HE 296/2018

1.1.1Päivärahaetuuksien määrä

Sairausvakuutuslain (1124/2004) mukaisilla päivärahaetuuksilla tarkoitetaan sairauspäivärahaa, osasairauspäivärahaa, vanhempainpäivärahaa, erityishoitorahaa, tartuntatautilain (1227/2016) 82 §:n mukaista tartuntatautipäivärahaa sekä ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain (101/2001) 18 §:n 2 momentin mukaista luovutuspäivärahaa. Vanhempainpäivärahoja puolestaan ovat äitiysraha, erityisäitiysraha, isyysraha, vanhempainraha ja osittainen vanhempainraha.

Päivärahaetuuksia maksetaan sairausvakuutuslain mukaisilta arkipäiviltä, toisin sanoen muilta päiviltä kuin sunnuntai-, pyhä- tai arkipyhäpäiviltä.

Pääsääntöisesti päivärahaetuudet määräytyvät työkyvyttömyyden tai vanhempainpäivärahaoikeuden taikka erityishoitorahaoikeuden alkamista edeltäneenä vuonna toimitetussa verotuksessa todettujen työtulojen perusteella.

Sairauspäivärahaan on oikeus työtulojen perusteella, jos vuosityötulot tai arvioidut vuosityötulot ovat vuonna 2018 vähintään 1 428 euroa. Päivärahaa maksetaan myös, vaikka työtuloja ei ole ollenkaan. Tällöin sitä maksetaan vähintään 24,64 euroa arkipäivältä (vuonna 2018) sen jälkeen, kun työkyvyttömyys on kestänyt yhtäjaksoisesti 55 päivää. Jos kuitenkin työkyvyttömyyden alkaessa on ilmeistä, että työkyvyttömyys tulee jatkumaan vähintään 300 arkipäivää, sairauspäivärahaa maksetaan vähimmäismääräisenä omavastuuajan jälkeen (1+9 arkipäivää tai 1 arkipäivä).

Vanhempainpäivärahoja ja erityishoitorahaa maksetaan ilman omavastuuaikaa aina vähintään 24,64 euroa arkipäivältä (vuonna 2018). Päivärahaetuuden vähimmäismäärää tarkistetaan vuosittain siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään.

Sairauspäiväraha on 70 prosenttia hakijan verotuksessa todettujen vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuosityötulot eivät ylitä 30 394 euroa vuonna 2018. Tämän tulorajan ylittävästä osasta sairauspäiväraha on 20 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta. Osasairauspäivärahan määrä on puolet sairauspäivärahan määrästä.

Vanhempainpäivärahojen taso on sairauspäivärahaa korkeampi. Äitiysrahan määrä on 56 ensimmäisen arkipäivän ajalta 90 prosenttia hakijan verotuksessa todettujen vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuosityötulot eivät vuonna 2018 ylitä 57 183 euroa. Tämän ylittävästä osasta äitiysrahan määrä on 32,5 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta. Äitiysrahan määrä muulta ajalta sekä erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahan määrä on 70 prosenttia hakijan verotuksessa todettujen vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuosityötulot eivät ylitä 37 167 euroa. Tämän ylittävästä osasta määrä on 40 prosenttia, jos vuosityötulot eivät ylitä 57 183 euroa. Sen ylittävästä osasta määrä on 25 prosenttia. Erityishoitorahan määrä lasketaan samoin kuin vanhempainpäivärahan määrä.

Edellä mainittuja tulorajoja tarkistetaan kalenterivuosittain työntekijän eläkelain (395/2006) 96 §:n 1 momentissa tarkoitetulla palkkakertoimella.

Vanhempainpäiväraha maksetaan vähimmäismääräisenä tietyissä sairausvakuutuslaissa säädetyissä tilanteissa. Äitiys- ja vanhempainraha maksetaan äidille ja vanhempainraha isälle vähimmäismäärän suuruisena silloin, jos hän on samanaikaisesti ansiotyössä tai omassa työssä tai opiskelee päätoimisesti ja saa opintotukilain (65/1994) mukaista opintorahaa. Isyysraha maksetaan vähimmäismääräisenä varusmiespalveluksessa vakinaisessa väessä, aseettomana, reserviläisenä tai nostoväkeen kuuluvana puolustusvoimien palveluksessa taikka siviilipalvelusmiehenä olevalle sekä opintotukilain mukaista opintorahaa saavalle. Vanhempainpäiväraha maksetaan vähimmäismäärän suuruisena myös silloin, kun vakuutettu saa vanhuuseläkettä tai täyttä työkyvyttömyyseläkettä kansaneläkelain (568/2007) 12 §:n 1 momentin, työeläkelakien, liikennevakuutuslain (460/2016) , työtapaturmaa ja sotilastapaturmaa koskevien eri lakien perusteella taikka työeläkelakien mukaista työuraeläkettä.

1.1.2Päivärahaetuuksien perusteena olevat tulot

Pääsääntöisesti päivärahaetuudet määräytyvät työkyvyttömyyden, vanhempainpäivärahaoikeuden tai erityishoitorahaoikeuden alkamista edeltäneenä vuonna toimitetussa verotuksessa todettujen työtulojen perusteella. Työtuloilla tarkoitetaan työ- tai virkasuhteesta saatua palkkaa, yrittäjän eläkelain (1272/2006) ja maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) mukaista kunkin vuoden vahvistettua työtuloa (jälj. YEL- ja MYEL-työtulo) sekä työeläkelaeissa tarkoitettua palkkaa, jota ulkomaantyössä pidetään eläkepalkkaan luettavan työansion ja eläkemaksujen perusteena (vakuutuspalkka).

Jos yrittäjä ei ole velvollinen ottamaan yrittäjän eläkelain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukaista vakuutusta, hänen työtulonaan otetaan huomioon tuloverolaissa (1535/1992) tarkoitettu ansiotulo elinkeinotoiminnasta, maataloudesta ja yhtymästä, palkkatulo omasta yrityksestä tai maataloudesta, yrittäjätoimintaan liittyvä työkorvaus, hankintatyön arvo, porotalouden ansiotulo ja veronalainen apuraha. Jos yrittäjä on vapaaehtoisesti ottanut vakuutuksen, hänen työtulonaan otetaan huomioon YEL- tai MYEL -työtulo.

Tietyissä tilanteissa verotuksessa todettujen työtulojen lisäksi vakuutetulla on mahdollisuus esittää työtulot työkyvyttömyytensä, vanhempainpäivärahaoikeutensa taikka erityishoitorahaoikeutensa alkamista välittömästi edeltäneiden kuuden kuukauden ajalta (ns. kuuden kuukauden työtulot). Näitä työtuloja voidaan käyttää päivärahan määräytymisperusteena, jos ne ovat jatkuvasti olleet kahdella kerrottuna vähintään 20 prosenttia suuremmat kuin edellä mainitut verotuksessa todetut työtulot.

Sairausvakuutuslaissa on säädetty useista poikkeuksellisista tavoista huomioida esitettyjä työtuloja. Sairausvakuutuslain 11 luvun 4 §:n 3 momentin mukaan voidaan työtulot hakemuksesta arvioida myös muulta kuuden kuukauden työskentelyajalta kuin työkyvyttömyyden tai vanhempainpäivärahaoikeuden taikka erityishoitorahaoikeuden alkamista välittömästi edeltäneeltä ajalta, jos henkilön työtulot ovat olleet sairauden, työttömyyden tai muun vastaavan erityisen syyn vuoksi olennaisesti pienemmät kuin ne muutoin olisivat olleet. Työtulot on kuitenkin mahdollista ottaa huomioon vain työkyvyttömyyden tai vanhempainpäivärahaoikeuden taikka erityishoitorahaoikeuden alkamisvuodelta ja sitä edeltäneeltä kalenterivuodelta.

Sairausvakuutuslain 11 luvun 4 §:n 4 momentin mukaan vakuutetun kuuden kuukauden työtulot voidaan hakemuksesta arvioida myös kuutta kuukautta lyhyemmältä ajalta edellyttäen, että vakuutetulla on ammatin vaihtumisen tai muun vastaavan syyn vuoksi ollut työtuloja vain osalta edellä tarkoitettua kuuden kuukauden aikaa. Näissä tilanteissa hyvin lyhyenkin ajan työtulot voidaan muuttaa vuosituloksi.

Sairausvakuutuslain 11 luvun 4 §:n 5 momentin mukaan vakuutetun jatkuvat kuuden kuukauden työtulot voidaan hakemuksesta arvioida myös hänen esittämänsä vähintään kuukauden työtuloja koskevan selvityksen perusteella. Tällöin vakuutetun työtulot arvioidaan siten kuin työssäolo olisi kestänyt vähintään kuusi kuukautta. Lyhyemmältä kuin kuuden kuukauden ajalta saatuja työtuloja voidaan pitää jatkuvina, jos vakuutettu esittää työnantajan antaman tai muun luotettavan selvityksen siitä, että työssäolo olisi jatkunut vähintään kuusi kuukautta, jos vakuutettu ei olisi tullut työkyvyttömäksi tai oikeus vanhempainpäivärahaan taikka erityishoitorahaan ei olisi alkanut. Jatkuvina työtuloina voidaan ottaa huomioon myös lyhytaikaisista työsuhteista saadut työtulot, jos vakuutettu on jatkuvasti ollut joko työssä tai työttömänä työnhakijana työmarkkinoiden käytettävissä ja hänen työhistoriastaan voidaan perustellusti päätellä, että työllistyminen olisi jatkunut joko useassa jaksossa tai yhdenjaksoisena.

Sairausvakuutuslain 11 luvun 4 §:n 6 momentin mukaan vanhempainpäivärahan suuruus voidaan määrätä edellisen vanhempainpäivärahan perusteena olleen työtulon mukaisesti, jos lapsi, jonka perusteella edellisen kerran on maksettu vanhempainpäivärahaa, ei ole täyttänyt tai hänen hoitoon ottamisestaan ei ole kulunut kolmea vuotta ennen laskettua synnytysaikaa tai seitsemää vuotta nuoremman lapsen hoitoon ottamista.

Sairauspäiväraha, vanhempainpäiväraha ja erityishoitoraha voivat määräytyä myös edeltävän etuuden perusteella. Jos vakuutettu on sairaus- tai vanhempainpäiväraha- tai erityishoitorahaoikeuden alkamista edeltävien neljän kuukauden aikana saanut työttömyysturvalain (1290/2002) mukaista työttömyysetuutta, hänelle maksettava sairaus- ja vanhempainpäiväraha tai erityishoitoraha on vähintään 86 prosenttia hänelle maksetun etuuden määrästä. Työttömyysetuuden määrää laskettaessa ei kuitenkaan oteta huomioon työttömyysturvalain 4 luvun 4 §:n mukaista sovittelussa huomioon otettavaa tuloa, työttömyysturvalain 6 luvun 3 a §:ssä tai 7 luvun 5 a §:ssä tarkoitettua työttömyysetuuden alentamista, sellaista työttömyysturvalain 4 luvun 7 §:ssä tarkoitettua etuutta, joka sairausvakuutuslain mukaan on vähennettävä sairauspäivärahasta, työttömyysturvalain 6 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan määräytyvää korotettua ansio-osaa siltä osin kuin sen määrä ylittää mainitun pykälän 1 momentin mukaan määräytyvän ansio-osan ja työttömyysturvalain 6 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan määräytyvää peruspäivärahan korotusosaa eikä mainitun lain 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan määräytyvää työmarkkinatuen korotusosaa.

Sairauspäiväraha, vanhempainpäiväraha ja erityishoitoraha on vähintään opintorahan kuukausimäärän kahdeskymmenesviidesosa, jos vakuutettu on etuuskauden alkamista edeltävän neljän kuukauden aikana saanut opintotukilain mukaista opintorahaa. Sairaus- ja vanhempainpäiväraha ja erityishoitoraha on vähintään kuntoutusrahan suuruinen, jos vakuutettu on etuuskauden alkamista edeltävien kuuden kuukauden aikana saanut Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005; jälj. kuntoutuslaki) mukaista kuntoutusrahaa. Jos vakuutettu on saanut vastaavana aikana työeläkelakien mukaista kuntoutusrahaa, osakuntoutusrahaa tai kuntoutusavustuksena maksettavaa kuntoutusrahaa, sairaus- ja vanhempainpäiväraha ja erityishoitoraha on vähintään vakuutetulle suoritetun kuntoutusrahan kuukausimäärän kahdeskymmenesviidesosa. Tällöin ei kuitenkaan oteta huomioon kuntoutuslain mukaisesta ammatillisen kuntoutuksen ajalta määräytyneestä kuntoutusrahasta sitä osuutta, jolla se ylittää sen määrän, joka vastaavassa tilanteessa olisi määritelty mainitun lain 32 §:n 1 momentin mukaan kuntoutusrahan määräksi. Huomioon ei oteta myöskään kuntoutuslain 33 §:n 1 momentin mukaista 10 prosentin korotusta eikä työeläkelakien mukaista 33 prosentin korotusta. Jos vakuutettu on saanut sairaus- tai vanhempainpäivärahan taikka erityishoitorahan alkamista edeltäneenä aikana useampaa kuin yhtä edellä mainituista etuuksista, sairaus- ja vanhempainpäivärahan ja erityishoitorahan perusteena käytetään sitä etuutta, jota vakuutettu on viimeksi saanut.

Päivärahaetuuden määrää laskettaessa työtuloista tehdään vakuutusmaksuvähennys, joka on suuruudeltaan 60 prosenttia sairausvakuutuslain 18 luvun 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun sairausvakuutuksen päivärahamaksun, työntekijän eläkelain (395/2006) 153 §:ssä tarkoitetun työntekijän työeläkevakuutusmaksun ja työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998) 18 §:n 1 momentissa tarkoitetun palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun yhteismäärästä, josta on vähennetty 2,68 prosenttiyksikköä. Vähennys on 4,48 prosenttia vuonna 2018. Vähennys tehdään verotuksessa todetuista tai esitetyistä työ- ja virkasuhteessa saaduista työtuloista sekä vakuutuspalkasta.

Verotuksessa todettua työtuloa sekä kuuden kuukauden työtuloa määritettäessä työ- tai virkasuhteessa saadusta palkkatulosta ja siihen verrattavasta henkilökohtaisesta tulosta vähennetään tuloverolain 93—95 §:ssä tarkoitetut tulonhankkimismenot. Tuloverolain 93—95 mukaisia tulonhankkimismenoja ovat palkkatulosta tehtävä tulonhankkimisvähennys, työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut, asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset, muut tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot siltä osin kuin niiden yhteismäärä ylittää tulonhankkimisvähennyksen määrän 750 euroa sekä moottorisaha- ja metsurivähennys. YEL- ja MYEL -työtulosta ei vähennetä tulonhankkimismenoja.

Vuonna 2017 maksetuista sairauspäivärahapäivistä noin 69 prosenttia maksettiin työtulojen mukaan. Verotuksessa todettujen työtulojen perusteella maksettiin noin 57 prosenttia ja esitettyjen työtulojen perusteella noin 12 prosenttia. Edeltävä etuus oli perusteena noin 24 prosentissa maksetuista sairauspäivärahoista.

Vanhempainpäivärahapäivistä noin 58 prosenttia maksettiin työtulojen mukaan vuonna 2017. Verotuksessa todettujen työtulojen perusteella maksettiin noin 36 prosenttia ja esitettyjen työtulojen perusteella noin 22 prosenttia. Aikaisemman vanhempainpäivärahan työtulo oli perusteena noin 17 prosentissa ja edeltävä etuus noin 15 prosentissa maksetuista vanhempainpäivärahoista.

Niistä sairauspäivärahoista, joissa oli vuonna 2017 perusteena työtulot, noin 12 prosentissa perusteena oli YEL- tai MYEL -työtulo ja noin 88 prosentissa muut tulot, pääosin palkkatulot. Vastaavasti vanhempainpäivärahoissa YEL- tai MYEL -työtulo oli perusteena noin viidessä prosentissa ja kuntoutusrahassa yhdeksässä prosentissa.

1.1.3Tartuntatautilain mukainen tartuntatautipäiväraha sekä ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain mukainen luovutuspäiväraha

Tartuntatautilain 82 §:n mukainen tartuntatautipäiväraha sekä ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain 18 §:n 2 momentin mukainen luovutuspäiväraha ovat sairausvakuutuslain mukaisia päivärahaetuuksia.

Luovutuspäivärahaan sovelletaan soveltuvin osin samoja säännöksiä kuin sairauspäivärahaan. Luovutuspäivärahan määrä määräytyy samoin kuin sairauspäiväraha.

Myös tartuntatautipäivärahan sovelletaan sairauspäivärahaa koskevia säännöksiä ellei laissa ole erikseen muuta säädetty. Tartuntatautipäivärahan määrä määräytyy eri tavoin kuin sairauspäivärahan. Tartuntatautipäiväraha määräytyy sen työ- tai virkasuhteen palkan perusteella, jonka vakuutettu saisi, ellei häntä olisi tartuntatautilain nojalla määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin. Päivärahan määrä on kuukausitulon kahdeskymmenesviidesosa. Jos ansionmenetyksen määrästä ei esitetä luotettavaa selvitystä, tartuntatautipäiväraha määräytyy sen palkan perusteella, jonka vakuutettu on saanut välittömästi ennen kuin hänet on määrätty olemaan poissa ansiotyöstään.

Yrittäjän tartuntatautipäiväraha on etuuden alkamishetkellä voimassa olevan yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti vahvistetun vuosityötulon kolmassadasosa. Jos vakuutettu ei ole velvollinen ottamaan yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaista vakuutusta, tartuntatautipäiväraha määräytyy kuten yrittäjän sairauspäivärahakin.

Jos vakuutettu tekee työstä poissaolon aikana muuta työtä, tartuntatautipäivärahaa maksetaan vain ansionmenetystä vastaavalta osalta.

1.1.4Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukainen kuntoutusraha

Kuntoutusalain mukaan kuntoutusraha on määrältään vähintään yhtä suuri kuin se kuntoutujalle myönnettävä sairausvakuutuslain mukainen sairauspäiväraha, johon hänellä olisi oikeus, jos hän kuntoutuksen alkaessa olisi tullut työkyvyttömäksi. Ammatillisen kuntoutuksen ajalta kuntoutusrahan määrä päivältä on kuitenkin 75 prosenttia sairausvakuutuslain joko toimitettuun verotukseen perustuvan työtulon tai vakuutetun esittämän työtulon kolmassadasosasta. Kuntoutusrahan määrä on aina vähintään sairausvakuutuslain mukaisen vähimmäismääräisen päivärahan suuruinen.

Jos kuntoutuja on kuntoutusrahan alkamista edeltäneiden neljän kuukauden aikana saanut työttömyysturvalain mukaista työttömyysetuutta tai opintotukilain mukaista opintorahaa, kuntoutusrahana maksetaan kuntoutuksen alkaessa vähintään sairausvakuutuslain 11 luvun 6 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu euromäärä lisättynä 10 prosentilla. Jos kuntoutuja on edeltäneiden neljän kuukauden aikana saanut useampaa kuin yhtä edellä mainituista etuuksista, kuntoutusraha lasketaan sen etuuden määrän perusteella, joka näistä on suurin.

Jos kuntoutuja on saanut kuntoutuksen alkamista edeltäneiden kuuden kuukauden aikana kuntoutuslain tai työeläkelakien mukaista kuntoutusrahaa, kuntoutusraha on vähintään tämän aiemman kuntoutusrahan suuruinen. Tällöin ei kuitenkaan oteta huomioon edellä mainittua 10 prosentin korotusta eikä työeläkelakien mukaista 33 prosentin korotusta.

Kuntoutuslakiin sisältyy oma säännös nuoren kuntoutusrahan ja ammatillisessa kuntoutuksessa olevan kuntoutusrahan vähimmäismäärästä. Vähimmäismäärä on 31,02 euroa arkipäivältä (2018). Säännöstä sovelletaan, jos kuntoutujalla ei ole oikeutta määrältään suurempaan kuntoutusrahaan kuntoutuslain muiden säännösten nojalla. Nuoren kuntoutusraha ja ammatillisessa kuntoutuksessa olevan kuntoutusraha määräytyvät samalla tavoin kuin muut kuntoutusrahat eli joko työtulojen tai edeltävän etuuden perusteella. Kuntoutusraha on vähimmäismäärän suuruinen, jos kuntoutusrahaa ei edellä mainituilla perusteilla voida määrittää suuremmaksi. Käytännössä nuoren kuntoutusrahan määrä on työtulojen puuttumisen vuoksi aina vähimmäismäärän suuruinen. Kuntoutusrahan vähimmäismäärä tarkistetaan kalenterivuosittain noudattaen kansaneläkeindeksistä annettua lakia.

Ammatillisena kuntoutuksena järjestetyn koulutuksen tai siihen liittyvän työharjoittelun ajalta säännöllisesti saadut työtulot yhteensovitetaan osittain kuntoutusrahan kanssa. Yhteensovitusta tehtäessä tulot kohdistetaan lukukausittain ajalle, jolta kuntoutusraha myönnetään. Lähtökohtaisesti kuntoutusrahasta vähennetään muun lain perusteella samalta ajalta saatu ansionmenetyskorvaus. Tiettyjä kuntoutuslain 38 §:ssä erikseen mainittuja etuuksia ei kuitenkaan vähennetä.

1.1.5Vuosilomakustannuskorvaus

Vuosilomakustannuskorvauksen tarkoituksena on korvata työnantajalle erityisäitiys-, äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan aikana työntekijälle kertyvistä lakisääteisistä vuosilomista aiheutuvia kustannuksia. Työnantajalla on oikeus korvaukseen, jos työnantajan on lain mukaan maksettava työntekijälle vuosiloman ajalta vuosilomapalkkaa tai lomakorvausta siltä ajalta, jolta työntekijä olematta työssä on saanut erityisäitiys-, äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa.

Vuosilomakustannuskorvausta maksetaan jokaiselta kalenterikuukaudelta, jolta vuosilomaa on kertynyt edellyttäen, että vanhempainpäivärahapäiviä on kalenterikuukautena ollut vähintään 14. Korvausta maksetaan 2,5 päivältä kalenterikuukautta kohti. Korvaus määräytyy vakuutetun työtulojen perusteella siten, että korvauksen peruste päivää kohden on kolmassadasosa siitä vuosityötulosta, joka on ollut työntekijälle vuosiloman kertymisajalta maksetun vanhempainpäivärahan perusteena. Jos vanhempainpäiväraha on myönnetty 11 luvun 6 § mukaisesti edeltävän etuuden perusteella, on korvauksen peruste päivää kohden kolmassadasosa siitä vuosityötulosta, joka muutoin olisi ollut vakuutetulle maksetun päivärahan perusteena. Toisin sanoen, jos vakuutetun verotuksessa todetut työtulot tai esitetyt työtulot ovat olleet pienet ja päiväraha on tästä syystä määräytynyt edeltävän etuuden perusteella, määräytyy työnantajan korvaus kuitenkin vakuutetun työtulojen perusteella. Vuosilomakustannuskorvauksen perusteena olevat työtulot eivät siten välttämättä kaikissa tilanteissa vastaa sitä palkkaa, jota työnantaja on velvollinen maksamaan vuosilomapalkkana tai lomakorvauksena. Edellä todetulla tavalla laskettua korvauksen perusteena olevaa työtuloa korotetaan kertoimella, jonka suuruus on 1,26. Vuosilomakustannuskorvausta ei kuitenkaan makseta enempää kuin se määrä, jonka työnantaja on ollut velvollinen maksamaan vuosilomapalkkana tai lomakorvauksena korotettuna kertoimella, jonka suuruus on 1,26.

Korvauksen perusteena olevaa työtuloa koskeva kerroin 1,26 otettiin käyttöön 1.1.2007 voimaan tulleen sairausvakuutuslain lainmuutoksen yhteydessä. Kertoimen tarkoituksena on, että maksettava korvaus kompensoisi paremmin työnantajalle aiheutuvia palkkakustannuksia mukaan lukien vuosilomapalkasta maksettavat sosiaalivakuutusmaksut. Työnantajien sosiaalivakuutusmaksut ovat kuitenkin kertoimen käyttöönoton jälkeen alentuneet siten, että vuosina 2012—2018 sosiaalivakuutusmaksujen osuus palkkasummasta on vaihdellut noin 21 ja 24 prosentin välillä. Kilpailukykysopimuksen myötä työnantajien sosiaalivakuutusmaksujen arvioidaan vakiintuvan noin 21 prosentin tasolle.

1.1.6Sairausvakuutuksen rahoitus

Sairausvakuutuksen rahoitus jakautuu sairaanhoitovakuutukseen ja työtulovakuutukseen. Sairaanhoitovakuutuksen rahoittavat valtio ja vakuutetut maksamalla sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua. Työtulovakuutus rahoitetaan valtion osuudella, työnantajien sairausvakuutusmaksulla ja vakuutettujen sairausvakuutuksen päivärahamaksulla.

Sairaanhoitovakuutus

Sairausvakuutusrahastosta maksettavia sairaanhoitovakuutuksen kuluja ovat sairausvakuutuslain mukaiset hoito- ja tutkimuskorvaukset, matkakustannusten korvaukset sekä lääkekorvaukset, kuntoutuslain mukaiset kuntoutusmenot, Kansaneläkelaitoksen Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiölle maksamat korvaukset, maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015) 148 §:n 2 momentin mukaisesti perusturvaosuuteen kuuluviksi katsottavat kulut sekä rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetun lain (1201/2013) 9 §:n 2—4 momentin perusteella EU-maihin maksettavat sairaanhoitokorvaukset sekä saman lain 20 ja 21 §:n mukaisesti ulkomailla asuvien sairaanhoidosta kunnille aiheutuvien kustannusten korvaukset. Lisäksi kuluihin lasketaan etuuksien ja korvausten toimeenpanosta Kansaneläkelaitokselle aiheutuvat toimintakulut.

Valtio rahoittaa sairaanhoitovakuutuksen menoista EU-maihin maksettavat sairaanhoitokorvaukset, ulkomailla asuvien sairaanhoidosta kunnille aiheutuvat kustannukset ja osan Kansaneläkelaitoksen toimintakuluista. Muulta osin sairaanhoitovakuutuksen menot rahoitetaan vakuutetuilta ja etuudensaajilta perittävän sairaanhoitomaksun tuotoilla, joka kattaa 55,1 prosenttia kustannuksista sekä valtion rahoitusosuudella, joka kattaa 44,9 prosenttia kustannuksista.

Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu oli vuonna 2006 rahoitusuudistuksen voimaantullessa 1,33 prosenttia vakuutetun kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta tai muusta laissa tarkoitetusta sairaanhoitomaksun maksuperusteesta. Verotettavista eläke- tai etuustuloista peritään 0,17 prosentilla korotettu sairaanhoitomaksu. Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun maksuprosenttia tarkistetaan vuosittain siten, että sairaanhoitomaksujen tuotoilla ja valtion rahoitusosuudella voidaan kattaa sairaanhoitovakuutuksen kulut.

Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun maksuprosentista säädetään vuosittain ennen marraskuun 23 päivää annettavalla valtioneuvoston asetuksella. Jos maksu kuitenkin alittaisi 1,18 prosenttia tai ylittäisi 1,48 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta ja muusta sairaanhoitomaksun maksuperusteesta, maksuprosentista on säädettävä lailla.

Vakuutettujen sairaanhoitomaksu on 0,00 prosenttia maksuperusteesta vuonna 2018. Verotettavista eläke- ja etuustuloista perittävä maksu on yhteensä 1,53 prosenttia.

Työtulovakuutus

Sairausvakuutusrahaston työtulovakuutuksesta rahoitetaan sairausvakuutuslain mukaiset päivärahaetuudet, kuntoutuslain mukaiset kuntoutusrahat, vuosilomakustannuskorvaukset, korvaukset vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista ja työterveyshuoltomenot lukuun ottamatta Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiölle maksettavia korvauksia.

Työtulovakuutus rahoitetaan työnantajien, palkansaajien, yrittäjien ja valtion osuuksilla. Valtio rahoittaa työtulovakuutuksen menoista vähimmäismääräiset sairaus- ja vanhempainpäivärahat sekä vähimmäismääräiset kuntoutusrahat. Lisäksi valtio rahoittaa 3,4 prosentin osuuden vanhempainpäivärahamenoista sekä osuuden yrittäjien ja maatalousyrittäjien työterveyshuollon menoista. Lisäksi valtio turvaa sairausvakuutusrahaston maksuvalmiuden. Sairausvakuutuslain mukainen omavastuuaika on yrittäjän eläkelain mukaisesti vakuutetuilla yrittäjillä lyhyempi kuin palkansaajilla. Tästä johtuen heidän on maksettava sairausvakuutuksen lisärahoitusosuutta.

Rahoitusuudistuksen voimaan tullessa vuonna 2006 oli työnantajan sairausvakuutusmaksu 2,06 prosenttia työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetussa laissa (366/1963) tarkoitetusta palkasta. Vastaavasti palkansaajan ja yrittäjän päivärahamaksu oli 0,77 prosenttia palkkatulosta, työtulosta tai muusta sairausvakuutuslaissa tarkoitetusta päivärahamaksun maksuperusteesta. Yrittäjien lisärahoitusosuus oli 0,25 prosenttia yrittäjän eläkelaissa tarkoitetun vakuutuksen mukaisesta työtulosta.

Sairausvakuutuksen päivärahamaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuprosenttia tarkistetaan vuosittain ennen marraskuun 23 päivää annettavalla valtioneuvoston asetuksella siten, että maksujen tuotoilla ja valtion rahoitusosuudella voidaan kattaa työtulovakuutuksen kulut. Kulujen muutokset rahoitetaan siten, että valtion rahoitusosuuden vähentämisen jälkeen tarvittavat maksujen muutokset jakautuvat tasan päivärahamaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun kesken.

Työtulovakuutuksen kuluista rahoitetaan vuonna 2018 noin 9 prosenttia valtion osuudella, noin 33 prosenttia työnantajan sairausvakuutusmaksuilla sekä noin 58 prosenttia palkansaajilta ja yrittäjiltä perittävillä sairausvakuutuksen päivärahamaksuilla. Osuudet vaihtelevat vuosittain kilpailukykysopimuksen mukaisen työnantajamaksun alennuksen suuruudesta riippuen.

Työnantajan sairausvakuutusmaksu on 0,86 prosenttia työtulovakuutuksen perusteena olevista palkoista vuonna 2018. Sairausvakuutuksen päivärahamaksu on vähintään 14 020 euron vuosituloista 1,53 prosenttia palkasta ja työtulosta sekä MYEL-työtulosta 1,53 prosenttia. YEL-vakuutetuilla yrittäjillä päivärahamaksu on 1,70 prosenttia vahvistetusta työtulosta. Alle 14 020 euron vuotuisesta palkka- ja työtulosta sekä MYEL-työtulosta päivärahamaksua ei peritä ja YEL-työtulosta päivärahamaksu on 0,17 prosenttia.

Kilpailukykysopimus

Vuonna 2016 solmitun kilpailukykysopimuksen johdosta tehdyllä lainmuutoksella työnantajien työtulovakuutuksen mukaista sairausvakuutusmaksua on alennettu 0,94 prosenttiyksiköllä vuonna 2017, 1,00 prosenttiyksiköllä vuonna 2018, 1,04 prosenttiyksiköllä vuonna 2019 ja 0,58 prosenttiyksiköllä vuodesta 2020 lukien. Sairausvakuutusmaksun alennusta vastaava valtion rahoitusosuus on kohdistettu lakisääteisen sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutukseen. Palkansaajan sairaanhoitomaksua on alennettu valtion rahoitusosuuden muutosta vastaavalla määrällä ja vakuutetun päivärahamaksua nostettu samalla määrällä.

Sairausvakuutuslaissa olevia sairaanhoitovakuutuksen lakisääteisiä rahoitusosuuksia (valtio 44,9 % ja vakuutetut 55,1 %), ei kilpailukykysopimuksen myötä muutettu, koska työnantajien sairausvakuutusmaksualennuksen suuruus muuttuu vuosittain vuoteen 2020 saakka ja rahoitusosuudet tämän johdosta muuttuvat vuosittain

Lainmuutoksella siirrettiin työnantajien maksurasitusta palkansaajille, mutta samalla palkansaajien verotusta kevennettiin. Verokevennyksiä ei voida kohdentaa palkansaajille, jotka eivät maksa tuloistaan valtion tai kunnallisveroa taikka sairaanhoitomaksua. Tämän vuoksi pienituloisten päivärahamaksua kevennettiin siten, että alle 14 000 euroa vuodessa (14 020 euroa vuoden 2018 tasossa) ansaitsevilta päivärahamaksua ei peritä. Tästä johtuva rahoitusvaje työtulovakuutuksessa on rahoitettu valtion osuudella, joka on 3,3 prosenttia muiden kuin vähimmäismääräisten vanhempainpäivärahojen vuosittain maksettavasta määrästä. Lisäksi 14 000 euroa (14 020 euroa vuoden 2018 tasossa) tai enemmän vuodessa ansaitsevien päivärahamaksua on korotettu. Valtio kompensoi palkansaajille päivärahamaksun korotukset sairaanhoitovakuutuksen puolella.

7luku Päivärahaetuuksin saamisen yleiset edellytykset

1 §.Oikeus sairauspäivärahaan vuositulon perusteella. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan työtulojen perusteella, jos hänen vuosityötulonsa ovat vähintään 1 264 euroa. Sairausvakuutuslain 11 lukua ehdotetaan muutettavaksi siten, että työtulon käsitteestä luovutaan ja päivärahaetuus määräytyisi vuositulon perusteella. Tästä syystä momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan vuositulojen perusteella, jos hänen vuositulonsa ovat vähintään 1 264 euroa. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä.

Pykälän 2 momentti ehdotetaan tarpeettomana poistettavaksi, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyisi 2 momentiksi. Momentti koskee vanhempainpäivärahan ja erityishoitorahan maksamista työtulojen perusteella, jos vuosityötulot oikeuttavat vähimmäismääräistä suurempaan päivärahaetuuteen. Sairausvakuutuslain 11 luvun mukaan päivärahaetuus määräytyisi vuositulon perusteella. Vakuutetulla on kuitenkin aina oikeus vähintään vähimmäismääräisen suuruiseen vanhempainpäivärahaan ja erityishoitorahaan. Tästä säädettäisiin 7 luvun 3 §:ssä ja 11 luvun 10 §:ssä.

Pykälän 2 momentiksi siirtyvää, nykyistä 3 momenttia muutettaisiin siten, että 1 momentissa tarkoitettua tulorajaa, joka oikeuttaa sairauspäivärahaan vuositulojen perusteella, tarkistetaan työntekijän eläkelain 96 §:n 1 momentissa tarkoitetulla palkkakertoimella. Säännös vastaa voimassa olevaa 3 momenttia, jonka mukaan 1 momentissa säädettyä työtulon määrää tarkistetaan palkkakertoimella.

2 §.Oikeus päivärahaetuuteen edeltävän etuuden perusteella. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, sillä päivärahaetuus ei enää voisi määräytyä edeltävän etuuden perusteella vaan vuositulon perusteella ehdotetun 11 luvun 2 §:n mukaisesti.

3 §.Oikeus vähimmäismääräiseen päivärahaetuuteen. Pykälän 1 momentin mukaan vähimmäismääräiseen sairauspäivärahaan olisi oikeus, jos sairauspäiväraha jäisi vuositulojen perusteella laskettuna vähimmäismääräistä pienemmäksi tai sairauspäivärahaan ei olisi lainkaan oikeutta vuositulojen pienuuden vuoksi. Pykälän 2 momentin mukaan vakuutetulla olisi oikeus vähimmäismääräiseen vanhempainpäivärahaan ja erityishoitorahaan, jos päiväraha jäisi vuositulon perusteella vähimmäismääräistä pienemmäksi. Pykälä vastaisi nykyistä 3 §:ää, jonka mukaan vakuutetulla on oikeus vähimmäismääräiseen päivärahaetuuteen, jos päivärahaetuus jäisi työtulojen tai edeltävän etuuden perusteella vähimmäismääräistä pienemmäksi.

8luku Sairauspäiväraha ja osasairauspäiväraha

1 §.Sairauspäiväraha. Pykälän 3 ja 4 momentti ehdotetaan tarpeettomina kumottavaksi. Tartuntatautipäivärahasta säädetään 11 luvun 1 a §:ssä ja ehdotetussa 15 §:ssä. Tartuntatautipäivärahaa koskevat säännökset tulivat voimaan 1.3.2017.

1 a §.Tartuntatautipäiväraha. Pykälässä säädetään oikeudesta tartuntatautipäivärahaan. Tartuntatautipäivärahaan sovelletaan lähtökohtaisesti sairauspäivärahaa koskevia säännöksiä. Pykälän 3 momentissa säädetään erikseen niistä sairauspäivärahaa koskevista säännöksistä, joita ei sovelleta tartuntatautipäivärahaan. Pykälät, joita ei sovelleta tartuntatautipäivärahassa, ehdotetaan päivitettäväksi vastaamaan lakiehdotuksen vastaavia pykäliä. Muutos on tekninen.

6 §.Sairauspäivärahan estävät etuudet. Pykälässä säädetään etuuksista, joiden saamisen vuoksi vakuutetulla ei ole oikeutta sairauspäivärahaan. Pykälän 1 momentin 3 kohdan vanhentunut viittaus sotilastapaturmalakiin korvattaisiin voimassa olevalla lainsäädännöllä. Muutos on tekninen. Pykälän 2 momentti, jonka mukaan sairauspäivärahaan ei ole oikeutta ajalta, jolta vakuutetun äitiysrahakausi on alkanut aikaisemmin kuin 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa, säilyisi ennallaan.

Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentin 4—7 kohdassa tarkoitettua eläkettä, kansaneläkelain 12 §:n 1 momentin nojalla myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä, työeläkelakien mukaista täyttä työkyvyttömyyseläkettä, työuraeläkettä tai osittaista varhennettua vanhuuseläkettä saavalla 68 vuotta nuoremmalla vakuutetulla olisi kuitenkin oikeus sairauspäivärahaan, jos hän eläkkeelle siirtymisensä jälkeen on työssä ja tulee työkyvyttömäksi työhön, jota hän eläkkeellä ollessaan välittömästi ennen työkyvyttömyyden alkamista on tehnyt. Tällöin sairauspäivärahan määrä laskettaisiin eläkkeellä oloajan palkka- ja yrittäjätulojen perusteella siten kuin 11 luvussa säädetään ottaen huomioon 12 luvun 2 §:n säännökset. Ehdotettu säännös vastaa nykyistä säännöstä, jonka mukaan sairauspäivärahan määrä lasketaan eläkkeellä oloaikana ansaittujen työtulojen perusteella. Koska työtulon käsitteestä luovuttaisiin 11 luvussa, määräytyisi sairauspäiväraha jatkossa palkka- ja yrittäjätulojen perusteella. 11 luvun ehdotetussa 2 §:ssä säädetty vuositulo sisältää myös vakuutetulle mahdollisesti myönnetyt etuudet. Momentissa tarkoitetussa tilanteessa sairauspäiväraha ei kuitenkaan voisi määräytyä 11 luvun 2 §:n mukaisen vuositulon perusteella, koska vuositulo, jossa eläke olisi huomioitu etuusperusteisena tulona, ei vastaisi vakuutetulle työkyvyttömyydestä aiheutuvaa ansionmenetystä. Ehdotettu 6 §:n 3 momentti olisi siten tältä osin poikkeus 11 luvun 2 §:n vuositulon käsitteeseen. Muilta osin 11 luvun 2 §:ää sovellettaisiin. Palkka- ja yrittäjätulot huomioitaisiin työkyvyttömyyden alkamista edeltävää kalenterikuukautta edeltävien 12 kalenterikuukauden ajalta. Myös 11 luvun 1 §:ää sairauspäivärahan määrän laskemisesta sovellettaisiin momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Myös mitä 12 luvun 2 §:ssä on säädetty ensisijaisen etuuden vähentämisestä sairauspäivärahasta, tulisi sovellettavaksi. Toisin sanoen samalta ajalta ja saman työkyvyttömyyden vuoksi muun lain nojalla maksettava etuus vähennettäisiin sairauspäivärahasta.

9 §.Sairauspäiväraha enimmäisajan jälkeen. Pykälässä säädetään sairauspäivärahan maksamisesta sairauspäivärahan enimmäisajan jälkeen. Pykälän 2 momentin vanhentunut viittaus sotilastapaturmalakiin ehdotetaan korvattavaksi voimassa olevalla lainsäädännöllä. Muutos on tekninen.

10 §.Yrittäjän oikeus sairauspäivärahaan omavastuuajalta. Pykälässä säädetään YEL-vakuutetun yrittäjän oikeudesta sairauspäivärahaan 7 §:n 1 momentin mukaiselta omavastuuajalta. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sairauspäiväraha määräytyisi YEL-työtulon perusteella siten kuin 11 luvun 4 §:ssä säädetään. Viittaus verotuksessa todettuun ja esitettyyn työtuloon poistuisi, koska sairauspäiväraha määräytyisi jatkossa vuositulon perusteella.

13 §.Muut osasairauspäivärahaan sovellettavat säännökset. Pykälän mukaan osasairauspäivärahaan sovelletaan sairauspäivärahaa koskevia säännöksiä ellei muuta säädetä. Pykälän 2 momentin viittaus 11 luvun 5 a §:ään ehdotetaan korjattavaksi viittaukseksi 11 luvun 8 §:ään. Kyseessä on tekninen muutos.

11luku Päivärahaetuuksien määrä

1 §.Päivärahaetuuksien määrä tulojen perusteella. Päivärahaetuuksien suuruus ehdotetaan määriteltäväksi verotuksessa todettujen vuosityötulojen sijasta vuositulon perusteella. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi tätä koskeva uusi 1 momentti. Lisäksi pykälän otsikkoon ja 2—4 momenttiin tehtäisiin ehdotetusta muutoksesta aiheutuvat korjaukset. Päivärahaetuuksien määräytymisperusteet säilyisivät muuten ennallaan. Vuositulo ehdotetaan määriteltäväksi luvun 2 §:ssä.

Verotuksessa todetut työtulot ovat käytännössä olleet työkyvyttömyyden tai etuusoikeuden alkamista edeltänyttä kalenterivuotta edeltäneen kalenterivuoden tuloja. Sen vuoksi niitä on tarkistettu työntekijän eläkelain 96 §:n 1 momentin mukaisella palkkakertoimella sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan alkamishetken tasoon. Pykälän nykyinen 4 momentti käy tarpeettomaksi, koska päivärahan määrä ehdotetaan 1 momentin mukaan laskettavaksi työkyvyttömyyden tai etuusoikeuden alkamista edeltävää kalenterikuukautta edeltävien 12 kuukauden tulojen perusteella. Pykälän 4 momentti ehdotetaan kumottavaksi, jolloin nykyinen 5 momentti siirtyisi 4 momentiksi.

Pykälän 4 momentiksi siirtyvä nykyinen 5 momentti säilyisi muuten ennallaan, mutta siihen ehdotetaan tehtäväksi uudesta 1 momentista johtuva viittaussäännöksen korjaus. Siinä viittaisiin 1—3 momentin sijasta 2—4 momenttiin.

2 §.Vuositulo. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään siitä, mitä pidetään päivärahan perusteena olevana työtulona. Luvun rakennetta ehdotetaan muutettavaksi siten, että 2 §:ssä määriteltäisiin yksinomaan vuositulo. Tästä syystä pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan sisältöä. Vuositulossa huomioitavasta palkkatulosta ja vakuutuspalkasta säädettäisiin jatkossa erikseen 3 §:ssä ja yrittäjätulosta 4 §:ssä. Vuosituloon laskettavista ansionmenetyskorvauksista säädettäisiin tarkemmin 5 §:ssä ja etuusperusteisesta tulosta 6 §:ssä.

Pykälän 1 momentin mukaan vuositulon tarkastelujakso olisi työkyvyttömyyden tai etuusoikeuden alkamista edeltävää kalenterikuukautta edeltävät 12 kalenterikuukautta. Vuositulolla tarkoitettaisiin tarkastelujakson aikana maksettua palkkatuloa, tarkastelujakson aikana voimassa olevan vakuutuksen mukaista yrittäjätuloa ja tähän aikaan kohdistuvaa työeläkelaeissa tarkoitettua palkkaa, jota ulkomaan työssä pidetään eläkepalkkaan luettavan työansion ja eläkemaksujen perusteena (vakuutuspalkka) sekä tarkastelujaksolle myönnettyä 5 §:n mukaista ansionmenetyskorvausta ja 6 §:n mukaisesti etuuden perusteella laskettua etuusperusteista tuloa.

Erona voimassa olevaan 2 §:ään on se, että päivärahaetuuden perusteeksi otettaisiin paitsi kaikki tarkastelujakson palkkatulot, YEL- ja MYEL- työtulot sekä vakuutuspalkka, myös tarkastelujaksolle myönnetty etuustulo tai etuuksien perusteella laskettu laskennallinen tulo, eikä enää pelkästään työtuloja. Tulona ei myöskään jatkossa huomioitaisi muita yrittäjätuloja kuin vahvistettua YEL- ja MYEL -työtuloa.

Etuudet, joihin päivärahaetuus voimassa olevan lainsäädännön mukaan voi perustua, huomioitaisiin jatkossakin vuositulossa. Näiden lisäksi huomioitaisiin myös muita ansionmenetyskorvauksia ja etuuksia, jotta työkyvyttömyyttä tai etuusoikeutta edeltävät vuositulot vastaisivat mahdollisimman hyvin vakuutetun keskimääräistä tulotasoa edeltävän 12 kalenterikuukauden ajalla.

Etuudet huomioitaisiin vuositulossa sellaisenaan (5 §) taikka etuusperusteisena laskennallisena tulona (6 §). Etuudet, jotka ovat luonteeltaan ansionmenetyskorvausta ja joiden määrä vastaa täysin tai suurelta osin vakuutetulle tapaturmasta aiheutunutta ansionmenetystä, olisi perusteltua ottaa vuositulossa huomioon myönnetyn suuruisena vastaavasti kuin palkkatulo. Sen sijaan etuuksille, joissa korvaustason ei ole tarkoitus olla ansionmenetyksen suuruinen, olisi perusteltua määrittää laskennallinen etuuden perusteena ollut tulo. Tällöin etuuden taso ei pienene esimerkiksi siirryttäessä työttömyysetuudelta päivärahaetuudelle tai toiselta päivärahaetuudelta toiselle.

Päivärahaetuuden määräytymisessä on jatkossa tarkoitus hyödyntää kansallisesta tulorekisteristä saatavia tietoja siten, että työnantajan tai muun suorituksen maksajan ei tarvitse erikseen ilmoittaa päivärahaetuuden myöntämiseksi tarvittava tulotietoja Kansaneläkelaitokselle. Tulorekisteristä ilmenee muun muassa palkan tai muun suorituksen maksupäivä sekä palkanmaksukausi, mutta ei tulon ansainta-aikaa. Tästä syystä palkkatulot huomioitaisiin sairausvakuutuslain mukaisessa vuositulossa, jos niiden maksupäivä on 12 kalenterikuukauden tarkastelujaksolla. Tämä vastaa nykyistä käytäntöä, kun päivärahaetuuden perusteena on verotuksessa todetut työtulot. Maksupäivän mukaan huomioiminen ei sovellu muihin vuosituloon sisältyviin tulolajeihin niiden erilaisen luonteen vuoksi. Vakuutuspalkka huomioitaisiin, jos työskentely on tapahtunut 12 kalenterikuukauden tarkastelujaksolla. YEL- ja MYEL -työtulo otettaisiin huomioon niiltä kalenterikuukausilta, joilla se on voimassa tarkastelujaksolla. Ansionmenetyskorvaus ja etuusperusteinen tulo huomioitaisiin siltä ajalta, jolta etuus on päivärahaetuuden hakijalle myönnetty ja jolta hän on sitä saanut.

Vuositulon ei ehdoteta määräytyvän työkyvyttömyyttä tai etuusoikeutta välittömästi edeltävän 12 kalenterikuukauden ajalta, vaan työkyvyttömyyden tai etuusoikeuden alkamista edeltävää kalenterikuukautta edeltävien 12 kalenterikuukauden ajalta. Jos etuusoikeus alkaisi esimerkiksi 10.2., tarkastelujakso olisi 1.1.—31.12. ja vuositulot huomioitaisiin tältä ajalta. Päivärahaetuuden määräytymisessä tarvittavat palkka- ja etuustiedot saadaan jatkossa pääsääntöisesti kansallisesta tulorekisteristä, johon suorituksen maksajan tulee ilmoittaa tiedot viimeistään viidentenä kalenteripäivänä maksupäivän jälkeen. Luonnollinen henkilö ja kuolinpesä, jota ei ole merkitty ennakkoperintälain 31 §:ssä tarkoitettuun työnantajarekisteriin, voi antaa tiedot kuukausittain viimeistään maksukuukautta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä. Tämän jälkeen suorituksen maksajan on vielä mahdollista korjata tietoja, jos niissä on virheitä. Jotta päivärahaetuuden myöntämiseksi tarvittavat tiedot olisivat käytettävissä etuushakemusta ratkaistaessa ja jotta tiedot olisivat siinä vaiheessa mahdollisimman virheettömät, ei ole perusteltua ottaa perusteeksi etuusoikeutta välittömästi edeltäviä tuloja. Lisäksi tulee huomioida, että vanhempainpäivärahoissa on etukäteinen hakuaika ja usein hakijat myös toivovat saavansa päivärahapäätöksen ennen vanhempainpäivärahan alkamista. Jos tulotietoja jouduttaisiin odottamaan etuusoikeutta välittömästi edeltävältä ajalta, viivästyisi päätösten antaminen. Selkeyden ja tulorekisterin hyödyntämisen vuoksi tulot ehdotetaan huomioitavaksi täysiltä kalenterikuukausilta. Tulorekisteristä ei ole mahdollista saada tulotietoja päiväkohtaisesti, vaan ainoastaan palkanmaksukausittain. Myös vakuutuspalkka määritellään kuukautta kohden ja vuotuinen YEL- ja MYEL-työtulo voidaan muuntaa kuukausikohtaiseksi.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan tulot otettaisiin huomioon vain ajalta, jona henkilö on ollut tämän lain mukaisesti Suomessa vakuutettuna. Vastaava säännös sisältyy voimassa olevan 11 luvun 4 §:n 1 momenttiin.

Pääsääntöisesti päivärahaetuus määräytyisi 1 momentin mukaisesti työkyvyttömyyttä tai etuusoikeutta edeltävän vuoden tulojen perusteella. 12 kalenterikuukauden tarkastelujakson tulojen voidaan katsoa kuvaavan henkilön keskimääräistä tulotasoa päivärahaetuuden alkamishetkellä. Päivärahaetuuden hakijan tilanteessa ja tuloissa on kuitenkin voinut tapahtua ennen työkyvyttömyyden tai etuusoikeuden alkamista niin merkittävä muutos, että tarkastelujakson 12 kalenterikuukauden tulojen huomioiminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tyhjentävästi erityistilanteista, joissa päivärahaetuus voisi poikkeuksellisesti määräytyä työkyvyttömyyden tai etuusoikeuden alkamista edeltänyttä kalenterikuukautta edeltäneiden kolmen kalenterikuukauden vuosituloksi muutettujen tulojen perusteella. Momentissa säädetyissä tilanteissa vakuutetulla ei välttämättä ole koko 12 kalenterikuukauden tarkastelujaksolla vuositulossa huomioitavia tuloja. Vastaavissa tilanteissa voidaan voimassa olevan lainsäädännön mukaan käyttää päivärahaetuuden perusteena kuuden kuukauden työtuloja, jos ne ovat olennaisesti suuremmat kuin verotuksessa todetut työtulot. Säännöstä ei sovellettaisi esimerkiksi tilanteissa, kun työtön on työllistynyt tai vakuutettu on palannut työhön kuntoutusraha-, kuntoutustuki- tai päivärahaetuusjakson jälkeen juuri ennen työkyvyttömyyden tai etuusoikeuden alkamista. Näissä tilanteissa vakuutetun saama etuus huomioitaisiin vuositulossa ja päivärahaetuus määräytyisi tarkastelujakson vuositulon perusteella.

Pykälän 3 momentissa tarkoitettu erityistilanne olisi kyseessä, kun henkilö on tarkastelujakson aikana valmistunut ammattiin, muuttanut ulkomailta Suomeen tai ollut pois työstä lapsen hoitamisen tai ase- tai siviilipalveluksessa olon vuoksi. Lisäksi edellytyksenä olisi, että hänen tulonsa työkyvyttömyyden tai etuusoikeuden alkamista välittömästi edeltävää kalenterikuukautta edeltäneiden kolmen kalenterikuukauden aikana ovat olleet neljällä kerrottuna vähintään 20 prosenttia suuremmat kuin tarkastelujakson tulot.

Pykälän 4—6 momentissa määritellään, mitä tarkoitetaan ammattiin valmistumisella, Suomen muuttamisella, lapsen hoitamisella sekä ase- tai siviilipalveluksessa ololla. Ammattiin valmistumisesta olisi 4 momentin mukaan kysymys silloin, kun opiskelija on suorittanut opintoihin kuuluvan tutkinnon. Kyseessä voisi olla esimerkiksi ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon taikka alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen. Sen sijaan esimerkiksi ammatilliseen perustutkintoon valmentava koulutus, työpaikkakoulutus taikka ammatillinen lisä- tai täydennyskoulutus, joka ei johda varsinaiseen tutkintoon, ei olisi peruste säännöksen soveltamiselle.

Lapsen hoitamisella tarkoitettaisiin pykälän 4 momentin mukaan tilannetta, kun lapsen vanhempi on vanhempainpäivärahakauden jälkeen jäänyt työstään hoitovapaalle tai osittaiselle hoitovapaalle alle 3-vuotiaan lapsen sekä adoptiolapsen kotihoidon vuoksi. Säännöstä sovellettaisiin vastaavasti myös silloin, kun vanhemmalla ei ole työsuhdetta, josta jäisi hoitovapaalle, mutta hän on tosiasiallisesti pois työelämästä lapsen hoidon vuoksi. Säännöksen mukaisesta lapsen hoitamisesta olisi kyse myös silloin, kun vanhempi on pois työstä alle 16-vuotiaan sairaan tai vammaisen lapsen hoidon vuoksi. Kyse voisi olla lapsen kotihoidosta tai sairaalahoidosta, johon vanhempi osallistuu.

Pykälän 5 momentin mukaan ase- tai siviilipalveluksessa ololla tarkoitettaisiin palveluksessa oloa asevelvollisuuslain (1438/2007) mukaisen asevelvollisuuden suorittamiseksi tai siviilipalveluslain (1446/2007) mukaisen siviilipalvelusvelvollisuuden täyttämiseksi sekä naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain (194/1995) mukaista vapaaehtoista asepalvelusta.

Pykälän 6 momentin mukaan Suomeen muutolla tarkoitettaisiin tilannetta, kun henkilö, joka ei ole ollut Suomessa vakuutettu, muuttaa Suomeen ja vakuutetaan Suomessa siten kuin sairausvakuutuslain 1 luvun 2 §:ssä säädetään.

Pykälän 7 momentin tarkoituksena on turvata vakuutetulle vähintään saman tasoinen päivärahaetuus tilanteessa, kun uusi saman etuuden etuusjakso alkaa 30 päivän kuluessa edellisen päättymisestä. Tämä lisäisi päivärahaetuuden määräytymisen ennakoitavuutta ja selkeyttä vakuutetun näkökulmasta. Jos uutta etuusjaksoa edeltävillä vuosituloilla päivärahaetuuden määrä nousisi aiempaa suuremmaksi, otettaisiin nämä perusteeksi. Vakuutettu saisi etuuden kuitenkin aina vähintään edellisen päivärahaetuusjakson vuosituloilla. Säännös koskisi vain sairaus- ja osasairauspäivärahaa sekä erityishoitorahaa. Vanhempainpäivärahoista ja kuntoutusrahasta on erikseen säädetty, että ne määräytyvät saman vuositulon perusteella kaikkien saman lapsen perusteella maksettavien vanhempainpäivärahajaksojen osalta tai samaa kuntoutusta koskevien kuntoutusrahajaksojen osalta.

3 §.Palkkatulo. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään siitä pääsäännöstä, että päivärahaetuus määräytyy työkyvyttömyyden tai etuusoikeuden alkamista edeltäneenä vuonna toimitetussa verotuksessa todettujen työtulojen perusteella. Verotuksessa todettujen työtulojen käyttämisestä päivärahan perusteena ehdotetaan luovuttavaksi. Ehdotettu pykälä koskisi 2 §:n mukaiseen vuosituloon sisältyvää palkkatuloa. Tästä syystä myös pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä.

Pykälän 1 momentin mukaan palkkatulona huomioitaisiin työ- tai virkasuhteen perusteella maksettu palkka sekä työeläkelaeissa tarkoitettu palkka, jota ulkomaantyössä pidetään eläkepalkkaan luettavan työansion ja eläkemaksujen perusteena (vakuutuspalkka). Säännös vastaa voimassa olevan 11 luvun 2 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohtaa. Lisäksi huomioitaisiin palkkiot, joita ei ole maksettu työ- tai virkasuhteen perustella, mutta jotka ovat 2 momentin mukaista ennakkoperintälain (1118/1996) 13 §:ssä tarkoitettua ennakonpidätyksen alaista palkkiota tai korvausta. Nämä rinnastuvat työ- tai virkasuhteessa saatuun palkkaan ja on voimassa olevan lainsäädännön perusteella huomioitu päivärahaetuuden perusteena. Tällaisia 2 momentin mukaisia palkkioita ovat muun muassa perhehoitajan ja omaishoitajan palkkiot, kansanedustajan ja valtioneuvoston jäsenen palkkiot sekä urheilijan palkkio. Sen sijaan esimerkiksi yrittäjälle maksettuja työkorvauksia ei huomioida palkkatuloon rinnastuvina tuloina. Lisäksi pykälän 3 momentissa on erikseen lueteltu, mitä tulolajeja ei 1 ja 2 momentista poiketen pidettäisi palkkana. Palkkatulon käsite vastaa voimassa olevaa sääntelyä.

Pykälän 2 momentin mukaan palkkana pidettäisiin ennakkoperintälain (1118/1996) 13 §:ssä tarkoitettua ennakonpidätyksen alaista palkkaa, palkkiota ja korvausta, urheilijan palkkiota, rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978) 4 §:ssä tarkoitettua palkkaa ja mainitun lain 3 §:ssä tarkoitettua esiintyvän taiteilijan sekä urheilijan henkilökohtaista korvausta, tuloverolain 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyöskentelystä saatua ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua ennakonpidätyksen alaista palkkaa, vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitetun sairauskassan maksamaa täydennyspäivärahaa ja työsuhteessa saatuja palvelurahoja. Säännös vastaa voimassa olevan 11 luvun 2 §:n 3 momenttia.

Pykälän 3 momenttiin sisältyisi 11 kohtainen luettelo siitä, mitä ei pidetä palkkana. Lisäksi 4 momentissa määriteltäisiin voittopalkkion osalta tarkemmin, millä edellytyksillä sitä ei voida pitää palkkana. Säännökset vastaavat voimassa olevan 11 luvun 2 §:n 4 ja 5 momenttia.

Pykälän 5 momentti on uusi. Momentti koskee kunnaneläinlääkäreiden tulojen huomioimista vuositulossa päivärahaetuuksia myönnettäessä. Kunnaneläinlääkärin tulot muodostuvat kunnan maksamasta palkasta ja eläinlääkärin asiakkailta perimistä käynti- ja toimenpidepalkkioista. Kunnaneläinlääkärillä on eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 19 §:n perusteella oikeus periä antamistaan palveluista kotieläimen omistajalta tai haltijalta kunnallisessa virkaehtosopimuksessa määrätty palkkio, matkakustannusten korvaus ja korvaus omistamiensa laitteiden käytöstä sekä korvaus käyttämistään lääkkeistä ja tarvikkeista aiheutuneista kustannuksista. Kunnaneläinlääkäri on velvollinen pitämään kirjanpitoa käynti- ja toimenpidepalkkioista sekä muista praktiikan tuotoista ja kuluista kuten ammatinharjoittaja. Hän ei kuitenkaan ole praktiikkatulojen osalta YEL-vakuuttamisvelvollinen.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti kunnaneläinlääkärin palkka ja asiakkailta perityt palkkiot muodostavat yhdessä päivärahaetuuden perusteena käytettävän työtulon. Viimeksi mainitut tulot otetaan huomioon elinkeinotoiminnan ansiotulona. Koska elinkeinotoiminnan ansiotulojen käyttämisestä päivärahaetuuden perusteena esitetään luovuttavaksi ja koska kunnan eläinlääkärit eivät ole YEL-vakuuttamisvelvollisia, tulisi palkkioiden huomioimisesta säätää erikseen.

Pykälän 5 momentin mukaisesti kunnaneläinlääkärin tulona huomioitaisiin maksetun palkan lisäksi eläinlääkärin eläimen omistajilta tai haltijoilta periminä eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 19 §:ssä tarkoitettuina palkkioina mainitun lain 7 §:ssä tarkoitetun kunnan toimielimen vuosittain vahvistama rahamäärä. Kyse olisi siis laskennallisesta, kunnan toimielimen eläinlääkärille vahvistamasta palkkioiden määrästä, ei todellisista eläinlääkärin asiakkailta perimistä palkkioista. Vastaava kunnan vahvistama rahamäärä on myös eläinlääkärin eläkkeen perusteena olevaa ansiotuloa julkisten alojen eläkelain (81/2016) 85 §:n 4 momentin mukaisesti. Päivärahaetuuden määräytymisperuste vastaisi siten jatkossa kunnaneläinlääkärin eläkkeen määräytymistä. Jos kunnaneläinlääkäri toimii kunnaneläinlääkärin toimen ohella yrittäjänä yksityisvastaanotolla, otettaisiin tulot tältä osin huomioon kuten muillakin yrittäjillä. Koska kunnan vahvistama rahamäärä tulisi päivärahaetuuden perusteeksi, perittäisiin siitä myös 18 luvun 15 §:n mukainen päivärahamaksu vastaavasti kuin voimassa olevan lain mukaan peritään elinkeinotoiminnan ansiotulosta.

Pykälän 6 momentti olisi erityissäännös koskien omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005) mukaista omaishoidon hoitopalkkiota ja perhehoitolain (263/2015) mukaista hoitopalkkiota. Säännöksen tarkoituksena on estää tilanne, jossa omaishoidon tai perhehoidon hoitopalkkio huomioidaan vakuutetun vuositulossa ja näin ollen päivärahaetuuden määrässä ja palkkion maksu jatkuu samaan aikaan päivärahaetuuden kanssa. Tällöin vakuutetulle ei aiheudu palkkion osalta ansionmenetystä. Säännöksen mukaan, jos vakuutettu on saanut omaishoidon hoitopalkkiota tai perhehoidon hoitopalkkiota 2 §:ssä tarkoitetulla vuositulon tarkastelujaksolla ja mainitun palkkion maksu jatkuu päivärahaetuuden kanssa samaan aikaan, ei palkkiota huomioida tältä ajalta vuositulossa päivärahaetuuden määrää laskettaessa. Momentissa tarkoitetussa tilanteessa hoitopalkkio vähennettäisiin päivärahaetuuden perusteena olevasta vuositulosta vain siltä ajalta kuin korvausta maksetaan samanaikaisesti päivärahaetuuden kanssa. Jos hoitopalkkion maksu päättyisi päivärahakaudella, tarkistettaisiin päivärahaetuuden määrä.

Pykälän 7 momenttia vastaava säännös sisältyy voimassa olevan 11 luvun 4 §:n 8 momenttiin. Säännöksen sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan ehdotettuja 11 luvun säännöksiä. Säännöksen mukaan vakuutettu voisi tietyissä tilanteissa esittää palkkatuloa myös ajalta, jolloin hän ei ole ollut Suomessa vakuutettuna. Palkkatulon voisi esittää aikaisemmin Suomessa vakuutettuna ollut henkilö, joka on ansainnut tulon työskennellessään toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai valtiossa, jossa sovelletaan Euroopan unionin lainsäädäntöä, ja joka on tullut uudelleen Suomessa vakuutetuksi. Edellytyksenä olisi myös, että vakuutetulla ei ole Suomesta lainkaan 2 §:n mukaista vuosituloa. Jos ulkomailla ansaitut palkkatulot olisivat huomattavasti matalammat tai korkeammat kuin Suomessa vastaavassa työssä ansaittavat tulot, päivärahaetuuden perusteena käytettävät tulot voitaisiin arvioida vastaavasta työstä Suomessa ansaittavien palkkatulojen mukaan ottaen huomioon sellaisen henkilön tulot, joka työskentelee Suomessa vastaavissa tehtävissä ja jolla on vakuutettuun verrattava kokemus ja pätevyys. Päivärahaetuus määräytyisi vakuutetun esittämän palkkatulon perusteella soveltuvin osin siten kuin 2 §:ssä säädetään.

4 §.Yrittäjätulo. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään päivärahaetuuden määräytymisestä vakuutetun esittämän työtulon eli niin sanottujen kuuden kuukauden työtulojen perusteella sekä vanhempainpäivärahan määräytymisestä edellisen vanhempainpäivärahan perusteena olleen työtulon perusteella. Päivärahaetuuden määräytymisestä kuuden kuukauden työtulojen perusteella ehdotetaan luovuttavaksi. Vanhempainpäivärahoja koskeva erityissäännös ehdotetaan siirrettäväksi 9 §:ään.

Pykälässä säädettäisiin vuosituloon sisältyvästä yrittäjätulosta. Tästä syystä myös pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä. Pykälän 1 momentin mukaan yrittäjätulona huomioitaisiin yrittäjän eläkelain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukaan vahvistettu työtulo. Tulona ei jatkossa käytettäisi muita yrittäjätuloja, joita koskee voimassa olevan 11 luvun 2 §:n 2 momentti. Vuositulossa huomioitaisiin YEL- ja MYEL -työtulo kuukausikohtaiseksi muutettuna niiltä kalenterikuukausilta, joina se on ollut tarkastelujakson aikana voimassa. Jos työtulon määrä on vaihdellut tarkastelujakson aikana, laskettaisiin 2 momentin mukaisesti keskimääräinen YEL- ja MYEL -työtulo.

4 a §.Työtulosta vähennettävät vakuutusmaksut. Säännös koskee päivärahaetuuden määrää laskettaessa työtulosta tehtäviä vakuutusmaksuvähennyksiä. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, sillä vakuutusmaksuvähennyksiä koskeva säännös sisältyy ehdotettuun 7 §:ään.

5 §.Ansionmenetyskorvaukset. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään työtulosta tehtävistä tulonhankkimisvähennyksistä. Tulonhankkimisvähennysten tekemisestä ehdotetaan luovuttavaksi kokonaan. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin vuosituloon sisältyvistä ansionmenetyskorvauksista. Tästä syystä myös pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä.

Pykälässä luetellaan etuudet, jotka tulisi vuositulossa huomioiduksi sellaisenaan, myönnetyn suuruisena. Tällaisia etuuksia olisivat työtapaturman tai ammattitaudin perusteella myönnetyt työtapaturmalainsäädännön mukaiset ansionmenetyskorvaukset sekä liikennevakuutuslakiin, potilasvahinkolakiin (585/1986) ja sotilastapaturmaa koskeviin lakeihin perustuvat ansionmenetyskorvaukset. Työtapaturmaa koskevilla eri laeilla tarkoitetaan muun muassa työtapaturma- ja ammattitautilakia (459/2015) , maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilakia (873/2015) , opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta annettua lakia (460/2015) ja urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta annettua lakia (276/2009) . Sotilastapaturmaa koskevilla laeilla tarkoitetaan sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annettua lakia (1521/2016) ja tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annettua lakia (1522/2016). Vuositulossa huomioitaisiin mainittujen lakien perusteella myönnetty ansionmenetyskorvaus eli päiväraha, kuntoutusraha ja tapaturmaeläke. Vastaavasti myös tartuntatautilain mukainen tartuntatautipäiväraha huomioitaisiin myönnetyn suuruisena, sillä tartuntatautipäiväraha korvaa vakuutetulle aiheutunutta todellista ansionmenetystä työstä poissaolon vuoksi.

Pykälän mukainen ansionmenetyskorvaus huomioitaisiin vuositulossa, jos sitä on myönnetty 2 §:ssä tarkoitetulle vuositulon tarkastelujaksolle ja vakuutettu itse on sitä saanut. Jos korvaus on maksettu esimerkiksi vakuutetun työnantajalle, ei sitä huomioitaisi tulona. Tällöin vakuutetun vuositulossa huomioitaisiin hänelle maksettu palkkatulo. Sen sijaan, jos korvausta on maksettu esimerkiksi kunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) nojalla, huomioitaisiin korvaus vakuutetun tulona. Jos vakuutetulle on myönnetty samalle ajalle 6 §:ssä tarkoitettua taikka muuta etuutta tai korvausta, johon nähden momentissa mainittu ansionmenetyskorvaus on ensisijainen, otettaisiin vuositulossa huomioon ensisijainen etuus. Muusta etuudesta tai korvauksesta huomioitaisiin vähennyksen jälkeen mahdollisesti maksettavaksi jäävä määrä 5 ja 6 §:n mukaisesti.

Jos vakuutettu on tarkastelujakson ajalla saanut useampaa etuutta eri perusteilla, nämä kaikki huomioitaisiin osana vuosituloa. Vakuutettu on voinut olla tarkastelujakson aikana esim. osan aikaa työttömyysetuuden saajana ja osan aikaa opintorahan saajana. Toisin kuin palkkatulot, ansionmenetyskorvaukset huomioitaisiin myöntöajankohdan mukaisesti. Näin ollen esimerkiksi takautuen pitkältä ajalta myönnetty ja maksettu korvaus ei tulisi huomioiduksi maksuajankohdan mukaisesti.

Pykälän 2 momentin mukaan, jos vakuutettu on saanut 1 momentin mukaista muun kuin täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettua ansionmenetyskorvausta vuositulon tarkastelujaksolla ja mainitun korvauksen maksu jatkuu päivärahaetuuden kanssa samaan aikaan, ei korvausta huomioitaisi tältä ajalta vuositulossa päivärahaetuuden määrää laskettaessa. Koska päivärahaetuudet ovat luonteeltaan ansionmenetyskorvausta, ei tulisi syntyä tilannetta, että ansionmenetyskorvaus on huomioitu vuositulossa ja näin ollen päivärahaetuuden määrässä ja että korvauksen maksu jatkuu samaan aikaan täysimääräisen päivärahaetuuden kanssa. Säännös koskisi muun kuin täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettuja ansionmenetyskorvauksia, sillä täysiä korvauksia koskevat nykyiset ensisijaisuussäännökset säilyisivät ennallaan riippumatta siitä, onko etuus tai korvaus huomioitu vuositulossa. Toisin sanoen, jos sairauspäivärahan saaja saa samaan aikaan sairauspäivärahan kanssa esimerkiksi täyttä työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista ansionmenetyskorvausta samaan työkyvyttömyyteen perustuen, vähennetään viimeksi mainittu sairauspäivärahasta 12 luvun 2 §:n mukaisesti. Käytännössä tällöin sairauspäivärahaa ei yleensä jää maksettavaksi. Vastaavaa etuuksien välistä ensisijaisuussäännöstä ehdotetaan 12 luvun 9 §:ään myös erityishoitorahan osalta. Vanhempainpäivärahoissa puolestaan sovellettaisiin 11 luvun 12 §:n mukaista vähimmäismääräisenä maksamista muun etuuden ajalta. Säännös koskee muun muassa täysiä ansionmenetyskorvauksia.

Pykälän 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa ansionmenetyskorvaus vähennettäisiin päivärahaetuuden perusteena olevasta vuositulosta vain siltä ajalta kuin korvausta maksetaan samanaikaisesti päivärahaetuuden kanssa. Jos ansionmenetyskorvauksen maksu päättyisi päivärahakaudella, tarkistettaisiin päivärahaetuuden määrä.

5 a §.Sairauspäivärahan määräytyminen vakuutetun ollessa työkyvytön vain johonkin työhönsä. Säännös koskee tilannetta, jossa vakuutetulla on useampi työ ja hän tulee työkyvyttömäksi vain johonkin työhönsä. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, sillä vastaava säännös sisältyy ehdotettuun 8 §:ään.

6 §.Etuusperusteinen tulo. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään sairaus- ja vanhempainpäivärahan sekä erityishoitorahan määräytymisestä edeltävän etuuden perusteella. Säännös ehdotetaan kumottavaksi kokonaan, sillä jatkossa päivärahaetuus määräytyisi vuositulon perusteella. 6 §:ssä säädettäisiin uudesta etuusperusteisesta tulosta. Tästä syystä myös pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä.

Pykälän 1 momentissa luetellaan etuudet, joiden perusteella laskettaisiin vuositulossa huomioitava laskennallinen etuusperusteinen tulo. Momentissa mainitut etuudet ovat pääosin luonteeltaan ansionmenetyskorvauksia, mutta jotka eivät kuitenkaan omien laskentasäännöstensä mukaisesti korvaa vakuutetun ansionmenetystä täysin. Työttömyysturvalain mukainen työttömyysetuus, kuntoutuslain mukainen kuntoutusraha ja työeläkelakien mukainen kuntoutusraha sekä opintotukilain mukainen opintoraha, jotka voimassa olevan lainsäädännön mukaan voivat tulla päivärahaetuuden perusteeksi, tulisivat jatkossakin päivärahaetuuden perusteeksi etuusperusteisena tulona. Näiden lisäksi huomioitaisiin työntekijän eläkelain (395/2006) mukainen työkyvyttömyyseläke ja kansaneläkelain (568/2007) 12 §:n 1 momentin mukainen työkyvyttömyyseläke sekä työkyvyttömyyseläkkeen lisäksi mahdollisesti maksettava takuueläkkeestä annetun lain (703/2010) 7 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdan ja 2 momentin 2 kohdan mukainen takuueläke. Myös työtapaturmaa ja sotilastapaturmaa koskeviin lakeihin sekä liikennevakuutuslakiin perustuvien ansionmenetyskorvausten lisäksi maksettava takuueläke huomioitaisiin vuositulossa. Lisäksi aikuiskoulutusetuuksista annetun lain (1276/2000) mukainen aikuiskoulutustuki, vuorotteluvapaalain (1305/2002) mukainen vuorottelukorvaus sekä kansanedustajan eläkkeestä ja sopeutumisrahasta annetun lain (329/1967) mukainen sopeutumiseläke tai sopeutumisraha tulisivat huomioiduksi vuositulossa. Myös sairausvakuutuslain mukainen päivärahaetuus lukuun ottamatta tartuntatautipäivärahaa huomioitaisiin laskennallisena etuusperusteisena tulona toista päivärahaetuutta myönnettäessä.

Voimassa olevasta lainsäädännöstä poiketen työttömyysturvalain mukainen työttömyysetuus ja kuntoutuslain tai työntekijän eläkelain 3 §:ssä tarkoitettujen työeläkelakien mukainen kuntoutusraha sekä kuntoutuskorotus, huomioitaisiin vuositulossa kokonaisuudessaan ja sen suuruisena kuin ne on vakuutetulle myönnetty. Nykyisen säännöksen mukaan työttömyysetuuden määrässä ei oteta huomioon muun muassa työttömyysturvalain 6 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan määräytyvää korotettua ansio-osaa siltä osin kuin sen määrä ylittää mainitun pykälän 1 momentin mukaan määräytyvän ansio-osan eikä työttömyysturvalain 6 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan määräytyvää peruspäivärahan korotusosaa eikä mainitun lain 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan määräytyvää työmarkkinatuen korotusosaa. Myöskään työttömyysetuuden alentamista työttömyysturvalain 6 luvun 3 a §:n tai 7 luvun 5 a §:n perusteella ei huomioida. Samoin kuntoutusrahan huomioimisessa edeltävänä etuutena on rajoituksia. Voimassa olevan säännöksen mukaan kuntoutuslain 32 §:n 2 momentin mukaan määräytyneestä kuntoutusrahasta ei huomioida sitä osuutta, jolla se ylittää sen määrän, joka vastaavassa tilanteessa olisi määritelty mainitun lain 32 §:n 1 momentin mukaan kuntoutusrahan määräksi, eikä mainitun lain 33 §:n 1 momentissa tarkoitettua 10 prosentin korotusta eikä työeläkelakien mukaista 33 prosentin korotusta. Uudessa vuosituloon perustuvassa laskentamallissa lähtökohtana on, että etuusoikeutta edeltävän vuoden pituisen tarkastelujakson tulot kuvaavat vakuutetun keskimääräistä tulotasoa ennen etuusoikeuden alkamista. Tästä syystä työttömyysetuudet ja kuntoutusraha otettaisiin vuositulossa huomioon kokonaisuudessaan. Muutos myös selkeyttäisi ja yksinkertaistaisi vuositulon laskentaa.

Vuositulossa huomioitaisiin opintotukilain mukainen opintoraha. Opintoraha on myös voimassa olevassa lainsäädännössä säädetty päivärahaetuuden perusteena olevaksi edeltäväksi etuudeksi. Jos vakuutetulla ei ole muuta vuosituloa kuin opintoraha, hänellä on oikeus vähintään vähimmäismääräiseen vanhempainpäivärahaan ja erityishoitorahaan. Jos vakuutettu hakee sairauspäivärahaa ja hänellä ei 8 luvun 7 §:n vuoksi ole oikeutta vähimmäismääräiseen sairauspäivärahaan 55 päivän ajalta, on hänellä kuitenkin opintorahan perusteella oikeus saada vähimmäismääräistä pienempää sairauspäivärahaa.

Pykälän 1 momentin mukaisen etuuden perusteella laskettu etuusperusteinen tulo huomioitaisiin, jos etuutta on myönnetty vuositulon tarkastelujaksolle ja vakuutettu itse on sitä saanut. Jos etuus on maksettu esimerkiksi vakuutetun työnantajalle, ei sitä huomioitaisi tulona. Tällöin vakuutetun vuositulossa huomioitaisiin hänelle maksettu palkkatulo. Sen sijaan, jos etuus on maksettu esimerkiksi kunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain nojalla, huomioitaisiin etuus vakuutetun tulona. Jos vakuutetulle on myönnetty samalle ajalle kahta 5 tai 6 §:ssä tarkoitettua taikka muuta etuutta tai korvausta, joista toinen on etuuksia koskevan lainsäädännön nojalla ensisijainen toiseen nähden, otettaisiin vuositulossa huomioon ensisijainen etuus. Muusta etuudesta tai korvauksesta huomioitaisiin vähennyksen jälkeen mahdollisesti maksettavaksi jäävä määrä 5 ja 6 §:n mukaisesti. Vastaavasti jos vakuutettu on tarkastelujaksolla saanut 11 luvun 12 §:ssä mainittua etuutta tai korvausta ja vanhempainpäiväraha on tästä syystä maksettu vähimmäismääräisenä, huomioitaisiin vuositulossa kyseinen etuus tai korvaus ja vanhempainpäiväraha vähimmäismääräisenä.

Jos vakuutettu on tarkastelujakson ajalla saanut useampaa etuutta eri perusteilla, nämä kaikki huomioitaisiin osana vuosituloa. Vakuutettu on voinut olla tarkastelujakson aikana esimerkiksi osan aikaa työttömyysetuuden saajana ja osan aikaa opintorahan saajana. Toisin kuin palkkatulot, etuusperusteinen tulo huomioitaisiin myöntöajankohdan mukaisesti. Näin ollen esimerkiksi takautuen pitkältä ajalta myönnetty ja maksettu etuus ei tulisi huomioiduksi maksuajankohdan mukaisesti.

Pykälän 2 ja 3 momentissa säädettäisiin tarkemmin siitä, miten laskennallinen etuusperusteinen tulo määräytyisi. Pykälän 2 momentin mukaan vakuutetun saamista ansionmenetyskorvauksista ja sosiaalietuuksista laskettaisiin ensin keskimääräinen päiväkohtainen määrä. Keskimääräinen määrä saadaan siten, että 12 kalenterikuukauden tarkastelujaksolle myönnettyjen etuuksien yhteismäärä jaetaan sairausvakuutuslain mukaisten arkipäivien lukumäärällä.

Esimerkki

Vakuutettu on saanut tarkastelujakson aikana työttömyysetuutta ajalla 15.2.—30.5. yhteensä 4 550 euroa ja opintotukilain mukaista opintorahaa ajalla 1.9.—30.10. yhteensä 500 euroa. Etuuksien yhteismäärä on siten 5050 euroa. Etuuksien keskimääräinen päiväkohtainen määrä saadaan jakamalla yhteismäärä etuuksien myöntöajalle sisältyvien sairausvakuutuslain mukaisten arkipäivien lukumäärällä. Keskimääräinen päiväkohtainen määrä on siten 36,07 euroa (5 050 €/140 pv).

Pykälän 3 momentin mukaisesti keskimääräisestä päiväkohtaisesta määrästä lasketaan etuusperusteinen vuositulo myönnettävänä olevan päivärahaetuuden kaavaa käyttäen siten, että määritettävänä muuttujana on vuositulo, kun etuuden päiväkohtainen määrä tiedetään.

Esimerkki

Vakuutettu on hakenut sairauspäivärahaa. Sairauspäiväraha määräytyy 11 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesti seuraavasti (kun vuositulo on vuoden 2018 tasossa alle 30 350 euroa):

Sairauspäivärahan määrä (€/pv) = 0,7 x vuositulo

300

Sairauspäivärahan laskentakaavalla saadaan etuusperusteinen vuositulo, kun tiedetään etuuden keskimääräinen suuruus päivää kohti.

Etuusperusteinen vuositulo = etuuden keskimääräinen määrä (€/pv) x 300

0,7

Jos etuuden keskimääräinen määrä olisi edellisen esimerkin mukainen 36,07 €/pv, olisi laskennallinen etuusperusteinen vuositulo 15 458,57 euroa.

Etuusperusteista vuosituloa ei voi huomioida kokonaisuudessa 2 §:n mukaisessa vuositulossa, koska kyse on laskennallisesta koko vuoden tulosta. Pykälän 4 momentin mukaan etuusperusteinen vuositulo huomioitaisiin 2 §:n vuositulossa vakuutetun saamien sairausvakuutuslain mukaisten etuuspäivien lukumäärän suhteessa. Vuositulossa huomioitaisiin osuus, joka on kolmassadasosa tarkastelujaksoon sisältyvien etuusjaksojen sairausvakuutuslain mukaisten arkipäivien lukumäärästä.

Esimerkki

Jos laskennallinen etuusperusteinen vuositulo olisi 15 458,57 euroa ja vakuutettu olisi saanut tarkastelujakson ajalla kyseisiä etuuksia yhteensä 140 sairausvakuutuslain mukaiselta arkipäivältä, huomioitaisiin etuusperusteisesta vuositulosta osuus, joka on sama kuin näiden päivien osuus vuoden arkipäivien määrästä eli 140/300 x 15 458,57 euroa = 7 214 euroa. Tämä osuus etuusperusteisesta vuositulosta otetaan huomioon vuositulossa.

Pykälän 5 momentin mukaan, jos vakuutettu on saanut työeläkelakien mukaista osatyökyvyttömyyseläkettä vuositulon tarkastelujaksolla ja osatyökyvyttömyyseläkkeen maksu jatkuu päivärahaetuuden kanssa samaan aikaan, ei eläkettä huomioitaisi tältä ajalta vuositulossa päivärahaetuuden määrää laskettaessa. Koska päivärahaetuudet ovat luonteeltaan ansionmenetyskorvausta, ei tulisi syntyä tilannetta, että etuus on huomioitu vuositulossa ja näin ollen päivärahaetuuden määrässä ja että etuuden maksu jatkuu samaan aikaan täysimääräisen päivärahaetuuden kanssa. Säännös koskisi muita kuin täysiä työkyvyttömyyseläkkeitä. Täysiä työkyvyttömyyseläkkeitä koskisi 8 luvun 6 §:n 3 momentin erityisäännös, jonka mukaan vakuutetun tullessa työkyvyttömäksi eläkkeelle siirtymisen jälkeen, määräytyisi sairauspäiväraha eläkkeellä oloajan palkka- ja yrittäjätulojen perusteella. Toisin sanoen eläkettä ei tuolloin huomioitaisi vuositulossa. Vanhempainpäivärahoissa puolestaan sovellettaisiin 11 luvun 12 §:n mukaista vähimmäismääräisenä maksamista muun etuuden ajalta. Säännös koskee muun muassa täysiä työkyvyttömyyseläkkeitä.

Pykälän 5 momentissa tarkoitetussa tilanteessa osatyökyvyttömyyseläke vähennettäisiin päivärahaetuuden perusteena olevasta vuositulosta vain siltä ajalta kuin eläkettä maksetaan samanaikaisesti päivärahaetuuden kanssa. Jos eläkkeen maksu päättyisi päivärahakaudella, tarkistettaisiin päivärahaetuuden määrä.

6 a §.Vanhempainpäivärahan määräytyminen eräässä tapauksessa. Säännöksen mukaan, jos vakuutetulla on oikeus vanhempainpäivärahaan samanaikaisesti voimassa olevan lain 3, 4 ja 6 §:n perusteella, vanhempainpäiväraha määräytyy samasta lapsesta koko vanhempainpäivärahakauden ajan samalla perusteella, joka määritellään etuusoikeuden alkamispäivän mukaan. Esityksen mukaan vanhempainpäiväraha ei jatkossa voisi määräytyä usealla eri perusteella ja 3, 4 ja 6 §:ää ehdotetaan muutettavaksi. Vanhempainpäiväraha voisi määräytyä ehdotetun 2 §:n mukaisesti vuositulon perusteella tai ehdotetun 9 §:n 2 momentin mukaisesti edellisen vanhempainpäivärahan perusteena olleen vuositulon mukaisesti. Siitä, että vanhempainpäiväraha määräytyy samasta lapsesta koko vanhempainpäivärahakauden ajan saman vuositulon perusteella, säädettäisiin ehdotetussa 9 §:n 1 momentissa. Voimassa oleva 6 a § ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana.

7 §.Palkkatulosta vähennettävät vakuutusmaksut. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään sairaus- ja vanhempainpäivärahan sekä erityishoitorahan vähimmäismäärästä. Vastaava säännös ehdotetaan siirrettäväksi 10 §:ään. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin tuloista tehtävistä vakuutusmaksuvähennyksistä. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä.

Vastaava säännös vakuutusmaksuvähennyksistä on voimassa olevassa 4 a §:ssä. Voimassa olevan säännöksen mukaan vakuutusmaksuvähennys tehdään vakuutuspalkasta ja työ- ja virkasuhteessa saaduista työtuloista. Ehdotetun pykälän mukaan vakuutusmaksuvähennys tehtäisiin vuosituloon sisältyvistä palkkatuloista ja vakuutuspalkasta. Vakuutusmaksuvähennyksen määrää ehdotetaan nykyisestä korotettavaksi siten, että vakuutusmaksuvähennys olisi 18 luvun 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun sairausvakuutuksen päivärahamaksun, työntekijän eläkelain 153 §:ssä tarkoitetun työntekijän työeläkevakuutusmaksun ja työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998) 18 §:n 1 momentissa tarkoitetun palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun yhteismäärän suuruinen.

8 §.Sairauspäivärahan määräytyminen vakuutetun ollessa työkyvytön vain johonkin työhönsä. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään ansiotyössä ja omassa työssä olon vaikutuksesta vanhempainpäivärahan määrään. Vastaava säännös ehdotetaan siirrettäväksi 11 §:ään. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin päivärahan määräytymisestä tilanteessa, jossa vakuutetulla on useampi työ ja hän tulee työkyvyttömäksi vain johonkin työhönsä. Päivärahan määrä laskettaisiin tällöin vain siitä työstä aiheutuneen ansionmenetyksen perusteella, johon vakuutettu on tullut työkyvyttömäksi. Vastaava säännös on voimassa olevassa 11 luvun 5 a §:ssä. Päivärahan ehdotetaan määräytyvän 2 §:n 1 momentin mukaisen vuositulon perusteella siten, että vuositulossa huomioidaan tulot vain siitä työstä, johon vakuutettu on tullut työkyvyttömäksi. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä.

9 §.Vanhempainpäivärahaa koskevat erityissäännökset. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään isän vanhempainrahan määrästä. Isän vanhempainrahan määrää koskevat erityissäännökset ehdotetaan osin siirrettäväksi 11 §:ään. Ehdotettuun pykälään on koottu ja yhdistetty voimassa olevan lain eri pykälien osin päällekkäisiä vanhempainpäivärahaa koskevia säännöksiä. Tästä syystä pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä.

Pykälässä käytettäisiin sukupuolineutraalia termiä vanhempi, ei termejä äiti ja isä, kuten voimassa olevissa vastaavissa säännöksissä. Pykälän 1 momentin mukaan vanhempainpäivärahaoikeus alkaisi silloin, kun vanhemmalle maksetaan ensimmäisen kerran vanhempainpäivärahaa saman lapsen perusteella. Vanhempainpäiväraha määräytyisi samasta lapsesta koko vanhempainpäivärahakauden ajan saman vuositulon perusteella 2 §:n mukaisesti. Näin ollen vanhempainpäivärahan perusteena olevaa vuosituloa ei määriteltäisi erikseen esimerkiksi äidin saman lapsen perusteella saamaan äitiys- ja vanhempainrahaan tai isän isyys- ja vanhempainrahaan. Vanhempainpäivärahan määrä saattaa vaihdella vanhempainpäivärahakauden aikana esimerkiksi 1 §:n 3 momentista tai 11 §:stä johtuen. Säännös vastaa voimassa olevan 11 luvun 3 §:n 1 momenttia, 6 a §:ää, 9 §:n 1 momenttia ja 10 a §:ää.

Pykälän 2 momentin mukaan vanhempainpäiväraha voisi määräytyä edellisen vanhempainpäivärahan perusteena olleen 2 §:ssä tarkoitetun vuositulon mukaisesti, jos lapsi, jonka perusteella edellisen kerran on maksettu vanhempainpäivärahaa, ei ole täyttänyt kolmea vuotta ennen laskettua synnytysaikaa tai jos adoptiolapsen hoitoon ottamisesta ei ole kulunut kolmea vuotta. Tällöin edellisen vanhempainpäivärahan perusteena ollutta vuosituloa tarkistettaisiin siinä suhteessa kuin vanhempainpäivärahaoikeuden alkamisajankohdalle vahvistettu työntekijän eläkelain 96 §:ssä tarkoitettu palkkakerroin poikkeaa edelliselle kalenterivuodelle vahvistetusta palkkakertoimesta. Edellisen vanhempainpäivärahan vuositulon käyttäminen uuden vanhempainpäivärahan perusteena olisi vaihtoehto 2 §:n mukaisille etuusoikeutta edeltäville vuosituloille. Vastaava säännös vanhempainpäivärahan määräytymisestä edellisen vanhempainpäivärahan perusteena olleiden työtulojen perusteella sisältyy voimassa olevan 11 luvun 4 §:n 6 ja 7 momenttiin. Jos edellinen vanhempainpäiväraha on perustunut 11 luvun 6 §:n mukaiseen edeltävään etuuteen, ei säännöstä voi soveltaa. Lakiehdotuksen mukaan vanhempainpäiväraha voisi jatkossa perustua vain vuosituloon, ei työtuloon tai edeltävään etuuteen. Tästä syystä ehdotetaan, että vanhempainpäiväraha voisi määräytyä edellisen vanhempainpäivärahan perusteena olleen 2 §:ssä tarkoitetun vuositulon mukaisesti.

10 §.Sairaus- ja vanhempainpäivärahan sekä erityishoitorahan vähimmäismäärä. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään eläkkeen vaikutuksesta vanhempainpäivärahan määrään. Vastaava säännös ehdotetaan siirrettäväksi 12 §:ään. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin sairausvakuutuslain mukaisten päivärahojen vähimmäismäärästä. Vastaava säännös on voimassa olevassa 11 luvun 7 §:ssä. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä.

10 a §.Äidin vanhempainpäivärahan tarkistaminen. Säännöksen mukaan äidin vanhempainpäiväraha on samasta lapsesta samansuuruinen koko vanhempainpäivärahakauden ajan lukuun ottamatta 1 § 3 momentissa säädettyä äitiysrahan korotusta ja vanhempainpäivärahan maksamista vähimmäismääräisenä ansiotyössä tai omassa työssä oloajalta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, sillä ehdotetun 9 §:n 1 momentissa säädettäisiin siitä, että vanhempainpäiväraha määräytyy samasta lapsesta koko vanhempainpäivärahakauden ajan saman vuositulon perusteella.

11 §.Ansiotyössä ja omassa työssä olon vaikutus vanhempainpäivärahan määrään sekä isyysrahan määrä eräissä tilanteissa. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään osittaisen vanhempainrahan määrästä. Vastaava säännös ehdotetaan siirrettäväksi 13 §:ään. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin ansiotyössä tai omassa työssä olon vaikutuksesta vanhempainpäivärahan määrään sekä isyysrahan määrästä eräissä erityistilanteissa. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta sisältöä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ansiotyössä tai omassa työssä olon vaikutuksesta äitiys- ja vanhempainrahan määrään. Oman työn käsite on määritelty 1 luvun 4 §:ssä. Äidin työskentely äitiys- ja vanhempainrahakaudella ja isän työskentely vanhempainrahakaudella aiheuttavat vanhempainpäivärahan maksamisen työskentelyajalta vähimmäismääräisenä. Vastaava säännös on voimassa olevan 11 luvun 8 §:ssä. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi isyysrahan maksamisesta vähimmäismääräisenä eräissä tilanteissa. Vastaava säännös on voimassa olevan 11 luvun 9 §:n 2 momentissa.

11 §.Vanhempainpäivärahan maksaminen vähimmäismääräisenä muun etuuden ajalta. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään osasairauspäivärahan määrästä. Osasairauspäivärahaa koskeva säännös ehdotetaan siirrettäväksi 14 §:ään. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin vanhempainpäivärahan maksamisesta vähimmäismäärän suuruisena, jos vakuutettu saa pykälässä mainittua etuutta. Voimassa oleva 11 luvun 10 § vanhempainpäivärahan maksamisesta vähimmäismääräisenä koskee vain vanhuuseläkettä ja täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavia vakuutettuja. Vanhempainpäivärahan maksamista vähimmäismääräisenä ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan myös muita, pykälässä mainittuja ansionmenetyskorvauksia. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan sen sisältöä.

Vanhempainpäiväraha maksettaisiin vähimmäismääräisenä, jos vakuutettu saa kansaneläkelain tai työeläkelakien mukaista vanhuuseläkettä, osittaista varhennettua vanhuuseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä taikka kansaneläkelain 12 §:n 1 momentin tai työeläkelakien mukaista täyttä työkyvyttömyyseläkettä taikka työuraeläkettä. Tältä osin säännös vastaa voimassa olevaa 11 luvun 10 §:ää. Voimassa olevassa pykälässä mainittu sotilastapaturmalaki on kumottu ja tämä ehdotetaan korvattavaksi sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetulla lailla ja tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annetulla lailla. Lisäksi pykälän sanamuotoa ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että liikennevakuutuslain sekä työtapaturmaa ja sotilastapaturmaa koskevien lakien perusteella myönnetty eläke on nimeltään tapaturmaeläke. Muutokset ovat näiltä osin teknisiä.

Vanhempainpäiväraha on luonteeltaan ansionmenetyskorvausta. Tästä syystä ei ole perusteltua maksaa samalta ajalta täysimääräisesti kahta eri ansiomenetystä korvaavaa etuutta. Lisäksi vanhempainpäivärahan määräytyminen 2 §:ssä ehdotetun mukaisesti vuositulon perusteella muuttaa nykyistä päivärahan perusteeksi tulevaa tulopohjaa. Jos muun etuuden maksaminen on alkanut vanhempainpäivärahaoikeutta edeltävän 12 kalenterikuukauden aikana, tulisi se huomioiduksi päivärahaetuuden perusteena olevassa vuositulossa. Ei olisi perusteltua, että etuus olisi huomioitu vanhempainpäivärahan määrää laskettaessa ja lisäksi vanhempainpäiväraha maksettaisiin täysimääräisenä samaan aikaan kyseisen etuuden kanssa.

Ehdotuksen mukaan tapaturmaeläkkeen lisäksi myös muu liikennevakuutuslain, potilasvahinkolain sekä työtapaturmaa ja sotilastapaturmaa koskevien eri lakien perusteella myönnetty täysimääräinen ansionmenetyskorvaus eli päiväraha tai kuntoutusraha aiheuttaisi vanhempainpäivärahan maksamisen vähimmäismääräisenä. Vanhempainpäiväraha maksettaisiin vähimmäismääräisenä vain silloin, kun tapaturman tai vahingon perusteella myönnetty ansionmenetyskorvaus on täysimääräinen.

Edellä todetuilla perusteilla vanhempainpäiväraha maksettaisiin vastaavasti vähimmäismääräisenä myös silloin, kun vakuutettu saa työeläkelakien mukaista täysimääräistä kuntoutusrahaa, mukaan lukien kuntoutusavustuksena maksettavan kuntoutusrahan, taikka kuntoutuslain mukaista kuntoutusrahaa. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan kuntoutuslain mukaisesta kuntoutusrahasta vähennetään vanhempainpäiväraha, jos vakuutettu saa molempia etuuksia yhtä aikaa. Vähentämisen vuoksi kuntoutusrahaa ei käytännössä usein jää maksettavaksi. Sen sijaan työeläkelakien mukaista kuntoutusrahaa vakuutettu voi saada vähentämättömänä yhtä aikaa täyden vanhempainpäivärahan kanssa. Ehdotetun muutoksen jälkeen työeläkelakien ja kuntoutuslain mukaisella kuntoutusrahalla olisi siten samanlainen vaikutus vanhempainpäivärahan määrään. Käytännössä tilanteet ovat harvinaisia, sillä yleensä kuntoutus keskeytyy, jos vakuutettu jää äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaalle eikä etuuksia tästä syystä makseta samanaikaisesti.

Vastaavasti, edellä todetuin perustein vanhempainpäiväraha maksettaisiin vähimmäismääräisenä myös, jos vakuutettu saa kansanedustajan eläkkeestä ja sopeutumisrahasta annetun lain mukaista sopeutumiseläkettä tai sopeutumisrahaa.

13 §.Osittaisen vanhempainrahan määrä. Voimassa olevassa lainkohdassa säädetään tartuntatautipäivärahan määrästä. Tartuntatautipäivärahaa koskeva säännös ehdotetaan siirrettäväksi 15 §:ään. Ehdotetun pykälän mukaan osittaisen vanhempainrahan määrä olisi aina puolet vanhempainrahan määrästä. Vastaava säännös sisältyy voimassa olevan 11 luvun 11 §:ään. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan sisältöä.

14 §.Osasairauspäivärahan määrä. Ehdotetun pykälän mukaan osasairauspäiväraha olisi aina puolet sairauspäivärahan määrästä. Sairauspäivärahan määrässä ei kuitenkaan oteta huomioon 12 luvussa tarkoitettuja sairauspäivärahaan nähden ensisijaisia etuuksia. Vastaava säännös sisältyy voimassa olevan 11 luvun 12 §:ään.

15 §.Tartuntatautipäivärahan määrä. Vastaava säännös tartuntatautipäivärahan määrästä sisältyy voimassa olevaan 11 luvun 13 §:ään. Pykälän 1 momentin mukaan tartuntatautipäiväraha määräytyisi sen työ- tai virkasuhteen palkan perusteella, jonka vakuutettu saisi, ellei häntä olisi tartuntatautilain nojalla määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin. Päivärahan määrä on kuukausitulon kahdeskymmenesviidesosa. Päiväraha määräytyisi 11 luvusta poiketen siitä ansionmenetyksestä, joka henkilölle aiheutuu tartuntatautilain mukaisen toimenpiteen johdosta. Säännös vastaa voimassa olevaa 13 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentti koskee yrittäjän tartuntatautipäivärahaa. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi voimassa olevaan vastaavaan säännökseen nähden siten, että yrittäjän tartuntatautipäiväraha määräytyisi 4 §:n mukaisen yrittäjätulon perusteella eli YEL- tai MYEL -työtulon perusteella. Yrittäjän tartuntatautipäiväraha ei jatkossa voisi määräytyä muun yritystulon perusteella.

Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan 11 luvun 13 §:n 3 momenttia.

12luku Päivärahaetuuden suhde muihin etuuksiin

4 §.Sairauspäivärahan suhde työeläkelakien mukaiseen osatyökyvyttömyyseläkkeeseen ja muun kuin täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettaviin lakisääteisiin etuuksiin. Pykälässä säädetään osatyökyvyttömyyseläkkeen tai sitä vastaavaan muun kuin täyden työkyvyttömyyseläkkeen suhteesta sairauspäivärahaan. Pykälän 2 momentissa säädetään tilanteista, joissa osatyökyvyttömyyseläkettä tai muuta kuin täyttä työkyvyttömyyseläkettä ei vähennetä sairauspäivärahasta. Koska sairauspäiväraha ei jatkossa määräytyisi verotuksen työtulojen tai esitettyjen työtulojen perusteella ja koska myös osatyökyvyttömyyseläke voisi tulla osaksi vuosituloa, jonka perusteella sairauspäiväraha määräytyisi, tulisi säännöstä muuttaa.

Ehdotetun 11 luvun 5 §:n 2 momentin ja 11 luvun 6 §:n 5 momentin mukaisesti, jos vakuutettu on saanut 5 §:ssä tarkoitettua muun kuin täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettua ansionmenetyskorvausta tai 6 §:n mukaista osatyökyvyttömyyseläkettä vuositulon tarkastelujaksolla ja mainitun korvauksen tai etuuden maksu jatkuu päivärahaetuuden kanssa samaan aikaan, ei korvausta tai etuutta huomioitaisi tältä ajalta vuositulossa päivärahaetuuden määrää laskettaessa. Tästä syystä on perusteltua, että näissä tilanteissa ansionmenetyskorvausta tai eläkettä ei myöskään vähennettäisi sairauspäivärahan määrästä. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että jos vakuutettu saa osatyökyvyttömyyseläkettä tai sitä vastaavaa muuta kuin täyttä työkyvyttömyyseläkettä tai muun kuin täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettua työtapaturmaa koskevien eri lakien mukaista ansionmenetyskorvausta taikka liikennevakuutuslakiin, potilasvahinkolakiin tai sotilastapaturmaa koskeviin eri lakeihin perustuvaa muun kuin täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettua ansionmenetyskorvausta eikä kyseistä etuutta tai korvausta ole huomioitu vuositulossa 11 luvun 5 §:n 2 momentin tai 11 luvun 6 §:n 5 momentin nojalla, ei etuutta tai korvausta vähennettäisi sairauspäivärahasta. Jos momentissa tarkoitettu muu etuus alkaisi vasta vuositulon tarkastelujakson jälkeen, ei 2 momenttia sovellettaisi. Tällöin sovellettaisiin 12 luvun 2 §:ää eli etuus tulisi vähennettäväksi sairauspäivärahasta. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan sisältöä.

9 §.Erityishoitorahan suhde muihin etuuksiin. Pykälässä säädetään erityishoitorahan suhteesta muihin etuuksiin. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin erityishoitorahan suhteesta työkyvyttömyyden perusteella maksettaviin 12 luvun 2 §:ssä mainittuihin lakisääteisiin etuuksiin. Nykyisin 2 § koskee vain sairauspäivärahan suhdetta pykälässä mainittuihin etuuksiin. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan, jos lapsen hoitoon osallistuva vanhempi saa oman työkyvyttömyytensä perusteella lakisääteistä etuutta, ei sitä ei vähennetä erityishoitorahasta. Oikeus erityishoitorahaan arvioidaan sen mukaan, millä perusteella vanhemman katsotaan ensisijaisesti olevan estynyt työstään. Työstä poissaoloperusteiden arviointi voi tapauskohtaisesti johtaa siihen, että vanhemmalle maksetaan ansionmenetyskorvausta samalta ajalta sekä oman työkyvyttömyyden että lapsen hoitoon osallistumisen perusteella. Usean samanaikaisen ansionmenetyskorvauksen maksamista ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Lisäksi 2 §:ssä mainitut etuudet voisivat ehdotetun mukaisesti jatkossa olla osa erityishoitorahan perusteena olevaa vuosituloa, joten ei ole perusteltua, että etuutta ja erityishoitorahaa maksettaisiin samaan aikaan täysimääräisesti. Tästä syystä pykälän uudessa 2 momentissa säädettäisiin, että 2 §:ssä mainittu etuus vähennetään erityishoitorahasta vastaavasti kuin sairauspäivärahan osalta on säädetty. Huomioiden yhtäältä sairauspäivärahan tarkoitus vakuutetun oman työkyvyttömyyden johdosta maksettavana ansionmenetyskorvauksena ja toisaalta erityishoitorahan tarkoitus lapsen hoitoon osallistumisen vuoksi maksettavana ansionmenetyskorvauksena, ei merkitystä erityishoitorahasta vähentämisen kannalta olisi sillä, minkä sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden johdosta vakuutettu 2 §:ssä mainittua etuutta saa.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin erityishoitorahan suhteesta työeläkelakien mukaiseen osatyökyvyttömyyseläkkeeseen sekä muihin kuin täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettaviin 11 luvun 5 §:ssä tarkoitettuihin ansionmenetyskorvauksiin vastaavasti kuin on säädetty sairauspäivärahan osalta 4 §:n 2 momentissa. Säännöksen tarkoituksena on, että jos vakuutettu saa osatyökyvyttömyyseläkettä tai sitä vastaavaa muuta kuin täyttä työkyvyttömyyseläkettä taikka muun kuin täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettua työtapaturmaa koskevien eri lakien mukaista ansionmenetyskorvausta taikka liikennevakuutuslakiin, potilasvahinkolakiin tai sotilastapaturmaa koskeviin eri lakeihin perustuvaa muun kuin täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettua ansionmenetyskorvausta jo vuositulon tarkastelujaksolla eikä sitä ole huomioitu vuositulossa 11 luvun 5 §:n 2 momentin tai 11 luvun 6 §:n 5 momentin nojalla, ei etuutta tai korvausta myöskään vähennettäisi erityishoitorahasta. Jos momentissa tarkoitettu muu etuus alkaisi vasta vuositulon tarkastelujakson jälkeen, ei säännös tulisi sovellettavaksi. Tällöin sovellettaisiin 12 luvun 2 §:ää eli etuus tulisi vähennettäväksi erityishoitorahasta.

14luku Vuosilomakustannuskorvaus ja korvaus vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista

3 §.Vuosilomakustannuskorvauksen määrä. Pykälässä säädetään työnantajalle myönnettävän vuosilomakustannuskorvauksen määrästä. Pykälän 1 momentin mukaan korvausta maksetaan jokaiselta kalenterikuukaudelta, jolta vuosilomaa on kertynyt erityisäitiys-, äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan aikana edellyttäen, että vanhempainpäivärahapäiviä on kalenterikuukautena ollut vähintään 14. Pykälän 1 momentti säilyisi ennallaan.

Voimassa olevan pykälän 2 ja 3 momentin mukaan korvaus määräytyy vakuutetun työtulojen perusteella siten, että korvauksen peruste päivää kohden on kolmassadasosa siitä vuosityötulosta, joka on ollut työntekijälle vuosiloman kertymisajalta maksetun vanhempainpäivärahan perusteena. Jos vanhempainpäiväraha on myönnetty 11 luvun 6 § mukaisesti edeltävän etuuden perusteella, on korvauksen peruste päivää kohden kolmassadasosa siitä vuosityötulosta, joka muutoin olisi ollut vakuutetulle maksetun päivärahan perusteena. Korvauksen perusteena olevaa työtuloa korotetaan kertoimella, jonka suuruus on 1,26. Korvausta ei makseta enempää kuin se määrä, jonka työnantaja on ollut velvollinen maksamaan vuosilomapalkkana tai lomakorvauksena korotettuna kertoimella, jonka suuruus on 1,26.

Vanhempainpäivärahan ehdotetaan jatkossa määräytyvän vuositulon perusteella ja työtulon käsitteestä luovuttaisiin. Tästä syystä pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vuosilomakustannuskorvaus määräytyisi vakuutetun päivärahan perusteena olleen vuositulon perusteella siten, että korvauksen peruste päivää kohden olisi kolmassadasosa siitä vuositulosta, joka on ollut työntekijälle vuosiloman kertymisajalta maksetun vanhempainpäivärahan perusteena.

Korvauksen perusteena olevaa työtuloa koskevaa kerrointa ehdotetaan muutettavaksi. Työnantajien sosiaalivakuutusmaksut ovat kertoimen käyttöönoton jälkeen alentuneet ja kilpailukykysopimuksen myötä työnantajien sosiaalivakuutusmaksujen arvioidaan vakiintuvan noin 21 prosentin tasolle. Tästä syystä pykälän 2 ja 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että käytettävän kertoimen määrä olisi 1,21.

17luku Muutoksenhaku

3 a §.Asian uudelleen ratkaiseminen muun etuuden tai korvauksen myöntämisen johdosta. Säännös koskee tilannetta, kun päivärahaetuuden saajalle on päätöksen antamisen jälkeen takautuvasti myönnetty etuus, jolla on vaikutusta päivärahaetuuteen. Tällöin Kansaneläkelaitos voi ilman päätöksen poistamista tai asianosaisen suostumusta ratkaista asian uudelleen. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että 1 momentissa oleva viittaus 11 luvun 8 tai 10 §:ään korjataan vastaamaan ehdotettuja 11 luvun 11 ja 12 §:iä. Muutos on tältä osin tekninen. 11 luvun 12 §:ään, joka koskee vanhempainpäivärahan maksamista vähimmäismääräisenä muun etuuden ajalta, ehdotettujen muutosten johdosta asian uudelleen ratkaiseminen ilman päätöksen poistamista tai asianosaisen suostumusta tulisi mahdolliseksi nykyistä useampien takautuvasti myönnettyjen etuuslajien kohdalla.

18luku Sairausvakuutusrahasto ja vakuutusmaksut

9 §.Vakuutettujen rahoitusosuus. Pykälässä säädetään siitä, mikä osuus sairaanhoitovakuutuksen kuluista rahoitetaan vakuutetuilta perittävän sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun tuotoilla. Nykyinen vakuutettujen 55,1 prosentin rahoitusosuus ehdotetaan muutettavaksi 33 prosentiksi. Muutos johtuu kilpailukykysopimuksesta aiheutuvien rahoitusvastuiden muutoksesta.

10 §.Valtion rahoitus osuus. Pykälässä säädetään siitä, mikä osuus sairaanhoitovakuutuksen kuluista rahoitetaan valtion varoista. Nykyinen valtion 44,9 prosentin rahoitusosuus ehdotetaan muutettavaksi 67 prosentiksi. Muutos johtuu kilpailukykysopimuksesta aiheutuvien rahoitusvastuiden muutoksesta. Tämän lisäksi valtio rahoittaisi rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetun lain perusteella maksettavat korvaukset siltä osin kuin Suomessa annettujen sairaanhoitoetuuksien perusteella ulkomailta saadut kulujen korvaukset eivät niitä kata. Säännös vastaisi tältä osin voimassa olevaa sääntelyä.

12 §.Työnantajien sekä palkansaajien ja yrittäjien rahoitusosuus. Pykälän 1 momentin mukaan työnantajien suorittaman sairausvakuutusmaksun sekä palkka- ja työtulon perusteella perittävän sairausvakuutuksen päivärahamaksun tuotoilla rahoitetaan työtulovakuutuksen kulut, joista on vähennetty 13 §:n mukaisella valtion rahoitusosuudella ja yrittäjän lisärahoitusosuudella rahoitettavat kulut. Pykälän 1 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että päivärahamaksu peritään palkka- ja yrittäjätulon perustella. Muutoksen taustalla on 11 lukuun tehtäväksi esitetyt muutokset.

Pykälän 2 momentissa säädetään työnantajan sairausvakuutusmaksun ja sairausvakuutuksen päivärahamaksun rahoitusosuudesta lain voimaan tullessa. Momentti ehdotetaan tarpeettoman kumottavaksi. Rahoitusosuuksista säädettäisiin 21 ja 22 §:ssä.

13 §.Valtion rahoitusosuus ja yrittäjän lisärahoitusosuus. Pykälässä säädetään siitä, miltä osin valtio osallistuu työtulovakuutuksen rahoituksen kuluihin.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan valtion varoista rahoitetaan ne päivärahaetuudet ja kuntoutuslain mukaiset kuntoutusrahat, jotka ovat enintään vähimmäismääräisen suuruisia. Myös enintään vähimmäismääräinen ammatillisen kuntoutuksen ajalta maksettava kuntoutusraha sekä nuoren kuntoutusraha rahoitetaan valtion varoista. Valtion varoista ei kuitenkaan rahoiteta niitä sairauspäivärahoja ja kuntoutusrahoja, jotka ovat enintään vähimmäismääräisen suuruisia etuuksien yhteensovituksen vuoksi eikä niitä vähintään vähimmäismääräisiä päivärahaetuuksia, jotka ovat perustuneet edeltävään etuuteen. Momentin 3 kohdan mukaan valtio rahoittaa 0,1 prosenttia muiden kuin vähimmäismääräisten vanhempainpäivärahojen kuluista. Tämän lisäksi kilpailukykysopimuksesta johtuen valtio on 24 a §:n mukaisesti vuodesta 2017 lukien rahoittanut 3,3 prosenttia muiden kuin vähimmäismääräisten vanhempainpäivärahojen määrästä.

Esitetty päivärahaetuuden ja kuntoutusrahan määräytymisen muutos edellyttää muutoksia myös työtulovakuutukseen rahoitukseen. Valtion rahoitusosuutta esitetään 1 momentissa muutettavaksi siten, että valtio rahoittaisi vähimmäismääräisen päivärahaetuuden ja kuntoutusrahan kuluista sen osuuden, joka ylittää vuositulon perusteella lasketun päivärahaetuuden tai kuntoutusrahan määrän. Toisin sanoen, jos vakuutetun vuositulojen perusteella laskettuna päivärahaetuuden tai kuntoutusrahan määrä olisi 20 euroa päivässä, rahoitetaan valtion varoista se osuus, joka tarvitaan etuuden korottamiseksi vähimmäismääräiseksi eli 4,64 euroa (vuoden 2018 taso). Vastaavaa sovellettaisiin uuden 2 momentin mukaisesti kuntoutuslain mukaisen ammatillisessa kuntoutuksessa olevan ja nuoren kuntoutusrahan vähimmäismäärän rahoitukseen.

Uuden 3 momentin mukaan valtion rahoittaisi viisi prosenttia kaikista päivärahaetuus- ja kuntoutusrahakuluista, jotka 12 §:n nojalla muutoin kuuluisivat työnantajan sairausvakuutusmaksulla ja vakuutetun päivärahamaksulla rahoitettaviksi. Valtion rahoitusosuutta korotettaisiin, koska esitetyn 1 ja 2 momentin mukaisesti valtion rahoitusosuus pienenee nykytilanteeseen verrattuna. Valtion sekä vakuutettujen ja työnantajien rahoitusvastuut pidettäisiin nykytilanteeseen verrattuna ennallaan ja tästä syystä prosenttiosuutta korotettaisiin.

Uudessa 4 momentissa säädettäisiin siitä, miten rahoitusosuus muuttuu, jos myönnetyn sairauspäivärahan tai kuntoutusrahan määrää vähennetään yhteensovituksen vuoksi. Vähennyksen esitetään ensisijaisesti pienentävän vakuutusmaksuilla rahoitettavaa osuutta, sillä yhteensovitus kohdentuu pääasiassa vakuutusmaksulla rahoitettaviin päivärahoihin.

Pykälän 5 momentiksi siirtyisi nykyisen 1 momentin 2) ja 4) kohdat sellaisenaan. Näiltä osin ei valtion rahoitusosuuteen siten tulisi muutoksia. Samoin nykyinen 2 momentti koskien yrittäjän lisärahoitusosuutta siirtyisi sellaisenaan pykälän 6 momentiksi.

15 §.Sairausvakuutuksen päivärahamaksun maksuperuste. Pykälässä säädetään siitä, minkä tulon perusteella päivärahamaksu määrätään. Pykälän 1 momentin mukaan päivärahamaksu määrätään vakuutetun veronalaisen palkkatulon ja työtulon perusteella. Sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että päivärahamaksu määrättäisiin vakuutetun veronalaisen palkkatulon ja yrittäjätulon perusteella. Pykälän 2 momentin mukaan palkkatulolla tarkoitettaisiin 11 luvun 3 §:n 2—5 momentin mukaista palkkaa ja yrittäjätulolla 11 luvun 4 §:n 1 momentin mukaista työtuloa eli yrittäjän eläkelain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukaista työtuloa. Tältä osin muutokset ovat teknisiä.

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että yrittäjän päivärahamaksun perusteeksi yrittäjätulojen osalta tulisi vain vahvistettu YEL- tai MYEL- työtulo. Näin päivärahamaksun peruste vastaisi sairausvakuutuksen vakuutusperiaatteen mukaisesti sitä tuloa, jonka perusteella päivärahaetuus voi määräytyä. Päivärahamaksua ei enää määrättäisi voimassa olevan pykälän 4 momentin mukaisesti 3 momentissa mainituista tulolajeista. Jos yrittäjällä on tuloja yrittäjätoiminnasta, mutta hän ei ole ottanut YEL- tai MYEL -vakuutusta, ei hänellä olisi päivärahamaksun perusteeksi tulevaa yrittäjätuloa. Muutos liittyy ehdotettuun 11 luvun 4 §:ään, jonka mukaan päivärahaetuuden perusteeksi voi tulla vain YEL- tai MYEL -työtulo. Pykälän 3 ja 4 momentti ehdotetaan kumottavaksi.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan päivärahamaksua ei perittäisi, jos vuotuisen palkka- ja yrittäjätulon yhteismäärä alittaa 14 000 euroa (vuoden 2017 tasossa). Tuloraja tarkistettaisiin kalenterivuosittain työntekijän eläkelain 96 §:n 1 momentissa tarkoitetulla palkkakertoimella. Vastaava säännös sisältyy voimassa olevaan 24 a §:ään.

20 §.Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu. Pykälässä säädetään sairaanhoitomaksun maksuprosentista lain voimaan tullessa sekä maksuperusteesta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sairaanhoitomaksu määräytyisi siten, että vakuutetuilta perittävän sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun tuotoilla rahoitetaan 9 §:ssä tarkoitettu rahoitusosuus eli 33 prosenttia sairaanhoitovakuutuksen kulujen yhteismäärästä.

Uuden 2 momentin mukaan sairaanhoitomaksu perittäisiin kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta ja muusta 14 ja 16—19 §:ssä tarkoitetusta sairaanhoitomaksun maksuperusteesta, mikä vastaa voimassa olevaa säännöstä.

Nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi. Voimassa olevan säännöksen mukaan eläke- ja muusta etuustulosta peritään 0,17 prosenttia korkeampaa sairaanhoitomaksua kuin muista ansiotuloista. Maksuprosenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että se olisi 0,97 prosenttia. Muutos johtuu kilpailukykysopimuksesta aiheutuvien rahoitusvastuiden muutoksesta. Kilpailukykysopimus korottaa palkansaajien päivärahamaksua ja alentaa muista ansiotuloista perittävää sairaanhoitomaksua merkittävästi. Jotta eläke- ja etuustulosta perittävä sairaanhoitomaksu säilyy aiemmalla maksutasolla, tulee sitä korottaa vastaavasti.

Lisäksi momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että sairaanhoitomaksun lisäosuutta ei perittäisi 14 §:n 2 momentissa mainituista yrittäjätuloista, mikä vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tarve tarkennukselle johtuu 15 §:n muutoksesta. Esitetyn 15 §:n muutoksen jälkeen muista kuin YEL- ja MYEL -työtuloista ei perittäisi sairausvakuutuksen päivärahamaksua.

Nykyinen 3 momentti siirtyisi 4 momentiksi. Viittaukset 2 momenttiin korjattaisiin viittauksiksi 3 momenttiin. Asiallisesti momentti säilyisi ennallaan.

21 §.Sairausvakuutuksen päivärahamaksu. Pykälässä säädetään päivärahamaksun maksuprosentista lain voimaan tullessa. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lain voimaantullessa eli vuodelle 2020 päivärahamaksu määräytyisi siten, että sen tuotoilla rahoitettaisiin 48 prosenttia 12 §:ssä tarkoitetuista työtulovakuutuksen kuluista, joista on vähennetty korvaukset vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista. Muutos johtuu kilpailukykysopimuksesta aiheutuvien rahoitusvastuiden muutoksesta.

Pykälän 2 momentti, joka koskee yrittäjän lisärahoitusosuutta lain voimaan tullessa, ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Pykälä koskee vain lain voimaantulovuotta eli vuotta 2006.

22 §.Työnantajan sairausvakuutusmaksu. Pykälässä säädetään työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuprosentista lain voimaan tullessa. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lain voimaan tullessa eli vuodelle 2020 työnantajan sairausvakuutusmaksu määräytyisi siten, että sen tuotoilla rahoitetaan korvaukset vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista sekä 52 prosenttia 12 §:ssä tarkoitetuista työtulovakuutuksen kuluista, joista on vähennetty korvaukset vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista. Muutos johtuu kilpailukykysopimuksesta aiheutuvien rahoitusvastuiden muutoksesta.

Uuden 2 momentin mukaan työnantajan sairausvakuutusmaksu perittäisiin työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetussa laissa (771/2016) tarkoitetusta palkasta, mikä vastaa nykyistä sääntelyä.

23 §.Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun tarkistaminen. Pykälän mukaan sairaanhoitomaksun maksuprosenttia tarkistetaan vuosittain siten, että sairaanhoitomaksujen tuotoilla ja valtion rahoitusosuudella voidaan kattaa sairaanhoitovakuutuksen kulut. Pykälän 2 momentin mukaan maksuprosentista säädetään vuosittain ennen marraskuun 23 päivää annettavalla valtioneuvoston asetuksella. Jos maksu kuitenkin alittaisi 1,18 prosenttia tai ylittäisi 1,48 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta ja muusta sairaanhoitomaksun maksuperusteesta, maksuprosentista on säädettävä lailla. Pykälässä säädettyä vaihteluväliä esitetään muutettavaksi siten, että maksusta tulisi säätää lailla, jos maksu alittaisi 0,45 prosenttia tai ylittäisi 0,75prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta ja muusta sairaanhoitomaksun maksuperusteesta.

24 §.Sairausvakuutuksen päivärahamaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun tarkistaminen. Pykälän mukaan sairausvakuutuksen päivärahamaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuprosenttia tarkistetaan vuosittain siten, että maksujen tuotoilla ja valtion rahoitusosuudella voidaan kattaa työtulovakuutuksen kulut. Pykälän 1 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan tarpeettomana viittaus kulujen muutosten rahoittamiseen lain voimaan tuloa seuranneen ensimmäisen vuoden jälkeen. Asiallisesti momentti säilyy ennallaan.

24 a §. Sairausvakuutuksen päivärahamaksun ja sairaanhoitomaksun tarkistaminen sekä päivärahamaksun, työnantajan sairausvakuutusmaksun ja sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun tarkistaminen vuosina 2017—2019 ja 2020 alkaen. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Kilpailukykysopimuksesta aiheutuvista rahoitusvastuista ja maksujen tarkistamisesta säädettäisiin 9, 10, 12, 13,15, 20, 21, 22, 23 ja 24 §:ssä, joten 24 a § kumottaisiin tarpeettomana.

19luku Tietojen saamista ja luovuttamista koskevat säännökset

3 §.Tiedot Verohallinnolta. Pykälän 1 momentti koskee Kansaneläkelaitoksen oikeutta saada Verohallinnolta vuosittain, viimeistään kalenterivuoden lopussa tiedot verovelvollisten edelliseltä kalenterivuodelta toimitetussa verotuksessa todetuista työtuloista sekä muut työtulon määrittämiseksi välttämättömät tiedot sekä tiedot päivärahaetuuden määrään vaikuttavista tulonhankkimismenoista. Pykälän 1 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska päivärahaetuus ei enää määräytyisi verotuksessa todettujen työtulojen perusteella. Myöskään tulonhankkimisvähennyksiä ei enää tehtäisi päivärahaetuutta määriteltäessä. Pykälän nykyinen 2 momentti, joka koskee Kansaneläkelaitoksen ja sosiaali- ja terveysministeriön oikeutta saada Verohallinnolta tarpeelliset tiedot sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun maksuprosentin tarkistamista, siirtyisi 1 momentiksi.

4luku Kuntoutusrahan määrä ja suhde muihin etuuksiin

32 §.Kuntoutusrahan määrä. Pykälässä säädetään kuntoutusrahan määrästä. Kuntoutusraha on määrältään vähintään yhtä suuri kuin sairausvakuutuslain mukainen sairauspäiväraha. Kuntoutusrahan määräytymisessä sovelletaan 1 momentin viittaussäännöksen perusteella sairausvakuutuslain työtulosäännöksiä. Esimerkiksi voimassa olevan sairausvakuutuslain 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisia sairauspäivärahaa koskevia 70 ja 20 prosentin korvausasteita sovelletaan myös kuntoutusrahaan. Pykälän 1 momentti säilyisi ennallaan ja jatkossa kuntoutusrahaan sovellettaisiin ehdotettuja sairausvakuutuslain mukaisia säännöksiä vuositulosta sairauspäivärahan perusteena.

Pykälän 2 momentin mukaan kuntoutusraha on ammatillisen kuntoutuksen ajalta suurempi kuin muun kuntoutuksen ajalta. Ammatillisen kuntoutuksen kuntoutusraha on 75 prosenttia sairausvakuutuslain mukaisen työtulon kolmassadasosasta. Jatkossa sairausvakuutuslain mukainen päivärahaetuus määräytyisi vuositulon perusteella ja työtulon käsitteestä ehdotetaan luovuttavaksi. Tästä syystä 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ammatillisen kuntoutuksen ajalta maksettavan kuntoutusraha perustuisi sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun vuosituloon. Ammatillisen kuntoutusrahan korvausaste olisi edelleen 75 % ja kuntoutukseen hakeutumisen kannustava vaikutus säilytettäisiin siten ennallaan.

Pykälän 3 momentin mukaan kuntoutusraha olisi aina vähintään sairausvakuutuslain mukaisen vähimmäismääräisen päivärahaetuuden suuruinen. Pykäläviittaus ehdotetaan korjattavaksi vastaamaan oikeaa pykälää eli sairausvakuutuslain 11 luvun 10 §:ää. Muutos on tekninen.

33 §.Kuntoutusrahan määrä edeltävän etuuden perusteella. Pykälässä säädetään kuntoutusrahan määräytymisestä edeltävän etuuden perusteella. Kuntoutusraha lasketaan samoin kuin sairaus- ja vanhempainpäiväraha sairausvakuutuslain 11 luvun 6 §:n perusteella. Saatuun määrään tehdään kuitenkin kuntoutukseen kannustamisen vuoksi 10 prosentin korotus. Koska edeltävä etuus ei voisi jatkossa olla sairausvakuutuslaissa päivärahaetuuden määräytymisperusteena, ehdotetaan säännös kumottavaksi myös kuntoutusrahan osalta. Kuntoutusraha määräytyisi vastaavasti kuin sairauspäiväraha kuntoutujan vuositulon perusteella. Jos kuntoutujalla on kuntoutuksen alkamista edeltävää kalanterikuukautta edeltävän 12 kalenterikuukauden aikana ollut etuustuloa, tämä huomioitaisiin vuositulossa. Voimassa olevan säännöksen mukaisesta 10 prosentin korotuksesta ehdotetaan luovuttavaksi, koska kuntoutusraha ei enää määräytyisi pelkän edeltävän etuuden perusteella, vaan vuositulossa olisi huomioitu kaikki kuntoutujan 12 kalenterikuukauden tarkastelujaksolla saamat palkka- ja yrittäjätulot sekä etuuteen perustuvat tulot.

37 §.Osittain yhteensovitettavat tulot. Säännös koskee kuntoutujan ammatillisena kuntoutuksena järjestetyn koulutuksen tai siihen liittyvän harjoittelun ajalta säännöllisesti saamien työtulojen yhteensovitusta kuntoutusrahan kanssa.

Koska sairausvakuutuslain nykyisestä työtulon käsitteestä ehdotetaan luovuttavaksi, korvattaisiin 1 momentin työtulotermi palkka- tai yrittäjätuloilla. Yhteensovitus koskisi siten tilannetta, kun kuntoutujalla on sairausvakuutuslain 11 luvun 3 ja 4 §:n mukaista palkka- tai yrittäjätuloa. Tuloja koskien ehdotetaan tarpeettomana poistettavaksi maininta tulojen säännöllisyydestä, sillä yhteensovituksen lukukausikohtaisen tulorajan saavuttaminen edellyttää jo itsessään työskentelyltä ja tuloilta säännöllisyyttä. Kertaluonteinen työ ei lähtökohtaisesti riitä saavuttamaan lukukausikohtaista tulorajaa. Lisäksi ehdotetaan täsmennettäväksi, että yhteensovitusta tehtäessä palkkatulot huomioidaan niiden maksuajankohdan mukaisesti.

Pykälän 2 momentti, jonka mukaan nuoren kuntoutusrahaan tai työnantajalle maksettavaan kuntoutusrahaan ei tehdä yhteensovitusta, säilyisi ennallaan.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti. Sen mukaan Kansaneläkelaitos voisi ilman asianosaisen suostumusta tai päätöksen poistamista ratkaista asian uudelleen asianosaista kuultuaan, jos kuntoutusrahan kanssa yhteen sovitettavat 1 momentissa tarkoitetut tulot päätöksen antamisen jälkeen muuttuvat. Kuntoutujan tulee kuntouturahaa hakiessaan ilmoittaa ammatillisena kuntoutuksena järjestetyn koulutuksen tai siihen liittyvän harjoittelun ajalta ansaitsemiensa tulojen määrä. Jos tulojen tarkka määrä ei ole selvillä lukukauden alussa, määritetään kuntoutusrahan määrä arvioitujen tulojen perusteella. Jos todellisuudessa ansaittujen tulojen määrä ei vastaa arvioitua, kuntoutujan tulee ilmoitusvelvollisuutensa nojalla ilmoittaa muutoksesta Kansaneläkelaitokselle. Tulevaisuudessa Kansaneläkelaitos tulee saamaan myös tulorekisteristä ajantasaista tietoa kuntoutujan tuloista.

Jos tieto tuloista saadaan vasta kuntoutusrahapäätöksen jälkeen, vaikuttaa yhteensovitus kuntoutusrahan määrään koko lukukauden alusta saakka. Tällöin annettu päätös on oikaistava asiakkaan vahingoksi ja oikaisuun on asiavirheen korjaamista koskevan 57 §:n mukaisesti saatava asianosaisen suostumus. Jos asiakas ei anna suostumustaan päätöksen oikaisuun, on Kansaneläkelaitoksen haettava päätöksen poistoa sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Menettely on raskas ja hidas suhteessa suojattavaan etuun ottaen huomioon, että asiakkaan velvollisuutena on ilmoittaa työskentelystään ja tuloistaan Kansaneläkelaitokselle ja että asiakkaalla on joka tapauksessa valitusoikeus kuntoutusrahapäätöksestä samoin kuin mahdollisesta takaisinperintäpäätöksestä. Lisäksi jatkossa Kansaneläkelaitoksella on mahdollisuus tulojen reaaliaikaiseen seurantaan, mikä mahdollistaa tulojen ja kuntoutusrahan nopeamman yhteensovituksen ja liikamaksun välttämisen. Tulorekisterin myötä Kansaneläkelaitoksen tietoon tullee myös sellaisia työskentelytilanteita, jotka tällä hetkellä eivät tule Kansaneläkelaitoksen tietoon kuntoutujan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi. Jos oikaisumenettelyä yhteensovitustilanteissa ei kevennettäisi, lisääntyisivät todennäköisesti sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalle tehtävät poistoesitykset.

38 §.Maksaminen ilman yhteensovitusta. Lähtökohtaisesti kuntoutusrahasta vähennetään kuntoutujan muut samalta ajalta saamat ansionmenetyskorvaukset. Säännöksessä on lueteltu sellaiset kuntoutujan saamat muut etuudet, joita ei vähennetä kuntoutusrahasta.

Pykälän 1 momentin 1 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi osatyökyvyttömyyseläkkeen vähentämistä kuntoutusrahasta koskeva poikkeus. Osatyökyvyttömyyseläkkeen ja muiden kuin täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavien lakisääteisten ansionmenetyskorvausten suhteesta kuntoutusrahaan ehdotetaan säädettäväksi 3 momentissa.

Pykälän 1 momentin 1 kohdasta poistettaisiin osa-aikaeläkkeen alkamisajankohdan vaikutus kuntoutusrahasta vähentämiseen. Uusia osa-aikaeläkkeitä ei ole myönnetty enää 1.1.2017 jälkeen, joten osa-aikaeläke ei voi alkaa kesken kuntoutusrahan perusteena olevan vuositulon 12 kalenterikuukauden tarkastelujakson. Osa-aikaeläkettä, toisin kuin osatyökyvyttömyyseläkettä, ei huomioitaisi etuusperusteisena tulona kuntoutusrahan perusteena olevassa vuositulossa. Vuositulossa huomioitaisiin lähtökohtaisesti vain osa-aikatyön palkka, jonka menettämistä kuntoutuksen aikana kuntoutusrahalla on tarkoituksenmukaista kompensoida. Osa-aikaeläkettä ei tulisi jatkossakaan vähentää näin määritetystä kuntoutusrahasta.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan viittaus muutettaisiin koskemaan sairausvakuutuslain 11 luvun 11 ja 12 §:n mukaista vanhempainpäivärahaa. Korjaus on tekninen 11 §:n osalta, joka koskee vanhempainpäivärahan maksamista vähimmäismääräisenä ansiotyössä oloajalta tai päätoimisen opiskelun ajalta. Maininta 12 §:n mukaisesta vanhempainpäivärahasta, joka koskee vanhempainpäivärahan maksamista vähimmäismääräisenä muun etuuden ajalta, ehdotetaan lisättäväksi, sillä kuntoutusrahan suhde vanhempainpäivärahaan tulisi olla sama riippumatta siitä, millä perusteella vanhempainpäiväraha maksetaan vähimmäismääräisenä.

Pykälän 2 momentti, jonka mukaan kuntoutusrahasta ei vähennetä potilasvahinkolain perusteella maksettavaa ansionmenetyskorvausta, säilyisi ennallaan.

Pykälän nykyisessä 3 momentissa säädetään osa-aikaeläkkeellä olevan kuntoutujan kuntoutusrahan vaihtoehtoisesta määrittämisestä. Tältä osin säännös on tarpeeton, sillä uusia osa-aikaeläkkeitä ei ole myönnetty 1.1.2017 jälkeen. Sen sijaan 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kuntoutusrahan suhteesta työeläkelakien mukaiseen osatyökyvyttömyyseläkkeeseen sekä muihin kuin täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettaviin lakisääteisiin ansionmenetyskorvauksiin. Vastaava säännös on sairauspäivärahan osalta sairausvakuutuslain ehdotetussa 12 luvun 4 §:n 2 momentissa.

Sairausvakuutuslain ehdotetun 11 luvun 5 §:n 2 momentin ja 6 §:n 5 momentin mukaisesti, jos vakuutettu on saanut 5 §:ssä tarkoitettua muun kuin täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettua ansionmenetyskorvausta tai 6 §:n mukaista osatyökyvyttömyyseläkettä vuositulon tarkastelujaksolla ja mainitun korvauksen tai etuuden maksu jatkuu päivärahaetuuden kanssa samaan aikaan, ei korvausta tai etuutta huomioitaisi tältä ajalta vuositulossa päivärahaetuuden määrää laskettaessa. Säännöstä sovellettaisiin vastaavassa tilanteessa kuntoutusrahaa myönnettäessä. Tästä syystä on perusteltua, että näissä tilanteissa, kun eläkettä tai ansionmenetyskorvausta ei ole huomioitu vuositulossa, ei sitä myöskään vähennettäisi kuntoutusrahan määrästä. Pykälän 3 momentin mukaan, jos vakuutettu saa osatyökyvyttömyyseläkettä tai sitä vastaavaa muuta kuin täyttä työkyvyttömyyseläkettä tai muun kuin täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettua työtapaturmaa koskevien eri lakien mukaista ansionmenetyskorvausta taikka liikennevakuutuslakiin, potilasvahinkolakiin tai sotilastapaturmaa koskeviin eri lakeihin perustuvaa muun kuin täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettua ansionmenetyskorvausta eikä kyseistä etuutta tai korvausta ole huomioitu vuositulossa sairausvakuutuslain 11 luvun 5 §:n 2 momentin tai 6 §:n 5 momentin nojalla, ei etuutta tai korvausta vähennettäisi kuntoutusrahasta. Jos momentissa tarkoitettu muu etuus alkaisi vasta vuositulon tarkastelujakson jälkeen, ei säännöstä sovellettaisi. Tällöin sovellettaisiin 36 §:n mukaista pääsääntöä eli etuus tulisi vähennettäväksi kuntoutusrahasta.