HE 76/2016

1Johdanto

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa todetaan liitteessä 4, että ”vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi luodaan uusi kymmenen vuoden välimalli, joka on avoin kaikille tukiehdot täyttäville ja niihin sitoutuneille toteuttajille”. Ympäristöministeriö asetti 30 päivänä kesäkuuta 2015 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (jäljempänä ARA ) ylijohtajan Hannu Rossilahden selvityshenkilöksi laatimaan ehdotuksen hallitusohjelmassa mainitusta uudesta välimallista. Selvityshenkilö luovutti ehdotuksensa maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle 11 päivänä marraskuuta 2015. Ehdotus on toiminut pohjana tälle esitykselle.

2Nykytila

3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

4Esityksen vaikutukset

5Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu ympäristöministeriössä yhteistyössä ARA:n ja Valtiokonttorin kanssa. Esitys perustuu pitkälti selvityshenkilö Hannu Rossilahden laatimaan selvitysraporttiin ”Uusi lyhyt korkotukimalli” ja raportin sisältämään ehdotukseen uudesta korkotukimallista. Raportin sisältämä säädösehdotus puolestaan pohjautuu soveltuvin osin ympäristöministeriössä edellisellä hallituskaudella valmisteltuun lakiesitysluonnokseen uudesta 20 vuoden lyhytaikaisesta korkotukimallista. Viimeksi mainitusta esitysluonnoksesta pyydettiin kirjallisia lausuntoja heinä-elokuussa 2014, mutta esitystä ei kuitenkaan annettu eduskunnalle.

Selvityshenkilö pyysi selvitystyönsä aluksi kirjallisia lausuntoja alan toimijoilta heinä-elokuussa 2015. Lausunnon antoivat työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, Asuntosäätiö, Asukasliitto ry, Avara Oy, Avain Rakennuttaja Oy, Finanssialan keskusliitto, Helsingin kaupunki, Helsingin seudun kauppakamari, Keskinäinen vakuutusyhtiö Elo, Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät – KOVA ry, Kuntarahoitus Oyj, Kuntien asuntotoimen kehittämisyhdistys ry, Lakea Oy, Lähitapiola, Pohjola Kiinteistösijoitus Oy, Rakennusteollisuus RT ry, RAKLI ry, SATO Oyj, Suomen Kiinteistöliitto ry, Suomen Kuntaliitto, Suomen vuokranantajat ry, TA-Asunnot Oy, Tampereen kaupunki, Turun kaupunki, Työeläkevakuuttajat TELA ry, Vantaan kaupunki, Vuokralaiset VKL ry ja VVO-yhtymä Oyj. Lisäksi selvityshenkilö järjesti alan toimijoille kuulemistilaisuuden 24 päivänä elokuuta 2015 Helsingissä.

Lausunnonantajien näkemykset vaihtelivat tuen tarpeen osalta. Osa vuokratalojen omistajista piti tärkeänä, ettei valtion tukeman lainan osuus ylitä 80–85 prosenttia. Erityisesti keskisuuret tai hieman pienemmät toimijat pitivät kuitenkin tärkeänä, että lainan osuus olisi korkeampi eli 90–95 prosenttia. Lainoituskelpoisuuden osalta tuotiin laajalti esiin, että lainaa hyväksyttäessä on kiinnitettävä huomiota lainansaajan luotettavuuteen, toiminnan pitkäjänteisyyteen ja vakavavaraisuuteen sekä siihen, että toimijalla riittävät edellytykset selviytyä lainan takaisinmaksusta. Lausunnonantajat olivat laajasti yksimielisiä siitä, ettei omistajayhteisölle tule asettaa yleishyödyllisyysvaatimuksia ja että kymmenen vuoden rajoitukset liittyisivät ainoastaan rakennushankkeen toteuttavaan lainansaajayhteisöön. Lausunnoissa myös korostettiin laajasti, että vuokranmääräytymisen periaatteiden ja niihin liittyvän valvonnan osalta tulee välttää monimutkaisia menettelyjä. Suurin osa lausunnonantajista piti sitovan alkuvuokran hyväksymistä parhaana mallina. Alkuvuokra voisi perustua esimerkiksi hankkeen kustannuksiin tai alueen asuntomarkkinoiden perusteella hyväksyttävään vuokratasoon. Toimijat toivat laajasti esiin, että korkotukilainoitettavan kohteen lisärahoitusosuuden koron tulee olla kahdeksan prosenttia, koska kyseessä on kohteeseen sijoitettava vakuudeton laina kymmeneksi vuodeksi. Lausunnonantajien mukaan tällä on suuri merkitys, kun arvioidaan toimijoiden kiinnostusta ja mahdollisuuksia hankkia rahoitusta hankkeisiin. Jos tuotontuloutuksen määrä on neljä prosenttia, pääomien saanti vaikeutuu ja malliin tuskin on kiinnostusta. Useat toimijat olivat sitä mieltä, että asukasvallinnan tulisi olla mahdollisimman vapaata. Tuotiin esiin, että jos asukasvalintaan sisältyy paljon rajoituksia, se voi vaikuttaa halukkuuteen tuottaa asuntoja. Toisaalta ymmärrettiin laajasti, että asukasvalintaa on todennäköisesti säädeltävä liittyen tuen kohdentamiseen ja EU-oikeuden valtiontukisääntöjen edellytyksiin.

Ympäristöministeriössä valmisteltu lakiehdotus uudesta korkotukimallista sisälsi joitakin muutoksia selvityshenkilö Rossilahden ehdottamaan malliin nähden. Keskeisimmät muutokset olivat, että vuotuisten vuokrantarkistusten suuruus sidottaisiin elinkustannusindeksiin kiinteistöjen hoitokuluindeksin sijasta ja asukasvalinnoissa noudatettava tuloraja olisi 3 540 euroa kuukaudessa yhden hengen osalta. Lisäksi tuotontuloutusta koskevaa säännöstä selkeytettiin siten, että lainansaajayhtiöstä voitaisiin tulouttaa omistajalle vain omistajan omarahoitusosuutena kohteeseen sijoittamille varoille laskettava kohtuullinen tuotto. Korkotuen maksaminen voitaisiin lakkauttaa ja jo maksettu korkotuki periä takaisin kaikissa niissä väärinkäytöstilanteissa, joissa seuraamusmaksun määrääminen on mahdollista, ei ainoastaan väärien tai puutteellisten tietojen antamisesta taikka asuntojen käyttämisestä muuna kuin vuokra-asuntoina.

Tästä esitysluonnoksesta pyydettiin kirjallisia lausuntoja helmi-maaliskuussa 2016. Lausunnon antoivat työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, Asukasliitto ry, Asuntosäätiö, Auratum Asuntorahaston hallinnointiyhtiö Oy, AVAIN Yhtiöt, Avara Oy, Espoon kaupunki, Finanssialan Keskusliitto, Helsingin kaupunki, Helsingin seudun kauppakamari, Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät – KOVA ry, Kuntarahoitus Oyj, Kuntien asuntotoimen kehittämisyhdistys ry, KUUMA-asuntoryhmä, Oulun kaupunki, Rakennusteollisuus RT ry, RAKLI ry, SATO Oyj, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Suomen Kiinteistöliitto ry, Suomen Kuntaliitto, Suomen opiskelija-asunnot SOA ry, Suomen Vuokranantajat ry, Tampereen kaupunki, TA-Yhtymä Oy, Työeläkevakuuttajat TELA ry, Vantaan kaupunki, Vuokralaiset VKL ry ja VVO-yhtymä Oyj.

Kaikki lausunnonantajat yhtyivät esitysluonnoksen tavoitteeseen kohtuuvuokraisen asuntotuotannon lisäämisestä erityisesti kasvukeskusalueilla. Esitysluonnoksessa ehdotettu uusi lyhytkestoinen korkotukimalli sai kannatusta lähes kaikilta lausunnonantajilta, sitä pidettiin toimivana ja tervetulleena lisänä valtion nykyisiin tukijärjestelmiin ja sen arviointiin lisäävän kiinnostusta valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa kohtaan. Merkittävä osa lausunnonantajista, erityisesti kunnat ja asukkaita edustavat tahot kuitenkin arvioivat, että uusi tukimuoto ei tuottaisi kohtuuvuokraisia asuntoja. Uuden tukimallin nähtiin myös vähentävän olemassa olevan 40 vuoden korkotukimallin houkuttelevuutta ja käyttöalaa. Yksityiset vuokrataloyhteisöt ja niitä edustavat tahot puolestaan katsoivat, että vaikka ehdotettu uusi malli on oikeansuuntainen, siihen liittyvän tuen pienuus ja rajoitusten laajuus muodostavat esteen mallin laajamittaiselle käytölle. Lausunnoista laadittu yhteenveto (14.4.2016 dnro YM1/600/2016) on nähtävillä ympäristöministeriön verkkosivuilla.

Lausunnot eivät antaneet aihetta muuttaa esityksen sisältöä. Uuteen korkotukimalliin ehdotettujen tukiehtojen voidaan katsoa olevan lainansaajien kannalta edulliset ja oikeassa suhteessa malliin liittyviin rajoituksiin. Ehdotetut rajoitukset puolestaan ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, että tukimalli ja sillä lainoitettavat asunnot todella täyttävät kohtuuvuokraiselle ja sosiaaliselle asuntotuotannolle asetetut vaatimukset. Esityksen perusteluja kuitenkin täsmennettiin ja täydennettiin lausuntopalautteen perusteella monin paikoin, erityisesti ehdotusten vaikutusten osalta. Vaikutusarviointiin lisättiin muun muassa arvio siitä, millainen vuokrataso uudella tukimallilla rahoitettaviin asuntoihin todennäköisesti tulisi. Lisäksi vaikutusarvioinnissa otettiin huomioon työ- ja elinkeinoministeriön yritysvaikutusarviossa esitetyt havainnot.

6Riippuvuus muista esityksistä

Esitys liittyy valtion vuoden 2016 toiseen lisätalousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

1Lakiehdotuksen perustelut

1 § . Soveltamisala . Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta, ja se vastaisi monilta osin nykyisen korkotukilain vastaavaa säännöstä. Lainanmyöntäjänä voisi 1 momentin mukaan olla luottolaitos, vakuutusyhtiö, eläkelaitos tai kunta. Luottolaitoksella tarkoitettaisiin luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (610/2014) tarkoitettuja luottolaitoksia. Vakuutusyhtiöitä olisivat vakuutusyhtiölaissa (521/2008) , työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) sekä vakuutusyhdistyslaissa (1250/1987) tarkoitetut vakuutustoimintaa harjoittavat yhteisöt. Eläkelaitoksia olisivat eläkesäätiölaissa (1774/1995) tarkoitetut eläkesäätiöt, vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitetut kassat sekä Keva. Tukimuotoina olisivat valtion varoista maksettava korkotuki sekä valtion takaus.

Korkotukilainan kohteen osalta pykälä olisi nykyistä korkotukilakia rajatumpi, sillä lyhytaikainen korkotukilaina voisi kohdistua vain vuokratalojen uudisrakentamiseen. Uudisrakentamisella tarkoitettaisiin yhden tai useamman asuinrakennuksen rakentamista ja siihen mahdollisesti liittyvää tontin hankintaa. Asuinrakennuksella puolestaan tarkoitettaisiin taloa ja siihen liittyviä asumista välittömästi palvelevia tiloja. Uudisrakentamiseen rinnastettaisiin ehdotetussa laissa myös muun kuin asuinrakennuksen tai tällaisen rakennuksen merkittävän osan käyttötarkoituksen muuttaminen vuokra-asuinkäyttöön. Kyse voisi olla esimerkiksi siitä, että toimistokäytössä oleva rakennus muutetaan vuokra-asunnoiksi. Sen sijaan perusparannustyöt eivät tulisi lain soveltamisalan piiriin. Kyseessä olisi siis oltava varsinainen, mittava ja uudisrakentamiseen verrattavissa oleva, koko rakennuksen tai sen merkittävän osan käyttötarkoituksen muuttaminen. Rakennuksen merkittävällä osalla tarkoitettaisiin sitä, että muutostyön lopputuloksena olisi useita asuntoja. Talossa voisi kuitenkin olla myös liiketiloja. Lisäksi uudisrakentamisena voitaisiin pitää sellaisia rakennustöitä, joissa olemassa olevaan kerrostaloon rakennetaan kokonaan uusi kerros tai kerroksia asuinkäyttöön. Käytännössä jäisi ARA:n tapauskohtaiseen harkintaan, milloin kyseessä on sellainen hanke, että se täyttää ehdotetun lain tavoitteet ja muut ehdot. Vastaavanlainen säännös käyttötarkoitusmuutosten rinnastamisesta uudistuotantoon sisältyy korkotuesta vuokra-asuntojen rakentamislainoille vuosina 2009 ja 2010 rakennusalan työllisyyden edistämiseksi annetun lain (176/2009) 1 §:ään.

Päällekkäisen valtion tuen estämiseksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että lyhytaikaista korkotukea ei maksettaisi, jos samaan tarkoitukseen maksetaan korkotukea muun lain nojalla tai jos lainansaajalle on samaan tarkoitukseen myönnetty valtion varoista lainaa, jota ei ole maksettu takaisin.

2 § . Tavoite . Lain tavoitteena olisi lisätä kohtuuvuokraisten, sosiaalisin perustein valittaville asukkaille tarkoitettujen vuokra-asuntojen tuotantoa niillä alueilla, joilla vuokra-asunnoille on pitkäaikaista kysyntää. Tämä tarkoittaisi lähinnä suuria kasvukeskusalueita ja erityisesti pääkaupunkiseutua.

3 § . Korkotukilainojen hyväksymisvaltuus . Pykälän 1 momentin mukaan lyhytaikaisten korko-tukilainojen hyväksymisvaltuudesta päätettäisiin valtion talousarviossa samalla tavoin kuin nykyisten korkotukilainojen kohdalla. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvosto voisi päättää hyväksymisvaltuuden alueellisista ja muista käyttöperusteista, ja korkotuki olisi suunnattava eri alueilla ja eri kunnissa esiintyvän asunnontarpeen mukaan. Myös tältä osin ehdotettu pykälä vastaisi nykyistä korkotukilakia.

4 § . Korkotukilainaksi hyväksymisen yleiset edellytykset . Pykälässä säädettäisiin lyhytaikaisilla korkotukilainoilla rahoitettaville vuokrataloille asetettavista yleisistä edellytyksistä. Pykälän 1 momentin mukaan laina voitaisiin hyväksyä lyhytaikaiseksi korkotukilainaksi sosiaalisen tarkoituksenmukaisuuden ja taloudellisen tarpeen perusteella. Säännös olisi yleinen, sillä korkotukilainoitusta on tarkasteltava koko asuntomarkkinoiden toimivuuden kannalta, ei vain yksittäistapauksissa.

Pykälän 2 momentin mukaan korkotukilainoitettavien asuntojen pitäisi olla asuttavuudeltaan tarkoituksenmukaisia ja asumisympäristöltään toimivia. Asuntojen rakentamis- ja asumiskustannusten pitäisi olla kohtuullisia asuntojen laatuun nähden. Rakentamisen olisi perustuttava kilpailumenettelyyn, ellei ARA erityisestä syystä myöntäisi siitä poikkeusta. Tällainen erityinen syy voisi olla esimerkiksi se, että tontin omistaja on halukas itse rakennuttamaan sille vuokratalon.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että lyhyttä korkotukilainaa koskeva sopimus on kilpailutettava, ellei ARA erityisestä syystä myönnä siitä poikkeusta. Poikkeus lainan kilpailuttamisesta voitaisiin myöntää esimerkiksi silloin, jos vakuutusyhtiö myöntäisi lainan itse omistamalleen kiinteistöosakeyhtiölle. Lisäksi julkisista hankinnoista annetussa laissa (348/2007) tarkoitetun hankintayksikön olisi noudatettava kyseistä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä.

5 § . Korkotukilainan saaja . Pykälän mukaan lyhytaikaisen korkotukilainan saajana voisi olla tavallinen kiinteistöosakeyhtiö, jonka ainoana toimialana on ehdotetussa laissa tarkoitettujen vuokra-asuntojen rakennuttaminen, omistaminen ja vuokraaminen, yhtiöllä arvioidaan olevan riittävät edellytykset korkotukilainan takaisin maksamiseen ja yhtiön voidaan perustellusti olettaa harjoittavan asuntojen vuokraamistoimintaa pitkäjänteisesti. Lisäksi lainansaajana voisi olla tällaisen kiinteistöosakeyhtiön omistama asunto-osakeyhtiö tai keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö. Tällöin korkotukilainoitettujen asuntojen vuokraustoimintaa harjoittaisi kiinteistöosakeyhtiö lainansaajayhtiön osakkeiden omistukseen liittyvän tilojen hallintaoikeuden perusteella. Korkotukilainan saajaksi hyväksyttävän yhtiön omistajana tulisi aina olla jokin yhteisö, ei koskaan luonnollinen henkilö. Muuten pykälässä ei rajoitettaisi kiinteistö-osakeyhtiöiden omistajatahoja. Siten mikä tahansa yritys, yhteisö, järjestö, yhdistys tai säätiö voisi perustaa sanotunkaltaisen kiinteistöosakeyhtiön, joka itse tai jonka omistamat asunto-osakeyhtiöt tai keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt saisivat lyhytaikaista korkotukilainaa vuokratalojen rakentamista varten, jollei muusta lainsäädännöstä tai yhteisön toimialasta aiheudu sille esteitä.

Samalle yhtiölle voitaisiin hyväksyä useampia lyhytaikaisia korkotukilainoja ja se voisi siten omistaa useita eri korkotukilainoitettuja kohteita. Lainoitettavassa kohteessa voisi olla myös liiketiloja, jos kunnalliset kaavamääräykset sitä edellyttävät. Näistä tiloista saatavat vuokratuotot voisivat määräytyä vapaasti. Lainansaajalta ei edellytettäisi nykyiseen korkotukilakiin sisältyvien yleishyödyllisyyssäännösten noudattamista. Kuitenkin myös nykyisen korkotukilain 5 §:ssä tarkoitetut, pitkäaikaista korkotukilainaa saavat yleishyödyllisiksi nimetyt yhteisöt voisivat halutessaan perustaa lyhytaikaista korkotukea saavan yhtiön. Tällainen yhtiö jäisi yleishyödyllisyyssäännösten soveltamisalan ulkopuolelle.

ARA tutkisi edellä mainittujen edellytysten täyttymisen jokaisen hakijan kohdalla erikseen. Jos yhtiö täyttäisi edellytykset, ARA hyväksyisi sen korkotukilainan saajaksi. Samalla lainansaaja myös nimettäisiin komission päätöksen mukaiseksi julkisen palvelun velvoitteen toteuttajaksi, joka kyseessä olevassa vuokratalokohteessa toteuttaa sosiaalisin perustein valittujen asukkaiden tarpeita vastaavien ja asumiskustannuksiltaan kohtuullisten vuokra-asuntojen tuottamista ja ylläpitoa. Jos lainansaajana olisi asunto-osakeyhtiö tai keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö, ARA tutkisi edellä mainittujen edellytysten täyttymisen myös näiden yhtiöiden osakkeiden omistajana olevan yhtiön osalta. ARA voisi korkotukilainan hyväksymispäätöstä tehdessään ottaa huomioon myös muita tuettavan toiminnan kannalta olennaisia seikkoja, jotka ovat merkityksellisiä esimerkiksi kohteen taloudellisen toimivuuden, lainansaajan julkisen palvelun velvoitteen toteuttamisen sekä asukkaiden aseman ja asumisturvan kannalta. Tällainen seikka olisi muun muassa se, että yhtiö suorittaa täysimääräisesti ennakonpidätykset ja muut työnantajalle kuuluvat velvoitteet. Näiden vaatimusten avulla varmistettaisiin, että korkotukilainan saajina ei olisi sellaisia yhtiöitä, joiden tarkoituksena on vain voitontavoittelu ja valtion tuen hyödyntäminen niiden muussa toiminnassa.

Kuntien takauskeskuksesta annetun lain (487/1996) mukaan Kuntarahoitus Oyj voi myöntää lainoja vain sellaisille asuntojen vuokraamista tai tuottamista ja ylläpitoa sosiaalisin perustein harjoittaville yhteisöille, jotka valtion viranomainen on nimennyt. Korkotukilainan saajan hyväksyminen ARA:ssa yhdessä lainansaajayhtiön toimintaa koskevien vaatimusten ja asuntojen käyttöä ja luovutusta koskevien rajoitusten kanssa varmistaisivat sen, että kuntien takauskeskuksesta annetussa laissa asetetut vaatimukset viranomaisen suorittamasta lainansaajan hyväksynnästä ja lainansaajan harjoittamasta sosiaalisesta asuntotuotannosta täyttyisivät myös uudessa korkotukimallissa. Siten Kuntarahoitus Oyj voisi myöntää lainoja myös ehdotetun lain mukaisille lainansaajille.

6 § . Korkotukilainan suuruus . Pykälän 1 momentin mukaan korkotukilainan suuruus olisi vähintään 80 ja enintään 95 prosenttia kohteen hyväksytyistä rakentamiskustannuksista. Rakentamiskustannuksiin voitaisiin lukea myös tontin hankkimisesta sekä kunnallisteknisestä kuntoonpanosta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset samoin kuin nykyisessä korkotukilaissa. Jos kyse olisi täydennysrakentamishankkeesta, korkotukilainoitettaviksi kustannuksiksi voitaisiin poikkeuksellisesti hyväksyä myös käyttötarkoitukseltaan muutettavan vanhan rakennuksen hankintahinta ja perusparannuskustannukset. Vaihtoehtoisesti hyväksyttäviin rakentamiskustannuksiin voitaisiin lukea korkotukilainoitettavan vuokratalon rakennuspaikalla olevan vanhan rakennuksen purkamisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Tällöinkin edellytettäisiin, että kohteen vuokratason pysyy kohtuullisena. Korkotukilainan suuruus voisi joka tapauksessa olla enintään 95 prosenttia kohteen hyväksytyistä kustannuksista. ARA päättäisi korkotukilainan ja omarahoitusosuuden suuruuden hyväksyessään lainan korkotukilainaksi. Pykälän 2 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin lainoitusosuudesta sekä hyväksyttävien tonttikustannusten suuruudesta.

Jos kunta luovuttaisi tai vuokraisi tontin lyhytaikaisella korkotukilainalla rahoitettavan vuokratalon rakentamista varten, tämä luovutus tai vuokraaminen voisi tapahtua markkinahintaa alemmalla hinnalla, jotta varmistetaan tonttikustannusten kohtuullisuus. Tämä markkinahinnan ja sitä alemman niin sanotun ARA-hinnan välinen erotus voitaisiin lukea lyhytaikaiseen korkotukeen liittyväksi, yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tuottamisesta maksettavaksi tueksi, jossa tuen myöntäjänä on ARA:n sijasta kunta. Jos tällaista liitännäistä tukea myönnetään, on varmistuttava siitä, ettei tuki ”valu” toimintatukena muuhun kuin sosiaaliseen asuntotuotantoon. Siksi tontin luovutusta tai vuokraamista koskevaan sopimukseen olisi esimerkiksi otettava ehto, jonka mukaan markkinahinnan ja ARA-hinnan välinen erotus olisi maksettava kunnalle korkotukilaina-ajan päättyä tai tontinvuokra nousisi tällöin markkinavuokraa vastaavaksi. Kunnan omistaman kiinteistön luovutuksesta ja vuokraamisesta on säädetty kuntalain (410/2015) 130 §:ssä, ja toimenpiteen valtiontukioikeudellista puolta on kuvattu tarkemmin lakia koskevassa hallituksen esityksessä ( HE 268/2014 vp .) kyseisen pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa.

7 § . Korkotukilainan yleiset ehdot . Jotta korkotukilainoitettujen asuntojen asumiskustannukset pysyisivät kohtuullisina, pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että lyhytaikaisesta korkotukilainasta perittävä korko ei saisi ylittää korkoa, jota yleisesti sovelletaan riskiltään ja ehdoiltaan vastaaviin lainoihin. Myöskään muut lainaan liittyvät kustannukset eivät saisi olla suurempia kuin mitä yleisesti sovelletaan vastaaviin lainoihin. Säännöksellä estettäisiin se, että lainanmyöntäjä hyötyisi valtion korkotuesta.

Pykälän 2 momentin nojalla valtioneuvosto antaisi asetuksella tarkemmat säännökset korkotukilainan yleisistä ehdoista. Jotta asunnoista perittävät vuokrat pysyisivät kohtuullisina, asetuksella säädettäisiin korkotukilainan lyhennyksistä asuntoja koskevien rajoitusten kestoajan.

8 § . Korkotukilainan hyväksyminen . Pykälän 1 momentin mukaan ARA päättäisi lainojen hyväksymisestä lyhytaikaisiksi korkotukilainoiksi samalla tavoin kuin nykyisessä korkotukijärjestelmässä. Edellytyksenä olisi, että 4 §:n mukaiset yleiset edellytykset lainan hyväksymiseen ovat olemassa. Korkotukilainan hyväksymispäätöksessä todettaisiin, että kyseessä on EU-oikeuden valtiontukisääntöjen näkökulmasta yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tuottamisesta maksettava tuki, ja viitattaisiin komission päätökseen. Ennen korkotukilainan hyväksymistä koskevan päätöksen tekemistä ARA:n olisi kuultava hakemuksen kohteena olevan vuokratalon sijaintikuntaa. Tällä tavoin varmistettaisiin korkotukilainoitettavan kohteen tarpeellisuus kunnan asuntotilanne huomioon ottaen ja muiden hankkeen hyväksymisen kannalta merkityksellisten seikkojen tuleminen ARA:n tietoon. Toisin kuin nykyisessä korkotukimallissa, lyhytaikaisen korkotukilainan hyväksyminen ei edellyttäisi kunnan puoltavan vuokratalohanketta. ARA:n olisi kuitenkin kuultava vuokratalon sijaintikuntaa vuokratalon tarpeellisuudesta ja otettava kunnan lausunnossa esitetyt näkökohdat huomioon päättäessään, hyväksyykö se lainan korkotukilainaksi vai ei. Kunta voisi lausunnossaan ottaa kantaa esimerkiksi vuokratalon tarpeellisuuteen suhteessa talon sijaintialueen ja koko kunnan asuntomarkkinatilanteeseen sekä talon rakentamisesta seuraaviin asuinalueen segregaationäkökohtiin. ARA voisi vain poikkeuksellisesti hyväksyä korkotukilainoitettavaksi sellaisen kohteen, jonka toteuttamista kunta antamassaan lausunnossa vastustaa.

Pykälän 2 momentin mukaan laina voitaisiin hyväksyä lyhytaikaiseksi korkotukilainaksi vain, jos ARA hyväksyy kohteen rakennussuunnitelmat ja -kustannukset. Jos kohteen rakennustyöt olisi aloitettu ennen suunnitelmien ja kustannusten hyväksymistä, laina voitaisiin hyväksyä korkotukilainaksi vain erityisestä syystä. Tällainen jälkikäteinen hyväksyntä voisi tulla kyseeseen vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa: sitä voitaisiin käyttää esimerkiksi silloin, jos suhdannekäänteestä johtuen vapailla markkinoilla myymättä jääneitä asuntoja haluttaisiin muuttaa sosiaalisiksi vuokra-asunnoiksi. Korkotuen myöntämistä ja lainansaajaa koskevat edellytykset olisivat jälkikäteisessä hyväksymismenettelyssä samat kuin etukäteenkin hyväksyttävissä korkotukikohteissa. Nämä edellytykset varmistaisivat sen, ettei jälkikäteinen hyväksyntä muodostuisi tavaksi kiertää ARA:n suorittamaa laatu- ja kustannusohjausta.

Pykälän 3 momentin mukaan ARA voisi hyväksyä muutoksia korkotukilainan lyhennysohjelmaan, korkoon ja muihin lainaehtoihin kesken laina-ajan. Tällaisia muutoksia voitaisiin hyväksyä esimerkiksi silloin, jos lainansaajan vuotuiset lainanhoitomenot muuttuvat merkittävästi kesken laina-ajan rahoitusmarkkinoista johtuvista tai lainansaajakohtaisista syistä. Esimerkiksi silloin, jos korkotuettujen asuntojen asumismenot olisivat valtioneuvoston asetuksella säädettävien lainanlyhennysten perusteella suuremmat kuin alueella käyttöarvoltaan samanveroisten asuntojen asumismenot, lainansaaja ja lainanmyöntäjä voisivat ARA:n luvalla sopia, että lainan pääomameno olisi pienempi kuin asetuksella säädettävä pääomameno.

9 § . Korkotuki . Pykälässä olevan perussäännöksen mukaan korkotukilainaksi hyväksytystä lainasta perittävälle korolle maksettaisiin korkotukea. Tuki maksettaisiin valtion asuntorahaston varoista. Korkotuen määrästä ja maksuajasta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Valtiokonttori maksaisi korkotuen joko lainanmyöntäjälle tai tämän valtuuttamalle yhteisölle. Menettely olisi vastaava kuin nykyisessä korkotukijärjestelmässä.

10 § . Asuinkäyttö ja asukkaat . Pykälässä säädettäisiin korkotukilainoitettujen asuntojen vuokrakäytöstä ja asukkaiden valinnasta. Asuntoja olisi käytettävä vuokra-asuntoina 17 §:ssä säädetyn käyttö- ja luovutusrajoitusten kestoajan. Asumisen olisi perustuttava huoneenvuokralain mukaiseen vuokrasopimukseen. Asukkaiksi voitaisiin valita Suomen kansalaisia ruokakuntineen. Suomen kansalaisiin rinnastettaisiin henkilöt, joiden oleskeluoikeus on rekisteröity ulkomaalaislain (301/2004) 10 luvussa säädetyllä tavalla tai joille on myönnetty oleskelukortti, joilla on ulkomaalaislaissa tarkoitettu vähintään vuoden mittainen oleskelulupa tai joilla on oleskelulupa opiskelun perusteella. Pykälän sisältö vastaisi nykyisen korkotukilain 11 §:n 1 ja 3 momenttia.

11 § . Asukasvalintaperusteet . Pykälän 1 momentin mukaan asukkaiden valinnan korkotukilainoitettuihin asuntoihin tulisi perustua sosiaaliseen tarkoituksenmukaisuuteen ja taloudelliseen tarpeeseen. Asunnot olisi osoitettava niitä tarvitseville pieni- ja keskituloisille ruokakunnille. Samalla tulisi pyrkiä talojen monipuoliseen asukasrakenteeseen ja sosiaalisesti tasapainoisiin asuinalueisiin. Asukasvalintaperusteina olisivat hakijaruokakunnan tulot. Toisin kuin olemassa olevassa korkotukimallissa, lyhytkestoisessa korkotukimallissa asukkaiden valintaa suoritettaessa olisi siis selvitettävä ainoastaan hakijaruokakuntien tulot mutta ei niiden asunnontarvetta tai varallisuutta. Hakijoita ei myöskään asetettaisi etusijajärjestykseen tulojen määrän perusteella, vaan käytössä olisi ainoastaan tulojen yläraja, jonka suuruudesta säädettäisiin pykälän 4 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella. Jotta varmistettaisiin asuntojen kohdentuminen niitä tarvitseville ruokakunnille, pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että asunnot tulee ilmoittaa julkisesti haettaviksi. Pykälän 3 momentin mukaan 1 ja 2 momentissa säädetyistä vaatimuksista voitaisiin yksittäistapauksessa poiketa, jos se olisi perusteltua hakijaruokakunnan erityisolosuhteet, paikkakunnan vuokra-asuntotilanne taikka vuokratalon tai asuinalueen asukasrakenne huomioon ottaen. Tällainen poikkeaminen ei kuitenkaan saisi olennaisesti haitata pieni- ja keskituloisten hakijaruokakuntien asunnonsaantia. Vastaavantyyppinen poikkeaminen on mahdollista myös nykyisessä korkotukijärjestelmässä. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä paitsi hakijaruokakunnille asetettavista tulorajoista myös muista asukasvalintaperusteista ja niistä poikkeamisesta.

12 § . Käyttötarkoituksen muutos . Kuten nykyisessäkin korkotukilaissa, vuokratalon sijaintikunta voisi erityisestä syystä myöntää luvan käyttää korkotukilainoitettua asuntoa muuhun kuin vuokra-asuintarkoitukseen. Edellytyksenä olisi, että lupa koskee vain vähäistä asuntomäärää. Lupa olisi mahdollista myöntää riippumatta siitä, minkä verran rakennuksen tai rakennusryhmän asuntojen huoneistoalasta jää jäljelle. Kunnan tulisi ennen käyttötarkoituksen muutosta ilmoittaa luvasta ARA:lle, ja ARA voisi määrätä, että korkotuki, joka kohdistuu luvassa tarkoitettua asuntoa vastaavaan osaan korkotukilainasta, lakkautettaisiin. Lakkauttaminen ei kuitenkaan olisi mahdollista, jos asuntoja muutettaisiin asukkaiden yhteistiloiksi tai muuhun asukkaiden asumisolosuhteita parantavaan käyttöön.

13 § . Vuokranmääritys . Pykälässä säädettäisiin korkotukilainoitettujen vuokratalojen asukkailta perittävän vuokran määrästä ja vuokran tarkistusperusteista, tarkempien säännösten antamisesta alemmanasteisilla säädöksillä sekä huoneenvuokralain toissijaisesta soveltamisesta korkotukilainoitettuihin asuntoihin.

Pykälän 1 momentin mukaan ARA vahvistaisi lyhytaikaisella korkotukilainalla rahoitettavien asuntojen alkuvuokrat kohdetta koskevassa korkotukilainan hyväksymispäätöksessä. Jos lainansaajana olisi tavallisen kiinteistöosakeyhtiön omistama asunto-osakeyhtiö tai keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö, ARA:n hyväksymä alkuvuokra velvoittaisi myös vuokrien perinnästä käytännössä vastaavaa kiinteistöosakeyhtiötä. ARA:n hyväksymän alkuvuokran tulisi olla kohtuullinen asukkaiksi valittavien pieni- ja keskituloisten ruokakuntien tulotasoon nähden. Korkotukilainaan sisältyvä valtion tuki edistäisi asuntojen vuokratason saattamista kohtuulliselle tasolle. Korkotukiasunnoista perittävän vuokran tulisi aina olla matalampi kuin vastaavista vapaarahoitteisista asunnoista perittävä vuokra ja asuntojen vuokrankehityksen tulisi olla tasaista. Jos alkuvuokraa ei olisi jossakin kohteessa mahdollista vahvistaa kohtuullisena pidettävälle tasolle, ARA ei hyväksyisi sitä koskevaa lainaa korkotukilainaksi.

Lyhytaikaisilla korkotukilainoilla rahoitettavien kohteiden vuokria ei olisi mahdollista tasata, vaan vuokralaisilta perittävä vuokra olisi aina lainoituskohdekohtainen. Yksi lainoituskohde voisi kuitenkin koostua useammasta talosta. Jos lainansaajayhtiön kanssa samaan konserniin kuuluvilla yhteisöillä olisi korkotukilain tai aravalain nojalla lainoitettuja vuokrataloja tai vuokra-asuntoja, myöskään niiden vuokria ei saisi tasata lyhytaikaisella korkotuella rahoitettujen kohteiden kanssa.

Pykälän 2 momentin mukaan ARA:n vahvistamaan kohtuulliseen alkuvuokraan hyväksyttäisiin omakustannusperiaatteen luonteisesti vain kohteen rahoituksesta aiheutuvat pääomamenot, hyvän kiinteistönpidon mukaiset hoitomenot sekä omistajan sijoittamalle omarahoitusosuudelle laskettava kohtuullinen tuotto. Momentissa lueteltaisiin tyhjentävästi ne menoerät, jotka voitaisiin sisällyttää alkuvuokraan. Menot voisivat aiheutua ensinnäkin talon rakentamista varten otetuista lainoista. Nämä pääomamenot voisivat sisältää kohtuullisen suuruisen varautumisen odotettavissa olevaan korkojen nousuun seuraavan kymmenen vuoden aikana sekä mahdollisesta tontin hankkimista, kunnallisteknistä kuntoonpanoa ja olemassa olevan rakennuksen purkamista varten otetuista lainoista aiheutuvat kohtuulliset kustannukset 6 §:n mukaisesti. Lisäksi alkuvuokraan voitaisiin sisällyttää menot, jotka aiheutuvat kiinteistöjen, rakennusten ja asuntojen ylläpidosta ja hoidosta, kohtuullisesta varautumisesta ylläpito-, hoito- ja perusparannuskustannuksiin, asuntojen vuokrauksesta ja hallinnoinnista sekä lainansaajalle lain mukaan kuuluvista velvoitteista, jotka eivät johdu lainansaajan toimimisesta ehdotetun lain tai muun lain vastaisesti. Perusparantamisella tarkoitettaisiin toimenpiteitä, joilla kiinteistö tai rakennus sekä asunnot saatetaan vastaamaan kunkin ajankohdan tavanmukaisia vaatimuksia. Alkuvuokraan sisällytettävät, asuntojen vuokrauksesta ja hallinnoinnista aiheutuvat kustannukset voisivat olla esimerkiksi asukasvalinnoista, taloushallinnosta ja isännöinnistä aiheutuvia kuluja. Alkuvuokraan voitaisiin sisällyttää vain kohtuulliset käyvät hallinnointikustannukset, joita arvioitaessa voitaisiin ottaa huomioon myös toiminnan erityispiirteet.

Edelleen 2 momentin mukaan alkuvuokraan sisällytettävä, lainansaajan osakkeenomistajan sijoittamalle omarahoitusosuudelle laskettava korko voitaisiin laskea vain omistajan tosiasiallisesti lainansaajayhtiöön sijoittamista varoista, jotka on tarvittu kohteen hyväksyttyjen rakentamiskustannusten ja korkotukilainan lainoitusosuuden välisen omarahoitusosuuden kattamiseksi. Arvioidessaan omarahoitusosuudelle perittävän hyväksyttävän koron suuruutta ARA:n tulisi ottaa huomioon erilaisten lainansaajayhtiöiden tosiasialliset toimintaedellytykset ja varmistaa erilaisten toimijoiden pääsy alalle. Koron määrittelyyn vaikuttaisivat rahoitettavan hankkeen enimmäislainan määrä sekä omistajan järjestämän täydentävän rahoituksen määrä. Jos kohteen lainoitusosuus olisi matala, ARA:n olisi omarahoitusosuuden koron suuruudesta päättäessään kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ettei korko nosta kohteen asunnoista perittävien alkuvuokrien tasoa kohtuullista korkeammaksi.

Koska 2 momentissa oleva luettelo olisi tyhjentävä, sen viimeisen kohdan mukaan alkuvuokraan voitaisiin sisällyttää myös muusta vastaavasta hyväksyttävästä syystä aiheutuneet menot. ARA voisi hyväksyä tällaisia menoja alkuvuokran vahvistamisen yhteydessä. Hyväksyttävän alkuvuokran ei myöskään tarvitsisi sisältää kaikkia luettelossa mainittuja menoeriä, vaan lainansaaja voisi esittää luopuvansa kokonaan esimerkiksi tuleviin korjauksiin varautumisesta, jos se olisi tarpeen hankkeen kohtuullisen vuokratason varmistamiseksi rajoitusaikana. Tämä otettaisiin huomioon ARA:n hyväksyessä kohteen alkuvuokraa. Jos rakennushankkeen loppuhinta poikkeaisi ARA:n alkuperäisestä rahoituspäätöksestä, hankkeen loppuhinta tarkistettaisiin ja samalla hyväksyttäisiin lopullista tilannetta vastaava alkuvuokra.

Pykälän 2 momentissa oleva luettelo vastaisi monilta osin nykyisen korkotukilain 13 §:ää, mutta sitä sovellettaisiin vain alkuvuokraa määriteltäessä. Tämän jälkeen vuokraa voitaisiin tarkistaa vuosittain hintojen, palkkojen, ansioiden tai muiden kustannusten kehitystä kuvaavan indeksin muutoksen perusteella. Tästä indeksistä säädettäisiin pykälän 3 momentin mukaan tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Kun alkuvuokra olisi hyväksytty, ARA valvoisi lähtökohtaisesti vain vuokrantarkistusten suuruutta. Jos vuokrantarkistukset olisivat kyseessä olevan indeksitarkistuksen mukaiset, ARA ei puuttuisi lainansaajan vuokranmuodostuksessa tai kustannusrakenteessa mahdollisesti tapahtuviin muutoksiin. Korkotukilaina-aikana lainansaaja voisi muun muassa tehdä ylimääräisiä lainanlyhennyksiä, jos se olisi mahdollista esimerkiksi vähentämällä korjauksiin varautumista tai muissa menoerissä saatujen tilapäisten säästöjen vuoksi. Korjauksiin varautumista varten kerättyjä varoja voitaisiin käyttää myös lainansaajalle mahdollisesti syntyvien alijäämien tai odottamattomien menojen kattamiseen. Lisäksi pykälän 3 momentissa annettaisiin valtuus säätää valtioneuvoston asetuksella tarkemmin siitä, mitä on pidettävä kohtuullisena varautumisena perusparannus-, ylläpito- ja hoitokustannuksiin, lainansaajan osakkeenomistajan omarahoitusosuudelle laskettavan koron laskentaperusteesta ja enimmäismäärästä sekä muista vuokranmääritykseen liittyvistä asioista.

Pykälän 4 momentin mukaan korkotukilainoitettujen asuntojen vuokriin sovellettaisiin muutoin, mitä huoneenvuokralaissa säädetään muun muassa vuokrien kohtuullisuudesta ja korottamisesta. Huoneenvuokralain mukaan vuokrasopimuksen ehtojen, mukaan lukien vuokran määrän, kohtuullisuuden arvioiminen kuuluu yleisille tuomioistuimille. Sekä vuokranantaja että vuokralainen voisivat siten saattaa korkotukilainoitetun asunnon vuokran tai muun vuokrasopimuksen ehdon kohtuullisuuden tuomioistuimen tutkittavaksi huoneenvuokralain mukaisesti ehdotetun lain sitä estämättä. Yleisten tuomioistuinten tekemä vuokrien kohtuullisuuden arviointi kohdistuu yksittäisiin asuntoihin, ehdotetun lain sääntely kaikkiin korkotukilainoitetun kohteen asuntoihin. Yleisten tuomioistuinten tekemä vuokran kohtuullisuuden arviointi ja ARA:n suorittama korkotukilainoitettujen asuntojen alkuvuokran määrittely ja vuokrankorotusten noudattamisen valvonta eivät olisi keskenään päällekkäisiä vaan toisiaan täydentäviä.

14 § . Tuotontuloutus . Pykälän mukaan lainansaajayhtiön omistajan omarahoitusosuutena lainoituskohteeseen sijoittamille varoille voitaisiin tulouttaa enintään kohtuullisena pidettävä tuotto. Tämä tuotontuloutus koskisi vain niitä tuottoja, jotka syntyvät lainansaajayhtiön harjoittamasta, lyhytaikaisella korkotukilainalla rahoitettujen asuntojen vuokraustoiminnasta. Jos 5 §:n mukainen asuntojen vuokraustoimintaa harjoittava kiinteistöosakeyhtiö olisi perustanut omistukseensa korkotukilainaa saaneita asunto-osakeyhtiöitä tai keskinäisiä kiinteistöosakeyhtiöitä ja jokin näistä yhtiöistä vapautuisi rajoituksista, tästä vapautuneesta yhtiöstä kertyvät tuotot eivät enää olisi tuotontuloutusrajoituksen piirissä, eivät myöskään yhtiön mahdollisesta myynnistä syntyneet varat.

Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että lainansaajayhtiön omistaja saa omalle sijoitukselleen kohtuullisen tuoton mutta ei perusteetonta hyötyä ja että omistajalle maksettava tuotto on enintään sen tuoton suuruinen, joka asukkaiden vuokrissa voidaan tähän tarkoitukseen periä 13 §:n 2 momentin 5 kohdan nojalla. Säännöksellä toteutettaisiin kansallisesti komission päätöksessä asetetut vaatimukset siitä, että yrityksen tuotontuloutus rajoitusaikana on enintään kohtuullista eikä valtion tuki valu toiselle toimialalle kilpailua vääristäen. Alkuvuokraa ja vuokrankorotuksia koskevat säännökset varmistaisivat edellä mainittujen tavoitteiden täyttymisen lainansaajayhtiön kohdalla ja tuotontuloutusta koskeva säännös lainansaajayhtiön omistajien kohdalla. Lisäksi säännöksellä taattaisiin se, ettei omistaja voisi siirtää lainansaajayhtiöstä itselleen rajoitusaikana kohtuuttoman suuria summia ja siten vaarantaa lainansaajayhtiön vakavaraisuutta. Kohtuullisen tuoton laskentaperusteesta ja enimmäismäärästä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Tuoton tulisi olla sellainen, että se on sijoittajan kannalta kilpailukykyinen muiden riskiltään vastaavien vaihtoehtoisten sijoitusten tuoton kanssa. Tuotto ei kuitenkaan saisi olla suurempi kuin mitä komission päätöksen 5 artiklassa edellytetään. Kussakin lainoituskohteessa noudatettava omarahoitusosuuden ja sille maksettavan tuottoprosentin määrä vahvistettaisiin ARA:n tekemässä korkotukilainan hyväksymispäätöksessä.

15 § . Asuntojen ja lainansaajayhtiön osakkaiden luovutus . Pykälässä säädettäisiin lyhytaikaisella korkotukilainalla rahoitettavien vuokratalojen ja lainansaajayhtiön osakkeiden luovutuksesta pääosin vastaavalla tavalla kuin nykyisessä korkotukilaissa. Korkotukilainoitettu vuokratalo voitaisiin luovuttaa vain sellaiselle taholle, joka täyttää korkotukilainan saajalle 5 §:ssä asetetut edellytykset ja jonka ARA nimeää luovutuksensaajaksi. Myös lainansaajana olevan yhtiön osakkeet saataisiin luovuttaa vain ARA:n nimeämälle luovutuksensaajalle, joka vastaa luovuttajaa. Tämä vaatimus koskisi myös lainansaajayhtiön osakkeet omistavan kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden luovutusta, jos lainansaajana on asunto-osakeyhtiö tai keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö. Lainansaajan tai sen osakkeenomistajan olisi etukäteen ilmoitettava ARA:lle talon tai osakkeiden luovutuksesta. Säännöksellä varmistettaisiin se, että korkotukiasunnot pysyvät koko rajoitusten kestoajan vakavaraisten, sosiaaliseen vuokra-asuntotoimintaan sitoutuneiden tahojen omistuksessa. Lainansaajan olisi haettava ARA:lta luovutuksensaajan nimeämistä ennen luovutusta. Vuokra-asuntojen käyttöön ja luovutukseen, mukaan lukien vuokranmääritykseen ja -tarkistukseen, liittyvistä rajoituksista olisi aina mainittava luovutussopimuksessa. Näin varmistettaisiin se, että rajoitusten olemassaolo on myös luovutuksensaajan tiedossa. Lisäksi omaisuus voitaisiin myydä pakkotäytäntöönpanossa. Muu kuin tässä pykälässä tarkoitettu luovutus olisi mitätön.

16 § . Rajoitusmerkintä . Pykälässä säädettäisiin velvollisuudesta tehdä käyttö- ja luovutusrajoituksista sekä niiden päättymisajankohdasta merkintä sekä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin että lainansaajayhtiön osakekirjoihin ja osakeluetteloon. Vastaava säännös sisältyy nykyiseen korkotukilakiin.

17 § . Käyttö- ja luovutusrajoitusaika . Pykälän 1 momentin mukaan 2 luvussa säädettävät rajoitukset, jotka koskevat korkotukilainoitettujen asuntojen käyttöä, asukkaiden valintaa, vuokraa, tuotontuloutusta sekä vuokratalon ja lainansaajayhtiön osakkeiden luovutusta, olisivat voimassa kymmenen vuotta siitä päivästä, jona laina hyväksytään lyhytaikaiseksi korkotukilainaksi. Käytännössä tämä rajoitusaika alkaisi siitä, kun ARA on tehnyt korkotukilainan lopullista hyväksymistä koskevan tarkistuspäätöksen eli useimmiten vasta vuokratalon valmistumisen jälkeen. Jos 5 §:n 1 momentin mukainen tavallinen kiinteistöosakeyhtiö olisi saanut korkotukilainaa useaan kohteeseen tai perustanut omistukseensa korkotukilainaa saaneita asunto-osakeyhtiöitä tai keskinäisiä kiinteistöosakeyhtiöitä, nämä kohteet, asunto-osakeyhtiöt ja keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt vapautuisivat rajoituksista sitä mukaa kun kymmenen vuotta on kulunut kunkin kohteen lainan hyväksymisestä korkotukilainaksi. Laissa säädettyjä rajoituksia sovellettaisiin huolimatta lainan mahdollisesta ennenaikaisesta takaisinmaksusta. Tällä varmistettaisiin se, että asunnoista perittävät vuokrat säilyisivät kohtuullisina ja asukkaiksi valikoituisi pieni- ja keskituloisia ruokakuntia koko rajoitusajan.

Pykälän 2 momentin nojalla ARA voisi hakemuksesta pidentää lainan korkotukilaina-aikaa kymmenellä vuodella kerrallaan enintään kaksi kertaa, jos lainansaajalla arvioidaan olevan riittävät edellytykset korkotukilainan takaisin maksamiseen ja jos lainansaaja edelleen täyttää muutkin 5 §:ssä asetetut vaatimukset. Jos korkotukilaina-aikaa pidennettäisiin, asuntoja koskevat käyttö- ja luovutusrajoitukset jatkuisivat koko korkotukilainan kestoajan. Pidentäessään korkotukilaina-aikaa ARA:n olisi hyväksyttävä lainoitetun kohteen vuokriin sisällytettävät erät uudelleen 13 §:ssä säädetyllä tavalla.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että jos 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu kiinteistöosakeyhtiö omistaisi useita lainoituskohteita taikka korkotukilainaa saaneen asunto-osakeyhtiön tai keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön ja jokin näistä kohteista tai yhtiöistä vapautuisi käyttö- ja luovutusrajoituksista, asianomaisten yhtiöiden on pidettävä erillistä kirjanpitoa rajoitusten piirissä yhä olevien asuntojen vuokraamisesta ja muista harjoittamistaan toiminnoista. Rajoituksista vapautuneiden kohteiden tai yhtiöiden asuntojen vuokraaminen tai myyminen ei olisi yleistä taloudellista etua koskevan julkisen palvelun velvoitteen toteuttamista eivätkä tällaisten asuntojen vuokraamisesta tai myymisestä syntyvät tuotot olisi tuotontuloutusrajoituksen piirissä. Siksi tällaisesta vapaarahoitteisesta toiminnasta ja toisaalta korkotukilainoituksen piirissä yhä olevasta toiminnasta olisi pidettävä erillistä kirjanpitoa. Komission päätöksen 5 artiklassa edellytetään, että jos yritys harjoittaa toimintaa sekä yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen alalla että kyseisen alan ulkopuolella, sisäisessä kirjanpidossa on eriteltävä ja erotettava toisistaan yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen ja muiden palvelujen tuottamisesta syntyneet menot ja tulot sekä menojen ja tulojen kohdentamisessa käytettävät parametrit. ARA:n on pystyttävä kyseessä olevien yhtiöiden kirjanpidon perusteella valvomaan, että rajoitusten piirissä yhä oleva toiminta on ehdotetun lain säännösten mukaista eikä valtion tuki ”valu” muun yritystoiminnan tukemiseen.

18 § . Rajoituksista vapauttaminen . Jotta korkotukilainoitettuja asuntoja koskevat käyttö- ja luovutusrajoitukset eivät yksittäistapauksissa muodostuisi kohtuuttomiksi, ARA voisi erityisestä syystä lainansaajan hakemuksesta myöntää niistä vapautuksen osittain tai kokonaan. Samalla ARA voisi asettaa rajoituksista vapauttamiselle tarkoituksenmukaisiksi harkitsemiaan ehtoja. Vastaavanlainen säännös sisältyy nykyiseen korkotukilakiin. Vapautuksen myöntäminen tulisi kyseeseen vain viimesijaisena toimenpiteenä esimerkiksi tilanteessa, jossa lainansaaja on taloudellisissa vaikeuksissa ja rajoituksia lieventämällä voidaan turvata yhtiön toiminnan taloudellinen jatkuminen. Mitä lyhyempi aika on kulunut lainan hyväksymisestä korkotukilainaksi, sitä tiukemmin rajoituksista vapauttamiseen tulisi suhtautua, ja mitä suuremmissa vaikeuksissa yhtiö on, sitä laajempi vapautus rajoituksista voitaisiin myöntää. Rajoituksista vapauttaminen ei saisi missään tapauksessa muodostua keinoksi kiertää ehdotetun lain tarkoitusta tai korkotukilainaan liittyviä ehtoja, vaan ainoastaan lieventää esimerkiksi ennalta arvaamattomista tilanteista johtuvaa lainansaajan ajautumista entistä vakavampiin vaikeuksiin. Lisäksi edellytettäisiin, että rajoituksista vapautettavan vuokra-asunnon tai -talon osuus korkotukilainaksi hyväksytystä lainasta maksettaisiin takaisin tai lainanmyöntäjä vapauttaisi valtion niiden osuuteen kohdistuvasta takausvastuusta.

19 § . Yhtiöjärjestyksen määräyksen tehottomuus . Pykälässä säädettäisiin nykyistä korkotuki-lakia vastaavasti, että lainansaajana olevan yhtiön yhtiöjärjestyksessä olevat eri tahojen lunastus- tai etuosto-oikeutta koskevat määräykset olisivat tehottomia sinä aikana, kun yhtiön osakkeiden luovutusta koskevat 15 §:n rajoitukset ovat voimassa.

20 § . Valtion vastuu . Lyhytaikaiseen korkotukilainaan liittyvä valtiontakaus olisi sisällöltään samanlainen kuin nykyiseen korkotukijärjestelmään liittyvä takaus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että valtio on vastuussa lainanmyöntäjälle korkotukilainan pääoman ja koron lopullisista menetyksistä, jotka johtuvat velallisen maksukyvyttömyydestä, siltä osin kuin lainan vakuuksista kertyvät varat eivät riitä niitä kattamaan.

Pykälän 2 ja 3 momentin mukaan valtiontakaus koskisi sellaisia erääntyneitä, maksamatta jääneitä lyhennys- ja korkomaksuja, jotka ovat erääntyneet kymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona laina on hyväksytty korkotukilainaksi, sekä näille erille kertyviä viivästyskorkoja siihen asti, kunnes lainanmyöntäjä saa suorituksen saamisistaan. Jotta lainansaajat voisivat mahdollisimman hyvin ja joustavasti käyttää hyväkseen markkinoilla vallitsevaa kilpailua ja pyrkiä aina ehdoiltaan mahdollisimman edullisiin lainoihin, myös korkotukilainan tilalle rajoitusaikana otettu uusi laina olisi takauksen piirissä, jos ARA hyväksyisi sen korkotukilainaksi. Valtiontakauksen kestoon lainan siirto ei vaikuttaisi. Koska kohteelle myönnettyä lainaa ei voida kokonaan lyhentää kymmenen vuoden rajoitusajan kuluessa, jäljellä oleva lainapääoma olisi jälleenrahoitettava ilman valtion tukea tai takausta rajoitusajan päättyessä. Jos ARA 17 §:n 2 momentin perusteella hakemuksesta pidentäisi korkotukilaina-aikaa, pidennettäisiin myös valtion takauksen voimassaoloa vastaavasti eli valtion takaus olisi voimassa koko korkotukilaina-ajan.

21—23 § . Pykälissä säädettäisiin lyhytaikaisen korkotukilainan vakuudesta, vakuutena olevan omaisuuden rahaksi muuttamisesta sekä hyvityksen maksamisesta. Säännösten sisältö olisi pääosin sama kuin nykyisessä korkotukilaissa. Lyhytaikaisella korkotukilainalla tulisi olla ARA:n hyväksymä, muita paremmalla etuoikeudella oleva kiinnitysvakuus tai muu vakuus. Lainan vakuutta olisi mahdollista muuttaa kesken laina-ajan, jos Valtiokonttori hyväksyisi uuden vakuuden. Valtiokonttori voisi hyväksyä esimerkiksi maanmittaustoimituksesta tai lainansaajan muusta vakuustarpeista johtuvia vakuuskohteen muutoksia taikka vakuuden uudelleenkäyttämisen. Lainanmyöntäjä olisi velvollinen huolehtimaan korkotukilainasta ja sen vakuuksista ehdotetun lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti, valvomaan omalta osaltaan valtion etua sekä noudattamaan Valtiokonttorin antamia määräyksiä. Akordiin, vastaaviin muihin järjestelyihin sekä vakuuden vapaaehtoiseen rahaksi muuttamiseen lainan takaisinperintää vaarantavalla tavalla tarvittaisiin Valtiokonttorin suostumus. Valtiokonttori suorittaisi lainanmyöntäjälle valtion varoista hyvityksen, kun lopullinen menetys on velallisen ja mahdollisen takaajan maksukyvyttömyyden toteamisen ja vakuutena olevan omaisuuden myynnin jälkeen selvitetty. Hyvitys voitaisiin jättää suorittamatta tai sen määrää voitaisiin alentaa, jos korkotukilainan myöntämisessä, sen hoitamisessa tai sen vakuuden hoitamisessa ei ole noudatettu ehdotettua lakia, sen nojalla annettuja säännöksiä tai hyvää pankkitapaa. Valtiokonttori voisi periä lainanmyöntäjälle maksamansa hyvitykset korkoineen takaisin lainansaajalta.

24 § . Valvonta . Pykälässä säädettäisiin lain valvonnasta pääsääntöisesti samalla tavoin kuin nykyisessä korkotukilaissa. Pykälän 1 momentin mukaan ehdotetun lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista ohjaisivat ja valvoisi ensisijaisesti ARA ja omalta osaltaan myös Valtiokonttori, ympäristöministeriö, kunnat ja lainanmyöntäjät. Viranomaisilla olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada nähtäväkseen valvonnan toteuttamisen kannalta tarpeelliset asiakirjat ja ne olisi vaadittaessa toimitettava tarkastajan luona tarkastettaviksi. Tämä tiedonantovelvollisuus koskisi sekä lainansaajia että niiden omistajayhteisöjä, jos lainansaajana on asunto-osakeyhtiö tai keskinäinen kiinteistöyhtiö.

Pykälän 2 ja 3 momentin mukaan 2 luvussa säädettyjen rajoitusten, kuten alkuvuokria ja vuokrantarkistuksia, tuotontuloutusta ja vuokratalojen luovutusta, koskevien säännösten noudattamisen valvonta kuuluisi ARA:lle. Lainansaajan tai asunto-osakeyhtiön tai keskinäisen kiinteistöyhtiön omistajayhtiön tulisi ilmoittaa ARA:lle etukäteen kaikista sellaisista seikoista, joilla saattaa olla vaikutusta näiden säännösten noudattamiseen. ARA vastaisi myös kuntien ja lainansaajien yleisestä ohjauksesta. Kunnat valvoisivat 2 luvussa säädetyistä rajoituksista asukasvalintasäännösten noudattamista ja lainanmyöntäjät sitä, että lainavarojen käyttö ja korkotuki ovat ehdotetun lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaiset. Pykälän 4 momentissa valtioneuvosto valtuutettaisiin antamaan asetuksella tarkempia säännöksiä asukasvalinnan, vuokranmäärittelyn ja vuokrantarkistusten sekä tuotontuloutuksen valvonnasta.

25 § . Seuraamusmaksu . Pykälän mukaan ARA voisi velvoittaa lainansaajayhtiön tai asunto-osakeyhtiön tai keskinäisen kiinteistöyhtiön ollessa lainansaajana niiden omistajayhtiön maksamaan valtiolle sanktioluonteista seuraamusmaksua, jos yhtiö toimii säännösten vastaisesti. Seuraamusmaksu voitaisiin määrätä, jos yhtiö olisi korkotukilainaa hakiessaan antanut ARA:lle tai lainanmyöntäjälle sellaisia vääriä tai harhaanjohtavia tietoja tai salannut sellaisia tietoja, joilla on ollut oleellista vaikutusta ARA:n päätökseen hyväksyä laina korkotukilainaksi. ARA voisi määrätä seuraamusmaksun myös, jos yhtiö olisi käyttänyt korkotukilainaa johonkin muuhun tarkoitukseen kuin vuokra-asuntojen uudisrakentamiseen taikka olisi käyttänyt asuntoja muuten kuin 10 §:ssä tarkoitettuina vuokra-asuntoina, valinnut asukkaat 10 tai 11 §:n säännösten vastaisesti, muuttanut asuntojen käyttötarkoitusta vastoin 12 §:n säännöksiä, määritellyt alkuvuokran tai toteuttanut vuokrantarkistuksia vastoin 13 §:n säännöksiä tai siirtänyt omistajilleen enemmän varoja kuin mistä 14 §:ssä säädetään. Seuraamusmaksu olisi mahdollista määrätä myös tilanteissa, joissa lainansaaja on toiminut vastoin 11, 13 tai 14 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella annettuja säännöksiä. Lisäksi seuraamusmaksu olisi mahdollinen, jos yhtiö antaisi ARA:lle tai Valtiokonttorille oleellisesti vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka kieltäytyisi antamasta pyydettyjä tietoja viranomaisten täyttäessä 24 §:n mukaista valvontatehtäväänsä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että seuraamusmaksun suuruus olisi yksi prosentti alun perin myönnetyn korkotukilainan määrästä rakennuskustannusindeksillä tarkistettuna. Korkotukilainan suuruutta laskettaessa voitaisiin käyttää myös Tilastokeskuksen vahvistamaa luovutushintakerrointa. Seuraamusmaksun määrääminen tulisi kyseeseen tilanteissa, joissa yhtiö ei ARA:n kehotuksesta huolimatta korjaisi virheellistä menettelyään kohtuullisessa ajassa. Seuraamusmaksu perittäisiin kultakin sellaiselta kalenterikuukaudelta, jonka kuluessa yhtiö on toiminut 1 momentin mukaisella tavalla tai ei ole oikaissut antamiaan vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Jos yhtiö esimerkiksi antaisi vääriä tietoja, seuraamusmaksu voitaisiin määrätä maksettavaksi jokaiselta kuukaudelta siihen saakka, kunnes yhtiö toimittaisi ARA:lle oikeat tiedot. ARA voisi alentaa seuraamusmaksua, jos se muutoin muodostuisi kohtuuttomaksi. Kohtuullistamisessa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi virheelliseen menettelyyn johtaneet syyt.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että jos korkotukilainoitetun kohteen omistaja on vaihtunut 15 §:n mukaisesti mutta aiempi omistaja on syyllistynyt säännösten vastaiseen toimintaan, seuraamusmaksu voidaan kohdistaa uuteen omistajaan, jos uusi omistaja on luovutusajankohtana tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää aiemman omistajan toiminnasta. Pykälän 4 momentin mukaan seuraamusmaksu olisi määrättävä maksettavaksi kahden vuoden kuluessa siitä, kun yhtiön rikkomus tai laiminlyönti on tullut ARA:n tai Valtiokonttorin tietoon. Jos virheellisen toiminnan päättymisestä olisi kulunut yli kymmenen vuotta, seuraamusmaksua ei enää voitaisi määrätä maksettavaksi.

26 § . Korkotuen lakkaaminen . Pykälän mukaan lyhytaikaisen korkotuen maksaminen lakkaisi, jos korkotukilaina maksettaisiin takaisin. Samoin tapahtuisi, jos ARA vapauttaisi lainansaajan asuntoja koskevista käyttö- ja luovutusrajoituksista 18 §:ssä säädetyllä tavalla. Kohteen luovutuksen jälkeen korkotuen maksaminen jatkuisi, jos luovutus olisi tehty 15 §:ssä säädetyllä tavalla ja luovutuksensaaja ottaisi korkotukilainan vastattavakseen. Samansisältöinen säännös on nykyisessä korkotukilaissa.

27 § . Korkotuen lakkauttaminen . Pykälässä säädettäisiin lyhytaikaisen korkotuen lakkauttamisesta pitkälti vastaavalla tavalla kuin nykyisessä korkotukilaissa. ARA voisi päättää lakkauttaa korkotuen suorittamisen kaikissa niissä tilanteissa, joista säädettäisiin 25 §:ssä ja jotka oikeuttaisivat seuraamusmaksun määräämiseen. Lisäksi edellytettäisiin, että laiminlyönti ei olisi vähäinen. Samalla ARA voisi velvoittaa lainansaajan suorittamaan takaisin valtion asuntorahastoon jo maksetun korkotuen tai osan siitä. Lainansaajan olisi suoritettava takaisinmaksettavalle korkotuelle korkoa korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan, joka on tällä hetkellä 0,5 prosenttia, lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä eli yhteensä 3,5 prosenttia. Korkoa olisi maksettava kunkin korkotukierän maksupäivästä takaisinmaksupäivään asti. Jos palautettavaa korkoa ei maksettaisi eräpäivään mennessä, erääntyneelle määrälle olisi maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun kor-kokannan mukaan.

28 § . Takausmaksu . Pykälässä säädettäisiin sanktioluonteisesta takausmaksusta, joka lainan-saajan olisi maksettava valtiontakauksesta, jos korkotuen maksaminen lakkaa 26 §:n nojalla tai lakkautetaan 27 §:n nojalla mutta korkotukilainaa ei makseta takaisin. Takausmaksu perustuisi siihen, että valtiontakaus pysyisi tässä tilanteessa kuitenkin voimassa valtion ja lainanmyöntäjän välillä. Säännös olisi pääosin samansisältöinen kuin nykyisessä korkotukilaissa. Takausmaksua olisi maksettava vuosittain niin kauan, kun valtiontakaus on voimassa. Takaus-maksun suuruudeksi ehdotetaan yhtä prosenttia lainan kulloinkin jäljellä olevasta pääomasta. Valtiokonttori voisi erityisestä syystä asettamillaan ehdoilla hakemuksesta päättää, että takausmaksua ei peritä tai se peritään edellä mainittua pienempänä. Tällaisena erityisenä syynä pidettäisiin esimerkiksi sitä, että takausmaksun määrääminen lisäisi vuokralaisten asumiskustannuksia tai valtion luottotappioriskejä kohtuuttoman paljon. Takausmaksut tuloutettaisiin valtion asuntorahastoon.

29 § . Muutoksenhaku . Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta pitkälti vastaavalla tavalla kuin nykyisessä korkotukilaissa. Pykälä vastaisi hallintoasioiden muutoksenhakusäännöksiin edellisellä hallituskaudella tehtyä laajaa uudistusta ( HE 230/2014 vp ; EV 319/2014), joka on tullut voimaan vuoden 2016 alussa ja jonka myötä aiempaa useammissa asioissa vaaditaan valituslupa valitettaessa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Pykälän 1 momentin mukaan hakija saisi vaatia oikaisua ARA:n, Valtiokonttorin, kunnan taikka kunnanhallituksen tai kunnan lautakunnan alaisen viranhaltijan tekemään päätökseen siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Yleiset säännökset oikaisuvaatimusmenettelystä ovat hallintolain 7 a luvussa. Oikaisuvaatimus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista, ja oikaisuvaatimus on osoitettava päätöksen tehneelle viranomaiselle. Kunnanhallituksen tai kunnan lautakunnan alaisen viranhaltijan päätökseen vaadittaisiin kuitenkin oikaisua kunnanhallitukselta tai asianomaiselta lautakunnalta.

Pykälän 2 momentin mukaan oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetyllä tavalla. Oikaisuvaatimukseen annettuun ARA:n päätökseen, joka koskee lainan hyväksymistä korkotukilainaksi tai korkotukilaina-ajan jatkamista ensimmäisten kymmenen vuoden jälkeen, ei kuitenkaan saisi hakea valittamalla muutosta. Tämä valituskielto olisi yhdenmukainen muiden ympäristöministeriön hallinnonalalle kuuluvien, asuntotuotannon rahoitusta koskevien lakien kanssa, sillä mikään näistä laeista ei anna mahdollisuutta hakea valittamalla muutosta etuuden myöntämis- tai hylkäämispäätökseen. Ehdotetun lain mukaan lainoja voitaisiin hyväksyä korkotukilainoiksi vain valtion talousarviossa vuosittain osoitetun valtuuden rajoissa. Yhdelläkään hakijalla ei olisi subjektiivista oikeutta saada laina hyväksytyksi korkotukilainaksi tai korkotukilaina-aikaa pidennetyksi ensimmäisten kymmenen vuoden jälkeen. Korkotukilainan hyväksyminen edellyttäisi aina asuntopoliittista tarkoituksenmukaisuusharkintaa esimerkiksi sen osalta, miten paikkakunnan asuntomarkkinat kehittyvät. Tämä valituskielto koskisi korkotukilainan hyväksymispäätöstä kokonaisuudessaan, siis myös päätöksessä vahvistettavaa alkuvuokraa, omarahoitusosuuden suuruutta ja tuotontuloutuksen määrää. Nämäkin asiat ovat ARA:n suorittamaa tarkoituksenmukaisuusharkintaa.

Myöskään asukkaiden valintaa tai hyväksymistä koskeviin päätöksiin ei voisi hakea valittamalla muutosta. Eräitä erityisryhmiä lukuun ottamatta kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta asunnon saamiseen. Asukasvalintapäätösten tekeminen on lähinnä tarkoituksenmukaisuusharkintaa, jossa on otettava huomioon paikkakunnan olosuhteet eli vapaana olevien asuntojen määrä, koko ja sijainti sekä hakijaruokakunnan tulot. Siksi nämäkään asiat eivät sovellu tuomioistuinten harkittaviksi.

Pykälän 3 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen pääsääntöisesti vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupamenettelyn piirissä olisivat esimerkiksi päätökset, jotka koskevat 18 §:ssä tarkoitettua rajoituksista vapauttamista, 21 §:n 2 momentissa tarkoitettua vakuuden muuttamista sekä 23 §:n 4 momentissa tarkoitettua lainanmyöntäjälle maksettavan hyvityksen suorittamatta jättämistä tai alentamista. Näiden asioiden merkitys ja laatu on sellainen, että valituslupamenettelyn soveltamista voidaan pitää perusteltuna. Valituslupasääntelyn ulkopuolelle jäisivät kuitenkin sellaiset päätökset, jotka koskevat korkotuen lakkauttamista käyttötarkoituksen muuttamisen yhteydessä 12 §:n nojalla, 25 §:ssä tarkoitetun seuraamusmaksun määräämistä sekä korkotuen lakkauttamista ja takaisinperintää 27 §:n nojalla. Tällaiset asiat ovat asianosaisen oikeusturvan kannalta erityisen merkittäviä, ja siksi niitä koskevista hallinto-oikeuden päätöksistä saisi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman valituslupaa.

30 § . Voimaantulo . Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä elokuuta 2016.

2Tarkemmat säännökset ja määräykset

Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset lyhytaikaisten korkotukilainojen ehdoista. Asetuksella säädettäisiin muun muassa korkotuen määrästä, lainansaajan maksettavaksi jäävästä perusomavastuusta korkotukilainan korosta, lainanlyhennyksistä, vuokrantarkistuksen enimmäismäärästä, vuokriin sisältyvän omistajan omarahoitusosuuden koron ja tuotontuloutuksen laskentaperusteista ja enimmäismääristä sekä kohtuullisesta varautumisesta tuleviin perusparannus-, ylläpito- ja hoitokustannuksiin. Monet näistä säännöksistä vastaisivat pitkälti korkotukiasetuksessa nykyisin olevia säännöksiä.

Valtioneuvoston asetuksessa säädettäisiin, että lainansaajan maksettavaksi jäävä omavastuukorko olisi 2,5 prosenttia. Korkotukea maksettaisiin tämän omavastuuosuuden ylittävältä korosta enintään kymmenen vuoden ajan siten, että korkotuki olisi vuosittain 75 prosenttia perusomavastuun ylittävästä korosta. Korkotuen maksaminen alkaisi vasta vuokratalon valmistumisen jälkeen eli käytännössä siitä lukien, kun ARA on tehnyt korkotukilainan lopullista hyväksymistä koskevan tarkistuspäätöksen. Toisin kuin nykyisessä korkotukijärjestelmässä, uudessa korkotukimallissa korkotukea ei siis maksettaisi vielä talon rakentamisajalta. Tämä kannustaisi lainansaajaa huolehtimaan siitä, että talo valmistuu ilman aiheettomia viivytyksiä. Jos ARA hakemuksesta pidentäisi korkotukilaina-aikaa kymmenellä vuodella, maksettaisiin tänä aikana perusomavastuun ylimenevästä koron osasta korkotukena vuosittain 25 prosenttia. Jos korkotukilaina-aikaa pidettäisiin vielä toisella kymmenellä vuodella, tältä ajalta ei maksettaisi korkotukea vaan tukielementtinä olisi ainoastaan valtiontakaus. Asetuksessa säädettäisiin myös lainanlyhennyksistä siten, että lainaa olisi kymmenen vuoden aikana lyhennettävä yhteensä 12,5 prosenttia. Jos korkotukilaina-aikaa jatkettaisiin, 20 vuoden aikana lainaa olisi lyhennettävä yhteensä 31,25 prosenttia ja 30 vuoden aikana yhteensä 56,25 prosenttia.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös siitä, että asukkailta vuokrissa perittävä varautuminen tuleviin perusparannus-, ylläpito- ja hoitokustannuksiin saisi olla enintään kolme kymmenestuhannesosan hyväksyttyjen rakentamiskustannusten määrästä asuinneliötä kohti kuukaudessa. Jos huoneiston rakentamiskustannusten määrä olisi esimerkiksi 3 000 euroa neliömetriä kohti, varautumisen enimmäismäärä olisi 90 senttiä neliömetriä kohti. Määrä olisi lähes sama kuin nykyisessä korkotukimallissa, jossa se on yksi euro asuinneliömetriä kohti kuukaudessa alle 20 vuotta vanhoissa lainoituskohteissa. Asuntojen vuokria saisi vuosittain tarkistaa elinkustannusindeksin vuotuiseen muutoksen mukaisesti lisättynä enintään 1,5 prosenttiyksiköllä.

Lisäksi asetuksella säädettäisiin, että asukkailta vuokrissa perittävä omarahoitusosuuden korko voisi olla enintään kuusi prosenttia omistajan sijoittamasta hankkeen omarahoitusosuudesta. Asetuksen mukaan omistajan sijoittamalla omarahoitusosuudella tarkoitettaisiin niitä varoja, jotka omistaja on kohteeseen itse sijoittanut koko kymmenen vuotta kestäväksi käyttö- ja luovutusrajoitusajaksi. Tämä omarahoitusosuus voisi muodostua vain omistajan tosiasiallisesti lainansaajayhtiöön sijoittamista oman pääoman ehtoisista varoista tai omistajan tähän tarkoitukseen antamasta pitkäaikaisesta lainasta, jotka on tarvittu kohteen hyväksyttyjen rakentamiskustannusten ja korkotukilainan lainoitusosuuden välisen omarahoitusosuuden kattamiseksi. Oman pääoman ehtoisiksi varoiksi voitaisiin lukea myös omistajan osakeyhtiölain (624/2006) mukaisin ehdoin lainansaajayhtiöön sijoittama pääomalaina. Korkotukiasuntojen vuokraustoiminnan tuotoista lainansaajayhtiöstä sen omistajalle tuloutettava vuotuinen tuotto voisi olla sama määrä kuin asukkailta vuokrissa perittävä omarahoitusosuudelle laskettava korko eli enintään kuusi prosenttia.

Komission päätöksen 5 artiklassa määrätään, että kohtuullisena pääoman tuottoasteena pidetään tuottoastetta, joka ei ylitä sovellettavaa swap-korkoa, jota on korotettu 100 peruspisteellä. Jos pääoman tuottoasteen käyttö ei ole asianmukaista erityisten olosuhteiden takia, jäsenvaltiot voivat käyttää muita tuottoindikaattoreita kohtuullisen voiton määrittämiseksi, kuten keskimääräinen oman pääoman tuotto, sijoitetun pääoman tuotto, kokonaispääoman tuotto tai myyntituotto. Riippumatta siitä, mikä indikaattori valitaan, jäsenvaltion on pystyttävä toimittamaan komission pyynnöstä todisteet siitä, ettei voitto ylitä sitä, mitä keskivertoyritys edellyttäisi harkitessaan palvelun tuottamista, esimerkiksi toimittamalla tiedot kilpailuolosuhteissa myönnetyistä samantyyppisistä sopimuksista saaduista tuotoista.

Arvioitaessa lyhytaikaisiin korkotukilainoihin sovellettavan omarahoitusosuuden koron ja tuotontuloutuksen suuruutta on otettava huomioon julkista palvelua koskevan toimeksiannon kestoaika, joka uudessa korkotukimallissa olisi yhtä pitkä kuin komission päätöksen 2 artiklan pääsääntöisesti edellytetty maksimiaika. Komission päätöksen mukaan myös tätä pidemmät toimeksiannon kestoajat ovat hyväksyttäviä, jos palveluntarjoajan on tehtävä suuria investointeja, joiden kuolettaminen yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti kestää pidemmän aikaa. Sosiaalinen asuntotuotanto on yksi sellainen ala, jossa pidempi toimeksiantokausi on perusteltu merkittävien investointitarpeiden vuoksi. Lisäksi lyhytaikaisissa korkotukilainoissa sovellettavan omarahoitusosuuden koron ja tuotontuloutuksen suuruutta arvioitaessa on huomattava, etteivät nämä määrät voi vaihdella vuosittain, vaan lainansaajan on julkisen palvelun velvoitteeseen sitoutuessaan tiedettävä, minkä suuruiseen tuottoon sen omistajatahot ovat oikeutettuja velvoitteen kestoajan.

Edellä mainittujen syiden vuoksi lyhytaikaisiin korkotukilainoihin sovellettavaa omarahoitusosuuden koron ja tuotontuloutuksen suuruutta ei ole perusteltua sitoa sadalla peruspisteellä korotettuun swap-korkoon. Ympäristöministeriö on kesällä 2014 teettänyt kaksi ulkopuolista asiantuntija-arviota siitä, mikä on asunnonvuokrausalan keskivertoyrityksen edellyttämä tuotto. Toisen arvion mukaan tuottovaatimus on 3–10 prosenttia ja toisen 8–12 prosenttia. Tämän vuoksi ehdotetaan, että sekä asukkailta vuokrissa perittävän omistajan omarahoitusosuuden koron enimmäismäärä että tuotontuloutuksen enimmäismäärä olisivat enintään kuusi prosenttia. Edellä mainittujen asiantuntija-arvioiden nojalla tällaiset määrät eivät olisi komission päätöksen vastaisia.

Asetuksessa säädettäisiin, että tuotontuloutuksen laskentaperusteena voisivat olla vain sellaiset omistajan sijoittamat varat, jotka omistaja on tosiasiallisesti sijoittanut lainansaajana olevaan yhtiöön taikka asunto-osakeyhtiön tai keskinäisen kiinteistöyhtiön ollessa lainansaajana näiden yhtiöiden osakkeiden hallintaan perustuvaa vuokraustoimintaa harjoittavaan omistajayhtiöön ja jotka varat on tarvittu korkotukilainan lisäksi tarvittavan omarahoitusosuuden kattamiseksi. Hyväksytyn suuruinen tuotto voitaisiin tulouttaa vain jokaisen lainoituskohteen osalta erikseen, ja tuotontuloutus voisi olla vain ARA:n korkotukilainan hyväksymispäätöksessä vahvistaman suuruinen koko korkotukilaina-ajan. Tuloutettavan tuoton suuruutta rajoittaisivat lisäksi osakeyhtiölain voitonjakoa koskevat säännökset. On mahdollista, että lainansaajayhtiöön jää ylijäämää sen jälkeen, kun hyväksytyn suuruinen tuotto on tuloutettu omistajalle. Tämä ylijäämä jäisi kohteeseen rajoitusajaksi parantamaan sen vakavaraisuutta ja se voitaisiin käyttää esimerkiksi asuntojen kunnossapitoon tai vuokrien pitämiseen kohtuullisina. Hyväksyttävä tuotto voitaisiin tulouttaa osinkona, muuna voitonjakona taikka konserni- tai muuna avustuksena. Jos tuotto jonain vuonna jätettäisiin tulouttamatta, tuotto olisi nostettavissa myöhemmin rajoitusajan kuluessa. Tuoton tuloutukseksi katsottaisiin myös yhtiön omistajalleen antama muu rahanarvoinen etuus, kuten esimerkiksi yhtiön kanssa samaan konserniin kuuluvalta yhteisöltä yleistä hintatasoa kalliimmalla hinnalla hankitut kiinteistönhoito-, isännöinti-, hallinto- tai muut vastaavat palvelut. Tällä tavoin estettäisiin tuotontuloutussäännöksen kiertäminen.

Lyhytaikaisilla korkotukilainoilla rahoitettavien asuntojen asukkaiksi valittavien henkilöiden tuloille asetettaisiin euromääräinen yläraja. Komission päätös edellyttää, että valtion tukemat asunnot on osoitettava muita heikommassa asemassa oleville kansalaisille ja yhteiskuntaryhmille, jotka eivät vähäisen maksukykynsä vuoksi kykene hankkimaan asuntoa markkinaehdoin. Vuonna 2005 komissio puuttui Alankomaiden myöntämiin sosiaalisen asuntotuotannon tukiin ja edellytti tukijärjestelmän muuttamista muun muassa siten, että tuettu asuntotuotanto kohdistaan selkeästi määritellylle, muita heikommassa asemassa olevien kansalaisten ryhmälle. Vuonna 2009 antamallaan päätöksellä komissio hyväksyi Alankomaiden ehdotuksen, jonka mukaan tuetuista asunnoista 90 prosenttia kohdennetaan jatkossa henkilöille, joiden tulot eivät ylitä 33 000 euroa vuodessa. Tätä tulorajaa korotetaan indeksin perusteella vuosittain (komission päätös 15 päivänä joulukuuta 2009, C(2009)9963, valtiontukiasioissa nro E 2/2005 ja N 642/2009).

Sovellettaessa komission päätöksen vaatimusta uuteen korkotukimalliin on kiistatonta, että uudella mallilla rahoitettavien asuntojen asukkaiksi on valittava etupäässä pienituloisia ruokakuntia. Jos uuteen korkotukimalliin ei sisällytettäisi nykyisen korkotukijärjestelmän mukaista vaatimusta asunnonhakijoiden laittamisesta etusijajärjestetykseen asunnontarpeen, tulojen pienuuden ja varallisuuden vähäisyyden perusteella, uuteen malliin olisi ainakin liitettävä sellainen asukasvalinnan tuloraja, jolla estettäisiin selkeästi hyvätuloisten ruokakuntien valikoituminen asukkaiksi korkotukiasuntoihin. Komission päätöksen vaatimuksia on tarkasteltava myös kunkin jäsenvaltion omasta tilanteesta ja kansallisista tarpeista lähtien. Uuden korkotukimallin tarkoituksena on edistää työvoiman liikkuvuutta ja turvata siten elinkeinoelämän kilpailukykyä. Siksi uudella tukimallilla rahoitettavat asunnot tulisi kohdistaa erityisesti palvelusektorin pieni- ja keskituloisille työntekijöille. Tämän vuoksi uuteen tukimalliin liittyvää tulorajaa ei tule asettaa liian alhaiseksi. Sovellettaessa samaa tulorajaa kaikkiin asuntoihin, eikä vain 90 prosenttiin asunnoista kuten Alankomaissa, tuloraja voi olla Suomessa Alankomaita korkeampi. Siksi ehdotetaan, että uudessa tukimallissa tulorajaksi asetettaisiin 3 540 euroa kuukaudessa yhden hengen osalta. Jos ruokakuntaan kuuluisi enemmän kuin yksi 18 vuotta täyttänyt aikuinen, kunkin aikuisen osalta tulorajaa korotettaisiin 2 480 eurolla. Jos ruokakuntaan kuuluisi alle 18-vuotiaita lapsia, tulorajaa korotettaisiin ensimmäisestä lapsesta 650 eurolla ja kustakin seuraavasta lapsesta 600 eurolla. Tulojen tarkastelu suoritettaisiin bruttokuukausituloista. Ikä laskettaisiin sen kalenterivuoden lopun mukaan, jolloin asukkaaksi valitsemista haetaan. Tilastokeskuksen tietojen perusteella palveluammateissa toimivat yksinasuvat henkilöt mahtuisivat hyvin ehdotettuihin tulorajoihin, varsinkin alkupalkan osalta.

Asetusluonnos on esityksen liitteenä.

3Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä elokuuta 2016. Tarkemmat säännökset lyhytaikaisten korkotukilainojen laina- ja tukiehdoista sisältävä valtioneuvoston asetus on tarkoitus antaa heti lain vahvistamisen jälkeen. ARA voisi siten ryhtyä hyväksymään lainoja lyhytaikaisiksi korkotukilainoiksi heti lain voimaantulosta lähtien.

1 §Soveltamisala

2 §Tavoite

3 §Korkotukilainojen hyväksymisvaltuus

4 §Korkotukilainaksi hyväksymisen yleiset edellytykset

5 §Korkotukilainan saaja

6 §Korkotukilainan suuruus

7 §Korkotukilainan yleiset ehdot

8 §Korkotukilainan hyväksyminen

9 §Korkotuki

10 §Asuinkäyttö ja asukkaat

11 §Asukasvalintaperusteet

12 §Käyttötarkoituksen muutos

13 §Vuokranmääritys

14 §Tuotontuloutus

15 §Asuntojen ja lainansaajayhtiön osakkeiden luovutus

16 §Rajoitusmerkintä

17 §Käyttö- ja luovutusrajoitusaika

18 §Rajoituksista vapauttaminen

19 §Yhtiöjärjestyksen määräyksen tehottomuus

20 §Valtion vastuu

21 §Korkotukilainan vakuus

22 §Lainanmyöntäjän velvollisuudet

23 §Hyvityksen maksaminen

24 §Valvonta

25 §Seuraamusmaksu

26 §Korkotuen lakkaaminen

27 §Korkotuen lakkauttaminen

28 §Takausmaksu

29 §Muutoksenhaku

30 §Voimaantulo

Vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetun lain ( /2016, jäljempänä lyhyt korkotukilaki ) 1 §:ssä tarkoitetun vuokratalon rakentamista varten myönnetyn korkotukilainan laina- ja tukiehdoista sekä lainan hyväksymisestä korkotukilainaksi noudatetaan, mitä tässä asetuksessa säädetään.

Lainan hyväksymistä korkotukilainaksi koskeva hakemus toimitetaan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ja Valtiokonttori voivat hyväksyä lomakkeiden kaavoja lyhyessä korkotukilaissa ja tässä asetuksessa tarkoitettujen hakemusten tai ilmoitusten tekoa varten. Samalla voidaan määrätä hakemuksen tai ilmoituksen tekemisen yhteydessä annettavista selvityksistä.

Lyhyen korkotukilain 4 ja 5 §:n mukaisia edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että asumiskustannukset lainoitettavassa kohteessa pysyvät kohtuullisina ja että kohteen toteuttajat ovat vakavaraisia sekä suorittavat täysimääräisesti ennakonpidätykset ja muut työnantajalle kuuluvat velvoitteet.

Lainansaajan on annettava Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen tai Valtiokonttorin pyynnöstä vakuutus tai selvitys siitä, että rakennustöiden osalta maksetuista palkoista on suoritettu oikeamääräisesti ennakonpidätykset ja että myös työnantajalle kuuluvat muut velvoitteet on suoritettu. Jos rakennustyö teetetään urakkasopimuksen perusteella, lainansaajan on vaadittava vakuutus tai selvitys pääurakoitsijalta ja tarvittaessa muilta urakoitsijoilta.

Korkotukilainaksi voidaan hyväksyä vain euromääräinen laina.

Korkotukilainaa saadaan nostaa rakennustyön valmiusastetta vastaavina erinä tai yhtenä eränä rakennuksen valmistuttua. Korkotukilainan lyhennyksen eräpäiviä saa olla enintään kaksi kertaa vuodessa. Lainan korko suoritetaan näinä eräpäivinä.

Lainansaajan maksettavaksi jäävä perusomavastuu korkotukilainan korosta on 2,5 prosenttia.

Jos korkotukilainasta rakennuksen valmistumisen jälkeen perittävä vuotuinen korko ylittää perusomavastuun määrän, maksetaan ylimenevästä osasta korkotukena vuosittain 75 prosenttia. Korkotukea voidaan maksaa, kunnes kymmenen vuotta on kulunut lainan hyväksymisestä korkotukilainaksi.

Jos Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus hakemuksesta pidentää lainan korkotukilaina-aikaa kymmenellä vuodella, maksetaan vuotuisen koron ylittäessä perusomavastuun määrän ylimenevästä osasta korkotukena vuosittain 25 prosenttia enintään kymmenen vuotta.

Korkotuki maksetaan valtion varoista lainanmyöntäjälle puolivuosittain koron maksupäivinä lainanmyöntäjän Valtiokonttorille esittämän laskelman perusteella.

Hakemus korkotuen maksamiseksi on toimitettava Valtiokonttorille hyvissä ajoin ja vähintään 14 päivää ennen eräpäivää. Ensimmäiseen korkotukivelkomukseen on liitettävä jäljennös korkotukilainaa koskevasta velkakirjasta ja korkotukilainan lainanhoitosuunnitelmasta.

Korkotukilainaa on rakentamisajan jälkeen lyhennettävä vuosittain kunkin viisivuotiskauden aikana yhteensä seuraavasti:

vuodet lyhennys lainan alkuperäisestä pääomasta

1—5 6,25 %

6—10 6,25 %

11—15 8,75 %

16—20 10,0 %

21—25 12,0 %

26—30 13,0 %

Lainansaaja ja lainanmyöntäjä voivat sopia, että korkotukilainaa lyhennetään enemmän kuin 1 momentissa säädetään, jos korkotukilainasta maksettava korko on hyvin alhainen tai muusta vastaavasta syystä ja vuokrantarkistukset eivät ylitä 9 §:ssä säädettyä.

Valittaessa asukkaita korkotukiasuntoihin asukkaaksi valitsemisen edellytyksenä on, että yhden hengen ruokakunnan kuukausitulot eivät ylitä 3 540 euroa. Jos ruokakuntaan kuuluu enemmän kuin yksi 18 vuotta täyttänyt aikuinen, kunkin aikuisen osalta tulorajaa korotetaan 2 480 eurolla. Jos ruokakuntaan kuuluu alle 18-vuotiaita lapsia, tulorajaa korotetaan ensimmäisestä lapsesta 650 eurolla ja kustakin seuraavasta lapsesta 600 eurolla.

Hakijaruokakunnan tuloina otetaan huomioon ruokakuntaan kuuluvien pysyvät tulot laskettuina kuukautta kohti. Tuloksi ei lueta asumistukea eikä yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014) 15 §:ssä tarkoitettuja tuloja.

Hakija voidaan valita asukkaaksi tulojen määrästä riippumatta, jos kysymyksessä on:

Jos asukasvalintaperusteiden mukaiset edellytykset täyttäviä hakijoita ei ole, voidaan asukkaiksi valita muitakin hakijoita. Asukkaaksi on tällöin kuitenkin valittava hakija, jonka olot ovat lähinnä asukasvalintaperusteiden mukaisia edellytyksiä.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen antamassa korkotukilainan hyväksymistä koskevassa päätöksessä vahvistettua alkuvuokraa saa tarkistaa siten, että vuosittainen tarkistus perustuu elinkustannusindeksin vuotuiseen muutokseen lisättynä enintään 1,5 prosenttiyksiköllä.

Korkotukiasuntojen vuokrissa saa periä tuleviin perusparannus-, ylläpito- ja hoitokustannuksiin varautumista Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen korkotukilainan hyväksymistä koskevassa päätöksessä vahvistaman määrän, joka voi olla enintään kolme kymmenestuhannesosaa kohteen hyväksytyistä rakentamiskustannuksista asuinneliömetriä kohti kuukaudessa.

Korkotukiasuntojen vuokrissa asukkailta perittävä korko lainansaajan osakkeenomistajan lainoituskohteeseen sijoittamalle omarahoitusosuudelle, joka on tarvittu vuokratalon hyväksyttyjen rakentamiskustannusten rahoittamiseksi korkotukilainan lisäksi, voi olla lainoituskohdetta koskevassa Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen antamassa korkotukilainan hyväksymispäätöksessä vahvistama määrä, kuitenkin enintään kuusi prosenttia osakkeenomistajan kohteeseen sijoittamasta omarahoitusosuudesta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu korko voidaan laskea vain omistajan tosiasiallisesti lainansaajayhtiöön sijoittamista oman pääoman ehtoisista varoista tai omistajan tähän tarkoitukseen antamasta pitkäaikaisesta lainasta, jotka omistaja on kohteeseen itse sijoittanut koko korkotukilaina-ajaksi.

Lainansaaja tai sen omistava yhtiö, jos lainansaajana on asunto-osakeyhtiö tai keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö, saa tulouttaa harjoittamansa korkotukiasuntojen vuokraustoiminnan tuotoista omistajalleen omistajan omarahoitusosuutena kohteeseen sijoittamille varoille lasketun kohtuullisen vuotuisen tuoton, joka vastaa 11 §:ssä säädettyä. Hyväksytyn suuruinen tuotto voidaan tulouttaa vain jokaisen lainoituskohteen osalta erikseen. Jos yhteisössä noudatettu tilikausi poikkeaa 12 kuukaudesta, hyväksyttävä tuotto lasketaan kuitenkin 12 kuukauden tilikauden mukaisesti.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuina omistajan sijoittamina varoina pidetään vain niitä varoja, jotka omistaja on tosiasiallisesti sijoittanut lainansaajana olevaan yhtiöön taikka asunto-osakeyhtiön tai keskinäisen kiinteistöyhtiön ollessa lainansaajana näiden yhtiöiden omistajayhtiöön. Jos tuottoa ei jonain vuonna tulouteta, se on tuloutettavissa myöhemmin sinä aikana, kun laina on hyväksytty korkotukilainaksi.

Hyväksyttävä tuotto voidaan tulouttaa osinkona, muuna voitonjakona taikka konserni- tai muuna avustuksena sekä omistajan omiksi varoiksi antamasta lainasta maksettavana korkona. Tuoton tuloutukseksi katsotaan myös yhteisön omistajalleen antama muu rahanarvoinen etuus.

Korkotukilainaa koskevaan velkakirjaan on otettava maininta siitä, mitä lyhyen korkotukilain 16 ja 17 §:ssä on säädetty.

Lainansaajan on toimitettava Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle hakemus korkotukilaina-ajan pidentämisestä viimeistään kuusi kuukautta ennen korkotukilaina-ajan päättymistä.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ilmoittaa lyhyen korkotukilain 17 §:ssä tarkoitetun rajoitusajan päättymispäivän rajoitusmerkinnän tekemistä varten viipymättä sille kiinnitysviranomaiselle, jonka virka-alueella kiinteistö sijaitsee, sekä osakeyhtiön hallitukselle. Ilmoituksen merkinnän muuttamista ja poistamista varten tekee Valtiokonttori.

Rajoitusmerkintä on poistettava, kun on selvitetty, että rajoitukset ovat lakanneet olemasta voimassa. Rajoitusmerkinnän poistamista voi vaatia myös kiinteistön omistaja tai kiinteistön vuokraoikeuden haltija taikka osakemerkinnän ja osakeluettelomerkinnän osalta talon hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistaja.

Lainanmyöntäjän on lyhyen korkotukilain 26 §:ssä tarkoitetuissa lainan takaisinmaksutilanteissa viipymättä ilmoitettava Valtiokonttorille korkotuen maksamisen lakkaamisesta. Lainan-myöntäjän tulee viipymättä ilmoittaa Valtiokonttorille myös, jos lainoituskohteen luovutuksensaaja ottaa lainan vastatakseen.

Jos korkotukilainan lyhennystapa muutetaan, lainanmyöntäjän on viipymättä ilmoitettava siitä Valtiokonttorille.

Jos korkotukilainan kohde sijaitsee vuokramaalla, maanvuokraoikeus on voitava maanomistajaa kuulematta siirtää kolmannelle henkilölle. Laina voidaan hyväksyä korkotukilainaksi vain, jos vuokrasopimuksessa on kielletty sopimuksen irtisanominen korkotukilaina-aikana ja jäljellä oleva vuokra-aika on vähintään 15 vuotta.

Jos Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus hakemuksesta jatkaa lainan korkotukilaina-aikaa, on maanvuokrasopimuksen oltava voimassa viisi vuotta pidempään kuin korkotukilaina-aika.

Korkotukilainan kohde on pidettävä riittävästi vakuutettuna.

Valvottaessa korkotukilainan käyttöä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ja kunnan viranomaisen on tarkastettava myös hyvän rakennuttamis- ja urakointitavan noudattamista.

Tämä asetus tulee voimaan päivänä kuuta 2016.