HE 207/2024

2.4.1Arvio Suomen yhteisöverojärjestelmän kannustavuudesta investointien näkökulmasta

Suomen yhteisöverojärjestelmän keskeinen tavoite on verotulojen kerääminen yritystoiminnasta. Yhteisövero myös täydentää henkilöverotusta varmistamalla, että yritystoiminnan tuottoon kohdistuu tulon lähteellä halutun tasoinen verotus. Yritysverotus toisaalta vaikuttaa investointien määrään ja kohdentumiseen: kasvattamalla investointien tuottovaatimusta yritysverotus voi alentaa investointien määrää, mikä puolestaan hidastaa talouskasvua. Tästä syystä yritysverotusta on pidetty lähtökohtaisesti talouskasvun kannalta haitallisena veromuotona. Siten on tärkeää, että yhteisöverojärjestelmä on mahdollisimman tasapuolinen, tehokas ja neutraali.

Kohdennetut verokannustimet ovat olleet poikkeama tavoitellusta laajasta veropohjasta. Lisäksi Suomen matala yhteisöverokanta pienentää verovähennysten kannustinvaikutuksia verrattuna korkean verokannan maihin. Tätä taustaa vasten Suomen veropolitiikassa on suhtauduttu pidättyväisesti verotuksen keinoin toteutettaviin kohdistettuihin kannustimiin – erityisesti valtiontueksi muodostuvia kannustimia ei juuri ole toteutettu verotuksen keinoin.

Verotuksen kautta myönnettävien tukien käyttöön tuki-instrumenttina liittyy erityinen huomioon otettava perustuslaistamme johtuva erityispiirre. Perustuslain 81 §:n mukaan verosta on säädettävä lailla, joka sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta. Tästä johtuen verotuksen kautta toteutettava kannustin eroaa luonteeltaan suorista tuista huomattavasti; verotuksen tulee perustua laintasoiseen sääntelyyn ja laissa on täsmällisesti ja tarkkarajaisesti säädettävä tuen ja sen määrän perusteista. Verotuessa ei voi olla tapaus- tai verovelvolliskohtaista tuen myöntämisen tarkoituksenmukaisuusharkintaa, vaan kaikkien toimijoiden, jotka täyttävät laissa määritetyt edellytykset, tulee saada verokannustin säännösten osoittamalla tavalla käyttöönsä.

Investointien tukemiseksi Suomessa on tällä hetkellä käytössä myös yleisluonteisia verotoimenpiteitä, joita ei EU-oikeudessa pidetä valtiontukina. Ensimmäinen näistä on määräaikainen laki koneiden, kaluston ja muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden korotetuista poistoista verovuosina 2020–2025 (1572/2019) , jonka nojalla uuden koneen, kaluston tai muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden poistot saavat verovuonna olla enintään 50 prosenttia koneen tai laitteen poistamattomasta hankintamenosta, normaalin 25 prosentin vuotuisen poiston sijaan.

2.4.2Suurten konsernien vähimmäisveron asettamat reunaehdot verotuksen investointikannustimille

Suurten konsernien vähimmäisverosta annettu laki (1308/2023) , jäljempänä minimiverolaki , tuli Suomessa voimaan 1.1.2024. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran 31.12.2023 tai sen jälkeen alkaneisiin tilikausiin. Lain taustalla on OECD:n ja G20-maiden osallistavan kehyksen (OECD/G20 Inclusive Framework on BEPS) piirissä tehtyyn yhteistyöhön perustuva konsensus globaalista vähimmäisveron tasosta. Lain tarkoituksena on varmistaa, että suuret konsernit maksavat maailmanlaajuisista voitoistaan veroa vähintään 15 prosentin suuruisen vähimmäistason mukaan. Kansainvälinen minimivero voi vaikuttaa verotuksen kautta annettavien investointitukien tehokkuuteen.

Minimiverolakia sovelletaan kansainvälisiin ja kotimaisiin konserneihin, joiden konsernitason liikevaihto ylittää 750 miljoonaa euroa. Minimiverojärjestelmä perustuu maakohtaiseen, yritysten konsernitilinpäätöksen oikaistujen tulojen ja verojen perusteella laskettuun 15 prosentin suuruiseen efektiiviseen veroasteeseen. Järjestelmä toimii pääpiirteittäin siten, että yksittäisessä valtiossa sijaitsevien konserniyksiköiden määritellyt tulokset ja tappiot lasketaan yhteen, jolloin alueelle saadaan määritelty nettotulos. Lisäksi näiden yksiköiden minimiverosääntelyssä tarkoitetut ja erikseen määritellyt oikaistut verot lasketaan yhteen. Lainkäyttöalueen efektiivinen verokanta saadaan jakamalla yrityksen maksamat verot sen tulojen määrällä. Näin laskettua veroastetta verrataan 15 prosentin minimiverotasoon. Jos konsernin verotus tietyllä alueella alittaa 15 prosentin vähimmäistason, konsernille määrätään sääntöjen mukaista täydennysveroa niin paljon, että 15 prosentin taso saavutetaan kaikissa konsernin toimintamaissa. Jos konsernin verotaso Suomessa alittaa vähimmäistason, täydennysvero kannetaan Suomessa ensisijaisesti suomalaisilta konserniyhtiöiltä niin sanottuna kotimaisena täydennysverona.

Täydennysvero kohdistuu vain rutiinituoton ylittävään tulokseen – järjestelmässä tämä varmistetaan tekemällä verotuksen pohjana olevasta tuloksesta yrityksen aineellisiin varoihin ja henkilöstömenoihin pohjautuva substanssiperusteinen vähennys ennen veron määräämistä. Vähennys on viisi prosenttia maakohtaisesti lasketusta aineellisen omaisuuden arvosta ja viisi prosenttia maakohtaisesti laskettujen henkilöstömenojen arvosta. Siirtymäsäännöksen nojalla substanssiperusteinen vähennys on järjestelmän alkuvuosina suurempi ja laskee vähitellen edellä mainittuun viiteen prosenttiin vuoteen 2033 mennessä.

Minimiverolaskelmassa käytettävän verokulun oikaisut ovat tosiasiallisen veroasteen kannalta merkittäviä, koska ne vaikuttavat tosiasialliseen veroasteeseen jyrkemmin kuin tulokseen tehtävät oikaisut. Verohyvitykset vaikuttavat yleensä suoraan veron määrään, eli niitä käsitellään lähtökohtaisesti oikaistujen huomioitavien verojen vähennyksinä. Tällöin ne lähtökohtaisesti vaikuttavat tosiasialliseen veroasteeseen jyrkästi. Minimiverosääntelyssä säädetään erityisestä kategoriasta verohyvityksiä, joiden kohtelu määriteltyä tulosta ja tappiota ja oikaistua huomioitavaa verokulua laskettaessa poikkeaa verosta tehtävien vähennysten yleisestä kohtelusta (niin sanotut ehdot täyttävät palautukseen oikeuttavat verohyvitykset). Ehdot täyttäviä palautukseen oikeuttavia verohyvityksiä ei vähennetä veroista oikaistuja huomioitavia veroja määriteltäessä, vaan niitä kohdellaan tulon lisäyksenä määriteltyä tulosta tai tappiota laskettaessa. Ehtoja täyttävällä palautukseen oikeuttavalla hyvityksellä tarkoitetaan minimiverosääntelyssä sellaista verohyvitystä, joka maksetaan käteissuorituksena tai on muuten saatavilla käteistä vastaavana eränä neljän vuoden kuluessa siitä, kun konserniyksikkö on tullut oikeutetuksi palautukseen. Verohyvityksen ei siis tarvitse olla välittömästi käteispalautukseen oikeuttava vaan riittävää on, että se palautetaan käteisenä tai käteiseen rinnastuvana suorituksena neljän vuoden kuluessa siitä, kun oikeus hyvitykseen syntyy.

2.5.1Yleisesti valtiontukisäännöksistä

EU:n valtiontukisääntely on osa unionin kilpailuoikeutta, jonka tarkoituksena on taata tasavertaiset kilpailuolosuhteet koko unionin alueella. Valtiontuesta säädetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä SEUT , 107–109 artikloissa. Sääntely on tärkeä osa Euroopan laajuisten sisämarkkinoiden toimintaa ja sen tarkoituksena on varmistaa, etteivät jäsenvaltioiden viranomaiset myönnä sellaisia tukia, jotka vääristävät kilpailua eivätkä siten sovi sisämarkkinoille. Tavoitteena on myös vähentää jäsenvaltioiden välistä tukikilpailua.

SEUT 107–109 artikloiden lisäksi valtiontukioikeuteen liittyen on EU:ssa annettu paljon täydentävää sääntelyä ja ohjeistusta. Taloudellisilta vaikutuksiltaan pienimuotoisempia tukia koskevat komission asetus (EU) N:o 1407/2013 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen (niin sanottu de minimis -asetus), sekä yleinen ryhmäpoikkeusasetus. Yleistä ohjeistusta valtiontukisääntöjen soveltamisesta sisältyy muun muassa komission antamaan tiedonantoon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä (C/2016/2946), jäljempänä käsitetiedonanto . Lisäksi komissio on antanut runsaasti tarkkarajaisempaa toimiala- tai aihekohtaista valtiontukisääntelyä ja ohjeistusta, energiasektoriin liittyen esimerkiksi komission tiedonanto – Vuoden 2022 suuntaviivat ilmastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävälle valtiontuelle (C/2022/481), jäljempänä energiasuuntaviivat , sekä edempänä mainitut väliaikaiset kriisi- ja siirtymäpuitteet.

2.5.2Valtiontuen edellytykset

SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tuen katsominen valtiontueksi edellyttää artiklassa mainitun neljän kriteerin samanaikaista täyttymistä: tuki on myönnetty julkisista varoista, tuki on valikoiva, tuki vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja tuki vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Valtiontukea pidetään valikoivana silloin, kun se kohdistuu vain osaan yrityksistä, esimerkiksi tiettyyn yritykseen tai toimialaan. Taloudellisen tuen muodolla ei ole merkitystä. Valtiontukea voi olla esimerkiksi avustus, markkinahintaa edullisempi laina, takaus, markkinaehtoista edullisempi pääomasijoitus tai pääomitus, verovapaus, veronalennus, veronpalautus tai markkinahintaa alhaisempi kiinteistön tai maa-alueen vuokra tai myyntihinta. Valtiontukea eivät sen sijaan ole esimerkiksi kaikkiin yrityksiin kohdistuvat toimenpiteet, kuten verotuksessa yhteisöverokannan alentaminen, tai julkisten varojen käyttö markkinaehtoisesti, esimerkiksi laina tai pääomasijoitus yksityisiin luotonantajiin tai sijoittajiin verrattuna samankaltaisilla ehdoilla.

Valtion toimenpiteen katsotaan vääristävän tai uhkaavan vääristää kilpailua, jos se on omiaan parantamaan tuensaajan kilpailuasemaa verrattuna muihin yrityksiin, joiden kanssa se kilpailee. Käytännössä kilpailun katsotaan vääristyvän SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos yritys saa taloudellista etua kilpailulle vapautetulla alalla, jolla on tai voisi olla kilpailua. Riittää, että yritys pystyy tuen avulla säilyttämään vahvemman kilpailuaseman kuin mikä sillä olisi ollut ilman tukea. Jotta tuen voidaan olettaa vääristävän kilpailua, pidetään yleensä riittävänä, että tuki antaa tuensaajalle etua vapauttamalla sen kustannuksista, joista sen olisi muuten vastattava osana tavanomaista liiketoimintaansa. Kauppavaikutuskriteerin täyttymisen kynnys on alhainen. Lähtökohtaisesti kauppavaikutuskriteeri täyttyy, jos tuensaaja harjoittaa taloudellista toimintaa ja toimii markkinoilla, joilla esiintyy jäsenvaltioiden välistä kauppaa.

SEUT:ssa ei ole erikseen määritelty yrityksen käsitettä, vaan käsitteen sisältö on täsmentynyt oikeuskäytännössä taloudellisen toiminnan käsitteen kautta. Taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita ja palveluita tarjotaan markkinoilla. Valtiontuen käsitetiedonannon 2.1. jakson 11 kohdan mukaan usean erillisen oikeushenkilön voidaan katsoa muodostavan yhden taloudellisen yksikön valtiontukisääntöjä sovellettaessa. Kyseinen taloudellinen yksikkö muodostaa tällöin tarkasteltavan yrityksen, jonka muodostumista arvioitaessa olennaisia ovat muun muassa määräysvaltaan oikeuttavat omistusosuudet ja muut toiminnalliset, taloudelliset tai hallinnolliset yhteydet.

2.5.3Verotoimenpiteen muodossa annettu valtiontuki

Komission käsitetiedonannon mukaan valtiontukiarvioinnissa yleisestä verojärjestelmästä poikkeavia toimenpiteitä on arvioitava muun muassa toimenpiteen aineellisen valikoivuuden perusteella. Yritysten tavanomaisia kustannuksia lieventävien toimenpiteiden aineellista valikoivuutta arvioidaan kolmivaiheisen analyysin avulla. Ensin on selvitettävä viitejärjestelmä ja sen jälkeen se, muodostaako toimenpide poikkeuksen viitejärjestelmästä. Lähtökohtaisesti poikkeus viitejärjestelmästä on valtiontukea. Jos poikkeustoimenpide kuitenkin on perusteltavissa viitejärjestelmän luonteella ja yleisellä rakenteella, toimenpidettä ei pidetä valikoivana. Poikkeustoimenpide voi tällöin perustua esimerkiksi veronkierron tai veropetosten ehkäisemiseen, erityisiin kirjanpitovaatimuksiin tai verotuksen neutraliteettiin.

2.5.4Komission toimivalta

Valtiontukivalvonnan tavoitteena on varmistaa, että tukea myöntävät viranomaiset soveltavat tukiohjelmia ja yksittäisiä tukiohjelman ulkopuolisia tukia myöntäessään oikeaa menettelytapaa sekä varmistavat tuen hyväksyttävyyttä koskevien edellytysten täyttymisen. EU:n valtiontukisääntely kuuluu komission toimivaltaan. Komissiolla on yksinomainen toimivalta päättää, soveltuuko tuki sisämarkkinoille. Komissio on antanut useita yksityiskohtaisia sääntöjä siitä, millaiset valtiontuet ovat sisämarkkinoille hyväksyttyjä, esimerkiksi energia-alaa koskien edellä mainitut energiasuuntaviivat. Tukitoimenpidettä ei pääsääntöisesti voida ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt tukijärjestelmän.

Tukea myöntävän viranomaisen vastuulla on itse arvioida, sisältääkö toimenpide EU:n valtiontukisääntöjen mukaista tukea. Jos kyse on valtiontuesta, viranomaisen on ennen tuen täytäntöönpanoa selvitettävä, löytyykö tuelle hyväksyttävyyden peruste ja tarvittaessa noudatettava toimenpiteeseen soveltuvaa ilmoitusmenettelyä. Erityisesti laajojen tukiohjelmien ja suurten yksittäisten tukien tapauksessa viranomaisen on tehtävä tuesta ennakkoilmoitus komissiolle. Jos tuki myönnetään lakiin perustuvasta tukiohjelmasta, tukiohjelman valtiontukisääntöjen mukaisuuden arvioinnin tekee asianomainen ministeriö ja asia kuvataan tukiohjelmaa koskevassa hallituksen esityksessä. Tällöin toimivaltainen ministeriö huolehtii myös valtiontukisääntöjen mukaisten menettelytapojen noudattamisesta sekä tarvittavien ilmoitusten laatimisesta.

Jos viranomainen myöntää taloudelliseen toimintaan SEUT 107 artiklan 1 kohdan valtiontuen edellytykset täyttävää tukea, eikä noudata valtiontukisääntelyn menettelytapoja ja hyväksyttävyyttä koskevia säännöksiä, valtiontuki on lähtökohtaisesti laiton ja se voidaan joutua perimään yritykseltä takaisin korkoineen.

2.5.5Väliaikaiset kriisi- ja siirtymäpuitteet

Yleiset edellytykset

Kriisi- ja siirtymäpuitteiden jaksoissa 2.5 ja 2.6 kuvataan tarvittavia keinoja uusiutuvan energian tuotantohankkeiden ja teollisuuden vähähiilistämis- ja energiatehokkuustoimenpiteiden toteuttamiseksi. Komission mukaan näillä keinoilla on merkittävä, mutta kuitenkin vain välillinen vaikutus siirtymässä nettonollatalouteen tarvittavien laitteiden ja komponenttien tuotantoon, minkä takia jaksossa 2.8 jäsenvaltioille annetaan myös lisämahdollisuuksia tukea suoraan tuotannollisia investointeja tiettyihin tämän siirtymän kannalta välttämättömiin strategisiin hyödykkeisiin.

Kriisi- ja siirtymäpuitteiden jaksossa 1.3 painotetaan kansallisten tukitoimenpiteiden tiivistä koordinointia Euroopan tasolla, jotta voidaan varmistaa, että kansalliset tukitoimenpiteet auttavat tämänhetkisestä kriisistä kärsiviä yrityksiä ja työntekijöitä sekä ylläpitävät kansallisten tukitoimenpiteiden pitkän aikavälin kestävyyttä. Lisäksi komissio pyrkii valtiontukitoimien valvonnalla varmistamaan EU:n sisämarkkinoiden eheyden ja tasapuolisten toimintaedellytysten säilymisen. Jaksossa 1.4 säädetään edellytyksistä asianmukaisille valtiontukitoimenpiteille; edes kriisi- ja siirtymäpuitteiden puitteissa ei tule rikkoa tiettyjä valtiontukioikeuden ja EU-oikeuden perusperiaatteita. Ensinnäkin tuen edellytyksenä ei saa olla tuensaajan tuotantotoiminnan tai muun toiminnan siirtäminen jostakin ETA-maasta tuen myöntävän jäsenvaltion alueelle, sillä tällainen edellytys vaikuttaisi haitallisesti sisämarkkinoihin. Tukea ei myöskään saa myöntää yrityksille, joihin sovelletaan EU:n asettamia pakotteita. Tukitoimenpiteitä ei saa millään tavoin käyttää EU:n tai sen kansainvälisten kumppaneiden asettamien pakotteiden aiottujen vaikutusten heikentämiseen ja on myös vältettävä sitä, että pakotteiden kohteena olevat luonnolliset henkilöt tai yhteisöt saisivat tukitoimenpiteistä suoraa tai välillistä hyötyä.

Kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakso 2.5.1 – Tuki REPowerEU:n kannalta merkityksellisen uusiutuvan energian ja energian varastoinnin käyttöönoton nopeuttamiseen

Kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakso 2.5.1 koskee investointitukia uusiutuvan energian tuotantoon ja varastointiin. Jakson perusteella sisämarkkinoille sopivaa on investointituki, joka myönnetään investoinneille energian tuotantoon uusiutuvista lähteistä, mukaan lukien uusiutuvan vedyn ja uusiutuvaan vetyyn perustuvien polttoaineiden tuotanto mutta pois lukien sähköntuotanto uusiutuvasta vedystä; investointituki sähkön tai lämmön varastointiin sekä investointituki uusiutuvan vedyn, biopolttoaineiden, bionesteiden, biokaasun sekä biomassapolttoaineiden varastointiin, silloin kun vuosittain vähintään 75 prosenttia varastoitavasta tuotteesta saadaan suoraan varaston yhteydessä olevasta uusiutuvan vedyn, biopolttoaineiden, bionesteiden, biokaasun tai biomassapolttoaineiden tuotantolaitoksesta.

Jakso 2.5.1 asettaa erityisiä edellytyksiä myönnettävän tuen muodolle sekä velvollisuuksia jäsenvaltioiden tukiviranomaiselle. Ensinnäkin edellytetään, että tuen on kannustettava tuensaajaa tekemään investointi, jota se ei toteuttaisi lainkaan tai toteuttaisi rajoitetusti tai eri tavalla ilman tukea. Kriisi- ja siirtymäpuitteissa kuitenkin todetaan, että komissio katsoo, että kun otetaan huomioon poikkeukselliset taloudelliset haasteet, joita yritykset kohtaavat tämänhetkisen kriisin vuoksi, ilman tukea tuensaajat jatkaisivat yleensä toimintaansa muutoksitta edellyttäen, että toiminnan jatkaminen ilman muutoksia ei riko unionin oikeutta. Lisäksi yksittäisen tuen tulee perustua tukiohjelmaan, jolle tulee olla määritetty tukiohjelman tavoitteena oleva arvioitu kapasiteetti sekä ennalta arvioitu budjetti. Tukiohjelma voi rajoittua yhteen tai useampaan teknologiaan, mutta tuen kohdistamiseen ei saa sisältyä keinotekoisia rajoituksia tai syrjintää. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että ”ei merkittävää haittaa” -periaatetta noudatetaan.

Jakson 2.5.1 mukainen investointituki voidaan myöntää suorien avustusten, takaisinmaksettavien ennakoiden, lainojen, takausten ja veroetujen kuten verohyvitysten muodossa. Investointituki tulee myöntää 31.12.2025 mennessä. Merituulivoimaa lukuun ottamatta laitosten on oltava valmiina ja toiminnassa 36 kuukauden kuluessa tuen myöntöpäivästä, ja kriisi- ja siirtymäpuitteet edellyttävät, että tukiohjelmaan sisältyy vaikuttava seuraamusjärjestely siltä varalta, ettei tätä määräaikaa noudateta. Jakson 2.5.1 mukaisesti myönnettävän tuen määrä tulee määrittää joko avoimen tarjouskilpailumenettelyn perusteella tai jäsenvaltiossa hallinnollisesti. Hallinnollinen määrittely tarkoittaa tuen määrittämistä tuettavan hankkeen investointikustannusten perusteella. Aurinko-, tuuli- sekä vesivoimaloille voidaan myöntää tukea ainoastaan tarjouskilpailumenettelyn kautta, pois lukien puitteissa tarkemmin määritellyt pienet hankkeet, joiden tuki voidaan määrittää hallinnollisesti. Tuen tuki-intensiteetti ei saa ylittää 45 prosenttia investointikustannusten kokonaismäärästä silloin, kun tuen määrä määritetään hallinnollisesti. Mikäli tuki on määritelty jaksossa tarkoitetussa tarjouskilpailumenettelyssä, tuki-intensiteetti saa olla enintään 100 prosenttia kokonaisinvestointikustannuksista.

Jakson 2.5.1 mukaisen tuen on kohdistuttava uuden kapasiteetin rakentamiseen tai voimalaitoksen kapasiteetin päivittämiseen. Tuen määrän on oltava riippumaton energian tuotantomäärästä. Kapasiteetin päivittämisen tapauksessa tukikelpoisia ovat ainoastaan lisäkustannukset, jotka liittyvät päivitettyyn kapasiteettiin. Jaksossa on nimenomaiset erityissäännökset tuen myöntämisestä uusiutuvan vedyn tai uusiutuvasta vedystä tuotettujen polttoaineiden tuotantoon sekä biopolttoaineiden, bionesteiden, biokaasun ja biomassapolttoaineiden tuotantoon.

Tukea voidaan jakson 2.5.1 mukaisesti myöntää investointeihin, joiden osalta työt on aloitettu 9.3.2023 tai sen jälkeen, lukuun ottamatta edellisten tilapäisten kriisipuitteiden perusteella tukikelpoisia investointeja, joita koskevat työt ovat voineet alkaa 20.7.2022 jälkeen. Hankkeille, jotka on käynnistetty ennen 9.3.2023 tai edellisten tilapäisten kriisipuitteiden perusteella tukikelpoisten investointien osalta ennen 20.7.2022, voidaan myöntää tukea, jos se on tarpeen investoinnin nopeuttamiseksi tai laajentamiseksi merkittävässä määrin. Tällaisissa tapauksissa tukikelpoisia ovat ainoastaan nopeuttamiseen tai laajentamiseen liittyvät lisäkustannukset.

Jakson 2.5.1 mukainen investointituki voi kasautua minkä tahansa muun valtiontuen kanssa, paitsi kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.5.2 mukaisen toimintatuen kanssa, tai keskitetysti hallinnoidun rahoituksen kanssa, kunhan kyseiset tukitoimenpiteet koskevat erillisiä yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia. Tuki voi kasautua muun tuen tai keskitetysti hallinnoidun rahoituksen kanssa myös osittain tai kokonaan päällekkäisten tukikelpoisten kustannusten osalta edellyttäen, että sallittuja tuki-intensiteettejä ei ylitetä.

Kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakso 2.6 – Tuki teollisuuden tuotantoprosessien vähähiilistämiseen sähköistämisen ja/tai tietyt edellytykset täyttävän uusiutuvan ja sähköpohjaisen vedyn käytön avulla sekä tuki energiatehokkuustoimenpiteisiin

Lisäksi jaksossa 2.6 eritellään yksityiskohtaiset tekniset edellytykset tilanteisiin, joissa tukea myönnetään teollisuuden vähähiilistämistä koskevaan investointiin, johon liittyy uusiutuvan vedyn tai uusiutuvien vedystä tuotettujen polttoaineiden käyttöä. Yksityiskohtaisia edellytyksiä liittyy myös tilanteeseen, jossa investointitukea annetaan teollisuuden vähähiilistämistä koskevaan investointiin, jossa käytetään sähköstä tuotettua vetyä.

Myös jakson 2.6 mukainen tuki tulee myöntää sellaisen tukiohjelman perusteella, jolla on alustava budjetti. Tuki voidaan myöntää suorina avustuksina, takaisinmaksettavina ennakkoina, lainoina, takauksina tai veroetuuksina, kuten verohyvityksinä. Tuen on myös kannustettava tuensaajaa tekemään investointi, jota se ei toteuttaisi lainkaan tai toteuttaisi rajoitetusti tai eri tavalla ilman tukea, vaikkakin myös jaksossa 2.6 todetaan vähähiilistämishankkeiden osalta, että komissio katsoo, että kun otetaan huomioon poikkeukselliset taloudelliset haasteet, joita yritykset kohtaavat tämänhetkisen kriisin vuoksi, ilman tukea tuensaajat jatkaisivat yleensä toimintaansa muutoksitta edellyttäen, että toiminnan jatkaminen ilman muutoksia ei riko unionin oikeutta. Tuki on myönnettävä vuoden 2025 loppuun mennessä ja sen ehtona on, että investoinnilla rahoitettava laitos tai laitteisto on valmis ja toiminnassa 36 kuukauden kuluessa tuen myöntämispäivästä. Jaksoa 2.5.1 vastaavasti jäsenvaltion tukiviranomaisia velvoitetaan luomaan vaikuttava seuraamusjärjestely siltä varalta, että tätä määräaikaa ei noudateta.

Jakson 2.6 mukaista tukea voidaan myöntää investointeihin, joiden osalta työt on aloitettu 9.3.2023 tai sen jälkeen, lukuun ottamatta edellisten tilapäisten kriisipuitteiden perusteella tukikelpoisia investointeja, joita koskevat työt ovat voineet alkaa 20.7.2022 jälkeen. Hankkeille, jotka on käynnistetty ennen 9.3.2023 tai edellisten tilapäisten kriisipuitteiden perusteella tukikelpoisten investointien osalta ennen 20.7.2022, voidaan myöntää tukea, jos se on tarpeen investoinnin nopeuttamiseksi tai laajentamiseksi merkittävässä määrin. Tällaisissa tapauksissa tukikelpoisia ovat ainoastaan nopeuttamiseen tai laajentamiseen liittyvät lisäkustannukset.

Jakson 2.6 mukaan yksittäisen tuen yrityskohtainen enimmäismäärä saa periaatteessa olla enintään joko 10 prosenttia ohjelman kokonaisbudjetista tai enintään 200 miljoonaa euroa. Komissio voi kuitenkin jäsenvaltion komission arviointia varten esittämien asianmukaisten perustelujen pohjalta hyväksyä myös tukiohjelmia, joissa yksittäinen myönnettävä tuki voi olla yli 10 prosenttia ohjelman kokonaisbudjetista.

Jakso 2.6 sisältää vaihtoehtoisia tapoja tukikelpoisten kustannusten ja tuen suuruuden määrittämiseksi. Ensimmäisen vaihtoehdon (kriisi- ja siirtymäpuitteiden 81 kohdan n alakohta) mukaan tukikelpoisia kustannuksia ovat investoinnin elinkaaren aikana syntyvien kustannusten ja kustannussäästöjen tai lisätulojen välinen erotus verrattuna tilanteeseen, jossa tukea ei myönnetä. Tukiohjelma on tällöin suunniteltava siten, että ylimääräisiin voittoihin voidaan puuttua, myös sähkön tai maakaasun erittäin korkeiden hintojen aikana, ottamalla käyttöön ennalta määritelty takaisinperintämekanismi. Tässä vaihtoehdossa tuki-intensiteetti saa olla enintään 40 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä, kun on kyse keskisuurille yrityksille myönnettävästä tuesta, ja 20 prosenttiyksikköä, kun on kyse pienille yrityksille myönnettävästä tuesta. Tuki-intensiteettiä voidaan myös korottaa 15 prosenttiyksikköä sellaisten investointien osalta, joiden avulla suoria kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään vähintään 55 prosenttia tai energiankulutusta vähintään 25 prosenttia verrattuna ennen investointia vallinneeseen tilanteeseen.

Toisena vaihtoehtona on tuen määrän määrittäminen avoimessa, selkeässä, läpinäkyvässä ja syrjimättömässä tarjouskilpailumenettelyssä (kriisi- ja siirtymäpuitteiden 81 kohdan o alakohta). Tarjouskilpailumenettelyssä vähintään 70 prosenttia valintakriteereistä, joilla tarjoukset asetetaan paremmuusjärjestykseen, on määriteltävä tukena ympäristönsuojeluyksikköä tai energiayksikköä kohti (esimerkiksi euroina vähennettyä hiilidioksidipäästötonnia kohti tai euroina säästettyä energiayksikköä kohti). Tarjouskilpailun budjetin on oltava sitova rajoite niin, että voidaan odottaa, että kaikki tarjouksen tekijät eivät saa tukea.

Kolmantena vaihtoehtona kriisi- ja siirtymäpuitteet mahdollistavat tuen määrittämisen siten, että tukikelpoisia ovat vähähiilistämis- tai energiatehokkuushankkeen investointikustannukset ja varsinkin sähköistämiseen, vetyyn tai vetypohjaisiin polttoaineisiin siirtymiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen tarvittavien laitteiden, koneiden tai laitosten kustannukset (kriisi- ja siirtymäpuitteiden 81 kohdan p alakohta). Tällaisessa tilanteessa tuki-intensiteetti saa olla enintään 60 prosenttia muiden vähähiilistämisinvestointien kuin sähköistämishankkeiden tukikelpoisista kustannuksista. Sähköistämishankkeissa ja energiatehokkuusinvestoinneissa tuki-intensiteetti saa olla enintään 30 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Jakson 2.6 mukainen tuki voi kasautua minkä tahansa muun valtiontuen tai keskitetysti hallinnoidun rahoituksen kanssa, kunhan kyseiset tukitoimenpiteet koskevat yksilöitävissä olevia eri tukikelpoisia kustannuksia. Tuki voi kasautua muun tuen tai keskitetysti hallinnoidun rahoituksen kanssa myös päällekkäisten tukikelpoisten kustannusten osalta edellyttäen, että sallittuja tuen enimmäismääriä tai tuki-intensiteettejä ei ylitetä. Tuen kokonaismäärä ei saa missään olosuhteissa olla yli 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakso 2.8 – Tuki investointien vauhdittamiseen aloilla, jotka ovat strategisia siirryttäessä kohti nettonollataloutta

Kriisi- ja siirtymäpuitteiden jaksossa 2.8 annetaan jäsenvaltioille mahdollisuuksia tukea tuotannollisia investointeja tiettyihin nettonollatalouteen siirtymisen kannalta välttämättömiin strategisiin hyödykkeisiin.

Ollakseen sisämarkkinoille soveltuvaa, tuen tulee kannustaa nettonollatalouteen siirtymisen kannalta olennaisten laitteistojen, varsinkin akkujen, aurinkopaneelien, tuuliturbiinien, lämpöpumppujen, elektrolyysilaitteiden ja hiilidioksidin talteenotto-, hyödyntämis- ja varastointilaitteiden tuotantoon. Tuki on myönnettävä tukiohjelman perusteella viimeistään 31.12.2025, ja sallittuja tukimuotoja ovat suorat tuet, verotuet, korkotukilainat tai takaukset. Tuensaajan on haettava tukea ennen töiden alkamista ja toimitettava jäsenvaltiolle kriisi- ja siirtymäpuitteiden liitteessä II vaaditut tiedot.

Jakson 2.8 mukaisen tuen tuki-intensiteetti voi pääsäännön mukaan olla enintään 15 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista ja tuen yrityskohtainen enimmäismäärä voi olla enintään 150 miljoonaa euroa jäsenvaltiota ja yritystä kohti. Niin kutsutuilla C-tukialueilla tuki-intensiteettiä voidaan kuitenkin korottaa 20 prosenttiin tukikelpoisista kustannuksista ja tuen yrityskohtainen enimmäismäärä voi olla enintään 200 miljoonaa euroa jäsenvaltiota ja yritystä kohti. Niin kutsutuilla A-tukialueilla (EU:n vähiten kehittyneet alueet) toteutettavissa investoinneissa tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 35 prosenttiin tukikelpoisista kustannuksista ja tuen yrityskohtainen enimmäismäärä voi olla 350 miljoonaa euroa jäsenvaltiota kohti. Lisäksi, kun tuki myönnetään veroetuuksien, lainojen tai takausten muodossa, yllä kuvattuja tuki-intensiteettejä voidaan korottaa 5 prosenttiyksikköä. Pienten yritysten investointien osalta tuki-intensiteettejä voidaan korottaa edelleen 20 prosenttiyksikköä, ja keskisuurten yritysten investointien osalta tuki-intensiteettejä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä.

Tuensaajan on sitouduttava säilyttämään investoinnit kyseisellä alueella vähintään viiden vuoden ajan (pk-yritysten osalta kolmen vuoden ajan) investoinnin loppuun saattamisen jälkeen. Tukiviranomaisen on ennen tuen myöntämistä varmistettava, että riski tuotannollisen investoinnin siirtymisestä ETA-alueen ulkopuolelle on konkreettista, jos tukea ei annettaisi. Tukea ei voida myöntää tuotantotoiminnan siirtämiseen jäsenvaltioiden välillä, eikä sitä voida myöntää vaikeuksissa oleville yrityksille. Jäsenvaltiot voivat asettaa tuen myöntämisen edellytykseksi myös ympäristönsuojeluun liittyviä vaatimuksia tai asiaan liittyviä sosiaaliseen suojeluun ja työehtoihin liittyviä vaatimuksia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 60 päivän kuluessa tuen myöntämisestä komissiolle tuen myöntämispäivä, tuen määrä, tukikelpoiset kustannukset, tuensaajan henkilöllisyys sekä tuettavan investoinnin tyyppi ja sijainti.

Edellä esitetyn lisäksi komissio voi poikkeuksellisesti ja yksittäisten ilmoitusten perusteella hyväksyä edellä määriteltyihin, nettonollatalouteen siirtymisen kannalta tarvittavien laitteiden tuottamiseen korotetun tukimäärän, joka voi olla enintään samansuuruiseen investointiin käytettävissä olevan tuen määrä kolmannessa maassa sijaitsevalla lainkäyttöalueella kriisi- ja siirtymäpuitteissa tarkemmin määrättyjen edellytysten täyttyessä.

Jakson 2.8 mukainen tuki voi kasautua minkä tahansa muun valtiontuen kanssa, joka liittyy samoihin, osittain tai kokonaan päällekkäisiin tukikelpoisiin kustannuksiin, ainoastaan silloin kun tällainen kasautuminen ei johda minkään sovellettavien sääntöjen mukaisen korkeimman tuki-intensiteetin tai tuen enimmäismäärän ylittymiseen. Tuen kokonaismäärä ei saa missään olosuhteissa olla yli 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

4.1.1Yleistä

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uudesta puhtaan siirtymän investointien verokannustimesta. Malliltaan verokannustin olisi verohyvitysmuotoinen, eli yhtiö saisi vähentää osan tekemänsä investoinnin kustannuksista yhtiön verotettavan tulon perusteella laskettavasta yhteisöverosta. Hyvityksestä käytettäisiin ehdotuksessa termiä investointihyvitys, sillä kyseessä on investointikustannuksiin perustuva verohyvitys. Investointihyvitys olisi osa yhteisöveron laskentaperustetta tarkoittaen, että se vähännettäisiin yhtiön verotettavan tulon perusteella lasketusta yhteisöveron määrästä ennen maksuunpantavan yhteisöveron määrittämistä. Se olisi siis luonteeltaan saman tyyppinen vähennys kuin esimerkiksi henkilöverotuksessa sovellettava kotitalousvähennys. Investointihyvitys olisi sinänsä käytettävissä yhtiön verotettavaa tuloa vastaan tulon tulolähteestä riippumatta vaikkakin on oletettavaa, että hyvitykseen oikeutetuilla yhtiöillä on lähinnä elinkeinotoiminnan tulolähteen tuloa. Koska kyseessä olisi verosta tehtävä vähennys, vähennys tehtäisiin vasta aikaisempien verovuosien tappioiden vähentämisen jälkeen.

Ehdotettu investointihyvitys on valtiontukioikeudellisesti Euroopan komissiolle notifioitava ja komission etukäteisvalvonnan alainen tuki. Sääntelyn voimaantulo edellyttää, että komissio hyväksyy investointihyvityksen sisämarkkinoille sopivaksi valtiontueksi. Suomi on tehnyt investointihyvitystä (valtiontukiohjelmaa) koskevan ennakkoilmoituksen Euroopan komissiolle (komission asianumero SA.114934) 5.7.2024. Investointihyvitys on vielä ennen sen voimaan saattamista toimitettava komissiolle lopullista valtiontukikäsittelyä varten. Lain voimaantuloajankohdasta säädettäisiin asetuksella sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt ehdotetun valtiontuen.

4.1.2Investointihyvityksen peruste ja määrä

Investointihyvitykseen olisi oikeutettu yhtiö, joka toteuttaa Suomessa ilmastoneutraaliin talouteen tähtäävän investoinnin. Kriisi- ja siirtymäpuitteissa on kolme eri jaksoa, joita voidaan pitää relevantteina ilmastoneutraaliin talouteen tähtäävien investointihankkeiden tukemisen kannalta eli jaksot 2.5.1, 2.6 ja 2.8. Jaksojen mukaisesti voi tukea seuraavaa toimintaa:

— Jakso 2.5.1: Uusiutuvan energian tuotanto (ml. vety ja vetypolttoaineet); sähkön ja lämmön varastointi; sekä uusiutuvan vedyn, biopolttoaineiden, bionesteiden, biokaasun (myös biometaanin) ja biomassapolttoaineiden varastointi.

— Jakso 2.6: Teollisuuden tuotantoprosessien vähähiilistäminen ja energiatehokkuustoimenpiteet.

— Jakso 2.8: Nettonollatalouteen siirtymisen kannalta olennaisten laitteistojen, keskeisten komponenttien sekä näihin liittyvien kriittisten raaka-aineiden tuotanto.

Ehdotetaan, että edellä mainitut jaksot otetaan käyttöön mahdollisimman laajasti. Koska investointihyvityksen tarkoituksena on kuitenkin erityisesti saada liikkeelle sähköä käyttäviä eikä niinkään sähköä tuottavia puhdasta siirtymää tukevia investointeja, rajattaisiin sähkön tuotantoinvestoinnit hyvityksen soveltamisalan ulkopuolelle. Rajausta tukisi myös kriisi- ja siirtymäpuitteiden jaksoon 2.5.1 sisältyvä ehto (kriisi- ja siirtymäpuitteiden 77 kohdan f ja g alakohdat), jonka mukaan tukea aurinkosähkölle, maatuulivoimalle ja merituulivoimalle sekä vesivoimalaitoksille voidaan myöntää ainoastaan tarjouskilpailumenettelyssä, ellei kyseessä ole pienten hankkeiden tukeminen ja yrityskohtainen tuki hanketta kohti on enintään 30 miljoonaa euroa. Tarjouskilpailumenettelyn yhdistäminen investointihyvityksen kaltaiseen tukeen olisi käytännössä teknisesti erittäin monimutkaista ottaen myös huomioon jakson 2.5.1 voimassaolo vain vuoden 2025 loppuun.

Toinen ehdotettu yksittäinen rajaus liittyy jaksoon 2.6 Kriisi- ja siirtymäpuitteet mahdollistavat myös verkkosähköllä (ml. osin ydinvoimalla) tuotettua vetyä hyödyntävien teollisten tuotantoprosessien vähähiilistämisinvestointien tukemisen. Tätä koskevat valtiontukiehdot ovat kuitenkin erittäin yksityiskohtaiset ja käytännön soveltamisessa erittäin raskaat. Lisäksi suuri riski liittyy komission valtiontukihyväksynnän keston pitenemiseen koko tukiohjelman osalta, mikäli myös verkkosähköllä tuotettua vetyä käyttävät teollisuuden tuotantoprosessien vähähiilistämishankkeet pidetään soveltamisalan piirissä. Komissio on lisäksi investointihyvitystä koskevassa esinotifikaatioprosessissa samoin kuin samanaikaisesti valmisteilla olevaa avustusmuotoista ohjelmaa koskevissa valtiontukikeskusteluissa vahvasti suosittanut verkkosähköllä tuotetun vedyn sulkemista tukiohjelmien ulkopuolelle. Teollisuuden olemassa olevien tuotantoprosessien vähähiilistämisen osalta on tästä syystä tarkoituksenmukaista rajata verkkosähköllä tuotettua vetyä käyttävät hankkeet investointihyvityksen ulkopuolelle, jotta investointihyvitysohjelman tehokas ja oikea-aikainen toimeenpano ei vaarannu.

Kriisi- ja siirtymäpuitteet sisältävät paljon yksityiskohtaisia ja teknisiä vaatimuksia erityyppisten investointihankkeiden tukikelpoisuuden edellytyksiksi. Näitä edellytyksiä on kuvattu edellä nykytilan kuvauksessa. Tuettavien hankkeiden osalta investointihyvityksen myöntämiskriteerit määräytyvät pitkälti kriisi- ja siirtymäpuitteiden vaatimusten mukaisesti.

Investointihyvityksen soveltamisalaan kuuluisivat kehysriihessä linjatun mukaisesti vain suuret investoinnit. Verotukselta vaadittavan tarkkarajaisuuden vaatimuksen vuoksi olisi perusteltua, että suuri investointi määritettäisiin säätämällä euromääräisestä soveltamiskynnyksestä eikä laadullisin kriteerein. Soveltamiskynnykseksi asetettaisiin 50 miljoonaa euroa ja sitä tarkasteltaisiin investointikohtaisesti. Suuren investoinnin määritteleminen laadullisten kriteerien kautta olisi hallinnollisesti erittäin raskas vaihtoehto ja johtaisi herkästi vaikeisiin tulkintakysymyksiin ja oikeusriitoihin, mikä olisi haastavaa erityisesti investointihyvityksen lyhyt voimassaoloaika huomioiden. Investointien suuruuden perusteella tehtävä rajaus lieventää myös hyvityksen vaikutuksia verotuottoon sekä vähentää tukiviranomaisen hallinnollista taakkaa rajoittamalla hyvityksen piiriin tulevien hankkeiden lukumäärää. Investointihyvityksessä riittävän korkea soveltamiskynnys on tärkeä, koska saadun investointihyvitysohjelman kokonaismäärälle ei asetettaisi vastaavalla tavalla ylärajaa kuin suoralle tukiohjelmalle, vaan hyvitys myönnettäisiin kaikille kriteerit täyttäville yhtiöille. Voidaan lisäksi arvioida, että erityisesti kansainväliset investointihankkeet, joihin valtiontukikilpailu kohdistuu ja joihin kriisi- ja siirtymäpuitteillakin on yritetty vastata, ovat suuria.

Investointihyvityksen määräksi ehdotetaan 20 prosenttia hyvityksen perusteeksi hyväksyttävistä investointikustannuksista, enimmillään kuitenkin 150 miljoonaa euroa. Täyden investointihyvityksen määrän saisi siten 750 miljoonan euron investointikustannuksilla. Ehdotetut rajat perustuisivat kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.8 verotuksen kautta myönnettävän tuen enimmäismääriin. Siten kansallisesti investointihyvityksen määrä olisi yhtenäinen investoinnin tyypistä riippumatta eikä jaksojen 2.5.1 ja 2.6 mahdollistamia korkeampia tuki-intensiteettejä sovellettaisi. Vastaavasti ei otettaisi käyttöön jaksojen 2.5.1 ja 2.8 korkeampia tuki-intensiteettejä pk-yrityksille ja jakson 2.8 korkeampia tukimääriä tietyille aluetukialueille tehtäville investoinneille. Yhdenmukaiset rajat kaikille investointityypeille yksinkertaistaisivat ja yhdenmukaistaisivat järjestelmää ja olisivat linjassa kasvupaketin kirjauksen kanssa. Erityisesti jakson 2.5.1 mukaisten investointien osalta kriisi- ja siirtymäpuitteiden korkeiden maksimirajojen soveltaminen saattaisi kasvattaa hyvityksen aiheuttamia verotuottojen menetyksiä merkittävästi.

Ehdotettu 150 miljoonan investointihyvityksen enimmäismäärä olisi yhtiökohtainen eli tilanteessa, jossa yhtiö toteuttaisi useamman investointihyvityksen soveltamisalaan kuuluvan investoinnin, voisi se saada hyvitystä kaikkiin hankkeisiin yhteensä enimmillään 150 miljoonaa euroa. Jos yhtiö kuuluisi konserniin, laskettaisiin hyvityksen enimmäismäärä konsernikohtaisesti johtuen valtiontukioikeudellisista vaatimuksista.

4.1.3Hyvityksen myöntämismenettely

Kriisi- ja siirtymäpuitteissa on eroja eri jaksojen välillä sen suhteen, milloin tuettavaa investointihanketta koskevat työt voidaan aloittaa. Jakso 2.8 edellyttää, että tukea on haettava ennen kuin hanketta koskevat työt aloitetaan. Jaksot 2.5.1 ja 2.6 puolestaan mahdollistaisivat tuen myöntämisen investointeihin, joiden osalta työt on aloitettu 9.3.2023 tai sen jälkeen. Valtiontukioikeuden yleinen lähtökohta on, että tuella on oltava kannustava vaikutus. Kannustava vaikutus toteutuu parhaiten, jos tukea ei voi saada jo käynnistetyille hankkeille. Lisäksi on huomioitava, että kriisi- ja siirtymäpuitteiden jaksoissa 2.5.1 ja 2.6 yhtenä vaatimuksena on, että tuen on kannustettava tuensaajaa tekemään investointi, jota se ei toteuttaisi lainkaan tai toteuttaisi rajoitetusti tai eri tavalla ilman tukea. Tämän vuoksi ehdotetaan, että investointihyvitystä myönnettäisiin kaikkien jaksojen osalta vain uusille hankkeille eli sellaisille, joiden työt aloitetaan investointihyvityksen hakemisen jälkeen. Siten ei otettaisi käyttöön kriisi- ja siirtymäpuitteiden mukaista mahdollisuutta myöntää tukea jaksojen 2.5.1 ja 2.6 osalta 9.3.2023 jälkeen käynnistetyille hankkeille.

Kriisi- ja siirtymäpuitteiden mukaan jaksojen 2.5.1, 2.6 ja 2.8 mukainen investointituki olisi myönnettävä 31.12.2025 mennessä. Tämän vuoksi investointihyvitystä olisi haettava ja päätös hyvityksen myöntämisestä olisi tehtävä etukäteen jo ennen varsinaista hyvityksen käyttämistä ja erillään normaalista yhteisöveromenettelystä. Investointihyvitys poikkeaa siten menettelyllisesti verotuksen kautta annettavista tuista (kuten T&K-lisävähennys ja korotetut poistot), joiden käyttöä vaaditaan tyypillisesti veroilmoituksella.

Kriisi- ja siirtymäpuitteista johtuvat investointihyvityksen myöntämisen kriteerit koostuvat osittain hyvin teknisistä investoinnin ilmastovaikutuksia koskevista kysymyksistä. Investointihyvityksen myöntämistä varten on syytä perustaa menettely, jossa mainittuja kriteereitä arvioi ensisijaisesti kyseisiä asioita arvioimaan kykenevä asiantuntijaorganisaatio. Vastaavin kriteerein myönnettäviä suoria tukia arvioisi Innovaatiorahoituskeskus Business Finland ( Rahoituskeskus ). Näin ollen ehdotetaan, että Rahoituskeskus olisi investointihyvityksen myöntävä viranomainen.

Hyvitystä haettaisiin Rahoituskeskukselta kirjallisella hakemuksella. Rahoituskeskus käsittelisi hakemukset ja tekisi hyvityksen myöntämistä koskevat päätökset vuoden 2025 loppuun mennessä. Rahoituskeskus pyrkisi avaamaan hakumenettelyn mahdollisimman pian hallituksen esityksen antamisen jälkeen. Tätä hallituksen esitystä annettaessa keskustelut komission kanssa valtiontuen hyväksyttävyydestä ovat vielä kesken. On mahdollista, että keskustelujen seurauksena komissio edellyttää vielä muutoksia investointihyvitystä koskevaan lakiin. Näillä muutoksilla voi olla vaikutuksia myös tuen myöntämisen edellytyksiin.

4.1.4Hyvityksen käyttö

Investointihyvityksen käyttöön liittyvät yksityiskohdat voidaan pitkälti määrittää kansallisesti, sillä kriisi- ja siirtymäpuitteissa ei hyvityksen käytölle aseteta vastaavia yksityiskohtaisia reunaehtoja, joita kriisi- ja siirtymäpuitteet asettavat tuen myöntämiselle. Investointihyvityksen käyttöön liittyvät reunaehdot on kehysriihikirjauksen mukaisesti pyritty muotoilemaan siten, että investointihyvitys ei vaarantaisi julkisen talouden kestävyyttä. Investointihyvitys olisi käytettävissä investoinnin tehneelle yhtiölle määrättävästä yhteisöverosta, joten se kohdistuisi lähtökohtaisesti vain voitolliseen toimintaan. Konserneissa yhtiöiden verotettavaa tulosta voidaan lisäksi lähtökohtaisesti tasata konserniavustuksin, minkä vuoksi investointihyvitystä voitaisiin hyödyntää konserniavustusjärjestelmän sallimissa rajoissa myös muiden konserniyhtiöiden voittoa vastaan.

Kehysriihikirjauksen mukaisesti investointihyvitystä voisi käyttää ensimmäisen kerran sinä vuonna, kun investointi valmistuu, kuitenkin aikaisintaan vuonna 2028 alkavana verovuotena. Lisäksi investointihyvityksen käyttöä säädeltäisiin siten, että hyvitystä saisi käyttää verovuodessa enintään 10 prosenttia hyvityksen kokonaismäärästä. Investointihyvitys olisi käytettävissä yhteensä 20 vuotta. Ehdotettu 20 vuoden määräaika investointihyvityksen käytölle laskettaisiin investoinnin valmistumisajankohdasta riippumatta ensimmäisestä vuonna 2028 alkavasta verovuodesta. Tämä turvaisi julkisen talouden kestävyyttä, sillä hyvityksen käyttö jaksottuisi useammalle vuodelle sekä olisi ajallisesti rajoitettu. Lisäksi 20 vuoden aikarajan kytkeminen vuoteen 2028 investoinnin valmistumisvuoden sijaan kannustaisi saattamaan investoinnit valmiiksi kohtuullisessa ajassa, sillä valmistumisen viivästyminen voisi johtaa investointihyvityksen käyttöajan lyhentymiseen.

Investointihyvityksen käyttöä vaadittaisiin vuosittain yhtiön veroilmoituksen antamisen yhteydessä tai myöhemmin verotuksen normaalien oikaisuaikojen puitteissa ja sen käyttöä valvoisi Verohallinto. Verohallinto ei valvoisi toiminnassaan niitä seikkoja, joista Rahoituskeskus vastaa. Siten Verohallinto ei esimerkiksi tarkastaisi sitä, onko tukea myönnetty oikein perustein, täyttyvätkö jonkin yrityksen osalta investointihyvityksen edellytykset myöhempinä vuosina tai tulisiko tukea periä takaisin. Nämä asiat olisivat Rahoituskeskuksen toimivallan ja valvonnan piirissä. Mikäli Rahoituskeskus esimerkiksi katsoisi, että tukea tulee periä takaisin, tulisi tästä erillinen ilmoitus Verohallinnolle, joka perisi tuen takaisin verotuksen oikaisuin. Verohallinnon rooli investointihyvityksen toteutuksessa olisi siten erityisesti tekninen hyvityksen vähentämisestä (ikään kuin maksatuksesta) huolehtiminen verotuksen toimittamisen yhteydessä.

4.2.1Vaikutukset julkiseen talouteen

Investointihyvitys vähennettäisiin verotuksen toimittamisen yhteydessä yhteisölle määrättävästä yhteisöverosta. Investointihyvityksellä olisi siten yhteisöveron tuottoa pienentävä vaikutus. Investointihyvitys muodostaisi uuden verotuen.

Investointihyvityksen piiriin arvioidaan soveltuvan noin 15–30 tiedossa olevaa vähintään 50 miljoonan euron suuruista investointihanketta. Mikäli kaikki näistä hankkeista saisivat investointihyvityksen käyttöönsä, hyvityksen yhteismäärä – ja siis sen yhteisöverokertymää pienentävä määrä – voisi näiden tietojen valossa olla yhteensä noin 0,9–2,3 miljardia euroa. Summa jakautuisi verotuottomenetyksinä usean vuoden ajanjaksolle.

Edellä mainituista hankkeista 10–20 kappaletta on arvioitu kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.5.1 mukaisiksi ja näiden osuus edellä arvioidusta hyvityksen kokonaismäärästä olisi noin 200–1 000 miljoonaa euroa. Vähintään 50 miljoonan euron suuruisia jakson 2.6 mukaisia hankkeita voi olla yksittäisiä ja näiden osuuden hyvityksen kokonaismäärästä arvioidaan olevan muihin jaksoihin verrattuna pieni. Hankkeista noin 5–15 kappaletta on arvioitu jakson 2.8 mukaisiksi ja näiden osuus hyvityksen kokonaismäärästä olisi noin 0,6–1,3 miljardia euroa.

Investointihyvitystä saisi käyttää verotuksessa alkaen vuodesta 2028 ja hyvityksen vuosittainen enimmäismäärä on kymmenesosa saadun hyvityksen kokonaismäärästä. Siten verotuksessa hyväksi luettavan hyvityksen kokonaismäärä voisi tässä esitetyllä rajauksilla ja oletuksilla olla korkeintaan 90–230 miljoonaa euroa vuodessa verovuodesta 2028 lähtien kunnes hyvitykset on kokonaisuudessaan käytetty.

Edellä on pyritty arvioimaan hankkeita, joiden toteutuminen arvioidaan mahdolliseksi investointihyvityksen saamisen kannalta. Verohyvityksen luonteesta johtuen hyvityksen kokonaismäärää tai hyvitystä saavien hankkeiden lukumäärää ei etukäteen rajoiteta. Tästä syystä vaikutukset verotuottoon voivat olla myös edellä esitettyä suuremmat. On mahdollista, että investointihyvityksen tulisi saamaan jotkin sellaisetkin hankkeet, jotka eivät sisälly yllä oleviin arvioihin. Mikäli arviossa huomioitaisiin myös epätodennäköisemmin hyvityksen piiriin tulevaksi arvioituja hankkeita, arvio investointihyvityksen kokonaismäärästä voisi nousta enimmillään 3,2 miljardiin euroon. Lisäksi voi olla hankkeita, jotka aikaistuvat investointihyvityksen vuoksi, vaikka ne eivät nyt ole mukana vaikutusarviossa. Jokin hanke voi lisäksi olla kooltaan arvioitua suurempi tai jokin hanke voi ylittää 50 miljoonan euron kynnysarvon, vaikka se nyt ei olisikaan mukana vaikutusarviolaskelmassa. Nämä tekijät voivat kasvattaa edellä arvioitua verotuottojen menetystä.

Edellä esitetyt arviot investointien kokonaismäärästä ja verotuottojen menetyksestä voivat myös olla yläarvioita useista syistä. Investointihankkeiden tyypilliset aikajänteet ja esimerkiksi rahoitukseen tai luvitukseen liittyvät epävarmuudet huomioon ottaen on arvioitavissa, että kaikki edellä huomioiduista hankkeista eivät toteudu, tai eivät toteudu sellaisella aikataululla, että ne voisivat saada investointihyvityksen käyttöönsä. On mahdollista, että vain osa hankkeiden ilmoitetusta arvosta on investointihyvitykseen oikeuttavaa. Hankkeiden mahdollisesti saama suora tuki sekä suurten konsernien vähimmäisvero voivat vähentää investointihyvityksen verotuottoja pienentävää vaikutusta. Näitä tekijöitä ei ole huomioitu yllä esitetyissä arvioissa. Jotta investointihyvitys tulisi hyödynnettäväksi verotuksessa, yhtiön, jolle investointihyvitys on myönnetty, tulee tehdä verotettavaa voittoa. On mahdollista, että kaikki hankkeet eivät johda voitolliseen toimintaan investointihyvityksen käyttöaikana.

4.2.2Vaikutukset yrityksiin

Investointihyvitys kohdentuisi sellaisiin yrityksiin tai konserneihin, jotka aikovat tehdä hyvitykseen oikeuttavia investointeja. Koska hyvitykseen oikeuttavat investoinnit on rajattu tarkasti, hyvitys kohdentuisi käytännössä suppeaan joukkoon yrityksiä. Edellä on arvioitu, että hyvityksen piiriin voisi soveltua noin 15–30 tiedossa olevaa investointihanketta.

Kriisi- ja siirtymäpuitteiden asettamat edellytykset investointitukien hyväksyttävyydelle ovat paikoittain hyvin yksityiskohtaisia ja teknisiä ja tästä syystä myös ehdotetun investointihyvityksen saamisen edellytykset ovat osittain hyvin yksityiskohtaisia ja teknisiä. Yhtiön on investointihyvitystä hakiessaan osoitettava, että sen investointihanke täyttää nämä yksityiskohtaiset ja tekniset edellytykset. Investointihyvitykseen oikeutetuille yhtiöille syntyy siten hallinnollista taakkaa investointihyvityksen hakemisesta ja siihen liittyvistä selvityksistä sekä myös tuen myöntämisen jälkeen tapahtuvasta hankkeiden seurantaan liittyvästä raportoinnista. Ottaen kuitenkin huomioon mahdollisesti saatavan tuen mittava määrä ja laatu ylimääräisenä yrityksille myönnettävänä valtiontukena, aiheutuvia hallinnollisia velvoitteita ei voida pitää missään määrin kohtuuttomina, vaan välttämättöminä sen varmistamiseksi, että valtiontuen myöntämisen perusteet ovat kiistatta olemassa.

4.2.3Vaikutukset investointeihin

Hallituksen kevään 2024 kehysriihikirjauksen mukaisesti hyvityksen tavoitteena on saada sähköä hyödyntäviä mittaluokaltaan suuria teollisia investointeja liikkeelle ja samalla tukea puhtaan siirtymän teollisuuden ekosysteemin rakentumista Suomeen. Yleisemmin hallituksen päättämillä kasvutoimilla pyritään kääntämään heikentynyttä kasvu- ja investointinäkymää. Pidemmällä aikavälillä tavoitteena on, että tarvetta suorille sopeutustoimille voidaan vähentää. Investointihyvityksen tavoitteena on toimia osana tätä kokonaisuutta ja kannustaa toimijoita toteuttamaan mittaluokaltaan suuria, strategisesti merkittäviä investointihankkeita Suomessa.

Hyvityksellä voisi olla myönteisiä välillisiä vaikutuksia investointeihin. Pienentämällä investoivan yrityksen maksettavaksi tulevaa yhteisöveroa investointihyvitys kannustaa sijoittamaan Suomeen, lisäämään tai aikaistamaan suuria kooltaan yli 50 miljoonan euron puhtaan siirtymän investointeja Suomessa. Hyvityksen vaikutusta investointien määrän lisääntymiseen ei kuitenkaan voida täsmällisesti arvioida. Investointihyvitys muodostaisi tällaisen investoinnin rahoituksesta vain osan, maksimissaan 20 prosenttia investoinnin kokonaismäärästä, ja tämä summa tulisi hyödynnettäväksi verotuksessa viipeellä. Tästä syystä on mahdollista, että hyvitys ei olisi ratkaisevassa osassa kaikkien hyvitystä saavien investointihankkeiden käynnistymisessä tai aikaistumisessa ja, että hyvitystä saataisiin myös sellaisiin hankkeisiin, jotka käynnistyisivät ilmankin hyvitystä. On myös huomattava, että verohyvitys voi kohdistua myös yrityksen muusta toiminnasta kuin investoinnista aiheutuneeseen voittoon, mikä pienentää hyvityksen kannustavaa vaikutusta.

Investointihyvityksen myöntämiseen liittyvän ajallisen takarajan vuoksi voidaan olettaa, että hankkeet, joille hyvitystä haetaan, ovat hallituksen esitystä annettaessa pääosin vähintään selvitys- tai suunnitteluvaiheessa. Investointihyvitys myönnettäisiin kuitenkin vain sellaisille hankkeille, joiden osalta työt aloitetaan hyvityksen hakemisen jälkeen.

Investointihyvityksen saamisen edellytyksenä olisi jaksojen 2.5.1 ja 2.6 osalta nimenomaisesti se, että hyvitys kannustaa yhtiötä tekemään investoinnin, jota se ei toteuttaisi lainkaan tai jonka se toteuttaisi rajoitetusti tai eri tavalla ilman hyvitystä. Yhtiön tulisi investointihyvitystä hakiessaan esittää perustelu siitä, miten hyvitys on kannustanut sitä investoinnin tekemiseen tai toteutustavan laajentamiseen tai muuttamiseen.

Investointihyvitys sisältää elementtejä, jotka kannustavat investointien nopeaan valmistumiseen ja toiminnan kääntämiseen voitolliseksi. Jaksojen 2.5.1 ja 2.6 osalta investoinnilla rahoitettava laitos tai laitteisto tulisi olla valmis ja toiminnassa 36 kuukauden kuluttua tuen myöntämisestä. Jos investointi ei valmistuisi tässä aikataulussa, pienenisi yhtiön käytössä oleva investointihyvityksen kokonaismäärä. Koska kaikkien jaksojen osalta investointihyvityksen käyttö jakautuisi vähintään kymmenen vuoden ajanjaksolle ja se tulisi käyttää viimeistään vuonna 2047 alkavana verovuotena, hyvityksen saaneella yhtiöllä on kannustin kääntää toiminta mahdollisimman pian verotettavaa voittoa tuottavaksi toiminnaksi.

4.2.4Vaikutukset ilmastoon ja ympäristöön

Valmisteltavan investointihyvityksen tavoitteena on saada sähköä hyödyntäviä mittaluokaltaan suuria teollisia investointeja liikkeelle ja samalla tukea puhtaan siirtymän teollisuuden ekosysteemin rakentumista Suomeen.

Investointihyvityksen taustalla olevien komission kriisi- ja siirtymäpuitteiden eräänä tavoitteena on edistää ilmastoneutraaliin talouteen siirtymistä keskeisillä aloilla komission vihreän kehityksen ohjelman teollisuussuunnitelman mukaisesti.

Investointihyvitys sisältää useita edellytyksiä, joilla pyritään varmistamaan, että hyvitystä saavien investointien vaikutukset ovat joko ympäristön ja ilmaston kannalta myönteisiä tai ne eivät ole merkittävästi haitallisia.

Investointihyvitykseen oikeuttavan uusiutuvan energian tuotannon tai energian varastoinnin investoinnin osalta yhtiön on osoitettava, että investointihankkeen toteutuksessa noudatetaan ”ei merkittävää haittaa” -periaatetta (DNSH-periaate). Tällöin hanke ei saisi aiheuttaa merkittävää haittaa ilmastonmuutoksen hillinnälle, ilmastonmuutokseen sopeutumiselle, vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävälle käytölle ja suojelulle, kiertotalouteen siirtymiselle, ympäristön pilaantumisen ehkäisemiselle ja vähentämiselle eikä biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelulle ja ennallistamiselle.

Kun investointi koskee uusiutuvan vedyn tuotantoa tai uusiutuvasta vedystä tuotettujen polttoaineiden tuotantoa, yhtiön on osoitettava, että vety ja vedystä tuotetut polttoaineet tuotetaan uusiutuvista energialähteistä. Kun investointi koskee biopolttoaineiden, bionesteiden, biokaasun, biometaanin tai biomassapolttoaineiden tuotantoa, yhtiön on osoitettava, että tuotetut polttoaineet ovat kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskriteerien mukaisia.

Investointihyvitykseen oikeuttavan vähähiilistämisen tai energiatehokkuustoimenpiteiden investoinnin vaatimuksena on se, että joko yhtiön suorat kasvihuonekaasupäästöt fossiilisia polttoaineita energialähteenä tai raaka-aineena käyttävästä teollisuuslaitoksesta vähenevät vähintään 40 prosenttia tai teollisuuslaitoksen energiankulutus vähenee tuetun toiminnan osalta vähintään 20 prosenttia verrattuna tukea edeltäneeseen tilanteeseen. Koska tavoitteena on vähähiilistäminen tai energiatehokkuuden lisääminen, hyvitys ei saisi kohdistua yhtiön kokonaistuotantokapasiteetin lisäämiseen (pois luettuna teknisistä syistä välttämätön enintään kahden prosentin lisäys). Tämän lisäksi asetetaan erityisiä edellytyksiä uusiutuvan vedyn käytölle, uusiutuvasta vedystä tuotettujen polttoaineiden käytölle sekä sähköstä tuotetun vedyn käytölle. Päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvaan toimintaan liittyvien vähähiilistämisen tai energiatehokkuuden lisäämisen investointien osalta kasvihuonekaasupäästöjen on vähennyttävä komission vahvistamia ilmaisjaon viitearvoja pienemmiksi.

Koska ei ole pystytty arvioimaan, mikä osuus investointihyvitystä saaneista investoinneista olisi toteutettu Suomessa ilmankin hyvitystä tai missä määrin hyvitys mahdollisesti vaikuttaa investointihankkeiden ajoitukseen, ei myöskään ole mahdollista täsmällisesti arvioida hyvityksen vaikutuksia Suomen päästötavoitteisiin, ympäristöön tai ilmastoon.

Niiltä osin kuin investointihyvitys kannustaa lisäämään tai aikaistamaan investointeja, jotka korvaavat Suomessa kasvihuonepäästöjä aiheuttavaa tuotantoa, muutoksella voidaan arvioida olevan Suomen laskennallisia nettopäästöjä alentava vaikutus. Joiltakin osin, esimerkiksi kannustaessaan uusien laitteistojen, komponenttien tai raaka-aineiden tuotannon lisääntymiseen, muutos voisi myös lisätä kasvihuonepäästöjä.

Muutoksen vaikutuksen globaaleihin kasvihuonepäästöihin arvioidaan jäävän mahdollista Suomen laskennallisia kasvihuonepäästöjä vähentävää vaikutusta pienemmäksi. Niiltä osin kuin hyvitys vaikuttaa investoinnin sijoittumiseen Suomeen jonkin muun maan sijaan, ehdotuksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta globaaleihin päästöihin. Hyvityksen vaikutus kohdistuisi pääosin päästökauppasektorille, jossa päästöoikeuksien määrä ei välttämättä vähentyisi toimenpiteen johdosta lainkaan.

Ehdotuksella voi olla välillisiä ympäristövaikutuksia Suomessa siltä osin kuin ehdotus kannustaa uuden tuotantokapasiteetin lisäämiseen tai laitteistojen, komponenttien tai raaka-aineiden tuotannon lisääntymiseen.

Niiltä osin kuin hyvitys vaikuttaa investoinnin sijoittumiseen Suomeen jonkin muun maan sijaan, ympäristövaikutukset arvioidaan globaalilla tasolla pieniksi.

4.2.5Vaikutukset viranomaisen toimintaan

Vaikutukset Innovaatiokeskus Business Finlandin toimintaan

Kyseessä on Rahoituskeskukselle uusi viranomaistehtävä. Rahoituskeskus käynnistäisi tukiohjelmahaun, käsittelisi verohyvityshakemukset, päättäisi hyvityksen myöntämisestä sekä vastaisi investointihankkeiden seurannasta ja hyvityksen myöntämiseen ja hankkeiden seurantaan liittyvistä muista tehtävistä.

Investointihyvityksen täytäntöönpanoon Rahoituskeskuksessa arvioidaan sitoutuvan määräaikaisesti henkilöresursseja yhteensä 8,5 henkilötyövuotta vuosien 2025–2028 aikana sekä tietojärjestelmän muutoksiin 75 000 euroa. Tietojärjestelmämuutoksen kustannukset ja tarvittavat henkilöresurssit toteutetaan sisäisin järjestelyin olemassa olevista resursseista.

Vaikutukset Verohallinnon toimintaan

Muutosehdotuksella arvioidaan olevan vähäisiä vaikutuksia Verohallinnon toimintoihin, kuten lomakkeisiin ja tietojärjestelmiin. Verohallinnon arvion mukaan tietojärjestelmien muutosten aiheuttamat kertaluontoiset kustannukset olisivat noin 100 000 euroa. Tietojärjestelmien muutoskustannukset katetaan olemassa olevista resursseista.

4.2.6Investointihyvityksen suhde minimiverosääntelyyn

Kansainvälinen minimivero voi vaikuttaa verotuksen kautta annettavien tukien, kuten ehdotetun investointihyvityksen vaikuttavuuteen. Ottaen huomioon, että ehdotettu hyvitys koskisi suuria, yli 50 miljoonan euron investointeja, voidaan arvioida, että investointihyvitystä hyödynnettäisiin usein sellaisissa konserneissa, jotka ovat minimiverosääntelyssä tarkoitettuja suuria konserneja ja täten minimiverosääntelyn piirissä.

Ehdotettu hyvitys voi aiheuttaa suurille konserneille velvollisuuden maksaa täydennysveroa, jos konsernin minimiverosääntelyn mukaisesti laskettu efektiivinen veroaste Suomessa laskisi investointihyvityksen vuoksi alle 15 prosenttiin. Koska nyt ehdotettu investointien verohyvitys ei olisi käteispalautukseen oikeuttava, vaan se vähennettäisiin yhtiölle tulevaisuudessa maksuun tulevista yhteisöveroista, käsiteltäisiin hyvitystä minimiverolaskennassa veron vähennyksenä. Investointihyvitys voisi siten pienentää jyrkästikin hyvitystä käyttävän yhtiön efektiivistä veroastetta. Se kuinka investointihyvitys vaikuttaisi konsernin efektiiviseen veroasteeseen Suomessa, voi kuitenkin vaihdella konsernien välillä. Koska tosiasiallista verotasoa tarkastellaan valtiokohtaisesti, voi hyvityksen vaikutus minimiverolaskennassa riippua myös siitä, onko konsernilla muuta toimintaa Suomessa. Tällaiseen muuhun toimintaan kohdistuva yhteisöverokannan (20 prosenttia) suuruinen verorasitus osittain kompensoisi hyvityksen vaikutusta, jolloin kokonaisuutena tarkastellen efektiivinen veroaste ei välttämättä Suomessa poikkeaisi merkittävästi 15 prosentista alaspäin. Voidaan arvioida, että investointihyvityksen vaikutukset tosiasialliseen verotasoon Suomessa ovat suurempia sellaisissa konserneissa, joilla ei hyvitykseen oikeuttavan investoinnin lisäksi ole muita toimintoja Suomessa. Investointihyvityksen vaikutus tosiasialliseen verotasoon voi olla puolestaan lievempi sellaisissa konserneissa, joilla on Suomessa muuta voitollista toimintaa, josta konserni maksaa yhteisöveroa.

Investointihyvityksen vaikutusta velvollisuuteen maksaa minimiverosääntelyn mukaista täydennysveroa voi lieventää myös täydennysveron määrää laskettaessa tehtävä niin kutsuttu substanssiperusteinen vähennys. Substanssiperusteinen vähennys tehdään henkilöstömenojen ja aineellisen omaisuuden perusteella. Aineellisen omaisuuden osalta vähennys on 5 prosenttia huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvosta. Huomioon otettavaa aineellista omaisuutta ovat muun muassa aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet. Koska investointihyvitys kohdistuu suuriin teollisiin investointeihin, voidaan arvioida, että merkittävä osa investointikustannuksista on sellaista aineellista omaisuutta, joka oikeuttaa minimiverojärjestelmässä substanssiperusteiseen vähennykseen. Jos hyvitykseen oikeutetulla konsernilla on lisäksi Suomessa muuta toimintaa, myös tähän toimintaan liittyvä aineellinen omaisuus ja henkilöstömenot voivat vähentää investointihyvityksestä aiheutuvaa täydennysveron määrää. Tästäkin syystä voidaan arvioida hyvityksen vaikutuksen minimiverotukseen olevan vähäisempi sellaiselle konsernille, jolla on Suomessa myös muuta toimintaa, johon liittyy henkilöstömenoja ja aineellista omaisuutta.

4.2.7Verotuottovaikutuksen kompensaatio

Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaisesti kuntatalouteen vaikuttavat veroperustemuutokset kompensoitaisiin kunnille. Rahoituskeskus tekee investointihyvityksen myöntämistä koskevat päätökset vuoden 2025 loppuun mennessä, jolloin selviää myönnettyjen investointihyvitysten yhteenlaskettu enimmäismäärä. Investointihyvitysten teoreettinen enimmäisvaikutus yhteisöverotuottoon olisi siten laskettavissa vuonna 2026. Tosiasiallinen vaikutus yhteisöverotuottoon riippuu useista seikoista, kuten esimerkiksi siitä, valmistuvatko investoinnit ajoissa (myöhästymissanktiot) sekä siitä, milloin yritys tuottaa riittävästi veronalaista tuloa, josta määrättävästä verosta investointihyvityksen voi vähentää. Yhteisöverotuottovaikutuksia alkaa syntyä vuodesta 2028 alkaen, jolloin investointihyvitystä voi alkaa käyttää. Verotuottojen kompensaatiosta annettaisiin erillinen hallituksen esitys ennen investointihyvityksen käyttöajan alkamista, kun tiedot myönnettyjen investointihyvitysten määristä olisivat käytettävissä.

5.1.1Vaihtoehtona suorat tukimuodot

Suomessa teollisia investointeja on perinteisesti tuettu pääosin suorin tukimuodoin, eikä Suomessa ole tällä hetkellä käytössä kohdennettuja investointien verokannustimia edellä kuvattuja yleisluonteisempia korotettuja poistoja ja T&K verokannustinta lukuun ottamatta. Hallitus on rinnakkaisena toimenpiteenä tämän ehdotuksen mukaiselle investointihyvitykselle valmistelemassa suoran tuen muodossa myönnettävää investointiavustusta koskevaa tukiohjelmaa. Avustusmuotoinen tukiohjelma kohdistuisi strategisesti merkittäviin investointihankkeisiin:

— teollisuuden olemassa olevien tuotantoprosessien vähähiilistämiseksi sähköistämisen ja/tai tietyt edellytykset täyttävän uusiutuvan ja sähköpohjaisen vedyn käytön avulla sekä energiatehokkuuden lisäämiseen (kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakso 2.6) sekä

— uusien investointien vauhdittamiseen aloilla, jotka ovat strategisia siirryttäessä kohti nettonollataloutta (kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakso 2.8).

Avustusmuotoinen tukiohjelma ja investointihyvitys perustuvat siten osittain samaan EU-oikeusperustaan eli kriisi- ja siirtymäpuitteiden jaksoihin 2.6 ja 2.8. Lisäksi Suomessa on voimassa uusiutuvan energian hankkeisiin kohdistuvia tukiohjelmia, jotka perustuvat kriisi- ja siirtymäpuitteiden jaksoon 2.5.1. On siten mahdollista, että samat investointihankkeet voisivat kuulua sekä suoran tuen tukiohjelmien että investointien verohyvityksen soveltamisalaan. Valmistelun yhteydessä on arvioitu vaihtoehtona verohyvitysmuotoiselle kannustimille tuen kanavointia investointihankkeille puhtaasti suorana tukena esimerkiksi suorien tukien tukiohjelmien budjettia kasvattamalla.

Suorien tukien etuna ehdotettuun verokannustimeen verrattuna on, että tukea voidaan kohdistaa tarkemmin kuin ehdotettua verosta tehtävää investointihyvitystä, jolloin julkisen rahoituksen kohteiksi on mahdollista valita ne investointihankkeet, joilla arvioidaan olevan kaikkein merkittävintä vaikutusta esimerkiksi ilmastotavoitteisiin sekä kansainväliseen kilpailuetuun ja kansantalouden tuottavuuden kasvuun. Toisaalta suorien tukien tukiprosessi on usein hallinnollisesti raskaampi kuin verotuissa, mikä lisää hallinnollista taakkaa sekä tuen saajalle että tukiviranomaisille. Ehdotettu investointihyvitys olisi kuitenkin kriisi- ja siirtymäpuitteiden mukaisena tukena Suomen verojärjestelmässä uudenlainen instrumentti, sillä kriisi- ja siirtymäpuitteiden yksityiskohtaisen ja hyvin teknisen sääntelyn sekä puitteiden tiukan voimassaoloaikataulun johdosta tukiprosessia ei voida sellaisenaan sisällyttää osaksi veroilmoitusprosessia, vastaavasti kuin verokannustimien osalta on yleisesti toimittu. Näin ollen nyt ehdotetussa investointihyvityksessä yhdistyisivät suoran tuen tukiprosessista tutumpi ja hallinnollisesti raskaampi hakemusmenettely sekä verotuelle ominainen veroilmoitusprosessissa toteutettava suhteellisen suoraviivainen ja vähäistä harkintavaltaa sisältävä tuen lopullinen prosessointi osana verolaskentaa.

Kohdistumisen osalta verotuet kohdistuvat suoria tukia laajemmin kaikkiin toimijoihin, jotka täyttävät tuelle laissa asetetut edellytykset, ja verotuet voivat siten parhaassa tapauksessa kohdistua suoria tukia täydentävästi suoran tuen katvealueelle. Suunniteltu suora tuki ja investointien verohyvitys voivat lisäksi toimia toisiaan täydentävinä tukimuotoina samoissa investoinneissa siten, että suora tuki voisi erityisesti parantaa investointien kassavirtatilannetta investointien alkuvaiheessa, kun taas investointihyvitys voisi parantaa investointien kannattavuutta pidemmällä aikavälillä. Laajasta kohdistumisestaan johtuen verotuet kuitenkin voivat muodostua suoria tukia kokonaisuudessaan huomattavastikin kalliimmiksi valtiontaloudellisesti arvioituna. Esimerkiksi nyt samanaikaisesti valmisteltavana olevalle suoralle tukiohjelmalle tulisi tarkkarajainen budjetti, kun taas ehdotetun verotuen osalta voidaan tehdä vain suuntaa antavia arvioita siitä, mikä lopullinen verotuottoja vähentävä vaikutus tulisi olemaan.

Toisaalta laajempaa kohdentumista voidaan myös pitää ehdotetun investointien verohyvityksen etuna suoraan tukeen verrattuna. Koska suoran tuen ohjelmalle on olemassa tarkka budjetti, ei tukea välttämättä voida, ainakaan täysimääräisesti, kohdistaa kaikille investointihankkeille, joiden tukemista voitaisiin pitää perusteltuna esimerkiksi Suomen investointi- ja kasvunäkymien parantumisen kannalta. Lisäksi suoran tuen osalta on olemassa riski, että tuki kohdistuu ainakin osittain hankkeisiin, jotka eivät lopulta tuota niitä yhteiskunnallisia hyötyjä, jotka hankkeella alun perin arvioitiin olevan. Investointihyvitystä voi puolestaan käyttää ainoastaan voitollisessa toiminnassa, josta kertyy maksettavaa yhteisöveroa. Siten investointihyvitys voi suoraa tukea tarkemmin kohdistua taloudellisesti tuottaviin investointeihin. Ehdotetun investointihyvityksen etuna suoraan tukeen verrattuna voidaan pitää myös sitä, että sen välittömät vaikutukset julkisen talouden kestävyyteen ovat rajatummat, jota voidaan pitää tärkeänä nykyisessä valtiontalouden tilanteessa. Ehdotettu investointihyvitys vähennetään yhtiölle määrättävästä tuloverosta vähintään 10 vuodelle jaksotettuna. Tällöin sen vaikutukset julkiseen talouteen jakautuvat pidemmälle ajanjaksolle kuin suorien tukien vaikutukset tyypillisesti kohdistuisivat.

5.1.2Investointihyvityksen muotoilun vaihtoehdot

Ehdotettu investointihyvitys ja erityisesti sen soveltamisala ja eri investointeja koskevat hyvityksen myöntämisen edellytykset on pitkälti muotoiltu kriisi- ja siirtymäpuitteiden asettamien vaatimusten mukaisesti. Tietyiltä osin puitteet kuitenkin mahdollistavat kansallista liikkumavaraa; esimerkiksi tukien enimmäismäärät ja tuki-intensiteetit on ilmaistu enimmäisarvoina, jolloin kansallisesti on mahdollista soveltaa matalampia tukimääriä. Kukin kriisi- ja siirtymäpuitteiden jaksoista 2.5.1, 2.6 ja 2.8 sisältää myös omia erityisedellytyksiään, joista osasta on mahdollista poiketa ja osa on pakottavia tai ehdollisia rajoituksia.

Investointihyvityksen ehdotetussa muotoilussa on pyritty lähtökohtaisesti siihen, että tukiohjelma olisi mahdollisimman selkeä ja ymmärrettävä sekä tasavertainen ja kannustava, huomioiden myös valtiontalouden kestokyky sekä tuki-instrumentin tarkoituksenmukaisuus suhteessa sille asetettuihin tavoitteisiin nähden. Selkeyden vuoksi on päädytty esittämään investointihyvitystä sellaisessa muodossa, jossa mahdollisimman moni elementti eri kriisi- ja siirtymäpuitteiden jaksojen mukaisten tukien välillä olisi yhdenmukaistettu; esimerkiksi tuen enimmäismäärä ja sallittu tuki-intensiteetti ehdotetaan kaikkien jaksojen osalta samalle tasolle, vaikka jaksojen 2.5.1 ja 2.6 mukaisten investointihankkeiden osalta kriisi- ja siirtymäpuitteet mahdollistaisivatkin korkeampien euromäärien tai intensiteettien käyttämisen. Samoilla perusteilla ehdotetaan, ettei kriisi- ja siirtymäpuitteiden mukaisia mahdollisuuksia tukimäärien ja tuki-intensiteettien korottamiselle määritellyillä tukialueilla sekä pienille tai keskisuurille yrityksille oteta käyttöön. Investointihyvitysten tavoitteena on houkutella Suomeen erityisesti strategisesti merkittäviä, kokoluokaltaan suuria teollisia investointeja, jolloin pienten tai keskisuurten toimijoiden erityistä lisäkannustamista suurempiin toimijoihin nähden ei ole pidetty tarpeellisena. Erilaiset rajat myös monimutkaistaisivat tukiohjelmaa sekä saattaisivat avata uusia tulkintakysymyksiä rajatapausten tulkintatilanteissa. Lisäksi erityisesti jakson 2.5.1 mukaisten investointien osalta kriisi- ja siirtymäpuitteiden korkeiden maksimirajojen soveltaminen saattaisi kasvattaa hyvityksen aiheuttamia verotuottojen menetyksiä merkittävästi.

Kansallisesti on myös pidetty tärkeänä, että tuki olisi aidosti kannustava, eli kohdistuisi erityisesti sellaisiin investointihankkeisiin, jotka eivät muuten toteutuisi Suomessa tai toteutuisivat olennaisesti erilaisina tai eri aikataulussa ilman tukea. Komissio on kyseisten jaksojen 2.5.1 ja 2.6 osalta nimenomaisesti mahdollistanut tuen myöntämisen sellaisille hankkeille, jotka ovat alkaneet jopa ennen nykyisten kriisi- ja siirtymäpuitteiden voimaantuloa. Tätä mahdollisuutta ulottaa tuki jo alkaneille hankkeille, ei kuitenkaan esitetä kansallisesti otettavan käyttöön, jotta tuki olisi aidosti kannustava. Lisäksi tällöin kaikkien kolmen jakson mukaisia hankkeita kohdeltaisiin tasapuolisesti, sillä jaksossa 2.8 puolestaan nimenomaisesti edellytetään, että hankkeeseen liittyviä töitä ei saa olla aloitettu ennen tuen hakemista.

Valmistelun yhteydessä on arvioitu myös erilaisia vaihtoehtoja sen suhteen, miten investointihyvitystä voidaan vähentää yhteisöverosta. Reunaehdot on pyritty määrittämään siten, että ne olisivat riittävän yksinkertaiset ja joustavat yhtiön näkökulmasta, mutta samalla sellaiset, että ne riittävästi turvaisivat julkisen talouden kestävyyttä. Valmistelun yhteydessä on arvioitu muun ohessa vaihtoehtoa, jossa hyvitystä voisi käyttää yhteisöveroa vastaan sitä mukaan kuin yhteisöveron maksuvelvollisuutta syntyisi sen sijaan, että hyvitys jaksotettaisiin vähennettäväksi 10 vuoden aikana. Tähän ratkaisuun ei kuitenkaan päädytty julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi, sillä ehdotetussa 10 vuoden jaksotuksessa vaikutukset julkiseen talouteen jakautuisivat tasaisemmin ja ennustettavammin pidemmälle aikavälille. Hyvityksen käyttöajan osalta valmistelun yhteydessä on pohdittu erilaisia ratkaisuja (lyhyempi käyttöaika, rajoittamaton käyttöaika), mutta päädytty ehdottamaan 20 vuoden käyttöaikaa. Tämän on arvioitu olevan riittävän pitkä, jotta verovelvolliset riittävän suurella todennäköisyydellä ehtivät investointihyvityksen käyttämään. Toisaalta käyttöajan rajoittamista on pidetty perusteltuna järjestelmän ylläpidosta aiheutuvan hallinnollisen taakan vuoksi.

Investointihyvityksen valmistelun lähtökohtana on ollut kehysriihikirjauksen mukaisesti se, että hyvityksen pitäisi ensisijaisesti kohdistua kannattavaan liiketoimintaan. Ehdotettu investointihyvitys olisikin vähennettävissä vain investoinnin tehneelle yhtiölle määrättävästä yhteisöverosta. Tilanteessa, jossa yhtiöllä on hyvitykseen oikeuttavan hankkeen lisäksi muita toimintoja, esimerkiksi muuta kannattavaa liiketoimintaa, on mahdollista, että yhtiö hyötyisi hyvityksestä, vaikka kyseinen hyvitykseen oikeuttanut hanke ei vielä olisi kannattava. Hyvityksen rajaaminen vain hyvitykseen oikeuttavaan investointihankkeeseen vaatisi kuitenkin kyseisen investointihankkeen osalta erillislaskentaa. Erillislaskennan vaatiminen monimutkaistaisi järjestelmää, aiheuttaisi hankalia tulkintakysymyksiä ja lisäisi hallinnollista taakkaa sekä yhtiöille että viranomaisille, eikä sitä tämän vuoksi ole ehdotettu. Konserneissa yhtiöiden verotettavaa tulosta voidaan lähtökohtaisesti tasata konserniavustuksin. Ilman erillistä rajausta investointihyvitystä voitaisiin siten hyödyntää myös muiden konserniyhtiöiden voittoa vastaan. Erillisen konserniavustuksen hyödyntämisen estävän rajauksen asettaminen voisi ohjata konsernirakenteita liiketoiminnan kannalta epäoptimaaliseen suuntaan, eikä rajausta sen vuoksi ole pidetty perusteltuna.

Ehdotettu investointihyvitys vähennettäisiin vain yhteisöverosta eli sen hyödyntäminen edellyttäisi, että yhtiölle syntyy verotettavaa tuloa. Ehdotettu investointien verohyvitys ei olisi tällöin minimiverolaissa tarkoitettu ehdot täyttävä palautuskelpoinen veronhyvitys. Jotta hyvitys täyttäisi tämän minimiverolain määritelmän, verohyvitys tai sen osa, jota ei voida käyttää maksettavaa veroa vastaan, tulisi maksaa verovelvolliselle suorana käteispalautuksena neljän vuoden kuluessa hyvityksen ansaitsemisesta. Tällainen hyvitys rinnastuisi vaikuttavuudeltaan pitkälti suoraan käteistukeen ja sen budjettivaikutus voisi muodostua raskaammaksi kuin ehdotetun kaltaisen, pelkästään verosta vähennyskelpoinen hyvityksen budjettivaikutus. Nyt ehdotettu tuki myös perustuu vain voitollisten sijoitusten tukemiseen, koska sen hyödyntäminen edellyttää verotettavaa voittoa. Palautuksena maksettava tuki ei vaikuttaisi samoin, jolloin sen saatavilla olo voisi johtaa muutoin taloudellisesti elinkelvottomien sijoitusten tukemiseen, mitä ei voida pitää toivottavana lopputulemana.

5.2.1Ranska

Ranska on hyödyntänyt kriisi- ja siirtymäpuitteita tukeakseen investointeja nettonollatalouteen siirtymisen edistämiseksi sekä verotuen että suorien tukien muodossa. Maaliskuusta 2024 alkaen Ranskassa on ollut käytössä kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.8 mukainen vihreän teollisuuden investointien verohyvitys, ”Crédit d'Impôt au titre des Investissements dans l'Industrie Verte, C3IV”, jonka tavoitteena on edistää vihreiden teollisuushankkeiden toteuttamista. Ranskassa on lisäksi käytössä kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.5.1 mukaisia suoria tukia, jakson 2.5.2 mukaisia toimintatukia uusiutuvan energian käyttöönoton nopeuttamiseen ja energian varastointiin sekä jakson 2.6 mukainen suora tuki.

Jakson 2.8 mukainen vihreän teollisuuden investointien verohyvitys on tarkoitettu investoinneille, jotka kohdistuvat nettonollatalouteen siirtymiseen tarvittavien akkujen, aurinkopaneelien, tuuliturbiinien ja lämpöpumppujen tuotantoon, näiden laitteistojen valmistuksessa suoraan tarkoitettujen ja ensisijaisesti siinä käytettävien keskeisten komponenttien tuotantoon sekä kyseisten laitteistojen ja komponenttien tuotannossa tarvittavien kriittisten raaka-aineiden tuotantoon tai talteenottoon. Verohyvityksen soveltumiseksi keskeisiä komponentteja ja raaka-aineita tuottavien yritysten on osoitettava, että vähintään 50 prosenttia hankkeen liikevaihdosta saadaan yrityksiltä, jotka harjoittavat akkujen, aurinkopaneelien, tuuliturbiinien ja lämpöpumppujen tuotantotoimintaa tuotantoketjun loppupäässä.

Verohyvitys on suunnattu pienille ja keskisuurille yrityksille sekä suurille yrityksille. Verohyvityksen määrä on 20 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kuitenkin enintään 150 miljoonaa euroa yritystä kohden. Hyvitystä voidaan korottaa tietyillä alueilla tehtyjen investointien osalta riippuen investoinnin sijainnista joko 25 prosenttiin, jolloin tuen enimmäismäärä yritystä kohden nousee 200 miljoonaan euroon tai 40 prosenttiin, jolloin tuen enimmäismäärä yritystä kohden on 350 miljoonaa euroa. Lisäksi pienten yritysten tekemien investointien osalta hyvitystä voidaan korottaa 20 prosenttiyksikköä ja keskisuurten yritysten tekemien investointien osalta 10 prosenttiyksikköä. Verohyvityksen enimmäismäärät vastaavat kriisi- ja siirtymäpuitteiden enimmäismääriä.

Verohyvitys vähennetään verovelvollisen sen verovuoden tai tilikauden maksettavasta tuloverosta tai yhteisöverosta, jona investointisuunnitelmassa tarkoitetut menot ovat aiheutuneet. Jos verohyvityksen osuus ylittää tilikaudelta tai verovuodelta maksettavan veron, ylijäämä palautetaan verovelvolliselle. Verohyvitys voidaan palauttaa myös silloin, jos verovelvollisen tulos jää negatiiviseksi.

Verohyvityksen soveltaminen edellyttää julkisen rahoituksen pääosaston (DGFiP) hyväksynnän sekä ympäristö- ja energiahallintoviraston (ADEME) antaman puoltavan lausunnon hankkeen tukikelpoisuudesta. Hakemus on tehtävä ennen rakentamistöiden aloittamista.

Verohyvitystä voidaan soveltaa 27.9.2023 alkaen jätettyihin hakemuksiin ja hyvitystä voidaan myöntää 31.12.2025 saakka.

Jakson 2.6 mukaisen suoran tuen tavoitteena on vähentää teollisuuden kasvihuonepäästöjä nettonollatalouteen siirtymisen edistämiseksi tukemalla energiatehokkuuteen tähtääviä investointeja sekä investointeja teollisuusprosessien sähköistämiseen. Tuki on voimassa 31.12.2025 saakka. Tukeen ovat oikeutettuja kaikenkokoiset yritykset, jotka toimivat Ranskassa teollisuuden alalla. Luottolaitokset ja muut rahoituslaitokset eivät ole tuen piirissä. Tukikelpoisten sähköistämishankkeiden on vähennettävä teollisuusprosessien kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 40 prosenttia nykyisestä korvaamalla fossiiliset polttoaineet sähköllä, kun taas energiatehokkuushankkeiden on vähennettävä teollisuusprosessien energiankulutusta vähintään 20 prosenttia nykyisestä. EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvaan toimintaan liittyvien investointien osalta tuen on johdettava siihen, että tukea saavan laitoksen kasvihuonekaasupäästöt vähenevät komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2021/447 vahvistettuja ilmaisjaon viitearvoja pienemmiksi. Päästötavoitteiden noudattamatta jättäminen johtaa tuen määrän vähentämiseen ja uudelleen laskemiseen. Investointihanke on saatava päätökseen ja otettava käyttöön 36 kuukauden kuluessa tuen myöntämispäivästä. Hankkeen viivästyessä on maksettava seuraamusmaksu jokaiselta viivästyneeltä kuukaudelta. Tukihakemus on jätettävä ennen töiden aloittamista. Tukea voidaan myöntää hankkeille, joiden työt on aloitettu 9.3.2023 tai sen jälkeen lukuun ottamatta edellisten tilapäisten kriisipuitteiden perusteella tukikelpoisia investointeja, joita koskevat työt ovat voineet alkaa 20.7.2022 jälkeen. Tukea voidaan myöntää myös hankkeille, joiden työt on aloitettu ennen 9.3.2023 tai edellisten tilapäisten kriisipuitteiden perusteella tukikelpoisten investointien osalta ennen 20.7.2022, jos tuki on tarpeen investoinnin merkittäväksi nopeuttamiseksi tai laajentamiseksi. Hankkeen katsotaan nopeutuneen huomattavasti, jos sen käyttöönottoa aikaistetaan tuen ansiosta vuodella alun perin suunnitellusta. Vastaavasti kasvihuonekaasupäästöjen tai energiankulutuksen vähennyksen lisäämistä vähintään 25 prosentilla verrattuna töiden alussa suunniteltuun vastaavaan vähennykseen pidetään hankkeen soveltamisalan laajennuksena. Tuen enimmäismäärä on 30 prosenttia investointikustannuksista, kuitenkin enintään 400 miljoonaa euroa yritystä kohden. Tuen kokonaismäärä lasketaan tukihakemuksen käsittelyn yhteydessä, mutta tuki maksetaan tuensaajalle erissä.

5.2.2Saksa

Saksassa on otettu käyttöön kriisi- ja siirtymäpuitteiden jaksojen 2.5.1, 2.6 ja 2.8 mukaiset valtiontukiohjelmat.

Kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.5.1 mukaisen suoran tuen tavoitteena on tukea vedyn tuotantoa ja varastointia nettonollatalouteen siirtymisen edistämiseksi. Tuki on tarkoitettu uuden uusiutuvan vedyn tuotanto- ja varastointikapasiteetin rakentamiseen. Tuen enimmäismäärä on 45 prosenttia investointien kokonaiskustannuksista. Tukea voidaan myöntää investointeihin, joiden osalta työt on aloitettu 9.3.2023 tai sen jälkeen. Investoinnit on saatettava päätökseen ja otettava käyttöön 36 kuukauden kuluessa tuen myöntämispäivästä. Jos 36 kuukauden määräaikaa ei noudateta, myönnettyä tukea alennetaan jokaista viivästynyttä täyttä kuukautta kohti. Tukea voidaan myöntää 31.12.2025 saakka.

Jakson 2.6 mukaisen suoran tuen tavoitteena on nettonollatalouteen siirtymisen edistämiseksi tukea investointeja teollisten prosessien sähköistämiseen sekä investointeja, jotka mahdollistavat fossiilisten polttoaineiden korvaamisen uusiutuvalla vedyllä tai uusiutuvilla vetypohjaisilla polttoaineilla. Tuki on tarkoitettu yrityksille, jotka käyttävät fossiilisia polttoaineita energianlähteenä tai raaka-aineena teollisuuden tuotantoprosesseissa Saksassa. Tukikelpoisten hankkeiden on vähennettävä tuotantoprosessien kasvihuonepäästöjä vähintään 40 prosenttia nykyisestä. Tukikelpoisuuden edellytyksenä on, että yritykset joko sähköistävät tuotantoprosessejaan tai siirtyvät fossiilisten polttoaineiden käytöstä uusiutuvan vedyn tai uusiutuvien vetypohjaistenpolttoaineiden käyttöön. Tuen enimmäismäärä on 60 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun kyseessä on uusiutuvaan vetyyn tai uusiutuvasta vedystä johdettuihin polttoaineisiin siirtymistä koskevat investoinnit ja 30 prosenttia, kun kyseessä on sähköistämistä koskevat investoinnit. Enintään tukea voidaan myöntää 200 miljoonaa euroa yritystä kohden. Tukikelpoisuuden edellytyksenä on, että investoinnit toteutetaan Saksassa; investointien tulee kohdistua olemassa oleviin teollisuuslaitoksiin tehtäviin investointeihin ja investointien koon on oltava vähintään 500 000 euroa pienten ja keskisuurten yritysten osalta ja muiden yritysten osalta yli miljoona euroa. Tukea voidaan myöntää investointeihin, joiden osalta työt on aloitettu 9.3.2023 tai sen jälkeen. Tuki on voimassa 31.12.2025 saakka.

Jakson 2.8 mukainen tuki on tarkoitettu nettonollatalouteen siirtymiseen tarvittavien akkujen, aurinkopaneelien, tuuliturbiinien, lämpöpumppujen, elektrolyysilaitteiden sekä hiilen talteenottoon ja varastointiin tarkoitettujen laitteiden tuotantoon. Tuki koskee lisäksi näiden laitteistojen valmistuksessa suoraan tarkoitettujen ja ensisijaisesti siinä käytettävien keskeisten komponenttien tuotantoa sekä kyseisten laitteistojen ja komponenttien tuotannossa tarvittavien kriittisten raaka-aineiden tuotantoa tai talteenottoa. Tuki voidaan myöntää suorina tukina, veroetuuksina, uusien lainojen korkotukina tai uusien lainojen takauksina. Tukea voidaan myöntää 31.12.2025 saakka ja myönnetyn tuen maksaminen on mahdollista vuoteen 2031. Vaikeuksissa olevat yritykset, luottolaitokset ja muut rahoituslaitokset eivät ole tuen piirissä. Luottolaitokset tai muut rahoituslaitokset voivat kuitenkin välittää lainoina ja takauksina myönnettävää tukea rahoituksen välittäjinä lopullisille tuensaajille. Tukea on haettava ennen töiden alkamista. Tuen enimmäismäärä on 15 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista ja tuki voi olla enintään 150 miljoonaa euroa yritystä kohden. Tietyillä alueilla toteutettavien investointien osalta tuki voi kuitenkin nousta 20 prosenttiin ja enintään 200 miljoonaan euroon yritystä kohden. Jos tuki myönnetään veroetuutena, lainoina tai takauksina, tukea voidaan korottaa 5 prosenttiyksikköä. Pienten yritysten tekemien investointien osalta tukea voidaan korottaa lisäksi 20 prosenttiyksikköä ja keskisuurten yritysten osalta 10 prosenttiyksikköä.

Saksassa on lisäksi käytössä useita kriisi- ja siirtymäpuitteiden ulkopuolisia yrityksille tarkoitettuja investointitukia. Muun muassa energia- ja resurssitehokkuutta tuetaan suorien tukien muodossa. Saksassa on myös käytössä investointivähennys, “Investitionsabzugsbetrag”, jota pienet ja keskisuuret yritykset voivat hyödyntää irtaimen käyttöomaisuuden hankintaan tai valmistukseen.

5.2.3Alankomaat

Alankomaissa on käytössä kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.6 mukainen suora tuki teollisten tuotantoprosessien hiilestä irtautumiseen sähköistämisen avulla. Tukikelpoisten hankkeiden on vähennettävä fossiilisia polttoaineita energialähteenä tai raaka-aineena käyttävien teollisuuslaitosten suoria kasvihuonepäästöjä vähintään 40 prosenttia tuotantoprosessien sähköistämisen avulla ja hankkeiden on lisäksi vähennettävä kasvihuonepäästöjä vuoteen 2030 mennessä tasolle, joka alittaa vähintään 0,1 miljoonalla tonnilla kansallisessa CO₂-maksussa asetetut vähimmäisraja-arvot. Tuen enimmäismäärä yritystä kohden on 200 miljoonaa euroa. Tuen enimmäismäärä on joko rahoitusvajetta vastaava määrä tai 30 prosenttia hankkeen tukikelpoisista kustannuksista, riippuen kumpi näistä on alhaisempi.

Alankomaissa on lisäksi käytössä useita kriisi- ja siirtymäpuitteiden ulkopuolisia investointitoimintaa tukevia verokannustimia, joiden tarkoituksena on vauhdittaa kestävään talouteen siirtymistä. Energiainvestointivähennyksestä ”Energie-investeringsaftrek (EIA)” voivat hyötyä yritykset, jotka ovat investoineet vähintään 2 500 euroa energiaa säästävään omaisuuteen tai uusiutuviin energialähteisiin. Vähennyksen määrä on 40 prosenttia energiainvesointien kokonaismäärästä 149 miljoonaan euroon asti. Ympäristöinvestointivähennys ”Milieu-investeringsaftrek (MIA)” voidaan myöntää investoinneille, jotka edistävät ympäristön suojelua tiettyjen edellytysten täyttyessä. Investointien määrän on oltava yli 2 500 euroa. Vähennys voi olla 45 prosenttia, 36 prosenttia tai 27 prosenttia riippuen investoinnin tyypistä, kuitenkin enintään 50 miljoonaa euroa. Näitä kahta edellä mainittua vähennystä ei ole mahdollista yhdistää toisiinsa. Sen sijaan ympäristöinvestointivähennyksen lisäksi yritysten on mahdollista tehdä nopeutettuja poistoja ympäristönsuojelun kannalta tärkeistä investoinneista ”Willekeurige afschrijving milieu-investeringen (Vamil)”. Enintään 75 prosenttia investoinnin hankinta- ja kehittämiskustannuksista on mahdollista poistaa yrityksen itsensä valitsemana ajankohtana. Jäljelle jäävän 25 prosentin osalta on noudatettava tavanomaisia poistosääntöjä.

5.2.4Ruotsi

Ruotsi ei ole ottanut käyttöön kriisi- ja siirtymäpuitteiden mahdollistamia valtiontukiohjelmia investointien kannustamiseen eikä Ruotsissa ole myöskään käytössä erityisiä teollisten investointien verokannustimia yrityksille.

5.2.5Tanska

Tanskassa on käytössä kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.8 mukainen tuki, joka voidaan myöntää suorina tukina, uusien lainojen korkotukina tai uusien lainojen korkotuettuina takauksina. Tuen tarkoituksena on tukea nettonollatalouteen siirtymisen kannalta olennaisia investointeja, joihin kuuluu tuuliturbiinien ja elektrolyysilaitteiden tuotanto sekä näiden laitteistojen valmistukseen suoraan tarkoitettujen ja ensisijaisesti siinä käytettävien keskeisten komponenttien tuotanto ja kriittisten raaka-aineiden tuotanto tai talteenotto. Tukea voidaan myöntää 31.12.2025 saakka. Tukea hallinnoi Tanskan vienti- ja investointirahasto, Export and Investment Fund of Denmak (EIFO). Tuki on tarkoitettu kaikille aloille lukuun ottamatta rahoitus-, maatalous- ja kalastusalaa. Tuensaajan on haettava tukea ennen töiden aloittamista. Suorana tukena myönnettävä tuki voi olla enintään 15 prosenttia tukikelpoisista investointikustannuksista ja tuen kokonaismäärä voi olla enintään 150 miljoonaa euroa yritystä kohden. Lainojen ja takausten muodossa myönnettävä tuki voi olla enintään 20 prosenttia tukikelpoisista investointikustannuksista ja enintään 150 miljoonaa euroa yritystä kohden. Haettavan tuen on oltava vähintään 10 miljoonaa Tanskan kruunua (noin 1,3 miljoonaa euroa). Tuen saamiseksi hakijan on osoitettava, että toisessa EU:n jäsenvaltiossa tai sen ulkopuolella on tukimahdollisuuksia, jotka mahdollistavat saman tukimäärän kyseisen hanketyypin osalta. Yritykset voivat hakea Tanskassa tukea, joka vastaa suurinta sallittua tukimäärää, jota voidaan hakea toisessa EU:n jäsenvaltiossa tai sen ulkopuolella, kuitenkaan rajoittamatta edellä mainittujen tukien enimmäismäärien soveltamista.

Tanskassa on ollut käytössä myös verokannustimia yrityksille vihreän siirtymän edistämiseksi. Yritykset ovat muun muassa voineet tehdä lisäpoistoja uusiin vihreisiin käyttöomaisuushyödykkeisiin kohdistuneista investoinneista, jotka on tehty 23.11.2020–31.12.2022 välisenä aikana.

5.2.6Belgia

Belgiassa on käytössä yksityishenkilöille ja yrityksille tarkoitettuja investointivähennyksiä. Säännöksiä investointivähennyksestä uudistettiin vuonna 2024 ja uusia vähennysprosentteja sovelletaan vuoden 2025 alusta alkaen. Uudistuneen investointivähennyksen tavoitteena on edistää erityisesti vihreitä investointeja. Ilmasto- ja ympäristövaikutuksiltaan negatiiviset investoinnit eivät ole vähennyskelpoisia. Pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskien on käytössä 10 prosentin investointivähennys. Tämän 10 prosentin perusvähennyksen lisäksi käytössä on korotettu investointivähennys, joka on 30 prosenttia suurille yrityksille ja 40 prosenttia pienille ja keskisuurille yrityksille. Korotettu vähennys koskee ympäristöystävällisiä investointeja, investointeja energian ja uusiutuvien energianlähteiden tehokkaaseen käyttöön ja investointeja päästöttömään liikenteeseen. Lisäksi korotettu vähennys koskee edellä mainittuihin investointeihin liittyvien digitaalisten investointien tukemista. Yritysten on lisäksi mahdollista hyödyntää teknologiavähennystä, joka on joko 13,5 prosenttia kertaluontoiselle vähennykselle tai 20,5 prosenttia porrastetulle vähennykselle. Teknologiavähennystä voidaan soveltaa patentteihin ja tiettyihin käyttöomaisuushyödykkeisiin, joilla pyritään edistämään uusien tuotteiden tutkimusta ja kehittämistä. Käytössä on lisäksi digitaalinen käyttöomaisuusvähennys, jonka suuruus on 20 prosenttia. Vähennys on kohdennettu pienille ja keskisuurille yrityksille. Vähennys koskee investointeja ohjelmistoihin ja laitteisiin, joilla tuetaan digitaalisia maksu- ja laskutusjärjestelmiä, digitaalisia kirjanpitojärjestelmiä, digitaalisia CRM-järjestelmiä, digitaalisia sähköisen kaupankäynnin alustajärjestelmiä sekä digitaalisia tieto- ja viestintätekniikan turvajärjestelmiä.

Belgiassa on lisäksi käytössä kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.8 mukainen suora tuki, joka on voimassa 31.12.2025 saakka. Tuen tarkoituksena on tukea investointeja akkujen ja elektrolyysilaitteiden ja niihin liittyvien keskeisten komponenttien ja raaka-aineiden tuotantoon Vallonian alueella nettonollatalouteen siirtymisen edistämiseksi. Tuen enimmäismäärä on 15 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Tukea voidaan korottaa tietyillä alueilla tehtyjen investointien osalta riippuen investoinnin sijainnista joko 20 prosenttiin tai 35 prosenttiin tukikelpoisista kustannuksista. Enintään tukea voidaan myöntää 20 miljoonaa euroa projektia kohden.

Belgiassa on myös käytössä jakson 2.5.2 mukainen tukiohjelma uusiutuvan merituulivoiman tukemiseksi.

5.2.7Italia

Italiassa on otettu käyttöön verohyvitys investoinneille, joiden tavoitteena on säästää energiaa. Verohyvitystä voivat saada yritykset, jotka investoivat vuosina 2024 ja 2025 uusiin vaatimukset täyttäviin aineellisiin ja aineettomiin hyödykkeisiin Italiassa sijaitsevissa tuotantolaitoksissa osana investointihankkeita, jotka säästävät energiaa vähintään 3 prosenttia tuotantolaitoksissa tai 5 prosenttia tuotantoprosesseissa. Hyvityksen määrä on 35 prosenttia investointikustannuksista 2,5 miljoonaan euroon asti, 15 prosenttia 2,5–10 miljoonaan euron investointikustannusten välillä ja 5 prosenttia 10–50 miljoonan euron investointikustannuksista. Hyvityksen määrää voidaan nostaa 40, 20 ja 10 prosenttiin, jos tuotantolaitosten energiansäästö on suurempi kuin 6 prosenttia tai tuotantoprosessien energiansäästö on suurempi kuin 10 prosenttia. Lisäksi hyvityksen määrää voidaan nostaa 45, 25 ja 15 prosenttiin, jos tuotantolaitosten energiansäästö on suurempi kuin 10 prosenttia tai tuotantoprosessien energiansäästö on suurempi kuin 15 prosenttia.

Italiassa on lisäksi käytössä kriisi- ja siirtymäpuitteiden jaksojen 2.5.1, 2.6 ja 2.8 mukaisia suoria tukia.

Jakson 2.8 mukaisen suoran tuen tarkoituksena on tukea investointeja akkujen, aurinkopaneelien, tuuliturbiinien, lämpöpumppujen, elektrolyysilaitteiden ja hiilen talteenottoon ja varastointiin liittyvien laitteiden ja kyseisiin laitteisiin liittyvien keskeisten komponenttien ja raaka-aineiden tuottamiseen. Investoinnit voidaan toteuttaa joko yhdellä yrityksellä tai useammalla yrityksellä, kuitenkin enintään viidellä yrityksellä hanketta kohti. Investoinnit on saatava päätökseen 36 kuukauden kuluessa tuen myöntämistä koskevasta ilmoituksesta. Investointihankkeiden tukikelpoisten kustannusten on oltava yli 20 miljoonaa euroa. Jos investointihankkeeseen osallistuu useampi yritys, niin tuenhakijayrityksen tukikelpoisten kustannusten on oltava yli 10 miljoonaa euroa ja muiden hankkeeseen osallistuvien yritysten kustannusten on oltava yli 1,5 miljoonaa euroa. Tuki voi olla enintään 15 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista ja enintään 150 miljoonaa euroa yritystä kohden. Tietyillä alueilla tehtyihin investointeihin tuen määrää voidaan nostaa 20 prosenttiin tukikelpoisista kustannuksista ja enintään 200 miljoonaan euroon tai 35 prosenttiin ja enintään 350 miljoonaan euroon riippuen investoinnin sijainnista. Pienten yritysten osalta tukea voidaan nostaa 20 prosenttiyksikköä ja keskisuurten yritysten osalta 10 prosenttiyksikköä. Tuki on voimassa 31.12.2025 saakka.

Toinen jakson 2.8 mukainen suora tuki on tarkoitettu investointeihin elektrolyysilaitteiden tuotantoon. Tukikelpoisten investointien tulee koskea uuden tuotantoyksikön perustamista, olemassa olevan tuotantoyksikön laajentamista tai olemassa olevan tuotantoyksikön uudelleen muuntamista tuotannon monipuolistamiseksi tuotteiksi, jotka eivät kuulu samassa tuotantoyksikössä jo valmistettujen tuotteiden kanssa samaan toimialaluokitukseen. Ehtoina on myös muun muassa, että tukikelpoisten kustannusten on oltava vähintään 10 miljoonaa euroa, työt on saatava päätökseen viimeistään 11.5.2026 ja tukikelpoisten investointien tulee koskea elektrolyysilaitteita, jotka kuluttavat alle 58 MWh/tH2 ja tuottavat uusiutuvaa vetyä. Tuen enimmäismäärä on 15 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista ja enintään 150 miljoonaa euroa yritystä kohden. Tietyillä alueilla tehtyihin investointeihin tuen määrää voidaan nostaa 20 prosenttiin tukikelpoisista kustannuksista ja enintään 200 miljoonaan euroon tai 35 prosenttiin ja enintään 300 miljoonaan euroon riippuen investoinnin sijainnista. Pienten yritysten osalta tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 20 prosenttiyksikköä ja keskisuurten yritysten osalta 10 prosenttiyksikköä. Tuki on voimassa 31.12.2025 saakka.

Jakson 2.6 mukaisella suoralla tuella tuetaan investointeja tuotantoprosessien hiilestä irtautumiseen uusiutuvan vedyn tai sähköistämisen avulla sekä energiatehokkuustoimenpiteillä. Tukea voidaan myöntää 31.12.2025 saakka. Tuki on tarkoitettu kaikenkokoisille yrityksille, jotka toimivat tietyillä teollisuuden aloilla. Luottolaitokset ja muut rahoituslaitokset eivät ole tuen piirissä. Tukikelpoisuuden edellytyksenä on, että tuensaajien, jotka tällä hetkellä käyttävät tuotantoprosesseissaan fossiilisia polttoaineita energialähteenä tai raaka-aineena, on vähennettävä merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä tuotantoprosessien sähköistämisen, uusiutuvan vedyn käyttöönoton tai energiankulutuksen vähentämisen avulla. Vähintään 10 prosenttia fossiilisista polttoaineista on korvattava vedyllä. Tukikelpoisten investointihankkeiden on vähennettävä teollisuuslaitosten suoria kasvihuonepäästöjä vähintään 40 prosenttia tukea edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna tai teollisuuslaitosten energiankulutusta vähintään 20 prosenttia verrattuna tukea edeltäneeseen tilanteeseen. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävien hankkeiden osalta tuki on enintään 60 prosenttia uusiutuvan vedyn käyttöön siirtymiseen liittyvien investointien tukikelpoisista kustannuksista ja 30 prosenttia sähköistämiseen tähtäävien investointien tukikelpoisista kustannuksista. Energiansäästötavoitteeseen tähtäävissä hankkeissa tuki rajoitetaan 30 prosenttiin kaikkien investointien osalta. Yritystä kohden myönnettävän yksittäisen tuen enimmäismäärä on 200 miljoonaa euroa. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että investoinnin rahoittama laitos tai laitteisto valmistuu ja on toiminnassa 36 kuukauden kuluessa tuen myöntämispäivästä, viimeistään 11.5.2026. Jos 36 kuukauden aikataulua ei noudateta, seurauksena on myönnetyn tuen peruuttaminen viivästyneiden kuukausien osalta.

Myös toinen jakson 2.6 mukainen tuki on tarkoitettu energiatehokkuustoimenpiteisiin sekä tukemaan teollisten tuotantoprosessien hiilestä irtautumista sähköistämisen avulla ja/tai uusiutuvan vedyn tai uusiutuvasta vedystä johdettujen polttoaineiden käyttöönoton avulla. Tukea voidaan myöntää suorana tukena sekä korkotuettujen lainojen muodossa. Investoinnilta edellytetään joko vähintään 40 prosentin kasvihuonepäästövähennyksiä tai 20 prosentin energiankulutuksen vähentymistä. Vähähiilistämisinvestointeihin myönnettävän tuen myöntäminen edellyttää vähintään 20 miljoonan euron investointia. Energiatehokkuusinvestointeihin tukea voi saada yli 3 miljoonan euron investointeihin. Tuen enimmäismäärä on 200 miljoonaa euroa yritystä kohden. Tuen enimmäistuki-intensiteetti vaihtelee investoinnin tyypin ja koon perusteella. Investointihankkeissa, joiden tukikelpoiset kustannukset ovat enintään 50 miljoonaa euroa enimmäistuki-intensiteetti on 30 prosenttia. Vähähiilistämisinvestoinneissa, jotka koskevat siirtymistä uusiutuvan vedyn tai uusiutuvasta vedystä johdettujen polttoaineiden käyttöön enimmäistuki-intensiteetti on kuitenkin 60 prosenttia. Investointihankkeissa, joiden tukikelpoiset kustannukset ylittävät 50 miljoonaa euroa, tuen enimmäisintensiteetti on 40 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kuitenkin niin, että tuki-intensiteettiin liittyy pk-yrityksille myönnettäviä korotuksia. Lisäksi tuki-intensiteettiä voidaan korottaa, jos investointi johtaa yli 55 prosentin kasvihuonepäästöjen vähentymiseen tai yli 25 prosentin energiasäästöihin.

Jakson 2.5.1 mukaisen suoran tuen tarkoituksena on tukea uusiutuvan vedyn tuotantoa. Tuen tarkoituksena on uusiutuvan energian käyttöönoton ja varastoinnin vauhdittaminen. Tuen enimmäismäärä on 20 miljoonaa euroa projektia kohden. Hankkeita varten, jotka vaativat eri osapuolia toteuttamaan hankkeen eri osia, on mahdollista tehdä yhteisiä tukihakemuksia, jos tuen hakijoita on enintään viisi. Ennen tukihakemusta aloitetut hankkeet eivät ole tukikelpoisia. Tuettujen hankkeiden töiden on alettava 18 kuukauden kuluessa tuen myöntämisestä. Hankkeiden on oltava valmiita ja toiminnassa 36 tai 30 kuukauden kuluessa tuen myöntämispäätöksestä riippuen hankkeen luonteesta. Tuettavat hankkeet on saatettava päätökseen ja niiden on oltava toiminnassa kuitenkin viimeistään 30.6.2026. Jos hankkeet eivät valmistu ja ole toiminnassa säädetyssä aikataulussa, myönnetty tukisumma voidaan perua osittain tai kokonaan. Tuensaajien on kuuden kuukauden välein rakennustöiden päättymispäivään asti toimitettava kertomus hankkeen edistymisestä.

5.2.8Yhdysvallat

Molempiin tukimuotoihin liittyy tyypillisesti useita erilaisia lisäbonuselementtejä. Esimerkiksi ylläkuvatun puhtaan sähkön investointien verohyvityksen niin sanottu perusmäärä on 6 prosenttia. Saadakseen 30 prosentin hyvityksen, projektin on täytettävä tietyt työntekijöiden palkkatasoa ja kouluttamista koskevat vaatimukset. Tämä bonuselementti on siis viisinkertainen suhteessa hyvityksen perustasoon. Useisiin hyvityksiin liittyy lisäksi korotuksia, jos yritys täyttää investoinnin osalta tiettyjä kotimaisuusvaatimuksia tai jos tuotantoa sijoitetaan alueelle, jolla on paljon fossiilisten polttoaineiden tuotantoa tai alueelle, jossa tulotaso alhainen.

Suuri osa IRA:n verohyvityksistä ovat joko suoraan palautuskelpoisia tai siirtokelpoisia. Palautuskelpoisuus koskee lähinnä verovapaita yhteisöjä ja tiettyjä julkisyhteisöjä – ne voivat siis saada veronhyvityksen rahana takaisin, jos ne eivät ole veronmaksupositiossa. Siirtokelpoisuus tarkoittaa sitä, että veronhyvityksen voi myydä ulkopuolisille, jos sitä ei itse pysty hyödyntämään. Eri verohyvitysten voimassaoloajat vaihtelevat, mutta useat hyvityksistä ovat voimassa vähintään vuoden 2032 loppuun asti. Puhtaan energian hyvitysten lisäksi yritykselle suunnattuja hyvityksiä ovat muun muassa useat puhtaiden polttoaineiden tuotannon verohyvitykset, sähköauton hankintaan liittyvä verohyvitys sekä hiilen talteenottoon liittyvä verohyvitys.

Tässä laissa säädetään yhtiön oikeudesta eräiden suurten ilmastoneutraaliin talouteen tähtäävien investointien kustannuksiin perustuvaan hyvitykseen ( investointihyvitys ). Investointihyvitys vähennetään yhtiön tuloverolain (1535/1992) nojalla laskettavasta tuloverosta ennen veron maksuunpanoa.

Tässä laissa tarkoitetaan

Tämän lain mukainen oikeus investointihyvitykseen myönnetään hakemuksesta yhtiölle, joka toteuttaa Suomessa tässä laissa määritellyt edellytykset täyttävän suuren ilmastoneutraaliin talouteen tähtäävän investoinnin:

Yhtiö ei ole oikeutettu investointihyvitykseen jos:

Investointihyvityksen perusteeksi hyväksyttäviä investointikustannuksia ovat hyvitykseen oikeutetun yhtiön maksamat ja hyvitykseen oikeutetun yhtiön kirjanpitoon kirjatut kohtuulliset käyttöomaisuuden hankinnasta syntyneet ja käyttöomaisuuden hankintamenoon aktivoidut kustannukset, jotka ovat syntyneet yhtiön investointihankkeesta sen kestoaikana.

Investointihyvityksen perusteeksi hyväksytään vain sellaisista hankinnoista ja töistä johtuvia kustannuksia, joiden kirjallinen tilaus tai sopimus on tehty hyvitystä koskevan hakemuksen jättämisen jälkeen. Ennen hyvitystä koskevan hakemuksen jättämistä investointihankkeelle tilattu hankinta voidaan hyväksyä vain, jos tilaussopimuksessa tai kauppakirjassa on ehto siitä, että hankinta peruuntuu, jos investointihyvityspäätös on kielteinen. Kustannukset ovat tällöinkin hyväksyttäviä vasta hyvityksen hakemuspäivästä alkaen.

Investointihyvitykseen oikeutettuun yhtiöön verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla etuyhteydessä olevalta taholta tehtyjen hankintojen kustannuksista hyväksytään vain se osa, jonka yhtiö osoittaa vastaavan omakustannehintaa. Investointihyvitykseen oikeutettuun yhtiöön etuyhteydessä olevalta taholta tehtyihin hankintoihin sovelletaan, mitä 6 §:ssä säädetään investointihyvityksen perusteeksi kelpaamattomista investointikustannuksista.

Investointihyvityksen perusteeksi hyväksyttäviä investointikustannuksia eivät ole:

Investointihyvityksen määrä on 20 prosenttia investointihyvityksen perusteeksi hyväksyttävistä investointikustannuksista.

Investointihyvityksen enimmäismäärä on 150 miljoonaa euroa yhtiötä kohti.

Jos yhtiö kuuluu konserniin, investointihyvityksen enimmäismäärä lasketaan konsernikohtaisesti.

Investointihyvitys myönnetään edellä tässä pykälässä säädettyjä määriä pienempänä, jos täyden investointihyvityksen myöntäminen johtaisi jäljempänä 29 §:ssä säädettyjen valtiontukien kasautumista koskevien enimmäisrajojen ylittymiseen.

Innovaatiorahoituskeskus Business Finland (Rahoituskeskus) päättää investointihyvityksen myöntämisestä ja vastaa investointihyvityksen perusteena olevien investointihankkeiden valvonnasta sekä hyvityksen myöntämiseen ja investointihankkeiden valvontaan liittyvistä muista tehtävistä. Verohallinto hoitaa investointihyvityksen vähentämismenettelyyn liittyvät tehtävät.

Investointihyvitykseen oikeuttavat investointihankkeet energian tuotantoon uusiutuvista lähteistä ja energian varastointiin, jotka koskevat:

Investointihyvityksen perusteeksi hyväksyttäviä kustannuksia ovat 9 §:ssä tarkoitetun investointihankkeen kustannukset siltä osin, kuin kustannukset kohdistuvat uuden kapasiteetin rakentamiseen tai voimalaitoksen kapasiteetin päivittämiseen.

Jos investointihanke liittyy voimalaitoksen kapasiteetin päivittämiseen, investointihyvityksen perusteeksi hyväksyttäviä kustannuksia ovat ainoastaan lisäkustannukset, jotka liittyvät päivitettyyn kapasiteettiin.

Investointihyvitys myönnetään vain sellaiselle investointihankkeelle, jota yhtiö ei toteuttaisi lainkaan tai jonka se toteuttaisi rajoitetusti tai eri tavalla ilman investointihyvitystä.

Investointihyvityksen perusteena olevan investoinnin kohteena olevan laitoksen tai laitteiston on oltava valmis ja toiminnassa 36 kuukauden kuluessa investointihyvityksen myöntämispäivästä. Mikäli tätä 36 kuukauden määräaikaa ei noudateta, vähennetään yhtiölle kyseisen investointihankkeen perusteella myönnetyn investointihyvityksen määrästä yksi prosentti jokaista 36 kuukauden aikarajan ylittävää kuukautta kohden. Vähennystä investointihyvityksen määrästä ei kuitenkaan tehdä, jos yhtiö osoittaa, että viivästyminen on johtunut yhtiöstä riippumattomasta odottamattomasta syystä, jota yhtiö ei asianmukaista huolellisuutta noudattaen olisi voinut välttää.

Investointihyvityksen myöntäminen edellyttää, että investointihankkeen toteutuksessa noudatetaan ei merkittävää haittaa -periaatetta.

Jos investointihanke koskee uusiutuvan vedyn tai uusiutuvasta vedystä tuotettujen polttoaineiden tuotantoa, investointihyvityksen myöntäminen edellyttää lisäksi, että vety ja vedystä tuotetut polttoaineet tuotetaan uusiutuvista energialähteistä uusiutuvan energian direktiivissä, sen täytäntöönpanosäädöksissä tai delegoiduissa säädöksissä säädettyjen muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia nestemäisiä ja kaasumaisia liikenteen polttoaineita koskevien menetelmien mukaisesti.

Jos investointihanke koskee biopolttoaineiden, bionesteiden, biokaasun, biometaanin tai biomassapolttoaineiden tuotantoa, investointihyvityksen myöntäminen edellyttää lisäksi, että tuotetut polttoaineet ovat uusiutuvan energian direktiivin sekä sen täytäntöönpanosäädöksissä tai delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskriteerien mukaisia.

Investointihyvitykseen oikeuttaa investointihanke, joka mahdollistaa vähintään toisen seuraavista:

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu suorien kasvihuonepäästöjen väheneminen mitataan viiden investointihyvitysoikeutta koskevaa hakemusta edeltävän kalenterivuoden keskimääräisten suorien kasvihuonepäästöjen perusteella. Tarkasteltaessa suorien kasvihuonekaasupäästöjen vähenemistä otetaan huomioon myös biomassan poltosta aiheutuvat todelliset kasvihuonepäästöt.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu energiankulutuksen väheneminen mitataan viiden investointihyvitysoikeutta koskevaa hakemusta edeltävän kalenterivuoden aikana toteutuneen keskimääräisen energiankulutuksen perusteella.

Päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvaan toimintaan liittyvien investointien osalta investoinnin on johdettava siihen, että yhtiön teollisuuslaitoksen kasvihuonekaasupäästöt vähenevät tarkistettujen vertailuarvojen määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 2 kohdan mukaisesti päästöoikeuksien jakamiseksi maksutta kaudella 2021–2025 annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2021/447 vahvistettuja ilmaisjaon viitearvoja pienemmiksi.

Investointihyvityksen hyväksyttäviä kustannuksia ovat 14 §:ssä tarkoitettuun investointihankkeeseen liittyvät sähköistämiseen, vetyyn tai vetypohjaisiin polttoaineisiin siirtymiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen tarvittavien laitteiden, koneiden ja laitosten kustannukset sekä muut investointikustannukset.

Investointihyvitys myönnetään vain sellaiselle investointihankkeelle, jota yhtiö ei toteuttaisi lainkaan tai jonka se toteuttaisi rajoitetusti tai eri tavalla ilman investointihyvitystä.

Investointihyvityksen perusteena olevan investoinnin kohteena olevan laitoksen tai laitteiston on oltava valmis ja toiminnassa 36 kuukauden kuluessa investointihyvityksen myöntämispäivästä. Mikäli tätä 36 kuukauden määräaikaa ei noudateta, vähennetään yhtiölle kyseisen investointihankkeen perusteella myönnetyn investointihyvityksen määrästä yksi prosentti jokaista 36 kuukauden aikarajan ylittävää kuukautta kohden. Vähennystä investointihyvityksen määrästä ei kuitenkaan tehdä, jos yhtiö osoittaa, että viivästyminen on johtunut yhtiöstä riippumattomasta odottamattomasta syystä, jota yhtiö ei asianmukaista huolellisuutta noudattaen olisi voinut välttää.

Investointihyvitys ei saa kohdistua yhtiön kokonaistuotantokapasiteetin lisäämiseen. Tällaiseksi ei kuitenkaan lueta teknisistä syistä välttämätöntä kapasiteetin lisäämistä enintään kahdella prosentilla verrattuna investointihyvityksen myöntämistä edeltäneeseen tilanteeseen.

Investointihyvitystä ei saa sellaisen investoinnin perusteella, jossa on kyse pelkästään sovellettavien Euroopan unionin normien täyttämisestä. Sovellettavalla Euroopan unionin normilla tarkoitetaan tässä momentissa yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 102 alakohdassa tarkoitettua normia.

Jos investointihanke koskee teollisuuden vähähiilistämistä, johon liittyy uusiutuvan vedyn käyttöä, investointihyvityksen myöntäminen edellyttää, että käytettävä vety tuotetaan uusiutuvista energialähteistä uusiutuvan energian direktiivissä ja sen täytäntöönpanosäädöksissä tai delegoiduissa säädöksissä säädettyjen muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia nestemäisiä ja kaasumaisia liikenteen polttoaineita koskevien menetelmien mukaisesti.

Jos investointi koskee teollisuuden vähähiilistämistä, johon liittyy uusiutuvien vedystä tuotettujen polttoaineiden käyttöä, kyseisten polttoaineiden tulee täyttää seuraavat vaatimukset:

Investointihyvitykseen oikeuttavat investointihankkeet ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen kannalta strategisille aloille, jotka koskevat:

Edellä 1 kohdassa ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen kannalta olennaisilla laitteistoilla tarkoitetaan akkuja, aurinkopaneeleita, tuuliturbiineita, lämpöpumppuja, elektrolyysilaitteita ja hiilidioksidin talteenotto-, hyödyntämis- ja varastointilaitteita.

Edellä 2 kohdassa keskeisillä komponenteilla tarkoitetaan liitteessä mainittuja komponentteja.

Investointihyvityksen perusteeksi hyväksyttäviä kustannuksia ovat 19 §:ssä tarkoitettujen hyödykkeiden valmistamiseen tai talteenottoon tarvittavaan aineelliseen omaisuuteen, kuten maa-alueisiin, rakennuksiin, tehtaisiin, laitteistoihin, koneisiin, ja aineettomaan omaisuuteen, kuten patenttioikeuksiin, lisensseihin, tietotaitoon tai muuhun henkiseen omaisuuteen, kohdistuvat investointihankkeen kustannukset.

Investointihyvityksen perusteeksi hyväksyttäväksi kustannukseksi luettavan aineettoman omaisuuden on täytettävä seuraavat ehdot:

Investointihyvityksen myöntäminen edellyttää, että:

Investointihyvitystä ei myönnetä, jos yhtiö, tai konserni, johon se kuuluu, on kahden investointihyvityksen hakemista edeltävän vuoden aikana siirtänyt Suomeen toisesta ETA-alueen valtiosta samoja tai vastaavia tuotantotoimintoja, jota koskevaan investointihankkeeseen investointihyvitystä haetaan.

Investointihyvitystä haetaan Rahoituskeskukselta ennen investointihankkeen töiden alkamista.

Investointihyvityksen hakijan on esitettävä asian ratkaisemista varten oikeat ja riittävät tiedot. Hakemus tulee tehdä Rahoituskeskuksen vahvistamalle lomakkeelle. Hakemuksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

Jos investointihyvitystä haetaan 4 luvussa tarkoitetulle investoinnille ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen kannalta strategiselle aloille, on investointihyvityshakemuksessa esitettävä valtiontukitoimenpiteitä koskevista tilapäisistä kriisi- ja siirtymäpuitteista talouden tukemiseksi Venäjän hyökättyä Ukrainaan annetun Euroopan komission tiedonannon 2023/C 101/03 ( kriisi- ja siirtymäpuitteet ) liitteessä II vaaditut tiedot, lukuun ottamatta tietoja, jotka koskevat vain kriisi- ja siirtymäpuitteiden 86 kohdan mukaisia tukia.

Rahoituskeskuksen pyynnöstä investointihyvityksen hakijan on lisäksi toimitettava muut asian ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot ja asiakirjat.

Rahoituskeskus voi antaa tarkempia määräyksiä hyvitystä koskevan hakemuksen määräajasta, hakemuksella annettavista tiedoista sekä tietojen antamisen tavasta.

Rahoituskeskus hyväksyy investointihyvitystä koskevan hakemuksen ja vahvistaa hyvityksen enimmäismäärän ja hyvitykseen oikeuttavat investointikustannukset tässä laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä.

Rahoituskeskuksen on todennettava ennen investointihyvityksen myöntämistä 4 luvun mukaiselle investoinnille, että on olemassa konkreettinen riski siitä, että investointi ei toteudu Euroopan talousalueella ja että riskiä toimintojen siirtämisestä Euroopan talousalueen sisällä ei ole.

Investointihyvitys on myönnettävä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025.

Investointihyvityksen myöntämistä koskevaan päätökseen voidaan ottaa tässä laissa säädettyjen investointihyvityksen myöntämisen edellytysten toteutumisen varmistamiseksi välttämättömiä investointihyvityksen perusteena olevaa investointihanketta koskevia ehtoja ja rajoituksia.

Investointihyvityksen myöntämistä koskevasta päätöksestä tulee lisäksi käydä ilmi hyvityksen perusteena olevan investointihankkeen asianmukaisen toteuttamisen sekä investointihyvitykseen oikeutetun yhtiön oikeuksien ja velvollisuuksien selkeyden edellyttämällä tavalla:

Investointihyvitykseen oikeutetun yhtiön tulee antaa Rahoituskeskukselle tässä laissa säädettyjen edellytysten ja investointihyvityksen myöntämistä koskevan päätöksen ehtojen noudattamisen valvomiseksi oikeat ja riittävät tiedot.

Investointihyvitykseen oikeutetun yhtiön tulee ilmoittaa viipymättä Rahoituskeskukselle investointihyvityksen perusteena olevan investointihankkeen toteuttamiseen vaikuttavasta muutoksesta tai muusta hyvityksen määrään vaikuttavasta muutoksesta.

Rahoituskeskus valvoo, että investointihanke täyttää tämän lain ja investointihyvityksen myöntämistä koskevan päätöksen mukaiset investointihankkeelle asetetut edellytykset.

Rahoituskeskuksella on oikeus suorittaa investointihankkeiden valvonnassa tarpeellisia investointihyvityksen saajan talouteen ja toimintaan kohdistuvia tarkastuksia. Rahoituskeskuksen oikeuteen valtuuttaa toinen viranomainen tai ulkopuolinen tilintarkastaja suorittamaan tarkastuksia, oikeuteen käyttää tarkastuksissa apuna ulkopuolista asiantuntijaa, tarkastuksen suorittamiseen ja Rahoituskeskuksen oikeuteen saada virka-apua tässä laissa säädettyjen valvonta- ja tarkastustehtävien suorittamisessa sovelletaan valtionavustuslain (688/2001) 16–18 §:ää.

Rahoituskeskus tekee investointihyvityksen muutosta koskevan päätöksen, jos:

Investointihyvityksen muutosta koskeva päätös on tehtävä viimeistään kuuden kalenterivuoden kuluessa investointihankkeen valmistumisvuoden lopusta lukien.

Rahoituskeskuksen on toimitettava Verohallinnolle investointihyvityksen vähentämisen valvontaa varten yhtiökohtaiset tiedot myöntämästään investointihyvityksestä, sen määrästä, hyväksyttyjen ja toteutuneiden investointihankkeen kustannusten määrästä sekä investointihyvitystä koskevan päätöksen muutoksesta ja muista investointihyvityksen lopulliseen määrään ja vähentämiseen vaikuttavista seikoista.

Rahoituskeskuksella on salassapitosäännösten ja muiden tietojensaantia koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada maksutta muilta viranomaisilta tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömiä tietoja:

Investointihyvitystä voidaan myöntää myös sellaiseen investointihankkeeseen, jolle on myönnetty muuta valtiontukea, jos muu valtiontuki kohdistuu eri tukikelpoisiin kustannuksiin kuin investointihyvityksen perusteena olevat tukikelpoiset kustannukset.

Investointihyvitystä voidaan myöntää myös sellaiseen investointihankkeeseen, jolle on myönnetty muuta valtiontukea samojen tukikelpoisten kustannusten perusteella, kunhan tällainen valtiontukien kasautuminen ei johda siihen, että minkään sovellettavan säännöksen mukainen enimmäistukimäärä tai enimmäistuki-intensiteetti ylittyvät.

Luvun 2 mukaista uusiutuvan energian tuotantoa tai energian varastointia koskevaan investointihankkeeseen perustuvaa investointihyvitystä ei kuitenkaan voida myöntää samaan hankkeeseen, johon on saatu kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.5.2 mukaista toimintatukea uusiutuvan energian käyttöönoton nopeuttamiseen ja energian varastointiin.

Investointihyvityksen ja mahdollisen muun tuen yhdistetty kokonaismäärä ei saa missään olosuhteissa olla yli 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Yhtiön tulee valtiontukien kasautumisen seuraamiseksi ilmoittaa investointihyvityksen hyvityshakemuksella kaikista muista samaan investointihankkeeseen kohdistuvista valtiontuista sekä niiden kohdistumisesta yksilöitävissä oleviin tukikelpoisiin kustannuksiin.

Rahoituskeskuksen päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003) .

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) .

Jos oikaisuvaatimus tai muutoksenhaku koskee Rahoituskeskuksen päätöstä, jolla yhtiön investointihyvitystä koskeva hakemus on hylätty tai investointihyvitystä on myönnetty yhtiön vaatimusta pienempi määrä, ja päätös muuttuu oikaisuvaatimuksen tai muutoksenhaun seurauksena yhtiön eduksi, katsotaan investointihyvitys myönnetyksi sinä päivänä, kun Rahoituskeskus on tehnyt oikaisuvaatimuksen tai muutoksenhaun kohteena olleen päätöksen.

Mitä edellä 3 momentissa säädetään päätöksen muuttumisesta, sovelletaan myös tilanteessa, jossa Rahoituskeskuksen päätös kumotaan ja palautetaan uudelleenkäsiteltäväksi.

Investointihyvitys vähennetään yhtiön euromääräisen vaatimuksen perusteella yhtiön tuloverosta yhtiön kalenterivuoden 2028 aikana alkavana verovuotena sekä sitä seuraavana 19 verovuotena. Investointihyvitystä voi kuitenkin vähentää aikaisintaan sinä verovuotena, jonka aikana investointi valmistuu. Investointihyvitys vähennetään yhteisöverosta ulkomaisen veron hyvitysten jälkeen.

Investointihyvitystä voi kuitenkin vähentää kunakin verovuonna enintään kymmenen prosenttia yhtiölle myönnetyn investointihyvityksen määrästä.

Investointihyvityksen vähentämistä on vaadittava kirjallisesti. Vaatimus on tehtävä yhtiön veroilmoituksella tai Verohallinnon vahvistamaa muuta lomaketta käyttäen.

Investointihyvityksen vähentämistä koskevan vaatimuksen, investointihyvityksen määrää koskevan oikaisun ja muun investointihyvitystä koskevan asian käsittelyyn Verohallinnossa sovelletaan verotusmenettelystä annettua lakia.

Verohallinto oikaisee yhtiön verotusta Rahoituskeskuksen tekemän investointihyvityksen määrän jälkikäteiseen muuttumiseen johtavan päätöksen johdosta. Oikaisupäätös voidaan tehdä verotusmenettelystä annetun lain 55 §:n 2 momentin ja 56 §:n 2 momentin määräaikojen estämättä vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana Rahoituskeskuksen investointihyvityksen määrän jälkikäteiseen muuttumiseen johtava päätös on tehty. Oikaisupäätös voidaan tehdä Rahoituskeskuksen päätöstä koskevasta muutoksenhausta huolimatta.

Verohallinto oikaisee yhtiön verotusta ja alentaa vähennettävän investointihyvityksen määrää, jos yhtiön verovuoden tuloveron määrä ennen investointihyvityksen vähentämistä alenee verotuksen muutoksen seurauksena siten, että vähennetyn investointihyvityksen määrä ylittää yhtiön tuloveron määrän ennen investointihyvityksen vähentämistä.

Myönnetystä investointihyvityksestä kirjattua laskennallista verosaamista kohdellaan suurten konsernien vähimmäisverosta annetun lain (1308/2023) 9 luvun 1 §:n 6 momentissa tarkoitettuna saamisena.

Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tätä lakia sovelletaan investointeihin, joita koskeva investointihyvitystä koskeva hakemus on tehty 19 päivänä joulukuuta 2024 tai sen jälkeen. Mitä lain 23 §:ssä säädetään investointihyvitystä koskevan hakemuksen hyväksymisestä, sovelletaan lain voimaantulopäivästä alkaen.