HE 29/2012

Julkisen palvelun määritelmä

Yleisradion julkisen palvelun tehtävä on määritelty Yleisradiosta annetun lain 7 §:ssä. Sen mukaan yhtiön tehtävänä on tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkiseen palveluun liittyviä sisältöpalveluja voidaan tarjota kaikissa televerkoissa.

Julkisen palvelun tehtävää täsmennetään 7 §:n toisessa momentissa siten, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisesti tietoa, mielipiteitä ja keskustelua sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia. Julkiseen palveluun katsotaan kuuluvaksi myös kotimaisen kulttuurin tuottaminen, sivistys- ja tasa-arvo-näkökohtien huomioonottaminen ohjelmistoissa, lastenohjelmien lähettäminen sekä hartausohjelmien tarjoaminen.

Julkisen palvelun määrittelyssä painottuu myös kielellinen tasavertaisuus. Yhtiön tehtävänä on lähettää ohjelmia paitsi suomen- ja ruotsinkieliselle myös saamen-, romanin- ja viittomakieliselle väestölle. Yhtiö lähettää ohjelmia myös vähemmistö- ja erityisryhmille. Yleisradion tulee ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa. Sen tulee myös varmistaa, että viranomaistiedotukset voidaan lähettää kaikissa olosuhteissa ja että sen toiminta on turvattu myös poikkeusoloissa.

Nykyisen kaltaista julkisen palvelun määritelmää säädettäessä vuonna 1993 todettiin, että julkiselle palvelulle ei ole annettavissa täysin kattavaa ja yksiselitteistä määritelmää ( HE 124/1993 vp ), koska palvelun määritelmä ja sisältö ovat riippuvaisia muun ohella yhteiskuntakehityksestä. Tämän vuoksi julkinen palvelu määritellään esimerkinomaisena luettelona tehtäviä, joiden katsotaan olevan keskeisiä julkisen palvelun yleisradiotoiminnassa. Lisäksi on huomattava, että julkisen palvelun tulee myös voida vastata muuttuviin sisältöpalveluiden käyttötarpeisiin sekä hyödyntää teknologian kehityksen mahdollisuuksia.

Julkisen palvelun tehtävän määrittelyä on viimeksi muutettu vuonna 2005, jolloin toteutettiin parlamentaarisen työryhmän (niin sanottu Niemelän työryhmä) esittämät muutokset (HE 2005/43 vp). Tällöin lain 7 §:än tehtiin lisäyksiä ja täsmennyksiä, joilla haluttiin korostaa julkisen palvelun ohjelmiston luonnetta ja painopisteitä. Julkisen palvelun määritelmään lisättiin kohta, jonka mukaan yhtiön tulee tukea kansanvaltaa ja kansalaisten osallistumista tarjoamalla mahdollisuuden vuorovaikutukseen. Lisäksi määritelmään lisättiin erillinen maininta lastenohjelmista ja tasa-arvosta sekä velvollisuus tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta.

Yleisradion ohjaus ja valvonta

Yleisradio on yhteiskunnallista merkitystä omaava valtionyhtiö, jossa eduskunnalla, valtioneuvostolla, liikenne- ja viestintäministeriöllä ja yhtiön hallintoneuvostolla sekä hallituksella on oma roolinsa. Yleisradio Oy:stä annetun lain 1 luvussa säädetään yhtiön asemasta, omistussuhteista ja toimintaedellytyksistä.

Lain 1 §:n mukaan Yleisradio on julkista palvelua harjoittava osakeyhtiö, joka toimii liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla. Lain 2 §:n mukaan yhtiön osakekannasta tulee olla valtion omistuksessa ja hallinnassa määrä, joka on vähintään 70 prosenttia yhtiön kaikista osakkeista ja kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä.

Yleisradio Oy:stä annetun lain 2 luku sisältää yhtiön hallintoa koskevat määräykset. Yhtiön hallintoelimiä ovat hallintoneuvosto, hallitus ja toimitusjohtajana toimiva pääjohtaja. Lain 5 §:n mukaisesti Yleisradion korkein hallintoelin on eduskunnan valitsema 21-jäseninen hallintoneuvosto, jolla on lain 6 §:n nojalla laajat tehtävät.

Yleisradio on suoraan eduskunnan valvonnassa ja ohjauksessa oleva yhtiö. Eduskunta valitsee jäsenet hallintoneuvostoon. Yleisradio Oy:stä annetun lain 6 §:n mukaisesti hallintoneuvosto päättää Yleisradion talouden ja toiminnan suuntaviivoista sekä tarkastaa ja hyväksyy hallituksen vuosikertomuksen. Hallintoneuvosto valvoo yhtiön hallintoa ja antaa varsinaiselle yhtiökokoukselle lausuntonsa yhtiön tilinpäätöksestä ja tilintarkastuskertomuksesta. Hallintoneuvoston tehtävänä on myös valita ja vapauttaa yhtiön hallitus ja hallituksen puheenjohtaja.

Julkisen palvelun ohjauksen ja valvonnan kannalta hallintoneuvoston keskeinen tehtävä on päätösvalta asioissa, jotka koskevat toiminnan huomattavaa supistamista tai laajentamista tai yhtiön organisaation olennaista muuttamista. Lisäksi hallintoneuvoston velvollisuutena on huolehtia ja valvoa, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan mukaiset tehtävät tulevat suoritetuiksi.

Hallintoneuvosto antaa Saamelaiskäräjiä asiasta kuultuaan julkisen palvelun toteutumisesta joka toinen vuosi kahta toimintavuotta käsittävän kertomuksen eduskunnalle. Edellä mainittujen tehtävien ohella hallintoneuvoston on lisäksi käsiteltävä muut hallituksen sille esittämät asiat.

Eduskunnan roolia julkisen palvelun valvojana vahvistaa lain 6 §:n kohdan 4 mukainen hallintoneuvoston tehtävä, joka lisättiin vuoden 2003 Yleisradio Oy:stä annetun lain muutoksen (396/2003, HE 112/2002 vp ) yhteydessä. Hallintoneuvoston on annettava yhtiön toiminnasta joka toinen vuosi kertomus eduskunnalle. Eduskunnalle annettava kertomus oli uusi väline, jonka pohjalta eduskunnan on mahdollista käydä keskustelua Yleisradion harjoittamasta julkisesta palvelusta, yhtiön tarjoamien palvelujen sisällöstä sekä yhtiön toiminnasta yleensä. Kertomuksen tarkoituksena oli myös parantaa eduskunnan mahdollisuutta valvoa yhtiön toimintaa hallintoneuvoston välityksellä.

Yleisradio Oy:stä annetun lain 6 a §:n mukaan hallintoneuvoston valitsemaan hallitukseen kuuluu vähintään viisi ja enintään kahdeksan jäsentä, jotka eivät saa olla hallintoneuvoston jäseniä, eivätkä kuulua yhtiön muuhun ylimpään johtoon. Hallituksen tehtävänä on valita ja vapauttaa yhtiön toimitusjohtaja ja muu ylin johto, päättää seuraavan vuoden talousarviosta, kutsua koolle yhtiökokous ja valmistella siinä käsiteltävät asiat sekä antaa yhtiön toiminnasta vuosittain kertomus Viestintävirastolle.

Yleisradion toiminnan lainmukaisuutta valvoo Viestintävirasto. Yleisradio Oy:stä annetun lain 12 a §:n mukaan Yleisradion on vuosittain huhtikuun loppuun mennessä annettava Viestintävirastolle kertomus edellisen kalenterivuoden aikana tarjotusta julkisesta palvelusta. Viestintävirastolle annettavassa kertomuksessa on esitettävä tiedot, jotka ovat tarpeen Viestintäviraston televisio- ja radiotoiminnan valvontatehtävässä. Viestintävirasto antaa kertomuksesta valtioneuvostolle lausunnon. Viestintäviraston valvontatehtävistä säädetään Yleisradio Oy:stä annetun lain ohella televisio- ja radiotoiminnasta annetussa laissa (744/1998) sekä valtion televisio- ja radiorahastosta annetussa laissa.

Koska Yleisradio toimii liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla, liikenne- ja viestintäministeriö edustaa valtiota Yleisradion yhtiökokouksessa. Liikenne- ja viestintäministeriön muita tehtäviä ovat Yleisradion julkista palvelua sekä televisio- ja radiotoimintaa koskevan lainsäädännön valmistelu, valtion televisio- ja radiorahaston käyttösuunnitelman valmistelu ja rahaston tilinpäätöksen vahvistaminen sekä televisiomaksua koskevien valtioneuvoston päätösten valmistelu.

Yleisradio suorittaa vuosittain televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 35a—d §:en mukaisesti Viestintävirastolle 165 000 euron suuruisen valvontamaksun. Maksua peritään televisio- ja radiotoiminnan valvonnasta aiheutuvien Viestintäviraston kustannusten kattamiseksi.

Julkisen palvelun rahoitus

Valtion televisio- ja radiorahasto

Yleisradio Oy:stä annetun lain mukaisen julkisen palvelun rahoittamisesta säädetään valtion televisio- ja radiorahastosta annetussa laissa. Lain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on järjestää Yleisradion toiminnan rahoitus ja valtion televisio- ja radiorahaston hoito sekä muutoinkin edistää televisio- ja radiotoimintaa.

Lain 3 §:ssä säädetään, että tätä tarkoitusta varten on valtion talousarvion ulkopuolinen valtion televisio- ja radiorahasto. Rahastoon kerätään television käyttämisestä perittävät televisiomaksut, takautuvat televisiomaksut, viivästysmaksut, tarkastusmaksut ja korvaukset maksujen perinnästä aiheutuneista kuluista.

Lain 5 §:n mukaan rahaston varoja käytetään Yleisradion toiminnan rahoittamiseen sekä rahastoon kerättävien maksujen perimisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Rahaston varoja voidaan käyttää muutoinkin televisio- ja radiotoiminnan edistämiseen.

Valtioneuvosto päättää kalenterivuosittain käyttösuunnitelmassa rahaston varojen jakamisesta eri käyttötarkoituksiin. Käyttösuunnitelma sisältää tarkemmat euromääräiset tavoitteet rahaston maksukertymälle sekä rahastosta Yleisradion käyttöön ja muihin käyttökohteisiin osoitettaville varoille.

Valtion televisio- ja radiorahaston tarkoituksena on huolehtia Yleisradion julkisen palvelun rahoittamisesta. Rahastolla ei ole omaa organisaatiota, vaan sen hallinnoinnista vastaa Viestintävirasto. Rahaston tilinpäätöksen vahvistaa liikenne- ja viestintäministeriö. Televisiomaksuihin liittyvistä hallinnollisista tehtävistä huolehtii Viestintävirasto. Viestintäviraston tehtäviä kuvataan tarkemmin seuraavassa televisiomaksua käsittelevässä kohdassa.

Televisiomaksu

Valtion televisio- ja radiorahastosta annetun lain 7 §:n mukaan televisiomaksua peritään television käytöstä. Television käyttämisellä tarkoitetaan televisio-ohjelmien vastaanottamista televisiolla taikka television pitämistä tai säilyttämistä siten, että se koska tahansa on vähäisin toimin käytettävissä televisio-ohjelmien vastaanottamiseen ( HE 34/1998 vp ).

Televisiomaksun maksuvelvollisuus alkaa television käyttöönotosta, josta tulee ennakolta tehdä ilmoitus Viestintävirastolle. Maksuvelvollisuus päättyy, kun Viestintävirasto saa tiedon television käytön loppumisesta maksuvelvollisen ilmoituksen perusteella.

Television käyttämisestä perittävän maksun suuruuden määrää valtioneuvosto valtion televisio- ja radiorahastosta annetun lain 6 §:n mukaisesti. Lain mukaan maksua määrättäessä on muun muassa otettava huomioon Yleisradion mahdollisuus täyttää sille asetetut julkista palvelua koskevat lakisääteiset tehtävät, alan kilpailutilanne ja yleinen taloudellinen kehitys.

Vuonna 2011 televisiomaksuista annetun valtioneuvoston asetuksen (865/2010) mukaan maksun suuruus kerralla 12 kuukaudeksi maksettuna on 244,90 euroa. Vuonna 2012 vastaava maksu on 252,75 euroa (VNA 1094/2011).

Televisiomaksu on lain mukaan maksettava jokaisesta käytössä olevasta televisiosta. Perheille riittää yksi televisiomaksu jokaista vakituista käyttöpaikkaa kohden. Näin ollen maksettu televisiomaksu kattaa kaikki talouden vastaanottimet, myös tilapäisesti kodin ulkopuolella käyttävät vastaanottimet. Tämä tarkoittaa, että kesämökkiä, asuntovaunua tai muuta tilapäistä käyttöpaikkaa varten ei tarvitse maksaa erillistä maksua, jos televisiomaksu on maksettu television vakituisessa käyttöpaikassa.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan taikka yhteisön tai säätiön toimipaikassa käytössä olevista televisioista tulee lain mukaan maksaa yksi televisiomaksu jokaista toimipaikkaa kohden. Majoitusliikettä tai -toimintaa harjoittavan on kuitenkin maksettava majoitushuoneissa olevista televisioista yhtä televisiomaksua jokaista neljän television erää tai erän osaa kohti.

Televisiomaksusääntelyn tavoitteena on ollut luoda mahdollisimman selkeä ja tasapuolinen järjestelmä ( HE 34/1998 vp ), mistä syystä poikkeukset maksuvelvollisuudesta on nykyjärjestelmässä minimoitu. Poikkeuksen edellä mainitusta maksuvelvollisuudesta muodostavat julkisessa laitoksessa olevat henkilöt, joiden ei tarvitse maksaa televisiomaksua. Koska järjestelmän pääasiallisena tarkoituksena on turvata Yleisradion toiminnan rahoitus, ei ole todettu järkeväksi luoda laajaa poikkeuslistaa niistä, joiden ei tarvitsisi maksaa televisiomaksua. Tällöin myös järjestelmän valvominen vaikeutuisi.

Viestintävirasto perii televisiomaksun vastaanotetun ilmoituksen mukaisesti television käyttäjäksi ilmoitetulta luonnolliselta henkilöltä tai oikeushenkilöltä tekemättä erillistä päätöstä maksuvelvollisuudesta. Hallituksen esityksessä 34/1998 vp huomioitiin, että koska kyseessä on massatoiminta, ei ole tarkoituksenmukaista, että jokaisesta tapauksesta tehtäisiin erillinen kirjallinen päätös. Tästä syystä Viestintäviraston lähettämää laskua pidetään viranomaisratkaisuna, johon sovelletaan hallintolakia (434/2003) .

Laissa on erikseen säädetty tilanteista, joissa Viestintävirasto tekee erillisen päätöksen maksuvelvollisuudesta ja sen alkamisen ajankohdasta. Erillinen päätös maksuvelvollisuudesta tulee tehdä television käyttäjän pyynnöstä. Lisäksi päätös tulee tehdä, jos tarkastuksessa on selvinnyt, että jollakulla on käytössään televisio, josta ei ole tehty lainmukaista televisioilmoitusta.

Viestintäviraston tehtävänä on valvoa television käytöstä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden noudattamista. Tätä tehtävää suorittamaan voidaan määrätä erityisiä tarkastajia. Valtion televisio- ja radiorahastosta annetun lain nojalla television käyttäjältä voidaan televisiomaksun ohella periä maksun myöhästymisen johdosta viivästysmaksu ja mahdolliset perintäkulut, takautuva televisiomaksu sekä tarkastusmaksu, jotka voidaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siten kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään.

Viestintävirasto ylläpitää valtion televisio- ja radiorahastossa television käyttäjärekisteriä, josta säädetään lain 4 luvussa. Rekisteriä ylläpidetään televisiomaksujen perintää ja lain noudattamisen valvontaa varten. Rekisteri sisältää tiedot televisioilmoituksen tehneistä ja niistä, joiden on todettu rikkoneen laissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden. Lisäksi rekisterissä on tiedot television käyttämisestä perittävien maksujen perintä- ja maksutapahtumista.

Joukkoviestinnän markkinat

Suomen joukkoviestintämarkkinoiden koko oli noin 4,3 miljardia euroa vuonna 2010. Markkinoilla toimi vuonna 2009 noin 2 700 joukkoviestintäyritystä. Lähialat (esimerkiksi painaminen ja mainonta) mukaan laskien yrityksiä oli yli 7 000. Suurimmat joukkoviestintäalan yritykset liikevaihdon mukaan vuonna 2010 olivat Sanoma Oyj (liikevaihto 2 761 miljoonaa euroa), Yleisradio Oy (398 miljoonaa euroa), Alma Media Oyj (311 miljoonaa euroa), Otava Oy (223 miljoonaa euroa), MTV Oy (214 miljoonaa euroa), TS-Yhtymä Oy (213 miljoonaa euroa), Edita Oy (110 miljoonaa euroa), Keskisuomalainen Oyj (102 miljoonaa euroa), A-Lehdet Oy (91 miljoonaa euroa), Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oyj (85 miljoonaa euroa), Talentum Oyj (81 miljoonaa euroa) ja Suomen Lehtiyhtymä Oy (67 miljoonaa euroa). Joukkoviestinnän ja lähialojen yritykset työllistivät vuonna 2010 yhteensä lähes 45 000 henkeä.

Joukkoviestinnän markkinat jakautuivat vuonna 2010 siten, että graafisen viestinnän (lehdet, kirjat, mainospainotuotteet) osuus oli 64 prosenttia (noin 2,7 miljardia euroa), sähköisen joukkoviestinnän (radio- ja televisiotoiminta, verkkomedia) 30 prosenttia (noin 1,25 miljardia) ja tallenneviestinnän (äänitteet, videotallenteet, elokuvateatterit) seitsemän prosenttia (noin 0,3 miljardia euroa). Vuoteen 2000 verrattuna sähköinen viestinnän osuus on kasvanut samalla, kun graafisen viestinnän osuus on laskenut. Tallenneviestinnän osuus puolestaan on jonkin verran laskenut.

Mediamainontaan käytettiin vuonna 2011 yhteensä 1,4 miljardia euroa. Tästä painetun viestinnän osuus oli noin 56 prosenttia, television 20 prosenttia, radion neljä prosenttia ja verkkomainonnan noin 16 prosenttia. Muiden mainosvälineiden (elokuva-, liike ja ulkomainonta) osuus oli kolmisen prosenttia.

Vuonna 2012 Yleisradion julkisen palvelun radiokanavien lisäksi maassamme on lähes 60 toimiluvanvaraista radiokanavaa. Käytännössä kaikilla paikkakunnilla voidaan kuunnella Yleisradion kanavien lisäksi ainakin joitain kaupallisia kanavia. Antenniverkon kanavien lisäksi radiosisältöjen monipuolisuutta kasvattaa koko ajan lisääntyvä internetradioiden tarjonta. Kaupallisen radiotoiminnan liikevaihto vuonna 2010 oli noin 55 miljoonaa euroa. Suurimmat kaupalliset toimijat ovat Suomen Uutisradio Oy (Radio Nova), SBS Finland Oy (The Voice, Iskelmä, kaupunkiradiot), Sanoma Television Oy (Radio Aalto, Radio Rock), Metroradio Finland Oy (Groove FM, SuomiPop, Metro FM) sekä NRJ Finland Oy (Radio Energy, Radio Nostalgia).

Yleisradion kanavat tavoittavat päivittäin 44 prosenttia kaikista yli yhdeksänvuotiaista suomalaisista ja viikoittain 63 prosenttia. Kaupallisten radioiden vastaava päivätavoittavuus on 49 prosenttia ja viikkotavoittavuus 74 prosenttia. Yleisradion kanavaosuus eli prosenttiosuus kaikista radionkuunteluminuuteista on 53 prosenttia ja muiden radioiden 47 prosenttia. Kuunnelluin radio on Yleisradion Radio Suomi, jonka kanavaosuus on 36 prosenttia. Kaupallisista kuunnelluin on Radio Nova.

Suomalainen television maanpäällisten lähetysverkkojen kanavatarjonta on kasvanut merkittävästi lähetystoiminnan digitalisoinnin myötä. Vuonna 2011 toiminnassa oli kymmenen televisiotoimintaan tarkoitettua lähetysverkkoa (kanavanippua), joissa oli 48 voimassa olevaa ohjelmistolupaa eri televisiokanaville. Yleisradiolla televisiokanavia oli viisi. Tarjolla olevista televisiokanavista 13 oli vastaanotettavissa koko maassa. Muidenkin kanavien näkyvyysalue on vähintään 60 prosenttia väestöstä. Erilaissa kaapelitelevisioverkoissa välitettävien televisiokanavien määrä on moninkertainen maanpäälliseen lähetysverkkoon verrattuna.

Televisiotoiminnassa mainostuloja kertyi vuonna 2010 noin 270 miljoonaa euroa ja maksutelevisiotoiminnasta noin 230 miljoonaa euroa. Suurimmat kaupalliset toimijat MTV Media (kanavia muun ohella MTV3, Subtv, AVA) ja Nelonen Media (kanavia muun ohella Nelonen, Liv, JIM). Nämä toimijat omistavat johtavat kaupalliset kanavat ja suuren osan teema- ja kohderyhmäkanavista.

Laajasta kanavatarjonnasta huolimatta suuret kotimaiset televisioyhtiöt ja -kanavat hallitsevat edelleen katselua. Yleisradion kanavien katseluosuus vuonna 2011 oli 44 prosenttia, MTV Median kanavien 30 prosenttia ja Nelonen Median kanavien 15 prosenttia katseluajasta. Muiden kanavien yhteinen katseluosuus jäi kymmeneen prosenttiin. Kanavista katsotuin oli Yleisradion TV1, jonka katseluosuus oli 23 prosenttia. Toiseksi katsotuin kanava oli MTV3 noin 22 prosentin katseluosuudellaan.

Yleisradion julkisen palvelun tarjonta

Yleisradio tarjoaa ohjelmiaan ja palvelujaan televisio- ja radioverkoissa, internetissä, mobiiliverkoissa ja tallenteina. Yleisradiolla on kuusi radiokanavaa ja neljä televisiokanavaa. Radiokanavista kaksi ja televisiokanavista yksi on ruotsinkielisiä. Lisäksi seitsemäs radiokanava toimii saamen kielellä. Televisio- ja radiokanavien lisäksi Yleisradio tarjoaa ohjelmia katsottavaksi YLE Areenasta ja Elävästä arkistosta.

Yleisradion ohjelma-alueet ja palvelut kokonaisuudessaan tavoittivat vuonna 2010 viikoittain lähes kaikki suomalaiset (95 prosenttia) television, radion tai internetin välityksellä. Päivittäinkin tavoitettiin 78 prosenttia. Uutiset tavoittivat suomalaiset parhaiten, sillä päivittäin 71 prosenttia yli 15-vuotiaista seurasi Yleisradion uutislähetyksiä. Svenska Ylen ohjelma-alueet tavoittivat vuonna 2010 yhteensä 99 prosenttia maamme ruotsinkielisestä väestöstä, päivittäin tai lähes päivittäin 64 prosenttia.

Yleisradion huhtikuussa 2010 Viestintävirastolle julkisesta palvelusta antaman kertomuksen mukaan Yleisradion julkisen palvelun ohjelmatoiminnalla on varsin vakiintuneet puitteet. Vuosittaisia muutoksia aiheuttavat suuret urheilutapahtumat. Ohjelmiston palvelutarjonnasta päättäminen on tapahtunut vuosisuunnittelun ja siihen liittyen talousarvion valmistelun yhteydessä ja viime kädessä Yleisradion hallintoneuvostossa.

Yleisradio käsittelee uutis- ja ajankohtaisohjelmissaan suomen ja ruotsin kielellä radiossa ja televisiossa sekä kotimaisia että kansainvälisiä politiikan, talouselämän ja kulttuurin uutistapahtumia ja kehityskulkuja. Osana uutis- ja ajankohtaisohjelmia Yleisradio lähettää myös vaaleihin liittyviä keskusteluja ja vaalitulosohjelmia.

Julkisen palvelun tehtäväksi on annettu myös tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä. Yleisradion kulttuuriohjelmisto kattaa eri taiteen lajit ja kulttuurin osa-alueet. Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnön (LiVM 24/2009 vp) mukaan Yleisradio tuo kiitettävästi esiin kulttuurin moninaisuuden, esimerkiksi näyttämötaiteen, musiikin ja merkittävimpien kansainvälisten urheilutapahtumien osalta. Viihteellä, yhdistettynä myös musiikkiin ja muihin kulttuurimuotoihin, on valiokunnan arvion mukaan voimakas positiivinen vaikutus Yleisradion yleisösuhteeseen.

Julkiseen palveluun kuuluu olennaisena osana tarjota ohjelmistoa yhteiskunnan kaikille ryhmille. Tämä tarkoittaa, että Yleisradion toiminnassa otetaan huomioon niin ikääntyvä väestö kuin aikuiset, nuoret ja lapset.

Julkisen palvelun eritystehtäväksi on säädetty myös kieleen liittyviä velvollisuuksia. Julkisen palvelun tulee kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä. Tasa-arvo- ja moninaisuustyötä kieli- ja vähemmistöryhmien osalta edistetään yhtiön ohjelmatoiminnassa muun muassa tekemällä venäjän-, saamen- ja romaninkielisiä sekä viittomakielisiä uutisia.

Julkisen palvelun määritelmän mukaisesti Yleisradion toiminnassa on keskeisellä sijalla monipuolinen ohjelmatarjonta myös sellaisilla aihealueilla, joiden toteuttaminen ei olisi kaupallisesti kannattavaa. Esimerkkejä tällaisista ohjelmista ovat vähemmistö- ja erityisryhmille tarjottavien ohjelmien ohella esimerkiksi opetus- ja hartausohjelmat. Uskonnolliseen ohjelmatarjontaan kuuluvat muun muassa hartausohjelmat ja jumalanpalvelukset.

Julkisen palvelun eritystehtäväksi on säädetty myös välittää asetuksella (VNA 838/2003, muutettu 644/2007) tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.

Julkisen palvelun toteutumista arvioidaan hallintoneuvoston joka toinen vuosi eduskunnalle antamissa kertomuksissa (hallintoneuvoston kertomus ). Viimeisin kertomus vuosilta 2009 ja 2010 on tullut eduskunnan käsiteltäväksi loppuvuodesta 2011 (K 16/2011 vp). Liikenne- ja viestintävaliokunta antoi siitä lausuntonsa 15 päivänä maaliskuuta 2012 (LiVM 1/2012 vp). Aiemmin on annettu kertomukset vuodelta 2003 (K 9/2004 vp, EK 23/2004 vp, LiVM 21/2004 vp), vuodelta 2004 (K 2/2005 vp, EK 12/2005 vp, LiVM 12/2005 vp), vuosilta 2005 ja 2006 (K 16/2007 vp, EK 29/2007 LiVM 17/2007 vp) sekä vuosilta 2007 ja 2008 (K 14/2009 vp, EK 29/2009 vp, LiVM 24/2009 vp).

Televisiotoiminta

Vuonna 2010 Yleisradion televisio-ohjelmatarjonnan määrä oli 20 480 tuntia. Yleisradion ohjelmakustannuksista 67,6 prosenttia kohdistui televisioon. Yleisradion osuus television katseluun käytetystä ajasta vuonna 2011 oli 44 prosenttia. Yleisradio on suurin televisiotoimija Suomessa. Television käyttötottumukset ovat muuttuneet viime vuosina, vaikka perinteinen lineaarinen televisio tavoittaa yhä valtaosan väestöstä ja television keskimääräinen päivittäinen katseluaika on kasvanut. Yleisradion digitaalinen televisioverkko laajennettiin valtakunnalliseksi vuonna 2005. Analogiset televisioverkot suljettiin 31 päivänä elokuuta 2007.

Liikenne- ja viestintäministeriön televisiotoimintaa vuonna 2010 koskevan selvityksen (Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 25/2011) mukaan julkisen palvelun kanavat Yle TV1, Yle TV2, FST5 (nykyisin Yle Fem) ja Yle Teema lähettivät kokonaisuutena hyvin kattavan ohjelmakirjon ja melko kotimaisen ohjelmiston. Asiaohjelmat nousivat selvästi suurimmaksi ohjelmaluokaksi Yleisradion tarjonnassa, mutta myös ulkomaista fiktiota tarjottiin paljon. Näiden kahden luokan osuus yhtiön koko tarjonnasta oli puolet. Yleisradio tarjosi kaikkien ohjelmaluokkien ohjelmia, ja ainoastaan Yleisradion kanavilla nähtiin opetusohjelmia. Yleisradion tarjonta on kaupallisiin toimijoihin verrattuna faktapainotteisempaa.

Uutisten ohella muut päivittäin parhaiten tavoittavat ohjelma-alueet olivat urheilu, alueet ja ajankohtaisohjelmat. Viikoittain asia- ja ajankohtaisohjelmat tavoittivat lähes 70 prosenttia väestöstä. Myös viihde ja ulkomainen draama tavoittivat viikkotasolla noin 60 prosenttia väestöstä. Lastenohjelmien tavoittavuus päivätasolla on suurta myös koko väestössä, mutta erityisen suurta lapsiperheissä.

Suomalaisen median tulevaisuushaaste on edelleen kotimaisen tuotannon kilpailukyky. Tällöin Yleisradion rooli kotimaisen sisällön tuottajana, tilaajana ja kotimaisen luovan alan edistäjänä ja rahoittajana korostuu, sillä Yleisradion tarjoamassa ohjelmistossa kotimainen sisältö on keskeisessä asemassa. Julkisen palvelun panostukset muun ohella kotimaiseen draamaan, dokumentteihin ja elokuviin ovat keskeisiä alan kehityksen kannalta. Vuonna 2010 Yleisradion koko televisio-ohjelmiston kotimaisuusaste oli 48,3 prosenttia. Yhtiö tarjoaa lisäksi hyvin eurooppalaista ohjelmaa, sillä muun eurooppalaisen tarjonnan osuus oli noussut jo yli 40 prosenttiin tarjottavasta ohjelmistosta.

Radiotoiminta

Vuonna 2010 Yleisradion radio-ohjelmatarjonnan määrä oli 104 254 tuntia. Yleisradion ohjelmakustannuksista 24,9 prosenttia kohdistui radioon. Yleisradion osuus radion kuunteluun käytetystä ajasta vuonna 2011oli 53 prosenttia.

Yleisradio toteuttaa julkista palvelua radiossa valtakunnallisilla ja alueellisilla lähetyksillä, ulkomaanlähetyksillä sekä erityispalvelujen muodossa. Yleisradiolla on viisi valtakunnallista radiokanavaa, jotka ovat Yle Radio1, Yle Radio Suomi, Ylex, Yle Puhe ja Ylen Klassinen. Yleisradiolla on myös kaksi ruotsinkielistä radiokanavaa, Radio Extrem ja Radio Vega. Valtakunnallisen radiotoiminnan lisäksi Yleisradiolla on 25 maakuntaradiota ja viisi ruotsinkielistä alueradiota. Maakuntaradiot kuuluvat YLE Radio Suomen ja ruotsinkieliset alueradiot YLE Radio Vegan taajuuksilla. Saamenkielistä ohjelmaa tuottaa YLE Saamen radio.

Muut palvelut

Verkkopalvelujenkäyttö ja -tarjonta ovat viime vuosina yleisesti lisääntyneet, mikä lisää myös julkisen palvelun verkkopalveluiden merkitystä. Median sisältötarjonta on kasvavassa määrin muuttumassa monimediaiseksi. Tämä korostaa entisestään erilaisten verkkopalveluiden merkitystä perinteisten televisio- ja radiopalvelujen vahvistajana, täydentäjänä ja laajentajana.

Yleisradion lähtökohtana on, että yhtiön sisällöt ovat pääosin verkossa saatavilla. Yleisradiolla on sekä suomenkielinen (yle.fi) että ruotsinkielinen (svenska.yle.fi) palvelusivusto internetissä. Yle.fi:n kävijämäärä on edelleen kasvanut vuoden 2010 aikana. Syksyllä 2010 sivustoilla vieraili keskimäärin 1,46 miljoonaa eri kävijää viikossa. Svenska.yle.fi:ssä kävijämäärä oli vuonna 2010 keskimäärin 83 000 eri kävijää viikossa.

Internet-sivustojen suosituimmat palvelut ovat uutiset, urheilu ja sää, jotka tavoittavat keskimäärin lähes miljoona selainta viikossa. Myös YLE Areenan audio- ja videopalvelut tavoittavat viikossa lähes 400 000 selainta. Lasten palvelu on kolmanneksi suosituin, keskimäärin yli 100 000 selainta viikossa. Yleisradion sisältöjä on saatavilla myös mobiilipalveluna matkapuhelimille.

Yleisradion tekstitelevisiopalvelu tarjoaa kattavasti uutis- ja palveluinformaatiota. Se on käytetyin tekstitelevisiopalvelu Suomessa. Tekstitelevision palveluja käyttää edelleen suuri osa niistä, joilla on televisiovastaanottimessaan tekstitelevisiopalvelu saatavilla, vaikka käyttäjien määrä on selvästi vähentynyt vuodesta 2004 lähtien. Vuonna 2010 tekstitelevisiotalouksissa asuvista 62 prosenttia eli yli 2,3 miljoonaa katsojaa käytti tekstitelevisiota.

Julkisen palvelun ohjaus ja valvonta

Yleisradio on lähtökohtaisesti suoraan eduskunnan valvonnassa oleva laitos. Ohjaus ja valvonta tapahtuvat eduskunnan valitseman hallintoneuvoston kautta Yleisradio Oy:stä annetun lain 6 §:n mukaisen toimivallan puitteissa. Hallintoneuvosto kokoontuu kuutisen kertaa vuodessa. Hallintoneuvoston käsiteltäväksi tulevat asiat valmistellaan Yleisradion toimesta. Hallintoneuvosto valvoo ja ohjaa yhtiön toimintaa. Tämän lisäksi keskeinen tehtävä on pitää huolta siitä, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan mukaiset tehtävät tulevat suoritetuiksi. Kuten edellä on todettu, lisäksi hallintoneuvosto antaa eduskunnalle joka toinen vuosi kertomuksen julkisen palvelun toteutumisesta.

Hallintoneuvoston suorittamaa sisällöllistä ja toiminnallista valvontaa täydentää Viestintäviraston televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain ja Yleisradio Oy:stä annetun lain mukainen laillisuusvalvonta. Valvonta perustuu Yleisradion Yleisradio Oy:stä annetun lain 12 b §:n mukaiseen kertomukseen, josta virasto antaa lausunnon valtioneuvostolle. Käytäntönä on ollut, että liikenne- ja viestintäministeriö on laatinut lausunnosta kannanoton Viestintävirastolle.

Viestintävirastolle annettava kertomus poikkeaa sisällöltään eduskunnalle annettavasta kertomuksesta siten, että se käsittelee yhtiön toiminnan lainmukaisuutta eduskunnalle annetun kertomuksen valottaessa tarjottavaa palvelua ja sen sisällön arvioimista. Viimeisin, 26 päivänä huhtikuuta 2011 annettu vuotta 2010 koskeva kertomus on järjestyksessä kahdeksas. Kertomukseen sisältyviä tietoja, joita Viestintävirasto tarvitsee televisio- ja radiotoiminnan valvontatyössään, ovat ohjelmistojen eurooppalaisuutta ja riippumatonta tuotantoa koskevien kiintiöiden ja lapsille haitallisten ohjelmien sijoittelun noudattaminen sekä mainontaa ja sponsorointia koskevien säännösten noudattaminen. Näiden lisäksi Viestintäviraston 27 päivänä syyskuuta 2011 antamassa lausunnossa on arvioitu kertomuksen informatiivisuutta yhtiön ohjelmistojen ja toiminnan osalta yleisesti, ohjelmistojen kustannuskehityksen osalta sekä rahoituksen ja julkisen palvelun laajuuden välisen suhteen osalta. Lausunnossa Viestintävirasto katsoo, että kertomuksessa annettujen tietojen nojalla yhtiön julkisen palvelun toiminnan vuonna 2010 voidaan katsoa täyttäneen sille viraston valvottaviin kuuluvien säännösten suhteen lainsäädännössä asetetut vaatimukset. Lisäksi virasto toteaa, että kertomuksessa esitettyjen toimintaa kuvaavien mittareiden perusteella ei ole mahdollista saada kattavaa kokonaiskuvaa yhtiön tehokkuudesta tai tuottavuudesta.

Merkittävien uusien palvelujen ennakkoarviointi

Voimassa oleva lainsäädäntö ei sisällä määräyksiä merkittävien uusien palveluiden ennakkoarvioinnista. Komission valtiontukitiedonanto edellyttää, että jäsenvaltioiden on selvitettävä avoimeen julkiseen kuulemiseen perustuvan ennakkoarviointimenettelyn avulla, täyttävätkö yleisradioyhtiöiden suunnittelemat merkittävät uudet audiovisuaaliset palvelut Amsterdamin pöytäkirjan vaatimukset. Tällöin on arvioitava, vastaavatko uudet merkittävät palvelut yhteiskunnan demokraattisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin, kun otetaan asianmukaisesti huomioon palvelujen potentiaaliset vaikutukset kaupankäyntiin ja kilpailuun markkinoilla.

Yleisradion hallintoneuvosto päätti kokouksessaan 19 päivänä lokakuuta 2010 Yleisradiossa toteutettavasta ennakkoarviointimenettelystä. Yhtiön toiminnassa ennakkoarvioinnilla tarkoitetaan uusien merkittävien palvelukokonaisuuksien julkisen palvelun arvon ja kilpailuvaikutusten arviointia ennakolta.

Hallintoneuvoston päätöksen mukaisesti yhtiön toimivasta johdosta riippumattomana, parlamentaarisena elimenä hallintoneuvosto voi suorittaa ennakkoarvioinnin. Menettelyssä käytetään yhtiön ulkopuolista asiantuntemusta, minkä tavoitteena on vahvistaa hallintoneuvoston itsenäistä roolia päätöksentekijänä. Arvioinnissa tarkastellaan suunnitellun palvelukokonaisuuden merkitystä julkisen palvelun kannalta ja kokonaisvaikutusta markkinoihin.

Ennakkoarviointia voi pyytää Yleisradion hallitus tai hallintoneuvosto voi itse käynnistää menettelyn. Vaatimuksen ennakkoarvioinnin aloittamisesta voi myös tehdä henkilö, jolla on Suomessa asuin- tai liikepaikka. Hallitus valmistelee asian hallintoneuvoston pyynnöstä ennakkoarviointia varten.

Hallintoneuvostossa ennakkoarviointimenettelyn pääasiallinen valmistelu tapahtuu hallintoneuvoston keskuudestaan valitsemassa työvaliokunnassa. Valmistelevana toimenpiteenä työvaliokunta valitsee sitä arvioinnissa avustavan ulkopuolisen asiantuntijan tai asiantuntijayrityksen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) mukaisella menettelyllä.

Ulkopuolisen asiantuntijan tehtävänä on kuulemismenettelyn järjestäminen ja uuden palvelun kilpailuvaikutusten arviointi kuulemismenettelyn jälkeen. Kuulemismenettelyssä noudatetaan Kilpailuviraston antamaa ohjeistusta. Lisäksi asiantuntijan tulisi kuulla ulkopuolisia tahoja palvelun julkisen palvelun arvosta ja koota nämä lausunnot yhteen.

Yleisradion teräväpiirtokanava YLE HD on ensimmäinen ennakkoarvioitu yleisradiopalvelu Suomessa. Hallintoneuvosto käytti apunaan asiantuntijoita ja yhteiskunnallisia ja markkinavaikutuksia arvioitiin julkisella kuulemisella. Vastauksia kyselyyn saatiin 25 taholta, joista suurin osa oli yrityksiä ja järjestöjä.

Yleisradion toiminnan rahoitus

Televisiomaksu

Yleisradion rahoituksen taso muodostuu nykyisin valtioneuvoston vahvistaman maksutason ja televisioilmoitusten määrän perusteella. Televisiomaksua on 2000-luvun puolivälistä lähtien vuotta 2010 lukuun ottamatta tarkistettu kustannustason nousua vastaavasti lisättynä yhdellä prosenttiyksiköllä. Televisiomaksu suuruus ja korotusprosentti on esitetty seuraavassa taulukossa.

Televisioilmoitusten määrä on laskenut tasaisesti 2000-luvun ajan. Vuoden 2001 jälkeen televisiomaksujen määrä on vähentynyt 126 167 ilmoituksella joulukuun 2011 loppuun mennessä. Enimmillään maksajien määrä oli vuonna 2003, jolloin oli noin 2,02 miljoonaa maksajaa. Seuraavassa taulukossa esitetään televisiomaksun maksajien määrän kehittyminen vuodesta 2001 vuoden 2011 loppuun mennessä.

Merkittävä osa ilmoitusten vähenemisestä tapahtui vuosien 2007–2008 aikana, jolloin niiden määrä väheni noin 100 000 ilmoituksella. Väheneminen selittynee pääosin analogisen lähetystoiminnan loppumisella maanpäällisessä jakeluverkossa elokuun lopussa 2007 ja kaapeliverkoissa helmikuun lopussa 2008, mikä edellytti uusien digitaaliseen lähetysten vastaanottamisen mahdollistavien vastaanottimien hankintaa.

Vuonna 2011 ilmoitusten kokonaismäärä laski 0,7 prosenttia eli 13 621 ilmoituksella verrattuna vuoteen 2010. Käyttöilmoitusten kokonaismäärä väheni tasaisesti lisätyistä tarkastus-, suoramarkkinointi- ja viestintätoimista huolimatta.

Yrityksiä ja muita yhteisöjä on maksajina noin 27 600 kappaletta ja niillä on noin 41 600 voimassa olevaa televisiomaksuilmoitusta. Yritysten ja yhteisöjen maksamista televisiomaksuista kertyy vuosittain noin 10 miljoonaa euroa eli kaksi prosenttia televisiomaksujen kokonaiskertymästä.

Vaikka maamme kotitalouksien määrä kasvaa koko ajan, ei televisiomaksun maksajien määrän arvioida jatkossa merkittävästi kasvavan aktiivisista markkinointi- ja tarkastustoimista huolimatta. Tämä johtuu yleisen maksuhalukkuuden vähenemisestä ja laitesidonnaisesta maksuperusteesta. Lisäksi on otettava huomioon, että potentiaalisia televisiomaksutalouksia eli kotitalouksia, jotka eivät ole tehneet televisiomaksuilmoitusta, on tällä hetkellä runsaat 250 000 kappaletta. Näistä noin 70 000 on sellaisia, joilta televisioilmoitus on peruutettu, koska maksua ei ole saatu perittyä ulosotonkaan kautta.

Valtion televisio- ja radiorahasto

Valtion televisio- ja radiorahastosta annetun lain mukaiset maksut kerätään Viestintäviraston hallinnoimaan talousarvion ulkopuoliseen valtion televisio- ja radiorahastoon. Vuoteen 2007 saakka rahastoon kertyi myös televisiotoiminnan toimiluvanhaltijoiden maksamat toimilupamaksut, joista luovuttiin siirryttäessä kokonaan digitaaliseen lähettämiseen. Korkeimmillaan toimilupamaksutulojen määrä oli vuonna 2001, jolloin niitä kertyi 45,3 miljoonaa euroa. Vuonna 2007 rahaston kertymä oli 422,8 miljoonaa euroa, josta toimilupamaksujen osuus oli enää 7,1 miljoonaa. Vuonna 2008 rahaston tulokertymä oli 418,9 miljoonaa euroa, vuonna 2009 puolestaan 432,5 miljoonaa euroa ja vuonna 2010 yhteensä 444,4 miljoonaa euroa. Vuoden 2011 käyttösuunnitelman mukainen tuloarvio oli 462 miljoonaa euroa.

Rahaston kertymän vuosittainen kasvu on viime vuosina vaihdellut alle yhdestä prosentista vajaaseen neljään prosenttiin. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että rahaston televisiomaksutuotot ovat jääneet jonkin verran televisiomaksun korotusprosenttia alhaisemmaksi, mikä johtuu televisioilmoitusten määrän vähenemisestä. Yleisradiolle tilitettävien varojen määrän vuotuinen lisäys on vastannut rahaston kertymän kasvua, koska rahastosta muiden menojen kattamiseen osoitettu määrä ei ole olennaisesti kasvanut. Muista menoista suurin menoerä on televisiomaksujen keräämisestä aiheutuvien kulujen kattaminen, jonka suuruus on noin kymmenen miljoonaa euroa. Vuoteen 2007 saakka rahaston varoista maksettiin myös televisio- ja radiotoiminnan valvonnasta aiheutuneet kustannukset. Toimilupamaksuista luopumisen myötä myös televisio- ja radiotoiminnan valvonnasta aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi alettiin periä televisio- ja radiotoiminnan harjoittajilta televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain mukaista valvontamaksua.

Vuonna 2011 rahaston kassaperusteinen kertymä vahvistamattoman tilinpäätöksen mukaan oli 468,2 miljoonaa euroa, mikä on noin 21,5 miljoonaa euroa eli 4,8 prosenttia enemmän kuin vuonna 2010. Tulot koostuivat kokonaisuudessaan televisiomaksuista. Televisiomaksua korotettiin vuoden 2011 alusta kuudella prosentilla. Vuonna 2011 rahaston varoja on käytetty Yleisradion toiminnan rahoittamiseen 457,0 miljoonaa euroa, mikä on noin 21,5 miljoonaa euroa edellisvuotista enemmän. Yleisradio maksaa saamistaan varoista arvonlisäveron yhdeksän prosentin arvonlisäverokannan mukaan. Rahaston toiminnan kulut vuonna 2011 olivat 9,8 miljoonaa euroa. Summa muodostuu palvelujen ostomenoista eli Viestintäviraston kulut rahastoon kerättävien maksujen perimisestä ja tarkastuksesta sekä liikenne- ja viestintäministeriön käyttöön osoitetusta määrärahasta. Toiminnan kulut pysyivät edellisen vuoden tasolla. Vuoden 2011 lopussa seuraavalle vuodelle siirtyneiden jakamattomien varojen määräksi muodostuu noin kuusi miljoonaa euroa.

Vuoden 2012 tilannetta on tarkemmin selostettu jäljempänä kohdassa 4.1.

Yleisradion talous

Yleisradio on tehostanut toimintaansa parlamentaaristen työryhmien ja hallintoneuvoston linjausten mukaisesti. Yhtiön kulut ovat vuodesta 2010 vuoteen 2011 vaihdelleet 390 miljoonasta eurosta 415 miljoonaan euroon (ilman eläkekuluja). Yhtiön kulut ovat kymmenen vuoden aikana nousseet vain 2,2 prosenttia, vaikka samanaikaisesti muun muassa ansiotaso on noussut 42 prosentilla ja keskimääräiset kuluttajahinnat ovat nousseet 16 prosentilla. Yleisradion liiketappio on saatu alennettua 117 miljoonan euron tappiosta vuonna 2001 nollatulokseksi vuonna 2008. Vuosina 2009–2010 yhtiön tulos on ollut tappiollinen. Vuonna 2011 tuloksen arvioidaan olevan huomattavasti parempi kuin 2010, mutta jäävän kuitenkin negatiiviseksi. Vuonna 2012 tavoitteena on nollatulos

Kulurakenteen ylläpitämiseksi edelleen lähes vuoden 2001 tasolla on vaatinut yhtiöltä tiukkaa talouskuria. Toimialalle tyypillisen vuotuisen normaalin muutaman prosentin kustannustehokkuuden kasvattamisen lisäksi yhtiö on tasapainottanut talouttaan erilaisin säästöin ja sopeuttamistoimenpitein. Konkreettisia toimenpiteitä ovat muun ohella olleet radion keski- ja lyhytaaltolähetysten lopettaminen sekä luopuminen yhdestä digitaalisesta televisiokanavasta. Syntyneen alijäämän supistamiseksi on vähennetty henkilöstöä, vähennetty panostuksia ohjelmatoimintaan ja urheiluoikeuksien hankintaan sekä kotimaisen ohjelmahankinnan sekä musiikin käyttöä. Kymmenen vuoden aikana yhtiön henkilöstöä on vähennetty noin 800 henkilöllä, mikä on noin viidennes yhtiön henkilöstöstä. Vuoden 2010 lopussa vakituisissa kuukausipalkkaisissa työsuhteissa yhteensä 3 180 henkilöä. Kaikki työsuhteet huomioon ottaen henkilötyövuosia kertyi yhteensä 3 515.

Yleisradio on myös ulkoistanut toimintojaan sekä muutoin tehostanut toimintaansa ja organisaatiotaan kulujen minimoimiseksi. Yhtiö on muun muassa supistanut ohjelmisto-ostoja ja elokuvien tukea sekä pidättäytynyt investoinneista erityisesti tieto- ja informaatiotekniikan osalta. Vastaavia sopeutustoimia jatketaan edelleen vuonna 2012 ja lisäksi vähennetään muun muassa ulkomaantoiminnan sekä opetusohjelmien määrärahoja.

Viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen mukaan Yleisradion liikevaihto vuonna 2010 oli 398,4 miljoonaa euroa. Lisäystä edelliseen vuoteen oli 2,7 prosenttia eli 10,4 miljoonaa euroa. Liikevaihto muodostuu pelkästään televisiomaksutuloista. Muita tuottoja kertyi 21,7 miljoonaa euroa, mikä on 6,8 prosenttia vuotta 2009 vähemmän. Yhtiön tilikauden kulut ja poistot olivat yhteensä 447,1 miljoonaa euroa, missä on lisäystä edelliseen vuoteen 33,0 miljoonaa euroa. Kulujen kasvuun vaikuttivat eläkekulujen muutos 14,5 miljoonaa euroa ja urheilun esitysoikeuksien (muun ohella Vancouverin olympialaiset) 12,7 miljoonan euron kasvu.

Vuonna 2010 henkilöstökuluja kertyi 219,8 miljoonaa euroa, lisäystä edellisvuoteen verrattuna oli 9,8 prosenttia. Esityskorvausten kustannukset olivat 84,7 miljoonaa euroa, mikä on 18,4 prosenttia edellisvuotista enemmän. Liiketoiminnan muut kulut olivat 116,2 miljoonaa euroa, jossa vähennystä edellisvuoteen oli 0,8 prosenttia. Poistoja tehtiin 4,4 prosenttia edellisvuotista enemmän eli 26,3 miljoonaa euroa. Liiketulos oli 27,1 miljoonaa tappiollinen, kun se vuonna 2009 oli 2,9 miljoonaa euroa tappiolla. Rahoitustuottojen jälkeen tilikauden tappioksi muodostui 26,5 miljoonaa euroa. Vuonna 2009 tilikauden tulos oli rahoitustuottojen jälkeen vajaa 1,9 miljoonaa euroa voitollinen.

Yleisradion vuoden 2012 budjetin mukaan yhtiön toiminnasta arvioidaan syntyvän 441,9 miljoonan euron kulut ja poistot, mikä on kolme miljoonaa euroa vuonna 2011 budjetoitua enemmän. Näistä 218,9 miljoonaa euroa on henkilöstökuluja, 67,9 miljoonaa euroa esityskorvauksia ja 37,5 miljoonaa euroa jakelu- ja ohjelmansiirtokustannuksia. Henkilöstökulujen kasvu edellisvuoden budjettiin verrattuna on 0,6 prosenttia ja esityskorvausten 3,7 prosenttia. Esityskorvauksen kasvuun vaikuttaa muun muassa vuoden 2012 kesällä pidettävät olympiakisat. Jakelu- ja ohjelmansiirtokustannusten arvioidaan alenevan 8,0 prosenttia. Muita kuluja arvioidaan olevan 89,6 miljoonaa euroa, mikä on 1,7 prosenttia vuodelle 2011 budjetoitua enemmän, ja poistoja 28,0 miljoonaa euroa, mikä on 1,8 prosenttia edellisvuotista enemmän. Edellä mainittujen kulujen lisäksi rahoituskuluja arvioidaan kertyvän 0,6 miljoonaa euroa. Budjetissa on tulojen yhteismääräksi arvioitu 442,5 miljoonaa euroa eli yhtiön odotetaan saavuttavan nollatuloksen. Tuloista televisiomaksutuloja arvioidaan olevan 427,1 miljoonaa euroa ja muita tuottoja 15,4 miljoonaa euroa. Vuonna 2011 budjetoitujen tulojen määrä oli 431,4 miljoonaa euroa, josta televisiomaksutuloja oli 414,4 miljoonaa euroa. Tilikauden tuloksen on vuonna 2011 budjetoitu olevan 7,5 miljoonaa euroa tappiollinen. Edellä esitetyt televisiomaksutulot ovat nettolukuja, keräyskulut ja arvonlisävero on vähennetty televisiomaksujen bruttokertymästä.

Ehdotetulla julkisen palvelun rahoituksen keräämistavan muutoksella on vaikutusta Yleisradion talouteen jo vuonna 2012. Vaikutuksia on tarkemmin kuvattu jäljempää kohdassa 4.

Televisiomaksuhallinnon toiminta ja kustannukset

Valtion televisio- ja radiorahaston hoito sekä televisiomaksujärjestelmän hallinnointi on säädetty Viestintäviraston tehtäväksi. Henkilötyövuodet ovat laskeneet viime vuosina, mutta asiakkaiden yhteydenottomäärät ovat olleet kasvussa. Viestintävirasto hallinnoi käyttäjärekisteriä televisiomaksujen asiakaskannasta.

Viestintävirasto valvoo, että kaikki television käyttäjät tekevät televisioilmoituksen. Television käyttäjärekisterin asiakaskanta on noin 2,6 miljoonaa. Rekisteristä lähetetään vuositasolla noin 5,5 miljoonaa laskua. Laskutus tapahtuu keskimäärin 100 000 kappaleen viikkoerissä.

Televisiomaksuvelvollisuuden noudattamista valvotaan tarkastustoimenpitein. Lisäksi uusien ilmoitusten saamiseksi harjoitetaan suora- ja telemarkkinointia. Viestintävirasto esimerkiksi lähettää vuosittain erilaisille kohderyhmille yhteensä noin 500 000 kampanjakirjettä, jonka mukana olevalla lomakkeella voi ilmoittaa television käytöstä.

Viestintäviraston ylläpitämän televisiomaksuhallinnon palveluksessa oli tammikuun alussa 2012 yhteensä 42 päätoimista, vakinaisessa palvelussuhteessa olevaa virkamiestä ja toimihenkilöä sekä yhdeksän määräaikaisessa virkasuhteessa olevaa henkilöä. Henkilöt toimivat asiakaspalveluun, laskutukseen, perintään ja tarkastukseen liittyvissä hallinnollisissa tehtävissä.

Henkilöstöstä pääosa on kokeneita virkamiehiä ja palvellut virastoa pitkään. Vakinaisesta henkilöstöstä noin 74 prosenttia on ollut viraston palveluksessa yli 12 vuotta. Henkilöstön keski-ikä on noin 48 vuotta.

Viestintäviraston televisiomaksuhallinnon palveluksessa on lisäksi sivutoimisia, osa-aikaisia, vakinaisessa virkasuhteessa olevia televisiomaksutarkastajia. Osana valvontaa tarkastajat kiertävät ympäri Suomea talouksissa, joissa television käyttäjärekisterin mukaan ei ole tehty televisioilmoitusta. Siirryttäessä kokonaan digitaalisiin televisiolähetyksiin tarkastajien määrää lisättiin. Vuonna 2007 tarkastajina aloitti tai jatkoi yhteensä 83 tarkastajaa. Tarkastajien määrä on sen jälkeen hieman vähentynyt.

Televisiomaksutarkastajina viraston palveluksessa oli tammikuun 2012 alussa yhteensä 63 henkilöä. Tarkastajien palvelussuhteet ovat pääosin olleet pitkäkestoisia. Tarkastajista 75 prosenttia on ollut viraston palveluksessa yli neljä vuotta. Tarkastajista pääosa on päätoimisessa virkasuhteessa muissa valtion virastoissa ja laitoksissa.

Televisiomaksuhallinnon palkkakustannukset vuonna 2011 olivat 2,7 miljoonaa euroa. Televisiomaksuhallinnon kustannukset suhteessa kerättyihin maksuihin ovat viime vuosina olleet noin kolme prosenttia kerätyistä televisiomaksuista. Vuonna 2011 kustannukset muodostuivat seuraavasti: henkilöstökulut 29 prosenttia, posti- ja tietoliikennemaksut 23 prosenttia, mainonta ja markkinointi neljä prosenttia, tietotekniikka 13 prosenttia, vuokrat kolme prosenttia, telemarkkinointi neljä prosenttia ja muut kustannukset 24 prosenttia. Jälkimmäinen erä muodostuu osuudesta viraston yhteiskustannuksiin, muista palveluostoista sekä vastaavista muista kuluista.

EU:n lainsäädäntö

Julkisen palvelun yleisradiotoiminnan sääntely on jätetty pitkälti kansallisten sääntelyviranomaisten omaan harkintaan. Julkisen palvelun yleisradiotoiminnan ja sen rahoituksen sääntely nojaa sopimukseen Euroopan Unionin toiminnasta sisältyviin kilpailusäännöksiin, vuonna 1997 Amsterdamin sopimukseen liitettyyn Amsterdamin pöytäkirjaan jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta sekä EU:n komission valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan antamaan tiedonantoon. Julkisen yleisradiotoiminnan merkitystä unionin yhteiskuntaelämälle, demokratialle ja kulttuurille korostetaan myös Euroopan unionin neuvoston päätöslauselmassa julkisesta yleisradiotoiminnasta (Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma, annettu 25 tammikuuta 1999, C 30, julkaistu 5 helmikuuta 1999).

EU:n valtiontukia koskevat puitteet määritellään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artikloissa 107–109. Valtiontukisääntöjen näkökulmasta valtion varoiksi katsotaan kaikki varat, jotka ovat suorasti tai epäsuorasti valtion hallinnoitavana tai valtion käytössä. Valtiontuet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä, mutta sopimuksessa määritellään poikkeukset, joiden nojalla tukitoimenpiteet voidaan hyväksyä. Pääsääntöisesti kaikki artiklan 107 mukaiset tuet tulee hyväksyttää EU:n komissiossa ennen täytäntöönpanoa.

Suomessa käyttöönotettu Yleisradion rahoittamista koskeva rahoitusjärjestely on ollut voimassa jo ennen ETA-sopimuksen voimaantuloa 1 päivänä tammikuuta 1994. Komission valtiontukitiedonannon kohdan 27 mukaisesti nykyinen tukijärjestelmä on hyväksytty voimassa olevaksi tueksi, jota ei ole tarvinnut erikseen hyväksyttää komissiolla.

Rahoitusratkaisun muuttaminen televisiomaksusta verotuksen yhteydessä tapahtuvaksi ei poista järjestelyn valtiontukiluonnetta. Voimassa olevaan tukeen tehdyt muutokset eivät välttämättä merkitse sen muuttumista uudeksi ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvaksi tueksi. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan alkuperäinen järjestelmä on muuttunut uudeksi tukijärjestelmäksi vain, jos muutos on vaikuttanut alkuperäisen järjestelmän olennaiseen sisältöön. Muutoksen arvioinnissa komissio tarkastelee muun ohessa sitä, vaikuttavatko muutokset alkuperäisen toimenpiteen varsinaiseen sisältöön vai ovatko muutokset luonteeltaan pelkästään muodollisia ja hallinnollisia. Valtiontukitiedonannon kohdan 31 mukaisesti uudistuksen yhteydessä on arvioitava, onko ehdotettu muutos olennainen saatavan edun luonteeseen tai rahoituslähteeseen, tuen tarkoitukseen tai tuen saajan toimintaan nähden. Mikäli muutosten johdosta järjestely katsotaan uudeksi tueksi, se tulee hyväksyttää Euroopan komissiossa.

Julkisen palvelun yleisradiotoiminta eroaa monin tavoin muista valtioiden tukemista, yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista. Euroopan unionissa tunnustetaan julkisen palvelun yleisradiotoiminnan asema ja erityispiirteet. Näiden määräysten tulkintaa ottaen erityisesti huomioon yleisradiotoiminnan erityisluonne käsitellään Amsterdamin pöytäkirjassa. Amsterdamin pöytäkirja on perustamissopimukseen liitetty tulkitseva pöytäkirja, joka sisältää yleisradiotoiminnan kannalta keskeiset periaatteet. Pöytäkirja tuli voimaan vuonna 1998. Amsterdamin pöytäkirjan mukaan jäsenvaltioiden julkinen yleisradiotoiminta liittyy suoraan jokaisen yhteiskunnan demokraattisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin samoin kuin tarpeeseen turvata viestinnän moniarvoisuus.

Pöytäkirjan mukaan Euroopan unionin perustamissopimuksen määräykset eivät rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa rahoittaa julkista yleisradiotoimintaa, siinä määrin kuin rahoitus myönnetään yleisradioyrityksille kunkin jäsenmaan antaman, määrittelemän ja järjestämän julkisen palvelun tehtävän täyttämiseksi. Rahoitus ei kuitenkaan saa vaikuttaa yhteisön kauppa- ja kilpailuolosuhteisiin sellaisessa laajuudessa, että se olisi yleisen edun vastaista, kun samalla otetaan huomioon tällaisen julkisen palvelun tehtävän suorittaminen. Pöytäkirja määrittelee selvästi julkisen palvelun yleisradiotoimintaa koskevan päätösvallan jaon jäsenvaltioiden ja unionin välillä.

Pöytäkirjan tulkintaa selkiyttääkseen komissio antoi vuonna 2001 ensimmäisen tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan (C 320, julkaistu 15 marraskuuta 2001). Tämän jälkeen komissio on tehnyt yli 20 päätöstä, joissa se on edelleen selkiyttänyt näiden sääntöjen soveltamista.

Julkisen palvelun valvonnan tehostamista on lisäksi arvioitava erityisesti komission valtiontukitiedonannon valossa. Tiedonannossa lähdetään siitä, että julkisen palvelun yleisradiotoiminnan määrittäminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja on myös päätettävissä siten kuin kussakin maassa on lailla säädetty. Radio- ja televisiolähetystoiminnan erityisluonne ja toimituksellinen riippumattomuus oikeuttavat määrittelemään yleisradioyhtiön tehtävän laajasti. Tehtävä voidaan kansallisesti määritellä siten, että määritelmä sisältää myös toiminnan kehitystä ja monipuolistumista.

Tiedonanto korostaa selkeästi sekä julkisen palvelun tehtävän täyttämisen että julkisen palvelun talouden valvontaa. Talouden valvonnassa painotetaan ylikompensaatiota, suhteellisuusperiaatetta sekä julkisen palvelun tehtävän ja muiden toimintojen erottamista kirjanpidossa.

Tiedonannon kohdassa 84 edellytetään, että merkittävät uudet palvelut ja toiminnot arvioidaan ennakolta erityisen arviointimenettelyn kautta ennen palvelujen käyttöönottoa. Tiedonanto heijastaa siten tarvetta tarkastella julkista palvelua osana muuttuvaa mediaympäristöä. Tarkoitus on ennakolta selvittää, vastaavatko suunnitellut uudet merkittävät palvelut ja toiminnot yhteiskunnan demokraattisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin, kun otetaan asianmukaisella tavalla huomioon niiden potentiaaliset vaikutukset markkinoilla. Ennakkoarviointi koostuu kahdesta osiosta: julkisen palvelun arvioinnista ja markkina-analyysista. Arvioinnista vastaisi lainsäädännön puitteissa joko riippumaton elin tai yleisradioyhtiön oma, toimivasta johdosta riippumaton hallintoelin tietyin ehdoin.

Uusien ja merkittävien audiovisuaalisten palveluiden on myös täytettävä Amsterdamin pöytäkirjan vaatimukset eli vaatimukset siitä, että palvelut vastaavat yhteiskunnan demokraattisiin ja sosiaalisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin. Julkisen kuulemisen tulosten perusteella on arvioitava myös uuden palvelun kokonaisvaikutusta markkinoihin. Viime kädessä palvelun käyttöönoton ratkaisee julkisen palvelun arvo.

EU:n komission kilpailun pääosaston kanssa käytyjen keskustelujen perusteella voidaan arvioida, että julkilausuman ja valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaiset linjaukset ovat sopusoinnussa komission valtiontukitiedonannon kanssa, eivätkä muutokset ole luonteeltaan sellaisia, jotka kuuluisivat komissiolle tehtävän ennakkoilmoitusvelvollisuuden piiriin.

Kansainvälinen vertailu

Euroopan maiden julkisen palvelun yleisradiojärjestelmä ja yleisradioyhtiön hallintomalli ovat syntyneet kunkin maan hallinnollisten ja historiallisten ominaispiirteiden pohjalta. Julkinen palvelu on perinteisesti ollut vahva Pohjois- ja Länsi-Euroopassa. Näissä valtioissa rahoituksen taso on usein myös korkeampi verrattuna Itä- ja Etelä-Euroopan valtioihin.

Komission valtiontukitiedonannon mukaan jäsenvaltiot voivat vapaasti valita yleisradiotoiminnan rahoitustavan, kunhan se ei haittaa kohtuuttomasti kilpailua EU:ssa. Tiedonannon mukaan julkinen palvelu voidaan rahoittaa kahden järjestelmän mukaisesti. Yhden rahoituslähteen järjestelmä käsittää järjestelmät, joissa yleisradiotoimintaa rahoitetaan vain julkisista varoista rahoituslähteen muodosta riippumatta. Sekarahoitusjärjestelmä kattaa rahoitusjärjestelmät, joissa yleisradiotoimintaa rahoitetaan valtion varojen ja kaupallisesta tai julkisen palvelun toiminnasta saatavien tulojen erilaisilla yhdistelmillä.

Sekarahoitusjärjestelmä on otettu käyttöön muun muassa Saksassa, Itävallassa ja Alankomaissa sekä Latviassa ja Liettuassa. Näissä maissa julkinen palvelu rahoitetaan televisiomaksun ohella muun muassa mainostulojen turvin. Yhden rahoituslähteen järjestelmä on käytössä kaikissa Pohjoismaissa.

Ennakkoarviointi on otettu käyttöön kahdeksassa EU:n jäsenmaassa kaksi vuotta komission valtiontukitiedonannon ilmestymisen jälkeen. Nämä maat ovat Itävalta, Saksa, Suomi, Tanska, Irlanti, Hollanti, Ruotsi ja Iso-Britannia. Ennakkoarviointi on myös otettu käyttöön Norjassa ja alueellisesti Flanderissa. Täysin tarkkaa tietoa tästä ei kuitenkaan ole, sillä jäsenmaiden ei tarvitse ilmoittaa komissiolle, kuinka ne ovat implementoineet tiedonannon vaatimukset kansallisesti.

Edellä mainituista maista vain muutamassa jäsenvaltiossa on tosiasiallisesti suoritettu ennakkoarviointi. Merkittävimmät kokemukset ennakkoarvioinnin käytöstä on Iso-Britanniassa ja Saksassa, joissa on myös hyvin kehittynyt julkinen yleisradiotoiminta. Kokemuksia ennakkoarvioinnin toimivuudesta on siten verrattain vähän.

Espanja

Espanjassa kansallisen yleisradiotoimintaa harjoittavan yhtiön, RTVE:n, toiminta rahoitetaan suoralla valtion tuella sekä muilta yrityksiltä kerättävillä maksuilla. Uuden lain (8/2009) mukaan RTVE:lle siirretään vuosina 2012–2014 korkeintaan 1,2 miljardia euroa vuodessa kuluttajahintaindeksillä korotettuna. Yhtiön kokonaiskulut ovat pysyneet samansuuruisina jo useiden vuosien ajan. Valtion osuus yhtiön kuluista on ollut noin 500 miljoonaa euroa.

Aikaisemmin RTVE on rahoittanut toimintansa valtion tuen ohella noin 500–700 miljoonan euron mainostuloilla. Uusi laki kieltää kuitenkin mainostulojen keräämisen. Uuden lain mukaan yleisradiotoiminta rahoitetaan radiotaajuuksien käyttömaksuilla sekä tukimaksuilla, jotka kerätään muilta televisiotoimintaa harjoittavilta yhtiöiltä ja teleyhtiöiltä. Jos verotuloilla ei saada katettua RTVE:lle aiheutuvia kustannuksia, loppuosa kustannuksista rahoitetaan muilla valtion tuotoilla.

Espanjassa uusien, merkittävien palvelujen ennakkoarvioinnista säädetään uudessa laissa. Arvioinnin suorittaisi uusi viranomainen, audiovisuaalinen medianeuvosto, joka ei ole vielä aloittanut toimintaansa.

Hollanti

Hollannissa julkisen palvelun yleisradiotoimintaa rahoitetaan vuosittain noin 800 miljoonalla eurolla. Nykyisen hallituksen tavoitteena on kuitenkin vähentää tätä summaa 200 miljoonalla eurolla vuoteen 2015 mennessä. Tällöin yleisradiotoimintaa rahoitettaisiin noin 600 miljoonalla eurolla vuosittain. Tällä hetkellä noin 21 organisaatiota tarjoaa julkisia televisio- ja radiopalveluja Hollannissa.

Hollannissa yleisradiotoiminta rahoitetaan ansiotuloista kerättävän veron avulla. Maa siirtyi televisiomaksujärjestelmästä yleisradioveroon vuonna 2000. Laissa määritellään minimisumma, joka siirretään valtion talousarviosta koulutus-, kulttuuri- ja tiedeministeriölle, joka päättää vuosittain jaettavan summan laissa määriteltyjen puitteiden mukaisesti. Ministeriö siirtää varat edelleen yleisradiotoimintaa valvovalle viranomaiselle, joka jakaa summan yleisradiotoiminnan keskusjärjestölle. Järjestö jakaa varat edelleen eri toimijoille.

Yleisradiotoimintaa ja toiminnan kustannuksia valvoo viestintätoimintaa valvova viranomainen, joka voi myös asettaa sanktioita. Yleisradiotoiminnan keskusjärjestö tekee viiden vuoden toimintasuunnitelman, jossa se kuvaa, kuinka se aikoo toteuttaa julkisen palvelun mukaisen toiminnan seuraavien vuosien aikana. Toimintasuunnitelma sisältää myös uusien, merkittävien palvelujen ennakkoarvioinnin, josta kulttuuri- ja viestintäviranomaiset antavat lausuntonsa. Lausuntojen perusteella ministeriö tekee ehdotuksen uusista palveluista. Ehdotuksesta järjestetään julkinen kuuleminen. Ministeriö tekee päätöksen uusien palvelujen aloittamisesta. Päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.

Itävalta

Itävallassa julkista palvelua tarjoaa ORF, joka on lailla perustettu säätiö. Julkisen palvelun tehtävät asetetaan ORF:lle lailla (Rundfunkgesetz 159/1999). Itävallan julkisen palvelun rahoitus perustuu televisiomaksuun ja mainostuloihin. Televisiomaksu määräytyy erillisen lain mukaisesti (Rundfunkgebührengesetz). Televisiomaksuista kertyy vuosittain noin 500 miljoonaa euroa, minkä lisäksi ORF saa vuosittain samansuuruisen summan muita tuloja. Televisiomaksun ovat velvollisia suorittamaan kaikki, jotka omistavat radio- tai televisiovastaanottimen tai laitteen, jolla radio- ja televisio-ohjelmistoja voi muulla tavoin seurata. Maksun suuruus vaihtelee osavaltioittain, keskimäärin maksun suuruus on noin 22 euroa kuukaudessa eli 264 euroa vuodessa.

ORF:n toiminnan lainmukaisuutta valvoo viestintäviranomainen ja säätiön taloutta valvoo erillinen tilintarkastusviranomainen. Viestintäviranomainen suorittaa uusien, merkittävien palvelujen ennakkoarvioinnin, josta kilpailuviranomainen antaa lausuntonsa. Itävallan hallitus nimittää lisäksi viiden vuoden kaudeksi viisi henkilöä neuvostoon, joka antaa suosituksensa ennakkoarvioinnista.

Ruotsi

Ruotsissa yleisradiotoiminta rahoitetaan televisiomaksuilla. Televisiomaksun perusteista säädetään lailla (Lag 1989:41 om finansiering av radio och TV i allmänhetens tjänst). Ruotsissa televisiomaksuista kertyy vuosittain noin 760 miljoonaa euroa. Valtioneuvosto päättää televisiomaksujen jakamisesta kolmen yleisradiotoimintaa harjoittavan yhtiön kesken. Vuonna 2012 televisiomaksun suuruus on 2076 kruunua eli noin 235 euroa. Televisiomaksun ovat velvollisia maksamaan kaikki televisiovastaanottimen omistavat asuntokunnat.

Ruotsissa valtioneuvosto päätti joulukuussa 2010 uusien merkittävien palvelujen ennakkoarvioinnista (Ku2009/1674/MFI, 16 päivänä joulukuuta 2010). Päätöksen mukaisesti ennakkoarvioinnin suorittaa kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluva kansallinen televisio- ja radiotoimintaa valvova viranomainen (Myndigheten för radio och tv), joka myöntää luvat televisio- ja radiotoiminnan harjoittamiseen ja valvoo televisio- ja radiotoimintaa. Palvelun arviointia hakee yritys, joka aikoo ottaa palvelun käyttöön.

Ruotsin valtioneuvosto päätti 16 kesäkuuta 2011 perustaa uuden julkisen palvelun toimikunnan (public service -kommittén), jonka tehtävänä on analysoida laajasti yleisradiotoimintaa Ruotsissa. Toimikunnan on arvioitava muun muassa julkisen palvelun edellytyksiä, rahoitusta sekä ohjausta ja valvontaa. Toimikunnan on annettava selvityksensä ja muutosehdotuksensa valtioneuvostolle viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2012. Mahdolliset muutokset pyritään antamaan eduskunnalle siten, että ne tulisivat voimaan ennen seuraavan toimilupakauden alkua vuonna 2014.

Saksa

Saksan julkinen palvelu on yksi Euroopan suurimmista rahoituksen määrällä mitattuna. Yksittäisen kansalaisen osuus rahoituksesta on kuitenkin lähellä Euroopan keskiarvoa. Televisiomaksutulot olivat Saksassa yhteensä noin 7,55 miljardia euroa vuonna 2010 ja lisäksi maassa kerätään noin 500 miljoonaa euroa vuosittain mainostuloilla.

Saksassa ennakkoarvioinnin suorittaa yleisradiotoimintaa harjoittavien toimijoiden itsenäiset hallintoelimet, joiden jäseninä on muun muassa järjestöjen, kustantajien ja muiden yritysten edustajia sekä Saksan hallituksen ja parlamentin edustajia. Ennakkoarviointi suoritetaan kolmiportaisen testin avulla. Ensimmäisessä vaiheessa palvelun tulee olla Amsterdamin pöytäkirjan mukaisesti demokraattiset, sosiaaliset ja kulttuuriset tarpeet. Toisessa vaiheessa palvelua arvioidaan markkinoiden ja kilpailun näkökulmasta ja kolmannessa vaiheessa arvioidaan palvelun kustannukset. Testin pääpaino on toisessa vaiheessa.

Tanska

Tanskassa yleisradiotoimintaa kuuluu kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Yleisradiotoimintaa harjoittavat yhtiöt sopivat kulttuuriministeriön kanssa sopimuksen neljän vuoden välein julkisen palvelun toteuttamisesta. Tanskan yleisradiotoimintaa valvoo radio- ja tv-viranomainen (Radio- og tv-nævnet). Sen tehtävä on valvoa lainsäädännön sekä julkisen palvelun sopimusten ja toimilupien toteutumista. Tanskan julkinen yleisradiotoiminta rahoitetaan televisiomaksuilla, jonka vuosittaisen suuruuden määrittelee kulttuuriministeriö. Televisiomaksu vuodelle 2012 on noin 316 euroa (2352 Tanskan kruunua).

Yleisradiotoimintaa koskevassa laissa (BekendtgØrelse af lov om radio- og fjernsynsvirksomhed) säädetään uusien merkittävien palvelujen arvioinnista. Lopullisen hyväksynnän uudelle palvelulle antaa radio- ja tv-toimintaa valvova viranomainen. Ennakkoarviointi on suoritettava uusille palveluille ja aikaisemmin käyttöönotettuja palveluja merkittävästi muutettaessa. Ennakkoarviointi on suoritettava, kun palvelun arvo on vähintään 130 000 euroa vuodessa (1 miljoona Tanskan kruunua)tai kun palvelun kesto on yli neljä kuukautta. Ennakkoarvioinnissa arvioidaan sekä palvelun merkityksen julkisen palvelutehtävän täyttämiselle että palvelun markkina- ja kilpailuvaikutukset. Menettelyssä hyödynnetään ulkopuolista konsulttia markkina- ja kilpailuvaikutusten arvioimiseksi ja suoritetaan julkinen kuuleminen.

Julkisen palvelun määritelmä

Julkinen palvelu on keskeinen osa sähköisen joukkoviestinnän sisältötarjontaa. Monipuolisen ja moniarvoisen sisältötarjonnan varmistamiseksi on tärkeää arvioida julkisen palvelun määritelmää säännöllisesti, jotta se sisältäisi yhteiskunnan kannalta keskeiset edellytykset ja osa-alueet toiminnan monipuolisuuden varmistamiseksi. Julkisen palvelun määritelmän tulee myös ilmentää niitä tarpeita, joita yhteiskunnassa pidetään tärkeinä.

Käsitellessään Yleisradion hallintoneuvoston eduskunnalle antamia kertomuksia yhtiön toiminnasta liikenne- ja viestintävaliokunta on mietinnöissään keskustellut myös julkisen palvelun sisällöllisistä kysymyksistä. Valiokunta on painottanut sitä, että yhtiön ohjelmisto on kattavaa, laadukasta sekä monipuolista ja monimuotoista. Yhtiön tehtävässä painottuvat toisaalta suurten kansalaisryhmien palvelu ja toisaalta kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatteesta johtuva eritysryhmien tarpeiden huomioonottaminen.

Viimeisimmässä hallintoneuvoston kertomuksesta maaliskuussa 2012 antamassaan mietinnössään valiokunta on myös todennut, että laissa määritellystä palvelutehtävästä suoriutuminen edellyttää kohdeyleisön mahdollisimman hyvää tavoittamista käyttäen kaikkia modernin monikanavaisen tiedonvälityksenkeinoja. Valiokunta piti erityisesti lapsille suunnattuja palveluja ja alueellisia lähetyksiä välttämättöminä ja esitti näkökohtia ohjelmiston kielellisestä tarjonnasta liittyen ruotsin, saamen, viittoma- ja karjalan kieliin. Valiokunta korosti myös kulttuurin moninaisuuden ja kotimaisen urheilun sisällyttämistä ohjelmistoon sekä viihteen merkitystä monipuolisen ja vetovoimaisen ohjelmiston luomisessa. Lisäksi valiokunta edellytti, että jatkossa Yleisradio paneutuu erityisesti ohjelmien laadullisten kriteerien kehittämiseen ja ohjelmien laadun arviointiin.

Julkisen palvelun määritelmää on myös arvioitava komission valtiontukitiedonannon vaatimusten valossa. Sen mukaan julkisen palvelun määrittelyn tulee olla mahdollisimman tarkka. Jäsenvaltioilla on kuitenkin laaja vapaus määritellä julkisen palvelun sisältö. Määritelmä voi kattaa laajasti erilaisia ohjelmatyyppejä ja sisältöjä riippumatta siitä, tarjotaanko vastaavia sisältöjä markkinoilla kaupallisesti. Tiedonannossa on myös huomioitu tulevat tarpeet toiminnan monipuolistamiseksi ja teknologian kehityksen, esimerkiksi uusien jakeluteiden käyttö, hyödyntämiseen. Näin ollen myös laaja-alainen määritelmä täyttää täsmällisyyden vaatimuksen. Määritelmä on luonteeltaan sellainen, että se on yhteensopiva yhteiskunnan demokraattisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tarpeiden täyttämistä ja moniarvoisuuden takaamista koskevien tavoitteiden kanssa.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä todetaan tarkoituksena olevan, että Yleisradion palvelut säilyvät nykyisessä laajuudessaan ja mahdollistetaan julkisen palvelun sisältökehittäminen muuttuvia tarpeita vastaavaksi. Julkisen palvelun Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 §:n mukaisen määritelmän voidaan katsoa olevan edelleen lähtökohtaisesti asianmukainen. Julkisen palvelun tehtävänantoa on kuitenkin vähäisiltä osin päivitettävä siten, että se vastaa entistä paremmin nykyisen modernin tietoyhteiskunnan tarpeita.

Julkisen palvelun ohjaus ja valvonta

Toimintaympäristön muutokset heijastuvat julkisen palvelun määrittelyn lisäksi julkisen palvelun ohjauksen ja valvonnan rooliin ja merkitykseen. Ohjauksen ja valvonnan merkitystä on korostettu myös komission valtiontukitiedonannossa.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä todetaan, että nykyinen hallintoneuvoston ohjaukseen ja valvontaan perustuva malli on hyvä ja toimiva. Sitä kuitenkin on syytä täydentää uusien palvelujen ennakkoarviointia koskevalla sääntelyllä. Koska Yleisradio on eduskunnan valvonnassa oleva laitos, eduskunnan mahdollisuuksia saada tietoa Yleisradion toiminnasta yleensä ja erityisesti sen tarjoamasta julkisesta palvelusta tulee vahvistaa. Periaatepäätöksessä kiinnitettiin huomiota myös tarpeeseen laajentaa Viestintäviraston valvontatehtäviä erityisesti taloudellisen valvonnan osalta.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on maaliskuussa 2012 hallintoneuvoston kertomuksessa antamassaan mietinnössään korostanut eduskunnan merkitystä Yleisradion toiminnan suuntaamisessa. Valiokunta katsoo, että nykymuotoinen joka toinen vuosi annettava kertomus ei tarjoa eduskunnalle riittävän oikea-aikaista mahdollisuutta vaikuttaa merkittäviin Yleisradion toiminnan linjauksiin. Kertomus tulisikin antaa joka vuosi ja viivytyksettä.

Hallintoneuvoston ja Viestintäviraston tehtäväkenttää onkin syytä tarkentaa valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti ottaen huomioon komission valtiontukitiedonannossa asetetut edellytykset.

Julkisen palvelun rahoitus

Nykyisellä televisiomaksujärjestelmällä on historiallinen tausta ja se on yleisesti käytössä monissa Euroopan maissa. Maksun maksamiseen on totuttu ja viime aikoihin saakka kotitaloudet ovat pitäneet sen maksamista perusteltuna. Mediasisältöjen merkittävästi kasvanut tarjonta ja muuttuvat käyttötottumukset ovat kuitenkin omiaan muuttamaan kansalaisten suhtautumista televisiomaksun perusteisiin. Valinnanvaran lisääntyminen, internetin välityksellä käytettävissä olevat ilmaispalvelut sekä toisaalta lisääntynyt maksutelevisiopalveluiden kysyntä vaikuttavat kansalaisten maksuhalukkuuteen.

Televisiomaksu liitetään nimensä mukaan Yleisradion julkisen palvelun televisio-ohjelmistojen tarjonnan varmistamiseen. Maksuperuste ei heijasta julkisen palvelun kokonaisuutta, joka muodostuu televisio-ohjelmistojen lisäksi radio-ohjelmistoista ja internetissä tarjolla olevasta sisällöstä sekä esimerkiksi arkistopalveluista. Maksuperuste ei myöskään heijasta sitä roolia, mikä julkisella palvelulla on kotimaisen sisältötarjonnan ja kansallisen kulttuurin ylläpitämisessä.

Televisiomaksujärjestelmän myönteisenä puolena pidetään sitä, että se tukee Yleisradion riippumattomuutta sekä journalistisesti että tarjonnan monipuolisuuden suhteen. Uudistuksen valmistelun lähtökohtana on hallitusohjelman mukaisesti ollut, että Yleisradion rooli suomalaisen kulttuurin tuottajana, moniarvoisena ja riippumattomana tiedonvälittäjänä ja sananvapauden foorumina turvataan. Yleisradiotoiminnan riippumattomuuden merkitystä korostetaan myös komission valtiontukitiedonannossa. Rahoitusjärjestelmää koskevissa muutoksissa keskeistä on, että Yleisradion riippumattomuus turvataan.

Televisiomaksujärjestelmän keskeinen uhka pitkällä aikavälillä on teknisen kehityksen mukanaan tuoma viestinnän konvergenssikehitys. Nykyjärjestelmä perustuu tietyn televisiolähetysten vastaanottamiseen soveltuvan laitteen omistukseen ja käyttöön. Televisiolähetyksiä voidaan kuitenkin vastaanottaa matkaviestimillä, tietokoneilla ja muilla laitteilla, joiden pääasiallinen käyttötarkoitus ei ole televisiolähetysten vastaanotto. Samalla internetin ja laajakaistayhteyksien merkitys jakelukanavana kasvaa. Perinteisen television katselun ohella sitä tukeva ja osin korvaava käyttö eri päätelaitteilla yleistyy, eikä maksuvelvollisuuden sitominen tiettyyn päätelaitteeseen ole enää perusteltua. Vastaanottomahdollisuuksien monipuolistuessa myös televisiomaksujen keräämiseen liittyvä tarkastusjärjestelmä koetaan vanhentuneena. Tästä syystä on perusteltua, että tietyn laitteen käyttöön perustuvasta maksuperusteesta luovuttaisiin.

Tähän mennessä televisiomaksuista saatava tulo on voitu ennakoida muutaman vuoden tähtäyksellä varsin tarkasti. Taloudelliset suhdanteet tai valtiontalouden ongelmat eivät ole juurikaan vaikuttaneet maksukertymiin, mikä on mahdollistanut Yleisradion toiminnan pitkäjänteisen suunnittelun ja kehittämisen.

Televisiomaksun maksajamäärä ei kuitenkaan ole kehittynyt toivotulla tavalla. Merkittävä lasku tapahtui erityisesti siirryttäessä kokonaan digitaaliseen lähettämiseen vuosina 2007 ja 2008. Sittemmin maksajien määrän väheneminen on tasaantunut. Maksajien määrä lievän vähenemisen odotetaan jatkuvan, vaikka suomalaisten kotitalouksien määrä kasvaa jatkuvasti.

Maksun määrän korottaminen vuosittain ei ole riittänyt kompensoimaan vähenevän maksajamäärän vaikutusta. Riittävän maksukertymän turvaaminen edellyttäisi maksutason nostoa vielä nykyisestäkin.

Maksu kohdistuu kuitenkin kaikkiin television käyttäjiin samalla tavalla, eikä sen huomioi maksajan maksukykyä tai kotitaloudessa asuvien henkilöiden määrää. Heikossa taloudellisessa asemassa olevien on kuitenkin mahdollista saada maksun maksamiseen tukea toimeentulotukijärjestelmän kautta.

Hallitusohjelman julkista palvelua koskevassa kirjauksessa on viitattu eduskuntaryhmien maaliskuussa 2010 antamaan kannanottoon. Siinä todetaan, että rahoitusmallin valmistelussa on otettava huomioon maksujärjestelmän sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Uudistuksen lähtökohtana onkin ollut löytää malli, joka olisi sosiaalisesti oikeudenmukainen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maksurasituksen tulisi riittävässä määrin heijastaa kotitalouden tuloja ja kokoa. Tätä periaatetta pystyttäisiin parhaiten toteuttamaan henkilökohtaisesti tulojen perusteella määräytyvän veron muodossa kuitenkin siten, että sille määriteltäisiin enimmäis- ja vähimmäismäärä. Julkisen palvelun rahoitukseen tarvittavat varat tulee kanavoida Yleisradiolle tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että yhtiön riippumattomuus ei vaarannu.

Yleisradion toiminnan kannalta olennaista on julkisen palvelun kustannusten kattamiseen osoitetun rahoituksen taso. Rahoituksen tasosta riippuu se, kuinka laajaa sisältötarjontaa yhtiön on mahdollista tarjota. Edellä mainitun eduskuntaryhmien vuoden 2010 kannanoton mukaan rahoitusta koskevan jatkovalmistelun lähtökohtana on Yleisradion toimintaedellytysten turvaaminen nykyisen (2010) kaltaisessa laajuudessaan. Rahoituksen tason tulee olla riittävä, jotta myös julkisen palvelun sisältötarjonnan kehittäminen turvataan. Kannanotossa todetaan edelleen, että rahoituksen taso veroineen vuonna 2010 on noin 480 miljoonaa euroa. Kannanotossa edellytetään edelleen, että tavoitteena on luoda rahoitus- ja hallintomalli, joka pitkäjänteisesti turvaa Yleisradion julkisen palvelun kehittämisen ja riippumattomuuden nykyisen kaltaisessa laajuudessa.

Yleisradion toiminnan rahoitukseen ovat viime vuosina vaikuttaneet keskeisesti jakelun digitalisoinnista aiheutuneet kustannukset, toimilupamaksutulojen poistuminen, verkkoyhtiö Digita Oy:n osakkeiden myynnistä saadut tulot, televisiomaksun maksajien määrän kehitys ja parlamentaaristen työryhmien esitysten mukaan tehdyt televisiomaksun korotukset. Siirtyminen kokonaan digitalisiin televisiolähetyksiin vuosina 2007 ja 2008 aiheutti ennakoitua suuremman laskun televisiomaksukantaan, mistä on aiheutunut yhtiölle vuosittainen noin 25 miljoonan euron vaje. Vajeeseen oli varauduttu Yleisradion eläkesäätiön toimintapääomaa vahvistamalla vuosina 2001–2007. Tätä voitiin hyödyntää talouden tasapainottamisessa vuosina 2008 ja 2009.

Yleisradion kulut ovat nousseet vuodesta 2001 vuoteen 2011 vain 2,2 prosenttia. Vuoden 2012 lopussa Yleisradion henkilöstön arvioidaan vähentyneen neljänneksellä vuosikymmenessä. Henkilöstöstä 84 prosenttia työskentelee ohjelmatuotannossa. Tukitehtävissä työskentelevien osuus (16 prosenttia) henkilöstöstä on kansainvälisesti vertaillen alhainen. Toimintoja on myös merkittävässä määrin ulkoistettu.

Säästötoimet ovat edelleen jatkuneet. Henkilöstön vähentäminen jatkuu ja tavoitteena on, että vuoden 2012 lopussa vakinaisen henkilöstön määrä on 3 000 työntekijää. Säästötoimilla on ollut vaikutusta myös ohjelmistotarjontaan. Sekä kotimaisten että ulkomaisten ohjelmien hankintoja on vähennetty ja ohjelmia on lopetettu. Esitysoikeusmaksujen pienentämiseksi kotimaisen musiikin käyttöä ohjelmistossa on harvennettu. Yhtiön panosta elokuvien ja dokumenttien tuottamiseen on pienennetty. Urheiluohjelmatarjontaa on supistettu ja eräiden lajien esitysoikeuksista on luovuttu. Sisältöjen jakelussa kustannuksia on pystytty pienentämään tinkimällä lähetysten teknisestä laadusta. Lisäksi on tingitty esimerkiksi tietotekniikkainvestoinneista.

Kustannustason pysyessä lähes ennallaan on ohjelmistotarjonta lisääntynyt. Esimerkiksi television ohjelmatuntien määrä on lähes kaksinkertaistunut ja ensilähetysten määrä kasvanut 15,6 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2010. Verkkopalvelut (YLE Areena ja Elävä arkisto) ovat omalta osanneet lisänneet sisältöpalveluiden tarjontaa.

Tehostamisesta ja säästötoimista huolimatta Yleisradio on pyrkinyt ylläpitämään pääosin palvelutasonsa. Nykyisen palvelutarjonnan laadukas ylläpitäminen ja sen kehittäminen vastaamaan julkisen palvelun toimintaympäristön muutosta edellyttävät kuitenkin nykyistä korkeampaa rahoitustasoa.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on maaliskuussa 2012 hallintoneuvoston kertomuksesta antamassaan lausunnossaan pitänyt tärkeänä, että Yleisradion rahoitus järjestetään uudelleen kestävällä ja pitkäjänteisellä tavalla siten, että yhtiön toimintaa voidaan kehittää yhtiön visioin mukaisesti.

Julkisen palvelun määritelmä

Julkisen palvelun tehtävänannossa Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 §:ssä oleva nykyinen velvoite täyden palvelun ohjelmistoista korvataan ajanmukaisemmalla velvoitteella tuoda monipuolinen ja kattava televisio- ja radio-ohjelmisto jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Tehtävänantoon sisällytetään täydennys, jonka mukaan palveluja voidaan tarjota valtakunnallisesti ja alueellisesti. Lisäksi pykälään tehtäisiin lakitekninen muutos siten, että käsite kaikissa televerkoissa korvataan ilmaisulla yleisissä viestintäverkoissa.

Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan erityisiä tehtäviä täydennetään siten, että siihen kuuluisi kotimaisen kulttuurin, taiteen ja virikkeellisen viihteen säilyttäminen tuottamisen, luomisen ja kehittämisen rinnalla. Lisäksi ohjelmistoissa tulisi painottaa myös nuorille suunnattuja ohjelmistoja.

Julkisen palvelun ohjaus ja valvonta

Hallintoneuvoston tehtäviä ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että sen roolia Yleisradion ylimpänä toimielimenä ja yhtiön toiminnan riippumattomuuden turvaajana vahvistetaan. Samalla tuotaisiin lain tasolle nykyinen käytäntö, jonka mukaan hallintoneuvosto arvioi ennakolta Yleisradion merkittävät uudet palvelut. Lisäksi toteutettaisiin laintasolla komission valtiontukitiedonannon vaatimus ennakkoarvioinnista.

Ennakkoarviointi tulisi suorittaa merkittävistä ja olennaisista uusista palveluista ja toiminnoista. Arvioinnissa on keskeisellä sijalla se, että uuden palvelun vaikutukset esimerkiksi kilpailu- ja markkinaolosuhteisiin ja kuluttajiin arvioitaisiin kattavasti. Hallintoneuvoston tulisi arvioinnin perusteella tehdä päätös palvelun tai toiminnon aloittamisesta tai sen aloittamatta jättämisestä.

Tällä hetkellä hallintoneuvoston tulee antaa joka toinen vuosi kertomus eduskunnalle Yleisradion julkisen palvelun toteutumisesta. Eduskunnan harjoittaman omistajaohjauksen tehostamiseksi tämä raportointivelvollisuus säädettäisiin vuosittaiseksi.

Viestintäviraston tehtäviä ja roolia Yleisradion julkisen palvelun talouden valvonnassa ehdotetaan tarkistettaviksi. Viestintävirasto valvoisi Yleisradiolta laissa edellytettyjä toiminnan, aineistojen ja verkkopalveluiden eriyttämisvelvoitetta sekä sitä, että käytössä ei ole alihinnoittelua tai ristikkäistukia. Virasto valvoisi myös mainonnan ja sponsoroinnin kiellon noudattamista. Lakiin sisällytettäisiin seuraamussäännökset. Yleisradion olisi toimitettava vuosittain kertomus toiminnastaan sekä tilinpäätösasiakirjansa Viestintävirastolle, joka antaisi niiden perusteella valtioneuvostolle lausunnon. Lausunto annettaisiin tiedoksi eduskunnan sille valiokunnalle, joka käsittelee Yleisradio Oy:tä koskevat asiat.

Julkisen palvelun rahoitus

Television käyttöön perustuvasta televisiomaksusta ehdotetaan luovuttavan vuoden 2013 alusta lähtien. Vuoden 2013 alusta rahoitus perustuisi valtion televisio- ja radiorahastolle valtion talousarviosta siirrettävään määrärahaan, joka on tarkoitettu Yleisradion julkisen palvelun kustannusten kattamiseen.

Vuodesta 2013 alkaen valtion talousarvioon on tarkoitus kerätä julkisen palvelun rahoitustarvetta vastaava määrä uudella yleisradioverolla. Uudesta verosta, sen perusteista ja määräytymisestä ja muista seikoista säädetään erillisellä lailla. Yleisradioveroa koskevaa lainsäädäntöä on valmisteltu valtionvarainministeriössä ja sitä koskeva hallituksen esitys käsitellään yhdessä tämän esityksen kanssa. Veron tuotto tuloutetaan teknisesti valtion talousarvioon. Valtion talousarvioon sisällytetään julkisen palvelun rahoitustarvetta vastaava määrärahamomentti, jolla ei ole valtiontalouden kehyksiin liittyviä vaikutuksia.

Yleisradion rahoituksen tasosta säädettäisiin valtion televisio- ja radiorahastosta annetussa laissa. Rahoituksen taso vuonna 2013 olisi 500 miljoonaa euroa. Yhtiö maksaa rahastosta saamistaan varoista arvonlisäveron, jonka verokanta vuoden 2012 alussa on yhdeksän prosenttia. Vuodesta 2014 lähtien tasoa tarkistettaisiin vastaamaan vuotuista kustannustason muutosta. Tarkistuksen perusteena on indeksi, joka muodostuu yleisestä elinkustannusindeksistä, jonka painoarvo on yksi kolmasosa sekä ansiotasoindeksistä, jonka painoarvo on kaksi kolmasosaa. Lähtökohtana julkisen palvelun rahoituksen mitoituksessa on Yleisradion nykyisen palvelutason säilyttäminen. Rahoituksen tason tulee olla riittävä, jotta myös julkisen palvelun sisältötarjonnan kehittäminen voidaan turvata.

Muutos sekä rahoituksen tason että keräystavan osalta perustuu valtioneuvoston edellä mainittuun periaatepäätökseen.

Vaikutukset kansalaisiin

Televisiomaksuvelvollisuus on perustunut television käyttöön ja se on peritty kotitalouskohtaisesti kaikilta samansuuruisena. Televisiomaksun korvautuessa uudella henkilökohtaisella tuloihin perustuvalla yleisradioverolla maksurasituksen kohtaanto muuttuu. Yleistäen voidaan sanoa, että nykyiseen televisiomaksujärjestelmään verrattuna hyötyjinä ovat kaikki sellaiset yksinasujat, yksinhuoltajat sekä pienituloiset, jotka ovat tähän saakka maksaneet televisiomaksua. Kotitalouksissa, joissa asuu enimmäismäärän maksajia kaksi tai useampi, kotitalouden kokonaismaksurasitus kasvaa jonkin verran nykyisestä. Uuden veron vaikutuksia kansalaisiin käsitellään tarkemmin yleisradioverosta annettavan hallituksen esityksen yhteydessä.

Yritysvaikutukset

Yleisradio

Ehdotuksella turvataan Yleisradion taloudelliset edellytykset huolehtia laissa säädetyistä julkisen palvelun tehtävistä ottaen huomioon teknologisen kehityksen mukanaan tuomat sisältöön, sisältöjen käyttöön ja jakeluun ja mediamarkkinoihin liittyvät muutokset.

Yleisradion vuoden 2012 budjetin mukaan yhtiön toiminnasta arvioidaan syntyvän 442,5 miljoonan euron kulut sisältäen poistot ja rahoituskulut. Budjetissa on tulojen yhteismääräksi arvioitu 442,5 miljoonaa euroa, jolla yhtiön odotetaan saavuttavan nollatuloksen. Tuloista televisiomaksutuloja vuonna 2012 on budjetin mukaan 427,1 miljoonaa euroa (keräyskulujen ja arvonlisäveron jälkeen) ja muita tuottoja 15,4 miljoonaa euroa.

Vuonna 2013 Yleisradion käyttöön siirretään 500 miljoonaa euroa. Yhtiö maksaisi rahastosta saamistaan varoista arvonlisäveron yhdeksän prosentin verokannan mukaisesti (2012 verokanta). Näin ollen Yleisradion rahastosta saatavien tulojen veroton määrä on 458,7 miljoonaa euroa eli 31,6 miljoonaa euroa vuodelle 2012 budjetoitua enemmän. Muita tuloja arvioidaan olevan 10 miljoonaa euroa. Näillä tuotoilla rahoitetaan Yleisradion toiminnan 463,7 miljoonan euron kulut ja poistot. Kulut kattavat vuoden 2010 tasoisen julkisen palvelun toiminnan kustannukset kustannustason nousulla tarkistettuna sekä lisäpanostukset kotimaisen sisältötuotannon ostojen lisäämiseen sekä ohjelmistojen kehittämiseen. Lisäksi poistoista kertyy 30 miljoonan euron kulukirjaukset ja rahoituskulujen arvioidaan olevan kaksi miljoonaa euroa. Tulos muodostuisi viisi miljoonaa euroa voitolliseksi. Toiminnan kustannukset vaihtelevat vuosittain jonkin verran johtuen esimerkiksi urheilu- ja muista merkittävistä tapahtumista tai muista ohjelmistollisista painotuksista. Tarkoituksena kuitenkin on, että talous on keskimäärin tasapainossa. Vuodesta 2014 lähtien tehtävien indeksitarkistusten tarkoituksena on säilyttää rahoituksen taso yleistä kustannuskehitystä vastaavana.

Yleisradion talouden kehitystä ja tehtyjä säästötoimia on tarkemmin kuvattu edellä kohdassa 2.2. Säästötoimista huolimatta Yleisradio on eduskunnan edellyttämällä tavalla pyrkinyt ylläpitämään pääosin palvelutasonsa. Ehdotettu rahoitustaso sekä turvaa nykyiset palvelut että luo mahdollisuudet toiminnan pitkäjänteiselle kehittämiselle ja palvelun laadun ylläpitämiselle. Rahoituksen turvin pystytään myös tekemään tarpeelliset investoinnit muun ohella tieto- ja viestintätekniikkaan ja television teräväpiirtotekniikkaan sekä panostamaan lisääntyvään laajakaistajakeluun. Investoinnit ovat välttämättömiä myös toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi normaaliaikoina kuin poikkeusoloihin varautumisessakin.

Yleisradion kokonaiskuluista ohjautuu vuonna 2012 ohjelmatoimintaan 81 prosenttia, teknologiaan 15 prosenttia ja tukitoimintoihin neljä prosenttia. Jatkossa ne painottuvat entistä enemmän ohjelmatoimintaan ja ohjelmatoimintaan liittyvään teknologiaan. Ohjelmatoiminnan kustannukset jakautuvat vuonna 2010 eri ohjelmistojen kesken seuraavasti: uutis- ja ajankohtaisohjelmisto 31 prosenttia, urheilu 16 prosenttia, asiaohjelmisto 13 prosenttia, kulttuuri 22 prosenttia ja viihde (sisältäen viihteen, lastenohjelmat ja populaarimusiikin) 18 prosenttia.

Ehdotettu rahoituksen taso turvaa omalta osaltaan Yleisradion roolin kansallisena sisältöjen tarjoajana ja suomalaisen sisältötuotannon edistäjänä. Yleisradion mahdollisuudet muun ohella ohjelmaostojen lisäämiseen ulkopuolisilta tuotantoyhtiöiltä ja kotimaisen musiikin määrän kasvattamiseen ohjelmissa parantuvat. Rahoitustaso auttaa turvaamaan Yleisradion nykyisen alueellisen verkon toiminnan ja parantaa mahdollisuuksia ylläpitää monipuolista urheilutarjontaa vapaasti vastaanotettavilla kanavilla. Kehittämistoimet näkyvät myös esimerkiksi uusien ohjelmien ja palveluiden muodossa.

Rahoituksen keräystavan siirtymävaiheeseen liittyy erityisiä vaikutuksia Yleisradion talouteen vuosina 2012 ja 2013. Siirtymävaiheen vaikutuksia valtion televisio- ja radiorahaston varojen kertymään selvitetään jäljempänä. Muutoksesta johtuen Yleisradiolle voidaan maaliskuussa 2012 hyväksytyn rahastonkäyttösuunnitelman mukaan vuonna 2012 tilittää rahastosta kassaperusteisesti noin 338,9 miljoonaa euroa, joka on 122,2 miljoonaa euroa vähemmän kuin tilanteessa, jossa muutosta ei tapahtuisi. Koska Yleisradio on laatinut oman tulossuunnitelmansa suoriteperusteisesti, ei muutos sinänsä vaikuta yhtiön vuoden 2012 tulossuunnitteluun, jos televisiomaksun maksukanta säilyy nykytasolla. Koska televisiomaksu ovat ennakkomaksuja, Yleisradiolla on taseessaan niistä koostuvaa velkaa vuoden 2011 lopussa noin 94,2 miljoonaa euroa. Edellä mainittuun käyttösuunnitelmaan antamassaan lausunnossa Yleisradio toteaa kuitenkin, että yhtiön taseessa olevat televisiomaksuennakot yhdessä käyttösuunnitelman mukaisen tulokertymän kanssa riitä yhtiön vuoden 2012 budjetin mukaiseen maksutuottoon. Arvonlisäveron huomioiden vaje on noin 22 miljoonaa euroa ja sen toteutuminen vaarantaa kokonaan tai osittain yhtiön vuoden 2012 nollatulostavoitteen.

Muutos vaikuttaa olennaisesti yhtiön maksuvalmiuteen. Yhtiön tarkoituksena on hankkia vierasta pääomaa kattamaan syntyvää likviditeettivajetta. Vieraan pääoman tarpeen arvioidaan olevan noin 120–150 miljoonaa euroa, ja sen korkokustannus vuonna 2012 on noin 0,5 miljoonaa euroa. Vaje voi kasvaa vielä vuoden 2013 alkupuolella riippuen siitä, miten rahastosta maksatetaan suorituksia Yleisradiolle. Vieraan pääoman takaisinmaksaminen suunnitellaan osaksi yhtiön rahankäyttösuunnitelmia siten, että se tapahtuu mahdollisimman nopeasti korkokulujen minimoimiseksi. Todennäköistä kuitenkin on, että takaisinmaksaminen kestää useamman vuoden.

Mediamarkkinoilla toimivat yritykset

Joukkoviestinnän markkinoita on tarkemmin kuvattu edellä kohdassa 2.2. Yleisradion julkinen palvelu yhdessä kaupallisen mediatarjonnan kanssa muodostaa monipuolisen, moniarvoisen ja tasapainoisen sisältöpalvelujen tarjonnan kokonaisuuden.

Yleisradio sisältötarjonta kilpailee katselijoiden ja kuuntelijoiden ajankäytöstä muun sisältöpalvelutarjonnan kanssa. Yhtiön rahoituksen turvaaminen parantaa sen mahdollisuuksia tarjota laadukkaasti julkisen palvelun tehtävän mukaisia sisältöpalveluja kaikille ja ehdotuksilla turvataan rahoituksen taso ennustettavasti, mutta vain kustannustason nousun turvaavasti. Kaupallisesti toimivien sisältöpalvelujen tarjoajien taloudelliset toimintaedellytykset vaihtelevat yleisen taloudellisen kehityksen mukaisesti. Heikossa markkinatilanteessa ne joutuvat sopeuttamaan toimintaansa niukkeneviin resursseihin. Vastaavasti suotuisassa markkinatilanteessa ne voivat halutessaan vahvasti panostaa toiminnan kehittämiseen.

Yleisradion tarjoaman julkisen palvelun sisällöstä ja järjestämisestä säädetään laissa ja yhtiöllä on velvoite tarjota julkista palvelua kaikille yhtäläisin ehdoin. Muilla sisältöpalvelun tarjoajilla tällaisia lainsäädännöllisiä rajoitteita ei ole, vaan ne voivat koostaa sisältötarjontansa ja järjestää toimintansa kaupallisista lähtökohdista liiketaloudellisin perustein. Televisio- ja radiotoiminnan toimiluvilla on toimiluvanhaltijoiden toimintaa ohjaava tarkoitus, mutta toimilupaehdot eivät olennaisesti rajoita toimiluvanhaltijoiden mahdollisuuksia tehdä ohjelmisto- ja sisältöpäätöksiä liiketaloudellisista lähtökohdista.

Yleisradion osuus suomalaisesta sisältötuotannosta on merkittävä. Esimerkiksi suomalaisen television sisältötuotantomarkkinat ovat noin 180 miljoonaa euroa. Tästä 72 prosenttia on Yleisradion itse tuottamaa ohjelmistoa ja noin 20 prosenttia Yleisradion riippumattomilta ohjelmantuottajilta ostettua. Vuonna 2012 säästötoimista johtuen riippumattomien sisällöntuottajien osuus on pudonnut tilapäisesti 15 prosenttiin. Toimitetusta radiosisällöstä Yleisradion osuus puolestaan on 90 prosenttia. Yhtiön tuloista noin 60 miljoonaa euroa vuodessa puolestaan ohjautuu kotimaiseen luovaan talouteen ja sen kotimaisille tekijöille. Rahoituksen tason vakiinnuttaminen mahdollistaa lisäpanostukset erityisesti kotimaiseen sisältötuotantoon ja tätä kautta kotimaisen luovan talouden yrityksille ja henkilöille.

Maksuvelvolliset yritykset ja yhteisöt

Televisiomaksun maksuvelvollisuus on kohdistunut myös elinkeinonharjoittajiin sekä yrityksiin ja muihin yhteisöihin toimipaikkakohtaisesti. Yritys- ja yhteisötunnuksen omaavia maksajia on 27 600 kappaletta ja niillä on noin 41 600 voimassa olevaa televisiomaksuilmoitusta. Yritysten ja yhteisöjen maksamista televisiomaksuista kertyy vuosittain noin 10 miljoonaa euroa eli kaksi prosenttia televisiomaksujen kokonaiskertymästä. Televisiomaksun korvautuessa uudella myös yrityksiin ja muihin yhteisöihin kohdistuvalla yleisradioverolla maksurasituksen kohtaanto muuttuu, koska maksuvelvollisuus perustuu liikevaihtoon eikä tietyn laitteen omistukseen. Kokonaisuudessaan yhteisömaksajien maksurasitus nousee nykyisestä 10 miljoonasta 22 miljoonaan euroon. Uuden veron vaikutuksia yrityksiin ja muihin yhteisöihin käsitellään tarkemmin yleisradioverosta annettavan hallituksen esityksen yhteydessä.

Vaikutukset kansantalouteen ja julkiseen talouteen

Valtion televisio- ja radiorahasto

Valtion televisio- ja radiorahastolle vahvistettiin 8 päivänä maaliskuuta 2012 käyttösuunnitelma ajalle 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta 2012. Käyttösuunnitelma korvasi aiemman 21 päivänä joulukuuta 2011 kuudelle ensimmäiselle kuukaudelle vahvistetun käyttösuunnitelman. Käyttösuunnitelmaa saatetaan joutua tarkastelemaan uudelleen loppuvuonna 2012, mikäli vireillä olevat lainsäädäntömuutokset, Viestintäviraston toiminnan sopeutus tai televisiomaksukannan kehitys antavat siihen aihetta.

Vahvistetun käyttösuunnitelman mukaan kassaperusteinen televisiomaksutuloarvio vuodelle 2012 on 356,3 miljoonaa euroa (vuoden 2012 valtion talousarvioesityksessä 473 miljoonaa euroa). Yleisradiolle arvioidaan tilitettävän maksettavaksi noin 338,8 miljoonaa euroa (461 miljoonaa euroa). Tähän sisältyy yhdeksän prosentin arvonlisävero (verokanta 2012), jonka yhtiö joutuu maksamaan rahastosta saamistaan varoista. Televisiomaksujen perinnästä ja televisiomaksutarkastuksesta Viestintävirastolle aiheutuvat kustannukset ovat noin 10,7 miljoonaa euroa (11 miljoonaa euroa). Lisäksi käyttösuunnitelmaan sisältyy 1,0 miljoonan euron määräraha televisiomaksujärjestelmän muutokseen. Siitä on tarkoitus maksaa menoja, joita syntyy nykyisen järjestelmän sopeuttamisesta tulevaan uudistukseen.

Rahoituksen keräystavan siirtymävaiheeseen liittyy erityisiä vaikutuksia rahaston varainkäyttöön etenkin vuosina 2012 ja 2013. Maksuvelvollisuuden päättyminen 31 päivänä joulukuuta 2012 vähentää vuoden 2012 televisiomaksukertymää arviolta noin 100,2 miljoonalla eurolla. Lisäksi televisiomaksun maksajien määrän vähenemisen vaikutuksen arvioidaan olevan 16,5 miljoonaa euroa. Kassaperusteisen kertymän arvioidaan näin ollen olevan 116,7 miljoonaa euroa vähemmän kuin tilanteessa, jossa muutosta ei tapahtuisi. Kertymän pienenemisestä, kulujen tilapäisestä kasvusta ja toiminnan sopeuttamisesta aiheutuviin menoihin varautumisesta johtuen Yleisradiolle voidaan puolestaan tilittää 122,2 miljoonaa euroa vähemmän.

Rahaston käyttösuunnitelman mukainen vuodelle 2013 siirtyvä loppusaldo on arviolta 11,4 miljoonaa euroa. Saldo sisältää noin 6,4 miljoonan euron varauksen jo maksettujen, vuodelle 2013 kohdistuvien maksujen palauttamiseen. Lisäksi palautettaviksi jäävät aikaisemmilta vuosilta kertyneet maksajien irtisanomista televisiomaksuista muodostuneet erät, joita ei ole voitu palauttaa. Palautuksia arvioidaan maksettavan 190 000 maksajalle yhteensä noin 6,4 miljoonaa. Rahaston loppusaldo on tavanomaista suurempi myös sen takia, että rahaston varoista katetaan vuonna 2013 erityisiä menoja, jotka liittyvät esimerkiksi henkilöstön sopeuttamiseen ja muuhun järjestelmän alasajoon.

Vuodesta 2013 alkaen rahastoon siirretään valtion talousarviosta valtion televisio- ja radiorahastosta annetussa laissa säädetty Yleisradion julkisen palvelun rahoittamiseen tarkoitettu määrä, joka maksatetaan yhtiön rahoitustarpeen mukaisesti kokonaisuudessaan yhtiölle. Lisäksi rahastoon arvioidaan vuonna 2013 kertyvän suorituksia vuoden 2012 lopussa maksamattomista televisiomaksuista noin yhdeksän miljoonaa euroa. Suorituksia kertyy saatavien vanhenemissäännöstä johtuen vähenevässä määrin aina vuoteen 2018 asti.

Vuodesta 2013 lähtien rahaston hallinnointiin liittyvät kulut muodostuvat tilintarkastuksesta, rahaston kirjanpidon ja maksuliikenteen hoidosta sekä muista vastaavista hallinnointikuluista, joiden arvioidaan olevan vuosittain noin 100 000 euroa. Rahastosta katettaisiin myös televisiomaksujärjestelmän alasajosta vuoden 2012 jälkeen syntyvät kustannukset, joita syntyy muun ohella maksujen palautuksista, saatavien perinnästä ja tietojärjestelmän ylläpidosta. Tällaisia kustannuksia arvioidaan kertyvän yhteensä viisi miljoonaa euroa vuoteen 2018 asti. Rahastosta katetaan myös Yleisradio Oy:stä annetun lain 6 a §:n mukaisten ennakkoarviointien valmisteluun liittyvät palkkiot, joiden suuruus riippuu tehtävien ennakkoarviointien määrästä. Käytännössä muut menot kuin Yleisradion käyttöön osoitettu määräraha voidaan toistaiseksi kattaa rahastoon kertyvien televisiomaksujen tuotosta.

Valtion talousarvio

Valtion televisio- ja radiorahasto on osa valtiontaloutta, mutta valtion talousarvion ulkopuolella. Voimassa olevassa järjestelmässä televisiomaksut on tuloutettu suoraan rahastoon. Vaikka rahasto on talousarviomenettelyn ulkopuolella, eduskunta ohjaa varojen käyttöä lainsäädäntövallallaan valtion televisio- ja radiorahastosta annetun lain kautta. Vuodesta 2013 alkaen valtion talousarvioon sisällytetään määräraha, jolla siirretään rahastoon valtion televisio- ja radiorahastosta annetussa laissa säädetty määrä. Määrärahaa ei sisällytetä valtiontalouden kehykseen. Sitä saa käyttää Yleisradion julkisen palvelun kustannusten kattamiseen.

Tätä rahoitusta vastaava määrä on tarkoitus kerätä uudella yleisradioverolla, joka tuloutetaan teknisesti valtion talousarvioon. Yleisradioveron vaikutuksia valtiontalouteen käsitellään tarkemmin hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi yleisradioverosta sekä laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.

Määrärahan suuruus vuonna 2013 on 500 miljoonaa euroa. Määrärahaa tarkistetaan vuosittain kustannustason nousua vastaavasti.

Vaikutukset Viestintävirastoon

Viestintävirasto on asettanut 10 päivänä tammikuuta 2012 valtioneuvoston periaatepäätökseen perustuen televisiomaksujärjestelmien ja toimintojen sopeutushankkeen tarvittavine johtamis- ja muine resursseineen ohjaamaan ja koordinoimaan sopeutuksen käytännön toteutusta. Projektin painopisteinä ovat televisiomaksujen operatiivinen sekä tarvittava henkilöstö- ja taloudellinen sopeutus. Sopeutus toteutetaan yhteistoiminnassa viraston henkilöstön kanssa yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain mukaisesti (651/1988) .

Sopeutuksen henkilöstövaikutukset ovat Viestintävirastossa merkittäviä. Työvoiman vähentämistarve kohdistuu viraston televisiomaksuhallinnon koko henkilöstöön. Henkilöstöresurssitarve säilyy ennallaan vuoden 2012 loppuun. Viestintävirasto hankkii henkilöstön sopeutustoimiin asiantuntijatukea muun muassa koulutus- ja työhaun avustamistehtäviin.

Muutokset johtavat Viestintävirastossa suoraan 42 vakituisen ja kokoaikaisessa palvelussuhteessa olevan ja 63 sivutoimisen osa-aikaisessa vakinaisessa virkasuhteessa olevan televisiomaksutarkastajan irtisanomistarpeeseen. Sivutoimisten televisiomaksutarkastajien osalta palvelussuhteet tulisi irtisanoa siten, että irtisanomisaika päättyy heidän osaltaan 31 päivänä joulukuuta 2012 eli samalla hetkellä kuin televisiomaksujen tarkastus päättyy. Kokoaikaisen henkilöstön osalta irtisanomistarve jaksottuu vuosille 2012–2018.

Ennen mahdollisia irtisanomisia muutoksen kohteena olevalle henkilöstölle pyritään löytämään uusia tehtäviä muualta Viestintäviraston palveluksesta valtion virkamieslain (750/1994) mukaisesti sekä tuetaan heidän uudelleensijoittautumistaan muualle valtionhallintoon valtioneuvoston henkilöstön aseman järjestämisestä organisaation muutostilanteessa antaman periaatepäätöksen mukaisesti. Käytännön tasolla uusien tehtävien etsiminen ja uudelleensijoittautumisen tukeminen koskevat lähinnä kokoaikaista henkilöstöä. Sivutoimiset televisiomaksutarkastajat ovat pääosin sellaisia henkilöitä, joilla on jo kokoaikainen virkasuhde muualla valtion palveluksessa. Näin ollen he eivät voisi ottaa vastaan muuta kuin osa-aikaisen sivutoimisen virkasuhteen menettämättä kokoaikaista virkaansa muualla valtiolla. Tällaisia sivutoimisia tehtäviä ei televisiomaksutoiminnan päättyessä ole enää Viestintävirastossa, eikä sellaisia ole juurikaan tarjolla muualla valtionhallinnossa.

Televisiomaksuhallinnon henkilöstön mahdollisen irtisanoutumisen tai muuhun valtionhallinnon työpaikkaan uudelleensijoittautumisen varalle varaudutaan käyttämään myös henkilöstönvuokrausyritysten palveluja tai määräaikaiseen palvelussuhteeseen otettavaa lisätyövoimaa työtehtävien loppuunsaattamiseen vuoden 2012 puolella. Näiden hankkeiden kustannukset on otettu huomioon vuodelle 2012 valmisteltavassa televisio- ja radiorahaston käyttösuunnitelmaan.

Ennen vuotta 2013 syntyneiden maksuvelvoitteiden perintä ja ulosottotoimet jatkuvat saatavien vanhenemisajan loppuun vuoteen 2018. Saatavia tietokannassa arvioidaan olevan vuoden 2013 alussa noin 20 miljoonaa euroa. Takautuvista maksuista ja tarkastusmaksuista tehtyjen valitusten valitusprosessit ovat vuoden 2013 puolella kesken. Hallinto-oikeuksissa sekä yksityishenkilöiden velkajärjestelyohjelmissa olevien asiakkaiden saatavien (noin 500 000 euroa) perintä on kesken. Koska perintätoimien kohteena olevia asiakkaita on vielä lukuisia vuoden alkupuolella 2013, joudutaan näiden asiakkaiden hoitamiseksi tarvittavia puhelin, sähköposti- ja kirjepalveluja jatkamaan mittavassa määrin vielä 2013 alkuvuoden ajan.

Maksujen palautusten käsittelyä ja edellä mainittuja muita tehtäviä varten viraston henkilöresurssitarve vuodelle 2013 on arviolta 15 henkilötyövuotta painottuen vuoden 2013 alkupuolelle. Vuoden 2013 jälkeen perintätoimien hoito ja siten henkilöresurssitarve vähenevät voimakkaasti. Tämän lisäksi laskutettavia rahaston hallinnointikuluja ovat rahaston kirjanpito- ja maksuliikejärjestelmästä sekä taloushallinnon työpanoksesta aiheutuvat kulut.

Vuosien 2013–2018 televisio- ja radiorahaston käyttösuunnitelmissa on tarpeen varautua siihen, että televisiomaksuhallinnon virkamiesten ja työntekijöiden palvelussuhteiden päättyminen siirtyy osittain vuoden 2013 puolelle, ja joidenkin henkilöiden osalta vuosille 2014–2018. Tämä johtuu edellä esille tuodusta toiminnan osittaisesta jatkamistarpeesta vuosina 2013–2018. Tällöin Viestintäviraston on joka tapauksessa suoritettava ainakin osalle televisiomaksujärjestelmien ja toimintojen päättymisen johdosta irtisanottavalle henkilöstölle virka- ja työehtosopimusten mukaista normaalia palkkaa sekä irtisanomisajan palkkoja vielä vuosina 2013–2018.

Muut vaikutukset

Julkilausumassa ja valtioneuvoston periaatepäätöksessä on todettu, että hallintoneuvoston suorittaman ennakkoarvioinnin valmistelusta vastaisi liikenne- ja viestintävaliokunnan yhteyteen eduskunnan määräämä virkamies. Virkamiehen tehtävänä on avustaa hallintoneuvostoa ennakkoarvioinnin valmistelussa. Tehtävän palkkio maksettaisiin rahaston varoista.

Mikäli eduskunta päättää tarkistaa työjärjestystään edellä esitetyn toteuttamiseksi, on sillä vaikutusta eduskunnan henkilöresursseihin.

Tarvittavien henkilöresurssien määrä riippuu siitä, missä määrin ehdotetun 6 a §:n mukaisia ennakkoarviointeja tulee tehtäväksi. Toistaiseksi on toteutettu vain yksi ennakkoarviointi, jota on kuvattu edellä kohdassa 2.2.

Tehtävän järjestämisessä olisi hyvä huomioida, että tehtävään määrätyn virkamiehen tulisi tarpeen vaatiessa pystyä irrottautumaan valiokunnan työstä ennakkoarvioinnin suorittamiseksi. Tästä johtuen lisäresurssien tarve on ilmeinen, jotta valiokunnan työskentely voidaan turvata.

Tausta

Suomalaisen julkisen palvelun kehittämistä on 2000-luvulla tehty kolmen työryhmän toimesta. Helmikuussa 2001 asetettiin niin sanottu Backmanin työryhmä, joka teki ehdotuksensa vuonna 2001. Toukokuussa 2003 asetettiin niin sanottu Niemelän työryhmä, joka antoi väliraporttinsa 2003 ja loppuraportin 2004. Helmikuussa 2008 asetettiin niin sanottu Lintilän työryhmä, joka teki ehdotuksensa vuonna 2009.

Backmanin työryhmä selvitti toimeksiantonsa mukaisesti televisiotoiminnan toimintaedellytysten parantamista konvergoituvassa toimintaympäristössä ja tarkasteli julkisen palvelun määrittelyn rajausta. Ehdotusten pohjalta kaupallisten televisioyhtiöiden maksaman julkisen palvelun rahoittamiseen kanavoidun toimilupamaksun taso puolitettiin ja digitaalinen lähetystoiminta vapautettiin toimilupamaksusta vuoteen 2010 asti. Toimilupamaksusta luovuttiin siirryttäessä kokonaan digitaaliseen televisiolähettämiseen vuonna 2007. Lisäksi Yleisradion mahdollisuudesta televisiomainontaan luovuttiin ja julkisen palvelun tehtävä laajennettiin koskemaan myös uusia jakeluteitä. Ehdotuksiin liittyi myös televisiomaksun korottamiseen liittyviä periaatteita. Vuoden 2005 alusta maksua sovittiin korotettavaksi inflaatiota vastaavasti lisättynä yhdellä prosenttiyksiköllä siihen saakka, kunnes päällekkäinen analoginen ja digitaalinen lähettäminen loppuisi. Työryhmän ehdotuksia koskeva hallituksen esitys lainsäädäntömuutoksista (HE 2001/241 vp) annettiin kesäkuussa 2002 ja muutokset tulivat voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002. Televisiomaksua korotettiin ehdotuksen mukaisesti.

Niemelän työryhmän tehtävänä oli muun ohessa laatia ehdotus Yleisradion rahoituksen järjestämisestä siirryttäessä kokonaan digitaaliseen televisiotoimintaan. Lisäksi työryhmä arvioi julkisen palvelun määrittelyn ja Yleisradion täyden palvelun tehtävän ajanmukaisuutta sekä yhtiön hallintomallin kehittämistä. Työryhmä piti televisiomaksuun perustuvaa rahoitusta edelleen parhaana tapana rahoittaa julkista palvelua. Televisiomaksua esitettiin korotettavaksi edellä mainitun työryhmän perusteilla aina 2010 asti. Samalla toimilupamaksusta luovuttaisiin. Työryhmän ehdotuksiin liittyi myös muutoksia Yleisradion hallintomalliin, muun ohella ulkopuolinen hallitus, sekä pienehköjä muutoksia julkisen palvelun määrittelyyn. Työryhmän ehdotuksia koskeva hallituksen esitys lainsäädäntömuutoksista (HE 2005/43 vp) annettiin elokuussa 2005 ja muutokset tulivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006. Televisiomaksujen korotukset toteutettiin edellä mainittujen periaatteiden mukaan.

Lintilän työryhmän tehtävänä oli tehdä ehdotuksia julkisen palvelun määrittelystä ja laajuudesta sekä Yleisradion rahoituksen järjestämisestä. Työryhmän esitti julkisen palvelun rahoitusjärjestelmän uudistamista siten, että rahoitus perustuisi uuteen julkisen palvelun mediamaksuun, jota perittäisiin kaikilta asuntokunnilta sekä sellaisilta yrityksiltä ja muilta yhteisöiltä, jonka liikevaihto ylittää 0,4 miljoonaa euroa. Lisäksi työryhmä esitti julkisen palvelun määrittelyyn pienehköjä täsmennyksiä sekä hallintoneuvoston aseman ja tehtävien täsmentämistä eräiltä osin. Osana ehdotusten jatkovalmistelua sosiaali- ja terveysministeriö asetti lokakuussa 2009 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää yleisradiomaksun vaikutukset pienituloisiin ja arvioida mahdolliset kompensaatioiden mittaluokat sekä esittää kompensaatioiden toteutustavat. Työryhmä ei jättänyt loppuraporttia, vaan sen työ raukesi maaliskuussa 2010. Lintilän työryhmän ehdotuksia ei toteutettu vuonna 2011 päättyneellä vaalikaudella.

Asian valmistelu kuluvalla hallituskaudella

Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman mukaan Yleisradion rahoituksen malli ja keräystapa uudistetaan eduskuntaryhmien yhteisen vuonna 2010 hyväksytyn kannanoton mukaisesti. Hallitusohjelman menosäästöissä on lisäksi esitetty televisiomaksujen tarkastamisesta luopumisesta syntyvä 11 miljoonan euron säästö.

Hallitusohjelmassa viitatun vuoden 2010 kannanoton mukaan rahoituksen tason on oltava riittävä (480 miljoonaa euroa veroineen vuonna 2010). Kannanoton mukaan toiminta rahoitetaan televisiomaksuilla siihen saakka, kunnes uusi järjestelmä otetaan käyttöön. Valmistelun tavoitteena on luoda rahoitus- ja hallintomalli, joka pitkäjänteisesti turvaa Yleisradion julkisen palvelun kehittämisen ja riippumattomuden nykyisen kaltaisessa laajuudessa. Maksujärjestelmän sosiaalinen oikeudenmukaisuus on otettava huomioon. Valmistelussa on tärkeää tarkastella myös Yleisradion hallintoa ja julkisen palvelun tehtävän määrittelyä. Kannanoton mukaan on tärkeää, että kokonaisuudistukselle tavoitellaan parlamentaarista tukea

Kuluvalla vaalikaudella uudistusta on valmisteltu asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurun johdolla yhteistyössä eduskuntaryhmien puheenjohtajien kanssa. Eduskuntaryhmien puheenjohtajat sopivat 16 päivänä joulukuuta 2011 asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurun kanssa pitämässään kokouksessa Yleisradion julkisen palvelun rahoituksen uudistamisesta ja siihen liittyvistä muista muutoksista. Uudistuksesta on annettu eduskuntaryhmien puheenjohtajien hyväksymä julkilausuma sekä valtioneuvoston periaatepäätös, jotka sisältävät uudistuksen keskeiset linjaukset julkisen palvelun rahoituksen, sen ohjauksen ja valvonnan sekä julkisen palvelun määrittelyn suhteen.

Tämän esityksen ehdotukset perustuvat edellä mainittuun julkilausumaan ja valtioneuvoston periaatepäätökseen. Julkisen palvelun rahoituksen muutokseen liittyvät esitys uuden yleisradioveron perimiseksi on valmisteltu valtionvarainministeriössä.

Uudesta yleisradioverosta, sen perusteista ja määräytymisestä ja muista seikoista säädetään erillisellä lailla. Veron tuotto tuloutetaan teknisesti valtion talousarvioon. Valtion talousarvioon sisällytetään julkisen palvelun rahoitustarvetta vastaava määrärahamomentti, jolla ei ole valtiontalouden kehyksiin liittyviä vaikutuksia. Menettely on perusteltu Yleisradion toiminnan riippumattomuuden turvaamiseksi

Televisiomaksujärjestelmän käytännön lakkauttamiseen liittyvistä toimenpiteistä vastaa Viestintävirasto.