HE 56/2012

1Johdanto

Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio UNIFIL (United Nations Interim Force in Lebanon) perustettiin YK:n turvallisuusneuvoston 19 päivänä maaliskuuta 1978 hyväksymillä päätöslauselmilla 425 (1978) ja 426 (1978). UNIFIL-operaation tehtäviä ovat vuodesta 1978 lähtien olleet Israelin vetäytymisen vahvistaminen, kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden palauttaminen sekä Libanonin hallituksen avustaminen sen auktoriteetin palauttamiseksi Etelä-Libanonissa.

Heinäkuun 12 päivänä 2006 tilanne Israelin ja Libanonin rajalla kärjistyi. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 11 päivänä elokuuta 2006 päätöslauselmassaan 1701 (2006) YK:n Libanonissa toimivan UNIFIL-kriisinhallintajoukon vahventamisen ja sen uudet tehtävät. Näitä ovat valvoa vihollisuuksien lopettamista, tukea Libanonin armeijan sijoittumista Etelä-Libanoniin, koordinoida UNIFIL-operaation toimet yhteistyössä Libanonin ja Israelin hallitusten kanssa pysyvän tulitauon tukemiseksi päätöslauselman 1701 periaatteiden mukaisesti, tukea yhteistoiminnassa muiden osapuolten kanssa niitä toimia, joilla varmistetaan humanitaarisen avun perille vieminen ja paluumuuttajien turvallinen paluu, avustaa Libanonin armeijaa sinisen linjan ja Litani-joen välisen alueen muodostamisessa alueeksi, jolla ei ole laitonta aseellista toimintaa ja avustaa Libanonin hallitusta sen pyynnöstä laittomien aseiden maahan pääsyn estämisessä. UNIFIL-operaation nykyiset voimankäyttösäännöt eivät poikkea vuoden 2006 voimankäyttövaltuuksista.

Suomi on osallistunut UNIFIL-operaatioon vuosina 1982–2001 omalla pataljoonalla ja vuosina 2006–2008 yhdessä Irlannin kanssa. Kaikkiaan lähes 11 800 suomalaista sotilasta on palvellut operaatiossa.

Tasavallan presidentti päätti 16 päivänä joulukuuta 2011, että Suomi osallistuu UNIFIL-operaatioon jääkärikomppanialla (enintään 200 sotilasta) toukokuusta 2012 alkaen. Suomen osallistumisen ehdoista sovitaan YK:n ja Suomen välillä allekirjoitetulla yhteistyöpöytäkirjalla.

2Nykytila

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain (211/2006) 2 §:n 1 momentin mukaan päätöksen Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan ja osallistumisen lopettamisesta tekee kussakin tapauksessa erikseen tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Lain 2 §:n 3 momentin mukaan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteisen kokouksen käsiteltyä asiaa valmistelevasti ennen 1 momentissa tarkoitettua päätöstä Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan puolustusministeriö voi käsittelyn perusteella ryhtyä osallistumiseen liittyviin valmistelu- ja varautumistoimenpiteisiin. Lain 3 §:n mukaan ennen 2 §:ssä tarkoitetun Suomen osallistumista koskevan ratkaisuehdotuksen tekemistä valtioneuvoston on kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Jos ratkaisuehdotus koskee sotilaallisesti erityisen vaativaa kriisinhallintatehtävää tai tehtävää, joka ei perustu YK:n turvallisuusneuvoston valtuutukseen, valtioneuvoston on ennen ratkaisuehdotuksen tekemistä kuultava eduskuntaa antamalla sille asiasta selonteko.

Päätös Suomen osallistumisesta UNIFIL-operaatioon on tehty sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Suomen osallistumisesta on kuultu eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa lain 3 §:n 1 momentin nojalla 18 päivänä marraskuuta 2011 annetulla selvityksellä (UTP 16/2011 vp). Eduskunnan täysistunto käsitteli asiaa ulkoasiainvaliokunnan aloitteesta 30 päivänä marraskuuta 2011. Ulkoasiainvaliokunta käsitteli asiaa 9 päivänä joulukuuta 2011 ja antoi lausunnon (UaVL 2/2011 vp), jonka mukaan valiokunta pitää tärkeänä ja puoltaa Suomen osallistumista UNIFIL-operaatioon Libanonissa. Tasavallan presidentti päätti 16 päivänä joulukuuta 2011 Suomen osallistumisesta UNIFIL-operaatioon enintään 200 sotilaan vahvuisella jääkärikomppanialla toukokuusta 2012 alkaen.

YK:n jäsenvaltiot ovat hyväksyneet YK:n yleiskokoukselle 27 päivänä elokuuta 1997 annetun yhteistyöpöytäkirjan (Memorandum of Understanding, MoU) mallin, joka koskee YK:n ja sen jäsenvaltion välisiä oikeuksia ja velvollisuuksia YK:n rauhanturvaoperaatioissa (A/51/967). Aikaisempia nykyisen perustuslain voimassaolon aikana tehtyjä sopimuksia Suomen osallistumisesta YK:n rauhanturvaoperaatioihin ovat olleet yhteistyöpöytäkirjat YK:n ja Suomen välillä voimavarojen antamisesta YK:n UNMEE-operaatioon Etiopiassa ja Eritreassa (SopS 46 ja 47/2003), UNIFIL-operaatioon Libanonissa vuonna 2006 (SopS 88 ja 89/2006) ja MINURCAT-operaatioon Keski-Afrikan Tasavallassa ja Tsadissa (SopS 62 ja 63/2009). Operaatiokohtaiset yhteistyöpöytäkirjat tehtiin YK:n yhteistyöpöytäkirjan mallin pohjalta. Yhteistyöpöytäkirjoille pyydettiin eduskunnan hyväksyminen, koska ne sisälsivät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä ( HE 4/2003 vp , HE 171/2006 vp ja HE 86/2009 vp ).

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 4 § sisältää valtuutuksen, jonka nojalla voidaan asetuksella säätää eräiden sopimusten soveltamisesta sotilaallisessa kriisinhallinnassa ja siihen liittyvässä koulutus- ja harjoitustoiminnassa. YK:n malliyhteistyöpöytäkirjaan perustuvaa operaatiokohtaista yhteistyöpöytäkirjaa ei ole mahdollista hyväksyä lain valtuutuksen nojalla (PeVL 54/2005 vp). Suomen UNIFIL-operaatioon osallistumista koskevalle pöytäkirjalle on näin ollen tarpeen hankkia eduskunnan hyväksyminen.

UNIFIL-operaatioon osallistumista koskeva yhteistyöpöytäkirja vastaa lähtökohtaisesti edellä mainittuja operaatioita, ennen muuta MINURCAT-operaatiota, koskevia pöytäkirjoja. Yhteistyöpöytäkirjan mallista ja erityisesti sen sotilasteknisistä liitteistä on julkaistu päivitetty malli käsikirjassa rauhanturvaoperaatioihin osallistuville joukkojen/poliisijoukkojen luovuttajille kuuluvan joukon kaluston korvaamisesta ja valvontaa koskevista menettelytavoista ja menettelyistä, jäljempänä COE-käsikirja (A/C.5/66/8). Kyseinen malli on ollut pohjana Suomen ja YK:n sihteeristön edustajien välisessä UNIFIL-operaatiota koskevan yhteistyöpöytäkirjan valmistelussa.

3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Pöytäkirjan tavoitteena on vahvistaa hallinnolliset, logistiset ja taloudelliset ehdot, jotka sääntelevät henkilöstön, varusteiden ja palveluiden luovuttamista UNIFIL-operaation tueksi. Pöytäkirjassa määritellään Suomen operaation käytettäväksi asettamat henkilö- ja materiaaliresurssit. Pöytäkirjassa määritellään myös yksityiskohtaiset korvaushinnat, joilla YK korvaa Suomelle UNIFIL-operaatioon lähetetyn henkilöstön ja materiaalin. Pöytäkirjassa määritellään lisäksi operaatiohenkilöstön yhtenäiset käyttäytymisnormit sekä vahingonkorvausvelvollisuuden jakautuminen Suomen ja YK:n välillä tapauksissa, joissa kolmansille osapuolille tai YK:n omaisuudelle aiheutuu vahinkoa.

Esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyminen pöytäkirjalle. Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

4Esityksen vaikutukset

Esitys ei sisällä uusia valtiontalouteen liittyviä taloudellisia vaikutuksia tai muita vähäistä merkittävämpiä vaikutuksia. Päätös Suomen osallistumisesta UNIFIL-operaatioon on edellä selostetulla tavalla tehty jo aiemmin. Operaatioon osallistumista koskevat taloudelliset kokonaisvaikutukset on otettu huomioon osallistumista koskevassa päätöksenteossa.

Ulkoasiainvaliokunnalle annettuun selvitykseen (UTP 16/2011 vp) sisältyvän, valtion talousarvioesitykseen perustuvan, alustavan kustannusarvion mukaan Suomen osallistumiskustannusten arvioidaan olevan vuonna 2012 yhteensä noin 20,9 miljoonaa euroa, joista 8,9 miljoonaa euroa ulkoasiainministeriön pääluokasta (24.10.20) ja 12 miljoonaa euroa puolustusministeriön pääluokasta (27.30.20). Kustannukset vuodelle 2013 on ulkoministeriön osalta arvioitu noin 14,4 miljoonaksi euroksi ja puolustusministeriön osalta noin 12,3 miljoonaksi euroksi.

Suomen ja YK:n välisessä pöytäkirjassa määritellään yksityiskohtaisesti YK:n Suomelle henkilöstöstä ja materiaaleista maksamat korvaukset, Suomen vastuulle jäävät asiat ja vahingonkorvausvastuun jakautuminen vahinkotapahtumissa. Kyseisiä pöytäkirjan määräyksiä on tarkoitus soveltaa takautuvasti siitä hetkestä eteenpäin, jolloin henkilöstö tai kalusto on saapunut operaation alueelle.

5Asian valmistelu

Suomen varautumista osallistumaan YK:n UNIFIL-operaatioon Libanonissa on käsitelty valmistelevasti tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksissa 15 päivänä joulukuuta 2010 ja 29 päivänä elokuuta 2011. Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa 18 päivänä marraskuuta 2011 tehdyn tarkentavan linjauksen mukaan Suomi osallistuu operaatioon enintään 200 sotilaan vahvuisella jääkärikomppanialla yhdessä Irlannin kanssa keväällä 2012. Valtioneuvosto antoi 18 päivänä marraskuuta 2011 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle selvityksen UNIFIL-osallistumisesta (UTP 16/2011 vp). Eduskunnan täysistunto käsitteli asiaa ulkoasiainvaliokunnan aloitteesta 30 päivänä marraskuuta 2011. Ulkoasiainvaliokunta käsitteli asiaa 9 päivänä joulukuuta 2011 ja antoi lausunnon (UaVL 2/2011 vp), jonka mukaan valiokunta pitää tärkeänä ja puoltaa Suomen osallistumista UNIFIL-operaatioon Libanonissa. Tasavallan presidentti päätti 16 päivänä joulukuuta 2011 Suomen osallistumisesta UNIFIL-operaatioon enintään 200 sotilaan vahvuisella jääkärikomppanialla toukokuusta 2012 alkaen.

Suomen ja YK:n sihteeristön edustajat valmistelivat Suomen osallistumista koskevan yhteistyöpöytäkirjan YK:n jäsenvaltioiden hyväksymän malliasiakirjan ja COE-käsikirjaan sisältyvien täsmennysten pohjalta huhti-toukokuun 2012 aikana. Poikkeuksena Suomen aiemmin hyväksymiin vastaaviin pöytäkirjoihin, pöytäkirjan voimaantuloa koskevaan artiklaan on saatu Suomen aloitteesta neuvoteltua määräys, jonka mukaan myös korvausvastuun jakautumista koskevia määräyksiä (9 ja 10 artiklat) sovelletaan takautuvasti siitä hetkestä eteenpäin, jolloin henkilöstö tai kalusto on saapunut operaation alueelle. Suomen pysyvä YK-edustaja allekirjoitti pöytäkirjan 31 päivänä toukokuuta 2012 tasavallan presidentin myönnettyä siihen allekirjoitusvaltuudet. Hallituksen esitys valmisteltiin ulkoasiainministeriössä yhteistyössä puolustusministeriön kanssa.

1Pöytäkirjan sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön

Pöytäkirjan liitteiden sisältöä selitetään tarpeellisilta osin pöytäkirjan varsinaisten artiklojen yhteydessä.

1 artikla.Määritelmät. Artiklan mukaan pöytäkirjassa noudatetaan sen F liitteessä lueteltuja määritelmiä. Liitteessä luetellaan ja määritellään pöytäkirjassa käytetyt keskeiset termit. Määritelmät vaikuttavat pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten soveltamisalaan ja rajaavat siten myös Suomen lainsäädäntöä.

2 artikla.Pöytäkirjan muodostavat asiakirjat. Pöytäkirja muodostuu varsinaisesta pöytäkirjasta ja sen liitteistä. Sen A liite koskee henkilöstöä, B liite hallituksen toimittamaa pääkalustoa, C liite hallituksen omavaraisuutta, D liite pääkaluston suoritusstandardeja, E liite omavaraisuuden suoritusstandardeja, F liite määritelmiä ja G liite sisältää ohjeet joukkoja luovuttaville maille. Operaatiokohtainen G liite luovutetaan erikseen joukkoja luovuttaville maille. H liite sisältää Yhdistyneiden Kansakuntien käyttäytymisnormit hallituksen asettaman kansallisen kriisinhallintajoukon jäsenille. Ottaen huomioon pöytäkirjan liitteiden teknisen ja varsin yksityiskohtaisen luonteen, tämän hallituksen esityksen liitteeksi on otettu varsinaisen pöytäkirjan lisäksi pöytäkirjan liitteet A–C, F ja H, joilla on merkitystä eduskunnan hyväksymisen kannalta.

3 artikla.Tarkoitus. Pöytäkirjan tarkoituksena on vahvistaa Suomen ja YK:n välillä hallinnolliset, logistiset ja taloudelliset ehdot, jotka sääntelevät henkilöstön, materiaalin ja palveluiden luovuttamista UNIFIL-operaation tueksi ja määritellä Yhdistyneiden Kansakuntien käyttäytymisnormit kansallisen kriisinhallintajoukon jäsenille.

4 artikla.Soveltaminen. Pöytäkirjaa sovelletaan yhdessä YK:n joukkoja luovuttaville maille antamien ohjeiden kanssa. Ohjeet eivät ole oikeudellisesti sitovia. Ne sisältävät tietoa muun muassa operaatiosta, mandaatista, joukon rakenteesta, hallinnosta ja huollosta sekä henkilöstöstä. Ohjeita ei ole niiden laajuuden vuoksi sisällytetty tämän hallituksen esityksen liitteeseen.

5 artikla.Hallituksen osallistuminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan Suomi antaa UNIFIL-operaation käyttöön pöytäkirjan A liitteessä mainitun 172 hengen vahvuisen henkilöstön joka koostuu kahdesta esikuntaupseerista ja 170 hengen vahvuisesta mekanisoidusta jalkaväkikomppaniasta.

Artiklan 2 kappaleen mukaan Suomi antaa operaation käyttöön pöytäkirjan B liitteessä mainitun pääkaluston, johon sisältyy muun muassa ajoneuvokalusto, sähkögeneraattorit, varastointi- ja muut kontit sekä aseistus. Jos Suomi antaa operaation käyttöön pääkalustoa enemmän kuin B liitteessä mainitaan, ne ovat kansallisella vastuulla, eikä YK ole velvollinen maksamaan niistä Suomelle korvausta.

Artiklan 3 kappaleen mukaan Suomi antaa korvausta vastaan operaation käyttöön pöytäkirjan C liitteessä mainitun muun kaluston ja muut kulutushyödykkeet, jotka liittyvät Suomen komppanian omavaraisuuteen. Muu kalusto sisältää muun muassa viestiliikenne-, lääkintä- ja tähystysvarusteita. Jos Suomi antaa operaation käyttöön sanottua muuta kalustoa enemmän kuin C liitteessä mainitaan, se on kansallisella vastuulla, eikä YK ole velvollinen maksamaan niistä Suomelle korvausta.

6 artikla.Yhdistyneiden Kansakuntien korvaukset ja tuki. Artiklan 1 kappaleen mukaan YK sitoutuu maksamaan Suomelle sen tarjoamasta henkilöstöstä korvausta pöytäkirjan A liitteen 2 artiklassa mainittujen korvaushintojen mukaisesti. Korvaus on 1 028 Yhdysvaltain dollaria kuukaudessa yhtä henkilöstön jäsentä kohden. Sen lisäksi maksetaan kustakin henkilöstä kuukaudessa 68 dollaria vaatetus- ja varustuskorvausta, 5 dollaria henkilökohtaisesta aseistuksesta ja ampumatarvikkeista sekä erityisasiantuntijoista 303 dollaria. Lisäksi henkilöstö saa rauhanturvaoperaatiolta suoraan myös 1,28 dollaria suuruista päivärahaa sekä lomarahaa 10,50 dollaria päivää kohti enintään seitsemän lomapäivän ajalta kutakin kuuden kuukauden jaksoa kohti.

Artiklan 2 kappaleen mukaan YK maksaa Suomelle pääkalustosta B liitteessä määritellyt korvaukset.

Artiklan 3 kappaleen mukaan YK maksaa Suomelle C liitteen mukaisen korvauksen niistä tavaroista ja palveluista, joita tarvitaan suomalaisen kriisinhallintajoukon omavaraisuutta varten. Artiklan 4–7 kappaleessa määritellään, mihin saakka YK:n velvollisuus maksaa korvauksia jatkuu.

7 artikla.Yleiset ehdot. Suomen osallistumista ja YK:n tukea koskevat pöytäkirjan liitteissä mainitut yleiset ehdot.

7 b artikla.Yhdistyneiden Kansakuntien käyttäytymisnormit. Artiklan 1 kappaleen mukaan hallitus varmistaa, että kaikkia hallituksen asettaman kansallisen kriisinhallintajoukon jäseniä vaaditaan noudattamaan YK:n käyttäytymisnormeja, jotka esitetään yhteistyöpöytäkirjan H liitteessä. Artiklan 2 kappaleen mukaan hallitus varmistaa, että käyttäytymisnormit ovat kansallisen kriisinhallintajoukon jäsenten tiedossa ja että ne on täysin ymmärretty, minkä tueksi hallitus sitoutuu järjestämään asianmukaista ja tehokasta joukkojen lähettämistä edeltävää koulutusta käyttäytymisnormeja koskien. Artiklan 3 kappaleen mukaan YK jatkaa operaatiokohtaisen koulutusmateriaalin jakamista kansallisille kriisinhallintajoukoille YK:n käyttäytymisnormeista, operaatiokohtaisista säännöistä ja määräyksistä sekä asiaankuuluvista paikallisista laeista ja määräyksistä. Lisäksi YK järjestää asianmukaista ja tehokasta koulutusta kriisinhallintajoukon jäsenille.

Käyttäytymisnormien noudattamisvelvollisuus toteutetaan suomalaisessa kriisinhallintaorganisaatiossa sotilaskäskyllä kuten pysyväiskäskyllä tai muulla määräyksellä. Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 28 §:n mukaan kriisinhallintapalveluksessa olevat henkilöt ovat rikoslain (39/1889) sotilaita koskevan 45 luvun säännösten alaisia. Sotilaskäskyjen ja muiden määräysten noudattamisvelvollisuus perustuu viime kädessä rikoslain rangaistussäännöksiin. Esimerkiksi rikoslain 45 luvun 1 §:n mukaan sotilas, joka rikkoo tai jättää täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden taikka palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen, on tuomittava palvelusrikoksesta.

Osa käyttäytymisnormeissa kielletyistä teoista voi täyttää myös muiden Suomen rikoslain mukaisten rikosten tunnusmerkistön. Esimerkiksi käyttäytymisnormeissa tarkoitetusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä voidaan rankaista seksuaalirikoksia koskevan rikoslain 20 luvun mukaan.

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 6 §:n mukaan puolustusvoimat huolehtii sotilaallisen kriisinhallinnan edellyttämien valmiuksien luomiseksi tarvittavasta koulutuksesta. Yhteistyöpöytäkirjan 7 b artikla asettaa sisällöllisiä vaatimuksia tällaiselle koulutukselle. Esimerkiksi pysyväiskäskyllä annettavan ohjeistuksen pääasiallinen sisältö opetetaan kriisinhallintahenkilöstölle ennen operaatioon lähettämistä, kerrataan operaatioalueella tulokaskoulutuksessa ja mainitaan myös jokaiselle kriisinhallintapalveluksessa olevalle henkilölle jaettavassa operaatiokohtaisessa perehdytysoppaassa.

7 c artikla.Kuri. Artiklan 1 kappaleen mukaan hallitus tunnustaa, että sen kansallisen kriisinhallintajoukon komentaja on vastuussa kaikkien kriisinhallintajoukon jäsenten kurista. Hallitus varmistaa, että komentajalle on annettu tarvittava valta ja että tämä ryhtyy kaikkiin kohtuullisiin toimenpiteisiin sekä ylläpitääkseen kuria ja hyvää järjestystä kansallisen kriisinhallintajoukon jäsenten keskuudessa että varmistaakseen, että YK:n käyttäytymisnormeja, operaatiokohtaisia sääntöjä ja määräyksiä sekä velvoitteita kansallisia ja paikallisia määräyksiä kohtaan noudatetaan joukkojen asemaa koskevan sopimuksen mukaisesti.

Suomalaisessa kriisinhallintaorganisaatiossa kuria ja järjestystä pidetään yllä sotilaskäskyin ja muin määräyksin. Kurin ja järjestyksen rikkomiseen puututaan sekä oikeudenkäynnin että kurinpitomenettelyn keinoin. Keskeiset näitä koskevat säädökset ovat sotilasoikeudenkäyntilaki (326/1983) ja sotilaskurinpitolaki (331/1983) . Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 28 §:n mukaan kriisinhallintapalveluksessa olevat henkilöt ovat rikoslain 45 luvun säännösten alaisia ja heihin sovelletaan sotilaskurinpitolain (331/1983) ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Kriisinhallintajoukon komentaja vastaa viime kädessä sotilaallisen kurin ja järjestyksen säilymisestä joukossaan. Suomen lainsäädäntö antaa tarvittavat valtuudet ryhtyä suomalaista kriisinhallintahenkilöstöä koskeviin kurinpitotoimiin.

Artiklan 2–4 kappaleet koskevat kansallisen kriisinhallintajoukon komentajan ilmoittamisvelvollisuutta sekä komentajille annettavaa koulutusta. Hallitus varmistaa, että komentaja täyttää ilmoittamisvelvollisuutensa ja että komentaja saa asianmukaista ja tehokasta koulutusta. YK auttaa hallitusta täyttämään tämän koulutustarpeen järjestämällä koulutustilaisuuksia koskien YK:n käyttäytymisnormeja, operaatiokohtaisia sääntöjä ja määräyksiä ja paikallisia lakeja ja määräyksiä. Artiklan 5 kappaleen mukaan hallitus käyttää sosiaaliturvamaksujaan antaakseen kansallisen kriisinhallintajoukon jäsenille operaatiossa asianmukaiset hyvinvointi- ja virkistyspalvelut. Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 6 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa on kiinnitettävä huomiota myös yhteistyöpöytäkirjan tässä kappaleessa tarkoitettuihin vaatimuksiin.

7 d artikla.Tutkimukset. Artiklan 1 kappaleessa vahvistetaan, että hallituksella on ensisijainen vastuu tutkia kaikkia sen kansallisen kriisinhallintajoukon jäsenen tekemiä käytösrikkomuksia ja vakavia käytösrikkomuksia. Artiklan 2–12 kappaleessa määrätään hallituksen ja YK:n ilmoitusvelvollisuuksista, YK:n tiedonkeruuselvityksestä, hallituksen omista tutkimuksista sekä yhteistyöstä kansallisen kriisinhallintajoukon komentajan, hallituksen ja YK:n edustajien välillä.

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 5 §:n 3 momentin mukaisesti suomalainen kriisinhallintaorganisaatio kuuluu puolustusvoimiin ja on pääesikunnan alainen. Saman momentin mukaan kriisinhallintaorganisaatio on toiminnallisesti operaation toimeenpanijan alainen. Tämä tarkoittaa käytännössä joukon asettamista toimeenpanijan operatiiviseen johtoon. Joukko säilyy kuitenkin Suomen kansallisen lainsäädännön piirissä, eikä esimerkiksi rikosoikeudellinen toimivalta, kurinpitotoimivalta mukaan lukien, siirry operaation toimeenpanijalle.

Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta säädetään rikoslain 1 luvussa. Rikoslain 1 luvun 2–8 §:ssä on säännökset Suomen lain soveltamisesta ulkomailla tehtyihin rikoksiin. Kaksoisrangaistavuuden vaatimuksesta säädetään rikoslain 1 luvun 11 §:ssä. Rikoslain 1 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan Suomen lakia sovelletaan rikoslain 45 luvussa mainittuun rikokseen, jonka luvun säännösten alainen henkilö on tehnyt Suomen ulkopuolella. Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 28 §:n mukaan kriisinhallintapalveluksessa olevat henkilöt ovat rikoslain 45 luvun säännösten alaisia. Kaksoisrangaistavuuden vaatimus ei koske sotilasrikoksia. Suomen lain soveltaminen suomalaisen sotilaan ulkomailla tekemään muuhun kuin sotilasrikokseen ratkaistaan rikoslain 1 luvun muiden pykälien perusteella.

Sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:ssä tarkoitettujen rikosten tutkinnasta säädetään sotilaskurinpitolain 28 §:ssä. Sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:ssä tarkoitettuja rikoksia ovat rikoslain 45 luvun mukaiset sotilasrikokset sekä eräät sotilaan puolustusvoimiin tai toiseen sotilaaseen kohdistamat yleiset rikokset. Sotilaskurinpitolain 28 §:n 1 momentin mukaan kun sotilasoikeudenkäyntilaissa tarkoitettu rikos on tullut kurinpitoesimiehen tietoon tai kun on syytä olettaa, että tällainen rikos on tehty, kurinpitoesimiehen on huolehdittava, että asiassa toimitetaan esitutkinta. Esitutkinnan suorittaa ensisijaisesti kriisinhallintajoukko itse. Tietyissä tapauksissa esitutkinnan toimittaminen voidaan siirtää pääesikunnan tutkintaosastolle. Näin toimitaan erityisesti kun tutkittavaksi tulee törkeitä, laajaa selvitystyötä edellyttäviä taikka erityisasiantuntemusta vaativia rikoksia. Lisäksi sotilaskurinpitolain 28 §:n 2 momentissa säädetään, että asian laadun vaatiessa esitutkinta voidaan antaa poliisin tai erityisen tutkintalautakunnan toimitettavaksi. Poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa annetun lain (1251/1995) 1 §:n 2 momentin mukaan asian laadun vaatiessa esitutkinta suoritetaan yhteistoiminnassa poliisin kanssa. Jos tutkinnan puolueettomuus tai rikoksen vakavuus sitä edellyttää, tutkinta on siirrettävä kokonaan poliisin suoritettavaksi.

Muiden kuin sotilasoikeudenkäyntilaissa tarkoitettujen rikosten esitutkinnasta säädetään esitutkintalaissa (449/1987) . Lisäksi sotilaskurinpitolain 28 §:n 1 momentin mukaan sotilasoikeudenkäyntilaissa tarkoitettujen rikosten tutkinnassa on soveltuvin osin noudatettava, mitä esitutkinnasta rikosasioissa on erikseen säädetty. Esitutkintalain 2 §:n mukaan poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty.

Pöytäkirjan 7 d artiklassa tarkoitetut operaatioalueelle lähetettävät kansalliset tutkimusvirkamiehet voivat tapauksesta riippuen olla puolustusvoimien esitutkinnasta huolehtivia virkamiehiä tai poliiseja. Artiklan 9 kappaleessa tarkoitetusta tutkinnan johtamisesta säädetään esitutkintalain 14 §:n 1 momentissa, sotilaskurinpitolain 28 §:n 2 momentissa ja poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa annetun lain 4 §:n 2 momentissa.

Suomen lainsäädäntö vastaa tutkimusten osalta yhteistyöpöytäkirjan 7 d artiklassa asetettuja velvoitteita.

7 e artikla.Hallituksen harjoittama lainkäyttövalta. Artiklan 1 kappaleen mukaan hallituksen luovuttamat sotilasjäsenet ja kaikki siviilijäsenet, joihin sovelletaan kansallisen kriisinhallintajoukon kansallista sotilaslainsäädäntöä, ovat hallituksen yksinomaisen lainkäyttövallan alaisia niissä rikoksissa ja rikkomuksissa, joihin he saattaisivat syyllistyä ollessaan määrättyinä operaation sotilaalliseen komponenttiin. Hallitus vakuuttaa YK:lle, että se harjoittaa tällaista lainkäyttövaltaa tällaisiin rikoksiin ja rikkomuksiin.

Suomen lainkäyttövaltaa suomalaiseen kriisinhallintaorganisaatioon, rikosoikeudellinen toimivalta mukaan lukien, on selostettu edellä 7 d artiklan yhteydessä. Rikoslain yleisten säännösten lisäksi on otettava huomioon, että sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 28 §:n mukaan kriisinhallintapalveluksessa olevat henkilöt ovat rikoslain 45 luvun säännösten alaisia. Suomen rikoslain soveltamisalasta säädetään rikoslain 1 luvussa. Rikoslain 1 luvun 12 ja 13 §:n mukaan syytteen nostaminen Suomen ulkopuolella tehdystä rikoksesta edellyttää pääsääntöisesti valtakunnansyyttäjän syytemääräystä. Rikoslain 1 luvun 12 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan valtakunnansyyttäjän määräys ei kuitenkaan ole tarpeen, jos rikos on käsiteltävä sotilasoikeudenkäyntilain mukaisena rikosasiana. Yhteistyöpöytäkirjan 7 e artikla edellyttää rikosoikeudellisen tuomiovallan käyttämistä ja näin ollen artikla kuuluu lainsäädännön alaan rikoslain soveltamisalaa koskeviin säännöksiin liittyvänä määräyksenä.

Artiklan 2 kappaleen mukaan hallitus lisäksi vakuuttaa YK:lle, että se harjoittaa sellaista kurinpidollista lainkäyttövaltaa kuin on tarpeen kaikkiin muihin sellaisiin käytösrikkomuksiin, joihin hallituksen kansallisen kriisinhallintajoukon jäsenet syyllistyvät ollessaan määrättyinä operaation osaan, mutta joita ei lasketa vielä rikoksiksi eikä rikkomuksiksi. Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 28 § antaa tarvittavat valmiudet puuttua tässä kappaleessa tarkoitettuihin käytösrikkomuksiin.

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 10 §:n 4 momentin mukaan kriisinhallintahenkilöstöön kuuluvan palvelussuhde voidaan määrätä päättymään muun muassa silloin, jos henkilöstöön kuuluva ei täytä velvollisuuksiaan tai toimii vastoin niitä taikka hänet muuten havaitaan sopimattomaksi palvelukseen. Suomalaisessa kriisinhallintaorganisaatiossa palvelevan palvelussuhde voidaan näin ollen sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 10 §:n 4 momentin perusteella määrätä päättymään hänen syyllistyessään esimerkiksi pöytäkirjan 7 e artiklan 2 kappaleessa tarkoitettuihin käytösrikkomuksiin. Kyseessä ei kuitenkaan ole kurinpidollisen toimivallan käyttö vaan hallinnollinen päätös. Palvelussuhteen päättäminen on mahdollista samoilla edellytyksillä myös rikosasioiden yhteydessä.

7 f artikla.Vastuu. Artiklan 1 kappaleen mukaan hallituksen on varmistettava, että mikäli joko YK:n tutkimuksessa tai hallituksen toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa tutkimuksessa tullaan siihen johtopäätökseen, että hallituksen kansallisen kriisinhallintajoukon jäsenen mahdollisesti tekemän käytösrikkomuksen epäilyt ovat perusteltuja, asia viedään eteenpäin asianomaisille viranomaisille asiaankuuluvia toimia varten. Hallitus suostuu siihen, että kyseiset viranomaiset tekevät päätöksensä samalla tavoin kuin he tekisivät minkä tahansa muun samanluonteisen rikkomuksen tai kurinpidollisen rikkeen suhteen sen lakien tai asiaankuuluvan kurinpitosäännöstön nojalla. Hallitus sitoutuu ilmoittamaan pääsihteerille sekä säännöllisesti jutun edistymisestä että myös jutun lopputuloksesta.

Sotilaskurinpitolain 29 §:ssä säädetään kurinpitoesimiehen velvollisuudesta ryhtyä tutkinnan päätyttyä toimenpiteisiin rikokseen syyllistyneen rankaisemiseksi tai ojentamiseksi. Esitutkinta-aineiston toimittamisesta syyttäjälle ja syyttäjän velvollisuudesta nostaa syyte sotilasoikeudenkäyntilaissa tarkoitetuista rikoksista säädetään sotilasoikeudenkäyntilain 14 §:ssä ja 4 §:n 3 momentissa.

Artiklan 2 kappaleessa määrätään, että mikäli YK:n tai hallituksen tutkimuksissa tullaan siihen johtopäätökseen, että epäilyt kriisinhallintajoukon komentajan epäasianmukaisista menettelyistä ovat perusteltuja, hallitus varmistaa, että asia viedään eteenpäin asianomaisille viranomaisille asiaankuuluvia toimia varten. Samoin kuin muutkin kriisinhallintapalveluksessa olevat henkilöt, suomalaisen kriisinhallintajoukon komentaja on sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 28 §:n perusteella sotilaita koskevan rikoslain 45 luvun säännösten alainen ja häneen sovelletaan sotilaskurinpitolain säännöksiä. Suomalaisen kriisinhallintajoukon komentajan kurinpitoesimiehenä toimii pääesikunnan sotilaskurinpitolain 14 §:n perusteella määräämä kurinpitoesimies. Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 28 § antaa tarvittavat valmiudet puuttua tässä kappaleessa tarkoitettuihin käytösrikkomuksiin.

Artiklan 3 kappaleessa määrätään kriisinhallintajoukon jäsentä koskeviin isyysvaateisiin liittyvien asioiden ratkaisemisesta ja 4 kappaleen mukaan kriisinhallintajoukon keskittämisestä operaatioon sen mukaisesti, mitä YK:n ja hallituksen välillä on sovittu. Mahdolliset kotiuttamiset sen ulkopuolella, mitä on sovittu, tehdään hallituksen tai kriisinhallintajoukon komentajan suostumuksella sovellettavien kansallisten menettelytapojen mukaisesti. Isyyden selvittämisestä ja isyyskanteiden nostamisesta säädetään Suomessa isyyslaissa (700/1975) . Palvelussuhteen päättymisestä säädetään sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 10 §:ssä ja kotiuttamisen vaikutuksesta palvelussuhteen päättymiseen sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 11 §:ssä.

Suomen lainsäädäntö vastaa yhteistyöpöytäkirjan 7 f artiklassa asetettuja velvoitteita.

8 artikla. Erityiset ehdot. Artiklassa määritellään operaatioon sovellettavat erityiset olosuhdekertoimet, joilla maksettavia korvauksia korotetaan. UNIFIL-operaation ympäristöolosuhdekerroin, joka johtuu äärimmäisten vuoristo-, ilmasto- tai maasto-olosuhteiden aiheuttamista lisääntyneistä kustannuksista, on 0,6 prosenttia. UNIFIL-operaation intensiteettikerroin, joka johtuu tehtävän laajuudesta, logistiikkaketjujen pituudesta, kaupallisten korjaus- ja tukipalveluiden puuttumisesta tai muista toiminnallisista vaaroista ja olosuhteista, on 0,8 prosenttia. Operaation vihollisuus/pakkohylkäämiskerroin on 3,1 prosenttia ja lisäkuljetuskerroin on 2,25 prosenttia. Artiklan 5 kappaleessa määritellään joukkojen ja materiaalin tulo- ja lähtöpaikat.

9 artikla.Kolmansien osapuolten korvausvaatimukset. Artiklan mukaan YK on vastuussa kolmansien osapuolten esittämien korvausvaatimusten käsittelystä, kun ne koskevat Suomen henkilöstön tai varusteiden aiheuttamia menetyksiä, vahinkoja, kuolemantapauksia tai muita henkilövahinkoja. Jos tällaiset vahingot johtuvat suomalaisen henkilöstön törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisesta teosta, Suomi on kuitenkin vastuussa korvausvaatimusten käsittelystä. Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain (211/2006) 7 §:n mukaan suomalaisella kriisinhallintahenkilöstöllä tarkoitetaan palvelussitoumuksen tehneitä henkilöitä, kriisinhallintaorganisaatioon kuuluvia henkilöitä, vaihtohenkilöstöä sekä valmistelu- ja varautumistehtäviin erikseen määrättyjä henkilöitä. Valtion korvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslain 3 luvussa (työnantajan ja julkisyhteisön korvausvastuu). Artiklan määräykset ovat sopusoinnussa vahingonkorvauslain kanssa.

10 artikla.Korvaus. Artiklan mukaan Suomi korvaa YK:n materiaalille ja omaisuudelle suomalaisen henkilöstön tai materiaalin aiheuttamat vahingot, jos vahinko ei ole tapahtunut palvelun tai pöytäkirjan mukaisen muun toimenpiteen tai toiminnan aikana. Suomi korvaa YK:lle aiheutuneet vahingot myös silloin, jos ne johtuvat suomalaisen henkilöstön törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisesta teosta. Käytännössä kriisinhallintahenkilöstö on palveluksessa koko operaatioon osallistumisen ajan, joten suomalaisen henkilöstön aiheuttamissa vahingoissa on Suomen lainsäädännön näkökulmasta kysymys palveluksessa aiheutetusta vahingosta, josta valtio on vahingonkorvauslain nojalla korvausvelvollinen. Sopimuksen 10 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

11 artikla.Täydentävät järjestelyt. Pöytäkirjaa täydentävistä mahdollisista järjestelyistä sovitaan kirjallisesti sopimuspuolten välillä.

12 artikla.Muutokset. Pöytäkirjan mahdollisesta muuttamisesta sovitaan kirjallisesti sopimuspuolten välillä.

13 artikla.Riitojenratkaisu. Artiklan 1 kappaleen mukaan UNIFIL-operaatioon perustetaan kaksivaiheinen mekanismi, jonka tarkoituksena on ratkaista neuvottelemalla pöytäkirjan soveltamista koskevat erimielisyydet. Ensimmäisessä vaiheessa operaation huoltopäällikkö sekä joukon komentaja ja kriisinhallintajoukon komentaja pyrkivät pääsemään riidassa neuvotteluratkaisuun. Jos riita ei näissä neuvotteluissa ratkea, neuvotteluita jatketaan Suomen pysyvän edustuston ja YK:n rauhanturvaosaston alipääsihteerin (Under-Secretary-General, Department of Peacekeeping Operations), tai hänen edustajansa välillä. Artiklan 2 kappaleen mukaan, mikäli neuvottelut eivät edelleenkään johda ratkaisuun, riita voidaan saattaa kansainvälisen tuomioistuimen presidentin nimeämän sovittelijan tai välittäjän käsiteltäväksi. Muussa tapauksessa riita voidaan kumman tahansa sopimuspuolen pyynnöstä saattaa välimiesmenettelyyn, jonka lopputulos on sitova. Artiklan 3 kappaleen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

14 artikla.Voimaantulo. Pöytäkirja tulee voimaan kirjeenvaihdolla sovittavana ajankohtana. YK: n taloudellisia velvoitteita, sekä vahingonkorvausvastuun jakautumista Suomen ja YK:n välillä koskevia yhteistyöpöytäkirjan määräyksiä on tarkoitus soveltaa takautuvasti siitä hetkestä eteenpäin, jolloin henkilöstö tai kalusto on saapunut operaation alueelle. Pöytäkirja noudattaa YK:n jäsenvaltioiden hyväksymää malliasiakirjaa. Mallissa lähdetään siitä, että pöytäkirjan 14 artiklassa mainitaan tarkka päivämäärä, jolloin kansallisten rauhanturvajoukkojen on määrä ryhmittyä operaatioon ja jolloin pöytäkirja tulee voimaan. Koska pöytäkirja edellyttää Suomessa eduskunnan hyväksymistä, tarkan voimaantulopäivämäärän kirjaaminen sopimukseen sen allekirjoitushetkellä ei ole mahdollista. Suomen ja YK:n välisissä neuvotteluissa sovittiin, että pöytäkirjan voimaantulosta sovitaan erikseen kirjeenvaihdolla sen jälkeen, kun Suomen valtiosäännön edellyttämät menettelyt on saatu päätökseen.

YK:n korvausvelvollisuudet ovat voimassa siihen saakka, kun suomalainen henkilöstö ja materiaali poistuvat operaation alueelta joko sovitun vetäytymissuunnitelman mukaisesti tai todellisena lähtöpäivänä, jos viivästys johtuu YK:sta.

15 artikla.Voimassaolon päättyminen. Suomen osallistumisen päättymiseen liittyvistä yksityiskohtaisista ehdoista sovitaan sopimuspuolten kesken.

2Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne pöytäkirjan määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin pöytäkirja tulee voimaan.

3Voimaantulo

Pöytäkirja tulee voimaan kirjeenvaihdolla sovittavana ajankohtana. Tarkoituksena on, että pöytäkirja tulisi voimaan mahdollisimman pian eduskunnan hyväksyttyä pöytäkirjan. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin pöytäkirja tulee voimaan.

4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Suomen ja YK:n välinen sopimus on otsikoitu yhteistyöpöytäkirjaksi (Memorandum of Understanding, MOU). Yhteistyöpöytäkirjoilla tarkoitetaan kansainvälisissä suhteissa usein oikeudellisesti sitomattomia, osapuolten keskinäisen poliittisen yhteisymmärryksen ilmaisevia asiakirjoja, jotka eivät ole valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksessa (SopS 32 ja 33/1980) tarkoitettuja valtiosopimuksia. Asiakirjan otsikko tai nimike ei kuitenkaan ratkaise sen luonnetta, vaan harkinta on tehtävä asiakirjan sisällön perusteella ottaen huomioon se, onko sopimuspuolten tarkoituksena ollut tehdä sopimus, jolla sidotaan sopimuspuolet kansainvälisen oikeuden subjekteina. Nyt käsiteltävänä oleva yhteistyöpöytäkirja sisältää YK:n pääsihteerin läheteasiakirjan mukaan oikeudellisesti sitovia oikeuksia ja velvollisuuksia ja se sitoo sopimuspuolia (A/51/967). Asiakirjaa on siten käsiteltävä Suomessa perustuslain 93–95 §:ssä säädetyllä tavalla.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta määräyksestä on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Pöytäkirjan 1 artiklan mukaan pöytäkirjassa noudatetaan sen F liitteessä lueteltuja määritelmiä. Liitteessä luetellaan ja määritellään pöytäkirjassa käytetyt keskeiset termit. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten, lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp).

Pöytäkirjan 7 b−7 f artikla sisältävät määräyksiä, joita koskevista asioista säädetään Suomessa sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 6 ja 28 §:ssä, sotilaskurinpitolaissa, sotilasoikeudenkäyntilaissa, esitutkintalaissa sekä rikoslaissa, erityisesti sen 1 ja 45 luvussa. Artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan.

Pöytäkirjan 9 ja 10 artiklassa ja sen B liitteen 6–9 artiklassa määritellään vahingonkorvausvastuun jakautuminen YK:n ja Suomen välillä. Sopimuksen 9 artiklasta johtuva velvoite ei poikkea vahingonkorvauslain 3 luvun työnantajan ja julkisyhteisön korvausvastuuta koskevista määräyksistä. Pöytäkirjan 10 artiklan a kappaleen määräyksen mukaan Suomen hallitus sitoutuu korvaamaan YK:n omaisuudelle aiheutetun vahingon, jos se on aiheutettu operaatioon liittyvien toimintojen ulkopuolella. Käytännössä kriisinhallintahenkilöstö on palveluksessa koko operaatioon osallistumisen ajan, joten suomalaisen henkilöstön aiheuttamissa vahingoissa on Suomen lainsäädännön näkökulmasta kysymys palveluksessa aiheutetusta vahingosta, josta valtio on vahingonkorvauslain nojalla korvausvelvollinen. Sopimuksen 9 ja 10 artikla koskevat asioita, joista on Suomessa voimassa lain säännöksiä ja määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Pöytäkirjan 13 artiklan 2 kappaleeseen sisältyy pakollinen välimiesmenettely, jonka ratkaisu sitoo lopullisesti molempia sopimuspuolia. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tällaisia järjestelyjä lähtökohtaisesti kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvina seikkoina (PeVL 10/1998 vp). Koska pöytäkirja sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, riitojenratkaisumenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä, lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisen riitojenratkaisulausekkeen katsotaan kuuluvan lainsäädännön alaan, vaikka se kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana ei olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa.

Pöytäkirja ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Pöytäkirja voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi voimavarojen antamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien operaatioon Libanonissa (UNIFIL) Yhdistyneiden Kansakuntien ja Suomen hallituksen välillä New Yorkissa 31 päivänä toukokuuta 2012 tehdyn yhteistyöpöytäkirjan.

Koska pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Voimavarojen antamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien operaatioon Libanonissa (UNIFIL) Yhdistyneiden Kansakuntien ja Suomen hallituksen välillä New Yorkissa 31 päivänä toukokuuta 2012 tehdyn yhteistyöpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.