235/2015

Tässä asetuksessa säädetään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013, jäljempänä maaseutuasetus , 28 artiklassa tarkoitetun maatalouden ympäristö- ja ilmastotuen, jäljempänä ympäristökorvaus , toimeenpanosta. Ympäristökorvaus on osa Euroopan komission hyväksymää Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa vuosille 2014—2020. Korvausta voidaan myöntää ja maksaa kehittämisohjelman voimassaoloaikana valtion talousarviossa osoitettujen varojen rajoissa.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Ympäristösitoumus alkaa sitoutumisvuoden toukokuun 1 päivänä. Sitoumusvuosi ja -kausi alkavat toukokuun 1 päivänä ja päättyvät huhtikuun 30 päivänä.

Viljelijän antama sitoumus pysyy voimassa, vaikka viljelijä ei hae ympäristökorvauksen vuosittaista maksua, jos maksun hakematta jättäminen on aiheutunut eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä.

Ympäristösitoumus voidaan antaa peltoa olevasta peruslohkosta, joka oli vuonna 2014 tukikelpoinen luonnonhaittakorvauksessa ja maatalouden ympäristötuessa. Sitoumus voidaan antaa myös sellaisesta pysyvää nurmea olevasta peruslohkosta, joka on maankäyttömuodoltaan peltoa. Pienin korvauskelpoinen kasvulohko, joka voidaan lukea vähimmäisalaan, on 0,01 hehtaaria.

Ympäristösitoumus voidaan antaa 1 momentissa tarkoitetun alan lisäksi peltoalasta, joka oli vuonna 2013 tukikelpoinen maatalouden ympäristötuessa, luonnonhaittakorvauksessa tai maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tuissa. Ympäristösitoumuksessa korvauskelpoista alaa on myös peltoala, jolla oli vuonna 2013 tai 2014 kasvulohkoja ja joka oli vuonna 2014 tukikelvoton sekä maatalouden ympäristötuessa että luonnonhaittakorvauksessa ja:

Ympäristösitoumuksen kohteena oleva ala säilyy korvauskelpoisena, vaikka siitä ei haettaisi ympäristökorvausta tai se vuokrataan tai myydään toiselle viljelijälle, jos ala säilyy peltona.

Korvauskelpoiseksi alaksi ei hyväksytä viljelemätöntä alaa. Viljelemättömäksi alaksi ei katsota peltolohkoja, jotka ovat hoidettua viljelemätöntä peltoa tai tilapäisesti viljelemättömiä. Korvauskelpoiseksi alaksi ei hyväksytä myöskään peltolohkoa, jolta korvauskelpoisuus on siirretty toiselle lohkolle, joka ei ole korvauskelpoinen 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa.

Ympäristösitoumukseen voidaan sisällyttää sitoumusta annettaessa ja sitoumuskauden aikana viljelijän hakemuksesta peltoala, joka on ollut tukikelvoton sekä maatalouden ympäristötuessa että luonnonhaittakorvauksessa ja joka on tullut sitoumuksen antavan viljelijän hallintaan kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 88 §:ssä tarkoitetussa uusjakosuunnitelmassa päätettyjen tilusten järjestelyjen kautta edellyttäen, että uusjakosuunnitelma on saanut lainvoiman ja tilukset on otettu haltuun uusjakosuunnitelman mukaisesti. Näitä viljelijän hallintaan tulleita korvauskelvottomia peltoaloja voidaan kuitenkin hyväksyä korvauskelpoisiksi vain, jos viljelijän hallinnasta on lainvoimaisen uusjakosuunnitelman mukaan poistunut 4 §:n 1—2 momentissa tarkoitettuja korvauskelpoisia peltoaloja. 

Ympäristösitoumukseen voidaan sisällyttää sitoumusta annettaessa ja sitoumuskauden aikana viljelijän hakemuksesta 1 momentissa tarkoitettujen alojen lisäksi peltoala, jota koskeva luopumiseläkelain (16/1974) 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus, maatalousyrittäjien luopumiskorvauksista annetun lain (1330/1992) 9 §:ssä tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus tai maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) 12 §:ssä tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus on päättynyt vuonna 2010 tai sen jälkeen.

Ympäristösitoumukseen voidaan sisällyttää sitoumusta annettaessa ja sitoumuskauden aikana viljelijän hakemuksesta peltoala, joka on siirtynyt sitoutuneelle viljelijälle toiselta viljelijältä:

Jos kyseessä on useamman viljelijän yhdessä harjoittama tai yhteisömuodossa harjoitettava maa- tai puutarhatalous, 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa edellytetään, että kaikki viljelijät, yhtiömiehet, jäsenet tai osakkaat ovat yli 65-vuotiaita. Kotitarveviljely ei ole 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettua maa- ja puutarhatalouden harjoittamista. Jos kuolinpesä tekee yli 65-vuotiaan viljelijän hallinnassa olleen peltoalan hallinnansiirron sitoutuneelle viljelijälle, pellon voidaan katsoa tulleen 3 momentissa tarkoitetulla tavalla yli 65-vuotiaalta viljelijältä, jos hallinnansiirto on tapahtunut vuoden aikana viljelijän kuolemasta. Yli 65-vuotiaan viljelijän tai kuolinpesän osakkaiden on tullut itse viljellä siirtyvää peltoalaa hallinnansiirtoa edeltävänä kasvukautena.

Edellä 1—4 momentissa tarkoitettuja aloja ja korvauskelpoisia aloja, jotka ovat tulleet viljelijän hallintaan ympäristökorvaukseen sitoutumattomalta viljelijältä, saadaan lisätä ympäristösitoumukseen valtion talousarvion määrärahatilanne huomioon ottaen vuosina 2016, 2017 ja 2018 enintään viisi hehtaaria. Jos ympäristösitoumuksen kohteena oleva ala on alle viiden hehtaarin, lisättävä ala voi olla enintään yksi hehtaari. Jos lisättävä ala on enimmäiskokoa suurempi, viljelijä saa antaa uuden ympäristösitoumuksen vuosina 2016—2020 vuosittaisen tukihaun yhteydessä valtion talousarvion määrärahojen rajoissa. Jos uutta sitoumusta ei anneta, edellä mainittuja aloja on viljeltävä sitoumuksen ehtojen mukaisesti ilman korvausta.

Ympäristösitoumuksen kohteena olevaan peruslohkoon voidaan valtion talousarvion määrärahatilanne huomioon ottaen viljelijän hakemuksesta lisätä vuosittain enintään 0,1 hehtaaria sellaista peltoalaa tai sellaista pysyvää nurmea olevaa alaa, joka on maankäyttömuodoltaan peltoa, mutta jonka perusteella ei ole aikaisemmin ollut oikeutta ympäristökorvaukseen.

Ympäristösitoumukseen voi lisätä sellaisen alan, jonka toinen ympäristösitoumuksen antanut viljelijä on ilmoittanut edellisenä sitoumusvuonna vuosittaisessa tukihakemuksessa ja joka on hyväksytty korvauskelpoiseksi.

Viljelijä voi vaihtaa korvauskelpoisuuden 4 ja 5 §:ssä tarkoitetun korvauskelpoisen alan ja korvauskelvottoman alan välillä. Edellytyksenä on, että korvauskelpoisuus vaihdetaan pois koko peruslohkolta. Peruslohko voidaan vaihdon yhteydessä jakaa. Korvauskelpoisuutta ei saa vaihtaa, jos vaihdettava ala on tilakohtaisesti alle 0,5 hehtaaria.

Korvauskelpoisuutta ei saa vaihtaa, jos vaihto johtaa korvauskelpoisen alan kasvamiseen. Korvauskelpoisuutta ei saa vaihtaa eri korvausalueiden välillä, jos maksettava korvausmäärä hehtaarilta kasvaisi korvausalueen vaihdon vuoksi. Korvauskelpoisuuden saa vaihtaa vain pysyvästi. Korvauskelpoisuutta saa vaihtaa vain viljelijän omistuksessa olevien alojen välillä.

Korvauskelpoisuuden vaihtamisen hakumenettelyyn sovelletaan maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain (192/2013) 3 lukua.

Jos ympäristösitoumuksen kohteena oleva korvauskelpoinen peltoala ilmoitetaan ensimmäisen sitoumusvuoden jälkeen viljelemättömäksi tai se todetaan sellaiseksi valvonnassa, se menettää korvauskelpoisuutensa. Myös sellainen ympäristösitoumuksen kohteena oleva ala, joka poistetaan maatalouskäytöstä perustuesta, viherryttämistuesta ja nuoren viljelijän tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (234/2015) 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, menettää korvauskelpoisuutensa. Viljelijän on maksettava alalle maksettu korvaus takaisin.

Viljelijä, joka on antanut eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 8 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen luonnonmukaisesta tuotannosta tai luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, saa antaa sen kohteena olevista korvauskelpoisista lohkoista myös ympäristösitoumuksen. Viljelijä ei kuitenkaan saa valita lohkolle, joka sisältyy sitoumukseen luonnonmukaisesta tuotannosta tai luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, seuraavia ympäristösitoumuksen lohkokohtaisia toimenpiteitä:

Ympäristösitoumuksen antanut viljelijä voi käyttää peltohehtaarille ja sellaiselle pysyvää nurmea olevalle alalle, joka on maankäyttömuodoltaan peltoa, vuodessa typpeä enintään liitteissä 2—5 määritellyn määrän ja fosforia enintään liitteissä 6—8 määritellyn määrän. Fosforimääriin voi soveltaa fosforin tasausta. Fosforilannoituksessa vuosittainen yli- ja alijäämä voidaan kuitenkin tasoittaa tasausjakson aikana ( fosforintasaus ). Tasausjakson enimmäispituus on viisi vuotta.  Fosforintasaus on aloitettava, kun sallittu vuosittainen fosforitaso ylitetään. Fosforintasaus voidaan aloittaa myös fosforimäärän alittaessa sallitun vuosittaisen määrän. Tasausjakson alkaminen ja päättyminen on kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Typpi- ja fosforilannoitus on toteutettava lohkokohtaisesti kasvin, maan viljavuuden tai multavuuden ja satotason perusteella.

Kotieläinten tuottaman lannan ravinteet on otettava huomioon eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1250/2014) mukaisesti. Maatilan kaikilla peltolohkoilla ja sellaisilla pysyvää nurmea olevilla aloilla, jotka ovat maankäyttömuodoltaan peltoa, on käytettävä lantalajeittain samaa perustetta lannan ravinnelaskennassa. Lannan ja perunan solunesteen sisältämästä kokonaisfosforista otetaan huomioon 100 prosenttia. Turkiseläinten lannan kokonaisfosforista, lihaluujauhon ja elintarviketeollisuuden ruokajätteen kokonaisfosforista sekä käsitellyn sakokaivolietteen ja puhdistamolietteen kokonaisfosforista otetaan huomioon 60 prosenttia. Tuhkan kokonaisfosforista otetaan huomioon 40 prosenttia. Orgaanisen lannoitevalmisteen sisältämä fosfori otetaan huomioon sen raaka-aineen perusteella, jota lannoitevalmisteessa on eniten. 

Kasvinsuojeluaineita on käytettävä ja varastoitava kasvinsuojeluaineista annetun lain (1563/2011) 6 ja 7 §:ssä säädetyllä tavalla. Maatilalla kasvinsuojeluaineita saa levittää vain se, joka on suorittanut kasvinsuojeluaineista annetun lain 10 §:ssä tarkoitetun tutkinnon, tai joka on saanut oikeuden kyseisen tutkinnon järjestämiseen tai jolla on voimassa oleva luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007—2013 annetun valtioneuvoston asetuksen (366/2007) 28 §:n 4 momentissa tarkoitettu koulutus. 

Maatilalla kasvinsuojeluaineiden levitykseen käytettävä kasvinsuojeluruisku on testattava kasvinsuojeluaineista annetun lain 4 luvussa säädetyllä tavalla. Ammattimaisessa käytössä olevat traktoriruiskut on testattava kerran viimeistään 26 päivänä marraskuuta 2016 ja sen jälkeen joka viides vuosi. Jos levitysväline on aiemmin testattu luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007—2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 28 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, välinettä ei tarvitse testata uudestaan ennen kuin viisi vuotta on kulunut testauksesta.

Ympäristösitoumuksen antaneen viljelijän on pidettävä sitoumuksen kohteena oleva peltoala avoimena perustuesta, viherryttämistuesta ja nuoren viljelijän tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Ympäristösitoumuksen antaneen viljelijän on noudatettava maatilan kaikilla peltolohkoilla ja sellaisilla pysyvää nurmea olevilla lohkoilla, jotka ovat maankäyttömuodoltaan peltoa, ravinteiden tasapainoista käyttöä koskevaa toimenpidettä. Toimenpiteeseen sitoutuminen on edellytyksenä ympäristösitoumuksen lohkokohtaisiin toimenpiteisiin sitoutumiselle.

Ympäristösitoumuksen antanut viljelijä voi sitoumuskauden ajaksi valita korvauskelpoiselle alalle seuraavia lohkokohtaisia toimenpiteitä:

Viljelijän on sitoutuessaan ilmoitettava sitoumuskaudeksi valitsemansa lohkokohtaiset toimenpiteet. Puutarhakasvien viljelyssä olevalle lohkolle voi valita vain toisen 14 §:n 5 ja 8 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä. Viljelijä, joka on antanut sitoumuksen luonnonmukaisesta tuotannosta, ei voi valita 14 §:n 7 kohdan a alakohdassa ja 8 kohdassa tarkoitettuja lohkokohtaisia toimenpiteitä. Edellä 14 §:n 5 ja 8 kohdassa tarkoitettuja lohkokohtaisia toimenpiteitä ei voi valita niille lohkoille, joissa viljelykasvina on kumina. Jos lohkolle on valittu 14 §:n 5 tai 8 kohdassa tarkoitettu lohkokohtainen toimenpide, lohkolle ei voi valita 14 §:n 7 kohdan b alakohdassa tarkoitettua toimenpidettä.

Edellä 14 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä ei voi valita samanaikaisesti. Samanaikaisesti ei voi valita 14 §:n 4 kohdan a alakohdassa ja 14 §:n 3 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettuja lohkokohtaisia toimenpiteitä.

Viljelijä voi valita uuden lohkokohtaisen toimenpiteen sitoumuskauden aikana, jos ympäristösitoumusta mukautetaan maaseutuasetuksen 15 artiklassa tarkoitetun ympäristöön liittyvän neuvonnan perusteella ja neuvoja puoltaa mukauttamista. Aloittaessaan puutarhakasvien viljelyn tai lisätessään niiden viljelyalaa viljelijä voi valita 14 §:n 5 tai 8 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen.

Lohkokohtainen toimenpide voidaan vaihtaa, jos:

Viljelijän on ilmoitettava lohkokohtaisen toimenpiteen vaihtamisesta kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään kyseisen vuoden kesäkuun 15 päivänä. Jos vaihtamisesta ilmoitetaan myöhemmin, uuden toimenpiteen toteutus voidaan aloittaa ja muutoksen mukainen ympäristökorvaus maksetaan seuraavan sitoumusvuoden alusta alkaen.

Lohkokohtaisesta toimenpiteestä voi luopua, jos sitoumus siirretään maaseutuasetuksen 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Valitusta 14 §:n 8 kohdassa tarkoitetusta lohkokohtaisesta toimenpiteestä on luovuttava, jos viljelijä antaa sitoumuksen luonnonmukaisesta tuotannosta. Puutarhatilan lohkokohtaisesta toimenpiteestä voi luopua, jos puutarhakasvien viljelyala vähenee alle yhden hehtaarin.

Ravinteiden tasapainoista käyttöä koskevaan toimenpiteeseen kuuluu koko sitoumuskautta koskevan ja vuosittaisen viljelysuunnitelman, viljavuustutkimusten, peltomaan laatutestin ja lohkokohtaisten muistiinpanojen tekeminen, suojakaistojen ja monimuotoisuuskaistojen perustaminen sekä ympäristökorvausta koskevaan koulutukseen osallistuminen.

Viljelijän on laadittava viisivuotinen viljelysuunnitelma ensimmäisenä sitoumusvuonna viimeistään 30 päivänä huhtikuuta ja tarkennettava sitä vuosittaisella viljelysuunnitelmalla ennen kasvukauden alkua. Ensimmäisenä sitoumusvuonna viljelysuunnitelma on laadittava viimeistään 15 päivänä kesäkuuta. Maatilalla on otettava viljelyssä olevista pelloista ja sellaisista pysyvää nurmea olevista lohkoista, jotka ovat maankäyttömuodoltaan peltoa, maanäytteet ja teetettävä niistä viljavuustutkimukset viljelysuunnittelua ja seurantaa varten. Viljelijän on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin lohkon perustiedot ja tiedot vuosittaisista viljelytoimenpiteistä. Viljelijän on tehtävä peltomaan laatutesti kerran sitoumuskauden aikana kolmannen sitoumusvuoden loppuun mennessä. Testi on tehtävä täyttämällä peltomaan laatutestiin kuuluva arviointilomake. Viljelysuunnitelma, viljavuustutkimusten tulokset, peltomaan laatutestin arviointi ja lohkokohtaisiin muistiinpanoihin liittyvät asiakirjat on säilytettävä maatilalla.

Viljelijän on osallistuttava paikallisten yhteistoiminta-alueiden maaseutuelinkeinoviranomaisten, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja sidosryhmien yhteistyössä järjestämään yhden päivän koulutukseen ympäristökorvausjärjestelmään liittyvistä asioista. Koulutusvaatimuksen voi suorittaa myös sähköisesti toteutettuna tenttinä. Koulutukseen on osallistuttava kerran ohjelmakauden 2014—2020 aikana joko ennen sitoumuskauden alkua tai kahden ensimmäisen sitoumusvuoden aikana.

Jos peruslohko rajoittuu vesistöön, pellolla ja sellaisella pysyvää nurmea olevalla alalla, joka on maankäyttömuodoltaan peltoa, lohkon vesistön puoleisella reunalla on oltava keskimäärin vähintään kolme metriä leveä suojakaista. Suojakaista voi olla enintään kymmenen metriä leveä. Suojakaistan tarvetta arvioitaessa apuna käytetään Suomen ympäristökeskuksen tuottamaa ja ylläpitämää uomaverkostoa, jossa on perusteena 10 km² valuma-alueen koko. Peruslohkon muille kuin vesistöihin rajoittuville reunoille voidaan perustaa luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi keskimäärin enintään kolme metriä leveät viljelykasvin pinta-alaan sisältyvät monimuotoisuuskaistat. Peruslohko ei rajoitu vesistöön, jos

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava 11 §:n 3 momenttia, täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 ja 11 §:ää sekä 12 §:n 1, 3 ja 4 momenttia, eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11—13 §:ää ja lannoitevalmistelain (539/2006) nojalla annettuja säännöksiä fosforin käytöstä.

Lietelannan sijoittamista peltoon koskevaa toimenpidettä voidaan toteuttaa korvauskelpoisella alalla. Lietelanta, virtsa, lietelannasta erotettu nestejae tai nestemäinen orgaaninen lannoitevalmiste on levitettävä lohkolle sijoittavilla tai multaavilla laitteilla. Ainetta on levitettävä vähintään 20 kuutiometriä hehtaarille vuodessa. Toimenpidettä ei tarvitse toteuttaa jokaisena sitoumusvuotena.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:n 1—3, 7 ja 8 momenttia.

Ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättämistä koskevaa toimenpidettä voidaan toteuttaa korvauskelpoisella alalla. Lohkolle on lisättävä ravinnepitoista orgaanista materiaalia, jonka orgaanisen aineksen kuiva-ainepitoisuus on vähintään 20 prosenttia. Käytettävien materiaalien on oltava lannoitevalmistelain mukaisia orgaanisia lannoitteita, maanparannusaineita tai kasvualustoja, toiselta maatilalta hyötykäyttöön hankittua kuivalantaa tai lannasta erotettua kuivajaetta. Viljelijän tai sellaisen yhteisömuotoisen yrityksen, jossa viljelijä on osakkaana, hallinnassa olevalta maatilalta peräisin oleva lanta, turve, olki, niittojäte tai vastaava aine eivät oikeuta korvaukseen. Lisättävän määrän on oltava vähintään 15 kuutiometriä hehtaarille vuodessa. Maatila ei voi samanaikaisesti sekä luovuttaa että vastaanottaa tässä pykälässä tarkoitettua orgaanista materiaalia. Toimenpidettä ei tarvitse toteuttaa jokaisena sitoumusvuotena.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 1 ja 5 momenttia sekä 10 §:n 1—9 momenttia ja lannoitevalmistelain nojalla annettuja säännöksiä yhdyskuntajätevedenpuhdistamoista ja kiinteistökohtaisista käsittelyjärjestelmistä peräisin olevien lietteiden käyttörajoituksista peltoviljelyssä.

Valumavesien hallintaa koskevan toimenpiteen toteuttaminen edellyttää, että korvauskelpoiselle lohkolle on rakennettu säätösalaojitus, säätökastelu tai kuivatusvesien kierrätysjärjestelmä. Toimenpidettä voidaan toteuttaa koko maassa, jos lohkolla on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen, luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2000) tai luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007—2013 annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen erityistukisopimus valumavesien käsittelystä.

Jos lohkoa ei ole koskenut 1 momentissa tarkoitettu maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus, toimenpidettä voidaan toteuttaa vain lohkolla, jonka on analyysin perusteella todettu olevan maalajiltaan turve- tai multamaata tai hapanta sulfaattimaata. Toimenpidettä voidaan toteuttaa hapanta sulfaattimaata olevalla korvauskelpoisella lohkolla vain, jos se sijaitsee Sirppujoen valuma-alueella, Liminganlahteen laskevien jokien valuma-alueilla ja näiden valuma-alueiden välisellä alueella ( kohdentamisalue I ).

Lohko sijaitsee happamalla sulfaattimaalla, jos lohkolta 0,5—1,5 metrin syvyydeltä otetusta näytteestä laboratoriossa ilman inkubaatiota määritetty pH on alle 4,5 tai korkeintaan 16 viikon inkubaation jälkeen mitattu pH on alle 4,0.

Toimenpidettä on toteutettava korvauskelpoisella lohkolla vuosittain koko sitoumuskauden ajan.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (7/2015) liitteessä 1 tarkoitettua toista ja kolmatta lakisääteistä hoitovaatimusta sekä täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:ää, 12 §:n 1 ja 4 momenttia.

Ympäristönhoitonurmia koskevassa toimenpiteessä viljelijän on perustettava ja ylläpidettävä korvauskelpoisella lohkolla monivuotinen nurmikasvusto. Toimenpide voi koskea joko suojavyöhykettä, monivuotista ympäristönurmea tai luonnonhoitopeltonurmea. Suojavyöhykkeitä ja monivuotisia ympäristönurmia voidaan perustaa vain kolmen ensimmäisen sitoumusvuoden aikana ja ne on säilytettävä kasvulohkolla sitoumuskauden loppuun asti. Ympäristönhoitonurmea ei saa perustaa pysyvän nurmen alalle. Toimenpide voi kattaa kokonaisen peruslohkon, vaikka vain osalla lohkosta olisi peruste toimenpiteen toteuttamiselle.

Suojavyöhykkeet voidaan perustaa lohkoille, jotka sijaitsevat Natura-alueella, pohjavesialueella, 18 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla vesistöjen tai täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n 6 kohdassa tarkoitettujen valtaojien varsilla tai jotka rajautuvat 36 §:ssä tarkoitetulla ympäristösopimuksella hoidettavaan kosteikkoon. Liitteessä 11 tarkoitetuilla kohdentamisalueen II saaristoalueilla suojavyöhykkeen voi perustaa kaikille ympäristösitoumuksessa korvauskelpoisille lohkoille. Suojavyöhykkeen on oltava yli kolme metriä leveä. Suojavyöhykkeellä on oltava monivuotinen, lannoittamaton ja kasvinsuojeluaineilla käsittelemätön nurmi.

Monivuotiseksi ympäristönurmeksi voidaan ilmoittaa nurmea kasvava kasvulohko, joka sijaitsee joko pohjavesialueella tai 21 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla happamalla sulfaattimaalla tai jonka maalaji on turvetta tai multamaata. Happamilla sulfaattimailla ympäristönurmia saa perustaa liitteessä 9 tarkoitetulla kohdentamisalueella I.

Nurmi voidaan perustaa luonnonhoitopeltonurmeksi tai sellaiseksi voidaan ilmoittaa monilajiseksi kehittyneitä vanhoja nurmia. Luonnonhoitopeltonurmet voivat olla kokonaisia peruslohkoja tai kasvulohkoja. Luonnonhoitopeltonurmina ilmoitettavia kasvulohkoja voidaan perustaa myös yli kolme metriä leveinä kaistoina lohkojen reunoille, etenkin etelään ja länteen avautuville reunoille sekä suurten peltoaukeiden keskelle. Luonnonhoitopeltonurmi on säilytettävä samalla lohkolla vähintään kaksi kasvukautta. Luonnonhoitopeltonurmia voi olla yhteensä enintään 20 prosenttia maatilan korvauskelpoisesta alasta liitteessä 10 tarkoitetulla alueella ( kohdentamisalue II) ja enintään viisi prosenttia muulla alueella.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 tarkoitettua toista ja kolmatta lakisääteistä hoitovaatimusta ja liitteessä 2 tarkoitettua kymmenettä hoitovaatimusta sekä täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:ää.

Peltojen talviaikaista kasvipeitteisyyttä koskevassa toimenpiteessä viljelijän on vuosittain pidettävä liitteessä 12 tarkoitettujen kuntien alueella ( kohdentamisalue III ) vähintään 20, 40, 60 tai 80 prosenttia maatilan korvauskelpoisten peruslohkojen kokonaispinta-alasta kasvukauden ulkopuolella kasvipeitteisenä. Kohdentamisalueella III 20 prosentin kasvipeitteen ylittävillä aloilla on oltava kasvavaa kasvia tai kasvin sänkeä ( aito kasvipeitteisyys ).

Kohdentamisalueen III ulkopuolella maatilan korvauskelpoisten peruslohkojen kokonaispinta-alasta vähintään 20, 40 tai 60 prosenttia on oltava kasvipeitteisiä kasvukauden ulkopuolella. Edellä mainitun 20 prosentin kasvipeitteen voi toteuttaa myös kevennetyllä muokkauksella. Kohdentamisalueen III ulkopuolella kasvipeitteisyyden voi toteuttaa joko kevennetyllä muokkauksella tai aidolla kasvipeitteisyydellä.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 tarkoitettua toista ja kolmatta lakisääteistä hoitovaatimusta ja täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 13 §:ää.

Orgaanisen katteen käyttöä puutarhakasveilla ja siemenperunalla koskevassa toimenpiteessä viljelijän on sitouduttava kattamaan yksivuotisten puutarhakasvien rivit ja monivuotisten kasvien rivit tai rivivälit ilmoittamiltaan ympäristösitoumukseen sisältyviltä korvauskelpoisilta kasvulohkoilta. Toimenpiteen voi valita kaikille niille puutarhakasvilohkoille ja sertifioidun Euroopan unionin alueella tuotetun ja siellä virallisesti tarkastetun ja hyväksytyn siemenperunan, josta viljelijällä on alkuperämaan viranomaisen myöntämä vakuustodistus, tuotannossa oleville lohkoille, joilla toimenpiteen toteutus on mahdollinen. Siemenperunan tuotannossa oleva lohko on katettava kokonaan. Lohkojen ala voi vaihdella vuosittain viljelytilanteen mukaan, mutta maatilalla on oltava vuosittain vähintään yksi lohko sellaista kasvia, jolla käytetään korvaukseen oikeuttavaa katetta.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 tarkoitettua toista ja kolmatta lakisääteistä hoitovaatimusta.

Peltoluonnon monimuotoisuutta koskevassa toimenpiteessä viljelijän on perustettava viherlannoitusnurmia tai monimuotoisuuspeltoja tai viljeltävä kerääjäkasveja tai saneerauskasveja korvauskelpoisilla lohkoilla. Ympäristökorvausta saneerauskasveista voidaan myöntää viljelykierrossa peruna-, sokerijuurikas- tai avomaan puutarhakasveja viljeleville maatiloille. Monimuotoisuuspeltoja saa olla enintään 15 prosenttia maatilan korvauskelpoisesta peltoalasta. Monimuotoisuuspeltoja ja 22 §:ssä tarkoitettuja luonnonhoitopeltonurmia saa olla yhteensä enintään 20 prosenttia maatilan korvauskelpoisesta peltoalasta kohdentamisalueella II ja enintään 15 prosenttia muulla alueella.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 tarkoitettua toista ja kolmatta lakisääteistä hoitovaatimusta ja liitteessä 2 tarkoitettua kymmenettä hoitovaatimusta.

Puutarhakasvien vaihtoehtoista kasvinsuojelua koskevan toimenpiteen voivat valita ne maatilat, joiden viljelemille puutarhakasveille tai osalle niistä on olemassa vaihtoehtoinen torjuntamenetelmä. Kasvinsuojelumenetelmänä voidaan käyttää makroeliövalmisteita, kasvutunneleita ja mehiläisten levittämiä mikrobiologisia kasvinsuojeluaineita (menetelmäryhmä 1 ). Kasvinsuojelumenetelmänä voidaan käyttää myös tuhohyönteisverkkoja, mekaanisesti levitettäviä mikrobiologisia kasvinsuojeluaineita sekä rikkakasvien torjuntaa tunnistavalla haralla tai traktorikäyttöisellä liekittimellä ( menetelmäryhmä 2 ). Makroeliövalmisteiden, mehiläislajien ja -tuotteiden sekä mikrobiologisten kasvinsuojeluaineiden on oltava Suomessa kyseiseen käyttöön hyväksyttyjä.

Viljelijän on käytettävä kasvinsuojelussa ensisijaisesti kyseiselle kasvilajille tai kasvintuhoojalle soveltuvaa biologista tai mekaanista kasvinsuojelumenetelmää sellaisenaan. Jos viljelijä toteaa seurannan perusteella, että torjunta on epäonnistunut, sitä voidaan täydentää kemiallisin kasvinsuojelumenetelmin. Kemiallisen torjunnan käytön perustelut on kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Korvauskelpoiselle kasvulohkolle voi valita vain yhden kasvinsuojelumenetelmän ja sitä on toteutettava koko lohkolla. Menetelmäryhmään 1 kuuluvia kasvinsuojelumenetelmiä ei voi valita yksivuotisten puutarhakasvien kasvulohkolle. Valittu kasvinsuojelumenetelmä ja lohkojen ala voi vaihdella vuosittain viljelytilanteen mukaan, mutta maatilalla on viljeltävä vuosittain vähintään yhdellä kasvulohkolla sellaista kasvia, jolla vaihtoehtoisia kasvinsuojelumenetelmiä käytetään.

Toimenpiteen perustason vaatimuksena on noudatettava täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 tarkoitettua toista ja kolmatta lakisääteistä hoitovaatimusta ja liitteessä 2 tarkoitettua kymmenettä hoitovaatimusta.

Eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:ssä tarkoitettu korvauksensaaja voi tehdä seuraavia ympäristösopimuksia:

Ympäristösopimuksen sopimuskausi ja -vuosi alkavat 1 päivänä toukokuuta sinä vuonna, kun sopimusta haetaan, jos kyseessä on ympäristösopimus:

Muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa sopimuskausi ja -vuosi voivat alkaa ympäristösopimuksen hakemista seuraavana vuonna 1 päivänä toukokuuta.

Sopimuskausi ja -vuosi päättyvät huhtikuun 30 päivänä.

Ympäristösopimus tulee voimaan sopimuskauden alkaessa. Sopimus on tehty, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on erillisellä päätöksellään hyväksynyt hakemuksen. Hakemus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen erillinen päätös muodostavat hyväksytyn voimassaolevan sopimuksen. Sopimus ei pysy voimassa, jos sopimuksen perusteella maksettavan ympäristökorvauksen vuosittaista maksua ei haeta, paitsi jos maksun hakematta jättäminen on aiheutunut eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä.

Ympäristösopimusten tekemisen ja muuttamisen edellytyksenä on, että se on tarkoituksenmukaista sopimukselle Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa vuosille 2014—2020 asetettujen tavoitteiden sekä luonnonvarojen kestävän käytön ja ympäristön tilan kannalta. Ympäristösopimukseen sisällytettävien toimenpiteiden on ylitettävä eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 4 §:ssä tarkoitetut vaatimukset. Ympäristösopimus ei voi sisältää toimenpiteitä, joiden toteuttamisesta maksetaan jo muuta Euroopan unionin tai kansallisen tukijärjestelmän tukea tai jotka viljelijä on velvoitettu tekemään muun lainsäädännön perusteella.

Ympäristösopimuksessa on peruslohkoittain määriteltävä alueet, joita sopimus koskee. Pellon ja pysyvän nurmen ulkopuolisesta sopimusalasta on muodostettava uusi peruslohko, jollei alaa ole jo aiemmin ilmoitettu omana peruslohkonaan.

Edellä 27 §:n 1—3 kohdassa tarkoitetun ympäristösopimuksen on perustuttava kirjalliseen suunnitelmaan, jossa on esitettävä lohkokohtaiset toimenpiteet jokaiselle sopimusvuodelle.

Suunnitelmassa on oltava vähintään seuraavat tiedot ja asiakirjat:

Edellä 2 momentin 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna sijaintikarttana voidaan käyttää peruskarttaa, jonka jäljennökseen on merkittävä sopimuskohteen tarkka sijainti tai muuta vastaavaa karttaa.

Sopimusalueella toteutettavista toimenpiteistä on tehtävä lohkokohtaisia muistiinpanoja. Muistiinpanoihin on kirjattava vähintään lohkon nimi, tunnus ja pinta-ala sekä vuosittaiset toimenpiteet, niiden toteuttamisaika, kesto ja toimenpiteiden vaikutus ympäristöön. Jos kyseessä on 27 §:n 4 kohdassa tarkoitettu sopimus, muistiinpanoja ei tarvitse tehdä.

Ympäristösopimukseen ei voi lisätä uutta alaa sopimuskauden aikana. Uudesta alasta on tehtävä uusi viisivuotinen ympäristösopimus, jos ala täyttää ympäristösopimuksen tekemisen edellytykset. Viljelijän on haettava uutta sopimusta maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 3 luvussa säädettyä menettelyä noudattaen.

Valtion talousarvion määrärahojen rajoissa viljelijä voi tehdä uuden ympäristösopimuksen, joka korvaa viljelijän voimassaolevan aiemman ympäristösopimuksen ja kattaa sekä aiemman ympäristösopimuksen mukaisen alan että uuden lisättävän alan. Uusi ympäristösopimus tehdään viideksi vuodeksi.

Ympäristösopimus tai sen osa voidaan vaihtaa toiseksi erityyppiseksi sopimukseksi sen voimassaoloaikana edellyttäen, että tällaiseen vaihtoon sisältyy ilmeisiä etuja ympäristön kannalta ja voimassa oleva sopimus tehostuu merkittävästi. Sopimuskausi jatkuu normaalisti mahdollisesti voimaan jäävän alkuperäisen sopimuksen osalta, jonka pinta-ala vaihtamisen jälkeen pienenee. Sopimuksen osan vaihtaminen toiseksi ei aiheuta sopimusalan vähenemistä. Jos korvauksen saaja kuitenkin luopuu uudesta vaihtamisen jälkeen tehdystä sopimuksesta kokonaisuudessaan ja alkuperäinen sopimus jää voimaan, lasketaan poistuvat alueet vähenemiseksi aiempaan alkuperäiseen sopimukseen.

Ympäristösopimuksen vaihtamisen perusteella tehtävää uutta sopimusta voidaan hakea alkavaksi 1 päivänä toukokuuta. Ympäristökorvaus maksetaan vaihtamisen jälkeen uuden sopimuksen mukaisena. Ennen sopimuksen vaihtamista maksettua ympäristökorvausta ei tarvitse maksaa takaisin.

Jos kyseessä on 27 §:n 1—3 kohdassa tarkoitettu ympäristösopimus, sopimuksen mukaisia toimenpiteitä voidaan tarvittaessa tarkentaa sopimuksen voimassaoloaikana, jotta sopimukselle asetetut tavoitteet eivät vaarantuisi. Tarkentaminen voidaan tehdä korvauksen saajan hakemuksesta tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen aloitteesta ennen seuraavan sopimusvuoden alkua. Tarkentamista on haettava maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 3 luvussa säädettyä menettelyä noudattaen. Ennen tarkentamista tuen saajaa on kuultava asiasta.

Alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevan sopimuksen eläinmäärää voi lisätä sopimuskauden aikana viljelijän hakemuksesta toisena ja kolmantena sopimusvuotena. Jos eläinmäärää lisätään tämän jälkeen, näistä eläimistä on tehtävä uusi sopimus. Eläinmäärän lisäystä on haettava maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 3 luvussa säädetyllä tavalla.

Ympäristösopimus voidaan tehdä kosteikon, tulva-alueen tai luonnonmukaistetun uoman alle jääneestä ja hoitotoimien kohteena olevasta maa-alasta sekä hoidon kannalta riittävistä reuna-alueista. Ympäristösopimus voidaan tehdä myös pienten kosteikkojen, pohjapatojen ja tulvapeltoalueiden muodostamisesta ja hoitamisesta.

Ympäristösopimus voidaan tehdä 1 momentissa tarkoitettujen kohteiden lisäksi kosteikkokohteesta:

Ympäristösopimusta ei voi tehdä vesiensuojelu- tai monimuotoisuusarvoja vailla olevien kastelualtaiden hoidosta tai alueen sellaisesta hoidosta, jossa tavoitteena on alueen muuttaminen järveksi tai lammeksi. Ympäristösopimusta ei voi myöskään tehdä sellaisista kohteista, joissa valumavesien aiheuttaman kuormituksen voidaan katsoa olevan peräisin pääasiassa muualta kuin maataloudesta.

Ympäristösopimuksen tekemisen jälkeen sopimusala ei enää ole maatalouskäytössä olevaa maata. Kosteikon reuna-alueet voidaan niiden leveyden perusteella joko hoitaa ympäristösitoumukseen kuuluvina suojakaistoina tai ilmoittaa ne ympäristösitoumukseen kuuluvina suojavyöhykkeinä. Sopimusalan hoidon on edistettävä maatalouden aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämistä tai parannettava luonnoltaan yksipuolisen maatalousalueen elinympäristöjen monimuotoisuutta. Kosteikko voi toimia myös kasteluveden varastona, luonnonravintolammikkona kalankasvatuksessa, ravunkasvatuspaikkana sekä virkistyskäytössä.

Ympäristösopimuksen perustason vaatimuksena toimenpiteessä on noudatettava täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 tarkoitettua kolmatta lakisääteistä hoitovaatimusta.

Ympäristösopimus voidaan tehdä perinnebiotoopeista, luonnonlaitumista, luontoarvoiltaan monimuotoisista tai maisemaltaan merkittävistä peltoalueiden reuna-alueista, peltoalueen ja tien tai peltoalueen ja vesistön välisistä reuna-alueista tai peltoalueiden metsäsaarekkeista, maatalousympäristön uhanalaisten lajien elinolosuhteiden edistämisestä, maatalousympäristön muinaismuistokohteista sekä pitkäaikaiseen maankäyttöön liittyvän maaseudun kulttuuriperinnön hoidosta. Ympäristösopimukseen voidaan sisällyttää hoidon tavoitteiden kannalta riittävät uhanalaisen lajin esiintymän, muinaismuiston tai kulttuuriympäristökohteen reuna-alueet. Hoito ei saa vaarantaa esiintymän säilymistä tai muinaismuistokohteen ja maaseudun kulttuuriperintökohteen arvoa.

Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevia sopimuksia tehtäessä kohde on valtion talousarvion määrärahatilanne huomioon ottaen asetettava etusijalle, jos se kuuluu johonkin seuraavista kohderyhmistä:

Sopimukseen ei voi sisällyttää peltoa, sellaista pysyvää nurmea olevaa alaa, joka on maankäyttömuodoltaan peltoa, viljeltyjä pihanurmikoita tai puutarha- ja puistokäytössä olevia alueita tai laajoja yhtenäisiä avokallioita. Sopimusta ei voi tehdä latojen säilyttämisestä, ylläpitämisestä tai kunnostamisesta. Sopimusta ei voida tehdä laiduntamalla hoidettavasta kohteesta, jossa suurpedot aiheuttavat merkittävää uhkaa laiduneläimille paitsi silloin, jos alueen hoidosta on ollut voimassa luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007—2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 39 §:n 7 tai 8 kohdassa tarkoitettu sopimus. Sopimusta ei voida tehdä kohteista, joilla ei ole selviä edellytyksiä maatalousympäristön lajiston tai maiseman tulokselliseen edistämiseen hoitotoimenpiteillä, eikä kohteista, jotka ovat ensisijaisesti metsätalouskäytössä. Ensisijaisesti metsätalouskäytössä olevia kohteita ovat:

Perinnebiotoopilla tarkoitetaan ketoa, niittyä, rantaniittyä, lehdesniittyä, hakamaata, metsälaidunta tai nummea, jossa on nähtävissä selviä merkkejä aiemmasta laidunnuksesta tai alueen käytöstä karjan rehuntuotantoon. Arvokkaalla perinnebiotoopilla tarkoitetaan perinnebiotooppia, joka on 1996—2001 julkaistuissa perinnemaisemaraporteissa tai sen jälkeen tehdyissä päivitysinventoinneissa määritelty valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi tai jonka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on arvioinut arvoltaan vastaavaksi, ja joka nykytilassaan täyttää arvokkaan perinnebiotoopin määritelmän. Perinnebiotoopin arvon määrityksessä on käytettävä valtakunnallisen perinnemaisemien inventointiohjeen ja sen päivitysinventointien kriteereitä.

Metsälaitumesta voidaan tehdä maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskeva sopimus, jos

Metsälaitumia ovat 2 momentissa tarkoitettujen kohteiden lisäksi vanhat kaskikoivikot, joille on tyypillistä koivuvaltaisuus ja kaskeamiseen liittyvät kiviröykkiöt sekä laidunkäytöstä poistuneet metsät, joilla on ollut pitkään jatkunut laidunhistoria ja jotka ovat kunnostettavissa 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttäväksi metsälaitumeksi.

Luonnonlaitumella tarkoitetaan pellon ja sellaisen pysyvää nurmea olevan peruslohkon, joka on maankäyttömuodoltaan peltoa, ulkopuolista laidunta, jota käytetään karjan rehuntuottoon ja jota ei nykytilassaan voida luokitella perinnebiotoopiksi tai kunnostettavaksi perinnebiotoopiksi. Luonnonlaitumesta voidaan tehdä maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskeva sopimus, jos sillä on muusta ympäristöstä erottuvia luonto- tai maisema-arvoja, joita voidaan edistää laidunnuksella. Luonnonlaitumen tulee sijaita maatalousympäristöön kuuluvassa maisemakokonaisuudessa. Luonnonlaitumia ovat myös reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet.

Ympäristösopimukseen sisältyvien reunavyöhykkeiden on sijaittava maatalousympäristössä peltoalueen ja metsän, peltoalueen ja tien tai peltoalueen ja vesistön välisellä, peltoalueen ulkopuolisella alueella. Reunavyöhyke voi olla keskimäärin enintään 20 metriä leveä, mutta erityisestä syystä peltoalueen ja vesistön tai peltoalueen ja tien välinen alue voi olla keskimäärin enintään 40 metriä leveä. Peltoalueilla sijaitsevien metsäsaarekkeiden enimmäiskoko voi olla enintään yksi hehtaari.

Ympäristösopimus voidaan tehdä merkittävinä kurkien, hanhien tai joutsenten massaesiintymäkohteina tunnettujen alueiden peltolohkoista, jotka ovat 4 tai 5 §:n perusteella korvauskelpoisia. Sopimus tehdään ensisijaisesti kohteista, joilla on todettu näiden lintujen aiheuttamia satovahinkoja ja kohteista, joiden läheisyydessä on muita näille linnuille tärkeitä elinympäristöjä. Sopimusala voi koostua samalla vaikutusalueella olevasta yhdestä tai useammasta kokonaisuuden muodostavasta peruslohkosta. Sopimusta ei voida tehdä peltolohkoista, joilla lintuihin kohdistuu toistuvia häiriötekijöitä. Tautivaaran vuoksi sopimusta ei voi tehdä kohteesta, joka sijaitsee alle yhden kilometrin etäisyydellä siipikarjaa pitävän maatilan tuotantorakennuksesta.

Sopimusalueen on pysyttävä samana vähintään viisi kasvukautta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tapauskohtaisesti hyväksyä suunnitelmassa esitetyn kasvuston tai ruokinnan muuttamisen, jos se on sopimuksen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaista. 

Ympäristösopimuksen perustason vaatimuksena toimenpiteessä on noudatettava 11 §:n 3 momenttia, täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 tarkoitettua toista lakisääteistä hoitovaatimusta, täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:n 1 ja 4 momenttia sekä 15 §:ää, eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:ää ja lannoitevalmistelain nojalla annettuja säännöksiä fosforin käytöstä.

Ympäristösopimus voidaan tehdä itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarjan, suomenvuohien, suomenlampaiden, ahvenanmaanlampaiden ja kainuunharmaslampaiden, suomenhevosten ja maatiaiskanojen kasvattamisesta kyseisen rodun lisäämiseksi. Viljelijän on sitouduttava kasvattamaan maatilallaan sopimuksessa mainittu eläinmäärä samaan alkuperäisrotuun kuuluvia eläimiä koko sopimuskauden ajan. Sopimuseläinten on oltava puhdasrotuisia. Kanojen ja kukkojen on oltava vähintään puolen vuoden ikäisiä ja nautojen, lampaiden ja vuohien vähintään vuoden ikäisiä sopimuskauden alussa. 

Sopimukseen sisältyvien eläinten lukumäärä voi vähentyä sopimuskauden aikana vain eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä.

Ympäristökorvausta voidaan myöntää sopimuksen perusteella seuraavista geenivarojen säilytystoimenpiteistä:

Ympäristökorvausta voidaan myöntää siemenkauppalain (728/2000) 5 §:ssä tarkoitettuun kasvilajikeluetteloon hyväksytyn alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitäjälle nurmi- ja rehukasvien, viljakasvien, juurikkaiden, siemenperunoiden, öljy- ja kuitukasvien sekä vihannesten maatiaislajikkeiden ja uhanalaisten vanhojen kauppalajikkeiden ja niiden muuntuneiden kantojen ylläpidosta. Alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitäjän on huolehdittava lajikkeen ylläpidosta siemenkauppalain 5 §:n nojalla annetuissa säännöksissä määritellyllä tavalla.

Sopimuksen sopimuskausi ja -vuosi alkavat 1 päivänä toukokuuta ja päättyvät huhtikuun 30 päivänä.  Sopimus on tehty, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on erillisellä päätöksellään hyväksynyt hakemuksen. Hakemus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen erillinen päätös muodostavat hyväksytyn voimassaolevan sopimuksen. Sopimus ei pysy voimassa, jos sopimuksen perusteella maksettavan ympäristökorvauksen vuosittaista maksua ei haeta, paitsi jos maksun hakematta jättäminen on aiheutunut eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä.

Ympäristökorvausta voidaan myöntää kansallisesti arvokkaiden maa- ja puutarhatalouden kasvien ja pohjoisten maatiaislajikkeiden kasvullisesti lisättävien geenivarakasvien sekä Suomen pohjoisiin ilmasto-olosuhteisiin sopeutuneiden ja vanhojen uhanalaisten kauppalajikkeiden turvallisesta säilyttämisestä ja ylläpidosta. Eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:n 7 momentissa tarkoitettu ympäristökorvauksen saaja voi hyväksytyn toimenpidesuunnitelman mukaisesti antaa ylläpitomahdollisuuden ulkopuoliselle taholle ja korvata kasvatuksesta aiheutuvia kustannuksia ylläpitäjälle. Ylläpitäjiä voivat olla yksityiset henkilöt, yhdistykset, yhteisöt tai muut vastaavat tahot. Ylläpito ei voi koskea sellaista alkuperäiskasvilajiketta, josta maksetaan ympäristökorvausta 43 §:ssä tarkoitetun toimenpiteen perusteella.

Eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:n 7 momentissa tarkoitetun ympäristökorvauksen saajan on edistettävä tietojen vaihtoa ylläpitäjiksi hyväksyttyjen toimijoiden kanssa ja osallistuttava kansainvälisiin tai Euroopan unionin tutkimusohjelmien hankkeisiin, jotka tähtäävät maatiaiskasvien suojelutietokantojen kehittämiseen. Ympäristökorvauksen saajan on myös edistettävä kansalaisten tietoisuutta geenivarojen säilytyksestä ja hyödyntämisestä esiintymällä tiedotusvälineissä ja osallistumalla oppilaitosten opetustyöhön sekä järjestämällä seminaareja yhdessä erilaisten yhdistysten ja oppilaitosten kanssa, joiden tavoitteena on kasvigeenivarojen suojelu ja käyttö.

Ympäristökorvausta voidaan myöntää suomalaisten alkuperäisrotujen geenivarojen pitkäaikaisesta säilyttämisestä geenipankissa. Eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:n 7 momentissa tarkoitettu ympäristökorvauksen saaja voi hyväksytyn toimenpidesuunnitelman mukaisesti antaa ylläpitomahdollisuuden ulkopuoliselle taholle ja korvata säilyttämisestä aiheutuvia kustannuksia ylläpitäjälle. Ylläpitäjä voi olla keinosiemennysorganisaatio tai eläinlääkäri, joka vastaa alkuperäisrodun sperman ja alkioiden keräyksestä, pakastamisesta sekä varastojen ja tietojen ylläpidosta.

Eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:n 7 momentissa tarkoitetun ympäristökorvauksen saajan on edistettävä tietojen vaihtoa suunnittelemalla ja toteuttamalla alkuperäisrotujen geenivarojen säilytystoiminta eri eläinlajien rekistereitä ylläpitävien ja jalostusohjelmia suorittavien järjestöjen kanssa kansallisesti ja eri Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä. Ympäristökorvauksen saajan on myös edistettävä kansalaisten tietoisuutta geenivarojen säilytyksestä ja hyödyntämisestä esiintymällä tiedotusvälineissä ja osallistumalla oppilaitosten opetustyöhön sekä järjestämällä seminaareja yhdessä paikallisten eläinrotujen yhdistysten, eläinjalostusjärjestöjen ja oppilaitosten kanssa. 

Eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:n 7 momentissa tarkoitetussa toimenpidesuunnitelmassa on yksilöitävä ylläpitäjät, ylläpidettävät lajit tai rodut, säilyttämiseen tähtäävät toimenpiteet, suojelun arviointiperusteet sekä tietojen vaihtoa edistävät toimenpiteet. Lisäksi suunnitelmassa on esitettävä arvio kustannuksista. Hyväksytyn toimenpidesuunnitelman muuttamisen edellytyksenä on, että maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy muutoksen.

Alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitoa koskevan sopimuksen mukaisia toimenpiteitä voidaan tarvittaessa muuttaa sopimuksen voimassaoloaikana, jotta sopimukselle asetetut tavoitteet eivät vaarantuisi. Muuttamista on haettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 3 luvussa säädettyä menettelyä noudattaen.

Ympäristökorvaus voidaan maksaa ympäristösitoumukseen sisältyvistä korvauskelpoisista aloista, jotka on ilmoitettu vuosittain tukihakemuksella Maaseutuviraston määräämällä tavalla ja jotka ovat viljelijän hallinnassa kyseisenä vuonna viimeistään 15 päivänä kesäkuuta. Ympäristökorvaus voidaan maksaa pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä olevasta peltoalasta. Viljelijä voi vuosittaisessa tukihakemuksessa ilmoittaa, että jonkin peltoalan osalta korvauksen maksua ei haeta, jos eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu pinta-alavaatimus silti täyttyy.

Jos kasvulohkolla on talvehtimistuhoja, ympäristökorvaus voidaan maksaa edellyttäen, että viljellyn peltoalan hoito täyttää täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetussa valtioneuvoston asetuksessa asetetut vaatimukset ja että pääosalla lohkon pinta-alasta on korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottava kasvusto. Jollei pääosalla lohkoa ole mahdollista talvehtimistuhojen vuoksi tuottaa korjuu- ja markkinakelpoista satoa, lohkosta ei voida maksaa korvausta, ellei talvehtimistuho-aluetta kylvetä keväällä uudelleen.

Omaksi kasvulohkokseen erotetusta suojakaistasta voidaan maksaa ympäristökorvausta nurmesta. Pienin korvauskelpoinen kasvulohko, josta voidaan maksaa ympäristökorvausta, on 0,05 hehtaaria.

Ympäristökorvausta ei makseta:

Tilakohtaisesta toimenpiteestä ei makseta ympäristökorvausta kesannosta, pysyvistä nurmista, suojavyöhykkeistä, luonnonhoitopeltonurmista, viherlannoitusnurmista, monimuotoisuuspelloista sekä kurki-, hanhi- ja joutsenpelloista.

Viljelijälle, joka on antanut eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 8 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen luonnonmukaisesta tuotannosta tai luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta ja valinnut 14 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, voidaan maksaa korvausta vain sellaisista orgaanisista lannoitevalmisteista jotka ovat luonnonmukaisessa tuotannossa sallittuja.

Edellä 14 §:n 6 kohdassa tarkoitetusta toimenpiteestä ei makseta ympäristökorvausta lohkoista:

Maatilalle ei makseta 14 §:n 6 kohdassa tarkoitetusta toimenpiteestä ympäristökorvausta, jos maatila on vapautettu viherryttämistuen viljelyn monipuolistamisvaatimuksesta tukiasetuksen 44 artiklan 3 kohdan a tai b alakohdan perusteella tai viherryttämistuen ekologisen alan vaatimuksesta tukiasetuksen 46 artiklan 4 kohdan perusteella.

Viljelijälle ei makseta 14 §:n 4 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen mukaisista monivuotisista ympäristönurmista tai luonnonhoitopeltonurmista, jos viljelijä on vapautettu viherryttämistuen ekologisen alan vaatimuksesta siksi, että hänen maatilansa peltoalasta yli 75 prosenttia on nurmea tai kesantoa. Jos viljelijä on valinnut 14 §:n 4 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, pysyvänä nurmena ilmoitetuista lohkoista ei makseta ympäristökorvausta ympäristönhoitonurmina. Ympäristökorvausta maksetaan 14 §:n 4 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen mukaisista luonnonhoitopeltonurmista, jos niitä on kohdentamisalueella II enintään 20 prosenttia ja muilla alueilla enintään 5 prosenttia korvauksen saajan kyseisellä kohdentamisalueella olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta.

Jos viljelijä on valinnut 14 §:n 5 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, ympäristökorvaus maksetaan vain niistä lohkoista, jotka viljelijä ilmoittaa katetuiksi hakiessaan korvausta. Jos viljelijä on valinnut 14 §:n 8 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, ympäristökorvaus maksetaan vain toimenpiteen toteuttamiseen liittyvän kasvin viljelyalalle. Jos viljelijä on valinnut 14 §:n 7 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, maatilalle ei makseta ympäristökorvausta pysyvänä nurmena ilmoitetuista lohkoista, viherryttämistuen mukaisesta ekologisesta alasta tai sellaisesta nurmialasta, joka oikeuttaa kyseisen ekologisen alan vaatimuksesta vapautumiseen.

Ympäristökorvausta voidaan maksaa ympäristösopimukseen sisältyvästä korvauskelpoisesta alasta liitteen 13 mukaisesti. Pienin korvauskelpoinen kasvulohko, josta voidaan maksaa korvausta, on 0,05 hehtaaria. Ympäristökorvaus voidaan maksaa sopimuskauden aikana kerran jokaiselta sopimusvuodelta ja enintään niin monta kertaa kuin on sopimusvuosien lukumäärä.

Ympäristökorvaus alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevan sopimuksen perusteella voidaan maksaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen kirjallisesti ilmoitettujen eläinten osalta sopimuksen eläinmäärän mukaisesti.

Alkuperäiskasvien ylläpitoa koskevan sopimuksen perusteella voidaan maksaa ympäristökorvausta sopimuskauden aikana kerran jokaiselta sopimusvuodelta ja enintään niin monta kertaa kuin on sopimusvuosien lukumäärä.

Alkuperäiskasvien varmuuskokoelmia koskevassa toimenpiteessä korvauskelpoisia kustannuksia ovat kasvigeenivarojen suojelutarpeen arvioinnista ja suunnittelusta sekä kasvigeenivarakokoelmien säilyttämiseen tähtäävistä toimista aiheutuneet kustannukset.

Alkuperäisrotujen perimän säilytystä koskevassa toimenpiteessä korvauskelpoisia kustannuksia ovat eläingeenivarojen suojelutarpeen arvioinnista ja suunnittelusta sekä eläingeenivarakokoelmien säilyttämiseen tähtäävistä toimista aiheutuneet kustannukset.

Ympäristökorvauksen maksamisen edellytyksenä on, että korvattavan kustannuksen perusteena oleva hyväksytyn toimenpidesuunnitelman mukainen toimenpide on toteutettu ja siitä aiheutunut kustannus on maksettu. Korvattavista kustannuksista on oltava yksilöity lasku ja tosite sen maksamisesta tai, jos maksu ei perustu laskuun, yksilöity kuitti.

Ympäristökorvausta maksetaan tilakohtaisesta ja lohkokohtaisista toimenpiteistä seuraava euromäärä hehtaarilta:

Ympäristökorvausta maksetaan ympäristösopimusten perusteella seuraava euromäärä hehtaarilta:

Alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevaan ympäristösopimukseen sisältyvistä maatiaiskanoista ja -kukoista maksetaan ympäristökorvausta 300 euroa maatilaa kohden.

Alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitoa koskevan sopimuksen toteuttamisesta maksetaan ympäristökorvausta 400 euroa kasvilajikkeesta vuodessa.

Alkuperäiskasvien varmuuskokoelmia koskevan sopimuksen perusteella voidaan maksaa ympäristökorvausta enintään 30 000 euroa vuodessa.

Alkuperäisrotujen perimän säilyttämistä koskevan sopimuksen perusteella voidaan maksaa ympäristökorvausta enintään 60 000 euroa vuodessa.

Jos viljelijälle maksettavan ympäristökorvauksen määrä ylittää maaseutuasetuksen liitteessä II tarkoitetut ympäristökorvaukseen liittyvät enimmäismäärät, ympäristökorvausta ei makseta 14 §:n 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta toimenpiteestä, jos viljelijä on valinnut 14 §:n 5, 7 kohdan d alakohdassa tai 8 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen.

Korvauksen saajan velvollisuudesta toimittaa ympäristökorvauksen seurantaa ja arviointia varten tarvittavat tiedot tukiviranomaiselle säädetään maaseutuasetuksen 71 artiklassa.

Tämä asetus tulee voimaan 24 päivänä maaliskuuta 2015. Sen 6 §:ää sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 2016.

Luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007—2013 annetun valtioneuvoston asetuksen 39 §:n 1 momentin 3, 8 ja 11 kohdassa tarkoitettuihin maatalouden ympäristötuen erityistukisopimuksiin, joissa sopimusalue on peltoa, sovelletaan tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Jos vuonna 2014 maatalouden ympäristötukeen sitoutunut viljelijä on perustanut osana ympäristötuen perustoimenpiteitä luonnonhoitopellon ja hän valitsee vuonna 2015 tämän asetuksen 14 §:n 4 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, luonnonhoitopelto voidaan ottaa huomioon toimenpiteessä tarkoitettuna monivuotisena nurmikasvustona. Jos vuonna 2014 maatalouden ympäristötukeen sitoutunut viljelijä on perustanut edellä mainitun luonnonhoitopellon niittykasveilla, hän voi ilmoittaa sen korvausta hakiessaan 14 §:n 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna luonnonhoitopeltonurmena mutta ei 14 §:n 7 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna monimuotoisuuspeltona.

Jos viljelijällä on voimassa oleva luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetun lain tai luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen ympäristötuen erityistukisopimus, johon ei sisälly ehtoa sopimuksen mukauttamisesta lainsäädäntömuutosten vuoksi, hän voi valita ympäristösitoumukseensa vastaavan tämän asetuksen mukaisen lohkokohtaisen toimenpiteen, mutta toimenpiteestä ei makseta ympäristökorvausta alalle, jota koskee erityistukisopimus, ennen kuin erityistukisopimus on päättynyt.

Jos viljelijällä on voimassa luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukainen erityistukisopimus, jonka sopimuskausi päättyy 31 päivänä toukokuuta tai 30 päivänä kesäkuuta, sopimuksen päättymisen jälkeen tehtävän vastaavan tämän asetuksen mukaisen ympäristösopimuksen sopimuskausi alkaa 1 päivänä toukokuuta.