KKO:1996:80
- Asiasanat
- Tuomari, Esteellisyys
- Tapausvuosi
- 1996
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S94/1843
- Taltio
- 2357
- Esittelypäivä
Vrt. KKO:1984-II-147
Ään.
Kihlakunnanoikeus velvoitti säästöpankin kanteesta A:n suorittamaan pankille sillä panttina olevan kiinnitetyn haltijavelkakirjan nojalla pankin vaatiman määrän kiinteistön arvosta. Kihlakunnanoikeuden lautakuntaan kuului asiaa käsiteltäessä kolme kantajapankkiin sittemmin sulautuneen säästöpankin isännistöön panttauksen aikaan kuulunutta lautamiestä, jotka eivät enää jutun vireille tullessa kuuluneet isännistöön. Kysymys lautamiesten esteellisyydestä.
Ks. KKO:1996:81
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kuhmoisten kihlakunnanoikeuden päätös 12.10.1993
Kihlakunnanoikeus velvoitti lausumillaan perusteilla A:n heti suorittamaan Suomen Säästöpankki - SSP Oy:lle X Oy:n konkurssituomiossa tarkoitetuista pankin saatavista erään tilan arvolla siihen 25.1.1991 kiinnitetyn haltijavelkakirjan määrän 150 000 markkaa 14 prosentin korkoineen 2.1.1991 lukien ja 2 000 markan perimiskuluineen. Perusteluina kihlakunnanoikeus lausui muun muassa, että A oli 2.1.1991 pantannut haltijavelkakirjan X Oy:n veloista Kuhmoisten Säästöpankille, joka sittemmin oli sulautunut Keski-Suomen Säästöpankkiin ja se edelleen Suomen Säästöpankki - SSP Oy:öön.
Vaasan hovioikeuden tuomio 29.8.1994
A:n valitus
A valitti hovioikeuteen ja vaati lausumillaan perusteilla, että kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan ja kanne hylätään tai että juttu ainakin palautetaan käräjäoikeuteen uutta käsittelyä varten. Palautusvaatimusta A perusteli sillä, että kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamisen jälkeen oli käynyt ilmi, että kihlakunnanoikeuden lautakunnan jäseninä olivat asiaa 14.9.1993 käsiteltäessä ja 12.10.1993 päätettäessä olleet muiden ohessa B, C ja D, jotka olivat kuuluneet Kuhmoisten Säästöpankin isännistöön, B vuosina 1989 -1991 ja C ja D vuosina 1990 - 1992. B:n, C:n ja D:n asema pankissa teki heidät esteellisiksi olemaan kihlakunnanoikeuden jäseninä asiaa käsiteltäessä ja ratkaistaessa. Kysymyksessä oli menettelyvirhe.
Pankin vastaus
Pankki vastasi A:n valitukseen ja muun ohella lausui oikeuskäytännössä katsotun, ettei säästöpankin isännällä ollut sellaista asemaa luotonannossa, että hän sen johdosta olisi esteellinen ratkaisemaan tuomioistuimessa asian, jossa pankki on vastapuolena. Isäntien asema ilmeni säästöpankkilain 51 §:stä ja silloisen Kuhmoisten Säästöpankin säännöistä.
Hovioikeuden ratkaisu
Hovioikeus lausui:
Lautamiesten esteellisyydestä yleisemmin
Tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä. Säännös on edelleen voimassa siinä muodossa, joka sillä oli vuoden 1734 laissa. Sen mukaan tuomari on esteellinen käsiteltävänä olevassa asiassa muun muassa, kun hänellä "on siinä asiassa osa" tai kun hänellä "on siinä erinomaista hyötyä tai vahinkoa odotettavana".
Säännöksen ilmaisun "on osa" on oikeuskirjallisuudessa tulkittu tarkoittavan tilanteita, joissa tuomarilla on oikeudellista intressiä asiassa. Oikeudellinen intressi oikeudenkäynnin kohteena olevaan oikeussuhteeseen voi ilmetä muun muassa siinä muodossa, että tuomari asianosaisen ohella tulee oikeutetuksi tai velvoitetuksi taikka että tuomari voi esiintyä sivuväliintulijana.
Mikäli tuomarin intressi asiassa ei ole luonteeltaan juridinen, sen on katsottu kuuluvan säännöksen tarkoittamaan "hyötyyn" tai "haittaan". Jotta hyöty tai haitta muodostaisi esteellisyysperusteen, sen tulee olla "erinomainen". Tämän nojalla on Keisarillisessa Kirjeessä 20.2.1860 katsottu, että lautamies ei ole esteellinen käsittelemään lausuntoa, joka koskee teiden rakentamista ja muuta vastaavaa siinä kunnassa, jonka puolesta hänet on lautamieheksi valittu. Samalla perusteella oikeuskirjallisuudessa on katsottu, ettei tuomari ole esteellinen käsittelemään juttua, joka koskee osakeyhtiötä, jossa tuomari on osakkaana, jollei osakkeenomistus yhtiössä ole niin merkittävä, että hänelle sitä kautta tulevaa hyötyä tai haittaa voidaan pitää "erinomaisena".
Korkein oikeus on ratkaisussaan 1977 II 114 katsonut, että osakeyhtiön hallituksen jäsen oli esteellinen toimimaan tuomarina jutussa, vaikkei osakeyhtiö asianomistajaksi haastettuna ollut saapunut esittämään jutussa vaatimuksia. Samoin Korkein oikeus on ratkaisussaan 1984 II 147 katsonut, että säästöpankin hallituksen varajäsen oli esteellinen kihlakunnanoikeudessa käsittelemään juttua, jossa säästöpankki oli asianosaisena. Ennakkotapauksista on katsottu ilmenevän se periaate, että niillä henkilöillä, jotka lain nojalla ovat oikeutettuja edustamaan oikeushenkilöitä, on odotettavana "erinomaista hyötyä tai vahinkoa" asiassa ja he ovat esteelliset toimimaan jutuissa tuomareina. Näin ollen osuuskunnan hallintoneuvoston jäsen ei ollut esteellinen lautamiehenä käsittelemään työntekijän työsopimuksen irtisanomista koskevaa riitaa, jossa osuuskunta oli asianosaisena (KKO 1988:46), eikä säästöpankin isäntä ollut esteellinen lautamiehenä käsittelemään juttua, jossa säästöpankki oli asianosaisena (KKO 1984 II 147).
Mainitun säännöksen sanamuodon ja oikeuskäytännön perusteella edellä mainittuja lautamiehiä ei siten voida pitää esteellisinä käsittelemään nyt kysymyksessä olevaa asiaa.
Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n ohella tulee kiinnittää huomiota Suomen 10.5.1990 voimaan saattaman Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn sopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) säännöksiin. Sopimuksen 6 artiklan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.
Riippumattomuudella tarkoitetaan riippumattomuutta lainsäätäjästä, täytäntöönpanovallasta ja osapuolista. Subjektiivisella puolueettomuudella tarkoitetaan tuomarin henkilökohtaista asennetta tai vakaumusta ja objektiivisella puolueettomuudella sitä, että osapuolilla ulkonaisten seikkojen perusteella ei ole aihetta epäillä tuomarin tai tuomioistuimen riippumattomuutta. Vaatimus koskee sekä ammattituomareita että tuomioistuimen maallikkojäseniä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan katsonut, että tuomioistuimen ei vain pidä olla puolueeton vaan sen on myös näytettävä puolueettomalta (Delcourt-tapaus, tuomio 17.1.1970, Piersack-tapaus, tuomio 1.10.1982). Ratkaisujen nojalla on katsottu, että vaikka ei voida esittää varsinaista selvitystä tuomarilta puuttuvasta puolueettomuudesta, jo epäilys siitä on omiaan vaarantamaan luottamusta tuomioistuimeen. Tuomarin näkyvien yhteyksien esimerkiksi elinkeinon- tai ammatinharjoittajiin tai näkyvän osallistumisen yhteisön tai muun organisaation toimintaan on katsottu voivan synnyttää perustellun epäilyn tuomarin kyvystä toimia puolueettomasti asioissa, jotka läheisesti sivuavat tällaista toimintaa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole suoraan ottanut kantaa tuomarin puolueettomuuteen silloin, kun hänellä on asema oikeushenkilössä, joka on asianosaisena jutussa. Tuomioistuin on kuitenkin ratkaisuissaan katsonut sopimusta rikotun, kun asian käsittelyyn on osallistunut henkilö, jolla on asianosaiseen tai itse asiaan sellainen suhde, että hänen riippumattomuutensa voidaan perustellusti asettaa kysymyksenalaiseksi (Sramek-tapaus, tuomio 22.10.1984, Langborger-tapaus, tuomio 22.6.1989, Holm-tapaus, tuomio 25.11.1993).
Säästöpankin isännät toimivat säästöpankissa tallettajien edustajina ja heidän tehtävänään on valvoa, että pankkia hoidetaan asiantuntevasti ja huolellisesti. Heidän on muun muassa vahvistettava pankin toimintaa koskevat yleiset ohjeet asioissa, jotka ovat laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä sekä päätettävä vastuuvapaudesta hallituksen jäsenille, valtuutetuille ja toimitusjohtajalle (säästöpankkilaki 47 §, 51 §). Isäntänä toimiminen luo siis pankin ja kyseisen henkilön välille sellaisen suhteen, joka on otettava huomioon tuomarin esteellisyyttä arvosteltaessa.
Toisaalta kansallisen oikeudenkäymiskaaremme säännös tuomarin esteellisyydestä ja siihen nojautuva oikeuskäytäntö sekä toisaalta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ja siihen pohjautuva oikeuskäytäntö esteellisyydestä ovat ristiriidassa keskenään. Sanottu Suomea sitova ylikansallinen normi tulkintaratkaisuineen syrjäyttää tässä tapauksessa kansallisen lain ja kansallisen oikeuskäytännön.
Hovioikeus katsoi edellä lausutun perusteella, että säästöpankin isännällä on pankissa sellainen asema, että hänen puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa tuomarina pankkia koskevassa asiassa voidaan perustellusti asettaa asianosaisen kannalta tarkasteltuna kysymyksenalaiseksi. Pankin isäntä on siten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan perusteella esteellinen toimimaan lautamiehenä asiassa, jossa pankki on asianosaisena.
B:n, C:n ja D:n esteellisyys
Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa kaikki kolme lautamiestä olivat kuitenkin eronneet isännän tehtävästä ennen kuin juttu oli tullut vireille kihlakunnanoikeudessa. Vielä voitiin todeta, että Kuhmoisten Säästöpankki oli niin ikään ennen jutun vireilletuloa fuusioitunut Keski-Suomen Säästöpankkiin ja se edelleen valtakunnalliseen Suomen Säästöpankki - SSP:hen, josta oli sittemmin muodostettu osakeyhtiö.
Tuomioistuimen on kokoonpanoltaan näytettävä puolueettomalta ja riippumattomalta jutun asianosaisen kannalta tarkasteltuna. Kun tuomioistuimen puolueettomuus ja riippumattomuus asetetaan kysymyksenalaiseksi, siihen on kuitenkin oltava perusteltu eli objektiivisesti hyväksyttävissä oleva syy. Erottuaan isännän tehtävistä B:llä, C:llä ja D:llä ei enää ollut ollut pankissa sellaista asemaa, minkä perusteella heidän puolueettomuuttaan ja riippumattomuuttaan voitaisiin perustellusti epäillä. Edellä selostettujen fuusioiden johdosta tilanne oli muutoinkin ratkaisevasti muuttunut siten, ettei puheena olevilla lautamiehillä voitu katsoa olleen muutakaan sellaista intressiyhteyttä asianosaisena olevaan valtakunnalliseen pankkiin, että heidän puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa voitaisiin perustellusti asettaa kysymyksenalaiseksi. He eivät siten olleet olleet esteellisiä toimimaan lautamiehinä tässä jutussa.
Näillä perusteilla hovioikeus hylkäsi A:n väitteen B:n, C:n ja D:n esteellisyydestä.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunto
Hovioikeudenlaamanni Kangasmaa: Esteellisyydestä olen samaa mieltä kuin enemmistö siltä osin kuin siitä oli lausuttu tuomion perustelujen alaotsikon "Lautamiesten esteellisyydestä yleisemmin" alla. Riidan kohteena oleva panttaussitoumus on annettu pankille B:n, C:n ja D:n isännyyden aikana. Sillä seikalla, että isännyys on myöhemmin päättynyt ja että pankki on tuomiosta ilmenevin tavoin yhdistetty varoineen ja vastuineen toiseen pankkiin, ei ole esteellisyyttä poistavaa vaikutusta.
Johtopäätöksenä totean, ettei tuomioistuin ole tässä tapauksessa täyttänyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vaatimusta riippumattomasta ja puolueettomasta tuomioistuimesta, kuten A on asiassa esittänyt.
Eri mieltä oleva jäsen kumosi kihlakunnanoikeuden päätöksen ja palautti asian kihlakunnanoikeuden sijaan tulleeseen Jämsän käräjäoikeuteen.
Hovioikeuden presidentti Rintala oli samaa mieltä kuin hovioikeudenlaamanni Kangasmaa.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A toisti hovioikeudessa esittämänsä vaatimuksen, että hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan ja juttu palautetaan uutta käsittelyä varten Kuhmoisten kihlakunnanoikeuden sijaan tulleeseen Jämsän käräjäoikeuteen, koska asian käsittelemiseen ja päättämiseen oli kihlakunnanoikeudessa osallistunut kolme Kuhmoisten Säästöpankin isännistöön kuulunutta lautamiestä B, C ja D, jotka olivat esteellisiä.
Pankki vastasi valitukseen todeten muun muassa, että B, C ja D eivät enää olleet pankin isännistön jäseniä kanteen vireilletulohetkellä, joten heillä ei ollut sellaista ulkonaista asemaa, joka olisi uhannut heidän objektiivista puolueettomuuttaan. B:tä, C:tä ja D:tä vastaan ei myöskään ollut määräajassa nostettu korvauskanteita säästöpankkilain 129 §:n perusteella.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.6.1996
Perustelut
Kysymyksessä oleva riita-asia
Suomen Säästöpankki - SSP Oy, johon Kuhmoisten Säästöpankki on ennen jutun vireille tuloa hovioikeuden mainitsemin tavoin sulautunut, on vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan pankin kanteessa tarkoitetut saatavat A:n Kuhmoisten kunnan Päijälän kylässä omistamasta tilasta sillä perusteella, että A oli 2.1.1991 allekirjoittamallaan panttaussitoumuksella pantannut vaadittujen saatavien vakuudeksi tunnustamansa, tilaan kiinnitetyn haltijavelkakirjan.
A on vastustanut kannetta ja vaatinut sen hylkäämistä sen vuoksi, että hänen antamansa panttaussitoumuksen oli sovittu olevan voimassa vain väliaikaisesti siihen asti, kunnes velalliset Y ja Z olivat saaneet lainhuudon erääseen Kuhmoisten kunnan Päijälän kylässä sijaitsevaan tilaan, jolloin tähän tilaan haettavat kiinnitykset olisivat tulleet vakuudeksi pankille. Kuhmoisten kihlakunnanoikeus, jonka tuomion lopputuloksen Vaasan hovioikeus on pysyttänyt, on hyväksynyt kanteen ja velvoittanut A:n heti suorittamaan kantajalle omistamansa tilan arvolla siihen kiinnitetyn haltijavelkakirjan määrän korkoineen ja perimiskuluineen.
Kihlakunnanoikeuden kokoonpano
Juttua kihlakunnanoikeudessa käsiteltäessä käsittelyyn ovat osallistuneet lautamiehet B, C ja D, jotka panttausta suoritettaessa ovat kuuluneet Kuhmoisten Säästöpankin isännistöön.
Tuomarin esteellisyyttä koskevat säännökset
Tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä. Säännöstä on tulkittu (KKO 1984 II 147) siten, että säästöpankin isäntää ei voida pelkästään sanotun asemansa perusteella pitää esteellisenä toimimaan lautamiehenä riita-asiassa, jossa säästöpankki on asianosaisena.
Suomen liityttyä 10.5.1990 Euroopan neuvoston piirissä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen (Euroopan ihmisoikeussopimus) tuomarin esteellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon myös tuon sopimuksen määräykset sekä sen perusteella kehittynyt ihmisoikeustuomioistuimen soveltamiskäytäntö. Yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetuista rikossyytteistä.
Esteellisyys ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen valossa
Hovioikeuden tuomiossa selostettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö antaa aiheen lähteä 6 artiklan 1 kappaletta tulkittaessa siitä, että tuomarilla ei saa olla ennakkokäsitystä tai etukäteiskantaa asiasta tai halua edistää oikeudenkäynnin toisen osapuolen etua (subjektiivinen puolueettomuus), ja toisaalta siitä, että oikeutetut epäilyt tuomarin tai tuomioistuimen puolueettomuudesta ovat poissuljettuja (objektiivinen puolueettomuus). Arvosteltaessa puolueettomuutta viimeksi mainitulta kannalta on muun ohella otettava huomioon, antaako tuomarin aikaisempi toiminta, hänen jokin erityinen suhteensa asianosaiseen tai tuomioistuimen kokoonpano objektiivisesti katsoen asianosaiselle aiheen pelätä luottamuksen puolueettomuuteen vaarantuvan (ks. erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut 1.10.1982 A 53 tapauksessa Piersack ja 25.11.1993 A 279 tapauksessa Holm). Tällaisella tarkastelulla suojataan sitä luottamusta, jota tuomioistuinten tulee nauttia kansalaisten keskuudessa.
Säästöpankin isännän asema
Säästöpankin hallintoa hoitavat 1.1.1991 voimaan tulleen säästöpankkilain (1270/1990) 47 §:n 1 momentin mukaan hallituksen ja toimitusjohtajan ohella isännät, jotka ovat tallettajien edustajia. Heillä ei ole oikeutta edustaa pankkia. He eivät asemansa perusteella voi ottaa kantaa käsiteltävänä olevan kaltaiseen asiaan, koska heillä ei ole oikeutta edes saada tietoja yksityisen asiakkaan ja pankin välisestä oikeussuhteesta. Isäntien tehtävänä on säästöpankkilain 51 §:n mukaan valvoa, että pankkia hoidetaan asiantuntevasti ja huolellisesti lain ja pankin sääntöjen mukaisesti. He muun muassa valitsevat ja vapauttavat hallituksen taikka mahdollisen hallintoneuvoston jäsenet, valitsevat vuosittain tilintarkastajat, vahvistavat pankin toimintaa koskevat yleiset ohjeet asioissa, jotka ovat laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä, vahvistavat pankin tuloslaskelman ja taseen sekä päättävät vastuuvapaudesta hallituksen ja mahdollisen hallintoneuvoston jäsenille sekä toimitusjohtajalle. Isäntä on lain 129 §:n mukaan velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän myötävaikuttamalla pankin toimintaa koskevien säädösten tai säästöpankin sääntöjen rikkomiseen on tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta aiheuttanut säästöpankille.
Tuomioistuimen puolueettomuus
Tässä asiassa on tarkasteltava erityisesti sitä, onko asiassa esitetty sellaisia tuomarin toimintaan, hänen ja asianosaisen väliseen suhteeseen tai tuomioistuimen kokoonpanoon liittyviä seikkoja, jotka antavat asiaa objektiivisesti tarkastellen aiheen epäillä, ettei asian käsittely tuomioistuimessa ole tapahtunut puolueettomasti. Säästöpankin isännät ovat pankin hallintoelin, johon heidät valitaan, ja heille kuuluu paitsi pankin toiminnan yleisvalvonta myös sen yleiseen johtamiseen kuuluvia tehtäviä. Ottaen lisäksi huomioon, että pankin taloudellinen menestyminen on myös tallettajien edun mukaista, voidaan katsoa, että pankin ja sen isännän välille muodostuu lojaliteettiside, jolla on merkitystä lautamiehenä toimivan isännän ja myös tuomioistuimen puolueettomuutta arvioitaessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 25.11.1993 antamasta ratkaisusta A 279 (Holm) on pääteltävissä, että aatteellinen lojaliteettiside voi oikeuttaa asianosaisen epäilemään tuomioistuimen puolueettomuutta silloin, kun tällainen side koskee useita tuomareita (ks. myös KKO:1995:185).
Tuomioistuimen puolueettomuus tässä asiassa
B, C ja D ovat tosin kuuluneet Kuhmoisten Säästöpankin isännistöön silloin, kun riidan kohteena oleva panttaussitoumus on annettu pankille. Heidän mainittu luottamustehtävänsä on kuitenkin päättynyt ennen kuin juttu on tullut vireille. Kuhmoisten Säästöpankki on samoin ennen asian vireilletuloa sulautunut lopulta Suomen Säästöpankki - SSP Oy:öön. Kuhmoisten Säästöpankkia ei siten ole ollut olemassa asiaa kihlakunnanoikeudessa käsiteltäessä.
Edellä olevilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei tässä tapauksessa ole ollut objektiivisesti perusteltua aihetta epäillä B:n, C:n ja D:n puolueettomuutta eikä sitä, ettei asiaa olisi käsitelty puolueettomassa tuomioistuimessa.
Tuomiolauselma
Valitus hylätään. Hovioikeuden tuomion lopputulos jää siten pysyväksi.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Virkaa toimittava nuorempi oikeussihteeri Laukkanen: Siltä osin kuin perustelut koskevat kysymyksessä olevaa riita-asiaa, Kuhmoisten kihlakunnanoikeuden kokoonpanoa, tuomarin esteellisyyttä koskevia säännöksiä, esteellisyyttä ihmisoikeustuomioistuimen valossa, säästöpankin isännän asemaa ja tuomioistuimen puolueettomuutta esittelijän mietintö on sama kuin Korkeimman oikeuden enemmistön kanta. Korkein oikeus lausunee tuomioistuimen puolueettomuuden osalta tässä asiassa seuraavaa:
Lautamiehet B, C ja D ovat kuuluneet Kuhmoisten Säästöpankin isännistöön silloin, kun riidan kohteena oleva panttaussitoumus on annettu pankille. Isännän tehtävänä on toimia pankissa tallettajien edustajana. Pankin taloudellinen menestyminen on tallettajien edun mukaista. Nämä seikat muodostavat pankin ja isännän välille lojaliteettisiteen, jolla on merkitystä lautamiehenä toimivan isännän ja myös tuomioistuimen puolueettomuutta arvioitaessa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 25.11.1993 antamasta ratkaisusta A 279 (Holm) on pääteltävissä, että aatteellinen lojaliteettiside oikeuttaa asianosaisen epäilemään tuomioistuimen puolueettomuutta silloin, kun lojaliteettiside koskee useita tuomareita (ks. myös KKO 1995:185). Lojaliteettisiteen merkitystä puolueettomuuden arvioinnin kannalta esillä olevassa asiassa ei kokonaan poista se, että edellä mainitut kolme lautamiestä ovat eronneet isännän tehtävistä ennen jutun vireille tuloa ja Kuhmoisten Säästöpankin sulautumista lopulta Suomen Säästöpankki - SSP Oy:öön, koska he ovat valvoneet tallettajien etua pankissa silloin, kun riidan kohteena oleva oikeustoimi on tehty. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsonee, että kihlakunnanoikeuden kokoonpano ei ole tässä tapauksessa täyttänyt tuomioistuimen puolueettomuudelle voimassa olevan oikeuden mukaan asetettavia vaatimuksia.
Korkein oikeus lausunee päätöslauselmanaan seuraavaa: Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. Juttu palautetaan Kuhmoisten kihlakunnanoikeuden tilalle tulleeseen Jämsän käräjäoikeuteen, jonka tulee viran puolesta ottaa se käsiteltäväkseen.
Oikeusneuvos Tulokas: Hyväksyn mietinnön.
Oikeusneuvos Wirilander: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tulokas.
Oikeusneuvos Portin: Tuomarin jäävistä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä. Jääviysperusteena on muun muassa, että tuomarilla on asiasta "erinomaista hyötyä tahi vahinkoa odotettavana". Esteenä on myös, että tuomari on aikaisemmin ollut samassa asiassa tuomarina toisessa oikeudessa taikka asiamiehenä tai todistajana. Viimeksi mainittua jääviysperustetta on sovellettu laajemminkin siten, että tuomari tulee esteelliseksi, jos hän asianosaiselta saa asiaa koskevia tietoja tai kannanottoja oikeudenkäynnin ulkopuolella.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, joka ilmenee muun muassa korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1984 II 147 ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta KHO 1968 II 48, säästöpankin isäntä ei ole pelkästään tuossa ominaisuudessa esteellinen toimimaan tuomarina jutussa, jossa pankki on asianosaisena. Jos jutussa on kysymys isäntien päätettävästä asiasta tilanne saattaa olla toinen, KHO 1981 A II 26.
Harkittavaksi tulee, aiheutuuko muutosta vallitsevaan oikeustilaan siitä, että Suomi on 10.5.1990 liittynyt Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien suojaamista koskevaan yleissopimukseen. Tuon sopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Kihlakunnanoikeus on ollut asianmukaisesti järjestetty, institutiona riippumaton tuomioistuin. Tuomarin katsotaan toimineen puolueettomasti, ellei ilmene, että hän asiattomilla perusteilla on tuominnut toisen asianosaisen eduksi tai toisen vahingoksi. Jutussa ei ole ilmennyt sellaista, mikä viittaisi kysymyksessä olevien lautamiesten puolueellisuuteen.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) käytännössä on käsitelty eräitä tapauksia, joissa on ollut kysymys tuomarin puolueettomuudesta ja tuomioistuimen itsenäisyydestä. Sellaisia tapauksia ovat muun muassa seuraavat.
Asia Le Compte, Van Leuven ja De Meyere 23.6.1981 vol A 43 koski kurinpitomenettelyä kolmea belgialaista lääkäriä vastaan mm. sillä perusteella, että he vastustivat pakollista jäsenyyttä virallisessa lääkärijärjestössä lääkäriammatin harjoittamisen edellytyksenä. Kurinpitoasiat oli ensin käsiteltävä maakuntatason neuvostossa, jonka jäsenet lääkärijärjestön jäsenet valitsivat. Neuvoston ratkaisusta sai valittaa muutoksenhakuneuvostoon. Siihen kuului maakuntaneuvostojen valitsemina viisi jäsentä sekä hallituksen nimittäminä viisi jäsentä, jotka olivat muutoksenhakutuomioistuimen eli hovioikeutta vastaavan tuomioistuimen jäseniä. Hallitus määräsi niiden joukosta puheenjohtajan, jolla oli ratkaiseva ääni. Tämän neuvoston ratkaisuun saattoi hakea muutosta kassaatiotuomioistuimelta. Jutussa EIT lausui muutoksenhakuneuvoston kokoonpanon puolueettomuudesta, että tuomareiden kuuluminen neuvostoon, jonka jäsenistä he muodostivat puolet ja joihin kuului puheenjohtaja ratkaisevalla äänellään, loi takeet neuvoston puolueettomuudesta eikä lääkärijäsenten valintatapa oikeuttanut pitämään neuvostoa puolueellisena.
Samanlainen kannanotto sisältyy EIT:n ratkaisuun 10.2.1983 vol A 58 Albert ja Le Compte.
Asia Gillow 24.11.1986 vol A 109 koski kiinteistön kauppaa Guernseyn saarella. Juttua ratkaisseen muutoksenhakutuomioistuimen jäsenenä toimi mm. henkilö, joka oli aikaisemmin ollut kiinteistön hankkimisluvan hylänneen hallintoviranomaisen puheenjohtajana. Koskei ilmennyt, että hän milloinkaan olisi välittömästi tai välillisesti ottanut osaa asian käsittelyyn, hän ei ollut tuomarina esteellinen.
Asiassa Piersack 1.10.1982 vol A 53 rikosjuttua käsittelevän tuomioistuimen puheenjohtaja W oli aikaisemmin toiminut erään syyttäjäviraston osastopäällikkönä. Sinä aikana kaksi hänen alaistaan oli valmistellut ko. juttua. Tuossa ominaisuudessa W:llä oli ollut oikeus saada sellaistakin tietoa asiasta, jota ei esitetty oikeudenkäynnissä, ja valmistelijat olivat saattaneet keskustella asiasta esimiehensä kanssa. W:n asema syyttäjäviraston organisaatiossa oli syytteen valmisteluaikana ollut sellainen, että hän oli jutussa tuomarina esteellinen riippumatta siitä oliko hän tosiasiallisesti ollut yhteydessä jutun valmisteluun.
Asiassa Langborger 22.6.1989 vol A 155 kysymys oli ruotsalaisen asunto-oikeuden puolueettomuudesta. Asunto-oikeuden jäseninä oli kaksi lakimiestuomaria ja kaksi maallikkojäsentä, jotka viimeksi mainitut hallitus oli nimittänyt, toisen Ruotsin kiinteistönomistajien liiton ja toisen vuokralaisten liiton esityksestä. Langborgerin vuokrasopimukseen niin kuin vuokrasopimuksiin yleensä sisältyi ns. neuvottelulauseke, jonka mukaan sopimuspuolet olivat sitoutuneet hyväksymään em. liittojen neuvottelemat vuokrantarkistukset. Langborgerin kanteen olennainen osa oli vaatimus, että neuvottelulauseke poistettaisiin hänen vuokrasopimuksestaan. EIT lausui tältä osin, että asunto-oikeuden maallikkojäsenten erityistuntemus vuokra-alalla teki heidät sopiviksi oikeuden jäseniksi yleensä. Kummallakin oli läheiset suhteet heidät esittäneisiin järjestöihin ja kummankin järjestön edun mukaista oli neuvottelulausekkeen säilyminen vuokrasopimuksissa. Kun kantaja vaati neuvottelulausekkeen poistamista hänellä oli perusteltu syy pelätä, että asunto-oikeuteen sisäänrakennettu tasapaino saattoi järkkyä tilanteessa, jossa maallikkojäsenten yhteinen etu oli vastakkain Langborgerin etuihin. Tässä tilanteessa asunto-oikeuden kokoonpano rikkoi ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa.
Asia Holm 25.11.1993 vol A 279 koski tilannetta, jossa kustannusyhtiö oli julkaissut kirjan, jossa käsiteltiin Holmin poliittista toimintaa tavalla, jota Holm piti loukkaavana. Kustannusyhtiön oli perustanut eräs poliittinen puolue, joka oli omistanut yhtiön kaikki osakkeet 1912 - 85 ja sen jälkeen välillisesti käyttänyt määräysvaltaa. Kirjan kirjoittaja oli kustannusyhtiön palveluksessa ja hän oli aikaisemmin ollut puolueen virkailija. Holm nosti kunnianloukkauskanteen kirjoittajaa vastaan. Painovapausasetuksen, jolla on perustuslain voimaa, mukaan alioikeudessa oli valamiehistö. Laissa säädetyn menettelyn jälkeen asetetun yhdeksänjäsenisen valamiehistön jäsenistä viisi kuului kustannusyrityksen omistajapuolueeseen ja he olivat tai olivat olleet aktiivisia puolueen toiminnassa.
EIT lausui, että nuo viisi valamiestä olivat edellä kuvatuin tavoin aktiivisia jäseniä samassa puolueessa kuin vastaajana oleva kirjan kirjoittaja. Puolue omisti kustannusyhtiön, joka tunnetusti julkaisi puolueen kantaa kuvaavia kirjoituksia. Koska valamiehistö lopullisesti ratkaisi kysymyksen siitä, oliko ko. kirjoituksella rikottu lakia, muutoksenhaku ei voinut korjata mahdollista virhettä. Näissä olosuhteissa Holmin epäilyt valamiehistön riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta olivat objektiivisesti perusteltuja.
Eräissä Euroopan neuvoston jäsenmaissa on järjestelmä, jossa n.s. tutkintatuomari on puheenjohtaja menettelyssä, missä selvitetään jutun vireillepanon edellytyksiä. Tätä tilannetta koskevia tapauksia ovat muun muassa EIT De Cubber, vol. A 86, Pfeifer ja Plankl, vol. A 227, Fey, vol. A 255. Näissä tapauksissa, joilla ei ole suoranaista vastinetta Suomen oikeudessa, tuomarin esteellisyys tai esteettömyys on arvioitu sen mukaan koskeeko tuomarin toiminta tutkinnassa kannanottoa syyllisyyskysymykseen vai ei.
Yhteenvetona EIT:n käytännöstä totean, että tuomaria on pidetty esteellisenä, jos asianosaisella on ollut objektiivisesti perusteltu, legitiimi, peruste epäillä hänen puolueettomuuttaan ja riippumattomuuttaan. Näin on ollut, kun tuomari aikaisemmassa toiminnassaan on asemansa perusteella saattanut saada tietoja asiasta tai vaikuttaa jutun valmisteluun (Piersack). Samoin on ollut asianlaita, kun kytkentä yleensä ei aiheuttaisi tuomarin jääviä, mutta jutussa esitetyt vaatimukset olennaisesti liittyvät taloudelliseen tai poliittiseen kytkentään (Langborger, Holm). Pelkästään muodollisen yhteyden perusteella esteellisyyttä ei ole syntynyt (Le Compte etc., Albert etc., Gillow). Jääviysperusteen tulee olla objektiivisesti perusteltu. EIT:n käytännössä ei ole annettu merkitystä asianosaisen subjektiivisille käsityksille tai väärinkäsityksille.
Säästöpankkilain 51 §:n mukaan isäntien tehtävänä on valvoa, että pankkia hoidetaan asianmukaisesti ja huolellisesti lain ja sääntöjen mukaisesti. Tehtävänsä täyttämiseksi isäntien on valittava ja vapautettava hallituksen jäsenet taikka, jos pankissa sen sääntöjen mukaan on hallintoneuvosto, hallintoneuvoston jäsenet sekä valittava tilintarkastajat, määrättävä isäntien, hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenten sekä tilintarkastajan palkkiot, vahvistettava pankin toimintaa koskevat yleiset ohjeet asioissa, jotka ovat laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä sekä ohjeet hallintoneuvoston, hallituksen ja valtuutettujen päätösten kirjaamisesta. Isäntien on myös käsiteltävä pankin toimintakertomus ja tilinpäätös, vahvistettava tuloslaskelma ja tase, päätettävä toimenpiteistä, joihin tase antaa aiheen, sekä päätettävä vastuuvapaudesta. Vihdoin isäntien on käsiteltävä muut hallituksen esittämät asiat. Isäntien toimivalta ei siis koske pankin operatiivista toimintaa eikä heille saa antaa asiakkaiden taloutta koskevia tietoja. Isännän vahingonkorvausvastuu säästöpankkilain 129 §:n mukaan ei koske asioita, jotka eivät kuulu isäntien käsiteltäviin.
Lautamiehinä toimineet B, C ja D eivät ole säästöpankin isäntinä asemansa perusteella voineet vaikuttaa A:n luottoasian hoitamiseen eikä saada siitä tietoja. Heillä ei ole asiasta odotettavanaan erinomaista hyötyä tai haittaa. Kysymyksessä on pankin toiminnassa arkinen asia. Näillä perusteilla katson, etteivät B, C ja D ole olleet esteellisiä toimimaan lautamiehinä jutussa.
Itse asian osalta hyväksyn hovioikeuden ratkaisun. Niin ollen katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta, jonka siis jätän pysyväksi.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Rintala (eri mieltä) sekä hovioikeuden jäsenet Kangasmaa (eri mieltä), Halmelinna, Korkalainen, Auerma, Robert Liljenfeldt ja Latvala. Esittelijä Hagar Nordström.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin (eri mieltä), Tlenheimo-Takki, Wirilander (eri mieltä), Tulokas (eri mieltä) ja Palaja. Esittelijä Sakari Laukkanen (mietintö).