24.5.1985

Hakemus

A ja hänen myötäpuolensa ovat Noormarkussa 17.1.1955 kuolleen maanviljelijä C:n ja hänen 30.7.1980 kuolleen vaimonsa D:n jakamattomien kuolinpesien osakkaina B:lle ja hänen myötäpuolilleen tiedoksi annetun hakemuksen johdosta Ulvilan kihlakunnanoikeudessa pyytäneet, että pesänjakajaksi sanottuihin kuolinpesiin määrättäisiin suostumuksensa mukaisesti Porista oleva asianajaja E.

Hakemuksesta kuultuina B ja hänen myötäpuolensa ovat vastustaneet E:n määräämistä pesänjakajaksi ja pyytäneet, koska he edustivat seitsemää kymmenettäosaa kuolinpesistä, että tuohon tehtävään määrättäisiin suostumuksensa mukaan Porissa oleva asianajaja F. A ja hänen myötäpuolensa ovat vastustaneet tätä vaatimusta.

Ulvilan kihlakunnan oikeuden päätös 11.1.1984

Koska Noormarkusta olleiden, 17.1.1955 kuolleen C:n ja hänen 30.7.1980 kuolleen vaimonsa D:n kuolinpesät olivat ilmoituksen mukaan jakamatta ja kun kaikille pesänosakkaille oli varattu tilaisuus tulla kuulluiksi, kihlakunnanoikeus huomioon ottaen, että pesänjakajaksi ehdotettu asianajaja E ei ollut jutussa toiminut pesänosakkaiden avustajana tai asiamiehenä, kun taas asianajaja F oli tässä, pesänjakajan määräämistä koskevassa hakumusasiassa toiminut pesänosakkaiden asiamiehenä, on perintökaaren 23 luvun 4 §:n nojalla määrännyt asianajaja E:n suostumuksensa mukaisesti mainittuihin kuolinpesiin pesänjakajaksi.

Turun hovioikeuden päätös 18.5.1984

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B ja hänen myötäpuolensa ovat saattaneet jutun, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä.

Perustelut

Pesänjakajaksi esitetyt E ja F omaavat molemmat tarvittavan ammattitaidon kysymyksessä olevien kuolinpesien pesänjakajaksi. F ei ole tullut esteelliseksi toimimaan pesänjakajana yksinomaan siksi, että hän on ollut B:n ja tämän myötäpuolten asiamiehenä tässä hakemusasiassa. Muita E:n tai F:n puolueettomuutta vaarantavia seikkoja ei ole esitetty. Kuolinpesien osakkaiden kesken ei ole ilmennyt sellaisia riitaisuuksia, että kihlakunnanoikeus olisi katsonut tarpeelliseksi määrätä pesänjakajaksi henkilön, jota kukaan osakkaista ei ollut esittänyt. Näissä olosuhteissa ja kun vastasyitä ei ole ilmennyt, Korkein oikeus katsoo, että etusija on annettava suurinta osaa C:n ja D:n kuolinpesistä edustaneiden B:n ja tämän myötäpuolten ehdottamalle F:lle.

Lainkohta

Perintökaari 23 luku 4 §

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asianajaja F määrätään pesänjakajaksi C:n ja D:n kuolinpesiin. A ja hänen myötäpuolensa velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan B:lle ja hänen myötäpuolilleen korvauksena heidän oikeudenkäyntikuluistaan täällä 1.100 markkaa.