KKO:1984-II-61
Kieliversiot
- Asiasanat
- Vahingonkorvaus - TakautumisoikeusOikeudenkäyntimenettely
- Tapausvuosi
- 1984
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R82/705
- Taltio
- 3871/83
- Esittelypäivä
Ään.
Vrt. KKO:1981-II-186
Työnantajalla, joka oli maksanut palkan työntekijälleen tämän pahoinpitelyssä saamien vammojen johdosta aiheutuneelta työkyvyttömyysajalta, oli pahoinpitelyä koskevassa jutussa oikeus haastetta ottamatta vaatia syytetyltä korvaus palkasta.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallinen syyttäjä ja veturinkuljettaja A:n asianomistajana ajamasta syytteestä KO, jossa valtionrautatiet oli haastetta ottamatta vaatinut korvausta A:lle tuonnempana mainittavan pahoinpitelyn johdosta aiheutuneelta työkyvyttömyysajalta maksetusta palkasta, oli päätöksessään lausunut selvitetyn, että K oli 5.2.1982 Jämsässä eräässä asunnossa yhdessä L:n kanssa tahallaan nyrkillä lyöden aiheuttanut A:lle mustelmia ja raapaleita kasvoihin ja kaulaan, kyynärvarteen turvotusta ja verenpurkaumia sekä kurkunpäähän sisäisen verenpurkauman, jonka johdosta A oli ollut vaarassa tukehtua.
Sen vuoksi KO oli, samalla kun K tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä törkeästä pahoinpitelystä vankeusrangaistukseen ja velvoitettiin yhteisvastuullisesti jutussa myös rangaistukseen tuomitun L:n kanssa suorittamaan A:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 6.000 ja oikeudenkäyntikuluista 2.350 markkaa sekä korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset, velvoittanut K:n niin ikään yhteisvastuullisesti L:n kanssa suorittamaan valtionrautateille korvaukseksi A:lle työkyvyttömyysajalta 6.2. - 8.3.1982 maksettua palkkaa vastaavat 5.278 markkaa 16 penniä ja oikeudenkäyntikuluista 100 markkaa.
Vaasan HO:n päätös 31.8.1982
HO, jonka tutkittavaksi muun muassa virallinen syyttäjä ja K olivat saattaneet jutun, oli päätöksessään katsonut selvitetyksi, että K oli paitsi nyrkillä lyöden myös potkimalla aiheuttanut A:lle KO:n päätöksessä mainitut vammat. Näillä perusteilla HO oli jättänyt KO:n päätöksen nyt kysymyksessä olevilta osin voimaan.
KORKEIN OIKEUS
Pyytäen valituslupaa K haki muutosta HO:n päätökseen. KKO myönsi K:lle valitusluvan siltä osin kuin hänen valituksensa koski valtionrautateille tuomittua A:lle maksetun palkan korvaamista sekä valtionrautateiden oikeutta käyttää puhevaltaa rikosjutussa haastetta ottamatta. Virallinen syyttäjä ja valtionrautatiet antoivat pyydetyt vastaukset. A ei käyttänyt hyväkseen hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
Valituksessaan siltä osin, kuin K:lle myönnettiin valituslupa, hän katsoi, ettei valtionrautateillä ollut oikeutta vaatia jutussa korvausta A:lle mainitulta työkyvyttömyysajalta maksetusta palkasta, ja sen vuoksi vaati, että hänet kokonaan vapautettiin velvollisuudesta suorittaa korvausta valtionrautateille.
KKO p. tutki jutun siltä osin kuin oli myönnetty valituslupa ja lausui perusteluinaan:
Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan A:lla on oikeus saada K:lta korvaus tämän suorittamasta pahoinpitelystä johtuneen työkyvyttömyyden aiheuttamasta tulojen vähentymisestä. Valtionrautateiden suoritettua A:lle palkkaa hänen työkyvyttömyytensä ajalta hänen oikeutensa vaatia K:lta korvausta on tältä osin siirtynyt valtionrautateille. Valtionrautateiden K:hon kohdistama vahingonkorvausvaatimus perustuu siten K:n syyksi luettuun rikokseen. Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 8 §:n mukaan tällainen yksityisoikeudellinen vaatimus saadaan esittää samassa yhteydessä kuin rikoksen johdosta vaaditaan rangaistusta. Kun K on ollut syytettynä tuomioistuimessa henkilökohtaisesti saapuvilla, valtionrautatiet on oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 22 §:n 1 momentin mukaan voinut esittää korvausvaatimuksensa K:ta vastaan ilman haastetta.
Edellä lausutuilla perusteilla KKO jätti jutun HO:n päätöksen lopputuloksen varaan. Asian laadun vuoksi valtionrautateiden oli pidettävä vahinkonaan sillä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleet kulut.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Lindholm: A:n oikeus korvaukseen työkyvyttömyyden aiheuttamasta tulojen menetyksestä K:n tekemän rikoksen johdosta on KKO:n enemmistön esittämillä perusteilla siirtynyt valtionrautateille. Valtionrautateiden vaatimus perustuu näin ollen siirtoon eikä K:n rikolliseen menettelyyn. Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 22 §:n 1 momentin mukaan saadaan ilman haastetta esittää tuomioistuimessa henkilökohtaisesti saapuvilla olevaa vastaan rikokseen perustuva vaatimus. Mainitusta pykälästä ja sanotun luvun muista säännöksistä ilmenee, että muunlaisen kannevaatimuksen esittäminen oikeudenkäynnissä edellyttää haastetta. Kun valtionrautatiet on esittänyt korvausvaatimuksensa haastamatta kirjallisesti K:ta vastaamaan, alempien oikeuksien ei olisi pitänyt ottaa vaatimusta tutkittavakseen. Tämän vuoksi kumoan HO:n ja KO:n päätökset tältä osin sekä poistan valtionrautateiden K:hon kohdistamasta vahingonkorvausvaatimuksesta annetun lausunnot.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen ja Takala sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Setälä ja Heikkilä