951/1977

Tätä lakia sovelletaan jäljempänä mainituin poikkeuksin työntekijään joka työsopimuksen perusteella tekee kotitaloustyötä työnantajan kodissa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun työsopimukseen on sovellettava työsopimuslain (55/2001) säännöksiä, jollei tässä laissa toisin säädetä. (26.1.2001/73)

Tämä laki ei koske:

Työneuvoston tulee antaa lausuntoja tämän lain soveltamisesta ja tulkinnasta siten kuin työneuvostosta ja työsuojelun poikkeusluvista annetussa laissa (608/46) säädetään.

Säännöllinen työaika saa olla vuorokaudessa enintään 9 tuntia ja kahden viikon pituisen jakson aikana yhteensä enintään 90 tuntia.

Vuorokauden katsotaan alkavan kello 00 ja viikon sunnuntaina kello 00.

Työnantajain ja työntekijäin yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on oikeus työehtosopimuksessa sopia säännöllisestä työajasta 4 §:n säännöksistä poikkeavasti. Säännöllinen työaika ei kuitenkaan saa keskimäärin ylittää 45 tuntia viikossa. Mainittuja työehtosopimuksen määräyksiä on noudatettava siinä laajuudessa, kuin sopimukseen sidottu työnantaja muutoinkin on velvollinen sopimusta soveltamaan.

Työajaksi katsotaan varsinaisen työssäoloajan lisäksi siihen liittyvään ruokailuun käytettävä aika. Työaikaan ei kuitenkaan lueta vähintään tunnin pituista taukoa, jonka aikana työntekijä on vapaa työn suorittamisesta ja saa esteettömästi poistua työpaikalta.

Milloin työntekijä sopimuksen mukaisesti lasten kaitsemista tai sairaan perheenjäsenen tahi talouteen kuuluvan muun henkilön hoitoa varten on velvollinen oleskelemaan asunnossaan, josta hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön, on tästä varallaoloajasta vähintään puolet luettava työajaksi taikka siitä on maksettava korvaus sen mukaan kuin jäljempänä säädetään.

Ylityössä, jota suoritetaan 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun säännöllisen työajan ulkopuolella, saadaan työntekijää hänen suostumuksellaan pitää vuorokaudessa enintään 6 tuntia, kahden viikon pituisen jakson aikana enintään 24 tuntia ja kalenterivuoden aikana yhteensä enintään 320 tuntia.

Työaika, joka kahden viikon pituisen jakson aikana ylittää 90 tuntia, katsotaan ylityöajaksi, vaikka työaika ei minkään vuorokauden aikana ylittäisikään 9 tuntia.

Kun työnantajan taloudessa sattunut onnettomuus, äkillinen sairastuminen tai muu vastaava seikka, jota ei ole voitu ennakolta tietää, on johtanut tai vakavasti uhkaa johtaa hengen, terveyden tai omaisuuden joutumiseen vaaranalaiseksi, saa työntekijää pitää tilanteen vaatimassa hätätyössä 4 §:ssä tarkoitetun säännöllisen työajan ulkopuolella.

Hätätyötä saadaan teettää kerrallaan enintään kahden viikon aikana ja tällöin enintään 20 tuntia. Hätätyöhön käytettyä aikaa ei lueta 7 §:ssä tarkoitettuun ylityöaikaan.

Tässä tarkoitetusta työajan pidennyksestä sekä sen syystä, laajuudesta ja todennäköisestä kestävyydestä on työnantajan viivytyksettä tehtävä kirjallinen ilmoitus asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle. Tämä voi, tutkittuaan asian, joko jättää sen tehdyn ilmoituksen varaan tai ryhtyä toimenpiteisiin pidennyksen rajoittamiseksi tai lopettamiseksi.

Työn teettäminen on sallittu kello 6:n ja 23:n välisenä aikana. (9.8.1996/606)

Muuna aikana työntekijää saadaan pitää työssä vain seuraavissa tapauksissa:

Työntekijälle on annettava viikottain sunnuntain ajaksi tai, jollei se ole mahdollista, muuna aikana vähintään 30 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo.

Viikkolepoa voidaan tilapäisesti lyhentää:

Työntekijää, joka työsopimuksen ehtojen mukaan ei ole sitoutunut suorittamaan työtä sunnuntaina, ei saa ilman hänen suostumustaan velvoittaa siihen paitsi 8 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

Jos viikkolepoa työntekijän suostumuksella tilapäisesti lyhennetään eikä kysymys ole 8 §:ssä tarkoitetusta hätätyöstä, on lepoajasta vähennetty aika viimeistään seuraavan kalenterikuukauden kuluessa luettava työntekijän säännöllisen työajan lyhennykseksi tai siitä on, mikäli työntekijä tähän suostuu, maksettava korvaus sen mukaan kuin jäljempänä säädetään.

Työnantajan on noudatettava, mitä työsopimuslain 17 §:n 1 momentissa on työsopimuksessa tai työsuhteessa säädetty noudatettavaksi.

Jollei kotitaloustyötä koskevaa työsopimuslain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitettua yleissitovaa työehtosopimusta ole voimassa, valtioneuvosto voi työntekijöiden oikeudenmukaisen ja kohtuullisen toimeentulon turvaamiseksi vahvistaa vähimmäispalkkaa ja tarpeellisiksi katsomiaan työsuhteen muita ehtoja koskevat määräykset. (26.1.2001/73)

Ylityöstä ja hätätyöstä, jota tehdään 4 §:ssä säädetyn vuorokautisen säännöllisen työajan lisäksi, on maksettava kahdelta ensimmäiseltä tunnilta viidelläkymmenellä prosentilla ja seuraavilta tunneilta sadalla prosentilla korotettu palkka. Muusta 4 §:n mukaisen säännöllisen työajan lisäksi tehdystä ylityöstä ja hätätyöstä maksetaan viidelläkymmenellä prosentilla korotettu palkka.

Jos työehtosopimuksin on poikettu 4 §:n säännöksistä, on työehtosopimuksessa määrättävä ne perusteet, joiden mukaan 1 momentissa tarkoitettu korotettu palkka ylityöstä lasketaan.

Tämän pykälän säännöksistä voidaan poiketa 5 §:ssä tarkoitettujen yhdistysten tekemällä työehtosopimuksella. Sopimus, jolla muutoin vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tai jolla edellä mainittu korotettu palkka sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön.

Sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä tehdystä työstä, jota tässä laissa sanotaan sunnuntaityöksi, on maksettava kaksinkertainen palkka.

Jos sunnuntaityö on ylityötä tai hätätyötä siitä on lisäksi maksettava 13 §:ssä säädetty korvaus, joka lasketaan työntekijän peruspalkasta.

Viikkolevon aikana tehdystä muusta työstä kuin hätätyöstä on, jollei sitä lueta 11 §:ssä säädetyllä tavalla säännöllisen työajan lyhennykseksi, maksettava peruspalkan ja mahdollisesti 13 §:n mukaan ylityöstä ja 1 momentin mukaan sunnuntaityöstä suoritettavan korvauksen lisäksi työntekijän peruspalkan suuruinen erillinen korvaus.

Jollei 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua varallaoloaikaa lueta työajaksi, on siitä maksettava korvaus, jonka suuruus on vähintään puolet samanpituiselta työajalta tulevasta peruspalkasta.

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tai jolla tässä pykälässä tarkoitettu korotettu palkka tai korvaus sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön.

Laskettaessa 13 ja 14 §:ssä mainittua korotettua palkkaa tai korvausta työstä, josta palkka on määrätty tuntia pitemmältä ajanjaksolta, on tunnilta maksettava peruspalkka laskettava jakamalla sopimuksen mukainen palkka säännölliseen työhön käytetyllä tuntimäärällä.

Säännöllisen työajan ollessa 4 §:n mukaan järjestetty peruspalkka lasketaan jakamalla kuukausipalkka luvulla 190. Jos palkkaukseen sisältyy luontoisetuja, on ne otettava huomioon korotettua palkkaa tai korvausta laskettaessa.

Työntekijän rahapalkka on maksettava kahdesti kuukaudessa kunkin kuukauden viidentenätoista ja viimeisenä päivänä, jollei toisin sovita.

Jos työntekijälle kuuluu palkkaetuna vapaa ruoka, se on annettava myös viikkolevon aikana ja vapaapäivänä. Tällöin annettavan ruokaedun sijasta voidaan kuitenkin edellyttäen, että työntekijä tähän suostuu, maksaa vastaava rahakorvaus viimeistään lähinnä seuraavana palkanmaksupäivänä.

Jos työntekijälle kuuluu palkkaetuna oma huone, sen tulee olla hänen yksityisessä käytössään. Työnantaja, hänen perheenjäsenensä tai hänen talouteensa kuuluvat muut henkilöt eivät saa käyttää työntekijälle palkkaetuna kuuluvaa huonetta omiin tarkoituksiinsa.

Oikeus 13 ja 14 §:ssä säädettyyn korotettuun palkkaan tai korvaukseen on rauennut, jollei kannetta ole nostettu kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana sellainen oikeus syntyi.

Työsopimuksen irtisanomisaikaa ei saada sopia lyhyemmäksi kuin 14 päiväksi. Työnantajan on kuitenkin noudatettava vähintään kuukauden irtisanomisaikaa, jos työntekijä irtisanomisen tapahtuessa on sairaana taikka jos työntekijän palkkaetuihin kuuluu asunto ja ruoka tai hänen työsuhteensa on kestänyt vähintään viisi vuotta.

Työsopimuslain säännöksiä koeajasta ei sovelleta tämän lain alaiseen työntekijään.

Työsopimuksen purkamisoikeudesta on voimassa, mitä työsopimuslain 8 luvun 1 §:ssä säädetään. (26.1.2001/73)

Työntekijällä on lisäksi oikeus purkaa työsopimus viikon kuluessa sen päivän jälkeen, jona hän on saanut tiedon, että työnantaja talouksineen muuttaa toiselle paikkakunnalle. Jos muutto tarkoittaa ainoastaan tilapäistä poissaoloa työnantajan tai hänen perheensä loma-ajan vuoksi taikka muusta samanlaisesta syystä, purkamisoikeutta ei kuitenkaan ole. Ilmoitus toiselle paikkakunnalle muutosta on annettava työntekijälle tiedoksi vähintään kahta viikkoa ennen muuttoa.

Työsopimuslain 2 luvun 3 §:n ja 3 luvun 2 §:n säännöksiä työntekijän työturvallisuudesta on sovellettava myös tässä laissa tarkoitetussa työssä. (26.1.2001/73)

Työnantajan on annettava työntekijälle henkilökohtaista opastusta työhön niin, ettei työstä aiheudu työntekijälle tapaturman tai sairastumisen vaaraa.

Työnantaja ei saa luovuttaa työntekijän käytettäväksi sellaisia teknisiä laitteita tai aineita, joista työn vaatimalla tavalla käytettyinä saattaa aiheutua erityistä tapaturman tai sairastumisen vaaraa.

Työntekijä on velvollinen vaadittaessa työnantajan kustannuksella hankkimaan ja tälle näyttämään lääkärintodistuksen terveydentilastaan.

Työnantajan on laadittava työaikajärjestelmä, jossa mainitaan työn alkamis- ja päättymisajat ja 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu tauko sekä viikkolepo.

Työnantajan on pidettävä erillistä luetteloa tehdyistä hätä- ja ylitöistä ja niistä maksetusta korotetusta palkasta. Luetteloon on merkittävä myös sunnuntaityö ja siitä maksettu korotettu palkka sekä viikkolevon aikana teetetty työ ja siitä maksettu palkka sekä siitä aiheutunut säännöllisen työajan lyhennys tai erillinen korvaus.

Edellä tässä pykälässä tarkoitettu työaikajärjestelmä ja luettelo on pidettävä työntekijän nähtävänä ja vaadittaessa näytettävä työsuojeluviranomaiselle. Työnantajan on pyynnöstä kirjallisesti annettava työntekijälle tai hänen valtuutetulleen tieto työntekijää koskevista luetteloissa olevista merkinnöistä.

Työnantajan on pidettävä sopivassa paikassa työntekijän nähtävänä tämä laki sekä sen nojalla annetut säännökset ja määräykset.

Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo 4 tai 6–11 §:n säännöksiä, on tuomittava kotitaloustyösuhderikkomuksesta sakkoon. Vastuu työnantajan ja tämän edustajien kesken määräytyy rikoslain 47 luvun 7 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

Rangaistus 29 §:n rikkomisesta säädetään rikoslain 47 luvun 1 §:ssä .

Rangaistus 31 §:n 2 momentissa mainittua työaikaluetteloa koskevasta laiminlyönnistä tai väärinkäytöksestä sekä sellaisesta tämän pykälän 1 momentissa mainitusta rikkomuksesta, joka on tehty työsuojeluviranomaiselta saadusta kehotuksesta, määräyksestä tai kiellosta huolimatta, säädetään rikoslain 47 luvun 2 §:ssä .

Syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa mainitusta rikkomuksesta, ellei asianomistaja tai työsuojeluviranomainen ilmoita sitä syytteeseen pantavaksi. (13.5.2011/480)

Tämän lain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1978. Sillä kumotaan 7 päivänä tammikuuta 1949 annettu kotiapulaislaki (1/49) .