5.11.1992

Kanne Piikkiön kihlakunnanoikeudessa

C on B:lle ja D:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hänen isänsä A oli aikanaan antanut naapurilleen B:lle luvan rakentaa rantahuoneen eli venevajan omistamalleen Maanpään tilalle RN:o 1:40, Rymättylän kunnan Maanpään yksinäistaloa. Venevaja oli rakennettu todennäköisesti vuonna 1955. Lupaa annettaessa A ja B olivat sopineet, että B tekee vastineeksi saamastaan luvasta Maanpään tilalle työtä yhden päivän vuodessa. Myöhemmin vastiketta muutettiin siten, että B salli Maanpään tilan käyttää tietä, joka johti B:n pihan halki Maanpään tilan metsään. Vuoden 1976 kevättalvella B kielsi A:ta käyttämästä tätä pihan halki kulkevaa tietä. Kun tieasiassa ei päästy sovintoon, A oli joutunut rakentamaan talouskeskuksestaan uuden tien metsäpalstalleen. Koska ne olosuhteet, joiden vallitessa A oli antanut luvan siihen, että B sai rakentaa ja pitää rantahuonetta Maanpään tilan aluella, olivat muuttuneet, A oli irtisanonut sopimuksen, jonka nojalla B piti rantahuonetta Maanpään tilan alueella. A oli 4.10.1976 päivätyllä kirjeellä kehottanut B:tä 1.5.1977 mennessä korjaamaan pois rantahuoneen Maanpään tilan alueelta ja kieltänyt tätä käyttämästä rantahuoneelta johtavaa polkua. B oli kieltäytynyt poistamasta rantahuonetta. A ei ollut kuitenkaan halunnut nostaa kannetta rantahuoneen poissiirtämiseksi.

A oli 23.9.1988 päivätyllä kauppakirjalla myynyt C:lle Maanpään tilasta määräalan, jolla rantahuone sijaitsi. Maaliskuussa 1989 päättyneessä lohkomisessa määräalasta oli muodostettu Pinoniemen tila RN:o 1:65. Rymättylän kunnan rakennuslautakunta oli 4.10.1989 myöntänyt C:lle rakennusluvan loma-asunnon rakentamiseksi. Rantahuoneesta aiheutui olennainen haitta tilan käytölle. C oli 15.9.1989 päivätyllä kirjeellä kehottanut B:tä poistamaan rantahuoneen Pinoniemen tilalta 31.10.1989 mennessä. B oli kieltäytynyt poistamasta rantahuonetta.

B:llä ja D:llä ei ollut oikeutta pitää rantahuonetta Pinoniemen tilalla. Sen vuoksi C on vaatinut, että heidät velvoitetaan kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta poistamaan Pinoniemen tilalla sijaitseva rantahuone ja saattamaan alue alkuperäiseen kuntoonsa uhalla, että jos he eivät työtä suorita, se voidaan tehdä tai teettää heidän kustannuksellaan. Lisäksi C on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

B:n ja D:n vastaus

B ja D ovat vastustaneet kannetta. He ovat lausuneet, että venevajan rakentaminen Maanpään tilan alueelle oli tapahtunut A:n aloitteesta, koska se siten oli tuottanut vähemmän haittaa A:n metsäajoille. Ainoastaan venevajan koilliskulma oli vähäiseltä osalta Pinoniemen tilan alueella. Muu osa rakennuksesta oli jakamattomalla vesialueella. A ja B eivät olleet sopineet työvelvollisuudesta rakentamisen vastikkeena. Sopimus venevajasta oli tehty olemaan voimassa sen ajan, joka vastasi rakennuksen taloudellista käyttöikää. B ja D tarvitsivat venevajaa välttämättömästi muun muassa kalastusammatin harjoittamisessa. Rakennuksen poistaminen tässä vaiheessa olisi kohtuutonta B:tä ja D:tä kohtaan.

Piikkiön kihlakunnanoikeuden päätös 25.4.1990

Kihlakunnanoikeus on lausunut, että asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, että venevaja ainakin joltakin osalta sijaitsi C:n omistamalla Pinoniemen tilalla. Lisäksi asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, että todennäköisesti vuonna 1955 valmistunut rakennus oli rakennettu maapohjan silloisen omistajan suostumuksella. Epäselväksi oli jäänyt, oliko suostumuksen yhteydessä sovittu muista ehdoista kuten esimerkiksi vastikkeesta. Riidatonta kuitenkin oli, ettei sopimuksen tai suostumuksen yhteydessä ollut oikeuden voimassaoloajasta sovittu mitään.

Sopimuksella ei ollut voitu perustaa B:lle ja D:lle pysyvää käyttöoikeutta maapohjaan eikä sitä todennäköisesti ollut tarkoitettukaan. Sopimusta tehtäessä tarkoituksena oli kuitenkin ilmeisesti ollut, että jollei niissä olosuhteissa, joiden vallitessa lupa venevajan rakentamiseen annettiin, tapahtuisi olennaisia muutoksia, rakennus saisi olla paikallaan pitkähkön ajan.

Maapohjan omistajanvaihdoksella ei tässä tapauksessa ollut sopimuksen sitovuuteen nähden oikeudellista merkitystä.

B ja D olivat saattaneet todennäköiseksi, että venevaja oli heille edelleen tarpeellinen muun muassa kalastuksen harjoittamisessa. Käyttöoikeuden merkitys ei ollut heille niin ollen vähentynyt. Toiselta puolen C:n väite venevajan aiheuttamasta häiriöstä vapaa-ajan vietolle oli ainakin jossakin määrin totuudenmukainen, vaikkakin jutussa esitetyn selvityksen perusteella voitiin päätellä venevajan sijaitsevan suurimmalta osalta yhteisellä vesialueella. C oli kuitenkin maapohjan ostaessaan tietoisesti ottanut sen riskin, että B:n ja D:n oikeus venevajan pitämiseen saattoi jäädä voimaan.

Sopimuksen tarkoitusta tulkitessaan ja ottaessaan huomioon asianosaisten oikeutetut edut kihlakunnanoikeus on pitänyt kohtuullisena, että B ja D saavat pitää ja käyttää kysymyksessä olevaa venevajaa Pinoniemen tilan alueella niin kauan kuin he henkilökohtaisesti voivat sitä käyttää ja siis enintään elinikänsä.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 27.12.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi C on saattanut jutun, on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.11.1992