476/2002

Suomessa yleisesti verovelvollinen, kansainvälistä meriliikennettä harjoittava osakeyhtiö voi valita tonnistoverotettavan toiminnan tuottaman voiton verottamisen sijasta alusten vetoisuuteen perustuvan tonnistoverotuksen tonnistoverokaudeksi siten kuin tässä laissa säädetään.

Mitä tässä laissa säädetään Suomessa yleisesti verovelvollisesta osakeyhtiöstä, koskee soveltuvin osin myös kansainvälistä meriliikennettä harjoittavaa toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvan yhteisön Suomessa olevaa kiinteää toimipaikkaa.

Tonnistovero suoritetaan valtiolle.

Velvollinen suorittamaan tonnistoveroa on yhtiö, joka on tämän lain mukaisesti hakemuksesta hyväksytty tonnistoverovelvolliseksi.

Tonnistoverovelvollisuus alkaa tonnistoverokauden alkaessa ja päättyy tonnistoverokauden päättyessä.

Tonnistoverotuksen voi valita yhtiö:

(24.2.2012/90)

Jos yhtiö on 3 §:ssä tarkoitetussa suhteessa yhteen tai useampaan tämän pykälän 3 momentin 1 ja 2 kohdan mukaiset edellytykset täyttävään yhtiöön, tämän pykälän 3 momentin 3–5 kohdassa tarkoitetut osuudet lasketaan kaikkien keskenään 3 §:ssä tarkoitetussa suhteessa olevien yhtiöiden yhteenlasketun tonniston perusteella. (24.2.2012/90)

Osakeyhtiölain (624/2006) 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettuun konserniin kuuluva yhtiö voi olla tonnistoverovelvollinen vain, jos kaikki samaan konserniin kuuluvat tämän lain 1 §:ssä ja 2 §:n 3 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttävät yhtiöt ovat tonnistoverovelvollisia ja yhtiöillä on sama tilikausi.

Mitä 1 momentissa säädetään, koskee vastaavasti yhtiöitä, joissa yhdellä tai useammalla luonnollisella henkilöllä, oikeushenkilöllä tai näillä yhdessä on osakeyhtiölain 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettua määräysvaltaa vastaava määräysvalta.

Mitä 1 momentissa säädetään konsernista, ei koske yhtiötä, joka erillisen liikkeenjohdon alaisena harjoittaa joko matkustaja-alusliiketoimintaa tai rahtialusliiketoimintaa itsenäisenä liiketoimintakokonaisuutena.

Yhtiön on hakeuduttava tonnistoverovelvolliseksi 3 kuukauden kuluessa yhtiön rekisteröinnistä. (24.2.2012/90)

Edellä 3 §:ssä tarkoitetussa suhteessa olevien yhtiöiden on haettava hyväksymistä samanaikaisesti.

Yhtiön, joka tulee 3 §:ssä tarkoitettuun suhteeseen tonnistoverovelvolliseksi jo hyväksytyn yhtiön kanssa, on haettava hyväksymistä 3 kuukauden kuluessa siitä ajankohdasta, jona 3 §:ssä tarkoitettu suhde on muodostunut.

Tonnistoverokausi alkaa hakemuksen tekemistä seuraavan verovuoden alusta tai, jos yhtiö on perustettu lain voimaantulon jälkeen, yhtiön ensimmäisen verovuoden alusta. Edellä 4 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa tonnistoverokausi alkaa sitä seuraavan verovuoden alusta lukien, jonka aikana 3 §:ssä tarkoitettu suhde on muodostunut.

Tonnistoverokausi päättyy 10 kalenterivuoden kuluttua tonnistoverokauden alkamisesta tai, jos mainittu aika päättyy kesken verovuotta, tuon verovuoden päättyessä.

Jos kahden tai useamman keskenään 3 §:ssä tarkoitetussa suhteessa olevan yhtiön tonnistoverokausi on alkanut eri ajankohdista, kaikkien yhtiöiden tonnistoverokausi päättyy samana ajankohtana kuin se yhtiöiden tonnistoverokausista, joka päättyy viimeiseksi. Yhtiöiden sulautuessa vastaanottavan yhtiön tonnistoverokausi päättyy samana ajankohtana kuin se sulautuvien yhtiöiden tonnistoverokausista, joka päättyy viimeiseksi.

Jos yhtiön tonnistoverovelvolliseksi hyväksyminen peruutetaan, tonnistoverokausi päättyy sen verovuoden lopussa, jonka aikana peruuttamista koskeva päätös on tehty.

Jos yhtiö hakee tonnistoverovelvolliseksi uudeksi tonnistoverokaudeksi, uusi tonnistoverokausi alkaa välittömästi edellisen tonnistoverokauden päättymisen jälkeen.

Tonnistoverotettavasta toiminnasta saatu tulo ei ole veronalaista tuloverotuksessa. Tonnistoverovelvollisen muusta kuin tonnistoverotettavasta toiminnasta saadun tulon verotuksessa sovelletaan tuloverotusta koskevaa lainsäädäntöä.

Ennen tonnistoverokauden alkua syntyneet tuloverotettavan toiminnan tappiot vähennetään yhtiön tuloverotettavan toiminnan verotettavasta tulosta siten kuin tuloverolaissa (1535/1992) säädetään.

Yhtiön tappioiden katsotaan kohdistuvan tuloverotettavaan toimintaan siltä osin kuin on ilmeistä, että tappiot ovat syntyneet tuloverotettavassa toiminnassa. Siltä osin kuin on ilmeistä, että tappiot ovat syntyneet tonnistoverotettavaan toimintaan kuuluvassa toiminnassa, tappioita ei kohdisteta tuloverotukseen. Muilta osin kunkin tulolähteen tappiot siirtyvät samassa suhteessa kuin varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005) 2 luvussa tarkoitettu nettovarallisuus jakautuu yhtiön tonnistoverotettavaan ja tuloverotettavaan toimintaan. Jos yhtiön verotuksessa on useita tulolähteitä, tulolähteen vahvistetut tappiot vähennetään yhtiön vastaavan tulolähteen verotettavista tuloista.

Tonnistoverotettavasta toiminnasta saadusta tulosta vieraassa valtiossa suoritettua veroa ei vähennetä Suomessa suoritettavasta verosta.

Yhtiö ei saa vähentää tuloverotuksessa tonnistoverokautta edeltäneenä verovuonna käyttöönottamastaan aluksesta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 30 §:n mukaista poistoa. Sen sijaan yhtiö saa vähentää tuloverotuksessa tällaisesta aluksesta poiston, joka vastaa aluksen hankintahinnan ja tonnistoverokauden alkaessa aluksen käyvän arvon erotusta, kuitenkin enintään elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 30 §:n mukaan lasketun määrän.

Tonnistoverotettavasta toiminnasta saaduilla tuloilla tarkoitetaan tuloja, jotka saadaan:

(24.2.2012/90)

Tonnistoverotettavasta toiminnasta saatuna tulona pidetään myös kuljetuspalvelun hintaan sisältyvästä satama-alueen ulkopuolella tapahtuvasta kuljetuksesta saatua tuloa, jos tonnistoverovelvollinen on ostanut kuljetuksen toiselta yritykseltä. (24.2.2012/90)

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia.

Tonnistoveroa suoritetaan seuraavista pääasiassa kansainvälisessä meriliikenteessä olevista, strategisesti ja kaupallisesti Suomesta johdetuista, pääasiallisesti lastin tai matkustajien kuljettamiseen taikka hinaamiseen tai työntämiseen kansainvälisessä meriliikenteessä tarkoitetuista ja käytetyistä aluksista ( tonnistoverotettava alus ), joiden bruttovetoisuus on vähintään 100:

Aluksen katsotaan olevan kansainvälisessä meriliikenteessä, kun se liikennöi suomalaisen ja ulkomaisen sataman välillä, ulkomaisten satamien välillä tai ulkomaisen sataman ja avomeren välillä, ei kuitenkaan, jos alus liikennöi yksinomaan kahden samassa valtiossa olevan sataman välillä.

Hinaamiseen tai työntämiseen tarkoitettuna ja käytettynä aluksena pidetään sellaista lastialusta, joka on hinaaja tai työntäjä ja jota pääasiassa käytetään kuljettamiseen. Pääasiassa satamissa suoritettavat hinaus- tai työntämistoiminnot taikka moottorikäyttöisten alusten avustaminen satamaan eivät ole tässä pykälässä tarkoitettua kansainvälistä meriliikennettä.

Tonnistoveron määrä lasketaan 8 §:ssä tarkoitetun aluksen nettovetoisuuden mukaan määräytyvän laskennallisen tulon perusteella siten, että tuloksi katsotaan jokaista 100 tonnia kohden 0,9 euroa päivältä 1 000 tonniin asti, 0,7 euroa 1 000 tonnin ylittävältä osalta 10 000 tonniin asti, 0,5 euroa 10 000 tonnin ylittävältä osalta 25 000 tonniin asti ja 0,2 euroa 25 000 tonnin ylittävältä osalta.

Tonnistoveron määrä on tuloverolain 124 §:n 2 momentissa säädettyä yhteisöverokantaa vastaava prosenttiosuus 1 momentissa tarkoitetulla tavalla lasketun tulon määrästä.

Vero suoritetaan myös niiltä päiviltä, joina alus ei ole liikenteessä.

Tonnistoverovelvollisen muusta kuin tonnistoverotettavasta toiminnasta saamien tulojen verottamiseen sovelletaan, mitä tulon verottamisesta muussa lainsäädännössä säädetään.

Tuloverotettavia tuloja ovat muun ohessa:

Edellä 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tulot ovat veronalaisia silloinkin, kun hyödykkeitä on käytetty osittain tai kokonaan tonnistoverotettavassa toiminnassa taikka rahoitusomaisuus tai muut saamiset ovat kertyneet tonnistoverotettavasta toiminnasta.

Tuloverotettavien tulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuvat menot ja muut niihin kohdistuvat vähennyskelpoiset erät vähennetään siten kuin muualla lainsäädännössä säädetään, jäljempänä mainituin poikkeuksin.

Käyttöomaisuuden hankintamenon vähentämisestä säädetään 12 §:ssä.

Korkomenoista ja kurssitappioista on vähennyskelpoista se osa, joka vastaa muuhun kuin tonnistoverotettavaan toimintaan liittyvien varojen osuutta kaikista yhtiön varoista. Varat arvostetaan niiden kirjanpidollisiin arvoihin.

Tonnistoverotettavan toiminnan käyttöomaisuutta on käyttöomaisuus, jota käytetään verovuonna yksinomaan tai osittain tonnistoverotettavassa toiminnassa. Tällaisen omaisuuden hankintameno ei ole tuloverotuksessa vähennyskelpoinen. Edellä 10 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen hyödykkeiden luovutushinnasta vähennetään kuitenkin 14 §:n 2 momentin mukaan laskettu hankintamenon poistamatta oleva määrä.

Muun kuin 1 momentissa tarkoitetun käyttöomaisuuden hankintameno vähennetään siten kuin muualla lainsäädännössä säädetään.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 30 §:ssä tarkoitetun käyttöomaisuuden menojäännös lasketaan erikseen 1 momentissa tarkoitetun omaisuuden osalta (tonnistoverotettavan toiminnan menojäännös) ja 2 momentissa tarkoitetun omaisuuden osalta (tuloverotettavan toiminnan menojäännös). Tonnistoverotettavan toiminnan menojäännökseen sovelletaan, mitä 14 §:n 1 momentissa säädetään. Tuloverotettavan toiminnan menojäännökseen sovelletaan, mitä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 30 §:ssä säädetään.

Käyttöomaisuus siirretään yhtiön tonnistoverotettavasta toiminnasta tuloverotettavaan toimintaan 14 §:ssä säädetyllä tavalla laskettua poistamatta olevaa hankintamenon osaa vastaavasta arvosta ja tuloverotettavasta toiminnasta tonnistoverotettavaan toimintaan tuloverotuksessa poistamatta olevasta arvosta.

Jos yhtiöllä on ennen tonnistoverokauden alkua sekä tonnistoverotettavaan että tuloverotettavaan toimintaan kuuluvaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 30 §:ssä tarkoitettua käyttöomaisuutta, menojäännös jaetaan tonnistoverotukseen siirryttäessä tonnistoverotettavan toiminnan menojäännökseen ja tuloverotettavan toiminnan menojäännökseen. Jako tehdään tonnistoverotettavaan toimintaan ja tuloverotettavaan toimintaan kuuluvan käyttöomaisuuden kirjanpidossa poistamatta olevien hankintamenojen suhteessa.

Tonnistoverotettavan toiminnan menojäännöstä laskettaessa noudatetaan, mitä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 30 §:ssä säädetään menojäännökseen tehtävistä lisäyksistä ja vähennyksistä. Poistoina vähennetään määrä, joka vastaa mainitussa lainkohdassa säädetyn poiston enimmäismäärää.

Muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta tonnistoverotettavan toiminnan käyttöomaisuudesta tehdään vastaavasti verovuosittain laskennallinen poisto, joka vastaa sitä määrää, joka tuloverotuksessa olisi voitu enintään vähentää.

Yhtiön tulee vuosittain antaa selvitys verovuoden aikana tapahtuneista tonnistoverotettavan käyttöomaisuuden verovuoden aikana tapahtuneista lisäyksistä ja vähennyksistä, poistoista sekä poistamatta olevista hankintamenoista ja menojäännöksestä tai menojäännöksestä vähentämättä jäävästä määrästä verovuoden päättyessä.

Tonnistoverotukseen siirryttäessä yhtiön 13 §:ssä tarkoitettu tonnistoverotettavan toiminnan menojäännös jaetaan kunkin aluksen sekä muun menojäännökseen kuuluvan käyttöomaisuuden kesken näiden erien käypien arvojen suhteessa. Menojäännöstä jaettaessa ei oteta huomioon 6 §:n 5 momentissa tarkoitetun aluksen hankintamenoa.

Aluksen luovutuksesta enintään tuloksi luettava määrä lasketaan aluksen käyvän arvon ja alukselle jaetun menojäännöksen erotuksena.

Muun kuluvan käyttöomaisuuden kuin aluksen luovutuksesta enintään tuloksi luettava määrä lasketaan muuhun kuluvaan käyttöomaisuuteen kuuluvien hyödykkeiden käypien arvojen ja muulle kuluvalle käyttöomaisuudelle jaetun menojäännöksen erotuksena.

Enintään tuloksi luettavasta määrästä vähennetään tonnistoverokauden aikana yksi yhdeksäsosa jokaista jo kulunutta verovuotta kohden. Vuosittain vähennettävä määrä ei kuitenkaan saa ylittää verovelvolliselle myönnettävän valtiontuen vuotuista enimmäismäärää verovelvollisen saamat muut tuet huomioon ottaen. Verovuonna valtiontuen enimmäismäärän vuoksi vähentämättä jäävä määrä vuotuisesta vähennyksestä siirtyy vähennettäväksi tonnistoverokauden aikana seuraavina verovuosina vuotuinen valtiontuen enimmäismäärä huomioon ottaen. Vuotuisen valtiontuen enimmäismäärän rajoissa vähennettävä määrä vahvistetaan verotusta toimitettaessa.

Edellä 4 momentissa tarkoitettua vuosittaista vähennystä laskettaessa veronalaiseksi tuloksi luettavasta määrästä ei kuitenkaan vähennetä sitä määrää, joka vastaa yhtiön tuloverotuksessa viiden viimeisimmän vuoden aikana ennen tonnistoverokauden alkamista hankituista aluksista tehtyjä poistoja siltä osin kuin poisto on ylittänyt hyödykkeen taloudellisen arvonalenemisen ja tullut vähennetyksi muusta kaupallisesta toiminnasta kuin tämän lain soveltamisalaan kuuluvasta toiminnasta saadusta tulosta.

Verovelvollisen verovuoden veronalaiseksi tuloksi luetaan aluksen luovutushinnan ja alukselle 15 §:n 1 momentin mukaisesti jaetun menojäännöksen erotus siihen määrään saakka, joka vastaa 15 §:n mukaan laskettua aluskohtaista enintään tuloksi luettavaa määrää.

Jos tonnistoverovelvollinen on hankkinut verovuoden aikana tai osoittaa sitovin tilaussopimuksin tai muulla luotettavalla tavalla aikovansa hankkia kolmen luovutusta seuraavan vuoden aikana tonnistoverotettavaan toimintaan kuuluvan aluksen, tonnistoverovelvollinen saa vähentää tulostaan aluksen hankintamenoa vastaavan määrän 1 momentin nojalla tuloksi luettavaan määrään asti ( aluksen jälleenhankintavaraus ).

Tehtyä aluksen jälleenhankintavarausta vastaava määrä luetaan veronalaiseksi tuloksi, jos tonnistoverovelvollinen ei hanki 2 momentissa määritetyssä ajassa tonnistoverotettavaan toimintaan kuuluvaa alusta. Tuloa pidetään sen verovuoden tulona, jonka aikana tonnistoverotettavan toiminnan jälleenhankintavarauksen tekemisen edellytysten voidaan todeta jääneen täyttymättä.

Jos verovelvollinen luovuttaa tonnistoverokauden aikana aluksen, jonka hankinnan perusteella verovelvollinen on tehnyt aluksen jälleenhankintavarauksen, tällaisen aluksen luovutuksesta luetaan tuloksi se osa, joka aluksen luovutushetkellä olisi ollut jäljellä ensin luovutetun aluksen enintään tuloksi luettavasta määrästä, kun otetaan huomioon 15 §:n 4 ja 5 momentin mukaan laskettu vuosittainen vähennys. Verovelvollinen saa vähentää näin lasketusta tulosta 2 momentissa tarkoitetun aluksen jälleenhankintavarauksen 2 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä.

Verovelvollisen verovuoden veronalaiseksi tuloksi luetaan 15 §:n mukaan laskettuun enintään tuloksi luettavaan määrään asti se osa 15 §:n 1 momentissa tarkoitetusta muusta kuluvasta käyttöomaisuudesta kuin aluksesta saadusta luovutushinnasta ja muusta vastikkeesta, joka ylittää jäljellä olevan menojäännöksen tonnistoverokauden aikana tapahtuneet luovutukset huomioon ottaen.

Tonnistoverovelvollisen ja siihen 3 §:ssä tarkoitetussa suhteessa olevan yrityksen välisissä liiketoimissa on noudatettava ehtoja, joita toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi noudatettu. Jos tästä on poikettu, verotusta toimitettaessa on osapuolten verotuksessa meneteltävä siten kuin markkinaehtoisia arvoja olisi noudatettu. Sama koskee tonnistoverovelvollisen ja muun yrityksen välisiä liiketoimia, jos toinen osapuoli tai siihen 3 §:ssä tarkoitetussa suhteessa oleva yritys on toisen osapuolen tai siihen 3 §:ssä tarkoitetussa suhteessa olevan yrityksen kirjanpitolaissa (1336/1997) tarkoitettu omistusyhteysyritys tai osakkuusyritys.

Tonnistoverovelvollisen on viipymättä ilmoitettava tonnistoverovelvolliseksi hyväksymisestä ja hyväksymisen voimaantuloajasta siihen 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa oleville yrityksille.

Tonnistoverovelvollisen on laadittava kirjallinen ajan tasalla pidettävä selvitys 1 momentissa tarkoitetuissa liiketoimissa noudatettavista hinnoitteluperiaatteista.

Tonnistoverovelvollisen on selvitettävä erikseen tonnistoverotettavasta toiminnasta saadut tulot ja tuloverotettavat tulot sekä niihin kohdistuvat menot ja muut vähennykset samoin kuin mainittuihin toimintoihin kohdistuvat varat ja velat. Yhtiön on lisäksi säilytettävä kirjanpitolain 2 luvun 10 §:ssä tarkoitettu kirjanpitoaineisto mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla vähintään 15 vuotta sen vuoden lopusta, jonka aikana tilikausi on päättynyt.

Tonnistoverovelvollisen on lisäksi laadittava selvitys niistä laskentaperiaatteista, joita yhtiö noudattaa yhtiön tulojen, niihin kohdistuvien menojen ja toiminnan harjoittamiseen liittyvien korkojen kohdentamisessa yhtiön tonnistoverotettavan ja muun toiminnan välillä.

Jos tonnistoverovelvollisen taseen vieraan pääoman määrä verovuoden päättyessä on pienempi kuin puolet yhtiön taseen oman pääoman määrästä, verovuoden veronalaiseksi tuloksi luetaan määrä, joka saadaan vähentämällä oman pääoman puolesta määrästä vieraan pääoman määrä ja kertomalla näin saatu määrä korkoprosentilla, joka on eräistä viitekoroista annetussa laissa (996/1998) tarkoitettu peruskorko lisättynä yhdellä prosenttiyksiköllä.

Tonnistoverovelvollisen ei katsota purkautuvan verotuksessa, jos se sulautuu toiseen tonnistoverovelvolliseen yhtiöön tai kaksi tonnistoverovelvollista yhtiötä sulautuu perustamalla uuden tonnistoverovelvolliseksi hyväksyttävän yhtiön, edellyttäen, että elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:ssä sulautumiselle säädetyt edellytykset täyttyvät. Sulautumiseen sovelletaan lisäksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b ja 52 h §:ää. (24.2.2012/90)

Vastaanottavan yhtiön tonnistoverotettavan toiminnan menojäännöksenä ja tuloverotettavan toiminnan menojäännöksenä pidetään sulautuvien yhtiöiden vastaavien menojäännösten yhteismääriä.

Vastaanottavan yhtiön tuloksi 15 §:n 3 ja 4 momentin nojalla enintään luettava määrä on sulautuvien yhtiöiden verotuksessa vahvistettujen 15 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen määrien yhteismäärä vähennettynä yhtiöiden tuloksi ennen sulautumista 15 b §:n nojalla luetuilla määrillä. (24.2.2012/90)

Tonnistoverovelvollisen ei katsota purkautuvan verotuksessa, jos se jakautuu tonnistoverovelvollisiksi yhtiöiksi siten kuin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:n 1 momentissa säädetään. Jakautumiseen sovelletaan lisäksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c ja 52 h §:ää.

Jakautuvan ja vastaanottavien yhtiöiden tonnistoverotettavan toiminnan menojäännös ja tuloverotettavan toiminnan menojäännös jakautuvat näille yhtiöille samassa suhteessa kuin vastaava käyttöomaisuus, arvostettuna kirjanpidossa poistamatta olevaan arvoon, jää jakautuvalle yhtiölle tai siirtyy vastaanottaville yhtiöille.

Jakautuvan ja vastaanottavien yhtiöiden tuloksi 15 §:n 3 ja 4 momentin nojalla enintään luettavina määrinä pidetään määriä, jotka saadaan vähentämällä jakautuvan yhtiön verotuksessa vahvistetusta 15 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetusta määrästä yhtiön tuloksi ennen jakautumista 15 b §:n nojalla luettu määrä ja jakamalla näin saatu määrä jakautuvalle ja vastaanottaville yhtiöille tämän pykälän 2 momentin mukaisessa suhteessa.

Tonnistoverovelvollisen yhtiön purkautuessa sovelletaan, mitä 24 §:ssä säädetään. Purkautuvan yhtiön verotuksessa sovelletaan lisäksi, mitä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 51 d §:ssä säädetään purkautuvan yhtiön veronalaiseksi luovutushinnaksi luettavista määristä.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös muuhun kuin 20 §:ssä tarkoitettuun sulautumiseen ja 21 §:ssä tarkoitettuun jakautumiseen.

Tonnistoverovelvollisen antamaan tai saamaan suoritukseen sovelletaan konserniavustuksesta verotuksessa annettua lakia (825/1986) suorituksen antajan ja saajan verotuksessa. Konserniavustus ei saa ylittää elinkeinotoiminnasta syntynyttä tuloverotettavan toiminnan tulosta ennen konserniavustuksen vähentämistä. Vastaanotettu konserniavustus on aina saajansa tuloverotettavan toiminnan tuloa.

Jos tonnistoverovelvolliseksi hyväksyminen 29 §:n mukaisesti peruutetaan, yhtiölle määrätään tulovero tonnistoverotettavan toiminnan tuottamasta tulosta tonnistoverokaudelta noudattaen näiltä verovuosilta toimitettavissa verotuksissa sovellettavia tuloverolainsäädännön säännöksiä ja kansainvälisten sopimusten määräyksiä. Tuloveroa määrättäessä 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla jakautuneen yhtiön tonnistoverotettavan toiminnan tuottama tulo jaetaan vastaanottavien yhtiöiden verotettavaksi samassa suhteessa kuin tonnistoverotettavan toiminnan menojäännös on siirtynyt 21 §:n 2 momentin nojalla vastaanottaville yhtiöille.

Jos yhtiön tonnistoverokausi 5 §:n 3 momentin johdosta päättyy myöhemmin kuin 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna ajankohtana tonnistoverokauden alkamisesta, tulovero määrätään enintään tonnistoverokauden päättymistä edeltävien kymmenen kalenterivuoden aikana päättyneiltä verovuosilta.

Tämän pykälän nojalla toimitetuissa verotuksissa yhtiön katsotaan tehneen enimmäismääräisinä kaikki ne vähennykset, jotka se olisi voinut tehdä. Yhtiölle ennen tonnistoverokautta ja sen aikana syntyneet tappiot vähennetään siten kuin tuloverolaissa (1535/1992) säädetään.

Tämän pykälän mukaisen verotuksen toimittamisesta ja veron korottamisesta säädetään 32 §:ssä.

Tonnistoverokauden päättymistä seuraavan verovuoden alusta yhtiön verotus toimitetaan noudattaen tuloverotusta koskevia säännöksiä. Tuloverotuksessa vähennyskelpoisia eivät ole tonnistoverotettavasta toiminnasta johtuneet menot, korot eivätkä menetykset, jotka yhtiön verotuksessa olisi voitu vähentää tonnistoverokauden aikana, jos yhtiötä olisi tuolloin verotettu tuloverotusta koskevien säännösten nojalla.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 30 §:ssä säädettyä menojäännöstä laskettaessa menojäännöksenä 1 momentissa tarkoitetun verovuoden alussa pidetään tuloverotettavan toiminnan menojäännöksen ja tonnistoverotettavan toiminnan menojäännöksen yhteismäärää tonnistoverokauden päättyessä. Menojäännöksestä vähennetään tämän lain 15 a §:ssä tarkoitetun aluksen jälleenhankintavarauksen määrä ja menojäännökseen lisätään 15 a ja 15 b §:n mukaan tuloksi luettu määrä. (24.2.2012/90)

Muun kuin 2 momentissa tarkoitetun, tonnistoverokauden päättyessä tonnistoverotettavaan toimintaan kuuluvan käyttöomaisuushyödykkeen poistamattomana hankintamenona pidetään 14 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla laskettua hankintamenoa.

Tonnistoverovelvolliseksi hyväksymistä haetaan kirjallisella hakemuksella Verohallinnolta tonnistoverokaudeksi. (24.2.2012/90)

Hakemus on tehtävä 4 §:ssä säädetyssä määräajassa. Edellä 5 §:n 5 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa hyväksymistä on haettava ennen tonnistoverokauden päättymistä.

Hakemuksen tulee sisältää tarpeelliset tiedot ja asiakirjat yhtiön toiminnasta ja tonnistoverovelvolliseksi hyväksymisen edellytysten arviointiin vaikuttavista seikoista. Verohallinnon pyynnöstä hakijan on toimitettava lisäksi muut asian ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot ja asiakirjat. (24.2.2012/90)

Verohallinto hyväksyy 2 ja 3 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävän yhtiön tonnistoverovelvolliseksi ja merkitsee sen pitämäänsä tonnistoverovelvollisten luetteloon. (24.2.2012/90)

Yhtiötä ei hyväksytä tonnistoverovelvolliseksi 4 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, jos järjestelyyn on ryhdytty 4 §:n 1 momentin säännösten kiertämiseksi.

Tonnistoverovelvollisuuden voimassaolon edellytyksenä on 2 ja 3 §:ssä säädetyn lisäksi, että yhtiö selvittää tulonsa ja menonsa siten kuin 17 §:ssä säädetään ja että yhtiö ei ole osallisena liiketoimessa tai järjestelyssä, jonka tarkoituksena on keinotekoisesti pienentää tonnistoverotettavan tulon laskentaperustetta tai johon on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta tuloverosta vapauduttaisiin.

Verohallinnon on peruutettava tonnistoverovelvolliseksi hyväksymistä koskeva päätös, jos 2, 3 ja 28 §:ssä säädetyt edellytykset eivät täyty. (24.2.2012/90)

Ennen peruuttamista tonnistoverovelvolliselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Tonnistoverovelvolliselle on lisäksi varattava tilaisuus Verohallinnon asettamassa kohtuullisessa määräajassa poistaa 1 momentissa tarkoitettu puute. Määräaikaa ei aseteta, jos on ilmeistä, että 1 momentissa tarkoitetut edellytykset eivät tule täyttymään. Peruuttamisesta on ilmoitettava myös yhtiön emoyhtiölle ja yhtiöön 3 §:ssä tarkoitetussa suhteessa oleville tonnistoverovelvollisille. (24.2.2012/90)

Jos tonnistoverovelvollisen 28 §:n 1 kohdan vastainen menettely on suunnitelmallinen tai sillä on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä, hyväksyminen on peruutettava huolimatta siitä, että tonnistoverovelvollinen tämän pykälän 2 momentin mukaisesti poistaa puutteen.

Kun tonnistoverovelvolliseksi hyväksyminen peruutetaan tai tonnistoverovelvollinen yhtiö purkautuu, Verohallinto poistaa yhtiön tonnistoverovelvollisten luettelosta. (24.2.2012/90)

Jos yhtiön hyväksyminen tonnistoverovelvolliseksi peruutetaan, yhtiötä ei voida hyväksyä uudestaan tonnistoverovelvolliseksi ennen kuin 10 vuotta on kulunut peruuttamista seuraavan vuoden alusta lukien. Sama koskee yhtiön toimintaa jatkavaa, siihen 3 §:ssä tarkoitetussa suhteessa olevaa yhtiötä. (24.2.2012/90)

Verohallinto voi jättää yhtiön tonnistoverovelvolliseksi hyväksymisen peruuttamatta, vaikka 3 §:ssä säädetyt edellytykset eivät täyty, jos edellytysten täyttymättä jääminen johtuu siitä, että Verohallinto on peruuttanut jonkun tai joidenkin samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden tonnistoverovelvolliseksi hyväksymisen.

Tonnistoverovelvolliseksi hyväksyminen voidaan jättää peruuttamatta sen estämättä, että yhtiön tai keskenään 3 §:n mukaisessa suhteessa olevien yhtiöiden aika- tai matkaperusteisesti vuokralle ottamien alusten osuus yhtiöiden tonnistoverotettavasta tonnistosta tonnistoverovelvolliseksi hyväksymisen jälkeen väliaikaisesti toiminnan laajentamisen johdosta ylittää 75 prosenttia, mutta ei kuitenkaan 80 prosenttia, jos 2 §:ssä säädetyt edellytykset muutoin täyttyvät. Hyväksyminen on kuitenkin peruutettava, jos edellytykset eivät täyty Verohallinnon asettamassa kohtuullisessa määräajassa.

Jos tonnistoverovelvolliseksi hyväksyminen peruutetaan tai tonnistoverotettava yhtiö purkautuu, Verohallinto toimittaa yhtiön tuloverotuksen 32 §:ssä tarkoitetuilta verovuosilta.

Tonnistoverotus toimitetaan verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 3 §:ssä tarkoitetulta verovuodelta. Verotuksen toimittamiseen, asian automaattiseen ratkaisemiseen, verotuksen päättymiseen, täydentävään verotuspäätökseen, verotarkastukseen, verotuksen oikaisuun, veronkorotukseen, myöhästymismaksuun, jäännösverolle määrättävään ja veronpalautukselle maksettavaan korkoon ja seurannaismuutokseen sovelletaan verotusmenettelystä annettua lakia, veronlisäyksestä ja viivekorosta annettua lakia (1556/1995) sekä veronkantolakia (11/2018) . Tonnistoveron kantoon, perintään ja palauttamiseen sovelletaan veronkantolakia. (14.4.2023/669)

Tonnistoverotus toimitetaan verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 3 §:ssä tarkoitetulta verovuodelta. Verotuksen toimittamiseen, verotuksen päättymiseen, täydentävään verotuspäätökseen, verotarkastukseen, verotuksen oikaisuun, veronkorotukseen, myöhästymismaksuun, jäännösverolle määrättävään ja veronpalautukselle maksettavaan korkoon ja seurannaismuutokseen sovelletaan verotusmenettelystä annettua lakia, veronlisäyksestä ja viivekorosta annettua lakia (1556/1995) sekä veronkantolakia (769/2016) . Tonnistoveron kantoon, perintään ja palauttamiseen sovelletaan veronkantolakia. (12.1.2018/31)

Verohallinto vahvistaa 13 §:ssä tarkoitetun menojäännöksen määrän, 15 §:n 2 ja 3 momentin mukaan lasketun enintään tuloksi luettavan määrän ja 15 §:n 4 ja 5 momentin mukaan määräytyvän vuotuisen valtiontuen enimmäismäärän rajoissa vähennettävän määrän.

Edellä 24 §:ssä tarkoitettu verotus toimitetaan poiketen siitä, mitä muualla tuloverotusta koskevassa lainsäädännössä säädetään, kaikilta tonnistoverokauteen kuuluvilta verovuosilta tonnistoverokauden päättymisen jälkeen. Verotus päättyy Verohallinnon määräämänä aikana, kuitenkin viimeistään tonnistoverokauden päättymistä seuraavan kalenterivuoden lokakuun loppuun mennessä.

Edellä 24 §:ssä tarkoitetusta verosta vähennetään verovelvollisen vastaavalta ajalta suorittaman tonnistoveron määrä. Näin saatu vero määrätään 10 prosentilla korotettuna tai, jos hyväksyminen on peruutettu yhtiön 28 §:n vastaisen menettelyn taikka mainitussa pykälässä tarkoitetun ilmoittamisvelvollisuuden olennaisen laiminlyönnin perusteella, 30 prosentilla korotettuna. Jos verovelvollinen osoittaa, että tonnistoverovelvolliseksi hyväksymisen peruuttaminen tai yhtiön purkaminen on tapahtunut siitä riippumattomista tai pakottavista syistä, Verohallinto voi alentaa korotusta tai jättää sen kokonaan määräämättä. Korotusta voidaan alentaa tai se voidaan jättää määräämättä myös silloin, kun tonnistoverovelvolliseksi hyväksyminen peruutetaan sen johdosta, että yhtiö on lopettanut tonnistoverotettavan toiminnan harjoittamisen eikä toimintaa ole jatkettu toisessa yhtiössä.

Maksettavalle verolle on suoritettava huojennettua viivästyskorkoa noudattaen veronlisäyksestä ja viivekorosta annettua lakia. Huojennettu viivästyskorko lasketaan kultakin verovuodelta, jolta veroa määrätään, verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä veron ensimmäiseen eräpäivään. (27.1.2017/57)

Tonnistovero suoritetaan ennakonkannossa noudattaen ennakkoperintälakia (1118/1996) . Mainitun lain 24 a §:ssä tarkoitettu velvollisuus esittää ennakkoa koskeva vaatimus sähköisesti ei kuitenkaan koske tonnistoveron ennakkoa.

Tonnistoverovelvollinen on velvollinen antamaan veroilmoituksen erikseen tonnistoverotettavasta toiminnasta ja tuloverotettavasta toiminnasta noudattaen, mitä veronalaisen tulon ilmoittamisvelvollisuudesta säädetään verotusmenettelystä annetussa laissa. Mainitun lain 7 a §:ssä tarkoitettu sähköinen ilmoittamisvelvollisuus ei kuitenkaan koske tonnistoverotettavasta toiminnasta annettavaa veroilmoitusta.

Yhtiön on lisäksi annettava muut tuloverotuksen toimittamista varten tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Verohallinto antaa tarkemmat määräykset tietojen ja selvitysten antamisesta.

Tonnistoverovelvollisen on annettava tonnistoveron määräämistä varten tarpeelliset tiedot ja selvitykset sen mukaan kuin valtiovarainministeriön asetuksella säädetään.

Tonnistoverovelvollisen on viipymättä ilmoitettava Verohallinnolle 29 §:n 1 momentissa tarkoitettujen peruuttamisedellytysten arvioinnin kannalta merkityksellisistä muutoksista. (24.2.2012/90)

Tämän lain perusteella myönnetyn tuen seurantaa varten Verohallinto laskee tonnistoverovelvollisen tonnistoverotettavan toiminnan tuloksen noudattaen soveltuvin osin tuloverotusta koskevaa lainsäädäntöä sekä Suomea velvoittavia kansainvälisiä sopimuksia. (24.2.2012/90)

Laskelmaa laadittaessa tonnistoverovelvollisen katsotaan tehneen kaikki ne vähennykset, jotka se olisi enintään voinut vähentää. Tonnistoverotettavan toiminnan käyttöomaisuuden hankintamenot vähennetään tässä laskelmassa 14 §:ssä säädetyllä tavalla.

Tässä pykälässä tarkoitettuun laskelmaan ei voi hakea muutosta. Toimittaessaan 25 tai 32 §:ssä tarkoitettua verotusta Verohallinto voi sen estämättä, mitä verotusmenettelystä annetussa laissa tai muualla tuloverolainsäädännössä säädetään, poiketa tämän pykälän mukaisesta laskelmasta. (24.2.2012/90)

Varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005) 2 luvussa tarkoitettua yhtiön nettovarallisuuden määrää laskettaessa ja nettovarallisuuteen kuuluvia omaisuuseriä arvostettaessa katsotaan omaisuuseristä tehtävät vähennykset tehdyiksi tonnistoverotettavaan toimintaan kuuluvien varojen osalta tämän lain 36 §:ssä säädetyn määräisinä.

Verohallinto voi verovelvollisen kirjallisesta hakemuksesta antaa verotusmenettelystä annetun lain 85 §:n mukaisen ennakkoratkaisun tämän lain soveltamisesta tuloverotuksessa ja tonnistoverotuksessa. Tämän lain soveltamisesta annettuun ennakkoratkaisuun ei sovelleta verotusmenettelystä annetun lain 85 §:n 2 momentissa säädettyä määräaikaa. Poiketen siitä, mitä verotusmenettelystä annetun lain 84 §:ssä säädetään, keskusverolautakunta ei anna ennakkoratkaisua tämän lain soveltamisesta tuloverotuksessa.

Verohallinnon tämän lain nojalla toimittamaan verotukseen haetaan muutosta siten kuin verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään. (24.2.2012/90)

Muutoksenhausta päätökseen, joka koskee tonnistoverovelvolliseksi hyväksymistä tai hyväksymisen peruuttamista, säädetään verotusmenettelystä annetun lain 65 a §:ssä. Oikaisuvaatimus ja valitus on käsiteltävä kiireellisenä. (27.1.2017/57)

Ennakkoratkaisuun saa hakea muutosta siten kuin verotusmenettelystä annetun lain 85 a §:ssä säädetään. (21.12.2012/893)

Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran kalenterivuonna 2002 alkavalta verovuodelta toimitettavassa verotuksessa.

Tonnistoverokausi alkaa 5 §:n 1 momentista poiketen sen vuonna 2002 alkavan verovuoden alusta, jonka aikana laki on tullut voimaan, jos yhtiö esittää sitä koskevan vaatimuksen 4 §:n 1 momentissa säädetyssä määräajassa tehdyssä hakemuksessa ja tonnistoverovelvolliseksi hyväksymisen edellytykset ovat täyttyneet verovuoden alusta.