Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

26.9.1985

Ennakkopäätökset

Korkeimman oikeuden verkkosivuilla ja vuosikirjassa julkaistut ratkaisut kokoteksteinä v. 1980 alkaen. Vuosilta 1926-1979 näkyvissä on ainoastaan otsikko tai hakemistoteksti.

KKO:1985-II-140

Asiasanat
Käyttöoikeus kiinteistöön, Rakennus, Perusteettoman edun palauttaminen
Tapausvuosi
1985
Antopäivä
Diaarinumero
S84/893
Taltio
3383/84
Esittelypäivä

Ks. KKO:1992:157

Rakennus oli rakennettu kahden samalle omistajalle kuuluvan tilan alueelle. Toisen tilan omistaja oli tämän jälkeen vaihtunut useita kertoja eri aikoina tehtyjen kauppakirjojen perusteella. Viimeisessä tilaa koskeneessa kauppakirjassa ostajat olivat ilmoittaneet, etteivät he hyväksyneet rakennuksen pitämistä tilan alueella. Kun rakennuksen omistaja ei ollut näyttänyt, että hänellä olisi oikeudellista perustetta rakennuksen pitämiseen entisellä paikalla, omistaja velvoitettiin siirtämään rakennus pois. Rakennuksen omistajan katsottiin saaneen perusteetonta etua po. alueen pitämisestä hallinnassaan ja hänet velvoitettiin suorittamaan siitä tilan omistajalle kohtuullinen korvaus.

I-jaosto

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Varkauden kihlakunnanoikeudessa

A ja B ovat kihlakunnanoikeudessa lausuneet, että he olivat 14.10.1977 vahvistetulla kauppakirjalla ostaneet J:ltä ja K:lta Vääräkoivu -nimisen tilan RN:o 3:186 Varkauden kaupungin Ruokojärven kylässä. Kaupan perusteella heille oli 24.8.1978 myönnetty kummallekin erikseen lainhuuto puoleen tilasta, joten he olivat Vääräkoivun tilan omistajia ja haltijoita.

Vääräkoivun tilan kauppakirjassa oli ollut ehto: "Myyjät vakuuttavat, etteivät ole hyväksyneet tilalle luvattomasti rakennettua asuinrakennusta, eikä sitä hyväksy myöskään ostajat." Tämän ehdon syynä oli ollut se, että Vääräkoivun tilalla oli tilan varsinaisen asuinrakennuksen lisäksi toinen rakennus, joka oli rakennettu osittain Vääräkoivun tilan naapurina olevan Tuliharju -nimisen tilan RN:o 3:50 samassa kylässä, alueelle, pääosaltaan kuitenkin Vääräkoivun tilan alueelle. A:n ja B:n ostaessa tilan olivat rakennuksen omistaneet ja sitä pitäneet hallussaan 10.11.1970 kuolleen C:n kuolinpesän osakkaat, leski D ja lapset E, F sekä G, H ja I 23.11.1981 saakka. Tuolloin rakennus oli siirtynyt H:n omistukseen tämän ostettua rakennuksen ja Vääräkoivun tilaan rajoittuvan, rakennukseen liittyvän 1.000 neliömetrin määräalan Tuliharjun tilasta 15.3.1979 vahvistetulla kauppakirjalla äidiltään D:ltä. Tämä kauppa oli sittemmin 23.11.1981 pätevöitynyt, kun muut kuolinpesän osakkaat olivat sen kirjallisesti hyväksyneet.

C oli omistanut vuosina 1951 - 1964 Vääräkoivun tilan. C oli rakentanut kysymyksessä olevan rakennuksen ilmeisesti vuonna 1957 siksi, että hän oli tuolloin hallinnut myös Vääräkoivun tilan naapurina olevasta Tuliharjun tilasta mainittua 1.000 neliömetrin suuruista Vääräkoivun tilaan rajoittuvaa määräalaa. D, E ja F sekä G, H ja I C:n kuolinpesän osakkaina olivat pitäneet ja sittemmin H yksin oli pitänyt laittomasti rakennusta A:n ja B:n tilalla saaden asiantilasta perusteetonta etua. A ja B eivät olleet päässeet sovintoon asiassa. Sen vuoksi A ja B ovat vaatineet, että H velvoitettaisiin siirtämään rakennus tilalta kihlakunnanoikeuden määräämässä kohtuullisessa ajassa uhalla, että A ja B voisivat tehdä sen H:n kustannuksella ja että D, E ja F sekä G, H ja I C:n kuolinpesän osakkaina yhteisvastuullisesti velvoitettaisiin suorittamaan perusteettomana etuna ajalta 14.10.1977 - 23.11.1981 300 markkaa kuukaudessa eli yhteensä 14.700 markkaa 5 prosentin korkoineen 8.2.1982 lukien ja H yksin 300 markkaa kuukaudessa 23.11.1981 alkaen siihen saakka, kun rakennus oli siirretty pois tilalta.

D, E ja F sekä G, H ja I ovat vastustaneet kannetta muun muassa sillä perusteella, että Vääräkoivun tilan omistajat, jotka olivat useaan kertaan vaihtuneet sen jälkeen, kun C oli myynyt tilan 26.2.1964 E:lle, olivat hyväksyneet vallitsevan asiantilan ja A ja B olivat ostaneet tilan tästä tietoisina. H on vastustanut rakennuksen pois siirtämistä silläkin perusteella, että se merkitsisi betoniperusteisen rakennuksen täydellistä tuhoutumista.

Kihlakunnanoikeus, jossa A ja B ja H ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, on katsonut selvitetyksi, että vastaaja H:n omistama, kanteessa mainittu asuinrakennus sijaitsee osaksi kantajien A:n ja B:n omistaman Vääräkoivu -nimisen tilan RN:o 3:186 Varkauden kaupungin Ruokojärven kylässä alueella ja osaksi H:n omistamalla Tuliharju -nimiseen tilaan RN:o 3:286 Varkauden kaupungin Ruokojärven kylässä kuuluvalla vielä lohkomatta olevalla määräalalla. C on vuonna 1957 rakentanut kysymyksessä olevan asuinrakennuksen silloin yhdessä vaimonsa D:n omistamalle maapohjalle. C on jatkuvasti omistajana hallinnut kyseistä asuinrakennusta kuolemaansa 10.11.1970 saakka. Sen jälkeen C:n oikeudenomistajat ovat omistajina hallinneet mainittua asuinrakennusta marraskuun loppuu 1981 saakka, jolloin asuinrakennus on siirtynyt H:n omistukseen. Vääräkoivun tila on mainitun asuinrakennuksen rakentamisen jälkeen vaihtunut omistajia useita kertoja. A ja B ovat 14.10.1977 vahvistetussa kauppakirjassa, ostaessaan Vääräkoivun tilan, ilmoittaneet, etteivät he hyväksy kyseistä asuinrakennusta omistamallaan tilalla.

Sen vuoksi ja kun H ei ole voinut näyttää oikeudellista perustetta, jonka nojalla hänellä asuinrakennuksen omistajana olisi oikeus sen paikalla pitämiseen kantajien omistamalla tilalla, kihlakunnanoikeus on harkinnut oikeaksi, hyläten kanteen perusteettoman edun palauttamista koskevalta osalta näyttämättömänä, velvoittaa H:n siirtämään mainitun asuinrakennuksen pois A:n ja B:n omistamalta Vääräkoivun tilalta kahden vuoden kuluessa siitä lukien, kun tämä kihlakunnanoikeuden päätös on saanut lainvoiman uhalla, että A:lla ja B:llä on oikeus tämän jälkeen toimittaa se H:n kustannuksella.

H velvoitettiin suorittamaan A:lle ja B:lle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 3.000 markkaa.

Itä-Suomen hovioikeus, jossa H ja A ja B hakivat muutosta, on tuomiossaan 12.7.1984 lausunut seuraavaa: Hovioikeus hylkää jutun palauttamista koskevan pyynnön aiheettomana. D, E ja F sekä G, H ja I ovat pitäneet kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin hallinnassaan, D, E ja F sekä G, H ja I C:n kuolinpesän osakkaina yhteisesti 22.11.1981 saakka ja H yksin 23.11.1981 alkaen, oikeudettomasti kysymyksessä olevaan rakennukseen liittyvää maa-alaa A:n ja B:n omistamasta tilasta korvausta suorittamatta. Heidän on katsottava perusteettomasti hyötyneen A:n ja B:n kustannuksella määrän, minkä kysymyksessä olevan rakennuksen omistajan kohtuuden mukaan olisi suoritettava vuokrana, jona on pidettävä ajalta 14.10.1977 - 22.11.1981 4.900 markkaa ja 23.11.1981 alkaen 100 markkaa kuukaudessa. Näillä ja kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä muulla tavoin kuin että D, E ja F sekä G, H ja I velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti 4.900 markkaa viiden prosentin korkoineen 8.2.1982 alkaen ja H yksin 100 markkaa kuukaudessa 23.11.1981 lukien siihen saakka, kun rakennus on siirretty pois tilalta. H velvoitetaan suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti korvaukseksi vastineen antamisesta hovioikeuteen aiheutuneista kuluista 480 markkaa.

VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMET

H, D, I ja G sekä E ja F ovat yhdessä pyytäneet valituslupaa sekä vaatineet puolisoiden A ja B heihin kohdistaman kanteen hylkäämistä. Valituslupa on myönnetty 26.9.1984. Lisäksi on oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 23 §:n nojalla määrätty, ettei hovioikeuden tuomiota ole toistaiseksi pantava täytäntöön tai, mikäli täytäntöönpano on jo alkanut, ettei sitä ole jatkettava. A ja B ovat antaneet heiltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeuden tuomio pysytetään muutoin paitsi että määräaika, jonka kuluessa H:n on siirrettävä puheena oleva asuinrakennus Vääräkoivun tilan alueelta, päättyy 30.6.1987. Samalla kumotaan Korkeimman oikeuden antama, hovioikeuden tuomion täytäntöönpanoa koskeva kielto.

H, D, I ja G sekä E ja F velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti korvaukseksi heille vastauksen antamisesta Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneista kuluista 1.000 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Saarni-Rytkölä, Ådahl, Nikkarinen ja Aro

Sivun alkuun