Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

19.11.1991

Ennakkopäätökset

Korkeimman oikeuden verkkosivuilla ja vuosikirjassa julkaistut ratkaisut kokoteksteinä v. 1980 alkaen. Vuosilta 1926-1979 näkyvissä on ainoastaan otsikko tai hakemistoteksti.

KKO:1991:163

Asiasanat
Muutoksenhaku
Perintö - Pesänjakaja - Pesänselvittäjä
Tapausvuosi
1991
Antopäivä
Diaarinumero
S 91/389
Taltio
3631
Esittelypäivä

Alioikeuden päätökseen, jolla oli hylätty hakemus pesänjakajan vapauttamisesta tehtävästään, voitiin hakea muutosta.

Asianajaja oli määrätty pesänjakajaksi A:n kuolinpesään. Myöhemmin oli pantu vireille hakemusasia, jossa oli pyydetty hänen määräämistään pesänselvittäjäksi A:n ja tämän puolison B:n kuolinpesiin sekä pesänjakajaksi B:n kuolinpesään. Samalla kertaa käsitellyssä hakemusasiassa oli vaadittu hänen vapauttamistaan A:n kuolinpesän pesänjakajan tehtävästä. Kuolinpesien eräiden osakkaiden pesäosuudet oli ulosmitattu.

Ks. KKO:1985-II-84 ja KKO:1987:84

Kun asianajaja oli toiminut ulosmittausvelkojien asiamiehenä, hänen puolueettomuutensa katsottiin vaarantuneen eikä häntä pidetty sopivana pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi.

PK 23 luku 13 §PK 23 luku 4 § 1 momPK 23 luku 5 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A ja B ovat 14.5.1963 kuolleen X:n kuolinpesän osakkaina Someron kihlakunnanoikeudessa pyytäneet, että kuolinpesän pesänjakajaksi määrätty asianajaja W vapautettaisiin tehtävästään.

Hakemuksesta kuultuina kuolinpesän osakkaista C on yhtynyt hakemukseen, mutta Hellstedt ja Isomäki ovat vastustaneet sitä.

Hellstedt ja Isomäki puolestaan ovat X:n kuolinpesän ja 8.12.1988 kuolleen Y:n kuolinpesän osakkaina pyytäneet, että molemmat kuolinpesät määrättäisiin pesänselvittäjän hallintoon ja että W määrättäisiin kummankin kuolinpesän pesänselvittäjäksi sekä Y:n kuolinpesän pesänjakajaksi.

Viimeksi mainitusta hakemuksesta kuultuina A, B ja C ovat, A vastustanut kuolinpesien luovuttamista pesänselvittäjän hallintoon sekä A, B ja C vastustaneet W:n määräämistä pesänselvittäjäksi ja pesänjakajaksi sekä pyytäneet kummankin hakemusasian käsittelyn lykkäämistä varatakseen tilaisuuden kuolinpesän velkojen maksamista varten sekä ehdottaakseen W:n tilalle toista henkilöä pesänjakajaksi.

Kihlakunnanoikeus on lykkäyspyynnöt hyläten ottanut molemmat hakemusasiat yhdessä ratkaistavakseen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 3.8.1990

Asianajaja W oli 28.7.1983 määrätty pesänjakajaksi X:n kuolinpesään ja häntä oli edelleenkin pidettävä toimeensa sopivana. Koska ei ollut esitetty näyttöä siitä, että W ei olisi ollut toimeensa sopiva, kihlakunnanoikeus on hylännyt tehdyn hakemuksen W:n vapauttamiseksi pesänjakajan toimesta.

X:n ja Y:n kuolinpesien osakkaat Alli Heleena Hellstedt ja Terttu Annikki Isomäki olivat hakeneet W:n määräämistä pesänjakajaksi ja -selvittäjäksi mainittuihin kuolinpesiin. Pesien osakkaiden C:n ja B:n osuudet kuolinpesissä oli ulosmitattu 16.1.1990 ja 25.1.1990. W oli jo aiemmin määrätty pesänjakajaksi X:n kuolinpesään. Tätä pesää ei ollut saatu jaetuksi, koska se ei ollut ollut selvitetty. W tunsi kyseiset kuolinpesät ja häntä oli pidettävä sopivana niihin pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on määrännyt W:n suostumuksensa mukaisesti pesänselvittäjäksi X:n ja Y:n kuolinpesiin sekä pesänjakajaksi Y:n kuolinpesään.

Vaatimukset hovioikeudessa

A, B ja C ovat vaatineet, että W vapautetaan X:n kuolinpesän pesänjakajan tehtävästä ja pesänjakajaksi tähän pesään määrätään asianajaja Q sekä että W:lle annettu määräys pesänselvittäjäksi ja Y:n kuolinpesän pesänjakajaksi kumotaan ja Q määrätään hänen tilalleen. Toissijaisesti valittajat ovat vaatineet, että asia kokonaisuudessaan palautetaan kihlakunnanoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Turun hovioikeuden päätös 25.1.1991

Käsittelyratkaisu

Perintökaaren 23 luvun 13 §:n mukaan ei pesänjakajan toimestaan vapauttamista koskevaan alioikeuden päätökseen saanut hakea muutosta. Sen vuoksi on A, B ja C:n valituksissa esitetyt vaatimukset W:n vapauttamisesta X:n kuolinpesän pesänjakajan tehtävästä jätetty tutkimatta.

Pääasiaratkaisu

W:n määräämistä X ja Y:n kuolinpesien pesänselvittäjäksi ja viimeksi mainitun kuolinpesän pesänjakajaksi oli käsitelty kihlakunnanoikeudessa useassa oikeudenkäyntitilaisuudessa, joissa A, B ja C eivät olleet esittäneet toisen henkilön määräämistä W:n sijasta näihin tehtäviin. Asian käsittelyssä kihlakunnanoikeudessa ei ollut tapahtunut sellaista virhettä, jonka vuoksi asian palauttaminen uutta käsittelyä varten olisi ollut aiheellista.

Asiassa esitetystä selvityksestä kävi ilmi, että X ja Y:n kuolinpesillä oli velkoja, joiden maksamista osakkaat eivät olleet järjestäneet. Kumpikin kuolinpesä oli siten pesän osakkaan hakemuksesta luovutettava pesänselvittäjän hallintoon.

W oli toiminut tässä asiassa Hellstedtin ja Isomäen avustajana kihlakunnanoikeudessa. W:n aviopuoliso oli toiminut näiden asiamiehenä tässä asiassa hovioikeudessa. Lisäksi W oli toiminut asian käsittelyn yhteydessä kihlakunnanoikeudessa eräiden sellaisten kuolinpesän velkojien asiamiehenä, joiden hakemuksesta oli ulosmitattu B ja C:n pesäosuudet. W ei ollut tullut esteelliseksi toimimaan pesänselvittäjänä ja pesänjakajana sen takia, että hän oli kerrotuin tavoin toiminut Hellstedtin ja Isomäen sekä mainittujen kuolinpesän velkojien asiamiehenä tässä asiassa.

Näyttämättä oli jäänyt, että W:n puolueettomuus asiassa olisi muutoinkaan vaarantunut siten, että hän olisi sopimaton pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi tai että hän olisi sopimattomampi näihin tehtäviin kuin Q.

Kun osakkaat olivat esittäneet eri henkilöitä pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi, valinnan näiden kesken tuli tapahtua tilanteen kokonaisarvostelun perusteella. W:tä, joka X:n kuolinpesän pesänjakajana toimimisen perusteella entuudestaan tunsi kummankin kuolinpesän asiat, oli pidettävä Q:ta sopivampana pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävään.

Näillä perusteilla hovioikeus on pysyttänyt kihlakunnanoikeuden pesänselvittäjän ja pesänjakajan määräämistä koskevan päätöksen.

A, B ja C on yhteisvastuullisesti velvoitettu suorittamaan Hellstedtille ja Isomäelle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 22.5.1991.

A, B ja C ovat valituksissaan vaatineet, että asia tutkitaan myös siltä osin kuin on kysymys W:n vapauttamisesta X:n kuolinpesän pesänjakajan tehtävästä. Valittajat ovat toistaneet hovioikeudessa tekemänsä vaatimukset. B ja C ovat lisäksi vaatineet, että heidät vapautetaan korvaamasta Hellstedtin ja Isomäen oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa sekä että Hellstedt ja Isomäki velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

Hellstedt ja Isomäki yhteisesti sekä W ovat antaneet pyydetyt vastaukset, joissa he ovat vaatineet valitusten hylkäämistä.

Määräajan jälkeen A on toimittanut tänne lisäkirjoituksen sekä vastaukseksi Hellstedtin, Isomäen ja W:n vastauksiin tarkoitetun kirjoituksen. B ja C ovat määräajan jälkeen toimittaneet tänne sanotunlaiseksi vastaukseksi tarkoitetun yhteisen kirjoituksen liitteineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 19.11.1991

Käsittelyratkaisu

Määräajan jälkeen toimitettuja kirjoituksia ei oteta huomioon, koska niiden huomioon ottamiseen ei ole erityisiä syitä.

Perintökaaren 23 luvun 5 §:n mukaan on oikeuden vapautettava toimeensa sopimaton pesänjakaja tehtävästään, milloin joku, jonka oikeus on perinnönjaosta riippuvainen, sitä pyytää. Saman luvun 13 §:ssä säädetään, että alioikeuden 5 §:n mukaan antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta.

Perintökaaren säätämiseen liittyvistä lainvalmisteluasiakirjoista ei ole saatavissa johtoa sen kysymyksen ratkaisemiseen, koskeeko 23 luvun 13 §:ssä mainittu muutoksenhakukielto myös päätöstä, jolla pesänjakajan tehtävästään vapauttamista tarkoittava hakemus on hylätty. Säännöksen sanamuoto verrattuna 23 luvun 5 §:ään ei sulje pois tulkintavaihtoehtoa, että mainitunlaiseen päätökseen saadaan hakea muutosta. Tulkinta, ettei sanotunlaiseen alioikeuden päätökseen saisi hakea muutosta, saattaisi monissa kuolinpesissä johtaa epätyydyttävään tulokseen. Ottaen myös huomioon, ettei laissa ole kielletty hakemasta muutosta alioikeuden lopulliseen päätökseen, joka koskee pesänselvittäjän vapauttamista toimestaan, Korkein oikeus katsoo, että alioikeuden päätökseen, jolla pesänjakajan tehtävästään vapauttamista koskeva hakemus on hylätty, saa hakea muutosta.

Hovioikeuden ei olisi pitänyt mainitsemallaan perusteella jättää tutkimatta A, B ja C:n valituksissa esitettyä vaatimusta W:n vapauttamisesta X:n kuolinpesän pesänjakajan tehtävästä. Korkein oikeus kumoaa hovioikeuden päätöksen tältä osin ja viivytyksen välttämiseksi ottaa sanotun vaatimuksen välittömästi tutkittavakseen.

Pääasiaratkaisun perustelut

B ja C:n pesäosuudet X:n ja Y:n kuolinpesissä on ulosmitattu eräiden velkojien saatavista. W on kihlakunnanoikeudessa asiamiehenä edustanut useimpia näistä velkojista molemmissa nyt kysymyksessä olevissa hakemusasioissa. B ja C:n sekä heidän mainittujen velkojiensa eturistiriita on saattanut vaarantaa W:n puolueettomuuden. Hän ei sen vuoksi ole sopiva toimimaan pesänselvittäjänä ja pesänjakajana X:n ja Y:n kuolinpesissä.

Asianajaja Q:ta on vasta hovioikeudessa esitetty pesänselvittäjäksi ja pesänjakajaksi näihin kuolinpesiin.

Lainkohta

Perintökaari 23 luku 5 §

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden päätökset kumotaan. W vapautetaan X:n kuolinpesän pesänjakajan tehtävästä eikä häntä määrätä pesänselvittäjäksi X:n ja Y:n kuolinpesiin samoin kuin ei myöskään pesänjakajaksi Y:n kuolinpesään. Asia palautetaan Someron kihlakunnanoikeuteen ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväksi. Asian ratkaistessaan kihlakunnanoikeuden on annettava myös lausunto täällä esitetyistä oikeudenkäyntikuluja koskevista vaatimuksista.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Nybergh, Riihelä, Tulenheimo-Takki ja Wirilander

Sivun alkuun