21.3.1995

Rovaniemen kihlakunnanoikeuden päätös 22.2.1991

Virallisen syyttäjän syytteestä kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli muun ohessa syyllistynyt seuraaviin rikoksiin.

1) A oli 17.11.1990 Hankasalmen kunnassa hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä, maksukyvyttömänä ja esiintyen väärällä nimellä, erehdyttänyt Motelli Oy Valtatie 9:n henkilökuntaa tarjoamaan majoitus- ja ravitsemispalveluja. A oli allekirjoittanut ravintolalaskun tekaistulla nimellä ja jättänyt laskun hotellille todisteeksi käyttämistään ravintolapalveluista. A oli poistunut majoitusliikkeestä 19.11.1990 maksamatta laskua ja aiheuttanut 1 023,10 markan vahingon.

2) A oli 19.11.1990 Tampereen kaupungissa hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä, maksukyvyttömänä ja esiintyen väärällä nimellä, erehdyttänyt Arctia Oy:n Hotelli Rosendahlin henkilökuntaa tarjoamaan majoitus- ja ravitsemispalveluja. A oli allekirjoittanut ravintolalaskun tekaistulla nimellä ja jättänyt laskun hotellille todisteeksi käyttämistään ravintolapalveluista. A oli poistunut 20.11.1990 hotellista maksamatta laskua ja aiheuttanut Arctia Oy:lle 1 298 markan vahingon.

3) A oli 7.12.1990 Posion kunnassa hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä, maksukyvyttömänä ja esiintyen väärällä nimellä, erehdyttänyt HotelliRavintola Nuotta Ky:n henkilökuntaa tarjoamaan majoitus- ja ravitsemispalveluja. A oli allekirjoittanut ravintolalaskun tekaistulla nimellä ja jättänyt laskun hotellille todisteeksi käyttämistään ravintolapalveluista. A oli poistunut hotellista 9.12.1990 maksamatta laskua ja aiheuttanut Hotelli-Ravintola Nuotta Ky:lle 1 611,05 markan vahingon.

4) A oli 13.12.1990 Kuusamon kunnassa maksukyvyttömänä allekirjoittanut polttoaineen myyntiä koskevan tilimyyntiasiakirjan tekaistulla nimellä sekä hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä jättänyt tilimyyntilomakkeen Koillismaan Osuuskaupan omistaman S-Market Rukatorin henkilökuntaa erehdyttäen todisteeksi velkaostostaan. A oli aiheuttanut Koillismaan Osuuskaupalle 251,70 markan vahingon. Petos oli, huomioon ottaen tavoitetun hyödyn ja aiheutetun vahingon määrän, kokonaisuudessaan vähäinen.

5) A oli Kittilän kunnassa 18.12.1990 hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä, maksukyvyttömänä ja esiintyen väärällä nimellä erehdyttänyt Levin Loma Oy:n toimitusjohtajaa tekemään kauppakirjan Asunto Oy Levi 5:n osakkeista keksimänsä yhtiön nimiin sekä tarjoamaan hänelle kaupan perusteella ilmaisen majoituksen 3.1.1991 saakka, jolloin hän oli luvannut suorittaa osakkeiden kauppahinnan 440 000 markkaa.

A oli allekirjoittanut 3.1.1991 päivätyt osakkeiden kauppakirjat tekaistulla nimellä. Yksi kauppakirja oli jäänyt myyjälle todisteeksi kaupasta.

A oli poistunut Levin Loma Oy:n huoneistosta 3.1.1991 jättäen osakkeiden kauppahinnan sekä majoitus- ja ravintolalaskun 14 508,20 markkaa suorittamatta ja aiheuttanut Levin Loma Oy:lle vahinkoa.

Laki rikoslain muuttamisesta (769/90) oli annettu 24.8.1990 ja tullut voimaan 1.1.1991. Tuon uuden lain soveltaminen johti lievempään lopputulokseen kuin tekoajan lain soveltaminen.

Kihlakunnanoikeus totesi, että A, jolle syyttäjä oli kohtien 1 - 5 osalta vaatinut rangaistusta myös viidestä väärennyksestä, oli allekirjoittaessaan kohdissa 1 -3 mainitut laskut käyttänyt nimeä, jolla hän oli kirjoittautunut hotelliin. Ravintolahenkilökunnalle A:n henkilöllisyydellä ei sinänsä ollut ollut merkitystä eikä ravintolalaskua ollut ollut aikomus käyttää harhauttavana todisteena. Myöskään kohdassa 4 selostetussa polttoaineen ostossa A:n henkilöllisyydellä ei ollut ollut merkitystä eikä hänen tekaistulla nimellä allekirjoittamaansa tilimyyntilomaketta ollut ollut aikomus käyttää harhauttavana todisteena. A:n kohdasta 5 ilmi käyvässä tapauksessa käyttämä nimi ei ollut ollut edellytys osakekaupan teolle eikä sillä ollut ollut kaupanteolle merkitystä. Väärällä nimellä allekirjoitettua kauppakirjaa ei ollut käytetty harhauttavana todisteena.

A:n kohdissa 1 - 5 selostettu menettely ei täyttänyt 1.1.1991 voimaan tulleen rikoslain 33 luvun 1 §:n väärennyksen tunnusmerkistöä.

Kihlakunnanoikeus katsoi näillä ja muiden asiassa esitettyjen syytekohtien osalta muutoin lausumillaan perusteilla kohtien 1, 2, 3 ja 5 osalta rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin (769/90) ja kohdan 4 osalta 36 luvun 3 §:n (769/90) sekä kaikkien kohtien osalta 7 luvun 2 §:n (39/1889) nojalla A:n syyllistyneen kohdissa 1, 2, 3 ja 5 neljään petokseen ja kohdassa 4 lievään petokseen ja tuomitsi A:n jatketusta rikoksesta, joka käsitti petoksia ja lieviä petoksia sekä viranomaisen erehdyttämisiä, 4 kuukaudeksi vankeuteen. Vankeusrangaistus määrättiin ehdolliseksi 22.2.1993 päättyväksi koetusajaksi.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 28.4.1993

Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, paitsi muuta, A:n tuomitsemista rangaistukseen myös kohdissa 1 - 5 tarkoitetuista väärennyksistä. Lisäksi syyttäjä vaati, että rangaistusta mitattaessa sovellettaisiin rikoslain 6 luvun 2 §:n 4 kohdan mukaista koventamisperustetta ja että vankeusrangaistus tuomittaisiin ehdottomana.

Hovioikeus lausui syytekohdista seuraavaa.

1) A oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotulla tavalla erehdyttänyt Motelli Oy Valtatie 9:n henkilökunnan tarjoamaan hänelle majoitus- ja ravintolapalveluja. A oli ravintolapalveluja käyttäessään kirjoittanut tekaistun nimen 344,40 markan, 78,80 markan ja 69,90 markan suuruisiin ravintolalaskuihin ja näin menettelemällä valmistanut kolme väärää asiakirjaa käytettäväksi harhauttavina todisteina. Huomioon ottaen A:n väärennysrikoksillaan aiheuttaman vahingon määrän ja väärin valmistamien asiakirjojen laadun väärennyksiä oli pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisinä.

2) A oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotulla tavalla erehdyttänyt Arctia Oy:n Hotelli Rosendahlin henkilökunnan tarjoamaan hänelle majoitus- ja ravintolapalveluja. A oli ravintolapalveluja käyttäessään kirjoittanut tekaistun nimen 78 markan suuruiseen laskuun ja näin menettelemällä valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena. Huomioon ottaen A:n väärennysrikoksellaan aiheuttaman vahingon määrän ja väärin valmistamansa asiakirjan laadun väärennystä oli pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

3) A oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotulla tavalla erehdyttänyt Hotelli Ravintola Nuotta Ky:n henkilökunnan tarjoamaan hänelle majoitus- ja ravintolapalveluja. A oli viimeksi mainittuja palveluja käyttäessään kirjoittanut tekaistun nimen 363,90 markan suuruiseen laskuun ja näin menettelemällä valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena. Huomioon ottaen A:n väärennysrikoksellaan aiheuttaman vahingon määrän ja väärin valmistamansa asiakirjan laadun väärennystä oli kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.

4) A oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotulla tavalla erehdyttänyt Koillismaan Osuuskaupan S-Market Rukatorin henkilökunnan myymään polttoainetta velaksi. A oli polttoainetta ostaessaan kirjoittanut tekaistun nimen 251,70 markan arvoiseen polttoaineen myyntiä koskevaan tilimyyntilomakkeeseen ja näin menettelemällä valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena. Huomioon ottaen A:n väärennysrikoksellaan aiheuttaman vahingon määrän ja väärin valmistamansa asiakirjan laadun väärennystä oli kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.

Petos ja väärennys oli tehty yhdellä teolla.

5) A oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotulla tavalla erehdyttänyt Levin Loma Oy:n toimitusjohtajan tekemään kauppakirjan Asunto Oy Levi 5:n osakkeista. A oli kirjoittanut tekaistun nimen 3.1.1991 päivättyyn osakkeiden kauppakirjaan ja näin menettelemällä valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena. Menettelyllään A oli aiheuttanut Levin Loma Oy:lle vahinkoa.

Petos ja väärennys oli tehty yhdellä teolla.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen kohtien 1, 2 ja 3 osalta lievään väärennykseen ja petokseen, kohdan 4 osalta yksin teoin tehtyihin lievään väärennykseen ja petokseen sekä kohdan 5 osalta yksin teoin tehtyihin väärennykseen ja petokseen. Hovioikeus perusteli päätöstään lisäksi muiden syytekohtien ja rangaistuksen määräämisen osalta sekä soveltaen nyt kysymyksessä oleviin rikoksiin kohtien 1, 2 ja 3 osalta rikoslain 33 luvun 3 §:ää (769/90) ja 36 luvun 1 §:ää (769/90), kohdan 4 osalta 33 luvun 3 §:ää (769/90), 36 luvun 1 §:ää (769/90) ja 7 luvun 1 §:ää (613/74) sekä kohdan 5 osalta 33 luvun 1 §:ää (769/90), 36 luvun 1 §:ää (769/90) ja 7 luvun 1 §:ää (613/74) ja koko jatketun rikoksen osalta rikoslain 6 luvun 2 §:n 4 kohtaa ja 7 luvun 2 §:ää (39/1889) tuomitsi A:n jatketusta rikoksesta, joka käsitti petoksia, lieviä petoksia, viranomaisen erehdyttämisiä ja lieviä väärennyksiä sekä yksin teoin tehdyt petoksen ja lievän väärennyksen ja yksin teoin tehdyt petoksen ja väärennyksen, 8 kuukaudeksi vankeuteen. Vankeusrangaistus oli ehdoton.

Perustelut

Lain esityöt

Väärennysrikoksia koskevan rikoslain uudistuksen (769/90) esitöissä (ks. hallituksen esitys rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäiseksi vaiheeksi HE nro 66/1988 vp. s. 109-121) lausutaan, ettei väärän tai väärennetyn asiakirjan käyttäminen enää kaikissa tapauksissa ansaitse yhtä ankaraa moitearvostelua kuin aikaisemmin. Tämän vuoksi uudessa laissa on haluttu eräiltä osin määritellä väärennysrikos aikaisempaa lakia suppeammin. Rikoslain 33 luvun 1 §:n mukaan väärennysteon rangaistavuus edellyttää, että väärä tai väärennetty todistuskappale on valmistettu käytettäväksi harhauttavana todisteena tai että sitä sellaisena käytetään. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan (s. 112) todistuskappaleen käyttämisen olisi määrä tähdätä siihen, että sen vastaanottaja todella erehtyy luulemaan todistuskappaletta oikeaperäiseksi tai väärentämättömäksi ja että vastaanottaja juuri tällä perusteella, siis todistuskappaleen aitoutta koskevan erehdyksen harhauttamana, saataisiin tekemään tai tekemättä jättämään jotakin. Se, että asiakirja allekirjoitetaan tekaistulla nimellä, saattaa johtua ainoastaan siitä, että allekirjoittaja haluaa itse pysyä tuntemattomana. Kysymys ei tällöin olisi välttämättä väärennyksestä, jos henkilö erehdyttää asiakirjalla sellaista henkilöä, jolle asiakirjan allekirjoittajan henkilöllisyys on yhdentekevä seikka.

Syyksilukeminen

A on majoittauduttuaan kohdissa 11, 14 ja 31 mainittuihin hotelleihin tekaistulla nimellä kirjoittanut saman nimen ravintolalaskuihin ja siten valmistanut vääriä asiakirjoja. A:n henkilöllisyys on kuitenkin ravintolapalvelujen saamisen kannalta ollut yhdentekevä seikka. A on allekirjoittanut ravintolalaskut tekaistulla nimellä ainoastaan jäädäkseen itse tuntemattomaksi. Ravintoloiden edustajien erehtymisessä on ollut olennaista se, että he ovat luulleet A:ta maksukykyiseksi ja -haluiseksi asiakkaaksi. A:n tekaistulla nimellä allekirjoittamia ravintolalaskuja ei siten ole valmistettu käytettäväksi harhauttavina todisteina. A ei ole näissä kohdissa syyllistynyt hänen syykseen luettujen petosten lisäksi väärennysrikoksiin.

A on kohdassa 34 ostaessaan velaksi polttoainetta kirjoittanut tekaistun nimen tilimyyntilomakkeeseen ja siten valmistanut väärän asiakirjan. A:n henkilöllisyys on kuitenkin ollut polttoaineen myynnin kannalta yhdentekevä seikka. A on allekirjoittanut tilimyyntilomakkeen tekaistulla nimellä ainoastaan jäädäkseen itse tuntemattomaksi. Polttoaineen myyjän erehtymisessä on ollut olennaista se, että hän on luullut A:ta maksukykyiseksi ja -haluiseksi asiakkaaksi. A:n tekaistulla nimellä allekirjoittamaa tilimyyntilomaketta ei siten ole valmistettu käytettäväksi harhauttavana todisteena. A ei ole syyllistynyt hänen syykseen luetun lievän petoksen lisäksi väärennysrikokseen.

A on kohdassa 39 lupaamalla ostaa Asunto Oy Levi 5:n erään huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet saanut Levin Loma Oy:n toimitusjohtajan luovuttamaan huoneiston lyhyehköksi ajaksi käyttöönsä. A on allekirjoittanut osakkeiden kauppaa varten laaditun kauppakirjan, johon osakkeiden ostajaksi oli merkitty A:n ilmoittama tekaistu osakeyhtiö, ostajan puolesta tekaistulla nimellä. Kauppakirja on ollut rikoslain 33 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla väärä, koska A on allekirjoittanut sen itselleen tekaisemalla nimellä. A:n henkilöllisyys on kuitenkin ollut osakekaupan ja huoneiston hallinnan luovutuksen kannalta yhdentekevä seikka. A on merkinnyt kauppakirjaan tekaistun nimen ainoastaan jäädäkseen itse tuntemattomaksi. Osakkeiden myyjän erehtymisessä on ollut olennaista se, että hän on A:n oman ilmoituksen perusteella uskonut A:n edustavan osakeyhtiötä, joka ostaisi osakkeet. A:n tekaistulla nimellä allekirjoittamaa kauppakirjaa ei siten ole valmistettu käytettäväksi harhauttavana todisteena. A ei ole myöskään tässä kohdin syyllistynyt hänen syykseen luetun petoksen lisäksi väärennykseen.

Koventamisperuste

A on 6.3.1985 tuomittu jatketusta petoksesta 7 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen 5.3.1987 päättynein koetusajoin ja 16.5.1990 kahdesta jatketusta petoksesta, toisesta 3 kuukauden ja toisesta 5 kuukauden sekä jatketusta viranomaisen erehdyttämisestä 2 kuukauden vankeusrangaistukseen, mitkä viimeksi mainitut rangaistukset on yhdistetty 6 kuukauden 20 päivän ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi 31.12.1992 päättynein koetusajoin.

A:n syyksi luettuun jatkettuun rikokseen sisältyvät teot on tehty lyhyehkön ajan kuluessa eikä niillä joitakin poikkeuksia lukuunottamatta ole tavoiteltu kovin merkittävää taloudellista hyötyä. Vaikka A on tuomittu aikaisemmin kahdesti samankaltaisista rikoksista kuin mistä nyt on kysymys, A:n aikaisemman rikollisuuden ja nyt kysymyksessä olevien rikosten suhde ei osoita hänessä sellaista syyllisyyttä, jota voitaisiin pitää ilmeisenä piittaamattomuutena lain kielloista ja käskyistä. Rikoslain 6 luvun 2 §:n 4 kohdan rangaistuksen koventamisperusteen soveltamiseen ei siten ole syytä.

Rangaistuksen ehdollisuus

A:n syyksi nyt luetut rikokset ovat samankaltaisia kuin ne rikokset, joista hänet on jo kahdesti tuomittu ehdollisiin rangaistuksiin. Uudet rikokset on tehty jälkimmäisen ehdollisen rangaistuksen koetusaikana. Korkein oikeus katsoo, kuten hovioikeuskin, että yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaatii A:n rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan. Syyte väärennyksistä kohtien 11, 14, 31, 34 ja 39 osalta hylätään. A tuomitaan tältä osin rikoslain 36 luvun 1 §:n ja muutoin, rikoslain 6 luvun 2 §:n 4 kohtaa ja 7 luvun 1 §:ää lukuun ottamatta, hovioikeuden päätöksessä mainittujen lainkohtien nojalla kohtien 3 - 45 osalta jatketusta rikoksesta, joka käsittää petoksia, lieviä petoksia ja viranomaisen erehdyttämisiä, 6 kuukaudeksi vankeuteen, josta vähennetään rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla hovioikeuden päätöksessä mainitut 1 kuukausi 6 päivää.

Muilta osilta hovioikeuden päätös jää pysyväksi.