18.2.1992

Kanne Tuusulan kihlakunnanoikeudessa

A on Teknolon Oy:lle 17.1.1989 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli ollut yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 1.1.1973-16.11.1988 ensin myyntimiehenä ja 1980-luvun alusta tuotepäällikkönä. A:n viimeinen kuukausipalkka oli ollut 8.700 markkaa, joka oli koostunut 7.800 markan peruspalkasta ja 900 markan arvoisesta auton käyttöedusta. Palattuaan vuosilomansa jälkeen 8.8.1988 työhönsä A:n oli todennut, että yhtiön toimitusjohtajan poika oli palkattu hoitamaan A:n pääasiallisena työnä ollutta vaahtopvc-levyjen markkinointityötä. Yhtiön johtoryhmä ei loman jälkeen ollut lainkaan puhutellut A:ta ennen kuin häntä oli 10.8.1988 moitittu siitä, että hän ei ollut osallistunut tuotekansioiden kokoamistalkoisiin, vaikka hänelle ei ollut talkoista kerrottu mitään. Ilmapiirin kiristymisen vuoksi A oli ollut sairauslomalla 12.14.8.1988. Sairausloman jälkeen tilanne työpaikalla oli jatkunut piinallisena ja elokuun loppupuolella yhtiön johto oli pitänyt A:lle puhuttelun väittäen hänen hoitaneen huonosti tehtäviään. A:n oli annettu ymmärtää, että hänen olisi paras itse irtisanoutua yhtiön palveluksesta. Painostustoimenpiteiden johdosta A oli uudelleen joutunut sairauslomalle noin kahdeksi kuukaudeksi ja hän oli palannut työhönsä 27.10.1988. Ennen tämän sairausloman alkamista yhtiön toimitusjohtaja oli esittänyt A:lle siirtymistä hoitamaan käteismyyntiä varaston yhteydessä sijaitsevaan siirrettävään työmaakoppiin kahden muun työntekijän kanssa. Koska kysymyksessä oli ollut siirto huomattavasti vähempiarvoisiin työtehtäviin eli työsuhteen ehtojen olennainen muutos, A oli kieltäytynyt siirrosta. Toimitusjohtaja oli palannut samaan asiaan 11.11.1988 ja ilmoittanut, että A:n piti 14.11.1988 mennä varastoon hoitamaan käteisasiakkaita. Yhtiön johtoon kuuluvan X:n vaadittua 16.11.1988 A:ta siirtymään hoitamaan noutomyyntiä A oli edelleen kieltäytynyt siirrosta ja poistunut työpaikalta.

Yhtiö ei työnantajana ollut saanut yksipuolisesti muuttaa työsuhteen olennaisia ehtoja. A:n siirtäminen täysin toisarvoisiin tehtäviin hoitamaan paikallismyyntiä eli melkein varastomiehen työhön olisi ollut olennainen muutos hänen työtehtävissään. A:lle tarjottu työtila olisi ollut varastomiesten taukotupana käytetty koppi, joka laadultaan ja sijainniltaan olisi olennaisesti poikennut hänen työtiloistaan toimihenkilöiden osastolla. Uusi työtehtävä olisi ollut merkityksetön eikä sitä hoitamaan ollutkaan sitten määrätty ketään. Toimenkuvan muutoksen tarkoituksena oli ollut päästä eroon A:ta. Työsopimuksen ehtojen olennaista muutosta merkitsevä siirto uuteen työhön olisi edellyttänyt erityisen painavaa syytä ja muutoksen toteuttamista irtisanomisaikaa noudattaen.

Yhtiö oli maksanut A:lle palkan 31.12.1988 saakka. A oli solminut uuden koeaikaisen työsopimuksen 16.1.1989, joka oli päättynyt 31.3.1989 sen vuoksi, että A ja uusi työnantaja eivät olleet katsoneet tarkoituksenmukaiseksi työsopimuksen jatkamista. Osasyynä tähän oli ollut A:lle yhtiön palveluksessa aiheutuneesta henkisestä stressistä johtunut sairastelu. Uuden työsuhteen päätyttyä A oli ollut työttömänä ja sairauslomalla.

Tämän vuoksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle ajalta 1.1.-16.3.1989 irtisanomisajan palkkana 21.750 markkaa ja lomakorvauksena viideltä päivältä 1.740 markkaa eli yhteensä 23.490 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.3.1989 lukien ja työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain mukaisena korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavat 174.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.1.1989 lukien. Vielä A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Yhtiön vastaus

Yhtiö on vastustanut kannetta ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Yhtiö on lausunut, että A oli ollut koko työssäoloaikansa 1.1.1973-31.12.1988 myyntimiehenä, tosin 1980-luvun puolella tuotepäällikön nimikkeellä. A:n työtehtävien suorittamisessa oli ollut koko ajan vaikeuksia. Häntä oli vuosien aikana kokeiltu erilaisissa myyntitehtävissä kuten lvimyynnissä, säiliömyynnissä, lasitusmateriaalin myynnissä ja lopuksi vaahto-pvc-levymyynnissä. A:n työtulokset olivat jatkuvasti jääneet keskimääräistä tulostasoa alhaisemmiksi ja hän oli esimiesten pyynnöistä huolimatta jättänyt työtehtäviä hoitamatta. A:lle oli pidetty puhutteluja ja lopulta hänelle oli esitetty toimenkuvan muuttamista ja ryhtymistä hoitamaan noutomyyntiä, mihin oli lisätty messujen suunnittelu ja rakentaminen, sahauksen suunnittelu ja muovihitsauskoneiden vuokraus. Näitä tehtäviä oli aikaisemmin hoidettu myyjien toimesta yhteisesti. Kysymyksessä olivat siten olleet selvästi myyntimiehen toimenkuvaan kuuluvat tehtävät. Siirrossa olisivat A:n palkkaedut ja toimihenkilöasema säilyneet. A:n työhuone olisi siirron yhteydessä muuttunut toisesta kerroksesta ensimmäiseen kerrokseen, koska noutomyynnissä käyvien asiakkaiden ei ollut tarpeen käydä toisen kerroksen toimistotiloissa. A oli kuitenkin kieltäytynyt siirrosta. Kun A:ta oli vielä 16.11.1988 kehotettu siirtymään noutomyyntiin, A oli kokonaan poistunut työpaikalta eikä ollut enää yhtiön pyynnöistä huolimatta palannut töihin. Yhtiö on katsonut, että sillä oli ollut työnjohto-oikeutensa perusteella oikeus määrätä A uuteen työtehtävään. A:n huonojen myyntitulosten vuoksi yhtiöllä oli joka tapauksessa ollut työsopimuslaissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A:n työsuhde ja näin ollen oikeus vaihtoehtoisena toimenpiteenä muuttaa yksipuolisesti A:n työsuhteen ehtoja.

Todistajien kuulustelu

Jutun käsittelyn kestäessä yhtiö on nimennyt todistamaan markkinointijohtajansa X:n ja talouspäällikkönsä Y:n. A:n väitettyä, että X oli yhtiön hallituksen jäsen ja siten esteellinen todistamaan jutussa, kihlakunnanoikeus on 12.6.1989 julistamassaan väitepäätöksessä katsonut, että X ei enää 3.5.1989 alkaen ollut yhtiön hallituksen jäsen eikä siten asianosaisen asemassa asiassa, sekä kuullut X:ää todistajana. Myös Y:tä, joka on ilmoittanut olleensa yhtiön hallituksen jäsen kevääseen 1989 saakka, on kuultu 1.11.1989 todistajana.

Kihlakunnanoikeuden pääasiaa koskeva päätös 1.11.1989

Kihlakunnanoikeus on asiassa kuultujen todistajien kertomusten perusteella ja muusta saadusta selvityksestä katsonut ilmenevän, että yhtiössä oli kesällä ja syksyllä 1988 suunniteltu A:n työtehtävien muuttamista siten että, hänen oltuaan siihen saakka erilaisten tuotteiden myyjänä tuotepäällikön nimikkeellä, viimeksi vaahto-pvclevyjen myyjänä myyntialueena koko maa, hänet siirrettäisiin hoitamaan noutomyyntiä. Tämä työ olisi käsittänyt pienasiakkaiden palvelua, käteismyyntiä ja muovihitsauskoneiden vuokrausta, minkä lisäksi A:n tehtäviin olisi kuulunut messujen suunnittelu ja rakentaminen. X:n kertoman mukaan neuvotteluja A:n toimenkuvan muuttamisesta oli käyty jo alkukesästä 1988 alkaen. Syynä tehtävien muutokseen oli ollut se, että A ei aikaisemmissa tehtävissään ollut saavuttanut hänelle asetettuja myyntitavoitteita. X oli 16.11.1988 mennyt A:n työhuoneeseen ja Y:n läsnä ollessa kehottanut A:ta siirtymään noutomyynnin tehtäviin. A oli kieltäytynyt siirrosta ja poistunut sittemmin työpaikalta kertoen tulleensa irtisanotuksi. Yhtiö oli 17. ja 23.11.1988 lähetetyillä kirjeillä kehottanut A:ta palaamaan työhön.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, että A:n poistuttua työpaikalta ja jäätyä palaamatta työhön hänen työsuhteensa oli yhtiön tekemän toteamuksen mukaisesti sen jälkeen päättynyt 31.12.1988, mihin saakka A:lle oli maksettu palkka. A:n palkkaedut olisivat uuteen tehtävään noutomyyntiin siirtymisen jälkeen säilyneet entisellään. Huomioon ottaen noutomyyntiin liittyneiden tehtävien luonne verrattuna A:n siihenastisiin työtehtäviin, yhtiöllä oli ollut oikeus määrätä A uuteen tehtävään. Tehtävänsiirto ei ollut merkinnyt sellaista työsopimuksen ehtojen yksipuolista olennaista muuttamista, jonka perusteella A:lla olisi ollut oikeus irtisanoutua ja saada sen jälkeen yhtiöltä vaatimiaan korvauksia. Asiassa oli jäänyt näyttämättä sellainen peruste, jonka johdosta A:lla olisi oikeus yhtiöltä vaatimiinsa korvauksiin.

Kihlakunnanoikeus on hylännyt A:n kanteen ja velvoittanut hänet suorittamaan yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 12.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.11.1989 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 24.10.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut jutun, on pysyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen. A on velvoitettu suorittamaan yhtiölle korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 1.000 markkaa.

Todistajien esteellisyys

Kun X:ää ja Y:tä on kihlakunnanoikeudessa kuulusteltu todistajina, he eivät enää ole kuuluneet Teknolon Oy:n hallitukseen eivätkä siten olleet yhtiön laillisia edustajia. Tämän vuoksi heitä on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan voitu kuulustella todistajina.

Pääasiaratkaisun perustelut

A ja Teknolon Oy ovat 1.1.1973 solmineet työsopimuksen, jonka nojalla A on aluksi toiminut yhtiön lvi-myyjänä Länsi-Suomen alueella. Keväällä 1983 A, jonka ammattinimikkeeksi on muutettu tuotantopäällikkö, on siirretty hoitamaan yhtiön säiliömyyntiä. Syynä tähän siirtoon on todistajana kuullun yhtiön ostopäällikkönä toimineen henkilön mukaan ollut lvi-myynnin siirtyminen toisen yhtiön hoidettavaksi. Teknolon Oy:n lopetettua säiliömyynnin on A syksyllä 1986 siirretty myyntimieheksi rakennusosastolle ja edelleen keväällä 1987 hoitamaan vaahto-pvc-levyjen myyntiä. A:n työsopimuksen mukaiseksi vakiintuneeksi toimenkuvaksi on siten muodostunut yhtiön tuotteiden myyminen tuotepäällikkönä asiakkaille. A:n työtehtäviin on kuulunut myös messujen järjestely, tuote-esitteiden laatiminen ja muiden myyntimiesten tavoin kohdaltaan noutomyyntiasiakkaiden palvelu. Myyntityö on tapahtunut puhelimitse ja asiakaskäynnein yhtiön Keravalla olevista toimitiloista käsin, joissa A:lla on ollut oma työhuone.

X yhtiön edustajana ja A ovat kesällä 1988 keskustelleet A:n siirtämisestä uusiin työtehtäviin hoitamaan noutomyyntiä. Yhtiön toimitusjohtaja oli ennen A:n 5.9.1988 alkanutta sairauslomaa esittänyt A:lle siirtymistä hoitamaan noutomyyntiä varaston yhteydessä sijaitsevaan työkoppiin. A oli siirrosta kieltäytynyt. X on A:n sairausloman päättymisen jälkeen 16.11.1988 vaatinut A:ta siirtymään hoitamaan noutomyyntiä, jolloin A on kieltäytynyt siirrosta ja jäänyt pois työstään. Yhtiö on katsonut A:n työsopimuksen purkautuneeksi 31.12.1988, mihin saakka A:lle on maksettu palkka.

Yhtiön ilmoituksen mukaan siirron jälkeen A:n työtehtäviin olisivat kuuluneet noutomyynnin hoitaminen, hitsauskoneiden vuokraus ja messujen sekä sahauspalvelun suunnittelu. Lisäksi on Y:n kertomuksen mukaan suunniteltu kiinteistöön liittyvien isännöitsijäntehtävien siirtämistä A:lle. A:n palkkausta ei olisi muutettu. Työtilaksi hänelle on tarjottu varastotilojen yhteydessä olevaa erillistä lasiseinäistä huonetta. A:lle suunnitellut uudet työtehtävät olisivat merkinneet sitä, että hän olisi aikaisemman myyntimiehen tehtävänsä asemesta pääasiassa palvellut noutomyyntiin saapuvia asiakkaita.

Uudet tehtävät olisivat sekä työn laadun että työolosuhteiden vuoksi olennaisesti poikenneet A:n myyntimiehen tehtävistä, joissa hän vakiintuneesti oli toiminut yli 15 vuotta. Tämän vuoksi yhtiö ei ole voinut pelkästään työnjohto-oikeutensa nojalla yksipuolisesti siirtää A:ta uuteen työhön noutomyyntiin.

Yhtiö on väittänyt, että sillä olisi ollut A:n myyntitulosten huonouden ja ylipäänsä tehtävistä suoriutumattomuuden vuoksi oikeus ainakin irtisanoa A:n työsopimus ja tämän vuoksi myös siirtää A uuteen työhön. Yhtiö on esittänyt selvitystä siitä, etteivät A:n myyntitulokset olleet olleet yhtä hyviä kuin toisten myyntimiesten ja että A ei ollut saavuttanut hänelle asetettuja myyntitavotteita. Toisaalta on todistajina kuultujen yhtiössä toimineiden toisten myyntimiesten kertomuksista pääteltävissä A ainakin työsuhteensa loppuvaiheessa tehneen myyntityötä kaikkien myyntipiirien alueella, jolloin osa A:n myynnistä oli voinut kirjautua piirimyyjien myyntituloksiin.

Yhtiön ostopäällikön kertomuksen mukaan vaahto-pvc-levyjä yhtiölle toimittanut saksalainen valmistaja oli keväällä 1987 huomauttanut levyjen vähäisestä myynnistä. Yhtiö on samoihin aikoihin sijoittanut A:n levyjen myyjäksi, minkä jälkeen keväällä 1988 on niiden menekin todettu tyydyttävästi lisääntyneen. Yhtiön edellä kerrotut väitteet A:ta ovat tämän kanssa ristiriidassa. Siten on jäänyt näyttämättä A:n osoittaneen sellaista kyvyttömyyttä myyntimiehen toimessa, että yhtiöllä olisi ollut erityisen painava syy hänen työsopimuksensa päättämiseen. Yhtiöllä ei siten ole ollut oikeutta tällä perusteella siirtää A:ta hänen työsopimuksensa mukaisista tehtävistä olennaisesti poikkeaviin uusiin tehtäviin. Kun A:lla on niin ollen ollut oikeus kieltäytyä uusista työtehtävistä, yhtiöllä ei ole ollut oikeutta pitää hänen työstä pois jäämisensä johdosta työsopimusta purkautuneena eikä edes perustetta työsopimuksen irtisanomiseen.

Sen vuoksi yhtiö on työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 19 §:n nojalla velvollinen suorittamaan A:lle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta. Ottaen korvauksen suuruutta määrättäessä huomioon A:n iän, hänen työsuhteensa pitkän kestoajan ja yhtiön menettelyn työsopimusta päätettäessä sekä toisaalta sen, että A on jo 16.1.1989 saanut uutta työtä, Korkein oikeus katsoo, että yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle korvaukseksi kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 52.200 markkaa. Yhtiön on myös suoritettava A:lle irtisanomisajan palkkana 1.1. ja 16.3.1989 väliseltä ajalta 21.750 markkaa ja sitä vastaavana lomakorvauksena 1.740 markkaa. Viivästyskorkoa yhtiön on suoritettava irtisanomiskorvaukselle haasteen tiedoksiantopäivästä 17.1.1989 sekä irtisanomisajan palkalle ja sitä vastaavalle lomakorvaukselle 16.3.1989 lukien.

Koska yhtiö on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, tulee sen korvata A:n kulut täällä.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijäneuvos Kitunen, jonka mietinnön mukaisesti annettiin ratkaisu pääasiassa, lausui todistajien esteellisyyden osalta seuraavaa:

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentissa säädetään, että jokaista muuta paitsi jutun asianosaista tai sitä, joka on ollut siinä asianosaisena, voidaan kuulustella todistajana. Luvun 64 §:ssä säädetään puolestaan asianosaisen laillisen edustajan kuulustelemisesta. Säännöksistä ilmenevän periaatteen mukaan on esteelliseksi todistamaan katsottu asunto-osakeyhtiön ja osakeyhtiön hallituksen jäsen jutussa, jossa yhtiö oli asianosainen (KKO 1978 II 64 ja 1986 II 145).

Esitetyn selvityksen mukaan X ja Y ovat olleet Teknolon Oy:n hallituksen jäseniä jutun tullessa vireille, mutta eivät enää heitä todistajina kuulusteltaessa. Kysymys on siitä, määräytyykö yhtiön hallituksen jäsenen esteellisyys todistajaksi jutun vireilletuloajankohdan vai todistajana kuulustelun ajankohdan mukaan. Oikeudenkäynnin kohde ja yhtiön asianosaisasema sekä yhtiöön samaistuvan hallituksen jäsenen asema oikeudenkäynnissä määräytyvät silloin, kun juttu yhtiön osalta tulee vireille. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentin sanamuoto puhuu myös sen puolesta, että yhtiön edustajan esteellisyys määräytyy sen ajankohdan mukaan, jolloin yhtiöstä on tullut oikeudenkäynnin asianosainen. Tämän perusteella Korkein oikeus katsonee myös jutun vireille tullessa yhtiön hallituksen jäsenenä toimivan henkilön olevan esteellinen todistamaan samassa jutussa. Näin ollen X:ää ja Y:tä ei olisi saanut kuulustella todistajina.

Kihlakunnanoikeuden väitepäätös X:n osalta kumottaneen. X:n ja Y:n jutussa antamille lausumille jätettäneen antamatta todistajankertomuksen arvo näyttönä.

Oikeusneuvos Takala: Hyväksyn mietinnön.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan ja A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa Teknolon Oy:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista kihlakunnanoikeuden osalta 12.000 markkaa korkoineen ja hovioikeuden osalta 1.000 markkaa. SCS Teknolon Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle irtisanomiskorvauksena 52.200 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.1.1989 lukien, irtisanomisajan palkkana ja sitä vastaavana lomakorvauksena 23.490 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.3.1989 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 3.000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.