1308/2023

Tämän lain tarkoituksena on varmistaa, että suurten monikansallisten konsernien ja suurten kotimaisten konsernien ylijäämävoittoon kohdistuu vähintään vähimmäisverokannan tasoinen verorasitus.

Lakia sovelletaan Suomessa sijaitseviin konserniyksiköihin, jotka kuuluvat suureen monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin.

Suurena monikansallisena konsernina ja suurena kotimaisena konsernina pidetään tätä lakia sovellettaessa monikansallista konsernia ja kotimaista konsernia, jonka 19 §:ssä tarkoitetun ylimmän emoyksikön 9 §:ssä tarkoitetun konsernitilinpäätöksen mukaiset vuotuiset tuotot ovat olleet vähintään 750 000 000 euroa vähintään kahtena neljästä tilikautta välittömästi edeltävästä tilikaudesta.

Jos yksi tai useampi edellä mainituista neljästä tilikaudesta on pidempi tai lyhyempi kuin 12 kuukautta, tuottojen kynnysarvo oikaistaan suhteellisesti kunkin tällaisen tilikauden osalta.

Lain soveltumisesta yhteisyrityskonserneihin säädetään 6 luvun 13 §:ssä.

Lakia ei sovelleta vapautettuihin yksiköihin.

Vapautettuja yksiköitä ovat tätä lakia sovellettaessa:

Vapautetulla yksiköllä tarkoitetaan myös:

Ilmoittava konserniyksikkö voi tehdä valinnan olla kohtelematta yksikköä vapautettuna yksikkönä vaan konserniyksikkönä. Tämä valinta on 8 luvun 11 §:ssä tarkoitettu viisivuotisvalinta.

Yksiköllä tarkoitetaan oikeushenkilöä tai sellaista järjestelyä, joka laatii erillisen kirjanpidon.

Yksiköllä ei kuitenkaan tarkoiteta lainkäyttöalueen keskushallintoa, osavaltio- tai paikallistason hallintoa, tai näiden sellaisia yksiköitä, joiden tehtävänä on hallinnon hoitaminen. (19.12.2024/917)

Konserniyksiköllä tarkoitetaan:

Konsernilla tarkoitetaan:

Monikansallisella konsernilla tarkoitetaan konsernia, johon kuuluu vähintään yksi yksikkö tai kiinteä toimipaikka, joka ei sijaitse konsernin ylimmän emoyksikön lainkäyttöalueella.

Kotimaisella konsernilla tarkoitetaan sellaista konsernia, jonka kaikki konserniyksiköt sijaitsevat samassa Euroopan unionin jäsenvaltiossa.

Konsernitilinpäätöksellä tarkoitetaan:

Tilikaudella tarkoitetaan kirjanpidollista jaksoa, jolta ylin emoyksikkö laatii konsernitilinpäätöksensä. Edellä 9 §:n 4 kohdan osalta tilikaudella tarkoitetaan kalenterivuotta.

Jos kyseessä on konserniyksikkö, jonka tilikausi eroaa ylimmän emoyksikön tilikaudesta ja joka ei sisälly konsernitilinpäätökseen, tilikaudella tarkoitetaan kirjanpidollista jaksoa, joka päättyy ylimmän emoyksikön tilikauden aikana.

Tilikaudella tarkoitetaan kirjanpidollista jaksoa, jolta ylin emoyhtiö laatii konsernitilinpäätöksensä. Edellä 9 §:n 4 kohdan osalta tilikaudella tarkoitetaan kalenterivuotta.

Ilmoittavalla konserniyksiköllä tarkoitetaan yksikköä, joka 8 luvun 3 §:n mukaisesti antaa täydennysveroa koskevan tietoilmoituksen.

Julkisvallan yksiköllä tarkoitetaan yksikköä:

Kansainvälisellä järjestöllä tarkoitetaan hallitustenvälistä järjestöä, mukaan lukien ylikansallinen järjestö, tai sen kokonaan omistamaa ja sen lukuun toimivaa edustajaa tai toiminnan välinettä, joka täyttää kaikki seuraavat ehdot:

Eläkerahastolla tarkoitetaan:

Eläkerahastoa palvelevalla yksiköllä tarkoitetaan yksikköä, joka on perustettu ja toimii yksinomaan tai lähes yksinomaan:

Voittoa tavoittelemattomalla järjestöllä tarkoitetaan yksikköä:

Sijoitusrahastolla tarkoitetaan yksikköä tai järjestelyä, joka täyttää kaikki seuraavat ehdot:

Kiinteistösijoitusvälineellä tarkoitetaan hajautetusti omistettua yksikköä, jonka omistukset koostuvat pääsääntöisesti kiinteästä omaisuudesta ja jonka verotuksessa saavutetaan yhdenkertaisuus kohdistamalla verotus joko yksikköön tai sen sijoittajiin kuitenkin niin, että sijoittajiin kohdistuva verotus ei saa lykkääntyä yhtä vuotta kauempaa.

Kiinteällä toimipaikalla tarkoitetaan:

Ylimmällä emoyksiköllä tarkoitetaan:

Ylimmällä emoyksiköllä ei kuitenkaan tarkoiteta valtiollista rahastoa, joka on tämän luvun 12 §:n 2 kohdassa tarkoitettu julkishallinnon yksikkö. (19.12.2024/917)

Vähimmäisverokannalla tarkoitetaan 15 prosenttia.

Täydennysverolla tarkoitetaan täydennysveroa, joka lasketaan lainkäyttöalueelle tai konserniyksikölle 5 luvun 3 ja 5 §:n mukaisesti.

Väliyhteisöverotuksella tarkoitetaan verojärjestelmää, joka ei ole 2 luvussa tarkoitettu tuloksilukemissääntö ja jonka perusteella ulkomaisen yksikön suora tai välillinen omistaja on kertymäperusteisesti verovelvollinen osuudestaan tällaisen ulkomaisen yksikön (väliyhteisö) tuloon.

Ehdot täyttävällä tuloksilukemissäännöllä tarkoitetaan lainkäyttöalueen tuloksilukemissääntöä, joka on hyväksytty ehdot täyttäväksi tuloksilukemissäännöksi OECD:n ja G20-maiden osallistavan kehyksen erityisessä vertaisarvioinnissa.

Erityiseen vertaisarvioon rinnastuu myös vertaisarviomenettelyn väliaikaismenettely.

Ehdot täyttävällä tuloksilukemissäännöllä tarkoitetaan lainkäyttöalueen tuloksilukemissääntöä, joka on hyväksytty ehdot täyttäväksi tuloksilukemissäännöksi OECD:n erityisessä vertaisarvioinnissa.

Ehdot täyttävällä aliverotettujen voittojen säännöllä tarkoitetaan lainkäyttöalueen aliverotettujen voittojen sääntöä, joka on hyväksytty ehdot täyttäväksi aliverotettujen voittojen säännöksi OECD:n ja G20-maiden osallistavan kehyksen erityisessä vertaisarvioinnissa.

Erityiseen vertaisarvioon rinnastuu myös vertaisarviomenettelyn väliaikaismenettely.

Ehdot täyttävällä aliverotettujen voittojen säännöllä tarkoitetaan lainkäyttöalueen aliverotettujen voittojen sääntöä, joka on OECD:n erityisessä vertaisarviossa katsottu ehdot täyttäväksi aliverotettujen voittojen säännöiksi.

Ehdot täyttävällä kotimaisella täydennysverolla tarkoitetaan lainkäyttöalueen kantamaa, 2 luvun 12–18 §:ssä kuvattua veroa vastaavaa kotimaista täydennysveroa, joka on hyväksytty ehdot täyttäväksi kotimaiseksi täydennysveroksi OECD:n ja G20-maiden osallistavan kehyksen erityisessä vertaisarvioinnissa.

Erityiseen vertaisarvioon rinnastuu myös vertaisarviomenettelyn väliaikaismenettely.

Ehdot täyttävällä kotimaisella täydennysverolla tarkoitetaan lainkäyttöalueen kantamaa, 2 luvun 12–18 §:ssä kuvattua veroa vastaavaa kotimaista täydennysveroa, joka on OECD:n erityisessä vertaisarviossa katsottu ehdot täyttäväksi kotimaiseksi täydennysveroksi.

Matalasti verotetulla konserniyksiköllä tarkoitetaan:

Välitason emoyksiköllä tarkoitetaan konserniyksikköä, joka ei ole ylin emoyksikkö, osittain omistettu emoyksikkö, kiinteä toimipaikka tai sijoitusyksikkö, joka omistaa suoraan tai välillisesti omistusosuuden toisessa saman konsernin konserniyksikössä.

Määräysvallan tuottavalla osuudella tarkoitetaan:

Osittain omistetulla emoyksiköllä tarkoitetaan konserniyksikköä, joka ei ole ylin emoyksikkö, kiinteä toimipaikka tai sijoitusyksikkö ja joka omistaa suoraan tai välillisesti omistusosuuden toisesta samaan monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluvasta konserniyksiköstä ja jonka voittoon oikeuttavasta omistusosuudesta yli 20 prosenttia on suoraan tai välillisesti yhden tai useamman sellaisen henkilön hallussa, jotka eivät ole saman monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin konserniyksiköitä.

Omistusosuudella tarkoitetaan oman pääoman ehtoista osuutta, joka oikeuttaa yksikön voittoon tai omaan pääomaan, mukaan lukien pääyksikön oikeus sivuliikkeensä voittoihin tai omaan pääomaan.

Jos saman konsernin konserniyksiköiden välillä on rahoitusinstrumentti, jonka osapuolista toinen on käsitellyt instrumentin kirjanpidossaan oman pääoman ja toinen vieraan pääoman ehtoisena osuutena, edellä 1 momentissa tarkoitettuna oman pääoman ehtoisena osuutena pidetään osuutta, jonka liikkeeseen laskenut konserniyksikkö on käsitellyt oman pääoman ehtoisena. (19.12.2024/917)

Emoyksiköllä tarkoitetaan ylintä emoyksikköä, joka ei ole vapautettu yksikkö, välitason emoyksikkö tai osittain omistettu emoyksikkö.

Hyväksyttävällä tilinpäätösstandardilla tarkoitetaan kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja sekä yleisesti hyväksyttyjä kirjanpitoperiaatteita Australiassa, Brasiliassa, Kanadassa, Euroopan unionin jäsenvaltioissa, Euroopan talousalueen jäsenvaltioissa, Hongkongissa (Kiina), Japanissa, Meksikossa, Uudessa-Seelannissa, Kiinan kansantasavallassa, Intian tasavallassa, Korean tasavallassa, Venäjällä, Singaporessa, Sveitsissä, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Amerikan Yhdysvalloissa.

Hyväksytyllä tilinpäätösstandardilla tarkoitetaan yksikön osalta yleisesti hyväksyttäviä kirjanpitoperiaatteita, jotka kirjanpitokäytäntöjä valvova elin yksikön lainkäyttöalueella on hyväksynyt käytettäviksi.

Kirjanpitokäytäntöjä valvovalla elimellä tarkoitetaan toimielintä, jolla on lainkäyttöalueella toimivalta laatia ja hyväksyä kirjanpitoperiaatteita talousraportointia varten.

Olennaisella kilpailua vääristävällä erolla tarkoitetaan yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden yksittäisen periaatteen tai käytännön soveltamisesta johtuvaa lopputulosta, joka poikkeaa lopputuloksesta, joka olisi saatu sovellettaessa vastaavaa kansainvälisten tilinpäätösstandardien periaatetta tai käytäntöä, ja joka on suurempi kuin 75 miljoonaa euroa yhden tilikauden aikana.

Aineellisen omaisuuden nettokirjanpitoarvolla tarkoitetaan aineellisen omaisuuden tilinpäätökseen kirjattujen tilikauden alun arvon ja tilikauden päättymisajankohdan arvon keskiarvoja kertyneiden poistojen ja arvon alentumisten huomioimisen jälkeen.

Sijoitusyksiköllä tarkoitetaan:

Vakuutustoiminnan sijoitusyksiköllä tarkoitetaan yksikköä, joka on perustettu vakuutus- tai elinkorkosopimuksen velvoitteiden vuoksi ja jonka omistaa kokonaan yksikkö, jota säädellään sijaintilainkäyttöalueellaan vakuutustoiminnan harjoittajana, mutta joka muutoin täyttäisi 16 §:n sijoitusrahaston tai 17 §:n kiinteistösijoitusvälineen määritelmän.

Alhaisen verotason lainkäyttöalueella tarkoitetaan lainkäyttöaluetta, jolla monikansallisella konsernilla tai suurella kotimaisella konsernilla on tilikauden aikana määritelty tulos ja sen perusteella laskettu 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettu vähimmäisverokantaa alhaisempi tosiasiallinen veroaste.

Määritellyllä tuloksella tai tappiolla tarkoitetaan 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikaistua tulosta tai tappiota.

Ehtoja täyttämättömällä palautukseen oikeuttavalla yhtiöveron hyvityksellä tarkoitetaan mitä tahansa veroa, jonka konserniyksikkö kantaa, lukuun ottamatta ehdot täyttävää yhtiöveron hyvitystä, jos:

Ehdot täyttävällä yhtiöveron hyvityksellä tarkoitetaan huomioitavaa veroa, jonka konserniyksikkö suorittaa ja joka voidaan palauttaa tällaisen yksikön jakaman osingon tosiasialliselle saajalle tai joka voidaan hyvittää tällaisen osingonsaajan verotuksessa, mikäli:

Edellä 2 momentin 4 kohtaa sovellettaessa voittoa tavoittelematon järjestö ja eläkerahasto katsotaan asuviksi lainkäyttöalueella, jos ne on muodostettu ja niitä johdetaan siellä; sijoitusyksikön katsotaan asuvan lainkäyttöalueella, jos se on perustettu ja sitä säännellään siellä ja henkivakuutusyhtiön katsotaan asuvan lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee.

Ehdot täyttävällä palautukseen oikeuttavalla veronhyvityksellä tarkoitetaan:

Ehtoja täyttämättömällä palautukseen oikeuttavalla veronhyvityksellä tarkoitetaan hyvitystä, joka ei ole ehdot täyttävä palautukseen oikeuttava veronhyvitys, mutta joka oikeuttaa palautukseen kokonaan tai osittain.

Pääyksiköllä tarkoitetaan yksikköä, joka sisällyttää tilinpäätökseensä kiinteän toimipaikan kirjanpidon tuloksen tai tappion.

Omistavalla konserniyksiköllä tarkoitetaan konserniyksikköä, joka suoraan tai välillisesti omistaa osuuden toisesta samaan konserniin kuuluvasta konserniyksiköstä.

Ehdot täyttävällä voitonjaon verotukseen perustuvalla verojärjestelmällä tarkoitetaan yhteisöverojärjestelmää:

Nimetyllä ilmoittavalla yksiköllä tarkoitetaan konserniyksikköä, joka ei ole konsernin ylin emoyksikkö ja jonka konserni on nimennyt täyttämään 8 luvun 3 §:ssä tarkoitetun ilmoittamisvelvollisuuden konsernin puolesta.

Yksikkö on läpivirtaava yksikkö siltä osin kuin se on tulojensa, kulujensa, voittojensa tai tappioidensa osalta verotuksellisesti läpinäkyvä lainkäyttöalueella, jolla se on perustettu, jollei sillä ole verotuksellista asuinpaikkaa jollain toisella lainkäyttöalueella, jolla sen tulo tai voitto on jonkin 4 luvussa tarkoitetun huomioitavan veron alaista.

Yksikkö on verotuksellisesti läpinäkyvä lainkäyttöalueella, jos lainkäyttöalue kohtelee sen tuloja, kuluja, voittoja tai tappioita kuin ne kertyisivät tai kuuluisivat yksikön omistajalle tämän omistusosuuden suhteessa.

Läpivirtaava yksikkö on verotuksessa läpinäkyvä yksikkö siltä osin kuin se on verotuksellisesti läpinäkyvä lainkäyttöalueella, jolla sen omistaja on.

Siltä osin kuin läpivirtaava yksikkö ei ole verotuksellisesti läpinäkyvä lainkäyttöalueella, jolla sen omistaja on, se on käänteinen hybridiyksikkö .

Yksikkö, jota kohdellaan sijaintilainkäyttöalueellaan erillisenä verovelvollisena tulojensa, kulujensa, voittojensa tai tappioidensa osalta, on hybridiyksikkö siltä osin kuin sitä kohdellaan verotuksellisesti läpinäkyvänä sen omistajan lainkäyttöalueella.

Jos omistusosuus yksikössä tai kiinteässä toimipaikassa, joka on konserniyksikkö, omistetaan välillisesti verotuksessa läpinäkyvien yksiköiden kautta, omistusta pidetään tätä lakia sovellettaessa verotuksessa läpinäkyvän rakenteen kautta omistettuna.

Yksikkö, jolla ei ole verotuksellista asuinpaikkaa ja joka ei ole velvollinen maksamaan huomioitavaa veroa tai ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa perustamis- tai johtopaikkansa takia tai muulla sellaisella perusteella ( ei-verovelvollinen yksikkö ), on läpivirtaava yksikkö ja verotuksessa läpinäkyvä yksikkö, siltä osin kuin:

Tätä lakia sovellettaessa muun kuin läpivirtaavan yksikön sijaintipaikka on:

Jos läpivirtaava yksikkö on konsernin ylin emoyksikkö, tai jos se soveltaa 2 luvun 2–5 §:ssä tarkoitettua tuloksilukemissääntöä, sen sijaintipaikka on sillä lainkäyttöalueella, jolla se on perustettu.

Muissa kuin 1 momentin tilanteissa läpivirtaavan yksikön katsotaan olevan sijaintipaikaton.

Jos kiinteä toimipaikka täyttää 18 §:n 1 kohdan määritelmän, sen sijaintipaikka on sillä lainkäyttöalueella, jolla sitä pidetään verosopimusta sovellettaessa kiinteänä toimipaikkana.

Jos kiinteä toimipaikka täyttää 18 §:n 2 kohdan määritelmän, sen sijaintipaikka on sillä lainkäyttöalueella, jossa sitä verotetaan nettomääräisesti sijaintinsa perusteella.

Jos kiinteä toimipaikka täyttää 18 §:n 3 kohdan määritelmän, sen sijaintipaikka on sillä lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee,

Jos kiinteä toimipaikka täyttää 18 §:n 4 kohdan määritelmän, sitä kohdellaan sijaintipaikattomana.

Jos konserniyksikkö sijaitsee useammalla kuin yhdellä lainkäyttöalueella, sen sijaintipaikka tätä lakia sovellettaessa määräytyy seuraavasti:

Jos konserniyksikkö sijaitsee kahdella lainkäyttöalueella, joilla ei ole sovellettavaa verosopimusta, sen katsotaan sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla se on maksanut tilikauden aikana suuremman määrän veroja, lukuun ottamatta kuitenkaan mahdollisia väliyhteisöverojärjestelmän perusteella maksettuja veroja. Mikäli molemmilla lainkäyttöalueilla maksettujen verojen määrä on sama tai nolla, konserniyksikön katsotaan sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla sillä on suurempi 5 luvussa tarkoitetun substanssiperusteisen vähennyksen määrä. Jos substanssiperusteisen vähennyksen määrä molemmilla lainkäyttöalueilla on sama tai nolla, yksikkö on sijaintipaikaton paitsi, jos se on konsernin ylin emoyksikkö, jolloin sen katsotaan sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla se on perustettu. (19.12.2024/917)

Jos konserniyksikkö sijaitsee kahdella lainkäyttöalueella, joilla ei ole sovellettavaa verosopimusta, sen katsotaan sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla se on maksanut tilikauden aikana suuremman määrän veroja, lukuun ottamatta kuitenkaan mahdollisia väliyhteisöverojärjestelmän perusteella maksettuja veroja. Mikäli molemmilla lainkäyttöalueilla maksettujen verojen määrä on sama tai nolla, konserniyksikön katsotaan sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla sillä on suurempi 5 luvun 7 §:ssä tarkoitetun substanssiperusteisen vähennyksen määrä. Jos substanssiperusteisen vähennyksen määrä molemmilla lainkäyttöalueilla on sama tai nolla, yksikkö on sijaintipaikaton paitsi jos se on konsernin ylin emoyksikkö, jolloin sen katsotaan sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla se on perustettu.

Jos 1 momentissa tarkoitettu yksikkö on emoyksikkö, jonka sijaintipaikka on 1 ja 2 momentin soveltamisen perusteella lainkäyttöalueella, jolla sen ei ole sovellettava ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, voi 1 tai 2 momentissa tarkoitettu toinen lainkäyttöalue vaatia, että yksikkö soveltaa sen ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, jollei sovellettavassa verosopimuksessa tätä kielletä.

Jos konserniyksikön sijaintipaikka on muuttunut tilikauden aikana, sen katsotaan sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsi tilikauden ensimmäisenä päivänä.

Matalasti verotettuun konserniyksikköön liittyen suoritetaan tämän luvun mukaisesti täydennysveroa valtiolle.

Konsernin ylin emoyksikkö on velvollinen suorittamaan tilikaudelta 6 §:n mukaisen osuutensa tuloksilukemissääntöön liittyvästä täydennysverosta matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta.

Konsernin ylin emoyksikkö on velvollinen suorittamaan tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa konsernin ylimmän emoyksikön osalta, jos ylin emoyksikkö on tässä laissa tarkoitettu matalasti verotettu konserniyksikkö.

Konsernin välitason emoyksikkö on velvollinen suorittamaan tilikaudelta 6 §:n mukaisen osuutensa tuloksilukemissääntöön liittyvästä täydennysverosta matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta.

Välitason emoyksikkö on velvollinen suorittamaan tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa omalta osaltaan, jos se on tässä laissa tarkoitettu matalasti verotettu konserniyksikkö.

Edellä 1 ja 2 momentissa säädettyä ei sovelleta, jos konsernin ylimpään emoyksikköön sovelletaan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä kyseisenä tilikautena tai toisella välitason emoyksiköllä, joka sijaitsee lainkäyttöalueella, jossa siihen sovelletaan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, on suoraan tai välillisesti määräysvalta välitason emoyksikössä.

Vapautetun ylimmän emoyksikön hallussa olevan välitason emoyksikkö on velvollinen suorittamaan tilikaudelta 6 §:n mukaisen osuutensa tuloksilukemissääntöön liittyvästä täydennysverosta matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta.

Vapautetun ylimmän emoyksikön hallussa olevan välitason emoyksikkö on velvollinen suorittamaan tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa omalta osaltaan, mikäli välitason emoyksikkö on tässä laissa tarkoitettu matalasti verotettu konserniyksikkö.

Poiketen siitä, mitä edellä tässä pykälässä säädetään välitason emoyksikön velvollisuudesta suorittaa tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa, ei 1 ja 2 momenttia sovelleta, jos toisella välitason emoyksiköllä on suoraan tai välillisesti määräysvalta välitason emoyksikössä ja tämä toinen välitason emoyksikkö sijaitsee lainkäyttöalueella, jossa siihen sovelletaan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä kyseisenä tilikautena.

Osittain omistettu emoyksikkö on velvollinen suorittamaan tilikaudelta 6 §:n mukaisen osuutensa tuloksilukemissääntöön liittyvästä täydennysverosta matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta.

Osittain omistettu emoyksikkö on velvollinen suorittamaan tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa omalta osaltaan, mikäli se on tässä laissa tarkoitettu matalasti verotettu konserniyksikkö.

Edellä 1 ja 2 momentissa säädettyä ei sovelleta, jos toinen osittain omistettu emoyksikkö, johon sovelletaan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä kyseisenä tilikautena, omistaa suoraan tai välillisesti kokonaan osittain omistetun emoyksikön omistusosuudet.

Emoyksikön osuus tuloksilukemissääntöön liittyvästä täydennysverosta on yhtä suuri kuin 5 luvun 5 §:n mukaisesti laskettu matalasti verotetun konserniyksikön täydennysvero kerrottuna emoyksikön kohdennettavalla osuudella tällaisesta täydennysverosta tilikautena.

Emoyksikön osuus matalasti verotetun konserniyksikön täydennysverosta lasketaan suhteessa emoyksikön omistusosuuteen matalasti verotetun konserniyksikön määritellystä tuloksesta. Tämä osuus on yhtä suuri kuin matalasti verotetun konserniyksikön määritelty tulos tilikautena, vähennettynä muiden omistajien hallussa olevista omistusosuuksista johtuvan tuloksen määrällä jaettuna matalasti verotetun konserniyksikön määritellyllä tuloksella kyseisenä tilikautena.

Muiden omistajien hallussa olevista matalasti verotetun konserniyksikön omistusosuuksista johtuvan määritellyn tuloksen määränä pidetään määrää, jota olisi käsitelty konsernin ylimmän emoyksikön konsernitilinpäätöksessä käytetyn hyväksyttävän tilinpäätösstandardin periaatteiden mukaisesti kyseisille omistajille kuuluvana, jos matalasti verotetun konserniyksikön nettotulos olisi ollut yhtä suuri kuin sen määritelty tulos. Tämä määrittely tehdään samalla tavalla kuin tilanteessa, jossa: (19.12.2024/917)

Sen lisäksi, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, emoyksikön suoritettavaksi tulevaan, tuloksilukemissääntöön liittyvään täydennysveroon on sisällytettävä tilikauden osalta kyseiselle emoyksikölle kohdennettu täydennysveron määrä kokonaisuudessaan.

Jos emoyksiköllä on omistusosuus matalasti verotetussa konserniyksikössä välillisesti sellaisen välitason emoyksikön tai osittain omistetun emoyksikön kautta, johon sovelletaan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä kyseisenä tilikautena, 2–5 §:n nojalla suoritettavaa täydennysveroa on alennettava määrällä, joka on yhtä suuri kuin ensiksi mainitun emoyksikön kohdennettavan osuuden osa toisen emoyksikön suoritettavaksi tulevasta täydennysverosta.

Jos monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee lainkäyttöalueella, jolla siihen ei sovelleta ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, tai jos monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö on vapautettu yksikkö, Suomessa sijaitsevat konserniyksiköt ovat velvollisia suorittamaan aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvää täydennysveroa matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta. (19.12.2024/917)

Jos monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee lainkäyttöalueella, jolla siihen ei sovelleta ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, tai jos monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö on vapautettu yksikkö, Suomessa sijaitsevat konserniyksiköt ovat velvollisia suorittamaan aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvää täydennysveroa aliverotettujen konserniyksiköiden osalta.

Jos monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee alhaisen verotuksen lainkäyttöalueella, eikä siihen sovelleta ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, Suomessa sijaitsevat konserniyksiköt ovat velvollisia suorittamaan aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvää täydennysveroa konsernin ylimmän emoyksikön osalta.

Tilikauden aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron kokonaismäärä on yhtä suuri kuin kullekin monikansalliseen konserniin kuuluvalle aliverotetulle konserniyksikölle kyseisen tilikauden osalta 5 luvun mukaisesti laskettu täydennysvero.

Aliverotetun konserniyksikön aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä täydennysvero on nolla, jos kaikki konsernin ylimmän emoyksikön omistusosuudet kyseisestä aliverotetusta konserniyksiköstä ovat tilikautena suoraan tai välillisesti yhden tai useamman sellaisen emoyksikön omistuksessa, johon sovelletaan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä kyseisen aliverotetun konserniyksikön osalta kyseisenä tilikautena.

Aliverotetun konserniyksikön aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvästä täydennysverosta vähennetään emoyksikön kohdennettava osuus kyseisen aliverotetun konserniyksikön täydennysverosta, joka on kannettu ehdot täyttävän tuloksilukemissäännön mukaisesti.

Lainkäyttöalueelle kohdennettava aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä lasketaan kertomalla 9 §:n mukaisesti määritetty aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron kokonaismäärä tämän pykälän mukaisesti määritetyllä lainkäyttöalueen aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvällä prosenttiosuudella.

Lainkäyttöalueen osuus aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvästä täydennysverosta lasketaan lisäämällä 50 prosenttia suhdeluvusta, joka saadaan jakamalla lainkäyttöalueen työntekijöiden lukumäärä työntekijöiden lukumäärällä kaikilla aliverotettujen voittojen sääntöä soveltavilla lainkäyttöalueilla 50 prosenttiin suhdeluvusta, joka saadaan jakamalla aineellisen omaisuuden kokonaisarvo lainkäyttöalueella aineellisen omaisuuden kokonaisarvolla kaikilla aliverotettujen voittojen sääntöä soveltavilla lainkäyttöalueilla.

Tätä pykälää sovellettaessa työntekijöiden lukumääräksi katsotaan kaikkien asianomaisella lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden työntekijöiden lukumäärää kokoaikaiseksi muutettuna.

Tätä pykälää sovellettaessa aineellisena omaisuutena pidetään kaikkien asianomaisella lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden aineellista omaisuutta, ei kuitenkaan käteisvaroja, muita rahavaroja, aineetonta omaisuutta eikä rahoitusvaroja.

Tätä pykälää sovellettaessa kiinteälle toimipaikalle kohdennetaan aineellista omaisuutta siltä osin kuin kyseinen aineellinen omaisuus sisältyy kiinteän toimipaikan 3 luvun 20 §:n mukaiseen erilliseen tilinpäätökseen 3 luvun 21 §:n mukaisesti oikaistuna. Siltä osin kuin aineellista omaisuutta kohdennetaan kiinteälle toimipaikalle, tätä aineellista omaisuutta ei oteta huomioon pääyksikön verotuksellisen lainkäyttöalueen aineellisena omaisuutena.

Tätä pykälää sovellettaessa kiinteälle toimipaikalle kohdennetaan ne työntekijät, joiden henkilöstömenot sisällytetään kyseisen kiinteän toimipaikan 3 luvun 20 §:ssä tarkoitettuun erilliseen tilinpäätökseen 3 luvun 21 §:n mukaisesti oikaistuina.

Kiinteän toimipaikan lainkäyttöalueelle kohdennettuja työntekijöitä ei oteta huomioon pääyksikön verotuksellisen lainkäyttöalueen työntekijöiden lukumäärää määritettäessä.

Siltä osin kuin läpivirtaavan yksikön työntekijöitä tai aineellista omaisuutta ei kohdenneta kiinteälle toimipaikalle tai kiinteän toimipaikan puuttuessa konserniyksiköille, jotka sijaitsevat lainkäyttöalueella, jolla läpivirtaava yksikkö on perustettu, läpivirtaavan yksikön työntekijöitä tai aineellisen omaisuuden nettokirjanpitoarvoa ei oteta huomioon tätä pykälää sovellettaessa.

Tätä pykälää sovellettaessa laskelmiin ei sisällytetä sijoitusyksiköiden työntekijöitä eikä sijoitusyksikön hallussa olevaa aineellista omaisuutta.

Poiketen siitä, mitä tässä pykälässä säädetään, lainkäyttöalueen aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä prosenttiosuus monikansallisen konsernin osalta katsotaan tilikautena nollaksi, mikäli kyseiselle lainkäyttöalueelle edellisenä tilikautena kohdennettu aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä ei ole johtanut siihen, että kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevilla kyseiseen monikansalliseen konserniin kuuluvilla konserniyksiköillä on ylimääräinen rahamääräinen verokulu, joka on yhteensä yhtä suuri kuin kyseiselle lainkäyttöalueelle kyseisen edellisen tilikauden osalta kohdennettu aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä.

Mitä edellä 10 momentissa säädetään, ei sovelleta tilikauteen, jos kaikilla lainkäyttöalueilla, joilla on tilikautena voimassa ehdot täyttävä aliverotettujen voittojen sääntö, aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä prosenttiosuus monikansallisen konsernin osalta on kyseisenä tilikautena nolla.

Monikansallisen konsernin, joka sijaitsee lainkäyttöalueella, jonka aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä prosenttiosuus on tilikautena nolla, konserniyksiköiden työntekijöiden lukumäärä ja aineellisen omaisuuden nettokirjanpitoarvo jätetään pois kohdennettaessa aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron kokonaismäärä kyseisenä tilikautena.

Suomalaisen konserniyksikön on suoritettava se osa konsernin aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvästä täydennysverosta, joka vastaa suomalaisen konserniyksikön osuutta työntekijöiden kokonaismäärästä ja aineellisen omaisuuden kokonaismäärästä Suomessa.

Aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvää täydennysveroa ei kohdenneta konserniyksiköille, jotka ovat sijoitusyksiköitä.

Tilikauden kotimainen täydennysvero on Suomen osalta 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettu määrä, joka lasketaan Suomessa sijaitsevien yksiköiden perusteella soveltaen, mitä jäljempänä 13–19 §:ssä säädetään ( Suomen kotimainen täydennysvero ).

Suomessa sijaitseva konserniyksikkö ja 6 luvun 12 §:ssä tarkoitettu yhteisyrityksen tytäryksikkö on velvollinen suorittamaan tilikaudelta 5 luvun 5 ja 8 §:n mukaisen osuutensa Suomen kotimaisesta täydennysverosta.

Suomen kotimaisen täydennysveron määrää laskettaessa sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään tuloksilukemissäännön ja aliverotettujen voittojen säännön perusteella kannettavan täydennysveron määrän laskemisesta ja kohdentamisesta matalasti verotetulle konserniyksikölle, jollei jäljempänä 14–19 §:ssä säädetä toisin.

Poiketen siitä, mitä 6 luvun 13 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään, Suomessa sijaitseville yhteisyrityksen tytäryksiköille 5 luvun 5 ja 8 §:n mukaisesti kohdistettu kotimainen täydennysvero on 12 §:n 2 momentin mukaisesti kyseisten yksiköiden osuus Suomen kotimaisesta täydennysverosta.

Jos sijoitusyksikölle on 7 luvun 11 ja 12 §:n ja 5 luvun 5 ja 8 §:n soveltamisen tuloksena kohdennettu kotimaista täydennysveroa, velvollinen suorittamaan veron on Suomessa sijaitseva konserniyksikkö, joka ei ole sijoitusyksikkö, ja jolla on välitön tai välillinen omistusosuus sijoitusyksikössä. Jos tällaisia yksiköitä on enemmän kuin yksi, veron määrä jaetaan yksiköiden kesken niiden omistusosuuksien suhteessa.

Jos 1 momentissa tarkoitettuja yksiköitä ei ole, velvollinen suorittamaan veron on sijoitusyksikkö, jolle tilikauden kotimainen täydennysvero on 5 luvun 5 §:n mukaan kohdennettu.

Poiketen siitä, mitä 4 luvun 18 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään, laskettaessa konserniyksikön oikaistuja huomioitavia veroja Suomen kotimaisen täydennysveron määrittämistä varten, veroihin ei sisällytetä ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain (1217/1994) perusteella kannettua veroa, jonka konserniyksikkö on suorittanut.

Poiketen siitä, mitä 4 luvun 18 §:n 1 momentissa säädetään, jos suomalaisen konserniyksikön tulosta on ulkomailla maksettu veroa paikallisen väliyhteisöverojärjestelmän perusteella, tällaista veroa ei sisällytetä suomalaisen konserniyksikön oikaistujen huomioitavien verojen laskelmaan Suomen kotimaisen täydennysveron määrittämistä varten.

Poiketen siitä, mitä 4 luvun 18 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään, jos suomalainen konserniyksikkö omistaa osuuden hybridiyksikössä, suomalaisen konserniyksikön huomioitaviin veroihin ei sisällytetä mainitun pykälän 4 momentissa tarkoitettuja hybridiyksikön maksamia veroja.

Poiketen siitä, mitä 4 luvun 18 §:n 2 momentissa säädetään, jos suomalaisen hybridiyksikön tulosta on ulkomailla maksettu veroa, tällaista veroa ei sisällytetä kyseisen suomalaisen yksikön oikaistujen huomioitavien verojen laskelmaan Suomen kotimaisen täydennysveron määrittämistä varten.

Poiketen siitä, mitä 4 luvun 16 §:n 1 momentissa säädetään, jos suomalainen konserniyksikkö on ulkomaisen pääyksikön kiinteä toimipaikka, suomalainen konserniyksikkö ei sisällytä oikaistujen huomioitavien verojensa laskelmaan mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitettuja pääyksikön kirjanpitoon sisältyviä veroja kotimaisen täydennysveron laskemista varten.

Jos tilikauden kotimaisen täydennysveron määrää ei ole maksettu neljän tilikauden kuluessa siitä tilikaudesta, jonka aikana se on pantu maksuun, jäljellä oleva määrä lisätään 5 luvun 3 §:ssä tarkoitettuun lainkäyttöalueen tilikauden täydennysveroon.

Poiketen siitä, mitä 4 luvun 19 §:ssä säädetään, kotimainen täydennysvero lasketaan ottamatta huomioon omistavan konserniyksikön kirjanpitoon kertyneitä, voitonjakoon liittyviä nettotuloperusteisia huomioitavia veroja.

Konserniyksikön määritelty tulos tai tappio lasketaan tekemällä 2–22 §:ssä tarkoitetut oikaisut konserniyksikön 2 momentissa tai 2 §:ssä tarkoitettuun tilikauden kirjanpidon tulokseen tai tappioon.

Tätä lakia sovellettaessa konserniyksikön kirjanpidon tulos tai tappio on konserniyksikön tulos tai tappio ennen konserniyksiköiden välisten liiketoimien poistamista koskevia oikaisuja, siten kuin se on määritetty konsernin ylimmän emoyksikön konsernitilinpäätöksen laadinnassa käytettävän tilinpäätösstandardin mukaan.

Jos konserniyksikön kirjanpidon tulosta tai tappiota ei ole kohtuudella mahdollista määrittää ylimmän emoyksikön konsernitilinpäätöksen laatimisessa käytettävän tilinpäätösstandardin perusteella, konserniyksikön kirjanpidon tulos tai tappio tilikaudelta voidaan määrittää toisen hyväksyttävän tilinpäätösstandardin tai hyväksytyn tilinpäätösstandardin mukaisesti, jos konserniyksikön kirjanpito tehdään kyseisen standardin mukaan, kirjanpitoon sisältyvät tiedot ovat luotettavia, ja yli miljoonan euron suuruiset pysyvät erot, jotka aiheutuvat ylimmän konsernitilinpäätöksen laatimisessa käytettävän tilinpäätösstandardin ja konserniyksikön tilinpäätösstandardin välisistä eroista tietyn tulo- tai kuluerän tai liiketoiminnan käsittelyssä, oikaistaan vastaamaan ylimmän emoyhtiön konsernitilinpäätöksen laatimisessa käytettyä standardia.

Konserniyksikön kirjanpidon tulosta tai tappiota oikaistaan seuraavien erien määrällä:

Vakuutuslaitoksen on lisättävä kirjanpidon tulokseensa tai tappioonsa vakuutusmaksuvastuun muutoksen määrä, joka taloudellisesti vastaa 2 §:n 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua laskennan ulkopuolista osinkoa ja luovutusvoittoa tai -tappiota, jos osinko tai luovutusvoitto tai -tappio on saatu sellaisen omistuksen perusteella, jota vakuutuslaitos pitää sijoitussidonnaisen tai sitä vastaavan vakuutuksen takia. Oikaisua ei tarvitse kuitenkaan tehdä, jos yksikköä koskeva 2 c §:ssä tarkoitettu valinta on voimassa.

Ilmoittavan konserniyksikön valinnasta suojausinstrumentista johtuvaa valuuttakurssivoittoa tai -tappiota kohdellaan laskennan ulkopuolelle rajattuna voittona tai tappiona. Tässä momentissa tarkoitettu valinta voidaan tehdä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

Valinnan piirissä olevaan kurssivoittoon liittyvään veroon sovelletaan, mitä 4 luvun 4 §:n 1 kohdassa säädetään.

Tämän pykälän mukainen valinta on 8 luvun 11 §:ssä tarkoitettu viisivuotisvalinta.

Ilmoittava konserniyksikkö voi tehdä konserniyksikköä koskevan valinnan, jonka voimassa ollessa konserniyksikkö sisällyttää tämän luvun 2 §:n 2 kohdasta poiketen määritellyn tuloksensa tai tappionsa laskelmaan kaikki pienomistusten perusteella saadut osingot. Valinta on 8 luvun 11 §:ssä tarkoitettu viisivuotisvalinta.

Määritellyn tuloksen ja tappion laskennassa:

Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa määriteltyä tulosta tai tappiota laskettaessa laskennan ulkopuoliseksi tuloksi katsotaan konserniyksikön velkajärjestelyn yhteydessä anteeksi annetun velan määrä, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

Jos valinta tehdään 1 momentin 1 tai 2 kohdan mukaan, kirjanpidon tulosta oikaistaan sekä etuyhteysvelan että riippumattomilta osapuolilta olevan velan anteeksiannetulla määrällä.

Jos valinta tehdään 1 momentin 3 kohdan mukaan, kirjanpidon tulosta oikaistaan vain riippumattomilta osapuolilta olevan velan anteeksiannetulla määrällä. Oikaisun määrä on tällöin pienempi seuraavista:

Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa konserniyksikkö voi korvata määrän, joka kyseisen konserniyksikön tilinpäätöksessä on kirjattu kuluksi osakeperusteisena korvauksena suoritetun menon perusteella määrällä, joka on sallittu vähennyksenä laskettaessa sen verotettavaa tuloa sen sijaintipaikassa.

Jos 1 momentissa tarkoitettu osakeperusteinen meno liittyy optioon, joka raukeaa käyttämättömänä, konserniyksikön on sisällytettävä koko aiemmin vähennetty summa määritellyn tulon tai tappion laskelmaansa sinä tilikautena, jona optio raukeaa.

Tämän pykälän mukainen valinta on 8 luvun 11 §:ssä tarkoitettu viisivuotisvalinta ja sitä on sovellettava johdonmukaisesti kaikkiin 1 momentissa tarkoitettuihin osakeperusteisten korvausten perusteella suoritettuihin menoihin sinä vuonna, jona valinta tehdään, sekä sitä seuraavina tilikausina niiden konserniyksiköiden osalta, jotka sijaitsevat samalla lainkäyttöalueella.

Jos tässä pykälässä tarkoitettu valinta on tehty tilikautena, jota edeltävinä tilikausina osa järjestelyyn liittyvästä osakeperusteisesta korvauksesta on kirjattu kuluna kirjanpitoon ja siten tullut vähennetyksi yksikön määriteltyä tulosta tai tappiota laskettaessa, konserniyksikön on sisällytettävä valintavuoden määritellyn tuloksen tai tappion laskelmaansa määrä, joka vastaa sitä kertyneiden kulujen summaa, joka on ollut vähennyskelpoinen aiempien vuosien määritellyn tulon tai tappion laskelmissa siltä osin kuin kyseinen kertymä ylittää sen kertyneen määrän, joka olisi ollut vähennyskelpoista, jos valinta olisi tehty tällaisten tilikausien ajaksi.

Jos tässä pykälässä tarkoitettu valinta peruutetaan, konserniyksikön on sisällytettävä peruutustilikaudelle määriteltyyn tulokseensa tai tappioonsa summa, joka vastaa valinnan perusteella aiemmin vähennettyjä määriä siltä osin kuin aiempien vähennysten summa ylittää konserniyksikön kirjanpitoon kertyneen, osakeperusteisen korvauksen johdosta syntyneen kulun, jota ei ole maksettu.

Jos kaikkia eri lainkäyttöalueilla sijaitsevien konserniyksiköiden välisiä liiketoimia ei ole kirjattu samaan määrään molempien konserniyksiköiden kirjanpidossa tai ne eivät ole markkinaehtoperiaatteen mukaisia, liiketoimet oikaistaan siten, että ne ovat saman suuruisia ja markkinaehtoperiaatteen mukaisia.

Jos samalla lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden välisestä omaisuuden luovutuksesta tai muusta siirrosta aiheutuu tappio, jota ei ole kirjattu markkinaehtoperiaatteen mukaisesti, tappio lasketaan uudelleen markkinaehtoperiaatteen mukaisesti, jos kyseinen tappio sisältyy määritellyn tuloksen tai tappion laskentaan.

Tätä pykälää sovellettaessa markkinaehtoperiaatteella tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan konserniyksiköiden väliset liiketoimet on kirjattava siten, että niiden ehdot vastaavat ehtoja, jotka olisi saavutettu toisistaan riippumattomien yritysten välillä vertailukelpoisissa liiketoimissa ja vertailukelpoisissa olosuhteissa.

Konserniyksikön liikkeeseen laskemaa rahoitusinstrumenttia, jonka toinen saman konsernin konserniyksikkö omistaa, on kohdeltava johdonmukaisesti omana tai vieraana pääomana kummankin konserniyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota laskettaessa soveltaen myös, mitä 1 luvun 30 §:ssä on säädetty. (19.12.2024/917)

Ehdot täyttäviä palautukseen oikeuttavia veronhyvityksiä pidetään konserniyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota laskettaessa tulona. Ehtoja täyttämättömiä palautukseen oikeuttavia veronhyvityksiä ei pidetä tulona laskettaessa konserniyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota.

Jos hyvitys on syntynyt omaisuuden hankkimisesta tai rakentamisesta ja hyvityksen ansainnut konserniyksikkö soveltaa siihen kirjanpitokohtelua, jonka mukaisesti hyvityksen määrällä oikaistaan sen synnyttäneen omaisuuden kirjanpitoarvoa tai hyvitys käsitellään lykkääntyneenä tulona ja kirjataan omaisuuden taloudellisen pitoajan puitteissa, sovelletaan samaa kirjanpitokohtelua laskettaessa määriteltyä tulosta tai tappiota tämän pykälän mukaan. (19.12.2024/917)

Tätä pykälää sovelletaan myös veronhyvitykseen tai sen osaan, jonka omistaja saa verotuksessa läpinäkyvässä yksikössä olevan omistusosuutensa johdosta. Tämän pykälän 2 ja 3 momenttia sovelletaan myös 24 §:ssä tarkoitettuun hyvitykseen. (19.12.2024/917)

Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa voitot ja tappiot, jotka liittyvät sellaisiin varoihin ja velkoihin, joihin konsernitilinpäätöksessä sovelletaan käyvän arvon laskentaa tai joista on konsernitilinpäätöksessä kirjattu arvonalentuminen, voidaan tässä pykälässä tarkemmin säädetyllä tavalla määrittää realisoitumisperiaatteen mukaisesti laskettaessa konserniyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota.

Sovellettaessa tätä valintaa:

Tässä pykälässä tarkoitettu valinta on 8 luvun 11 §:ssä tarkoitettu viisivuotisvalinta ja sitä on sovellettava kaikkiin samalla lainkäyttöalueella sijaitseviin konserniyksiköihin. Valintaa sovelletaan kaikkiin näiden konserniyksiköiden varoihin ja velkoihin, paitsi jos ilmoittava konserniyksikkö päättää rajata valinnan koskemaan vain konserniyksiköiden aineellista omaisuutta tai vain sellaisia konserniyksiköitä, jotka ovat sijoitusyksikköjä.

Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa lainkäyttöalueella syntyvä yhdistelty luovutusvoitto voidaan määriteltyä tulosta tai tappiota laskettaessa oikaista siten kuin tässä pykälässä säädetään. Oikaisussa kyseisen lainkäyttöalueen määriteltyä tulosta tai tappiota oikaistaan kaikkien takautuvuusjaksolle sijoittuvien aiempien tilikausien osalta 3 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, sekä 3 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla jäljelle jäävän luovutusvoiton jaksottamiseksi takautuvuusjaksolle.

Tässä pykälässä tarkoitetaan:

Tämän pykälän mukaan tehtyä valintaa sovellettaessa:

Tilikauden osuus luovutusvoitosta sisältyy konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskelmaan sillä lainkäyttöalueella ja sinä vuotena määrästä, joka vastaa tarkasteltavan konserniyksikön valintavuoden kokonaisluovutusvoiton määrän ja kaikkien tarkasteltavien konserniyksiköiden valintavuoden kokonaisluovutusvoittojen määrän suhdetta kerrottuna vuoden allokoitavan luovutusvoiton määrällä, missä tarkasteltavalla konserniyksiköllä tarkoitetaan konserniyksikköä, jolla on valintavuonna kokonaisluovutusvoitto ja joka sijaitsi valintavuonna lainkäyttöalueella; jos tarkasteluvuonna lainkäyttöalueella ei ole tarkasteltavaa konserniyksikköä, oikaistu kokonaisluovutusvoitto jaetaan tasan kaikkien sinä vuonna lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden kesken.

Valinta on 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta.

Aikaisemman tilikauden tosiasiallinen veroaste ja mahdollinen täydennysvero on laskettava uudelleen siten kuin 5 luvun 8 §:ssä säädetään.

Aliverotetun yksikön määriteltyyn tulokseen tai tappioon ei lueta kuluja, jotka liittyvät sellaiseen konserninsisäiseen rahoitusjärjestelyyn, jonka kuluessa seuraavien tunnusmerkkien voidaan kohtuudella odottaa täyttyvän:

Tässä pykälässä tarkoitetaan:

Konsernin ylin emoyksikkö voi valitessaan soveltaa keskenään samalla lainkäyttöalueella sijaitseviin ja samaan konserniverotusryhmään kuuluviin konserniyksiköihin yhdistellyssä kirjanpidossaan sovellettua kohtelua, jonka myötä näiden yksiköiden välisistä liiketoimista johtuvat tulot, kulut, voitot ja tappiot eliminoidaan laskettaessa tällaisen konserniyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu valinta on 8 luvun 11 §:ssä tarkoitettu viisivuotisvalinta. Kun valinta tehdään tai perutaan, konserniyksiköiden määritellyn tulon tai tappion laskennassa on tehtävä oikaisut, jotka varmistavat, ettei määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa huomioitavia eriä oteta laskennassa huomioon kahdesti, tai ettei niitä jätetä kokonaan huomioimatta tässä pykälässä tarkoitetun valinnan tekemisen tai peruuttamisen seurauksena.

Vakuutusyhtiö ei saa sisällyttää määritellyn tulon tai tappion laskelmaansa määrää, joka vastaa sen maksamaa vakuutuksenottajien tuottoihin liittyvää veroa, jonka määrän se on veloittanut vakuutuksenottajilta. Vakuutusyhtiön tulee sisällyttää määritellyn tuloksensa tai tappionsa laskentaan ne vakuutuksenottajille maksetut tuotot, joita ei ole sisällytetty sen kirjanpidon tulokseen tai tappioon siihen määrään saakka, johon vastaavien vakuutuksenottajille olevien velvoitteiden suurentuminen tai pienentyminen on sisällytetty sen kirjanpidon tulokseen tai tappioon.

Määrät, jotka kirjataan konserniyksikön oman pääoman vähennykseksi ja johtuvat konserniyksikön liikkeeseen laskemalle ensisijaiselle lisäpääomalle maksetusta tai maksettavasta varojenjaosta, katsotaan kuluksi laskettaessa kyseisen konserniyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota.

Määrät, jotka kirjataan konserniyksikön oman pääoman lisäykseksi ja johtuvat konserniyksikön hallussaan pitämälle ensisijaiselle lisäpääomalle maksetusta tai maksettavasta varojenjaosta, sisällytetään tulona konserniyksikön määritellyn tulon tai tappion laskelmaan.

Ensisijaisella lisäpääomalla tarkoitetaan tässä pykälässä kyseisen konserniyksikön pankkisektorin tai vakuutussektorin vakavaraisuutta koskevien sääntelyvaatimusten mukaisesti liikkeeseen laskemaa rahoitusvälinettä.

Konserniyksikön kirjanpidon tulosta tai tappiota on oikaistava vastaamaan 6 ja 7 luvun säännöksistä johtuvaa lopputulosta.

Konserniyksikön kansainvälisen merenkulun tulo ja määritelty kansainvälisen merenkulun liitännäistulo rajataan pois laskettaessa sen määriteltyä tulosta tai tappiota sillä lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee, jos konserniyksikkö osoittaa, että kaikkien asianomaisten alusten strateginen tai kaupallinen johtaminen tapahtuu tosiasiallisesti siltä lainkäyttöalueelta käsin, jolla konserniyksikkö sijaitsee.

Tässä laissa tarkoitetaan kansainvälisen merenkulun tuloilla nettotuloja, jotka konserniyksikkö saa:

Edellä 1 momentissa tarkoitettuna kansainvälisen merenkulun tulona ei pidetä tuloa, jonka konserniyksikkö saa matkustajien tai rahdin kuljettamisesta sisämaan vesireiteillä saman lainkäyttöalueen sisällä.

Tässä laissa määritellyllä kansainvälisen merenkulun liitännäistulolla tarkoitetaan nettotuloja, jotka konserniyksikkö saa toiminnoista, jotka suoritetaan pääsääntöisesti matkustajien tai rahdin kuljettamisesta kansainvälisessä liikenteessä:

Jos konserniyksikön kansainvälisen merenkulun tulojen ja määriteltyjen kansainvälisen merenkulun liitännäistulojen laskelma johtaa tappioon, tätä tappiota ei huomioida laskettaessa konserniyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota.

Edellä 14 §:ssä tarkoitetussa tulon poisrajaamisessa otetaan huomioon samalla lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden määriteltyjen kansainvälisen merenkulun liitännäistulojen yhteenlaskettu kokonaismäärä siltä osin kuin se ei ylitä 50:tä prosenttia kyseisten yksiköiden kansainvälisen merenkulun tuloista. Ylimenevä osuus otetaan huomioon kyseisten konserninyksiköiden määriteltyä tulosta tai tappiota laskettaessa.

Kulut, jotka kertyvät konserniyksikölle ja jotka liittyvät suoraan sen harjoittamaan 15 §:ssä tarkoitettuun kansainväliseen merenkulkuun ja 16 §:ssä tarkoitettuun kansainvälisen merenkulun liitännäistoimintaan, vähennetään konserniyksikön näistä toiminnoista saamista tuotoista laskettaessa konserniyksikön kansainvälisen merenkulun tuloa ja määriteltyä kansainvälisen merenkulun liitännäistuloa. Muut kulut, jotka konserniyksikölle kertyvät välillisesti sen kansainvälisen merenkulun toiminnasta tai määritellyn kansainvälisen merenkulun liitännäistoiminnasta kohdennetaan näiden toimintojen ja konserniyksikön muun toiminnan suhteessa.

Konserniyksikön kansainväliseen merenkulkuun ja määriteltyyn kansainvälisen merenkulun liitännäistoimintaan kohdistuvia suoria ja välillisiä kuluja ei oteta huomioon sen määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa.

Jos konserniyksikkö on 1 luvun 18 §:n 1–3 kohdassa tarkoitettu kiinteä toimipaikka, sen kirjanpidon tulos tai tappio on kiinteän toimipaikan erillisen kirjanpidon osoittama tulos tai tappio.

Jos kiinteällä toimipaikalla ei ole erillistä kirjanpitoa, sen kirjanpidon tuloksi tai tappioksi katsotaan määrä, jota olisi pidetty sen kirjanpidon tuloksena tai tappiona, jos yksikölle olisi laadittu erillinen kirjanpito käyttäen konsernin ylimmän emoyksikön tilinpäätösstandardia.

Jos konserniyksikkö on 1 luvun 18 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu kiinteä toimipaikka, sen kirjanpidon tulosta tai tappiota oikaistaan siten, että siinä huomioidaan vain ne tulot ja kulut, jotka liittyvät kiinteään toimipaikkaan verosopimuksen tai lainkäyttöalueen lain mukaan riippumatta tulon veronalaisuudesta tai kulujen vähennyskelpoisuudesta kyseisellä lainkäyttöalueella.

Jos konserniyksikkö on 1 luvun 18 §:n 3 kohdassa tarkoitettu kiinteä toimipaikka, sen kirjanpidon tulosta tai tappiota oikaistaan siten, että siinä huomioidaan vain ne tulot ja kulut, joiden olisi katsottu liittyvän kiinteään toimipaikkaan taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tulo- ja varallisuusveroja koskevan malliverosopimuksen 7 artiklan mukaisesti.

Jos konserniyksikkö on 1 luvun 18 §:n 4 kohdassa tarkoitettu kiinteä toimipaikka, sen kirjanpidon tuloksen tai tappion laskennassa huomioitavaksi tuloksi katsotaan se määrä, joka on vapautettu verosta sillä lainkäyttöalueella, jolla pääyksikkö sijaitsee ja joka liittyy toimintaan, jota harjoitetaan pääyksikön lainkäyttöalueen ulkopuolella. Laskennassa käytettäviksi kuluiksi katsotaan ne kulut, jotka eivät ole vähennyskelpoisia pääyksikön lainkäyttöalueella ja liittyvät kiinteän toimipaikan pääyksikön lainkäyttöalueen ulkopuolella harjoittamaan toimintaan.

Lukuun ottamatta tilanteita, joista säädetään tämän pykälän 5 ja 6 momentissa, kiinteän toimipaikan kirjanpidon tulosta tai tappiota ei oteta huomioon määritettäessä pääyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota.

Kiinteän toimipaikan määriteltyä tappiota käsitellään pääyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota laskettaessa sen kuluna siltä osin kuin kiinteän toimipaikan tappio on vähennyskelpoinen laskettaessa tällaisen pääyksikön kotimaista verotettavaa tuloa, eikä sitä vähennetä sellaisesta tulosta, joka on veronalaista sekä pääyksikön lainkäyttöalueen että kiinteän toimipaikan lainkäyttöalueen lakien nojalla.

Kiinteän toimipaikan määriteltyä tulosta seuraavilta vuosilta käsitellään pääyksikön määriteltynä tuloksena siihen määritellyn tappion määrään asti, jota aiemmin käsiteltiin pääyksikön kuluna 5 momentin mukaisesti.

Ennen läpivirtaavan yksikön määritellyn tuloksen tai tappion kohdentamista tässä pykälässä tarkoitetulla tavalla, läpivirtaavan yksikön kirjanpidon tuloksesta tai tappiosta vähennetään määrä, joka voidaan kohdistaa sellaisille omistajille, jotka eivät ole samaan konserniin kuuluvia yksiköitä ja jotka omistavat osuutensa läpivirtaavassa yksikössä suoraan tai verotuksellisesti läpinäkyvistä yksiköistä koostuvan ketjun kautta.

Mitä edellä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta kuitenkaan tilanteessa, jossa:

Läpivirtaavan yksikön kirjanpidon tuloksesta tai tappiosta vähennetään se osa, joka kohdistetaan toiselle konserniyksikölle.

Jos läpivirtaava yksikkö harjoittaa liiketoimintaa kokonaan tai osittain kiinteän toimipaikan kautta, sen kirjanpidon tulos tai tappio, joka jää jäljelle 1 momentissa kuvatun oikaisun jälkeen, kohdistetaan kyseiselle kiinteälle toimipaikalle 21 §:n mukaisesti.

Jos verotuksellisesti läpinäkyvä yksikkö ei ole konsernin ylin emoyksikkö, sen kirjanpidon tulos tai tappio, joka jää jäljelle 1, 2 ja 4 momentin soveltamisen jälkeen, kohdennetaan omistaville konserniyksiköille sen mukaan, mikä on niiden omistusosuus läpivirtaavassa yksikössä.

Jos läpivirtaava yksikkö on joko verotuksessa läpinäkyvä yksikkö, joka on konsernin ylin emoyksikkö tai tässä laissa tarkoitettu käänteinen hybridiyksikkö, se osuus läpivirtaavan yksikön kirjanpidon tuloksesta tai tappiosta, joka jää jäljelle 1, 2 ja 4 momentin soveltamisen jälkeen, kohdennetaan läpivirtaavalle yksikölle itselleen.

Edellä 4–6 momenttia sovelletaan erikseen kuhunkin läpivirtaavan yksikön omistusosuuteen.

Ilmoittava konserniyksikkö voi tehdä tässä pykälässä kuvatun, lainkäyttöaluetta koskevan valinnan. Valinnan ollessa voimassa omistava konserniyksikkö sisällyttää määritellyn tuloksen tai tappion laskelmaansa omistusosuuteen, pois lukien 4 luvun 23 §:ssä tarkoitettuun ehdot täyttävään omistusosuuteen liittyvän 3 luvun 2 §:n 1, 2 ja 4–9 kohdan sekä 3 luvun 3, 3 a ja 4–13 §:n mukaan oikaistun kirjanpidollisen voiton, tuoton tai tappion, joka on syntynyt:

Valinnan ollessa voimassa omistaja, poiketen siitä, mitä 4 luvun 4 §:n 1 kohdassa ja 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään, sisällyttää oikaistujen huomioitavien verojensa laskelmaan kaikki edellä 1–3 kohdan perusteella määriteltyyn tuloonsa sisällyttämiin eriin liittyvät tilikauden verot ja laskennalliset verot.

Valinta on 8 luvun 11 §:ssä tarkoitettu viisivuotisvalinta. Valintaa ei voi peruuttaa koskien omistusosuutta, johon liittyvä tappio on otettu huomioon määritellyn tulon tai tappion laskelmassa valinnan ollessa voimassa.

Ehdot täyttävällä siirtokelpoisella veronhyvityksellä tarkoitetaan veronhyvitystä, jonka sen haltija voi käyttää huomioitavaa veroa vastaan sen antaneella lainkäyttöalueella ja joka täyttää siirtokelpoisuutta ja markkina-arvoa koskevat edellytykset hyvityksen haltijalla.

Siirtokelpoisuutta koskevat ehdot täyttyvät hyvityksen ansainneen osalta, jos hyvitysjärjestelmä on suunniteltu siten, että hyvityksen ansainnut saa siirtää hyvityksen riippumattoman osapuolen käyttöön viimeistään 15 kuukauden sisällä sen tilikauden päättymisestä, jonka aikana oikeus hyvitykseen syntyi. Siirtokelpoisuutta koskevat ehdot täyttyvät siirronsaajan osalta, jos järjestelmä on suunniteltu siten, että ostaja voi siirtää ostamansa hyvityksen riippumattomalle osapuolelle sinä tilikautena, kun hyvitys ostettiin.

Markkina-arvoa koskevat ehdot täyttyvät hyvityksen ansainneen osalta, jos hyvitys on siirretty tai olisi voitu siirtää riippumattomalle osapuolelle viimeistään 15 kuukauden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jonka aikana oikeus hyvitykseen syntyi hinnalla, joka on vähintään markkina-arvon rajahinnan suuruinen. Markkina-arvoa koskevat ehdot täyttyvät siirronsaajan osalta, jos siirronsaaja osti hyvityksen riippumattomalta osapuolelta hintaan, joka on vähintään markkina-arvon rajahinnan suuruinen.

Markkina-arvon rajahinta on 80 prosenttia hyvityksen nettonykyarvosta, joka lasketaan käyttäen hyvityksen myöntäneen lainkäyttöalueen siirtovuonna, tai jos hyvitystä ei siirretty, ansaintavuonna liikkeeseen laskeman velkainstrumentin juoksevaa tuottoa juoksuajalta. Vertailussa käytetyn velkainstrumentin juoksuajan tulee olla samankaltainen kuin hyvityksellä ja enintään viisi vuotta. Nettonykyarvon laskentaa varten hyvityksen arvona pidetään sen käyttämättä olevaa nimellismäärää ja rahavirtana pidetään hyvityksen vuosittain lain mukaan käytettävissä olevaa enimmäismäärää.

Ehdot täyttävän siirtokelpoisen veronhyvityksen ansaitsijan tulee käsitellä hyvityksen nimellisarvoa määriteltynä tulonaan ansaintavuonna, jollei hyvityksen ansainnut sovella hyvitykseen 3 luvun 6 §:n 2 momenttia. Jos hyvitys vanhenee käyttämättömänä, sen ansaitsijan tulee käsitellä käyttämättömänä vanhentunut osa hyvityksestä tappionaan määritellyn tulon tai tappion laskelmallaan sinä vuonna, kun hyvitys vanheni.

Jos hyvityksen ansainnut siirtää sen toiselle 15 kuukauden sisällä ansaintavuoden päättymisestä, siirtäjä sisällyttää siirrosta saadun hinnan määritellyn tuloksen tai tappion laskelmaansa ansaintavuodelle. Jos hyvityksen ansainnut siirtää hyvityksen tämän jälkeen, mahdollinen hyvityksen määritellyn tuloksen tai tappion laskelmaan sisällytetyn nimellisarvon ja siirrosta saadun hinnan välinen ero tulee sisällyttää tappiona siirtovuoden määritellyn tuloksen tai tappion laskelmaan. Jos hyvityksen ansainnut lukee hyvityksen tulokseen jaksottaen sen omaisuuserän käyttöiän mukaan, erotus siirrosta saadun hinnan ja hyvityksen nimellisarvon välillä luetaan osaksi määriteltyä tulosta tai tappiota samalla tavalla.

Kun hyvityksen siirronsaaja käyttää hyvitystä huomioitavaa veroaan vastaan, siirronsaajan tulee sisällyttää ostohinnan ja hyvityksen nimellisarvon välinen erotus tulona määritellyn tuloksen tai tappion laskelmaan käytetyn määrän suhteessa. Jos siirronsaaja myy hyvityksen eteenpäin, on syntyvä voitto tai tappio sisällytettävä myyjän myyntivuoden määritellyn tuloksen tai tappion laskelmaan. Sisällytettävä myyntitulos on yhtä kuin myyntihinta vähennettynä ostohinnalla ja hyvityksen käyttämisestä saadulla hyödyllä. Jos hyvitys vanhenee käyttämättömänä, siirronsaajan tulee käsitellä käyttämättömänä vanhentunut osa hyvityksestä tappionaan määritellyn tulon tai tappion laskelmallaan sinä vuonna, kun hyvitys vanheni. Vanhentumisesta aiheutuva tappio on yhtä suuri kuin se osa ostohintaa lisättynä hyvityksen käyttämisestä saadulla hyödyllä, joka ylittää käyttämättä jääneen hyvityksen nimellisarvon.

Konserniyksikön huomioitavia veroja ovat:

Huomioitavia veroja eivät ole:

Huomioitaviin veroihin ei lasketa 3 luvun 8 §:n 2 momentin 8 ja 9 kohdassa tarkoitettuihin nettoluovutusvoittoon ja nettoluovutustappioon liittyviä huomioitavia veroja tilikautena, jolloin 3 luvun 8 §:ssä tarkoitettu valinta tehdään.

Konserniyksikön tilikauden oikaistujen huomioitavien verojen määrä on kirjanpidon tulokseen kirjattu tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan huomioitavan veron määrä oikaistuna seuraavilla erillä:

Kaikki huomioitavien verojen erät voidaan ottaa oikaistujen huomioitavien verojen laskelmassa huomioon vain kerran.

Konserniyksikön tilikauden huomioitavan veron määrään lisätään:

Konserniyksikön tilikauden huomioitavan veron määrästä vähennetään:

Jos lainkäyttöalueella ei ole tilikautena määriteltyä nettotulosta ja lainkäyttöalueen oikaistut huomioitavat verot ovat negatiiviset ja pienemmät kuin odotetut oikaistut huomioitavat verot, lainkäyttöalueelle katsotaan muodostuvan 5 luvun 8 §:ssä tarkoitettua tilikauden ylimääräistä täydennysveroa, joka on suuruudeltaan oikaistujen huomioitavien verojen ja odotettujen oikaistujen huomioitavien verojen välistä erotusta vastaava määrä. Tilikauden ylimääräisen täydennysveron määrä kohdennetaan konserniyksiköille 5 luvun 8 §:n 4 momentin mukaisesti. Odotettujen oikaistujen huomioitavien verojen määrällä tarkoitetaan määritellyn tappion määrää kerrottuna vähimmäisverokannalla.

Ilmoittava konserniyksikkö voi valita 5 luvun 4 §:n 3 momentin mukaisen ylimääräisen negatiivisen verokulun muodostamisen 1 momentin tilanteissa tilikauden ylimääräisen täydennysveron sijasta. Näin muodostettavaan ylimääräiseen negatiiviseen verokuluun sovelletaan 5 luvun 4 §:n 2 momentin menettelyä. Valinta on 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta.

Konserniyksikön tilikauden huomioitavia veroja oikaistaan määrällä, joka vastaa huomioitavien verojen osalta kirjanpidon tulokseen kirjattua tilikauden laskennallisen veron muutosta, mikäli laskennallisen veron määrittämisessä sovellettava verokanta on alempi kuin vähimmäisverokanta, tai muissa tilanteissa vähimmäisverokannalla uudelleen laskettuna, lisättynä ja vähennettynä 7–12 §:n mukaisten oikaisujen määrällä ( laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärä ).

Huomioitavien verojen osalta kirjanpidon tulokseen kirjattuun laskennallisen veron muutokseen lisätään tilikauden aikana:

Jos jonakin tilikautena tappiosta muodostettavaa laskennallista verosaamista ei kirjata kirjanpitoon, koska kirjaamisedellytykset eivät täyty, laskennallisten verojen 6 §:n määrää vähennetään samoin kuin, jos tilikaudelle olisi kirjattu tappiosta muodostettu laskennallinen verosaaminen.

Laskennallisten verojen määrään ei sisällytetä seuraavia eriä:

Edellä 1 momentin 5 kohdasta poiketen, väliyhteisön omistavan konserniyksikön, jolla on tilikaudelta sijaintilainkäyttöalueensa verotuksessa vähennyskelpoinen tappio, väliyhteisön tulosta muualla maksetusta ja omistavan konserniyksikön verosta hyvityskelpoisesta verosta kirjattu laskennallinen verosaaminen huomioidaan laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärässä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Edellä 2 momentissa tarkoitettu huomioitava laskennallinen verosaaminen on pienempi seuraavista:

Vähennyskelvottomalla kertymällä tarkoitetaan:

Mikäli laskennallisen verovelan ei voida olettaa tulevan maksetuksi 13 §:ssä tarkoitetussa ajassa, ilmoittava konserniyksikkö voi valita olla sisällyttämättä kyseistä laskennallisen verovelan lisäystä tilikauden laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärään ( vähentämättä jätetty kertymä ). Valinta on 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta.

Jos laskennallinen verosaaminen, joka johtuu konserniyksikön määritellystä tappiosta, on kirjattu tilikautena vähimmäisverokantaa alhaisemmalla verokannalla, se voidaan laskea uudelleen saman tilikauden vähimmäisverokannan mukaisesti edellyttäen, että verovelvollinen pystyy osoittamaan, että laskennallinen verosaaminen johtuu määritellystä tappiosta.

Laskennallinen verovelka, joka ei ole purkautunut viiden seuraavan tilikauden aikana, oikaistaan siltä osin kuin se on huomioitu konserniyksikön laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärässä. Kuluvalle tilikaudelle määritetyn oikaisun määrää vastaava vähennys huomioitaviin veroihin tehdään sille tilikaudelle, jolloin oikaistu verovelka sisältyi huomioitaviin veroihin, ja kyseisen tilikauden tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan uudelleen 5 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisesti.

Laskennallinen verovelka, joka ei purkaudu viiden seuraavan tilikauden aikana, on oikaistava siltä osin kuin se on huomioitu konserniyksikön laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärässä. Kuluvalle tilikaudelle määritetyn oikaistun laskennallisen verovelan määrää on tehtävä sille tilikaudelle, jolloin se on sisältynyt huomioitaviin veroihin, ja kyseisen tilikauden tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero on laskettava uudelleen 5 luvun 8 §:n 1 kohdan mukaisesti.

Edellä 13 §:ssä säädettyä ei sovelleta, mikäli laskennallinen verovelka liittyy seuraaviin eriin:

Ilmoittava konserniyksikkö saa valita poikkeavansa 6 §:ssä säädetystä ja muodostaa lainkäyttöalueelle laskennallisen verosaamisen 3 luvussa tarkoitetun määritellyn tappion perusteella. Tällöin määritellystä tappiosta muodostettu laskennallinen verosaaminen on määritettävä jokaiselle tilikaudelle, jona lainkäyttöalueelle muodostuu määriteltyä nettotappiota. Määritellystä tappiosta muodostetun laskennallisen verosaamisen määrä vastaa määritellyn nettotappion määrää kerrottuna vähimmäisverokannalla.

Määritellystä tappiosta muodostettua laskennallista verosaamista on käytettävä myöhempänä tilikautena, jona lainkäyttöalueella on määriteltyä nettotulosta, määrä, joka vastaa vähimmäisverokannalla kerrottua määriteltyä nettotulosta tai, jos tämä määrä on pienempi, käytettävissä olevan määritellystä tappiosta muodostetun verosaamisen määrää.

Määriteltyä tappiota koskeva valinta on tehtävä ensimmäisenä vuonna, jona lainkäyttöalue sisältyy konsernin täydennysveron tietoilmoitukseen. Valintaa ei saa tehdä lainkäyttöalueelle, jolla on 7 luvun 8 §:n mukainen ehdot täyttävä voitonjaon verotukseen perustuva verojärjestelmä.

Mikäli määriteltyä tappiota koskeva valinta peruutetaan, jäljelle jäävä määritellystä tappiosta muodostettu verosaaminen lakkaa sen tilikauden ensimmäisestä päivästä lukien, jona määriteltyä tappiota koskeva valinta ei ole enää sovellettavissa.

Jos emoyksikkö, joka on läpivirtaava yksikkö, tekee määriteltyä tappiota koskevan valinnan, määritellystä tappiosta muodostettu laskennallinen verosaaminen on laskettava huomioimalla läpivirtaavan yksikön määritelty tappio 7 luvun 2 §:ssä tarkoitetun vähennyksen jälkeen.

Kiinteälle toimipaikalle kohdennetaan huomioitavat verot, jotka sisältyvät konserniyksikön kirjanpitoon ja liittyvät kiinteän toimipaikan 3 luvussa tarkoitettuun määriteltyyn tulokseen tai tappioon.

Jos kiinteän toimipaikan määriteltyä tulosta käsitellään pääyksikön määriteltynä tuloksena 3 luvun 21 §:n mukaisesti, kiinteän toimipaikan lainkäyttöalueella syntyvät ja pääyksikön määriteltyyn tulokseen liittyvät huomioitavat verot käsitellään pääyksikön huomioitavina veroina siihen määrän asti, joka vastaa tällaista tuloa kerrottuna pääyksikön lainkäyttöalueen tavanomaista tuloa koskevalla korkeimmalla verokannalla.

Omistavalle konserniyksikölle kohdennetaan huomioitavat verot, jotka sisältyvät verotuksellisesti läpinäkyvän yksikön kirjanpitoon ja jotka liittyvät 3 luvun 22 §:n 5 momentin mukaisesti omistavalle konserniyksikölle kohdennettuun määriteltyyn tulokseen tai tappioon.

Konserniyksikölle, joka on väliyhteisö, kohdennetaan mahdolliset huomioitavat verot, jotka sisältyvät sen suoraan tai välillisesti omistavien konserniyksiköiden kirjanpitoon ja jotka koskevat niiden osuutta ulkomaisen väliyhteisön tuloksesta.

Konserniyksikölle, joka on hybridiyksikkö, kohdennetaan mahdolliset huomioitavat verot, jotka sisältyvät omistavan konserniyksikön kirjanpitoon ja liittyvät hybridiyksikön määriteltyyn tulokseen.

Mikäli yksikölle kohdennetaan 1 tai 2 momentin perusteella huomioitavaa veroa, joka on aiheutunut yksikön kerryttämästä passiivitulosta, yksikön oikaistuihin huomioitaviin veroihin sisällytetään tällaiset verot:

Jäljelle jäävät passiivisista tuloista aiheutuneet huomioitavat verot jäävät omistavalle konserniyksikölle.

Edellä 3 momentissa passiivituloilla tarkoitetaan seuraavia määriteltyyn tulokseen sisältyviä tuloeriä siltä osin kuin omistavaa konserniyksikköä on verotettu ulkomaisten väliyhtiöiden verojärjestelmän mukaisesti tai johtuen omistusosuudesta hybridiyksikössä:

Konserniyksikölle, joka on jakanut voittoa tilikauden aikana, kohdistetaan voitonjaosta sen suoraan omistavien konserniyksiköiden kirjanpitoon kertyneet huomioitavat verot. Mitä tässä säädetään voitonjaosta, sovelletaan myös oletettuihin voitonjakoihin.

Konserniyksikön huomioitaviin veroihin aikaisemman tilikauden osalta tehtävä lisäys käsitellään sen tilikauden huomioitavien verojen oikaisuna, jonka aikana oikaisu tehdään. Jos kuitenkin aikaisemman tilikauden huomioitavien verojen määrä vähenee, kyseisen tilikauden huomioitavia veroja on oikaistava. Tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan uudelleen 5 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisesti. Tilikausien määriteltyä tulosta on oikaistava vastaavasti.

Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa lainkäyttöalueen huomioitavien verojen yhteenlaskettu vähennys, joka alittaa 1 000 000 euroa tilikaudelta, voidaan käsitellä sen tilikauden vähennyksenä, jona oikaisu tehdään. Valinta on 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta.

Mikäli sovellettava verokanta alennetaan alle vähimmäisverokannan ja vähennys pienentää aikaisempana vuonna huomioitavasta verosta kirjattua laskennallista verokulua, konserniyksikön aikaisemman tilikauden huomioitavia veroja oikaistaan 20 §:n 2 momentin mukaisesti.

Laskennallisen verokulun määrä joka, kun se maksetaan, on aiheutunut sovellettavan kotimaisen verokannan kasvusta sen jälkeen, kun laskennallinen vero on kirjattu, on 20 §:ssä tarkoitettu oikaisu konserniyksikön huomioitaviin veroihin, jos kyseinen laskennallinen verokulu on alun perin kirjattu vähimmäisverokantaa pienemmällä verokannalla. Tässä lainkohdassa tarkoitetun oikaisun määrä on kuitenkin enintään verokulun kasvanut määrä arvostettuna vähimmäisverokantaan.

Mikäli yli 1 000 000:aa euroa konserniyksikön tilikauden verotettavaan tuloon perustuvaa veroa, joka sisältyy tilikauden oikaistuihin huomioitaviin veroihin, ei makseta kolmen vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä, tilikauden tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan uudelleen 5 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisesti jättämällä maksamaton määrä oikaistujen huomioitavien verojen ulkopuolelle.

Ehdot täyttävän omistusosuuden omistavan konserniyksikön, johon sovelletaan 3 luvun 23 §:n mukaista valintaa, on luettava oikaistujen huomioitavien verojensa lisäykseksi ehdot täyttävän omistusosuuden kautta saamansa ehdot täyttävän läpivirtaavan veroetuuden positiivinen arvo, jos ehdot täyttävän omistusosuuden arvoa ei ole vähennetty nollaksi 5 momentin perusteella. Tämän pykälän soveltuessa omistusosuuteen ei sovelleta 3 luvun 23 §:n mukaista kohtelua.

Tätä pykälää sovellettaessa ehdot täyttävällä läpivirtaavalla veroetuudella tarkoitetaan jäljempänä 5 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua etuutta, joka ei ole ehdot täyttävä palautukseen oikeuttava veronhyvitys ja joka vähentää ehdot täyttävään omistusosuuteen tehdyn sijoituksen arvoa.

Tätä pykälää sovellettaessa ehdot täyttävällä omistusosuudella tarkoitetaan verotuksessa läpinäkyvässä yksikössä olevaa ja paikallisen verolainsäädännön mukaan oman pääoman ehtoisena kohdeltavaa sijoitusta, jota kohdeltaisiin oman pääoman ehtoisena myös verotuksessa läpinäkyvän yksikön toimintakäyttöalueen hyväksytyn tilinpäätösstandardin mukaan, edellyttäen, että läpinäkyvän yksikön varoja, velkoja, tuottoja ja kuluja ei esitetä konsernitilinpäätöksessä ja sijoituksen kokonaistuoton odotetaan olevan alhaisempi kuin omistusosuuteen sijoitettu määrä, kun huomioon otetaan myös osuuden perusteella saatu voitonjako ja omistetun yksikön verotappioista ja ehdot täyttävistä palautukseen oikeuttavista veronhyvityksistä omistajalle tuleva hyöty siten, että osa sijoitetusta määrästä palautuu omistajalle veroetuuksina, jotka eivät ole ehdot täyttäviä palautukseen oikeutettuja veronhyvityksiä.

Arvioitaessa milloin osuuteen sijoitettu määrä alittaa kokonaistuoton, otetaan huomioon sijoituksen ehdot ja olosuhteet sijoituksen tekemisen hetkellä. Osuutta ei pidetä ehdot täyttävänä omistusosuutena, jos sijoittaja ei voi tulla kärsimään sijoituksen johdosta tappiota, tai sijoittajan osuutta ei muuten voida pitää aitona taloudellisena sijoituksena. Osuutta ei pidetä ehdot täyttävänä, jos lainkäyttöalue sallii veroetuuksien virtaamisen osuuden omistajalle vain, jos etuuden saaja on 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettu yksikkö.

Seuraavat erät vähentävät ehdot täyttävän omistusosuuden arvoa enintään nollaksi tätä lakia sovellettaessa:

Jos ehdot täyttävän omistusosuuden arvo on vähennetty nollaan, edellä 5 momentin 1–4 kohdassa kuvattujen erien arvo katsotaan tämän jälkeen 4 luvun mukaan oikaistujen huomioitavien verojen vähennykseksi. Edellä 5 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja eriä sekä mahdollista 1 kohdan mukaan saatua ehdot täyttävää palautukseen oikeutettua veronhyvitystä kohdellaan tässä tarkoitettuna oikaistujen huomioitavien verojen vähennyksenä kuitenkin vain siihen määrään saakka, kun ehdot täyttävää läpivirtaavaa veroetuutta on aiemmin kohdeltu oikaistujen huomioitavien verojen lisäyksenä 1 momentin mukaisesti.

Jos sijoittaja soveltaa ehdot täyttävään omistusosuuteensa suhteellista poistotapaa, samaa tapaa tulee käyttää myös arvioitaessa, kohdellaanko 5 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettuja eriä ehdot täyttävän omistusosuuden arvon vähennyksenä vai 6 momentin mukaisena verojen vähennyksenä. Ilmoittavan konserniyksikön valinnasta myös sijoittaja, joka ei sovella osuuteen suhteellista poistotapaa kirjanpidossaan, voi soveltaa suhteellista poistotapaa tämän pykälän mukaisissa laskelmissa. Valinta on tehtävä sinä vuonna, jona osuus ensimmäistä kertaa hankitaan, eikä sitä voi peruuttaa.

Sovellettaessa suhteellista poistotapaa tätä pykälää varten 5 momentin 1–4 kohdassa tarkoitetut erät katsotaan omistusosuuden arvon vähennykseksi suhteessa odotettuihin veroetuuksiin. Suhdeluvuksi katsotaan tällöin 5 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen, vuoden aikana saatujen määrien suhde vielä odotettavissa oleviin määriin.

Konsernin tosiasiallinen veroaste lainkäyttöalueella, jolla on 2 momentissa tarkoitettu määritelty nettotulos, lasketaan tilikausittain jakamalla lainkäyttöalueen konserniyksiköiden 4 luvun 2 §:ssä tarkoitettujen oikaistujen huomioitavien verojen yhteenlaskettu määrä lainkäyttöalueen määritellyllä nettotuloksella.

Lainkäyttöalueen tilikauden määritelty nettotulos on positiivinen luku, joka saadaan vähentämällä kaikkien lainkäyttöalueen konserniyksiköiden 3 luvussa tarkoitetusta määritellystä tuloksesta niiden mainitussa luvussa tarkoitetut määritellyt tappiot.

Jos konserniyksikkö on sijoitusyksikkö, sen oikaistuihin huomioitaviin veroihin ja määriteltyyn tulokseen tai tappioon ei sovelleta tätä pykälää.

Lainkäyttöalueelle lasketaan täydennysvero, jos sen tilikauden tosiasiallinen veroaste on alempi kuin vähimmäisverokanta.

Lainkäyttöalueen täydennysvero kohdennetaan konserniyksikölle 5 ja 8 §:n mukaisesti.

Lainkäyttöalueen tilikauden täydennysvero on positiivinen määrä, joka saadaan kertomalla 2 momentissa tarkoitettu täydennysveroprosentti 3 momentissa tarkoitetun ylijäämävoiton määrällä ja johon on lisätty mahdollinen 8 §:n mukaisesti laskettu tilikauden ylimääräinen täydennysvero ja josta on vähennetty ehdot täyttävä maksettava kotimainen täydennysvero. (19.12.2024/917)

Lainkäyttöalueen tilikauden täydennysvero on positiivinen määrä, joka saadaan kertomalla 2 momentissa tarkoitettu täydennysveroprosentti 3 momentissa tarkoitetun ylijäämävoiton määrällä ja johon on lisätty mahdollinen 8 §:n mukaisesti laskettu tilikauden ylimääräinen täydennysvero ja josta on vähennetty ehdot täyttävä kotimainen täydennysvero.

Lainkäyttöalueen tilikauden täydennysveroprosentti lasketaan vähentämällä vähimmäisverokannasta 1 §:n 1 momentin mukaisesti laskettu tosiasiallinen veroaste.

Tilikauden ylijäämävoitto lasketaan vähentämällä lainkäyttöalueen määritellystä nettotuloksesta 7 §:ssä tarkoitettu substanssiperusteinen vähennys. Tilikauden ylijäämävoittona ei kuitenkaan pidetä laskelman tuloksena saatavaa negatiivista määrää.

Jos lainkäyttöalueella on määritelty nettotulos ja täydennysveroprosentti ylittää vähimmäisverokannan, konsernille muodostuu ylimääräinen negatiivinen verokulu.

Ylimääräinen negatiivinen verokulu poistetaan tilikauden oikaistuista huomioitavista veroista ja siirretään vähennettäväksi tulevina tilikausina, joilta lainkäyttöalueelle muodostuu määritelty tulos. Ylimääräisen negatiivisen verokulun vähentämättä oleva määrä vähennetään tällaisen tilikauden lainkäyttöalueen oikaistujen huomioitavien verojen positiivisesta määrästä.

Ylimääräinen negatiivinen verokulu voi muodostua myös 4 luvun 5 §:ää sovellettaessa, jos ilmoittava konserniyksikkö valitsee ylimääräisen negatiivisen verokulun muodostamisen tilikauden ylimääräisen täydennysveron sijasta. Näin muodostuvaan negatiiviseen verokuluun sovelletaan 2 momentissa tarkoitettua menettelyä. Valinta on 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta.

Lainkäyttöalueen täydennysvero, lukuun ottamatta 8 §:n 4 momentin mukaisesti kohdennettavaa tilikauden ylimääräistä täydennysveroa, kohdennetaan lainkäyttöalueen konserniyksiköille, joiden tilikauden määritelty tulos sisältyy lainkäyttöalueen määritellyn nettotuloksen laskelmaan.

Konserniyksikön tilikauden täydennysvero on lainkäyttöalueen tilikauden täydennysvero kerrottuna suhdeluvulla, joka saadaan jakamalla konserniyksikön 3 luvussa tarkoitettu määritelty tulos saman lainkäyttöalueen kaikkien konserniyksiköiden yhteenlasketulla määritellyllä tuloksella.

Jos lainkäyttöalueella on tilikauden ylimääräistä täydennysveroa, se kohdennetaan konserniyksiköille 8 §:n mukaisesti.

Jos lainkäyttöalueen täydennysvero johtuu 8 §:n 1 momentin mukaisesta uudelleenlaskennasta ja lainkäyttöalueella ei ole määriteltyä nettotulosta, ylimääräinen täydennysvero on kohdennettava kullekin konserniyksikölle käyttäen 2 momentissa säädettyä laskutapaa perustuen konserniyksiköiden määriteltyihin tuloksiin niiltä tilikausilta, joilta ylimääräinen täydennysvero määrätään.

Tätä lukua sovellettaessa kutakin sijaintipaikatonta konserniyksikköä kohdellaan kuin se olisi lainkäyttöalueensa ainoa konserniyksikkö.

Lainkäyttöalueen täydennysveron määrää laskettaessa määritellystä nettotulosta tehdään vähennys, joka on suuruudeltaan 2 momentissa säädetyn henkilöstömenojen vähennyserän ja 4 momentissa säädetyn aineellisen omaisuuden vähennyserän summa.

Henkilöstömenojen vähennyserä on viisi prosenttia huomioon otettavista henkilöstömenoista.

Huomioon otettavilla henkilöstömenoilla tarkoitetaan lainkäyttöalueella maksettuja palkkoja ja muita korvauksia, jotka maksetaan lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön työntekijöille ja riippumattomille toimeksisaajille, jotka osallistuvat konsernin tavanomaiseen toimintaan sen ohjauksessa ja valvonnassa kyseisellä lainkäyttöalueella, tai jotka muuten tulevat tällaisten työntekijöiden tai toimeksisaajien hyväksi. Huomioon otettavina henkilöstömenoina ei kuitenkaan pidetä aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvoon aktivoituja ja sisällytettyjä henkilöstömenoja eikä 3 luvun 14–19 §:ssä tarkoitettuihin kansainvälisen merenkulun tuloihin liittyviä henkilöstömenoja.

Aineellisen omaisuuden vähennyserä on viisi prosenttia huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvosta.

Huomioon otettavalla aineellisella omaisuudella tarkoitetaan lainkäyttöalueella sijaitsevia aineellisia käyttöomaisuushyödykkeitä ja luonnonvaroja, vuokralleottajan oikeutta käyttää lainkäyttöalueella sijaitsevaa aineellista omaisuutta sekä kiinteän omaisuuden käyttöä tai luonnonvarojen hyödyntämistä koskevaa julkishallinnon myöntämää lupaa tai vastaavaa järjestelyä, johon liittyy merkittäviä investointeja aineelliseen omaisuuteen. Huomioon otettavana aineellisena omaisuutena ei kuitenkaan pidetä myytävänä, vuokrattavana tai sijoitustarkoituksessa pidettävää omaisuutta eikä sellaista aineellista omaisuutta, jota käytetään 3 luvun 14–19 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisen merenkulun tulojen saamiseksi.

Sovellettaessa 4 ja 5 momenttia huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvo on konsernin ylimmän emoyksikön konsernitilinpäätöksen laatimista varten tilikauden alussa ja lopussa kirjatun huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvon keskiarvo vähennettynä kertyneillä poistoilla, varauksilla ja arvonalennuksilla ja lisättynä henkilöstömenojen aktivoinnista johtuvalla määrällä. Huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvo määritetään konserniyksiköiden välisten liiketoimien poistamista koskevien oikaisujen jälkeen.

Tämän pykälän mukaista substanssiperusteista vähennystä laskettaessa ei oteta huomioon lainkäyttöalueen sijoitusyksiköiden henkilöstömenoja eikä aineellista omaisuutta.

Ilmoittavan konserniyksikön vaatimuksesta substanssiperusteinen vähennys voidaan jättää tekemättä täydennysveron määrää laskettaessa. Valinta on 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta.

Lainkäyttöalueen täydennysveron määrää laskettaessa määritellystä nettotulosta tehdään vähennys, joka on suuruudeltaan 2 momentissa säädetyn henkilöstömenojen vähennyserän ja 4 momentissa säädetyn aineellisen omaisuuden vähennyserän summa.

Henkilöstömenojen vähennyserä on viisi prosenttia huomioon otettavista henkilöstömenoista.

Huomioon otettavilla henkilöstömenoilla tarkoitetaan lainkäyttöalueella maksettuja palkkoja ja muita korvauksia, jotka maksetaan lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön työntekijöille ja riippumattomille toimeksisaajille, jotka osallistuvat konsernin tavanomaiseen toimintaan sen ohjauksessa ja valvonnassa kyseisellä lainkäyttöalueella, tai jotka muuten tulevat tällaisten työntekijöiden tai toimeksisaajien hyväksi. Huomioon otettavina henkilöstömenoina ei kuitenkaan pidetä aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvoon aktivoituja ja sisällytettyjä henkilöstömenoja eikä 3 luvun 14–19 §:ssä tarkoitettuihin kansainvälisen merenkulun tuloihin liittyviä henkilöstömenoja.

Aineellisen omaisuuden vähennyserä on viisi prosenttia huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvosta.

Huomioon otettavalla aineellisella omaisuudella tarkoitetaan lainkäyttöalueella sijaitsevia aineellisia käyttöomaisuushyödykkeitä ja luonnonvaroja, vuokralleottajan oikeutta käyttää lainkäyttöalueella sijaitsevaa aineellista omaisuutta sekä kiinteän omaisuuden käyttöä tai luonnonvarojen hyödyntämistä koskevaa julkishallinnon myöntämää lupaa tai vastaavaa järjestelyä, johon liittyy merkittäviä investointeja aineelliseen omaisuuteen. Huomioon otettavana aineellisena omaisuutena ei kuitenkaan pidetä myytävänä, vuokrattavana tai sijoitustarkoituksessa pidettävää omaisuutta eikä sellaista aineellista omaisuutta, jota käytetään 3 luvun 14–19 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisen merenkulun tulojen saamiseksi.

Sovellettaessa 4 ja 5 momenttia huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvo on konsernin ylimmän emoyksikön konsernitilinpäätöksen laatimista varten tilikauden alussa ja lopussa kirjatun huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvon keskiarvo vähennettynä kertyneillä poistoilla, varauksilla ja arvonalennuksilla ja lisättynä henkilöstömenojen aktivoinnista johtuvalla määrällä.

Kiinteän toimipaikan osalta huomioon otettavilla henkilöstömenoilla ja huomioon otettavalla aineellisella omaisuudella tarkoitetaan niitä menoja ja varoja, jotka sisältyvät sen 3 luvun 20 ja 21 §:n mukaiseen erilliseen kirjanpitoon, edellyttäen, että huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus sijaitsevat samalla lainkäyttöalueella kuin kiinteä toimipaikka.

Pääyksikön huomioon otettavissa henkilöstömenoissa ja huomioon otettavassa aineellisessa omaisuudessa ei tule ottaa huomioon kiinteän toimipaikan huomioon otettavia henkilöstömenoja eikä huomioon otettavaa aineellista omaisuutta.

Jos kiinteän toimipaikan tulot on kokonaan tai osittain rajattu laskennan ulkopuolelle 3 luvun 22 §:n 1 ja 2 momentin ja 7 luvun 3 §:n nojalla, tällaisen kiinteän toimipaikan huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus rajataan samassa suhteessa tämän pykälän mukaisen laskennan ulkopuolelle.

Läpivirtaavan yksikön huomioon otettavat henkilöstömenot ja sen omistama huomioon otettava aineellinen omaisuus, joita ei ole kohdennettu 7–9 momentin mukaisesti, kohdennetaan seuraavasti:

Muut kuin 10 momentissa tarkoitetut läpivirtaavan yksikön huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus rajataan substanssiperusteista vähennystä koskevan laskennan ulkopuolelle.

Tämän pykälän mukaista substanssiperusteista vähennystä laskettaessa ei oteta huomioon lainkäyttöalueen sijoitusyksiköiden henkilöstömenoja eikä aineellista omaisuutta.

Ilmoittavan konserniyksikön vaatimuksesta substanssiperusteinen vähennys voidaan jättää tekemättä täydennysveron määrää laskettaessa. Valinta on 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta.

Kiinteän toimipaikan osalta huomioon otettavilla henkilöstömenoilla ja huomioon otettavalla aineellisella omaisuudella tarkoitetaan niitä menoja ja varoja, jotka sisältyvät sen 3 luvun 20 ja 21 §:n mukaiseen erilliseen kirjanpitoon, edellyttäen, että huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus sijaitsevat samalla lainkäyttöalueella kuin kiinteä toimipaikka.

Pääyksikön huomioon otettavissa henkilöstömenoissa ja huomioon otettavassa aineellisessa omaisuudessa ei tule ottaa huomioon kiinteän toimipaikan huomioon otettavia henkilöstömenoja eikä huomioon otettavaa aineellista omaisuutta.

Jos kiinteän toimipaikan tulot on kokonaan tai osittain rajattu laskennan ulkopuolelle 3 luvun 22 §:n 1 ja 2 momentin ja 7 luvun 3 §:n nojalla, tällaisen kiinteän toimipaikan huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus rajataan samassa suhteessa tämän pykälän mukaisen laskennan ulkopuolelle.

Läpivirtaavan yksikön huomioon otettavat henkilöstömenot ja sen omistama huomioon otettava aineellinen omaisuus, joita ei ole kohdennettu 7 a §:n mukaisesti, kohdennetaan seuraavasti:

Muut kuin 1 momentissa tarkoitetut läpivirtaavan yksikön huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus rajataan substanssiperusteista vähennystä koskevan laskennan ulkopuolelle.

Henkilöstömenojen vähennyserään ei sisällytetä vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää soveltavan konsernin ylimmän emoyksikön määritellystä tulosta 7 luvun 4 §:n 1 momentin perusteella vähennettävään määrään kohdistuvaa osaa huomioon otettavista henkilöstömenoista. Huomioimatta jätettävä määrä vastaa konsernin ylimmän emoyksikön huomioon otettavien henkilöstömenojen määrää kerrottuna konsernin ylimmän emoyksikön määritellyn tuloksen ja tästä 7 luvun 4 §:n 1 momentin perusteella tehtävän vähennyksen suhteella.

Aineellisen omaisuuden vähennyserään ei sisällytetä vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää soveltavan konsernin ylimmän emoyksikön määritellystä tulosta 7 luvun 4 §:n 1 momentin perusteella vähennettyyn määrään suhteellisesti kohdistuvaa osaa huomioon otettavasta aineellisesta omaisuudesta. Huomioimatta jätettävä määrä vastaa konsernin ylimmän emoyksikön huomioon otettavan aineellisen omaisuuden määrää kerrottuna konsernin ylimmän emoyksikön määritellyn tuloksen ja tästä 7 luvun 4 §:n 1 momentin perusteella tehtävän vähennyksen suhteella.

Vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää soveltavalla lainkäyttöalueella sijaitsevien muiden konserniyksiköiden huomioon otettavia henkilöstömenoja ja huomioon otettavaa aineellista omaisuutta vähennetään 1 ja 2 momentin mukaisesti suhteessa niiden määritellystä tuloksesta 7 luvun 7 §:n perusteella tehtyyn vähennykseen.

Sen estämättä, mitä 7 §:n 3 momentissa säädetään, usealla lainkäyttöalueella työskentelevien työntekijöiden ja riippumattomien toimeksisaajien osalta konserniyksikkö on oikeutettu koko henkilöstömenojen vähennyserään, mikäli työtekijä tai riippumaton toimeksisaaja työskentelee yli 50 prosenttisesti konserniyksikön lainkäyttöalueella. Mikäli työntekijä tai riippumaton toimeksisaaja työskentelee enintään 50 prosenttisesti konserniyksikön lainkäyttöalueella, konserniyksikkö on oikeutettu siihen suhteelliseen osuuteen henkilöstömenojen vähennyserästä, joka vastaa työntekijän tai riippumattoman toimeksisaajan lainkäyttöalueella käyttämää työaikaa.

Sen estämättä mitä, 7 §:n 5 momentissa säädetään, usealla lainkäyttöalueella sijaitsevan aineellisen omaisuuden osalta konserniyksikkö on oikeutettu koko aineellisen omaisuuden vähennyserään, mikäli aineellinen omaisuus sijaitsee konserniyksikön lainkäyttöalueella yli 50 prosenttia kyseisenä ajanjaksona. Mikäli aineellinen omaisuus sijaitsee konserniyksikön lainkäyttöalueella enintään 50 prosenttia kyseisenä ajanjaksona, konserniyksikkö on oikeutettu siihen suhteelliseen osuuteen aineellisen omaisuuden vähennyserästä, jona omaisuus sijaitsi konserniyksikön lainkäyttöalueella.

Sen estämättä, mitä 7 §:n 5 momentissa säädetään, käyttöleasingin osalta vuokranantaja voi huomioida varojen kirjanpitoarvosta osan huomioon otettavaa aineellista omaisuutta laskettaessa, mikäli omaisuus sijaitsee vuokranantajan lainkäyttöalueella. Huomioitava arvo lasketaan vähentämällä vuokranantajan varojen tilikauden alun ja lopun kirjanpitoarvon keskiarvosta vuokranottajan käyttöoikeuden tilikauden alun ja lopun kirjanpitoarvon keskiarvo.

Samalla lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden välisen rahoitusleasingin ja käyttöleasingin osalta huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvo määritetään konserniyksiköiden välisten leasingia koskevien liiketoimien poistamista koskevien oikaisujen jälkeen.

Mikäli vuokranantaja vuokraa olennaisen osan huomioon otettavasta aineellisesta omaisuudesta vuokranottajalle ja pitää loppuosan omaisuudesta omassa käytössään, on omaisuuden kirjanpitoarvo jaettava vuokranantajan ja vuokranottajan käyttöjen välillä.

Jos 2 luvun 12 §:n, 3 luvun 8 §:n, 4 luvun 13, 20 ja 22 §:n ja 7 luvun 9 §:n 4 momentin soveltaminen johtaa aikaisempien tilikausien tosiasiallisen veroasteen ja täydennysveron uudelleen laskemiseen, tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan 1–7 §:n mukaan ottaen laskelmissa huomioon ne oikaisut, jotka uudelleen laskentaan johtaneen oikaisupykälän soveltamisesta aiheutuu. Uudelleen laskemisessa mahdollisesti syntyvä täydennysvero ( tilikauden ylimääräinen täydennysvero ) on sen vuoden täydennysveroa, jonka aikana uudelleenlaskenta tehdään.

Jos tilikauden osalta lainkäyttöalueella on 1 momentista johtuen tilikauden ylimääräistä täydennysveroa, mutta ei 1 §:n 2 momentin mukaista määriteltyä nettotulosta, kunkin lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön määritelty tulos 2 luvun 6 §:n 2 momentin soveltamista varten on määrä, joka vastaa tällaisille konserniyksiköille 5 §:n mukaisesti määritettyä täydennysveroa jaettuna vähimmäisverokannalla.

Konserniyksikköä, jolle kohdennetaan tämän pykälän ja 5 §:n mukaisesti ylimääräistä täydennysveroa, kohdellaan 2 lukua sovellettaessa matalasti verotettuna konserniyksikkönä. (19.12.2024/917)

Konserniyksikköä, jolle kohdennetaan tämän pykälän ja 5 §:n mukaisesti ylimääräistä täydennysveroa, kohdellaan 2 lukua sovellettaessa aliverotettuna konserniyksikkönä.

Jos tilikauden ylimääräistä täydennysveroa on suoritettava 4 luvun 5 §:n 1 momentin johdosta, kunkin lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön määriteltynä tuloksena 2 luvun 6 §:n 2 momenttia sovellettaessa pidetään määrää, joka saadaan jakamalla kyseisen konserniyksikön osuus tässä momentissa tarkoitetusta tilikauden ylimääräisestä täydennysverosta vähimmäisverokannalla. Poiketen siitä, mitä edellä pykälässä säädetään, konserniyksikön osuus tilikauden ylimääräisestä täydennysverosta lasketaan tätä momenttia sovellettaessa kertomalla konserniyksikön tilikauden mäeritelty tulos tai tappio vähimmäisverokannalla ja vähentämällä näin saadusta tulosta konserniyksikön tilikauden oikaistut huomioitavat verot. (19.12.2024/917)

Jos tilikauden ylimääräistä täydennysveroa on suoritettava 4 luvun 5 §:n 1 momentin johdosta, kunkin lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön määriteltynä tuloksena 2 luvun 6 §:n 2 momenttia sovellettaessa pidetään määrää, joka saadaan jakamalla kyseisen konserniyksikön osuus tässä momentissa tarkoitetusta tilikauden ylimääräisestä täydennysverosta vähimmäisverokannalla. Poiketen siitä, mitä edellä pykälässä säädetään, konserniyksikön osuus tilikauden ylimääräisestä täydennysverosta lasketaan tätä momenttia sovellettaessa kertomalla konserniyksikön tilikauden määritelty tulos tai tappio vähimmäisverokannalla ja vähentämällä näin saadusta tulosta konserniyksikön tilikauden huomioitavat verot.

Edellä 4 momentissa tarkoitettu tilikauden ylimääräinen täydennysvero kohdennetaan ainoastaan sellaisille konserniyksiköille, joiden kirjaama oikaistujen huomioitavien verojen määrä on pienempi kuin nolla ja pienempi kuin tällaisten konserniyksiköiden määritelty tulos tai tappio kerrottuna vähimmäisverokannalla.

Jos toiminta lainkäyttöalueella on vähäistä, ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa lainkäyttöalueen konserniyksiköiden täydennysveron katsotaan olevan nolla ( vähäisen toiminnan poikkeus ). Valinta on 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta.

Valinnan edellytyksenä on, että:

Edellä 2 momenttia sovellettaessa lainkäyttöalueen keskimääräinen määritelty tuotto tai keskimääräinen määritelty tulos tai tappio on lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden tilikauden ja kahden sitä edeltäneen tilikauden keskimääräinen määritelty tuotto tai keskimääräinen määritelty tulos tai tappio.

Mikäli 3 momentissa tarkoitettuina kahtena edeltäneenä tilikautena lainkäyttöalueella ei ole ollut konserniyksiköitä, tai lainkäyttöalueella on ollut vain konserniyksiköitä, joilla ei ole määriteltyä tuottoa tai määriteltyä tappiota, tällainen tilikausi tai tilikaudet rajataan 2 momentin mukaisen laskennan ulkopuolelle.

Tätä pykälää sovellettaessa konserniyksiköiden tilikauden määriteltyinä tuottoina pidetään kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden kaikkien tuottojen summaa, josta on vähennetty tai johon on lisätty 3 luvun mukaisesti tehdyt oikaisut.

Konserniyksiköiden tilikauden määritelty tulos tai tappio on tätä pykälää sovellettaessa 1 §:n 2 momentin mukaisesti laskettu määritelty nettotulos tai -tappio

Tämän pykälän mukaista vähäisen toiminnan poikkeusta ei sovelleta sijaintipaikattomiin konserniyksiköihin eikä sijoitusyksiköihin. Tällaisten yksiköiden tuotot ja määritelty tulos tai tappio rajataan vähäisen toiminnan poikkeuksen laskennan ulkopuolelle.

Lainkäyttöalueen tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan vähemmistöomisteisen alakonsernin konserniyksiköiden osalta ikään kuin kukin vähemmistöomisteinen alakonserni olisi erillinen monikansallinen konserni tai suuri kotimainen konserni. Vähemmistöomisteisen alakonsernin jäsenten oikaistut huomioitavat verot ja määritellyt tulokset tai tappiot rajataan laskennan ulkopuolelle määritettäessä muun konsernin 1 §:n 1 momentin mukaisesti laskettavaa tosiasiallisen veroasteen jäljelle jäävää määrää ja määritettäessä 1 §:n 2 momentin mukaisesti laskettavaa määriteltyä nettotulosta.

Tässä pykälässä tarkoitetaan:

Vähemmistöomisteiseen konserniin kuulumattoman vähemmistöomisteisen konserniyksikön tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan yksikkökohtaisesti. Tällaisen vähemmistöomisteisen konserniyksikön oikaistut huomioitavat verot ja määritelty tulos tai tappio rajataan laskennan ulkopuolelle määritettäessä konsernin 1 §:n 1 momentin mukaisesti laskettavaa tosiasiallisen veroasteen jäljelle jäävää määrää ja määritettäessä 1 §:n 2 momentin mukaisesti laskettavaa määriteltyä nettotulosta.

Edellä 3 momentissa sanottua ei sovelleta vähemmistöomisteiseen konserniyksikköön, joka on sijoitusyksikkö.

Jos kahden tai useamman konsernin kaikki tai lähes kaikki konserniyksiköt ovat yhdistyneet yhdeksi konserniksi testitilikauden aikana tai testitilikautta välittömästi edeltävän neljän tilikauden aikana, katsotaan yhdistyneen konsernin täyttävän 1 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun tuottojen kynnysarvon yhdistymisvuodelta tai miltä tahansa yhdistymistä edeltäneeltä tilikaudelta, jos kunkin yhdistyneen konsernin konsernitilinpäätöksiin sisältyvien tuottojen yhteenlaskettu summa kyseiseltä tilikaudelta on vähintään 750 000 000 euroa.

Mitä 1 momentissa säädetään kahden tai useamman konsernin yhdistymisestä, sovelletaan myös tilanteessa, jossa yksikkö, joka ei kuulu konserniin, yhdistyy konserniin tai muodostaa konsernin toisen sellaisen yksikön kanssa, joka ei kuulu konserniin. Tällöin yksikön, joka ei kuulu konserniin ja jolla ei ole konsernitilinpäätöstä, tuottoina otetaan huomioon sen tilinpäätökseen sisältyvät tuotot.

Jos konserni eriytyy kahdeksi tai useammaksi uudeksi konserniksi, katsotaan uuden konsernin täyttävän 1 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun tuottojen kynnysarvon eriytymisen jälkeen päättyneeltä ensimmäiseltä testitilikaudelta, jos uuden konsernin kyseisen tilikauden tuotot ovat vähintään 750 000 000 euroa.

Uuden konsernin katsotaan täyttävän tuottojen kynnysarvon eriytymisen jälkeen päättyneiltä toiselta, kolmannelta tai neljänneltä testitilikaudelta, jos uuden konsernin tuotot ovat vähintään 750 000 000 euroa vähintään kahtena eriytymisen jälkeen päättyneenä tilikautena.

Jos yksiköstä ( kohdeyksikkö ) tulee monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluva konserniyksikkö tai se lakkaa olemasta sellainen tilikauden aikana sen seurauksena, että yksikön suoria tai välillisiä omistusosuuksia siirretään tai yksiköstä tulee uuden konsernin emoyksikkö, käsitellään yksikköä osana monikansallista konsernia tai suurta kotimaista konsernia, jos osa sen varoista, veloista, tuloista, kuluista ja kassavirroista sisällytetään kyseiseltä tilikaudelta ( siirtovuosi ) rivi riviltä konsernin ylimmän emoyksikön konsernitilinpäätökseen. Kohdeyksikön tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan 2 ja 3 momentin sekä 4–6 §:n mukaisesti.

Siirtovuonna huomioidaan vain konsernin ylimmän emoyksikön konsernitilinpäätökseen sisältyvä osuus kohdeyksikön kirjanpidon tuloksesta tai tappiosta sekä oikaistuista huomioitavista veroista.

Laskettaessa kohdeyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota ja oikaistujen huomioitujen verojen määrää siirtovuonna ja sitä seuraavina tilikausina otetaan kohdeyksikön varojen ja velkojen arvona huomioon niiden kirjanpitoarvo välittömästi ennen siirtoa.

Laskettaessa kohdeyksikön huomioon otettavia henkilöstömenoja huomioidaan vain ne menot, jotka sisältyvät konsernin ylimmän emoyksikön konsernitilinpäätökseen.

Kohdeyksikön huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvoa oikaistaan suhteellisesti vastaamaan sitä ajanjaksoa, jona kohdeyksikkö oli monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin jäsen.

Laskettaessa kohdeyksikön huomioon otettavia henkilöstömenoja 5 luvun 7 §:n mukaisesti otetaan huomioon vain ne menot, jotka sisältyvät konsernin ylimmän emoyksikön konsernitilinpäätökseen.

Kohdeyksikön 5 luvun 7 §:n mukaisesti laskettua huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvoa oikaistaan suhteellisesti vastaamaan sitä ajanjaksoa, jona kohdeyksikkö oli monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin jäsen.

Hankkiva konserni ottaa konsernien välillä siirtyvät kohdeyksikölle kuuluvat laskennalliset verovelat ja -saamiset huomioon samalla tavalla ja samassa laajuudessa kuin jos hankkivalla konsernilla olisi ollut määräysvalta kohdeyksikössä siirtyvien verovelkojen ja -saamisten syntyhetkellä. Mitä tässä momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta 4 luvun 15 §:ssä tarkoitettuun määritellystä tappiosta muodostettuun laskennalliseen verosaamiseen.

Kohdeyksikön laskennallisia verovelkoja, jotka on aiemmin sisällytetty sen laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärään, käsitellään 4 luvun 13 §:ää sovellettaessa seuraavasti:

Jos siirron kohteena on emoyksikkö, joka on siirtovuoden aikana konserniyksikkö kahdessa tai useammassa konsernissa, sovelletaan tuloksilukemissääntöä erikseen emoyksikön osuuteen kunkin konsernin osalta määritettyjen matalasti verotettujen konserniyksiköiden täydennysverosta.

Poiketen siitä, mitä 3–6 §:ssä säädetään, kohdeyksikössä määräysvallan tuottavaa osuuden siirtoa käsitellään varojen ja velkojen siirtona, jos:

Jos siirron kohteena on verotuksellisesti läpinäkyvä yksikkö, tarkoitetaan yksikön lainkäyttöalueella 1 momenttia sovellettaessa sitä lainkäyttöaluetta, jolla yksikön varat sijaitsevat.

Konserniyksikön, joka luovuttaa varoja ja velkoja ( luovuttava konserniyksikkö ), on sisällytettävä luovutuksesta syntyvä voitto tai tappio määritellyn tuloksensa tai tappionsa laskentaan.

Konserniyksikön, joka hankkii varoja ja velkoja ( vastaanottava konserniyksikkö ), on laskettava määritelty tuloksensa tai tappionsa perustuen niihin kirjanpitoarvoihin, jotka varoilla ja veloilla on konsernin ylimmän emoyksikön konsernitilinpäätöksen laatimiseksi käytetyn hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti.

Jos varoja ja velkoja siirretään uudelleenjärjestelyssä, sovelletaan 8 §:n sijasta seuraavaa:

Uudelleenjärjestelyllä tarkoitetaan yritysmuodon muutosta tai varojen ja velkojen siirtoa sulautumisen, jakautumisen, purkautumisen tai vastaavan liiketoimen yhteydessä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Poiketen siitä mitä 8 ja 9 §:ssä säädetään, jos varojen ja velkojen siirto tapahtuu sellaisessa uudelleenjärjestelyssä, jossa luovuttavalle konserniyksikölle syntyy 2 momentissa tarkoitettu ehtoja täyttämätön voitto tai tappio:

Ehtoja täyttämättömällä voitolla tai tappiolla tarkoitetaan pienempää luovuttavan konserniyksikön uudelleenjärjestelyn yhteydessä syntyvästä voitosta tai tappiosta, joka on veronalainen luovuttavan konserniyksikön lainkäyttöalueella, ja uudelleenjärjestelyn yhteydessä syntyvästä kirjanpidollisesta voitosta tai tappiosta.

Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa, jos konserniyksikkö saa tai on velvollinen oikaisemaan varojensa ja velkojensa arvoa verotusta varten käypään arvoon, tämä konserniyksikkö voi:

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu omaisuuserään tai velkaan liittyvä voitto ja tappio lasketaan siten, että:

Omaisuuseriin ja velkoihin liittyvien voittojen ja tappioiden yhteismäärä sisällytetään määriteltyyn tulokseen tai tappioon:

Yhteisyrityksellä tarkoitetaan sellaista yksikköä, jossa konsernin ylimmällä emoyksiköllä on suoraan tai välillisesti vähintään 50 prosentin omistusosuus ja jonka tilinpäätöstiedot yhdistellään pääomaosuusmenetelmällä konsernin ylimmän emoyksikön konsernitilinpäätökseen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuna yhteisyrityksenä ei pidetä:

Yhteisyrityksen tytäryksiköllä tarkoitetaan yksikköä, jonka varat, velat, tulot, kulut ja kassavirrat on yhdistelty tai olisi tullut yhdistellä rivi riviltä yhteisyrityksen konsernitilinpäätökseen hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti. Kiinteää toimipaikkaa, jonka pääyksikkö on yhteisyritys tai edellä tarkoitettu yhteisyrityksen tytäryksikkö, pidetään erillisenä yhteisyrityksen tytäryksikkönä.

Laskettaessa yhteisyrityksen ja sen tytäryksiköiden ( yhteisyrityskonserni ) täydennysveroa 3–7 luvun mukaisesti, käsitellään yhteisyritystä ja sen tytäryksiköitä erillisen monikansallisen tai suuren kotimaisen konsernin konserniyksiköinä ja yhteisyritystä tämän erillisen konsernin ylimpänä emoyksikkönä.

Emoyksikön, jolla on suora tai välillinen omistusosuus yhteisyrityksessä tai yhteisyrityksen tytäryksikössä, on sovellettava tuloksilukemissääntöä 2 luvun 2–7 §:n mukaisesti kohdennettavaan osuuteensa kunkin kyseisen yhteisyrityksen tai yhteisyrityksen tytäryksikön täydennysverosta.

Yhteisyrityskonsernin täydennysverosta vähennetään kunkin emoyksikön 2 momentissa tarkoitettu osuus yhteisyrityskonsernin kunkin jäsenen täydennysverosta, joka kannetaan 1 momentin mukaisesti. Mahdollinen jäljelle jäävä täydennysveron määrä lisätään aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron kokonaismäärään 2 luvun 9 §:n 1 momentin mukaisesti. Yhteisyrityskonsernin täydennysverolla tarkoitetaan tässä momentissa konsernin ylimmälle emoyksikölle kohdistettavaa osuutta yhteisyrityskonsernin kaikkien yksikoiden täydennysverosta.

Moniemoisella konsernilla tarkoitetaan kahta tai useampaa konsernia, joiden ylimmät emoyksiköt toteuttavat 2 momentissa tarkoitetun toisiinsa sidottuja yhteiskaupattavia konserneja koskevan järjestelyn tai 3 momentissa tarkoitetun sopimusperusteisen listatun kaksoiskonsernijärjestelyn.

Toisiinsa sidottuja yhteiskaupattavia konserneja koskevalla järjestelyllä tarkoitetaan kahden tai useamman erillisen konsernin ylimmän emoyksikön toteuttamaa järjestelyä, jossa:

Sopimusperusteisella listatulla kaksoiskonsernijärjestelyllä tarkoitetaan kahden tai useamman erillisen konsernin ylimmän emoyksikön toteuttamaa järjestelyä, jossa:

Yksiköitä ja konserniyksiköitä, jotka kuuluvat johonkin moniemoisen konsernin muodostavista konserneista, kohdellaan tätä lakia sovellettaessa yhden monikansallisen tai suuren kotimaisen konsernin jäseninä.

Yksikköä, joka ei ole vapautettu yksikkö, on pidettävä moniemoisen konsernin konserniyksikkönä, jos:

Moniemoisen konsernin konsernitilinpäätös on 14 §:n 2 momentin 2 kohdassa tai 3 momentin 5 kohdassa tarkoitettu yhdistetty konsernitilinpäätös, joka on laadittu hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti, jota pidetään konsernin ylimmän emoyrityksen tilinpäätösstandardina.

Moniemoisen konsernin muodostavien konsernien ylimpiä emoyksiköitä pidetään tätä lakia sovellettaessa moniemoisen konsernin ylimpinä emoyksikköinä. Kun tätä lakia sovelletaan moniemoiseen konserniin, viittauksia konsernin ylimpään emoyksikköön on tarvittaessa sovellettava ikään kuin ne olisivat viittauksia useisiin ylimpiin emoyksiköihin.

Moniemoisen konsernin emoyksiköiden, mukaan lukien sen ylimpien emoyksiköiden, on sovellettava tuloksilukemissääntöä 2 luvun 2–7 §:n mukaisesti niille kohdistettavaan osuuteen matalasti verotettujen konserniyksiköiden täydennysverosta.

Moniemoisen konsernin konserniyksiköiden on sovellettava aliverotettujen voittojen sääntöä siten kuin 2 luvun 8–11 §:ssä säädetään ottaen huomioon kaikkien moniemoiseen konserniin kuuluvien matalasti verotettujen konserniyksiköiden täydennysverot. (19.12.2024/917)

Moniemoisen konsernin konserniyksiköiden on sovellettava aliverotettujen voittojen sääntöä siten kuin 2 luvun 8–11 §:ssä säädetään ottaen huomioon kaikkien moniemoiseen konserniin kuuluvien aliverotettujen konserniyksiköiden täydennysverot.

Moniemoisen konsernin ylimpien emoyksiköiden on toimitettava täydennysverotietoja koskeva ilmoitus 8 luvun 3, 5, 7 ja 8 §:n mukaisesti, jolleivat ne nimeä mainitun luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua nimettyä ilmoittavaa yksikköä. Ilmoitukseen on sisällyttävä tiedot kustakin moniemoisen konsernin muodostavasta konsernista.

Konsernin ylimmän emoyksikön, joka on läpivirtaava emoyksikkö, määritellystä tuloksesta vähennetään läpivirtaavan yksikön omistusosuuden haltijalle kuuluva määritellyn tuloksen määrä, mikäli:

Konsernin läpivirtaavan ylimmän emoyksikön huomioitavia veroja vähennetään suhteessa 1 momentin mukaisesti vähennettyyn määritellyn tuloksen määrään.

Konsernin läpivirtaavan ylimmän emoyksikön määritellystä tappiosta vähennetään sen omistusosuuden haltijalle kuuluva määritellyn tappion määrä. Määritellyn tappion määrää ei vähennetä, mikäli omistusosuuden haltijalla ei ole oikeutta käyttää tappiota verotettavan tulonsa laskemiseen.

Mitä 1 ja 2 §:ssä säädetään, sovelletaan kiinteään toimipaikkaan, jonka kautta konsernin läpivirtaava ylin emoyksikkö harjoittaa liiketoimintaansa kokonaan tai osittain tai jonka kautta verotuksellisesti läpinäkyvän yksikön liiketoiminta toteutetaan kokonaan tai osittain edellyttäen, että konsernin ylimmällä emoyksiköllä on omistusosuus kyseisessä verotuksellisesti läpinäkyvässä yksikössä joko suoraan tai verotuksellisesti läpinäkyvien yksiköiden kautta.

Vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää soveltava konsernin ylin emoyksikkö vähentää tilikauden määriteltyä tulostaan enintään nollaan vähennyskelpoisina osinkoina 12  kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä jaetulla määrällä, mikäli:

Edellä 1 momentin 3 kohtaa sovellettaessa hankintaosuuskunnan jakamaa asiakassuhdeosinkoa käsitellään saajalle verollisena siltä osin kuin tällainen osinko vähentää vähennyskelpoista kulua tai menoa osingonsaajan verotettavan tuloksen tai tappion laskennassa.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Jos konsernin ylimmän emoyksikön määritellystä tulosta tehdään 4 §:ssä tarkoitettu vähennys, myös sen huomioitavia veroja, lukuun ottamatta vähennyskelpoisiin osinkoihin liittyviä veroja, vähennetään samassa suhteessa ja vastaava vähennys tehdään sen määritellystä tulosta.

Jos konsernin ylimmällä emoyksiköllä on omistus vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää soveltavassa konserniyksikössä suoraan tai välillisesti muiden tällaisten konserniyksiköiden kautta, 4 ja 6 §:ää sovelletaan jokaiseen tällaiseen ylimmän emoyksikön lainkäyttöalueella sijaitsevaan konserniyksikköön siltä osin kuin konsernin ylin emoyksikkö jakaa määriteltyä tulosta 4 §:n 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitetuille vaatimukset täyttäville saajille.

Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa 3 momentin oletetuksi voitonjakoveroksi määritetty määrä sisällytetään konserniyksikön tilikauden oikaistuihin huomioitaviin veroihin. Ilmoittava konserniyksikkö voi tehdä valinnan itsensä tai ehdot täyttävän voitonjaon verotukseen perustuvan verojärjestelmän piiriin kuuluvan toisen konserniyksikön osalta.

Valinta on 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta, ja sitä sovelletaan kaikkiin lainkäyttöalueella sijaitseviin konserniyksiköihin.

Oletetuksi voitonjakoveroksi määritettävän veron määrä on pienempi seuraavista:

Mikäli 8 §:n 1 momentin valinta tehdään, jokaiselle tilikaudelle perustetaan oletetun voitonjakoveron oikaisutili. Edellä 8 §:n 3 momentin mukaisesti lainkäyttöalueelle määritetyn oletetun voitonjakoveron määrä lisätään oletetun voitonjakoveron oikaisutilille tilikaudelta, jona se on perustettu.

Kunkin 1 momentissa tarkoitettua tilikautta seuraavan tilikauden lopussa aiempina tilikausina perustettujen oletetun voitonjakoveron oikaisutilien jäljellä olevasta määrästä vähennetään kronologisessa järjestyksessä nollaan saakka verot, jotka konserniyksiköt ovat suorittaneet tilikauden aikana tosiasiallisten tai oletettujen voitonjakojen osalta. Tämän jälkeen oletetun voitonjakoveron oikaisutileillä mahdollisesti jäljellä olevaa määrää vähennetään nollaan saakka määrällä, joka vastaa lainkäyttöalueen määriteltyä nettotappiota kerrottuna vähimmäisverokannalla.

Edellä 2 momentin soveltamisen jälkeen vähimmäisverokannalla kerrottu määritellyn nettotappion jäljellä oleva määrä siirretään seuraaville tilikausille, ja se vähentää oletetun voitonjakoveron oikaisutileillä jäljellä olevaa määrää.

Oletetun voitonjakoveron oikaisutilillä tilin perustamistilikautta seuraavan neljännen tilikauden viimeisenä päivänä mahdollista jäljellä olevaa määrää käsitellään tällaiselle tilikaudelle aiemmin määritettyjen oikaistujen huomioitavien verojen vähennyksenä. Tällaisen tilikauden tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan vastaavasti uudelleen 5 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisesti.

Veroja, jotka maksetaan tilikauden aikana tosiasiallisista tai oletetuista voitonjaoista, ei sisällytetä oikaistuihin huomioitaviin veroihin siltä osin kuin ne pienentävät 1–3 momentin mukaisesti oletetun voitonjakoveron oikaisutiliä.

Mikäli 8 §:n 1 momentin valintaa soveltava konserniyksikkö eroaa konsernista tai lähes kaikki sen varat siirretään samalla lainkäyttöalueella olevien konserniyksiköiden ulkopuolelle, oletetun voitonjakoveron oikaisutilillä jäljellä olevaa määrää aiemmilta tilikausilta käsitellään 5 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisesti oikaistujen huomioitavien verojen vähennyksenä kunkin tällaisen tilikauden osalta.

Määritettäessä lainkäyttöalueelta kannettavan ylimääräisen täydennysveron määrää mahdollinen maksettava ylimääräinen täydennysveron määrä kerrotaan konserniyksikön 3 luvun mukaisesti määritellyn tuloksen ja lainkäyttöalueen 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesti määritellyn nettotuloksen suhteella.

Mikäli konserniyksikkö on sijoitusyksikkö, joka ei ole verotuksellisesti läpinäkyvä yksikkö eikä ole tehnyt 13 tai 14 §:n mukaista valintaa, sen tosiasiallinen veroaste lasketaan erillään lainkäyttöalueen tosiasiallisesta veroasteesta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun sijoitusyksikön tosiasiallinen veroaste on yhtä suuri kuin sen oikaistut huomioitavat verot jaettuna konsernin 12 §:n 5 momentissa tarkoitetulla kohdistettavalla osuudella sijoitusyksikön 3 luvun mukaisesta määritellystä tuloksesta. Mikäli lainkäyttöalueella sijaitsee useampi kuin yksi sijoitusyksikkö, niiden tosiasiallinen veroaste lasketaan yhdistämällä niiden oikaistut huomioitavat verot ja konsernin kohdistettava osuus niiden määritellyistä tuloksista.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen sijoitusyksikön oikaistujen huomioitavien verojen määrä on sijoitusyksikön 4 luvussa tarkoitettujen oikaistujen huomioitavien verojen määrä siltä osin kuin ne liittyvät 12 §:n 5 momentissa tarkoitettuun konsernin kohdistettavaan osuuteen sijoitusyksikön määritellystä tulosta, lisättynä 4 luvun 16–19 §:n mukaisesti kohdistettavilla huomioitavilla veroilla. Tässä tarkoitetut sijoitusyksikön oikaistut huomioitavat verot eivät sisällä muihin sijoitusyksikön tuloihin kuin konsernin kohdistettavaan osuuteen liittyviä huomioitavia veroja.

Edellä 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun sijoitusyksikön täydennysvero on määrä, joka saadaan kertomalla sijoitusyksikön täydennysveroprosentti konsernin 5 momentissa tarkoitetun kohdistettavan osuuden ja sijoitusyksikölle lasketun substanssiperusteisen vähennyksen erotuksella.

Sijoitusyksikön täydennysveroprosentti on positiivinen määrä, joka vastaa vähimmäisverokannan ja kyseisen sijoitusyksikön tosiasiallisen veroasteen erotusta.

Jos lainkäyttöalueella sijaitsee useampi kuin yksi sijoitusyksikkö, niiden tosiasiallinen veroaste lasketaan yhdistämällä niiden substanssiperusteiset vähennykset sekä konsernin kohdistettava osuus niiden 3 luvussa tarkoitetusta määritellystä tuloksesta.

Sijoitusyksikön substanssiperusteinen vähennys määritetään huomioimalla vain sijoitusyksikön huomioon otettavien työntekijöiden huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus. (19.12.2024/917)

Sijoitusyksikön substanssiperusteinen vähennys määritetään 5 luvun 7 §:n 1–11 ja 13 momentin mukaisesti huomioimalla vain sijoitusyksikön huomioon otettavien työntekijöiden huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus.

Konsernin kohdistettava osuus sijoitusyksikön 3 luvun mukaisesta määritellystä tuloksesta on määritettävä 2 luvun 6 §:n mukaisesti ottaen huomioon ainoastaan osuudet, joihin ei sovelleta 13 ja 14 §:n mukaista valintaa.

Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa konserniyksikköä, joka on sijoitusyksikkö tai vakuutustoiminnan sijoitusyksikkö, voidaan kohdella verotuksellisesti läpinäkyvänä yksikkönä, jos omistavaa konserniyksikköä verotetaan lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee, markkina-arvon muutoksia seuraavan tai vastaavan järjestelmän, joka perustuu yksikössä olevien omistusosuuksien vuotuisiin käyvän arvon muutoksiin, perusteella, ja omistavaan konserniyksikköön sovelletaan vähintään vähimmäisverokannan suuruista verokantaa.

Edellä 1 momenttia sovellettaessa omistavan konserniyksikön, joka on vakuutuksenottajien omistama säännelty keskinäinen vakuutusyhtiö, katsotaan olevan valinnan kohteena olevasta tulosta veronalainen vähintään vähimmäisverokannalla.

Konserniyksikköä, joka omistaa välillisesti omistusosuuden sijoitusyksiköstä tai vakuutustoiminnan sijoitusyksiköstä välittömästi toisen sijoitusyksikön tai vakuutustoiminnan sijoitusyksikön kautta, pidetään verovelvollisena osuudestaan ensin mainitusta yksiköstä markkina-arvon muutoksia seuraavan tai vastaavan järjestelmän perusteella, jos se on verovelvollinen osuudestaan yksikköön, jossa sen välitön omistusosuus on markkina-arvon muutoksia seuraavan tai vastaavan järjestelmän perusteella.

Edellä 1 momentin mukainen valinta on 8 luvun 11 §:ssä tarkoitettu viisivuotisvalinta. Jos valinta peruutetaan, sijoitusyksikön hallussa olevan omaisuuserän tai velan luovutuksesta johtuva voitto tai tappio on määritettävä sen perusteella, mikä on omaisuuserän tai velan markkina-arvo sen vuoden ensimmäisenä päivänä, jona peruuttaminen tehdään.

Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa sijoitusyksikön omistava konserniyksikkö voi soveltaa varojenjaon verotukseen perustuvaa menetelmää omistusosuuteensa sijoitusyksikössä edellyttäen, että omistava konserniyksikkö ei ole sijoitusyksikkö ja että sen voidaan kohtuudella olettaa olevan velvollinen maksamaan sijoitusyksikön varojenjaosta veroa vähintään vähimmäisverokannalla. Tämän valinnan osalta sijoitusyksiköstä säädettyä sovelletaan myös vakuutustoiminnan sijoitusyksikköön.

Tämän pykälän mukainen valinta on 8 luvun 11 §:ssä tarkoitettu viisivuotisvalinta. Mikäli valinta peruutetaan, omistavan konserniyksikön osuutta sijoitusyksikön jakamattomasta määritellystä nettotuloksesta testausvuoden osalta käsitellään peruuttamistilikautena edeltävän tilikauden lopun määriteltynä tuloksena. Määritellyn tuloksen määrää kerrottuna vähimmäisverokannalla pidetään tilikautena matalasti verotetun konserniyksikön täydennysverona 2 lukua sovellettaessa.

Edellä 14 §:ssä tarkoitetun valinnan ollessa voimassa sijoitusyksikön määritellyn tuloksen varojenjaot ja oletetut varojenjaot sisällytetään ne saaneen 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun omistavan konserniyksikön määriteltyyn tulokseen.

Sijoitusyksikölle kertyneet huomioitavat verot, jotka voidaan hyvittää sijoitusyksikön varojenjaosta syntyvästä omistavan konserniyksikön verovelasta, sisällytetään varojenjakoa saaneen omistavan konserniyksikön määriteltyyn tulokseen ja oikaistuihin huomioitaviin veroihin.

Omistavan konserniyksikön osuutta sijoitusyksikön jakamattomasta määritellystä nettotuloksesta, joka on syntynyt tilikautta edeltäneenä kolmantena vuonna ( testausvuosi ), käsitellään sijoitusyksikön määriteltynä tuloksena kyseiseltä tilikaudelta. Määritellyn tuloksen määrää kerrottuna vähimmäisverokannalla pidetään tilikautena matalasti verotetun konserniyksikön täydennysverona 2 lukua sovellettaessa.

Sijoitusyksikön määritelty tulos tai tappio ja tällaisesta tuloksesta aiheutuvat oikaistut huomioitavat verot tilikauden osalta rajataan 5 luvun ja 11 ja 12 §:n mukaisen tosiasiallisen veroasteen laskennan ulkopuolelle, lukuun ottamatta 2 momentissa tarkoitettujen huomioitavien verojen määrää.

Sijoitusyksikön jakamaton määritelty nettotulos testausvuoden osalta on kyseisen sijoitusyksikön testausvuoden määritellyn tuloksen määrä, josta vähennetään enimmillään nollaan:

Sijoitusyksikön jakamattomasta määritellystä nettotuloksesta ei vähennetä varojenjakoa tai oletettua varojenjakoa, jota kohdeltiin vähennyksenä laskettaessa sijoitusyksikön jakamatonta määriteltyä nettotulosta edellisenä testausvuonna 5 momentin 2 kohdan mukaisesti.

Laskettaessa jakamattoman määritellyn nettotuloksen määrää, määriteltyä tappiota vähennetään siltä osin kuin sitä on kohdeltu edellisen tilikauden lopussa vähennyksenä jakamattomasta määritellystä nettotuloksesta.

Jos tilikauden määriteltyä tappiota ei ole vähennetty nollaksi ennen kuin viimeinen testausjakso, joka sisälsi edellä tarkoitetun tilikauden, on päättynyt, jäännöksestä muodostuu sijoitustoiminnan tappiojäännös, jota vähennetään tulevina tilikausina samaan tapaan kuin määriteltyä tappiota.

Tätä pykälää sovellettaessa oletettu varojenjako syntyy, kun suora tai välillinen omistusosuus sijoitusyksiköstä siirretään yksikölle, joka ei kuulu konserniin, ja se on yhtä suuri kuin tällaiselle omistusosuudelle siirtopäivänä kuuluva jakamattoman määritellyn nettotuloksen osuus, joka määritetään ottamatta huomioon oletettua varojenjakoa.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Verotus toimitetaan erikseen kultakin 1 luvun 10 §:ssä tarkoitetulta tilikaudelta.

Konserniyksikkö, jonka sijaintipaikka on Suomessa, on velvollinen antamaan Verohallinnolle täydennysveron tietoilmoituksen.

Ilmoituksen voi antaa kukin konserniyksikkö itse tai nimetty paikallinen yksikkö konserniyksikön puolesta.

Edellä 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu konserniyksikkö on velvollinen antamaan Verohallinnolle täydennysveroilmoituksen tilikaudelta, jolta konserniyksikkö on velvollinen maksamaan täydennysveroa, tai jolta Verohallinto sitä verovalvontaan liittyvistä syistä pyytää.

Täydennysveroilmoituksessa on oltava konserniyksikön maksettavaksi tulevaan täydennysveroon liittyvät tiedot määritellystä tuloksesta tai tappiosta, oikaistuista huomioitavista veroista, tosiasiallisesta veroasteesta ja täydennysverosta, konserniyksikölle kohdennettavista täydennysveroista sekä muut tarvittavat tiedot täydennysveron määräämistä ja verotuksen toimittamista varten.

Poiketen siitä, mitä 3 §:ssä säädetään, konserniyksiköllä ei ole velvollisuutta antaa täydennysveron tietoilmoitusta, jos tällaisen ilmoituksen on antanut 7 ja 8 §:ää noudattaen:

Mikäli ilmoitus on jätetty 1 momentin mukaisesti, konserniyksikön tai nimetyn paikallisen yksikön on annettava Verohallinnolle ilmoitus 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun yksikön tunnistetiedoista ja sijaintilainkäyttöalueesta ( täydennysveron tietoilmoituksen antajaa koskeva ilmoitus ).

Verohallinto voi antaa täydennysveron tietoilmoitukseen, täydennysveroilmoitukseen ja täydennysveron tietoilmoituksen antajaa koskevaan ilmoitukseen liittyviä tarkempia määräyksiä annettavista tiedoista, tietojen antamisen tavasta ja ajasta.

Verohallinto voi erityisestä syystä pyynnöstä pidentää 1 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten tai niihin liitettävien tietojen ja selvitysten taikka muun ilmoituksen antamisaikaa. Päätökseen ei saa hakea muutosta.

Täydennysveron tietoilmoituksen on sisällettävä seuraavat tiedot konsernista:

Poiketen siitä, mitä 7 §:ssä säädetään, jos konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee Euroopan unionin ulkopuolella lainkäyttöalueella, jolla sovelletaan sääntöjä, joiden on arvioitu vastaavan tämän lain säännöksiä, konserniyksikön tai nimetyn paikallisen yksikön on tehtävä täydennysveron tietoilmoitus, joka sisältää:

Konserniyksikön on annettava täydennysveron tietoilmoitus, täydennysveroilmoitus sekä täydennysveron tietoilmoituksen antajaa koskeva ilmoitus sähköisesti.

Ilmoitukset katsotaan annetuksi, kun ne ovat saapuneet Verohallinnolle. Sähköisesti annetun ilmoituksen saapumisajankohdasta säädetään sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 10 §:ssä .

Konserniyksikön ja muun ilmoitusvelvollisen velvollisuuteen antaa tietoja verotuksen toimittamista tai verotusta koskevaa muutoksenhakua varten sovelletaan tämän lain lisäksi soveltuvin osin, mitä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 9 ja 11 §:ssä säädetään ilmoittamisvelvollisuudesta.

Verotarkastukseen sovelletaan soveltuvin osin verotusmenettelystä annetun lain 14 §:ää ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

Täydennysveron tietoilmoitus, täydennysveroilmoitus ja täydennysveron tietoilmoituksen antajaa koskeva ilmoitus annetaan Verohallinnolle viimeistään 15 kuukauden kuluttua tilikauden päättymisestä.

Edellä 1 luvun 3 §:n 4 momentissa, 3 luvun 4, 7 ja 10 §:ssä ja 7 luvun 13 ja 14 §:ssä tarkoitetut valinnat ovat voimassa viisi tilikautta alkaen tilikaudesta, jona valinta tehdään. Valintakauden päätyttyä valinta voidaan peruuttaa. Valinnat tehdään täydennysveron tietoilmoituksella.

Valinta uusiutuu ilman eri toimenpiteitä, jollei ilmoittava konserniyksikkö peruuta valintaa. Valinnan peruuttaminen on voimassa viisi tilikautta sen tilikauden lopusta, jona peruuttaminen tehdään. Peruuttamiskauden päätyttyä valinta voidaan tehdä uudelleen 1 momentin mukaisesti.

Edellä 3 luvun 9 §:ssä, 4 luvun 11 §:ssä ja 20 §:n 2 momentissa, 5 luvun 7 §:n 13 momentissa ja 9 §:n 1 momentissa sekä 7 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetut valinnat ovat voimassa yhden tilikauden. Valinnat tehdään täydennysveron tietoilmoituksella.

Verohallinto toimittaa verotuksen ja määrää veron konserniyksikön maksettavaksi.

Verotuksen yleisiin menettelysäännöksiin ja verotuksen toimittamiseen sovelletaan tämän lain lisäksi soveltuvin osin verotusmenettelystä annetun lain 26 ja 26 a–26 f §:ää sekä 27 §:n 1 ja 3 momenttia.

Verohallinnon oikeuteen saada salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä verotusta tai muutoksenhakua koskevan asian käsittelyä varten tietoja sivulliselta ja viranomaiselta sekä oikeuteen tarkastaa ne asiakirjat, joista sivullisen tiedonantovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja voi olla saatavilla, sovelletaan verotusmenettelystä  annetun  lain 19–22, 22 a, 23, 23 a, 23 c, 24 ja 25 §:ää.

Verohallinto määrää ilmoitus- ja tiedonantovelvolliselle konserniyksikölle veronkorotuksen, jos:

Veronkorotusta ei kuitenkaan määrätä sen johdosta, että konserniyksikkö on jättänyt ilmoittamatta hyväkseen vaikuttavan tiedon, ellei kyse ole toistuvasta laiminlyönnistä tai konserniyksikön toiminta osoita ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvollisuuksista.

Veronkorotus jätetään määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai jos veronkorotuksen määrääminen olisi 16 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.

Veronkorotus jätetään määräämättä täydennysveroilmoitusta koskevan virheen osalta, jos konserniyksikölle on määrätty tämän lain mukainen veronkorotus täydennysveron tietoilmoitukseen liittyvän virheen johdosta ja täydennysveroilmoituksen virheessä on kyse samasta virheestä.

Edellä 15 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta laiminlyönnistä veronkorotus määrätään lisääntyneen täydennysveron määrästä. Veronkorotus on tällöin:

Edellä 15 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta laiminlyönnistä 1 momentin mukaan määrättävä veronkorotus on kuitenkin vähintään 10 000 euroa.

Jos virhe ei johda täydennysveron määräämiseen liian alhaisena, veronkorotuksen määrä on kuitenkin vähintään 5 000 euroa ja enintään 25 000 euroa.

Edellä 15 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta laiminlyönnistä veronkorotus on enintään 25 000 euroa.

Verohallinto määrää konserniyksikölle veronkorotuksen sijasta myöhästymismaksun, jos konserniyksikkö antaa täydennysveron tietoilmoituksen, täydennysveroilmoituksen tai täydennysveron tietoilmoituksen antajaa koskevan ilmoituksen tai oma-aloitteisesti korjaa muun 15 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun laiminlyönnin ennen verotuksen päättymistä.

Myöhästymismaksua ei kuitenkaan määrätä sen johdosta, että konserniyksikkö on jättänyt ilmoittamatta konserniyksikön hyväksi vaikuttavan tiedon, ellei kyse ole toistuvasta laiminlyönnistä tai konserniyksikön toiminta osoita ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista.

Konserniyksikölle määrättävä myöhästymismaksu täydennysveron tietoilmoituksen osalta on 5 000 euroa, täydennysveroilmoituksen ja muun ilmoituksen tai tiedon osalta 1 000 euroa tilikaudelta.

Konserniyksikölle on varattava tilaisuus selvityksen antamiseen ennen myöhästymismaksun määräämistä, jos se on erityisestä syystä tarpeen.

Myöhästymismaksu jätetään määräämättä, jos ilmoituksen antaminen on viivästynyt konserniyksiköstä riippumattomasta syystä, laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai muu erityinen syy.

Myöhästymismaksu ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen meno.

Verotus päättyy verotuspäätökseen merkittynä päivänä. Verotus päättyy viimeistään kahden vuoden kuluttua tilikauden lopusta lukien.

Konserniyksikölle lähetetään verotuksesta verotuspäätös selvityksineen verotuksen perusteista ja ohjeet siitä, miten verotukseen voidaan hakea muutosta. Selvitykseen merkitään tiedot veron ja maksujen määrästä, tosiasiallisesta veroasteesta ja täydennysverosta sekä palautettavasta verosta sekä konserniyksikön yksilöintitiedot ja verotuksen toimittanut viranomainen yhteystietoineen.

Automaattisesta ratkaisemisesta ilmoittamisesta säädetään hallintolain (434/2003) 53 g §:n 1 momentissa.

Jos verotuspäätöksessä on sellainen virhe, joka ei vaikuta veron määrään, voidaan asiakirja oikaista toimittamatta konserniyksikön pyynnöstä verotusta uudelleen.

Verohallinto voi muuttaa verotusta siten kuin jäljempänä säädetään tai toimittaa verotuksen muutoksenhakuviranomaisen päätöksen perusteella uudelleen ottaen huomioon, mitä verotusmenettelystä annetun lain 6 luvussa säädetään.

Jos verotuksessa on virhe, jonka johdosta täydennysveroa on määrätty liikaa, Verohallinto oikaisee verotusta konserniyksikön hyväksi.

Verotuksen oikaisu konserniyksikön hyväksi on tehtävä kuuden vuoden kuluessa tilikauden päättymistä seuraavan vuoden alusta.

Verotusta ei oikaista, jos asia on valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu.

Jos täydennysvero on jäänyt osaksi tai kokonaan määräämättä, Verohallinto oikaisee verotusta ja määrää puuttuvan veron.

Verotuksen oikaisu konserniyksikön vahingoksi on tehtävä kuuden vuoden kuluessa tilikauden päättymistä seuraavan vuoden alusta.

Verotusta ei oikaista, jos Verohallinto on selvittänyt ja nimenomaisesti ratkaissut asian. Verotusta voidaan kuitenkin oikaista, jos ratkaisu asiassa on perustunut virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka asiassa on ilmennyt sellaista uutta selvitystä, joka olisi voinut vaikuttaa asian ratkaisuun. Kirjoitusvirhe, laskuvirhe tai muu niihin verrattava erehdys voidaan oikaista.

Verotusta ei oikaista, jos asia on valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu.

Jos konserniyksikkö, joka on ollut velvollinen antamaan ilmoituksen, ei ole antanut täydennysveron tietoilmoitusta tai täydennysveroilmoitusta, tai on antanut puutteelliset, erehdyttävät tai väärät ilmoitukset tai muuten laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa, konserniyksikön suoritettavaksi on verotusta oikaistaessa määrättävä myös veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain (1556/1995) mukainen viivästyskorko ja veronkorotus.

Verotuksen oikaisun katsotaan tapahtuneen määräajassa, jos Verohallinnon päätös oikaisusta on tehty ennen määräajan päättymistä.

Verotukseen saavat hakea muutosta konserniyksikkö itse sekä jokainen muu, jonka oman täydennysveron määrään verotus välittömästi saattaa vaikuttaa tai joka on veron suorittamisesta vastuussa.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saa hakea muutosta verotukseen.

Oikaisuviranomaiseen ja oikaisuvaatimuksen tekemiseen sovelletaan verotusmenettelystä annetun lain 61 ja 63 §:ää.

Oikaisuvaatimus on tehtävä neljän vuoden kuluessa raportoitavan tilikauden päättymistä seuraavan vuoden alusta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön on tehtävä oikaisuvaatimus neljän kuukauden kuluessa konserniyksikön verotuksen päättymisestä.

Oikaisuvaatimus voidaan kuitenkin aina tehdä 60 päivän kuluessa päivästä, jona muutoksenhakuun oikeutettu on saanut päätöksestä tiedon. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön määräaika lasketaan päätöksen tekemisestä.

Muutoksenhakuun tiedonantovelvollisuutta koskevaan päätökseen sovelletaan verotusmenettelystä annetun lain 65 a §:n 5 ja 6 momenttia.

Muutoksenhakuun hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen sovelletaan verotusmenettelystä annetun lain 66, 67, 69–71, 71 a–71 d ja 71 f §:ää.

Rangaistus veron lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä säädetään rikoslain (39/1889) 29 luvun 1–3 §:ssä.

Jos 1 momentissa mainittu rikos on veron määrä ja muut olosuhteet huomioon ottaen vähäinen, voi veroviranomainen, ottaen huomioon myös mahdollisesti määrätyn veronkorotuksen, jättää ilmoittamatta asian syyttäjälle.

Verotusta koskevan tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin sovelletaan verotusmenettelystä annetun lain 87 §:ää.

Asiakirjojen tuhoutumiseen, oikeudenkäyntikuluihin, poliisin virka-apuun ja sähköiseen asiointiin ja allekirjoittamiseen sovelletaan verotusmenettelystä annetun lain 91, 92, 93 ja 93 a §:ää.

Tässä pykälässä lainkäyttöalueen osalta siirtymävuodella tarkoitetaan ensimmäistä tilikautta, jona konserni kuuluu tämän lain soveltamisalaan kyseisen lainkäyttöalueen osalta.

Määrittäessään lainkäyttöalueen tosiasiallista veroastetta siirtymävuonna ja kunakin sitä seuraavana tilikautena konsernin on otettava huomioon kaikki laskennalliset verosaamiset ja -velat, jotka on otettu huomioon tai ilmoitettu lainkäyttöalueen kaikkien konserniyksiköiden kirjanpidossa siirtymävuonna.

Laskennalliset verosaamiset ja -velat on otettava huomioon vähimmäisverokannalla tai sovellettavalla kansallisella verokannalla sen mukaan, kumpi näistä on alhaisempi. Laskennallinen verosaaminen, joka on kirjattu vähimmäisverokantaa alhaisemmalla verokannalla, voidaan kuitenkin ottaa huomioon vähimmäisverokannan mukaisesti, jos konserni osoittaa laskennallisen verosaamisen johtuvan 3 luvun mukaisesta määritellystä tappiosta.

Jos sovellettava verokanta ylittää vähimmäisverokannan, veronhyvitysten perusteella kirjatut verosaamiset voidaan arvostaa tätä pykälää sovellettaessa jakamalla saamisen määrä sovellettavalla verokannalla ja kertomalla näin saatu luku vähimmäisverokannalla.

Laskennallisen verosaamisen alaskirjauksen vaikutusta ei oteta huomioon 2 momentissa tarkoitetussa laskennassa.

Laskennallisia verosaamisia, jotka johtuvat 3 luvun mukaisesti määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle rajatuista eristä, ei oteta huomioon 2 momentissa tarkoitetussa laskennassa, jos tällaiset laskennalliset verosaamiset syntyvät liiketoimesta, joka on tapahtunut tai tapahtuu 30 päivänä marraskuuta 2021 tai sen jälkeen.

Jos varoja on siirretty tai siirretään konserniyksiköiden välillä 30 päivänä marraskuuta 2021 tai sen jälkeen ja ennen siirtymävuoden alkua, hankittujen varojen perusteen, varastoja lukuun ottamatta, on perustuttava luovuttavan konserniyksikön siirrettyjen varojen kirjanpitoarvoihin luovutushetkellä. Laskennalliset verosaamiset ja -velat tämän lain soveltamista varten määritetään näiden arvojen pohjalta.

Poiketen 7 momentissa säädetystä, hankkiva yksikkö voi huomioida laskennallisen verosaamisen siihen määrään, joka vastaa luovuttavan yksikön veron maksua, tai siihen määrään, joka olisi huomioitu 2 momentin laskennallisten verojen määrässä, mutta se purettiin tai sitä ei muodostettu luovuttavassa yksikössä sen takia, että luovutuksesta aiheutunut voitto verotettiin osana luovuttavan yksikön verotettavaa tuloa. Laskennallisen verosaamisen määrä on kuitenkin korkeintaan hankkivan yksikön kansallisen verolainsäädännön mukaisen varojen arvon ja minimiverosäännösten mukaisen kirjanpitoarvon ero kerrottuna vähimmäisverokannalla.

Mikäli hankkiva yksikkö kirjaa varat kirjanpitoonsa käyttäen käypää arvoa, se voi oikaistujen huomioitavien verojensa laskennassa käyttää varojen kirjanpitoarvoa kaikkina myöhempinä tilikausina, jos se olisi 8 momenttia sovellettaessa oikeutettu huomioimaan laskennallisen verosaamisen, joka vastaa suuruudeltaan kansallisen verolainsäädännön mukaisen varojen arvon ja minimiverosäännösten mukaisen kirjanpitoarvon eroa kerrottuna vähimmäisverokannalla.

Monikansallisen konsernin ja suuren kotimaisen konsernin Suomen kotimainen täydennysvero, 2 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella Suomessa sijaitsevien yksiköiden osalta kannettava täydennysvero sekä 2 luvun 2 §:n 2 momentin ja 2 luvun 4 §:n 2 momentin perusteella kannettava täydennysvero alennetaan nollaksi sen estämättä, mitä 5 luvussa säädetään:

Jos monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee kolmannen maan lainkäyttöalueella, jäsenvaltiossa sijaitsevan konserniyksikön 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaisesti maksettavaksi tuleva täydennysvero alennetaan nollaan kyseisen monikansallisen konsernin kansainvälisen toiminnan alkuvaiheen viiden ensimmäisen tilikauden aikana, sen estämättä mitä 5 luvussa säädetään vaatimuksista.

Monikansallisen konsernin katsotaan olevan kansainvälisen toimintansa alkuvaiheessa, jos:

Sovellettaessa 3 momentin 2 kohtaa viitelainkäyttöalueella tarkoitetaan lainkäyttöaluetta, jolla monikansalliseen konserniin kuuluvilla konserniyksiköillä on suurin aineellisen omaisuuden kokonaisarvo sinä tilikautena, jona monikansallinen konserni ensimmäisen kerran kuuluu tämän lain soveltamisalaan. Aineellisen omaisuuden kokonaisarvo lainkäyttöalueella on kaikkien kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevien monikansalliseen konserniin kuuluvien konserniyksiköiden kaiken aineellisen omaisuuden nettokirjanpitoarvojen summa.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitettu viiden tilikauden jakso alkaa sen tilikauden alusta, jona monikansallinen konserni ensimmäisen kerran kuuluu tämän lain soveltamisalaan.

Niiden monikansallisten konsernien osalta, jotka kuuluvat tämän lain soveltamisalaan sen tullessa voimaan, 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu viiden tilikauden ajanjakso alkaa 31 päivänä joulukuuta 2023.

Niiden monikansallisten konsernien osalta, jotka kuuluvat tämän lain soveltamisalaan sen tullessa voimaan, 2 momentissa tarkoitettu viiden tilikauden ajanjakso alkaa 31 päivänä joulukuuta 2024.

Niiden suurten kotimaisten konsernien osalta, jotka kuuluvat tämän lain soveltamisalaan sen tullessa voimaan, 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu viiden tilikauden ajanjakso alkaa 31 päivänä joulukuuta 2023.

Edellä 8 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun nimetyn paikallisen yksikön on ilmoitettava Verohallinnolle monikansallisen konsernin kansainvälisen toiminnan alkuvaiheen alkamisesta.

Sen estämättä, mitä 8 luvun 10 §:ssä säädetään, täydennysveron tietoilmoitus, täydennysveron tietoilmoituksen antajaa koskeva ilmoitus ja täydennysveroilmoitus on tehtävä Verohallinnolle viimeistään 18 kuukauden kuluttua sen raportoitavan tilikauden viimeisestä päivästä, joka on ensimmäinen 1 §:ssä tarkoitettu siirtymävuosi.

Sen estämättä, mitä 8 luvun 10 §:ssä säädetään, täydennysveron tietoilmoitus, täydennysveron tietoilmoituksen antajaa koskeva ilmoitus ja täydennysveroilmoitus on tehtävä Verohallinnolle viimeistään 18 kuukauden kuluttua sen raportoitavan tilikauden viimeisestä päivästä, joka on 1 §:ssä tarkoitettu siirtymävuosi.

Poiketen siitä mitä 8 luvun 15 §:ssä säädetään, veronkorotusta ei määrätä siirtymäkaudella, jos konserniyksikkö on huolellisesti pyrkinyt ottamaan selvää sääntöjen sisällöstä ja noudattamaan niitä hyvässä uskossa.

Tässä pykälässä siirtymäkaudella tarkoitetaan tilikausia, jotka alkavat 31 päivänä joulukuuta 2026 tai sitä ennen ja päättyvät viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2028.

Siirtymäkauden aikana lainkäyttöalueen tilikauden täydennysvero katsotaan nollaksi, mikäli:

Tämän olettamasäännön yhteydessä tarkoitetaan:

Edellä 5 §:ssä säädettyä verotuksen maakohtaista raportointia koskevaa siirtymäkauden olettamasääntöä sovelletaan yhteisyrityksiin ja näiden tytäryhtiöihin kuin ne olisivat erillisen konsernin konserniyksiköitä, paitsi määritelty tulos tai tappio ja kokonaistulot raportoidaan ehdot täyttävällä tilinpäätöksellä.

Mikäli konsernin ylin emoyksikkö on läpivirtaava yksikkö, 5 §:ssä säädettyä ei sovelleta konsernin ylimmän emoyksikön lainkäyttöalueella, ellei emoyksikön omistus kuulu kokonaisuudessaan 7 luvun 1 §:n 1–3 kohdassa tarkoitetuille henkilöille.

Ellei 2 momentista muuta johdu, mikäli ylin emoyksikkö on läpivirtaava yksikkö tai siihen sovelletaan 7 luvun 5 §:ssä tarkoitettua vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää, emoyksikön tulos tai tappio ennen tuloveroja ja muita vastaavia vähennetään siltä osin kuin se kohdistetaan tai jaetaan ehdot täyttävien henkilöiden omistusosuuksien perusteella.

Jos sijoitusyksikkö sijaitsee verotuksen maakohtaisen raportin mukaisella lainkäyttöalueella:

Sijoitusyksikön ei tarvitse tehdä erillistä minimiverolaskentaa, jos se ei ole tehnyt 7 luvun 13 tai 14 §:n mukaisia valintoja ja kaikki sen osakkeenomistajat sijaitsevat sijoitusyksikön lainkäyttöalueella.

Tässä pykälässä sijoitusyksiköstä säädettyä sovelletaan myös vakuutustoiminnan sijoitusyksikköön.

Realisoitumatonta käyvän arvon nettotappiota ei huomioida tuloksessa tai tappiossa ennen tuloveroja, jos tappio ylittää 50 000 000 euroa kyseisellä lainkäyttöalueella.

Realisoitumattomalla käyvän arvon nettotappiolla tarkoitetaan kaikkien tappioiden yhteissummaa, vähennettynä mahdollisilla omistusosuuksien käyvän arvon muutoksista johtuvilla voitoilla lukuun ottamatta pienomistuksia.

Seuraavat konserniyksiköt, konsernit ja lainkäyttöalueet jäävät 5 §:ssä säädetyn siirtymäkauden olettamasäännön ulkopuolelle:

Ilmoittavan konserniyksikön valinnasta lainkäyttöalueen tilikauden täydennysvero katsotaan nollaksi niiden yksiköiden osalta, joille lasketaan kyseisen lainkäyttöalueen ehdot täyttävä kotimainen täydennysvero, joka on OECD:n ja G20-maiden osallistavan kehyksen erityisessä vertaisarviossa katsottu oikeuttavan kotimaista täydennysveroa koskevaan olettamasäännökseen vetoamiseen. Olettamasäännöstä ei sovelleta yksikköön, joka ei ole lainkäyttöalueen kotimaisen täydennysveron piirissä, tai joka on kiistänyt velvollisuutensa suorittaa täydennysveroa muutoin kuin kotimaisen täydennysverosäännöksen takia. (19.12.2024/917)

Ilmoittavan konserniyksikön valinnasta lainkäyttöalueen tilikauden täydennysveron katsotaan olevan nolla, jos lainkäyttöalueelle lasketaan ehdot täyttävä kotimainen täydennysvero ylimmän emoyksikön hyväksyttävän tilinpäätösstandardin tai kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti.

Tätä valintaa ei sovelleta määrään, joka on lisätty lainkäyttöalueen täydennysveroon 2 luvun 19 §:n mukaisesti.

Ilmoittava konserniyksikkö voi tehdä valinnan, jonka voimassa ollessa epäolennaisen konserniyksikön määritelty tulos tai tappio, määritelty tuotto ja oikaistut huomioitavat verot lasketaan käyttämällä 4 momentin yksinkertaistettuja laskelmia. Näin laskettua tulosta, tappiota, tuottoja ja veroja käytetään arvioitaessa 2 momentin edellytysten täyttymistä. Kutakin valinnan piirissä olevaa yksikköä kohdellaan kuin se olisi lainkäyttöalueensa ainoa konserniyksikkö. Valinta on 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta.

Lainkäyttöalueen tilikauden täydennysvero katsotaan nollaksi, mikäli lainkäyttöalueen:

Tämän olettamasäännöksen yhteydessä tarkoitetaan:

Edellä 2 momentissa tarkoitettujen olettamasäännösten edellytysten täyttymistä arvioidaan soveltaen seuraavia laskentasääntöjä:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2024.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran 31 päivänä joulukuuta 2023 tai sen jälkeen alkaviin tilikausiin. Lain 2 luvun 8–11 §:ää sovelletaan kuitenkin vasta 31 päivänä joulukuuta 2024 tai sen jälkeen alkaviin tilikausiin, lukuun ottamatta 3 §:ssä tarkoitetun valinnan tehneessä jäsenvaltiossa sijaitsevien emoyksiköiden konsernien tilikausia.

Edellä 5 luvun 7 §:n 2 momentin soveltamiseksi viiden prosentin arvo korvataan kunkin seuraavassa taulukossa esitetyn kalenterivuoden 31 päivänä joulukuuta alkavana tilikautena seuraavassa taulukossa esitetyillä arvoilla:

Edellä 5 luvun 7 §:n 4 momentin soveltamiseksi viiden prosentin arvo korvataan kunkin seuraavassa taulukossa esitetyn kalenterivuoden 31 päivänä joulukuuta alkavana tilikautena seuraavassa taulukossa esitetyillä arvoilla:

Jäsenvaltiossa, joka on päättänyt lykätä tuloksilukemissäännön ja aliverotettujen voittojen säännön soveltamista monikansallisten konsernien ja suurten kotimaisten konsernien maailmanlaajuisen vähimmäisverotason varmistamisesta unionissa annetun neuvoston direktiivin (EU) 2022/2523 50 artiklan mukaisesti, sijaitsevan ylimmän emoyksikön nimeämän Suomessa sijaitsevan nimetyn ilmoittavan yksikön on tehtävä 8 luvun 7 §:ssä säädettyjen vaatimusten mukainen täydennysveron tietoilmoitus.

Poiketen siitä, mitä 8 luvun 15 §:ssä säädetään, veronkorotusta ei määrätä siirtymäkaudella, jos konserniyksikkö on huolellisesti pyrkinyt ottamaan selvää sääntöjen sisällöstä ja noudattamaan niitä hyvässä uskossa.

Tässä pykälässä siirtymäkaudella tarkoitetaan tilikausia, jotka alkavat 31 päivänä joulukuuta 2026 tai sitä ennen ja päättyvät viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2028.

Ilmoittavan konserniyksikön valinnasta lainkäyttöalueen tilikauden täydennysvero katsotaan siirtymäkauden aikana nollaksi, mikäli:

Lainkäyttöalueen täydennysvero katsotaan tämän pykälän mukaan nollaksi myös, vaikka konserni ei ole velvollinen antamaan verotuksen maakohtaista raporttia, jos konserni täyttää täydennysveron tietoilmoituksen tätä olettamasäännöstä koskevan osion ehdot täyttävän tilinpäätöksen tiedoilla, jotka se olisi raportoinut lainkäyttöalueen maakohtaisella raportilla, jos konserni olisi ollut velvollinen antamaan maakohtaisen raportin, ja 1 momentin edellytykset muuten täyttyvät.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu valinta on 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettu vuosittaisvalinta.

Verotuksen maakohtaiseen raportointiin perustuvaan olettamasäännökseen sovelletaan jäljempänä tässä pykälässä annettuja määritelmiä.

Yksinkertaistetuilla huomioitavilla veroilla tarkoitetaan konsernin ehdot täyttävässä tilinpäätöksessä lainkäyttöalueen tuloverokulua, josta on vähennetty verot, jotka eivät ole huomioitavia veroja sekä verot, jotka liittyvät liiketoimen epävarmaan verokohteluun. Kiinteän toimipaikan lainkäyttöalueen tuloverokulu kiinteän toimipaikan tulosta huomioidaan yksinomaan kiinteän toimipaikan lainkäyttöalueella.

Yksinkertaistetulla tosiasiallisella veroasteella tarkoitetaan lainkäyttöalueen yksinkertaistettuja huomioitavia veroja jaettuna konsernin ehdot täyttävällä verotuksen maakohtaisella raportilla esitetyllä tuloksella tai tappiolla ennen tuloveroja.

Siirtymäkaudella tarkoitetaan kaikkia tilikausia, jotka alkavat 31 päivänä joulukuuta 2026 tai sitä ennen ja päättyvät viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2028.

Siirtymäkauden veroasteella tarkoitetaan:

Ehdot täyttävällä verotuksen maakohtaisella raportilla tarkoitetaan verotuksen maakohtaista raporttia, joka perustuu ehdot täyttävään tilinpäätökseen. Jos verotuksen maakohtainen raportti sisältää eriä, joiden kirjanpidollinen ja verotuksellinen kohtelu eroavat toisistaan, 5 §:n 1 momentin ehtojen täyttymistä arvioitaessa käytetään lukuja, jotka vastaavat niiden käsittelyä ehdot täyttävässä tilinpäätöksessä.

Kokonaistuotolla tarkoitetaan ehdot täyttävällä verotuksen maakohtaisella raportilla olevia konsernin lainkäyttöalueen kokonaistuottoja.

Tuloksella tai tappiolla ennen tuloveroja tarkoitetaan ehdot täyttävällä verotuksen maakohtaisella raportilla olevaa konsernin tulosta tai tappiota ennen tuloveroja.

Ehdot täyttävällä tilinpäätöksellä tarkoitetaan:

Kiinteän toimipaikan osalta ehdot täyttävällä tilinpäätöksellä tarkoitetaan sen omaa ehdot täyttävää tilinpäätöstä, jos sellainen on olemassa. Jos tällaista tilinpäätöstä ei ole olemassa, kiinteän toimipaikan osuus pääyksikön kokonaistuotoista ja tuloksesta ennen veroja määritetään tilinpäätöksestä, jonka pääyksikkö laatii taloudellista raportointia, lainsäädäntöä, verotusta tai sisäistä valvontaa varten. Jos tällaisessa tilinpäätöksessä kiinteän toimipaikan tappio kuuluu kiinteälle toimipaikalle itselleen, tätä vastaava oikaisu on tehtävä pääliikkeen tulokseen ennen veroja.

Sovellettaessa 1 momenttia samalla lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden olettamasäännön laskentaa koskevien tilinpäätöstietojen on tultava johdonmukaisesti samasta joko 1 tai 2 kohdan mukaisesta lähteestä, pois lukien konserniyksiköt, jotka ovat kiinteitä toimipaikkoja tai 3 kohdassa tarkoitettuja yksiköitä.

Jos konsolidoidun tilinpäätöksen perusteena käytettäviin konserniyksikön tilinpäätöstietoihin tai konserniyksikön erillistilinpäätökseen sisältyy sellaisia konsernikirjanpidon eriä, jotka ovat syntyneet yrityskaupan seurauksena varojen arvostamisesta käypään arvoon ja jotka on kohdistettu konserniyksikölle, konserniyksikön tilinpäätöstietoja tai erillistilinpäätöstä ei katsota 7 §:ssä tarkoitetuksi ehdot täyttäväksi tilinpäätökseksi.

Edellä 1 momentista poiketen kyseisessä momentissa kuvattuja eriä sisältävät konserniyksikön tilinpäätöstiedot tai erillistilipäätös voidaan kuitenkin katsoa ehdot täyttäväksi tilinpäätökseksi, jos konserni ei ole 31 joulukuuta 2022 jälkeen alkaneilta tilikausilta jättänyt sellaista verotuksen maakohtaista raporttia joka on perustunut kirjanpitoon tai erillistilinpäätökseen, joihin ei olisi sisältynyt 1 momentissa tarkoitettuja eriä, paitsi jos konserniyksikön on tullut sisällyttää mainitut erät lainsäädännön tai vastaavan sääntelyn edellyttämänä. Lisäksi konsernin on tullut tehdä jäljempänä 3 momentissa tarkoitettu oikaisu.

Konserniyksikön tulokseen tai tappioon ennen tuloveroja lisätään siitä vähennetyt erät, jotka liittyvät liikearvon arvonalentumiseen, jos liikearvo liittyy 30 marraskuuta 2021 jälkeen tehtyyn liiketoimeen:

Edellä 5 §:ssä säädettyä verotuksen maakohtaista raportointia koskevaa siirtymäkauden olettamasääntöä sovelletaan yhteisyrityksiin ja näiden tytäryhtiöihin kuin ne olisivat erillisen konsernin konserniyksiköitä, paitsi määritelty tulos tai tappio ja kokonaistulot raportoidaan ehdot täyttävällä tilinpäätöksellä.

Mikäli konsernin ylin emoyksikkö on läpivirtaava yksikkö, 5 §:ssä säädettyä ei sovelleta konsernin ylimmän emoyksikön lainkäyttöalueella, ellei emoyksikön omistus kuulu kokonaisuudessaan 7 luvun 1 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetuille henkilöille.

Ellei 2 momentista muuta johdu, mikäli ylin emoyksikkö on läpivirtaava yksikkö tai siihen sovelletaan 7 luvun 5 §:ssä tarkoitettua vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää, emoyksikön tulos tai tappio ennen tuloveroja ja muita vastaavia veroja vähennetään siltä osin kuin se kohdistetaan tai jaetaan ehdot täyttävien henkilöiden omistusosuuksien perusteella.

Jos sijoitusyksikkö sijaitsee verotuksen maakohtaisen raportin mukaisella lainkäyttöalueella:

Sijoitusyksikön ei tarvitse tehdä erillistä minimiverolaskentaa, jos se ei ole tehnyt 7 luvun 13 tai 14 §:n mukaisia valintoja ja kaikki sen osakkeenomistajat sijaitsevat sijoitusyksikön lainkäyttöalueella.

Tässä pykälässä sijoitusyksiköstä säädettyä sovelletaan myös vakuutustoiminnan sijoitusyksikköön.

Realisoitumatonta käyvän arvon nettotappiota ei huomioida tuloksessa tai tappiossa ennen tuloveroja, jos tappio ylittää 50 000 000 euroa kyseisellä lainkäyttöalueella.

Realisoitumattomalla käyvän arvon nettotappiolla tarkoitetaan kaikkien tappioiden yhteissummaa, vähennettynä mahdollisilla omistusosuuksien käyvän arvon muutoksista johtuvilla voitoilla lukuun ottamatta pienomistuksia.

Seuraavat konserniyksiköt, konsernit ja lainkäyttöalueet jäävät 5 §:ssä säädetyn siirtymäkauden olettamasäännön ulkopuolelle:

Arvioitaessa ovatko 5 §:n soveltamisedellytykset täyttyneet lainkäyttöalueen osalta, lainkäyttöalueen tulosta ja tappiota ennen tuloveroja sekä tuloverokulua on oikaistava siltä osin kun niihin on vaikuttanut jokin 14–16 §:ssä tarkoitettu arbitraatiojärjestely, jos jokin näistä järjestelyistä on toteutettu 18 päivänä joulukuuta 2023 tai sen jälkeen.

Järjestely katsotaan toteutetuksi 18 päivänä joulukuuta 2023 jälkeen, jos aiempaa järjestelyä on muutettu, se on siirretty, sen kirjanpitokohtelua on muutettu tai siitä johtuviin oikeuksiin tai velvoitteisiin liittyviä suorituksia on muutettu 18 päivänä joulukuuta 2023 jälkeen.

Epäsymmetrisen vähennyksen tuottavalla järjestelyllä tarkoitetaan järjestelyä, jossa konserniyksikkö suoraan tai epäsuorasti antaa lainan tai tekee muun sijoituksen toiseen konserniyksikköön siten, että tälle toiselle yksikölle aiheutuu tilinpäätöksessä kulu tai tappio ja:

Epäsymmetrisen vähennyksen tuottavana järjestelynä ei kuitenkaan pidetä järjestelyä siltä osin kuin siihen liittyvä kulu tai tappio syntyy pelkästään 3 luvun 12 §:ssä tarkoitettuun ensisijaiseen lisäpääomaan liittyen.

Kaksoisvähennyksen tuottavalla järjestelyllä tarkoitetaan järjestelyä, jonka tuloksena kulu tai tappio, joka sisältyy konserniyksikön tilinpäätökseen:

Järjestelyä ei pidetä kaksoisvähennyksen aiheuttavana järjestelynä siltä osin kuin kahdesti sisällytettyä kulua vastaa tulonlisäys, joka sisältyy kummankin osapuolena olevan konserniyksikön tilinpäätökseen.

Verovähennyksen aiheuttanutta järjestelyä ei pidetä kaksoisvähennyksen aiheuttavana järjestelynä siltä osin kuin siihen liittyvää kulua vastaa tulonlisäys, joka sisältyy sekä kulun kirjanneen konserniyksikön tilinpäätökseen että verovähennyksen vaatineen konserniyksikön verotettavaan tuloon.

Kahdesti kirjatun verokulun tuottavalla järjestelyllä tarkoitetaan järjestelyä, jonka seurauksena useampi kuin yksi konserniyksikkö sisällyttää saman verokulun tai sen osan joko oikaistuihin huomioitaviin veroihinsa tai yksinkertaistetun tosiasiallisen veroasteen laskelmaansa soveltaessaan verotuksen maakohtaiseen raporttiin perustuvaa siirtymäkauden olettamasäännöstä, paitsi jos järjestely samalla johtaa veronalaisen tulon sisältymiseen kaikkien verokulun sisällyttäneiden konserniyksiköiden tilinpäätöksiin.

Järjestely ei ole kahdesti kirjatun verokulun tuottava järjestely, jos verokulun sisältyminen tilinpäätökseen aiheutuu yksinomaan sen vuoksi, että yksinkertaistetun tosiasiallisen veroasteen laskeminen ei edellytä verokulun oikaisua siltä osin, kun kyse on kulusta, joka tulisi muutoin siirtää toiselle yksikölle oikaistujen huomioitavien verojen laskelmaa varten.

Edellä 13 pykälässä tarkoitettu oikaisu tehdään 14 ja 15 §:ssä tarkoitetun järjestelyn osalta siten, että järjestelystä johtunut vähennys tai tappio lisätään tulokseen ennen veroja ja 16 §:ssä tarkoitetun järjestelyn osalta siten, että verokulu, joka on syntynyt järjestelyn tuloksena, poistetaan tarkasteltavana olevan lainkäyttöalueen tuloverokulusta.

Siltä osin kuin kyse on 15 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta järjestelystä ja kaikki siihen liittyvän kulun tai tappion tilinpäätökseensä sisällyttävät konserniyksiköt sijaitsevat samalla tarkasteltavana olevalla lainkäyttöalueella, oikaisua ei tarvitse tehdä yhden kulun tai tappion sisällyttäneen konserniyksikön osalta.

Sovellettaessa 13–18 §:ää konserniyksiköllä tarkoitetaan myös yksikköä, jota kohdellaan minimiverotuksessa konserniyksikkönä. Tällaisia yksiköitä ovat yhteisyritys ja yksikkö, joka laatii itsenäisen tilinpäätöksen, joka huomioidaan väliaikaista maakohtaisen raportoinnin poikkeusta varten riippumatta siitä, ovatko yksiköt samalla tarkasteltavalla lainkäyttöalueella.

Konserniyksikön tilinpäätöksellä tarkoitetaan 3 luvun 1 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua tilinpäätöstä tai tämän luvun 7 §:ssä tarkoitettua ehdot täyttävää tilinpäätöstä, jos yksikköön sovelletaan verotuksen maakohtaiseen raporttiin perustuvaa siirtymäkauden olettamasäännöstä.

Konserniyksiköllä ei ole tässä pykälässä tarkoitettua vastaavaa lisäystä verotettavaan tuloonsa, jos:

Menon tai tappion ei katsota sisältyvän verotuksessa läpinäkyvän yksikön tilinpäätökseen siltä osin kuin se sisältyy sen omistavien konserniyksiköiden tilinpäätökseen.

Ylimmän emoyksikön lainkäyttöalueelle laskettu aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä täydennysvero katsotaan siirtymäkauden aikana jokaisen tilikauden osalta nollaksi, mikäli lainkäyttöalueen sovellettava yhteisövero on vähintään 20 prosenttia.

Tässä pykälässä siirtymäkaudella tarkoitetaan tilikausia, jotka kestävät korkeintaan 12 kuukautta ja alkavat 31 joulukuuta 2025 tai sitä ennen ja päättyvät ennen 31 joulukuuta 2026.

Väliyhteisöjen yhteisverotusjärjestelmään perustuva väliyhteisövero kohdennetaan 4 luvun 18 §:n 1 momentin mukaisesti omistavalta konserniyksiköltä väliyhteisölle kertomalla kohdistettavan väliyhteisöveron määrä suhdeluvulla, joka saadaan jakamalla 2 momentissa tarkoitettu väliyhteisön allokaatioavain kaikkien väliyhteisöjen allokaatioavaimien yhteismäärällä.

Väliyhteisön allokaatioavain lasketaan vähentämällä väliyhteisöjen yhteisverotusjärjestelmän sovellettavasta verokannasta lainkäyttöalueen täydennysveroprosentti ja kertomalla summa omistavan konserniyksikön tulon määrällä.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Väliyhteisöjen yhteisverotusjärjestelmää koskeva erityiskohdentaminen on määräaikainen ja koskee tilikausia, jotka alkavat 31. joulukuuta 2025 tai sitä ennen ja päättyvät viimeistään 30. kesäkuuta 2027.

Väliyhteisöjen yhteisverotusjärjestelmää sovellettaessa tosiasiallinen veroaste lasketaan 5 luvun 1 §:n mukaan lainkäyttöalueella sijaitseville yksiköille huomioimatta väliyhteisötuloon kohdistuvia huomioitavia veroja. Mikäli tosiasiallinen veroaste tai sovellettava veroaste vastaa vähimmäisveroastetta tai ylittää sen, väliyhteisön allokaatioavain on nolla.

Mikäli konserni laskee 5 luvun 1 ja 6 §:n mukaisesti tosiasiallisen veroasteen erikseen usealle eri yksikköryhmälle, väliyhteisön allokaatioavain lasketaan käyttämällä kyseiseen yksikköryhmään sovellettavaa tosiasiallista veroastetta.

Mikäli konserni ei laske lainkäyttöalueelle tosiasiallista veroastetta 5 luvun 1 §:n mukaisesti, konserni laskee väliyhteisön allokaatioavaimen lainkäyttöalueella sijaitseville konserniyksiköille, yhteisyrityksille ja näiden tytäryksiköille 1 momentin sijasta käyttämällä vaihtoehtoista tosiasiallista veroastetta seuraavasti:

Mikäli konserni laskee lainkäyttöalueelle useita yksinkertaistettuja tosiasiallisia veroasteita tai ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron tosiasiallisia veroasteita, väliyhteisön allokaatioavain lasketaan käyttämällä sen yksikköryhmän tosiasiallista veroastetta, johon kyseinen konserniyksikkö kuuluu.

Mikäli konserniyksikköön sovelletaan väliyhteisöjen yhteisverotusjärjestelmää, johon sisältyy tuloa yksiköstä, jossa sillä on suora tai epäsuora omistusosuus, mutta joka ei ole konserniyksikkö, yhteisyritys tai yhteisyrityksen tytäryksikkö, osa väliyhteisöverosta kohdistetaan tällaiselle yksikölle sen varmistamiseksi, että väliyhteisövero poistetaan asianmukaisesti konserniyksiköiden, yhteisyritysten sekä yhteisyritysten tytäryksiköiden oikaistuista huomioitavista veroista.

Jokainen 1 momentissa tarkoitettu yksikkö laskee väliyhteisön allokaatioavaimen 21 §:n mukaisesti yksikköryhmälle, jonka kokonaistulon määrä lainkäyttöalueella on suurin ja sisällyttää väliyhteisön allokaatioavaimen kaikkien väliyhteisöjen allokaatioavaimien yhteismäärään.

Mikäli 1 momentin mukainen yksikkö sijaitsee lainkäyttöalueella, jossa konserni ei laske tosiasiallista veroastetta 5 luvun 1 §:n tai vaihtoehtoista tosiasiallista veroastetta 21 §:n 3 ja 4 momentin perusteella, lainkäyttöalueen tosiasiallinen veroaste kaikille tällaisille yksiköille lasketaan käyttäen kaikkien niiden yksiköiden tilinpäätöksillä olevia tuloja ja veroja, joiden osalta konserniyksikköön sovelletaan väliyhteisöjen yhteisverotusjärjestelmää.