122/2008

Tasavallan presidentin päätöksen mukaisesti, joka on tehty sosiaali- ja terveysministerin esittelystä, säädetään:

Yleissopimus nRo 187

joka koskee työturvallisuuden ja -terveyden edistämistä, 2006

Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,

jonka Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvosto on kutsunut koolle Geneveen ja joka on pitänyt yhdeksännenkymmenennenviidennen istuntonsa 31 päivänä toukokuuta 2006,

ottaa huomioon työtapaturmien, ammattitautien ja työperäisten kuolemantapausten maailmanlaajuisesti suuren määrän, jota on saatava lisätoimin pienentymään, ja

palauttaa mieliin, että työntekijöiden suojelu työperäisiltä sairastumisilta, taudeilta ja vammoilta on yksi Kansainvälisen työjärjestön perussäännössä määritellyistä järjestön tavoitteista, ja

toteaa, että työtapaturmat, ammattitaudit ja työperäiset kuolemantapaukset vaikuttavat kielteisesti tuottavuuteen sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, ja

ottaa huomioon sen, että Philadelphian julistuksen III kohdan g alakohdassa määrätään, että Kansainvälisen työjärjestön pyhä velvollisuus on edistää maailman kansojen keskuudessa kaikkia sellaisia toimenpiteitä, jotka ovat omiaan varmistamaan työntekijäin hengen ja terveyden asianmukaisen suojelun kaikissa ammateissa, ja

pitää mielessä ILO:n perusoikeusjulistuksen ja sen seurantamenettelyn, (1998), ja

ottaa huomioon yleissopimuksen numero 155, joka koskee työturvallisuutta ja -terveyttä sekä työympäristöä, 1981, suosituksen numero 164, joka koskee työturvallisuutta ja -terveyttä sekä työympäristöä, 1981 ja Kansainvälisen työjärjestön muut työturvallisuuden ja -terveyden edistämiseen olennaisesti liittyvät asiakirjat, ja

palauttaa mieliin, että työturvallisuuden ja -terveyden edistäminen sisältyy Kansainvälisen työjärjestön tavoiteohjelmaan ihmisarvoisen työn varmistamiseksi kaikille ihmisille, ja

palauttaa mieliin ILO:n työturvallisuus ja -terveysnormeihin (standardeihin) liittyviä toimia koskevat päätelmät eli Kansainvälisen työkonferenssin 91. istunnossaan (2003) hyväksymän maailmanlaajuisen strategian, joka liittyy erityisesti tarpeeseen varmistaa, että työturvallisuus ja -terveys asetetaan kansallisissa toimintasuunnitelmissa keskeiselle sijalle, ja

korostaa kansallisen ennaltaehkäisevän työturvallisuus- ja työterveyskulttuurin jatkuvan edistämisen merkitystä, ja

päättää hyväksyä eräitä työturvallisuutta ja -terveyttä koskevia ehdotuksia, mikä on istunnon esityslistalla neljäntenä asiakohtana, ja

päättää, että nämä ehdotukset tulee laatia kansainvälisen yleissopimuksen muotoon, sekä

hyväksyy tänä viidentenätoista päivänä kesäkuuta vuonna kaksituhattakuusi seuraavan yleissopimuksen, josta voidaan käyttää nimitystä työturvallisuuden ja -terveyden edistämistä koskeva yleissopimus, 2006.

I. MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan:

a) kansallisella toimintapolitiikalla työturvallisuutta ja -terveyttä sekä työympäristöä koskevan yleissopimuksen numero 155, 1981, 4 artiklan periaatteiden mukaisesti laadittua työturvallisuuden ja -terveyden kansallista toimintapolitiikkaa;

b) kansallisella työturvallisuus- ja työterveysjärjestelmällä tai kansallisella järjestelmällä infrastruktuuria, joka muodostaa pääasialliset puitteet työturvallisuutta ja -terveyttä koskevan kansallisen toimintapolitiikan ja kansallisten ohjelmien toteuttamiselle;

c) kansallisella työturvallisuus- ja työterveysohjelmalla tai kansallisella ohjelmalla kaikkia kansallisia toimintaohjelmia, joiden tavoitteet on ennalta aikataulutettu, ja joiden painopisteet ja toimintamallit on määritetty siten, että ne parantavat työturvallisuutta ja –terveyttä, ja joissa edistymisen seurantaa varten on olemassa arviointimenetelmät; ja

d) kansallisella ennaltaehkäisevällä työturvallisuus- ja työterveyskulttuurilla kulttuuria, jossa kaikilla tasoilla kunnioitetaan oikeutta turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön, jossa hallitus, työnantajat ja työntekijät osallistuvat aktiivisesti turvallisen ja terveellisen työympäristön varmistamiseen määriteltyjen oikeuksien, vastuiden ja velvollisuuksien mukaisesti ja jossa tärkein asia on ennaltaehkäisyn periaate.

II. TARKOITUS

2 artikla

1. Jokainen yleissopimuksen ratifioiva jäsenvaltio edistää työturvallisuuden ja -terveyden jatkuvaa parantamista työtapaturmien, ammattitautien ja työperäisten kuolemantapausten ehkäisemiseksi kehittämällä yhteistyössä työnantajia ja työntekijöitä parhaiten edustavien järjestöjen kanssa kansallisen toimintapolitiikan, kansallisen järjestelmän ja kansallisen ohjelman.

2. Jokaisen jäsenvaltion tulee aktiivisesti luoda asteittain turvallinen ja terveellinen työympäristö kansallisten työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyvien järjestelmien ja ohjelmien avulla ottaen huomioon työturvallisuuden ja -terveyden edistämiseen liittyvissä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) asiakirjoissa määritetyt periaatteet.

3. Jokainen jäsenvaltio arvioi määräajoin, yhteistyössä työnantajia ja työntekijöitä parhaiten edustavien järjestöjen kanssa, millä toimilla se voisi ratifioida ILO:n asiaankuuluvat työturvallisuutta ja -terveyttä koskevat yleissopimukset.

III. KANSALLINEN TOIMINTAPOLITIIKKA

3 artikla

1. Jokainen jäsenvaltio edistää työympäristön turvallisuutta ja terveellisyyttä laatimalla kansallisen toimintapolitiikan.

2. Jokainen jäsenvaltio tukee ja edistää kaikilla asiaankuuluvilla tasoilla työntekijöiden oikeutta turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön.

3. Jokaisen jäsenvaltion tulee laatiessaan kansallista toimintapolitiikkaa edistää perusperiaatteita yhteistyössä työnantajia ja työntekijöitä parhaiten edustavien järjestöjen kanssa ja kansallisten olosuhteiden ja käytäntöjen mukaisesti. Perusperiaatteita ovat muun muassa työhön liittyvien vaarojen ja riskien arviointi, työhön liittyvien vaarojen ja riskien torjunta työpaikalla sekä kansallisen ennaltaehkäisevän työturvallisuus- ja työterveyskulttuurin kehittäminen, johon sisältyy tiedottaminen, neuvonta ja koulutus.

IV. KANSALLINEN JÄRJESTELMÄ

4 artikla

1. Jokainen jäsenvaltio laatii kansallisen työturvallisuus- ja työterveysjärjestelmän ja ylläpitää sekä kehittää sitä asteittain edelleen ja arvioi sen määräajoin yhteistyössä työnantajia ja työntekijöitä parhaiten edustavien järjestöjen kanssa.

2. Kansalliseen työturvallisuus- ja työterveysjärjestelmään tulee sisältyä muun muassa:

a) lait ja asetukset, tarvittaessa työehtosopimukset, sekä muut oleelliset työturvallisuutta ja -terveyttä koskevat asiakirjat;

b) viranomainen tai toimielin tai viranomaiset ja toimielimet, joka/jotka kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaan vastaavat työturvallisuudesta ja -terveydestä;

c) järjestelmät, joilla varmistetaan kansallisten lakien ja säädösten noudattaminen, mukaan lukien valvontajärjestelmät; sekä

d) järjestelyt, joilla edistetään yrityksissä johdon, työntekijöiden ja heidän edustajiensa yhteistyötä työpaikalla tehtävien ennalta ehkäisevien toimenpiteiden keskeisenä elementtinä.

3. Kansalliseen työturvallisuus- ja työterveysjärjestelmään tulee sisältyä soveltuvin osin muun muassa:

a) työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyviä kysymyksiä käsittelevä kansallinen neuvoa-antava kolmikantaelin tai -elimet;

b) työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyvät neuvonta- ja tietopalvelut;

c) työturvallisuus- ja työterveyskoulutuksen määräykset;

d) kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaiset työterveyshuoltopalvelut;

e) työturvallisuus- ja työterveystutkimus;

f) järjestelmä, jolla kerätään ja analysoidaan tiedot työtapaturmista ja ammattitaudeista ottaen huomioon asianmukaiset ILO:n asiakirjat, sopimukset ja suositukset;

g) järjestelyt, joiden mukaisesti tehdään yhteistyötä työtapaturmien ja ammattitauteja käsittelevien vakuutus- tai sosiaaliturvajärjestelmien kanssa; ja

h) mikroyritysten, pienten ja keskisuurten yritysten sekä epävirallisen talouden työturvallisuus- ja työterveysolojen asteittaiseen parantamiseen tähtäävät tukijärjestelmät.

V. KANSALLINEN OHJELMA

5 artikla

1. Jokainen jäsenvaltio laatii, panee täytäntöön, seuraa, arvioi ja tarkistaa määräajoin kansallisen työturvallisuus- ja työterveysohjelmansa yhteistyössä työnantajia ja työntekijöitä parhaiten edustavien järjestöjen kanssa.

2. Kansallisen ohjelman tulee:

a) edistää kansallisen ennaltaehkäisevän työturvallisuus- ja työterveyskulttuurin kehittämistä;

b) suojella työntekijöitä poistamalla tai minimoimalla työhön liittyviä vaaroja ja riskejä niin paljon kuin kansallisen lainsäädännön ja käytäntöjen mukaisesti on käytännössä mahdollista, jotta työtapaturmia, ammattitauteja ja työperäisiä kuolemantapauksia voidaan ennalta ehkäistä sekä työturvallisuutta ja -terveyttä edistää;

c) laatia ja arvioida perustuen kansalliseen tilanneanalyysiin työturvallisuus ja -terveys sisältäen kansallisen työturvallisuus- ja työterveysjärjestelmän analyysin;

d) sisältää tavoitteet, päämäärät ja edistymisen mittarit; ja

e) saada mahdollisuuksien mukaan tuekseen muita täydentäviä kansallisia ohjelmia ja suunnitelmia, jotka auttavat vähitellen luomaan turvallisen ja terveellisen työympäristön.

3. Kansallinen ohjelma tulee tehdä laajalti tunnetuksi ja korkeimpien kansallisten viranomaisten tulee mahdollisuuksien mukaan vahvistaa ja käynnistää se.

VI. LOPPUMÄÄRÄYKSET

6 artikla

Tämä yleissopimus ei muuta mitään kansainvälisiä työoikeutta koskevia yleissopimuksia tai suosituksia.

7 artikla

Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

8 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.

9 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi irtisanoa sen kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona yleissopimus on alunperin tullut voimaan, lähettämällä ilmoituksen irtisanomisesta Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröintiä varten. Kyseinen irtisanominen tulee voimaan vasta yhden vuoden kuluttua rekisteröimispäivämäärästä.

2. Kukin tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluttua edellisessä kappaleessa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tämän artiklan mukaista irtisanomisoikeuttaan, on sidottu noudattamaan yleissopimusta seuraavan kymmenenvuotiskauden ajan ja saa sen jälkeen irtisanoa tämän yleissopimuksenkin kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.

10 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ja rekisteröidyistä ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen ratifioinnin rekisteröinnistä pääjohtajan on kiinnitettävä jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.

11 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot kaikista rekisteröidyistä ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

12 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko tarpeen ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.

13 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin:

a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 9 artiklan määräyksistä riippumatta uuden muutetun yleissopimuksen tullessa voimaan; ja

b) uuden muutetun yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet, mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.

14 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaisia.

Suositus nro 197

joka koskee työturvallisuuden ja -terveyden edistämistä, 2006

Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,

jonka Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvosto on kutsunut koolle Geneveen ja joka on pitänyt yhdeksännenkymmenennenviidennen istuntonsa 31 päivänä toukokuuta 2006,

päättää hyväksyä tietyt ehdotukset, jotka koskevat työturvallisuutta ja -terveyttä, mikä on tämän istunnon esityslistan neljäntenä kohtana, ja

päättää, että nämä ehdotukset laaditaan suosituksen muotoon, joka täydentää työturvallisuuden ja -terveyden edistämistä koskevaa yleissopimusta, 2006 (myöhemmin "yleissopimus");

hyväksyy tänä viidentenätoista päivänä kesäkuuta kaksituhattakuusi seuraavan suosituksen, josta voidaan käyttää nimitystä työterveyden ja -turvallisuuden edistämistä koskeva suositus, 2006.

I. KANSALLINEN TOIMINTAPOLITIIKKA

1. Yleissopimuksen 3 artiklan mukaisesti laadittavassa kansallisessa toimintapolitiikassa tulee ottaa huomioon työturvallisuutta ja -terveyttä sekä työympäristöä koskevan yleissopimuksen (nro 155), 1981 osa II, sekä mainitussa yleissopimuksessa ilmoitetut työntekijöiden, työnantajien ja hallitusten asiaan liittyvät oikeudet, velvollisuudet ja vastuut.

II. KANSALLINEN JÄRJESTELMÄ

2. Laatiessaan, ylläpitäessään, kehittäessään asteittain ja arvioidessaan määräajoin yleissopimuksen 1 artiklan b kohdan määritelmän mukaista kansallista työturvallisuus- ja työterveysjärjestelmää jäsenvaltioiden:

a) tulee ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) asiaan liittyvät, työturvallisuuden ja -terveyden edistämistä koskevat asiakirjat, jotka on lueteltu tämän suosituksen liitteessä, erityisesti työturvallisuutta ja -terveyttä sekä työympäristöä koskeva yleissopimus (nro 155), 1981, ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa koskeva sopimus (nro 81), 1947, sekä maatalouden ammattientarkastusta koskeva yleissopimus (nro 129), 1969; ja

b) on mahdollista laajentaa yleissopimuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yhteistyö koskemaan myös muita sidosryhmiä.

3. Työtapaturmia, ammattitauteja ja työperäisiä kuolemantapauksia ehkäistäkseen kansallisen järjestelmän tulee sisältää tarkoituksenmukaiset järjestelyt kaikkien työntekijöiden ja etenkin riskialttiilla aloilla työskentelevien ja erityisen haavoittuvassa asemassa olevien työntekijöiden kuten epävirallisen talouden työntekijöiden, ulkomaalaisten sekä nuorten työntekijöiden suojelemiseksi.

4. Jäsenvaltioiden tulee ryhtyä toimenpiteisiin molempia sukupuolia edustavien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden sekä heidän lisääntymisterveytensä suojelemiseksi.

5. Edistäessään yleissopimuksen 1 artiklan d kohdan määritelmän mukaista kansallista ennaltaehkäisevää turvallisuus- ja terveyskulttuuria, jäsenvaltioiden tulee pyrkiä:

a) lisäämään työturvallisuus- ja työterveystietoisuutta työpaikoilla sekä suuren yleisön keskuudessa kansallisin kampanjoin, jotka liittyvät mahdollisuuksien mukaan työpaikkakohtaisiin ja kansainvälisiin hankkeisiin;

b) tukemaan järjestelmiä, joilla toteutetaan erityisesti yritysjohdolle, esimiehille, työntekijöille ja heidän edustajilleen sekä työsuojeluasioista vastaaville julkishallinnon viranhaltijoille suunnattua työturvallisuus- ja työterveyskoulutusta ja valmennusta;

c) sisällyttämään työturvallisuus- ja työterveyskäsite sekä mahdollisuuksien mukaan näiden alojen taidot ja osaaminen opetus- ja ammattikoulutusohjelmiin;

d) helpottamaan työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyvien tilastojen ja tietojen vaihtoa viranomaisten, työnantajien, työntekijöiden ja heidän edustajiensa välillä;

e) antamaan tietoa ja neuvoja työnantajille ja työntekijöille ja heitä edustaville järjestöille, sekä tukemaan tai helpottamaan heidän yhteistyötään, jotta työntekoon liittyvät vaarat ja riskit saadaan poistettua tai minimoitua niin hyvin kuin on käytännössä mahdollista;

f) edistämään työpaikoilla työturvallisuuden ja -terveyden toimintaperiaatteiden ja toimintaohjelmien laatimista, yhteisten työsuojelukomiteoiden perustamista sekä työntekijöiden työsuojeluedustajien nimittämistä kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti; ja

g) käynnistämään toimet, joilla edistetään kansallisen lainsäädännön ja käytäntöjen mukaisesti työturvallisuuteen ja työterveyteen liittyvien periaatteiden ja määräysten toteuttamista mikroyrityksissä, pienissä ja keskisuurissa yrityksissä sekä sopimusyrityksissä.

6. Jäsenvaltioiden tulee edistää johtamisjärjestelmien käyttöä työturvallisuuden ja -terveyden ohjauksessa, josta esimerkkinä ILO-OSH 2001 Työterveys- ja työturvallisuusjohtamisjärjestelmiä koskevat ohjeet.

III. KANSALLINEN OHJELMA

7. Yleissopimuksen 1 artiklan c kohdassa määritellyn kansallisen työturvallisuus- ja työterveysohjelman tulee erityisesti työpaikoilla perustua vaarojen ja riskien arviointiin ja hallintaan.

8. Kansallisessa toimintaohjelmassa tulee määrittää toimenpiteiden tärkeysjärjestys, joka tulee määräajoin arvioida ja saattaa ajan tasalle.

9. Laatiessaan ja arvioidessaan kansallista ohjelmaa, jäsenvaltiot voivat laajentaa yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan tarkoittaman yhteistyön myös muihin sidosryhmiin, joita ohjelma koskee.

10. Yleissopimuksen 5 artiklan määräysten toteuttamiseksi kansallisen ohjelman tulee aktiivisesti edistää työpaikoilla ennaltaehkäiseviä toimia, joihin liittyy työnantajien, työntekijöiden ja heidän edustajiensa yhteistoiminta.

11. Kansallinen työturvallisuus- ja työterveysohjelma tulee mahdollisuuksien mukaan sovittaa yhteen muiden kansallisten ohjelmien ja suunnitelmien kanssa, kuten kansanterveyden ja talouden kehitysohjelmien kanssa.

12. Laatiessaan ja arvioidessaan kansallista ohjelmaa jäsenvaltioiden tulee ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) työturvallisuuden ja -terveyden edistämiseen liittyvät asiaankuuluvat asiakirjat, jotka on lueteltu tämän suosituksen liitteessä, tämän kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvoitteita niiden ratifioimien yleissopimusten puitteissa.

IV. KANSALLINEN PROFIILI

13. Jäsenvaltioiden tulee laatia ja saattaa säännöllisin väliajoin ajan tasalle kansallinen profiili, jossa esitetään yhteenveto jäsenvaltion senhetkisestä työturvallisuus- ja työterveystilanteesta sekä siitä, miten jäsenvaltio on edistynyt pyrkimyksessään saavuttaa turvallinen ja terveellinen työympäristö. Profiilia tulee käyttää pohjana muotoiltaessa ja arvioitaessa kansallista ohjelmaa.

14. (1) Kansallisen työturvallisuutta ja -terveyttä koskevan profiilin tulee sisältää soveltuvin osin seuraavat tiedot:

a) lait ja asetukset, tarvittaessa työehtosopimukset, sekä muut oleelliset työturvallisuutta ja -terveyttä koskevat asiakirjat;

b) viranomainen tai toimielin tai viranomaiset tai toimielimet, joka/jotka kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaan vastaavat työturvallisuudesta ja -tervey-destä;

c) järjestelmät, joilla varmistetaan kansallisten lakien ja säädösten noudattaminen, mukaan lukien valvontajärjestelmät;

d) järjestelyt, joilla edistetään yrityksissä johdon, työntekijöiden ja heidän edustajiensa yhteistyötä työpaikalla tehtävien ennalta ehkäisevien toimenpiteiden keskeisenä elementtinä;

e) työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyviä kysymyksiä käsittelevä kansallinen neuvoa-antava kolmikantaelin tai -elimet;

f) työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyvät neuvonta- ja tietopalvelut;

g) työturvallisuus- ja työterveyskoulutuksen määräykset;

h) kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaiset työterveyshuoltopalvelut;

i) työturvallisuus- ja työterveystutkimus;

j) järjestelmä, jolla kerätään ja analysoidaan tiedot työtapaturmista ja ammattitaudeista sekä niiden syistä, ottaen huomioon asiaankuuluvat ILO:n asiakirjat, sopimukset ja suositukset;

k) järjestelyt, joiden mukaisesti tehdään yhteistyötä työtapaturmia ja ammattitauteja käsittelevien vakuutus- tai sosiaaliturvajärjestelmien kanssa; ja

1) mikroyritysten, pienten ja keskisuurten yritysten sekä epävirallisen talouden työturvallisuus- ja työterveysolojen asteittaiseen parantamiseen tähtäävät tukijärjestelmät.

(2) Kansallisessa työturvallisuutta ja -terveyttä koskevassa profiilissa tulee lisäksi olla soveltuvin osin seuraavat tiedot:

a) kansalliset ja yritysten koordinointi- ja yhteistyöjärjestelmät, mukaan lukien kansallisen ohjelman arviointijärjestelmät;

b) työturvallisuuden ja -terveyden tekniset standardit, menettelytapaohjeet ja suositukset;

c) koulutuksen ja tietoisuutta lisäävän tiedotuksen järjestelyt, mukaan lukien kampanjahankkeet;

d) tekniset, lääketieteelliset ja tieteelliset erikoislaitokset, joilla on yhteyksiä työturvallisuuden ja -terveyden eri osa-alueisiin, mukaan lukien työturvallisuuden ja -terveyden alalla toimivat tutkimuslaitokset ja laboratoriot;

e) työturvallisuus- ja työterveysalalla työskentelevät henkilöt, kuten tarkastajat, turvallisuus- ja terveysviranomaiset sekä työterveyslääkärit ja työhygieenikot;

f) työtapaturma- ja ammattitautitilastot;

g) työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen työturvallisuuden ja –terveyden politiikat ja toimintaohjelmat;

h) säännölliset tai jatkuvat työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyvät toimet, mukaan lukien kansainvälinen yhteistyö;

i) työturvallisuuden ja –terveyden taloudelliset ja budjettiresurssit; ja

j) saatavissa olevat tiedot väestörakenteesta, luku- ja kirjoitustaidosta, taloudesta ja työllisyydestä, sekä muut asiaan liittyvät tiedot.

V. KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ JA TIEDONVAIHTO

15. Kansainvälisen työjärjestön tulee:

a) helpottaa valtioiden kansainvälistä teknistä yhteistyötä työturvallisuuden ja -terveyden alalla avustaakseen valtioita, ja erityisesti kehittyviä maita, tavoitteenaan:

(i) lujittaa valtioiden kykyä luoda ja pitää yllä kansallista ennaltaehkäisevää työturvallisuus- ja työterveyskulttuuria;

(ii) edistää johtamisjärjestelmien käyttöä työturvallisuuden ja -terveyden ohjauksessa; ja

(iii) jouduttaa työterveyden ja -turvallisuuden edistämiseen liittyvien yleissopimusten ratifiointia sekä kaikkien siihen liittyvien, tämän suosituksen liitteessä lueteltujen ILO:n asiakirjojen toimeenpanoa;

b) helpottaa tiedonvaihtoa yleissopimuksen 1 artiklan a kohdan mukaisista kansallisista toimintapolitiikkaa, kansallisista työturvallisuus- ja työterveysjärjestelmistä ja -ohjelmista, hyvistä käytännöistä, innovatiivisista menettelytavoista sekä työpaikan uusien ja tulevien vaarojen ja riskien tunnistamisesta; ja

c) antaa tietoja tapahtuneesta edistymisestä kohti turvallista ja terveellistä työympäristöä.

VI. LIITTEEN PÄIVITYS

16. Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvosto tarkistaa ja päivittää tämän suosituksen liitteen. Hallintoneuvosto hyväksyy tarkistetun liitteen, minkä jälkeen se toimitetaan Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioille ja se korvaa edeltävän liitteen.

LIITE

KANSAINVÄLISEN TYÖJÄRJESTÖN ASIAKIRJAT, JOTKA LIITTYVÄT TYÖSUOJELUA EDISTÄVÄÄN PUITEOHJELMAAN

I. YLEISSOPIMUKSET

Sopimus numero 81, joka koskee ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa, 1947

Sopimus numero 115, joka koskee työntekijäin suojaamista ionisoivalta säteilyltä, 1960

Yleissopimus numero 120, joka koskee kauppa- ja toimistotyön terveysoloja, 1964

Yleissopimus numero 121, joka koskee työvammatapauksissa myönnettäviä etuja, 1964

Yleissopimus numero 129, joka koskee maatalouden ammattientarkastusta, 1969

Yleissopimus numero 139, joka koskee työnteon yhteydessä syöpää synnyttävistä aineista ja tekijöistä aiheutuvien vaarojen torjuntaa ja valvontaa, 1974

Yleissopimus numero 148, joka koskee työntekijöiden suojaamista työympäristössä esiintyvien ilman epäpuhtauksien, melun ja tärinän aiheuttamilta vaaroilta, 1977

Yleissopimus numero 152, joka koskee työturvallisuutta ja -terveyttä satamatyössä, 1979

Yleissopimus numero 155, joka koskee työturvallisuutta ja -terveyttä sekä työympäristöä, 1981

Yleissopimus numero 161, joka koskee työterveyshuoltoa, 1985

Yleissopimus numero 162, joka koskee turvallisuutta asbestin käytössä, 1986

Yleissopimus numero 167, joka koskee turvallisuutta ja terveyttä rakentamisessa, 1988

Yleissopimus numero 170, joka koskee työturvallisuutta kemikaaleja käytettäessä, 1990

Yleissopimus numero 174, joka koskee suuronnettomuuksien torjuntaa teollisuudessa, 1993

Yleissopimus numero 176, joka koskee terveyttä ja turvallisuutta kaivoksissa, 1995

Ammattientarkastusta koskevaan yleissopimukseen (nro 81), 1947, liittyvä pöytäkirja vuodelta 1995

Yleissopimus numero 184, joka koskee maatalousalan työturvallisuutta ja -terveyttä, 2001

Työturvallisuutta ja työterveyttä koskevaan yleissopimukseen (nro 155), 1981, liittyvä pöytäkirja vuodelta 2002

II. SUOSITUKSET

Suositus numero 81, joka koskee ammattientarkastusta, 1947

Suositus numero 82, joka koskee ammattientarkastusta kaivos- ja kuljetusyrityksissä, 1947

Suositus numero 97, joka koskee työntekijöiden terveydensuojelua työpaikalla, 1953

Suositus numero 102, joka koskee työntekijäin hyvinvointia ja viihtyvyyttä edistäviä toimenpiteitä, 1956

Suositus numero 114, joka koskee työntekijäin suojaamista ionisoivalta säteilyltä, 1960

Suositus numero 115, joka koskee työntekijäin asunto-oloja, 1961

Suositus numero 120, joka koskee kauppa- ja toimistotyön terveysoloja, 1964

Suositus numero 121, joka koskee työvammatapauksissa myönnettäviä etuja, 1964

Suositus numero 133, joka koskee maatalouden ammattientarkastusta, 1969

Suositus numero 147, joka koskee työnteon yhteydessä syöpää synnyttävistä aineista ja tekijöistä aiheutuvien vaarojen torjuntaa ja valvontaa, 1974

Suositus numero 156, joka koskee työntekijöiden suojaamista työympäristössä esiintyvien ilman epäpuhtauksien, melun ja tärinän aiheuttamilta vaaroilta, 1977

Suositus numero 160, joka koskee työturvallisuutta ja -terveyttä satamatyössä, 1979

Suositus numero 164, joka koskee työturvallisuutta ja -terveyttä sekä työympäristöä, 1981

Suositus numero 171, joka koskee työterveyshuoltoa, 1985

Suositus numero 172, joka koskee turvallisuutta asbestin käytössä, 1986

Suositus numero 175, joka koskee turvallisuutta ja terveyttä rakentamisessa, 1988

Suositus numero 177, joka koskee työturvallisuutta kemikaaleja käytettäessä, 1990

Suositus numero 181, joka koskee suuronnettomuuksien torjuntaa teollisuudessa, 1993

Suositus numero 183, joka koskee terveyttä ja turvallisuutta kaivoksissa, 1995

Suositus numero 192, joka koskee työsuojelua maataloudessa, 2001

Suositus numero 194, joka koskee ammattitautien luetteloa sekä työtapaturmien ja ammattitautien kirjaamista ja ilmoittamista, 2002