1774/1995

Tätä lakia sovelletaan työnantajan perustamaan eläkesäätiöön, joka on vakuutus- ja eläkelaitos ja joka vakuutustoimintaa liikemäisesti harjoittamatta myöntää toimintapiiriinsä kuuluville henkilöille ja näiden edunsaajille eläkkeitä ja niihin verrattavia muita etuuksia, joiden voidaan katsoa kuuluvan sosiaalisen henkilövakuutustoiminnan piiriin.

Lakia sovelletaan myös eläkesäätiöön, joka tarjoaa maksuperusteisista lisäeläkejärjestelyistä eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa annetussa laissa (173/2009) tarkoitettuja vapaaehtoisia lisäetuja.

Eläkesäätiöön, joka harjoittaa työntekijän eläkelain (395/2006) mukaista toimintaa, sovelletaan tämän lain säännöksiä, jos mainitusta laista ei muuta johdu.

Mikä tämän lain nojalla koskee A-eläkesäätiötä ja AB-eläkesäätiön A-osastoa, sovelletaan ETA-lisäeläkesäätiöön, jollei 13 a tai 13 b luvussa muuta säädetä.

Tämän lain 1 a, 1 b, 5 a, 5 b ja 6 a §:ää, 5 a lukua, 44, 44 a, 44 b, 46 a–47 p ja 48 e–48 g §:ää sekä 7, 8 a, 13 a ja 13 b lukua ei sovelleta B-eläkesäätiöön eikä AB-eläkesäätiön B-osastoon.

Sen estämättä, mitä 5 momentissa säädetään, 42 e §:ää sovelletaan AB-eläkesäätiöön, jonka A-osastolla on vähintään 100 vakuutettua.

Ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/1995) tarkoitettuun ulkomaiseen ETA-vakuutusyhtiöön, joka harjoittaa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2341 4 artiklassa tarkoitettua ammatillista lisäeläketoimintaa, sovelletaan tämän lain säännöksiä ulkomaisesta ETA-lisäeläkelaitoksesta. Edellä tarkoitettu vakuutusyhtiö voi vastaanottaa tai siirtää lisäeläkejärjestelyn noudattaen, mitä tässä laissa säädetään lisäeläkejärjestelyn rajat ylittävästä siirrosta.

Tämän lain 42 c–42 q, 49 c–49 h, 69 a–69 f ja 69 h §:ää sekä 13 a lukua ei sovelleta A-eläkesäätiöön, jossa on vähemmän kuin 100 vakuutettua.

Tämän lain 5 a, 5 b ja 42 b §:ää sekä 46 §:n 2 momenttia ei sovelleta A-eläkesäätiöön, jossa on vähemmän kuin 16 vakuutettua.

Tämän lain 19 §:n 2 momenttia, 25 a, 49 a ja 49 b §:ää ei sovelleta A-eläkesäätiöön, jossa on vähintään 100 vakuutettua.

Mitä tässä pykälässä säädetään A-eläkesäätiöstä, koskee myös AB-eläkesäätiön A-osastoa.

Sen estämättä, mitä 1 a §:ssä säädetään, A-eläkesäätiö, jossa on vähemmän kuin 100 vakuutettua, voi ilmoittaa Finanssivalvonnalle harjoittavansa toimintaansa ilmoitusta seuraavan tilikauden alusta lukien niiden tämän lain säännösten mukaisesti, joita sovelletaan A-eläkesäätiöön, jossa on vähintään 100 vakuutettua. Jos A-eläkesäätiö peruuttaa ilmoituksensa, sen toimintaan sovelletaan peruuttamista seuraavan tilikauden alusta lukien niitä tämän lain säännöksiä, joita sovelletaan A-eläkesäätiöön, jossa on vähemmän kuin 100 vakuutettua.

A-eläkesäätiön, jossa on ollut vähemmän kuin 100 vakuutettua, tulee viipymättä ilmoittaa Finanssivalvonnalle, jos vakuutettujen lukumäärä nousee 100:aan.

A-eläkesäätiön, jonka lisäeläketoiminnassa vakuutettujen lukumäärä nousee vähintään 16:een, tulee ilmoittaa tästä viipymättä Finanssivalvonnalle.

A-eläkesäätiö voi ilmoittaa Finanssivalvonnalle, jos vakuutettujen lukumäärä A-eläkesäätiössä vähenee alle 100:aan vakuutettuun. Ilmoituksen tehneeseen A-eläkesäätiöön sovelletaan 1 a §:ää ilmoitusta seuraavan tilikauden alusta lukien. Jos A-eläkesäätiö, jonka vakuutettujen lukumäärä on vähentynyt alle 100:n, ei tee edellä tarkoitettua ilmoitusta, sen toimintaan sovelletaan 1 a §:n estämättä säännöksiä, joita sovelletaan A-eläkesäätiöön, jossa on vähintään 100 vakuutettua.

Finanssivalvonta merkitsee tiedon 1–4 momentissa tarkoitetusta ilmoituksesta eläkesäätiörekisteriin. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä edellä tarkoitetun ilmoituksen sisällöstä.

Mitä tässä pykälässä säädetään A-eläkesäätiöstä, koskee myös AB-eläkesäätiötä sen A-osaston harjoittaman toiminnan osalta.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Eläkesäätiössä vakuutettuina voi olla myös tietty säännöissä määrätty ryhmä 2 §:n 5 kohdassa tarkoitetuista henkilöistä.

Eläkesäätiön toimintapiiriin voi kuulua myös eläkesäätiöön kuuluvan työnantajan toiseen ETA-valtioon lähettämiä työntekijöitä, jotka työskentelevät edellä tarkoitetun työnantajan tai tämän kanssa samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvan emo-, tytär- tai sisaryrityksen palveluksessa taikka osakkuusyrityksen palveluksessa taikka muussa yrityksessä, jossa työnantajalla on määräysvalta, olematta sinä aikana työsuhteessa työnantajaan.

Eläkesäätiön säännöissä voidaan määrätä, että eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvat myös:

A-eläkesäätiön toimintapiiriin on kuuluttava vähintään 30 henkilöä sekä B-eläkesäätiön tai AB-eläkesäätiön B-osaston toimintapiiriin vähintään 300 henkilöä.

Toimintansa aloittavan A-eläkesäätiön toimintapiiriin on perustamista seuraavan toisen kalenterivuoden päättyessä kuuluttava pysyvästi vähintään 30 henkilöä. Samassa ajassa B-eläkesäätiön tai AB-eläkesäätiön B-osaston toimintapiiriin on kuuluttava pysyvästi vähintään 300 henkilöä.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi erityisistä syistä pidentää 2 momentissa säädettyä määräaikaa enintään yhdellä vuodella.

Eläkesäätiö ei saa harjoittaa muuta toimintaa kuin 1 §:ssä mainittua eläkesäätiötoimintaa.

Eläkesäätiön varoja ei saa käyttää eläkesäätiön toiminnalle ilmeisesti vieraaseen tarkoitukseen.

Eläkesäätiön on sopeutettava toimintansa sellaiseksi, että se on mahdollista ilman lainanottoa. B-eläkesäätiö tai AB-eläkesäätiö B-osaston osalta saa kuitenkin tarvittaessa ottaa lainaa siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella tarkemmin säädetään. A-eläkesäätiö tai AB-eläkesäätiö A-osaston osalta saa ottaa vain tilapäisesti lyhytaikaisia luottoja maksuvalmiutensa ylläpitämiseksi. Eläkesäätiö ei saa antaa takausta. (19.5.2006/391)

Eläkesäätiö ei saa ilman sosiaali- ja terveysministeriön lupaa omistaa osakeyhtiön osakepääomasta enempää kuin määrän, joka vastaa 20 prosenttia yhtiön osakepääomasta ja kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Eläkesäätiön sijoittama määrä yhden tällaisen yhtiön tai samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden osakkeisiin saa ilman sosiaali- ja terveysministeriön lupaa olla enintään 10 prosenttia eläkesäätiön omaisuudesta. Tässä momentissa säädetyt rajoitukset eivät koske yhtiötä, jonka toimintaa voidaan pitää eläkesäätiötoimintaan liittyvänä ja sen kannalta tarkoituksenmukaisena, eikä asunto- tai kiinteistöyhtiötä.

Edellä 4 momentissa säädettyjä rajoituksia eläkesäätiöön sovellettaessa otetaan huomioon myös sellaisten muiden osakeyhtiöiden omistamat osakkeet ja määräämisvalta, joissa eläkesäätiöllä on enemmän kuin puolet osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä.

Mitä 4 ja 5 momentissa säädetään osakeyhtiön osakepääomasta ja osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, sovelletaan vastaavaan määräämisvaltaan myös muussa yrityksessä.

Eläkesäätiö ei saa olla osakkaana yrityksessä, jossa se joutuu rajoittamattomaan vastuuseen yrityksen sitoumuksista.

Eläkesäätiön tulee varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen myös poikkeusoloissa osallistumalla vakuutusalan valmiussuunnitteluun ja valmistelemalla etukäteen poikkeusoloissa tapahtuvaa toimintaa sekä muin toimenpitein. Vakuutusvalvontavirasto voi myöntää poikkeuksia edellä tässä pykälässä säädetystä velvollisuudesta, jos se on perusteltua eläkesäätiön koon, toiminnan laadun tai laajuuden taikka muun erityisen syyn vuoksi.

Jos 1 momentista aiheutuvat tehtävät edellyttävät sellaisia toimenpiteitä, jotka selvästi poikkeavat tavanomaisena pidettävästä eläkesäätiön toiminnasta ja joista aiheutuu olennaisia lisäkustannuksia, tällaiset kustannukset voidaan korvata huoltovarmuuden turvaamisesta annetussa laissa (1390/1992) tarkoitetusta huoltovarmuusrahastosta.

Vakuutusvalvontavirasto voi antaa ohjeita 1 momentin soveltamisesta.

Eläkesäätiön on sijoitettava varansa turvaavasti ja tuloa tuottavasti sekä eläkesäätiön maksuvalmiutta silmällä pitäen.

Eläkesäätiöllä on oikeus vakuutta vastaan antaa varojaan velaksi työnantajalle, jonka on suoritettava tästä ja myös muulla perusteella syntyneestä velastaan eläkesäätiölle vähintään saman suuruinen korko, jota käytetään 43 §:ssä tarkoitetun eläkevastuun laskemisessa.

Jos työnantaja on osakeyhtiö, B-eläkesäätiö tai AB-eläkesäätiön B-osasto saa omistaa vastiketta vastaan hankkimiaan työnantajayhtiön osakkeita enintään 10 prosenttia yhtiön osakepääomasta. B-eläkesäätiö tai AB-eläkesäätiö B-osaston osalta saa sijoittaa mainituin tavoin hankkimiinsa osakkeisiin kuitenkin enintään 10 prosenttia B-eläkesäätiön tai AB-eläkesäätiön B-osaston varoista. Poiketen 4 §:n 4 momentin ja 143 §:n säädöksistä, A-eläkesäätiö tai AB-eläkesäätiö A-osaston osalta saa sijoittaa työnantajayritykseen enintään viisi prosenttia A-eläkesäätiön tai AB-eläkesäätiön A-osaston varoista. Jos työnantaja on konserniin kuuluva yritys, A-eläkesäätiö tai AB-eläkesäätiö A-osaston osalta saa sijoittaa samaan konserniin kuuluviin yrityksiin enintään 10 prosenttia A-eläkesäätiön tai AB-eläkesäätiön A-osaston varoista. Edellä mainittu ei koske sellaista A-eläkesäätiön tai AB-eläkesäätiön A-osaston osalta työnantajayritykselle antamaa lainaa, jolle on asetettu työnantajasta riippumaton katekelpoinen vakuus. (19.5.2006/391)

Vakuutusvalvontavirasto voi erityisistä syistä myöntää B-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön B-osaston osalta poikkeuksia 3 momentin säännöksistä. (19.5.2006/391)

A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston on sijoitettava varansa vakuutettujen ja etuudensaajien pitkän aikavälin edun mukaisesti. A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston ja niiden sijoituksia hoitavan yhteisön tulee eturistiriitatilanteessa varmistaa, että sijoitukset tehdään vain vakuutettujen ja etuudensaajien edun mukaisesti.

Sen lisäksi, mitä 5 §:n 1 momentissa säädetään, A-eläkesäätiö ja AB-eläkesäätiön A-osasto voi lisäeläketoiminnan varoja sijoittaessaan ottaa huomioon sijoitusten pitkän aikavälin vaikutukset ympäristöön, sosiaalisiin tekijöihin sekä hallintotapaan liittyviin tekijöihin.

A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston varat on sijoitettava siten, että varmistetaan sijoitusten suojaus, laadukkuus, tuottavuus ja rahaksi muutettavuus kokonaisuutena.

A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston varat on sijoitettava pääasiallisesti säännellylle markkinalle. Sijoitukset säännellyn markkinan ulkopuolelle on pidettävä varovaisuuden edellyttämällä tasolla.

AB-eläkesäätiön osastojen varat ja mahdolliset velat sekä tuotot ja kulut on pidettävä erillään.

AB-eläkesäätiön B-osaston varat ja A-osaston eläkevastuiden katteena olevat varat, joita laissa olevien säännösten mukaan ei ole käytettävä muihin tarkoituksiin, on käytettävä yksinomaan kyseisen osaston mukaisten eläkkeiden ja muiden etuuksien turvaamiseen, jos eläkesäätiö ei 3 momentin nojalla toisin päätä. (20.3.2015/322)

Jos A-osaston 46 §:n ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisten varojen arvioidaan tilinpäätöksen yhteydessä kattavan 46 tai 47 §:n mukaisesti vastuun määrän ja varojen kokonaisuudessaan pysyvästi ylittävän kyseisen osaston eläkevastuun ja muiden velkojen määrän, erotusta vastaavat varat ( ylikate ) saadaan siirtää B-osaston eläkevastuun katteeksi. Jos B-osaston varojen arvioidaan tilinpäätöksessä ylittävän eläkevastuun ja muiden velkojen määrän ja varojen kokonaisuudessaan pysyvästi ylittävän B-osaston eläkevastuun ja muiden velkojen määrän, ylitettä vastaavat varat saadaan siirtää A-osaston eläkevastuun katteeksi. Varojen siirto B-osastolta edellyttää Finanssivalvonnan suostumusta. Siirron seurauksena sille osastolle, jolta varoja siirretään, ei saa jäädä vastuuvajausta. Siirrettäessä varoja B-osastosta edellytetään, että vakavaraisuuspääomaa on vähintään vakavaraisuusrajan kaksinkertainen määrä siirron jälkeen. (20.3.2015/322)

Eläkesäätiön, joka aikoo siirtää varoja A-osastolta B-osastolle, on ilmoitettava siitä etukäteen Vakuutusvalvontavirastolle. Ilmoituksessa on annettava tarpeelliset tiedot aiotusta siirrosta sekä Vakuutusvalvontaviraston pyytämät lisäselvitykset ylikatteen pysyvyyden arvioimiseksi. Vakuutusvalvontavirastolla on oikeus asettaa siirrolle ehdot, joita se pitää tarpeellisina vakuutettujen etujen turvaamiseksi. (5.4.2002/251)

Vakuutusvalvontavirasto voi kuukauden kuluessa siitä, kun 4 momentissa tarkoitettu ilmoitus ja tarvittavat selvitykset on annettu Vakuutusvalvontavirastolle, kieltää aiottu varojen siirto toiselle osastolle tai, jos siirto on jo suoritettu, velvoittaa eläkesäätiön ryhtymään toimenpiteisiin siirron peruuttamiseksi, jos siirron katsotaan olevan vastoin siirrolle tässä laissa asetettuja edellytyksiä tai siirron muutoin katsotaan vaarantavan vakuutettujen etuja. (5.4.2002/251)

Eläkesäätiön osastojen varojen ja velkojen sekä tuottojen ja kulujen erillään pitämisestä säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Vakuutusvalvontavirasto voi tarvittaessa antaa ohjeita mainitun asetuksen soveltamisesta eläkesäätiöön. (5.4.2002/251)

Vakuutusvalvontavirasto antaa tarvittaessa myös tarkemmat määräykset tässä pykälässä tarkoitetusta hakemuksesta ja ilmoituksesta sekä hakemuksessa ja ilmoituksessa annettavista selvityksistä. (5.4.2002/251)

A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston on toiminnassaan pyrittävä riskien ja etujen oikeudenmukaiseen jakautumiseen sukupolvien välillä.

Mitä 6 c–6 e §:ssä säädetään eläkesäätiöstä, sovelletaan vain A-eläkesäätiöön ja AB-eläkesäätiön A-osastoon, jossa on vähintään 100 vakuutettua.

Eläkesäätiön, joka sijoittaa ETA-valtiossa säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevan yhtiön osakkeeseen, on laadittava vapaaehtoisessa lisäeläketoiminnassa sovellettavat omistajaohjauksen periaatteet.

Omistajaohjauksen periaatteissa on kuvattava yleisellä tasolla:

Omistajaohjauksen periaatteisiin on sisällyttävä toimenpiteitä eturistiriitojen välttämiseksi ja käsittelemiseksi.

Eläkesäätiön on julkistettava internetsivuillaan tai pidettävä muutoin vastaavalla tavalla yleisesti saatavilla maksutta 6 c §:ssä mainitut omistajaohjauksen periaatteet ja vuosittainen selvitys niiden toteutumisesta. Selvityksessä on vähintään julkistettava tiedot eläkesäätiön äänestyskäyttäytymisestä, merkittävimmistä äänestystapahtumista sekä mahdollisesta arvopaperimarkkinalaissa (746/2012) tarkoitetun valtakirjaneuvonantajan käytöstä. Jos sijoituspalvelulain (747/2012) 6 b luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu omaisuudenhoitaja, sijoitusrahastolaissa (213/2019) tarkoitettu rahastoyhtiö tai vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain (162/2014) 3 luvun 1 §:ssä tarkoitettu vaihtoehtorahaston hoitaja toteuttaa omistajaohjauksen periaatteita eläkesäätiön lisäeläketoiminnan lukuun, eläkesäätiön on julkistettava tieto siitä, missä omaisuudenhoitaja, rahastoyhtiö tai vaihtoehtorahaston hoitaja on asettanut tällaiset äänestystiedot yleisesti saataville.

Jos eläkesäätiö ei laadi 6 c §:ssä mainittuja omistajaohjauksen periaatteita kokonaan tai osittain tai julkista niitä tai niitä koskevaa selvitystä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, sen on julkistettava selvitys poikkeamisen syistä.

Mitä edellä 1 ja 2 momentissa säädetään eläkesäätiöstä, sovelletaan myös eläkesäätiöön, jonka lisäeläketoiminnan lukuun sijoituspalvelulaissa tarkoitettu ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys tai ulkomainen ETA-luottolaitos, sijoitusrahastolaissa tarkoitettu ulkomainen ETA-rahastoyhtiö tai vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettu ETA-vaihtoehtorahaston hoitaja toteuttaa omistajaohjauksen periaatteita.

Jos eläkesäätiö sijoittaa ETA-valtiossa säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevan yhtiön osakkeeseen, sen on sijoitusstrategiastaan julkistettava tiedot, miten sen oman pääoman ehtoinen sijoittaminen sovitetaan yhteen eläkesäätiön lisäeläketoiminnan eläkevastuun luonteen ja keston kanssa. Eläkesäätiön on sijoitusstrategiastaan julkistettava tiedot myös siitä, miten oman pääoman ehtoinen sijoittaminen vaikuttaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä sen varojen tuottoon.

Eläkesäätiön, jonka lukuun sijoituspalvelulain 6 b luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu omaisuudenhoitaja, sijoitusrahastolaissa tarkoitettu rahastoyhtiö tai vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 3 luvun 1 §:ssä tarkoitettu vaihtoehtorahaston hoitaja toteuttaa sijoitustoimintaa, on julkistettava omaisuudenhoitajan, rahastoyhtiön tai vaihtoehtorahaston hoitajan kanssa tekemästään järjestelystä:

Jos 2 momentissa tarkoitetun omaisuudenhoitajan, rahastoyhtiön tai vaihtoehtorahaston hoitajan kanssa tehtyyn järjestelyyn ei sisälly yhtä tai useampaa 2 momentissa tarkoitetuista tiedoista, eläkesäätiön on esitettävä selvitys poikkeamisen syistä.

Mitä 2 ja 3 momentissa säädetään eläkesäätiöstä, sovelletaan myös eläkesäätiöön, jonka lukuun sijoituspalvelulaissa tarkoitettu ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys tai ulkomainen ETA-luottolaitos, sijoitusrahastolaissa tarkoitettu ulkomainen ETA-rahastoyhtiö tai vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettu ETA-vaihtoehtorahaston hoitaja toteuttaa sijoitustoimintaa.

Tässä pykälässä tarkoitettujen tietojen on oltava maksutta yleisesti saatavilla eläkesäätiön internetsivuilla. Jos 2 momentissa tarkoitetut tiedot muuttuvat olennaisesti, muuttuneet tiedot on päivitettävä internetsivuille vähintään vuosittain.

Lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavan AB-eläkesäätiön ja B-eläkesäätiön hallituksen on vahvistettava periaatteet siitä, miten eläkesäätiön omistuksista muissa yhteisöissä johtuvia oikeuksia käytetään ( omistajaohjauksen periaatteet ). Omistajaohjauksen periaatteissa on arvioitava myös eläkesäätiön toimitusjohtajan ja palveluksessa olevien henkilöiden muiden yhteisöjen tai säätiöiden hallintoelinten jäsenyydet ottaen huomioon eläkesäätiön edut.

Lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavan AB-eläkesäätiön B-osaston ja B-eläkesäätiön omistajaohjauksen periaatteissa on kuvattava yleisellä tasolla sellaisten 1 momentissa tarkoitettujen kohdeyhteisöjen osalta, joiden osakkeet ovat kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla Euroopan talousalueella:

Lakisääteistä  eläkevakuutustoimintaa  harjoittavan  AB-eläkesäätiön  B-osaston ja B-eläkesäätiön on julkistettava internetsivuillaan tai pidettävä muutoin vastaavalla tavalla yleisesti saatavilla maksutta omistajaohjauksen periaatteet.

Lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavan AB-eläkesäätiön B-osaston ja B-eläkesäätiön on julkistettava internetsivuillaan tai pidettävä muutoin vastaavalla tavalla yleisesti saatavilla maksutta 2 momentissa tarkoitetut tiedot ja niiden osalta vuosittainen selvitys omistajaohjauksen periaatteiden täytäntöönpanosta. Jos eläkesäätiö ei kuitenkaan omistajaohjauksen periaatteissaan laadi kuvausta 2 momentissa tarkoitetuista tiedoista kokonaan tai osittain taikka julkista niitä tietoja tai niitä koskevaa selvitystä omistajaohjauksen periaatteiden täytäntöönpanosta, sen on julkistettava selvitys poikkeamisen syistä.

Eläkesäätiön voi perustaa työnantaja. Työnantaja voi olla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Maksuperusteista lisäeläkejärjestelyä varten eläkesäätiön voivat perustaa myös vakuutetut yhdessä työnantajan kanssa.

Työnantajan on oltava joko ETA-valtion kansalainen, jolla on asuinpaikka ETA-valtiossa, tai oikeushenkilö, jolla on kotipaikka ETA-valtiossa, jollei Finanssivalvonta myönnä lupaa poiketa tästä. Oikeushenkilöllä on kotipaikka ETA-valtiossa, kun oikeushenkilö on perustettu ETA-valtion lainsäädännön mukaan ja kun sillä on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka ETA-valtiossa.

Työnantajan on harjoitettava Suomessa sitä toimintaansa, jonka piirissä toimivien henkilöiden eläketurvan järjestämistä varten eläkesäätiö perustetaan, jollei kyseessä ole ETA-lisäeläkesäätiö. Vapaaehtoisia lisäeläkkeitä ja muita etuuksia myöntävän eläkesäätiön keskushallinnon on sijaittava Suomessa. Keskushallinnon sijaintipaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa eläkesäätiön keskeiset strategiset päätökset tehdään.

Vajaavaltainen, konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon määrätty työnantaja ei voi perustaa eläkesäätiötä.

Perustamisesta on tehtävä perustamiskirja, joka on päivättävä ja perustajien allekirjoitettava.

Perustamiskirjaan on sisällytettävä suunnitelma aiotusta toiminnasta ( toimintasuunnitelma ) ja ehdotus eläkesäätiön säännöiksi, minkä lisäksi siinä on mainittava:

Eläkesäätiön säännöissä on mainittava:

Eläkesäätiön säännöille ja niiden muutoksille on haettava Finanssivalvonnan vahvistus.

Finanssivalvonnan on vahvistettava säännöt tai niiden muutokset, jos säännöt ovat lain mukaiset.

Eläkesäätiön sääntöjen muuttamisesta päättää eläkesäätiön hallitus tai hallintoneuvosto, jos eläkesäätiöllä on hallintoneuvosto. Päätös sääntöjen muuttamisesta tehdään 23 §:n 2 momentin mukaisella tavalla. Jos sääntöjen muutos välittömästi koskee työnantajan oikeuksia ja velvollisuuksia, on sen lisäksi, mitä muutoin säädetään, muutoksen vahvistamisen edellytyksenä, että työnantaja on hyväksynyt muutoksen.

Jos eläkesäätiön sääntöjen muutos tarkoittaa toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden eläkkeiden vähentämistä tai poistamista siltä osin kuin eläkkeiden on katsottava perustuvan ennen muutosajankohtaa suoritettuun palvelukseen, sääntömuutoksen vahvistamisen edellytyksenä on, että muutosta on kannattanut vähintään neljä viidesosaa eläkesäätiön hallituksen tai hallintoneuvoston kokouksen läsnä olevista jäsenistä.

Jos eläkesäätiön sääntöjen muutos tarkoittaa toimintapiiriin kuuluneiden henkilöiden eläkkeiden tai eläkkeellä olevien henkilöiden alkaneiden eläkkeiden tai heidän ja heidän edunsaajiensa vastaisten eläkkeiden vähentämistä tai poistamista, muutoksen vahvistamisen edellytyksenä on, että päätös sääntöjen muuttamisesta on tehty 2 momentin mukaisella määräenemmistöllä ja että lisäksi muutos on eläkesäätiön toiminnan jatkamisen kannalta välttämätön tai että ne, joiden eläkkeitä vähentäminen tai poistaminen koskee, ovat antaneet toimenpiteelle suostumuksensa.

Mitä 2 ja 3 momentissa säädetään, ei sovelleta sääntömuutokseen, joka rajoittaa eläkkeen tulevaa kasvua.

Eläkesäätiön eläkkeitä ja muita etuuksia 1–3 momentin mukaisesti vähennettäessä tai poistettaessa on kohtuullisella tavalla otettava huomioon se etuoikeusjärjestys, joka eläkesäätiön säännöissä on määrätty eläkesäätiön varojen jakamisesta edunsaajien kesken eläkesäätiötä purettaessa, sekä se, että edunsaajaryhmien asema suhteessa toisiinsa säilyy kohtuullisessa määrin samana eläkkeiden ja muiden etuuksien heikennysten jälkeen. Eläkkeitä ja muita etuuksia ei saa vähentää tai poistaa siltä osin kuin eläkesäätiön eläkevastuu on katettu.

Mikäli lakisääteisen eläketurvan mukaisia eläkkeitä ja muita etuuksia vähennetään tai rajoitetaan, eläkesäätiön vapaaehtoisen lisäeläketurvan mukaisia eläkkeitä ja muita etuuksia voidaan sen estämättä, mitä 2, 3 ja 5 momentissa säädetään, vastaavasti vähentää tai rajoittaa muuttamalla eläkesäätiön sääntöjä. Mitä edellisessä virkkeessä säädetään, koskee myös eläkesäätiön sääntöjen muuttamista siten, ettei vapaaehtoisen lisäeläketurvan mukaisilla eläkkeillä ja muilla etuuksilla korvata lakisääteisen eläketurvan mukaisiin eläkkeisiin ja muihin etuuksiin tehtyjä vähennyksiä ja rajoituksia. Tässä momentissa tarkoitettu päätös sääntöjen muuttamisesta tehdään 1 momentin mukaisella tavalla, ellei eläkesäätiön säännöissä toisin määrätä.

Mitä 2–5 momentissa säädetään, ei koske B-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön B-osaston sääntöjen muuttamista.

Eläkesäätiöllä on oltava joko suomen- tai ruotsinkielinen nimi. Suomenkieliseen nimeen on sisällytettävä sana ""eläkesäätiö"" ja ruotsinkieliseen nimeen vastaavasti sana ""pensionsstiftelse"".

Eläkesäätiön nimen on selvästi erotuttava muiden eläkesäätiöiden nimistä. Nimi ei saa olla hyvän tavan vastainen eikä omiaan johtamaan harhaan.

Jos eläkesäätiö aikoo käyttää nimeään kaksi- tai useampikielisenä, on jokainen nimen ilmaisu mainittava eläkesäätiön säännöissä. Erikielisten nimien on sisällöltään vastattava toisiaan.

Eläkesäätiön perustamisesta on tehtävä ilmoitus eläkesäätiörekisteriin kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut säännöt. Jollei eläkesäätiötä mainitussa ajassa ole ilmoitettu rekisteröitäväksi tai jos rekisteröiminen evätään, perustaminen on rauennut.

Rekisteri-ilmoitukseen on liitettävä eläkesäätiön hallituksen kaikkien jäsenten vakuutus siitä, että peruspääoma on eläkesäätiön hallussa. Ilmoitukseen on myös liitettävä eläkesäätiön tilintarkastajien todistus siitä, että peruspääomaa koskevia säännöksiä on noudatettu.

Kun eläkesäätiö on merkitty eläkesäätiörekisteriin, sosiaali- ja terveysministeriön on viipymättä kaupparekisteriin tehtävää merkintää varten ilmoitettava patentti- ja rekisterihallitukselle sen työnantajan nimi, jonka yhteydessä eläkesäätiö toimii, eläkesäätiön nimi sekä aika, milloin eläkesäätiö on merkitty eläkesäätiörekisteriin.

Finanssivalvonnan on viipymättä ilmoitettava lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkesäätiön rekisteröimisestä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Ilmoituksessa on myös mainittava ne ETA-valtiot, joissa eläkesäätiö harjoittaa lisäeläketoimintaa. (9.12.2011/1249)

Eläkesäätiön perustamisen rauetessa peruspääoma ja sen tuotto palautuu työnantajalle.

Jos peruspääoma suoritetaan osittain muuna omaisuutena kuin rahana ( apporttiomaisuus ), on siitä otettava määräys perustamiskirjaan. Apporttiomaisuuden on sovelluttava eläkesäätiön harjoittaman vakuutustoiminnan tarkoituksiin.

Eläkesäätiö on oikeushenkilö, joka syntyy rekisteröimisellä. Ennen rekisteröimistä eläkesäätiö ei voi hankkia oikeuksia eikä tehdä sitoumuksia eikä myöskään hakea, kantaa tai vastata tuomioistuimissa tai muiden viranomaisten luona. Hallitus voi kuitenkin käyttää puhevaltaa eläkesäätiön perustamista koskevissa asioissa.

Eläkesäätiön puolesta ennen sen rekisteröimistä tehdystä toimesta aiheutuneesta velvoitteesta vastaavat toimeen osallistuneet tai siitä päättäneet yhteisvastuullisesti. Perustamiskirjasta johtuvasta velvoitteesta siirtyy vastuu kuitenkin eläkesäätiölle sen jälkeen, kun se on rekisteröity.

Jos eläkesäätiön puolesta on ennen sen rekisteröimistä tehty sopimus sellaisen henkilön kanssa, joka tiesi eläkesäätiön olevan rekisteröimätön, hän voi, jollei toisin ole sovittu, luopua sopimuksesta, jos ilmoitusta rekisteröimisestä ei ole tehty 13 §:ssä säädetyssä ajassa tai jos rekisteröiminen on evätty. Jollei sopimuskumppani tiennyt eläkesäätiön olevan rekisteröimätön, hän voi luopua sopimuksesta siihen asti kunnes eläkesäätiön on rekisteröity.

Eläkesäätiöllä on oltava hallitus, johon kuuluu vähintään viisi jäsentä ja vähintään viisi varajäsentä.

Eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvat henkilöt valitsevat keskuudestaan hallitukseen vähintään kaksi jäsentä ja näille vähintään kaksi varajäsentä. Eläkesäätiön säännöissä voidaan kuitenkin määrätä, että hallituksen toimintapiiriin kuuluvia henkilöitä edustavien jäsenten valitseminen annetaan toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden edustajien tehtäväksi. Jos säännöissä on edellä mainittu määräys, on säännöissä määrättävä myös siitä, ketkä edustavat toimintapiiriin kuuluvia henkilöitä ja miten he suorittavat hallituksen jäsenten valinnan. Työnantaja valitsee loput hallituksen jäsenistä ja näille varajäsenet. Hallintoneuvosto voi valita kaikki hallituksen jäsenet työnantajan ja toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden esityksestä, mikäli eläkesäätiön säännöissä näin määrätään.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, työnantaja valitsee eläkesäätiötä perustettaessa väliaikaisesti hallituksen kaikki jäsenet ja heidän varajäsenensä. Näistä on kahden jäsenen ja heidän varajäsentensä oltava henkilöitä, jotka voivat kuulua eläkesäätiön toimintapiiriin. Toimintapiiriin kuuluvia henkilöitä edustavia hallituksen jäseniä valitessaan on työnantajan kuultava toimintapiirin edustajia. Jos työnantajayhteisöön sovelletaan yhteistoimintalakia (1333/2021) tai yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annettua lakia (1233/2013) , työnantajan on toimintapiiriä edustavia hallituksen jäseniä valitessaan kuultava mainituissa laeissa tarkoitettuja henkilöstön edustajia. Eläkesäätiön tultua rekisteröidyksi eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien hallituksen jäsenten ja heidän varajäsentensä valinta on suoritettava niin pian kuin se 3 §:n 2 momentin säännökset huomioon ottaen on mahdollista. (30.12.2021/1359)

Jos eläkesäätiön sääntöjen mukaan hallitukseen kuuluu yli viisi jäsentä, on säännöissä otettava huomioon, että työnantajaa ja toimintapiiriin kuuluvia henkilöitä edustavien hallituksen jäsenten lukumäärien suhde kohtuullisessa määrin vastaa 1 ja 2 momentissa tarkoitettua. Eläkesäätiön säännöissä voidaan määrätä, että asiamies kuuluu hallitukseen.

Hallituksen toimikauden on päätyttävä viimeistään neljäntenä tilikautena, kun uudet hallituksen jäsenet on valittu, tai sanotun tilikauden päättyessä.

Mitä tässä laissa säädetään hallituksen jäsenestä, on vastaavasti sovellettava hallituksen varajäseneen.

Eläkesäätiöllä on oltava asiamies. Eläkesäätiön säännöissä voidaan määrätä, että asiamiehestä käytetään muuta nimitystä. Asiamiehen nimittää hallitus tai, jos eläkesäätiön säännöissä niin määrätään, hallintoneuvosto.

Vähintään yhdellä hallituksen jäsenistä ja varajäsenistä sekä asiamiehellä on oltava asuinpaikka Euroopan talousalueella, jollei Finanssivalvonta myönnä eläkesäätiölle lupaa poiketa tästä.

Johtoon kuuluvien on oltava hyvämaineisia. Heillä on oltava sellainen yleinen eläkesäätiötoiminnan tuntemus kuin eläkesäätiön toiminnan laatuun ja laajuuteen katsoen on tarpeen tai heidän palveluksessaan on oltava riittävän päteviä ja kokeneita neuvonantajia.

Johdon tulee hoitaa eläkesäätiötä ammattitaitoisesti ottaen huomioon toimintapiiriin kuuluvien ja vapaakirjan saaneiden henkilöiden ja eläkkeensaajien edut.

Vajaavaltainen, konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon määrätty ei voi olla hallituksen jäsenenä eikä asiamiehenä.

Finanssivalvonta voi pyytää toimittamaan sille selvityksen siitä, että johto täyttää tässä pykälässä säädetyt vaatimukset. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä edellä tarkoitetusta selvityksestä.

Hallituksen jäsen voi erota toimestaan ennen toimikauden päättymistä. Eroamisesta on ilmoitettava hallitukselle. Hallituksen jäsenen voi erottaa toimestaan se, joka on hänet valinnut.

Jos hallituksen jäsenen toimi tulee kesken toimikautta avoimeksi tai jos hallituksen jäsen menettää 19 §:n mukaisen kelpoisuutensa sanottuun toimeen eikä varajäsentä ole, hallituksen muiden jäsenten on huolehdittava siitä, että uusi jäsen valitaan jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Jos kuitenkin jäljellä oleva hallitus varajäsenet mukaan luettuina on päätösvaltainen ja hallituksessa ovat sekä työnantaja että toimintapiiriin kuuluvat henkilöt edustettuina, ei uutta jäsentä tarvitse valita.

Jollei eläkesäätiöllä ole eläkesäätiörekisteriin merkittyä toimikelpoista hallitusta, sosiaali- ja terveysministeriön on kehotettava hallituksen muita jäseniä korjaamaan asia tai, jos hallintoneuvosto valitsee hallituksen, kutsuttava tämä valitsemaan hallitusta. Jollei eläkesäätiöllä ole rekisteriin merkittyä asiamiestä, ministeriön on kutsuttava hallitus tai, jos hallintoneuvosto valitsee asiamiehen, tämä valitsemaan asiamies. Jollei hallitusta tai asiamiestä valita taikka tätä viipymättä ilmoiteta eläkesäätiörekisteriin, ministeriön on määrättävä yksi tai useampi toimitsija hoitamaan eläkesäätiön asioita, kunnes hallitus tai asiamies on valittu ja merkitty eläkesäätiörekisteriin.

Hakemuksen 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa saa, jollei ministeriö jo ole ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin, ministeriölle tehdä hallituksen jäsen, asiamies, eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluva henkilö, velkoja tai muu, jonka oikeus saattaa riippua siitä, että eläkesäätiöllä on toimikelpoinen hallitus ja asiamies.

Hallituksessa on oltava puheenjohtaja. Puheenjohtajan valitsee hallitus, jollei eläkesäätiön säännöissä toisin määrätä tai hallitusta valittaessa ole toisin päätetty. Äänten mennessä hallituksessa tasan puheenjohtajan vaali ratkaistaan arvalla. Asiamies voidaan valita hallituksen puheenjohtajaksi.

Puheenjohtajan on huolehdittava siitä, että hallitus kokoontuu tarvittaessa. Puheenjohtajan on kutsuttava hallitus koolle, jos hallituksen jäsen tai asiamies sitä vaatii. Asiamiehellä on, vaikkei hän olisikaan hallituksen jäsen, oikeus olla läsnä hallituksen kokouksissa ja käyttää niissä puhevaltaa, jollei hallitus yksittäisessä tapauksessa toisin päätä.

Hallituksen kokouksesta on laadittava pöytäkirja, jonka allekirjoittavat kokouksen puheenjohtaja ja pöytäkirjan laatija, jollei eläkesäätiön säännöissä toisin määrätä. Hallituksen jäsenellä ja asiamiehellä on oikeus saada eriävä mielipiteensä merkityksi pöytäkirjaan.

Hallitus on päätösvaltainen, kun saapuvilla on enemmän kuin puolet sen jäsenistä, mikäli eläkesäätiön säännöissä ei vaadita suurempaa määrää. Päätöstä ei kuitenkaan saa tehdä, ellei kaikille hallituksen jäsenille ole mahdollisuuksien mukaan varattu tilaisuutta osallistua asian käsittelyyn. Jos hallituksen jäsen on estyneenä, on hänen tilalleen tulevalle varajäsenelle varattava sellainen tilaisuus.

Hallituksen päätökseksi tulee se mielipide, jota enemmän kuin puolet läsnäolevista on kannattanut, jollei eläkesäätiön sääntöjen tai tämän lain 11 §:n mukaan vaadita määräenemmistöä. Äänten mennessä tasan päätökseksi tulee se mielipide, johon puheenjohtaja on yhtynyt.

Hallituksen jäsen tai asiamies ei saa osallistua sellaisen asian käsittelyyn, joka koskee hänen ja eläkesäätiön välistä suhdetta tai muutoin hänen yksityistä etuaan.

Hallitus huolehtii eläkesäätiön hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Asiamies hoitaa eläkesäätiön juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Toimiin, jotka ovat eläkesäätiön toiminnan laajuuden ja laadun huomioon ottaen epätavallisia tai laajakantoisia, asiamies saa ryhtyä vain, jos hallitus on hänet siihen valtuuttanut tai hallituksen päätöstä ei voida odottaa aiheuttamatta eläkesäätiön toiminnalle olennaista haittaa. Viimeksi mainitussa tapauksessa hallitukselle on niin pian kuin mahdollista annettava toimenpiteestä tieto.

Asiamiehen on huolehdittava, että eläkesäätiön kirjanpito on lain mukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty. Hallituksen on huolehdittava, että kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty.

Hallituksen on huolehdittava, että eläkesäätiöllä on eläkesäätiön toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä sisäinen valvonta ja riittävät riskienhallintajärjestelmät. Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestämisestä sekä luotettavaa hallintoa koskevista vaatimuksista. (19.5.2006/391)

Eläkesäätiön hallituksen tulee tehdä strategisen päätöksenteon ja riskienhallinnan osana riski- ja vakavaraisuusarvio, jossa arvioidaan:

Riski- ja vakavaraisuusarvio on päivitettävä säännöllisesti sekä viipymättä, jos riskit ovat merkittävästi muuttuneet.

Eläkesäätiön on toimitettava Finanssivalvonnalle yhteenveto riski- ja vakavaraisuusarviosta sekä siitä tehdyt johtopäätökset. Finanssivalvonnalle toimitettavan yhteenvedon tulee sisältää ainakin riski- ja vakavaraisuusarvion tulokset, kuvaus käytetyistä menetelmistä ja tärkeimmät oletukset.

Hallitus edustaa eläkesäätiötä ja kirjoittaa sen nimen. Eläkesäätiön säännöissä voidaan määrätä, että hallituksen jäsenellä tai asiamiehellä on eläkesäätiön nimenkirjoittamisoikeus tai että hallitus voi antaa tällaisen oikeuden jäsenelleen, asiamiehelle tai muulle henkilölle. Sellaisella nimenkirjoittajalla, joka ei ole hallituksen jäsen tai asiamies, on oltava asuinpaikka Euroopan talousalueella, jollei sosiaali- ja terveysministeriö myönnä eläkesäätiölle lupaa poiketa tästä, ja hänen osaltaan on voimassa, mitä 24 §:ssä säädetään hallituksen jäsenestä tai asiamiehestä. Vähintään yhdellä tässä momentissa tarkoitetulla henkilöllä on oltava asuinpaikka Suomessa.

Nimenkirjoittamisoikeutta voidaan rajoittaa vain niin, että kahdella tai useammalla henkilöllä on yhdessä oikeus kirjoittaa eläkesäätiön nimi.

Hallitus voi milloin tahansa peruuttaa antamansa nimenkirjoittamisoikeuden.

Asiamiehellä on oikeus edustaa eläkesäätiötä sellaisessa asiassa, joka 25 §:n mukaan kuuluu hänen tehtäviinsä.

Hallitus tai muu 26 §:ssä tarkoitettu eläkesäätiön edustaja ei saa ryhtyä sellaiseen oikeustoimeen tai muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvalle tai muulle henkilölle epäoikeutettua etua eläkesäätiön tai toisen toimintapiiriin kuuluvan henkilön kustannuksella.

Eläkesäätiön edustaja ei saa noudattaa eläkesäätiön toimielimen päätöstä, joka on tämän lain tai eläkesäätiön sääntöjen vastaisena pätemätön.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi eläkesäätiön toiminnan laajuuden huomioon ottaen vahvistaa eläkesäätiölle säännöt, joiden mukaan eläkesäätiöllä on hallintoneuvosto.

Hallintoneuvostossa on oltava vähintään viisi jäsentä ja vähintään viisi varajäsentä. Asiamies tai hallituksen jäsen ei saa olla hallintoneuvoston jäsenenä.

Eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvat henkilöt valitsevat keskuudestaan hallintoneuvostoon vähintään kaksi jäsentä ja näille vähintään kaksi varajäsentä. Hallintoneuvoston edellä mainittujen jäsenten valintaan sovelletaan vastaavasti, mitä hallituksen toimintapiiriin kuuluvia henkilöitä edustavien jäsenten valinnasta 17 §:n 2 momentissa säädetään. Työnantaja valitsee loput hallintoneuvoston jäsenistä. Hallintoneuvoston työnantajaa ja toimintapiiriin kuuluvia henkilöitä edustavien jäsenten lukumäärien suhteesta on voimassa, mitä hallituksen työnantajan ja toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden edustajien lukumäärien suhteesta 17 §:n 4 momentissa säädetään.

Mitä 17 §:n 5 ja 6 momentissa sekä 19 ja 20 §:ssä säädetään hallituksen jäsenistä ja varajäsenistä, on vastaavasti sovellettava hallintoneuvoston jäseniin ja varajäseniin. Hallintoneuvostosta ja sen jäsenistä on lisäksi soveltuvin kohdin voimassa, mitä hallituksesta ja sen jäsenistä 21–24 §:ssä säädetään.

Sen lisäksi, mitä muualla tässä laissa säädetään, hallintoneuvoston on valvottava hallituksen hoitamaa eläkesäätiön hallintoa, vahvistettava säätiön tilinpäätös ja valittava tilintarkastajat työnantajan ja toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden esityksestä.

Hallituksen on annettava hallintoneuvostolle ja sen jäsenelle ne tiedot, joita nämä pitävät tarpeellisina tehtäviensä hoitamiseksi. Hallintoneuvoston jäsenen on pyydettävä tiedot hallintoneuvoston kokouksessa.

Hallintoneuvosto voi antaa hallitukselle ohjeita asioissa, jotka ovat laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä.

Eläkesäätiön tilintarkastukseen sovelletaan tilintarkastuslakia (1141/2015) , jollei tästä laista muuta johdu. Eläkesäätiön tilintarkastukseen ei sovelleta tilintarkastuslain 5 lukua.

Lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavan B-eläkesäätiön tai AB-eläkesäätiön tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisön puolesta tilintarkastuksen suorittava päävastuullinen tilintarkastaja ei saa ottaa vastaan tarkastamansa eläkesäätiön tai siihen kuuluvan työnantajan tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvan yhteisön hallituksen jäsenen, hallintoneuvoston jäsenen tai toimitusjohtajan tehtävää, ennen kuin vähintään kaksi vuotta on kulunut tilintarkastustoimeksiannon päättymisestä. Tilintarkastusvalvonta määrää lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavan B-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön tilintarkastajan laaduntarkastukseen vähintään joka kolmas vuosi.

Eläkesäätiössä on oltava vähintään yksi tilintarkastuslaissa tarkoitettu tilintarkastaja. Lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavassa B-eläkesäätiössä tai AB-eläkesäätiössä vähintään yhden tilintarkastajan ja varatilintarkastajan on oltava KHT-tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö, jonka päävastuullisen tilintarkastajan tulee olla KHT-tilintarkastaja. Tilintarkastajan tai tilintarkastajat valitsee eläkesäätiön hallitus. Jos eläkesäätiössä on hallintoneuvosto, se nimeää tilintarkastajan tai tilintarkastajat työnantajan esityksestä.

Lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavan B-eläkesäätiön tai AB-eläkesäätiön tilintarkastajan säännöissä määrätyn toimikauden tai peräkkäisten toimikausien yhteenlaskettu kesto voi olla enintään kymmenen vuotta. Enimmäisajan jälkeen tällaisen eläkesäätiön tilintarkastaja voi osallistua uudelleen eläkesäätiön tilintarkastukseen aikaisintaan kahden vuoden kuluttua tilintarkastustehtävän päättymisestä. Jos tilintarkastajaksi on valittu tilintarkastusyhteisö, edellä tässä momentissa säädettyä ei sovelleta tilintarkastusyhteisöön vaan ainoastaan päävastuulliseen tilintarkastajaan.

Tilintarkastajan toimikausi päättyy sen kokouksen päättyessä, jossa käsitellään tilintarkastuslain 3 luvun 5 §:ssä tarkoitettu tilintarkastuskertomus hänen toimikauteensa sisältyvältä viimeiseltä tilikaudelta.

Sen lisäksi, mitä tilintarkastuslain 4 luvun 6 ja 7 §:ssä säädetään riippumattomuudesta ja esteellisyydestä, tilintarkastajana ei saa olla:

Finanssivalvonnan on ilmoituksesta määrättävä eläkesäätiölle kelpoisuusehdot täyttävä tilintarkastaja tilintarkastuslain 2 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa tai jos tilintarkastaja on tämän lain 34 §:n mukaan esteellinen.

Ilmoituksen 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa saa tehdä kuka tahansa. Hallitus on velvollinen tekemään ilmoituksen, jollei se, jolle tilintarkastajan valitseminen kuuluu, viivytyksettä valitse kelpoisuusehdot täyttävää tilintarkastajaa.

Finanssivalvonnan on pyydettävä Patentti- ja rekisterihallituksen tilintarkastuslautakunnalta lausunto tilintarkastuslain 2 luvun 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa riippumattomuutta tai esteellisyyttä koskevassa asiassa ennen sen ratkaisemista.

Ennen kuin 1 momentissa tarkoitettu määräys annetaan, eläkesäätiön hallitusta on kuultava. Määräys voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana. Määräys on voimassa siihen asti, kunnes eläkesäätiölle on säädetyssä järjestyksessä valittu tilintarkastaja Finanssivalvonnan määräämän tilintarkastajan tilalle. Määräystä ei voida antaa sen jälkeen, kun kyseistä tilikautta koskeva tilinpäätös on vahvistettu ja sitä koskeva päätös on saanut lainvoiman.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa tilintarkastuskertomuksesta tarkempia määräyksiä.

Eläkesäätiön on ilman erillistä pyyntöä toimitettava sosiaali- ja terveysministeriölle tilintarkastajien tilikauden aikana laatimat ja säätiön hallitukselle luovuttamat raportit ja tarkastusmuistiot välittömästi sen jälkeen, kun tilintarkastajat ovat ne säätiölle luovuttaneet.

Eläkesäätiön kirjanpidossa sekä tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laadinnassa on noudatettava kirjanpitolakia, jollei tästä laista muuta johdu.

Kirjanpitolain 3 luvun 2 §:n 4 momenttia, 4 §:n 2 momenttia, 9–12 §:ää sekä 13 §:n 3 momenttia, 4 luvun 1 ja 7 §:ää, 5 luvun 2 §:ää, 2 a §:n 6 momenttia, 13, 16 ja 17 §:ää, 7 a lukua sekä 8 luvun 6 §:ää ei sovelleta eläkesäätiön tilinpäätöksen tai toimintakertomuksen laatimiseen. Mainitun 3 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohtaa ei sovelleta Suomen lainsäädännön mukaisesti määräytyvän työeläkevastuun käsittelyyn.

Kirjanpitolain 4 luvun 3 §:ssä tarkoitettuja pysyviä vastaavia ovat eläkesäätiön taseessa aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden erät tavaravarastoja lukuun ottamatta. Tavaravarastot luetaan kirjanpitolain 4 luvun 4 §:ssä tarkoitetuksi vaihto-omaisuudeksi. Aineellisiin ja aineettomiin hyödykkeisiin sovelletaan muutoin kirjanpitolain pysyviä vastaavia koskevia säännöksiä, jollei 2 momentista muuta johdu. Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, kirjanpitolain 5 luvun 13 ja 16 §:ää sovelletaan tässä momentissa tarkoitettuihin eriin. Tavaravarastoihin sovelletaan kuitenkin kirjanpitolain vaihto-omaisuutta koskevia säännöksiä lukuun ottamatta 2 momentissa mainittuja säännöksiä ja kirjanpitolain 5 luvun 16 §:ää.

Työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittavan eläkesäätiön tilikausi on kalenterivuosi.

Tilinpäätökseen on liitettävä kirjanpitolain 3 luvun 1 a §:ssä tarkoitettu toimintakertomus.

Käyttöomaisuutta ovat esineet, erikseen luovutettavissa olevat oikeudet ja muut hyödykkeet, jotka on tarkoitettu tuottamaan tuloa jatkuvasti useana tilikautena ja jotka eivät ole 2 momentissa tarkoitettua sijoitusomaisuutta.

Sijoitusomaisuutta ovat varojen sijoittamiseksi tai sijoitusten turvaamiseksi hankitut arvopaperit, kiinteistöt ja muu vastaava omaisuus.

3 momentti on kumottu L:lla 30.12.2004/1323 .

Käytöltään jaettu omaisuus kuuluu eri omaisuusryhmiin käyttötarkoituksesta saadun jakosuhteen perusteella jaettuna.

Taseeseen merkitään:

(30.12.2015/1670)

Jos kulukirjaus, joka on tehty 1 momentin 1 kohdan perusteella, osoittautuu viimeistään tilikauden päättymispäivänä aiheettomaksi, se on kirjattava kulukirjauksen oikaisuksi.

Tilikauden päättyessä jäljellä olevien taseen pääryhmään "Sijoitukset" sisältyvien sijoitusten hankintameno aktivoidaan. Rakennusten ja muiden pitkävaikutteisten menojen sekä kaluston hankintameno kirjataan vaikutusaikanaan poistoina kuluiksi. Jos sijoitusomaisuuden käypä arvo on tilikauden päättyessä hankintamenoa tai tämän momentin perusteella aikaisemmin tehdyillä arvonalennuksilla vähennettynä hankintamenoa pienempi, on erotus kirjattava arvonalennuksena kuluksi. Jollei sosiaali- ja terveysministeriö erityisestä syystä toisin määrää, käyttöomaisuudeksi ja saamiseksi katsottavien sijoitusten osalta kuluksi kirjaaminen voidaan jättää suorittamatta, jos arvon alentumista on pidettävä tilapäisenä. Jos kulukirjaus osoittautuu viimeistään tilikauden päättymispäivänä aiheettomaksi, se on kirjattava kulukirjauksen oikaisuksi.

Joukkovelkakirjalainojen ja muiden vastaavien raha- ja pääomamarkkinavälineiden hankintamenona käytetään jaksotettua hankintamenoa, joka saadaan jaksottamalla joukkovelkakirjalainan ja muun vastaavan raha- ja pääomamarkkinavälineen nimellisarvon ja hankintamenon erotus korkotuotoiksi tai niiden vähennykseksi joukkovelkakirjalainan taikka raha- tai pääomamarkkinavälineen juoksuaikana ja merkitsemällä vastaerä joukkovelkakirjalainan taikka raha- tai pääomamarkkinavälineen hankintamenon lisäykseksi tai vähennykseksi. Jaksotetusta hankintamenosta kirjataan arvonalennus 1 momentin mukaisesti alimman arvon periaatteella tai jaksotettua hankintamenoa alennetaan vain muilla kuin yleisen korkotason vaihtelusta johtuvilla arvonalentumisilla. Jos arvonalennus osoittautuu viimeistään tilikauden päättymispäivänä aiheettomaksi, se on kirjattava kulukirjauksen oikaisuksi. Arvostustapa valitaan tase-eräkohtaisesti, ja sitä noudatetaan johdonmukaisesti.

Jos maa- tai vesialueen, rakennuksen, arvopaperin tai muun niihin verrattavan hyödykkeen käypä arvo on tilinpäätöspäivänä pysyvästi alkuperäistä hankintamenoa olennaisesti suurempi, saadaan taseeseen merkitä vielä poistamatta olevan hankintamenon lisäksi enintään käyvän arvon ja poistamatta olevan hankintamenon erotuksen suuruinen arvonkorotus. Arvonkorotusta vastaava määrä on merkittävä sijoitusomaisuudeksi katsottavan hyödykkeen osalta tuloslaskelmaan ja käyttöomaisuudeksi katsottavan hyödykkeen osalta omaan pääomaan sisältyvään arvonkorotusrahastoon. Jos arvonkorotus osoittautuu aiheettomaksi, tuloslaskelmaan merkitty arvonkorotus on oikaistava tulosvaikutteisesti ja arvonkorotusrahastoon merkitty arvonkorotus on peruutettava.

Eläkesäätiön tulee valita arvostustapa siten, että tiettyyn käyttötarkoitukseen luettaviin varoihin sovelletaan yhdenmukaisia arvostusperiaatteita. Jos eläkesäätiö valitsee arvostusperiaatteeksi kirjanpitolain 5 luvun 2 a tai 2 b §:n mukaisen arvostamisen, säätiö ei voi soveltaa vastaavaan käyttötarkoitukseen luettaviin muihin vastaaviin varoihin samanaikaisesti 1–3 momentissa määriteltyjä arvostusperiaatteita. Valittua arvostustapaa on noudatettava johdonmukaisesti.

Hyödyke siirretään sijoitusomaisuudeksi tai käyttöomaisuudeksi katsottavien sijoitusten ryhmästä  toiseen 1–3 momentissa tarkoitetun tasearvon määräisenä silloin, kun noudatetaan 1–3 momentissa määriteltyjä arvostusperiaatteita.

Taseen liitteenä on ilmoitettava tase-eräkohtaisesti sijoitusten hankintameno ja käypä arvo siten kuin Finanssivalvonta tarkemmin määrää.

Johdannaissopimuksiin sovelletaan 4 momentissa säädetyllä tavalla joko 1 momenttia tai kirjanpitolain 5 luvun 2 a §:ää.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvat tarkemmat säännökset tilinpäätöksen tase- ja tuloslaskelmakaavoista, toimintakertomuksesta, tilinpäätöksen liitetiedoista, sekä tase-erittelyistä ja liitetietojen erittelyistä.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan säätää siitä, milloin ja miten saadaan poiketa tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimista koskevista säännöksistä oikean ja riittävän kuvan antamiseksi.

Finanssivalvonta antaa vakuutustoiminnan erityisluonteesta johtuvat tarkemmat määräykset:

Finanssivalvonta voi eläkesäätiön hakemuksesta erityisestä syystä määräajaksi myöntää luvan poiketa 1 momentissa tarkoitetuista säännöksistä ja 3 momentissa tarkoitetuista määräyksistä, jos poikkeus on tarpeen oikean ja riittävän kuvan saamiseksi eläkesäätiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.

Jos tässä pykälässä tarkoitettu säännös, määräys tai lupa on tilinpäätöstä ja toimintakertomusta koskevien kirjanpitolain tai sen nojalla annettujen säännösten yleisen soveltamisen kannalta merkittävä, on sosiaali- ja terveysministeriön ennen säännöksen antamista tai Finanssivalvonnan ennen määräyksen antamista tai luvan myöntämistä pyydettävä siitä kirjanpitolautakunnan lausunto.

Finanssivalvonta voi erityisestä syystä myöntää yksittäistapauksessa poikkeuksen kirjanpitolain 3 luvun 6 §:ssä säädetystä tilinpäätöksen laatimisajasta.

Tämän luvun säännöksiä sovelletaan A-eläkesäätiöön ja AB-eläkesäätiön A-osastoon.

Eläkesäätiöllä on oltava tehokas hallintojärjestelmä, joka mahdollistaa toiminnan vakaan ja järkevän johtamisen ja hallinnoinnin ja joka on oikeassa suhteessa toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Hallintojärjestelmässä on otettava huomioon eläkesäätiön sijoituspäätösten vaikutukset ympäristöön, sosiaalisiin tekijöihin sekä hallintotapaan liittyviin tekijöihin. Hallintojärjestelmää on arvioitava säännöllisesti.

Eläkesäätiön organisaatiorakenteen on oltava tarkoituksenmukainen ja selkeä. Vastuualueet tulee jakaa ja erottaa asianmukaisesti toisistaan. Eläkesäätiöllä on oltava tehokas tiedonvälitysjärjestelmä.

Eläkesäätiön on vahvistettava riskienhallinnan, sisäisen tarkastuksen, tarvittaessa aktuaaritoiminnan ja ulkoistetun toiminnan järjestämistä koskevat kirjalliset toimintaperiaatteet ja sovellettava niitä. Eläkesäätiön hallituksen on hyväksyttävä toimintaperiaatteet ennakolta sekä tarkasteltava niitä vähintään kolmen vuoden välein. Toimintaperiaatteet on mukautettava asianomaisen toiminnon tai alan merkittäviin muutoksiin.

Eläkesäätiöllä on oltava tehokas sisäisen valvonnan järjestelmä, joka kattaa hallinto- ja kirjanpitomenettelyt, sisäisen valvonnan periaatteet sekä asianmukaiset raportointijärjestelmät eläkesäätiön kaikilla organisaatiotasoilla.

Eläkesäätiön tulee tarkoituksenmukaisin ja oikeasuhteisin toimenpitein varmistaa toimintansa jatkuvuus ja säännöllisyys sekä laatia varautumissuunnitelma.

Eläkesäätiön keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden sekä niiden henkilöiden tai yksiköiden, joille on ulkoistettu keskeinen toiminto, tulee olla hyvämaineisia ja tehtävään sopivia. Vajaavaltainen, konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon määrätty ei voi olla keskeistä toimintoa suorittava henkilö. Sopivuutta koskevalla vaatimuksella tarkoitetaan, että:

Finanssivalvonta voi pyytää toimittamaan sille selvityksen siitä, että 1 momentissa tarkoitetut henkilöt täyttävät tässä pykälässä säädetyt vaatimukset. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä edellä tarkoitetusta selvityksestä.

Eläkesäätiön toiminnasta tosiasiallisesti vastaavien henkilöiden tulee olla hyvämaineisia ja tehtävään sopivia. Eläkesäätiön hallituksen jäsenillä on yhdessä sekä eläkesäätiön asiamiehellä yksin oltava riittävästi pätevyyttä, taitoa ja kokemusta eläkesäätiön järkevään ja vakaaseen johtamiseen ja hallinnointiin.

Finanssivalvonta voi pyytää toimittamaan sille selvityksen siitä, että 1 momentissa tarkoitetut henkilöt täyttävät tässä pykälässä säädetyt vaatimukset. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä edellä tarkoitetusta selvityksestä.

Jos Finanssivalvonta vaatii 42 d tai 42 e §:ssä tarkoitetulta henkilöltä selvityksen siitä, että hän täyttää mainitussa pykälässä säädetyt vaatimukset tai siitä että hän ei ole ollut konkurssissa, Finanssivalvonnan on hyväksyttävä muun ETA-valtion kuin Suomen kansalaiselta selvitykseksi vastaavat asiakirjat kuin Suomen kansalaiselta.

Finanssivalvonnan on myös hyväksyttävä 1 momentissa tarkoitetuksi selvitykseksi tuomioistuimen antama rekisteriote tai, jos tällaista ei ole saatavissa, vastaava asiakirja, jonka toimivaltainen oikeus- tai hallintoviranomainen on antanut siinä ETA-valtiossa, jonka kansalainen 42 d tai 42 e §:ssä tarkoitettu henkilö on. Jos edellä tarkoitetut asiakirjat eivät ole saatavissa, Finanssivalvonnan on hyväksyttävä selvitykseksi vakuutus, jonka 42 d tai 42 e §:ssä tarkoitettu henkilö on antanut Finanssivalvonnalle tai toimivaltaiselle oikeus- tai hallintoviranomaiselle tai notaarille siinä ETA-valtiossa, jonka kansalainen hän on. Edellä tarkoitetun oikeus- tai hallintoviranomaisen tai notaarin on todistettava vakuutus oikeaksi.

Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, Finanssivalvonnan on hyväksyttävä selvitykseksi siitä, että toisen ETA-valtion kuin Suomen kansalainen ei ole ollut konkurssissa, hänen toisen ETA-valtion kuin Suomen toimivaltaiselle viranomaiselle tai ammatti- tai toimialajärjestölle asiasta antama kirjallinen vakuutus.

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetut asiakirjat on esitettävä kolmen kuukauden kuluessa niiden myöntämispäivästä.

Eläkesäätiöllä on oltava palkka- ja palkkiopolitiikka, jota sovelletaan sen toiminnasta tosiasiallisesti vastaaviin henkilöihin, keskeisten toimintojen suorittajiin ja muihin henkilöstöryhmiin, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus eläkesäätiön riskiprofiiliin. Palkka- ja palkkiopolitiikkaa on sovellettava myös eläkesäätiön ulkoistettua toimintaa hoitaviin palveluyrityksiin elleivät ne kuulu seuraavien säädösten soveltamisalaan:

Palkka- ja palkkiopolitiikan tulee olla oikeassa suhteessa eläkesäätiön kokoon ja organisaatioon sekä eläkesäätiön toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Palkka- ja palkkiopolitiikan vahvistamisen, täytäntöönpanon ja ylläpidon on sovittava yhteen eläkesäätiön toiminnan, riskiprofiilin, tavoitteiden, pitkän aikavälin etujen, rahoitusvakauden ja suorituskyvyn kanssa. Palkka- ja palkkiopolitiikka ei saa kannustaa riskinottoon, joka on ristiriidassa eläkesäätiön riskiprofiilin tai sääntöjen kanssa.

Eläkesäätiön on vahvistettava palkka- ja palkkiopolitiikan yleiset periaatteet, joiden ajantasaisuutta on tarkasteltava vähintään kolmen vuoden välein. Eläkesäätiö vastaa palkka- ja palkkiopolitiikan täytäntöönpanosta ja sen tulee hallinnoida sekä valvoa palkkoja ja palkkioita selkeästi, läpinäkyvästi ja tehokkaasti. Eläkesäätiön on säännöllisesti julkistettava merkitykselliset tiedot palkka- ja palkkiopolitiikastaan, jollei luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 toisin säädetä. Eläkesäätiön palkka- ja palkkiopolitiikan on:

Eläkesäätiöllä on oltava keskeiset toiminnot. Eläkesäätiön keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden tulee voida hoitaa tehtävänsä tehokkaasti, puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja riippumattomasti.

Yksi henkilö tai organisaatioyksikkö voi hoitaa useampaa kuin yhtä keskeistä toimintoa. Mitä edellä säädetään, ei sovelleta 42 k §:ssä tarkoitettuun sisäisen tarkastuksen toimintoon, jonka tulee olla riippumaton muista keskeisistä toiminnoista.

Keskeistä toimintoa suorittavan henkilön tai organisaatioyksikön on oltava eri kuin sillä työnantajalla, joka vakuuttaa työntekijöitä tai muita henkilöitä eläkesäätiössä, samaa keskeistä toimintoa suorittava henkilö tai organisaatioyksikkö. Sen estämättä, mitä edellä säädetään, Finanssivalvonta voi eläkesäätiön hakemuksesta myöntää luvan suorituttaa keskeisiä toimintoja samalla henkilöllä tai organisaatioyksiköllä kuin edellä tarkoitettu työnantaja, jos eläkesäätiö antaa selvityksen siitä, kuinka se estää tai käsittelee eturistiriitoja eläkesäätiössä vakuuttavan työnantajan kanssa ja jos eläkesäätiön toiminnan koko, luonne, laajuus ja monitahoisuus eivät muuta edellytä.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 3 momentissa tarkoitetusta hakemuksesta.

Keskeistä toimintoa suorittavan henkilön on ilmoitettava kaikki olennaiset havainnot vastuualueeltaan ja niiden johdosta antamansa suositukset toimenpiteiksi eläkesäätiön hallitukselle, joka päättää tarvittavista toimenpiteistä.

Keskeistä toimintoa suorittavan henkilön on, rajoittamatta oikeutta olla todistamatta itseään vastaan, ilmoitettava Finanssivalvonnalle, jos eläkesäätiön hallitus ei toteuta asianmukaisia ja oikea-aikaisia korjaavia toimia, kun keskeistä toimintoa suorittava henkilö tai organisaatioyksikkö on ilmoittanut eläkesäätiön hallitukselle havainneensa:

Eläkesäätiöllä on oltava tehokas riskienhallintatoiminto, joka on oikeassa suhteessa eläkesäätiön kokoon ja organisaatioon sekä eläkesäätiön toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Riskienhallintatoiminnon on edistettävä riskienhallintajärjestelmän toimintaa. Riskienhallintajärjestelmässä tulee olla strategioita, prosesseja ja menettelyjä eläkesäätiöön ja sen lisäeläkejärjestelyihin kohdistuvien yksittäisten ja yhdistettyjen riskien sekä näiden keskinäisten yhteyksien säännöllistä tunnistamista, mittaamista, seurantaa, hallintaa ja ilmoittamista varten. Riskienhallintajärjestelmässä tulee olla menettelyjä riskeistä ja niiden keskinäisistä yhteyksistä ilmoittamiseksi eläkesäätiön hallitukselle.

Eläkesäätiön riskienhallintajärjestelmän tulee sopia yhteen eläkesäätiön organisaation ja päätöksentekoprosessin kanssa. Riskienhallintajärjestelmän tulee kattaa riskit, joita voi esiintyä eläkesäätiössä tai ulkoistettuja toimintoja hoitavissa palveluyrityksissä ja sen tulee olla oikeassa suhteessa eläkesäätiön kokoon ja organisaatioon sekä eläkesäätiön toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Riskienhallintajärjestelmän on katettava vähintään seuraavat osa-alueet:

Jos vakuutetut ja etuudensaajat kantavat eläkesäätiön sääntöjen mukaisesti riskit, riskienhallintajärjestelmässä on tarkasteltava näitä riskejä myös vakuutettujen ja etuudensaajien kannalta.

Eläkesäätiöllä on oltava tehokas sisäisen tarkastuksen toiminto. Sisäisen tarkastuksen on arvioitava, ovatko sisäinen valvontajärjestelmä, hallintojärjestelmän muut osatekijät ja ulkoistetut toiminnot riittäviä ja tehokkaita. Sisäisen tarkastuksen toiminnon tulee olla oikeassa suhteessa eläkesäätiön kokoon ja organisaatioon sekä eläkesäätiön toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen.

Jos eläkesäätiö itse takaa biometrisen riskin, sijoitustoiminnan tuoton tai etuuksien tason, sillä on oltava tehokas aktuaaritoiminto, joka:

Eläkesäätiön on tehtävä riskienarviointi, joka on oikeassa suhteessa eläkesäätiön kokoon ja organisaatioon sekä eläkesäätiön toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Riskienarviointi on dokumentoitava. Riskienarviointi on tehtävä vähintään kolmen vuoden välein tai viipymättä, kun eläkesäätiön tai sen hallinnoimien lisäeläkejärjestelyjen riskiprofiilissa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Jos tietyn lisäeläkejärjestelyn riskiprofiili muuttuu merkittävästi, riskienarviointi voidaan rajoittaa mainittuun lisäeläkejärjestelyyn. Riskienarviointi on otettava huomioon eläkesäätiön strategisissa päätöksissä.

Riskienarviointiin on sisällyttävä:

Riskienarvioinnin soveltamiseksi eläkesäätiöllä on oltava käytössä menetelmät, joilla tunnistetaan ja arvioidaan riskejä, joille se on altistunut tai saattaa altistua lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ja joilla saattaa olla vaikutusta eläkesäätiön kykyyn huolehtia velvoitteistaan. Näiden menetelmien tulee olla oikeassa suhteessa eläkesäätiön toimintoihin sisältyvien riskien suuruuteen, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Käytetyt menetelmät on selostettava eläkesäätiön riskienarvioinnissa.

Eläkesäätiön on toimitettava Finanssivalvonnalle yhteenveto riskienarvioinnista. Finanssivalvonnalle toimitettavassa yhteenvedossa tulee olla ainakin riskienarvioinnin tulokset ja kuvaus riskienarvioinnissa käytetyistä menetelmistä.

Eläkesäätiön on laadittava ja julkistettava vuositilinpäätös ja toimintakertomus, joissa otetaan huomioon jokainen sen hallinnoima lisäeläkejärjestely sekä tarvittaessa kunkin lisäeläkejärjestelyn tilinpäätös ja toimintakertomus. Vuositilinpäätöksen ja toimintakertomuksen on annettava oikea ja riittävä kuva eläkesäätiön varoista, vastuista ja rahoitusasemasta, ja siinä on esitettävä merkittävät sijoitukset. Vuositilinpäätöksen ja toimintakertomuksen tietojen tulee olla keskenään yhtäpitäviä, kattavia ja selkeitä sekä eläkesäätiön hallituksen ja tilintarkastajan asianmukaisesti hyväksymiä.

Sen lisäksi, mitä 47 a §:ssä säädetään, eläkesäätiön sijoituspolitiikan periaatteita koskevan selvityksen on katettava vähintään seuraavat osa-alueet:

Eläkesäätiön on julkistettava sijoituspolitiikan periaatteita koskeva selvitys.

Eläkesäätiö voi ulkoistaa toimintaansa palveluyrityksille, jotka toimivat eläkesäätiön puolesta.

Keskeisiä toimintoja tai muita tehtäviä ei saa ulkoistaa tavalla, joka johtaa:

Eläkesäätiö on toiminnan ulkoistamisesta huolimatta vastuussa kaikista sitä koskevien säädösten ja määräysten mukaisista velvoitteista. Eläkesäätiön on varmistettava ulkoistetun toiminnan moitteettomuus palveluyrityksen valintamenettelyn ja jatkuvan seurannan avulla.

Eläkesäätiön toiminnan ulkoistamisesta on tehtävä kirjallinen sopimus, jossa määritetään selkeästi eläkesäätiön ja palveluyrityksen oikeudet ja velvollisuudet.

Eläkesäätiön on ilmoitettava Finanssivalvonnalle hyvissä ajoin etukäteen aikomuksestaan ulkoistaa toimintojaan. Jos ulkoistaminen koskee eläkesäätiön keskeisiä toimintoja, johtamista tai hallinnointia, eläkesäätiön on ilmoitettava Finanssivalvonnalle ulkoistamisesta ennen sitä koskevan sopimuksen voimaantuloa. Eläkesäätiön on ilmoitettava Finanssivalvonnalle myös ulkoistettuun toimintoon liittyvistä merkittävistä muutoksista.

Finanssivalvonnalla on oikeus ilman aiheetonta viivytystä saada eläkesäätiöltä ja palveluyritykseltä tietoja ulkoistetuista toiminnoista.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetusta ilmoituksesta.

Eläkesäätiöllä on oikeus nimetä omaisuudenhoitajakseen ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2341 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lisäeläkelaitos tai yhteisö sekä ETA-valtioon sijoittunut omaisuudenhoitaja, joka on hyväksytty tämän toiminnan harjoittamiseen jonkin 42 g §:n 1 momentin 1–5 kohdassa mainitun säädöksen mukaisesti.

Jos vakuutetut ja etuudensaajat kantavat lisäeläkejärjestelyn sijoitusriskin kokonaan, eläkesäätiön tulee nimetä lisäeläkejärjestelyn 42 u §:ssä tarkoitettuun varojen säilyttämiseen ja 42 v §:ssä tarkoitettuun varojen valvontaan yksi tai useampi ETA-valtioon sijoittautunut säilytysyhteisö, joka on hyväksytty jonkin 42 g §:n 1 momentin 1 tai 3–5 kohdassa mainitun säädöksen mukaisesti. Säilytysyhteisö on nimettävä kirjallisella sopimuksella. Sopimuksessa tulee määrittää säilytysyhteisölle toimitettavat tiedot, jotta säilytysyhteisö voi suorittaa sille säädetyt tehtävät.

Jos vakuutetut ja etuudensaajat eivät kanna lisäeläkejärjestelyn sijoitusriskiä kokonaan, eläkesäätiöllä on oltava järjestelmä, jolla ehkäistään ja ratkaistaan sen ja vakuutettujen tai etuudensaajien välisiä lisäeläkejärjestelyn varojen säilyttämiseen ja omaisuudenhoitoon liittyviä eturistiriitoja. Eläkesäätiön edellä tarkoitetun järjestelmän on:

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 2 momentissa tarkoitetusta järjestelmästä.

Säilytysyhteisön on varoja säilyttäessään sekä valvontatehtäviä suorittaessaan toimittava rehellisesti, oikeudenmukaisesti, ammattitaitoisesti, riippumattomasti sekä vakuutettujen ja etuudensaajien edun mukaisesti.

Säilytysyhteisö ei saa harjoittaa sellaista toimintaa, joka voi aiheuttaa eturistiriitoja, sen ja eläkesäätiön tai sen vakuutettujen tai etuudensaajien välillä, ellei se ole toiminnallisesti ja hierarkkisesti erottanut säilytystehtäviensä hoitamista sellaisista muista tehtävistä, joihin voi liittyä eturistiriitoja ja ellei se tunnista, käsittele ja valvo eturistiriitoja ja ilmoita niistä vakuutetuille, etuudensaajille ja eläkesäätiön hallitukselle.

Kun eläkesäätiön lisäeläkejärjestelyyn liittyvät rahoitusvälineistä muodostuvat ja säilytettäväksi kelpaavat varat annetaan säilytysyhteisön säilytettäväksi, tulee säilytysyhteisön säilyttää kaikkia rahoitusvälineitä, jotka voidaan kirjata säilytysyhteisön kirjanpitoon rahoitusvälinetilille tai jotka voidaan fyysisesti toimittaa säilytysyhteisölle. Säilytysyhteisön on tätä varten varmistettava, että rahoitusvälineet, jotka voidaan kirjata säilytysyhteisön kirjanpitoon rahoitusvälinetilille, kirjataan eläkesäätiön nimissä avatuille erillisille tileille rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU mukaisesti, jotta niiden voidaan milloin tahansa todeta kuuluvan edellä tarkoitetulle eläkesäätiölle tai vakuutetuille ja etuudensaajille.

Jos eläkesäätiön lisäeläkejärjestelyyn liittyvät varat koostuvat muista kuin 1 momentissa tarkoitetuista varoista, säilytysyhteisön on todennettava, että eläkesäätiö omistaa varat, ja sen on pidettävä niistä kirjaa. Todentaminen on tehtävä eläkesäätiön toimittamien tietojen tai asiakirjojen perusteella sekä saatavilla olevan ulkopuolisen näytön perusteella. Säilytysyhteisön on pidettävä kirjanpitonsa ajan tasalla.

Säilytysyhteisö on vastuussa eläkesäätiölle, vakuutetuille ja etuudensaajille tappioista, joita niille aiheutuu säilytysyhteisön velvoitteiden tahallisesta tai tuottamuksellisesta laiminlyömisestä taikka tehtävien puutteellisesta suorittamisesta. Tähän vastuuseen ei vaikuta se, onko säilytysyhteisö siirtänyt kaikki tai osan säilyttämistään varoista kolmannelle osapuolelle.

Valvontaan nimetyn säilytysyhteisön on 42 u §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tehtävien lisäksi:

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, Finanssivalvonta voi määrätä säilytysyhteisölle muita valvontatehtäviä.

Eläkesäätiön sääntöjen mukaisista sitoumuksista aiheutuva vastuu merkitään eläkesäätiön taseeseen vastattavien puolelle eläkevastuuna.

Eläkevastuu lasketaan:

(8.12.2006/1122)

Eläkevastuu lasketaan 2 momentin 1, 2 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa Vakuutusvalvontaviraston määräysten mukaisesti, ellei muualla laissa toisin säädetä, ja 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa asianomaisen ministeriön määräysten mukaisesti. (29.1.1999/85)

Laskettaessa eläkevastuuta eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden osalta katsotaan muun kuin työntekijäin eläkelain mukaisen eläkkeen tai muun etuuden karttuvan suoraviivaisesti eläkkeeseen oikeuttavalta ajalta eläkeiän täyttämiseen mennessä. Eläkevastuun on kuitenkin oltava vähintään saman suuruinen kuin se olisi, jos henkilö olisi lakannut kuulumasta toimintapiiriin tilinpäätöshetkellä.

Milloin eläkesäätiön varat eivät riitä eläkevastuun ja muiden vastuiden kattamiseen, merkitään erotus taseeseen vastaavien puolelle vastuuvajauksena.

A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston eläkevastuun on vastattava jatkuvasti niiden sääntöjen mukaisten lisäeläkejärjestelyjen yhteenlaskettuja rahoituksellisia sitoumuksia. Eläkesäätiön vakuutusmatemaatikon on laskettava eläkevastuu vuosittain. Eläkevastuun laskuperusteet on laadittava ottaen huomioon ensisijaisesti vakuutettujen ja etuudensaajien etuuksien turvaaminen. Eläkevastuun laskennassa käytettävät muuttujat, kuten kuolemaan, eliniänodotukseen ja työkyvyttömyyteen liittyvät oletukset ja taloudelliset oletukset on valittava varovaisuutta noudattaen ottaen huomioon lisäeläkejärjestelyihin liittyvien riskien odotetut muutokset. Vakuutusmatemaattisten menetelmien tulee olla samoja tilikaudesta toiseen. Niiden muuttaminen voi olla perusteltua, jos olettamusten perusteena oleva lainsäädäntö, väestörakenne tai taloudellinen tilanne muuttuu.

Finanssivalvonta antaa tarkemmat määräykset A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston eläkevastuun laskemisessa käytettävien laskuperusteiden sisällöstä. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä turvaavuuden ja varovaisuuden noudattamisesta laskuperusteissa ja eläkevastuun laskennassa käytettävien muuttujien valinnasta ja oletuksista.

A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön on valittava vapaaehtoisten lisäeläkkeiden eläkevastuun laskemisessa käytettävä korko varovaisuutta noudattaen.

Finanssivalvonta antaa määräyksen vapaaehtoisten lisäeläkkeiden eläkevastuun laskemisessa käytettävän koron enimmäismäärästä. Finanssivalvonnan on enimmäiskorkoa määrätessään otettava huomioon:

Finanssivalvonta voi antaa A-eläkesäätiölle ja AB-eläkesäätiölle hakemuksesta luvan käyttää vapaaehtoisten lisäeläkkeiden eläkevastuun laskemisessa 2 momentissa tarkoitettua enimmäiskorkoa korkeampaa korkoa vapaaehtoisten lisäeläkkeiden eläkevastuuta kattavan omaisuuden tuottotason mukaan tekemällä siitä turvaavuuden kannalta riittävä vähennys. Tällöin on otettava huomioon myös tulevien maksujen sijoittamisesta saatavien tuottojen taso. Tuottotasoa korjataan tulevien sijoitusten tuottoa vastaavaksi siltä osin kuin vapaaehtoisten lisäeläkkeiden eläkevastuuta kattavien sijoitusten kesto on lyhyempi kuin edellä mainitun eläkevastuun kesto. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä tässä momentissa tarkoitetusta hakemuksesta.

Jos A-eläkesäätiön tai AB-eläkesäätiön A-osaston eläkevastuun laskemisperusteita muutetaan lainsäädännön, väestörakenteen tai taloudellisen tilanteen muuttumisen johdosta siten, että uusien perusteiden mukainen eläkevastuu on vanhojen perusteiden mukaista suurempi, Finanssivalvonta voi myöntää eläkesäätiölle luvan sallia 43 §:n 5 momentin mukainen vastuuvajaus, joka on katettava 46 §:n 6 momentin mukaisesti määräajassa, kuitenkin enintään kymmenen vuoden kuluessa ( katevajaus ).

Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että eläkesäätiö laatii toteuttamiskelpoisen suunnitelman katevajauksen kuolettamiseksi määräajassa, kuitenkin enintään kymmenen vuoden kuluessa. Luvan myöntämisen ja edellä tarkoitetun määräajan pituuden tulee perustua eläkesäätiön arvioituun katevajauksen kuolettamisesta aiheutuvaan keskimääräiseen maksutason korotukseen. Suunnitelman on oltava vakuutettujen sekä etuudensaajien saatavilla.

Suunnitelmassa on otettava huomioon A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston varojen ja vastuiden vastaavuus, riskiprofiili, maksuvalmiussuunnitelma, eläke-etuuksien saamiseen oikeutettujen vakuutettujen ikärakenne, perusteilla olevat lisäeläkejärjestelyt sekä rahastoimattomien ja osittain rahastoimattomien lisäeläkejärjestelyjen muuttaminen täysin rahastoiduiksi.

Jos lisäeläkejärjestely puretaan 1 momentissa tarkoitetun määräajan kuluessa, A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön on ilmoitettava siitä Finanssivalvonnalle. A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön on laadittava suunnitelma purettavan lisäeläkejärjestelyn vastuiden ja varojen siirtämiseksi toiselle lisäeläketoimintaa harjoittavalle eläkesäätiölle, eläkekassalle tai vakuutusyhtiölle. Suunnitelma on toimitettava Finanssivalvonnalle. Suunnitelman pääsisällön on oltava vakuutettujen saatavilla.

Työnantajan on suoritettava vähintään kolmannesvuosittain B-eläkesäätiölle ja AB-eläkesäätiön B-osastolle kannatusmaksuja tai asetettava eläkevastuun katteeksi vakuuksia vastuuvajauksen täyttämiseksi vähintään siten, että ne yhdessä B-eläkesäätiön tai AB-eläkesäätiön B-osaston muiden tuottojen kanssa riittävät kattamaan eläkkeistä aiheutuneet suoritukset, eläkesäätiön tai sen B-osaston muut kulut sekä eläkevastuun vuotuisen muutoksen. (20.3.2015/322)

Työnantajan on suoritettava A-eläkesäätiölle ja AB-eläkesäätiön A-osastolle kannatusmaksuja tai asetettava eläkevastuun katteeksi hyväksyttäviä vakuuksia vastuuvajauksen täyttämiseksi vuosittain vähintään siten, että ne yhdessä A-eläkesäätiön tai AB-eläkesäätiön A-osaston muiden varojen ja vakuuksien kanssa riittävät eläkevastuun kattamiseen 47 §:n tai 146 §:n mukaisesti.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja kannatusmaksuja on rahana suoritettava vähintään määrä, joka tarvitaan eläkesäätiön maksuvalmiuden ylläpitämiseen.

Jos B-eläkesäätiön tai AB-eläkesäätiön B-osaston vakavaraisuuspääoma ylittää 48 c §:n 2 momentin mukaisen vakavaraisuuspääoman enimmäismäärän, voidaan ylite mainitussa pykälässä säädetyin edellytyksin Finanssivalvonnan suostumuksella palauttaa työnantajalle. AB-eläkesäätiössä palautuksen edellytyksenä on, että A-osaston eläkevastuu on katettu 47 §:n mukaisesti. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarvittaessa siitä, että ylitettä arvioitaessa tietyt erät jätetään huomioon ottamatta vakavaraisuuspääomassa ja että tiettyjen varojen arvo lasketaan käyvästä arvosta poikkeavasti. (20.3.2015/322)

Jos A-eläkesäätiön tai AB-eläkesäätiön A-osaston 46 §:n ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisten varojen arvioidaan tilinpäätöksen yhteydessä pysyvästi kattavan 47 §:n mukaisesti vastuun määrän ja varojen kokonaisuudessaan ylittävän eläkesäätiön eläkevastuun ja muiden velkojen määrän, erotusta vastaavat varat saadaan Finanssivalvonnan suostumuksella palauttaa työnantajalle. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarvittaessa siitä, että ylikatetta arvioitaessa tiettyjen katteeseen kuuluvien varojen arvo lasketaan käyvästä arvosta poikkeavasti. Palautuksen seurauksena ei A-eläkesäätiölle tai AB-eläkesäätiön A-osastolle saa jäädä vastuuvajausta. AB-eläkesäätiössä palautuksen edellytyksenä on, että AB-eläkesäätiön B-osaston vakavaraisuuspääoma ylittää 48 c §:n 2 momentin mukaisen vakavaraisuuspääoman enimmäismäärän. (20.3.2015/322)

Asianomainen ministeriö antaa tarkemmat määräykset tämän pykälän soveltamisesta. Vakuutusvalvontavirasto voi tarvittaessa antaa ohjeita asianomaisen ministeriön tämän pykälän nojalla antamien määräysten soveltamisesta eläkesäätiöön sekä tässä pykälässä tarkoitetusta hakemuksesta ja hakemuksessa annettavista selvityksistä. (29.1.1999/85)

1 momentti on kumottu L:lla 20.3.2015/322 .

Katettaessa eläkevastuun bruttomäärää on huolehdittava katteeseen kuuluvien varojen ja sitoumusten varmuudesta, tuotosta ja rahaksi muutettavuudesta sekä niiden asianmukaisesta monipuolisuudesta ja hajauttamisesta. Sijoitukset saman liikkeeseenlaskijan tai samaan yritysryhmään kuuluvien liikkeeseenlaskijoiden varoihin eivät saa asettaa A-eläkesäätiötä tai AB-eläkesäätiön A-osastoa alttiiksi liialliselle riskien keskittymiselle. Kun eläkesäätiössä on useita työnantajayrityksiä, sijoitukset näihin työnantajayrityksiin on tehtävä varovaisuutta noudattaen ja ottaen huomioon varojen riittävä hajauttaminen. (28.12.2018/1295)

Eläkesäätiön on katettava eläkevastuun bruttomäärä jäljempänä tässä pykälässä säädettyihin omaisuuslajeihin kuuluvin sellaisin varoin, jotka käypään arvoon Vakuutusvalvontaviraston määräämien perusteiden mukaan arvostettuina riittävät kattamaan eläkevastuun, josta ensin on vähennetty seuraavat erät:

(19.5.2006/391)

Sosiaali- ja terveysministeriö voi erityisestä syystä määrätä, että tietyt katteeseen kuuluvat varat arvostetaan niiden käyvästä arvosta poikkeavasti. (19.5.2006/391)

Eläkevastuun katteen on, sen mukaan kuin 47 b–47 o §:ssä säädetään, oltava:

(19.5.2006/391)

Vakuutusvalvontavirasto voi eläkesäätiön hakemuksesta hyväksyä eläkevastuun bruttomäärän katteeksi määräajaksi muitakin kuin 5 momentissa tarkoitettuja varoja ja sitoumuksia, jotka niiden laatuun ja varmuuteen nähden voidaan rinnastaa 5 momentissa tarkoitettuihin varoihin. (19.5.2006/391)

Tämän lain säännöksiä kiinteistöistä, rakennuksista ja 5 momentin 5 kohdassa tarkoitetuista oikeuksista sovelletaan myös sellaisen kiinteistöyhteisön, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa ja jossa eläkesäätiöllä on määräämisvalta, omistamiin tällaisiin varoihin samalla tavoin kuin jos nämä varat olisivat eläkesäätiön suorassa omistuksessa. Mitä tässä momentissa säädetään, koskee myös kiinteistöyhteisöä, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa ja jossa eläkesäätiöllä on määräämisvalta yhdessä yhden tai useamman saman työnantajan tai samaan konserniin kuuluvan työnantajan eläkesäätiön kanssa taikka jonka Vakuutusvalvontavirasto eläkesäätiön hakemuksesta rinnastaa tässä momentissa tarkoitettuun kiinteistöyhteisöön. (19.5.2006/391)

Vakuutusvalvontavirasto antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset eläkevastuun katteeseen kuuluvien varojen ja sitoumusten sijainnista, valuuttariskin rajoittamisesta ja valuuttaliikkeen järjestämisestä, johdannaissopimusten käytöstä katteen yhteydessä, vakuuksien arvostuksesta ja vakuuksien merkityksestä luettaessa katteeseen niitä sitoumuksia, joihin vakuudet liittyvät. Virasto antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset myös Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimivan vaihdantajärjestelmän rinnastamisesta arvopaperipörssiin, yhteisön rinnastamisesta kiinteistöyhteisöön, talletuspankkiin tai vakuutusyhtiöön, rahasto-osuuksien lukemisesta eläkevastuun bruttomäärän katteeseen ja 47 m §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen varojen lukemisesta katteeseen. (19.5.2006/391)

9 momentti on kumottu L:lla 19.12.2008/898 .

Eläkesäätiön eläkevastuun kate on luetteloitava siten kuin Vakuutusvalvontavirasto tarkemmin määrää. (19.5.2006/391)

ETA-valtioon rinnastetaan muutkin kuin siihen kuuluvat Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) jäsenvaltiot 46 b, 47 b–47 d, 47 f, 47 h–47 j ja 47 l–47 p §:ää sovellettaessa.

A-eläkesäätiö ja AB-eläkesäätiön A-osasto voi käyttää johdannaissopimuksia, jos ne pienentävät sijoitusriskiä tai mahdollistavat sijoitusten tehokkaan hoidon. Johdannaissopimusten kohde-etuuksien yhteismäärä saa olla enintään yhtä suuri kuin niiden raha- ja pääomamarkkinavälineiden sekä osakkeiden ja osuuksien yhteismäärä, jotka ovat eläkesäätiön vapaaehtoisen lisäeläketoiminnan eläkevastuun katteena. Eläkesäätiön on johdannaissopimuksia tehdessään vältettävä liiallista yhteen vastapuoleen liittyvää riskiä sekä muita johdannaisiin liittyviä riskejä. A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston toimintaan liittyvät johdannaissopimukset on luettava vapaaehtoisen lisäeläketoiminnan varoihin. Johdannaissopimukset on arvostettava varovaisuutta noudattaen ottaen huomioon kohde-etuus.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä johdannaissopimusten käytöstä eläkesäätiön vapaaehtoisessa lisäeläketoiminnassa.

A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön on katettava vapaaehtoisista lisäeläkkeistä ja muista etuuksista aiheutuva eläkevastuunsa. Eläkevastuusta voidaan tällöin vähentää 44 b §:n 1 momentissa tarkoitetun katevajauksen kuolettamatta oleva määrä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun eläkevastuun katteeseen sovelletaan vastaavasti, mitä 46 §:n 2–6 momentissa säädetään eläkevastuun bruttomäärän kattamisesta. Mainitun pykälän 5 momentin 8 kohdan mukaista saamista vastuunjaosta koskevaa säännöstä ei kuitenkaan sovelleta. Katteesta 75 prosenttia on oltava sellaisia varoja ja sitoumuksia, joita tarkoitetaan 46 §:n 3 momentissa.

Finanssivalvonta antaa tarkemmat määräykset eläkesäätiön eläkevastuun katteen luetteloinnista.

Eläkesäätiön hallituksen on laadittava säätiön varojen sijoittamista koskeva suunnitelma ( sijoitussuunnitelma ). Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset sijoitussuunnitelmasta.

A-eläkesäätiön tai AB-eläkesäätiön A-osaston sijoitussuunnitelman on sisällettävä sijoituspolitiikan periaatteita koskeva selvitys. Selvitystä on tarkistettava ilman viivytystä kaikkien merkittävien sijoituspolitiikkaa koskevien muutosten jälkeen ja vähintään joka kolmas vuosi. Sijoituspolitiikan periaatteita koskevan selvityksen tulee sisältää selostus käytetyistä sijoitusriskien mittaamis- ja hallintamenetelmistä sekä strategiasta, jota noudattaen A-eläkesäätiö ja AB-eläkesäätiö A-osaston osalta on jakanut sijoittamansa varat ottaen huomioon eläkevastuiden luonteen ja keston. (19.5.2006/391)

Eläkevastuun koko bruttomäärän katteena saa olla:

Finanssivalvonta antaa tarkemmat määräykset 1 momentin 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen rahasto-osuuksien lukemisesta eläkevastuun bruttomäärän katteeseen.

Enintään 70 prosenttia eläkevastuun bruttomäärän katteena olevista varoista ja sitoumuksista saa olla:

Mitä 1 momentin 3 kohdassa säädetään kaupankäynnistä säännellyllä markkinalla, sovelletaan myös velkasitoumuksiin, joilla käydään kauppaa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä ja organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä.

Enintään 70 prosenttia eläkevastuun bruttomäärän katteena olevista varoista ja sitoumuksista saa olla:

Mitä 1 momentin 1 kohdassa säädetään kaupankäynnistä säännellyllä markkinalla, sovelletaan myös kaupankäyntiin monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä ja organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä.

Finanssivalvonta antaa tarkemmat määräykset 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen rahasto-osuuksien lukemisesta eläkevastuun bruttomäärän katteeseen.

Enintään 25 prosenttia eläkevastuun bruttomäärästä saadaan kattaa varoilla ja sitoumuksilla, jotka on sijoitettu yhteen kohteeseen, jos kysymyksessä on sijoitus:

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin velkasitoumuksiin rinnastetaan velkasitoumukset, joiden vakuutena on mainittuja velkasitoumuksia.

Jos 1 momentissa tarkoitetun yhteisön osakkeet tai osuudet noteerataan säännellyillä markkinoilla, enimmäisrajaa sovellettaessa lasketaan yhteen myös yhteisön osakkeet ja osuudet sekä sitoumukset, joilla on huonompi etuoikeus kuin yhteisön muilla sitoumuksilla.

Enintään 5 prosenttia eläkevastuun bruttomäärästä saadaan kattaa varoilla ja sitoumuksilla, jotka on sijoitettu yhteen kohteeseen 47 d §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun saman yhteisön osakkeisiin ja osuuksiin sekä sellaisiin sitoumuksiin, joilla on huonompi etuoikeus kuin yhteisön muilla sitoumuksilla.

Yhdessä 1 momentissa tarkoitettujen omaisuuslajien kanssa saa yhteensä enintään 10 prosenttia eläkevastuun bruttomäärää vastaava osa katteesta olla:

Edellä 1 ja 2 momentissa säädetyn lisäksi katteena olevista varoista ja sitoumuksista saa olla sijoitettuna yhteensä enintään 10 prosenttia saman yhteisön 47 c §:n 3 kohdassa tarkoitettuihin velkasitoumuksiin.

Eläkevastuun bruttomäärän katteena olevista varoista ja sitoumuksista saa olla sijoitettuna 47 b–47 e §:ssä tarkoitettuun sellaiseen omaisuuteen, jonka arvo perustuu pääosin työnantajan toimintaan, enintään 25 prosenttia bruttomäärästä. Yhden toiminnallisen kokonaisuuden muodostavaan kohteeseen saa tällöin kuitenkin olla sijoitettuna enintään 15 prosenttia eläkevastuun bruttomäärästä.

Vakuutusvalvontavirasto voi erityisistä syistä myöntää määräajaksi poikkeuksia 1 momentin säännöksistä.

Edellä 47 c, 47 d, 47 f, 47 h ja 47 i §:ssä säädettyjä enimmäisrajoja sovellettaessa on laskettava yhteen myös sijoitukset, jotka kohdistuvat tai liittyvät yhteisön kanssa samaan konserniin kuuluvaan muuhun yhteisöön.

Mitä 47 b–47 j §:ssä säädetään, sovelletaan katettaessa 75 prosenttia 47 §:n 2 momentissa tarkoitetusta A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston eläkevastuusta.

Muu kuin 47 §:n 2 momentin kolmannessa virkkeessä tarkoitetun A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston eläkevastuun katteen osa saa olla sen lisäksi, mitä 47 b–47 j §:ssä säädetään: (8.12.2006/1116)

Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset siitä, millaisin edellytyksin ja rajoituksin 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut varat saadaan lukea katteeseen.

Enintään 30 prosenttia A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston eläkevastuun bruttomäärän katteena olevista varoista ja sitoumuksista saa olla muun valuutan kuin euron määräisiä taikka sellaisia varoja ja sitoumuksia, joita ei ole täysin suojattu valuuttakurssien muutoksilta.

Vakuutusvalvontavirasto voi eläkesäätiön hakemuksesta antaa määräajaksi luvan 47 c–47 h ja 47 m §:ssä säädetyn enimmäisrajan ylitykseen.

Enintään 10 prosenttia eläkevastuun bruttomäärän katteena olevista varoista saadaan sijoittaa seuraaviin kohteisiin, kun niillä ei käydä kauppaa säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä:

B-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön B-osaston vakavaraisuuspääomalla tarkoitetaan sitä määrää, jolla työntekijän eläkelain mukaisen toiminnan varat ja muut niihin rinnastettavat sitoumukset ja vakuudet ylittävät sanotusta vakuutustoiminnasta johtuvat velat ja muut näihin rinnastettavat sitoumukset, siten kuin siitä 2–7 momentissa säädetään ja 7 momentin nojalla tarkemmin määrätään. Eläkevastuun määrää laskettaessa ei oteta huomioon 43 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettua lisävakuutusvastuuta.

Eläkesäätiön vakavaraisuuspääomaan luetaan seuraavat erät:

AB-eläkesäätiössä voidaan 2 momentin 1, 2, 4 ja 5 kohdan mukaiset erät lukea vakavaraisuuspääomaan siltä osin kuin ne eläkesäätiön kirjanpidon mukaan kuuluvat B-osastolle tai ovat B-osaston omaisuutta.

Vakavaraisuuspääomasta vähennetään:

AB-eläkesäätiössä 4 momentissa luetellut erät vähennetään vakavaraisuuspääomasta siltä osin kuin ne eläkesäätiön kirjanpidon mukaan kuuluvat B-osaston taseeseen tai ovat B-osaston velvoitteita.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan säätää, että edellä 2 momentin 4 kohdassa ja 4 momentin 2 kohdassa tarkoitetut joukkovelkakirjat ja vastaavat muut raha- ja pääomamarkkinavälineet voidaan arvostaa eläkesäätiön vakavaraisuuspääomassa niiden käyvästä arvosta poikkeavasti.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä vakavaraisuuspääomaan luettavista ja siitä vähennettävistä eristä.

Työntekijän eläkelain mukaista toimintaa harjoittavan eläkesäätiön vakavaraisuusraja määritellään riskiteoreettisesti vastaamaan yhden vuoden vakavaraisuuspääoman tarvetta huomioon ottaen vakuutusliikkeen ja sijoitusten riskit. Vakavaraisuusrajan laskemisesta säädetään tarkemmin eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annetussa laissa (315/2015) . (20.3.2015/322)

Eläkesäätiön vähimmäispääomavaatimus on yksi kolmasosa vakavaraisuusrajasta.

Eläkesäätiön tulee siirtää vuotuinen sijoitustoiminnan tulos 43 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun lisävakuutusvastuuseen. Lisäksi eläkesäätiö voi siirtää lisävakuutusvastuuseen 6 §:n mukaista ylikatetta A-osastolta. Sijoitustoiminnan tuloksen ja ylikatteen siirtämisen jälkeen lisävakuutusvastuuta voidaan kartuttaa tai purkaa kannatusmaksuilla siten kuin 2–7 momentissa säädetään. Eläkesäätiö voi purkaa lisävakuutusvastuuta myös vakavaraisuuspääoman ylitteen palautuksena siten kuin 45 §:n 4 momentissa säädetään.

Eläkesäätiön vakavaraisuuspääoman enimmäismäärä on vakavaraisuusrajan kolminkertainen määrä, kuitenkin vähintään viisikymmentä prosenttia eläkevastuusta, josta on vähennetty lisävakuutusvastuu. Lisävakuutusvastuuta voidaan kartuttaa kannatusmaksuilla vakavaraisuuspääoman enimmäismäärään saakka. (20.3.2015/322)

Lisävakuutusvastuuta voidaan purkaa kannatusmaksujen alentamiseen siten, että vakavaraisuuspääoma on purkamisen jälkeen vähintään 1,3-kertainen vakavaraisuusrajaan nähden. (20.3.2015/322)

Eläkesäätiön, jonka vakavaraisuuspääoma on enintään 1 ja 3 momentin soveltamisen jälkeen 1,3-kertainen vakavaraisuusrajaan nähden sekä vähintään vakavaraisuusrajan suuruinen, lisävakuutusvastuuta voidaan purkaa kannatusmaksujen alentamiseen vastaavassa määrin kuin työeläkevakuutusyhtiöt voivat työntekijän eläkelain 169 §:n nojalla antaa vakuutusmaksujen alennuksia sijoitustoimintansa perusteella. Purkamista koskevat perusteet sisältyvät mainitun lain 166 §:n nojalla annettuihin eläkevastuun laskuperusteisiin. (20.3.2015/322)

Eläkesäätiön, jonka vakavaraisuuspääoma on pienempi kuin vakavaraisuusraja, lisävakuutusvastuuta ei saa purkaa kannatusmaksujen alentamiseen. Jos vakavaraisuutta ei voida muulla tavoin vahvistaa, lisävakuutusvastuuta on kartutettava kannatusmaksuilla. Jos vakavaraisuuspääoma kuitenkin alenee 1 momentin mukaisen sijoitustoiminnan tappion siirtämisen jälkeen alle vakavaraisuusrajan, lisävakuutusvastuuta on kartutettava kannatusmaksuilla vakavaraisuusrajaan saakka.

Eläkesäätiön, jonka vakavaraisuuspääoma on toisena peräkkäisenä vuonna suurempi kuin vakavaraisuuspääoman enimmäismäärä, lisävakuutusvastuuta on sanotusta vuodesta lukien purettava kannatusmaksujen alentamiseen vuosittain määrä, joka on yksi kolmasosa siitä määrästä, jolla eläkesäätiön vakavaraisuuspääoma ylittää sen enimmäismäärän. Jos vakavaraisuuspääoman enimmäismäärän ylityksen voidaan katsoa olevan luonteeltaan pysyvä, eläkesäätiön on järjestettävä toimintansa siten, että vakavaraisuuspääoman määrä alenee enimmäismääräänsä pienemmäksi.

Tätä pykälää sovellettaessa vakavaraisuuspääomasta vähennetään 48 a §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitettu työnantajan lisämaksuvelvollisuuteen perustuva erä.

1 momentti on kumottu L:lla 3.6.2016/412 .

Eläkesäätiön, jonka vakavaraisuuspääoma on pienempi kuin vakavaraisuusraja, on viipymättä toimitettava Finanssivalvonnan hyväksyttäväksi eläkesäätiön taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelma. Tervehdyttämissuunnitelmassa on osoitettava, että eläkesäätiön vakavaraisuuspääoma ylittää kannatusmaksuja lisäämällä tai muulla tavoin vuoden tai erityisistä syistä Finanssivalvonnan luvalla enintään kahden vuoden kuluessa vakavaraisuusrajan.

Eläkesäätiön, jonka vakavaraisuuspääoma on pienempi kuin vähimmäispääomavaatimus, on viipymättä toimitettava Finanssivalvonnan hyväksyttäväksi lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelma. Rahoitussuunnitelmassa on osoitettava, että eläkesäätiön vakavaraisuuspääoma ylittää kannatusmaksuja lisäämällä tai muulla tavoin kolmen kuukauden kuluessa vähimmäispääomavaatimuksen. Jos rahoitussuunnitelman mukaisia toimenpiteitä ei sanotussa ajassa ole saatu toteutetuiksi, Finanssivalvonta voi erityisen painavista syistä jatkaa määräaikaa enintään kolmella kuukaudella.

Finanssivalvonta antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen suunnitelmien laatimisesta ja toimittamisesta. (3.6.2016/412)

Jos vapaaehtoista lisäeläketoimintaa harjoittava eläkesäätiö itse takaa biometrisen riskin, sijoitustoiminnan tuoton tai etuuksien tason, eläkesäätiöllä on jatkuvasti oltava eläkevastuun lisäksi riittävä määrä omia varoja, joilla se pystyy täyttämään vakuutuskassalain (1164/1992) 83 v–83 y §:n mukaisesti eri vakuutusluokkien osalta yhteenlasketun vähimmäismäärää koskevan vaatimuksen ( omien varojen vähimmäismäärä ).

Omien varojen on oltava riskityypin ja varojen rakenteen mukaiset kaikkien lisäeläkejärjestelyjen osalta. Varoja ei saa sitoa ennakoituihin vastuisiin.

Eläkesäätiön 1 momentissa tarkoitettuihin omiin varoihin luetaan seuraavat erät:

Eläkesäätiön 1 momentissa tarkoitetuista omista varoista on vähennettävä seuraavat erät:

Edellä 3 momentin 5 kohdassa tarkoitettua maksamatta olevaa määrää saa lukea omiin varoihin enintään määrän, joka vastaa 50 prosenttia omien varojen määrästä tai omien varojen vähimmäismäärästä, sen mukaan kumpi on alhaisempi.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä:

Jos eläkesäätiö takaa 48 e §:ssä tarkoitetun biometrisen riskin, sijoitustoiminnan tuoton ja etuuksien tason, lisäeläkejärjestelyyn ei sovelleta 45 §:n 2 ja 5 momenttia.

Jos eläkesäätiön 48 e §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen omien varojen määrä on pienempi kuin 48 e §:n 1 momentissa tarkoitettu omien varojen vähimmäismäärä, eläkesäätiön on viipymättä toimitettava Finanssivalvonnan hyväksyttäväksi taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelma. Tervehdyttämissuunnitelmassa on osoitettava, miten eläkesäätiö vuoden kuluessa täyttää omien varojen vähimmäismäärän.

Edellytyksenä 48 a §:n 2 momentin 5 kohdan mukaisen työnantajan lisämaksuvelvollisuuteen perustuvan erän lukemiselle vakavaraisuuspääomaan on, että eläkesäätiö kuvaa 25 a §:n mukaisessa riski- ja vakavaraisuusarviossa, mitä erällä tavoitellaan, mitä vaikutuksia erällä on eläkesäätiön sijoitussuunnitelmaan, vakavaraisuuteen, sijoitusjakaumaan ja tuotto-odotukseen sekä missä tilanteessa vakavaraisuutta kartutetaan kannatusmaksuilla tai kannatusmaksujen alennuksia rajoitetaan.

Työnantajan lisämaksuvelvollisuuteen perustuva erä tulee mitoittaa ottaen huomioon sille asetettu toteuttamiskelpoinen tavoite. Eläkesäätiön tulee seurata erän käytölle asetettujen tavoitteiden toteutumista. Eläkesäätiö ei voi lukea mainittua erää vakavaraisuuspääomaan, jos eläkesäätiön toiminta ei vastaa erän käytölle asetettuja tavoitteita.

Jos työnantajan lisämaksuvelvollisuuteen perustuva erä on luettu vakavaraisuuspääomaan, eläkesäätiön on seurattava vakavaraisuutensa suhdetta työeläkejärjestelmän keskimääräisen vakavaraisuuden tasoon. Jos eläkesäätiön vakavaraisuus suhteessa työeläkejärjestelmän vakavaraisuuden keskimääräiseen tasoon alenee siten, että poikkeama lisää merkittävästi eläkesäätiön toiminnan riskejä, eläkesäätiön tulee rajoittaa lisävakuutusvastuun käyttöä kannatusmaksujen alentamiseen tai vahvistaa vakavaraisuuspääomaa lisämaksuilla.

Vakavaraisuusrajaa vastaavan määrän eläkesäätiön vakavaraisuuspääomasta on muodostuttava muista eristä kuin 1 momentissa mainitusta erästä. Finanssivalvonta voi kuitenkin sallia edellä mainitun erän lukemisen kahden vuoden ajan vakavaraisuuspääomaan eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annetun lain 28 §:n tarkoitetussa tilanteessa, vaikka vakavaraisuuspääoma on vakavaraisuusrajaa pienempi.

Finanssivalvonta voi antaa määräyksiä työnantajan lisämaksuvelvollisuuteen perustuvan erän seurannasta ja ottamisesta huomioon riski- ja vakavaraisuusarviossa.

Tämän luvun säännöksiä sovelletaan muihin kuin lakisääteisiin etuuksiin.

Eläkesäätiön on annettava vakuutetuille sekä tarvittaessa heidän edustajilleen tiedoksi eläkesäätiön säännöt, joista käy ilmi heidän lisäeläkeoikeuksiensa laajuus, etuuksien saamiseen liittyvät edellytykset ja valintamahdollisuudet sekä kohtuullisen ajan kuluessa olennaiset tiedot sääntöihin tehdyistä muutoksista.

Eläkesäätiön on annettava vakuutetuille vuosittain selvitys taloudellisesta tilanteestaan.

Kunkin etuudensaajan on saatava eläkkeelle jäädessään tai muiden etuuksien erääntyessä yksityiskohtaiset tiedot niistä eläke- ja muista etuuksista, joihin hän on oikeutettu. Lisäksi kunkin etuudensaajan ja tarvittaessa hänen edustajansa on saatava kohtuullisen ajan kuluessa tieto eläkesäätiön sääntöihin tehdyistä olennaisista muutoksista.

Vakuutettujen, etuudensaajien sekä tarvittaessa heidän edustajiensa on saatava pyynnöstä:

Vakuutettujen on saatava pyynnöstä yksityiskohtaiset tiedot:

Liikkeen luovutuksen kohteena olevien toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden on saatava pyynnöstä yksityiskohtaiset tiedot karttuneen eläke-etuuden määrästä, etuuksien siirtymisestä ja heidän oikeuksistaan liikkeen luovutustilanteessa.

Eläkesäätiön antamien tässä luvussa tarkoitettujen tietojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

Eläkesäätiön on annettava vakuutetuille ja etuudensaajille riittävästi tietoja lisäeläkejärjestelyn ehdoista, erityisesti seuraavat tiedot:

Niissä lisäeläkejärjestelyissä, joissa vakuutetut kantavat sijoitusriskin ja joissa tarjotaan useampi kuin yksi vaihtoehto, joilla on eri sijoitusprofiili, vakuutetuille on ilmoitettava ehdot, jotka koskevat saatavilla olevia sijoitusvaihtoehtoja ja oletuksena olevaa sijoitusvaihtoehtoa sekä lisäeläkejärjestelyn sääntö, jonka mukaan vakuutettu liitetään yksittäiseen sijoitusvaihtoehtoon.

Eläkesäätiön on annettava vakuutetuille, etuudensaajille ja heidän edustajilleen kohtuullisen ajan kuluessa kaikki lisäeläkejärjestelyn sääntöihin tehtäviä muutoksia koskevat olennaiset tiedot sekä asetettava heidän saatavilleen selvitys vakuutusteknisen eläkevastuun merkittävien muutosten vaikutuksista vakuutettujen ja etuudensaajien kannalta.

Eläkesäätiön on annettava vakuutetun, etuudensaajan tai heidän edustajiensa pyynnöstä seuraavat lisätiedot:

Liikkeen luovutuksen kohteena olevien eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden on saatava pyynnöstä yksityiskohtaiset tiedot karttuneen lisäeläke-etuuden määrästä, etuuksien siirtymisestä ja heidän oikeuksistaan liikkeen luovutustilanteessa.

Eläkesäätiön on annettava vakuutetuille veloituksetta vähintään kerran vuodessa sähköisessä muodossa tai paperikopiona lisäeläkejärjestelyn keskeiset tiedot sisältävä asiakirja, jonka otsikossa on maininta lisäeläkkeen eläke-etuusote. Vakuutetulle on toimitettava pyynnöstä paperikopio sähköisesti toimitettujen tietojen lisäksi. Lisäeläkkeen eläke-etuusotteen tietojen tulee olla tarkkoja ja ajantasaisia.

Lisäeläkkeen eläke-etuusotteessa on ilmoitettava vakuutetulle vähintään:

Lisäeläkkeen eläke-etuusotteessa on 2 momentissa ilmoitettavien tietojen lisäksi ilmoitettava, mistä ja millä tavalla vakuutettu saa:

Finanssivalvonta antaa määräyksen 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetun lisäeläkkeen eläke-ennusteen laskennassa käytettävistä olettamista, joita eläkesäätiön on käytettävä määrittäessään sijoitusten vuotuisen tuottoprosentin, vuotuisen inflaation ja tulevat palkat.

Eläkesäätiön on annettava ennen lisäeläkejärjestelyyn liittymistä mahdollisille vakuutetuille, joita ei liitetä automaattisesti lisäeläkejärjestelyyn, sekä vakuutetuille, jotka liitetään automaattisesti lisäeläkejärjestelyyn, viipymättä lisäeläkejärjestelyyn liittämisen jälkeen seuraavat tiedot:

Kun vakuutetut kantavat sijoitusriskin tai voivat tehdä sijoituspäätöksiä, eläkesäätiön on annettava mahdollisille vakuutetuille tiedot lisäeläkejärjestelyyn liittyvien sijoitusten aiemmasta tuotto- tai arvonkehityksestä vähintään viiden vuoden ajalta tai kaikilta lisäeläkejärjestelyn toimintavuosilta, jos niitä on vähemmän kuin viisi, sekä tiedot vakuutettujen ja etuudensaajien kantamien kustannusten rakenteesta.

Eläkesäätiön on toimitettava vakuutetuille lisäeläkkeen eläke-etuusotteen lisäksi tiedot heille tarjolla olevista vaihtoehdoista lisäeläke-etuuksien maksamiseksi hyvissä ajoin ennen vakuutetun eläkeikää tai vakuutetun pyynnöstä.

Eläkesäätiön on annettava etuudensaajille säännöllisesti tiedot maksussa olevista etuuksista ja vaihtoehdoista niiden maksamiseksi. Lisäksi etuudensaajille on ilmoitettava viipymättä päätöksen antamisen jälkeen ja kolme kuukautta ennen päätöksen täytäntöönpanoa sellaisesta päätöksestä, jonka seurauksena on maksettavien etuuksien väheneminen. Jos etuuksien maksussa ollessa etuudensaajat kantavat merkittävän sijoitusriskin, etuudensaajille on annettava säännöllisesti asianmukaiset tiedot.

Kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta säädetään kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/2088 sekä kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2020/852.

Etuutta on haettava kirjallisesti. Hakijan on annettava eläkesäätiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen eläkesäätiön vastuun arvioimiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkesäätiön mahdollisuus hankkia selvitys.

Työnantaja on velvollinen antamaan eläkesäätiölle kaikki ne tiedot, jotka ovat tarpeen tämän lain täytäntöönpanemiselle.

Vakuutus- tai eläkelaitos on velvollinen pyynnöstä antamaan eläkkeiden yhteensovituksen suorittamista varten eläkesäätiölle maksutta kaikki hallussaan olevat käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun vaikuttavat tiedot.

Jos eläkkeen hakija on alaikäinen taikka jos hän sairauden tai muun syyn takia ei kykene itse hakemaan eläkettä eikä hänellä ole holhoojaa tai uskottua miestä, eläkesäätiön hyväksymä muu hakijasta pääasiallisesti huolehtiva henkilö voi edunvalvojana käyttää hänen puhevaltaansa tämän luvun mukaista eläkettä koskevassa asiassa.

Edellä 1 momentissa säädetyin edellytyksin eläkesäätiö voi suorittaa eläkkeen sen saajan lähiomaiselle tai muulle henkilölle.

Eläkkeensaaja on velvollinen ilmoittamaan eläkesäätiölle sellaisista muutoksista, jotka vaikuttavat hänen oikeuteensa saada eläkettä tai eläkkeen määrään.

Eläkesäätiö voi vaatia eläkkeensaajalta selvityksen eläkkeen määrään vaikuttavista seikoista ja selvityksen siitä, että hän edelleen täyttää eläkkeen saamisen edellytykset. Jollei eläkkeensaaja ole toimittanut sanottua selvitystä eläkesäätiölle sen määräämässä kohtuullisessa ajassa, eläkesäätiö voi päättää, että eläkkeen suorittaminen keskeytetään, kunnes selvitys on toimitettu.

Eläkettä ei suoriteta takautuvasti pitemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemista seuraavaa kuukautta edeltäneiden kuuden kuukauden ajalta tai eläkesäätiön säännöissä määrätyltä tätä pitemmältä ajalta.

Muuta etuutta kuin eläkettä on oikeuden menettämisen uhalla haettava kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun oikeus etuuteen on syntynyt, jollei eläkesäätiön säännöissä ole määrätty pitempää aikaa. Myöhästymisestä huolimatta etuus voidaan kuitenkin myöntää joko kokonaan tai osaksi, jos sen epäämistä on pidettävä kohtuuttomana.

Eläkesäätiöllä on oikeus maksaa kertasuorituksena vanhuus- tai perhe-eläke taikka vapaakirjaan perustuva työkyvyttömyyseläke, joka on pienempi kuin 20 euroa kuukaudessa tai eläkkeensaajan suostumuksella 40 euroa kuukaudessa. Kertasuoritus lasketaan Vakuutusvalvontaviraston määräysten mukaisesti, ellei muualla laissa toisin säädetä.

Eläkkeen ja muun etuuden suorituksen viivästyessä eläkesäätiön on maksettava viivästynyt eläke tai muu etuus viivästysajalta korotettuna. Etuuden korotus vuotta kohden laskettuna on korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen ja se lasketaan viivästysajan jokaiselta päivältä. Viivästysajan katsotaan alkavan, kun kolme kuukautta on kulunut sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona etuuden hakija on jättänyt eläkesäätiölle hakemuksensa ja 50 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle korotus kuitenkin lasketaan eräpäivästä.

Jos 1 momentissa tarkoitettua etuutta ei ole voitu etuudensaajasta johtuvasta syystä maksaa oikeassa ajassa, eläkesäätiö ei ole velvollinen maksamaan etuutta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este eläkesäätiön tieten on lakannut. Jos etuuden suorittaminen viivästyy lain säännöksen vuoksi taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun sen kaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, eläkesäätiö ei ole velvollinen maksamaan etuutta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamalta viivästysajalta. Etuuden korotusta, jonka määrä on pienempi kuin viisi euroa, ei ole maksettava. (30.12.1998/1210)

Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa määräyksiä tämän pykälän soveltamisesta.

Mikäli eläkesäätiön säännöissä ei toisin määrätä, oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen ei eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvalla henkilöllä ole sellaisen sairauden vuoksi, joka on selvästi ilmennyt ennen työsuhteen alkamista, taikka sellaisen vian tai vamman vuoksi, joka on saatu ennen sanottua ajankohtaa. Tätä rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta, jos työsuhde on yhtäjaksoisesti jatkunut vähintään kaksi vuotta.

Jos etuuden hakija tai hänen edustajansa on vilpillisesti antanut eläkesäätiölle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä eläkesäätiön sääntöjen mukaisen etuuden saamiseen tai suuruuteen, voidaan hakijalle kuuluva etuus evätä tai sitä alentaa sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Eläkesäätiö on vastuusta vapaa sellaista toimintapiiriin kuuluvaa henkilöä tai muuta etuudensaajaa kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos toimintapiiriin kuuluva henkilö tai muu etuudensaaja on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä tuottamuksesta, voidaan hänelle kuuluva etuus evätä tai jo myönnetyn etuuden suorittaminen keskeyttää taikka niitä alentaa sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Mitä 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös, jos toimintapiiriin kuuluva henkilö ilman hyväksyttävää syytä ei ole suostunut eläkesäätiön osoittaman lääkärin määräämään tutkimukseen tai hoitoon, vakavaa terveydellistä vahingonvaaraa aiheuttavaa toimenpidettä lukuun ottamatta.

Eläkesäätiö ei saa vastuusta vapautuakseen vedota 58 §:n 1 momentin säännökseen, jos toimintapiiriin kuuluva tai muu etuudensaaja oli sellaisessa iässä tai mielentilassa, ettei häntä olisi voitu tuomita rangaistukseen rikoksesta, tai jos toimintapiiriin kuuluva tai muu etuudensaaja oli toiminut henkilön tai omaisuuden vahingoittumisen estämiseksi sellaisissa olosuhteissa, että toimenpide on puolustettavissa.

Jos eläkkeensaaja joutuu rangaistuslaitokseen vapausrangaistusta kärsimään tai pakkolaitokseen, voidaan eläke siltä ajalta, jonka laitoksessaolo kestää, jättää joko kokonaan tai osittain maksamatta taikka se voidaan asianomaisen sosiaalilautakunnan esityksestä maksaa lautakunnalle käytettäväksi eläkkeensaajan huollettavina olevien niiden omaisten vastaiseen huoltoon, joista hän lain mukaan on velvollinen pitämään huolta.

Vapaaehtoisen lisäeläkejärjestelmän mukainen lisäeläke ja muu etuus tulee maksaa eläkkeen tai muiden etujen saajille myös Euroopan talousalueeseen kuuluvaan toiseen valtioon samoin edellytyksin kuin Suomessa. Mainitut etuudet voidaan maksaa myös Euroopan talousalueen ulkopuolelle, jollei eläkesäätiön säännöissä toisin määrätä.

Jos toimintapiiriin kuuluva henkilö tai muu etuudensaaja on saanut etuutta enemmän kuin mihin hänellä on ollut oikeus, on aiheettomasti maksettu etuus perittävä takaisin.

Aiheettomasti maksettu etuus voidaan jättää osittain tai kokonaan takaisin perimättä, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi ja etuuden maksamisen ei ole katsottava johtuneen toimintapiiriin kuuluvan henkilön tai etuudensaajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos takaisin perittävä määrä on vähäinen.

Aiheettomasti maksettu etuus saadaan periä takaisin myös kuittaamalla se vastaisuudessa suoritettavista etuuksista. Kulloinkin suoritettavasta etuudesta ei saa toimintapiiriin kuuluvan henkilön tai edunsaajan suostumuksetta kuitenkaan vähentää enempää kuin kuudesosan siitä etuuden osasta, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun etuudesta on ennakkoperintälain (418/59) nojalla toimitettu ennakonpidätys tai rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (627/78) nojalla peritty lähdevero.

Edellä 54 §:ssä ja 55 §:n 2 momentissa säädettyjä euromääriä tarkistetaan kalenterivuosittain sen palkkaindeksin mukaan, joka vuosittain vahvistetaan työntekijäin eläkelain 9 §:n soveltamista varten. Tarkistettu euromäärä pyöristetään lähimpään kymmeneen senttiin.

Eläkesäätiöiden valvonta kuuluu Finanssivalvonnalle. Tässä laissa oleva viittaus Vakuutusvalvontavirastoon tarkoittaa viittausta Finanssivalvontaan.

Eläkesäätiön on vuosittain viiden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä tai Finanssivalvonnan määräämänä myöhempänä ajankohtana toimitettava Finanssivalvonnalle tilinpäätös, toimintakertomus, tilintarkastajien lausunto sekä vahvistetun kaavan mukainen tilastokertomus toiminnastaan. Finanssivalvonnan muusta tietojensaantioikeudesta säädetään Finanssivalvonnasta annetussa laissa (878/2008) .

Eläkesäätiön on annettava sosiaali- ja terveysministeriölle sen määräämässä kohtuullisessa ajassa toiminnastaan tietoja, jotka ovat tarpeen ministeriön tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.

Jos Finanssivalvonta katsoo eläkesäätiön joutuneen tai olevan joutumassa sellaiseen tilaan, että eläkesäätiö on purettava, Finanssivalvonta voi kieltää eläkesäätiötä luovuttamasta tai panttaamasta omaisuuttaan.

Tätä lukua sovelletaan eläkesäätiöiden valvontaan sen lisäksi, mitä 8 luvussa säädetään, sekä ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen valvontaan.

Mitä tässä luvussa säädetään eläkesäätiöstä, sovelletaan vain A-eläkesäätiöön ja AB-eläkesäätiön A-osastoon.

Finanssivalvonta valvoo, että eläkesäätiö täyttää sen toiminnalle tässä laissa säädetyt edellytykset. Finanssivalvonnan tehtävänä on valvoa erityisesti, että eläkesäätiö täyttää vaatimukset, jotka koskevat:

Valvonnan tavoitteena on vakuutettujen ja etuudensaajien oikeuksien suojelu sekä eläkesäätiön vakauden ja hyvän kunnon varmistaminen.

Valvonnan tulee olla oikea-aikaista ja oikeassa suhteessa eläkesäätiön kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Valvonnan on perustuttava tulevaisuuteen suuntautuvaan ja riskilähtöiseen lähestymistapaan.

Finanssivalvonnan on tehtävä valvonnan vaikuttavuuden kannalta tarkoituksenmukaisessa suhteessa tarkastuksia eläkesäätiön toimitiloissa ja valvontatoimenpiteitä eläkesäätiön toimitilojen ulkopuolella. Finanssivalvonnan on erityisesti poikkeustilanteissa tarkasteltava toimiensa vaikutuksia Euroopan unionin rahoitusjärjestelmien vakauteen.

Finanssivalvonnan on eläkesäätiötä valvoessaan otettava huomioon sen toimintaolosuhteet sekä ulkoistettuja keskeisiä toimintoja ja muita toimintoja eläkesäätiölle suorittavat palveluyritykset. Finanssivalvonnan tulee eläkesäätiötä valvoessaan erityisesti arvioida:

Finanssivalvonnan käytettävissä tulee olla stressitestejä tai muita vastaavia seurantavälineitä, joiden avulla se voi havaita  eläkesäätiön  taloudellisen tilan heikkenemisen ja seurata eläkesäätiön toimenpiteitä heikkenemisen estämiseksi.

Finanssivalvonnan on vahvistettava valvontatoimenpiteiden vähimmäisaikaväli ja laajuus ottaen huomioon eläkesäätiön koko, luonne, laajuus ja monitahoisuus.

Finanssivalvonnan on julkistettava kuvaus 1–3 momentissa säädetyn valvontamenettelyn vaiheista ja yleisistä periaatteista.

Eläkesäätiön, sen toiminnasta tosiasiallisesti vastaavien henkilöiden ja keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava Finanssivalvonnalle sen pyynnöstä valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot ja asiakirjat. Erityisesti on toimitettava:

Finanssivalvonta valvoo eläkesäätiön ja sen keskeisten toimintojen ja muiden toimintojen ulkoistamisesta ja edelleen ulkoistamisesta säädetyn 42 p §:n noudattamista erityisesti, kun ulkoistamisella on vaikutusta eläkesäätiön taloudelliseen asemaan tai valvonnan vaikuttavuus sitä muutoin edellyttää.

Mitä Finanssivalvonnasta annetun lain 24 §:n 1 momentissa säädetään valvottavan ja muun Finanssimarkkinoilla toimivan toimipaikassa suoritettavasta tarkastuksesta, sovelletaan myös sellaisen palveluyrittäjän toimipaikassa suoritettavaan tarkastukseen, jolle eläkesäätiö on ulkoistanut toimintojaan. Mitä edellä säädetään palveluyrittäjän toimipaikassa tehtävästä tarkastuksesta, sovelletaan myös sellaiseen palveluntarjoajaan, jolle eläkesäätiön palveluyrittäjä on edelleen ulkoistanut eläkesäätiön toimintoja.

Finanssivalvonta määrää Finanssivalvonnasta annetun lain 38 §:ssä tarkoitetun rikemaksun sille, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tai rikkoo:

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, rikemaksun määräämiseen sovelletaan, mitä Finanssivalvonnasta annetussa laissa rikemaksun määräämisestä säädetään.

Finanssivalvonta voi 69 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa kieltää 42 r §:ssä tarkoitetun omaisuudenhoitajan ja 42 s §:ssä tarkoitetun säilytysyhteisön hallinnassa olevien eläkesäätiön varojen käyttämisen.

Finanssivalvonta voi ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä kieltää Suomeen sijoittautuneen omaisuudenhoitajan ja säilytysyhteisön hallussa olevien ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen varojen käyttämisen tai rajoittaa varojen käyttämistä.

Finanssivalvonnan on annettava tiedoksi Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle eläkesäätiön toiminnan kieltävä tai sitä rajoittava päätös.

Finanssivalvonta valvoo siten kuin 125 j §:ssä säädetään, että ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos harjoittaessaan rajat ylittävää toimintaa, jossa Suomi on vastaanottavana valtiona, noudattaa Suomen sosiaali- ja työoikeutta sekä vapaaehtoisiin lisäeläkkeisiin sovellettavia tietojen toimittamista koskevia vaatimuksia.

Jos eläkesäätiö harjoittaa rajat ylittävää toimintaa, vastaanottavan valtion sosiaali- ja työoikeuden sekä tietojen toimittamista koskevien vaatimusten noudattamista valvoo vastaanottavan valtion toimivaltainen viranomainen. Finanssivalvonnan on oltava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä vastaanottavan valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ne tämän lain säännökset, jotka eivät ole Suomen sosiaali- ja työlainsäädäntöä, sekä niihin tehdyt muutokset säännöllisesti kuitenkin vähintään kahden vuoden välein.

Finanssivalvonnan on edistettävä tietojenvaihtoa ETA-valtioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten valvontaa koskevien parhaiden käytäntöjen ja yhteistyön kehittämiseksi, kilpailun vääristymisen estämiseksi sekä rajat ylittävän toiminnan ja rajat ylittävien siirtojen edellytysten turvaamiseksi. Finanssivalvonnan on tietojenvaihtoa edistäessään toimittava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Finanssivalvonnan on toimittava yhteistyössä Euroopan komission kanssa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten valvonnan helpottamiseksi.

Finanssivalvonnan on valvoessaan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2341 soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa toimittava yhteistyössä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 mukaisesti sekä toimitettava ilman aiheetonta viivytystä edellä mainitun asetuksen 35 artiklan mukaisesti Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle kaikki tiedot, joita tämä tarvitsee edellä mainitun direktiivin ja edellä mainitun asetuksen mukaisten tehtäviensä suorittamiseksi.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava Euroopan komissiolle ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2341 soveltamiseen liittyvistä merkittävistä vaikeuksista ja pyrittävä yhteistyössä Euroopan komission, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja muun ETA-valtion toimivaltaisten viranomaisten kanssa ratkaisemaan edellä tarkoitetut vaikeudet viipymättä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä pidettävään eläkesäätiörekisteriin merkitään eläkesäätiöitä koskevat ilmoitukset sekä viranomaisten päätökset ja tiedonannot sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Ilmoitukset rekisteriin tehdään ministeriölle sen määräämällä tavalla.

Rekisteriin tehdyistä merkinnöistä ja niihin kuuluvista asiakirjoista on jokaisella oikeus saada tieto.

Rekisteristä voidaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 16 §:n 3 momentin estämättä luovuttaa tietoja sähköisessä muodossa. Tieto henkilötunnuksen tunnusosasta ja ulkomailla asuvan luonnollisen henkilön kotiosoitteesta luovutetaan rekisteristä vain, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja. Muutoin ulkomailla asuvan luonnollisen henkilön kotiosoitteen sijasta luovutetaan tieto henkilön asuinmaasta. (17.4.2020/224)

Eläkesäätiön perustamisesta on eläkesäätiörekisteriin merkitsemistä varten tehtävä ilmoitus ( perusilmoitus ), jossa on mainittava:

Eläkesäätiörekisteriin merkittävistä luonnollisista henkilöistä rekisteriin merkitään täydellinen nimi, henkilötunnus, kotikunta ja kansalaisuus. Jos henkilöllä ei ole suomalaista henkilötunnusta, merkitään rekisteriin syntymäaika. Ulkomailla asuvista luonnollisista henkilöistä kotikunnan sijasta rekisteriin merkitään kotiosoite. (17.4.2020/224)

Jos rekisteriin merkittävä eläkesäätiöön kuuluva työnantaja on oikeushenkilö, rekisteriin merkitään oikeushenkilön toiminimi, rekisterinumero ja rekisteri, johon se on merkitty.

Tässä pykälässä tarkoitettu ilmoitus on hallituksen jokaisen jäsenen allekirjoitettava.

Jos asiantilassa, josta on tehty merkintä eläkesäätiörekisteriin, tapahtuu muutos, on siitä viivytyksettä tehtävä ilmoitus rekisteriin ( muutosilmoitus ). Ilmoitus on vähintään yhden hallituksen jäsenen tai asiamiehen allekirjoitettava.

Finanssivalvonnan eläkesäätiön sääntöihin vahvistama muutos, Finanssivalvonnan 20 §:n 3 momentin ja Finanssivalvonnasta annetun lain 26 §:n 8 momentin ja 29 §:n perusteella antama määräys sekä tämän lain 69 §:n mukainen kielto on merkittävä rekisteriin ilman erillistä ilmoitusta. (19.12.2008/898)

Eläkesäätiön merkitsemisestä eläkesäätiörekisteriin ja rekisteriin tehdyistä muutoksista on sosiaali- ja terveysministeriön viivytyksettä ilmoitettava eläkesäätiölle.

Jos sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, ettei rekisteröimistä lain mukaan voida suorittaa, on asiasta annettava päätös. Päätöksen ohella asiakirjat on palautettava eläkesäätiön hallitukselle.

Kun tuomioistuimen lainvoiman saaneella ratkaisulla on todettu, että rekisteröity päätös on pätemätön tai ettei eläkesäätiörekisteriin merkitty tieto ole oikea, sosiaali- ja terveysministeriön on poistettava merkintä rekisteristä. Tuomioistuimen on lähetettävä ministeriölle jäljennös lainvoiman saaneesta ratkaisustaan tässä tarkoitetussa asiassa.

Tarkemmat määräykset eläkesäätiörekisteristä ja sen pitämisestä antaa tarvittaessa sosiaali- ja terveysministeriö.

Eläkesäätiö on asetettava selvitystilaan ja purettava:

Sosiaali- ja terveysministeriö voi pidentää 1 momentin 1 kohdassa mainittua neljän kuukauden määräaikaa enintään vuodeksi, jollei vakuutettuja etuuksia näin vaaranneta.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa hakemuksesta antaa päätöksessä määrääminsä ehdoin enintään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan suostumuksen eläkesäätiön toiminnan jatkamiseen. Jos eläkesäätiö on saanut tässä momentissa mainitun luvan, säilyttävät toimintapiiriin kuuluvat ja kuuluneet henkilöt, eläkkeen ja muiden etuuksien saajat sekä ne henkilöt, joiden vakuutussuhde on päättynyt 88 §:n 2 momentissa mainitulla tavalla siinä säädetyn ajan kuluessa, eläkesäätiön sääntöjen mukaisen oikeutensa eläkkeen ja muiden etuuksien saamiseen. Mainitun luvan saatuaan eläkesäätiön on muutettava sääntönsä muuttuneita olosuhteita vastaaviksi.

Eläkesäätiö voi sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, päättää eläkesäätiön asettamisesta selvitystilaan ja sen purkamisesta.

Mitä tässä luvussa säädetään, sovelletaan myös, kun Finanssivalvonta on määrännyt eläkesäätiön purettavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 26 §:n nojalla. (19.12.2008/898)

Eläkesäätiön asettamisesta selvitystilaan päättää eläkesäätiön hallitus tai hallintoneuvosto, jos eläkesäätiön säännöissä on niin määrätty. Selvitystila alkaa, kun sitä koskeva päätös on tehty. Eläkesäätiön hallitus tai hallintoneuvosto voi kuitenkin 78 §:n 4 momentissa tarkoitetussa tapauksessa määrätä selvitystilan alkamaan muusta myöhemmästä ajankohdasta.

Jollei hallitus tai hallintoneuvosto tee päätöstä eläkesäätiön asettamisesta selvitystilaan 78 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenen tai asiamiehen on haettava sellaista päätöstä sosiaali- ja terveysministeriöltä. Hakemuksen voi tehdä myös tilintarkastaja. Ministeriön on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin päätöksen antamiseksi.

Ministeriön on ryhdyttävä toimenpiteisiin eläkesäätiön asettamiseksi selvitystilaan myös, jos se havaitsee, että 78 §:n 1 momentin edellytykset ovat olemassa, eikä eläkesäätiössä ole tehty päätöstä selvitystilaan asettamisesta tai sitä koskevaa tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettua hakemusta ole tehty ministeriöön.

Finanssivalvonnan on viipymättä ilmoitettava Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle päätöksestään, jolla Finanssivalvonta on määrännyt lisäeläketoimintaa harjoittavan eläkesäätiön selvitystilaan ja purettavaksi.

Kun eläkesäätiön hallitus tai hallintoneuvosto tekee päätöksen selvitystilasta, on samalla valittava vähintään yksi selvitysmies hallituksen, hallintoneuvoston ja asiamiehen tilalle. Sosiaali- ja terveysministeriöllä on lisäksi oikeus määrätä yksi selvitysmies. Jollei selvitystilassa olevalla eläkesäätiöllä ole rekisteriin merkittyjä toimikelpoisia selvitysmiehiä, ministeriön on määrättävä selvitysmies joko omasta aloitteestaan tai toimintapiiriin kuuluvan henkilön, työnantajan, velkojan tai muun henkilön hakemuksesta, jonka oikeus voi riippua siitä, että eläkesäätiöllä on joku, joka voi sitä edustaa.

Kun ministeriö määrää eläkesäätiön selvitystilaan, sen on samalla määrättävä vähintään yksi selvitysmies.

Mitä tässä laissa säädetään hallituksesta, hallituksen jäsenistä ja asiamiehistä, on soveltuvin osin voimassa selvitysmiehistä, mikäli tämän luvun säännöksistä ei muuta johdu.

Selvitysmiehille maksetaan sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymä palkkio ja kustannusten korvaus eläkesäätiön varoista. Jolleivät eläkesäätiön varat riitä palkkion ja korvauksen maksamiseen, puuttuva osa maksetaan niistä varoista, jotka eläkesäätiöiltä peritään vakuutustarkastuksen kustannusten korvaamiseksi.

Sen estämättä, mitä 32 §:ssä säädetään, tilintarkastajien tehtävä jatkuu selvitystilan ajan. Jollei selvitystilassa olevalla eläkesäätiöllä ole kelpoisuusehtoja täyttävää tilintarkastajaa, sosiaali- ja terveysministeriön on määrättävä tilintarkastaja joko omasta aloitteestaan tai saamansa ilmoituksen perusteella. Selvitysmiehet ovat velvollisia tekemään ministeriölle ilmoituksen tilintarkastajan puuttumisesta. Ilmoituksen voi tehdä muukin henkilö.

Mitä 4 luvussa säädetään tilintarkastuksesta, on soveltuvin osin noudatettava selvitystilan aikana. Tilintarkastuskertomuksessa on lisäksi oltava lausuma siitä, onko selvitystilaa tilintarkastajien mielestä tarpeettomasti pitkitetty.

Kun eläkesäätiö on asetettu selvitystilaan, selvitysmiesten on viivytyksettä laadittava tilinpäätös ja toimintakertomus siltä selvitystilaa edeltävältä ajalta, jolta sitä ei vielä ole tehty. Soveltuvin osin on noudatettava, mitä tilinpäätöksestä, toimintakertomuksesta ja tilintarkastuksesta säädetään. (30.12.2004/1323)

Jos 1 momentissa tarkoitettu aika käsittää myös edellisen tilikauden, on tältä tilikaudelta laadittava erillinen tilinpäätös ja toimintakertomus. (30.12.2004/1323)

Huolimatta siitä, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, kukin hallitus on toimikaudeltaan tämän lain ja eläkesäätiön sääntöjen mukaisessa vastuussa eläkesäätiön toiminnasta 1 ja 2 momentissa tarkoitetuilta tilikausilta.

Selvitysmiesten on viivytyksettä tehtävä selvitystilaa koskevasta päätöksestä ja eläkesäätiön nimen kirjoittamista koskevasta mahdollisesta päätöksestä ilmoitus sosiaali- ja terveysministeriölle eläkesäätiörekisteriin merkittäväksi. Ilmoituksessa on mainittava jokaisen selvitysmiehen nimi, postiosoite sekä hänen asuinpaikkansa. Ilmoitus on jokaisen selvitysmiehen allekirjoitettava.

Jos sosiaali- ja terveysministeriö on määrännyt eläkesäätiön asetettavaksi selvitystilaan tai määrännyt selvitysmiehiä, ministeriön on tehtävä tästä merkintä rekisteriin.

Selvitysmiehet hoitavat eläkesäätiön asioita selvitystilan aikana.

Eläkesäätiön nimen selvitystilan aikana kirjoittaa selvitysmies, tai mikäli heitä on useita, selvitysmiehet yhdessä, jollei selvitysmiehiä asetettaessa ole toisin päätetty.

Selvitysmiesten on viipymättä haettava julkinen haaste eläkesäätiön velkojille.

Eläke tai muu etuus, joka on erääntynyt maksettavaksi selvitystilan aikana tai sitä ennen, on suoritettava, jollei 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua sopimusta vakuutustoiminnan luovuttamisesta ole tehty. Konkurssin alkamispäivänä tai sen jälkeen maksettavaksi erääntynyt eläke tai muu etuus suoritetaan, jos eläke- tai muu vakuutustapahtuma on sattunut ennen konkurssin alkamispäivää, alkaneista eläkkeistä aiheutuvan eläkevastuun katteena olevilla varoilla.

Jos eläkesäätiöltä puuttuu käteisiä varoja eläkesäätiön hoitokuluja ja niitä eläkkeitä sekä muita etuuksia varten, jotka 85 §:n mukaan on eläkesäätiön suoritettava, voidaan selvitystilassa olevan eläkesäätiön saatava työnantajalta irtisanoa maksettavaksi välittömästi irtisanomisen jälkeen. Irtisanottava määrä ei tällöin saa ylittää edellä mainittuihin suorituksiin tarvittavaa määrää.

Kun 88 §:n 1 momentissa tarkoitettu sopimus vakuutustoiminnan luovuttamisesta on tehty, voidaan sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, selvitystilassa olevan eläkesäätiön saatava irtisanoa maksettavaksi kuuden kuukauden kuluttua irtisanomisesta, vaikka pitemmästä irtisanomisajasta olisi sovittu.

Selvitysmiesten on laadittava kultakin tilikaudelta tilinpäätös ja toimintakertomus neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Jollei selvitystilaa ole kahden vuoden kuluessa saatettu loppuun, heidän on samalla ilmoitettava, mistä syystä se on viivästynyt.

Jo alkaneet eläkkeet sekä eläkesäätiön sääntöjen mukaan määrättävät vastaiset eläkkeet ja muut etuudet, jotka perustuvat ennen selvitystilan alkamista jatkuneisiin vakuutussuhteisiin, on turvattava ostamalla niitä vastaava etuus toisesta vakuutuslaitoksesta. Jos toimintapiiriin kuuluvan tai kuuluneen henkilön, eläkkeen tai muun etuuden saajan osuus eläkevastuuta vastaavista varoista on Finanssivalvonnan vahvistamaa enimmäismäärää pienempi, voidaan se maksaa hänelle kertasuorituksena.

Eläkesäätiön, jonka purkamisen syynä on ollut työnantajan toiminnan lopettaminen ja vakuutussuhde on päättynyt vuoden kuluessa ennen toiminnan lopettamista, on turvattava myös tällaiseen vakuutussuhteeseen perustuvat oikeudet 1 momentin mukaisesti.

Jos 1 momentissa tarkoitettua sopimusta etuuksien ostosta ei kohtuullisin ehdoin saada aikaan, on varat eläkevastuuosuuksien mukaisessa suhteessa jaettava niille, joilla eläkesäätiön sääntöjen perusteella on niihin oikeus. Varojen jakoon on haettava Finanssivalvonnan hyväksyminen.

Jos eläkesäätiön varat eivät riitä etuuksien täysimääräiseen turvaamiseen, on varat ensisijaisesti käytettävä jo eläkkeellä olevien henkilöiden alkaneiden eläkkeiden sekä heidän ja heidän edunsaajiensa vastaisten eläkkeiden ja muiden etuuksien turvaamiseen. Se määrä eläkesäätiön varoista, jolla säätiön toimintapiiriin kuuluvien ja kuuluneiden henkilöiden etuuksista aiheutuva eläkevastuu on katettu 47 tai 146 §:n säännösten vähimmäisvaatimusten mukaisesti, on kuitenkin käytettävä sanottujen henkilöiden etuuksien turvaamiseen. Jos eläkesäätiön varat eivät riitä etuuksien turvaamiseen 47 tai 146 §:n mukaisesti, varat käytetään sanottujen etuuksien turvaamiseen mainituissa lainkohdissa säädettyjen kattamisvaatimusten mukaisessa suhteessa.

Ostettaessa B-eläkesäätiölle tai AB-eläkesäätiön B-osastolle 78 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa työntekijän eläkelain mukaisia eläkkeitä ja muita etuuksia vastaava etuus 1 momentissa tarkoitetusta vakuutuslaitoksesta 48 a §:ssä tarkoitettua vakavaraisuuspääomaa on siirrettävä vähintään vakavaraisuusrajaa vastaava määrä. Jos eläkesäätiön vakavaraisuuspääoma on suurempi kuin vakavaraisuusrajaa vastaava määrä, vakavaraisuuspääoma siirretään kokonaan, kuitenkin enintään vakavaraisuusrajan kaksinkertainen määrä tai sosiaali- ja terveysministeriön 6 momentissa tarkoitetulla asetuksella säädetty määrä, sen mukaan kumpi näistä määristä on suurempi.

Ostettaessa B-eläkesäätiölle tai AB-eläkesäätiön B-osastolle työntekijän eläkelain mukainen etuus 100 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa vakavaraisuuspääomaa on siirrettävä määrä, joka mahdollistaa vastaanottavassa vakuutuslaitoksessa sellaisen sijoitusjakautuman, joka vastaa työntekijän eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkelaitosten sijoitusjakaumien keskimääräistä riskillisyyttä. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa Finanssivalvonnan esityksestä vakuutustoiminnan luovutuksissa noudatettavan siirtyvän vakavaraisuuspääoman prosenttiosuuden siten kuin työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain (354/1997) 29 e §:ssä säädetään. Siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrä määräytyy sen viimeksi mainitun lainkohdan 2 momentissa tarkoitetussa asetuksessa säädetyn prosenttiosuuden mukaisesti, joka on voimassa sinä ajankohtana, kun vakuutustoiminnan luovuttamista koskeva sopimus on tehty. Jos siirtyvän omaisuuden perusteella laskettu vakavaraisuusrajan kaksinkertainen määrä on suurempi kuin edellä tämän momentin mukaisesti määräytyvän siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrä, eläkesäätiöstä luovutettava vakavaraisuuspääoma määritetään tämän momentin mukaan ja eroavan työnantajan on täydennettävä siirtyvä vakavaraisuuspääoma siten, että se vastaa siirtyvän omaisuuden perusteella laskettua vakavaraisuusrajan kaksinkertaista määrää. Jos tämän momentin mukaan määrätyn vakavaraisuuspääoman määrä muodostuu suuremmaksi kuin luovutettavaa vakuutustoimintaa vastaava osuus vakavaraisuuspääomasta, eläkesäätiöstä luovutetaan luovutettavaa vakuutustoimintaa vastaava osuus vakavaraisuuspääomasta, ja eroavan työnantajan on täydennettävä luovutettavaa vakavaraisuuspääomaa siten, että se vastaa tässä momentissa säädettyä määrää. Laskettaessa luovutettavan vakuutustoiminnan osuutta eläkesäätiön vakavaraisuuspääomasta on eläkesäätiön vakavaraisuuspääoman tasoa määrättäessä otettava huomioon säännökset vakavaraisuuslaskennassa käytettävän eläkevastuun määrittelystä.

Siirrettäessä vakavaraisuuspääomaa 5 ja 6 momentin mukaisesti siirrettävän vakavaraisuuspääoman tulee muodostua eristä, jotka vastaanottava vakuutuslaitos voi lukea vakavaraisuuspääomaansa.

Mitä 5–7 momentissa säädetään, sovelletaan myös vakuutustoiminnan osittaiseen luovuttamiseen. Mainittuja momenttien säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta vakuutustoiminnan luovuttamiseen jakautumisessa, joka tapahtuu 100 §:n mukaisesti.

Jos selvitystilassa olevalle B-eläkesäätiölle tai AB-eläkesäätiön B-osastolle jää varoja sen jälkeen, kun vakuutustoiminta on luovutettu, velat suoritettu ja kaikki muutkin sitoumukset täytetty, voidaan erotusta vastaavat varat palauttaa työnantajalle.

Jos selvitystilassa olevalle A-eläkesäätiölle tai AB-eläkesäätiön A-osastolle jää varoja sen jälkeen, kun vakuutustoiminta on luovutettu, velat suoritettu ja kaikki muutkin sitoumukset täytetty, voidaan nämä varat palauttaa työnantajalle tai käyttää eläkkeen ja muiden etuuksien saajien sekä toimintapiiriin kuuluvien ja kuuluneiden henkilöiden etuuksien turvaamiseen tai eläkesäätiön säännöissä määrätyllä muulla tavalla.

Mitä 1 momentissa säädetään varojen maksamisesta kertasuorituksena sekä mitä 2–4 momentissa säädetään, ei sovelleta työntekijän eläkelain mukaiseen toimintaan.

Jos eläkesäätiö ei ole kahden vuoden kuluessa selvitystilan alkamisesta tehnyt 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua sopimusta vakuutustoiminnan luovuttamisesta, sosiaali- ja terveysministeriön on määrättävä ajankohta, johon mennessä sopimus on tehtävä uhalla, että muutoin eläkesäätiön omaisuus muutetaan rahaksi ja jaetaan niille, joilla eläkesäätiön sääntöjen perusteella on siihen oikeus.

Selvitysmiesten on viipymättä laadittava luettelo 88 §:n 3 momentissa tarkoitetussa jaossa noudatettavista suhdeluvuista ja toimitettava se sosiaali- ja terveysministeriölle. Ministeriön on pidettävä luettelo nähtävänä 30 päivän ajan ja ilmoitettava siitä 102 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla. Suhdelukuihin saa hakea oikaisua ministeriöltä 30 päivän kuluessa nähtävilläoloajan päättymisestä.

Mitä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta työntekijäin eläkelain mukaiseen toimintaan.

Eläkesäätiön velkojille haetun julkisen haasteen paikalletulopäivän jälkeen selvitysmiesten on maksettava kaikki tiedossa oleva velka niillä eläkesäätiön varoilla, joita ei tarvita 88 §:n 1 momentissa tarkoitettuun etuuden ostamiseen tai kertasuoritukseen. Jos velka on riitainen tai erääntymätön taikka jos sitä ei muusta syystä voida maksaa, on tarpeelliset varat pantava erilleen.

Edellä 48 §:ssä tarkoitettu vakuus on eläkesäätiön toiminnan päättyessä palautettava vakuuden asettajalle siltä osin kuin sitä ei ole käytetty 46 §:n 1 momentissa tarkoitetusta eläketurvasta aiheutuvien sitoumusten suorittamiseen.

Jos eläkesäätiölle jää varoja sen jälkeen, kun se on suorittanut velkansa ja täyttänyt kaikki muutkin sitoumuksensa, käytetään ne eläkesäätiön säännöissä määrätyllä tavalla.

Kun eläkesäätiö on selvitystilassa, on toimintapiiriin kuuluvilla ja kuuluneilla henkilöillä sekä eläkkeen ja muiden etuuksien saajilla osuudestaan eläkevastuuseen keskenään samanlainen etuoikeus eläkesäätiön omaisuuteen kuin irtaimen pantin haltijalla. Tässä pykälässä säädetty etuoikeus ei huononna käteispantin eikä omaisuuteen myönnetyn kiinnityksen haltijan oikeutta.

Suoritettuaan tehtävänsä selvitysmiesten on mahdollisimman pian annettava tilintarkastajille lopputilitys hallinnostaan laatimalla koko selvitysmenettelyä koskeva kertomus. Kertomuksessa on oltava myös selostus eläkesäätiön omaisuuden jaosta. Kertomukseen on liitettävä tilinpäätöksiä koskevat asiakirjat koko selvitystilan ajalta. Tilintarkastajien on kuukauden kuluessa annettava selvitysmiehille lopputilitystä ja selvitystilan aikaista hallintoa koskeva tilintarkastuskertomus. Selvitysmiesten on viivytyksettä toimitettava lopputilitys liitteineen ja tilintarkastuskertomus sosiaali- ja terveysministeriölle.

Selvitysmiesten on viivytyksettä ilmoitettava lopputilityksestä toimintapiiriin kuuluville ja kuuluneille henkilöille sekä eläkkeen ja muiden etuuksien saajille kuuluttamalla siitä eläkesäätiön kotipaikkakunnalla ilmestyvässä sanomalehdessä.

Jos joku tahtoo moittia selvitysmiesten lopputilitystä, kanne eläkesäätiötä vastaan on pantava vireille eläkesäätiön kotipaikan käräjäoikeudessa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lopputilityksestä on 92 §:n 2 momentin mukaisesti kuulutettu.

Eläkesäätiö katsotaan puretuksi, kun lopputilitys on annettu sosiaali- ja terveysministeriölle ja 93 §:ssä tarkoitettu kolmen kuukauden aika on kulunut eikä eläkesäätiötä vastaan ole nostettu kannetta. Jos kanne eläkesäätiötä vastaan on nostettu, eläkesäätiö katsotaan puretuksi vasta, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Ministeriön on tehtävä eläkesäätiön purkamisesta merkintä eläkesäätiörekisteriin sekä ilmoitettava asiasta patentti- ja rekisterihallitukselle kaupparekisteriin tehtävää merkintää varten sen jälkeen, kun selvitysmiehet ovat tehneet ministeriölle ilmoituksen siitä, ettei kannetta ole määräajassa nostettu tai että kanne on lainvoimaisesti ratkaistu.

Lopputilitys ja tilikirjat sekä eläkesäätiön hallintoelimien kokouspöytäkirjat, eläkepäätöksiin liittyvät asiakirjat sekä muut eläkesäätiön toimintaan olennaisesti liittyvät asiakirjat on säilytettävä sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymällä tavalla kymmenen vuotta laskettuna siitä, kun merkintä eläkesäätiön purkamisesta on tehty eläkesäätiörekisteriin.

Jos selvitystilassa olevan eläkesäätiön varat eivät riitä selvityskulujen suorittamiseen, sosiaali- ja terveysministeriön on selvitysmiesten ilmoituksesta määrättävä selvitystila lopetettavaksi ja julistettava eläkesäätiö puretuksi. Tällöin ei noudateta 81 §:n 1 ja 2 momentin, 84, 87, 90, 92 ja 93 §:n eikä 94 §:n 1 momentin säännöksiä. Puuttuva osa selvityskuluista maksetaan niistä varoista, jotka eläkesäätiöiltä peritään vakuutustarkastuksen kustannusten korvaamiseksi. Ministeriön on tämän jälkeen tehtävä eläkesäätiörekisteriin merkintä eläkesäätiön purkamisesta.

Jos eläkesäätiön purkamisen jälkeen ilmaantuu uusia varoja tai muutoin tarvitaan selvitystoimenpiteitä, sosiaali- ja terveysministeriön on määrättävä vähintään yksi selvitysmies jatkamaan selvitystä.

Mikäli eläkesäätiölle tulevien uusien varojen määrä on vähäinen, ministeriö voi määrätä ne valtiolle tai käytettäväksi johonkin eläkesäätiön toimintaan läheisesti liittyvään käyttötarkoitukseen ilman selvitysmenettelyä.

Jos eläkesäätiö on asetettu selvitystilaan 78 §:n 4 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, työnantaja voi tilintarkastajien annettua asiasta lausuntonsa päättää, että selvitystila lopetetaan ja eläkesäätiön toimintaa jatketaan. Päätöstä ei kuitenkaan saa tehdä, jos selvitystilaan on 78 §:n 1 momentin mukainen peruste tai jos eläkesäätiön omaisuutta on jaettu taikka jos vakuutustoiminta on jo luovutettu.

Kun päätös selvitystilan lopettamisesta ja eläkesäätiön toiminnan jatkamisesta on tehty, eläkesäätiölle on sen sääntöjen mukaisesti valittava hallitus ja mahdollinen hallintoneuvosto.

Kun hallitus on valittu, selvitysmiesten on viivytyksettä tehtävä selvitystilan lopettamista koskevasta päätöksestä ja hallituksen sekä hallintoneuvoston vaalista ilmoitus sosiaali- ja terveysministeriölle eläkesäätiörekisteriin merkittäväksi. Päätöstä ei saa panna täytäntöön ennen rekisteröintiä. Eläkesäätiön velkojille haettu julkinen haaste jää vaikutuksetta, kun selvitystila on lopetettu tämän pykälän säännösten mukaisesti.

Eläkesäätiön omaisuus voidaan luovuttaa konkurssiin vain hallituksen tai, kun eläkesäätiö on selvitystilassa, selvitysmiesten päätöksen perusteella. Konkurssin aikana edustaa eläkesäätiötä konkurssivelallisena hallitus ja asiamies tai ennen konkurssin alkamista valitut selvitysmiehet. Konkurssin aikana voidaan kuitenkin valita uusia hallituksen jäseniä tai uusia selvitysmiehiä.

Tuomioistuimen on, jos sosiaali- ja terveysministeriö tekee siitä esityksen, määrättävä uskotuksi mieheksi myös yksi ministeriön ehdottama henkilö.

Mitä 88, 89 ja 91 §:ssä eläkesäätiön selvitystilan varalta säädetään saamisten etuoikeudesta, on noudatettava sen estämättä, että eläkesäätiön omaisuus on luovutettu konkurssiin.

Jollei konkurssin päättyessä omaisuutta ole jäljellä, eläkesäätiö on katsottava puretuksi, kun konkurssissa on hyväksytty lopputilitys. Purkamisesta pesänhoitajan on viivytyksettä tehtävä ilmoitus Oikeusrekisterikeskukselle, josta tieto välitetään Vakuutusvalvontavirastolle eläkesäätiörekisteriin merkittäväksi. Ilmoitus on vähintään yhden pesänhoitajan allekirjoitettava. (20.2.2004/147)

Jos omaisuutta on jäljellä eikä eläkesäätiö ollut selvitystilassa, kun sen omaisuus luovutettiin konkurssiin, on hallituksen mahdollisimman pian päätettävä eläkesäätiön asettamisesta selvitystilaan. Jos eläkesäätiö on selvitystilassa, kun se asetetaan konkurssiin, on noudatettava, mitä 96 §:ssä säädetään.

Selvitystilassa tai konkurssissa olevan eläkesäätiön nimeen on lisättävä sana ""selvitystilassa"" tai ""konkurssitilassa"".

Eläkesäätiö ( sulautuva eläkesäätiö ) voi Finanssivalvonnan suostumuksella tehdä sopimuksen sulautumisesta toiseen eläkesäätiöön ( vastaanottava eläkesäätiö ) siten, että sulautuvan eläkesäätiön vakuutustoiminta, joka käsittää eläkevastuun, muut velat ja varat, siirtyy ilman selvitysmenettelyä vastaanottavalle eläkesäätiölle. Eläkesäätiö ( luovuttava eläkesäätiö ) voi niin ikään luovuttaa Finanssivalvonnan suostumuksella vakuutustoimintansa toiselle eläkesäätiölle, vakuutuskassalain (1164/1992) mukaiselle eläkekassalle tai vakuutusyhtiölle ( vastaanottava vakuutuslaitos ), jolloin on otettava huomioon, mitä tämän lain 88 §:n 6 momentissa säädetään vakavaraisuuspääomaan siirtämisestä. Eläkesäätiö ( jakautuva eläkesäätiö ) voi myös Finanssivalvonnan suostumuksella jakautua selvitysmenettelyittä luovuttamalla vakuutustoimintansa tai sen osan perustettavalle eläkesäätiölle ( vastaanottava eläkesäätiö ) tai perustettaville eläkesäätiöille, jos eläkesäätiössä työnantajana oleva osakeyhtiö jakautuu osakeyhtiölain 17 luvun 1 §:n mukaisesti. (20.7.2012/443)

Jakautuminen voi tapahtua siten, että:

Sulautumista koskeva sopimus (sulautumissopimus) sekä jakautumista koskeva sopimus (jakautumissopimus ) on eläkesäätiöihin kuuluvien työnantajien ja eläkesäätiöiden hallitusten tai, jos eläkesäätiöillä on hallintoneuvosto, hallintoneuvoston hyväksyttävä. Vakuutustoiminnan luovuttamista koskeva sopimus on luovuttavan eläkesäätiön hallituksen tai, jos eläkesäätiöllä on hallintoneuvosto, hallintoneuvoston hyväksyttävä. Jos vakuutustoiminnan luovuttaminen tapahtuu toiselle eläkesäätiölle, on vastaanottavan eläkesäätiön hallituksen tai, jos eläkesäätiöllä on hallintoneuvosto, hallintoneuvoston myös hyväksyttävä sopimus. Sulautumisesta, jakautumisesta ja vakuutustoiminnan luovuttamisesta voidaan päättää, vaikka sulautuva, jakautuva tai luovuttava eläkesäätiö on asetettu selvitystilaan. Luovutettaessa vakuutustoiminnan osa on vastaavasti noudatettava, mitä vakuutustoiminnan luovuttamisesta säädetään. (6.6.2003/421)

Jos eläkesäätiö jakautuu 1 ja 2 momentissa säädetyllä tavalla, voidaan siirtyvien varojen osalta soveltaa kirjanpidossa poistamatta olevia arvoja.

Mitä 101–106 §:ssä säädetään eläkesäätiön sulautumisesta, on soveltuvin osin noudatettava myös eläkesäätiön jakautumiseen.

Tämän pykälän 1–5 momenttia sovelletaan myös jakautuvan työnantajan ollessa jokin muu tuloverolain (1535/1992) 3 §:ssä tarkoitettu kotimainen yhteisö kuin osakeyhtiö.

Eläkesäätiö voi vastaanottaa toisen vakuutuslaitoksen luovuttaman 100 §:ssä tarkoitetun vakuutustoiminnan, eläkekassan vastuun tai työeläkevakuutusyhtiön työnantajakohtaisen vakuutuskannan.

Vastaanotettaessa 1 momentissa tarkoitettua työntekijän eläkelain mukaista vakuutustoimintaa, vastuuta ja vakuutuskantaa tulee vastaanotettavaa vakavaraisuuspääomaa olla vähintään 88 §:n 6 momentissa säädetty määrä tai vastaanotettavan omaisuuden perusteella lasketun 48 b §:n 1 momentissa tarkoitetun vakavaraisuusrajan kaksinkertaista määrää vastaava määrä, jos tämä on suurempi. Jos luovuttavasta eläkelaitoksesta siirtyvä lisävakuutusvastuu on pienempi kuin edellä tarkoitettu määrä, liittyvän työnantajan on täydennettävä vakavaraisuuspääoma edellä tarkoitettuun määrään saakka. (20.7.2012/443)

Mitä 100 §:ssä säädetään sulautumisesta, on soveltuvin osin noudatettava myös sellaisessa sulautumisessa, jossa kaksi tai useampia eläkesäätiöitä yhtyy perustamalla uuden eläkesäätiön.

Vastaanottavan eläkesäätiön perustamisessa sulautumissopimus korvaa perustamiskirjan. Sopimuksen on sisällettävä ehdotus vastaanottavan eläkesäätiön säännöiksi. Sopimuksessa on myös mainittava, miten vastaanottavan eläkesäätiön johto ja tilintarkastajat valitaan. Nämä valinnat on suoritettava, kun sulautumissopimus on hyväksytty sekä sosiaali- ja terveysministeriö on antanut suostumuksen sulautumiseen ja vahvistanut uuden eläkesäätiön säännöt.

Neljän kuukauden kuluessa siitä, kun sulautuva tai luovuttava eläkesäätiö ja vastaanottava vakuutuslaitos ovat hyväksyneet sulautumista tai vakuutustoiminnan luovuttamista koskevan sopimuksen, niiden on haettava Vakuutusvalvontaviraston suostumus sopimukseen ja vahvistus sulautumisen tai vakuutustoiminnan luovuttamisen vaatimalle eläkesäätiön sääntöjen muutokselle sekä, jos on kysymys 101 §:ssä tarkoitetusta sulautumisesta, uuden eläkesäätiön säännöille. Eläkesäätiön 78 §:n 4 momentin mukainen selvitystilaan asettaminen ja purkaminen, samoin kuin 100 §:ssä ja 125 §:n 1 momentissa tarkoitettu vakuutustoiminnan tai sen osan luovuttaminen tai 100 a §:n mukaisen vakuutustoiminnan tai sen osan vastaanottaminen ei kuitenkaan ole mahdollista, jos toimenpide koskee työntekijäin eläkelain mukaista vakuutustoimintaa ja jos saman vakuutustoiminnan tai sen osan aikaisemmasta luovutuksesta on kulunut luovutushetkellä vähemmän kuin viisi vuotta. Viiden vuoden vähimmäisaikavaatimusta ei kuitenkaan oteta huomioon niissä vakuutustoiminnan luovutuksissa, jotka johtuvat siitä, että työnantaja on tullut erotetuksi eläkesäätiöstä eläkesäätiön sääntöjen nojalla tai että työnantaja on joutunut eroamaan eläkesäätiöstä sen vuoksi, ettei työnantaja enää ole täyttänyt eläkesäätiön toimintapiiriin kuulumisen edellytyksiä.

Hakemukseen, jossa pyydetään Vakuutusvalvontaviraston suostumusta eläkesäätiön sulautumiseen tai vakuutustoiminnan tai sen osan luovuttamiseen, on liitettävä sulautumista tai vakuutustoiminnan luovuttamista koskeva sopimus alkuperäisenä sekä oikeaksi todistetut jäljennökset niistä sulautuvan tai luovuttavan eläkesäätiön sekä vastaanottavan eläkelaitoksen päätöksistä, joilla sopimus on hyväksytty. Vakuutusvalvontavirasto antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset tässä momentissa tarkoitetusta hakemuksesta ja hakemuksessa annettavista selvityksistä.

Sulautumista tai vakuutustoiminnan luovuttamista koskevasta hakemuksesta Vakuutusvalvontaviraston on, jollei se katso, että hakemus on ilman enempiä selvityksiä hylättävä, kuulutettava vastaanottavan vakuutuslaitoksen kustannuksella Virallisessa lehdessä. Kuulutuksessa on kehotettava niitä, jotka tahtovat tehdä muistutuksia hakemusta vastaan, esittämään ne Vakuutusvalvontavirastolle sen määräämässä ajassa, joka saa olla enintään kaksi kuukautta. Vakuutusvalvontaviraston on velvoitettava sulautuva, luovuttava tai vastaanottava eläkesäätiö viipymättä huolehtimaan siitä, että kuulutuksesta tiedotetaan Vakuutusvalvontaviraston ohjeiden mukaan sen työnantajan ilmoitustaululla, jota mainittu toimenpide koskee. Eläkesäätiön on ilmoitettava vakuutustoiminnan tai sen osan vastaanottamisesta siirtyvään vakuutustoimintaan kuuluville eläkkeen tai muiden etuuksien saajille viimeistään luovutuksen jälkeen tapahtuvan ensimmäisen etuuksien maksun yhteydessä. Jos sulautuminen tai vakuutuskannan tai sen osan luovuttaminen tai vastaanottaminen koskee vapaaehtoisia lisäeläkkeitä ja muita etuja, joita ei voida suorittaa eläkesäätiön sääntöjen mukaan, tulee tieto kuulutuksesta antaa luovuttavan eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvalle henkilölle, eläkkeen ja muiden etuuksien saajille sekä työnantajille eläkesäätiön säännöissä määrätyllä tavalla.

Finanssivalvonnan on pyydettävä 1 momentissa tarkoitetusta hakemuksesta Kilpailu- ja kuluttajaviraston lausunto, jos hakemuksessa tarkoitettu järjestely kuuluu kilpailulaissa (948/2011) tarkoitetun yrityskauppavalvonnan piiriin. (30.11.2012/671)

Mitä 3 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos vakuutustoiminnan osan luovuttaminen koskee vain yksittäistä eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvaa henkilöä ja Finanssivalvonta on antanut siihen suostumuksensa. (27.3.2009/174)

Vakuutusvalvontaviraston on annettava suostumuksensa 1 momentissa mainittuun toimenpiteeseen, jollei toimenpide loukkaa eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien tai kuuluneiden henkilöiden tai eläkkeen ja muiden etuuksien saajien etuja ja jollei sen katsota vaarantavan vakuutustoiminnan tervettä kehitystä.

Vakuutustoiminta siirtyy vastaanottavalle vakuutuslaitokselle luovutussopimuksessa mainittuna ajankohtana sen jälkeen, kun Finanssivalvonta on antanut suostumuksensa toimenpiteeseen. Luovutussopimuksessa mainitun siirtoajankohdan tulee olla enintään kuusi kuukautta luovutussopimuksen tekemisestä. (11.3.2011/222)

Jollei suostumusta ole haettu määräajassa tai jos se on evätty, on sulautuminen tai vakuutustoiminnan luovuttaminen rauennut.

Sosiaali- ja terveysministeriön on merkittävä antamansa suostumus eläkesäätiöiden sulautumiseen ja vakuutustoiminnan luovuttamiseen eläkesäätiörekisteriin.

Neljän kuukauden kuluessa siitä, kun 102 §:ssä tarkoitettu suostumus on annettu, eläkesäätiöiden on haettava sulautuvan eläkesäätiön kotipaikan käräjäoikeuden tai 101 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa vastaanottavalle eläkesäätiölle eläkesäätiön säännöissä määrätyn kotipaikan käräjäoikeuden lupa sulautumissopimuksen täytäntöönpanoon uhalla, että sulautuminen muutoin raukeaa. Hakemukseen on liitettävä selvitys 103 §:ssä tarkoitetusta rekisteröimisestä sekä luettelo sulautuvan eläkesäätiön tunnetuista velkojista ja heidän postiosoitteistaan.

Tuomioistuimen on annettava kuulutus eläkesäätiön tunnetuille ja tuntemattomille velkojille kehottaen sitä, joka haluaa vastustaa hakemusta, ilmoittamaan siitä kirjallisesti viimeistään kaksi viikkoa ennen paikalletulopäivää uhalla, että hänen muussa tapauksessa katsotaan suostuneen hakemukseen. Kuulutus on pantava tuomioistuimen ilmoitustaululle kolme kuukautta ennen paikalletulopäivää sekä julkaistava tuomioistuimen toimesta virallisessa lehdessä kaksi kertaa, ensimmäisen kerran viimeistään kahtakin kuukautta ja toisen kerran viimeistään kuukausi ennen paikalletulopäivää. Hakemuksesta tuomioistuimen on erikseen annettava tieto sosiaali- ja terveysministeriölle ja kaikille tunnetuille velkojille.

Hakemukseen on suostuttava, jollei kukaan velkojista sitä vastusta tai jos paikalletulopäivänä osoitetaan, että hakemusta vastustaneet velkojat ovat saaneet täyden maksun saamisistaan tai että heidän saamisistaan on asetettu tuomioistuimen hyväksymä vakuus. Luvan myöntämistä tai epäämistä koskevasta päätöksestä on tuomioistuimen viivytyksettä toimitettava tieto sosiaali- ja terveysministeriölle.

Eläkesäätiöiden on tehtävä 104 §:ssä tarkoitetusta tuomioistuimen luvasta ilmoitus sosiaali- ja terveysministeriölle eläkesäätiörekisteriin merkittäväksi neljän kuukauden kuluessa siitä, kun lupaa koskeva päätös on saanut lainvoiman. Kun tuomioistuimen luvasta ilmoitetaan 101 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa, on samalla tehtävä 71 §:ssä tarkoitettu perusilmoitus.

Jos sulautuminen on 104 §:n 1 momentin mukaan rauennut, sulautuvan säätiön on viivytyksettä tehtävä siitä ilmoitus sosiaali- ja terveysministeriölle rekisteriin merkittäväksi. Jollei 1 momentissa tarkoitettua rekisteri-ilmoitusta ole säädetyssä ajassa tehty tai jos tuomioistuin on hylännyt hakemuksen, ministeriön tulee tehdä rekisteriin merkintä sulautumisen raukeamisesta.

Sulautuminen katsotaan tapahtuneeksi, kun tuomioistuimen lupa sulautumiseen on merkitty eläkesäätiörekisteriin. Lisäksi vaaditaan 101 §:ssä tarkoitetussa sulautumisessa, että vastaanottavan eläkesäätiön perustaminen on merkitty sanottuun rekisteriin.

Sulautuvan eläkesäätiön varat, eläkevastuu ja velat, lukuun ottamatta 109 ja 110 §:ssä tarkoitettua korvausvaatimusta, siirtyvät vastaanottavalle eläkesäätiölle sekä sulautuvan eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvat henkilöt ja eläkkeen ja muiden etuuksien saajat tulevat vastaanottavan eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluviksi henkilöiksi ja eläkkeen ja muiden etuuksien saajiksi sulautumishetkellä. Samalla sulautuvaan eläkesäätiöön kuuluva työnantaja tulee vastaanottavaan eläkesäätiöön kuuluvaksi työnantajaksi.

Sen lisäksi, mitä 100 §:n 5 momentissa säädetään, jakautumissopimuksessa on oltava

Jos jakautumisessa ilmaantuu varoja, joita ei ole jaettu jakautumissopimuksessa, ne kuuluvat jakautuvalle eläkesäätiölle ja vastaanottavalle eläkesäätiölle tai vastaanottaville eläkesäätiöille niiden eläkevastuuosuuksien mukaisessa suhteessa.

Jakautuva eläkesäätiö ja vastaanottava eläkesäätiö tai vastaanottavat eläkesäätiöt vastaavat yhteisvastuullisesti jakautuvan eläkesäätiön velasta, jota ei ole jaettu jakautumissopimuksessa ja joka on syntynyt ennen kuin jakautumisen täytäntöönpano on rekisteröity. Eläkesäätiön vastuun kokonaismäärä on kuitenkin enintään sille jäävän tai siirtyvän netto-omaisuuden arvo.

Jos eläkesäätiö omistaa kaikki osakeyhtiön osakkeet, voivat eläkesäätiön ja yhtiön hallitukset tai, milloin eläkesäätiössä on hallintoneuvosto, hallintoneuvosto ja yhtiön hallitus sopia yhtiön sulautumisesta eläkesäätiöön. Sulautumiseen sovelletaan soveltuvin osin osakeyhtiölain 14 luvun säännöksiä tytäryhtiösulautumisesta lukuun ottamatta 8–11 §:ää, 12 §:n säännöksiä sulautuvan yhtiön osakkeiden lunastamisesta, 14 §:n 1 momentin toista virkettä ja 18 §:ää, jollei tässä pykälässä toisin säädetä. Eläkesäätiön on lisäksi tehtävä sulautumissuunnitelmasta ilmoitus asianomaiselle ministeriölle eläkesäätiörekisteriin merkittäväksi.

Kahden kuukauden kuluessa siitä, kun eläkesäätiö ja osakeyhtiö ovat hyväksyneet sulautumissuunnitelman, niiden on haettava ministeriön suostumus sulautumissuunnitelmaan ja vahvistus mahdolliselle säätiön sääntöjen muutokselle. Hakemukseen on liitettävä selvitys 1 momentissa tarkoitetuista rekisteröinneistä. Ministeriön käsitellessä lupahakemusta on soveltuvin osin noudatettava, mitä 102 §:n 2 ja 4 momentissa säädetään.

Eläkesäätiön ja osakeyhtiön on osakeyhtiölain 14 luvun 13 §:n mukaisesti haettava patentti- ja rekisterihallituksen lupa sulautumisen täytäntöönpanoon. Lupaa on haettava neljän kuukauden kuluessa siitä, kun ministeriö on antanut 2 momentissa tarkoitetun suostumuksen. Hakemukseen on liitettävä selvitys 2 momentissa tarkoitetun suostumuksen merkitsemisestä eläkesäätiörekisteriin. Patentti- ja rekisterihallituksen on viivytyksettä ilmoitettava luvan myöntämisestä tai epäämistä koskevasta päätöksestä ministeriölle. Ministeriön on merkittävä luvan myöntäminen tai epääminen eläkesäätiörekisteriin.

Eläkesäätiön ja osakeyhtiön on ilmoitettava sulautuminen merkittäväksi patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteriin osakeyhtiölain 14 luvun 16 §:n mukaisesti tai sulautuminen raukeaa. Ilmoitukseen on liitettävä selvitys sulautumisen merkitsemisestä eläkesäätiörekisteriin. Patentti- ja rekisterihallituksen on viivytyksettä ilmoitettava sulautumisen rekisteröimisestä tai rekisteröinnin epäämisestä ministeriölle.

Jollei 3 momentissa tarkoitettuja rekisteri-ilmoituksia ole tehty säädetyssä ajassa tai jos patentti- ja rekisterihallitus on hylännyt hakemuksen, ministeriön tulee tehdä rekisteriin merkintä sulautumisen raukeamisesta.

Hallituksen jäsen, hallintoneuvoston jäsen ja asiamies on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut eläkesäätiölle. Sama koskee vahinkoa, jonka edellä mainitut henkilöt tätä lakia, eläkesäätiön sääntöjä tai asianomaisen ministeriön tai Vakuutusvalvontaviraston määräyksiä rikkomalla ovat aiheuttaneet eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvalle tai kuuluneelle henkilölle, eläkkeen tai muun etuuden saajalle, työnantajalle tai muulle henkilölle.

Eläkesäätiön nimenkirjoittaja, joka ei ole työsuhteessa eläkesäätiöön ja joka ei ole hallituksen tai hallintoneuvoston jäsen tai asiamies, on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän myötävaikuttamalla tämän lain, eläkesäätiön sääntöjen tai asianomaisen ministeriön tai Vakuutusvalvontaviraston määräysten rikkomiseen tahallisesti tai törkeästä tuottamuksesta on aiheuttanut eläkesäätiölle, sen toimintapiiriin kuuluvalle tai kuuluneelle henkilölle, eläkkeen tai muun etuuden saajalle tai muulle henkilölle.

Vahingonkorvauksen sovittelusta sekä korvausvastuun jakaantumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken on voimassa, mitä vahingonkorvauslain (412/74) 2 ja 6 luvussa säädetään.

Mitä 1 momentissa säädetään vahingonkorvauksen sovittelusta, on hallituksen jäsenen, hallintoneuvoston jäsenen ja asiamiehen osalta noudatettava vain, jos hänen syykseen jää lievä tuottamus.

Vahingonkorvauskanteen nostamisesta eläkesäätiön lukuun 109 tai 110 §:n taikka tilintarkastuslain tilintarkastajan vahingonkorvausvelvollisuutta koskevan 10 luvun 9 §:n nojalla päättää eläkesäätiön hallitus tai hallintoneuvosto. Jos teko on rangaistava eikä hallitus tai hallintoneuvosto tee päätöstä kanteen nostamisesta, sosiaali- ja terveysministeriö voi määrätä erityisen asiamiehen ajamaan kannetta eläkesäätiön lukuun. Asiamiehelle maksetaan palkkio ja kustannusten korvaus eläkesäätiön varoista. Jolleivät eläkesäätiön varat riitä palkkion ja korvausten maksuun, puuttuva osa maksetaan niistä varoista, jotka eläkesäätiöiltä peritään Finanssivalvonnan kustannusten korvaamiseksi.

Jos eläkesäätiö asetetaan konkurssiin hakemuksesta, joka on tehty kahden vuoden kuluessa siitä, kun hallitus tai hallintoneuvosto päätti olla nostamatta kannetta, konkurssipesä saa tämän päätöksen estämättä ajaa kannetta.

Eläkesäätiön lukuun 109 tai 110 §:n taikka tilintarkastuslain tilintarkastajan vahingonkorvausvelvollisuutta koskevan 10 luvun 9 §:n nojalla ajettavaa kannetta ei voida nostaa, ellei kanne perustu rangaistavaan tekoon:

Jos eläkesäätiön lukuun ajettavan kanteen nostamisen määräaika on kulunut loppuun, 112 §:n 2 momentissa tarkoitettua kannetta ei voida nostaa sen jälkeen, kun kuukausi on kulunut konkurssissa toimitetusta valvonnasta.

Yhteiseläkesäätiöön sovelletaan tämän lain muiden lukujen säännöksiä, jollei tässä luvussa toisin säädetä.

Yhteiseläkesäätiön voivat perustaa:

Yhteiseläkesäätiön voivat lisäksi perustaa kaksi tai useampi työnantaja edellyttäen, että niillä on:

Sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, yksi työnantaja voi perustaa yhteiseläkesäätiön, milloin voidaan pitää todennäköisenä, että eläkesäätiöön tulee myöhemmin kuulumaan useampia työnantajia. Mikäli eläkesäätiöön ei viiden vuoden kuluessa sääntöjen vahvistamisesta lukien ole liittynyt toista työnantajaa, eläkesäätiön on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin eläkesäätiön sääntöjen muuttamiseksi yhden työnantajan eläkesäätiön säännöiksi.

Yhden työnantajan eläkesäätiö voidaan muuttaa yhteiseläkesäätiöksi, mikäli se täyttää 1 tai 2 momentin mukaiset edellytykset. Yhteiseläkesäätiö voidaan muuttaa yhden työnantajan eläkesäätiöksi, jos eläkesäätiössä on jäljellä vain yksi työnantaja.

Sen lisäksi, mitä 9 §:ssä säädetään, on yhteiseläkesäätiön säännöissä mainittava:

Työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittava eläkesäätiö voi pitää kirjanpitonsa tämän toiminnan osalta joko tasaavaa tai työnantajakohtaista järjestelmää noudattaen. Vapaaehtoisia lisäeläkkeitä ja muita etuuksia myöntävän yhteiseläkesäätiön on pidettävä kirjanpitonsa työnantajakohtaisesti tämän toimintansa osalta, jollei sosiaali- ja terveysministeriö ole myöntänyt eläkesäätiölle lupaa noudattaa kirjanpidossaan tasaavaa järjestelmää.

Työnantajakohtaisessa järjestelmässä eläkesäätiön kirjanpito on laadittava siten, että siitä käyvät selville kunkin eläkesäätiöön kuuluvan työnantajan osalta erikseen tuloslaskelmaan ja taseeseen päättyvät erät. Työnantajan eläkesäätiöön antamat varat on käytettävä kyseisen työnantajan eläkevastuun katteeksi.

Tasaavassa järjestelmässä eläkesäätiölle suoritettava kannatusmaksu jaetaan kunkin työnantajan osalle eläkesäätiön säännöissä määrätyllä tavalla. Työnantajan eläkevastuun katteena on eläkevastuun mukainen suhteellinen osuus eläkesäätiön varoista.

Mitä 5 §:n 3 momentissa säädetään työnantajayhtiön osakkeiden omistuksen enimmäismäärästä, sovelletaan kirjanpidossaan työnantajakohtaista järjestelmää noudattavassa yhteiseläkesäätiössä lisäksi kuhunkin työnantajaan erikseen.

Eläkevastuun kattamista koskevia 46 ja 47 §:n säännöksiä on sovellettava työnantajakohtaisesti sellaisessa yhteiseläkesäätiössä, joka noudattaa kirjanpidossaan työnantajakohtaista järjestelmää.

Mitä 48 b ja 48 c §:ssä säädetään vähimmäispääomavaatimuksesta, vakavaraisuusrajasta ja siirrosta lisävakuutusvastuuseen, noudatetaan työnantajakohtaista kirjanpitojärjestelmää noudattavassa yhteiseläkesäätiössä työnantajakohtaisesti. Mitä 48 d §:ssä säädetään Finanssivalvonnalle toimitettavista suunnitelmista, noudatetaan kirjanpitojärjestelmästä riippumatta eläkesäätiökohtaisesti.

Mitä 6 §:n 3 momentissa säädetään ylikatteen tai ylitteen tai niiden osan siirrosta A- tai B-osastosta, sovelletaan yhteiseläkesäätiössä työnantajakohtaisesti. Jos kuitenkin yhteiseläkesäätiö noudattaa A- tai B-osastonsa osalta tasaavaa kirjanpitojärjestelmää, ylikate tai ylite tai niiden osa siirretään työnantajille siten kuin eläkesäätiön säännöissä määrätään. (20.3.2015/322)

Mitä eläkesäätiön varojen palauttamisesta työnantajalle säädetään 45 §:n 4 ja 5 momentissa, sovelletaan työnantajakohtaisesti sellaisessa yhteiseläkesäätiössä, joka noudattaa työnantajakohtaista kirjanpitojärjestelmää. Tasaavaa kirjanpitojärjestelmää noudattavassa yhteiseläkesäätiössä varat palautetaan työnantajille siten kuin eläkesäätiön säännöissä määrätään.

Jos samat työnantajat eivät kuulu AB-yhteiseläkesäätiössä sekä A- että B-osastoon, on eläkesäätiön säännöissä määrättävä, miten ylikatetta tai ylitettä siirretään osastolta toiselle. Tätä tarkoittavan sääntömuutoksen hyväksyminen edellyttää, että eläkesäätiön työnantajat antavat suostumuksensa sääntömuutokselle. (20.3.2015/322)

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset tämän pykälän soveltamisesta.

Jos A-yhteiseläkesäätiössä tai AB-yhteiseläkesäätiön A-osastossa jonkin työnantajan 46 §:n ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisten varojen arvioidaan tilinpäätöksen yhteydessä kattavan 46 ja 47 §:n mukaisesti vastuun määrän ja varojen kokonaisuudessaan ylittävän kyseisen työnantajan eläkevastuun ja muiden velkojen määrän, erotusta vastaavat varat saadaan mainitun työnantajan suostumuksella siirtää eläkesäätiössä olevan toisen työnantajan eläkevastuun katteeksi. Siirron seurauksena siirtävälle työnantajalle ei saa jäädä vastuuvajausta.

Jos B-yhteiseläkesäätiön tai AB-yhteiseläkesäätiön B-osaston jonkin työnantajan varojen arvioidaan tilinpäätöksen yhteydessä kokonaisuudessaan ylittävän kyseisen työnantajan eläkevastuun ja muiden velkojen määrän, erotusta vastaavat varat saadaan mainitun työnantajan suostumuksella siirtää eläkesäätiössä olevan toisen työnantajan varoihin. Siirron seurauksena siirtävälle työnantajalle ei saa jäädä vastuuvajausta. Lisäksi edellytetään, että siirtävän työnantajan osuus eläkesäätiön vakavaraisuuspääomasta ylittää siirron jälkeen vakavaraisuusrajan kaksinkertaisen määrän.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset siitä, miten kunkin työnantajan osuus 48 §:ssä tarkoitetusta vakuudesta lasketaan.

Jos työnantajayhteisö jakautuu useaksi työnantajayhteisöksi, voidaan eläkevastuu ja sitä vastaavat varat jakaa työnantajan ja sen jakautuessa syntyneiden uusien työnantajien vastattavaksi sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksella. Ministeriön suostumusta on haettava edellä mainittuun toimenpiteeseen liittyvän eläkesäätiön sääntömuutoshakemuksen yhteydessä.

2 momentti on kumottu L:lla 29.1.1999/85 .

Mitä 78 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään eläkesäätiön purkamisesta, sovelletaan yhteiseläkesäätiöön silloin, kun kaikki kyseisen eläkesäätiön työnantajat lopettavat sen toimintansa, jonka piirissä eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvat henkilöt toimivat.

Jos työnantaja eroaa tai erotetaan yhteiseläkesäätiöstä, on kyseisen työnantajan eläkevastuu ja sen katteena olevat varat luovutettava toiselle eläkesäätiölle, eläkekassalle tai vakuutusyhtiölle noudattaen soveltuvin osin 11 luvun säännöksiä. Luovutettaviin varoihin tulee ensisijaisesti sisällyttää työnantajan toimintaan liittyvät sijoitukset, jollei toisin sovita. Jos vakuutustoiminnan luovutuksesta tehdyssä sopimuksessa ei muuta sovita, muut varat siirretään rahana. Sama koskee työnantajaa, joka lopettaa sen toimintansa, jonka piirissä eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvat henkilöt toimivat, jollei Vakuutusvalvontavirasto ole antanut 78 §:n 3 momentissa tarkoitettua suostumusta eläkesäätiön toiminnan jatkamiseen kyseisen työnantajan osalta. Yhteiseläkesäätiö voi myös Vakuutusvalvontaviraston suostumuksella jakautua selvitysmenettelyittä luovuttamalla vakuutustoimintansa kokonaan tai jonkin työnantajan tai joidenkin työnantajien osalta perustettavalle eläkesäätiölle tai perustettaville eläkesäätiöille. Mitä 100 ja 107 §:ssä säädetään eläkesäätiön jakautumisesta, noudatetaan soveltuvin osin myös yhteiseläkesäätiön jakautumiseen. (6.6.2003/421)

Eläkesäätiön vastuuta luovutettaessa 1 momentissa tarkoitetulla tavalla taikka eläkesäätiötä purettaessa on kunkin työnantajan eläkevastuun katteena olevilla varoilla turvattava kyseisen työnantajan osalta jo alkaneet sekä ne eläkesäätiön sääntöjen mukaan määrättävät vastaiset eläkkeet ja muut etuudet, jotka perustuvat ennen vastuunsiirtohetkeä tai selvitystilan alkamista jatkuneeseen vakuutussuhteeseen, sopimalla vastaanottavan eläkesäätiön, eläkekassan tai vakuutusyhtiön kanssa varoja vastaavien eläke- ja muiden etuuksien järjestämisestä.

Tätä lukua sovelletaan ETA-lisäeläkesäätiön ja ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen rajat ylittävään toimintaan.

A-eläkesäätiö ja AB-eläkesäätiö voi hakea Finanssivalvonnalta lupaa toimia ETA-lisäeläkesäätiönä. Luvan hakemiseen sovelletaan, mitä tässä luvussa säädetään ETA-lisäeläkesäätiön rajat ylittävää toimintaa koskevasta luvasta.

ETA-lisäeläkesäätiönä toimivan AB-eläkesäätiön B-osasto ei saa harjoittaa rajat ylittävää toimintaa.

ETA-lisäeläkesäätiön on haettava Finanssivalvonnalta lupa ennen rajat ylittävän toiminnan aloittamista ja siihen liittyvän rahoituksen vastaanottamista rahoittavalta yritykseltä.

ETA-lisäeläkesäätiön on ilmoitettava hakemuksen yhteydessä Finanssivalvonnalle seuraavat tiedot:

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä hakemuksen yhteydessä annettavista tiedoista.

Jos Finanssivalvonta arvioi, että ETA-lisäeläkesäätiöllä on sen hallinnollinen rakenne, taloudellinen tila, laitoksen johtajien maine ja ammatillinen pätevyys sekä kokemus huomioon ottaen edellytykset ehdotetun rajat ylittävän toiminnan harjoittamiseen, Finanssivalvonnan on kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se sai 125 b §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot, toimitettava nämä tiedot 125 b §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun valtion toimivaltaiselle viranomaiselle ja ilmoitettava tietojen toimittamisesta ETA-lisäeläkesäätiölle. Ilmoitukseen on liitettävä päätös luvasta aloittaa rajat ylittävä toiminta.

Jos Finanssivalvonta arvioi, että ETA-lisäeläkesäätiöllä ei ole 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä rajat ylittävän toiminnan harjoittamiseen, Finanssivalvonnan on evättävä 125 b §:n 1 momentissa tarkoitettu lupa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se vastaanotti 125 b §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava lupaa hakevalle ETA-lisäeläkesäätiölle tieto niistä rajat ylittävässä toiminnassa noudatettavista sosiaali- ja työoikeuden vaatimuksista, jotka se on saanut vastaanottavan valtion toimivaltaiselta viranomaiselta ja mainittujen vaatimusten merkittävistä muutoksista. ETA-lisäeläkesäätiön rajat ylittävään toimintaan ei sovelleta tämän lain 7 luvun tiedonantoa, etuuden maksamista ja eläkesäätiön vastuun rajoittamista koskevia säännöksiä.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava lupaa hakevalle ETA-lisäeläkesäätiölle vastaanottavan valtion toimivaltaiselta viranomaiselta saamansa tieto niistä rajat ylittävässä toiminnassa noudatettavista tietojen toimittamista koskevista vaatimuksista, jotka vastaanottava valtio on asettanut mahdollisille vakuutetuille, vakuutetuille ja etuudensaajille annettavista tiedoista ja edellä tarkoitettujen vaatimusten merkittävistä muutoksista.

Edellä 125 c §:n 1 momentissa tarkoitetun luvan saanut ETA-lisäeläkesäätiö voi ryhtyä harjoittamaan rajat ylittävää toimintaa saatuaan tiedon 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista vaatimuksista tai kuuden viikon kuluttua siitä, kun vastaanottavan valtion toimivaltainen viranomainen on saanut 125 b §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot.

Jos vastaanottavan valtion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa Finanssivalvonnalle, että ETA-lisäeläkesäätiö ei noudata toiminnassaan 125 d §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja vaatimuksia, Finanssivalvonnan on yhteistyössä vastaanottavan valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin rikkomuksen lopettamiseksi.

ETA-lisäeläkesäätiön, joka harjoittaa rajat ylittävää toimintaa, on katettava eläkevastuu täysin ja jatkuvasti kaikkien sen hallinnoimien lisäeläkejärjestelyjen osalta.

Finanssivalvonnan on merkittävä rajat ylittävää toimintaa harjoittava A-eläkesäätiö ja AB-eläkesäätiö eläkesäätiörekisteriin myös ETA-eläkesäätiönä. Jos ETA-eläkesäätiön rajat ylittävä toiminta loppuu, Finanssivalvonnan on poistettava A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön rekisteröinti ETA-lisäeläkesäätiönä.

Finanssivalvonnan on merkittävä eläkesäätiörekisteriin ne ETA-valtiot, joissa ETA-eläkesäätiö toimii.

Finanssivalvonnan on toimitettava 1 ja 2 momentissa tarkoitetut rekisteritiedot Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle.

Ulkomaisella ETA-lisäeläkelaitoksella on oikeus harjoittaa rajat ylittävää toimintaa Suomessa ja vastaanottaa rahoitusta Suomessa sijaitsevilta rahoittavilta yrityksiltä.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle rajat ylittävässä toiminnassa lisäeläkejärjestelyyn sovellettavan Suomen sosiaali- ja työoikeuden vaatimukset sekä tietojen toimittamista mahdollisille vakuutetuille, vakuutetuille ja etuudensaajille koskevat vaatimukset. Finanssivalvonnan on ilmoitettava edellä tarkoitetut tiedot kuuden viikon kuluessa toimivaltaisen viranomaisen toimittamien ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen toimintaa koskevien vastaanottavaa valtiota, rahoittavaa yritystä, sen kotipaikkaa ja lisäeläkejärjestelyn pääpiirteitä koskevien tietojen vastaanottamisesta.

Finanssivalvonnan on ilmoitettava ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle 2 momentissa tarkoitettujen vaatimusten merkittävistä muutoksista.

Ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos voi ryhtyä harjoittamaan rajat ylittävää toimintaa Suomessa, kun se on saanut kotivaltionsa toimivaltaiselta viranomaiselta 125 h §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot sovellettavista sosiaali- ja työoikeuden ja tietojen antamista koskevista vaatimuksista.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos voi ryhtyä harjoittamaan rajat ylittävää toimintaa, jos sen kotivaltion toimivaltainen viranomainen ei ole antanut sille 1 momentissa tarkoitettuja tietoja kuuden viikon kuluttua siitä, kun Finanssivalvonta on saanut ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta tiedot ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen toiminnan aloittamista koskevassa ilmoituksessa annetuista tiedoista.

Finanssivalvonta valvoo, että ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos noudattaa 125 h §:n 2 momentissa tarkoitettuja vaatimuksia. Finanssivalvonnan on ilmoitettava valvonnassa havaitsemistaan rikkomuksista ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos rikkomus jatkuu toimivaltaisen viranomaisen toimenpiteistä huolimatta tai niiden puuttuessa, Finanssivalvonta voi rajoittaa ulkomaisen ETA-lisäeläkelaitoksen toimintaa tai, jos se on välttämätöntä rikkomuksen lopettamiseksi, kieltää toiminnan Suomessa noudattaen, mitä Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:n 3 momentissa säädetään ulkomaisen ETA-sivuliikkeen toiminnan rajoittamisesta tai kieltämisestä.

Tätä lukua sovelletaan eläkesäätiöön, jossa on vähintään 100 vakuutettua, sekä eläkesäätiöön, joka on tehnyt Finanssivalvonnalle 1 b §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen sitä seuraavan tilikauden alusta lukien. Tätä lukua sovelletaan myös eläkesäätiöön, jossa on vähemmän kuin 100 vakuutettua, jos vastaanottavana eläkesäätiönä toimiva eläkesäätiö tai vastaanottavana lisäeläkelaitoksena toimiva ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos ei siirron jälkeen harjoita rajat ylittävää toimintaa.

Eläkesäätiö voi siirtää kokonaan tai osittain lisäeläkejärjestelyn vastuun, joka sisältää vakuutusteknisen vastuuvelan eli eläkevastuun, muut velvoitteet ja oikeudet sekä siirrettävää eläkevastuuta ja muita velvoitteita vastaavat varat tai niitä vastaavan rahamaksun vastaanottavaan lisäeläkelaitokseen tässä luvussa säädetyin edellytyksin.

Eläkesäätiö, jonka lisäeläkejärjestely siirretään, vastaa siirron kustannuksista.

Lisäeläkejärjestelyn osan siirtämiseen sovelletaan, mitä lisäeläkejärjestelyn siirrosta tässä luvussa säädetään. Tässä luvussa tarkoitettuun lisäeläkejärjestelyn rajat ylittävään siirtoon ei sovelleta 11 lukua.

Mitä tässä luvussa säädetään eläkesäätiöstä, sovelletaan vain A-eläkesäätiöön ja AB-eläkesäätiön A-osastoon.

Sen lisäksi, mitä 23 §:ssä säädetään eläkesäätiön hallituksen päätöksestä, 125 k §:n 2 momentissa tarkoitettu lisäeläkejärjestelyn siirto edellyttää, että enemmistö siirtävän eläkesäätiön hallituksen niistä jäsenistä, jotka edustavat toimintapiiriin kuuluvia henkilöitä, puoltaa siirtoa. Jos etuudensaajat eivät kuulu siirtävän eläkesäätiön toimintapiiriin, siirron edellytyksenä on lisäksi, että etuudensaajien enemmistö puoltaa siirtoa. Etuudensaajat, jotka eivät kuulu toimintapiiriin, käyttävät päätösvaltaansa äänestämällä postitse tai tietoliikenneyhteyden avulla. Etuudensaajien päätökseksi tulee ehdotus, jota on kannattanut yli puolet annetuista äänistä.

Eläkesäätiön on vähintään kuukausi ennen 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä lähetettävä siirrettävään vakuutuskantaan kuuluville vakuutetuille ja heitä edustaville hallituksen jäsenille sekä etuudensaajille ilmoitus lisäeläkejärjestelyn siirtoa koskevasta suunnitelmasta sekä pidettävä heidän saatavillaan toimistossaan tai internetsivuillaan tieto siirron ehdoista. Etuudensaajille, jotka eivät kuulu toimintapiiriin, on vähintään kuukausi ennen 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä lähetettävä ohjeet edellä mainitussa äänestyksessä noudatettavasta menettelystä.

Lisäeläkejärjestelyn siirto edellyttää lisäksi, että työnantaja, jonka lisäeläkejärjestelyä siirretään, on antanut siihen ennakolta suostumuksensa.

Eläkesäätiön lisäeläkejärjestelyn 125 k §:n 2 momentissa tarkoitetun rajat ylittävän siirron edellytyksenä on vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen antama hyväksyminen, jonka se antaa sen jälkeen, kun Finanssivalvonta on antanut ennakkosuostumuksensa toimivaltaisen viranomaisen sille toimittamaan vastaanottavan lisäeläkelaitoksen rajat ylittävää siirtoa koskevaan hakemukseen.

Finanssivalvonnan on saatuaan vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta edellä mainitun laitoksen rajat ylittävää siirtoa koskevan hakemuksen arvioitava:

Finanssivalvonnan on kahdeksan viikon kuluessa 1 momentissa tarkoitetun hakemuksen vastaanottamisesta toimitettava arvionsa vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Kun Finanssivalvonta on saanut vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon siirron hyväksymisestä ja siirto johtaa rajat ylittävään toimintaan, Finanssivalvonnan on ilmoitettava edellä tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle niistä siirrettyyn lisäeläkejärjestelyyn sovellettavista sosiaali- ja työoikeuden vaatimuksista, joiden mukaisesti mainittua lisäeläkejärjestelyä tulee hallinnoida sekä edellä mainittujen vaatimusten merkittävistä muutoksista.

Finanssivalvonnan on lisäksi ilmoitettava vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tietojen toimittamiseen mahdollisille vakuutetuille, vakuutetuille ja etuudensaajille sovellettavista vaatimuksista sekä niitä koskevista merkittävistä muutoksista.

Finanssivalvonnan on tehtävä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus neljän viikon kuluessa siitä, kun se sai tiedon siirtoa koskevan hakemuksen hyväksymisestä.

Jos Finanssivalvonta on 125 n §:ssä tarkoitetussa tilanteessa vastaanottavan valtion toimivaltainen viranomainen, Finanssivalvonta valvoo, että vastaanottava lisäeläkelaitos noudattaa 125 n §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja vaatimuksia. Finanssivalvonnan on ilmoitettava valvonnassa havaitsemistaan rikkomuksista vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos rikkomus jatkuu edellä tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen toimenpiteistä huolimatta tai niiden puuttuessa, Finanssivalvonta voi rajoittaa vastaanottavan lisäeläkelaitoksen toimintaa tai kieltää toiminnan Suomessa noudattaen, mitä Finanssivalvonnasta annetun lain 61 §:n 3 momentissa säädetään ulkomaisen ETA-sivuliikkeen toiminnan rajoittamisesta tai kieltämisestä.

Eläkesäätiö voi toimia rajat ylittävässä siirrossa vastaanottavana lisäeläkelaitoksena, jos tässä luvussa siirrolle säädetyt edellytykset täyttyvät.

Siirron edellytyksenä on, että siirrettävään lisäeläkejärjestelyyn kuuluvat vakuutetut ja etuudensaajat tai vakuutettujen edustajat ja etuudensaajien edustajat ovat antaneet lisäeläkejärjestelyn siirrolle ennakolta suostumuksensa. Lisäksi siirron edellytyksenä on, että siirrettävää lisäeläkejärjestelyä rahoittava yritys on antanut siirrolle ennakolta suostumuksensa ja että se liittyy eläkesäätiöön työnantajana, joka täyttää 115 §:ssä tai 7 §:ssä työnantajalle säädetyt vaatimukset.

Siirtävä lisäeläkelaitos vastaa siirron kustannuksista.

Eläkesäätiön, jonka on tarkoitus toimia vastaanottavana lisäeläkelaitoksena, on haettava Finanssivalvonnan lupa lisäeläkejärjestelyn rajat ylittävälle siirrolle. Hakemuksessa on oltava seuraavat tiedot:

Finanssivalvonnan on toimitettava 1 momentissa tarkoitettu hakemus viipymättä arvioitavaksi siirtävän lisäeläkelaitoksen toimivaltaiselle viranomaiselle.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetusta hakemuksesta.

Finanssivalvonta arvioi 125 q §:ssä tarkoitetun hakemuksen perusteella:

Finanssivalvonnan on toimitettava päätöksensä hakemuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä lupaa hakevalle eläkesäätiölle kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta sekä siirtävän lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kahden viikon kuluessa päätöksen tekemisestä. Jos Finanssivalvonta ei anna päätöstä kolmen kuukauden määräajassa, lupaa hakeva eläkesäätiö voi hakea muutosta valittamalla. Valituksen katsotaan tällöin kohdistuvan Finanssivalvonnan hylkäävään päätökseen. Valituksen voi tehdä, kunnes Finanssivalvonta on antanut hyväksyvän tai hylkäävän päätöksensä. Finanssivalvonnan on ilmoitettava valitusviranomaiselle päätöksensä antamisesta valituksen kohteena olevassa asiassa.

Jos rajat ylittävä siirto johtaa rajat ylittävään toimintaan, Finanssivalvonnan on toimitettava vastaanottavalle eläkesäätiölle ne tiedot rajat ylittävässä toiminnassa sovellettavista sosiaali- ja työoikeuden vaatimuksista sekä tietojen toimittamista mahdollisille vakuutetuille, vakuutetuille ja etuudensaajille koskevista vaatimuksista, jotka se on saanut siirtävän lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. Finanssivalvonnan on toimitettava edellä tarkoitetut tiedot viikon kuluessa siitä, kun se sai ne siirtävän lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaiselta viranomaiselta.

Jos rajat ylittävää toimintaa vastaanottavana lisäeläkelaitoksena harjoittava eläkesäätiö ei noudata 1 momentissa tarkoitettuja työ- ja sosiaalioikeuden vaatimuksia tai tietojen toimittamista koskevia vaatimuksia, Finanssivalvonnan on yhteistyössä vastaanottavan valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin rikkomuksen lopettamiseksi.

Edellä 125 q §:ssä tarkoitettu lupaa hakeva eläkesäätiö voi ryhtyä hallinnoimaan siirrettävää lisäeläkejärjestelyä, kun se on saanut Finanssivalvonnalta 125 r §:n 2 momentissa tarkoitetun hyväksyvän päätöksen tai jos se ei ole saanut Finanssivalvonnalta hyväksyvää tai hylkäävää päätöstä 4 kuukauden ja 3 viikon kuluessa hakemuksen tekemisestä.

Jos eläkesäätiön toimiessa vastaanottavana lisäeläkelaitoksena rajat ylittävä siirto johtaa rajat ylittävään toimintaan, A-eläkesäätiön merkitsemisestä eläkesäätiörekisteriin sovelletaan, mitä 125 g §:ssä säädetään.

Finanssivalvonta voi saattaa sen ja siirtävän tai vastaanottavan lisäeläkelaitoksen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen välisen erimielisyyden, joka koskee lisäeläkejärjestelyn siirrossa ösovellettavaa menettelyä, toimenpiteiden sisältöä tai toimivaltaisen viranomaisen toimimatta jättämistä, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 31 artiklan toisen kohdan c alakohdassa tarkoitettuun Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen neuvoa-antavaan sovittelumenettelyyn.

Sen estämättä, mitä oikeudenkäymiskaaressa säädetään riita-asiain oikeuspaikasta, saa 112 §:ssä tarkoitettua korvauskannetta ajaa eläkesäätiön kotipaikan käräjäoikeudessa. Sama tuomioistuin voi käsitellä myös rikokseen perustuvan korvausvaatimuksen.

Haaste tai muu tiedoksianto katsotaan toimitetuksi eläkesäätiölle, kun se on annettu tiedoksi hallituksen jäsenelle tai muulle henkilölle, jolla 26 §:n mukaan on oikeus yksin tai yhdessä toisen kanssa kirjoittaa eläkesäätiön nimi.

Eläkesäätiön säännöissä voi olla määräys, jonka mukaan riita 12 luvun mukaisesta vahingonkorvausvelvollisuudesta toisaalta eläkesäätiön ja toisaalta hallituksen tai hallintoneuvoston, hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenen, asiamiehen, tilintarkastajan, toimintapiiriin kuuluvan tai kuuluneen henkilön tai työnantajan välillä on välimiesten ratkaistava. Tällaisella määräyksellä on sama vaikutus kuin välityssopimuksella.

Joka

on tuomittava, jollei teko ole vähäinen, eläkesäätiötoiminnan luvattomasta harjoittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. (19.12.2008/898)

Joka

Joka

Joka eläkesäätiön tai sen palveluyrityksen palveluksessa tai näiden toimielinten jäsenenä tai varajäsenenä tai eläkesäätiön antaman toimeksiannon perusteella tehtävää suorittaessaan taikka vakuutusalan lautakunnan tai vastaavan toimielimen palveluksessa tai jäsenenä tai asiantuntijana toimeksiannon perusteella taikka 132 b tai 132 c §:n nojalla on saanut tietää eläkesäätiön, eläkesäätiöön kuuluvan työnantajan, edunsaajan tai jonkun muun taloudellisesta asemasta tai liikesalaisuudesta taikka jonkun henkilön terveydentilaa tai muita henkilökohtaisia oloja koskevan seikan, ei saa tätä ilmaista sivulliselle, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, anna suostumustaan tiedon ilmaisemiseen tai ellei laissa muuta säädetä. (10.8.2018/644)

Sosiaali- ja terveysministeriön tai Vakuutusvalvontaviraston toimeksiannosta tehtävää suorittavan vaitiolovelvollisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) .

Rangaistus 132 §:ssä säädetyn vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain (39/1889) 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai jollei siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus luovuttaa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja:

Sen estämättä, mitä 132 §:ssä säädetään, eläkesäätiöllä on oikeus luovuttaa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja:

Eläkesäätiö voi luovuttaa 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ainoastaan sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä mainitussa momentissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi.

1 momentti on kumottu L:lla 19.12.2008/898 .

Sosiaali- ja terveysministeriön ja Vakuutusvalvontaviraston hallussa olevista eläkesäätiöiden tilinpäätöksistä ja toimintakertomuksista on jokaisella oikeus saada tieto. (30.12.2004/1323)

Vakuutusteknisten laskelmien ja selvitysten laatimista varten eläkesäätiöllä on oltava vakuutusmatemaatikko. Vakuutusmatemaatikon kelpoisuusehdot määräytyvät vakuutusyhtiölain 18 luvun 8 §:n mukaisesti. Vakuutusmatemaatikon tehtävistä on soveltuvin osin voimassa, mitä vakuutusyhtiön vakuutusmatemaatikosta annetun asetuksen (464/95) 1 ja 2 §:ssä säädetään.

Vakuutusmatemaatikon ottamisesta ja eroamisesta on eläkesäätiön tehtävä ilmoitus Vakuutusvalvontavirastolle. Asianomainen ministeriö voi antaa määräyksiä tämän pykälän soveltamisesta. (29.1.1999/85)

Eläkesäätiön vakuutusmatemaatikon on suoritettava eläkesäätiön tilasta vakuutustekninen tutkimus vähintään joka toinen vuosi sekä muulloinkin, jos Vakuutusvalvontavirasto pitää sitä tarpeellisena. Vakuutusvalvontavirasto antaa tarvittaessa ohjeita tutkimuksen laatimisesta.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Mitä tässä laissa säädetään sosiaali- ja terveysministeriöstä tai asianomaisesta ministeriöstä, koskee Vakuutusvalvontavirastosta annetun lain (78/1999) voimaantulon jälkeen Vakuutusvalvontavirastoa, jollei 2 momentista muuta johdu.

Finanssivalvontaan ei sovelleta, mitä tämän lain 4 §:n 3 momentissa, 6 §:n 6 momentissa, 36 §:n 1 momentissa, 37 §:n 1 momentissa, 41 §:n 1 momentin 2 kohdassa, 41 a §:n 1, 2, 4 ja 5 momentissa, 42 §:ssä, 43 §:n 2 ja 3 momentissa, 45 §:n 4–6 momentissa, 46 §:n 3 momentin 3 kohdassa ja 4 momentissa, 48 §:n 1 ja 7 momentissa, 48 a §:n 9 momentissa, 55 §:n 3 momentissa, 65 §:n 2 momentissa, 88 §:n 5 ja 6 momentissa, 109 ja 110 §:ssä, 120 §:n 4 momentissa, 122 §:ssä, 132 §:n 2 momentissa, 132 b §:ssä, 132 c §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 3 momentissa, 134 §:ssä, 135 §:n 2 momentissa ja 147 §:n 2 momentissa säädetään sosiaali- ja terveysministeriöstä tai asianomaisesta ministeriöstä. (19.12.2008/898)

Tämä laki, jäljempänä uusi laki, tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996. Lain 45 §:n 4 momentti, 46, 47 sekä 120 ja 147 § tulevat voimaan kuitenkin 31 päivänä joulukuuta 1995.

Uudella lailla kumotaan jäljempänä mainituin poikkeuksin 2 päivänä joulukuuta 1955 annettu eläkesäätiölaki (469/55) , jäljempänä vanha laki, siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen uuden lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Jos ennen uuden lain voimaantuloa rekisteröidyn eläkesäätiön sääntöihin sisältyy uuden lain vastaisia määräyksiä, niiden sijasta on noudatettava uuden lain säännöksiä.

Jos ennen uuden lain voimaantuloa rekisteröidyn eläkesäätiön säännöt ovat uuden lain mukaan puutteelliset tai sisältävät uuden lain vastaisia määräyksiä, eläkesäätiön säännöt on muutettava uuden lain mukaisiksi. Sääntöjen muutoksille on kahden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta haettava sosiaali- ja terveysministeriön vahvistus.

Ennen uuden lain voimaantuloa rekisteröitäväksi ilmoitettu eläkesäätiö sekä sellainen sääntöjen muutos, jolle on haettu vahvistusta ennen uuden lain voimaantuloa, saadaan rekisteröidä vanhan lain säännösten mukaisesti.

Eläkesäätiö voi uuden lain vahvistamisen jälkeen 139 §:n säännösten estämättä tehdä päätöksen sääntöjen muuttamisesta uuden lain mukaisiksi. Päätös tehdään vanhan lain mukaisessa järjestyksessä. Hakemus sääntömuutoksen vahvistamisesta voidaan tehdä ja sosiaali- ja terveysministeriön hakemuksen johdosta antama päätös rekisteröidä ennen uuden lain voimaantuloa merkinnällä, että vahvistetut säännöt tulevat voimaan aikaisintaan uuden lain voimaantulosta.

Sen estämättä, mitä 3 §:ssä säädetään eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden vähimmäislukumäärästä, ennen uuden lain voimaantuloa rekisteröity A-eläkesäätiö voi jatkaa toimintaansa, jos se jatkaa vanhan lain aikana harjoitettua vakuutustoimintaa. Jos eläkesäätiön harjoittama vakuutustoiminta laajenee siitä, mitä se oli ennen uuden lain voimaantuloa siten, että eläkesäätiön toimintapiiri laajenee tai etuuksia lisätään, eläkesäätiön on täytettävä 3 §:n vaatimukset 78 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisessa määräajassa siitä lukien, kun vakuutustoiminnan laajenemisesta johtuva sääntömuutos on hyväksytty eläkesäätiön hallituksen tai hallintoneuvoston kokouksessa.

Sen estämättä, mitä 3 §:ssä säädetään eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden vähimmäislukumäärästä, voivat ennen 1 päivänä heinäkuuta 1976 rekisteröidyt B- tai AB-eläkesäätiöt jatkaa toimintaansa, jos ne täyttävät työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittavan eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden vähimmäislukumäärää koskevat säännökset sellaisina kuin ne olivat voimassa 30 päivänä kesäkuuta 1976. Jos tässä momentissa mainitun B- tai AB-eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden lukumäärä laskee työntekijäin eläkelaissa säädettyä vähimmäislukumäärää vähäisemmäksi, sellaisena kuin sanottu laki oli voimassa 30 päivänä kesäkuuta 1976, eläkesäätiön on täytettävä sanottuna aikana voimassa olleet vähimmäislukumäärää koskevat säännökset 78 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisessa määräajassa.

Jos eläkesäätiö ei täytä 1 tai 2 momentin vaatimuksia, se on asetettava selvitystilaan ja purettava.

Sen estämättä, mitä 4 §:n 4 momentissa säädetään, eläkesäätiö saa edelleen omistaa ne osakkeet tai osuudet, jotka se sai omistaa ennen uuden lain voimaantuloa. Jos eläkesäätiön omistamien osakkeiden tai osuuksien määrä tai laissa tarkoitettu määräämisvalta ylittää uuden lain voimaan tullessa siinä säädetyn enimmäismäärän, eläkesäätiön suhteellinen osuus omistettavan yrityksen osakkeista, osuuksista tai määräämisvallasta ei saa nousta uuden lain voimaan tullessa olleesta määrästä. Jos eläkesäätiön osuus on uuden lain voimaantulon jälkeen alentunut, mutta edelleen ylittää laissa säädetyn enimmäismäärän, eläkesäätiön suhteellinen omistusosuus ei enää saa nousta näin alentuneesta määrästä.

Mitä 1 momentissa säädetään eläkesäätiön omistamista osakkeista tai osuuksista taikka eläkesäätiöllä olevasta laissa tarkoitetusta määräämisvallasta, sovelletaan myös vastaavasti eläkesäätiön omistamiin, uuden lain 5 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin työnantajayhtiön osakkeisiin.

Sen estämättä, mitä 5 §:n 2 momentissa säädetään, vakuutta ei vaadita A-eläkesäätiön eikä AB-eläkesäätiön A-osaston ennen 1 päivänä huhtikuuta 1991 työnantajalle antamille lainoille.

Eläkesäätiön on täytettävä 46 §:n vaatimukset 31 päivänä joulukuuta 1993 olleen eläkevastuun osalta 10 vuoden kuluessa uuden lain voimaantulosta siten, että ensimmäisen kalenterivuoden lopussa on täytetty vähintään kolme kahdestoistaosaa, toisen kalenterivuoden lopussa vähintään neljä kahdestoistaosaa ja vastaavasti seuraavien kalenterivuosien lopussa 31 päivänä joulukuuta 1993 jälkeen kuluneiden kalenterivuosien lukumäärän osoittama määrä kahdestoistaosia kattamisvaatimuksesta. Sosiaali- ja terveysministeriö voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksia tämän momentin säännöksistä.

Jos eläkesäätiö on rekisteröity ennen vuotta 1995, 48 §:ssä tarkoitettua vakuutta on kartutettava sanotun pykälän 2 momentissa tarkoitettuun määrään kahden vuoden kuluessa uuden lain voimaantulosta siten, että vakuuden arvo on ensimmäisen kalenterivuoden lopussa vähintään kolme neljäsosaa vakuuden vähimmäismäärästä ja toisen vuoden lopussa vähintään vakuuden vähimmäismäärä. Jos eläkesäätiö on rekisteröity vuoden 1995 aikana, mainittua vakuutta on kartutettava vastaavasti kolmen vuoden kuluessa uuden lain voimaantulosta siten, että vakuuden arvo on ensimmäisen kalenterivuoden lopussa vähintään kaksi neljäsosaa, toisen vuoden lopussa vähintään kolme neljäsosaa vakuuden vähimmäismäärästä ja kolmannen vuoden lopussa vähintään vakuuden vähimmäismäärä. Vakuuden arvon on kuitenkin aina oltava vähintään 500 000 markkaa.

Ennen uuden lain voimaantuloa rekisteröidyn eläkesäätiön on täytettävä 47 §:n vaatimukset eläkkeellä olevien henkilöiden alkaneiden eläkkeiden sekä heidän ja heidän edunsaajiensa vastaisten eläkkeiden ja muiden etuuksien osalta siten, että neljän vuoden kuluttua uuden lain voimaantulosta näistä eläkkeistä aiheutuvasta eläkevastuusta on katettu 75 prosenttia. Säätiön on täytettävä edellä mainittu kattamisvaatimus siten, että ensimmäisen kalenterivuoden lopussa uuden lain voimaantulosta on oltava katettuna vähintään kuusi yhdeksäsosaa, toisen kalenterivuoden lopussa vähintään seitsemän yhdeksäsosaa ja kolmannen kalenterivuoden lopussa kahdeksan yhdeksäsosaa 75 prosentin kattamisvaatimuksesta.

Kun alkaneista eläkkeistä aiheutuvasta eläkevastuusta on katettu 1 momentin mukaisesti 75 prosenttia, eläkesäätiön on katettava jäljellä oleva 25 prosenttia tästä eläkevastuusta viiden vuoden kuluessa 1 momentissa tarkoitetun määräajan loppumisesta siten, että ensimmäisen kalenterivuoden lopussa vastuusta on katettu vähintään yksi viidesosa, toisen kalenterivuoden lopussa vähintään kaksi viidesosaa ja vastaavasti seuraavien kalenterivuosien lopussa kuluneiden vuosien osoittama määrä viidesosia kattamisvaatimuksesta.

Ennen uuden lain voimaantuloa rekisteröidyn eläkesäätiön on täytettävä 47 §:n vaatimukset toimintapiiriin kuuluvien ja kuuluneiden henkilöiden ja heidän edunsaajiensa vastaisten eläkkeiden ja muiden etuuksien osalta eläkevastuusta viidentoista vuoden kuluessa uuden lain voimaantulosta siten, että ensimmäisen kalenterivuoden lopussa uuden lain voimaantulosta tästä eläkevastuusta on katettu vähintään yksi viidestoistaosa, toisen kalenterivuoden lopussa vähintään kaksi viidestoistaosaa ja vastaavasti seuraavien kalenterivuosien lopussa lain voimaantulosta kuluneiden vuosien osoittama määrä viidestoistaosia kattamisvaatimuksesta.

Mitä 47 §:n 4 momentissa säädetään katteen luetteloimisesta, sovelletaan myös 1–3 momentissa säädettyjä eläkevastuun osia katettaessa.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksia tämän pykälän säännöksistä.

Jos muun kuin työntekijäin eläkelain mukaisen eläketurvan osalta eläkesäätiön tämän lain mukaisesti lain voimaantuloa edeltävälle päivälle laskettu eläkevastuu on pienempi kuin mainitulle päivälle laaditun tilinpäätöksen mukainen eläkevastuu vähennettynä tilinpäätöksen mukaisella vastuuvajauksella, käytetään ylitettä vastaavat varat muun kuin työntekijäin eläkelain mukaisen eläketurvan kustantamiseen. Jos mainittuja varoja on jäljellä viiden vuoden kuluttua lain voimaantulosta, saadaan nämä varat käyttää työntekijäin eläkelain mukaisen eläketurvan kustantamiseen tai palauttaa työnantajalle.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset tämän pykälän soveltamisesta.

Eläkesäätiön purkamista koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava sekä ilmoitettava rekisteröitäväksi vanhan lain mukaan, jos julkista haastetta on haettu ennen uuden lain voimaantuloa.

Vakuutustoiminnan luovuttamista koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava vanhan lain mukaan, jos sosiaali- ja terveysministeriön suostumusta on haettu ennen uuden lain voimaantuloa.

Ennen uuden lain voimaantuloa valitun hallituksen tai hallintoneuvoston kokoonpano on muutettava uuden lain mukaiseksi kahden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Asiamies on ilmoitettava eläkesäätiörekisteriin kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut eläkesäätiön uuden lain mukaiset säännöt. Jos eläkesäätiön voimassa olevat säännöt vastaavat uuden lain säännöksiä, asiamies on ilmoitettava rekisteriin kahden vuoden ja kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

Ennen uuden lain voimaantuloa valittu hallituksen tai hallintoneuvoston jäsen, tilintarkastaja tai selvitysmies voi siitä huolimatta, ettei hän uuden lain mukaan saisi toimia kyseisessä tehtävässä, jäädä toimeensa uuden valinnan toimittamiseen saakka, enintään kuitenkin kahden vuoden ajaksi uuden lain voimaantulosta. Edellä sanottu koskee myös soveltuvin osin säätiön nimenkirjoittajaa, joka on nimetty ennen uuden lain voimaantuloa.

Tilinpäätökseen, joka laaditaan ennen uuden lain voimaantuloa alkaneelta tilikaudelta, on sovellettava vanhaa lakia.

Uuden lain 7 luvussa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1995 vahvistettua 63 §:ssä tarkoitettua indeksipistelukua.