3.12.1998

Tornion käräjäoikeuden tuomio 18.6.1996

Käräjäoikeus lausui P ja Pojat Oy:n ja A-Vakuutus Keskinäisen yhtiön tielaitosta vastaan ajamista kanteista selvitetyksi, että autonkuljettajat P ja T olivat 22.11.1994 kuljettaneet P ja Pojat Oy:n omistamia kuorma-auton ja perävaunun ajoneuvoyhdistelmiä Pellossa valtatietä 21 etelään.

P:n kuljettama kuorma-auton LKT-430 ja perävaunun PPE-825 ajoneuvoyhdistelmä oli kello 17.30 aikoihin Juoksengissa Napapiirin kohdalla törmännyt M:n hänen edellä kuljettaman henkilöauton IGE-871 perään, kun M oli hiljentänyt autonsa nopeutta. Törmäyksen jälkeen ajoneuvot olivat suistuneet ojaan. P:n kuljettaman auton perässä kuorma-auton LLB630 ja perävaunun PLC-465 yhdistelmää kuljettanut T oli päässyt vahinkopaikan ohi, mutta yhdistelmä oli tämän jälkeen suistunut samoin tien oikeanpuoleiseen ojaan.

Ajoneuvoyhdistelmät olivat vaurioituneet. Kuorma-autot oli vaunuvahinkovakuutettu A-Vakuutus Keskinäisessä yhtiössä. Perävaunut oli vain liikennevakuutettu.

Käräjäoikeus on todennut, että tie on yleisistä teistä annetun lain 11 §:n mukaan pidettävä liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Lain 11 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan tien kunnossapitoon kuuluvat lumi- ja jääesteiden poistamiseksi tarvittavat toimenpiteet ja 7 kohdan mukaan muut toimenpiteet tien pysyttämiseksi liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Lain 12 §:n mukaan yleinen tie on pidettävä talvella lumi- ja jääesteistä vapaana. Lumi- ja jääesteiden poistamiseen kuuluu osana liukkauden torjunta. Tienpitäjällä on siten velvollisuus myös liukkauden torjuntaan, ellei tie ole muutoin liikennettä tyydyttävässä kunnossa.

Lainkohdat asettavat tienpitäjälle velvollisuuden kohdistaa tiehen sääolosuhteiden vaatimia kunnossapitotoimia. Nykyisellä kalustolla ja tekniikalla kunnossapitotehtävien suorittaminen on ratkaisevasti muuttunut ja parantunut yleisistä teistä annetun lain säätämisen ajoista. Tähän nähden tienpitäjälle voidaan asettaa korostettu huolellisuusvelvollisuus yleisen tien pitämisessä liikennettä tyydyttävässä kunnossa.

Todistajien kertomuksista ilmeni, että sääolosuhteet olivat tapahtumapäivänä muuttuneet nopeasti aamun pakkasesta iltapäivän vesisateeksi. Sade oli alkanut Juoksengissa noin kello 13 aikoihin.

P:n ja T:n sekä kahden muun todistajan kertomusten perusteella käräjäoikeus on katsonut, että kysymyksessä oleva toiseen kunnossapitoluokkaan kuulunut tie oli Tornion ja Pellon tiemestaripiirien kunnossapitorajalla muuttunut jyrkästi erittäin jäiseksi ja petollisen liukkaaksi. Muutos oli ollut niin ennaltaarvaamaton, että P:llä ja T:llä ei ollut ollut mahdollisuutta tilannenopeuden sovittamiseen muuttuneisiin olosuhteisiin. Tie oli ollut niin liukas, ettei puutavara-autojen kuljettaminen normaalirenkailla ollut ollut mahdollista, ja jopa niiden pysäköiminen turvallisesti oli ollut lähes mahdotonta. Tämän perusteella käräjäoikeus katsoi, että tie ei ollut ollut liikennöintikelpoinen raskaille puutavara-autoille.

Todistajien kertomusten perusteella tienpitäjällä ei ole ollut mahdollisuutta reaaliajassa huolehtia Tornion tiemestaripiirin kunnossapidettävistä noin 760 kilometristä yleisiä teitä. Kunnossapidosta täytyikin tämän vuoksi huolehtia liikennetiheyttä ja tarvetta osoittavan kunnossapitoluokan mukaisessa järjestyksessä.

Tienpitäjä oli säätiedotusten ja puhelimitse tulleitten ilmoitusten perusteella ollut tietoinen liukkauden torjunnan tarpeellisuudesta jo kello 13 lähtien. Tienpitäjän oli katsottava olleen myös tietoinen siitä, että kunnossapitorajoille saattoi muodostua tasoeroja. Käräjäoikeus on katsonut tielaitoksen menetelleen virheellisesti suorittamalla hiekoituksen siten, että hiekoituksen loppuminen on tullut saman kunnossapitoluokan tiellä autoilijoille yllätyksenä. Todistajien kertomusten mukaan oli mahdollista viestittää autoilijoille hiekoituksen loppumisesta hiekoitusta vähentämällä tai pätkimällä sitä.

Syyttäjä oli 17.1.1995 tekemällään päätöksellä jättänyt syytteen nostamatta T:tä vastaan. Käräjäoikeus oli 30.3.1995 hylännyt toteen näyttämättömänä syyttäjän vaatimuksen, että oikeus vahvistaisi P:n syyllistyneen liikenteen vaarantamiseen. Käräjäoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että P olisi ollut ohittamassa M:ä ja että P ja T olisivat laiminlyöneet noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Asiassa ei ollut siten näytetty, että P ja T olisivat myötävaikuttaneet onnettomuuteen.

Käräjäoikeus on katsonut onnettomuuden tapahtuneen noin 400 metrin päässä tiemestaripiirien kunnossapitorajasta, jonka kummallakin puolella tie on kuulunut kunnossapitoluokkaan 2. Tie onnettomuuspaikalla ei ole ollut liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Tien olisi tullut olla rajan molemmin puolin kunnossapitoluokkaa vastaavalla tavalla samantasoisessa kunnossa.

Tielaitoksen kalusto on ollut kyseisenä päivänä kokonaisuudessaan käytössä kello 15.30 saakka, jolloin yksi autoista oli ajettu varikolle. Tien liukkauden torjuminen olisi edellyttänyt työajan jatkamista katkeamatta iltaan saakka. Käräjäoikeus on katsonut, että tielaitoksen tuottamus vallitsevissa oloissa oli ollut vähäinen. Koska P:n ja T:n osalta ei oltu näytetty tuottamusta, korvausvelvollisuutta ei voitu sovitella.

Näillä perusteilla käräjäoikeus on yleisistä teistä annetun lain 11 ja 12 §:n ja vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n nojalla velvoittanut tielaitoksen suorittamaan P ja Pojat Oy:lle vahingonkorvauksena ajoneuvon LKT-430 kytketyn perävaunun PPE-825 ja ajoneuvon LLB-630 kytketyn perävaunun PLC-465 vaurioitumisesta yhteensä 41 954,77 markkaa, vaunuvahinkovakuutukseen kuulumatonta korvausta ajoneuvosta LLB-630 19 152,09 markkaa ja ajoneuvosta LKT-430 3 464,10 markkaa, ansionmenetystä korjausajalta kummankin ajoneuvoyhdistelmän osalta erikseen 52 583,50 markkaa eli yhteensä 105 167 markkaa ja vakuutuksen omavastuuosuuden kummankin ajoneuvon osalta erikseen 750 markkaa eli yhteensä 1 500 markkaa, kaikki erät viivästyskorkoineen 20.7.1995 alkaen.

Käräjäoikeus on myös velvoittanut tielaitoksen suorittamaan A-Vakuutus Keskinäiselle yhtiölle ajoneuvon LKT430 vaunuvahinkovakuutuksesta korvatun määrän 145 809,10 markkaa, saman ajoneuvon osalta maalauksesta, ohjaamon oikaisusta sekä jakopään korjauksesta yhteensä 17 690,80 markkaa, ajoneuvon LLB-630 vaunuvahinkovakuutuksesta korvatun määrän 85 586,60 markkaa ja saman ajoneuvon osalta rungon oikaisun lisäkustannukset 2 000 markkaa viivästyskorkoineen vaunuvahinkovakuutuksesta korvatuille määrille 20.7.1995 lukien ja muille korvauserille 13.9.1995 lukien.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 25.3.1997

Tielaitos valitti hovioikeuteen vaatien kanteen hylkäämistä tai korvausvelvollisuuden sovittelemista P:n ja T:n tieliikennelain säännösten vastaisen menettelyn vuoksi.

Hovioikeus on lausunut perusteluinaan:

Huomioon ottaen vallinneet sääolosuhteet sekä tielaitokselle tulleet valtatie 21:n liukkautta koskevat ilmoitukset tielaitokselle ei ole ollut ennalta-arvaamatonta, että kello 13 aikaan suoritetun hiekoituksen jälkeen keli oli huonontunut myös Juoksengissa eli paikalla, missä onnettomuus sittemmin oli sattunut. Tielaitos ei ollut näyttänyt, että tien uudelleen hiekoittaminen olisi ollut hyödytöntä. Käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta todistelusta ilmeni, että kello 15.30 lähtien tielaitoksella oli ollut yksi auto vapaana hiekoitukseen käytettävissä. Sääolosuhteet ja tielaitoksen tiedossa ollut liukas keli olivat edellyttäneet valtatie 21:n hiekoituksen jatkamista myös tällä autolla. Auto oli kuitenkin ollut käyttämättömänä kello 17.30 saakka. Tielaitos oli siten laiminlyönyt pitää tien onnettomuuspaikalla liikennettä tyydyttävässä kunnossa.

M oli käräjäoikeudessa todistajana kertonut, että hän oli ennen onnettomuutta kelin muuttumisen ja edessä olleen auton vuoksi hiljentänyt kuljettamansa auton nopeutta. M oli olettanut takanaan ajaneen P:n kuljettaman rekka-auton olleen onnettomuushetkellä ohitustilanteessa. Hovioikeus katsoo, että oletus ohitustilanteesta on voinut aiheutua siitä, ettei P ole kyennyt vähentämään raskaan rekkaauton nopeutta yhtä paljon kuin M kuljettamansa henkilöauton nopeutta, jolloin rekka-auto oli lähestynyt M:n autoa. Näillä ja käräjäoikeuden selostamilla perusteilla myös hovioikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että onnettomuus olisi osaltaan aiheutunut P:n tai T:n tuottamuksesta.

Tielaitos oli edellä selostetulla tavalla laiminlyönyt huolehtia siitä, että tie oli liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Tielaitos oli velvollinen korvaamaan onnettomuudesta P ja Pojat Oy:lle sekä A-Vakuutus Keskinäiselle yhtiölle aiheutuneen vahingon.

Näillä perusteilla hovioikeus on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

Tienpitäjällä on yleisistä teistä annetun lain 11 §:n mukaan velvollisuus pitää tie liikennettä tyydyttävässä kunnossa, mikä merkitsee myös tien liukkauden torjumiseksi tarpeellisia toimenpiteitä. Tien kunnossapidossa ei ole kysymys julkisen vallan käyttämisestä vaan valtion vastuu tienpitäjänä määräytyy vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tienpitäjä on velvollinen korvaamaan tien kunnossapidossa olevasta puutteesta aiheutuneen vahingon, ellei ole selvitetty, ettei vahinko ole aiheutunut tienpitäjän laiminlyönnistä.

Tapahtumapäivänä ovat sääolosuhteet olleet teiden liukkauden torjunnan kannalta erittäin vaikeat. Lämpötilan nopea nousu ja vesisade ovat käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla aiheuttaneet kiireellisten toimenpiteiden tarvetta tiepiirin eri alueilla. Tienpitäjän ei ole ollut mahdollista saada kaikkia liukkaiksi todettujakaan tiestön osia hiekoitetuksi samanaikaisesti ja jatkuva sade on kuljettanut hiekkaa myös pois tieltä.

Ajoneuvoa tiellä kuljettavalta edellytetään, että hän sovittaa ajoneuvonsa nopeuden muun muassa tien kunnon ja kelin mukaan ja noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. P:n ja T:n käyttämä tie on kuitenkin tiemestaripiirien kunnossapitorajalla hiekoituksen päättyessä muuttunut käräjäoikeuden tuomion perusteluissa mainitulla tavalla poikkeuksellisen äkillisesti ja yllättäen hyvin hiekoitetusta erittäin jäiseksi ja liukkaaksi, mikä on ollut P:lle ja T:lle niin ennalta-arvaamatonta, etteivät he ole voineet siihen varautua. Tielaitokselle sen sijaan olisi ollut mahdollista toimenpiteillään estää tien käyttäjien kannalta yllättävän vaaratilanteen syntyminen. Korkein oikeus katsoo vahinkojen aiheutuneen tielaitoksen laiminlyönnistä pitää tie tyydyttävässä kunnossa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.