27.12.1990

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A, B, C, D, E, F ja G ovat Oy Wärtsilä Ab:lle, jonka tilalle IittalaNuutajärvi Oy on oikeudenkäynnin aikana tullut asianosaiseksi, 5.10.1987 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kertoneet, että he olivat työskennelleet työsopimuslain 1 §:n mukaisessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa Iittala-Nuutajärvi Oy:n nyttemmin omistamassa Humppilan lasitehtaan kahviossa. Lasitehdas ja sen yhteydessä toiminut kahvio olivat heinäkuussa 1986 siirtyneet Humppilan Lasitehdas Oy:ltä Oy Wärtsilä Ab:lle ja vuoden 1988 alusta Iittala-Nuutajärvi Oy:lle. Oy Wärtsilä Ab oli ryhtynyt soveltamaan heidän työsopimuksiinsa lasiteollisuuden työehtosopimusta, vaikka he olivat kuuluneet majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen piiriin, joka oli ollut heidän toimialallaan yleisesti työsopimuslain 17 §:n mukaan sovellettava ja jonka soveltamisesta myös oli sovittu työsopimuksia tehtäessä Humppilan Lasitehdas Oy:n kanssa. Näin toteutuneen muutoksen IittalaNuutajärvi Oy oli omaksunut lasitehtaan siirryttyä sen omistukseen.

Tämän vuoksi A ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet vahvistettavaksi, että heidän ja Iittala-Nuutajärvi Oy:n välisissä työsopimuksissa oli noudatettava majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta. Lisäksi he ovat vaatineet, että yhtiö velvoitettaisiin korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Yhtiön vastaus

Yhtiö on vastustanut kannetta ja kantansa tueksi esittänyt muun muassa seuraavaa. Yhtiön pääasiallinen toimiala oli ollut lasiteollisuus. Tällä alalla lasiteollisuuden työehtosopimus oli ollut työsopimuslain 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla valtakunnallinen ja yleinen työehtosopimus, joka työehtosopimuslain 4 §:n mukaan oli ollut yhtiötä velvoittava. Sen vuoksi yhtiön oli niin sanotun teollisuuslinjaperiaatteen mukaisesti sovellettava tätä työehtosopimusta kaikkiin työntekijöihinsä, myös Humppilan lasitehtaan kahviossa työskenteleviin. Näin oli asia etenkin kun kahviotoiminta oli muodostanut vain vähäisen osan yhtiön toiminnasta ja sellaisenaan ollut ainoastaan lasitehtaan epäitsenäinen sivutoiminta, jolla oli pyritty tukemaan ja edistämään tehtaan lasituotteiden myyntiä. Lasiteollisuuden työehtosopimuksen noudattamista olivat lisäksi puoltaneet tarkoituksenmukaisuussyyt, ennen muuta jäsenyyttä eri työnantajajärjestöissä sekä henkilöstöhallintoa ja palkkalaskentaa koskevat. Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen soveltaminen A:n ja hänen myötäpuolensa työehtosopimuksiin ei myöskään ollut perustunut nimenomaisiin sopimuksiin.

Raastuvanoikeuden päätös 17.1.1989

Raastuvanoikeus on katsonut näytetyksi, että A:lle ja hänen myötäpuolilleen oli suullisia työsopimuksia Humppilan Lasitehdas Oy:n palveluksessa tehtäessä nimenomaisesti ilmoitettu heidän palkkaehtoinaan sovellettavan majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskeneen työehtosopimuksen määräyksiä.

Kun muuta ei ollut näytetty, raastuvanoikeus on katsonut, että heidän työsuhteidensa ehtona oli tuolloin noudatettu mainittua työehtosopimusta.

Oy Wärtsilä Ab:n ja Iittala-Nuutajärvi Oy:n välillä 11.12.1987 tehdyn sopimuksen mukaisesti nämä olivat sopineet Oy Wärtsilä Ab:n lasiliiketoiminnan, johon olivat kuuluneet Nuutajärven lasi, Humppilan lasi ja Napapiirin lasi, myymisestä Iittala-Nuutajärvi Oy:lle. Henkilöstöjärjestelyjä koskeneen sopimusehdon mukaisesti Oy Wärtsilä Ab:n lasiliiketoiminnan palveluksessa ollut koko henkilöstö oli siirtynyt työsopimuslain 7 §:n mukaisesti IittalaNuutajärvi Oy:n palvelukseen huomioon ottaen työsopimuslain 40 §:n määräykset.

Raastuvanoikeus on todennut asiassa olleen riidatonta, että Humppilan Lasitehdas Oy ei ollut ollut Majoitus- ja ravitsemisalan työnantajaliitto r.y:n jäsen ja että sekä majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskeva työehtosopimus että lasiteollisuuden työehtosopimus olivat olleet kummatkin alallaan yleiseksi katsottavia valtakunnallisia työehtosopimuksia.

Oy Wärtsilä Ab:n pääasiallisen toimialan ei ollut näytetty olleen lasiteollisuus. Sitä vastoin Iittala-Nuutajärvi Oy:n toimialana kaupparekisteriin tehdyn ilmoituksen mukaan oli ollut myös lasiteollisuus.

Lasiteollisuutta harjoittavana työnantajana Iittala-Nuutajärvi Oy oli noudattanut A:han ja hänen myötäpuoliinsa nähden lasiteollisuuden työehtosopimusta sen 1 §:n soveltamisalaa koskeneen säännöksen mukaisesti, koska kahviotoiminta oli muodostanut vain vähäisen osan yhtiön toiminnasta.

Raastuvanoikeus on katsonut, ettei A:n ja hänen myötäpuoltensa palkkaehtoja ollut huononnettu heidän siirtyessään ensin Oy Wärtsilä Ab:n ja sitten IittalaNuutajärvi Oy:n palvelukseen.

Humppilan Lasitehdas Oy oli noudattanut A:n ja hänen myötäpuoltensa työsopimusten ehtoina majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen määräyksiä. Oy Wärtsilä Ab ja Iittala-Nuutajärvi Oy olivat kesken tämän työehtosopimuksen sopimuskauden ryhtyneet soveltamaan heidän työsopimustensa ehtoina lasiteollisuuden työehtosopimuksen määräyksiä. Raastuvanoikeus on katsonut, että Oy Wärtsilä Ab ja Iittala-Nuutajärvi Oy olivat kuitenkin liikkeen luovutuksen johdosta olleet sidotut majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskeneeseen työehtosopimukseen A:n ja hänen myötäpuoltensa kohdalla.

Iittala-Nuutajärvi Oy oli teollisuuslinjaperiaatteen mukaisesti kysymyksessä olleessa lasitehtaassa teettänyt työtä sellaisella alalla, jolla oli solmittu teollisuuslinja-periaatteen mukaisia työehtosopimuksia ja jolla yleissitovana työehtosopimuksena oli sovellettu teollisuuslinja-periaatteen mukaista lasiteollisuuden työehtosopimusta. Tämän vuoksi ja kun asiassa ei ollut esitetty perusteita poiketa tästä periaatteesta, raastuvanoikeus on katsonut, että Iittala-Nuutajärvi Oy oli ollut velvollinen noudattamaan majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskenutta työehtosopimusta vain sopimuskauden loppuun 28.2.1987 saakka.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on, kanteen enemmälti hyläten, vahvistanut, että A:n ja hänen myötäpuoltensa työsopimusten ehtoina oli ollut sovellettava majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskenutta työehtosopimusta 28.2.1987 saakka.

Helsingin hovioikeuden tuomio 22.11.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja hänen myötäpuolensa olivat saattaneet jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan. Hovioikeus on velvoittanut A:n ja hänen myötäpuolensa korvaamaan yhtiön vastauskulut 1.000 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

A ja hänen myötäpuolensa ovat vuosina 1971-1985 solmimiensa työsopimusten perusteella olleet Humppilan Lasitehdas Oy:n palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisissa toistaiseksi voimassa olleissa työsuhteissa. He ovat tällöin työskennelleet kahviotarjoilijoina, kahviomyyjinä, baariapulaisina tai keittäjinä yhtiön lasitehtaan myymälän yhteydessä toimineessa yleisö- ja henkilökuntakahviossa, jonka myynti on valtaosaltaan suuntautunut yleisölle. Yhtiö on työsopimuksia solmittaessa antamansa ilmoituksen mukaisesti soveltanut heidän työsuhteisiinsa majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta.

Yrityksen siirryttyä heinäkuussa 1986 Oy Wärtsilä Ab:n ja 1.1.1988 lukien Iittala-Nuutajärvi Oy:n omistukseen, sen henkilökunta on samalla siirtynyt ensin Oy Wärtsilä Ab:n ja sitten Iittala-Nuutajärvi Oy:n palvelukseen. Oy Wärtsilä Ab on omistusaikanaan, viitaten liikkeen pääasialliseen toimintaan, ryhtynyt soveltamaan lasiteollisuusalan työehtosopimusta A:n ja hänen myötäpuoltensa muutoin entisin ehdoin voimaan jääneisiin työsuhteisiin. Tämän muutoksen Iittala-Nuutajärvi Oy on omaksunut sille tapahtuneen luovutuksen yhteydessä.

Edellä olevan mukaisesti A:n ja hänen myötäpuoltensa työ on käsittänyt tehtäviä yksinomaan yrityksen yleisöja henkilökuntakahviossa. Kahvio on ollut yrityksen varsinaisesta lasiteollisesta toiminnasta erillään oleva osa ja sen myynti on pääasiallisesti suuntautunut yleisölle. Kahviolla on siten ollut tavanmukaisesti harjoitetun kahvilaliikkeen asema ja toiminta. Näillä perusteilla A:n ja hänen myötäpuoltensa työsuhteisiin on työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaan teollisuuslinjaperiaatteesta poiketen sovellettava majoitus- ja ravitsemisalan eikä lasiteollisuusalan työehtosopimusta, kuten Humppilan Lasitehdas Oy oli aikoinaan tehnytkin.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. Korkein oikeus vahvistaa, että yhtiö on velvollinen soveltamaan majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta A:n ja hänen myötäpuoltensa sekä yhtiön välisissä työsuhteissa. Yhtiö velvoitetaan korvaamaan A:n ja hänen myötäpuoltensa yhteiset oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.