HE 238/1998

1.Nykytila

2.Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on täydentää lainsäädäntöä korjausavustusten myöntämisjärjestelmän osalta niiltä osin, kun lainsäädännössä on ollut puutteellisuuksia tai lainsäädäntö on ollut tulkinnanvaraista tai epätarkoituksenmukaista korjausavustusjärjestelmän kannalta. Myöntämismenettely ehdotetaan säilytettäväksi pääasiallisesti nykyisen kaltaisena.

Sekä avustuksia myöntävien kuntien että Valtion asuntorahaston toiminnan kannalta on perusteltua, että lakitasolla on olemassa selkeä, pysyväisluontoinen järjestelmä, jolloin viranomaiset voivat helpommin varautua avustusten myöntämiseen ja muihin tästä seuraaviin tehtäviin.

Keskeistä esityksessä ovat avustusten valvontasäännösten selkeyttäminen siten, että Valtion asuntorahastolle annetaan nimenomainen velvollisuus valvoa kuntien menettelyä avustuksia myönnettäessä. Tähän liittyy nykyistä menettelyä selventävä säännös siitä, että asuntorahastolla olisi oikeus periä kunnalta korvauksena avustusmäärä takaisin, jos kunta on menetellyt olennaisesti virheellisellä tavalla.

Muutoksenhaku korjausavustuspäätöksiin esitetään järjestettäväksi osittain toisin kuin aikaisemmin. Koska asiasta ei aikaisemmin ole erikseen säädetty, asuntorahaston päätöksistä on voinut valittaa hallintovalitustietä hallintolainkäyttölain mukaisesti. Sitä vastoin kunnan päätöksestä valittaminen on erityssäännöksen puuttuessa ollut kuntalain mukainen kunnallisvalitus. Tältä osin esitetään muutosta siten, että valitus olisi aina hallintovalitus.

3.Esityksen vaikutukset

4.Asian valmistelu

Asia on valmisteltu virkatyönä ympäristöministeriössä. Valmistelu on tehty yhteistyössä Valtion asuntorahaston kanssa. Valmistelun yhteydessä on kuultu Suomen Kuntaliittoa ja valtiovarainministeriötä. Esitys on ollut käsiteltävänä kunnallistalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa, jossa käsittelyssä esitettiin laki kirjoitettavaksi siten, ettei kunnille anneta tätä kautta lakisääteistä tehtävää. Esitys on ollut tarkastettavana oikeusministeriön lainvalmisteluosaston tarkastustoimistossa.

1.Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Soveltamisala . Edellä yleisperusteluissa on esitetty korjausavustusten nykyiset käyttötarkoitukset. Esitetyllä lailla on tarkoitus luoda avustusjärjestelmälle lakitasoiset puitteet, jotka ovat osoittautuneet tarpeellisiksi. Lakia sovellettaisiin Valtion asuntorahaston varoista myönnettäviin avustuksiin valtion talousarviossa vahvistetun myöntämisvaltuuden rajoissa.

Jo soveltamisalapykälässä määriteltäisiin, että korjattavien asuntojen ja asuinrakennusten tulee olla ympärivuotisessa asuinkäytössä, ellei kyseessä ole asuinkäyttöön korjattava laitosrakennus. Näin suljettaisiin pois avustuksen piiristä muun muassa vapaa-ajan asuntojen muuttaminen ympärivuotiseen asuinkäyttöön.

2 §. Korjausavustusten käyttötarkoitukset. Kuten jo edellä on esitetty, korjausavustuksia on myönnetty eri vuosina vaihteleviin, pääsääntöisesti lisääntyviin käyttötarkoituksiin. Esityksessä ehdotetaan, että lakiin kirjattaisiin käyttötarkoitukset yleisemmällä tasolla. Valtion talousarviossa ja valtioneuvoston päätöksessä säädettäisiin edelleen siitä, mitä avustuksia myönnettään sekä yksityiskohtaisemmin avustusten käytöstä.

Avustuksia voitaisiin myöntää sosiaalisin perustein erityisten väestöryhmien asuntojen korjaamiseen. Tähän ryhmään kuuluisivat nykyisin myönnettävistä avustuksista vanhusväestön ja vammaisten asuntojen korjaamiseen myönnettävät avustukset. Tällaisiin avustuksiin kuuluvat myös veteraaniavustukset.

Lisäksi avustuksia voitaisiin myöntää muihin korjauksiin, joilla tuetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen erityisessä tarpeessa olevien henkilöiden asumista kotona. Avustuksilla pyrittäisiin edelleen tukemaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen muuttamista avohoitopainotteiseksi.

Nykyisin myönnettävistä avustuksista tällaisia ovat hissien rakentaminen olemassa oleviin kerrostaloihin ja liikuntaesteitten poistaminen, tilojen käyttötarkoituksen muuttaminen palvelutilojen toteuttamiseksi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon laitosrakennusten muuttaminen palvelemaan erityisryhmien vuokra-asumiskäyttöä.

Avustuksia voitaisiin myöntää sosiaalisin

perustein terveyshaittojen poistamisen edellyttämiin korjauksiin. Tällaisia haittoja olisivat erityisesti home- ja kosteusvauriot, mutta kysymykseen tulisivat myös esimerkiksi formaldehydi-, radon- ynnä muitten aineitten aiheuttamat haitat. Nykyisin näitä avustuksia on myönnetty joko ilman sosiaalista ja taloudellista tarveharkintaa, jolloin avustus on ollut pienempi, tai mittaviin korjauksiin tarveharkinnan perusteella, jolloin avustusta on saanut myös prosentuaaalisesti enemmän. Ehdotetaan, että avustuksia lain voimaantulon jälkeen voitaisiin myöntää vain sosiaalisen tarveharkinnan perusteella. Määrärahojen ollessa niukat avustumista tulee keskittää tarveharkintaan perustuviin avustusmuotoihin.

Asuinalueitten yksipuolistumista sekä asuntokannan että asukasrakenteen suhteen tulee pyrkiä estämään käytettävissä olevin keinoin. Tämän vuoksi erityistoimenpiteitten kohteeksi on otettu 1960―70 luvuilla rakennettuja kerrostalovaltaisia lähiöitä. Vuokratalojen perusparantaminen ja -korjaaminen on saatu rahoitustukia myöntämällä lisääntymään. Asunto-osakeyhtiötaloissa korjausten käynnistyminen on ollut ongelmallisempaa johtuen osittain vähäisemmistä rahoitustuista ja päätöksenteon vaikeudesta asunto-osakeyhtiöissä. Vaikka aikaisemmin käytössä olleet, ilman alueittaisia rajoituksia myönnetyt asunto-osakeyhtiöavustukset on lopetettu rakennusalan työllisyystilanteen parannuttua olennaisesti, avustusten myöntämistä on ainakin toistaiseksi syytä jatkaa erityisillä projektialueilla. Tällaisia projektialueita ovat erityisesti Valtion asuntorahaston lähiöprojektin piiriin kuuluvat 49 lähiöaluetta 42 kunnassa.

Lisäksi esitetään, että avustuksilla voitaisiin tukea suunnitelmallisen korjaustoiminnan käynnistymistä. Tätä tarkoitusta varten myönnetään nykyisin avustuksia kuntoarvioitten laatimiseen. Kuntoarviolla tarkoitetaan silmämääräisesti, rakenteita rikkomatta suoritettavaa arviointia rakenteiden ja rakennusosien, lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmän, vesi- ja viemärilaitteiden, sähköjärjestelmän sekä piha-alueen kunnosta. Korjausavustuksilla on jo merkittävästi vaikutettu kuntoarvion vakiintumiseen osana suunnitelmallista kiinteistönpitoa, mutta avustaminen on edelleen aiheellista.

Valtion talousarviossa on määrärahan tai myöntämisvaltuuden lisäksi määrätty, että valtioneuvosto hyväksyy avustusten myöntämisperusteet. Esitetään, että lakiin otettaisiin säännös, jonka mukaan valtioneuvosto päättäisi avustusten käyttötarkoituksista, enimmäismääristä ja muista myöntämisperusteista. Mainituista seikoista voidaan päättää tarkemmin vasta sitten, kun tiedetään, millainen myöntämisvaltuus tarkoitukseen on osoitettu. Tällaisella menettelyllä voidaan edelleen säilyttää mahdollisuus käyttää korjausavustuksia paitsi asuntopoliittisina, niin myös suhdannepoliittisena sekä työllisyyspoliittisena välineenä. Valtioneuvoston päätökseen sisältyisivät niin ikään tarveharkintaperusteet, esim. tulorajat, silloin, kun avustus myönnetään sosiaalisin perustein.

3 §. Korjausavustusten myöntämisen yleiset edellytykset. Yleiset edellytykset avustusten myöntämiseen ovat sisältyneet vuotuiseen valtioneuvoston päätökseen avustusten jakoperusteista. Esitetään, että nämä yleiset edellytykset, jotka ovat luonteeltaan pysyväisluonteisia, sisällytettäisiin annettavaan lakiin.

Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että sen avulla joko korjataan avustettavaa kohdetta tai muutetaan sitä vastaamaan olemassa olevaa asuinkäyttötarvetta.

Avustuksilla tuetaan myös tilojen käyttötarkoituksen muuttamista palvelemaan muuttuneita käyttötarpeita. Pääasiassa tällöin kyseeseen tulevat muutostyöt, joilla asuntokantaa muutetaan vastaamaan liikuntaesteisten ja avohoidon turvin kotioloissa asuvien tarpeita. Myös avohoidon henkilökunnan työskentelyn tilatarpeet edellyttävät muutostöitä sekä asunnoissa että asuinrakennuksissa.

Esitetään, että korjausavustuksia myönnettäessä on otettava huomioon korjattavan asunnon tai rakennuksen todennäköinen asuinkäyttötarve ja asuinkäyttöaika sekä korjaustoimenpiteiden tarkoituksenmukaisuus. On ensinnäkin varmistettava, että käyttötarvetta korjatulle asunnolle tai asuinrakennukselle on. Tarvetta tulee olla niin pitkään, että korjaamisen avustaminen on aiheellista. Todennäköistä asuinkäyttöaikaa ja sen riittävyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon kokonaistilanne. Sosiaalisin perustein myönnettävissä avustuksissa on säädetty käyttörajoitusajasta, joka on viiden vuoden mittainen. Asuinkäyttöajalle asetettavat vaatimukset ovat sidoksissa siihen, kuinka laajasta korjaustoimesta ja minkälaisten henkilöitten asunnoista on kysymys. Tämä liittyy myös avustuksen myöntämisen tarkoituksenmukaisuuteen. On syytä myöntää avustusta laajaan korjaamiseen tai käyttötarkoituksen muutokseen vain, jos odotettavissa on pitkäaikainen asuinkäyttö.

Esitetään, että lailla ei tarkemmin säädeltäisi korjaustoimenpiteiden luonnetta, jolloin toimenpiteet voisivat olla sekä perusparannus- että peruskorjausluonteisia. Yksinomaan vuosikorjausluonteisiin korjauksiin avustuksen myöntäminen ei ole tarkoituksenmukaista, ellei korjauksilla edistetä rakennuksen kunnon säilymistä.

Tarkoituksenmukaista on myöntää avustusta vain silloin, kun korjauskustannukset ovat kohtuulliset. Kohtuullisuus tulee myöntäjän harkita kunkin avustuskohteen osalta erikseen. Tähän harkintaan vaikuttavat paitsi korjaustoiminnan laajamittaisuus, myös esimerkiksi asuinrakennuksen tai asunnon erityinen käyttötarkoitus ja mahdollinen kulttuurihistoriallinen ja rakennustaiteellinen arvo.

Erikseen esitetään säädettäväksi, että myöntävän viranomaisen on tarkistettava, että yleiset edellytykset ovat voimassa. Mainittu säännös koskisi yhtä lailla Valtion asuntorahastoa kuin avustuksia myöntäviä kuntia.

Nykyistä käytäntöä vastaa esitys, jonka mukaan samaan korjaustoimenpiteeseen ei myönnetä useampia erilajisia korjausavustuksia. Avustusta voidaan kuitenkin myöntää samaan korjaustoimenpiteeseen silloin, kun kyseessä on toisaalta korjaustoimenpiteen suunnittelu ja siihen liittyvät selvitykset ja toisaalta toimenpiteen varsinainen toteutus. Tällä tavalla on myönnetty avustuksia erikseen kuntoarvioitten laatimiseen sekä avustettu suunnittelutyötä. Näin on haluttu tukea näitä toimenpiteitä, jotka ilman avustusta voisivat jäädä suorittamatta tai toteutua heikompilaatuisina.

Selvyyden vuoksi on vielä haluttu lakiesitykseen ottaa momentti, joka korostaa avustuksen toissijaisuutta esim. vakuutuskorvauksiin ja vahingonkorvauksiin nähden.

4 §. Avustuksensaaja. Avustus myönnetään asunnon tai rakennuksen omistajalle. Jos kyseessä on asunto-osakeyhtiötalo, avustus myönnetään asunto-osakeyhtiölle, ellei korjattava toimenpide ole sellainen, joka ei yhtiölle kuulu. Tällaisiin yleensä asunnon sisäpuolisiin korjaustoimenpiteisiin myönnettävät avustukset myönnetään osakkeenomistajalle. Nykyisin voidaan kuitenkin esim. huoneenvuokrasuhteissa siirtää kunnossapitovastuu vuokralaiselle, jos tästä sovitaan. Tällaisissa tapauksissa, jos kyse on pysyvästä tai pitkäaikaisesta tilanteesta, avustus voidaan myöntää tälle vastuutaholle.

Kuntien tai kuntataustaisten yhteisöjen mahdollisuutta saada avustuksia on rajoitettu. Näille tahoille ei ole syytä myöntää avustuksia, jotka myönnetään sosiaalisen tarveharkinnan perusteella. Avustusta ei ole syytä myöskään myöntää kuntien valtaosaltaan omistamille asunto-osakeyhtiötaloille, koska tarkoituksena on erityisesti helpottaa moniomistajuudesta johtuvaa vaikeutta saada korjauspäätöksiä aikaiseksi asunto-osakeyhtiöissä.

5 §. Avustuksen myöntäjä. Korjausavustusten myöntäminen on jaettu Valtion asuntorahaston ja kuntien kesken. Asuntorahasto on myöntänyt avustukset silloin, kun avustusta on myönnetty hissien rakentamiseen, tilojen käyttötarkoituksen muuttamiseen sekä laitosrakennusten käyttötarkoituksen muuttamiseen. Kunnat ovat myöntäneet avustuksen silloin, kun sen käyttötarkoituksena on ollut asunto-osakeyhtiötalon korjaaminen, vanhusväestön tai vammaisten asuntojen korjaaminen, kuntoarvion laatiminen, terveyshaitan poistaminen tai liikuntaesteen poistaminen. Asuntorahasto on kuitenkin myöntänyt avustukset näissäkin tapauksissa silloin, kun avustus on myönnetty kunnalle tai kunta-yhtymälle sekä silloin, kun terveyshaitta-avustus on myönnetty korotettuna erityisten syitten perusteella.

Avustukset ovat olleet asuntorahaston myönnettävinä niissä tapauksissa, joissa on myönnetty markkamäärältään suuria avustuksia yhdelle korjauskohteelle tai kun avustusten myöntämiseen on liittynyt suuri harkintavalta. Näissä tapauksissa keskitetty myöntämiskäytäntö on ollut tarpeen riittävän yhdenmukaisen myöntämislinjan aikaansaamiseksi. Lisäksi asuntorahasto on myöntänyt avustukset myös silloin, kun avustuksensaaja olisi muutoin kunta itse tai tilanne olisi tähän rinnastettava.

Sitä vastoin muut avustukset on ollut tarkoituksenmukaista ja myös käytännössä välttämätöntä myöntää kunnissa jo yksinomaan päätösten suuren lukumäärän vuoksi. Avustuspäätöksiä on tehty kunnissa vuosittain 7 000―8 000 kappaletta.

Yksittäisiä ruokakuntia koskevat avustuspäätökset on tarkoituksenmukaista tehdä kunnissa jo senkin vuoksi, että paikallisviranomaisilla on parempi asiantuntemus paikallisista olosuhteista.

Esityksessä lähdetään siitä, että nykyinen asuntorahaston ja kuntien välinen toimivallanjako avustuksia myönnettäessä säilytettäisiin pääosin ennallaan.

Koska kuntien paikallinen asiantuntemus on avustuksia myönnettäessä usein tarpeen ja koska myös eräitten yksittäisiä ruokakuntia koskevien avustusten myöntäminen esitetään yhdenmukaisen myöntämiskäytännön aikaansaamiseksi keskitettäväksi asuntorahastolle, esitetään, että kunta antaisi tarvittaessa lausunnon asuntorahastolle.

Vastuu ja tehtävät korjausavustusten myöntämisessä ovat sillä kunnalla, jossa korjattava asunto tai rakennus sijaitsee, jolleivät kunnat keskenään toisin sovi. Tältä osin viitataan kuntalain 2 §:n 3 momenttiin. Kunnat voivat joko sopia yhteistoiminnasta keskenään tai perustaa kuntayhtymän.

6 §. Kuntakohtaiset myöntämisvaltuudet . Korjausavustusten myöntämisvaltuus on päätetty valtion talousarviossa ja avustukset maksetaan Valtion asuntorahaston varoista. Momenttiperusteluihin ja annettavaan valtioneuvoston päätökseen on sisällytetty tarkempia määräyksiä avustusten myöntämisestä. Kuten edellä on esitetty, toimivalta myöntää avustukset on jaettu Asantorahaston ja kuntien kesken. Asuntorahasto on osoittanut kunnille kiintiöt avustusten myöntämiseen ottaen huomioon annetut edellytykset.

Ehdotetaan, että nykyinen käytäntö todettaisiin annettavassa laissa. Tämän lisäksi ehdotetaan, että ympäristöministeriölle annettaisiin valtuus säätää tarvittaessa kuntakohtaisten myöntämisvaltuuksien osoittamisen yleisistä perusteista.

7 §. Avustusten maksaminen . Nykyisen käytännön mukaan asuntorahasto maksaa myöntämänsä avustuksen saajalle. Kunnan myöntämän avustuksen asuntorahasto maksaa kunnan tilille, ja kunta maksaa avustuksen edelleen avustuksen saajalle.

Esitetään, että säännös avustusten maksamisesta vastaisi nykyistä käytäntöä. Kuitenkin on tarpeen lakitasolla todeta, että avustukset maksetaan työn edistymisen mukaan. Tällöin maksaminen voi tapahtua joko erissä tai yhtenä eränä jälkikäteen, riippuen tilanteesta ja avustuksen suuruudesta. Maksuerät todetaan annettavassa avustuspäätöksessä. Lisäksi on syytä todeta, että avustus maksetaan hyväksyttävän selvityksen perusteella. Yleensä tällaisen selvityksen muodostavat tositteet hankinnoista ja tehdystä työstä maksetusta palkasta.

Avustus maksetaan avustuspäätöksessä määrätyn prosenttiosuuden suuruisena hyväksytyistä, toteutuneista kustannuksista. Tarkat kustannukset voidaan tietää vasta korjaamisen jälkeen ja avustus on normaalisti myönnettävä kustannusarvion perusteella. Jos kustannukset eivät toteudukaan arvioidun suuruisina, tulee avustusta vastaavasti alentaa.

8 §. Korjaustöiden aloittaminen . Nykyisen käytännön mukaisesti ehdotetaan säädettäväksi, että korjaustöitä ei saa aloittaa ennen kuin avustuspäätös on annettu tai korjaustoimenpiteiden tekninen tarkoituksenmukaisuus on hyväksytty. Säännöksellä pyritään kahtalaiseen tavoitteeseen, toisaalta rajaamaan ajallisesti sitä, millaisille hankkeille avustusta on syytä antaa ja toisaalta varmistumaan siitä, että epätarkoituksenmukaisina pidettyjen korjausten toteuttamiseen voidaan vielä vaikuttaa esim. neuvonnalla ja ohjauksella. Joissain tapauksissa on korjaustoimenpiteisiin kuitenkin välttämätöntä ryhtyä välittömästi. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi katon vuotaminen, jolloin korjaustyön viivyttäminen aiheuttaisi tai saattaisi aiheuttaa vaurioita rakenteisiin. Näistä erityisistä syistä avustuksen myöntäjä voisi päättää, että avustus myönnetään, vaikka korjaustyöt on jo aloitettu ennen avustuspäätöksen antamista tai korjaustoimenpiteiden teknistä hyväksymistä.

Käytännössä on osoittautunut, että osa korjaushankkeista toteutuu pitkällä viiveellä, vaikka avustus on myönnetty. Tämä on avustamisen tavoitteiden toteutumisen kannalta epäsuotavaa ja se myös vaikeuttaa avustusvarojen hallinnointia. Onkin edellytetty, että jollei avustuksen myöntäjä erityisestä syystä myönnä pidennystä määräaikaan, korjaustyöt on aloitettava vuoden kuluessa määrärahojen varaamista tarkoittavan päätöksen antamisesta. Erityisenä syynä voi olla esim. tarvittavien rakennusosien toimitusviive tai vaikeudet saada ammattihenkilöstöä korjaustöihin.

9 §. Käyttörajoitus. Korjausavustuksiin on liittynyt asuntojen käyttöön ja luovuttamiseen liittyvä rajoitus niissä tapauksissa, jolloin avustus on myönnetty sosiaalisin perustein vanhusväestön tai vammaisten asunnon tai asuinrakennuksen korjaamiseen. Tällöin jos avustus on myönnetty omistusasunnon korjaamiseen, omistajan on ollut asuttava asunnossa viiden vuoden ajan avustuksen ensimmäisen erän nostamisesta lukien. Jos taas asunto on ollut vuokra-asuntokäytössä, vuokralaisen on saman ajan ollut täytettävä avustuksen myöntämiselle asetettavat tulo- ja varallisuusharkintaperusteet.

Lakiin ehdotetaan pykälää, joka vastaisi nykyisin noudatettavaa käytäntöä sillä poikkeuksella, että käyttörajoitus koskisi yhtäläisenä kaikkia sosiaalisin perustein myönnettäviä avustuksia. Tällaisia olisivat paitsi vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaustoimintaan myönnettävät avustukset, myös avustukset terveyshaittojen poistamisen edellyttämiin korjaustoimenpiteisiin. Perusteluna rajoitusten kohdistamiselle on se, että nämä yksittäisiin avustuksensaajaruokakuntiin kohdistuvat avustukset ovat tasoltaan huomattavan korkeita. Viiden vuoden käyttörajoitusaika takaa sen, että avustus kohdistuu sille saajaryhmälle, jolle se on tarkoitettu eikä avustusta haeta keinottelutarkoituksessa. Jos omistusasunnossa asuva ruokakunta haluaa myydä tai vuokrata asuntonsa, uuden asukastalouden on täytettävä samat tarveharkintaedellytykset, ellei avustuksen myöntäjä myönnä ehdosta poikkeusta. Käyttörajoitusajaksi ehdotetaan edelleen viittä vuotta.

10 §. Avustuksen maksaminen takaisin. Avustus tulee eräissä tapauksissa määrätä maksettavaksi osittain tai kokonaan takaisin. Takaisinmaksu tapahtuu Valtion asuntorahastoon avustuksen myöntäjän tehtyä asiasta päätöksen. Takaisinmaksun syyt voidaan jakaa kahteen osaan: Pykälän 1 momentin 1-3 kohdissa kyseessä on avustuksensaajan vilpillinen menettely avustuksen myöntämisen ja maksamisen yhteydessä, kohdassa 4 taas käyttörajoituksen noudattamatta jättäminen.

Momentissa 2 käsitellään tilannetta, jos asunto tai asuinrakennus tuhoutuu viisivuotisen käyttörajoitusajan kuluessa. Tällöin voidaan saadusta korvauksesta velvoittaa maksamaan takaisin avustusta vastaava osuus. Tämän vaatiminen on kuitenkin avustuksen myöntäjän harkinnassa.

Jotta avustuksen myöntäjä saisi tietoonsa mahdollista takaisinmaksamista edellyttävät tapahtumat, velvoitetaan avustuksensaaja ilmoittamaan näistä välittömästi, viimeistään kuukauden kuluessa tapahtumasta avustuksen myöntäjälle.

11 §. Korko ja viivästyskorko. Koska avustuksia ei tavallisesti makseta takaisin, takaisinmaksutilanteitten osalta on sovellettava korko ja viivästyskorko säädettävä erikseen. Avustuksen maksamista takasin koskevan 11 §:n 1 momentissa on kyse tilanteista, joissa avustuksensaajan toiminta on ollut moitittavaa. Näissä tapauksissa ehdotetaan, että vuotuista korkoa perittäisiin kulloinkin voimassa olevan Suomen Pankin vahvistaman viitekoron määrä lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä. Kun Suomen Pankin viitekorko on tällä hetkellä 3 prosenttia, perittäisiin korkoa 6 prosenttia. Tätä korkoa perittäisiin avustuksen maksupäivästä lukien.

Viivästyskorkoa taas perittäisiin erääntyneelle määrälle tai korolle seitsemän prosenttia yli kulloinkin voimassa olevan Suomen Pankin viitekoron eli tällä hetkellä 10 prosenttia.

12 §. Muutoksenhaku. Koska korjausavustuksista ei ole aikaisemmin annettu lainsäädäntöä, muutosta korjausavustuksiin on haettu yleisten muutoksenhakusäännösten mukaisesti. Tällöin kunnallisen viranomaisen päätökseen on haettu muutosta kunnallisvalituksella ja Valtion asuntorahaston päätökseen hallintovalituksella. Näin ollen kunnan päätöksestä on voinut valittaa kuka tahansa kunnan jäsen. Valituksen on voinut kuitenkin tehdä vain laillisuusperusteella, mutta ei tarkoituksenmukaisuusperusteella.

Esitetään säädettäväksi, että myös kunnan päätöksestä voitaisiin valittaa siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Valituksen voisi tällöin tehdä sekä laillisuus- että tarkoituksenmukaisuusperusteella. Valitusoikeus olisi asianosaisilla, eli niillä, joihin päätös on kohdistettu tai joiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Kunnan jäsenyyteen perustuvaa valitusoikeutta ei sen sijaan olisi. Kuntalaisilla ei tässä asiassa voida katsoa olevan intressiä valvoa kunnallista päätöksentekoa, sillä korjausavustuksia ei makseta kunnan omista varoista. Myös muiden asuntotoimen lakien perusteella tehtäviin kunnan päätöksiin haetaan muutosta hallintovalitusteitse, joten esitys on tältä osin yhdenmukainen niiden kanssa.

13 §. Päätöksen tiedoksianto. Laki tiedoksiannosta hallintoasioissa (232/1966) edellyttää, että jos tiedoksiannosta ei ole säädetty muussa laissa poikkeusta, on erityistiedoksianto toimitettava postin välityksellä saantitodistusmenettelyä käyttäen tai haastetiedoksiannolla, jos esim. muutoksenhakuaika alkaa kulua päätöksen tiedoksisaannista. Esityksessä on lähdetty siitä, että päätös voidaan lähettää postitse asianosaiselle saantitodistusmenettelyä käyttämättä.

14 §. Virkavastuu. Virkamiehillä on virkavastuu virkatoiminnastaan, mikä tarkoittaa erityistä vahingonkorvausoikeudellista ja rikosoikeudellista vastuuta. Korjausavustuspäätösten tekemiseen voivat osallistua paitsi virkamiehet myös luottamusmiehet silloin, kun päätöksiä tehdään kunnissa. Päätösten tekotapa vaihtelee kunnittain ja osassa kunnista päätökset tehdään eri lautakunnissa tai kunnanhallituksessa.

Ehdotetaan, että virkavastuu laajennettaisiin kaikkiin tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen mukaisia tehtäviä suorittaviin henkilöihin. Tällöin virkavastuuseen joutuisivat myös korjausavustuspäätöksiä tekevät luottamusmiehet.

15 §. Valvonta. Korjausavustusten myöntämiseen liittyy kahdenlaista valvontaa: avustuksensaajan ja avustuksella korjatun asunnon tai rakennuksen käytön valvontaa sekä viranomaisten myöntämismenettelyyn kohdistettavaa valvontaa.

Pykälän 1 momentti koskee avustuksensaajan valvontaa. Tältä osin valvotaan, että avustusvarat käytetään niille tarkoitettuun käyttötarkoitukseen. Tämän lisäksi jos avustukseen liittyy käyttörajoitus, sen noudattamista on valvottava. Valvonta kuuluu avustuksen myöntäjän tehtäviin.

Pykälän 2 momentissa käsitellään kuntien avustusmenettelyn valvontaa. Keskeistä tällöin on, että valvotaan kuntien menettelyä avustuksia myönnettäessä. Valvonta tulee kohdistaa myös siihen, että kunnat valvovat käyttörajoitusten noudattamista silloin, kun avustuksiin tällaisia rajoituksia liittyy. Jos virheitä tai väärinkäytöksiä kunnan toiminnassa ilmenee, kunnalle voidaan jättää maksamatta avustusvaroja tai periä niitä takaisin mahdollisine korkoineen ja viivästyskorkoineen. Tällöin, jos avustuksensaaja on ollut vilpittömässä mielessä, kunnan on maksettava avustukset avustuksensaajalle omista varoistaan tai suoritettava korvauksena perittävä summa omista varoistaan.

Jos kuntaa ei ole oman menettelynsä vuoksi määrätty korvausvelvolliseksi, ei kuntaa voida asettaa korvausvelvollisuuteen siltä osin, kun takaisinmaksuvelvolliselta avustuksensaajalta ei saada perittyä takaisin avustusvaroja tai niitten korkoja.

Valtion asuntorahaston varoista myönnetään avustuksia ympärivuotisessa asuinkäytössä olevien asuntojen tai asuinrakennusten tai tällaiseen käyttöön otettavien laitosrakennusten korjauksiin ( korjausavustus ) valtion talousarviossa vahvistetun myöntämisvaltuuden rajoissa siten kuin tässä laissa säädetään.

Korjausavustuksia voidaan myöntää:

Valtioneuvosto päättää tarkemmin avustusten käyttötarkoituksista, avustusten enimmöäismääristä ja muista myöntämisperusteista.

Avustusta myönnettäessä on otettava huomioon korjattavan asunnon tai rakennuksen asuinkäyttötarve ja asuinkäyttöaika sekä korjaustoimenpiteiden tarkoituksenmukaisuus. Korjauskustannusten tulee olla kohtuulliset.

Avustuksen myöntävän viranomaisen on tarkistettava, että yleiset edellytykset ovat avustusta myönnettäessä olemassa.

Samaan korjaustoimenpiteeseen ei voida myöntää useampia korjausavustuksia, ellei kyseessä ole saman korjaustoimenpiteen eri vaiheitten avustaminen erikseen.

Avustusta ei voida myöntää korjauskustannusten siihen osaan, johon hakija voi saada muuta korvausta.

Korjausavustus myönnetään rakennuksen tai asunnon omistajalle tai osakkeenomistajalle, jonka osakkeet tuottavat oikeuden hallita korjattavaa asuntoa. Avustus voidaan kuitenkin myöntää myös sille, jolle kunnossapitovastuu on lailla tai sopimuksella siirretty pysyvästi tai pitkäaikaisesti.

Kunnille, kuntayhtymille sekä yhteisöille, joissa kunnilla on määräysvalta, voidaan myöntää vain 2 §:n 1 momentin 2 ja 5 kohdassa tarkoitettuja avustuksia.

Valtion asuntorahasto myöntää 2 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut korjausavustukset. Kunta myöntää mainitun momentin 1, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut avustukset. Valtion asuntorahasto myöntää kuitenkin myös nämä avustukset, jos avustus myönnetään kunnalle tai kuntayhtymälle.

Kunta antaa tarvittaessa lausunnon hakemuksesta silloin, kun avustuksen myöntäminen kuuluu Valtion asuntorahaston toimivaltaan.

Kunnan tehtävät ja vastuu ovat avustuksia myönnettäessä sillä kunnalla, jossa korjattava asunto tai asuinrakennus sijaitsee, jolleivät kunnat keskenään toisin sovi.

Valtion asuntorahasto osoittaa kunnille kuntakohtaiset myöntämisvaltuudet ottaen huomioon valtion talousarvion sekä 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun valtioneuvoston päätöksen. Ympäristöministeriö voi tarvittaessa säätää kuntakohtaisten myöntämisvaltuuksien osoittamisen yleisistä perusteista.

Korjausavustus maksetaan hyväksytyistä korjauskustannuksista työn edistymisen mukaan myöntämispäätöksessä asetettavien tarkempien ehtojen ja hyväksyttävän selvityksen perusteella.

Valtion asuntorahasto maksaa myöntämänsä korjausavustuksen avustuksen saajalle.

Valtion asuntorahasto maksaa kunnan myöntämän korjausavustuksen kunnan ilmoittamalle postisiirtotilille tai muulle pankkitilille edelleen avustuksen saajalle suoritettavaksi.

Kunnan on tehtävä Valtion asuntorahastolle vuosittain tilitys sille korjausavustuksina myönnettäviksi osoitettujen varojen käytöstä.

Korjaustöitä ei saa aloittaa ennen kuin avustuspäätös on annettu tai korjaustoimenpiteiden tekninen tarkoituksenmukaisuus on hyväksytty, ellei avustuksen myöntäjä erityisestä syystä toisin päätä.

Korjaustyö on aloitettava vuoden kuluessa 1 momentissa mainitusta päätöksestä, jollei avustuksen myöntäjä erityisestä syystä myönnä pidennystä määräaikaan.

Asuntoa tai asuinrakennusta, jonka korjaamiseen on myönnetty 2 §:n 1 momentin 1 tai 3 kohdassa mainittu avustus, on käytettävä avustuksensaajan ja hänen ruokakuntansa tai muun kyseisen korjausavustuksen saannin edellytykset täyttävän ruokakunnan asuntona viiden vuoden ajan avustuksen ensimmäisen erän nostamisesta lukien. Erityisestä syystä avustuksen myöntäjä voi myöntää vapautuksen käyttörajoituksesta.

Avustuksen myöntäjän on määrättävä avustus osittain tai kokonaan maksettavaksi takaisin Valtion asuntorahastolle, jos avustuksensaaja on:

Jos asunto tai asuinrakennus tuhoutuu vahinkotapahtuman yhteydessä käyttörajoitusaikana, voi avustuksen myöntäjä määrätä maksettavaksi takaisin mahdollisesta vakuutuskorvauksesta sen osan, joka vastaa avustuksen osuutta asunnon tai rakennuksen arvosta avustuksen myöntämisaikaan.

Avustuksensaajan on ilmoitettava avustuksen myöntäjälle käyttötarkoituksen muuttumisesta tai vahinkotapahtumasta viimeistään kuukauden kuluessa tapahtumasta.

Edellä 10 §:n 1 momentin nojalla takaisin maksettavalle määrälle on suoritettava vuotuista korkoa avustuksen maksupäivästä lukien korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä.

Milloin avustuksensaaja ei ole maksanut 10 §:n mukaisesti määrättyä avustusta tai sen osaa taikka 1 momentin mukaista korkoa Valtion asuntorahastolle määrättyyn erä-päivään mennessä tai tehnyt määräajassa 10 §:n 3 momentissa tarkoitettua ilmoitusta, Valtion asuntorahastolle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan eräpäivästä tai käyttötarkoituksen muutoksesta taikka vahinkotapahtumasta lukien.

Hakija, joka on tyytymätön Valtion asuntorahaston, kunnan taikka kunnanhallituksen tai lautakunnan alaisen viranhaltijan tekemään päätökseen tässä laissa tai sen nojalla annetussa säädöksessä tarkoitetussa asiassa, saa hakea päätökseen oikaisua 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Oikaisuvaatimus on tehtävä päätöksen tehneelle viranomaiselle ja kunnanhallituksen tai lautakunnan alaisen viranhaltijan päätöksestä kunnanhallitukselle tai lautakunnalle. Päätökseen, johon saa hakea oikaisua, on liitettävä oikaisuvaatimusosoitus. Oikaisuvaatimus on käsiteltävä viipymättä.

Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Valtion asuntorahaston ja kunnan päätös voidaan toimittaa asianomaiselle tiedoksi postitse. Tiedoksisaannin katsotaan tällöin tapahtuneen, jollei muuta näytetä, seitsemäntenä päivänä siitä, kun päätös asianomaisen ilmoittamalla postiosoitteella varustettuna on annettu postin kuljetettavaksi. Muutoin on noudatettava, mitä tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/1966) säädetään.

Henkilö, joka suorittaa hänelle tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen mukaan uskottuja tehtäviä, on toimistaan vastuussa niin kuin virkamies.

Valtion asuntorahasto ja kunnat valvovat myöntämiensä avustusten osalta avustusvarojen käyttöä sekä käyttörajoitusten noudattamista. Valvovalla viranomaisella on oikeus saada nähtäväkseen valvonnan toteuttamiseksi tarpeelliset asiakirjat.

Valtion asuntorahasto valvoo kuntien menettelyä avustusten myöntämisessä sekä avustusmenettelyyn liittyvissä asioissa. Jos kunta on menetellyt annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti eikä virhe tai laiminlyönti ole vähäinen, Valtion asuntorahasto voi jättää avustusmäärän kokonaan tai osittain maksamatta kunnalle tai periä kunnalta korvauksena kunnan myöntämän avustusmäärän kokonaan tai osittain takaisin Valtion asuntorahastolle.

Jos kyseessä on perusteettomasti myönnetty avustus, on korvaukselle maksettava korkoa avustuksen maksupäivästä lukien korkolain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Korvauksena maksettavalle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan korvauksen maksamiselle määrätystä eräpäivästä lukien.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1999.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Tätä lakia sovelletaan lain voimaantulon jälkeen myönnettäviin korjausavustuksiin.