HE 182/1995

1.1.Lomautusajan omavastuu

Työnantajien omavastuuosuutta lomautusajan työttömyysturvakustannuksista lisättiin vuoden 1994 alusta ottamalla käyttöön ylimääräinen työttömyysvakuutusmaksu lomautustilanteissa. Yksivuotista lakia jatkettiin vuonna 1995 lailla ylimääräisestä työttömyysvakuutusmaksusta vuonna 1995 (1499/94) , jolloin maksuvelvollisuuden ulkopuolelle kuitenkin rajattiin pientyönantajat. Laki ylimääräisestä työttömyysvakuutusmaksusta on voimassa vuoden 1995 loppuun. Lain mukaan työnantaja on velvollinen maksamaan kaikista lain voimassa ollessa alkavista kokoaikaisista lomautuksista vuonna 1995 ylimääräisen työttömyysvakuutusmaksun. Ylimääräisen työttömyysvakuutusmaksun suuruus on 1.180 mk lomautettua työntekijää kohden, mikä vastaa peruspäivärahan kymmenkertaista määrää. Ylimääräistä maksua on kuitenkin maksettava enintään sen henkilömäärän mukaan, joka työnantajalla arvioidaan olevan palveluksessaan keskimäärin vuoden aikana.

Velvollisuus ylimääräisen työttömyysvakuutusmaksun maksamiseen koskee kaikkia työnantajia, joiden maksama tapaturmavakuutuslain (608/84) mukaisen vakuutusmaksun perusteena oleva palkkasumma vuoden aikana ylittää miljoona markkaa. Laissa ei ole maksuvelvollisuutta koskevia rajoituksia lomautuksen syyn perusteella lukuun ottamatta niin sanottuja vuosilomalomautuksia.

Vastaavasti työntekijöiden omavastuuosuutta lomautusajan toimeentuloturvasta lisättiin vuoden 1994 alusta lukien. Työttömyysturvalakia muutettiin väliaikaisesti siten, että jos ansioon suhteutettuun päivärahaan oikeutettu henkilö lomautetaan kokoaikaisesti, hänelle maksetaan ansioon suhteutettua päivärahaa vasta sen jälkeen, kun hän on saanut lomautuspäivärahaa yhteensä 15 päivältä. Lomautuspäivärahan suuruus on 70 % henkilön ansioon suhteutetun päivärahan suuruudesta, kuitenkin vähintään täyden peruspäivärahan suuruinen lisättynä mahdollisilla lapsikorotuksilla. Lomautuspäivärahaa koskevaa järjestelyä jatkettiin vuonna 1995 lailla työttömyysturvalain väliaikaisesta muuttamisesta (1500/94) , joka laki on voimassa vuoden 1995 loppuun.

Pääministeri Paavo Lipposen hallituksen hallitusohjelman lisäpöytäkirjan mukaan valtion vuoden 1996 talousarvio valmistellaan siten, että talousarvion loppusumma on noin 193 mrd. mk. Lisäpöytäkirjan mukaan vuonna 1995 voimassaolevia yksivuotisia säästölakeja ja säästöpäätöksiä jatketaan. Valtiontaloudellisista syistä sekä työnantajien lomautuskynnyksen nostamiseksi ja työntekijöiden omavastuuosuuden lisäämiseksi lomautustilanteissa ehdotetaan edellä mainittuja määräaikaisia lakeja jatkettavaksi vuodelle 1996.

Hallituksen 10.9.1995 antamassa kannanotossa tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun liittyen on täsmennetty aikaisempaa hallituksen työttömyysturvan kokonaisuudistusta koskevaa päätöstä muun muassa siten, että ylimääräinen työttömyysvakuutusmaksu ja lomautuspäiväraha poistetaan kokonaisuudistukseen liittyen vuoden 1997 alusta lukien.

1.2.Sovitellun päivärahan enimmäiskesto

Työttömyysturvalain 19 §:n 1 momentin mukaan soviteltua työttömyyspäivärahaa maksetaan joko 150 täyden työttömyyspäivärahan suuruinen määrä tai 18 kuukauden ajan sen mukaan, kumman säännön nojalla päivärahan maksaminen kestää kauemmin. Soviteltua työttömyyspäivärahaa ei 19 §:n 2 momentin mukaan kuitenkaan voida maksaa enempää kuin 24 kuukauden ajan, vaikkei 150 päivän enimmäismäärä olisikaan täyttynyt. Tätä enimmäiskestoa koskevaa säännöstä muutettiin väliaikaisesti heinäkuun 1 päivänä 1994 voimaan tulleella lailla (587/94) siten, ettei enimmäiskestoon lueta soviteltuja päivärahoja, jotka on maksettu ajalla 1.7.1994―31.12.1995.

Nykyisessä työllisyystilanteessa sovitellun päivärahan enimmäiskesto on lyhyt ja on osaltaan nostamassa kynnystä hakeutua lyhytaikaisiin tai osa-aikaisiin töihin. Hallituksen kannanotossa 10.9.1995 saavutettuun talous-, työllisyys- ja työmarkkinapoliittista sopimusta vuosille 1996―1997 koskevaan neuvottelutulokseen on todettu, että osa-aikatyötä ja satunnaisia kokoaikatöitä tekevien työttömien työnhakijoiden asemaa parannetaan siten, että vuonna 1996 maksettavia soviteltuja päivärahoja ei lueta sovitellun päivärahan enimmäiskestoon.

1.3.Peruspäivärahan enimmäiskesto

Työttömyysturvalakia muutettiin 1.1.1994 voimaan tulleella lailla (1541/93) siten, että peruspäivärahan saamisen edellytykseksi asetettiin työssäoloehto ja peruspäivärahan maksamiselle säädettiin enimmäisaika. Lain voimaantulosäännöksen mukaan työssäoloehtoon hyväksytään vain lain voimaantulon jälkeiseen aikaan kohdistuva työssäolo. Maksamisen enimmäisaikaan sen sijaan luetaan myös lain voimaantuloa edeltänyt aika. Henkilöllä, joka lain voimaantullessa sai peruspäivärahaa tai joka on täyttänyt työssäoloehdon kokonaan tai osittain lain voimaantuloa edeltävänä aikana, on kuitenkin oikeus peruspäivärahaan lain voimaantulon jälkeenkin, kuitenkin enintään 31.12.1995 saakka.

Henkilölle, joka on täyttänyt 55 vuotta ennen työttömyysturvalain 26 §:n 1 momentissa tarkoitetun 500 päivän enimmäisajan täyttymistä, voidaan työttömyysturvalain 26 §:n 2 momentin mukaan maksaa työttömyyspäivärahaa edelleen enintään sen kalenterikuukauden loppuun, jonka aikana hän täyttää 60 vuotta. 55 vuotta täyttäneet henkilöt, jotka saavat peruspäivärahaa edellä selostetun voimaantulosäännöksen perusteella, voivat enimmäisajan täytyttyä saada edelleen peruspäivärahaa työttömyysturvalain 26 §:n 2 momentin perusteella. Voimaantulosäännöksen mukaan peruspäivärahan saaminen kuitenkin lakkaa 31.12.1995 riippumatta siitä, onko henkilö vielä tuolloin täyttänyt 60 vuotta. Kaikki voimaantulosäännöksen mukaista peruspäivärahaa saaneet siirtyvät siten työmarkkinatuelle 1.1.1996 lukien. Koska työmarkkinatuki ei kerrytä työttömyyseläkkeeseen vaadittavia työttömyyspäivärahan maksupäiviä, nämä henkilöt eivät 60 vuotta täytettyään ole oikeutettuja työttömyysseläkkeeseen. Työttömät joutuvat näin olleen eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, milloin heidän työttömyytensä on alkanut. Jos työttömyys on alkanut heinäkuussa 1994 tai myöhemmin, henkilöllä on mahdollisuus siirtyä työttömyyseläkkeelle. Jos työttömyys sen sijaan on alkanut jo alkuvuonna 1994, oikeutta työttömyyseläkkeeseen ei voi syntyä.

Edellä kuvatun epäkohdan poistamiseksi ehdotetaan, että työttömyysturvalain muuttamisesta annetun lain (1541/93) voimaantulosäännöstä muutettaisiin siten, että henkilö, joka on täyttänyt 55 vuotta ennen peruspäivärahan enimmäisajan täyttymistä, voisi saada peruspäivärahaa myös 31.12.1995 jälkeen sen kalenterikuukauden loppuun, jonka aikana hän täyttää 60 vuotta. Edellytyksenä olisi, että henkilö on työttömäksi joutuessaan täyttynyt työttömyysturvalain 13 §:ssä tarkoitetun työssäoloehdon.

1.1.Laki lomautuksen johdosta maksettavasta ylimääräisestä työttömyysvakuutusmaksusta vuonna 1996

1 §. Pykälässä määritellään ylimääräisen työttömyysvakuutusmaksun maksuvelvollisuus. Se koskisi kaikkia työnantajia, sekä yksityis- että julkisoikeudellisia, joiden maksama palkkasumma ylittää miljoona markkaa. Siten myös valtion virastot ja laitokset, jotka eivät muutoin maksa työnantajan työttömyysvakuutusmaksua, suorittaisivat maksun lomautuksista. Edellä mainittu palkkasumma olisi ehdotuksen mukaan se palkkasumma, joka on tapaturmavakuutuslain mukaisen vakuutusmaksun perusteena.

Työnantajan olisi suoritettava maksu jokaisesta alkavasta lomautuksesta lomautettavan henkilön palvelussuhteen tyypistä riippumatta. Maksu olisi suoritettava työnantajan palveluksessa olevasta henkilöstä, lukuun ottamatta työttömyysturvalain 1 a §:ssä tarkoitettuja yrityksen osaomistajia, joka on lomautettu kokonaan joko toistaiseksi tai määräajaksi. Kokoaikaisena lomautuksen pidettäisiin lomautusta, joka kestää yhdenjaksoisesti vähintään kalenteriviikon tai jossa peräkkäisten kokoaikaisten lomautuspäivien lukumäärä yhden kalenteriviikon aikana on vähintään viisi. Maksuvelvollisuutta ei siten olisi, jos työntekijän työaikaa on lyhennetty esimerkiksi yhdellä tai useammalla päivällä viikossa.

Maksuvelvollisuus olisi rajoitettu yhteen kertaan kutakin työnantajan lomauttamaa työntekijää kohti. Myöhemmistä saman työnantajan samaa työntekijää koskevista lomautuksista maksua ei tarvitsisi suorittaa. Eräillä LEL-aloilla, kuten esimerkiksi rakennusalalla, on kuitenkin erityispiirteenä työntekijöiden suuri vaihtuvuus työkohteiden mukaan. Jotta ylimääräinen maksu ei näiden alojen kohdalla muodostuisi kohtuuttomaksi, ehdotetaan maksujen enimmäismäärä rajoitettavaksi. Ylimääräistä maksua olisi maksettava enintään sen henkilömäärän mukaan, joka työnantajalla arvioidaan olevan keskimäärin palveluksessaan vuoden aikana. Keskimääräisen työntekijämäärän arviointiperusteena käytettäisiin tällöin lukumäärää, joka saadaan jakamalla asianomaisen työnantajan tapaturmavakuutuslain mukaisen lakisääteisen tapaturmavakuutuksen vakuutusmaksun perusteena oleva palkkasumma kaikkien palkansaajien vuoden 1995 keskiansiolla, jonka perusteella ansiotasoindeksi lasketaan. Valtion palveluksessa olevien kohdalla vertailulukuna käytettäisiin viraston tai laitoksen vuonna 1995 maksamien ennakkoperintälain (418/59) 4 §:n tarkoittamien palkkojen yhteismäärää.

Pykälän 2 momentin mukaan velvollisuutta maksaa ylimääräistä työttömyysvakuutusmaksua ei kuitenkaan olisi niin sanottujen vuosilomalomautusten osalta. Jos henkilölle ei ole kertynyt täyttä vuosilomaoikeutta ja hän on saman työnantajan muiden työntekijöiden yhtäaikaisten vuosilomien vuoksi estynyt suorittamasta työtään, ei tästä syystä tapahtuvasta edellä mainitulle vuosiloma-ajalle kohdistuvasta lomautuksesta olisi maksettava ylimääräistä työttömyysvakuutusmaksua. Käytännössä tämä tilanne tulee kysymykseen silloin, kun kysymyksessä olevan yrityksen tuotannollinen toiminta keskeytetään vuosilomien ajaksi.

2 §. Ylimääräisen työttömyysvakuutusmaksun tuotto käytettäisiin työttömyyskassalain 30 §:n 1 momentissa tarkoitettuun ansioon suhteutetun työttömyyspäivärahan rahoitusosuuteen, josta vastaavat työnantajat.

3 §. Pykälässä määritellään ylimääräisen maksun suuruus. Maksu olisi 1 180 mk, mikä vastaisi työttömyysturvalain 22 §:n 1 momentin mukaisen täyden peruspäivärahan kymmenkertaista määrää vuonna 1996.

4 §. Maksun perimisestä huolehtisivat ehdotuksen mukaan vakuutusyhtiöt, jotka perivät työnantajan työttömyysvakuutusmaksun lakisääteisen tapaturmavakuutusmaksun lisämaksuna. Maksut perittäisiin samassa yhteydessä kuin varsinainen työttömyysvakuutusmaksukin. Maksun perintä perustuisi ensi sijassa työnantajan vakuutusyhtiölle tekemään ilmoitukseen alkaneista lomautuksista. Ilmoitusvelvollisuudesta säädettäisiin 5 §:ssä. Vakuutusyhtiöillä on käytettävissään perintää varten tarpeelliset tiedot työnantajista ja perintä muun työttömyysvakuutusmaksun yhteydessä säästäisi hallintokuluja. Ylimääräisessä työttömyysvakuutusmaksussa noudatettaisiin muutoinkin samoja periaatteita kuin varsinaisessa työttömyysvakuutusmaksussa. Siten maksu voitaisiin ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä ja maksun viivästymisajalta olisi suoritettava työttömyyskassalain 33 §:ssä säädetty viivästyskorko.

Valtiokonttori perii työttömyysvakuutusmaksun valtion liikelaitoksilta, joihin sovelletaan valtion liikelaitoksista annettua lakia (627/87) . Ehdotuksen mukaan valtiokonttori perisi valtion liikelaitosten lisäksi ylimääräisen työttömyysvakuutusmaksun myös valtion virastoilta ja laitoksilta noudattaen soveltuvin osin, mitä vakuutusyhtiöiden osalta edellä on ehdotettu.

5 §. Pykälässä säädettäisiin lomauttaneen työnantajan lomautusten lukumäärää koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta vakuutusyhtiölle tai valtiokonttorille. Maksun periminen perustuisi ensisijaisesti työnantajan ilmoitukseen. Jotta työnantajan ilmoitusvelvollisuuden noudattamista voitaisiin valvoa, pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että työttömyyskassat ja kansaneläkelaitoksen paikallistoimistot olisivat velvollisia ilmoittamaan asianomaiselle vakuutusyhtiölle tai valtiokonttorille maksun perimistä varten tarpeelliset tiedot. Lomautetuille työntekijöille maksetaan työttömyysturvalain perusteella työttömyyspäivärahaa. Työttömyyskassat ja kansaneläkelaitoksen paikallistoimistot ilmoittaisivat keskitetysti esimerkiksi 2―3 erässä tiedot niistä työntekijöistä, jotka lain voimassa ollessa ensimmäisen kerran asianomaisen työnantajan palveluksessa ollessaan ovat hakeneet lomautusajalta työttömyyspäivärahaa tai koulutustukea. Päivärahahakemuksessa ilmoitettaisiin työnantajan tapaturmavakuutusyhtiö.

6 §. Maksujen tilittämisessä ehdotetaan noudatettavaksi samoja menettelytapoja kuin työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksussa. Maksujen perimisestä ja tilittämisestä aiheutuneet kustannukset korvattaisiin vakuutusyhtiöille ja valtiokonttorille maksun tuotosta. Korvaamisperusteista sovittaisiin Työttömyyskassojen keskuskassan ja Tapaturmavakuutuslaitosten Liitto ry:n sekä valtiokonttorin välisellä sopimuksella. Jollei tällaista sopimusta ole noudatettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön antamia ohjeita.

7 §. Ylimääräisen työttömyysvakuutusmaksun muutoksenhaku ehdotetaan samaksi kuin varsinaisen työttömyysvakuutusmaksun osalta säädetään.

8 §. Tarkemmat määräykset lain soveltamisesta, muun muassa työnantajan sekä työttömyyspäivärahan maksajalaitosten ilmoitusvelvollisuudesta sekä perimis- ja tilittämiskustannusten korvausperusteista, antaisi sosiaali- ja terveysministeriö.

9 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996 ja olemaan voimassa vuoden 1996 loppuun. Lakia sovellettaisiin, jos lomautus on alkanut lain tultua voimaan.

1.2.Laki työttömyysturvalain väliaikaisesta muuttamisesta

2 §. Pykälässä todettaisiin perusturvan ja ansioturvan ohella lomautusajan toimeentulojärjestelmänä lomautuspäiväraha.

16 b §. Kokoaikaisten lomautusten ajalta, ei kuitenkaan pidemmältä kuin 15 päivän ajalta, maksettaisiin ehdotuksen mukaan ansioturvan sijasta lomautuspäivärahaa. Kokoaikaisen lomautuksen käsite olisi sama kuin edellä on todettu ylimääräisen työttömyysvakuutusmaksun yhteydessä. Lomautuspäivärahaa koskisi myös pykälän 2 momenttiin otettu niin sanottuja vuosilomalomautuksia koskeva rajoitus, joka vastaa sisällöltään ylimääräisen työttömyysvakuutusmaksun edellä todettua vastaavaa rajoitusta. Sen sijaan ylimääräisessä työttömyysvakuutusmaksussa sovellettava palkkasummaa koskeva rajoitus ei koskisi lomautuspäivärahaa, vaan lomautuspäivärahaa koskevia säännöksiä olisi sovellettava kaikkiin kokoaikaisiin lomautuksiin työnantajan maksamasta palkkasummasta riippumatta.

Jos lain 16 §:n mukaan ansiopäivärahaan oikeutettu henkilö muissa kuin 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa lomautetaan, hänellä on oikeus ansioon suhteutettuun päivärahaan vasta sen jälkeen, kun hänelle on maksettu yhteensä 15 päivän ajalta lomautuspäivärahaa. Sanottu 15 päivän jakso ei olisi sidottu lomautuskertaan, vaan henkilöllä olisi oikeus ansioon suhteutettuun päivärahaan myöhemmiltä lomautusjaksoilta, jos edellä tarkoitettu 15 päivän jakso on aiemmin lain voimassa ollessa täyttynyt. Mainittu 15 päivän jakso voisi toisaalta koostua useammasta lomautuskerrasta.

Lomautuspäiväraha olisi ehdotuksen mukaan 70 % henkilölle lain 23 §:n mu-kaisesti määräytyvästä ansioon suhteutetusta päivärahasta. Henkilölle maksettaisiin kuitenkin lomautuspäivärahana vähintään määrä, joka vastaa täyttä peruspäivärahaa lisättynä mahdollisilla lapsikorotuksilla.

Koska lomautuspäiväraha ei olisi ansioon suhteutettua päivärahaa, sitä ei laskettaisi lain 26 §:ssä tarkoitettuun ansioon suhteutetun työttömyyspäivärahan enimmäisaikaan. Lomautuspäivärahaan sovellettaisiin kuitenkin muutoin, mitä laissa on säädetty ansioon suhteutetustapäivärahasta. Siten esimerkiksi lomautuspäivärahan maksamisesta jäsenilleen huolehtisivat työttömyyskassat.

19 §. Pykälään lisättäisiin väliaikaisesti uusi 7 momentti, jonka mukaan sovitellun päivärahan enimmäismääriin ei luettaisi 1.1.―31.12.1996 maksettuja soviteltuja päivärahoja.

Voimaantulo . Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996 ja olemaan voimassa vuoden 1996 loppuun. Lain 2 ja 16 b §:ää ehdotetaan sovellettavaksi henkilöön, jonka lomautus on alkanut lain tultua voimaan.

1.3.Laki työttömyysturvalain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta

Ehdotuksen mukaan voimaantulosäännöstä muutettaisiin siten, että peruspäivärahaa voitaisiin maksaa henkilölle, joka on täyttänyt 55 vuotta ennen peruspäivärahan enimmäismaksuajan täyttymistä sen kalenterikuukauden loppuun, jonka aikana hän täyttää 60 vuotta, jos henkilö on täyttänyt työttömäksi joutuessaan työttömyysturvalain 13 §:ssä tarkoitetun työssäoloehdon.