3.10.1995

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A, B, C, D (k. 15.8.1993), E, F, G (k. 26.9.1992), H (k. 30.10.1992), I, J, K (k. 28.5.1992), L:n kuolinpesä, M, N ja O kertoivat Suomen Silkkikutomo Oy:tä sekä yhdessä P:n kanssa sittemmin myös yhtiön konkurssipesää vastaan ajamassaan kanteessa, että A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O ja P olivat olleet yhtiön palveluksessa työsopimussuhteessa. Yhtiö oli työsuhteen osana luvannut heille eläkkeet heidän palveltuaan yhtiötä määrävuodet ja saavutettuaan määrätyn eläkeiän. Eläkepäätöksen oli tehnyt yhtiön kulloinenkin johto. Eläkkeet oli maksettu kuukausittain yhtiön tililtä siten, että yhtiö oli ensin maksanut eläkkeet yhteissummana Keskinäinen vakuutusyhtiö Eläke-Varmalle, joka oli edelleen maksanut eläkkeet eläkkeensaajille. Vakuutusyhtiö oli maksanut sekä kertyneen TEL-eläkkeen että yhtiön eläkkeen yhtenä suorituksena.

Yhtiö oli 13.9.1990 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut, että sen perustama eläkesäätiö, Suomen Silkkikutomon Eläkesäätiö s.r. lopetti eläkkeiden maksun 1.10.1990 lukien. Koska eläke oli ollut työsuhteen osa, osa palkkaa, työnantaja ei ollut voinut yksipuolisesti lakkauttaa eläkkeen maksua. Eläkesäätiö oli tosiasiallisesti ollut pelkkä kirjanpitoyksikkö. Sillä ei ollut vuosikausiin ollut omia rahavaroja.

Tämän vuoksi A ja hänen myötäpuolensa vaativat, että yhtiön konkurssipesän varoista vahvistetaan heille maksettavaksi etuoikeusasetuksen 4 §:n mukaisesti työpalkalle kuuluvin etuoikeuksin heidän ennen konkurssia erääntyneet eläkesaatavansa 16 prosentin korkoineen eräpäivästä eli kunkin kuukauden viimeisestä päivästä lukien sekä ilman etuoikeusasetuksen 4 §:n mukaista etuoikeutta vastaisten eläkkeiden pääomitetut määrät 16 prosentin korkoineen konkurssiinasettamishetkestä 3.9.1991 lukien.

Vastaus

Konkurssipesä ja yhtiö kiistivät kanteen ja vaativat sen hylkäämistä.

Eläkesäätiö oli merkitty sosiaali- ja terveysministeriön pitämään eläkesäätiörekisteriin, joten se oli eläkesäätiölain 2 §:n perusteella itsenäinen juridinen henkilö. Kanne oli siten hylättävä sen vuoksi, ettei työnantajayhtiö ollut oikea vastaaja.

Eläkesäätiön sääntöjen perusteella eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluneille eläkkeensaajille suoritettavat eläkkeet oli maksettu kuukausittain yhteissummana Keskinäinen vakuutusyhtiö Eläke-Varmalle. Maksun oli suorittanut nimenomaan eläkesäätiö, joka oli merkitty maksutositteisiin maksajaksi. Vakuutusyhtiö oli sen jälkeen maksanut kullekin eläkkeensaajalle tämän lakisääteisen eläkkeen yhdessä eläkesäätiön sääntöjen perusteella maksettavan lisäeläkkeen kanssa yhtenä maksusuorituksena. Kun eläkesäätiön piiriin kuuluvan eläkeläisen eläkeoikeus oli alkanut, oli hänelle lähetetty vakuutusyhtiöstä kirje, jossa oli ilmoitettu eläkkeensaajalle eläkesäätiön sääntöjen perusteella maksettavasta eläkkeestä. Ilmoituskirjeessä oli nimenomaan mainittu, että vakuutusyhtiö maksaa eläkesäätiön puolesta eläkesäätiön eläkkeen eläkkeensaajalle siitä päivästä alkaen, kun eläkeoikeus oli alkanut. Vakuutusyhtiön lähettämissä ilmoituskirjeissä oli mainittu myös eläkesäätiön puolesta maksettavan eläkkeen suuruus. Eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluneille eläkeläisille ei siten ollut voinut jäädä epäselväksi se, että vakuutusyhtiö oli maksanut lakisääteisen eläkkeen lisäksi eläkesäätiön puolesta säätiön sääntöjen mukaisen eläkkeen.

Eläkesäätiö oli eläkesäätiölain mukainen eläkesäätiö, jonka säännöissä ei ollut sen itsenäistä asemaa rajoittavia määräyksiä. Säätiön eläke määräytyi eläkesäätiön sääntöjen perusteella eikä työnantajayhtiölle ollut säännöissä annettu mahdollisuutta vaikuttaa eläkkeen määräytymiseen eli eläkkeen myöntämiseen tai eläkkeen suuruuteen. Eläke oli määräytynyt pelkästään eläkesäätiölain ja eläkesäätiön sääntöjen perusteella.

Eläkesäätiöllä ei ollut ollut varallisuutta eikä yhtiö ollut taloudellisen tilanteensa vuoksi kyennyt maksamaan eläkesäätiölleen kannatusmaksuja, minkä vuoksi eläkesäätiö ei ollut voinut maksaa eläkkeitä 1.10.1990 lukien. Eläkesäätiö olisi siis ollut eläkesäätiölain 19 §:n säännöksen mukaisesti lakkautettava. Eläkesäätiön sääntöjen perusteella päätöksen eläkesäätiön lakkauttamisesta teki säätiön hallitus, joka saattoi tehdä lakkautuspäätöksen vain kaikkien jäsenten ollessa läsnä kokouksessa. Eläkesäätiö oli tehnyt viimeksi ministeriölle ilmoituksen hallituksestaan vuonna 1974. Näistä hallituksen jäsenistä osa oli kuollut ja loput olivat eläkkeellä. Eläkkeellä olevista osa oli muuttanut ulkomaille. Tämän vuoksi rekisteriin merkittyä hallitusta ei ollut voitu kutsua koolle.

Eläkesäätiön sääntöihin oli säätiön hallituksen 2.2.1972 tekemän päätöksen perusteella otettu uusi pykälä, jonka mukaan 1.4.1972 jälkeen yhtiön palvelukseen tulevat työntekijät eivät enää kuuluneet eläkesäätiön piiriin. Yhtiön palveluksessa ei ollut ollut enää loppuaikoina monta säätiön piiriin kuulunutta työntekijää. Yhtiön taloudellinen tila huomioon ottaen ei näitäkään työntekijöitä ollut saatu motivoiduksi suostumaan säätiön hallituksen jäseniksi. Säätiölle ei ollut saatu valituksi sääntöjen mukaista uutta hallitusta. Eläkesäätiötä ei ollut voitu lakkauttaa, vaikka se olisi pitänyt lakkauttaa sen vuoksi, ettei säätiö ollut kyennyt maksamaan eläkkeitä.

Koska eläkkeen määrä sekä suorittamistapa ja -velvollisuus määräytyivät eläkesäätiölain ja eläkesäätiön sääntöjen perusteella, yhtiö ei ollut vastuussa eläkkeiden maksamisesta. Yhtiö ei ollut antanut minkäänlaista sitoumusta eläkesäätiön eläkkeiden maksamisesta eläkkeensaajille.

Siltä varalta että yhtiön katsottaisiin olevan vastuussa eläkkeiden maksamisesta, yhtiö ja konkurssipesä vaativat, ettei millekään erälle vahvistettaisi etuoikeusasetuksen 4 §:n mukaista etuoikeutta vaan että erääntyneetkin eläkkeet vahvistettaisiin maksettaviksi konkurssipesän varoista ilman etuoikeutta.

Raastuvanoikeuden päätös 11.11.1992

Raastuvanoikeus lausui selvitetyksi, että yhtiö oli 1950-luvun loppupuolella perustanut eläkesäätiölaissa tarkoitetun säätiön, jonka tarkoituksena oli ollut suorittaa toimintapiiriinsä kuuluville yhtiön työntekijöille ja heidän omaisilleen työsuhteen perusteella vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkettä. Eläkkeen suuruus oli määräytynyt eläkkeen perusteena olevan palkan ja eläkkeeseen oikeutettujen palvelusvuosien perusteella. Eläkesäätiön perustamisen jälkeen säätiön sääntöjä oli yhtiön hallituksen päätöksellä muutettu siten, etteivät 1.4.1972 jälkeen yhtiön palvelukseen tulleet työntekijät olleet enää olleet eläkesäätiön piirissä.

Eläkesäätiön hallituksen jäsenistä yhtiö oli nimennyt kolme jäsentä sekä näiden varamiehet ja säätiön toimintapiiriin kuuluvat työntekijät olivat valinneet kaksi jäsentä ja näiden varamiehet.

Eläkesäätiö oli tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle ilmoituksen hallituksestaan viimeksi vuonna 1974. Säätiön toimintakertomuksessa vuodelta 1986 oli todettu, että säätiön hallitus oli kokoontunut kerran tilikauden aikana. Tuolloin toimineen hallituksen toimikausi oli päättynyt 31.12.1988. Vuoden 1986 toimintakertomuksessa oli niinikään todettu, että yhtiö oli maksanut tilivuoden aikana säätiölle kannatusmaksua 350 000 markkaa. Yhtiön säätiön puolesta maksamat eläkkeet 556 839,32 markkaa oli kirjattu saamisen lyhennykseksi. Säätiön saaminen yhtiöltä oli 31.12.1986 ollut 168 941,91 markkaa. Säätiöllä ei ollut ollut omia varoja. Vuoden 1989 tilinpäätöksen tase-erittelyssä ei säätiöllä ollut ollut yhtiöltä saatavaa. Säätiöllä ei ollut ollut myöskään omaa varallisuutta.

Keskinäinen vakuutusyhtiö Eläke-Varma oli voinut suorittaa eläkesäätiön piiriin kuuluneille eläkeläisille säätiön sääntöjen mukaiset eläkkeet aina 30.9.1990 saakka sen vuoksi, että yhtiö oli maksanut säätiölle eläkkeiden kattamiseksi kannatusmaksua. Eläkesäätiö puolestaan oli toimittanut vakuutusyhtiölle eläkkeiden maksamiseksi tarvittavat varat.

Asiassa oli riidatonta, että ilmoitukset työntekijöille eläkeoikeuden täyttymisestä ja eläkkeen määrästä oli eläkesäätiön nimissä tehnyt vakuutusyhtiö. Eläkkeiden maksut olivat myös tapahtuneet siten, että maksajaksi oli ilmoitettu eläkesäätiö.

Asiassa oli jäänyt selvittämättä, että yhtiö olisi työsopimuksia solmiessaan sitoutunut vastaamaan eläkesäätiön työntekijöille myöhemmin mahdollisesti maksettavaksi erääntyvistä eläkkeistä.

A:n ja hänen myötäpuoltensa eläkkeen määrä sekä suoritustapa ja -velvollisuus olivat määräytyneet eläkesäätiölain ja eläkesäätiön sääntöjen perusteella. Yhtiöllä ei ollut ollut mahdollisuutta vaikuttaa eläkesäätiön sääntöjen muuttamiseen tai eläkkeiden suoritustapaan, vaan eläkesäätiön toimielimet olivat päättäneet tällaisista asioista eläkesäätiölain ja eläkesäätiön sääntöjen perusteella. Yhtiö ei siten ollut ollut vastuussa eläkkeiden suorittamisesta ilman nimenomaista sitoumustaan.

Raastuvanoikeus katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että yhtiö olisi millään tavoin kirjallisesti tai suullisesti sitoutunut vastaamaan eläkesäätiön vastattavista eläkkeistä. Yhtiön ilmoitus eläkkeiden maksujen lakkauttamisesta ei synnyttänyt yhtiölle vastuuta niiden maksamisesta.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 24.11.1993

A ja hänen myötäpuolensa valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

Eri mieltä ollut Mäki: Katson asiassa selvitetyksi, että yhtiö on järjestänyt työntekijöilleen työsuhteisen eläke-edun perustamalla yhtiölle eläkesäätiön. Työsuhteiden alkaessa oli työntekijöille ilmoitettu säätiöltä tulevasta eläkkeestä ja myöhemmin oli yksityisissä palkkaneuvotteluissa yhtiön johdon taholta viitattu tähän etuun. Yhtiön on siten katsottava luvanneen työntekijöille eläke-edun työsuhteen ehtona, osana palkkaa. Yhtiö oli maksanut eläkkeet säätiön puolesta, koska säätiöllä ei ollut ollut omia varoja niiden maksamiseen. Yhtiön jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin, se oli ilmoittanut eläkkeensaajille, että eläkkeiden maksaminen lopetetaan 1.10.1990 alkaen. Yhtiö oli asetettu selvitystilaan 17.4.1991 ja konkurssiin 3.9.1991. Eläkesaatavia on vaadittu raastuvanoikeuden istunnossa 13.5.1992 esitetyn kanteen mukaisesti, paitsi N:n kohdalla, jonka eläkevaatimus on oikaistu 1 221,96 markaksi kuukaudelta. A ynnä muut ovat esittäneet eläkesaatavistaan Eläkepalvelu Oy:n laskelman, josta ilmenee säätiön eläkevastuu heidän kunkin osalta.

Tämän vuoksi vahvistan konkurssipesän varoista maksettavaksi sanotun kanteen mukaiset A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, I:n, J:n, K:n, L:n, P:n, M:n, N:n ja O:n eläkesaatavat 11 kuukaudelta ajalta ennen konkurssia (lokakuu 1990 -elokuu 1991) 16 prosentin korkoineen kunkin kuukauden viimeisestä päivästä lukien etuoikeusasetuksen 4 §:n mukaisin etuoikeuksin ja konkurssin jälkeiseltä ajalta pääomitettuina 16 prosentin korkoineen 3.9.1991 lukien.

Perustelut

Suomen Silkkikutomo Oy on vuonna 1956 perustanut Suomen Silkkikutomon Eläkesäätiö s.r. nimisen eläkesäätiön. Säätiön tarkoituksena on sääntöjensä 2 ja 3 §:n mukaan ollut suorittaa toimintapiiriinsä kuuluneille yhtiön toimihenkilöasemassa olleille työntekijöille ja heidän omaisilleen työsuhteen perusteella vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkettä. Eläkesäätiön sääntöihin 23.3.1972 vahvistetun muutoksen mukaan 1.4.1972 lukien yhtiön palvelukseen tulleet työntekijät eivät enää ole olleet säätiön piirissä.

Eläkesäätiön sääntöjen 13 §:n mukaan säätiön hallituksen viidestä jäsenestä yhtiö on nimennyt kolme ja työntekijät ovat valinneet keskuudestaan kaksi. Eläkesäätiö on tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle ilmoituksen hallituksestaan viimeksi vuonna 1974. Säätiön hallitus ei ole tämän jälkeen toiminut muutoin kuin kokoontumalla kerran vuodessa vahvistamaan säätiön tilinpäätöksen. Vuoden 1988 jälkeen säätiöllä ei ole ollut hallitusta. Säätiöllä ei ole ollut omaa henkilökuntaa, vaan yhtiön toimihenkilöt ovat käytännössä vastanneet eläkesäätiölle kuuluvien tehtävien suorittamisesta.

Yhtiö on eläkesäätiön sääntöjen 4 §:n mukaisesti luovuttanut 1 000 000 markkaa säätiön peruspääomaksi. Tämän yhtiö on välittömästi lainannut takaisin itselleen. Lisäksi yhtiö on suorittanut säätiölle kannatusmaksuja.

Eläkkeet on suoritettu siten, että säätiön tililtä on ensin maksettu niiden yhteismäärä Keskinäinen vakuutus Eläke-Varmalle. Vakuutusyhtiö on tämän jälkeen säätiön puolesta maksanut eläkkeet eläkkeensaajille.

Kun eläkesäätiöllä ei ole mainitun alkupääoman ohella ollut muuta varallisuutta, on säätiön kyky suoriutua eläkevastuistaan perustunut pääasiallisesti mainittuihin kannatusmaksuihin. Niiden riittämättömyyden takia eläkesäätiö on joutunut lopettamaan eläkkeiden suorittamisen. Kysymys on siitä, vastaako yhtiö perustamansa eläkesäätiön varojen ja toimintaedellytysten loppumisesta.

Ennakkoratkaisussaan 1991:186 Korkein oikeus on katsonut, että työnantaja, joka on luomansa eläkejärjestelmän puitteissa antanut työntekijöilleen aiheen luottaa perustamansa eläkesäätiön sääntöjen mukaisten eläkkeiden saantiin, on tullut velvolliseksi huolehtimaan eläkejärjestelmän toimivuudesta.

Käsillä olevassa tapauksessa yhtiö ei ole nimenomaisesti sitoutunut itse vastaamaan työntekijöittensä eläkkeiden suorittamisesta. Kuitenkin se on uusia työntekijöitä palkatessaan ilmoittanut eläkesäätiön toimintapiiriin kuulumisesta johtuvasta eläke-edusta sekä vedonnut samaan etuun palkkaneuvotteluissaan yhtiöön jo työsuhteessa olleiden työntekijöiden kanssa. Yhtiö on siten tosiasiallisesti luvannut työntekijöilleen eläkesäätiön sääntöjen mukaisen eläke-edun työsuhteen ehtona, osana palkkaa.

Yhtiö ja sen perustama eläkesäätiö ovat olleet muodollisesti erillisiä oikeushenkilöitä. Niiden välinen suhde on kuitenkin ollut hyvin kiinteä. Säätiö on ollut sekä taloudellisesti että hallinnollisesti epäitsenäinen ja yhtiö on tosiasiallisesti vastannut säätiön asioiden hoitamisesta. Näissä olosuhteissa yhtiön työntekijöillä on ollut perusteltu aihe luottaa siihen, että yhtiö huolehti luomansa eläkejärjestelmän toimivuudesta ja viime kädessä itse vastasi työntekijöille luvattujen eläkkeiden maksamisesta.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo yhtiön olevan vastuussa eläkesäätiön varojen ja toimintaedellytysten loppumisesta ja siten velvollinen suorittamaan kanteessa tarkoitetut eläkkeet niihin eläkesäätiön sääntöjen mukaan oikeutetuille.

Yhtiö on asetettu selvitystilaan 17.4.1991 ja konkurssiin 3.9.1991. A ja hänen myötäpuolensa ovat valvoneet eläkesaatavansa yhtiön konkurssissa.

A ja hänen myötäpuolensa ovat esittäneet eläkesaatavistaan Eläkepalvelu Oy:n laskelman, josta ilmenee eläkesäätiön eläkevastuu kunkin osalta.

Eläkesaatavilla on konkurssia edeltävältä ajalta etuoikeusasetuksen (32/1868) 4 §:n mukainen etuoikeus yhtiön konkurssissa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. Suomen Silkkikutomo Oy:n konkurssipesän varoista vahvistetaan maksettavaksi seuraavat A:n ja hänen myötäpuoltensa eläkesaatavat 11 kuukauden ajalta ennen konkurssia (lokakuu 1990 - elokuu 1991) 16 prosentin korkoineen kunkin kuukauden viimeisestä päivästä etuoikeusasetuksen 4 §:n mukaisin etuoikeuksin ja konkurssin jälkeiseltä ajalta pääomitettuina 16 prosentin korkoineen 3.9.1991 lukien seuraavasti:

- A 1 011 markkaa 37 penniä kuukaudessa sekä 169 536 markkaa, - B 1 654 markkaa 20 penniä kuukaudessa sekä 213 858 markkaa, - C 1 102 markkaa 63 penniä kuukaudessa sekä 171 111 markkaa, - D:n kuolinpesä 60 markkaa 96 penniä kuukaudessa sekä 10 536 markkaa, - E 310 markkaa 92 penniä kuukaudessa sekä 42 708 markkaa, - F 1 231 markkaa 11 penniä kuukaudessa sekä 201 327 markkaa, - G:n kuolinpesä 6 002 markkaa 68 penniä kuukaudessa sekä 346 402 markkaa, - H:n kuolinpesä 908 markkaa 62 penniä kuukaudessa sekä 101 573 markkaa, - I 718 markkaa 23 penniä kuukaudessa sekä 123 117 markkaa, - J 2 211 markkaa 13 penniä kuukaudessa sekä 314 755 markkaa, - K:n kuolinpesä 1 595 markkaa 95 penniä kuukaudessa sekä 125 500 markkaa, - L:n kuolinpesä 723 markkaa 83 penniä kuukaudessa sekä 90 408 markkaa, - P 2 907 markkaa 90 penniä kuukaudessa sekä 241 840 markkaa, - M 2 136 markkaa 87 penniä kuukaudessa sekä 238 878 markkaa, - N 1 221 markkaa 96 penniä kuukaudessa sekä 209 773 markkaa ja - O 1 912 markkaa kuukaudessa sekä 173 078 markkaa.