KKO:1993:136
- Asiasanat
- Konkurssi, Huoneenvuokra, Oikeusvoima
- Tapausvuosi
- 1993
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 92/179
- Taltio
- 3640
- Esittelypäivä
Huoneisto oli vuokralaisen konkurssin jälkeen jäänyt konkurssipesän käyttöön. Konkurssituomiossa vuokra oli valvonnan mukaisesti tuomittu maksettavaksi etuoikeusasetuksen 4 a §:n mukaisella etuoikeudella. Sen jälkeen vuokranantaja oli vaatinut konkurssipesän velvoittamista suorittamaan sama vuokraerä massavelkana. Koska konkurssituomiossa ei ollut ratkaistu kysymystä siitä, oliko saatava konkurssipesän massavelkaa, kanne tutkittiin.
Vrt. KKO:1997:133
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Pirkkalan kihlakunnanoikeuden käsittelyratkaisu 14.9.1990
A:n vaatiessa kihlakunnanoikeudessa Mittakaluste Oy:n konkurssipesän velvoittamista suorittamaan 18.11.1988 allekirjoitetulla vuokrasopimuksella Mittakaluste Oy:lle Nokian teollisuustalosta vuokraa mansa 506 neliömetrin suuruisen liikehuoneiston vuokria yhtiön konkurssiin asettamisen jälkeiseltä ajalta 5.10. - 31.12.1989 konkurssipesä on pyytänyt vaatimuksen jättämistä tutkimatta sillä perusteella, että kysymyksessä olevat vuokrasaatavat oli valvottu ja tuomittu maksettaviksi yhtiön konkurssissa etuoikeusasetuksen 4 a §:n mukaisella etuoikeudella.
Kihlakunnanoikeus on erikseen julistamallaan käsittelyratkaisulla hylännyt konkurssipesän väitteen, koska Mittakaluste Oy:n konkurssituomiolla 26.4.1990 ei ollut lainvoimaisesti ratkaistu, oliko A:n vaatima vuokravelka konkurssipesän massavelkaa vai ei.
Kihlakunnanoikeuden päätös pääasian osalta 12.12.1990
Kihlakunnanoikeus on pääasian osalta lausunut selvitetyksi, että A oli vuokrannut kysymyksessä olevan huoneiston yhtiölle puusepän teollisuutta varten 12 650 markan kuukausivuokraa vastaan. Vuokrasopimuksen mukaan molemminpuolinen irtisanomisaika oli ollut kolme kuukautta.
Mittakaluste Oy oli asetettu konkurssiin 5.10.1989. Konkurssipesä oli pitänyt huoneistoa hallinnassaan ajan 5.10. - 31.12.1989. Tuona aikana konkurssipesä oli harjoittanut huoneistossa liiketoimintaa kahden viikon ajan heti konkurssiin asettamisen jälkeen ja pitänyt huoneistoa omaisuuden realisointiajan varastona.
A ei ollut konkurssiin asettamisen jälkeen irtisanonut tai purkanut vuokrasopimusta eikä vaatinut vakuutta vuokrien maksamisesta. Hän oli 29.11.1989 pidetyssä velkojainkokouksessa vaatinut konkurssipesää suorittamaan erääntyneen lokakuun vuokran 11 017 markkaa ja siitä eteenpäin vuokran kuukaudelta 12 650 markkaa. Konkurssipesä oli 9.1.1990 maksanut vuokrista 5. -31.10.1989 väliseltä ajalta 11 017 markasta 5 508,50 markkaa, 1. - 30.11.1989 väliseltä ajalta 12 650 markasta 6 325 markkaa ja 1. - 31.12.1989 väliseltä ajalta 12 650 markasta 6 325 markkaa. Maksamattomille vuokrille konkurssipesä ei ollut maksanut korkoa. A oli irtisanonut vuokrasopimuksen maksamattomien vuokrien johdosta päättymään 31.3.1990.
Jos vuokralaisen omaisuus on luovutettu konkurssiin eikä konkurssipesä ole vuokranantajan asettamassa vähintään 14 päivän määräajassa ilmoittanut ottavansa vastatakseen vuokrasopimuksesta aiheutuvien velvollisuuksien täyttämisestä tai vuokralainen samassa määräajassa asettanut velvollisuuksien täyttämisestä vakuutta, vuokranantajalla on huoneenvuokralain 51 §:n mukaan oikeus purkaa vuokrasopimus. Säännöksessä ei ole asetettu määräaikaa, jonka kuluessa vuokranantajan on esitettävä siinä tarkoitettu vaatimuksensa. Näin ollen vuokranantaja ei menetä purkuoikeuttaan siinäkään tapauksessa, että hän esittää vaatimuksensa vasta konkurssimenettelyn myöhemmässä vaiheessa, ja myös pesällä on oikeus sitoutua vuokrasopimuksen ehtoihin, vaikka vaatimus esitetään myöhään.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A oli 29.11.1989 velkojainkokouksessa vaatinut, että Mittakaluste Oy:n konkurssipesä maksaa hänelle lokakuun vuokran 11 017 markkaa ja siitä eteenpäin vuokran kuukaudelta 12 650 markkaa. A:n vaatimus oli täyttänyt huoneenvuokralain 51 §:n 1 momentissa vuokranantajalle asetetun vaatimuksen. Konkurssipesä ei ollut A:lle ilmoittanut ottavansa vastatakseen vuokrasopimuksesta aiheutuvien velvoitteiden täyttämisestä. A:lle oli syntynyt lain tarkoittama vuokrasuhteen purkuoikeus. Myöskään konkurssipesä ei ollut tullut vuokrasopimuksen osapuoleksi. Koska vuokrasuhteen jatkuminen oli ollut konkurssipesän passiivisuuden johdosta epäselvä ja kun konkurssipesä oli tosiasiallisesti pitänyt hallussaan ja käyttänyt huoneistoa ajan 5.10. - 31.12.1989, kihlakunnanoikeus on katsonut konkurssipesän velvolliseksi maksamaan massavelkana tältä ajalta A:lle siitä korvausta.
Kihlakunnanoikeus on tämän vuoksi velvoittanut Mittakaluste Oy:n konkurssipesän suorittamaan A:lle vielä maksamatta olevat ja erääntyneet vuokrat loka, marras- ja joulukuulta 1989 yhteensä 18 158 markkaa 10 prosentin korkoineen 5 508,50 markalle 3.11.1989 lukien, 6 325 markalle 3.11.1989 alkaen ja 6 325 markalle 3.12.1989 lukien sekä jäännöspääoman 280,18 markkaa 10 prosentin korkoineen 9.1.1990 lukien. Konkurssipesä on vielä velvoitettu korvaamaan A:lle tämän oikeudenkäyntikulut 18 055,40 markkaa 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamisesta lukien.
Turun hovioikeuden tuomio 27.11.1991
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Mittakaluste Oy:n konkurssipesä oli saattanut jutun vaatien A:n kanteen hylkäämistä, on lausunut, että konkurssipesä ei kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainituista syistä, ottaen huomioon huoneenvuokralain 51 §:n 1 momentti, ollut tullut vastuuseen huoneenvuokrasopimuksen mukaisista velvoitteista eikä siten vuokran maksusta.
Konkurssipesä oli tosiasiallisesti pitänyt hallussaan ja käyttänyt huoneistoa kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitun ajan. Pitämällä tiloja hallussaan vastikkeetta konkurssipesä oli saanut A:n kustannuksella perusteetonta etua, koska sen ei ollut tarvinnut hankkia liiketoiminnan jatkamiseksi eikä tavaroiden ja laitteiden varastoimiseksi muuta maksullista tilaa. A ei ollut mainittuna aikana voinut käyttää tiloja muuhun tarkoitukseen.
Konkurssipesän saaman perusteettoman edun määräksi oli muun selvityksen puuttuessa katsottava vuokrasopimuksen mukaiset kuukausivuokrat. Konkurssipesä oli siten velvollinen suorittamaan A:lle, ottaen huomioon kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitut 9.1.1990 tapahtuneet suoritukset, vielä yhteensä 18 158,50 markkaa. Konkurssipesä oli korkolain 9 §:n nojalla velvollinen suorittamaan viivästyskorkoa haasteen tiedoksiantopäivästä 20.8.1990 lukien.
Hovioikeus on sen vuoksi muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että Mittakaluste Oy:n konkurssipesä on velvoitettu suorittamaan A:lle perusteettoman edun palautuksena 18 158,50 markkaa 10 prosentin korkoineen 20.8.1990 lukien. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta kihlakunnanoikeuden päätös jäi pysyväksi. Mittakaluste Oy:n konkurssipesä on velvoitettu, koska tähän oli painavia syitä, suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 2 200 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Mittakaluste Oy:n konkurssipesälle on myönnetty valituslupa 8.12.1992. A:n osalta kysymys valitusluvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi konkurssipesän valituksen käsittelyn yhteydessä.
A on vaatinut, että juttu jätetään myös viivästyskorkojen osalta kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan ja että konkurssipesä velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.
Konkurssipesä on vaatinut raastuvanoikeuden päätöksen ja hovioikeuden tuomion kumoamista sekä vapauttamista korvausvelvollisuudesta esittäen valituksessaan muun ohessa, että vuokranantaja oli valvonut 31.3.1990 päättyneeseen vuokrasuhteeseen perustuvat saatavansa Mittakaluste Oy:n konkurssissa ja että tämä saatava oli tuomittu maksettavaksi konkurssipesän varoista pyydetyllä etuoikeudella. Lisäksi konkurssipesä on pyytänyt, että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen.
Konkurssipesä ja A ovat vastanneet toistensa hakemuksiin.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.10.1993
A:n valituslupahakemus
A:lle myönnetään valituslupa
Käsittelyratkaisu
Mittakaluste Oy:n konkurssituomiossa ei ole ratkaistu kysymystä siitä, onko A:n vaatima saatava konkurssipesän niin sanottua massavelkaa vai ei. Kanteen tutkimiselle ei siten ole estettä.
Pääasiaratkaisu
Perustelut
Kysymyksessä olevat vuokratilat ovat olleet konkurssipesän käytössä konkurssin alkamisen jälkeen kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevän ajan. Huoneenvuokralain 51 §:n 1 momentin mukaan vuokranantaja voi purkaa vuokrasopimuksen ja saada siten huoneiston hallintaansa, jos konkurssiin joutuneen vuokralaisen konkurssipesä ei ole vuokranantajan asettamassa määräajassa ilmoittanut ottavansa vastatakseen vuokrasopimuksesta aiheutuvien velvollisuuksien täyttämisestä tai vuokralainen asettanut niistä vakuutta. Vaikka vuokranantaja olisikin jo ennen vuokralaisen konkurssin alkamista luovuttanut huoneiston hallinnan vuokralaiselle, hän on siis mainitusta lainkohdasta ilmenevällä tavalla suojattu suhteessa vuokralaisen konkurssipesään ja velkojiin. Johdonmukaista tämän ja muun muassa kauppalain 63 §:n 3 momentista ilmenevän periaatteen kanssa on, että konkurssipesän käyttäessä vuokrahuoneistoa vuokralaisen konkurssin aikana konkurssipesä joutuu vastuuseen vuokrasopimuksen mukaisen vuokran maksamisesta käyttöajaltaan siitäkin huolimatta, ettei konkurssipesä ole ottanut vastatakseen vuokrasopimuksesta johtuvista velvoitteista, ja että maksut on suoritettava pesän varoista konkurssisäännön 74 §:n mukaisessa järjestyksessä. Konkurssipesä on siten vuokratilojen käytön perusteella velvollinen maksamaan A:lle vuokrasopimuksen mukaisen vuokran ajalta 5.10. - 31.12.1989.
Tuomiolauselma
Juttu jää muutoin hovioikeuden tuomion lopputuloksen varaan, mutta viivästyskorot on maksettava kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevistä eräpäivistä. Oikeudenkäynnistä huoneenvuokra-asioissa annetun lain 36 §:n nojalla velvoitetaan konkurssipesä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 2 200 markalla 16 prosentin korkoineen tästä päivästä lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Taipale, Wirilander ja Sevon