700/1975

Lapsen ja hänen isänsä välisen sukulaisuussuhteen toteamisesta ja vahvistamisesta sekä sukulaisuussuhteen kumoamisesta on voimassa, mitä tässä laissa säädetään.

Aviomies on lapsen isä, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana. Jos avioliitto on miehen kuoleman johdosta purkautunut ennen lapsen syntymää, on aviomies lapsen isä, kun lapsi on syntynyt sellaiseen aikaan avioliiton purkautumisen jälkeen, että lapsi on voinut tulla siitetyksi avioliiton aikana. Jos äiti on ennen lapsen syntymää mennyt uuteen avioliittoon, on kuitenkin jälkimmäinen aviomies lapsen isä.

Kun mies, joka lapsen syntyessä ei ole ollut avioliitossa lapsen äidin kanssa, tahtoo tunnustaa isyytensä, on isyyden vahvistamisesta voimassa, mitä 3 luvussa isyyden tunnustamisesta säädetään. (16.5.1980/351)

Tuomioistuimen on vahvistettava, että mies on lapsen isä, jos on selvitetty, että:

(22.12.2006/1238)

Isyyden vahvistamista koskevasta oikeudenkäynnistä on voimassa, mitä 4 luvussa säädetään. (22.12.2006/1238)

Jos lapsen äidille on annettu hedelmöityshoidoista annetun lain (1237/2006) 1 §:ssä tarkoitettua hedelmöityshoitoa ja voidaan pitää todistettuna, että lapsi on syntynyt annetun hoidon tuloksena, lapsen isäksi on vahvistettava mies, joka yhteisymmärryksessä äidin kanssa antoi suostumuksensa hoitoon. Jos hoitoa on annettu naiselle yksin, lapsen isäksi on vahvistettava mies, jonka siittiöitä on käytetty hoidossa, jos hän on antanut mainitun lain 16 §:n 2 momentissa tarkoitetun suostumuksen isyyden vahvistamiseen. Silloin, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana tai tämän lain 2 §:ssä tarkoitettuna aikana sen jälkeen, kun avioliitto purkautui miehen kuoleman vuoksi, aviomies on kuitenkin lapsen isä, kuten 2 §:ssä säädetään.

Tämän lain säännöksiä isyyden selvittämisestä, vahvistamisesta ja kumoamisesta sovelletaan myös silloin, kun hedelmöityshoitoa on annettu 1 momentissa tarkoitetuin tavoin.

Aviomiehen isyys voidaan kumota tunnustamisella. Tuomioistuin voi kanteen johdosta vahvistaa, ettei aviomies tai mies, joka on tunnustanut isyytensä, ole lapsen isä. Isyyden kumoamisesta säädetään 5 luvussa.

Isyyden selvittämisen tarkoituksena on hankkia sellaisia tietoja, joiden perusteella isyys voidaan vahvistaa. (16.5.1980/351)

Isyyden selvittäminen on toimitettava siten kuin tässä luvussa säädetään, jos lapsi ei ole täyttänyt viittätoista vuotta. Isyyden selvittämisestä lapsen täytettyä viisitoista vuotta säädetään 43 §:ssä.

Isyyden selvittämisestä huolehtii äidin kotikunnan lastenvalvoja. Jos äiti on kuollut tai hänellä ei ole Suomessa kotikuntaa, isyyden selvittämisestä huolehtii lapsen kotikunnan lastenvalvoja tai, jos lapsella ei ole täällä kotikuntaa, sen kunnan lastenvalvoja, jossa lapsi oleskelee.

Jos mies haluaa tunnustaa isyytensä eikä isyyden selvittäminen kuulu minkään 1 momentissa tarkoitetun kunnan lastenvalvojalle, isyyden selvittämisestä huolehtii miehen kotikunnan lastenvalvoja.

Jos isyyden selvittäminen ei 1 ja 2 momentin mukaan kuulu minkään kunnan lastenvalvojalle, isyyden selvittämisestä huolehtii Helsingin kaupungin lastenvalvoja.

Ennen isyyden selvittämisen aloittamista on lastenvalvojan varattava äidille tilaisuus osallistua isyyden selvittämistä koskevaan neuvotteluun. Neuvottelussa lastenvalvojan on selostettava äidille isyyden vahvistamisen vaikutukset lapsen oikeudellisen ja taloudellisen aseman kannalta. Lisäksi äidille on selostettava ne toimenpiteet, joihin lastenvalvojan tulee ryhtyä isyyttä koskevien tietojen hankkimiseksi.

Neuvottelun päättyessä on lastenvalvojan tiedusteltava äidiltä, haluaako äiti, että lastenvalvoja huolehtii isyyden selvittämisestä.

Isyyden selvittämistä koskeva neuvottelu on pantava toimeen viipymättä sen jälkeen, kun lastenvalvoja on saanut tiedon lapsen syntymästä äidiltä, mieheltä, joka haluaa tunnustaa isyytensä, tai väestörekisterin pitäjältä.

Neuvottelun päätyttyä on lastenvalvojan aloitettava isyyden selvittäminen ja saatettava se loppuun ilman aiheetonta viivytystä. Jollei neuvottelua ole voitu panna toimeen, on lastenvalvojan aloitettava selvittäminen viipymättä sen jälkeen kun hän on 7 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla saanut tiedon lapsen syntymästä.

Lastenvalvoja ei saa aloittaa tai jatkaa isyyden selvittämistä vastoin äidin tahtoa, jos lapsen äiti on kirjallisesti ilmoittanut lastenvalvojalle vastustavansa isyyden selvittämistä ja lapsi on äitinsä huollossa tai hoidettavana.

Isyyden selvittäminen on kuitenkin toimitettava, vaikka äiti on vastustanut isyyden selvittämistä, jos mies, joka katsoo olevansa lapsen isä, on tunnustanut isyytensä.

Isyyden selvittäminen saadaan aloittaa jo ennen lapsen syntymää, jos nainen, joka on raskaana avioliiton ulkopuolella, sitä pyytää. Se voidaan kuitenkin saattaa loppuun ja tunnustamistilaisuus varata miehelle vasta lapsen syntymän jälkeen.

Isyyttä selvittäessään lastenvalvojan on hankittava isyyden vahvistamista varten tarpeelliset tiedot lapsen äidiltä sekä muilta henkilöiltä, jotka voivat antaa tietoja isyyttä koskevista seikoista.

Äiti, joka haluaa lastenvalvojan huolehtivan isyyden selvittämisestä, on velvollinen antamaan totuudenmukaiset tiedot lastenvalvojalle kaikista seikoista, jotka ovat tarpeen isyyden selvittämiseksi. Äidin tulee erityisesti ilmoittaa ne miehet, joiden kanssa hän on ollut sukupuoliyhdynnässä lapsen siittämisaikana.

Lastenvalvojan on hankittava lääketieteellinen asiantuntijalausunto lapsen siittämisajankohdasta, jollei sen hankkimista muihin selvityksiin nähden voida pitää tarpeettomana.

Lastenvalvojan on tilattava oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta annetun lain (378/2005) 1 §:ssä tarkoitettu oikeusgeneettinen isyystutkimus lapsesta, äidistä ja miehestä, joka saattaa olla lapsen isä, jos mies pyytää tutkimusta tai jos lastenvalvoja muuten katsoo sen tarpeelliseksi. Jos tutkimus voidaan mainitun lain mukaan määrätä tehtäväksi muusta kuin edellä tarkoitetusta henkilöstä, lastenvalvoja voi katsoessaan sen aiheelliseksi tilata tutkimuksen. (3.6.2005/379)

Oikeusgeneettinen isyystutkimus voidaan isyyden selvittämisen yhteydessä tehdä vain sen suostumuksella, josta näyte on tarkoitus ottaa. Jos tutkimus aiotaan tehdä vainajasta, joka ei ole eläessään antanut suostumusta tutkimukseen, siihen on saatava vainajan lesken ja perillisten suostumus. (3.6.2005/379)

Jos tutkimus on tarkoitus tilata miehen tai äidin molemmista vanhemmista, toisesta vanhemmasta yksin tai muusta sukulaisesta kuin miehen tai äidin vanhemmista, tutkimuksesta ja siihen annettavasta suostumuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta annetun lain 6, 7 ja 9 §:ssä sekä 11 §:n 1 momentissa säädetään. (3.6.2005/379)

Lastenvalvojan on varattava miehelle tilaisuus tunnustaa isyytensä, jos lastenvalvoja katsoo, että miehen isyys on tullut toteen näytetyksi.

Sosiaalilautakunta voi lastenvalvojan esityksestä päättää, että isyyden selvittäminen keskeytetään, jos on ilmeistä, ettei isyyden vahvistamista varten ole saatavissa riittävästi tietoja.

Lastenvalvojan tulee tehdä 1 momentissa tarkoitettu esitys, kun hän on voinut todeta että selvittämisen jatkaminen on ilmeisesti tuloksetonta. Sosiaalilautakunta voi aikaisemman päätöksen estämättä määrätä, että isyyden selvittämistä on jatkettava, jos olosuhteet ovat muuttuneet siten, että isyyden vahvistamista varten on ilmeisesti saatavissa riittävästi tietoja.

Lastenvalvojan on laadittava isyyden selvittämisestä pöytäkirja. Pöytäkirjaan tulee merkitä kaikki ne tiedot, joilla on merkitystä isyyttä vahvistettaessa. Pöytäkirjaan on tarvittaessa merkittävä myös tiedot sellaisista seikoista joilla on merkitystä elatusavun vahvistamisen kannalta.

Miehen, joka haluaa tunnustaa isyytensä, tulee henkilökohtaisesti ilmoittaa lastenvalvojalle, henkikirjoittajalle tai julkiselle notaarille olevansa lapsen isä. Julkisesta notaarista Suomen ulkomaanedustuksessa on säädetty ulkomaanedustuksesta annetussa laissa (651/63) . Mies, joka avioliittoa solmittaessa haluaa tunnustaa olevansa kihlakumppaninsa lapsen isä, voi antaa tunnustamislausuman myös vihkijälle.

Ennen tunnustamista on tunnustamisen vastaanottajan selvitettävä miehelle tunnustamisen merkitys ja oikeusvaikutukset.

Tunnustamislausuma voidaan vieraassa valtiossa antaa myös noudattaen sitä muotoa ja menettelyä, jota sanotun valtion lain mukaan on noudatettava. (8.4.1983/367)

Isyyttä ei voida tunnustaa ennen lapsen syntymää eikä lapsen kuoleman jälkeen. (8.4.1983/367)

Jos lapsi on täysivaltainen, tulee hänen itse hyväksyä tunnustaminen. Vajaavaltaisen lapsen tulee hyväksyä tunnustaminen, jos lapsella oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan on oikeus käyttää puhevaltaa henkilöään koskevissa asioissa.

Jos tunnustaminen koskee 2 §:ssä tarkoitettua lasta, tulee äidin ja aviomiehen hyväksyä tunnustaminen.

Kun vajaavaltainen on tunnustanut isyytensä, tulee hänen holhoojalleen varata tilaisuus tulla kuulluksi tunnustamisen johdosta. Holhoojankuuleminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos vajaavaltaisella on oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan oikeus yksin käyttää puhevaltaa henkilöään koskevissa asioissa.

Jos lapsi on vajaavaltainen, on lapsen äidille sekä lapselle määrätylle holhoojalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi tunnustamisen johdosta.

Lastenvalvojan, jonka 6 §:n 2 momentin mukaisesti on toimitettava isyyden selvittäminen, tulee huolehtia siitä, että holhoojalle ja lapsen äidille varataan tilaisuus tulla kuulluksi tunnustamisen johdosta. Jos lapsen, äidin taikka aviomiehen on hyväksyttävä tunnustaminen, on lastenvalvojan varattava heille tilaisuus hyväksymisen antamiseen. (16.5.1980/351)

Kuulemisen voi toimittaa ja hyväksymisen vastaanottaa myös se, joka 15 §:n 1 momentin mukaisesti voi vastaanottaa tunnustamislausuman. (16.5.1980/351)

Kuulemisessa ja hyväksymisen vastaanottamisessa noudatettavasta menettelystä on muutoin voimassa, mitä 15 §:ssä on tunnustamisesta säädetty.

Tunnustamisesta ja sen hyväksymisestä on tehtävä asiakirja, joka on päivättävä ja asianmukaisesti allekirjoitettava. Asiakirjan allekirjoittavat isyytensä tunnustanut mies sekä tunnustamisen vastaanottaja. Jos lapsen, äidin taikka aviomiehen tulee hyväksyä tunnustaminen, on myös heidän ja hyväksymisen vastaanottajan allekirjoitettava asiakirja.

Kun mies on tunnustanut isyytensä, tulee sen lastenvalvojan, jolle isyyden selvittäminen 6 §:n mukaan kuuluu, viipymättä lähettää tunnustamista koskevat asiakirjat ja isyyden selvittämisestä laadittu pöytäkirja sille maistraatille, joka on 2 momentin mukaan toimivaltainen ratkaisemaan asian. (4.12.2009/1016)

Tunnustamisen hyväksymistä koskevan asian ratkaisee lastenvalvojan toimialueen maistraatti. Jos maistraattien toiminnan tehostamiseksi tai tasapainoisen alueellisen kehityksen edistämiseksi on kuitenkin tarpeen siirtää isyyden tunnustamisen hyväksymistä koskevien asioiden käsitteleminen toiselle maistraatille, valtiovarainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset maistraateista, joilta toimivalta siirtyy ja joille se siirtyy, sekä toimivallan jakautumisen perusteista tehtävät vastaanottavien maistraattien kesken. (9.11.2007/1009)

Tunnustaminen on hyväksyttävä, jos:

Isyys on tunnustamisella vahvistettu, kun mies on 15 §:n 1 ja 3 momentissa säädetyin tavoin tunnustanut isyytensä ja maistraatti on hyväksynyt tunnustamisen.

Jos tunnustaminen ei ole tapahtunut 15–19 §:ssä säädetyin tavoin tai jos isyyttä koskevat selvitykset ovat puutteelliset, tulee maistraatin tarvittaessa kehottaa lastenvalvojaa huolehtimaan virheiden tai puutteiden korjaamisesta, isyyden selvittämisestä laaditun pöytäkirjan täydentämisestä tai lisäselvitysten hankkimisesta.

Lapsella on oikeus ajaa isyyden vahvistamista koskevaa kannetta.

Miehellä on oikeus ajaa isyyden vahvistamista koskevaa kannetta, jos maistraatti ei ole hyväksynyt tunnustamista 20 §:n 3 momentin 2 kohdassa mainitusta syystä. Kanne on nostettava vuoden kuluessa siitä päivästä, jona mies on saanut tiedon maistraatin päätöksestä. Miehellä ei kuitenkaan ole oikeutta ajaa kannetta, jos tunnustaminen koskee 2 §:ssä tarkoitettua lasta.

Isyyden vahvistamista koskevaa oikeudenkäyntiä ei voida panna vireille eikä oikeudenkäyntiä jatkaa, jos lapsi on kuollut.

Isyyden vahvistamista koskevassa oikeudenkäynnissä alaikäisen lapsen puhevaltaa saa käyttää se lastenvalvoja, joka tämän lain nojalla on huolehtinut isyyden selvittämisestä. Lastenvalvojalla ei kuitenkaan ole puhevaltaa, jos Suomen viranomaisten kansainvälinen toimivalta perustuu muuhun kuin 48 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun seikkaan.

Isyyden vahvistamista koskevassa oikeudenkäynnissä alaikäisen lapsen puhevaltaa saavat lastenvalvojan ohella käyttää lapsen huoltaja ja 15 vuotta täyttänyt lapsi itse siten kuin oikeudenkäymiskaaren 12 luvussa säädetään.

Tuomioistuimen tulee varata tilaisuus tulla kuulluksi jokaiselle, joka 1 tai 2 momentin mukaan saa käyttää lapsen puhevaltaa.

Isyyden vahvistamista koskevaa kannetta ei voida lapsen puolesta ajaa, jos lapsi vastustaa oikeudenkäyntiä ja lapsella on oikeus itse käyttää puhevaltaa oikeudenkäynnissä.

Isyyden vahvistamista koskevaa kannetta ei voida viittätoista vuotta nuoremman lapsen puolesta ajaa vastoin äidin tahtoa, jos äiti, jonka huollossa tai hoidettavana lapsi on, vastustaa oikeudenkäyntiä.

Lastenvalvojan tulee nostaa isyyden vahvistamista koskeva kanne miestä vastaan, jos isyyden selvittämisen perusteella on aihetta olettaa, että mies on lapsen isä. Jos kannetta on ajettava useampia miehiä vastaan, on heidät haastettava vastaajiksi samaan oikeudenkäyntiin.

Jos mies, joka on 15 §:ssä säädetyin tavoin ilmoittanut olevansa lapsen isä, tahtoo 22 §:n 2 momentin perusteella nostaa isyyden vahvistamista tarkoittavan kanteen, on kanne nostettava lasta ja jokaista 1 momentissa tarkoitettua miestä vastaan.

Tuomioistuimen tulee velvoittaa kantaja haastamaan vastaajiksi kaikki ne miehet, joiden oikeudenkäynnissä esille tulleiden seikkojen perusteella voidaan aiheellisesti olettaa tulevan kysymykseen lapsen isänä.

Jos vastaajaksi haastettava mies on kuollut, on hänen oikeudenomistajansa haastettava vastaajiksi oikeudenkäyntiin.

Haasteen tiedoksiantoa ei voida toimittaa julkaisemalla haaste virallisessa lehdessä, ellei kihlakunnantuomari tai raastuvanoikeuden puheenjohtaja hakemuksesta anna tähän lupaa. Lupa voidaan antaa, jos selvitetään, että mies ilmeisesti pyrkii piileskelemällä välttämään isyyden vahvistamista tarkoittavan oikeudenkäynnin, tai jos isyydestä on hankittu siinä määrin todisteita, että oikeudenkäynnin aloittamista miestä vastaan on pidettävä lapsen edun mukaisena.

Lastenvalvojan on pyytäessään haastetta isyyden vahvistamista koskevassa asiassa annettava tuomarille isyyden selvittämisestä laadittu pöytäkirja.

Jos joku muu kuin lastenvalvoja on pyytänyt haastetta, on tuomarin velvoitettava lastenvalvoja määräpäivään mennessä toimittamaan 1 momentissa mainittu pöytäkirja tuomioistuimen kansliaan. Samalla tuomarin on ilmoitettava, milloin juttu tulee tuomioistuimen käsiteltäväksi. Mikäli isyyden selvittämistä ei ole vielä toimitettu, on lastenvalvojan viipymättä huolehdittava isyyden selvittämisestä siten kuin 2 luvussa ja 43 §:ssä säädetään.

Antaessaan haasteen isyyden vahvistamista koskevassa asiassa on tuomarin samalla merkittävä haasteeseen, että vastaajaksi haastetulla miehellä on oikeus tutustua isyyden selvittämisestä laadittuun pöytäkirjaan tuomioistuimen kansliassa sekä pyynnöstä saada siitä jäljennös.

Toimivaltaisesta tuomioistuimesta isyyden vahvistamista koskevassa asiassa säädetään oikeudenkäymiskaaren 10 luvussa . (13.3.2009/160)

Tuomioistuin voi siirtää asian käsiteltäväksi toisessa 1 momentissa mainitussa tuomioistuimessa, jos sitä asian selvittämisen kannalta tai muutoin erityisestä syystä on pidettävä tarkoituksenmukaisena.

Kun isyyden vahvistamista koskeva asia on vireillä 1 tai 2 momentissa mainitussa tuomioistuimessa, ei isyyskysymystä saa tutkia toisessa tuomioistuimessa.

Milloin isyyden vahvistamista koskevaa kannetta ajetaan useampia miehiä vastaan, voi kantaja peruuttaa kanteen jonkun miehen osalta, jos mies ei vastusta kanteen peruuttamista ja tuomioistuin kuultuaan muita vastaajia tähän suostuu.

Jos isyyden vahvistamista koskevaa kannetta ajetaan useampia miehiä vastaan, tuomioistuin voi ennen isyyskysymyksen lopullista ratkaisemista hylätä kanteen yhden tai useamman miehen osalta, jos oikeusgeneettisen isyystutkimuksen perusteella on pidettävä todistettuna, ettei vastaaja voi olla lapsen isä. (3.6.2005/379)

Tuomioistuimen 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen ei saa hakea muutosta.

Tuomioistuimen on omasta aloitteestaan määrättävä hankittavaksi kaikki se selvitys minkä se katsoo asian ratkaisemisen kannalta tarpeelliseksi. Tuomioistuin voi tässä tarkoituksessa myös velvoittaa lastenvalvojan täydentämään isyyden selvittämisestä laadittua pöytäkirjaa.

Asianosaisia tai heidän edustajiaan ei saa kuulla totuusvakuutuksen nojalla.

Alioikeuden tuomio, jolla isyys on vahvistettu, tulee isyyttä koskevalta osalta lainvoimaiseksi siitä päivästä lukien, jolloin vedon ilmoittamista varten säädetty määräaika päättyi, jos tuomioon ei ole isyyden vahvistamisen osalta ilmoitettu vetoa.

Kun kantaja tai vastaaja ilmoittaa vedon alioikeuden tuomioon, jolla isyys on vahvistettu, on vedon ilmoittaneelta asianosaiselta tiedusteltava, haetaanko tuomioon muutosta myös isyyttä koskevalta osalta.

Isyyden vahvistamista koskevassa asiassa asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäynnin heille aiheuttamista kustannuksista.

Asianosainen voidaan kuitenkin velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, jos tähän on erittäin painavia syitä ja kulujen korvaamista voidaan pitää asianosaisten taloudellisiin oloihin nähden kohtuullisena.

Mitä 2 momentissa on asianosaisesta säädetty, on vastaavasti sovellettava asianosaisen edustajaan sekä henkilöön, joka on oikeudenkäynnissä toiminut asianosaisen oikeudenkäyntiavustajana.

Jos kantaja tai vastaaja hakee muutosta isyydestä annettuun tuomioon, on muutoksenhakutuomioistuimen käsiteltävä isyyskysymys kaikkien asianosaisten osalta koko laajuudessaan.

Jos on aiheellista olettaa, että mies, joka ei ole asianosaisena, voi tulla kysymykseen lapsen isänä, on miehelle varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Jos miehen isyyden tutkimista on 26 §:n 3 momenttiin nähden pidettävä aiheellisena, on muutoksenhakutuomioistuimen palautettava asia kokonaisuudessaan alioikeuteen ja samalla määrättävä, että mies on haastettava vastaajaksi.

Jollei muutoksenhakemusta tai lupahakemusta jätetä heti tutkimatta tai hylätä tai asiaa palauteta alioikeuteen taikka jollei hovioikeudessa määrätä toimitettavaksi suullista kuulustelua, tulee muutoksenhakutuomioistuimen vaatia vastapuolelta sekä kaikilta alioikeudessa tai hovioikeudessa vastaajina olleilta, joiden osalta kannetta ei ole tuomioistuimen suostumuksella peruutettu tai sitä 29 §:n nojalla hylätty, vastaus oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 24 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla. Samalla muutoksenhakutuomioistuimen tulee ilmoittaa, että isyyskysymys on sen tutkittavana kaikkien asianosaisten osalta koko laajuudessaan. (16.5.1980/351)

Edellä 3 momentissa tarkoitettua vastausta ei ole kuitenkaan vaadittava vastaajalta, jos tätä on pidettävä ilmeisen aiheettomana. Muutoksenhakutuomioistuin voi jättää vastauksen vaatimatta tai kuulemistilaisuuden varaamatta, jos ilmoitusta asiasta ei voida toimittaa asianomaiselle tiedoksi.

Tuomioistuimen on kanteen johdosta vahvistettava, ettei aviomies ole 2 §:ssä tarkoitetun lapsen isä, jos on selvitetty, että äiti on ollut sukupuoliyhdynnässä toisen miehen kanssa tai äidin hedelmöittämiseen on käytetty toisen miehen siittiöitä, ja on pidettävä todistettuna, että lapsi on silloin siitetty, taikka jos lapsen periytyvien ominaisuuksien tai muun erityisen seikan perusteella muutoin voidaan pitää todistettuna, ettei mies ole lapsen isä.

Jos lapsi on siitetty ennen avioliittoa tai puolisoiden asuessa erillään välien rikkoutumisen vuoksi, tuomioistuimen tulee vahvistaa, ettei aviomies ole lapsen isä, jollei saateta todennäköiseksi, että puolisot ovat olleet keskenään sukupuoliyhdynnässä tai että miehen siittiöitä on käytetty 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun toimenpiteeseen lapsen siittämisaikana.

Toisin kuin 1 ja 2 momentissa säädetään, isyyttä ei kuitenkaan voida kumota, jos lapsi on syntynyt 3 a §:ssä tarkoitetun hedelmöityshoidon tuloksena ja aviomies oli antanut suostumuksensa hedelmöityshoidon antamiseen.

Aviomiehen isyys on kumottu, kun toinen mies on 15 §:n 1 momentissa säädetyin tavoin tunnustanut isyytensä ja maistraatti on hyväksynyt tunnustamisen.

Isyyden kumoamista koskevan kanteen voi nostaa aviomies, äiti tai lapsi.

Aviomiehen ja äidin on pantava kanne vireille kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä. (3.6.2005/379)

Jos aviomiehellä tai äidillä on ollut laillinen este tai hän näyttää muun erittäin painavan syyn, minkä vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu, voi hän panna kanteen vireille 2 momentissa säädetyn määräajan kuluttuakin.

Aviomiehellä ei ole oikeutta nostaa kannetta, jos hän, saatuaan tietää toisen miehen olleen sukupuoliyhdynnässä äidin kanssa tai toisen miehen siittiöitä käytetyn äidin hedelmöittämiseen lapsen siittämisaikana, on lapsen syntymän jälkeen kirjallisesti selittänyt lapsen omakseen. (22.12.2006/1238)

Jos aviomies on kuollut menettämättä oikeuttaan kanteen nostamiseen, on eloon jääneellä puolisolla sekä jokaisella, joka lapsen ohella tai lapsen jälkeen on miehen lähin perillinen, oikeus nostaa kanne vuoden kuluessa miehen kuolemasta tai, jos miehellä vielä olisi ollut käytettävänään pitempi aika, tuon ajan kuluessa. Ellei mies ole asunut pysyvästi lapsen kanssa, ei puoliso tai perillinen kuitenkaan ole menettänyt kannevaltaansa ennen kuin vuoden kuluttua siitä, kun heihin on kohdistettu vaatimus, joka perustuu siihen, että mies on lapsen isä.

Isyyden kumoamista koskevaa oikeudenkäyntiä ei voida panna vireille, jos lapsi on kuollut, eikä myöskään, milloin sekä aviomies että äiti ovat kuolleet.

Kanne on nostettava jokaista vastaan, jolla kantajan ohella on 35 §:n 1 momentin ja 36 §:n mukaan oikeus kanteen nostamiseen.

Jos isyyden kumoamista koskevassa oikeudenkäynnissä esille tulleiden seikkojen perusteella on aihetta olettaa, että tietty mies, joka ei ole asianosaisena, on lapsen isä, on tuomioistuimen varattava hänelle tilaisuus tulla kuulluksi, jos kutsu voidaan antaa hänelle tiedoksi.

Toimivaltaisesta tuomioistuimesta isyyden kumoamista koskevassa asiassa säädetään oikeudenkäymiskaaren 10 luvussa .

Isyyden kumoamista koskevasta oikeudenkäynnistä on muutoin soveltuvilta kohdin voimassa, mitä 26 §:n 5 momentissa ja 30 §:ssä on säädetty.

Tunnustetun isyyden kumoamista koskevan kanteen voi nostaa isyytensä tunnustanut mies taikka äiti tai lapsi. Miehen ja äidin on pantava kanne vireille kahden vuoden kuluessa siitä, kun isyys on tunnustamisella vahvistettu. (3.6.2005/379)

Tunnustetun isyyden kumoamista koskevasta kanteesta on soveltuvin kohdin voimassa, mitä 34 §:n 1 ja 3 momentissa, 35 §:n 3 ja 4 momentissa sekä 36–41 §:ssä säädetään. (22.12.2006/1238)

Jos mies on 15 §:ssä säädetyssä järjestyksessä tunnustanut isyytensä ja lapsi on täyttänyt viisitoista vuotta, tulee lastenvalvojan huolehtia isyyden selvittämisestä siten kuin 6 §:n 2 momentissa, 8 §:n 1 momentissa sekä 9, 11, 13 ja 14 §:ssä on säädetty.

Ennen isyyden selvittämisen aloittamista on lastenvalvojan varattava lapselle tilaisuus osallistua isyyden selvittämistä koskevaan neuvotteluun noudattaen soveltuvilta kohdin mitä 7 §:ssä on säädetty.

Isyyden selvittämistä ei toimiteta, jos lapsi, jonka 16 §:n mukaisesti tulee hyväksyä tunnustaminen, on ilmoittanut vastustavansa isyyden vahvistamista.

Jos äiti on isyyttä selvitettäessä tahallaan antanut lastenvalvojalle perättömän lausuman tai 10 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa ilman laillista syytä salannut jotakin, joka hänen tietensä olisi asiaa valaissut, ja lausuma tai salaaminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että isyys on virheellisesti vahvistettu, hänet on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, perättömän lausuman antamisesta isyyden selvittämisessä sakkoon.

Tunnustamisen hyväksymistä koskevassa asiassa annettuun maistraatin päätökseen ei saa hakea muutosta.

Isyyden vahvistamista tai kumoamista koskevat asiat on kaikissa oikeusasteissa käsiteltävä kiireellisinä. Sama koskee isyyden tunnustamisen hyväksymistä koskevien asioiden käsittelyä maistraatissa.

Isyys määräytyy välittömästi lain nojalla Suomen lain mukaan, jos:

Jos Suomen lakia ei 1 momentin mukaan sovelleta, isyys määräytyy välittömästi lain nojalla sen valtion lain mukaan, jota on sovellettava siinä valtiossa, jossa:

Jos lapsella kuitenkin on syntymän aikaan kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen läheisempi yhteys johonkin muuhun valtioon kuin siihen, jonka laki 1 tai 2 momentin mukaan tulisi sovellettavaksi, isyyden määräytymiseen välittömästi lain nojalla sovelletaan tuossa valtiossa sovellettavaa lakia.

Jos isyyssuhde on lapsen syntymän jälkeen vakiintunut muussa kuin 1–3 momentissa tarkoitetussa valtiossa sovellettavan lain mukaiseksi ja lapsella on läheinen yhteys tuohon valtioon, isyyden määräytymiseen välittömästi lain nojalla sovelletaan 1–3 momentista poiketen tuossa valtiossa sovellettavaa lakia.

Suomen viranomaiset ovat toimivaltaisia isyyttä koskevassa asiassa, jos:

Isyyden selvittämistä ja tunnustamista koskevassa asiassa Suomen viranomaiset ovat sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, toimivaltaisia, jos mies haluaa tunnustaa isyytensä ja:

Jos vieraan valtion viranomaisessa on vireillä isyyttä koskeva asia ja on ilmeistä, että asiassa annettava päätös tunnustetaan Suomessa, Suomen viranomaisen on keskeytettävä saman, täällä myöhemmin vireille tulleen asian käsittely, kunnes on selvitetty, tunnustetaanko vieraassa valtiossa annettu päätös täällä.

Suomen viranomainen voi kuitenkin olla keskeyttämättä asian käsittelyä tai jatkaa keskeytetyn asian käsittelyä, jos osoitetaan, että ratkaisun saaminen muutoin kohtuuttomasti viivästyisi.

Isyyttä koskevassa asiassa sovelletaan Suomen lakia, jollei 47 §:stä muuta johdu.

Isyydestä vieraassa valtiossa annettu päätös, joka on voimassa siinä valtiossa, tunnustetaan Suomessa ilman eri vahvistusta.

Vieraassa valtiossa annettua päätöstä ei kuitenkaan tunnusteta, jos:

Päätöksenä, jota 1 ja 2 momentissa tarkoitetaan, pidetään tuomioistuimen ja muun viranomaisen päätöstä sekä oikeustoimen vahvistamista tai rekisteröintiä, jos lapsen ja miehen välistä suhdetta pidetään tällaisen toimenpiteen seurauksena isyyssuhteena tai isyyssuhteen katsotaan tällaisen toimenpiteen vuoksi lakanneen siinä valtiossa, jossa rekisteröinti tai muu toimenpide on suoritettu.

Helsingin hovioikeus voi hakemuksesta vahvistaa, tunnustetaanko vieraassa valtiossa isyydestä annettu päätös Suomessa.

Asiaa käsiteltäessä hovioikeuden on varattava lapselle, isälle, äidille tai jollekulle muulle tilaisuus tulla kuulluksi, jos kuuleminen on tarpeen asian selvittämiseksi ja kuultavan olinpaikka on vaikeuksitta selvitettävissä.

Tämän luvun säännöksiä on sovellettava ainoastaan, jollei pohjoismaisten isyysratkaisujen tunnustamisesta annetusta laista (352/1980) muuta johdu.

Vieraan valtion lain säännös on jätettävä huomiotta, jos sen soveltaminen johtaisi Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseen tulokseen.