HE 158/2000

1.1.Ylläpito- ja majoituskorvaukset

Voimassa olevan lain 17 §:n mukaan opiskelijalle maksetaan korvausta koulutusaikaisista matka- ja muista ylläpitokustannuksista (ylläpitokorvaus) sekä majoittumiskustannuksista (majoituskorvaus) siten kuin asetuksella säädetään. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota ylläpitokorvauksen sääntelyyn asetustasoisin säännöksin. Käsitellessään hallituksen esitystä työvoimapoliittisen järjestelmän uudistamiseen liittyväksi lainsäädännöksi (HE 178/1997 vp) valiokunta totesi tällä korvauslajilla olevan valiokunnan mielestä niin kiinteä yhteys hallitusmuodon 15 a §:n 2 momentissa tarkoitetun perusoikeuden toteutumiseen, että perussäännökset siitä on välttämätöntä antaa lain tasolla (PeVL 32/1997 vp). Lisäksi uuden perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetussa asetuksessa (912/1990) on säännöksiä, jotka koskevat edellä todetulla tavalla yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita. Uuden perustuslain toimeen panemiseksi nämä säännökset siirrettäisiin lakiin. Tarkemmat säännökset koulutuksen ajalta maksettavista opintososiaalisten etuuksien täytäntöönpanosta annettaisiin edelleen asetuksella.

Asetuksen 14 § 2 momentin mukaan opiskelijalle, joka ei saa koulutustukea eikä työmarkkinatukea, ei makseta ylläpitokorvausta eikä majoituskorvausta. Opiskelijalle ei myöskään makseta ylläpitokorvausta eikä majoituskorvausta silloin, kun hänelle maksettavaa koulutustukea on vähennetty lain 18 §:n mukaisesti tai työmarkkinatukea on vähennetty työmarkkinatuesta annetun lain (1542/1993) 23 §:n 3 momentin mukaisesti taikka työmarkkinatukea on soviteltu viimeksi mainitun lainkohdan mukaisesti ja sovittelussa huomioon otettava palkka tai muu työtulo ylittää 750 markkaa kuukaudessa. Ylläpitokorvauksen samoin kuin majoituskorvauksen määrä on 30 mk päivältä. Kun etuudet maksetaan viideltä päivältä viikossa, niiden kummankin määrä on keskimäärin 635 mk kuukaudessa. Asetuksen 14 §:n 3 momentin mukaan koulutusaikaisilta lomajaksoilta ei makseta ylläpitokorvausta eikä majoituskorvausta. Etuudet kuitenkin maksetaan siltä ajalta, kun opiskelija lomajakson aikana on koulutukseen kuuluvassa työharjoittelussa, jollei 2 momentista muuta johdu.

Hallituksen käsityksen mukaan on edelleen perusteltua, ettei ylläpito- tai majoituskorvausta makseta opiskelijalle, jonka palkkatulot tai muut etuutta määriteltäessä huomioon otettavat tulot ovat niin suuret, ettei koulutustukea tai työmarkkinatukea jää lainkaan maksettavaksi. Samoin on perusteltua, ettei koulutus- tai työmarkkinatuen saajalle makseta mainittuja korvauksia sellaiselta ajalta, jona opiskelusta ei oppilaitoksen lomajakson johdosta aiheudu hänelle kustannuksia. Siten työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun asetuksen 14 §:n 2 ja 3 momentti ehdotetaan siirrettäväksi lain 5 lukuun uutena 19 a §:nä sisällöltään tältä osin nykytilaa vastaavana. Samoin lakiin otettaisiin ulkomaan ylläpitokorvausta koskevat säännökset nykytilaa vastaavina. Pohjoiskalotin koulutussäätiön järjestämässä koulutuksessa opiskelevien etuuksien määrästä säädettäisiin edelleen asetuksella.

Nykyisellään opiskelijalla ei myöskään ole oikeutta ylläpitokorvaukseen eikä majoituskorvaukseen, jos

- koulutustuen saajalla on koulutusaikana työtuloja tai eräitä sosiaalietuuksia yli 750 mk kuukaudessa;

- työmarkkinatuen saajalla on työtuloja yli 750 markkaa kuukaudessa;

- työmarkkinatuen saajalle maksetaan muiden sosiaalietuuksien (esimerkiksi osatyökyvyttömyyseläke) vuoksi vähennettyä työmarkkinatukea, riippumatta siitä, kuinka suuri vähentävä sosiaalietuus on.

Tilanne ei ole kannustavuuden kannalta tyydyttävä erityisesti niissä tilanteissa, joissa opiskelijalla olisi mahdollisuus koulutuksen ohella tehdä palkkatyötä ja saada siinä työkokemusta. Tämän johdosta nykyisiä säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi siten, että ylläpito- ja majoituskorvaus maksettaisiin myös vähennetyn koulutustuen ja sovitellun tai vähennetyn työmarkkinatuen saajille.

Majoituskorvaukseen on voimassa olevan lainsäädännön mukaan oikeus sellaisilla työssäkäyntialueensa ulkopuolella järjestettävään koulutukseen osallistuvilla, jotka majoittuvat koulutuspaikkakunnalla. Työssäkäyntialueella tarkoitetaan työttömyysturvalain (602/1984) 10 §:n mukaisia alueita. Työministeriö on antamallaan määräyksellä vahvistanut uudet kuntakohtaiset työssäkäyntialueet vuoden 2000 alusta. Määräyksellä pyritään yhtenäistämään työssäkäyntialueita ja lisäämään työvoiman lähiliikkuvuutta. Uudet työssäkäyntialueet ovat pääsääntöisesti aikaisempaa laajempia. Työministeriön selvityksen mukaan vuonna 1999 oman työssäkäyntialueensa ulkopuolella järjestettävään koulutukseen osallistuneista noin 40 prosentilla koulutus uuden työssäkäyntialuejaon mukaan olisi tapahtunut omalla työssäkäyntialueella eikä oikeutta majoituskorvaukseen olisi syntynyt. Tällöin he joutuisivat itse vastaamaan majoituksesta aiheutuvista kustannuksista tai vaihtoehtoisesti päivittäin matkustamaan kotoaan koulutuspaikkakunnalle. Koska koulutustuella tai työmarkkinatuella opiskelevan mahdollisuudet vastata tällaisista kustannuksista ovat kuitenkin heikommat kuin työssäkäyvillä, ehdotetaan asetuksen 16 §:ssä säädettyjä majoituskorvauksen saamisen edellytyksiä tarkistettaviksi siten, että majoituskorvaukseen olisi oikeutettu myös sellainen opiskelija, joka osallistuu kotikuntansa ulkopuolella järjestettävään koulutukseen ja jolle tästä syystä aiheutuu ylimääräisiä majoituskustannuksia.

Työttömyysturvalain 10 §:n mukaan henkilön työssäkäyntialue voi erityisestä syystä olla pienempi kuin hänen kotipaikkakuntansa. Niissä kunnissa, jotka poikkeuksellisen maantieteellisen laajuutensa johdosta on jaettu useampaan työssäkäyntialueeseen, oikeus majoituskorvaukseen olisi myös opiskelijalla, jolle aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia majoittumisesta kotipaikkakunnallaan, mutta työssäkäyntialueensa ulkopuolella. Asetuksen 15 ja 16 §:n sekä 17 §:n 1 momentin säännökset ehdotetaan yhdistettäväksi yhdeksi pykäläksi ja siirrettäviksi lain 17 §:ään.

1.2.Ennen koulutuksen alkua maksettavat opintososiaaliset etuudet ja muutoksenhaku niitä koskevaan päätökseen

Työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun asetuksen 11 §:n 1 momentin mukaan työvoimatoimisto voi myöntää koulutukseen hakeutuvalle henkilölle matka- ja muiden ylläpitokustannusten korvausta.

Muutoksenhausta työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaista etuutta koskevaan päätökseen säädetään lain 23 §:ssä. Sen mukaan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta työttömyysturvalautakunnalta valittamalla ja työttömyysturvalautakunnan päätökseen tyytymätön vakuutusoikeudelta. Opiskelijoiden koulutusaikaisten opintososiaalisten etuuksien myöntämisestä ja maksamisesta huolehtivat kansaneläkelaitos ja työttömyyskassalaissa (603/1984) tarkoitetut työttömyyskassat. Työvoimatoimisto päättää etuuksista, jotka kohdistuvat aikaan ennen koulutuksen alkamista. Lain 25 a §:ssä olevan muutoksenhakukiellon mukaan muihin kuin 23 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin työvoima- ja elinkeinokeskuksen ja työvoimatoimiston päätöksiin ei saa hakea valittamalla muutosta, ellei erikseen lailla toisin säädetä. Säännösten sanamuoto ja systematiikka on käytännössä aiheuttanut epätietoisuutta sen suhteen, ovatko asetuksen 3 luvussa säädetyt ennen koulutuksen alkua maksettavat etuudet sellaisia laissa tarkoitettuja etuuksia, joita koskevista päätöksistä voi valittaa lain 23 §:n nojalla, vai onko kysymys sellaisista etuuksista, jotka kuuluvat muutoksenhakukiellon piiriin.

Huolimatta siitä, että ennen koulutuksen alkua maksettavat opintososiaaliset etuudet ovat markkamääriltään varsin pieniä, on perusteltua, että niitä koskevaan päätökseen tyytymättömällä on edelleen oikeus valittamalla saattaa asia työttömyysturvalautakunnan ja viime kädessä vakuutusoikeuden ratkaistavaksi. Asian selkeyttämiseksi työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun asetuksen 11 § 1 momentin säännös ehdotetaan siirrettäväksi lain uuteen 14 a §:ään. . Samalla lain 27 §:n 2 momenttia vastaava säännös, jonka mukaan tarkemmat säännökset näistä ennen koulutuksen alkua maksettavista etuuksista annettaan asetuksella, ehdotetaan myös siirrettäväksi lain 14 a §:ään. Lisäksi täsmennettäisiin muutoksenhakua koskevaa lain 23 §:ää ottamalla sen 2 momenttiin säännökset valituskirjelmän toimittamisesta näissä tilanteissa.

1.3.Muut ehdotetut muutokset

Vähennettyä koulutustukea koskevan 18 §:n 3 momentissa todetaan, että jos opiskelija saa ansiotukea, tehdään pykälän 1 momentissa tarkoitettu vähennys ensisijaisesti ansiotuen perusosasta, jonka valtio rahoittaa kokonaisuudessaan. Säännös on ristiriidassa työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998) kanssa. Mainitun lain 5 §:n mukaan näissä tilanteissa valtionosuutena maksetaan se määrä, joka vastaa peruspäivärahan suhteellista osuutta täydestä ansiotuesta. Tämän vuoksi työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 18 §:n 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi.

Lisäksi lain 16 §:n 1 momentin ja 32 §:n 1 momentin viittaussäännöksiin ehdotetaan tehtäväksi tekniset muutokset työttömyysturvalain 21 ja 36 §:n tultua kumotuiksi. Lain 16 §:n 2 momentti vastaa nykyistä 2 momenttia.

14 a §Ennen koulutuksen alkua maksettavat etuudet

16 §Täysimääräinen koulutustuki

17 §Muut koulutusaikaiset etuudet

19 a §Ylläpitokorvauksen ja majoituskorvauksen saamisen rajoitukset

23 §Muutoksenhaku

32 §Työttömyysturvalain soveltaminen