3.12.1998

Kauhavan käräjäoikeuden tuomio 16.2.1996

Käräjäoikeus totesi Kuljetusliike B Ky:n valtiota ja tiemestari A:ta vastaan ajamasta kanteesta, että yhtiön palveluksessa ollut autonkuljettaja X oli kuljettanut yhtiön omistamaa kuorma-autoa VOR-611 ja siihen kytkettyä perävaunua PT-3531 Pietarsaaresta Kortesjärvelle tietä numero 741. Mainittu tie oli ollut Pietarsaaren suunnalta tultaessa hiekoitettu Pietarsaaren tiemestaripiirin rajaan saakka eli ns. Losteenin risteykseen Ylipurmolle. Tästä eteenpäin tie oli ollut hiekoittamaton.

X oli ajanut hiekoittamatonta tieosuutta n. 8 - 9 kilometriä, jonka jälkeen hän oli lähestynyt ns. Tanelinmäkeä. Hieman ennen mäkeä oli peltoaukeama ja välittömästi ennen mäkeä lievä notkelma, jonka kohdalla oli luoma. X:n kuljettama ajoneuvoyhdistelmä oli noustuaan noin 3/4 mainitusta mäestä alkanut luisua mäkeä alaspäin.

Ajoneuvoyhdistelmän liuttua mäkeä alaspäin oli se runsaan 50 metrin liukumisen jälkeen pysähtynyt siten, että vetoauton oikea takanurkka oli rikkonut peräkärryn oikean kyljen, koska perävaunu oli liukumisen yhteydessä kääntynyt poikittain tielle.

Tapahtuma oli sattunut perjantaina 21.1.1994 noin kello 21. Tätä ennen noin kello 16.30 oli eräs autoilija tehnyt päivystävälle rakennusmestarille ilmoituksen siitä, että Kortesjärvi - Kauhava -tieosuus oli erittäin liukas. Ilmoituksen johdosta tieosuus Kortesjärvi - Kauhava oli hiekoitettu noin kello 18. Tällöin ei ollut hiekoitettu nyt kysymyksessä olevaa tieosuutta, johon Kortesjärvi - Kauhava -tie risteää. Hiekoitus oli ennen klo 21 lopetettu alueen teillä.

Perusteluissaan käräjäoikeus lausui, että yleisistä teistä annetun lain (tielaki) 11 §:n 1 momentissa säädetään, että tie on pidettävä liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Lain 11 §:n 2 momentin 5 kohdassa todetaan tien kunnossapitoon kuuluvan lumi- ja jääesteiden poistamiseksi tarvittavat toimenpiteet ja 7 kohdan mukaan muut toimenpiteet, jotka tarkoittavat tien pysyttämistä liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Siten 1 momentti on antanut velvoitteen ja 2 momentti esimerkkiluettelon siitä, mitä toimenpiteet voivat olla. Luettelo 2 momentissa liittyy jakoon siitä, mitä sisältyy tielain 6 §:n mukaiseen tien tekemiseen ja mitä tien kunnossapitoon.

Käräjäoikeuden mukaan komiteamietintö nro 5/1952 ehdotukseksi laiksi yleisistä teistä tuki tätä kantaa. Sen mukaan 11 §:n 1 momentin säännöksestä oli katsottava mm. johtuvan, että tienpitäjä oli velvollinen viivyttelemättä poistamaan tien kunnossa havaitut puutteellisuudet. Lisäksi sen mukaan pykälän 2 ja 3 momentissa oli määräyksiä siitä, mitkä työt oli katsottava sisältyviksi kunnossapitoon.

Tielain 12 §:n mukaan yleinen tie oli talvella pidettävä moottoriajoneuvoliikenteen tarvetta vastaavasti lumi- ja jääesteistä vapaana.

Oikeuskäytännössä ratkaisussa KKO 1992:95 todetaan, että tienpitäjällä on velvollisuus pitää tie liikennettä tyydyttävässä kunnossa ja moottoriajoneuvoliikenteen tarvetta vastaavasti vapaana lumi- ja jääesteistä. Tuomion mukaan hiekoitus ei kuitenkaan koske jalankulkijoiden käyttämiä reunoja.

Edellä mainitun perusteella käräjäoikeus on todennut tienpitäjän vastuulle kuuluvan liukkaudentorjuntatyöt.

X on todistajana kertonut muun muassa, että Tanelinmäki oli onnettomuushetkellä erittäin liukas koko leveydeltään. X oli ennen mäkeen ajamistaan nostanut telin ja laittanut vetopyörästön lukon päälle. Hän oli nostanut nopeutta ennen mäkeä olevassa alamäessä, mutta tämänkin osuuden ollessa liukas ei nopeutta ollut voinut nostaa paljonkaan. Ennen alamäkeä hänen käyttämänsä nopeus oli ollut noin 30 - 40 km/h. Autossa olleet renkaat olivat olleet hyväkuntoiset, niillä oli ajettu 30 000 - 40 000 kilometriä. Renkaissa ei ollut nastoja. Tie oli ollut liukas useita kilometrejä ennen vahinkopaikkaa etenkin aukeilla paikoilla. Kitkaketjuja X ei ollut käyttänyt, koska autossa niitä oli mukana vain yksi. Sen käyttö olisi vain saattanut aiheuttaa auton kääntymisen poikittain.

Eräs toinen todistaja on kertonut ajaneensa illalla onnettomuushetken jälkeen Kortesjärveltä kohti Pietarsaarta ja tien olleen liukkaan, erityisesti aukeilla paikoilla. Kolmas todistaja on kertonut tien olleen päivällä klo 15 vielä normaalin, mutta illalla noin klo 23 sen olleen todella liukkaan.

Todistajat, jotka olivat olleet onnettomuuspaikalla vahingon tapahtuman aikaan tai sen jälkeen olivat kertoneet tien olleen liukkaan tai erityisen liukkaan. Tämän perusteella käräjäoikeus on todennut näytetyksi, että Tanelinmäki oli ollut liukas vahingon tapahtuessa.

Kun hiekoitus oli lopetettu alueen teillä ennen tieltä suistumista, ei töiden kiireellisyysjärjestys ja käytettävissä olleen kaluston määrä olleet estäneet liukkaudentorjuntaa.

Ilmatieteen laitoksen Kauhavan lentoaseman säätiedot 21.1.1994 sekä otteet Kauhavan tiemestaripiirin ja Evijärven sivutukikohdan päiväkirjoista osoittivat lämpötilan nousseen nollan yläpuolelle jo aamupäivällä ja sään olleen pilvinen. Siten säätilan muutos ei ollut ollut siinä määrin yllättävä, että se olisi muodostanut ylivoimaisen esteen.

Se oliko tiemestaripiiriin tullut ilmoitusta kyseisen tieosuuden liukkaudesta, ei poistanut tienpitäjän vastuuta. Hiekoitustarve oli todettu tiemestaripiirin päiväkirjan mukaan 21.1.1994 klo 16.30. Koska hiekoitustarve jo oli todettu tiemestaripiirin alueella, ei ilmoitus erikseen tietyn tieosuuden kohdalla ole ollut toimenpiteisiin ryhtymisen edellytys. Sen sijaan tiepiirin tiet olisi saadun ilmoituksen perusteella pitänyt kunnoltaan tarkistaa tapahtunutta laajemmin.

Edellä olevan perusteella käräjäoikeus on todennut jääneen näyttämättä, että tienpitäjä olisi pitänyt tien liikennettä tyydyttävässä kunnossa siten kuin kohtuudella voidaan odottaa tai toimenpiteisiin olleen ylivoimaisen esteen.

Käräjäoikeus on todennut, että valtio ja A eivät olleet esittäneet näyttöä auton tai sen varusteiden huonosta kunnosta. Koska liukkaus oli ollut odottamatonta mainitun tasoisella tiellä, ei kitkaketjujen käyttämättä jättäminen osoittanut myötävaikutusta. Se, ettei X tien liukkauden havaittuaan ollut pyytänyt liukkaudentorjuntatoimenpiteitä tai käyttänyt lastina ollutta rautamalmikuonaa liukkauden torjuntaan tai parempikuntoista tietä, ei ollut sellaisessa syyyhteydessä vahinkoon, ottaen huomioon tienpitäjän velvollisuus liukkaudentorjuntaan, että ne voitaisiin katsoa myötävaikutukseksi.

Käräjäoikeus on todennut, että ei ole näytetty X:n vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaisesti myötävaikuttaneen vahinkoon.

Tienpitäjänä valtio ja tiemestari eivät olleet pitäneet tietä numero 741 ns. Tanelinmäen kohdalla liikennettä tyydyttävässä kunnossa sekä moottoriajoneuvoliikenteen tarvetta vastaavasti lumi- ja jääesteistä vapaana siten kuin kohtuudella voidaan odottaa, laiminlyömällä liukkaudentorjunnan. Tästä syystä X:n kuljettama ja Kuljetusliike B Ky:n omistama ajoneuvoyhdistelmä oli 21.1.1994 noin klo 21, tiellä numero 741 ns. Tanelinmäessä alkanut luisua liukkauden vuoksi taaksepäin. Runsaan 50 metrin liukumisen jälkeen ajoneuvoyhdistelmä oli pysähtynyt siten, että vetoauton oikea kylki oli rikkonut perävaunun oikean kyljen. Tästä oli aiheutunut yhtiölle 20 752 markan korjauskustannukset. Vahinkoon ei ajoneuvoyhdistelmän kuljettaja ollut myötävaikuttanut.

Käräjäoikeus on todennut, että koska tiemestari oli ollut vastaajana työnantajansa ohella eikä kyseessä ole ollut julkisen vallan käyttäminen, tiemestari voitiin velvoittaa suorittamaan vahingonkorvausta, ottaen huomioon vahingon suuruus, teon laatu, tiemestarin asema ja muut olosuhteet, kohtuulliseksi harkittu määrä, mutta vain siinä tapauksessa, että korvausta ei ole saatu perittyä hänen työnantajaltaan (vrt. KKO 1981 II 76).

Tiemestarin tuottamuksen määrää arvioidessaan käräjäoikeus on ottanut huomioon käytettävissä olevan valvontajärjestelmän ja suoritetun valvonnan. Siten tiemestarin viaksi on jäänyt vain lievä tuottamus, joten häntä ei vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n mukaisesti ole tuomittu vahingonkorvaukseen.

Sen vuoksi yhtiön kanne on hyväksytty. Tiemestari A:ta ei ole tuomittu vahingonkorvaukseen.

Valtio tielaitoksen edustamana on velvoitettu korvaamaan Kuljetusliike B Ky:lle perävaunun korjauskustannukset 20 752 markkaa korkoineen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 28.4.1997

Valtio ja A valittivat hovioikeuteen. Valituksessaan valtio vaati kanteen hylkäämistä tai valtion korvausvelvollisuuden sovittelemista X:n huolimattomuuden ja varomattomuuden johdosta. Molemmat vaativat oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota korvausvelvollisuuden osalta.

Perustelut

X on kuljettanut kyseistä kuorma-auton ja perävaunun yhdistelmää, jonka kuormana on ollut rautamalmia, 8 - 9 kilometriä hiekoittamatonta Pietarsaari -Lappajärvi maantietä nr:o 741 Kortesjärvelle. Hän on havainnut tien olevan paikoitellen liukkaan. Tien liukkaus on rajoittanut X:n mahdollisuutta ottaa vauhtia hänen lähestyessään 600 metriä pitkää mäkeä. Ajoneuvon noustua noin kolme neljäsosaa mäestä auton vauhti ja vetopyörien pito ovat liukkauden johdosta loppuneet käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuin seurauksin.

Tienpitäjällä on yleisistä teistä annetun lain 11 §:n mukaan velvollisuus pitää tie liikennettä tyydyttävässä kunnossa, mikä merkitsee myös tien liukkauden torjumista. Tien kunnossapidossa ei ole kysymys julkisen vallan käyttämisestä vaan valtion vastuu tienpitäjänä määräytyy vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tienpitäjä on velvollinen korvaamaan tien kunnossapidon puutteellisuudesta aiheutuneen vahingon, ellei ole selvitetty, ettei vahinko ole johtunut tienpitäjän laiminlyönnistä.

Tielaitos on huolehtinut teiden talvihoidosta muun muassa tien merkityksestä riippuvan kiireellisyysjärjestyksen mukaan. Liukkauden torjuntaa ei ole mahdollista toteuttaa siten, että tiet eivät olisi koskaan liukkaat. Ajoneuvoa kuljetettaessa on otettava huomioon vallitsevat keliolosuhteet.

X:n käyttämän tieosuuden liukkaudesta ei ollut ennen onnettomuutta tullut tielaitokselle ilmoituksia. Saman päivän iltapäivällä oli tehty risteävän tien liukkautta koskeva ilmoitus, jonka johdosta tuon ilmoituksen tarkoittama tieosuus oli hiekoitettu. Hiekoituksen suorittanut autonkuljettaja ei ollut hiekoittanut nyt kysymyksessä olevaa tietä, koska hänen havaintojensa mukaan Kortesjärvellä tiet eivät olleet olleet liukkaita. Tielaitos ei myöskään muutoin ollut tullut tietoiseksi nyt kysymyksessä olevan tien liukkaudesta eikä säätietojen perusteella ollut voinut olettaa liukkautta syntyvän.

Ajoneuvoa tiellä kuljettavalta edellytetään, että hän sovittaa ajoneuvonsa nopeuden muun muassa tien kunnon ja kelin mukaan sekä noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Ennen vahingon tapahtumista X oli ajanut kysymyksessä olevaa hiekoittamatonta ja liukkaaksi havaitsemaansa tietä noin 8 - 9 kilometriä. Hänellä on siten ollut mahdollisuus sovittaa ajoneuvon kulku tien kunnon ja kelin mukaan.

Näissä olosuhteissa Korkein oikeus katsoo, ettei onnettomuus ole johtunut tielaitoksen laiminlyönnistä pitää tie liikennettä tyydyttävässä kunnossa.

Valtio ja A voittavat asian, joten kommandiittiyhtiön on korvattava näiden oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa.

Tuomiolauselma

Kommandiittiyhtiön kanne hylätään ja valtio ja A vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta yhtiölle.