikana viljelijän hakemuksesta peltoala, joka on ollut tukikelvoton sekä maatalouden ympäristötuessa että luonnonhaittakorvauksessa ja joka on tullut sitoumuksen antavan viljelijän hallintaan kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 88 §:ssä tarkoitetussa uusjakosuunnitelmassa päätettyjen tilusten järjestelyjen kautta edellyttäen, että uusjakosuunnitelma on saanut lainvoiman ja tilukset on otettu haltuun uusjakosuunnitelman mukaisesti. Näitä viljelijän hallintaan tulleita korvauskelvottomia peltoaloja voidaan kuitenkin hyväksyä korvauskelpoisiksi vain, jos viljelijän hallinnasta on lainvoimaisen uusjakosuunnitelman mukaan poistunut 4 §:n 1–2 momentissa tarkoitettuja korvauskelpoisia peltoaloja.

Ympäristösitoumukseen voidaan sisällyttää sitoumusta annettaessa ja sitoumuskauden aikana viljelijän hakemuksesta 1 momentissa tarkoitettujen alojen lisäksi peltoala, jota koskeva luopumiseläkelain (16/1974) 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus, maatalousyrittäjien luopumiskorvauksista annetun lain (1330/1992) 9 §:ssä tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus tai maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) 12 §:ssä tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus on päättynyt vuonna 2010 tai sen jälkeen.

Ympäristösitoumukseen voidaan sisällyttää sitoumusta annettaessa ja sitoumuskauden aikana viljelijän hakemuksesta peltoala, joka on siirtynyt sitoutuneelle viljelijälle toiselta viljelijältä:

1) joka ei ole antanut ympäristösitoumusta;

2) joka tai jonka puoliso on yli 65-vuotias;

3) joka on harjoittanut ennen sitoutuneelle viljelijälle tapahtunutta hallinnansiirtoa hallinnassaan olevalla maatilalla maa- tai puutarhataloutta;

4) joka on itse viljellyt siirtyvää peltoalaa hallinnansiirtoa edeltävänä kasvukautena;

5) jolta siirtyvät peltoalat ovat yhteensä enemmän kuin kaksi hehtaaria; ja

6) jonka kanssa mahdollisesti tehtävä vuokrasopimus siirtyvistä peltoaloista kattaa vähintään koko sitoumusajan.

Jos kyseessä on useamman viljelijän yhdessä harjoittama tai yhteisömuodossa harjoitettava maa- tai puutarhatalous, 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa edellytetään, että kaikki viljelijät, yhtiömiehet, jäsenet tai osakkaat ovat yli 65-vuotiaita. Kotitarveviljely ei ole 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettua maa- ja puutarhatalouden harjoittamista. Jos kuolinpesä tekee yli 65-vuotiaan viljelijän hallinnassa olleen peltoalan hallinnansiirron sitoutuneelle viljelijälle, pellon voidaan katsoa tulleen 3 momentissa tarkoitetulla tavalla yli 65-vuotiaalta viljelijältä, jos hallinnansiirto on tapahtunut vuoden aikana viljelijän kuolemasta. Yli 65-vuotiaan viljelijän tai kuolinpesän osakkaiden on tullut itse viljellä siirtyvää peltoalaa hallinnansiirtoa edeltävänä kasvukautena.

Edellä 1–4 momentissa tarkoitettuja aloja ja korvauskelpoisia aloja, jotka ovat tulleet viljelijän hallintaan ympäristökorvaukseen sitoutumattomalta viljelijältä, saadaan lisätä ympäristösitoumukseen valtion talousarvion määrärahatilanne huomioon ottaen vuosina 2016–2020 enintään viisi hehtaaria. Jos ympäristösitoumuksen kohteena oleva ala on alle viiden hehtaarin, lisättävä ala voi olla enintään yksi hehtaari. Jos lisättävä ala on enimmäiskokoa suurempi, viljelijä saa antaa uuden ympäristösitoumuksen vuosina 2016–2020 vuosittaisen tukihaun yhteydessä valtion talousarvion määrärahojen rajoissa. (4.4.2019/451)

6 §
Korvauskelvottoman peltoalan lisääminen korvauskelpoiseen peruslohkoon

Ympäristösitoumuksen kohteena olevaan peruslohkoon voidaan valtion talousarvion määrärahatilanne huomioon ottaen viljelijän hakemuksesta lisätä vuosittain enintään 0,1 hehtaaria sellaista peltoalaa tai sellaista pysyvää nurmea olevaa alaa, joka on maankäyttömuodoltaan peltoa, mutta jonka perusteella ei ole aikaisemmin ollut oikeutta ympäristökorvaukseen.

7 §
Korvauskelpoisen alan lisääminen ympäristösitoumukseen

Ympäristösitoumukseen voi lisätä sellaisen alan, jonka toinen ympäristösitoumuksen antanut viljelijä on ilmoittanut edellisenä sitoumusvuonna vuosittaisessa tukihakemuksessa ja joka on hyväksytty korvauskelpoiseksi.

8 §
Korvauskelpoisuuden vaihtaminen

Viljelijä voi vaihtaa korvauskelpoisuuden 4 ja 5 §:ssä tarkoitetun korvauskelpoisen alan ja korvauskelvottoman alan välillä. Edellytyksenä on, että korvauskelpoisuus vaihdetaan pois koko peruslohkolta. Peruslohko voidaan vaihdon yhteydessä jakaa. Korvauskelpoisuutta ei saa vaihtaa, jos vaihdettava ala on tilakohtaisesti alle 0,5 hehtaaria.

Korvauskelpoisuutta ei saa vaihtaa, jos vaihto johtaa korvauskelpoisen alan kasvamiseen. Korvauskelpoisuutta ei saa vaihtaa eri korvausalueiden välillä, jos maksettava korvausmäärä hehtaarilta kasvaisi korvausalueen vaihdon vuoksi. Korvauskelpoisuuden saa vaihtaa vain pysyvästi. Korvauskelpoisuutta saa vaihtaa vain viljelijän omistuksessa olevien alojen välillä.

Korvauskelpoisuuden vaihtamisen hakumenettelyyn sovelletaan maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain (192/2013) 3 lukua.

9 §
Korvauskelpoisen alan poistaminen ympäristösitoumuksesta

Jos ympäristösitoumuksen kohteena oleva korvauskelpoinen peltoala ilmoitetaan ensimmäisen sitoumusvuoden jälkeen viljelemättömäksi tai se todetaan sellaiseksi valvonnassa, se menettää korvauskelpoisuutensa. Myös sellainen ympäristösitoumuksen kohteena oleva ala, joka poistetaan maatalouskäytöstä perustuesta, viherryttämistuesta ja nuoren viljelijän tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (234/2015) 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, menettää korvauskelpoisuutensa. Viljelijän on maksettava alalle maksettu korvaus takaisin.

10 §
Ympäristösitoumus ja luonnonmukaista tuotantoa koskeva sitoumus

Viljelijä, joka on antanut eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 8 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen luonnonmukaisesta tuotannosta tai luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, saa antaa sen kohteena olevista korvauskelpoisista lohkoista myös ympäristösitoumuksen. Viljelijä ei kuitenkaan saa valita lohkolle, joka sisältyy sitoumukseen luonnonmukaisesta tuotannosta tai luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, seuraavia ympäristösitoumuksen lohkokohtaisia toimenpiteitä:

1) puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu;

2) peltoluonnon monimuotoisuus -toimenpiteen viherlannoitusnurmi.

11 § (11.6.2015/708)
Ympäristösitoumuksen vähimmäisvaatimukset

Maatilalla on noudatettava lannoitevalmistelain (539/2006) nojalla annettuja säännöksiä fosforin käytöstä.

Kasvinsuojeluaineiden käytössä on noudatettava kasvinsuojeluaineista annetussa laissa (1563/2011) tarkoitetun integroidun torjunnan yleisiä periaatteita. Maatilalla kasvinsuojeluaineita saa levittää vain se, joka on suorittanut kasvinsuojeluaineista annetun lain 10 §:ssä tarkoitetun tutkinnon, tai joka on saanut oikeuden kyseisen tutkinnon järjestämiseen tai jolla on voimassa oleva luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen (366/2007) 28 §:n 4 momentissa tarkoitettu koulutus.

Maatilalla kasvinsuojeluaineiden levitykseen käytettävä kasvinsuojeluruisku on testattava kasvinsuojeluaineista annetun lain 4 luvussa säädetyllä tavalla. Uutta kasvinsuojeluruiskua ei tarvitse testata ennen kuin on kulunut viisi vuotta sen hankinnasta, jos se täyttää koneiden turvallisuudesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (400/2008) säädetyt vaatimukset sekä EN ISO 16119 -standardisarjan määräykset tai, jos kasvinsuojeluruisku on hankittu ennen 15 päivää joulukuuta 2011, SFS-EN 12761 -standardisarjan määräykset. Ammattimaisessa käytössä olevat traktoriruiskut on testattava kerran viimeistään 26 päivänä marraskuuta 2016 ja sen jälkeen joka viides vuosi. Jos levitysväline on aiemmin testattu luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 28 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, välinettä ei tarvitse testata uudestaan ennen kuin viisi vuotta on kulunut testauksesta.

Ympäristösitoumuksen toimenpiteiden perustasoa määriteltäessä otetaan huomioon tässä pykälässä tarkoitetut lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset.

12 §
Maatalousmaan pitäminen avoimena

Ympäristösitoumuksen antaneen viljelijän on pidettävä sitoumuksen kohteena oleva peltoala avoimena perustuesta, viherryttämistuesta ja nuoren viljelijän tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

13 §
Ympäristösitoumuksen tilakohtainen toimenpide

Ympäristösitoumuksen antaneen viljelijän on noudatettava maatilan kaikilla peltolohkoilla ja sellaisilla pysyvää nurmea olevilla lohkoilla, jotka ovat maankäyttömuodoltaan peltoa, ravinteiden tasapainoista käyttöä koskevaa toimenpidettä. Toimenpiteeseen sitoutuminen on edellytyksenä ympäristösitoumuksen lohkokohtaisiin toimenpiteisiin sitoutumiselle.

14 §
Ympäristösitoumuksen lohkokohtaiset toimenpiteet

Ympäristösitoumuksen antanut viljelijä voi sitoumuskauden ajaksi valita korvauskelpoiselle alalle seuraavia lohkokohtaisia toimenpiteitä:

1) lietelannan sijoittaminen peltoon;

2) ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen;

3) valumavesien hallinta:

a) säätösalaojitus;

b) säätökastelu tai kuivatusvesien kierrätys;

4) ympäristönhoitonurmet;

a) suojavyöhykkeet;

b) monivuotiset ympäristönurmet;

c) luonnonhoitopeltonurmet;

5) orgaanisen katteen käyttö puutarhakasveilla ja siemenperunalla;

6) peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys;

7) peltoluonnon monimuotoisuus;

a) viherlannoitusnurmet;

b) kerääjäkasvit;

c) monimuotoisuuspellot;

d) saneerauskasvit;

8) puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu.

15 §
Lohkokohtaisten toimenpiteiden valinta ja rajoitukset

Viljelijän on sitoutuessaan ilmoitettava sitoumuskaudeksi valitsemansa lohkokohtaiset toimenpiteet. Puutarhakasvien viljelyssä olevalle lohkolle voi valita vain toisen 14 §:n 5 ja 8 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä. Viljelijä, joka on antanut sitoumuksen luonnonmukaisesta tuotannosta, ei voi valita 14 §:n 7 kohdan a alakohdassa ja 8 kohdassa tarkoitettuja lohkokohtaisia toimenpiteitä. Edellä 14 §:n 5 ja 8 kohdassa tarkoitettuja lohkokohtaisia toimenpiteitä ei voi valita niille lohkoille, joissa viljelykasvina on kumina. Jos lohkolle on valittu 14 §:n 5 tai 8 kohdassa tarkoitettu lohkokohtainen toimenpide, lohkolle ei voi valita 14 §:n 7 kohdan b alakohdassa tarkoitettua toimenpidettä.

Edellä 14 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä ei voi valita samanaikaisesti. Samanaikaisesti ei voi valita 14 §:n 4 kohdan a alakohdassa ja 14 §:n 3 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettuja lohkokohtaisia toimenpiteitä.

16 § (17.3.2016/179)
Lohkokohtaisen toimenpiteen valitseminen ja vaihtaminen sitoumuskauden aikana

Viljelijä saa valita uuden lohkokohtaisen toimenpiteen sitoumuskauden aikana vain, jos toimenpiteen toteuttamisen edellytykset täyttyvät, jos viljelijä valitsee aikaisemman toimenpiteen tilalle samalle alalle 14 §:n 4 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen ja jos hänellä on vuonna 2015 ollut voimassa:

1) sellainen maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen, luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2000) tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisestä, joka on koskenut peltoalaa, tai maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus suojavyöhykkeen perustamisesta ja hoidosta; tai

2) luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus turvepeltojen pitkäaikaisesta nurmiviljelystä.

Aloittaessaan puutarhakasvien viljelyn tai lisätessään niiden viljelyalaa sitoumuskauden aikana viljelijä saa valita 14 §:n 5 tai 8 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen.

Viljelijä saa vaihtaa toimenpiteen sitoumuskauden aikana, jos:

1) hän aloittaa tai lopettaa puutarhakasvien viljelyn tai lisää niiden vuosittaista viljelyä vähintään yhden hehtaarin tasolle;

2) kesken sitoumuskauden tapahtuu sukupolvenvaihdos tai muu koko maatilan tai sen osan hallinnansiirto ja sitoumus siirretään;

3) hän aloittaa luonnonmukaisen tuotannon ja antaa sitä koskevan sitoumuksen tai lopettaa kyseisen tuotannon;

4) hän mukauttaa ympäristösitoumustaan maaseutuasetuksen 15 artiklassa tarkoitetun ympäristöön liittyvän neuvonnan perusteella, neuvoja puoltaa mukauttamista, sitoumuksen ympäristötavoitteet eivät heikkene ja valitusta toimenpiteestä maksettavan ympäristökorvauksen määrä hehtaarilta ei ylitä vaihdettavasta toimenpiteestä hehtaarilta maksettavaa korvausmäärää; tai

5) hän on valinnut 14 §:n 6 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen ja maatilan kohdentamisalueen tai muun alueen korvauskelpoisesta alasta vähintään 20 prosentilla on suojavyöhyke, monivuotinen ympäristönurmi, luonnonhoitopeltonurmi, viherlannoitusnurmi, monimuotoisuuspelto, monivuotisten puutarhakasvien katettu ala tai luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa koskeva ympäristötuen erityistukisopimus tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa, ravinnekuormituksen tehostettua vähentämistä tai turvepeltojen pitkäaikaista nurmiviljelyä koskeva maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus.

Viljelijän on ilmoitettava lohkokohtaisen toimenpiteen vaihtamisesta kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään vaihtamisvuoden kesäkuun 15 päivänä. Jos viljelijä ilmoittaa vaihtamisesta myöhemmin, hän saa aloittaa uuden toimenpiteen toteutuksen seuraavan sitoumusvuoden alussa. Ympäristökorvaus maksetaan tällöin tuon sitoumusvuoden alusta lukien.

17 § (17.3.2016/179)
Lohkokohtaisesta toimenpiteestä luopuminen

Valitusta 14 §:n 8 kohdassa tarkoitetusta lohkokohtaisesta toimenpiteestä on luovuttava, jos viljelijä antaa sitoumuksen luonnonmukaisesta tuotannosta.

Viljelijä saa luopua lohkokohtaisesta toimenpiteestä, jos sitoumus siirretään maaseutuasetuksen 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Puutarhatilan lohkokohtaisesta toimenpiteestä saa luopua myös, jos puutarhakasvien viljelyala vähenee alle yhteen hehtaariin. Valitusta 14 §:n 6 kohdassa tarkoitetusta lohkokohtaisesta toimenpiteestä saa luopua myös, jos maatilan korvauskelpoisesta alasta vähintään 80 prosentilla kohdentamisalueella III tai vähintään 60 prosentilla kohdentamisalueen III ulkopuolella on suojavyöhyke, monivuotinen ympäristönurmi, luonnonhoitopeltonurmi, viherlannoitusnurmi, monimuotoisuuspelto, monivuotisten puutarhakasvien katettu ala tai luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa koskeva ympäristötuen erityistukisopimus tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa, ravinnekuormituksen tehostettua vähentämistä tai turvepeltojen pitkäaikaista nurmiviljelyä koskeva maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus.

3 luku

Ympäristösitoumuksen yksityiskohtaiset ehdot

18 § (11.6.2015/708)
Ravinteiden tasapainoinen käyttö

Ravinteiden tasapainoista käyttöä koskevaan toimenpiteeseen kuuluu koko sitoumuskautta koskevan ja vuosittaisen viljelysuunnitelman, viljavuustutkimusten, peltomaan laatutestin ja lohkokohtaisten muistiinpanojen tekeminen, suojakaistojen ja monimuotoisuuskaistojen perustaminen sekä ympäristökorvausta koskevaan koulutukseen osallistuminen.

Viljelijän on laadittava viisivuotinen viljelysuunnitelma ensimmäisenä sitoumusvuonna viimeistään 30 päivänä huhtikuuta ja tarkennettava sitä vuosittaisella viljelysuunnitelmalla ennen kasvukauden alkua. Ensimmäisenä sitoumusvuonna viljelysuunnitelma on laadittava viimeistään 15 päivänä kesäkuuta. Maatilalla on otettava viljelyssä olevista pelloista ja sellaisista pysyvää nurmea olevista lohkoista, jotka ovat maankäyttömuodoltaan peltoa, maanäytteet ja teetettävä niistä viljavuustutkimukset viljelysuunnittelua ja seurantaa varten. Viljavuustutkimusta ei tarvitse teettää astiaviljelyssä olevasta alasta. Viljelijän on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin lohkon perustiedot ja tiedot vuosittaisista viljelytoimenpiteistä. Viljelijän on tehtävä peltomaan laatutesti kerran sitoumuskauden aikana kolmannen sitoumusvuoden loppuun mennessä. Testi on tehtävä täyttämällä peltomaan laatutestiin kuuluva arviointilomake. Viljelysuunnitelma, viljavuustutkimusten tulokset, peltomaan laatutestin arviointi ja lohkokohtaisiin muistiinpanoihin liittyvät asiakirjat on säilytettävä maatilalla. (4.4.2019/451)

Viljelijän tai tilanhoidosta vastaavan on osallistuttava paikallisten yhteistoiminta-alueiden maaseutuelinkeinoviranomaisten, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja sidosryhmien yhteistyössä järjestämään yhden päivän koulutukseen ympäristökorvausjärjestelmään liittyvistä asioista. Koulutusvaatimuksen voi suorittaa myös sähköisesti toteutettuna tenttinä. Koulutukseen on osallistuttava kerran ohjelmakauden 2014–2020 aikana joko ennen sitoumuskauden alkua tai kahden ensimmäisen sitoumusvuoden aikana.

Jos peruslohko rajoittuu vesistöön, pellolla ja sellaisella pysyvää nurmea olevalla alalla, joka on maankäyttömuodoltaan peltoa, lohkon vesistön puoleisella reunalla on oltava keskimäärin vähintään kolme metriä leveä suojakaista. Suojakaista voi olla enintään kymmenen metriä leveä. Suojakaistan tarvetta arvioitaessa apuna käytetään Suomen ympäristökeskuksen tuottamaa ja ylläpitämää uomaverkostoa, jossa on perusteena 10 km² valuma-alueen koko. Peruslohkon muille kuin vesistöihin rajoittuville reunoille voidaan perustaa luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi keskimäärin enintään kolme metriä leveät viljelykasvin pinta-alaan sisältyvät monimuotoisuuskaistat.

Peruslohko ei rajoitu vesistöön, jos

1) pellon ja vesistön välillä on metsää, pensaikkoa, tonttimaata, tiealuetta, jouto- tai kitumaata tai muuta aluetta aina vähintään keskimäärin 10 metriä eikä vesi tulvankaan aikana nouse maatalousmaalle;

2) pelto sijaitsee tulvapenkereen takana ja kuivatusvedet johdetaan pois pumppaamalla tai muulla vastaavalla tavalla.

Ympäristösitoumuksen antanut viljelijä voi käyttää peltohehtaarille ja sellaiselle pysyvää nurmea olevalle alalle, joka on maankäyttömuodoltaan peltoa, vuodessa typpeä enintään liitteissä 2–5 määritellyn määrän ja fosforia enintään liitteissä 6–8 määritellyn määrän. Fosforilannoituksessa vuosittainen yli- ja alijäämä voidaan kuitenkin tasoittaa tasausjakson aikana (fosforintasaus). Tasausjakson enimmäispituus on viisi vuotta. Fosforintasaus on aloitettava, kun sallittu vuosittainen fosforitaso ylitetään. Fosforintasaus voidaan aloittaa myös fosforimäärän alittaessa sallitun vuosittaisen määrän. Tasausjakson alkaminen ja päättyminen on kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Typpi- ja fosforilannoitus on toteutettava lohkokohtaisesti kasvin, maan viljavuuden tai multavuuden ja satotason perusteella.

Kotieläinten tuottaman lannan ravinteet on otettava huomioon eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1250/2014) mukaisesti. Maatilan kaikilla peltolohkoilla ja sellaisilla pysyvää nurmea olevilla aloilla, jotka ovat maankäyttömuodoltaan peltoa, on käytettävä lantalajeittain samaa perustetta lannan ravinnelaskennassa. Lannan ja perunan solunesteen sisältämästä kokonaisfosforista otetaan huomioon 100 prosenttia. Turkiseläinten lannan kokonaisfosforista, lihaluujauhon ja elintarviketeollisuuden ruokajätteen kokonaisfosforista sekä käsitellyn sakokaivolietteen ja puhdistamolietteen kokonaisfosforista otetaan huomioon 60 prosenttia. Tuhkan kokonaisfosforista otetaan huomioon 40 prosenttia. Orgaanisen lannoitevalmisteen sisältämä fosfori otetaan huomioon sen raaka-aineen perusteella, jota lannoitevalmisteessa on eniten.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 11 ja 12 §:ää, täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 ja 11 §:ää sekä 12 §:n 1 ja 4 momenttia, eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11–13 §:ää ja täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (7/2015) liitteessä 2 tarkoitettua kymmenettä lakisääteistä hoitovaatimusta kasvinsuojeluaineiden käytön ja käsittelyn osalta.

19 § (17.3.2016/179)
Lietelannan sijoittaminen peltoon

Lietelantaa saa sijoittaa peltoon ympäristösitoumuksen kohteena olevalla korvauskelpoisella alalla. Lietelanta, virtsa, lietelannasta erotettu nestejae tai nestemäinen orgaaninen lannoitevalmiste on levitettävä lohkolle sijoittavilla tai multaavilla laitteilla. Ainetta on levitettävä vähintään 20 kuutiometriä hehtaarille vuodessa. Toimenpidettä ei tarvitse toteuttaa jokaisena sitoumusvuotena.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 12 §:ää sekä eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:n 1–3 ja 7–9 momenttia.

20 § (9.3.2017/147)
Ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen

Ravinteita ja orgaanisia aineita saa kierrättää ympäristösitoumuksen kohteena olevalla korvauskelpoisella alalla. Kierrätettäessä lohkolle on lisättävä ravinnepitoista orgaanista materiaalia, jonka kuiva-ainepitoisuus on vähintään 20 prosenttia. Käytettävien materiaalien on oltava lannoitevalmistelain mukaisia orgaanisia lannoitteita, maanparannusaineita tai kasvualustoja, toiselta maatilalta hyötykäyttöön hankittua kuivalantaa tai lannasta erotettua kuivajaetta. Viljelijän tai sellaisen yhteisömuotoisen yrityksen, jossa viljelijä on osakkaana, hallinnassa olevalta maatilalta peräisin oleva lanta, turve, olki, niittojäte tai vastaava aine ei oikeuta korvaukseen. Maatila ei saa samanaikaisesti sekä luovuttaa että vastaanottaa tässä pykälässä tarkoitettua orgaanista materiaalia. Lisättävän määrän on oltava vähintään 15 kuutiometriä hehtaarille vuodessa. Toimenpidettä ei tarvitse toteuttaa jokaisena sitoumusvuotena.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 12 §:ää, eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:n 1–7 ja 9 momenttia sekä lannoitevalmistelain nojalla annettuja säännöksiä yhdyskuntajätevedenpuhdistamoista ja kiinteistökohtaisista käsittelyjärjestelmistä peräisin olevien lietteiden käyttörajoituksista peltoviljelyssä.

21 § (17.3.2016/179)
Valumavesien hallinta

Valumavesien hallinta edellyttää, että ympäristösitoumuksen kohteena olevalle korvauskelpoiselle lohkolle on rakennettu säätösalaojitus, säätökastelu tai kuivatusvesien kierrätysjärjestelmä.

Jos lohkolla on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen, luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen erityistukisopimus valumavesien käsittelystä, viljelijä saa valita lohkokohtaiseksi toimenpiteeksi valumavesien hallinnan kaikille tällaisille lohkoille koko maassa.

Jos ympäristösitoumukseen kohteena olevaa korvauskelpoista lohkoa ei ole koskenut 2 momentissa tarkoitettu erityistukisopimus, toimenpidettä voidaan toteuttaa vain sellaisella lohkolla, jonka on analyysin perusteella todettu olevan suurimmaksi osaksi maalajiltaan turve- tai multamaata tai hapanta sulfaattimaata.

Toimenpidettä voidaan toteuttaa hapanta sulfaattimaata olevalla ympäristösitoumukseen sisältyvällä korvauskelpoisella lohkolla kuitenkin vain, jos se sijaitsee Sirppujoen valuma-alueella, Liminganlahteen laskevien jokien valuma-alueilla tai näiden valuma-alueiden välisellä alueella.

Lohko sijaitsee happamalla sulfaattimaalla, jos lohkolta 0,5–1,5 metrin syvyydeltä otetusta näytteestä laboratoriossa ilman inkubaatiota määritetty pH on alle 4,5 tai korkeintaan 16 viikon inkubaation jälkeen mitattu pH on alle 4,0.

Valumavesien hallintaa koskevaan toimenpiteeseen ei saa ilmoittaa uutta korvauskelpoista alaa sen jälkeen, kun pinta-alatukien haku on toisena sitoumusvuonna päättynyt. Toimenpidettä on toteutettava ympäristösitoumuksen kohteena olevalla korvauskelpoisella lohkolla vuosittain koko sitoumuskauden ajan.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 12 §:ää sekä täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:ää sekä 12 §:n 1 ja 4 momenttia.

22 § (17.3.2016/179)
Ympäristönhoitonurmet

Ympäristönhoitonurmia koskevassa toimenpiteessä viljelijän on perustettava ja ylläpidettävä ympäristösitoumuksen kohteena olevalla korvauskelpoisella lohkolla monivuotinen nurmikasvusto. Toimenpide voi koskea joko suojavyöhykettä, monivuotista ympäristönurmea tai luonnonhoitopeltonurmea. Monivuotisia ympäristönurmia ei saa perustaa sen jälkeen, kun pinta-alatukien haku on toisena sitoumusvuonna päättynyt. Suojavyöhykkeet ja monivuotiset ympäristönurmet on säilytettävä kasvulohkolla sitoumuskauden loppuun asti. Ympäristönhoitonurmea ei saa perustaa pysyvän nurmen alalle. Toimenpide voi kattaa kokonaisen peruslohkon, vaikka vain osalla lohkosta olisi peruste toimenpiteen toteuttamiselle.

Suojavyöhykkeen on oltava lohkolla, joka sijaitsee Natura-alueella pohjavesialueella, 18 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla vesistöjen tai täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n 6 kohdassa tarkoitettujen valtaojien varsilla tai joka rajautuu 36 §:ssä tarkoitetulla ympäristösopimuksella hoidettavaan kosteikkoon. Liitteessä 11 mainituilla kohdentamisalueen II saaristoalueilla suojavyöhyke voi kuitenkin sijaita kaikilla ympäristösitoumuksen kohteena olevilla korvauskelpoisilla lohkoilla. Suojavyöhykkeen on oltava yli kolme metriä leveä. Suojavyöhykkeellä on oltava monivuotinen, lannoittamaton ja kasvinsuojeluaineilla käsittelemätön nurmi.

Viljelijä saa ilmoittaa monivuotiseksi ympäristönurmeksi nurmea kasvavan kasvulohkon, joka sijaitsee joko pohjavesialueella tai 21 §:n 5 momentissa tarkoitetulla happamalla sulfaattimaalla tai turve- tai multamaalla. Happamalla sulfaattimaalla ympäristönurmen saa kuitenkin perustaa vain liitteessä 9 tarkoitetulla kohdentamisalueella I.

Nurmi voidaan perustaa luonnonhoitopeltonurmeksi tai sellaiseksi voidaan ilmoittaa monilajisiksi kehittyneitä vanhoja nurmia. Luonnonhoitopeltonurmet voivat olla kokonaisia peruslohkoja tai kasvulohkoja. Luonnonhoitopeltonurmina ilmoitettavia kasvulohkoja saa perustaa myös yli kolme metriä leveinä kaistoina lohkojen reunoille sekä suurten peltoaukeiden keskelle. Luonnonhoitopeltonurmi on säilytettävä samalla lohkolla vähintään kaksi kasvukautta. Luonnonhoitopeltonurmia saa olla yhteensä enintään 20 prosenttia ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta alasta liitteessä 10 tarkoitetulla alueella (kohdentamisalue II) ja enintään 5 prosenttia muulla alueella.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 12 §:ää sekä täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 ja 11 §:ää sekä 12 §:n 1 ja 4 momenttia.

23 § (17.3.2016/179)
Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys

Peltojen talviaikaista kasvipeitteisyyttä koskevassa toimenpiteessä viljelijän on vuosittain pidettävä liitteessä 12 tarkoitettujen kuntien alueella (kohdentamisalue III) vähintään 20, 40, 60 tai 80 prosenttia ympäristösitoumuksen kohteena olevien korvauskelpoisten peruslohkojen kokonaispinta-alasta kasvukauden ulkopuolella kasvipeitteisenä. Edellä mainitun 20 prosentin kasvipeitteen voi toteuttaa myös kevennetyllä muokkauksella. Kohdentamisalueella III 20 prosentin kasvipeitteen ylittävillä aloilla on oltava kasvavaa kasvia tai kasvin sänkeä (aito kasvipeitteisyys).

Kohdentamisalueen III ulkopuolella ympäristösitoumuksen kohteena olevien korvauskelpoisten peruslohkojen kokonaispinta-alasta vähintään 20, 40 tai 60 prosenttia on oltava kasvipeitteisiä kasvukauden ulkopuolella. Kasvipeitteisyyden voi toteuttaa joko kevennetyllä muokkauksella tai aidolla kasvipeitteisyydellä.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 12 §:ää sekä täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:n 4 momenttia ja 13 §:ää.

24 § (11.6.2015/708)
Orgaanisen katteen käyttö puutarhakasveilla ja siemenperunalla

Orgaanisen katteen käyttöä puutarhakasveilla ja siemenperunalla koskevassa toimenpiteessä viljelijän on sitouduttava kattamaan yksivuotisten puutarhakasvien rivit ja monivuotisten kasvien rivit tai rivivälit ilmoittamiltaan ympäristösitoumukseen sisältyviltä korvauskelpoisilta kasvulohkoilta. Toimenpiteen voi valita kaikille niille puutarhakasvilohkoille ja viranomaisen valvomassa sertifioidun siemenperunan tuotannossa oleville lohkoille, joilla toimenpiteen toteutus on mahdollinen. Siemenperunan tuotannossa oleva lohko on katettava kokonaan. Lohkojen ala voi vaihdella vuosittain viljelytilanteen mukaan, mutta maatilalla on oltava vuosittain vähintään yksi lohko sellaista kasvia, jolla käytetään korvaukseen oikeuttavaa katetta.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 12 §:ää, täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:n 1, 2 ja 4 momenttia.

25 § (22.2.2018/149)
Peltoluonnon monimuotoisuus

Peltoluonnon monimuotoisuutta koskevassa toimenpiteessä viljelijän on perustettava viherlannoitusnurmia tai monimuotoisuuspeltoja tai viljeltävä kerääjäkasveja tai saneerauskasveja ympäristösitoumuksen kohteena olevilla korvauskelpoisilla lohkoilla. Ympäristökorvausta saneerauskasveista voidaan myöntää viljelykierrossa perunaa, sokerijuurikasta tai avomaan puutarhakasveja viljeleville maatiloille sellaisilta peruslohkon aloilta, joilla on tukihakemuksessa ilmoitettu viljeltävän jotakin mainituista kasveista vuonna 2015, 2016 tai 2017.

Monimuotoisuuspeltoja saa olla enintään 15 prosenttia ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta. Monimuotoisuuspeltoja ja 22 §:ssä tarkoitettuja luonnonhoitopeltonurmia saa olla yhteensä enintään 20 prosenttia ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta kohdentamisalueella II ja enintään 15 prosenttia muulla alueella.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 12 §:ää sekä täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 ja 11 §:ää sekä 12 §:n 1 ja 4 momenttia.

26 §
Puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu

Puutarhakasvien vaihtoehtoista kasvinsuojelua koskevan toimenpiteen voivat valita ne maatilat, joiden viljelemille puutarhakasveille tai osalle niistä on olemassa vaihtoehtoinen torjuntamenetelmä. Kasvinsuojelumenetelmänä voidaan käyttää makroeliövalmisteita, kasvutunneleita ja mehiläisten levittämiä mikrobiologisia kasvinsuojeluaineita (menetelmäryhmä 1). Kasvinsuojelumenetelmänä voidaan käyttää myös tuhohyönteisverkkoja, mekaanisesti levitettäviä mikrobiologisia kasvinsuojeluaineita sekä rikkakasvien torjuntaa tunnistavalla haralla tai traktorikäyttöisellä liekittimellä (menetelmäryhmä 2). Makroeliövalmisteiden, mehiläislajien ja -tuotteiden sekä mikrobiologisten kasvinsuojeluaineiden on oltava Suomessa kyseiseen käyttöön hyväksyttyjä.

Viljelijän on ensisijaisesti käytettävä kasvinsuojelussa kyseiselle kasvilajille tai kasvintuhoojalle soveltuvaa biologista tai mekaanista kasvinsuojelumenetelmää sellaisenaan. Jos viljelijä toteaa seurannan perusteella, että torjunta on epäonnistunut, sitä voidaan täydentää kemiallisin kasvinsuojelumenetelmin. Kemiallisen torjunnan käytön perustelut on kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Ympäristösitoumuksen kohteena olevalle korvauskelpoiselle kasvulohkolle saa valita vain yhden kasvinsuojelumenetelmän kerrallaan ja sitä on käytettävä koko lohkolla. Menetelmäryhmään 1 kuuluvia kasvinsuojelumenetelmiä ei saa valita yksivuotisten puutarhakasvien kasvulohkolle. Valittu kasvinsuojelumenetelmä ja lohkojen ala saa vaihdella vuosittain viljelytilanteen mukaan, mutta maatilalla on viljeltävä vuosittain vähintään yhdellä kasvulohkolla sellaista kasvia, jolla vaihtoehtoisia kasvinsuojelumenetelmiä käytetään. (17.3.2016/179)

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 11§:n 2 ja 3 momenttia, 12 §:ää, täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston liitteessä 2 tarkoitettua kymmenettä hoitovaatimusta kasvinsuojeluaineiden käytön ja käsittelyn osalta ja täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:n 1, 2 ja 4 momenttia. (11.6.2015/708)

4 luku

Ympäristösopimuksen yleiset edellytykset

27 §
Ympäristösopimukset

Eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:ssä tarkoitettu korvauksensaaja voi tehdä seuraavia ympäristösopimuksia:

1) kosteikkojen hoitoa koskeva sopimus;

2) maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskeva sopimus;

3) kurki-, hanhi- ja joutsenpeltojen ylläpitoa koskeva sopimus;

4) alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskeva sopimus.

28 §
Ympäristösopimuksen sopimuskausi ja -vuosi

Ympäristösopimuksen sopimuskausi ja -vuosi alkavat 1 päivänä toukokuuta sinä vuonna, kun sopimusta haetaan, jos kyseessä on ympäristösopimus:

1) jota tarkoitetaan 27 §:n 4 momentissa;

2) johon sisältyy sellaisia lohkoja, joita on koskenut toimenpiteiltään vastaava jo päättynyt ympäristösopimus tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 39 §:ssä tarkoitettu maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus;

3) jota tarkoitetaan 27 §:n 1 tai 2 kohdassa ja johon sisältyy lohkoja, joilla on toteutettu eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 9 §:ssä tarkoitettu ei-tuotannollinen investointi;

4) jota tarkoitetaan 27 §:n 2 kohdassa ja koko alueella, jota ympäristösopimus koskee on edellytykset toteuttaa riittävä sopimusehtojen mukainen laidunnus; tai

5) jota tarkoitetaan 27 §:n 1 kohdassa ja koko alueella, jota ympäristösopimus koskee, on kosteikko, jonka hoito on mahdollista aloittaa koko sopimusalueella 1 päivänä toukokuuta sinä vuonna, kun ympäristösopimus tehdään.

Muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa sopimuskausi ja -vuosi voivat alkaa ympäristösopimuksen hakemista seuraavana vuonna 1 päivänä toukokuuta.

Sopimuskausi ja -vuosi päättyvät huhtikuun 30 päivänä.

29 §
Ympäristösopimuksen voimassaolo

Ympäristösopimus tulee voimaan sopimuskauden alkaessa. Sopimus on tehty, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on erillisellä päätöksellään hyväksynyt hakemuksen. Hakemus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen erillinen päätös muodostavat hyväksytyn voimassaolevan sopimuksen. Sopimus ei pysy voimassa, jos sopimuksen perusteella maksettavan ympäristökorvauksen vuosittaista maksua ei haeta, paitsi jos maksun hakematta jättäminen on aiheutunut eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä.

30 §
Ympäristösopimukseen sisällytettävät toimenpiteet

Ympäristösopimusten tekemisen ja muuttamisen edellytyksenä on, että se on tarkoituksenmukaista sopimukselle Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa vuosille 2014–2020 asetettujen tavoitteiden sekä luonnonvarojen kestävän käytön ja ympäristön tilan kannalta. Ympäristösopimukseen sisällytettävien toimenpiteiden on ylitettävä eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 4 §:ssä tarkoitetut vaatimukset. Ympäristösopimus ei voi sisältää toimenpiteitä, joiden toteuttamisesta maksetaan jo muuta Euroopan unionin tai kansallisen tukijärjestelmän tukea tai jotka viljelijä on velvoitettu tekemään muun lainsäädännön perusteella.

Ympäristösopimuksessa on peruslohkoittain määriteltävä alueet, joita sopimus koskee. Pellon ja pysyvän nurmen ulkopuolisesta sopimusalasta on muodostettava uusi peruslohko, jollei alaa ole jo aiemmin ilmoitettu omana peruslohkonaan.

31 § (9.3.2017/147)
Suunnitelma

Edellä 27 §:n 1–3 kohdassa tarkoitetun ympäristösopimuksen on perustuttava kirjalliseen suunnitelmaan, jossa on esitettävä lohkokohtaiset toimenpiteet jokaiselle sopimusvuodelle.

Suunnitelmassa on oltava liitteenä:

1) arvio hankkeen vaikutuksista ympäristöön tai maisemaan sekä sopimusalueen hoidon tavoitteet;

2) suunnitellun hankkeen yleiskuvaus ja tavoitteet, joiden perusteella voidaan arvioida alueen luonto- ja maisema-arvoja tai merkitystä maatalouden vesiensuojelussa;

3) suunnitelma-alueen kartta, josta;

a) ilmenevät lohkon rajat ja sijainti peruskartalla, jos kyseessä on sopimus kosteikon hoidosta tai maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoidosta ja lohkot eivät ole olemassa olevia peruslohkoja;

b) käy ilmi peruslohkon muutos tai rajakorjaus, jos sopimuksen kohteena oleva lohko on jaettu, yhdistetty tai sen rajaa on korjattu sinä keväänä, kun sopimusta haetaan;

4) hoitosuunnitelma, jossa kuvataan ympäristösopimuksen ehtojen mukaiset yksilöidyt perustamis-, hoito- ja muut toimenpiteet lohkokohtaisesti ja niiden toteutusaikataulu vuosittain, sekä selostus, miten toimenpiteet edistävät ympäristösopimuksen tavoitteiden saavuttamista;

5) jos kyseessä on sopimus kurki-, hanhi- ja joutsenpeltojen ylläpidosta, selvitys, josta käy ilmi sopimusalueen lintujen massaesiintymän laatu ja ajoittuminen, alueelle perustettava kasvusto ja siihen kohdistuvat toimenpiteet sekä kasvuston soveltuvuus alueella massaesiintymänä esiintyvälle yhdelle tai useammalle lintulajille, lintujen ruokintasuunnitelma, ruokinnan laatu ja ajoittuminen ja tarvittaessa todiste satovahingosta;

6) jos kyseessä on sopimus kurki-, hanhi- ja joutsenpeltojen ylläpidosta ja sopimusalue rajautuu muihin kuin korvauksensaajan hallinnassa oleviin viljelyalueisiin, kirjallinen suostumus edellä mainittujen alueiden haltijoilta;

7) jäljennös hoitopäiväkirjasta tai lohkokohtaisista muistiinpanoista aiemmalta sopimuskaudelta, jos sopimusalue tai sen osa on aiemmin kuulunut suunnitelmaa vaativaan sopimukseen, jonka sopimusehtona on ollut hoitopäiväkirjan pitäminen.

32 §
Muistiinpanovelvollisuus

Sopimusalueella toteutettavista toimenpiteistä on tehtävä lohkokohtaisia muistiinpanoja. Muistiinpanoihin on kirjattava vähintään lohkon nimi, tunnus ja pinta-ala sekä vuosittaiset toimenpiteet, niiden toteuttamisaika, kesto ja toimenpiteiden vaikutus ympäristöön. Jos kyseessä on 27 §:n 4 kohdassa tarkoitettu sopimus, muistiinpanoja ei tarvitse tehdä.

33 §
Sopimusalan lisääminen

Ympäristösopimukseen ei voi lisätä uutta alaa sopimuskauden aikana. Uudesta alasta on tehtävä uusi viisivuotinen ympäristösopimus, jos ala täyttää ympäristösopimuksen tekemisen edellytykset. Viljelijän on haettava uutta sopimusta maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 3 luvussa säädettyä menettelyä noudattaen.

Valtion talousarvion määrärahojen rajoissa viljelijä voi tehdä uuden ympäristösopimuksen, joka korvaa viljelijän voimassaolevan aiemman ympäristösopimuksen ja kattaa sekä aiemman ympäristösopimuksen mukaisen alan että uuden lisättävän alan. Uusi ympäristösopimus tehdään viideksi vuodeksi.

34 §
Ympäristösopimuksen tai sen osan vaihtaminen toiseksi sopimukseksi

Ympäristösopimus tai sen osa voidaan vaihtaa toiseksi erityyppiseksi sopimukseksi sen voimassaoloaikana edellyttäen, että tällaiseen vaihtoon sisältyy ilmeisiä etuja ympäristön kannalta ja voimassa oleva sopimus tehostuu merkittävästi. Sopimuskausi jatkuu normaalisti mahdollisesti voimaan jäävän alkuperäisen sopimuksen osalta, jonka pinta-ala vaihtamisen jälkeen pienenee. Sopimuksen osan vaihtaminen toiseksi ei aiheuta sopimusalan vähenemistä. Jos korvauksen saaja kuitenkin luopuu uudesta vaihtamisen jälkeen tehdystä sopimuksesta kokonaisuudessaan ja alkuperäinen sopimus jää voimaan, lasketaan poistuvat alueet vähenemiseksi aiempaan alkuperäiseen sopimukseen.

Ympäristösopimuksen vaihtamisen perusteella tehtävää uutta sopimusta voidaan hakea alkavaksi 1 päivänä toukokuuta. Ympäristökorvaus maksetaan vaihtamisen jälkeen uuden sopimuksen mukaisena. Ennen sopimuksen vaihtamista maksettua ympäristökorvausta ei tarvitse maksaa takaisin.

35 §
Ympäristösopimuksen muuttaminen

Jos kyseessä on 27 §:n 1–3 kohdassa tarkoitettu ympäristösopimus, sopimuksen mukaisia toimenpiteitä voidaan tarvittaessa tarkentaa sopimuksen voimassaoloaikana, jotta sopimukselle asetetut tavoitteet eivät vaarantuisi. Tarkentaminen voidaan tehdä korvauksen saajan hakemuksesta tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen aloitteesta ennen seuraavan sopimusvuoden alkua. Tarkentamista on haettava maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 3 luvussa säädettyä menettelyä noudattaen. Ennen tarkentamista tuen saajaa on kuultava asiasta.

Alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevan sopimuksen eläinmäärää voi lisätä sopimuskauden aikana viljelijän hakemuksesta toisena ja kolmantena sopimusvuotena. Jos eläinmäärää lisätään tämän jälkeen, näistä eläimistä on tehtävä uusi sopimus. Eläinmäärän lisäystä on haettava maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 3 luvussa säädetyllä tavalla.

5 luku

Ympäristösopimusten yksityiskohtaiset ehdot

36 § (9.3.2017/147)
Kosteikkojen hoito

Ympäristösopimus voidaan tehdä kosteikon, tulva-alueen tai luonnonmukaistetun uoman alle jääneestä ja hoitotoimien kohteena olevasta maa-alasta sekä hoidon kannalta riittävistä reuna-alueista. Ympäristösopimus voidaan tehdä myös pienten kosteikkojen, pohjapatojen ja tulvapeltoalueiden muodostamisesta ja hoitamisesta.

Ympäristösopimus voidaan tehdä 1 momentissa tarkoitettujen kohteiden lisäksi kosteikkokohteesta:

1) joka on perustettu luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetun lain (1440/2006) 4 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla ei-tuotannollisten investointien tuella tai eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 9 §:ssä tarkoitetulla ei-tuotannollisten investointien korvauksella;

2) jota on koskenut maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen, luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen erityistukisopimus monivaikutteisen kosteikon hoidosta, jos kohdetta on hoidettu erityistukisopimuksen ehtojen mukaisesti;

3) joka on pieni kosteikko tai tulvapelto, jonka osalta on ollut voimassa luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen erityistukisopimus luonnon monimuotoisuuden ja maiseman edistämisestä;

4) joka on perustettu muulla rahoituksella ja joka täyttää eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 9 §:ssä säädettyyn ei-tuotannollisten investointien korvaukseen oikeuttavan kosteikkokohteen ehdot.

Ympäristösopimusta ei kuitenkaan voi tehdä vesiensuojelu- tai monimuotoisuusarvoja vailla olevien kastelualtaiden hoidosta tai alueen sellaisesta hoidosta, jossa tavoitteena on alueen muuttaminen järveksi tai lammeksi. Ympäristösopimusta ei voi myöskään tehdä sellaisesta kohteesta, jossa valumavesien aiheuttaman kuormituksen voidaan katsoa olevan peräisin pääasiassa muualta kuin maataloudesta.

Ympäristösopimuksen tekemisen jälkeen sopimusala ei enää ole maatalouskäytössä olevaa maata. Kosteikon reuna-alueet voidaan niiden leveydestä riippuen joko hoitaa ympäristösitoumukseen kuuluvina suojakaistoina tai ilmoittaa ympäristösitoumukseen kuuluvina suojavyöhykkeinä. Sopimusalan hoidon on edistettävä maatalouden aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämistä tai parannettava luonnoltaan yksipuolisen maatalousalueen elinympäristöjen monimuotoisuutta. Kosteikko voi toimia myös kasteluveden varastona, luonnonravintolammikkona kalankasvatuksessa, ravunkasvatuspaikkana sekä virkistyskäytössä.

Ympäristösopimuksen perustason vaatimuksena toimenpiteessä on noudatettava täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 tarkoitettua toista ja kolmatta lakisääteistä hoitovaatimusta.

37 § (9.3.2017/147)
Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito

Ympäristösopimus voidaan tehdä perinnebiotoopeista, luonnonlaitumista, luontoarvoiltaan monimuotoisista tai maisemaltaan merkittävistä peltoalueiden reuna-alueista, peltoalueen ja tien tai peltoalueen ja vesistön välisistä reuna-alueista tai peltoalueiden metsäsaarekkeista, maatalousympäristön uhanalaisten lajien elinolosuhteiden edistämisestä, maatalousympäristön muinaismuistokohteista sekä pitkäaikaiseen maankäyttöön liittyvän maaseudun kulttuuriperinnön hoidosta. Ympäristösopimukseen voidaan sisällyttää hoidon tavoitteiden kannalta riittävät uhanalaisen lajin esiintymän, muinaismuiston tai kulttuuriympäristökohteen reuna-alueet. Hoito ei saa vaarantaa esiintymän säilymistä tai muinaismuistokohteen ja maaseudun kulttuuriperintökohteen arvoa.

Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevia sopimuksia tehtäessä kohde on valtion talousarvion määrärahatilanne huomioon ottaen asetettava etusijalle, jos se kuuluu johonkin seuraavista kohderyhmistä:

1) valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaaksi luokitellut perinnebiotooppikohteet;

2) perinnebiotooppi- ja luonnonlaidunkohteet, jotka on kunnostettu luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetun lain 4 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla ei-tuotannollisten investointien tuella tai eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 9 §:ssä tarkoitetulla ei-tuotannollisten investointien korvauksella;

3) kohteet, jotka sijaitsevat valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkailla maisema-alueilla, Natura-alueella tai rajautuvat Natura-alueeseen tai sijaitsevat alueilla, jotka on todettu tärkeiksi luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmissa;

4) kohteet, joilla on ollut voimassa luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen erityistukisopimus perinnebiotooppien hoidosta tai luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisestä, jos kohdetta on hoidettu erityistukisopimuksen ehtojen mukaisesti.

Sopimukseen ei voi sisällyttää peltoa, sellaista pysyvää nurmea olevaa alaa, joka on maankäyttömuodoltaan peltoa, viljeltyjä pihanurmikoita tai puutarha- ja puistokäytössä olevia alueita tai laajoja yhtenäisiä avokallioita. Sopimusta ei voi tehdä täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 15 §:ssä tarkoitetusta jättiputken torjunnasta pysyvää nurmea olevalla alalla. Sopimusta ei voi tehdä latojen säilyttämisestä, ylläpitämisestä tai kunnostamisesta. Sopimusta ei voida tehdä laiduntamalla hoidettavasta kohteesta, jossa suurpedot aiheuttavat merkittävää uhkaa laiduneläimille paitsi silloin, jos alueen hoidosta on ollut voimassa luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 39 §:n 7 tai 8 kohdassa tarkoitettu sopimus. Sopimusta ei voida tehdä kohteista, joilla ei ole selviä edellytyksiä maatalousympäristön lajiston tai maiseman tulokselliseen edistämiseen hoitotoimenpiteillä, eikä kohteista, jotka ovat ensisijaisesti metsätalouskäytössä.

Ensisijaisesti metsätalouskäytössä olevia kohteita ovat:

1) ensisijaisesti puuntuotantoa varten hoidettavat kohteet;

2) lajistoltaan ja ikärakenteeltaan yksipuoliset metsät;

3) metsät, joiden kenttäkerros koostuu valtaosin varvuista;

4) havupuumetsät, joilla ei ole selvää merkkiä laidunhistoriasta;

5) reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet, joilla ei ole selviä raivaus- tai niittohoidolla edistettävissä olevia monimuotoisuus- tai maisema-arvoja.

Ympäristösopimuksen perustason vaatimuksena toimenpiteessä on noudatettava kaikella sopimuksen kohteen olevalla alalla täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 tarkoitettua toista ja kolmatta lakisääteistä hoitovaatimusta. Jos sopimuksen kohde on pysyvää nurmea, joka ei ole maankäyttömuodoltaan peltoa, perustason vaatimuksena on noudatettava myös tämän asetuksen 12 §:ää ja täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:n 3 momenttia, 14 ja 15 §:ää.

38 §
Perinnebiotoopit

Perinnebiotoopilla tarkoitetaan ketoa, niittyä, rantaniittyä, lehdesniittyä, hakamaata, metsälaidunta tai nummea, jossa on nähtävissä selviä merkkejä aiemmasta laidunnuksesta tai alueen käytöstä karjan rehuntuotantoon. Arvokkaalla perinnebiotoopilla tarkoitetaan perinnebiotooppia, joka on 1996–2001 julkaistuissa perinnemaisemaraporteissa tai sen jälkeen tehdyissä päivitysinventoinneissa määritelty valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi tai jonka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on arvioinut arvoltaan vastaavaksi, ja joka nykytilassaan täyttää arvokkaan perinnebiotoopin määritelmän. Perinnebiotoopin arvon määrityksessä on käytettävä valtakunnallisen perinnemaisemien inventointiohjeen ja sen päivitysinventointien kriteereitä.

Metsälaitumesta voidaan tehdä maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskeva sopimus, jos

1) puusto koostuu eri ikäisistä lehti- tai havupuista ja laho- ja kolopuita on enemmän kuin talousmetsässä yleensä; ja

2) metsälaitumella on valoisia aukkokohtia, joissa kasvaa niittykasveja; tai

3) metsälaitumella esiintyy ruohoja ja heiniä enemmän kuin vastaavalla metsätyypillä yleensä.

Metsälaitumia ovat 2 momentissa tarkoitettujen kohteiden lisäksi vanhat kaskikoivikot, joille on tyypillistä koivuvaltaisuus ja kaskeamiseen liittyvät kiviröykkiöt sekä laidunkäytöstä poistuneet metsät, joilla on ollut pitkään jatkunut laidunhistoria ja jotka ovat kunnostettavissa 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttäväksi metsälaitumeksi.

39 §
Luonnonlaitumet ja reunavyöhykkeet

Luonnonlaitumella tarkoitetaan pellon ja sellaisen pysyvää nurmea olevan peruslohkon, joka on maankäyttömuodoltaan peltoa, ulkopuolista laidunta, jota käytetään karjan rehuntuottoon ja jota ei nykytilassaan voida luokitella perinnebiotoopiksi tai kunnostettavaksi perinnebiotoopiksi. Luonnonlaitumesta voidaan tehdä maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskeva sopimus, jos sillä on muusta ympäristöstä erottuvia luonto- tai maisema-arvoja, joita voidaan edistää laidunnuksella. Luonnonlaitumen tulee sijaita maatalousympäristöön kuuluvassa maisemakokonaisuudessa. Luonnonlaitumia ovat myös reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet.

Ympäristösopimukseen sisältyvien reunavyöhykkeiden on sijaittava maatalousympäristössä peltoalueen ja metsän, peltoalueen ja tien tai peltoalueen ja vesistön välisellä, peltoalueen ulkopuolisella alueella. Reunavyöhyke voi olla keskimäärin enintään 20 metriä leveä, mutta erityisestä syystä peltoalueen ja vesistön tai peltoalueen ja tien välinen alue voi olla keskimäärin enintään 40 metriä leveä. Peltoalueilla sijaitsevien metsäsaarekkeiden enimmäiskoko voi olla enintään yksi hehtaari.

40 §
Kurki-, hanhi- ja joutsenpeltojen ylläpito

Ympäristösopimus voidaan tehdä merkittävinä kurkien, hanhien tai joutsenten massaesiintymäkohteina tunnettujen alueiden peltolohkoista, jotka ovat 4 tai 5 §:n perusteella korvauskelpoisia. Sopimus tehdään ensisijaisesti kohteista, joilla on todettu näiden lintujen aiheuttamia satovahinkoja ja kohteista, joiden läheisyydessä on muita näille linnuille tärkeitä elinympäristöjä. Sopimusala voi koostua samalla vaikutusalueella olevasta yhdestä tai useammasta kokonaisuuden muodostavasta peruslohkosta. Sopimusta ei voida tehdä peltolohkoista, joilla lintuihin kohdistuu toistuvia häiriötekijöitä. Tautivaaran vuoksi sopimusta ei voi tehdä kohteesta, joka sijaitsee alle yhden kilometrin etäisyydellä siipikarjaa pitävän maatilan tuotantorakennuksesta.

Sopimusalueen on pysyttävä samana vähintään viisi kasvukautta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tapauskohtaisesti hyväksyä suunnitelmassa esitetyn kasvuston tai ruokinnan muuttamisen, jos se on sopimuksen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaista.

Ympäristösopimuksen perustason vaatimuksena toimenpiteessä on noudatettava 11 ja 12 §:ää, täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 tarkoitettua toista lakisääteistä hoitovaatimusta ja liitteessä 2 tarkoitettua kymmenettä lakisääteistä hoitovaatimusta, täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:ää, 12 §:n 1 ja 4 momenttia sekä 15 §:ää ja eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11–13 §:ää. (9.3.2017/147)

41 §
Alkuperäisrotueläinten kasvattaminen

Ympäristösopimus voidaan tehdä itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarjan, suomenvuohien, suomenlampaiden, ahvenanmaanlampaiden ja kainuunharmaslampaiden, suomenhevosten ja maatiaiskanojen kasvattamisesta kyseisen rodun lisäämiseksi. Viljelijän on sitouduttava kasvattamaan maatilallaan sopimuksessa mainittu eläinmäärä samaan alkuperäisrotuun kuuluvia eläimiä koko sopimuskauden ajan. Sopimuseläinten on oltava puhdasrotuisia. Kanojen ja kukkojen on oltava vähintään puolen vuoden ikäisiä ja nautojen, lampaiden ja vuohien vähintään vuoden ikäisiä sopimuskauden alussa.

Sopimukseen sisältyvien eläinten lukumäärä voi vähentyä sopimuskauden aikana vain eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä.

6 luku

Maatalouden geenivarojen säilyttäminen

42 §
Sopimukset geenivarojen säilytystoimenpiteistä

Ympäristökorvausta voidaan myöntää sopimuksen perusteella seuraavista geenivarojen säilytystoimenpiteistä:

1) alkuperäiskasvilajikkeen ylläpito;

2) alkuperäiskasvien varmuuskokoelmat;

3) alkuperäisrotujen perimän säilytys.

43 §
Alkuperäiskasvilajikkeen ylläpito

Ympäristökorvausta voidaan myöntää siemenkauppalain (728/2000) 5 §:ssä tarkoitettuun kasvilajikeluetteloon hyväksytyn alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitäjälle nurmi- ja rehukasvien, viljakasvien, juurikkaiden, siemenperunoiden, öljy- ja kuitukasvien sekä vihannesten maatiaislajikkeiden ja uhanalaisten vanhojen kauppalajikkeiden ja niiden muuntuneiden kantojen ylläpidosta. Alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitäjän on huolehdittava lajikkeen ylläpidosta siemenkauppalain 5 §:n nojalla annetuissa säännöksissä määritellyllä tavalla.

Sopimuksen sopimuskausi ja -vuosi alkavat 1 päivänä toukokuuta ja päättyvät huhtikuun 30 päivänä. Sopimus on tehty, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on erillisellä päätöksellään hyväksynyt hakemuksen. Hakemus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen erillinen päätös muodostavat hyväksytyn voimassaolevan sopimuksen. Sopimus ei pysy voimassa, jos sopimuksen perusteella maksettavan ympäristökorvauksen vuosittaista maksua ei haeta, paitsi jos maksun hakematta jättäminen on aiheutunut eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä.

44 §
Alkuperäiskasvien varmuuskokoelmat

Ympäristökorvausta voidaan myöntää kansallisesti arvokkaiden maa- ja puutarhatalouden kasvien ja pohjoisten maatiaislajikkeiden kasvullisesti lisättävien geenivarakasvien sekä Suomen pohjoisiin ilmasto-olosuhteisiin sopeutuneiden ja vanhojen uhanalaisten kauppalajikkeiden turvallisesta säilyttämisestä ja ylläpidosta. Eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:n 7 momentissa tarkoitettu ympäristökorvauksen saaja voi hyväksytyn toimenpidesuunnitelman mukaisesti antaa ylläpitomahdollisuuden ulkopuoliselle taholle ja korvata kasvatuksesta aiheutuvia kustannuksia ylläpitäjälle. Ylläpitäjiä voivat olla yksityiset henkilöt, yhdistykset, yhteisöt tai muut vastaavat tahot. Ylläpito ei voi koskea sellaista alkuperäiskasvilajiketta, josta maksetaan ympäristökorvausta 43 §:ssä tarkoitetun toimenpiteen perusteella.

Eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:n 7 momentissa tarkoitetun ympäristökorvauksen saajan on edistettävä tietojen vaihtoa ylläpitäjiksi hyväksyttyjen toimijoiden kanssa ja osallistuttava kansainvälisiin tai Euroopan unionin tutkimusohjelmien hankkeisiin, jotka tähtäävät maatiaiskasvien suojelutietokantojen kehittämiseen. Ympäristökorvauksen saajan on myös edistettävä kansalaisten tietoisuutta geenivarojen säilytyksestä ja hyödyntämisestä esiintymällä tiedotusvälineissä ja osallistumalla oppilaitosten opetustyöhön sekä järjestämällä seminaareja yhdessä erilaisten yhdistysten ja oppilaitosten kanssa, joiden tavoitteena on kasvigeenivarojen suojelu ja käyttö.

45 §
Alkuperäisrotujen perimän säilytys

Ympäristökorvausta voidaan myöntää suomalaisten alkuperäisrotujen geenivarojen pitkäaikaisesta säilyttämisestä geenipankissa. Eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:n 7 momentissa tarkoitettu ympäristökorvauksen saaja voi hyväksytyn toimenpidesuunnitelman mukaisesti antaa ylläpitomahdollisuuden ulkopuoliselle taholle ja korvata säilyttämisestä aiheutuvia kustannuksia ylläpitäjälle. Ylläpitäjä voi olla keinosiemennysorganisaatio tai eläinlääkäri, joka vastaa alkuperäisrodun sperman ja alkioiden keräyksestä, pakastamisesta sekä varastojen ja tietojen ylläpidosta.

Eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:n 7 momentissa tarkoitetun ympäristökorvauksen saajan on edistettävä tietojen vaihtoa suunnittelemalla ja toteuttamalla alkuperäisrotujen geenivarojen säilytystoiminta eri eläinlajien rekistereitä ylläpitävien ja jalostusohjelmia suorittavien järjestöjen kanssa kansallisesti ja eri Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä. Ympäristökorvauksen saajan on myös edistettävä kansalaisten tietoisuutta geenivarojen säilytyksestä ja hyödyntämisestä esiintymällä tiedotusvälineissä ja osallistumalla oppilaitosten opetustyöhön sekä järjestämällä seminaareja yhdessä paikallisten eläinrotujen yhdistysten, eläinjalostusjärjestöjen ja oppilaitosten kanssa.

46 §
Toimenpidesuunnitelma ja sen muuttaminen

Eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:n 7 momentissa tarkoitetussa toimenpidesuunnitelmassa on yksilöitävä ylläpitäjät, ylläpidettävät lajit tai rodut, säilyttämiseen tähtäävät toimenpiteet, suojelun arviointiperusteet sekä tietojen vaihtoa edistävät toimenpiteet. Lisäksi suunnitelmassa on esitettävä arvio kustannuksista. Hyväksytyn toimenpidesuunnitelman muuttamisen edellytyksenä on, että maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy muutoksen.

47 §
Sopimuksen muuttaminen

Alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitoa koskevan sopimuksen mukaisia toimenpiteitä voidaan tarvittaessa muuttaa sopimuksen voimassaoloaikana, jotta sopimukselle asetetut tavoitteet eivät vaarantuisi. Muuttamista on haettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 3 luvussa säädettyä menettelyä noudattaen.

7 luku

Ympäristökorvauksen maksaminen

48 §
Ympäristökorvauksen maksaminen ympäristösitoumuksen perusteella

Ympäristökorvaus voidaan maksaa ympäristösitoumukseen sisältyvistä korvauskelpoisista aloista, jotka on ilmoitettu vuosittain tukihakemuksella Ruokaviraston määräämällä tavalla ja jotka ovat viljelijän hallinnassa kyseisenä vuonna viimeistään 17 päivänä kesäkuuta. Ympäristökorvaus voidaan maksaa pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä olevasta peltoalasta. Viljelijä voi vuosittaisessa tukihakemuksessa ilmoittaa, että jonkin peltoalan osalta korvauksen maksua ei haeta, jos eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu pinta-alavaatimus silti täyttyy. (4.4.2019/451)

Jos kasvulohkolla on talvehtimistuhoja, ympäristökorvaus voidaan maksaa edellyttäen, että viljellyn peltoalan hoito täyttää täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetussa valtioneuvoston asetuksessa asetetut vaatimukset ja että pääosalla lohkon pinta-alasta on korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottava kasvusto. Jollei pääosalla lohkoa ole mahdollista talvehtimistuhojen vuoksi tuottaa korjuu- ja markkinakelpoista satoa, lohkosta ei voida maksaa korvausta, ellei talvehtimistuho-aluetta kylvetä keväällä uudelleen.

Omaksi kasvulohkokseen erotetusta suojakaistasta voidaan maksaa ympäristökorvausta nurmesta. Pienin korvauskelpoinen kasvulohko, josta voidaan maksaa ympäristökorvausta, on 0,05 hehtaaria.

49 § (11.6.2015/708)
Ympäristösitoumukseen sisältyvät peltoalat, joista ympäristökorvausta ei makseta

Ympäristökorvausta ei makseta:

1) kasvimaasta, pysyvistä kasvihuonealoista, tilapäisesti viljelemättömästä peltoalasta eikä viljelemättömästä peltoalasta;

2) peltoalasta, jota koskee luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 23 §:ssä tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 41 §:ssä tarkoitettu sopimus;

3) metsäpuiden taimiaineiston tuottamisesta, puuvartisten energiakasvien alasta ja muun hampun kuin Euroopan unionin kokonaan rahoittamaan perustukeen oikeuttavan hampun alasta.

Tilakohtaisesta toimenpiteestä ei makseta ympäristökorvausta pysyvistä nurmista, jotka eivät ole maankäyttömuodoltaan peltoa, kesannosta, suojavyöhykkeistä, luonnonhoitopeltonurmista, viherlannoitusnurmista, monimuotoisuuspelloista sekä kurki-, hanhi- ja joutsenpelloista.

50 §
Ympäristökorvauksen maksaminen lohkokohtaisista toimenpiteistä

Viljelijälle, joka on antanut eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 8 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen luonnonmukaisesta tuotannosta tai luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta ja valinnut 14 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, maksetaan ympäristökorvausta vain sellaisista orgaanisista lannoitevalmisteista, jotka ovat luonnonmukaisessa tuotannossa sallittuja. Jos viljelijä on valinnut 14 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, ympäristökorvausta maksetaan enintään 60 prosentista ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta. Jos viljelijä on valinnut 14 §:n 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetun toimenpiteen, ympäristökorvausta maksetaan vain sellaisesta korvauskelpoisesta alasta, joka on ollut vuonna 2015 suojavyöhykkeenä ja jonka viljelijä on tukihakemuksessaan ilmoittanut mainittuna vuonna suojavyöhykkeenä. Jos viljelijä on valinnut 14 §:n 7 kohdan b tai d alakohdassa tarkoitetun toimenpiteen, ympäristökorvausta maksetaan enintään 25 prosentista ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta. (17.3.2016/179)

Edellä 14 §:n 6 kohdassa tarkoitetusta toimenpiteestä ei makseta ympäristökorvausta lohkoista:

1) joille on ilmoitettu ympäristösitoumukseen sisältyvä suojavyöhyke, monivuotinen ympäristönurmi, luonnonhoitopeltonurmi, viherlannoitusnurmi, monimuotoisuuspelto tai 14 §:n 5 kohdassa tarkoitettu toimenpide;

2) joita koskee luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen erityistukisopimus ravinnekuormituksen tehostetusta vähentämisestä, suojavyöhykkeen perustamisesta ja hoidosta tai turvepeltojen pitkäaikaisesta nurmiviljelystä;

3) joille on ilmoitettu kesanto;

4) jotka on ilmoitettu viherryttämistuen ekologiseksi alaksi.

Maatilalle ei makseta 14 §:n 6 kohdassa tarkoitetusta toimenpiteestä ympäristökorvausta, jos maatila on vapautettu viherryttämistuen viljelyn monipuolistamisvaatimuksesta tukiasetuksen 44 artiklan 3 kohdan a tai b alakohdan perusteella tai viherryttämistuen ekologisen alan vaatimuksesta tukiasetuksen 46 artiklan 4 kohdan perusteella.

Viljelijälle ei makseta 14 §:n 4 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä, jos viljelijä on vapautettu viherryttämistuen ekologisen alan vaatimuksesta tukiasetuksen 46 artiklan 4 kohdan perusteella. Jos viljelijä on valinnut 14 §:n 4 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, pysyvänä nurmena ilmoitetuista lohkoista ei makseta ympäristökorvausta ympäristönhoitonurmina. Ympäristökorvausta maksetaan 14 §:n 4 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen mukaisista luonnonhoitopeltonurmista, jos niitä on kohdentamisalueella II enintään 20 prosenttia ja muilla alueilla enintään 5 prosenttia korvauksen saajan kyseisellä kohdentamisalueella olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta. (11.6.2015/708)

Jos viljelijä on valinnut 14 §:n 5 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, ympäristökorvaus maksetaan vain niistä lohkoista, jotka viljelijä ilmoittaa katetuiksi hakiessaan korvausta. Jos viljelijä on valinnut 14 §:n 8 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, ympäristökorvaus maksetaan vain toimenpiteen toteuttamiseen liittyvän kasvin viljelyalalle. Jos viljelijä on valinnut 14 §:n 7 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, maatilalle ei makseta ympäristökorvausta pysyvänä nurmena ilmoitetuista lohkoista, viherryttämistuen mukaisesta ekologisesta alasta tai sellaisesta nurmialasta, joka oikeuttaa kyseisen ekologisen alan vaatimuksesta vapautumiseen.

51 §
Ympäristökorvauksen maksaminen ympäristösopimuksista

Ympäristökorvausta voidaan maksaa ympäristösopimukseen sisältyvästä korvauskelpoisesta alasta liitteen 13 mukaisesti. Pienin korvauskelpoinen kasvulohko, josta voidaan maksaa korvausta, on 0,05 hehtaaria. Ympäristökorvaus voidaan maksaa sopimuskauden aikana kerran jokaiselta sopimusvuodelta ja enintään niin monta kertaa kuin on sopimusvuosien lukumäärä.

Ympäristökorvaus alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevan sopimuksen perusteella voidaan maksaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen kirjallisesti ilmoitettujen eläinten osalta sopimuksen eläinmäärän mukaisesti.

52 §
Geenivarojen säilytystoimenpiteitä koskevista sopimuksista maksaminen

Alkuperäiskasvien ylläpitoa koskevan sopimuksen perusteella voidaan maksaa ympäristökorvausta sopimuskauden aikana kerran jokaiselta sopimusvuodelta ja enintään niin monta kertaa kuin on sopimusvuosien lukumäärä.

Alkuperäiskasvien varmuuskokoelmia koskevassa toimenpiteessä korvauskelpoisia kustannuksia ovat kasvigeenivarojen suojelutarpeen arvioinnista ja suunnittelusta sekä kasvigeenivarakokoelmien säilyttämiseen tähtäävistä toimista aiheutuneet kustannukset.

Alkuperäisrotujen perimän säilytystä koskevassa toimenpiteessä korvauskelpoisia kustannuksia ovat eläingeenivarojen suojelutarpeen arvioinnista ja suunnittelusta sekä eläingeenivarakokoelmien säilyttämiseen tähtäävistä toimista aiheutuneet kustannukset.

Ympäristökorvauksen maksamisen edellytyksenä on, että korvattavan kustannuksen perusteena oleva hyväksytyn toimenpidesuunnitelman mukainen toimenpide on toteutettu ja siitä aiheutunut kustannus on maksettu. Korvattavista kustannuksista on oltava yksilöity lasku ja tosite sen maksamisesta tai, jos maksu ei perustu laskuun, yksilöity kuitti.

8 luku

Ympäristökorvauksen määrä

53 §
Ympäristösitoumuksen perusteella maksettava ympäristökorvauksen määrä

Ympäristökorvausta maksetaan tilakohtaisesta ja lohkokohtaisista toimenpiteistä seuraava euromäärä hehtaarilta:

euroa vuodessa
ravinteiden tasapainoinen käyttö
- peltoviljelykasvit54
- puutarhakasvit ja kumina200
lietelannan sijoittaminen peltoon40
ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen40
valumavesien hallinta
- säätösalaojitus70
- säätökastelu tai kuivatusvesien kierrätys250
ympäristönhoitonurmet
- suojavyöhykenurmet kohdentamisalueella II500
- suojavyöhykenurmet muulla alueella450
- monivuotiset ympäristönurmet50
- luonnonhoitopeltonurmet kohdentamisalueella II120
- luonnonhoitopeltonurmet muulla alueella100
orgaanisen katteen käyttö puutarhakasveilla ja siemenperunalla
- yksivuotiset puutarhakasvit300
- monivuotiset puutarhakasvit500
peltoluonnon monimuotoisuus
- viherlannoitusnurmet54
- kerääjäkasvit100
- saneerauskasvit300
- monimuotoisuuspellot300
puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu
- menetelmäryhmä 1500
- menetelmäryhmä 2350

Peltojen talviaikaista kasvipeitteisyyttä koskevasta toimenpiteestä maksetaan ympäristökorvausta viljelijän ilmoittaman kasvipeitteen osuuden mukaan seuraava euromäärä hehtaarilta:

kasvipeitteisen alan prosenttiosuus maatilan tukikelpoisesta alastakorvaus kohdentamis- alueella III euroakorvaus muulla alueella euroa
2044
40189
603611
805411
54 §
Ympäristösopimusten perusteella maksettavan ympäristökorvauksen määrä

Ympäristökorvausta maksetaan ympäristösopimusten perusteella seuraava euromäärä hehtaarilta:

euroa vuodessa
kosteikon hoito450
maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito
- valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaat perinnebiotooppikohteet600
- muut kohteet450
kurki-, hanhi- ja joutsenpeltojen ylläpito600

Alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevan ympäristösopimuksen perusteella maksetaan ympäristökorvausta seuraava euromäärä eläinyksiköstä:

euroa vuodessa
Itä-, Pohjois- ja Länsi-Suomen karja530
Suomenhevonen300
Suomen-, kainuunharmas- ja ahvenanmaanlammas300
Suomenvuohi300

Alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevaan ympäristösopimukseen sisältyvistä maatiaiskanoista ja -kukoista maksetaan ympäristökorvausta 300 euroa maatilaa kohden.

55 §
Geenivarojen säilytystoimenpiteitä koskevien sopimuksien perusteella maksettavan ympäristökorvauksen määrä

Alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitoa koskevan sopimuksen toteuttamisesta maksetaan ympäristökorvausta 400 euroa kasvilajikkeesta vuodessa.

Alkuperäiskasvien varmuuskokoelmia koskevan sopimuksen perusteella voidaan maksaa ympäristökorvausta enintään 30 000 euroa vuodessa.

Alkuperäisrotujen perimän säilyttämistä koskevan sopimuksen perusteella voidaan maksaa ympäristökorvausta enintään 60 000 euroa vuodessa.

56 §
Enimmäiskorvaustasojen ylittyminen

Jos viljelijälle maksettavan ympäristökorvauksen määrä ylittää maaseutuasetuksen liitteessä II tarkoitetut ympäristökorvaukseen liittyvät enimmäismäärät, ympäristökorvausta ei makseta 14 §:n 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta toimenpiteestä, jos viljelijä on valinnut 14 §:n 5, 7 kohdan d alakohdassa tai 8 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen.

9 luku

Erinäiset säännökset

57 §
Ympäristökorvausta koskevat seurantatiedot

Korvauksen saajan velvollisuudesta toimittaa ympäristökorvauksen seurantaa ja arviointia varten tarvittavat tiedot tukiviranomaiselle säädetään maaseutuasetuksen 71 artiklassa.

10 luku

Voimaantulo

58 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 24 päivänä maaliskuuta 2015. Sen 6 §:ää sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 2016.

59 § (11.6.2015/708)
Siirtymäsäännökset

Luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007–2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 39 §:n 1 momentin 3, 8 ja 11 kohdassa tarkoitettuihin maatalouden ympäristötuen erityistukisopimuksiin, joissa sopimusalue on peltoa, sovelletaan tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Jos vuonna 2014 maatalouden ympäristötukeen sitoutunut viljelijä on perustanut osana ympäristötuen perustoimenpiteitä luonnonhoitopellon ja hän valitsee vuonna 2015 tämän asetuksen 14 §:n 4 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, luonnonhoitopelto voidaan ottaa huomioon toimenpiteessä tarkoitettuna monivuotisena nurmikasvustona. Jos vuonna 2014 maatalouden ympäristötukeen sitoutunut viljelijä on perustanut edellä mainitun luonnonhoitopellon niittykasveilla, hän voi ilmoittaa sen korvausta hakiessaan 14 §:n 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna luonnonhoitopeltonurmena mutta ei 14 §:n 7 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna monimuotoisuuspeltona. Ennen vuotta 2015 perustettu viherlannoitusnurmi voi olla lohkolla perustamisen jälkeen yhteensä enintään kolme vuotta.

Jos viljelijällä on voimassa oleva luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetun lain tai luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen ympäristötuen erityistukisopimus, johon ei sisälly ehtoa sopimuksen mukauttamisesta lainsäädäntömuutosten vuoksi, hän voi valita ympäristösitoumukseensa vastaavan tämän asetuksen mukaisen lohkokohtaisen toimenpiteen, mutta toimenpiteestä ei makseta ympäristökorvausta alalle, jota koskee erityistukisopimus, ennen kuin erityistukisopimus on päättynyt.

Jos viljelijällä on voimassa luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen erityistukisopimus, jonka sopimuskausi päättyy 31 päivänä toukokuuta tai 30 päivänä kesäkuuta, sopimuksen päättymisen jälkeen tehtävän vastaavan tämän asetuksen mukaisen ympäristösopimuksen sopimuskausi alkaa 1 päivänä toukokuuta.

Jos lohkon fosforilannoituksessa on käytetty fosforintasausta, joka on kesken ympäristösitoumusta annettaessa, tasauskausi voidaan päättää fosforitaseen jäädessä positiiviseksi, jos lohkolle ei voi enää levittää fosforia tässä asetuksessa tarkoitetulla tavalla. Lohkolle ei tällöin saa antaa enää lisää fosforia. Jos lohkolle on kuljetettu varastoon ennen 1 päivää toukokuuta 2015 lantaa tai orgaanista lannoitevalmistetta, sitä voidaan levittää lohkolle, vaikka 18 §:n 5 momentissa tarkoitetut fosforimäärät ylittyisivät.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013 (32013R1305); EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487, Komission delegoitu asetus (EU) N:o 807/2014 (32014R0807); EUVL L 227, 31.7.2014, s. 1

Liite 1

Monivuotiset puutarhakasvit

Monivuotisiin puutarhakasveihin luetaan ne kasvulohkot, joilla kasvatetaan hedelmä- ja marjakasveja sekä taimitarhakasveja. Hedelmä- ja marjakasveihin luetaan muun muassa omena, luumu, kriikuna, kirsikka, päärynä, makea pihlajanmarja, mansikka, mustaherukka, punaherukka, valkoherukka, viherherukka, karviainen, vadelma, mesivadelma, mustavatukka, mesimarja ja jalomaarain, tyrni, pensasmustikka, marja-aronia, ruusu ruusunmarjojen tuotantoon, ruusukvitteni, tuomipihlaja, puolukka, karpalo ja lakka. Taimitarhakasveilla tarkoitetaan monivuotisten koristekasvien eli perennoiden, pensaiden ja puiden sekä marja- ja hedelmäkasvien taimituotantoa, johon luetaan myös katu- tai puistopuuviljelykset. Taimitarhakasveihin luetaan myös pellolla kasvatettavat monivuotiset puut ja pensaat, joista korjataan ammattimaisesti vuosittain leikkohavuja tai leikkovihreää. Taimitarhaviljelyalaan kuuluu myös pistokkaiden ja astiataimien tuotanto kasvulohkoilla katteiden alla, esimerkiksi kevyissä muovihuoneissa.

Liite 2

Viljan, öljy- ja teollisuuskasvien sekä palkokasvien, sokerijuurikkaan ja perunan typpilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v)

Kasvi / saavutettu satotaso kgVähämultaiset ja multavat maatRunsasmultaiset maatErittäin runsasmultaiset maatEloperäiset maat
Ohra ja kaura, seosviljat 4000 kg100908060
Kevätvehnä 4000 kg12011010070
Syysruis syksyllä30302020
Syysruis keväällä 3000 kg100908040
Kevätruis 3000 kg Pellava, maissi, öljyhamppu, auringonkukka90807050
Syysvehnä, ruisvehnä spelttivehnä ja syysohra syksyllä30303020
Syysvehnä, ruisvehnä spelttivehnä ja syysohra keväällä 4000 kg12011010070
Muut viljat ja muut seoskasvustot 4000 kg90807050
Syysrypsi ja syysrapsi (heinä-elokuussa)50505040
Kevätrypsi, kevätrapsi, syysrypsi, syysrapsi ja ruistankio keväällä 1750 kg Muut peltokasvit1101009060
Herne, härkäpapu, makea lupiini45454530
Sokerijuurikas140140140120
Tärkkelysperuna 35 tn/ha105958570
Tärkkelysperuna 40 tn/ha12011010080
Varhaisperuna60606060
Varhaisperuna + kerääjäkasvi80808075
Muu peruna 35 tn/ha85807560
Muu peruna 40 tn/ha100908070

Liite 3

Saavutettuun satotasoon liittyvät liitteeseen 2 tehtävät typpilannoitemäärien enimmäislisäykset (kg/ha/v)

Lisäys kg01020304050
Kevätruis300035004000450050005500
Muut viljat400045005000550060006500
Kevätkylvöiset öljykasvit175020002250250027503000
Lisäys kg01020304045
Kevätvehnä400045005000550060006250
Syysvehnä, ruisvehnä, spelttivehnä400045005000550060006250
Syysruis300035004000450050005250
Syysöljykasvit17502000225025002750-

Liite 4

Nurmien ja muiden kasvien typpilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v)

LevitysaikaVähämultaiset ja multavat maatRunsasmultaiset maatErittäin runsasmultaiset maatEloperäiset maat
SiemennurmetKeväällä1101009060
Yksi ja monivuotiset nurmet, yksi satoKeväällä12011010090
Maissisäilörehu, yksi satoKeväällä140130120100
Ruokohelpi satovuosinaKeväällä90908060
Vihantavilja, kokovilja (kevätviljat, yksi sato)Kevätlevitys12011010080
Vihantavilja, kokovilja: syysvehnä ja ruisvehnä, yksi satoSyksyllä30303020
Keväällä14013012070
Yksi ja monivuotiset nurmet, vihantavilja, laidunKorjattaessa vähintään kaksi satoa Laidunnurmi200190180160
Korjattaessa vähintään kolme satoa240230220190
Nurmen perustaminen suojakasvin kanssa keväälläKorkeintaan kasvilajikohtaisen taulukon typpimäärä suojakasville
Nurmen perustaminen ilman suojakasvia keväälläKevätlevitys80808070
2. levitys30303030
Nurmen perustaminen kesällä, ruokohelpin, luonnonhoitopeltonurmen, monimuotoisuuspellon, viherlannoitusnurmen ja monivuotisen viherkesannon perustaminen (ei sadonkorjuuta)Perustamisvaiheessa60606050
Nurmen perustaminen syksylläSyyslevitys 15.9. mennessä30303030

Puutarhakasvien typpilannoituksen enimmäismäärät vihanneksilla ja maustekasveilla (kg/ha/v)

Vähämultaiset ja multavat maat Runsasmultaiset maat Erittäin runsasmultaiset maat Eloperäiset maat
KERÄ- JA RUUSUKAALI* 240 230 220 200
PURJO* 210 200 190 180
MUUT SIPULIKASVIT, PORKKANA* 120 115 110 100
MUUT JUUREKSET* 180 170 160 150
PALKOKASVIT* 55 50 45 35
KERÄ- JA LEHTISALAATTI (yksi sato)* 130 120 110 100
KERÄ- JA LEHTISALAATTI, (kaksi satoa)* 190 180 165 150
MUUT VIHANNEKSET (ML. AVOMAANKURKKU)* 160 150 140 125
SIEMENMAUSTEET JA YRTIT* 90 80 70 50

* Jos yksivuotisilla puutarhakasveilla käytetään kerääjäkasvia, typpilannoitusta voidaan lisätä 20 kiloa hehtaaria kohden. Kerääjäkasvi on tällöin kylvettävä viimeistään 15 päivänä elokuuta. Edellä mainittua typpilannoituksen lisäämismahdollisuutta ei ole kerä- ja ruusukaalilla, palkokasveilla ja purjolla eikä kerä- ja lehtisalaatilla silloin, kun kasvatetaan kaksi satoa.

Liite 6

Fosforilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v) viljavuusluokan perusteella

ViljavuusluokkaHuonoHuononl.VälttäväTyydyttäväHyväKorkeaArv. korkea
Viljat, öljykasvit, palkokasvit3426161050-
Viljat, öljykasvit, palkokasvit lantapoikkeus3426161515--
Yksi- ja monivuotiset rehunurmet , ruokohelpi satovuonna, kokoviljasäilörehu, maissi403224145--
Yksi- ja monivuotiset rehunurmet, satotaso vähintään 7500 kg ka/ha/v4638302011--
Yksi- ja monivuotiset rehunurmet, lantapoikkeus4032303020--
Monivuotinen nurmi: laidun2416855--
Nurmen ja ruokohelpin perustaminen keväällä (suojakasvin kanssa tai ilman)5244362610--
Nurmen perustaminen kesällä tai syksyllä sekä luonnonhoitopeltonurmen, monimuotoisuuspellon, viherlannoitusnurmen ja monivuotisen viherkesannon perustaminen, nurmi keväällä ennen kesä-perustamista2016127---
Peruna5555555535205
Sokerijuurikas6363604326145
Kuitupellava3426165---
muut kasvit302015105--

Liite 7

Saavutetun satomäärän perusteella korjattava fosforilannoituksen määrä (kg/ha/v)

Lisäys kg036
Ruis300040005000
Muut viljat400050006000
Öljykasvit175022502750

Puutarhakasvien fosforilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v) viljavuusluokan perusteella

Kasvihuono/huono-laatuinenVälttäväTyydyttäväHyväKorkeaArv. korkea
TAIMITARHAKASVIT *8070604020
MANSIKKA, VADELMA,MUSTAHERUKKA ***
Perustamisvaihe6050402010
Vuotuislannoitus3530252010
MUUT MARJAT
Perustamisvaihe7560503015
Vuotuislannoitus4535302515
HEDELMÄT
Perustamisvaihe8570604025
Vuotuislannoitus4035302010
KAALIT JA SIPULIT1108060402510**
JUUREKSET JA VARASTOPORKKANA1007555353010**
PALKOKASVIT503525201510**
MUUT VIHANNEKSET1006050402010**
YRTIT JA SIEMENMAUSTEET, MUUT KASVIT2820128
* Fosforilannoituksen ylärajat astiataimille: Peruslannoitus 165 g/m3, pitkävaikutteinen lannoitus ja täydennyslannoitus 250 g/m3.
** Kasvuunlähtövaiheen fosforilannoitusta voidaan antaa, jos istutus/kylvö tapahtuu ennen 15.5. Kohdentamisalueen III ulkopuolella 15.6. mennessä.
*** Tihkukastellulla mansikalla lannoitusta voidaan lisätä siten, että jos sato on yli 10 000 kg/ha, jokaista 1 000 kg/ha sadonlisäystä kohti voidaan nostaa fosforilannoitusta 0,4 kg/ha. Tihkukastellulla vadelmalla lannoitusta voidaan lisätä siten, että jos sato on yli 4 000 kg/ha, jokaista 1 000 kg/ha sadonlisäystä kohti voidaan nostaa fosforilannoitusta 0,7 kg/ha. Satotasokorjausta voi soveltaa portaattomasti. Fosforilannoituksen yläraja astiataimille on 490 g/m3 vuodessa.

Kohdentamisalueen I kunnat

Alajärvi lukuun ottamatta entisen Lehtimäen kunnan aluetta, Alavieska, Eura, Eurajoki, Evijärvi, Haapajärvi, Haapavesi, Harjavalta, Honkajoki, Huittinen, Hämeenkyrö, Ilmajoki, Isojoki, Isokyrö, Jalasjärvi, Kalajoki, Kankaanpää, Kannus, Karijoki, Kaskinen, Kauhajoki, Kauhava, Kaustinen, Kempele, Kokemäki, Kokkola, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Kruunupyy, Kuortane, Kurikka, Kärsämäki, Köyliö, Laihia, Laitila, Lappajärvi, Lapua, Lavia, Liminka, Lumijoki, Luoto, Luvia, Maalahti, Merijärvi, Merikarvia, Muhos, Mustasaari, Mynämäki, Nakkila, Nivala, Nokia, Närpiö, Oulainen, Oulu lukuun ottamatta entisten Haukiputaan, Kiimingin ja Ylikiimingin kuntien alueita, Pietarsaari, Pedersöre, Pomarkku, Pori, Pyhäjoki, Pyhäranta, Pöytyä, Raahe, Rauma, Sastamala, Seinäjoki, Sievi, Siikainen, Siikajoki, Siikalatva, Säkylä, Teuva, Toholampi, Tyrnävä, Ulvila, Uusikaarlepyy, Uusikaupunki, Vaasa, Veteli, Vimpeli, Vöyri, Ylivieska.

Liite 10

Kohdentamisalueen II kunnat

Akaa, Asikkala, Askola, Aura, Espoo, Eura, Eurajoki, Forssa, Hamina, Hanko, Harjavalta, Hartola, Hattula, Hausjärvi, Heinola, Helsinki, Hollola, Huittinen, Humppila, Hyvinkää, Hämeenkoski, Hämeenkyrö, Hämeenlinna, Iitti, Ikaalinen, Imatra, Inkoo, Janakkala, Jokioinen, Juupajoki, Jämijärvi, Jämsä lukuun ottamatta entisten Jämsänkosken ja Kuoreveden kuntien alueita, Järvenpää, Kaarina, Kangasala, Kankaanpää, Karkkila, Kauniainen, Kemiönsaari, Kerava, Kirkkonummi, Kokemäki, Koski, Kotka, Kouvola, Kuhmoinen, Kustavi, Kärkölä, Köyliö, Lahti, Laitila, Lapinjärvi, Lappeenranta, Lavia, Lemi, Lempäälä, Lieto, Lohja, Loimaa, Loppi, Loviisa, Luumäki, Luvia, Marttila, Masku, Miehikkälä, Mynämäki, Myrskylä, Mäntsälä, Mäntyharju, Mänttä-Vilppula, Naantali, Nakkila, Nastola, Nokia, Nousiainen, Nurmijärvi, Orimattila, Oripää, Orivesi, Padasjoki, Paimio, Parainen, Pirkkala, Pomarkku, Pori, Pornainen, Porvoo, Punkalaidun, Pukkila, Pyhtää, Pyhäranta, Pälkäne, Pöytyä, Raasepori, Raisio, Rauma, Riihimäki, Rusko, Salo, Sastamala, Sauvo, Sipoo, Siuntio, Somero, Sysmä, Säkylä, Taivassalo,Tammela, Tampere, Tarvasjoki, Turku, Tuusula, Ulvila, Urjala, Uusikaupunki, Valkeakoski, Vantaa, Vehmaa, Vesilahti, Vihti, Virolahti, Ylöjärvi lukuun ottamatta entisen Kurun kunnan aluetta, Ypäjä.

Liite 11

Kohdentamisalueen II saaristoalueet

Itämeren saaret, jotka sijaitsevat seuraavien kuntien alueella:

Haminan, Inkoo, Kaarina, Kemiönsaari, Kotka, Kustavi, Loviisa, Masku, Naantali, Parainen, Porvoo, Pyhtää, Raasepori, Rauma, Salo, Sauvo, Taivassalo, Turku, Uusikaupunki ja Vehmaa.

Kohdentamisalueen III kunnat

Liitteissä 10 ja 11 tarkoitetut kunnat sekä Alajärvi, Alavieska, Alavus, Evijärvi, Haapajärvi, Haapavesi, Honkajoki, Ilmajoki, Isojoki, Isokyrö, Jalasjärvi, Kalajoki, Kannus, Karijoki, Karvia, Kaskinen, Kauhajoki, Kauhava, Kaustinen, Kokkola, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Kruunupyy, Kuortane, Kurikka, Kärsämäki, Laihia, Lappajärvi, Lapua, Luoto, Maalahti, Merijärvi, Merikarvia, Mustasaari, Nivala, Närpiö, Oulainen, Pietarsaari, Pedersöre, Pyhäjoki, Reisjärvi, Seinäjoki, Sievi, Siikainen, Soini, Teuva, Toholampi, Uusikaarlepyy, Vaasa, Veteli, Vimpeli, Vöyri, Ylivieska.

Ympäristösopimuksesta maksaminen pinta-alatukea koskevalla hakemuksella ilmoitettavien kasvikoodien perusteella

Viljelijälle voidaan maksaa ympäristökorvausta ympäristösopimuksen perusteella, jos pinta-alatukea koskevalla hakemuksella ilmoitetaan seuraavat kasvikoodit sopimuksittain:

YMPÄRISTÖSOPIMUSKASVIKOODI
Luonnonlaitumet ja perinnebiotoopitYmpäristösopimusala, pysyvä nurmi
Kurki-, hanhi- ja joutsenpellotKurki-, hanhioutsenpelto (sopimus)
KosteikotYmpäristösopimusala, muu ala
Metsäiset luonnonlaitumet ja perinnebiotoopitYmpäristösopimusala, metsämaa

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

11.6.2015/708:

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä kesäkuuta 2015.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013 (32013R1305); EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487, Komission delegoitu asetus (EU) N:o 807/2014 (32014R0807); EUVL L 227, 31.7.2014, s. 1

17.3.2016/179:

Tämä asetus tulee voimaan 22 päivänä maaliskuuta 2016.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013 (32013R1305); EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487, Komission delegoitu asetus (EU) N:o 807/2014 (32014R0807); EUVL L 227, 31.7.2014, s. 1

9.3.2017/147:

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä maaliskuuta 2017.

Tämän asetuksen 36 §:n 5 momentin ja 37 §:n 4 momentin sijasta sovelletaan asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos ympäristösopimus on tehty ennen vuotta 2017.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013 (32013R1305); EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487, Komission delegoitu asetus (EU) N:o 807/2014 (32014R0807); EUVL L 227, 31.7.2014, s. 1

22.2.2018/149:

Tämä asetus tulee voimaan 27 päivänä helmikuuta 2018.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013 (32013R1305); EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487, Komission delegoitu asetus (EU) N:o 807/2014 (32014R0807); EUVL L 227, 31.7.2014, s. 1

4.4.2019/451:

Tämä asetus tulee voimaan 9 päivänä huhtikuuta 2019.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013 (32013R1305); EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487, Komission delegoitu asetus (EU) N:o 807/2014 (32014R0807); EUVL L 227, 31.7.2014, s. 1

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.